Kirjoittaja Aihe: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.) Harry/Draco, K-11  (Luettu 25558 kertaa)

honeybee

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 6/8 12.2.)
« Vastaus #40 : 13.02.2011 22:33:24 »
joo, no ajattelin laittaa ihan kunnolla, koska lauseenvastikkeisiin liittyviä pilkkuvirheitä todellakin oli häiritsevän paljon. en minäkään vaivaudu yhden tai muutaman takia :))

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 6/8 12.2.)
« Vastaus #41 : 14.02.2011 03:49:03 »
Aa, no nythän mä tajusin, mitä tarkoitat... Joo, olen tosiaan laittanut tietoisesti pilkkuja tauottamaan ja selkeyttämään sellaisia virkkeitä, jotka olisivat muuten todella pitkiä ja mahdollisesti väärin ymmärrettävissä. Niitä ylimääräisiä pilkkuja on muissakin yhteyksissä kuin lauseenvastikkeiden kanssa ja ne ovat siis siellä tarkoituksella, vaikka periaatteessa rikkovatkin kielioppisääntöjä~ Englannissahan lauseet rakentuvat vähän eri tavalla kuin suomessa, ja olen mieluummin laittanut pilkkuja vääriin paikkoihin kuin muuttanut virkkeitä täysin erilaisiksi ja pätkinyt niitä useammiksi, mikä olisi ollut toinen vaihtoehto.

Ääh, kuulostaapa sekavalta, mutta tätä on hirveän vaikea selittää... Pointtini on kuitenkin se, että väärissä paikoissa olevat pilkut ovat useimmissa tapauksissa välttämättömiä tekstin sujuvuuden ja helppolukuisuuden kannalta, enkä siis ala niitä muuttelemaan. Tietysti siellä saattaa olla - ja varmasti onkin - myös vahingossa tulleita virheitä, koska en ole mikään yli-ihminen, eikä joka ikinen pilkkusäännön poikkeuksen poikkeus ole enää täydellisesti ulkomuistissa, kun siitä äikän kirjoittamisestakin on jo se puoli vuotta~
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 6/8 12.2.)
« Vastaus #42 : 17.02.2011 23:32:07 »
T/N: Tämän luvun kääntämisessä meni jonkin aikaa, kun muutamat kohdat eivät millään tahtoneet kääntyä sujuvasti suomeksi. Käänsin taas yhden loitsun: 'transforma furca'sta tuli yksinkertaisesti 'muuttuos haarukka', joka kuulostaa hieman koomiselta, mutta niin jotkut Potter-maailman loitsut oikeastikin kuulostavat~ Tuon Shakespeare-pätkän kääntäminen oli hieman hankalaa - en ollut ihan varma, miten 'pretty follies' tarkalleen ottaen pitäisi ymmärtää... Tai siis 'folly' tarkoittaa kyllä hullutusta/mielettömyyttä, mutta mitä tuo 'pretty' tuossa yhteydessä tarkoittaa? Jos joku arvelee tajunneensa kohdan paremmin, niin saa vinkata kommenteissa. Ja jos joku tietää, mikä kasvi 'marrantill' on suomeksi, niin kertokaa ihmeessä - heitin siihen mäkimeiramin ihan randomilla, kun en löytänyt netistä suomalaista nimeä sille~

Muutenkin voisitte kommentoida vähän ahkerammin, kun tätä on kuitenkin melkein tuhat kertaa luettu... En minä pure, vaikka kommentti ei olisikaan kilometrin pituinen (tosin rakentavaa palautetta käännöksestä toivoisin~ :>)

-------------------------------

Luku 7
De Nile


But love is blind, and lovers cannot see
The pretty follies that themselves commit.

[Mutta rakkaus on sokea, eivätkä rakastavaiset näe
suloisia hullutuksiaan.]

-- Shakespeare (Venetsian kauppias)


Muuttuos haarukka!

Harry seurasi, kuinka Draco yritti muuttaa sukkaa haarukaksi. He harjoittelivat ’toisiinsa liittymättömiä muodonmuutoksia’ – esineen muuttamista joksikin täysin erilaiseksi niin muodoltaan kuin käyttötarkoitukseltaankin.

”Hmmm…” Draco mumisi tunnustellessaan lopputulosta sormillaan. ”Se tuntuu oikeanlaiselta. Selvästi metallia tällä kertaa, ja terävät piikit. Puuttuuko vielä jotain?” Hän halusi aina varmistaa itse, oliko muutos onnistunut, mutta joutui myöntymään siihen, että joku toimivilla silmillä varustettu tarkisti tuloksen ulkonäön.

”No, se ei ole edellisen tavoin neulottu haarukka, mutta se on edelleen ruutukuvioinen”, Harry virnisti.

”Hemmetti.” Draco peruutti loitsun sauvan heilautuksella ja valmistautui yrittämään uudelleen.

Harry nojautui taaksepäin tuolissaan toisen pojan jatkaessa harjoittelua. Se oli ollut toistaiseksi oikein mukava opiskelutuokio. Hän oli iloinen päästessään takaisin rutiiniinsa Dracon kanssa heidän erillään viettämänsä sunnuntain jälkeen. Hassua, että Harrylle oli nykyään tavallisempaa opiskella luihuisen kanssa kuin omien tupakavereidensa.

Harryn katse ajelehti tutkimaan Dracon kasvoja; silmät olivat suhteellisen neutraalit, kuten yleensäkin, mutta pojan suu oli keskittyneessä mutrussa. Harry muisti edellisen illan, jolloin hän oli nähnyt hymyn noilla kasvoilla. Hän oli ollut selittämässä television toimintaperiaatetta hyvin hämmentyneelle Nevillelle ja nauramassa sille, että tämän väärät käsitykset olivat peräisin jästien lastenkirjasta, kun hän oli rutiininomaisesti Luihuisen pöytään katsahtaessaan huomannut hymyn. Draco ei hymyillyt usein – ainakaan niin rennosti ja aidosti. Hän härnäsi usein Harrya virnuillen ja nauroi toisinaan, mutta tavallisissa hymyissä oli usein mukana häivähdys katkeruutta. Tämä oli ollut täysin vapautunut hymy, ja se oli lämmittänyt Harrya aina salin toiselta puolelta asti.

Se oli myös tehnyt hänet jälleen levottomaksi. Hän ei ollut sunnuntaina yhtä emotionaalisesti virittyneessä tilassa kuin lauantaina, mutta tuo hymy oli vaikuttanut häneen aivan samalla tavalla. Ehkä se johtui vain ilmiön harvinaisuudesta? Harry oli todellakin iloinen siitä, että Draco voi paremmin ja että hänellä oli jokin syy hymyillä, mikä se sitten olikin.

”No niin.” Dracon ääni katkaisi Harryn ajatukset. ”Tämä tuntuu jotenkin painavammalta. Tarkoittaako se, että väri on myös oikein?”

Harry nojautui lähemmäs ja otti haarukan Dracon hoikista sormista. ”Kyllä, täysin metallia”, hän sanoi käännellen esinettä käsissään. ”Ei jälkeäkään ruuduista, neuloksesta tai mistään muustakaan vastaavasta.”

”Vihdoinkin!” Draco huudahti. ”Hitto, tästä aineesta tuli niin paljon vaikeampaa onnettomuuden jälkeen. Olin jo aikeissa ryhtyä syömään kuvioiduilla haarukoilla ja yrittää jotenkin vakuuttaa McGarmiwan siitä, että haluan sen olevan niin.”

Harry nauroi kääntyessään katsomaan toista poikaa. Sitten hän pysähtyi. Onnistumisen aiheuttama itsetyytyväinen ilme Dracon kasvoilla muodosti voimakkaan kontrastin aiempaan kiroiluun ja hankalan tehtävän kanssa painiskeluun. Turhautuneen ilmeen sijaan hänen suupielensä olivat kaartuneet keveään hymyyn, jossa oli ripaus virnistystä hänen vitsinsä takia.

Ollessaan niin lähellä Dracoa Harry tunsi yhtäkkiä voimakkaan tarpeen koskea toista taas, onnitella tätä saavutuksestaan, ja heti ajatuksen perässä seurasi jälleen halu suudella tätä. Harry perääntyi äkkinäisesti, ja hänen tuolinsa liukui kivilattialla pari tuumaa taakse päin. Seeeelvä… Hän ei ollut varma, mitä oli tapahtumassa, mutta etäisyyden ottaminen vaikutti yhtäkkiä hyvältä ajatukselta.

Dracon pää kääntyi ääntä kohti. ”Oletko menossa jonnekin?”

”Mitä? Ei, minä vain… öö… menetin tasapainoni hetkeksi”, Harry sopersi edelleen hämmentyneenä. ”Tuota… um… mitä sitten opiskeltaisiin?”

”Ajattelin, että voisimme opetella ainesosia ja ohjeita siitä taikajuomalistasta, jonka professori Kalkaros antoi meille.” Oppilaat joutuivat enenevässä määrin työskentelemään ulkomuistista; Draco oli opettanut Harrylle joitain muistitekniikoita, joita hän käytti vähentääkseen niiden kertojen määrää, kun jotain piti lukea hänelle.

He ryhtyivät keskustelemaan listalla olevista taikajuomista, selostaen vuorotellen niin paljon kuin muistivat. Harry keskittyi kuitenkin vain osittain. Dracon puhuessa Harryn katse ohjautui jatkuvasti toisen pojan suuta kohti, vaikka hän kuinka yritti estää sitä. Yhtäkkiä hän oli iloinen, ettei Draco voinut nähdä hänen tuijottavan.

Harry mietti, kuinka lähekkäin he olivat siinä pöydän ääressä, pienessä sivuhuoneessa, jonne kukaan ei koskaan tullut. Hän ajatteli heitä puhumassa ja opiskelemassa sekä omaa kättään hipaisemassa toisen kättä. Hän kuvitteli nojautuvansa lähemmäs, huolettomasti, ja suutelevansa Dracoa tämän puhuessa – selvittävänsä, miltä nuo huulet tuntuivat hänen omiaan vasten hänen sormiensa sijaan. Hän kuvitteli vetävänsä toisen kiinni itseensä ja kuljettavansa käsiään hopeanvaaleiden hiusten läpi, tai ehkä valkeaa ihoa pitkin.

Harryn mielikuvat muuttuivat rohkeammiksi, selkeämmiksi; niin todellisiksi, että hänestä oli vaikea uskoa, ettei hän todella ollut kurottautumassa suutelemaan Dracoa. Ja oli vaarallisen lähellä, ettei hän tehnyt juuri niin. Hänen estonsa eivät tuntuneet enää toimivan, ja hänellä oli ongelmia muistaa, että toinen poika olisi todennäköisesti järkyttynyt ja kuvottunut, ja herra ties mitä se tekisi heidän ystävyydelleen. Vetäen terävästi henkeä Harry puristi molemmat kätensä nyrkkiin ja sulki silmänsä, yrittäen saada otteen todellisuudesta.

”Onko kaikki hyvin?”

Harryn silmät räpsähtivät auki. Draco oli kääntynyt häntä kohti ja kurtisti kulmiaan hieman.

”Kyllä, o-olen kunnossa. Miten niin?” Harry nielaisi katse jälleen kerran liimautuneena Dracon kasvoihin. Nuo huulet.

”Olet puhunut oudosti viimeiset pari minuuttia, etkä vastannut edelliseen kysymykseeni ollenkaan.”

Harry yritti saada päässään riehuvan mellakan kuriin. ”Olen pahoillani, mikä se kysymys olikaan?”

”Myrkynpaljastusliemestä – en muistanut, lisätäänkö mäkimeirami uutteena vai keitteenä.”

”Uutteena”, Harry sanoi tukahtuneesti. Hän ei ollut varma, miten pitkään pystyisi hillitsemään itseään ennen kuin hänen kehonsa tekisi jotain ilman lupaa. Mikä hänessä oli vikana? Hän ei ollut ollut kiinnostunut kenestäkään koko vuonna. Eikä koskaan pojasta, ellei Korpinkynnen pitäjää laskettu, mutta se ei ollut ollut läheskään yhtä voimakasta kuin tämä. Hän oli viettänyt liikaa aikaa Dracon seurassa. Kyllä, siitä sen täytyi johtua. Liikaa aikaa – hän oli mennyt sekaisin. Hänen oli pakko päästä pois, Harry ajatteli kuumeisesti – pakko päästä eroon Dracosta kunnes muistaisi, miten olla läheinen jonkun kanssa ilman että toinen vetäisi häntä väärällä tavalla puoleensa.

”Anteeksi”, Harry sanoi yhtäkkiä keskeyttäen Dracon, joka oli parhaillaan selostamassa myrkynpaljastusliemen säilytystä ja käyttöä. Hän työnsi tuoliaan taakse päin, tällä kertaa tarkoituksella, ja alkoi sattumanvaraisesti tunkea tavaroitaan takaisin laukkuunsa. ”Unohdin… minun pitää mennä.”

”Nytkö?” Draco kysyi näyttäen hämmentyneeltä. ”Mikä hätänä?”

”Ei mikään… kaikki on hyvin! Minä vain… että… minun vain pitää mennä.” Harry oli jo melkein paniikissa. ”Puhutaan myöhemmin, okei?” Sen sanottuaan hän nappasi laukkunsa ja pakeni ulos ovesta.

***

Harry juoksi suoraan turvalliseen Rohkelikkotorniin, missä Hermione näytti valmentavan Ronia yrttitiedossa.

”Harry! Mitä teet täällä näin aikaisin?” Hermione kysyi nostaen katseensa kirjastaan Harryn kompuroidessa sisään muotokuva-aukosta.

”Minä--” Harry huomasi, ettei osannut sanoa yhtään mitään. Ei totuutta, ei tekosyitä. Aivan kuin hänen aivonsa olisivat lopettaneet toiminnan kokonaan. ”Ei tässä mitään”, hän sai vihdoin sanottua, rojahti lähimpään nojatuoliin ja haroi hiuksiaan hämmennyksestä suunniltaan.

”Ei siltä näytä”, Hermione tokaisi. ”Onko jotain tapahtunut?”

Harry vastusti halua haudata kasvot käsiinsä. ”En halua puhua siitä. Minä vain… minä opiskelen teidän kanssanne taas jonkin aikaa, sopiiko?”

Hän näki Hermionen purevan huultaan ja toivoi, ettei tämä kyselisi enempää. ”Totta kai, Harry”, hän vastasi viimein. ”Mukava saada sinut takaisin. On paljon hauskempaa opiskella kolmistaan.”

”En voi uskoa, että sanon tämän, mutta sinulla oli todennäköisesti asiat paremmin Malfoyn kanssa”, Ron vaikeroi silmäillen murheellisena velhoshakkilautaansa. ”Hermione on grillannut minua lihansyöjäkasvien oksastustekniikoista viimeisen tunnin ajan.”

”Sinä selvästikin tarvitsit sitä, etkö vain?” Hermione kääntyi taas katsomaan Harrya, joka hieroi nyt ohimoitaan. ”Oletko varma, että olet kunnossa?”

”No, hän varmasti olisi, jos vain lopettaisit hänen ahdistelunsa”, Ron keskeytti. ”Kysele häneltä yrttitiedosta, jos olet niin innokas kysymään miljoona kysymystä.”

Harry lähetti Ronille kiitollisen katseen. ”Jep, minulla on kaikki ihan hyvin. Minä vain haluan viettää enemmän aikaa teidän kahden kanssa, siinä kaikki.” Draco oli edelleen hänen mielessään, mutta nyt ollessaan fyysisesti erossa tästä Harry arveli, että saattaisi taas saada tunteensa kuriin.

”Hyvä on sitten”, Hermione vastasi kuulostaen edelleen hieman epäilevältä. ”Noh, kuten Ron sanoi, olimme harjoittelemassa yrttitietoa. Haluatko minun testaavan myös sinua?”

Harry ei ollut varma, kuinka hyvin pystyisi keskittymään, mutta toisaalta opiskelu saattaisi auttaa kääntämään hänen ajatuksensa pois Dracosta. Kaivellen urheasti kirjaansa kiireessä pakatusta laukustaan Harry huokaisi. ”Tottahan toki, miksikäs ei?”

***

Seuraavat päivät olivat Harrylle kidutusta. Hän vältteli Dracoa heidän jokaisella yhteisellä tunnillaan, vietti kaikki iltansa Rohkelikkotornissa ja jätti hänen ja Dracon yhteiset opiskelutuokiot väliin ilman minkäänlaista selitystä. Mutta Harryn ponnisteluista huolimatta hänen suunnitelmansa saada Draco pois mielestään eristäytymällä tästä ei ottanut onnistuakseen. Ruokatunneilla hänen silmänsä olivat jatkuvasti Dracossa, vaikka hän kuinka yritti raastaa niitä irti tästä. Joka ilta asettuessaan kirjojensa ääreen Ronin ja Hermionen kanssa hän mietti, mitä luihuinen mahtoi parhaillaan olla tekemässä.

Sen sijaan, että olisivat auttaneet häntä unohtamaan Dracon, Hermionen yrttitiedon kysymykset olivat vain muistuttaneet Harrya siitä, miten he olivat opiskelleet Dracon kanssa – hän oli koko ajan vertaillut mielessään heidän kertaustapojaan ja ikävöinyt toista poikaa entistä enemmän. Tuon yhden illan jälkeen hän olikin vetäytynyt harjoittelusta ja vain istunut Ronin ja Hermionen lähellä kirja sylissään näiden työskennellessä ilman häntä. Suurimman osan ajasta hän vain tuijotti takkatuleen ajatuksissaan, eikä onnistunut lukemaan sanaakaan. Ronin houkutellessa hänet ajoittaiseen shakkiotteluun tornit marssivat usein pois pelilaudalta syvästi loukkaantuneina Harryn tarkkaamattomuudesta.

Kolmantena päivänä Ron ja Hermione raahasivat Harryn heti päivällisen jälkeen seitsemäsluokkalaisten poikien makuusaliin ja vaativat saada tietää, mistä oli kyse.

”No niin”, sanoi Hermione kädet puuskassa Harryn istahtaessa varovaisesti sängyn laidalle. ”Jokin on vialla. Mitä on tapahtunut?”

”Ei mitään, minähän sanoin--”

Ron huitaisi kädellään kärsimättömästi. ”Älä yritä, Harry! Olet käyttäytynyt oudosti siitä lähtien, kun tulit takaisin; et ole ollut yhtään oma itsesi.”

Harry vilkuili vuorotellen ystäviään. ”Mitä tapahtui sille, ettet halunnut kenenkään ahdistelevan minua?” hän kysyi Ronilta.

”No, miesten velvollisuus on pitää yhtä, etkö tiennyt?” Ron jätti Hermionen kohotetun kulmakarvan huomiotta. ”Mutta se oli ennen kuin lopetit kaikille puhumisen, muutuit ihan synkäksi, aloit unohtaa syömisen puolilla ruokailuista ja rupesit taas tuijottamaan Malfoyta suuren salin poikki. Etkä ole pelannut shakkia näin huonosti sitten ensimmäisen kouluvuotemme.”

”Harry”, sanoi Hermione hellemmin ja istui sängylle pojan viereen. ”Me olemme vain huolissamme sinusta…”

”Tekikö hän sinulle jotain?” Ron keskeytti.

”Kuka?”

”Malfoy. Tekikö hän sinulle jotain? Senkö takia lakkasit opiskelemasta hänen kanssaan? Tiesin, että se oli huono ajatus. Enkä minä välitä, onko hän sokea vai ei. Jos hän on satuttanut sinua, niin minä--” Ron läjäytti nyrkillä kämmeneensä.

”Ron”, Hermione varoitti. Sitten hän kääntyi takaisin Harryn puoleen. ”Tiedän, ettet halua puhua siitä, mutta jokin on selvästi pielessä, ja me haluamme auttaa. Sitä varten ystävät ovat, muistathan?”

Harry puri huultaan. Ystävät. ”Voinko kysyä teiltä jotain?” hän kysyi vilkaisten sekä Hermionea että Ronia.

”Totta kai”, Hermione vastasi.

”Hyvä on, me olemme ystäviä. Hyviä ystäviä. Eikö niin?” Molemmat nyökkäsivät. ”Onko… onko kumpikaan teistä koskaan kuvitellut suutelevansa yhtä meistä?”

Ron nauroi. ”Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan halunnut suudella sinua, Harry. Ei millään pahalla.”

”Eipä mitään, Ron”, Harry sanoi hymyillen ja kääntyi Hermionea kohti. ”Entä sinä?”

Tyttö nyki yhtä ruskeaa hiussuortuvaa, minkä Harry tunnisti miettimisen merkiksi. ”Luulen, että ajatus on käväissyt mielessäni joskus, kun olimme nuorempia”, hän vastasi hitaasti. ”Mutta tiesin aina, että olisi parempi, jos pysyisimme ystävinä. Eli… ei, en oikeastaan.” Sitten hän kurtisti kulmiaan. ”Harry, onko tällä jotain tekemistä Malfoyn kanssa?”

”Noh…” Harry epäröi vilkuillen kahta ystäväänsä. Sitten hän vetäisi syvään henkeä ja laski katseensa maahan. Enää ei olisi mahdollisuutta paeta. ”On”, hän kuiskasi.

”Olet suudellut Malfoyta?!” Ron kiljaisi. ”Yök!”

”Ron, ole kiltti!” Hermione huudahti. Hän nosti Harryn kasvot kohtaamaan omansa ja katsoi tätä huolestuneena silmiin. ”Harry?”

”Ei, en ole”, Harry sanoi. Sitten hän nielaisi. ”Mutta minä halusin.” Hän selitti lyhyesti, mitä kirjastossa oli tapahtunut sinä iltana kolme päivää sitten.

Ron näytti mietteliäältä. ”Oletko sinä siis homo?”

”En minä tiedä!” Sekavassa mielentilassa Harry loikkasi ylös sängyltä ja alkoi ravata edestakaisin kädet nyrkkiin puristuneina. ”Siis minä kyllä pidin Chosta. Paljon. On ollut myös muita tyttöjä. Mutta sitten oli Benjamin--”

”Benjamin?” Ron keskeytti taas. ”Se Korpinkynnen pitäjä?”

Harry nyökkäsi surkeana. ”Mutta en ajatellut sen olevan mitään – pelkästään… en tiedä. Ihailua hänen huispaustaitojensa takia tai jotain. Malfoyn kanssa se vain on erilaista. Paljon voimakkaampaa – en tiedä, mikä minussa on vikana. Luulen, että olen viettänyt hänen kanssaan liikaa aikaa – siksi minun oli pakko päästä eroon hänestä.”

”Sinussa ei välttämättä ole mikään ’vikana’”, Hermione sanoi rauhoittavasti. ”Jotkut vain ovat sellaisia – biseksuaaleja.” Hän käveli Harryn luo ja asetti kätensä tämän olkapäälle. ”Anna minun nyt kysyä sinulta sama kysymys, jonka kysyit meiltä: oletko sinä koskaan halunnut suudella jompaakumpaa meistä?”

”En”, Harry vastasi välittömästi.

Hermione naurahti pyöräyttäen silmiään. ”Hienoa, että olet noin varma asiasta.” Sitten hän vakavoitui. ”Mutta huomaatko? Me kolme olemme viettäneet paljon enemmän aikaa yhdessä – kuusi ja puoli vuotta – eikä mitään ole koskaan tapahtunut, eikö niin?”

”Kaikkia hengenvaarallisia tilanteita lukuun ottamatta, hän tarkoittaa”, Ron lisäsi.

Harry virnisti kaikesta huolimatta. ”Niitä lukuun ottamatta ei.”

”Joten… luulen, ettei tunteillasi Malfoyta kohtaan ole mitään tekemistä yhdessä viettämänne ajan kanssa.”

”Ai.” Harry rojahti takaisin sängylleen, lyötynä.

”Harry, oletko tosissasi?” Ron kysyi kuulostaen epäuskoiselta. ”Sinä todella… pidät… Malfoysta?”

Harry katsoi ylös ystävänsä kasvoihin. ”Vihaisitko minua, jos sanoisin kyllä?”

Ron huokaisi. ”No, en vihaa sinua siitä, että olet… että ilmeisesti tykkäät sekä pojista että tytöistä. Mutta minun on myönnettävä, etten myöskään totta hemmetissä tajua sitä. Äidillä ja isällä on joitain homoystäviä… Ei se kai ole niin iso juttu, vaikka se vaikuttaakin edelleen aika oudolta.” Hän käveli hetken edestakaisin ja hänen ilmeensä synkkeni hieman. ”Sitä vain, että… Malfoy? Onko sen pakko olla juuri Malfoy? En voi uskoa, että olet ihastunut siihen paskiaiseen!”

”En minä suunnitellut sitä”, Harry vastasi puolustautuvasti. ”Ja sitä paitsi hän on nykyään erilainen. Hän ei ole ollenkaan se inhottava tyyppi, joka hän oli ennen. Onnettomuuden jälkeen hän vain… jätti ihmiset rauhaan, ja hän on kertonut minulle, että hänen isänsä--” Harry epäröi haluten suojella Dracon yksityisyyttä. ”Noh, hän ei ole ryhtymässä Voldemortin kätyriksi, tai mitään sellaista”, hän lopetti.

”No, olen todellakin iloinen kuullessani tuon”, vastasi Hermione. ”Ja hän ei kieltämättä ole sanonut minulle sanaakaan, niin hyvää kuin pahaakaan, paluunsa jälkeen. En siltikään käsitä, miten voit vain unohtaa kuusi vuotta solvausta ja huonoa kohtelua. Hän teki sinulle joitain melko kurjia temppuja vuosien varrella.”

”Ja teille kahdelle myös.” Harry sanoi ääneen sen, minkä Hermione oli jättänyt mainitsematta; hän tiesi, että he kaikki ajattelivat sitä kuitenkin. ”Tiedän, tiedän”, hän huokaisi. ”Mutta – on kuin hän olisi muuttunut eri ihmiseksi, ja se pieni paskiainen olisi ollut joku aivan toinen. Me olemme nykyään ystäviä.”

”Hyvä on”, Hermione huokaisi pienen tauon jälkeen. ”Meidän on kai pakko vain uskoa sinun sanaasi.” Sitten hän katsoi Harrya ankarammin. ”Mutta sinun täytyy puhua hänelle.”

”Mitä?” Harry kavahti taaksepäin. ”Ei. Ei, en pysty.”

”Harry, sinun täytyy. Jos todella olette ystäviä, niin kuin sanot, et voi vain lopettaa ystävyyttänne jonkin tällaisen takia. Et varmasti edes kertonut hänelle mitään syytä, kun juoksit pois, vai mitä?”

”Mitä minun pitäisi sanoa? ’Ikävä kyllä emme voi opiskella yhdessä, koska haluan pussailla kanssasi’?”

”Liikaa informaatiota”, Ron mutisi.

”No, kyllä sinun jotain täytyy sanoa”, Hermione piti kiinni kannastaan.

Harry vain pudisti päätään. ”En pysty.”

***

Draco Malfoy oli raivoissaan.

Aluksi hän oli ollut hämmentynyt. Sitten loukkaantunut. Nyt kaikki ne tunteet olivat vaihtuneet täyteen vihaan.

Harryn käytös maanantaina oli ollut omituista. Vaikka hän oli vaikuttanut melko normaalilta lauantain tapahtumien jälkeen – tosin heidän kanssakäymisensä taikaolentojen hoidon tunnilla oli ollut liian vähäistä, jotta siitä olisi voinut päätellä mitään – hän oli käynyt illan kuluessa aina vain kankeammaksi. Sitten hän oli kadonnut jättäen jälkeensä vain sanojen sekamelskan, jossa ei ollut mitään järkeä ja joka ei ainakaan kelvannut selitykseksi.

Aluksi Draco oli ollut huolissaan. Oliko Harry sairas? Oliko jotain tapahtunut? Painajaisia? Oliko hän ongelmissa? Draco suoritti sen illan työnsä loppuun yksin, osa hänen mielestään kelaten jatkuvasti äskeisiä tapahtumia ja miettien, mikä oli pielessä. Hän oli viihtynyt toisen seurassa; sanoilleen uskollisena tämä ei ollut maininnut hänen lauantaista romahdustaan, ja Draco huomasi, että tapahtuma oli itse asiassa lähentänyt heitä sen sijaan, että olisi muuttanut tunnelman vaivaantuneeksi. Se oli kuin yhteinen salaisuus. Ja se, että Harry oli taas hänen lähellään… se tuntui Dracosta hyvältä. Mutta sitten toinen oli yhtäkkiä änkyttänyt jonkin tyhjän tekosyyn ja kadonnut; askelten ääni oli haipunut ja jättänyt jälkeensä hölmistyneen hiljaisuuden.

Taikajuomissa oli harvoin mahdollisuutta keskustella, sillä professori Kalkaros piti heidät yleensä työn touhussa; sitä paitsi Harry istui ystävineen vähän matkan päässä Dracon takana, mikä ei antanut pahemmin mahdollisuuksia jutella. Seuraavan päivän tunnilla hän kuitenkin tajusi Harryn seisovan suoraan edessään jonossa hakemassa Kalkarokselta liemen ainesosia, kun kuuli pojan vastaavan professorin kysymykseen. Huomatessaan tilaisuutensa Draco oli napannut kiinni ensimmäisestä löytämästään asiasta, joka sattui olemaan Harryn käsivarsi.

”Oletko kunnossa?” hän oli kuiskannut toisen kääntyessä lähteäkseen. ”Minne oikein katosit?”

Harry oli kuitenkin vetäytynyt irti hänen otteestaan ja häipynyt sanomatta sanaakaan, mikä oli aluksi saanut Dracon epäilemään, oliko hän tarttunut oikeaan henkilöön. Hän oli lähes varma, että se oli ollut Harry; jopa kaapujen läpi toisen ihosta säteilevä lämpö oli ollut ilmeistä – tuo ainutlaatuinen tuntu, joka merkkasi hänet. Sitä paitsi ääni, jonka hän oli kuullut, oli varmasti ollut Harryn.

Silti… oli mahdollista, että Harryn vieressä oli ollut joku toinen oppilas ja hän oli tarttunut väärään ihmiseen. Dracolla ei ollut enempää mahdollisuuksia erottaa tätä muista oppilaista, ja kun Harry ei saapunut heidän tavalliseen opiskelutuokioonsa sinä iltana, kävi ilmiselväksi, että tämä vältteli häntä. Miksi?

Draco mietti, johtuiko se sittenkin lauantaista. Harry oli vaikuttanut suhtautuvan hyvin, mutta kenties Draco oli sanonut liikaa, ollut liian heikko. Harryhan oli kuitenkin rohkelikko – urhea, vahva ja mitä kaikkea muuta Lajitteluhattu väittikään. Heikkoudelle ei ollut tilaa. Toinen oli jo kerran syyttänyt Dracoa itsesäälistä, kauan ennen kuin hän oli itse suostunut myöntämään sen. Johtuiko se siitä? Oliko Harry hylännyt hänet sen takia; kyllästynyt olemaan tekemisissä hänen ja hänen ongelmiensa kanssa?

Mutta entä se kasvojen koskettaminen? Se ihmeellinen hetki heidän välillään – tai siltä se oli ainakin Dracosta tuntunut. Hän ei uskonut tulkinneensa väärin Harryn tunteita silloin – kosketus ei valehdellut. Harry ei ollut koskaan ollut kovin hyvä pitämään tunteita poissa kasvoiltaan, joten oletettavasti Draco olisi silloin havainnut käsillään, jos tämä olisi tuntenut jotain negatiivista.

Kuitenkin se hetki oli ollut välittömästi kaikkien muiden tapahtumien jälkeen. Rohkelikko oli juuri pelannut huipausottelussa, vienyt Dracon lentämään, todistanut tämän tunteenpurkauksen ja koskettanut tätä heti sen jälkeen. Ehkä hän oli vasta myöhemmin, seuraavien puolentoista päivän aikana, miettinyt tilannetta tarkemmin.

Silloin loukkaantuminen oli tullut. Draco oli koko ajan kieltänyt itseään luottamasta kehenkään, näyttämästä heikkoutta, avautumasta. Ja kuitenkin hän oli tehnyt niin. Hän oli antanut Harryn auttaa häntä, vaikka tämä ei väitteistään huolimatta voinut millään saada yhtä paljon apua takaisin. Hän oli kertonut Harrylle asioita, joita ei ollut koskaan kertonut kenellekään. Draco oli koskettanut häntä, lentänyt hänen kanssaan kuin he olisivat olleet yhtä, tuntenut hänen sydämenlyöntinsä kätensä alla… ja nyt hän oli poissa.

Kun oivallus oli iskeytynyt hänen tajuntaansa, Dracon reaktio oli eristäytyminen uudestaan. Ensimmäiset aloitteet, joita hän oli tehnyt tupatovereidensa suhteen, vedettiin takaisin, ja hän vietti päivänsä jälleen puhumatta kenellekään, ellei se ollut aivan välttämätöntä. Dracon koettua edes hieman toveruutta muiden luihuisten kanssa ja vietettyä niin paljon aikaa Harryn kanssa oli yhtäkkinen yksinäisyys tuskallista. Hän oli kuitenkin päättäväinen. Kukaan ei torjuisi häntä enää. Hän sitoutui jälleen päätökseensä pärjätä yksin, ilman ketään. Edes Harrya. Varsinkaan Harrya.

Mutta hän ei voinut lopettaa Harryn ajattelemista. Mitä enemmän hän toista ajatteli yksinäisyydessä viettäminään tunteina, sitä vihaisemmaksi hän tuli. Harry oli aina käskenyt Dracoa puhumaan enemmän. Puhumaan ihmisille eristäytymisen sijaan, puhumaan murheistaan, puhumaan, puhumaan, puhumaan. Silti Harry oli häipynyt sanomatta ilman yhtä ainutta selityksen sanaa. Draco oli paljastanut sisimpänsä kertomalla kaiken, mitä hänen mielessään liikkui – vähintä, mitä Harry voisi tehdä olisi selittää käytöksensä. Hän oli pakottanut Dracon kohtaamaan omia demoneitaan – kuten lentämisen – mutta oli silti itse juossut pakoon sitä, mikä helvetti hänen ongelmansa sitten olikin.  

No, hyvä on sitten. Draco ei tarvinnut häntä. Hän ei ollut koskaan tarvinnut Harrya. Ja vain todistaakseen itselleen olevansa Harryn yläpuolella Draco oli viikonloppuun mennessä tehnyt päätöksen palata sittenkin luihuisten sosiaalisiin piireihin. Hän ei avautuisi heille, kuten oli tehnyt Harryn kanssa, mutta päätti, ettei olisi haitaksi liittyä muiden tupien mollaukseen silloin tällöin. Hän mietti, istuiko toinen suuressa salissa edelleen kasvot luihuisia kohti; hän toivoi, että istui. Harry saisi katsella Dracon juttelevan Blaisen kanssa, nauravan Malcolmin typerille vitseille ja tulevan mainiosti toimeen ilman häntä.

Myöhään yöllä hänen sängynverhojensa takaisessa suojaisessa maailmassa nauru kuitenkin muuttui usein kyyneliksi. Hänen itseään ja Harrya kohtaan tuntemansa vihan kyyneliksi. Menetyksen kyyneliksi jonkin nimettömän takia, joka oli hiipinyt hänen elämäänsä ja tehnyt siitä parempaa; tuonut muutamia kirkkaita välähdyksiä hänen pimeään maailmaansa. Monesti Draco kuljetti käsiään pitkin omia piirteitään, yli kosteiden ripsiensä ja vakavan suunsa, ja muisteli sitä hetkeä, kun Harryn hellät sormet eivät olleet koskettaneet vain hänen kasvojaan, vaan koko hänen olemustaan. Jäljellä oli vain ontto tyhjyys, joka kaikui nimeämättömästä tunteesta.

Mutta sellaiset tunteet oli jo aikoja sitten hävitetty Dracon sanavarastosta, eikä hän sallinut itsensä tunnistaa, mitä todella halusi.
« Viimeksi muokattu: 18.02.2011 23:19:11 kirjoittanut Yôsei »
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

UniFlora

  • ***
  • Viestejä: 157
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #43 : 18.02.2011 02:26:59 »
 ;D

Lainaus
Oppilaat joutuivat enenevässä määrin työskentelemään ulkomuistista;
Tuo enenevässä särähtää ainaki mulla... Joutuivat enimmissä määrin? I dunno.

Lainaus
Yhtäkkiä hän oli iloinen, ettei Draco voinut nähdä hänen tuijottavan.
Nähdä hänen tuijotustaan, kuulostas jotenki fiksummalta. Päätä miten tahot :D

Lainaus
”Hyvä on sitten”, Hermone
Heh, perus  :D

Marrantillista en tiiä, mut marrentill on yrtti jolle ei oo virallista/käypää suomennosta olemassa... Luki tuolla virolaisella yrttisivustolla :'D

Olipa tämä taas jotenki pätemisen täyteinen viesti -.- En sitä kyllä tarkottanu :'D

"I hate you, Potter," Draco muttered, still very close to Harry. "I hate you and I love you and I hate you because I love you."

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #44 : 18.02.2011 03:09:56 »
Kyllähän 'enenevässä määrin' on ihan normaalia suomea, tai ainakin minusta se kuulostaa aivan luonnolliselta ja käytän sitä ilmaisua myös puheessa~ 'Enenevä' tarkoittaa siis periaatteessa samaa kuin 'kasvava' eli se on verbistä johdettu muoto (tosin tuolla verbillä ei taida olla perusmuotoa ollenkaan, tai ainakaan en ole nähnyt/kuullut missään käytettävän sanaa 'enetä', mutta eihän kaikilla sanoilla olekaan kaikkia taivutusmuotoja~) 'Kasvavassa määrin' taas kuulostaisi vähän oudolta.

Sama tuon tuijotuksen kanssa, eli minun korvaani se ainakin kuulostaa ihan järkevältä~ 'Nähdä jonkun tekevän jotain' - ihan perussettiä, eikö?

Hitto kun tulee virheitä sellaisiin sanoihin, joiden alle Word lyö muutenkin siksakkia, eikä niitä sen takia tule tarkistaneeksi kirjain kirjaimelta... :'D Pitää tästä lähin muistaa tarkistaa kaikki 'Hermionet' ja 'luihuiset', ettei tule virheitä niissä~

Ja joo, marrentilliä se mullekin tarjosi kun yritin googlata, mutta suomennosta ei löytynyt... No, eipä sen kasvin nimi nyt niin olennainen asia ole.

Kiitos taas kommentista, hyvä vaan että bongailet niitä virheitä sieltä! :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

Winchester_

  • ***
  • Viestejä: 148
  • "You know your end is near, don't you?"
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #45 : 18.02.2011 21:18:57 »
Wuhuu, jatkoa! :) Ja vielä 2 lukua; miten multa on voinu jäädä nämä kummatkin väliin, vaikka tämä ficci on muistutuksissa ja kaikkea? Outoa... Mutta olin kyllä tosi onnellinen kun tajusin, että saan kahlata kaikessa rauhassa kokonaiset kaksi lukua läpi ;D

Ja tämän idea jaksaa edelleen kiinnostaa ja innostaa kovasti lukemaan; tästä ei vain voi saada kirjaimellisesti tarpeekseen :D Mutta ei ideasta enempää, kun en keksi mitään sanottavaa. Nämä osat vain toivat mukanaan semmoisen sanattomuuden. Käännös oli loistavaa, kuten aiemmissakin osissa; oon oikeasti kateellinen. Itellä on niin köyhä tuo kääntämisen kyky että voi voi... Kummatkin luvut olivat nopealta vilkaisulta virheettömiä, mutta vain vilkaisulta - 7 luvussa huomasin yhden pienen virheen:

Lainaus
Hän _ lähes varma, että se oli ollut Harry; jopa kaapujen läpi toisen ihosta säteilevä lämpö oli ollut ilmeistä – tuo ainutlaatuinen tuntu, joka merkkasi hänet.

Tuolta taitaa puuttua 'oli'- sana tai joku muu, en jaksa alkaa selailemaan alkuperäistä tekstiä nyt läpi, mutta kuitenkin ajattelin ilmoittaa tuosta, niin sen saisi korjattua mahdollisimman nopeasti. Ja muita virheitä ei tainnutkaan olla, eli tosi hyvää suomennosta taas lisäilit tänne (: Jatka ihmeessä samaan malliin. Ja oliko niin, että seuraava luku on viimeinen? Toivottavasti en ole käsittänyt taas väärin, mutta semoinen muistikuva mulle on jääny tästä :D Yhyy, tätä olisi lukenut mielellään pitempäänkin - sama pätee myös suomennoksen hyvään laatuun. Toivottavasti jatkat ficcien suomentelua ja tulevaisuudessakin meillä muilla olisi niitä mahdollisuus lukea täällä. Mutta hei, kiitos kovasti tästä! Tämä piristi mukavasti tätä perjantai-iltaa vaikka tajusin just, että hauskat kotivideot jäi taas kattomatta. En muista ikinä kattoa niitä vaikka haluaisin, mutta minkäs teet, kun ajantaju menee koneella :'D Mutta laita jatkoa taas kun pystyt!
They come to you in the night...
               Demons, ghosts, black fairies ϟ

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #46 : 19.02.2011 11:52:50 »
Mahtavaa, kun pojat alkavat vihdoin tajuta, että ovat ihastuneet toisiinsa ^^ Harmi, että luvut käyvät niin nopeasti vähiin, mutta pidän tästä ficistä silti hirveästi..Onhan se sääli , että tämäkin alkaa loppumaan, mutta tunnen että loppu on ruusuinen...TOIVOTTAVASTI :D

JATKOAAAAAA!!!!!<3
Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

susienkeli

  • ***
  • Viestejä: 111
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #47 : 19.02.2011 14:16:52 »
aivan ihanaa luettavaa ja hyvin käännetty  :D odotan jatkoe kovasti en malta odottaa miten tää juttu päättyy  :)
Vaikka palaisin ristillä väärinpäin
En koskaan kiellä sinua rakkain
Tahdon jakaa sen hyvän, sen pahan
Sekä hyvän ja pahan väliltä kaiken
Vielä joskus, joskus jossain
Loistamme kirkkaammin kuin aurinko ja kuu
Eikä kukaan, eikä koskaan, eikä milloinkaan
voi sitä poistaa elän vain sinua varten

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #48 : 20.02.2011 07:22:45 »
Winchester_: Kiitos taas pitkästä kommentista, näitä on aina kiva lukea~ :> Hienoa, jos käännöksen laatu on pysynyt hyvänä; tavoitteenani onkin ollut tehdä mahdolliseksi tästä ficistä nauttiminen myös suomeksi ilman häiritseviä anglismeja sekä tökkivää ja huonoa kielioppia, joihin olen valitettavan monissa käännösficeissä törmännyt.

Joo, 'oli' han se sieltä puuttui, minne lie kadonnut~ Hyvä kun huomautit!

Seuraava luku on tosiaan viimeinen. Harmi sinänsä, tätä on ollut hauska suomentaa... Mutta toisaalta hyvä vaan; on niin paljon tärkeitä asioita (köhköhlääkiksenpääsykokeisiinlukeminenköh), joiden tekemistä olen vältellyt tämän varjolla... :'D

Ehkä taas joskus tulee vastaan sellainen ficci, joka on vain pakko kääntää ja joka tuntuu taipuvan helposti omaan kirjoitustapaani, kuten tämä~ Ei tämä käännös tietenkään täysin sellaista tekstiä ole, jota itse kirjoittaisin, ja olen yrittänyt pitää tämän mahdollisimman uskollisena alkuperäiselle ficille. Mutta silti, jostain syystä aivot vain alkoivat raksuttaa tätä lukiessa, ja huomasin monesti miettiväni, miten kääntäisin jonkin lauseen tai ilmaisun~

Mutta niin, häpeämätöntä mainostusta: jos allekirjoittaneen kirjalliset tuotokset kiinnostavat muuten, niin löytyy täältä muutamia omiakin ficcejäni (ficcilistaukseni) Sinne vaan kaikki lukemaan ja kommentoimaan! 8D

yuuri: Totta kai loppu on ruusuinen... EHKÄ~ >8D Kiitos kommentista, jatkoa seuraa taas kunhan saan viimeisteleltyä luvun julkaisukuntoon~

susienkeli: Kiitos kommentista, kiva että käännös miellyttää! :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 7/8 17.2.)
« Vastaus #49 : 26.02.2011 00:09:11 »
T/N: No niin, se o loppu ny~ Sen verran käännöksestä, että luvun alussa olevalle sitaatille onnistuin löytämään ns. virallisen suomennoksen, mutta luvun lopussa oleva on itse kääntämäni (kuten itse asiassa kaikki muutkin lukujen yhteydessä olevat sitaatit raamatunkohtia lukuunottamatta).

Noh, en löpise sen kummempia vaan päästän tiedät lukemaan, miten poikasten käy~ :>

------------------------------

Luku 8
Steps


Love looks not with the eyes, but with the mind;
And therefore is winged Cupid painted blind.

[Ei tosi rakkaus silmin katso, se katsoo yksin sydämellä.
Sen vuoksi sokea on aina Cupido.]

-- Shakespeare (Kesäyön unelma)


Se viikko tuntui loputtoman pitkältä Dracosta, joka vietti sen yrittäen olla huomioimatta Harrya tunneilla yhtä lailla kuin tämä jätti hänet huomiotta, opiskellen joka päivä iltamyöhään ja miettien jälleen kerran, mitä Harry oli sillä hetkellä tekemässä ja miksi hän oli lähtenyt. Viimein koitti lauantai ja Tylyaho-retken aika. Harryn kanssa meneminen oli tietysti poissa laskuista, ja huolimatta Millicentin kutsusta tulla jakamaan pöytä ja pari tuopillista Kolmessa luudanvarressa Draco päätti jäädä linnaan. Hän ei vain ollut sillä tuulella, että olisi jaksanut osallistua tytön epätoivoisiin yrityksiin jättää luihuisten puumerkki kylään, eikä hänellä ollut oikeastaan hoidettavana mitään sellaisia asioita, jotka eivät olisi onnistuneet helpommin pöllöjen avulla.

Draco oletti Harryn lähteneen Tylyahoon osana Iänikuista Kolmikkoa ja tunsi sekä helpotusta että jonkinlaisen tyhjyyden tunteen tajutessaan, ettei hänen tarvitsisi sietää toisen näkymätöntä läsnäoloa sinä päivänä.

Hän vietti aamupäivän opiskellen yksin, kuten yleensäkin, ja suuntasi sitten epätavallisen hiljaiseen suureen saliin lounaalle. Blaise oli ainoa seitsemäsluokkalainen luihuinen, joka oli jäänyt linnaan Dracon lisäksi, ja he juttelivat taikajuomista syömisen lomassa.

”Voinko kysyä jotain?” Blaise mumisi suu täynnä ruokaa.

Draco kohautti olkiaan. ”Toki”, hän vastasi odottaen jälleen yhtä kysymystä totuusseerumin monimutkaisesta valmistusprosessista.

”Mitä sinä olet tehnyt Potterille?”

”Mitä?” Draco säpsähti. ”Miten niin?”

”Hän on tuijottanut sinua koko ruokailun ajan. Itse asiassa hän on tuijottanut sinua jatkuvasti viime aikoina, mutta nyt se on paljon ilmiselvempää, kun hänellä ei ole pikku kavereitansa ympärillään.”

Jopa kaiken sen ilman näköaistia vietetyn ajan jälkeen Dracon ensimmäinen reaktio oli halu kääntyä katsomaan, varmistua asiasta omin silmin. ”Potter on yksin?” hän kysyi pitäen vaivoin äänensä matalana ja kasvonsa Blaisea kohti.

”Jep. Ilmeisesti emme ole ainoat luuserit, jotka jättivät Tylyahossa käynnin väliin”, sanoi Blaise naurahtaen. ”No, mitä sinä teit hänelle? Mitä sinä olisit voinut tehdä hänelle?”

Draco jätti ajattelemattoman kommentin omaan arvoonsa. Viha palasi äkkiä täydellä voimalla. Harry ei voinut sanoa hänelle yhtä ainoata sanaa, mutta istui silti koko viikon tuijottamassa häntä? Ei, Harry selittäisi käytöksensä, ja hän tekisi sen nyt. Ei tielle tulevia kavereita, ei oppitunteja, joille paeta.

Draco nousi tuolistaan. ”Tendo. Rohkelikkojen pöytä”, hän sanoi Ohjaajalle ja lähti kävelemään niin nopeasti, ettei pallo olisi ehtinyt varoittaa häntä ajoissa, jos joku olisi astunut hänen tielleen.

”Määränpäässä”, kuului Ohjaajan ääni. Se ei pystynyt tunnistamaan yksittäisiä ihmisiä, vain paikkoja. Nyt Draco oli siis pöydän luona, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, missä Harry tarkalleen ottaen oli. Hän alkoi kulkea pöydän suuntaisesti sillä puolella, millä Harryn täytyi istua, jos tämä kerran oli katsonut Luihuisen pöytää kohti.

”Potter, me puhumme. Nyt”, hän sanoi matalalla, mutta selkeällä äänellä ja liu’utti toista kättään tuolien selkänojia pitkin kävellessään lähemmäs pöydän keskiosaa.

Ei vastausta.

”Haluatko, että kohotan ääntäni ja sanon asiani koko salin kuullen?”

”Lopeta”, Harry sähisi; ääni kuului vähän matkan päästä Dracon takaa.

Hän kulki takaisin äänen suuntaan, kunnes käsi hänen ranteensa ympärillä pysäytti hänet. Harryn tunnusomainen lämpö tulvahti välittömästi hänen ihollensa.

Draco käänsi päätään. ”Haluat, että lopetan? Hyvä on. Aiotko puhua?”

Seurasi lyhyt tauko. ”En täällä”, rohkelikko lopulta tokaisi ja päästi irti toisen ranteesta. Draco kuuli tuolinjalkojen raapivan lattiaa. ”Ulkopuolella. Eteisaulassa.” Askeleet tömisivät poispäin Dracon kertoessa Ohjaajalle määränpäänsä.

***

Nurkkaan ahdistettuna Harry ravasi eteisaulaa edestakaisin niiden muutamien hetkien ajan, jotka Dracolla kesti saavuttaa hänet. Hän oli valehdellut Ronille ja Hermionelle olevansa liian väsynyt tulemaan Tylyahoon ja että hänen piti tehdä läksyjä; hän epäili, etteivät hänen ystävänsä uskoneet hänen tekosyitään, mutta nämä olivat myöntyneet ja jättäneet hänet yksin hautomaan ajatuksiaan… ja katselemaan.

Draco saapui aulaan ja pysähtyi hetkeksi, yrittäen selvästikin määrittää Harryn olinpaikkaa. ”Kuulen askeleita”, hän tokaisi syyttävällä äänellä heti raskaiden ovien sulkeuduttua hänen perässään. ”Jos yrität livahtaa taas, Potter, se ei onnistu.”

Harry lopetti kävelyn. ”Olen tässä, joten voit lopettaa uhkailun.” Hän seurasi, kuinka toinen poika lähti kulkemaan hänen suuntaansa ja pysähtyi Ohjaajan varoittaessa häntä uhkaavasta törmäyksestä. ”Mitä sinä haluat?” Harry tiuskaisi, vihaisemmin kuin oli aikonut.

”Mitä luulet? Haluan tietää, mikä helvetti sinua vaivaa.”

Harry puri huultaan. Hänen olisi pitänyt tajuta, että Draco vaatisi lopulta selitystä. ”Minua? Ei minua mikään vaivaa”, hän vastasi vaihtaen lähestymistapaa täysin, pakottaen äänensä kepeäksi ja huolettomaksi.

”No ei kyllä siltä vaikuttanut maanantaina, kun lähdit niin äkkiä”, Draco totesi. ”Etkä ole puhunut minulle koko viikkoon. Olet aina ollut kimpussani käskemässä minua puhumaan. Nyt on sinun vuorosi – selitä.”

Vaikka olikin luihuisen raivon kohteena, Harry huomasi pojan läheisyyden vaikuttavan häneen taas kerran aivan väärällä tavalla. Hän veti syvään henkeä ja käänsi katseensa välttääkseen katsomasta Dracoa suoraan. ”Minä vain tajusin, miten paljon kaipasin Ronia ja Hermionea”, hän valehteli. ”Halusin viettää heidän kanssaan enemmän aikaa, siinä kaikki.”

Draco otti askeleen taaksepäin. ”En usko sinua.”

Harry kohautti olkapäitään toivoen, ettei Draco voinut kuulla hänen sydämensä jyskytystä. ”Miksi et uskoisi? Olemme olleet ystäviä vuosikausia – on vain luonnollista, että minulla oli ikävä heidän seuraansa.”

”Sinulta vei lähes kolme kuukautta tajuta se? Ja kun se tapahtui, se oli niin kiireellistä, että sinun oli rynnättävä tiehesi ilman kunnollista selitystä?”

”No, mistä sinä sitten luulet sen johtuneen?” Harry kysyi heittäen palloa epätoivoisesti Dracolle.

”Voi, enpä tiedä; ehkä vain kyllästyit minuun, eikä sinussa ollut miestä sanoa sitä suoraan?” Harry katsoi, miten Draco käänsi päätään ja antoi hiustensa laskeutua kasvoilleen aivan kuin ei olisi halunnut tulla nähdyksi. ”Leikit mukavasti ymmärtäväistä, mutta tosipaikan tullen et kestänyt kaikkea sitä paskaa.” Hän veti henkeä. ”Riippuvaisuuttani, romahdustani – kaikkea.”

”Voi, ei, Draco”, Harry huudahti vaistomaisesti, haluten poistaa toisen kasvoilla vaaleiden suortuvien takana näkyvän itseinhon. ”Ei se johdu siitä ollenkaan!”

Dracon pää nytkähti pystyyn. ”Kuinka sinä uskallat!”

”Mitä?”

”Minun nimeni. Tämä on toinen kerta, kun olet käyttänyt etunimeäni. Kehtaatkin käyttää sitä manipuloidaksesi minua, jos kerran olet päättänyt, että ystävyytemme”, Draco sylkäisi sanan ulos, ”on niin merkityksetön, ettet voi edes kertoa minulle totuutta.”

Harry kirosi mielessään. Hän ei ollut ajatellut ollenkaan ennen kuin oli avannut suunsa – Dracon nimi oli vain lipsahtanut häneltä reaktiona hänen näkemäänsä tunteeseen. ”Se on totuus”, hän sanoi. ”Minä vannon – sillä ei ole mitään tekemistä sinun sokeutesi kanssa.”

Mistä se sitten johtuu? Ei enempää valheita, Potter.”

”Minähän sanoin, minä vain kaipasin--”

Ennen kuin Harry ehti edes räpäyttää silmiään, Dracon käsi oli tarttunut hänen paitansa etumukseen. Ketteriltä sormilta vei vain hetken paikallistaa itsensä ja kiivetä Harryn kasvoille.

”Mitä sinä teet?” Harry parkaisi ja yritti vetäytyä pois. Mutta Dracon toinen käsi kiemurteli hänen niskansa taakse pitämään häntä paikoillaan.

”’Katson’ sinua. Selvittääkseni totuuden. Sanasi, äänesi – ne eivät sano samoja asioita, enkä minä ymmärrä sitä. Mutta et ole koskaan ollut hyvä pitämään totuutta poissa kasvoiltasi; sitä, mitä todella tunnet.”

Harry oli kuin halvaantunut tuntiessaan Dracon kädet ihollaan ja hänen läheisyytensä aiheuttaman lämmön. Yksi käsi oli kietoutunut hiuksiin hänen niskassaan ja toinen kulki hänen otsallaan, huulillaan, kaikkialla. Dracon kasvot täyttivät hänen näkökenttänsä ja halu nojata käteen, joka oli nyt hänen poskellaan, oli melkein sietämätön. Hän ei kestäisi yhtään enempää. ”Ole kiltti ja lopeta”, hän kuiskasi.

Käsi ei liikkunut. ”Anna minulle yksikin hyvä syy.”

”Koska--” Harry vetäisi syvään henkeä. Dracon peukalo liukui vähän matkaa hänen poskellaan; hänen suunsa oli aivan lähellä. Aika tuntui hidastuvan, ja hän tunsi muuriensa sortuvan, sortuvan… ”Koska”, hän toisti ääni täristen hieman, ”se saa minut haluamaan tehdä näin.”

Harry otti Dracon kasvot käsiinsä, nojautui eteenpäin ja painoi pehmeän suudelman toisen pojan huulille.

Sitten hän vääntäytyi irti Dracon otteesta ja pakeni oleskeluhuoneeseensa.

Hän ei ollut varma, tulisiko sieltä koskaan pois.

***

Draco seisoi erään portaikon juurella miettien, oliko todella lähdössä päättömään ajojahtiin.

Harryn suudeltua häntä sinä iltapäivänä ja paettua Draco oli seissyt pitkään jähmettyneenä paikoilleen, poissa tolaltaan. Vasta kuullessaan joidenkin oppilaiden tulevan suuresta salista kuiskutellen uteliaasti ja ajattelemattomasti hänen ja Harryn yhteenotosta, ikään kuin Draco olisi menettänyt kuulonsakin, hän oli vetäytynyt kirjastoon ajattelemaan. Tuntui siltä kuin hän ei olisi viime aikoina muuta tehnytkään kuin ajatellut – kaikkea, mitä hänelle oli tapahtunut; mitä heille oli tapahtunut. Sokeutumisensa jälkeen Draco oli huolellisesti vältellyt käsitettä ’he’. Epävarmuudessaan hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että kukaan haluaisi olla hänen kanssaan ’he’. Mutta ilmeisesti joku halusi. Harry. Ainakin jos suudelma oli todella tarkoittanut jotain, ja jos Harry jossain oli huono, niin petoksessa. Mikä tarkoitti, että tämä todella halusi Dracon.

Ja Draco halusi hänet myös. Ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen hän antoi itsensä edes miettiä sellaisia asioita ja päästyään yli järkytyksestään hän tajusi vaistomaisesti, että oli halunnut Harryn jo pidemmän aikaa. Hän muisti, kuinka he olivat sopineet yhteen luudalla ja miltä Harryn lämpö oli tuntunut hänen kätensä alla. Miten he kannustivat toisiaan ja olivat tasavertaisia, vaikka Dracon sokeus sai hänet yleensä tuntemaan olevansa heikommassa asemassa muihin nähden. Hän ei tiennyt, millaista olisi viedä heidän suhteensa uudelle tasolle, mutta hän ei missään nimessä aikonut jättää Harryn suudelmaa ilman vastausta. Hän saattoi edelleen tuntea pehmeät huulet omiaan vasten.

Ongelmana oli, että rohkelikko vaikutti haihtuneen ilmaan. Draco ymmärsi toisen pojan pelon; halu vetäytyä pois muita ihmisiä – ihmisiä, joiden reaktioista ei voinut olla varma – sisältävistä tilanteista oli hänelle liiankin tuttu. Ja Harry ei luonnollisestikaan voinut tietää Dracon tunteista; ymmärrettävää, sillä hän ei itsekään ollut tunnistanut niitä tätä hetkeä aiemmin. Nyt piti siis vain etsiä Harry ja kertoa hänelle. Mutta missä hän oli?

Harry ei ollut tullut alas päivälliselle. Dracon ei ollut edes tarvinnut kysyä – heti hänen istuttuaan pöytään Blaise oli hihkunut hänelle sydämelliset onnittelut sen mittelön oletetusta voitosta, jonka tämä luuli Harryn ja Dracon käyneen. Draco ei ollut vaivautunut korjaamaan Blaisen käsitystä, vaan oli syönyt hiljaisena ruokansa miettien, missä Harry oli. Jonkun etsiminen valtavasta linnasta oli tarpeeksi vaikeaa näkevällekin. Etsiminen sokkona, kirjaimellisesti, oli lähes mahdotonta.

Vaikutti kuitenkin järkevältä aloittaa Harryn tuvasta, ja sen takia Draco nyt seisoikin erään tietyn itäisen portaikon juurella lähellä suurta salia. Hän ei ollut edes varma, pystyisikö löytämään Rohkelikon oleskeluhuonetta – hän ei ollut koskaan ollut siellä, eikä hänellä ollut muuta aavistusta reitistä, kuin muistikuva siitä, että rohkelikot tulivat ja menivät näistä portaista. Ohjaaja oli ohjelmoitu erityisesti hänen tarpeisiinsa, ja monet Tylypahkan pysyvistä huoneista oli tallennettu siihen; Draco ei kuitenkaan tiennyt, kuuluivatko muiden tupien tilat joukkoon, sillä hänellä ei pitäisi olla mitään asiaa niihin.

”Öh… tendo, Rohkelikon oleskeluhuone”, hän sanoi Ohjaajalle odottaen, ettei se tunnistaisi komentoa.  

Laite ei kuitenkaan epäröinyt. ”Kaksikymmentäseitsemän porrasta ylöspäin”, se ohjeisti. Toivoen, että Ohjaaja todella oli oikeassa, eikä eksyttäisi häntä linnan uumeniin, Draco lähti liikkeelle.

Draco kävi harvoin vieraissa paikoissa, ja sokeana lentämisen tapaan se oli äärimmäisen hämmentävää. Luokkahuoneet, Luihuisen oleskeluhuone – ne olivat kaikki paikkoja, joissa hän oli käynyt aiemmin, mikä teki Ohjaajaan luottamisesta helpompaa ja auttoi häntä pitämään mielessään kirjaa olinpaikoistaan.  Nyt hän oli todella kulkemassa sokeasti paikkaan, josta hän ei jonkin mennessä pieleen voisi mitenkään löytää tietä takaisin ilman näkevää ihmistä. Olettaen, että hän löytäisi sellaisen.

Draco kiipesi aina vain ylöspäin, sitten pitkin kaikuvaa käytävää ja taas portaita ylöspäin. Ei ihme, että Longbottom hoikistui vuosien varrella, hän ajatteli. Kaikki nämä portaat pitäisivät kenet tahansa hyvässä kunnossa. Oli suoranainen ihme, ettei kukkakeppi-Weasley ollut kadonnut kokonaan näkyvistä.  

Juuri Dracon vakuututtua siitä, että Ohjaaja oli seonnut ja että hän päätyisi jonnekin katolle, se ilmoitti hänen olevan määränpäässä.

Mitäs nyt? Hän oli perillä, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, missä ’perillä’ oli, miltä siellä näytti tai mitä hänen ympärillään oli. Draco ei ollut tuntenut oloaan näin eksyneeksi ja avuttomaksi pitkiin aikoihin, ja hetken ajan hän harkitsi luovuttavansa ja keksivänsä toisen suunnitelman. Vain hänen tarpeensa löytää Harry ja puhua tälle palautti hänen päättäväisyytensä. Jos ei muu auttaisi, hän seisoisi paikallaan kunnes joku rohkelikko kulkisi ohi.

”Tunnussana?” Vanhemman naisen ääni puhui yhtäkkiä Dracon yläpuolelta, ja heti perään kuului haukotus.

Draco melkein loikkasi ulos nahoistaan kuullessaan äänen. ”Mitä?” Oliko rohkelikoilla jonkinlainen ovenvartija?

”Sinun täytyy sanoa tunnussana, kultaseni. En voi päästää sinua muuten sisään.”

Draco astui ääntä kohti toinen käsi kohotettuna eteenpäin. ”Kuka olet? Minun täytyy vain tavata Harry – voisitko olla kiltti ja kertoa hänelle, että olen täällä?”

”Olen pahoillani – makuusaleissa ei ole muotokuvia. Tarvitset salasanan.”

”Seinä”, varoitti Ohjaaja juuri kun Dracon käsi osui kaiverretun kehyksen reunaan. Puhujan sanat palasivat hänen mieleensä. ”Oletko sinä muotokuva?” hän kysyi.

”Totta kai, kultaseni, mikä muukaan olisin? No, aiotko sanoa tunnussanan vai et?”

No, nyt Draco ainakin tiesi, mitä hänellä oli vastassaan. Hän ei ollut varma, oliko puhuva kuva enemmän vai vähemmän ärsyttävä kuin tyhjä kiviseinä – joinain päivinä hän ei ollut tarkkaillut askeliaan ja oli kävellyt vähän matkaa tupansa sisäänkäynnin ohi, ja sen löytäminen uudelleen oli aina hankalaa.

”Ei… en voi”, Draco vastasi muotokuvalle. ”Minä… voisinko vain odottaa tässä?”

”Tottahan toki”, kuului vastaus. ”Suonet anteeksi, minä taidan jatkaa nokosiani…”

Hiljaisuus ympäröi jälleen Dracon. Hän seisoi paikallaan toivoen, että joku oppilas tulisi joko sisään tai ulos ja olisi riittävän jalomielinen päästääkseen hänet sisään.

Pitkän ajan kuluttua Draco kuuli muotokuvan viimein narahtavan auki ja kääntyi toivoen, että se olisi joku, jonka hän tunsi. ”Mitä sinä täällä teet?” kuului pojan ääni. No, rohkelikko ilmeisesti tunsi hänet, mutta Draco ei pystynyt ainakaan heti tunnistamaan puhujaa.

”Voisitko hakea Potterin? Minulla on hänelle asiaa”, hän pyysi toivoen, että toinen oli yhteistyöhaluisella tuulella.

”Kuulin, että haastoit hänet päivällisellä, tai jotain sellaista. Yritätkö livahtaa sisään hoitamaan homman loppuun?” tuntematon poika kysyi epäluuloisesti.

Draco onnistui juuri ja juuri pitämään kielensä kurissa. ”Jos yrittäisin livahtaa sisään, en varmaan pyytäisi sinulta lupaa, vai mitä?” Hän huokaisi. ”Katso nyt, se on tärkeää. Ole kiltti.”

Vastauksena tuli toinen huokaus. ”No okei sitten. Odota hetki, niin käyn selvittämässä, missä hän on. En ole nähnyt häntä koko päivänä.”

Muotokuva sulkeutui jättäen Dracon odottelemaan ja miettimään, mahtaisiko poika kätevästi unohtaa hänet saman tien. Hänen ei tarvinnut kuitenkaan odottaa kauaa; muutaman minuutin kuluttua sisäänkäynti aukesi taas. Mutta se ei ollut Harry.

”Malfoy, mitä sinä teet täällä?”

”Granger.” Hänen äänensä oli ainakin helposti tunnistettavissa. ”Minun täytyy puhua Potterille – voisitko hakea hänet?”

”En voi.”

”Et voi? Miksi hitossa et?”

”Koska hän ei suostu tulemaan alas – edes meidän pyynnöistämme.”

”Mitä?!” Tämä alkoi olla naurettavaa. ”Hyvä on, nyt riitti”, Draco sanoi ja valmistautui työntymään Hermionen ohi, jos hänen täytyisi. ”Olen täällä vain koska hän pakotti minut lopettamaan eristäytymisen ja itsesäälissä rypemisen ja edes yrittämään ihmisten seuraan palaamista. Joten en takuulla aio antaa hänen päästä kuin koira veräjästä nyt, kun hän yrittää itse piiloutua.”

Seurasi hetken tauko. ”Hyvä on”, Hermione sanoi.

”Hyvä on?”

”Voit tulla sisään.”

Draco ei jäänyt odottelemaan, että toinen muuttaisi mielensä. Hän yritti kävellä eteenpäin, mutta lähes välittömästi Ohjaaja varoitti häntä esteestä reitillä.

Draco pysähtyi hämmentyneenä. ”Este? Granger, mitä tämä tarkoittaa?”

”Sisäänkäynti on aukko noin kahden jalan korkeudella lattiasta” Hermione selitti. Draco tunsi viileän käden tarttuvan ranteeseensa ja ohjaavan kätensä alas koskettamaan aukon alareunaa. Hermionen avustuksella hän kapusi sisään.

”Missä hän on?” Draco kysyi päästyään takaisin pystyasentoon.

”Makuusalissa, luulisin. Ron näki hänen lasinsa yöpöydällä, ja hän tuskin on livahtanut ilman niitä minnekään. Mutta”, hän sanoi hiljaisella äänellä, ”hän ei suostu puhumaan kummallekaan meistä. Mikä saa sinut uskomaan, että hän puhuisi sinulle?”

”Hän puhuu minulle”, Draco murahti. ”Kaiken sen jälkeen, mitä… noh, on joitain asioita, jotka hänen täytyy saada tietää. Ja kuten sanoin, minulla on muutamia velkoja perittävänä – hän ei pääse niitä pakoon piiloutumalla. Se ei onnistu minun kanssani.”

”Malfoy--” Hermione piti taas tauon. ”Kuulehan, en tiedä tarkkaan, mitä tänään tapahtui. Ron ja minä menimme Tylyahoon, mutta Harry ei halunnut tulla mukaan. Useat muut linnaan jääneet ovat kertoneet, että teidän kahden välillä oli jonkinlainen yhteenotto. Harry on puolustanut sinua useamminkin kuin kerran, mikä on ainoa syy, miksi päästin sinut sisään. Mutta jos satutat häntä…”

”Vakuutan, etten ole tullut myrkyttämään häntä”, Draco vastasi. Hän epäröi hetken ja päätti sitten kertoa Hermionelle enemmän; vaikka hän kuuli toisen äänestä, ettei tämä pitänyt häntä edelleenkään kovin suuressa arvossa, tyttö sentään auttoi häntä. ”En ole täydellinen, Granger, mutta en ole myöskään sama henkilö, joka olin ennen. Usko pois”, hän lisäsi virnistäen synkästi, ”jos koskaan menetät osan itsestäsi, näet sinäkin maailman eri tavalla. En ole koskaan pyytänyt mielelläni apua, enkä myöskään ikinä tule pitämään siitä. Mutta kaikki kääntyi ylösalaisin, ja Potter – raivostuttavalla, sankarillisella tavallaan – tunki itsensä elämääni ja teki siitä… parempaa. On paljon, mitä et tiedä meistä ja siitä, mitä hän on tehnyt, mutta niistä asioista on puhuttava. Ja olen varma, että huoneellinen rohkelikkoja mulkoilee minua juuri nyt, joten jos vain kerrot, missä makuusali on, niin jatkan matkaa.”

Dracon huojennukseksi Hermione nauroi. ”En tiedä, mistä tiesit, mutta olet oikeassa. Haluatko minun saattavan sinut siltä varalta, että joku yrittää tehdä muutakin kuin vain tuijottaa?”

”Ei”, Draco vastasi lyhyesti. Hänen luonnollinen taipumuksensa oli edelleen kieltäytyä kaikesta avusta, joka ei ollut välttämätöntä, ja ajatus siitä, että häntä pitäisi suojella kuin invalidia, oli vastenmielinen. ”Pärjään kyllä. Ja kiitos Potterin, osaan edelleen loitsia ihmisiä yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Ohjeet, kiitos.”

”Hyvä on, hyvä on.” Hermione käänsi Dracoa hieman vasemmalle. ”Noin kahdenkymmenen jalan päässä suoraan edessäsi on portaikko. Kiipeä ylös, ja heti oikealla on ovi. Harryn sänky on ensimmäinen oikealta. Ja Malfoy--” Lyhyt tauko. ”Kiitos.”

Draco käänsi päätään takaisin tytön ääntä kohti. ”Mistä hyvästä?”

”Siitä, että olet ilmeisesti ollut se ystävä, jonka Harry on sanonut sinun olevan.”

Draco mietti, mitä kaikkea Harry oli mahtanut hänestä sanoa, mutta antoi asian olla ja vain nyökkäsi vastaukseksi. Hän ei oikeastaan halunnut jutella Hermionen kanssa ollenkaan – hän oli tullut tänne Harryn takia.

Pian hän ryhtyi kiipeämään viimeisiä portaita.

***

Harry makasi peittonsa alle käpertyneenä pimeässä huoneessa miettien ties kuinka monetta kertaa, mikä oli saanut hänet todella suutelemaan Draco Malfoyta. Hän oli ajatellut sitä, uneksinut siitä sekä nukkuessaan että valveilla ja päättänyt pysyä erossa Dracosta kunnes pääsisi halusta eroon. Mitä enemmän hän ajatteli asiaa, sitä enemmän Hermionen oletuksessa hänen oli biseksuaalisuudestaan oli järkeä. Toisaalta se oli edelleen melko uutta ja häiritsevää, mutta nyt kun melkein viikko oli kulunut, Harry tiesi, että se oli totta; ja kuten velhouteensa, hän uskoi tottuvansa tähänkin aikanaan.

Varsinainen ongelma oli hänen viehtymyksensä nimenomaan Dracoon – Harry oli tehnyt niin paljon töitä saadakseen toisen pojan ulos kuorestaan, ja he olivat onnistuneet luomaan omalaatuisen ja herkän ystävyyden; niin erilaisen kuin se, joka hänellä oli Ronin ja Hermionen kanssa. Ja hän oli tuhonnut sen tällä typerällä ihastuksella. Luojan kiitos, hän ei ollut koskaan halunnut suudella Hermionea tai Ronia – Harry ei ollut varma, olisiko kestänyt kummankaan heistä menettämistä.

Ei sillä, että hän olisi ollut onnellinen Draconkaan menettämisestä. Vaikka hän oli itse päättänyt ottaa etäisyyttä, hän kaipasi molemminpuolista kiusoittelua ja sitä, miten Draco kannusti häntä olematta määräilevä kuten Hermione, tai liiankin rento kuten Ron usein oli. Harry muisti, miten he olivat jakaneet luudanvarren ja lentäneet yhdessä. Hän muisti kosketusten synnyttämän perustavanlaatuisen läheisyyden tunteen. Se taas muistutti häntä jälleen suudelmasta – suloista, katkeraa ja typerää, typerää, typerää. Hän painoi kämmenensä silmäluomilleen toivoen, että voisi pyyhkiä pois mielikuvan, joka pyöri jatkuvasti hänen mielessään: Dracon käsi ojentautumassa koskettamaan häntä.

Makuusalin ovi narahti auki ja Harry makasi hiljaa; toivoen, että tulija vain hakisi sen, mitä tarvitsi ja menisi pois. Ron oli tullut jo kerran kutsuen häntä, mutta hän oli kieltäytynyt puhumasta. Hän ei vain kyennyt siihen. Hän ei voinut kertoa, mitä oli tehnyt, ja kuinka suudelma oli ollut samaan aikaan sekä ihmeellinen että hirvittävä. Se oli liian henkilökohtaista. Ja hän oli liian onneton.

Askeleet lähestyivät, ja Harry kuuli jonkun vetävän sängynverhot auki.

”Ron, minähän sanoin, en vain pysty ker--”

”En ole Weasley.”

Harry kavahti istualleen. Hänen lasinsa olivat poissa ja huone oli pimeä, mutta hän erotti hämärästi ihmishahmon mustuutta vasten. ”Malfoy, miten pääsit tänne?”

”Jättiläinen pudotti minut ikkunasta. Mitä luulisit? Kiipesin kaikki kymmenen miljoonaa rappua tänne, ja Granger päästi minut sisään. Ja sivumennen sanoen, ettekö te rohkelikot voisi keksiä hieman arvokkaampaa tapaa päästä sisään kuin taulun takana olevasta reiästä ryömiminen?”

”Tulitko tänne asti vain loukkaamaan tupaani?”

Varjoista kuului huokaus. ”Ei, en tullut. Tulin puhumaan kanssasi.” Patja jousti Dracon kiivetessä sängyn jalkopäähän, ja verhot sulkeutuivat, jolloin sumeat varjotkin katosivat. Harry veti jalkansa koukkuun, kauemmas Dracosta – luoden suojamuurin heidän välilleen.

”En halua puhua.”

”Potter, olet viettänyt suuren osan kuluneista kuukausista tolkuttaen minulle, ettei vetäytyminen ole vastaus. Joten tässä minä nyt olen. Olen puhunut muutamille tupatovereilleni viime aikoina, olen puhunut Grangerille tänään ja olen puhunut sinulle pirun paljon. Voisit edes itse noudattaa omaa neuvoasi. Et antanut minun juosta pakoon, ja nyt minä en anna sinun juosta pakoon. Et voi piileskellä ikuisesti. Sinä puhut nyt.”

”Olen luonut hirviön”, Harry vaikeroi. Sitten hän nielaisi. ”Katso nyt, jos tässä on kyse siitä suudelmasta, tehdään tämä armollisen nopeasti. Olen pahoillani ja vannon, etten tee sitä enää koskaan. Jätätkö minut nyt rauhaan?”

”En.”

”Mitä muuta sinä minusta haluat?” Harry parkaisi. Hän ei voinut uskoa, että Draco pitkitti tätä.

Seurasi hetken hiljaisuus. ”Entä jos haluaisin sinun tekevän sen uudestaan?”

”Mitä?”

”Se suudelma.” Patja liikahti Dracon siirtyessä lähemmäs. Käsi ojentui ja löysi Harryn säären. ”Tarkoititko sitä?”

Harry painoi otsan polviinsa ja toivoi jälleen kerran voivansa poistaa muiston mielestään. ”Kyllä”, hän kuiskasi tukahtuneesti. ”Minä en… tarkoitan, että yritin olla tekemättä sitä, mutta en pystynyt, en vain pystynyt, ja…” Kosketus oli shokki hänen elimistölleen. Hän halusi vetäytyä pois, mutta ei olisi kestänyt niin paljon kaipaamansa kontaktin menetystä. ”Ole kiltti”, hän kuiskasi, ääni kuulostaen melkein voihkaisulta. ”Sinä et auta.”

Käsi ei liikkunut. ”Ja sinä et kuuntele”, Draco sanoi pehmeästi. ”Meidän on puhuttava siitä, mitä tänään tapahtui, kyllä. Mutta ei siksi, että vihaisin sinua. Minä… pidin siitä. Ja sinusta.” Harry kuuli hänen vetävän henkeä. ”Haluan tehdä sen uudelleen. Haluatko sinä vielä… Oletko vielä kiinnostunut?”

Harry ei liikahtanutkaan. Hänen sydämensä moukaroi hänen kurkussaan. ”Et voi tarkoittaa tuota.”

”Harry, katso minua.”

Harry nosti päätään, mutta ei nähnyt mitään. ”En… en voi. Täällä on pilkkopimeää, eikä minulla edes ole laseja.”

Pimeydestä kuului pehmeä naurahdus. ”Todellako? No, sittenhän me olemme samalla tasolla, vai mitä?” Käsi siirtyi Harryn sääreltä eteenpäin, kunnes löysi hänen käsivartensa ja sitten kätensä. ”Katso siis minua niin kuin minä katson sinua. Sormillasi. Silloin näet, mikä on totuus.”

Harry tunsi kättään vedettävän eteenpäin, kunnes se saavutti Dracon kasvot. Pojan piirteet olivat täysin rennot, ilman merkkiäkään kireydestä tai petoksesta. Silmäripset kuiskivat hiljaa hänen sormiaan vasten, huulet olivat kääntyneet vienoon hymyyn. Draco nojautui Harryn kättä vasten tämän silittäessä hänen poskeaan ja sivellessä pehmeitä huulia peukalollaan. Hänen kielensä käväisi merkkaamassa tunnustelevan sormenpään, ja Harry vetäisi terävästi henkeä tuntiessaan siitä aiheutuvan pienen sähköiskun, joka kulki hänen kehonsa läpi.

”Näetkö? Ymmärrätkö?” Se oli hiljaisin kuiskaus, mutta se kertoi jostain paljon suuremmasta.

Harry oli ymmällään. Ei ollut sanoja kuvaamaan hänen tunteitaan, ihmetystään, intohimoaan. Draco tuntui kuitenkin ymmärtävän hänen hiljaisuutensa. Käsi pujottautui Harryn niskan taakse ja veti häntä lähemmäs, ja sitten he suutelivat; aluksi hieman kömpelösti molempien yrittäessä löytää toisensa pimeydessä. Mutta sitten suut asettuivat vastakkain, huulet erkanivat ja suudelma kasvoi vaativammaksi, varmemmaksi. Kielet ottivat käsien paikan tunnustelun ja tutkimisen välineinä ja oppivat uusia salaisuuksia mausta, pintarakenteista ja lämmöstä. Jos aikaisempi suudelma oli ollut kysymys, tämä antoi vastauksen. Kyllä.

Kun he viimein irrottautuivat toisistaan, Harry ei vieläkään tiennyt, mitä sanoa. ”Eli… sinäkin olet bi?” hän sai lopulta tokaistua.

Draco nauroi. ”Ei, itse asiassa olen täysin homo. Olen tiennyt vuosikausia. Ilmeisesti tupatoverini ovat parempia pitämään suunsa kiinni kuin olin uskonut – se oli melko avoin salaisuus alhaalla tyrmissä.”

”Ai”, Harry mutisi nolona. ”No, minä – minä olen vasta selvittämässä asioita itselleni. Ja--” hän nosti päätään, vaikkei edelleenkään voinut nähdä mitään. ”Minä itse asiassa kuulin huhuja – että olit aikeissa naida jonkun saksalaistytön pimeästä suvusta. Mistä minä olisin voinut tietää, että oletkin homo?”

Pimeydestä kuuluva ääni muuttui yllättävän vakavaksi. ”Se piti paikkansa. Malfoyt menevät naimisiin poliittisista syistä – seksuaalisuuteni ei olisi vaikuttanut asiaan mitenkään. Se oli täysin järjestettyä.”

Harryn sydän tuntui vajoavan. ”Ai”, hän sanoi taas. ”No, se tarkoittaa kai sitten--”

”Häät on peruttu”, Draco keskeytti naurahtaen kylmästi. ”Luuletko, että Gegenfurtnereilla on mitään käyttöä avuttomalle sokealle pojalle?”

”Sinä et ole avuton!” Harry protestoi.

”Heille minä olen”, Draco totesi rauhallisesti. ”Mitä sitten tulenkaan elämälläni tekemään, se ei ole pimeyden lordin palvelemista, tai mitään sinne päinkään. He eivät halunneet olla missään tekemisissä kanssani onnettomuuden jälkeen.” Ääni madaltui kuiskaukseksi ja sanat takertuivat Dracon kurkkuun. ”En uskonut kenenkään haluavan minua enää koskaan. Ei tällä tavoin.”

Harry ojensi kättään varovasti, löysi toisen pojan hartian ja seurasi tämän kaulan kaarta ylös tämän hiuksiin. Hän liu’utti sormiaan muutamien vaaleiden suortuvien läpi. ”Minä haluan sinut. Juuri sellaisena kuin olet.”

Harry tunsi Dracon ottavan hänen kätensä omiinsa ja suutelevan hänen kämmentään. ”Ja minä haluan sinut. Olen ehkä tiennyt kauan, kuka olen, mutta lopetin sen pohjalta toimimisen. Sokeutumiseni jälkeen uskoin olevani loppuikäni yksin, eikä ’halua’ ollut olemassa. Mutta kun suutelit minua tänään, kaikki muuttui – annoin itseni tuntea jälleen, ja siellä se oli, odottamassa. Joten tavallaan olen itsekin vasta selvittämässä asioita itselleni.”

”Toivoisin vain, että olisin tiennyt aiemmin sen olevan edes mahdollista”, Harry huokaisi. ”Siksi minä… menin paniikkiin, sitä se varmaan oli. Ajattelin, että ihastukseni tuhoaisi ystävyytemme ja että saisin itseäni niskasta kiinni, jos pysyttelisin sinusta erossa jonkin aikaa. En tiennyt, mitä muutakaan tehdä.”

”Ja kaikki, mitä minä tiesin oli se, että olin yhtäkkiä ilman mitään selitystä menettänyt sen ainoan ihmisen, joka vaikutti välittävän minusta.”

Harry tunsi poskiensa punehtuvan. ”Anteeksi.”        

”No, en voi sanoa päässeeni siitä vielä täysin yli, mutta pikku hiljaa.” Sormet seurasivat kevyesti Harryn käden ääriviivoja. ”Olen joutunut viime kuukausina opettelemaan paljon luottamusta, jossa en ole koskaan ollut kovin hyvä. Minun on täytynyt luottaa siihen, ettei Ohjaaja anna minun kävellä seiniä päin, siihen että sulkakynäni tekee tarkkoja muistiinpanoja, siihen mitä ihmiset kertovat minulle ympäristöstäni – kaikkeen. Mutta sinä sait minut luottamaan itseesi. Tulit silloin kun lupasit tulla, talutit minut tupaani yhtenä kappaleena, sait minut jälleen luudan kyytiin ja… olet nähnyt asioita, joita kukaan muu ei ole nähnyt. Nyt on sinun vuorosi. Lupaa minulle, että luotat minuun ja puhut minulle, etkä vain katoa, jos jotain tapahtuu.”

Harry ei epäröinyt. ”Minä lupaan.”

Harry tiesi, että sanat ovat usein helpompia kuin teot; liian monet lupasivat asioita, eivätkä koskaan pitäneet lupauksiaan. Mutta Harry, joka oli kasvanut ilman mitään syytä luottaa kehenkään, ymmärsi, miten tärkeä asia oli. Eikö hän ollut heti alussa tehnyt sen selväksi toteuttamalla lupauksensa mennä lukemaan Dracolle? Hän pudisteli henkisesti päätään, suuttuneena itselleen siitä, että oli toiminut omia periaatteitaan vastaan viimeviikkoisella käytöksellään. Ei enää. Toinen oli luottanut henkensä hänen käsiinsä useammin kuin kerran. Vähintä, mitä Harry saattoi tehdä, oli luottaa sydämensä Dracon käsiin.

Dracon ääni rikkoi hiljaisuuden. ”Mitä mietit?”

Harry sulki Dracon käden omaansa ja veti toisen lähelleen. ”Tule ja katso itse.”

***

They say love is blindness of heart; I say not to love is blindness.

[Sanotaan, että rakkaus on sydämen sokeutta; minä sanon, että on sokeutta olla rakastamatta.]

-- Victor Hugo


------------------------------

A/N: Well -- that's the end. I know not everything is resolved, and that there are still issues the boys must face, as they work out their new relationship. But they *are* together now. I hope you were not disappointed.

T/N2: Nyt voisi sitten viimeistään kommentoida, jos on tähän asti pihtaillut kommentteja~ ;> Olisi kiva tietää, mitä ihmiset ovat pitäneet käännöksestäni ja kuka tätä on ylipäänsä lukenut.

Yôsei kiittää ja kuittaa~ *yrittää tehdä tyylikkään hovikumarruksen, mutta kompastuu jalkoihinsa, lentää rähmälleen ja ryömii nolona pois paikalta*
« Viimeksi muokattu: 26.02.2011 03:19:07 kirjoittanut Yôsei »
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

carr0t

  • Vieras
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #50 : 26.02.2011 00:43:43 »
Vau.

Voisin taas kerran puhella vaikka mitä tästä juonesta, mutta jätetään se.
Sä olit tosi hyvin onnistunut suomentamaan Harryn ja Dracon tunteet ja ton tunnelman.
Voi kun ne oli suloisia.
Koko tän ficin ajan sä oot saanut pidettyä Dracon ja Harryn omanlaisinaan. Muutenkin tekstin tunnelma on ollut aivan valtavan hyvä ja suomennos niin loistavaa. Kirjotusvirheitäkään ei ole ollut.
Kiitti ihan kamalasti, kun jaksoit suomennella tän loppuun asti ja vielä näin hyvin. Nyt tuli tosi haikee olo kun tää loppui.
Jatka ihmeessä suomentelua, kun näin hyvin osaat.
« Viimeksi muokattu: 26.02.2011 00:49:59 kirjoittanut carr0t »

Cynder

  • ***
  • Viestejä: 115
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #51 : 26.02.2011 01:15:17 »
JEE! ihana loppu :)

Oot suomentanu tän niin hyvin, että... mä oon ihan kateellinen. Liian usein näkee suomennoksia, jotka on ns. suoraa suomennosta jolloin lauseissa ei ole mitään järkeä. Tässä ei ollut mitään sinne päinkään. Loistavaa loistavaa!!

Kiitos kun suomensit tämän meille kaikille, annoit ihanan lukukokemuksen, joka monelta olisi jäänyt väliin ilman sinun suomennostasi.

love Cee
OOH SHE WANTS ME
OOH SHE'S GOT ME
OOH SHE HURTS ME

I'm so OVERDOSED♥

UniFlora

  • ***
  • Viestejä: 157
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #52 : 26.02.2011 01:28:02 »
Lainaus
”Seinä”, varoitti Ohjaaja juuri kun Draon käsi
;D
Lainaus
”Hyvä on, hyvä on.” Hermione käänsi Dracoa hieman vasemmalle. Noin kahdenkymmenen jalan päässä suoraan edessäsi on portaikko. Kiipeä ylös, ja heti oikealla on ovi. Harryn sänky on ensimmäinen oikealta. Ja Malfoy--” Lyhyt tauko. ”Kiitos.”
Noin sanan eestä vissiin puuttu "?

Kiitos tämän suometamisesta! ;)
"I hate you, Potter," Draco muttered, still very close to Harry. "I hate you and I love you and I hate you because I love you."

Winchester_

  • ***
  • Viestejä: 148
  • "You know your end is near, don't you?"
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #53 : 26.02.2011 14:38:53 »
Ääääääh, nonni, nyt se on sitte loppu. Tuli semmonen kauhean haikea olo :D Mutta yleensä tulee, kun tajuaa, että nyt on joku hyvä ficci tullut päätökseen. Tätä olisi kyllä lukenut kovin mielellään enemmänkin, mutta hyvin tämä tämmöisenäänkin meni!

Ja pakko vielä sanoa, että ficin idea oli aivan mahdottoman upea, kuten myös sen toteutus. Tykkäsin kyllä kovasti :> Ja ei pidä pelkästään alkuperäisen ficin kirjoittajaa  kehua, vaan myös tätä käännöstä ja itse kääntäjää! Tosi hyvää jälkeä, mulla ei ole ainakaan mitään valitettavaa, kuten ei aiemminkaan (muistaakseni :’D) Hyvin jaksoit tämän kyllä kääntää; itsellä olisi mennyt varmasti jo alkumetreillä hermot ja olisi jäänyt ficci varmasti kokonaan kääntämättä. Ja käännöksen laadun lisäksi löytyy myös paljon muitakin asioita, joita voisin ottaa tähän esille. Ainakin tuo tahti, minkä mukaan näitä lukuja tänne putkahteli, oli sanoinkuvaamattoman ihana asia! Ei tarvinnut ainakaan odotella jatkoa tuskissaan viikkoja, koska yllättävän pian niitä tuli lisää. Hyvä vain ;D Ja sitten virheistä vielä; niitä ei näkynyt paljoa yhtään, ehkä jotain pieniä huolimattomuus virheitä, mutta ei sen pahempia (ja noita pikkuvirheitä meillä jokaisella on.) Mutta tähtään tässä enemmän niihin suurempiin virheisiin, joita on valitettavasti joissakin käännöksissä näkynyt – ja paljon. Huh, mutta onneksi tässä niiltä säästyttiin hyvin.

Ja diididii, mitähän muuta? Joo, pähkäilen täällä nyt kauheasti ja muistelen noita kaikkia hetkiä, kun luin tätä :) Niin joo, nuo loitsut, joita käänsit itse! Ne olivat suorastaan nerokkaita ja olit onnistunut kadehdittavan hyvin niiden kääntämisessä.

Ja tässä tämä kommentoiminen taas taisi olla. Aivot käy taas ihan tyhjänä (ylläri) :D Mutta iso kiitos tästä käännöksestä ♥ Tämä jaksoi piristää aina uusilla luvuillaan. Ja jatka ihmeessä sitä suomentamista, kun olet siinä niin älyttömän hyvä (: Itsekin suomentaisin kyllä, mutta… no, se englanninkielen ymmärtäminen on sitä laatua, että ehkä jätän kuitenkin väliin :’D   

Winchester_ kiittää ja kumartaa vielä kerran tästä ihanasta lukuelämyksestä ja toivoo lisää tämmöisiä! :>
They come to you in the night...
               Demons, ghosts, black fairies ϟ

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #54 : 27.02.2011 12:18:34 »
carrot: Kiitos paljon ihanasta kommentista! Jos tunnelma ja hahmot ovat pysyneet hyvinä ja uskottavina, niin olen onnistunut tehtävässäni~ :>

Itsellänikin on kyllä vähän haikea fiilis; huomasin nimittäin, että ficissä elää mukana ihan eri tavalla, kun sitä suomentaessa joutuu todella keskittymään joka sanaan ja vivahteeseen. Olen lukenut tämän niin monta kertaa läpi, että osaan varmaan jo koko ficin ulkoa... :'D

Cynder: Sellaista tönkköä sana sanalta suomentamista yritinkin välttää; loistavaa, jos olen onnistunut siinä! Tätä on ollut todella kiva suomentaa, kun on tiennyt, että muutkin saavat iloa siitä~ :> Kiitos kommentista!

UniFlora: Suuri kiitos sinulle siitä, että olet uskollisesti jaksanut kommentoida ja huomautella typoistani alusta asti!

Winchester_: Tämän kääntäminen oli itse asiassa suurimmaksi osaksi todella helppoa ja sujuvaa, mikä ei suinkaan ole asianlaita kaikkien vieraskielisisten tekstien kanssa. Itsekin ihmettelin, miten tämä ficci kääntyi niin nopeasti ja kivuttomasti~ :'D

Kiva että tykkäsit noista loitsuista, uudissanoja on kyllä hauska keksiä. :>

Kiitos vielä sinulle kaikista ihanista kommenteistasi, niitä lukiessa on aina tullut hyvä mieli~ Ja tämän kääntäminen on ollut sen arvoista, kun tietää voineensa antaa muille elämyksiä, joista nämä olisivat muuten saattaneet jäädä paitsi~ :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • Clara, my Clara
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #55 : 27.02.2011 15:35:30 »
Olen lukenut jokaisen luvun aina, kun olen huomannut niiden ilmestymisen ja nyt päätin sitten kommentoidakin. Syykin on ihan yksinkertainen siihen, miksi en ole kommentoinut aikaisin. En osaa oikein kunnolla kommentoida käännettyjä ficcejä. Ja olen muutenkin kauhean kehno kommentoimaan. Katsotaan nyt mitä saan aikaan.
Jostain syystä, vaikka näin että tämä on H/D:tä, jota syvästi inhoan, päätin vilkaista, että millaisesta ficistä on kyse. Luultavastikin se johtui otsikosta, sillä se vaikutti mielenkiintoiselta. Oli hyvä idea jättää se suomentamatta, sillä noin se kuulostaa paremmalta.
Käännöstyösi on loistavaa. Tässä ei ollut yhtään tönkköä lausetta, niin kuin yleensä näissä käännöksissä tuppaa olemaan. Voisi kuvitella, että tämän on kääntänyt ammatikseen käännöksiä tekevä tyyppi.
Mitään muuta en oikeastaan osaa sanoa. H/D-ficiksi tämä oli yllättävän hyvä, joten kiitos että suomensit tämän.  :)
-tirsu
« Viimeksi muokattu: 27.02.2011 15:37:16 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Jebbe

  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #56 : 27.02.2011 17:40:49 »
Luin tämän kokonaan läpi nyt putkeen, eikä yhtään taukoa. Okei, yksi kahvitauko ja vessatauko mutta muuten vain istuin tässä koneen edessä. n__n Kerrassaan ihana tarina ja idea ja juoni ah. Ja mielestäni käänsit tämän todella loistavasti, kiitokset siis upeasta käännöksestä. Oli todellakin hämmentävää lukea, miten tarinan alkuperäinen kirjoittaja oli tämän saanut kirjoitettua ja kuvailtua Dracon sokeudesta niin täydellisesti. Kuin hän tietäisi itse miltä tuntuu olla sokea. Ja hänhän kertoikin siitä vähän, tiesi tavallaan millaista se on.

Tarina oli niin mielettömän kaunis. Oli ihanaa lukea miten Draco oppi luottamaan niin paljon toisiin, miten hänen ja Harryn ystävyys kehittyi eteenpäin. Tämä oli kerrassaan usomaton tarina, enkä osaa kirjoittaa yhtään rakentavaa palautetta, kun en keksi mitään negatiivista sinun kääntämisestäsi tai mistään muustakaan. Enkä keksi enää edes uusia sanoja miten kuvailla tätä, enkä viitsi toistaa kaiken aikaa sanoja upea, uskomaton, hämmästyttävä, mieletön, kaunis ja niin edelleen.

Kai tämä kommentti sitten loppui tähän, mutta luen kyllä jatkossakin sinun käännöksiäsi mielelläni :)

Björk

  • ***
  • Viestejä: 113
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #57 : 28.02.2011 01:57:03 »
The idea of Draco being blind is kinda used in Finfanfun, but in this fiction it really works. All of the characters are like they're in the books and Draco is über cute. I don't actually like Harry that much, but in this story he don't annoy me much =P Love this -Björk ps. In English in case the translator shows comments to the author.

Ja sitten kääntäjälle tarinaa. Mielestäni on hyvä, että olet ottanut vapaudet kääntää hyvälle suomelle sen sijaan, että sanasta sanaan kääntäisit. Ainoa, mikä särähti hieman oli tuo "Katso nyt". Moniko asiaa perustellessaan käyttää noita sanoja? Paitsi ehkä poliitikot  :D
 
Se ehkä hieman häiritsi, että loitsut olivat 'vierasta kieltä', mutta sillehän sinä et mahda mitään. Hienosti olet suomentanut, kiitokset vaivannäöstäsi =) -Björk
Guilty as hell

Trabe

  • Vieras
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #58 : 28.02.2011 18:08:32 »
Oooi  :D tää oli oikein suloinen ja sydäntä lämmittävä.
Kiitokset mahtavasta suomennoksesta! ;)

Yôsei

  • kumiankka
  • ***
  • Viestejä: 76
Vs: Käännös: Draco in Darkness (prologi + 8/8 26.2.)
« Vastaus #59 : 01.03.2011 05:15:54 »
tirsu: Hauskaa, että joku muukin H/D-vihaaja (tai no jaa, en minä oikeastaan itse paritusta vihaa, mutta suurin osa siitä kirjoitetuisa ficeistä vain on rikollisen huonoja...) tarttui tähän ficciin ja tykästyi~ 8D

...vau, eipä minua ole ennen taidettu ammattilaiseen verrata - tässähän ihan häkeltyy~ Pitää ruveta varomaan, ettei nouse nesteet nuppiin... :'D Mutta joo, kiitos paljon kommentista ja kehuista! :>

Jebbe: Kiitos kommentista, kiva että käännös miellytti~ :> Täytyy sanoa, että tämä ficci on kyllä yksi pieni helmi kaiken sen kammottavan kliseisen, epäuskottavan ja kornin H/D:n keskellä, jota internet on pullollaan~

Björk: Ihan mielenkiinnosta, onko Finissä tosiaan enemmänkin ficcejä, joissa Draco on sokea? Löytyykö linkkejä, kun rupesi kiinnostamaan, että minkälaisia tarinoita ihmiset ovat aiheesta saaneet aikaan~

Tuo 'katso nyt' on kyllä vähän epäsuomalainen ilmaus, mutta mitenkäs muuten kääntää lause, joka alkaa "Look,..."? Käytin kyllä sanaa 'kuule' aina kun se sopi lauseyhteyteen, mutta aina se ei olisi toiminut. Juuri tuollaiset jutut ovat kääntämisessä hankalinta; jotkin asiat vain sanotaan eri tavalla eri kielissä, eikä sopivia vastineita ilmaisuille aina löydy.

Osan loitsuistahan olin kääntänyt, mutta sellaiset jätin kääntämättä, joille en keksinyt hyvää suomennosta~ Kyllähän suurin osa kuitenkin on ymmärrettävissä sellaisenaankin - esim. 'tempus' tulee latinankielisestä aikaa tarkoittavasta sanasta, ja vaikkei latinaa osaisikaan (tosin moni varmaan tietää sanonnan "O tempora, o mores" = "Oi aikoja, oi tapoja"), niin todennäköisesti osaa yhdistää loitsun 'aikaan' englannin (temporary) tai ihan suomenkin (tempus = aikamuoto) kautta. Ja onhan kirjoissakin osa loitsuista jätetty alkuperäiseen muotoonsa~

Mutta joo, löpinät sikseen~ Kiitoksia kommentista! :>

Trabe: Kiitos kommentista, kiva että pidit suomennoksesta~ :>
My "people skills" are "rusty"

Elinikäiset traumat - hanki sinäkin omasi!