Kirjoittaja: Justinee
Ikäraja: (alussa ehkä S mutta myöhemmin alkaa olla) K-11
//Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:Paritus: Draco/Hermione Harry/Draco viittauksia ja jokunen sivullinen mm viittaus H/G:n
Genre: romance, angst... jtn sellasta.
Beta: Paralyzed (kolmos luvusta alkaen)
Summary: Hermione sekoilee, laihduttaa, itkee. Kukaan ei ymmärrä, kunnes alkaa tapahtua kummallisia. Dracon elämä on mullin mallin, hän tarvitsee suunnitelman, mutta kuka auttaisi ilkeää, vihattua Draco Malfoyta?
1. ”Tykkään minä sinusta tuollaisenakin!”
”Ron, onko sinun ihan pakko?” Hermione kysyi hieman ärtyneesti. Ron mässytti suklaasammakoita Hermionen nenän edessä suu auki, hän oli tehnyt sitä jo hetken, vain ärsyttääkseen tyttöä.
”No tietenkin minun on pakko! Se on minun hommani.” Ron tokaisi muka loukkaantuneena.
”Tätä menoa oksennan kohta.” Hermione voivotteli ja yritti hakea katseellaan Rohkelikon oleskeluhuoneesta punatukkaista tyttöä, Ronin pikkusiskoa Ginnyä.
”Ron! Anna Hermionen opiskella äläkä syö suu auki!” Huudahti Ginny saapuessaan Lihavan Leidin muotokuva aukosta sisään oleskeluhuoneeseen. Hermione huokaisi helpotuksesta.
”Heti äiti!” Ron naurahti ja siirtyi nojatuoliin pois sohvalta antaen Ginnylle tilaa istuutua.
”Huh, Ginny tulit juuri ajoissa. Olisin kohta pimahtanut jos TUO olisi vielä mussuttanut noita ällöttäviä kaloripommejaan nenäni edessä.” Hermione tuhahti. Hän halusi olla kesällä bikinikunnossa ja joulun aikana oli kertynyt hänen mielestään hieman ylimääräistä.
”Äh, Hermione älä viitsi valittaa! Olet jo ihan tarpeeksi laiha! Tykkään minä sinusta tuollaisenakin” Ron hihkaisi, ehkä hieman liian isoon ääneen, sillä kaikki oleskeluhuoneessa olijat kääntyivät katsomaan ihmeissään Ronia samalla kun pojan naaman väri alkoi uhkaavasti muistuttaa hiusten punaista sävyä.
”Hei oletteko nähnyt Harrya? Minulla olisi hänelle… Tärkeätä asiaa.” Ginny mumisi ja punastui rajusti.
Hermione pyöräytti silmiään ja tuhahti ”Hän meni jo syömään, huispaustreenit kun on vaihdettu aikaisemmiksi joten joukkue käy syömässä aikaisemmin”.
”Ai.. No, nähdään sitten illalla…” Ginny hihkaisi ja hyppeli muotokuva-aukosta ulos.
~~~
Hermione makoili sängyllään tyttöjen makuusalissa. ”Kohta mennään syömään. No onpa kiva” Hermione ajatteli ”voin lihoa taas lisää. Tätä menoa olen kesällä norsu.”.
Tyttö pomppasi sängyltä ylös ja käänsi kokovartalopeilin itseensä päin. Hän tarkkaili itseään joka puolelta.
Ruskeat, hieman olkapäiden alapuolelle ulottuvat paksut hiukset, suht koht kapea vyötärö, muuten ihan normaalikokoinen nuori nainen. Hermione ei ollut ruma edes omasta mielestään. Mielestään hän näytti tylsältä. Liian normaalilta. Lihavalta.
Tyttö veti vatsaa hieman sisäänpäin ja katsoa taas peiliin. ”Aivan, noin on parempi” Hermione huoahti. Miten hän voisi laihduttaa noin paljon ennen kesälomaa? Vieläpä tässä linnassa, kun ei päässyt edes lenkille tai muutenkaan urheilemaan.
Hermione mietti mielessään, menisikö syömään vai jättäisikö tänään aterian väliin, ja söisi sen sijaan sellaisen laihdutuspatukan, jollaisen oli saanut Lavenderilta joululahjaksi (vihjailua kenties)? Hermione teki nopeasti päätöksen.
Tyttö vaihtoi treenivaatteet päälleen ja lähti juoksemaan portaita alas.
~~~
”Hei! Hermione! Mihin sinä menet? Kohta on päivällinen!” Ron huusi juoksevan tytön perään. Hermione pysähtyi ja kääntyi.
”Ööh… Ei minulla ole kovinkaan nälkä, joten ajattelin käydä lenkillä. Nähdään illalla!” Hermione huudahti ja lähti taas juoksemaan kuulematta takaansa kuuluvaa Ronin ääntä.
”Äh, siitä on tullut ihan hullu.” Ron tuhahti katsellessaan tyhjää muotokuva-aukkoa josta Hermione oli juuri livahtanut ulos.
~~~
Hermione juoksi, hän juoksi niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsi. Mahaan sattui mutta Hermione ei välittänyt. Hän ei halunnut välittää. Hän halusi vain juosta, juosta kaiken painon pois.
~~~
”Hermy! Vihdoin. Me Ron oli jo lähtemässä etsimään sinua. Onko kaikki hyvin? Näytät aika heikolta, ehkä sinun pitäisi syödä jotain.” Ginny huudahti huolestuneena kun huomasi Hermionen saapuvan tyttöjen makuusaliin. Kello oli jo yhdeksän eikä Hermionea ollut näkynyt koko päivänä. Pojat sekä Ginny olivat kaikki jo huolestuneet tytöstä.
”Äh, Ginny. Olin vain ulkona…” Hermione mutisi ”Ei, ei minulla ole nälkä… Syön vain tällaisen energiapatukan… Kohta olo on parempi…”.
”Hermione, et sinä voi jatkaa noin. Olet nyt jo tosi laiha. Jos jatkat näin, voi käydä huonosti. Katso nyt itseäsi!” Ginny käänsi Hermionen katsomaan kokovartalopeiliin ”Sinähän kuihdut silmissä. Olet ihan kalpea, hiuksesi ohenevat, et näytä enää itseltäsi! Tuo iän ikuinen laihduttaminen tappaa sinut!”.
”Älä viitsi Ginny. Olen ihan kunnossa. Okei, ehkä olen hiukan kalpeampi kuin ennen, ja ehkä hiukseni ovat hieman ohuemmat… Mutta ainakaan ne eivät enää mene koko ajan takkuun.” Hermione intti ja istahti sängylleen.
Ginny huoahti raskaasti ja lysähti Hermionen viereen. ”Olet sinä sitten jääräpäinen.”
Hermione ei saanut unta. Pitivätköhän muut häntä yhtä hulluna kuin Ginny piti?
Tyttöä alkoi ahdistaa liikaa joten hän nousi ylös sängystään aikeenaan lähteä valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen, mutta kaatuikin takaisin sänkyynsä. Häntä huimasi ja jalkoja kivisti. Hermione huoahti ja nousi uudelleen, tällä kertaa hitaammin. Hermione muisti vasta nyt ettei ollutkaan syönyt koko päivänä mitään. Laihdutuspatukatkin jäivät jossain välissä pois.
Hermionen paljaat jalat palelivat linnan kylmällä kivilattialla. Oli niin pimeää ettei Hermione nähnyt nokkaansa pidemmälle. ”Valois” Hermione suhahti ja heilautti taikasauvaansa hieman. Sauvan päähän syttyi pieni sinertävä valo. Tyttö lähti taas kulkemaan eteenpäin käytävää.
Hetken kuljettuaan löytämättä päämääräänsä, Hermione totesi olevansa eksyksissä.
”Hemmetti.” Hermione suhahti ja kääntyi tulosuuntaansa.
”Auts! Katso eteesi idiootti!” Tyttö huudahti törmätessään johonkuhun lähtiessään kulkemaan. Hermione kohotti sauvaansa nähdäkseen kehen oli törmännyt; ”Malfoy”.
”Kuraverinen. Äläpäs uhittele ylempiarvoisille. Phyi, jos Dumbledore ei olisi niin sokea, sinua ei edes olisi täällä rypistämässä kaapuani!” Malfoy huusi, hieman epävarmasti tosin. Aivan kuin hän olisi säikähtänyt Hermionea.
”Shush!” Hermione suhahti automaattisesti säikähtäen pojan äänen korotusta. Hän ei halunnut jäädä kiinni käytävillä hiippailusta keskellä yötä. Vieläpä Luihuisen kanssa! Mitä hänen ystävänsäkin ajattelisivat…
”Ööh… Granger? Aiotko roikkua minussa koko yön vai?” Malfoy tuhahti hieman ärtyneesti.
Hermione päästi irti pojan kaavun rinnuksista, johon oli paniikissa tarrannut huomaamattaan ja mutisi jotain pahoittelun tapaista.
”Mitenkäs se itse kuraveri näin myöhään liikkeellä on?” Malfoy kysyi ivallisesti.
”Äh, älä viitsi Draco.” Hermione tuhahti, ja huomasi vasta nyt mitä sanoi.
Malfoy säpsähti ja sylki sanoja suustaan ”Draco? Kutsuitko minua etunimellä? On sinulla otsaa!” poika huudahti kylmästi, tönäisi Hermionen pois tieltään vasten seinää, ja harppoi nopeasti pois.
Hermione huokaisi ja lähti tallustamaan takaisin Rohkelikko-torniin. Ei hän enää alkaisi hortoilemaan ympäri linnaa, etsien valvojaoppilaiden kylpytiloja.
Tyttö kipusi portaat ylös makuusaliin ja kaatui sängylleen.
Äskettäiset hetket pyörivät päässä… Miksi Hermione kutsui Malfoyta tämän etunimellä? Ainahan hän oli kutsunut poikaa vain Malfoyksi.
Tyttö tuhahti, laittoi lipsahduksen väsymyksen piikkiin ja sulki silmänsä.
----------------------
niin ja tätähän saa kommentoida. oli sitten mielestäs huono, tai hyvä niin olisin tosi otettu kommenteista
// Picca lisäsi ikärajan otsikkoon
