5.
Draco käveli lumisten puiden ohi, ja muisteli edellispäivän helliä hetkiä, muttei hyvällä tavalla. Häntä kadutti.
Poika oli törmännyt aiemmin päivällä Potteriin. “Mitä sinä teit Hermionelle eilen?” poika oli huutanut “Hän ei suostu nousemaan sängystään ylös!”
“Miten se muka minuun liittyy?” Draco oli esittänyt viatonta.
“No, sinä olit eilen Rohkelikon muotokuva-aukon edessä ja Hermy tuli kysymään mikä sinulla on, muttei palannut.” Harry puhkui pää punaisena. Hän vaikutti todella vihaiselta.
Draco ei ollut vastannut, vaan juossut pois paikalta.Mikähän Hermionea vaivasi? Eilen kaikki vaikutti olevan hyvin!
~~~
Hän makasi liikkumattomana sängyssään. Silmät tuijottivat lasittuneena kattoa. Ensin Ginny luuli, että hän oli kuollut. Edes tytön rintakehä ei liikkunut. Mitään elonmerkkejä ei näkynyt.
Ginny käveli ystävänsä vuoteen viereen ja kosketti varovaisesti tytön ennen niin villejä ja paksuja, nyt niin ohuita, elottomia, hiuksia. Hän hätkähti ja kiljahti tukahtuneesti kun tytön katse yhtäkkiä kääntyi häneen.“Hermione? Hermione, kaikki on hyvin. Mutta, näen ettei sinulla ole kaikki hyvin, mikä hätänä?”.Yhtäkkiä Hermionen kasvot vääristyivät ja tämä avasi suunsa, ja päästi ilmoille liian kauan tukahdutetun huudon.
“Voi ei, voi ei, voi ei! Mitä tein? Apua!” Ginny panikoi, ja juoksi ulos ovesta, alas portaita, kuullen koko ajan voimistuvan huudon.
“Harry! Voi, onneksi törmäsin sinuun! Hermione on seonnut! Hän vain makaa tuolla ja kiljuu! En tiedä mitä tein väärin!” Ginny huudahti epätoivoisena törmätessään poikaan. “Hänkö se olikin? Juokse McGarmiwan huoneeseen ja kerro että Hermione on saanut jonkinlaisen kohtauksen. Minä jään tänne. Okei?” Harry puhui nopeasti niin, että Ginny sai vain hädin tuskin selvää. Tyttö nyökkäsi pienesti, ja suukotti Harrya nopsasti poskelle ja punastui. “Minua pelotti.” hän kuiskasi ja kääntyi sitten juostakseen käytävään.
Harry jäi hetkeksi vain seisomaan paikoilleen ja pitelemään poskeaan ihmeissään. Sitten hän muisti Hermionen kun kuuli korvia raastavan kiljunnan. Hän juoksi tyttöjen makuusaleihin vieville portaille ja siitä ylös. Oven ulkopuolella hän veti syvään henkeä ja avasi sen sitten.
“Hermione! HERMIONE MIKÄ SINULLA ON?” Harry huusi kiljunnan ylitse. Yhtäkkiä huuto loppui kuin seinään.Harry harppoi nopeasti kalpean tytön vuoteen viereen. Haaleat silmän tuijottivat taas kattoon. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
~~~
Hermionen päässä pyöri. Hän ajatteli tahtomattaan edellisyön tapahtumia.
Hän muisti pojan murhanhimoisen katseen. Tämän silmät olivat hehkuneet vihaa ja suuttumusta. “Kukaan ei jätä minua monen vuoden odotuttamisen jälkeen.” Poika oli sihissyt ja saapastellut Hermionen vuoteen viereen. Pojan tumma varjo kumartui tytön ylle ja poika kuiskasi: “Saat vielä maksaa, huora. Näin teidät eilen. Nyt olet minun armoillani. Teet mitä vain etten paljasta pientä salaisuuttasi, vai kuinka, pikku narttuseni? Olet vain hyödytön pikku-”
Ajatus katkesi. Hermione ei halunnut ajatella enää. Se sattui liikaa.
~~~
“Mitä täällä tapahtuu?” Draco kysyi Blaise Zabinilta.
Käytävä oli täynnä Rohkelikkoja, ja heitä tuli vain lisää, juosten, kädet korvillaan. He näyttivät tulevan torniltaan päin.
“Ilmeisesti kuraverinen on seonnut.” Blaise naurahti. “Ensiluokkalaiset ovat kauhuissaan”
Draco raivostui ja nosti Blaisen paidan kauluksesta seinään kiinni.
“Älä koskaan, KOSKAAN enää, kutsu häntä sillä nimellä. Onko selvä?” Draco puhisi.
Blaise katsoi säikähtäneesti toisen pojan raivokkaisiin silmiin. “Öh… Okei…” Hän ähkyi, Draco puristi häntä seinää vasten aika kovasti.
Draco päästi pojasta irti ja tämä lysähti seinän vierustalle hengästyneenä.
“Huh. Hmm…. Draco, mistä lähtien sinä olet muka ollut kiinnostunut kura- ei kun siis Grangerin hyvinvoinnista?” Blaise ihmetteli.
Draco ei vaivautunut vastaamaan, vaan lähti juoksemaan kohti Rohkelikko-tornia.Entä jos jotain on sattunut? Teinkö eilen jotain väärin? En kai… Voi ei, voi ei, voi ei! Draco mietti. Mikä oli mennyt vikaan?
~~~
“AARGH!” karjui poika tyhjässä luokkahuoneessa. Hän ei ollut tarkoittanut aiheuttaa tytölle traumoja, pelotella vain hieman.
KLOPS!
“Häh? Kuka siellä?” poika katseli ympärilleen luokassa, ei siellä pitänyt olla muita kuin hän.“Äh, olen ihan vainoharhainen”.
Hän istui alas yhteen tyhjistä pulpeteista ja alkoi kirjoittaa pienelle, kuluneelle pergamentin palaselle:
Anteeksi.
Tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä. Ymmärräthän, olin humalassa. Et sinä ole huora. Olen pahoillani että olen pelkuri, enkä uskalla tulla luoksesi. Olen niin kamalan pahoillani kaikesta.Poika huokaisi. Miten hän voikin olla sellainen törppö?
KLOPS!
“Mitä ihmettä?” poika hätkähti ja nousi ylös “Kuka siellä? Tule esiin NYT!”
Hän vilkuili ympärilleen muttei nähnyt mitään. “Miten pystyit siihen?” kysyi ääni pimeästä nurkasta.
“Kuinka saatoit?”
“En minä, en tarkoittanut. Se… Se oli tavallaan vahinko!” poika huusi peloissaan.
“Mutta teit sen SILTI! Oma veljeni… Raiskaaja.” ääni kuiskasi viimeiset sanat.
“Hän ei tule antamaan tätä sinulle anteeksi Ron.” Ginny käveli nurkasta veljensä eteen.“Pilasit kaiken. Mikään ei tule enää olemaan ennallaan.”
Ron katsoi siskoaan silmiin ja painoi sitten päänsä tämän olkapäälle ja itki.
~~~
“Tiedäthän että voit kertoa minulle mitä tahansa”. Harry istui tuolilla Hermionen vieressä kun McGarmiwa saapui.
“Voi hyvänen aika! Mitä hänelle on tapahtunut?” nainen huudahti nähdessään zombimaisen Hermionen.
“En tiedä. En todellakaan tiedä. Ginny löysi hänet aamulla tässä tilassa. Hän lopetti kiljumisen hetki sitten. Te- kai te kuulitte sen?” Harry kysyi.
“Kukapa ei? En tiennyt että hänestä voi lähteä niin paljon ääntä!” McGarmiwa tuhahti “Mutta nyt, meidän täytyy kiikuttaa tyttö heti sairaalasiipeen ja kutsua rehtori.”
~~~
“HERMIONE!” Draco huusi huomatessaan kalpean McGarmiwan ja pelokkaan Potterin käytävässä, kantamassa hermionea.
"Onko hän elossa?” poika kysyi huolestuneesti naiselta ja jäi kävelemään tämän vierelle.
“Nuori herra Malfoy on hyvä, ja on tunkematta nenäänsä muiden asioihin.” McGarmiwa ilmoitti happamasti. “Meillä on kiire.”
“Mut- mutta, viedäänkö hänet Pyhään Mungoon? Haluan mennä hänen mukaansa.” poika sanoi päättäväisesti.
“Herra Malfoy, en oikein usko että se olisi sopivaa, sitä paitsi-” McGarmiwa aloitti, mutta koko ajan hiljaa ollut Harry, keskeytti hänet.
“SINÄ ET OLE MENOSSA MINNEKKÄÄN, HILLERI!” Harry huusi vihaisena.
Draco perääntyi pelästyneenä ja antoi leijuvien paarien ohittaa itsensä. Hän kurotti kättään ja sipaisi nopeasti Hermionen poskea. Sitten hän kääntyi ja lähti kävelemään. Hän ei tiennyt mihin oli menossa, mutta sillä ei ollut niin väliä.
-------------
Jooh tälläista tällä kertaa.
Tällä kertaa ihan tosissaan YRITIN kirjottaa tästä hyvää muttaaaaaaaa, se vaan tuntuu tökkivän. ja tökkivän. ja tökkivän. njoo kommata saa
