// Alaotsikko: Seamus/Harry, S, One-shot
Title: Feeniksin ylösnousemus
Author: yuuri
Raiting:S
Pairing: Seamus/Harry
Summary:
- Älä jätä minua! Seamus - tule takaisin! Huudan, mutta se kaikuu huoneessa, jossa vain yhtäjaksoinen ääni tekee seuraa tuskalleni.A/N: FF100 - 100 - Valhe (oma valinta), Ficci kertokoon kaiken
*****
Hän oli aina hymyillyt, vaikka olisi ollut surullinen. Hän oli aina auttanut muita, vaikka olisi itse tarvinnut apua. Hän oli aina kuunnellut toisten ilot ja surut, mutta hän itse oli salaisuus. Hän oli suudellut, vaikka ei välittänyt. Hän ei ollut koskettanut, vaikka rakasti. Hän sanoi sen mitä halusit kuulla. Hänen valkoiset valheensa olivat meille totuuksia, joiden mädäntyneisyyttä emme halunneet nähdä. Hän valehteli meille meidän puolestamme. Hän oli vastakohtien mies.
Hänen rakkautensa oli minulle siunaus. Hän osoitti sen sanoin ja teoin. Hän teki siitä täydellisen, vaikka minä halusin sen rikkoa. Hän antoi itsensä kokonaan, vaikka minä vain leikin. Hän antoi kaikkensa, vaikka minun sydämeni oli poissa. Hän oli ne hymyilevät kasvot hopeakehyksissä. Minä nurin käännetty.
Hänen vihansa oli suurempi kuin sanat osaavat kuvata. Se oli ylitse vuotavaa. Hänen äänensä hiljainen ja rauhallinen, mutta silmät myrskysivät. Sanat tihkuivat myrkkyä. Hän oli täydellinen vihassaan. Hän oli täydellinen rakkaudessaan. Silti annoin hänen mennä.
Nyt istun tässä ja tuijotan häntä. Tajuan itkeväni. Menetin niin paljon ja nyt vasta tajuan haluavani sen kaiken takaisin. Haluan antaa hänelle itseni ja rakkauteni. Haluan olla hänen puolellaan riidassa. Haluan vain hänet.
Hänen kasvonsa valkeat kuin marmori. Huulet rohtuneet. Minua alkaa janottaa. Tasainen piippaus kertoo hänen vielä olevan täällä, mutta kuinka kauan? Herääkö hän edes hetkeksi, jotta saan kertoa olevani pahoillani. Jotta saan, kertoa rakastavani häntä. Saanko edes hyvästellä häntä?
Puristan hänen kättään. Se on kylmä. Hipaisen suortuvan hänen kasvoiltaan. Luomet liikahtavat. Ehdin jo toivoa, mutta se oli vain painajainen. Suutelen hänen otsaansa. Hiki helmeili sillä - viimeiset hetket.
- Älä jätä minua! Seamus - tule takaisin! Huudan, mutta se kaikuu huoneessa, jossa vain yhtäjaksoinen ääni tekee seuraa tuskalleni.
****
Kukaan ei tullut silloin huoneeseen. Olen silti onnellinen. Sanani olivat täynnä rakkautta ja vain murtunut kylkiluu muistuttaa siitä pienestä hetkestä. Se oli minulle kuin miljoona vuotta, mutta hän kuuli sen. Hän kuuli huutoni, eikä irrottanut otettaan minusta.
- Harry, Seamus kutsuu minua ja minun on mentävä. Rakastan häntä.
- Seamus, olenko koskaan kertonut kuinka palasit luokseni?
- Sinun ei tarvitse, ikuinen kipu kyljessäni kuiskailee siitä minulle, Seamus vastaa. Minä en voi kuin hymyillä.
Hän, Seamus on ristiriitojen mies ja hän vihaa minua, mutta on kanssani. Hän ei muista kuolemaansa ja feeniksin kaltaista nousuaan - hän kertoo vain valkoisen valheen ja minä uskon häntä.
A/N2: Janoan kommentteja!
Toivottavasti piditte. Itse rakastin kirjoittaa tätä pientä tarinaa, joskus valkoinen valhe on parempi kuin totuus...