Feeniksin ylösnousemus, S

[yuuri]

// Alaotsikko: Seamus/Harry, S, One-shot

Title: Feeniksin ylösnousemus
Author: yuuri
Raiting:S
Pairing: Seamus/Harry

Summary: - Älä jätä minua! Seamus - tule takaisin! Huudan, mutta se kaikuu huoneessa, jossa vain yhtäjaksoinen ääni tekee seuraa tuskalleni.

A/N: FF100 - 100 - Valhe (oma valinta), Ficci kertokoon kaiken



*****


Hän oli aina hymyillyt, vaikka olisi ollut surullinen. Hän oli aina auttanut muita, vaikka olisi itse tarvinnut apua. Hän oli aina kuunnellut toisten ilot ja surut, mutta hän itse oli salaisuus. Hän oli suudellut, vaikka ei välittänyt. Hän ei ollut koskettanut, vaikka rakasti. Hän sanoi sen mitä halusit kuulla. Hänen valkoiset valheensa olivat meille totuuksia, joiden mädäntyneisyyttä emme halunneet nähdä. Hän valehteli meille meidän puolestamme. Hän oli vastakohtien mies.


Hänen rakkautensa oli minulle siunaus. Hän osoitti sen sanoin ja teoin. Hän teki siitä täydellisen, vaikka minä halusin sen rikkoa. Hän antoi itsensä kokonaan, vaikka minä vain leikin. Hän antoi kaikkensa, vaikka minun sydämeni oli poissa. Hän oli ne hymyilevät kasvot hopeakehyksissä. Minä nurin käännetty.

Hänen vihansa oli suurempi kuin sanat osaavat kuvata. Se oli ylitse vuotavaa.  Hänen äänensä hiljainen ja rauhallinen, mutta silmät myrskysivät. Sanat tihkuivat myrkkyä. Hän oli täydellinen vihassaan. Hän oli täydellinen rakkaudessaan. Silti annoin hänen mennä.

Nyt istun tässä ja tuijotan häntä. Tajuan itkeväni. Menetin niin paljon ja nyt vasta tajuan haluavani sen kaiken takaisin. Haluan antaa hänelle itseni ja rakkauteni. Haluan olla hänen puolellaan riidassa. Haluan vain hänet.  

Hänen kasvonsa valkeat kuin marmori. Huulet rohtuneet. Minua alkaa janottaa. Tasainen piippaus kertoo hänen vielä olevan täällä, mutta kuinka kauan? Herääkö hän edes hetkeksi, jotta saan kertoa olevani pahoillani. Jotta saan, kertoa rakastavani häntä. Saanko edes hyvästellä häntä?

Puristan hänen kättään. Se on kylmä. Hipaisen suortuvan hänen kasvoiltaan. Luomet liikahtavat. Ehdin jo toivoa, mutta se oli vain painajainen. Suutelen hänen otsaansa. Hiki helmeili sillä - viimeiset hetket.

- Älä jätä minua! Seamus - tule takaisin! Huudan, mutta se kaikuu huoneessa, jossa vain yhtäjaksoinen ääni tekee seuraa tuskalleni.

****

Kukaan ei tullut silloin huoneeseen. Olen silti onnellinen. Sanani olivat täynnä rakkautta ja vain murtunut kylkiluu muistuttaa siitä pienestä hetkestä. Se oli minulle kuin miljoona vuotta, mutta hän kuuli sen. Hän kuuli huutoni, eikä irrottanut otettaan minusta.

- Harry, Seamus kutsuu minua ja minun on mentävä. Rakastan häntä.
- Seamus, olenko koskaan kertonut kuinka palasit luokseni?
- Sinun ei tarvitse, ikuinen kipu kyljessäni kuiskailee siitä minulle, Seamus vastaa. Minä en voi kuin hymyillä.

Hän, Seamus on ristiriitojen mies ja hän vihaa minua, mutta on kanssani. Hän ei muista kuolemaansa ja feeniksin kaltaista nousuaan - hän kertoo vain valkoisen valheen ja minä uskon häntä.


A/N2: Janoan kommentteja! Toivottavasti piditte. Itse rakastin kirjoittaa tätä pientä tarinaa, joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus...

[Resonanssi]

Ooh, ihanaa lukea tätä paritusta, montako S/H:ta oot tehny?
Tää oli loistava

Aluksi mie luulin, että Seamus ja Harry oli riitaantunu ja Seamus oli jättäny Harryn, mutta ei vaan jotain paljon  ihanampaa.
Tarkoitan romanttisempaa

Luomet liikahtavat. Ehdin jo toivoa, mutta se oli vain painajainen. Suutelen hänen otsaansa. Hiki helmeili sillä - viimeiset hetket.

- Älä jätä minua! Seamus - tule takaisin! Huudan, mutta se kaikuu huoneessa, jossa vain yhtäjaksoinen ääni tekee seuraa tuskalleni.

Niin kaunista, tajuttoman kaunista, upeaa kuvailua ja perusteellista<3
Ehdoton lempikohtani sillä sait mut näkemään kuolemankalpean Seamusin sängyssä jne.

Harryn tuska riipii mun sydäntäni<3

Niin, alussa oli kuitenkin riitä ja Seamus...yritti itsemurhaa?
Kerrankin jotakin uutta, Potterhahmojen itsemurhat ovat jännää luettavaa.

Loppu oli muura kuin odotin mutta ihana, ettei Seamus kuollut.

Harryn tunteet olit kuvaillu hienosti: rakastaa Seamusia syvemmin kuin mitään ikinä vaikka Seamusilla on viha-rakkaussuhde häneen

[Aura Illumina]

Ihana nimi ficillä! Vahvaa tunnetta olit tähän saanut ladattua, muutama seikka jäi vain mietityttämään.

Hänen vihansa oli suurempi sanat osaavat kuvata.

Tuosta taisi puuttua kuin sana välistä. Ja hetkittäin muuttuvat aikamuodot, eli kun koko muu tarina on imperfektissä, ja sitten muuttuu preesensiin, niin ainakin minua hämäsi pikkiriikkisen. Tietysti se voi olla tehokeinokin, ja joskus oikein toimiva sellainen.

Kiitos lukukokemuksesta, olikin ihan ensimmäinen tällä parituksella.

[yuuri]

Aura Ilumina: Kiitos kommentistasi Korjasin tuon virheenkin ^^ Preesenssi/imperfekti juttu on tarkoituksella tehty ja tavallaan imperfektissä olevat asiat ovat kuvailevaa menneisyyttä, koska Harry ei ole varma selviääkö Seamus - tavallaan siis hyvin pessimistinen ajatus tapa, mutta kuitenkin   preesenssi ilmaisee sen sen, että Harry oli juuri siinä hetkessä. XD   Ja viimeinen on kokonaan preesenssissä, koska tavallaan Harry kertoo meille juuri siinä mitä hän tekee ja noin pois päin.. En osaa oikein selittää tuon tarkemmin Toivottavasti kuitenkin ymmärsit ideani xD Kiitos vielä kerran kommentistasi...

[yuuri]

Resonanssi: Kiitos kommentistasi (jonka tajusin vasta hetki sitten jättäneeni väliin o.O)!!! Tämä on ainoa S/H mionkä olen tehnyt..Toistaiseksi, mutta luulen tekeväni niitä vielä lisää, jos lukijoita vain on ^^ Rakkaus on aihe joka itkettää ja naurattaa..Ja toivon joskus herättäväni lukijoissa tunteita, jotka tekstin hahmotkin tuntevat.. Kiitos hirvittävästi kommentistasi ja toivottavasti luet muitakin Seamus ficcejäni xDDD <3

[Jeeetu]

Tämä oli totaalisen täydellisen ihana. Kaunista. Minäkin luulin ensin, että Seamus on viimeinkin jättänyt Harryn, mutta onneksi niin ei ollutkaan käynyt. Kuvailu oli todella ihanaa, pystyin samaistumaan Harryn tunteisiin hyvin. Nyt pitäisi etsiä lisää ficcejä tällä parituksella. Kiitos.