hamsu: Kiitos! Älä pelkää solukavereiden epäilyjä mielenterveydestä. Mun kaikki kämppikset luovuttivat mun suhteen noin kaksi viikkoa yhteiselon jälkeen (osan heistä sain "käännytettyä" hetalisteiksi, heh he....)
Suolatikut, en voi sietää niitä
Älä kerro kenellekään puolalaiselle! Paluszki on elämä.
p.s. Minä kysyn enskerralla kun käyn Itävallassa
Miksihän mie en oo muuten ennen kysynyt? Okei, mä meen sinne ehkä pääsiäisenä niin saahaan tähänkin arvoitukseen joku ratkaisu
Okei, nyt tulee monta raapaletta.
Ja ne kaikki liittyy Islantiin.48.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa…Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat
”Hei”, Islanti tervehti muita valtioita vaisusti ja huokaisi hieman. Hän ei todellakaan pitänyt ajatuksesta, että joutuisi isännöimään senkertaisen maailmankokouksen, mutta tietenkin hän vuoronsa tuli aina välillä. Norja, joka ymmärsi veljensä mielipiteen, taputti häntä lohduttavasti olalle.
”Hei lillebror”, hän sanoi ja näytti yllättävän pirteältä, vaikka oli herännyt aikaisin aamulla ehtiäkseen lennolle. He olivat kaikki neljä päättäneet ottaa saman lennon, joten Tanska, Ruotsi ja Suomi seurasivat pian norjalaisen jäljessä.
”Isey!” Tanska huudahti nähdessään nuoren valtion ja kaappasi tämän heti halaukseen, ”miten menee?”
”Todella hyvin tähän hetkeen asti”, islantilainen mutisi, mutta Tanska oli aivan liian innoissaan huomatakseen tai välittääkseen Islannin vastahakoisuudesta koko kokousta kohtaan. Ilmeisesti hänelle oli annettu yksi tai viisi kuppia liikaa kahvia lennon aikana energisyydestä päätellen. Suomi sen sijaan hymyili Islannille myötätuntoisesti ja Ruotsi nyökkäsi tervehdykseksi.
”Ovatko muut jo saapuneet vai olimmeko me ensimmäiset?” suomalainen kysyi, kun he kävelivät yhdessä ulos lentokentän terminaalista.
”Muutama saapui eilen illalla. He ovat hotellilla”, Islanti vastasi ja silmäili sitten epäilevästi tanskalaista valtiota, joka luki kirjaa samalla kuin käveli. Oli suhteellisen harvinaista nähdä Tanska niin kiinnostuneena kirjasta, että hän luki sitä jopa kävellessään.
”Mitä hän lukee?” Islanti kysyi, koska päätti lopulta että oli ehkä parempi tietää kuin yllättyä myöhemmin.
”Se on vain typerä kirja”, Norja vastasi ja lähetti mulkaisun Tanskalle, joka ei edes huomannut, ”älä sinä siitä välitä.” Islannin olisi pitänyt viisaasti noudattaa veljensä neuvoa ja jättää asia sikseen, mutta jokin siinä tavassa jolla Tanska luki ja mutisi sekä naureskeli välillä kääntäessään sivuja, häiritsi islantilaista todella paljon. Lopulta hän tajusi.
”Nore”, hän sanoi kauhistuneena ja tarttui kiinni vanhemman miehen hihasta, ”älä vain sano…”
”Olen pahoillani, lillebror”, norjalainen vastasi tietäen mitä hän tarkoitti, ”idiootti löysi sen lentokentän tax-freestä ennen kuin ehdin estää.”
”…Mikä niistä se on?”
”Et halua tietää”, Norja sanoi synkästi ja Islanti huokaisi.
”Nore, jos sinä saat pidettyä hänet aisoissa koko viikon”, hän sanoi hieman alistuneella äänellä, ”minä kutsun sinua isoveljeksi.” Norja henkäisi tuskin kuuluvasti ja hänen silmissään häivähti kumman lämmin katse.
”Koko ajan?” hän kysyi toiveikkaasti.
”Vain kerran”, Islanti korjasi tiukasti, mutta Norja nyökkäsi kuitenkin hetken mietinnän jälkeen todeten mielessään että tarjous oli kuitenkin erittäin hyvä.
”Huh? Isey, Norge, miksi te jäitte jälkeen?” Tanska kysyi hämmentyneenä tajuttuaan, että oli ehtinyt pari metriä veljesten edelle. Heistä kumpikaan ei kuitenkaan vastannut. He vain katsoivat häntä lähes identtiset kylmät ilmeet kasvoillaan.
A/N: Islantikauppaa selaillessani löysin kolme hyvin lupaavaa opasta: 50 crazy romantic things to do in Iceland, 50 crazy things to do in Iceland ja 50 crazy things to taste in Iceland. Saatte ite päättää, mitä niistä Tanska luki. (mä aion niin tilata nuo kirjat kunhan pääsen takaisin kotimaahan...)
49.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa.2Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Norja, Tanska ja Islanti
”Mitä te teette?” Islanti kysyi kauhistuneena. Hän oli lähtenyt vain pikaisesti käymään pomonsa luona juttelemassa kokouksen järjestelyistä ja jättänyt muut Pohjoismaat kotiinsa siksi aikaa. Hän oli olettanut, että ainakin Norja käyttäytyisi järkevästi, mutta nyt hän löysi norjalaisen valtion seisomassa sohvalla paistinlasta kädessään. Tanska ei näyttänyt yhtään sen paremmalta, sillä hänellä oli kokinessu päällään ja hän oli juuri jähmettynyt paikoilleen kesken hypyn kohti lintua, joka istui verhotangon päällä katsoen valtioita lievän halveksivasti.
”Meillä on nälkä”, Norja selitti tyynesti ja näytti siltä kuin olisi aivan normaalia seisoa sohvalla.
”Miten se liittyy tähän?” Islanti kysyi. Hän ei nähnyt Ruotsi tai Suomea missään, joten hän oletti kahden valtion lähteneen ulos sillä välin kun hän oli poissa.
”Me ajattelimme syödä tuon linnun”, Tanska julisti ja osoitti lunnia katonrajassa, ”se näyttää syötävältä.”
”Mitä?” Islanti lähes huudahti ja huomasi nyt, että lattialla oli muutama irtohöyhen, ja huone näytti muutenkin sekasortoiselta.
”Heh, me tiedämme kyllä että te islantilaiset syötte noita”, Tanska vastasi hymyillen ja Islanti huokaisi.
”Mutta ei tuota”, hän tarkensi ja katsoi sitten lunnia, ”mikset sinä sanonut mitään?” Lintu oikoi siipiään ja näytti siltä kuin kohottaisi harteitaan.
”Ihan kuin nuo olisi muka saanut
minut kiinni”, se totesi ylpeällä sävyllä ja Islanti mietti mielessään, miksi häntä oli hullun perheen lisäksi kirottu myös hullulla linnulla.
A/N: Yhtäkään lunnia ei vahingoitettu raapaletta tehdessä.
Mutta ihan oikeasti. Lunni on yksi islantilaisten perinneruuista. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi Tanska ja Norja ei vaan mennyt kauppaan, mutta eipä mun tartte kaikkea aina ymmärtääkään. Kunhan kirjoitan
(eiku hetkinen)50.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 3.Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat + Englanti ja Amerikka.
”Dude, ei sinulla ole edes omaa armeijaa!” Amerikka totesi äänekkäästi erään väittelyn jälkeen ja Islanti hieraisi ohimojaan. Asialla ei oikeastaan ollut väliä ja hän oli ylpeä rauhanomaisuudestaan, mutta pitkien kokouspäivien päätteeksi hän ei oikeastaan kaivannut enää ketään kritisoimaan itseään. Hän ei vastannut, mutta hän kuuli kuinka Englanti ärähti amerikkalaiselle.
”Git, sinä et voi vain nousta ja sanoa tuollaista muille!” englantilainen sanoi äkäisellä sävyllä ja vilkaisi sitten Islantia, ”olen pahoillani. En todellakaan yrittänyt kasvattaa hänestä tuollaista.”
”Ei se mitään”, Islanti mutisi.
”Mutta miten joku voi olla ilman armeijaa?” Amerikka kysyi ja Islanti oli jo vastaamassa jotain äkäistä, kun hän tunsi tutun käden laskeutuvan olalleen.
”Hän ei tarvitse omaa”, Norja sanoi tiukasti, ”koska hänellä on minut.”
”Dude, sinäkin olet niin rauhall…”, Amerikka aloitti, mutta Tanska keskeytti hänet virnistäen.
”Hänelle on myös minut”, mies totesi pirteästi, mutta myös hieman uhkaavalla äänellä. Sanomatta sanaakaan myös Ruotsi liittyi muiden Pohjoismaiden seuraan ja Suomi seurasi hänen jäljessään hymyillen, mutta silti tietyllä tavalla totisena.
”Idiootti”, Englanti mutisi Amerikalle, joka oli onneksi vaiennut hetkeksi, ”jos he nyt palaavat viikinkiaikoihin, se on täysin sinun vikasi.”
”Oh, cool dune! Olen aina halunnut nähdä viik…” Amerikka julisti riemastuneena, mutta Englanti läimäytti häntä olalle ja kiskoi mukaansa kauemmas pohjoisen valtioista. Hän ei halunnut nähdä viikinkejä enää koskaan.
A/N: Islannilla ei ole puolustusvoimia tai armeijaa, mutta Norjan ja Islannin sopimuksen ansiosta islantilaiset voivat halutessaan suorittaa asevelvollisuuden Norjan puolustusvoimissa. Luin jostakin, että Islannilla olisi sellainen muutaman tuhannen vahvuinen "armeija" sen ansiosta. Minusta on jotenkin hienoa, että niillä ei ole omaa sotilastoimintaa, mutta jos nyt ihan oikeesti haluut armeijan käydä niin mene noiden norjalaisten mukana...
51.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa... Osa 4.Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Saksa, Islanti ja Tanska
”Islanti”, Saksa kutsui nuorta valtiota. He olivat juuri keskellä retkeä, koska Islannin pomo oli ajatellut että olisi hyvä idea viedä ryhmä valtioita keskelle islantilaista luontoa. Islannin mielestä se idea oli täysin typerä, mutta hänen pomonsa eivät koskaan uskoneet jos hän kertoi heille että näin ei tosiaankaan kannattanut tehdä, joten nyt he olivat retkellä.
”Niin?” Islanti kysyi hieman väsyneellä äänellä. Hän oli kuitenkin parhaansa mukaan johtanut kokousta jo kolme päivää ja hänellä olisi vielä kaksi pitkää päivää jäljellä.
”Olemme nähtävästi hävittäneet muutaman henkilön joukosta”, saksalainen totesi ja Islanti huokaisi samalla kun sulki silmänsä. Halusiko hän todella tietää?
”Ketkä?” hän kysyi.
”Italia, Espanja, Preussi ja Ranska”, Saksa luetteli nopeasti. Islanti nyökkäsi hetken miettimisen jälkeen. Niin kovasti kun hän halusikin vain antaa asian olla, hän kuitenkin hieman pelkäsi mitä se joukko saisi aikaan ilman valvontaa. Salaa hän toivoi, että karkurit olisivat eksyneet jonnekin tulivuorien luo ja jättäisivät hänet rauhaan.
”Minä hoidan asian”, hän kuitenkin mutisi ja vihelsi sitten terävästi. Ei kulunut kuin muutama sekunti, kun pienikokoinen ruskea hevonen ilmestyi näkyviin ja hörisi ravatessaan Islannin viereen. Sanomatta sanakaan tympääntyneen näköinen valtio nousi hevosen satuloimattomaan selkään ja lähti etsimään kadonneita valtioita.
”Mistä tuo hevonen tuli?” Saksa kysyi ääneen katsoessaan ratsastajan perään.
”Ai tuoko, niitä on joka paikassa”, Tanska totesi avuliaasti, ”minä ja Norge unohdettiin pari tänne ja sitten, kun tulimme takaisin jotain sata vuotta myöhemmin, pum! Hevosia joka paikassa!”
A/N: Issikoista voisin puhua pitkäänkin, mutta... Sormet väsyy.
Islanninhevonen on islantilainen alkuperäisrotu ja ainoa, jota Islannista löytyy koska sinne ei saa tuoda eläimiä. Alunperin ne tulivat saarelle viikinkien mukana ja, jos olen oikein ymmärtänyt, niitä on siellä vähän joka paikassa (kun ei ne oikein uimallakaan karkuun pääse ja se on oikeesti suhteellisen pieni saari)
52.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 5.Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Islanti, Unkari, Preussi
”Oi, tämä on siis geysir?” Unkari kysyi innostuneena ja katsoi koloa turvallisen välimatkan päästä.
”Hmm, tavallaan”, Islanti vastasi, ”Geysir on oikeastaan nimi yhdelle niistä ja tämä ei ole juuri se, mutta joo, se on geysir.”
”Upeaa”, Liechtenstein totesi aivan yhtä haltioituneena. Islanti oli sanonut heille, että heidän olisi pysyttävä hieman kauempana arvaamattomien purkausten vuoksi, mutta jotkut valtiot eivät sitten vaan voineet noudattaa neuvoja. Preussi itse asiassa seisoi aivan reunalla ja katsoi alas koloon.
”Ihan mahtavaa”, hän totesi, ” mutta missä kaikki vesi on? Minä en näe yhtään.” Islanti huokaisi ja kuunteli hetken. Purkauksen pystyi yleensä arvioimaan muutamaa sekuntia aiemmin, jos tiesi mitä kuunteli, ja Islanti tosiaan tiesi.
”Sinun kannattaa ehkä väistää hieman nyt”, hän totesi tyynesti ja Preussi ehti juuri sopivasti luoda häneen hämmentyneen katseen, kun kolosta syöksähti yhtäkkiä ilmaan korkea vesipatsas. Mies ehti juuri ja juuri alta pois, mutta kastui silti aivan läpimäräksi. Hän kirosi hiljaa ja Unkari sekä muutamat muut valtiot nauroivat.
A/N: Geysir on itseasiassa nimi vain yhdelle niistä, mutta monilla kielillä sitä käytetään nimenä niille kaikille (eimuistasuomenkielistänimeäenää)
53.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 6.Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Islanti + muita
Viimeinen kokouspäivä.
Islanti istui pöydän ääressä ja nojasi leukaansa käsiinsä. Hän seurasi muita hieman kyllästyneenä ja ajatteli toiveikkaasti kuinka vain muutaman tunnin päästä kaikki olisi taas rauhallista ja normaalia. Hän malttoi tuskin odottaa.
”Hei, yksi juttu on vähän hämärä”, Amerikka totesi äänekkäästi katkaisten edellisen keskustelun täysin kesken.
”Mitä nyt?” Englanti kysyi hieman kärsimättömästi ja jo valmiiksi ärtyneenä.
”Hah, jos tämä on Iceland”, amerikkalainen totesi ja Islanti tiesi jo, miten hän lopettaisi lauseen, ”missä kaikki jää on?” Kokoushuoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus, kun kaikki joko miettivät asiaa tai sitten olivat muuten vain hiljaa.
”Se oli Tanskan vika”, Norja totesi tyynesti hetken päästä, ”häneltä meni Grönlanti ja Islanti sekaisin, kun mietimme nimiä.”
”Heh, vahinkoja sattuu”, Tanska totesi hieman nolona, mutta silti virnistäen. Valtioiden joukossa virisi välittömästi uusi keskustelu siitä, miten Grönlanti ja Islanti tarkalleen erosivat toisistaan ja oliko mahdollista tehdä niin suurta virhettä nimeämisen suhteen. Mitä Norja ja Tanska olivat todellisuudessa olleet tekemässä, että sellainen erehdys oli mahdollinen?
”Ei hemmetti…”, Islanti mutisi ja painoi kasvonsa käsiinsä. Tämä tästä enää puutuikin.
A/N: Vanha vitsi Islannista ja Grönlannista. Mä kirjotin tästä jo kerran, mutta kun se on niin hauska juttu... ja... ja....
54.
Nimi: Se, mitä tapahtuu Islannissa… Osa 7.Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat
Se oli viimein ohi. Vierailevat valtiot olivat palanneet koteihinsa ja Islanti oli palauttanut viimeisen raporttinsa pomolleen, joka oli ollut yllättävän tyytyväinen viikon tuloksiin. ”Erinomaista työtä”, hän oli sanonut ja Islanti toivoi, että hän olisi tyytyväinen myös sen jälkeen kun näkisi laskun siitä kaikesta, mikä oli hajonnut tai ”vahingossa” hävinnyt viikon aikana.
Täysin uupuneena islantilainen käveli kotiinsa ja hänen kätensä haparoi hetken avaimen kanssa ennen kuin hän sai ulko-oven auki ja pääsi sisälle. Yleensä hän asetti takkinsa ja kenkänsä siististi oikeille paikoille, mutta sillä kertaa hän oli liian uupunut, joten hän vain työnsi kengät jonnekin seinusta viereen missä ne eivät ehkä olisi niin pahasti tiellä, ja laski takkinsa eteisen tuolille. Oli jo myöhä, joten hän suunnitteli vain ottavansa pikaisen suihkun ja menevänsä sitten nukkumaan. Oikeastaan hän voisi jättää suihkun sittenkin aamuun ja mennä suoraan sänkyyn.
Islanti oli niin väsynyt, ettei edes huomannut, että eteisessä oli silti neljä paria ylimääräisiä kenkiä ja talossa tuntui muiden valtioiden läsnäolo. Hiuksiaan haroen ja haukotellen islantilainen käveli olohuoneeseen ja pysähtyi äkisti tajuttuaan neljän valtion katsovan häntä täydellisessä hiljaisuudessa. Oli oikeastaan todella outoa nähdä heidät kaikki niin hiljaa ja rauhallisina, varsinkin Tanska joka nyt makasi kyljellään peitekasan alla ja nojasi päätään Norjan reittä vasten. Suomi ja Ruotsi olivat olohuoneessa myös ja istuivat Norjan toisella puolella jättäen kuitenkin juuri sopivasti tilaa Islannille norjalaisen viereen.
”Mitä?” Islanti kysyi katsoessaan olohuonettaan, joka näytti nyt hieman erilaiselta. Muut valtiot olivat työntäneet kaikki huonekalut syrjään ja koonneet huoneen keskelle yksinkertaisen, mutta silti hyvin mukavan näköisen kasan patjoista, tyynyistä ja peitoista.
”Me ajattelimme nukkua täällä”, suomalainen totesi iloisesti ja taputti vapaata paikkaa itsensä ja Norjan välissä, ”tule, Is.”
”Jeah, Icey”, Tanska sanoi ja raotti silmiään hieman, ”tänä yönä nukumme täällä kaikki aivan kuin niinä hyvinä aikoina, kun minä olin kaik…”
”Hysh, Dan”, Norja sanoi vaimeasti ja tanskalainen vaikeni heti painaen poskensa paremmin norjalaista vasten, ”me tiedämme, että sinulla on ollut kiireinen viikko, lillebror, joten ajattelimme viettää hieman enemmän aikaa yhdessä ennen kuin palaamme kotiin.” Islanti nyökkäsi sillä ajatus ei tuntunut hänestä ollenkaan huonolta. Joskus hän oikeastaan ikävöi niitä aikoja, kun oli nukkunut samassa huoneessa muiden kanssa ja tuntenut olonsa niin turvalliseksi kuullessaan muiden tasaisen hengityksen yön pimeydessä. Lisäksi hän näki tutun vanhan kirjan Norjan sylissä eikä mikään ollut parempaa kuin Norja lukemassa saagoja kunnes he kaikki nukahtaisivat. Nopeasti islantilainen vaihtoi yöpukunsa päälleen ja asettui sitten peitteiden alle Suomen ja Norjan väliin.
Hänen ei tarvinnut pyytää norjalaista aloittamaan sillä Norja katsoi häntä pieni hymy huulillaan ja alkoi sitten lukea. Hän käytti vanhaa kieltä, sitä jota hän oli puhunut niin kauan sitten kun oli ensimmäisen kerran löytänyt Islannin, ja hänen äänensä sointui pehmeästi kun hän kertoi tarinoita ajasta jonka oli myös itse elänyt. Islanti ei tiennyt, mitä muut ajattelivat, mutta hänelle saagat olivat aina olleet yksi tärkeimmistä asioista. Hän oli aika varma, että varsinkin Tanska ja Norja ajattelivat samoin ja hän näki entisten viikinkien vaihtavan katseita keskenään aivan kuin he kaikki muistelisivat samaa tapahtumaa kauan sitten.
Hitaasti Islanti vaipui uneen Norjan rauhallisen äänen saattelemana ja he kaikki nukkuivat vierekkäin rauhassa aamuun asti.
A/N: Minulla on headcanon siitä, että Pohjoismaat kokoontuvat viettämään yötä tällä tavoin porukalla silloin tällöin. Vanhoina aikoina ihmiset nukkuivat aina lähekkäin varsinkin kylminä öinä, joten musta on kiva ajatella että valtiot tekevät sitä silti silloin tällöin kun heillä on aikaa tai muuten sellainen olo, että seura tekisi hyvää. Sitä paitsi muiden ihmisten vieressä nukkuminen on todella rauhoittavaa (niin kauan kunnes joku potkaisee jonkun toisen alas sängystä.)
Saagat ovat islantilaisia perinnekirjoituksia ja mun toisen headcanonin mukaan Norja lukee niitä Islannille silloin tällöin. Ne ovat useimmiten viikinkitarinoita.
Tässä oli nämä tällä kertaa. Näitä saattaa tulla myös lisää, koska löysin aika monta mielenkiintoista asiaa Islannista (google on ystävä) ja tällä systeemillä mun ei tartte edes keksiä nimiä kaikille (khjä khjä)!
