Pisaroita kaulalla |slash, K-11, raapalejatkis 46/46 VALMIS

[Jahma]

Nimi: Pisaroita kaulalla
Ikäraja: K-11
Paritus: Tuukka/Krisu
Genre: Slash, fluff, angst, draama
Varoitukset: --
A/N: Tästä on suunnitelmien mukaan tulossa raapalejatkis. 100-300 sanaisia raapaleita ois tulossa.

1.

Tuukka PoV

Sateinen, harmaa syyspäivä.  Tuukka nojailee koulun seinään huppu tiukasti päässään ja kädet syvällä hupparin taskussa. Koululaiset piilottelevat sadetta katosten alla tai sisällä vessoissa, harvase minuutti joku opettaja patistaa lisää oppilaita ulos sanoen: ”Te tarvitsette raikasta ilmaa, ette te muuten jaksa opiskella.”

Muutamaa sade ei kuitenkaan haittaa: Krisu, Niko, Sakke ja pari muuta kasiluokkalaista poikaa juoksee ympäri koulun pihaa. Se porukka on koulun äänekkäin ja villein. Sakesta opettajat eivät oikeastaan välitä, se istuu tunnit hiljaa takapulpetissa ja saa kokeista seiskoja tai kaseja. Niko on porukan urheiluhullu, oli laji mikä tahansa se vetää täysillä ja hyvällä fiiliksellä. Muut tunnit se joko juttelee kavereidensa kanssa tai haaveilee napit korvilla. Krisu on se muusikko. Mustine, kiharine hiuksineen, bändipaitoineen, revittyine farkkuineen ja nahkatakkeineen se saa aina Tuukan huomion. Se on musiikinopettajan lempioppilas, taitaa rummut, kitaran ja basson taitavasti. Lisäksi se tietää pianon perusjutut. Vaikka ei uskoisikaan, se on melkein kiitettävän oppilas, tekee lähes aina läksynsä, viittaa silloin tällöin tunneilla ja on lisäksi tyttöjen päiväuni. Ei sillä silti olo ketään. Vain muutama ex-tyttöystävä ja nekin jotain ala-aste aikaisia.
Huudahdus herättää Tuukan ajatuksistaan. Niko on ryöstänyt Krisun pipon ja lähtenyt juoksemaan karkuun. Automaattisesti Krisu kääntää päänsä ja sateen kastelemat hiukset lennähtävät sivuun, kun poika lähtee juosten perään. Sen kasvoilta valuu vesipisara kaulaa alas. Tuukan mahassa muljahtaa. Ei hitto se on söpö.

[Janskuu]

Oi ihana ^^ Tyhmää kun nää on raapaleita, koska liian vähän luettavaa

Otsikko on jotenkin söpö ja kiinnittikin heti alkuunsa mun huomion. Toinen söpö juttu on tän alhainen ikäraja, koska siitä ajattelisi, ettei mitään kauhean raakaa ja seksuaalista tapahdu, joten niistä seuraava mahdollisuus on, että tää on söpö ja tässä tapahtuu söpöjä asioita :3 Hih, kauhean arvioivaa, mutta eikös näin tapahdu? Joohan?

Voivoivoi, vaikka tässä ei vielä päästy vauhtiin, niin mä tyksin silti kovin, koska Tuukka on ihana ja sulonen ja Krisu ♥ Tuukka vaikuttaa jotenkin hellämieliseltä...? Ja Krisu on unelma, vaikka herrasta nyt ei vielä mitään ollut oikein esillä. Muu ihana asia on toi porukka, mikä noilla on, koska siinä on niin erilaisia ihmisiä, mutta kaikki kavereita ja vaikka Tuukkaa ei esiteltykään tohon mukaan, mitä mä odotin tapahtuvan, niin se jollain tavalla aukasi tän mukavasti käyntiin ^^

Mä olenkin jo vähän aikaa kaivannut jotain ylisöpö slashia ja tässä sitä näyttäis olevan tarjolla, koska vika lause ♥ Wähää, hupsu fiilis tuli tän luettua :3

[Jahma]

Zess olet ihana! Omasta mielestäni raapaleet on kans tylsiä lukea, mutta jos yritän kirjottaa pakolla jotain pidempää, niin se ei oo enää niin hyvää tekstiä. Uskallan aika varmasti luvata, ettei tule mitään raakaa ja PWP:täkään en tästä alkaa tekemään. Saa nähdä mihin tämä tästä edistyy. Aaajjhh.. Sun kommentti oli niin monipuolinen etten osaa tässä selittä mitää, mmh.. Hellämielisestä en osaa sanoa, kyllä Krisu on unelma. Oli tarkoitus esitellä Tuukkakin, mutta toi loppu oli jotenkin niin eeppinen, etten osannu jatkaa siihen mitään. Toivon mukaan tästä tulee nyt sitä ylisöpö slashia, jota kaipaat.

A/N: Tulipa tämä toinen luku pian, voin sanoa, että näitä tuskin jatkoassa tulee näin usein. Nyt on tätä alun huumaa vielä jäljellä. Kommentoikaa ja kertokaa, jos löytyy virheitä tai ihan mitä vaan.

2.

Tuukka PoV

”Verbi herätä taipuu vakna, vaknar, vaknade. Se on säännöllinen ensimmäisen luokan verbi. Sanoa taivutetaan säga, säger, sade. Tämä verbi kuuluu neljänteen luokkaan ja on epäsäännöllinen, eli täytyy opetella ulkoa…” ruotsinopettajan selitys menee Tuukalta täysin ohi. Pojan päässä pyörii vain Krisu, sen sateen kastelemat hiukset ja mustien vaatteiden peittämä kroppa.

”Tuukka!” opettajan ärsyyntynyt ääni herättää pojan haaveistaan.
”Seurasit niin ahkerasti, että nyt voit varmaan taivuttaa sanan nukkua meille?” nuori naisopettaja tokaisee sarkasmia tihkuvalla äänellä. Tuukka vilkuilee kirjaansa etsien kyseistä verbiä.
”öö, sov..?” Opettaja nyökkää tylsistyneenä.
”Se oli imperfektimuoto, tietääkö joku muita?” Luokan hiket nostavat kätensä ylös, mutta Tuukka vajoaa takaisin ajatuksiinsa yrittämättä edes esittää kiinnostunutta.

Välitunnilla poika nojailee tuttuun tapaansa seinään, kukaan ei oikeastaan kiinnitä häneen huomiota. Ruskeat hiukan ylikasvaneet hiukset, kuluneet siniharmaat farkut, pitkävartiset tennarit ja musta huppari, jonka huppu on aina syvällä päässä. Ulkoisesti normaalin näköinen poika, jonka tekemisiä kukaan ei seuraa. Itse poika seuraa muiden, varsinkin tiettyjen henkilöiden tekemisiä, vaikkakin piilosta hiustensa takaa. Ei sitä koskaan ole tytöt kiinnostaneet, mutta ei sen homoudesta kukaan tiedä. Eikä tule tietämään, jos Tuukka siitä itse saa päättää.

[Janskuu]

No, ehkä nää raapaleet sitten menee

Kivaa, Tuukkaakin kuvailtiin nyt, ja se muodostu ihan erilaiseksi ihmiseksi kuin ekassa raapaleessa Ei se siis mitenkään huonommaksi muuttunut, ihan erilaiseksi vain mitä ekasta osasta ajattelin. Koska hei, ei tullut heti mieleen, että se on kaappihomo :> Onhan se vähän kliseinen juttu, mutta ei mua sen pahemmin häiritse, koska täähän nyt on slashia ja sen homous tulee kuitenkin joillekin muillekin jossain vaiheessa tietoon.

Mä en tiedä annanko plussaa vai miinusta tosta, että tässä mentiin heti ruottin sanamuotoluokkiin (tai. mitä. ikinä. ovatkaan). Mutta toisaalta, muistin justiinsa siitä, että alko uus jakso ja ruottia huomenna heti aamusta ja läksyt tekemäti, vaikka aikaa ollut reilusti yli kuukausi. Ja tukiopetusta pitäis pyydellä ja - Takaisin tänne.

Ruotsinopettajan selitys menenee Tuukalta täysin ohi.

Menee?

Tuukka vilkuilee kirjaansa etsien kyseistä verbiä: ”öö, sov..?” Opettaja nyökkää tylsistyneenä, ”se oli imperfektimuoto, tietääkö joku muita?”

Mä en tiedä miten sä kirjoitat vuoropuhelut, mutta musta ainakin on kovin vaikea lukea pötköön kirjotettuna :3 Joten tähän mä haluaisin ehdottaa tälläistä:

Tuukka vilkuilee kirjaansa etsien kyseistä verbiä.
"Öö, sov..?" Opettaja nyökkää tylsistyneenä.
"Se oli imperfektimuoto, tietääkö joku muita?"

Tai jotain tälläistä olis mun mielestä helpompi lukea, ja ehkä kattoa noita miten vuoropuheen jälkeen tulee kertova teksi kuka sanoo. Jos on "Matti, kävisitkö kaupassa?" kysyi Matin äiti. niin lainausmerkkien jälkeinen sana, joka kertoo vaikka sen sanojan, tulee pienellä alkukirjaimella. Eli ei tässä tapauksessa Kysyi Matin äiti. Mutta jos se menee näin: "Matti, kävisitkö kaupassa?" Poika lopetti kirjoittamisen ja katsoi äitiään tympiintyneenä. niin lainausmerkkien jälkeinen sana tulee pienellä, koska se on jo aivan eri lausetta ja asiaa.

Tai jotain Emmätiä, kuulostan niuhottavalta, mutta käh, äikäntunnit jääny päähän. Ehkä sä tiedätkin nämä jutut jo, mutta tuolla ne mua vähän häiritsivät, vaikken yleensä sen pahemmin kiinnitä kielioppiin ja lausejärjestelyihin huomiota. Mutta ei se kyllä niin kauheasti häirinnyt, ettenkö voisi lukea Sen takia jäänkin odottamaan jatkoa ja Kriiiisuuaa ^^

[Jahma]

-Ei mua sun niuhotukses haittaa, en oo kirjottanu loppujen lopuksi kovin paljo ja noi oli hyviä vinkkejä 
-En keksiny mitää muuta tarpeeks tylsää kuin ruotsin tunnin ja noi verbitaivutukset.
-Nää hahmot on Krisua lukuunottamatta mullekkin viel aika auki.
-Hyvä huomio! Ei kyllä ollu tarkotus tehä siitä kaappihomoa, mutta näin siinä sitten kävi. Saa nähdä mitä tuleman pitää...

kiitos kommentista
J

[Jahma]

Kiitos Zess hyvistä vinkeistä, katsotaan kuinka oon osannu käyttää niitä.

3.

Krisu PoV

Nikolla on taas meno päällä.  Luokan takarivissä jutut menee vaihteeksi yli ja opettajakaan ei edes yritä enää opettaa kyseisen tunnin laskuja niille valopäille, jotka ei jaksa kuunnella vaan on antanut tehtävät, joita saa tehdä omaan tahtiin. Krisu on juuri saanut laskettua ne vähäiset tehtävät, joiden tekemiseen on annettu koko tunti. Hän kääntää katseensa luokan takaosaan, jossa heidän tyylikäs matematiikan opettajansa yrittää saada Nikoa rauhoittumaan ja laskemaan edes muutamaa laskua.

”Niko, kamoon.  Rauhotu nyt vähä ja päästä Mase piinasta, et sä varmaan halua jäädä yliaikaa ja myöhästyä liikunnasta.” Krisu tokaisee Nikolle, joka parhaillaan kinastelee Masen kanssa, vielä toistaiseksi tuntemattomasta aiheesta.
”Krisu teitkö sä jo kaikki laskut?” Maseksi kutsuttu opettaja kysyy yhtä aikaa ihmeissään, epäilevänä ja ylpeänä. ”Niko, nyt istut alas! Mä en ala tänään tekemään sulle kirjallista varoitusta tai kirjoittamaan jälki-istuntoa.”
Krisu nyökkää Maselle virnistäen ja alkaa pakata kirjoja reppuunsa. Muutaman minuutin kuluttua kello soi tunnin päättymisen merkiksi ja nuoret alkavat valua ulos luokasta. Krisu kumppaneineen suuntaa kohti liikuntasalia.
 
”Mitä hemmettiä” kuului yleensä hiljaisen Saken suusta, kun kolmikko astui sisälle liikuntasaliin. Salissa oli lähes kaksinkertainen määrä poikia normaaliin verrattuna. Pojat juttelivat keskenään erikokoisissa ryhmissä ja siellä täällä oli muutama yksinäinen nuorukainen. Krisun katse kiersi salia ja hänen silmiinsä osui seinään nojaileva nuorukainen, joka katseli heitä, tarkemmin juuri häntä. Huomatessaan tuijotuksen nuorukainen käänsi katseensa nopeasti pois ja Krisu oli näkevinään pojan kasvoille nousevan punan.

”Noniin pojat, kuten huomaatte täällä on tänään enemmän väkeä kuin normaalisti, koska 9J:n porukkaa on paikalla myös. Samoin tulee olemaan koko loppu salikauden, koska toinen saleista on saatu viimein remonttiin.” Liikunnanopettaja selitti pojille. ”Eiköhän katsota ketkä on löytänyt paikalle, teidän kaikkien nimet ovat tällä samalla listalla. Ankkuri Topi, Alanen Niko, Baker Juuso, Eskola Arttu, Hiilimaa Kristian”
”Se on Krisu” Krisu huudahti opettajalle.
”Eli olet paikalla, Helkola Patrik, Isojoki Ville, Jästinsalo Sakari…” Sakke tuhahti kuullessaan oikean nimensä, mutta ei alkanut kommentoimaan mitään. Krisu kiinnitti huomion seuraavaan nimeen: Koskinen Tuukka, häntä aiemmin tuijottanut poika nosti kätensä ja vilkaisi samalla Krisua hieman säikähtänein silmin.

[Jahma]

4.

Tuukka PoV

”Ei, ei, ei…” Tuukka mutisi itsekseen, kun näki liikuntasalissa ylimääräisiä poikia, jotka vieläpä tunnisti Krisun luokkalaisiksi. Se tarkoitti sitä että kyseinen poika olisi täällä jossain. Tuukka kiersi katseellaan salia ja huokaisi helpotuksesta. Ei se ainakaan vielä ollut täällä. Samassa hän kuuli oven suunnalta tuttua naurua ja näki odottamansa kolmikon hämmentyneenä ovensuussa. Krisun katse kiersi salia ja pysähtyi Tuukkaan, hetken pojat katsoivat suoraan toisiinsa ja Tuukka tunsi veren kohoavan kaulaansa ylöspäin. Hän käänsi kasvonsa nopeasti poispäin ja yritti ajatella mitä tahansa mikä veisi ajatukset pois Krisusta, sen ihanista hiuksista, mahtavasta kropasta ja sen katseesta, joka tuntui jotenkin…

Liikunnanopettaja herätti Tuukan ajatuksistaan. Poika kuunteli nimilistaa ja nosti kätensä oman nimensä kohdalla. Tuukka tunsi jonkun tuijottavan häntä ja katsahti sivulleen. Hän kohtasi toista kertaa kymmenen minuutin sisällä Krisun silmät ja tajusi, että nyt poika tiesi hänen nimensä.

Liikuntatunti oli piinaa ja kun se viimein loppui, Krisu vaihtoi vaatteensa vauhdilla lähti kävelemään kohti ulko-ovea.
”Hei Koskinen!” Tuukka kuuli jonkun sanovan takaansa. Krisu nojasi seinään ja katsoi Tuukkaa tutkivasti.
Tuukka kääntyi katsomaan Krisua: ”Mitä?” Krisu otti muutaman askeleen Tuukan viereen ja kuiskasi tämän korvaan, jotain mikä sai pojan täysin tolaltaan.
”Sä oot surkea esittämään heteroa.”

Tämän sanottuaan Krisu avasi viereisen ulko-oven ja lähti kävelemään räntäsateeseen.

[Jahma]

A/N: Tämä nyt on tällainen turhakeluku, joka on pelkkää Tuukan pään sisällä täytävää dialogia. En pakota ketään kommentoimaan, mutta olisi kiva tietää, jos joku tätä ylipäätään lukee. i Por favor !

5.

Tuukka PoV

”Se kertoo varmasti kaikille.”
”Miten se muka tietää?”
”Et kai sä oikeesti oo niin läpinäkyvä.”

Tuukka harhaili levottomasti ympäri huonettaan, yrittäen selvittää päätään, jossa pieni kaappihomo ja julkihomo kinastelivat.

”Etkö sä kuitenkin tavallaan tätä haluakin?”
”Etkä halua, Krisu varmasti kertoo Nikolle, joka sen sitten lavertelee eteenpäin.”
”Miksi se olisi kertonut sulle, että tietää, jos aikoo kertoa kaikille?”
”Se vaan haluaa tietää sun reaktion.”
”Niin sitte se on varma ja kertoo kaikille!”
”Oisko se niin kamalaa vaikka kaikki tietäiskin?”
”No olis, ajattele nyt liikuntatuntejakin. Varsinkin, kun Krisu on siellä!”
”Ei se nyt niin kamalaa vai olla…”
”On se!”
”Entä jos Krisukin on homo?”
"..."

[Rin]

Jee jee, nää on söpöjä!
Tykkäsin tosta 4. lopetuksesta paaljon, se oli jotenki... söpö? (adjektiivit vähissä)

Ai nii ja sitten kolmannessa lauleessa saattaa joku olla vähän pielessä..?
”En kai sä oikeesti oo niin läpinäkyvä.”
Taisiis eka alotetaan minä-kertojana ja sitten sanotaankin sä..?

Mut tosi kivoja pätkiä piristämään päivää! <3 Jatkoa odotellessa.

[Jahma]

Rin kiitos kommentista ja virheen bongaamisesta. Kirjotin aluksi minä-muodossa, mutta vaihdoin sen myöhemmin ja en huomannut vaihtaa tuota toista oikeaan muotoon.

6.

Krisu PoV

”Miksi mä en osaa pitää ikinä päätäni kiinni!” Krisu voihkaisi ääneen maatessaan siskonsa sängyllä.
”Minkä sä sille voit, että homotutkas on niin hyvä.” Noora naurahti pikkuveljensä valituksille.

Sisko oli ainoa, jolle poika oli kertonut homoudestaan ja siten myös Krisun luottohenkilö poika-asioissa ja ongelmissa. Samoin kuin poika oli siskonsa omissa.

”Älä jaksa.” Krisu mutisi siskolleen, naamalleen painamansa tyynyn läpi.
”No kai se on edes komee?” Noora kysyi hyvätuulisena.
”Siinä se onki, kun ei se oo mitenkään erikoinen, mutta silti niin ihana ja niinku silleen suloinen, kun se punasteli siel liikuntatunnilla ja sitte siinä eteisessä se säikähti, kun kuuli mun äänen ja näki mut…”
”Tietääkö se, että sä oot homo?” Noora keskeytti Krisun suusta pursuavat mutinan.
”No en mä tiedä! Tai no kai se nyt tuosta jotain päätteli. Tuskin nyt siinä tilanteessa kukaan hetero olis menny sellasta selittämään ja vielä kuiskaamaan sen toisen korvaan.”
”Kuiskasitko sä sen jutun sen korvaan!” Noora kiljahti hämmästyneenä kertomatta jätetystä yksityiskohdasta.
”No joo ja hipaisin sen kylkeä samalla…” Krisu mutisi hiljaa katse tiukasti katossa. Tässä vaiheessa sisko repesi nauruun.
”Voi poika-parka, ei ihme jos se vähä pelkää sua. Te voisitte olla tosi mielenkiintoinen pari.”

Kun sanat saavuttivat Krisun tajunnan, pojan käsissä ollut tyyny lensi vauhdilla siskon naamalle.

[Tulitikkutyttösi]

Oi, nää oli ihania! Molemmat pojat on niin sulosia

Anteeks tää huikee asiasisältö.  Kunhan tulin ilmoittamaan, että tykkäsin kovasti ja jään seurailemaan!

[Jahma]

Kiitos kommentista Tulitikkutyttösi, toivottavasti tykkäät edelleen.

7.

Krisu PoV

Krisu oli pyörinyt sängyssään lähes koko yön miettien Nooran sanoja: ”Te voisitte olla mielenkiintoinen pari.”

Pari, voisiko hän koskaan oikeasti seurustella pojat kanssa ja ehkä juuri Tuukan? Tuon suloisen ja hämmentävän pojan, joka kuitenkin tuntui pelkäävän Krisua. Ei kai se johtunut pojat tyylistä, mustista hiuksista tai rokkarimeiningistä? Ei, sen täytyi johtua pojan katseista tai tavasta jolla hän säikytti Tuukan eteisessä, ehkä hän meni liian pitkälle koskettaessaan pojan kylkeä ja jättäessään hänet yksin heti sen jälkeen.

Krisu vilkasi kelloa ajatuksenaan nousta, koska ei enää jaksanut pyöri rypistyneiden lakanoiden välissä. Tajuttuaan, mitä kello oikeasti oli, hän hyppäsi sekunnissa ylös sängystä. Koulun alkuun oli vartti. Krisu kiskoi lattialta eiliset farkut jalkaansa ja ryntäsi kaapille hakemaan mustan paidan ja sukat. Repun sisällön hän kumosi lattialle ja veti hyllyltä päivän kirjat reppuun. Keittiön ohi juostessaan Krisu nappasi pöydältä omenan ja se suussaan solmi maihareiden nauhoja, samalla vilkaisten peiliin.
”Hiukset sekaisin ja mustat silmän aluset, mahtavaa.” Hän mutisi itsekseen. ”Tämä päivähän alkaa loistavasti.”

Poika paukautti kotioven kiinni ja juoksi portaat alas. Krisu kaivoi pyörän avaimet repusta avatakseen lukon. ”Ei helvetti tänään!” Hän huusi tajutessaan lukon jäätyneen. Krisu katsahti puhelimen kelloa. Seitsemän minuuttia.  Poika lähti juoksemaan, ei hän millään ehtisi ajoissa, mutta aina voi yrittää.

Noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Krisu saapui koulun pihaan ja huomasi ettei ollut ainoa myöhästelijä, ovella oli toinen nuorukainen menossa sisään. Tunnistaessaan pojan Krisu pysähtyi kuin seinään. Siinä kulki hänen myöhästymisensä syy, tai no ainakin ajatusten päähenkilö koko viimeyön ajalta. Poika ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan häntä vaan kiiruhti itsekin tunnille. Krisu tajusi yhtäkkiä seisovansa paikoillaan ja kellon tikittävän eteenpäin. Hän pinkaisi juoksuun ja tullessaan käytävälle, jossa hänen luokkansa sijaitsi hän huomasi käytävän toisessa päässä yhden ovista menevän kiinni. Juuri sinne Tuukka oli tainnut mennä.

Krisu koputti luokkansa oveen ja valmistautui opettajan saarnaan. Samassa hän muisti: ”Ei hitto, se koe oli tällä tunnilla.”

[Jahma]

A/N: Olenko mä ainoa, jonka mielestä on helpompi kirjoittaa jutuista - tarinaan sopivina-, jotka joko tapahtuu itelle tai unelmoi niiden tapahtumisesta kuin jos ne on jotain aivan outoja asioita? Tietysti aiheeseen sopiva musiikki taustalla. Mutta 8. luku por favor!
 
8.

Krisu PoV

Tuukka tuntui olevan koko ajan samassa paikassa kuin Krisu.

Itseään poikaa turhautti niin paljon aamuinen myöhästyminen, että jopa antoi luokan tyttöjen harjata hänen sekaiset hiuksensa ja leikkiä niillä, mikä oli yleensä jyrkästi kiellettyä. Samaan aikaan hän saattoi seurata katseellaan Tuukkaa ja pojan liikkeitä. Aina välillä poika vilkaisi tyttöjen ympäröimään Krisuun, mutta huomatessaan Krisun intensiivisen katseen hän käänsi katseensa vaivaantuneena takaisin selailemaansa oppikirjaan.
Kellon soidessa tytöt joutuvat hylkäämään lelunsa ja raahautumaan luokkaan. Krisu tunnusteli hiuksiaan selvittääkseen, mitä tytöt olivat tehneet. Varmistettuaan hiusten olevan jokseenkin järkevästi hän otti reppunsa ja meni muiden perässä luokkaan.

”Voinko mä käydä vessas?” Krisu kysyi opettajalta ja luvan saatuaan lähti kävelemään kohti vessoja. Käytävillä oli oudon hiljaista. Krisun askeleet kaikuivat tyhjillä käytävillä voimakkaina. Krisu avasi wc – tilan oven ja säikähti lähes törmätessään vastaantulevaan poikaan, joka – jos totta puhutaan - hyppäsi taaksepäin säikähdyksestä.  Poikien tunnistaessa toisensa huoneessa oli hetken kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana kumpikaan ei liikkunut. Jonkin ajan kuluttua Krisu huomasi jalkojensa liikkuvan hitaasti kohti Tuukkaa, joka seisoi edelleen hämmentyneenä paikoillaan. Hän työnsi Tuukan kädellään selkä seinää vasten ja painoi hellästi huulensa pojan omille, laskien samalla kätensä tämän lantiolla. Vastoin Krisun odotuksia Tuukka kietoi kätensä pojan niskaan ja vastasi suudelmaan yllättävän kiihkeästi ja omistavasti.

[Hiljainen Talvi]

Nääh, nääh, mä luen liikaa. (ja sitten alan stressata että muista kommentoida)

Mutta joo, mä tykkään tästä kovasti ainakin tähän mennessä. Krisu vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hahmolta, vaikkakin ehkä vielä hiukan pinnalliselta... Tuukkaan taas ihastuin ensi lukemalla.
 Katsotaan mihin tämä vie. Jatkoa kiitos.

Kiittäen
Tulienkelisi

[Jahma]

Tulienkelisi jatkoa ole hyvä, kun nyt viimein saa inspiksen ja aikataulun sovitettua yhteen. Ja toivotaan, että Krisun pinnallisuus tässä pikkuhiljaa rapisee pois. Toki täytyy myötää, että se meni edellisessä luvussa vähä yli. 

9.

Tuukka PoV

Mahtava aamu. Tuukka onnistui myöhästymään bussista juuri sinä aamuna, kun äiti oli mennyt aamuvuoroon ja hän oli yksin kotona. Tiedossa oli kylmä kävelymatka kouluun ja Kiisken saarna myöhästelystä.

Tuukalla oli hyppytunti ruokailun jälkeen. Hän loikoili portaikon ikkunalaudalla ja katseli lumihiutaleiden leijailua niiden hiljalleen saavuttaessa routaisen maan. Kuulokkeista soiva rauhallinen poprock teki tilanteesta rentouttavan. Odottamatta Tuukan mieleen nousi kuva Krisusta, heistä kahdesta suutelemassa, halaamassa, rakastamassa toisiaan. Mitä hän oikein kuvitteli? Hän ja Krisu? Ei se koskaan voisi olla totta. Ei Krisun kanssa, eikä varmaan kenenkään muunkaan. Poika makasi hetken hiljaa, kunnes huomasi silmiensä kostuneen. Negativen rakkausmusiikki ja Krisun ajattelu olivat hänelle liikaa. Poika keräsi tavaransa ja lähti vessoille, kyyneleet täytyisi pestä ennen seuraavaa tuntia, ettei kukaan alkaisi kyselemään mitään.

Tuukka katsoi itseään peilistä ja pesi kasvonsa kylmällä vedellä. Hänen täytyy rauhoittua, ei tämä näin voi jatkua. Tuukka kuivasi kasvonsa ja kätensä ja otti sitten tavaransa lattialta. Hän käveli oven luokse ja oli juuri avaamassa sen, kun joku työnsi oven ulkopuolelta auki. Tuukka hypähti säikähdyksestä taaksepäin, mutta tunnistaessaan sisääntulijan hän jäätyi paikalleen tuijottaen Krisua. Hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen Tuukka huomasi Krisun liikkuvan hitaasti häntä kohti. Poika joutui paniikkiin, mitä toinen aikoi tehdä hänelle? Krisu painoi kätensä Tuukan rintakehälle ja työnsi pojan seinää vasten. Tuukka pelotti ja hän sulki silmänsä valmistautuen pahimpaan, mutta hämmentyi täysin tuntien huulet omillaan. Krisun huulet. Krisu suuteli häntä! Ja pojan käden lantiollaan, joka silitti hellästi hänen kylkeään.  Näiden asioiden huomaamiseen oli mennyt pojalla muutama sekunti, jonka jälkeen hän tajusi vastaavansa toisen suudelmaan ja kietovansa kätensä hiukan pidemmän pojan niskaan ja silittävänsä hänen mustia kiharoitaan.

Vasta Krisun irrottautuessa suudelmasta Tuukka uskalsi avata silmänsä ja katsoa suoraan toisen jäänharmaisiin silmiin.
”Ja nyt sä varmaan lähet samalla tavoin kuin viimeksi, kun lähentelit mua?” Tuukka sanoi puoliksi toivoen ja puoliksi peläten sitä.
”En.”

[Hiljainen Talvi]

Uuuu, jatkoa. Jippuii.

Eli siis joo, lopetit ihan kamalaan  kohtaan, ei ole reilua. Ääh.
Krisusta ehkä kohta alan pitää, tässä luvussa hän oli aika kiva. Ja Tuukka on aivan ihana.
En tiiä mitä voin sanoa, tai siis tykkäsin tästä luvusta kovasti ja niin...
Toi loppu.
Kiittäen
Tulienkelisi

[Tulitikkutyttösi]

Jeeeeee! Jatkoa!

Mulla ei oo vaihteeks mitään asiaa, mutta en silti voi pitää päätäni kiinni. Hyvä minä
Miksei mulle tapahdu ikinä mitään tollasta?! Epäreilua.

Toi Krisu on ihan ylisöpö. Tuukkakin on ihana, mutta Krisu kolahti vielä vähän enemmän. Seurailemaan jään edelleen! Toivottavasti saadaan pian lisää

-Tulitikkutyttösi

[Jahma]

Kiitos todella paljon kommenteista
Jatkoa yritän kirjotella pian, mutta mun kalenteri on tällä hetkellä kaikkea kuin tyhjä ja nytkin pitäis lukea kokeisiin, mutta mitä mä teen? Näpytän konetta ja luen ficcejä ja katon Housea...
 
Anyway. Vastailen kommentteihinne paremmin sitten, kun laitan joskus -toivottavasti piakkoin- uutta lukua.

J

[Jahma]

Tulienkelisi Kaikki ei oo aina ihan reilua Mutta olisko tämä loppu yhtään parempi?
Tulitikkutyttösi En mäkää osaa pitää päätäni koskaan kiinni. Ja kuule et oo ainut jolle ei koskaan tapahdu mitää tällästä, siks mä tästä kirjotankin saa unelmoidea (ja vittuuntua, kun sitä ei koskaa tapahdu itelle).

Tässä olis teille sitä toivottua jatkoa.

10.

Krisu PoV

”En.” Krisu vastasi ja samassa ymmärsi päänsä sisällä, ettei todellakaan enää lähtisi. Ei koskaan pois Tuukan luota, ellei poika häntä itse pakottaisi.
”Mä hitto rakastan sua! Mihin mä muka voisin lähtee?” Poika melkein huusi toiselle.

Krisu seurasi toisen ilmeitä, jotka vaihtelivat ihmetyksestä, pelkoon, toivoon ja epäuskoon.

”Sä rakastat mua? MUA!” Tuukka älähti. ”Sä voisit saada kenet tahansa.”
Kenet tahansa, enkä. Krisu ajatteli. ”Mutta mä halun sut.”

Hiljaisuus laskeutui poikien välille.

Joitain minuutteja myöhemmin kaiuttimista kohahti ilmoille kuulutus, joka katkaisi kiusallisen hiljaisuuden.

”Pitäis varmaan lähtee täältä vessasta.” Tuukka tokaisi hiljaa.
”Juu, niin varmaan.” Toinen sanoi hiljaa.
Pojat keräsivät nopeasti tavaransa ja lähtivät ovelta eri suuntiin.

[Hiljainen Talvi]

Eri suuntiin? ET oo tosissas.

 Tykkäsin tästä kovasti, sen kyllä myönnän... Odottelen mihin tilanteeseen pojat seuraavaksi joutuvat.
Tuota noin mitäs muuta, tykkäsin tuosta luvusta. Oli kiva lukea se, sellaista iloista tekstiä, vaihteeksi.
Mitäs muuta? Ei kai muuta laita jatkoa kun kerkeät.

Kiittäen
Tulienkelisi