Tulienkelisi: Kiitos jälleen kerran, uskollinen poikieni seuraaja
Emssy: Uus lukija! Näköjään siitä tuli itsevarma, rakkaus saa aikaan ihmeellisiä asioita silloin, kun sille saa vastakaikua.
A/N: Kiitos kommenttienne inspis iski ja kovaa. Älkää nyt kuitenkaa odottako enää tälle viikolla lukua - Tai eihän sitä koskaan tiedä-, koska loppuviikko on aika täynnä ohjelmaa.
12.
Tuukka PoV
Tuukan puhelin piippasi yöpöydällä viestin merkiksi. Poika pyörähti laiskasti ympäri sängyllä ja etsi kännykän käsiinsä.
”Missä oot? Tylsää, kun ei oo mitään silmänruokaa välitunneilla. K.”
Tuukka naurahti hiljaa Krisun viestille. Se oli juuri pojan tyylinen, ei hätäilyä siitä, onko toinen kunnossa vai ei, sen sijaan kevyttä vitsailua silmäruoasta ja piilovalittamista omasta olotilasta.
”Onhan siel muitakin jätkiä ja makaan kotona sängyn pohjalla. Flunssa pääsi yllättämään, oon ihan ok, kiitos kysymästä.” Poika kirjoitti vastaukseksi toiselle, heitti puhelimen vaatteiden sekaan lattialle ja kääntyi tuijottamaan kattoa.
Myöhemmin Tuukan neljävuotias pikkuveli Kalle tuli pojan huoneen ovelle.
Tuukka katsahti veljeään kohti ja kysyi väsyneesti: ”No mitä nyt?”
”Äiti käski tulla alas syömään jotain.”
”Sano sille, etä mä tuun ihan kohta.” Tuukka huokaisi ja nousi raukeana sängystä. ”Mä etin vaan mun luurin ensi.”
Tuukka laahusti keittiöön, jossa hänen äitinsä hyöri maha pallona ympäriinsä. Ennen joulua Koskisten perheessä olisi viisi jäsentä. Kolme lasta ja vanhemmat.
Tuukka istui pöytään ja teki muutaman voileivän itselleen.
”Onko yhtään parempi olo?” Äiti kyseli normaaliin huolehtivaan tapaansa.
”Kyllä tää tästä varmaan, enköhän mä huomenna mee kouluun.” Tuukka vastasi ja samassa hänen puhelimensa piippasi. Tuukka katsahti näyttöön, se oli viesti Krisulta.
”Tytötkös sitä jo kaipailee?” Äiti kysyi vitsaillen.
”Ei, yks kaveri vaan.” Tuukka mutisi lukiessaan viestiä.
”Kai sä tiät, että mä vaan halun vaan, et sä oot onnellinen?”
Tuukka katsahti äitiinsä hiukan ihmeissään: ”Joo tietty.”
Äiti hymyili vielä herttaisesti ja kääntyi sitten takaisin puuhiinsa.
Tuukka tunsi pientä syyllisyyttä, koska ei ollut kertonut äidille Krisusta. Kyllä äiti olisi ollut sen kanssa okei, että oma poika on homo, mutta Tuukka ei halunnut hämmentää äiti ylimääräistä nyt, kun oli muutenkin vähän erikoinen tilanne tai ainakaan ennen kuin tiesi varmasti tulisiko tästä jutusta edes mitään.
Tuukka palautti ajatuksensa Krisun viestiin: ”Ei ne muut kuule vedä sulle vertoja.”
Pojan huulille nousi pieni hymy, kyllä tästä ehkä voisikin tulla.
