Kirjoittaja Aihe: Nuorten viettelykset [K11, 63/63 VALMIS 12.12.12]  (Luettu 86909 kertaa)

FanGirl

  • Vieras
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #40 : 08.07.2011 08:43:41 »
Tää oli ihana! Jatkooo!

Ameeba

  • Tirppa
  • ***
  • Viestejä: 46
  • meh
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #41 : 09.07.2011 01:33:54 »
Aivan ihana!


Siis aivan I-H-A-N-A!!!


En osaa sanoa muuta...

I'm here for the pizza ( *3*)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #42 : 12.07.2011 15:29:20 »
Hei taas, olen laiska ja yhaojoisjfoijs tapa minut, mutta täällä taas ja innokkaampana kuin viimeksi!

Pidän kirjoitustyylistäsi. Se on parantunut hyvin, hyvin paljon jo näiden seitsemän luvun aikana. Nyt se on juuri sellaista Potter-fandomiin sopivaa: vähän narniamaisen lapsenpyöreää ja ihmettelevää, mutta kuitenkin vakavasti otettavaa ja tutkiskelevaa.
 
Lilysi on hyvin realistinen; tarpeeksi vanhana hän osaa kyllä pitää suunsa kiinni, mutta se pinnan alla kiehuva raivo ja kateus on vain jotain, joka on hänelle hahmona tyypillistä ja sopii kuvaan - siskojen kanssa kilpaillaan kuitenkin aina tavalla tai toisella, kyllähän se tiedetään. Petunia on ihanan katkera bitch "sinä teit sen kuitenkin" ja tykkäsin, miten nuo Vernonin lapsuusjutut närkästyttivät - ovathan ne oikeastikin kaikista tappavimpia ja noloimpia.

Lainaus
Sirius oli huomannut sen heti
Piste puuttuu.

Pidin tästä luvusta! Se oli lyhyt mutta hauska, tietyllä tavalla. Ei sellainen ratkiriemukas, mutta hymyilytti ja huvitti ja oli oikein suloinen. James/Lily on vain ikuisesti niin söpöä ja jollain tavalla arkista ja realistista pilvilinnojenkin keskellä, että tykkään tykkään.

Nuo lyriikat tuossa alussa ovat tapansa mukaan hienot, Popeda on kuitenkin Popeda ja näin, ja pidin siitä, miten Lily suurenteli asiaa luonteensa mukaan – kappale kuvasti hyvin sitä, miten tällainen pieni illallissessio oli Lilylle ylivoimainen ja siitä jäi oikein voittajafiilis. Toiveikas luvunlopetus oli ihana!

Sori olen kauhea ja laiska mutta niin, tykkään tästä ficistä (ja sinusta haha) vieläkin, kiitos kivasta luvusta ja inspiraatiota ja tsemppiä seuraaviin.  Hih. ♥
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #43 : 12.07.2011 16:10:18 »
Leya: Kiitos kommentistasi, on aina kiva saada uusia lukijoita! ;) Sen verran, että Lilyn ja Jamesin yhtäkkinen seurustelunaloitus ei oikeastaan ollut kovin yhtäkkinen, kun ottaa asian siltä kantilta että ne on kuitenkin vähitellen tutustuneet toisiinsa, kuten aikaisemmissa luvuissa kerrotaan. :D

Anaid: Jep, James on ihana. Siksi mä siitä kirjoitankin! ;) Kiitos kommentista!

Gemmssy: Samat sanat sulle, ei ne kovin äkkiä päätynyt yhteen. Ne on tutustuneet toisiinsa jo aika pitkään. :D Ja hei, en mä missään vaiheessa sanonu että Amy ja Remus on yhessä!! Ei mennä asioiden edelle, en mä vielä tiedä tuleeko niitten jutusta mitään! Kiitos kommentista, juoni tihenee koko ajan kulissien takana, usko pois. ;)

hennie: Danke sehr! Rakastan kliseitä, joten be ware, niitä tulee paljon!! ;D

FanGirl: Kiitusta! :)

Ameeba: Same to you... :D

LILS!  :-* Mäkin tykkään susta. :D Tervetuloa matalaan majaani. Kirjoitustyyli parantunut? Vau, tänks. vähän narniamaisen lapsenpyöreää ja ihmettelevää, mistä sä näitä vedät?? Hieno maininta. Realistinen Lily oli ehkä kaikkein isoin ongelma mulla, kun jotenkin se ei tuntunut sopivan alkuperäisessä ficissä muuhun ympäristöön. Nyt yritin parantaa vähän kaikkea. :D Danke schön! <3

Ja kaikille: Eli vaikka kuvittelin että tämän kanssa menee hyvin ja että seuraava luku on jo hyvin vireillä, se ei kuitenkaan ole ihan niin. Ihan. Kun tiedän kyllä mitä siinä luvussa on, mutta kun en osaa pukea sitä sanoiksi. Että seuraavan luvun ilmestymiseen saattaa mennä vielä aika kauan, ainakin sen verran että saan ajatukseni kuriin. Kiitos ja anteeksi.
« Viimeksi muokattu: 12.07.2011 16:33:32 kirjoittanut Salla »
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Hilmuri

  • ***
  • Viestejä: 10
  • kurjat märkiäiset nää pis, pis, pii, pisu,pisu,pii
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #44 : 25.07.2011 16:04:36 »
Heti jatkoo!!!! >:(   Ei jaksa oottaa :D

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #45 : 10.08.2011 13:51:22 »
Nyt sitä jatkoa. Kiva että tällä edelleen on lukijoita vaikka luvut ovat toinen toistaan isomman työn alla. :)



Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan
Varoita ei myrsky matkoistaan
Arvaamatta maailman tuulet lastaan riepottaa


Juha Tapio: Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan


Kahdeksas

Jamesilla oli paras päivä pitkään aikaan. Hän heräsi aamun ensi säteisiin, sai aamiaisella vahvaa kahvia ja kirjeen Lilyltä, pelasi sen jälkeen huispausta Siriusta vastaan ja loikoili nurmikolla katsellen pilviä ja lueskellen Lilyn kirjettä uudelleen ja uudelleen. Se oli hänen ensimmäinen Lilyltä saamansa kunnon pitkä kirje, jossa ei kirottu Jamesin syntymäpäivää, ja siksi se oli arvokas.

Kirjeessään Lily kertoi kaikki yksityiskohdat edellisen illan päivällisistä Petunian tulevan miehen perheen kanssa. Joitain selostuksia jästijutuista, kuten tv:stä, James ei ymmärtänyt, mutta kirjeessä oli paljon muutakin. Lily vaikutti kovin vapautuneelta, ja puhui siitä kuinka hän ajatteli kertovansa ystävilleen seurustelustaan vielä samana päivänä. Hän kertoi maahan juuri saapuneesta Katista, josta ei vielä ollut kuulunut mitään mutta James varmaankin muisti neljänneltä luokalta. (Kyllä James muisti, ja niin muisti Siriuskin – harvoin sitä ensimmäistä epäonnistunutta iskuyritystään unohtaa. Ainakaan Siriuksen kohdalla.) Kaikki se oli hyvin arkipäiväistä ja kepeää.

Lisäksi kirjeessä oli paljon muutakin. Jamesin kasvot sulivat hymyyn, kun hän luki Lilyn kuvailemista tunteista juhlien jälkeen, muistoista aikaisemmilta vuosilta ja vaivihkaa Jamesille osoitetuista katseista. Poika hymähteli hiljaa lukiessaan kohtaa, jossa Lily muisteli hetkeä jolloin tajusi rakastavansa Jamesia.

Se oli ihan epätodellista. Siis tiedäthän, sellainen tunne kun matto vedetään jalkojen alta. En minä tiennyt mitä ajatella, mitä tehdä. Olisiko minun pitänyt sanoa sinulle heti jotain? Se oli silloin kun sinulla oli sitä säätöä Sandran kanssa. Se ei tuntunut kivalta.

Koko kirje oli Jamesin mielestä ihmeellinen. Kaikki ne kolme sivua kauniilla vinolla kaunokirjoituksena oli kirjoitettu juuri hänelle juuri Lilyltä. Siinä jos jossain oli miettimistä vähäksi aikaa.

Kaiken kruunasivat Lilyn kirjeen viimeisellä liuskalla alareunassa samat sanat, joita James itse oli tytölle hokenut viime vuodet. Minä rakastan sinua. Jotenkin niiden kolmen sanan yksinkertaisuus ja totuudellisuus kasvatti Jamesin rakkautta entisestään – jos se nyt ylipäätään oli edes mahdollista.

James oli koko päivän niin omissa ajatuksissaan, että hänen vanhempansa alkoivat huolestua. Illallisella James hymyili edelleen yhtä typerästi kuin aamulla saadessaan sen kirjeen.

”James-kulta, mikä sinuun on oikein mennyt?” hänen äitinsä kysyi kulmat kurtussa.

Sirius naurahti haukahtaen ja katsoi naista tietäväisesti. ”Ei mikä, vaan kuka. Sananvalinta kuulustelussa on erittäin tärkeää.” Hän virnisti pirullisesti aikuisille ja osoitti sitten ikkunasta ulos. ”Hei katsokaa, Lily Evans on tuolla!”

Jamesin pää napsahti saman tien ylös lautaselta ja hänen kasvonsa kirkastuivat vielä lisää. ”Missä!”

Hänen isänsä nauroi hyväntahtoisesti ja otti lautaselleen lisää salaattijuustoa. ”No, jokos Lily on koukutettu? Vai onko hän edelleen liian kova pala purtavaksi?”

”Voi, et kuule arvaakaan!” Sirius tokaisi ja alkoi kasata itselleen kolmatta annosta kinkkupastaa. ”Kävikin ilmi että Lily on yhtä hulluna tähän meidän Sarvihaaraan kuin Jameskin häneen, joten ei siinä mitään, hynttyyt yhteen vain – ”

”Sirius pidä se iso turpasi jo kiinni!” James kilahti ja katsoi Siriusta vihaisemmin kuin pitkään aikaan. ”Lily ei ole yhtään sellainen, ja sinä tiedät sen! Et viitsisi jättää typerät vitsisi Kuutamolle?”

”Enkä tiedä! En minä ole Lilyä vikitellyt koskaan! En ainakaan ekaluokan joululoman jälkeen. Mistä tulikin mieleeni”, Sirius sanoi vaihtaen sievästi puheenaihetta huomatessaan parhaan ystävänsä närkästyksen, ”että rakas Kuutamomme on tulossa illalla. On kuulemma saanut isältään jonkun uuden kaukoputken. Yritin selittää sitä sinulle jo aikaisemmin, mutta olit niin Lilyn kirjeen lumoissa ettet kuulut mitään.”

”James, koskas tuot sen tytön meille näytille?” herra Potter kysäisi pyyhkien lautasliinalla suunpieliään. ”Olisi oikein mielenkiintoista tavata ihminen joka saa tämän meidän pojan pään sekaisin, eikö olisikin, Felicia?”

”Kieltämättä, Charlus”, Jamesin äiti sanoi. ”Kutsuisimmeko vaikka hänet päivälliselle? Voisin tehdä sitä intialaista kanaa, josta kerroit hänen pitävän – ”

”Hei, kiltit, älkää menkö asioiden edelle”, James puuskahti. ”Me vasta aloimme pari päivää sitten seurustella.”

No niin, siinä se nyt oli. Ensimmäisen kerran James oli saanut sanoa ääneen jollekulle seurustelevansa Lily Evansin, maan päälle taivaasta pudonneen enkelin kanssa. Hänen hymynsä leveni korvasta korvaan ja hän söi entistä paremmalla ruokahalulla neljännen annoksensa loppuun.

*

”Mitä Amylle kuuluu?”

Remus käänsi katseensa hetkeksi pois kaukoputkestaan vilkaistakseen Siriuksen ilkeää ilmettä. ”Miten niin? Mistä minä tietäisin.”

”Äh, älä viitsi. Kaikki sen näki mitä siellä bileissä tapahtui. Nappaa se nyt jo!”

”Sirius, kaikki eivät käytä sinun kahden lauseen taktiikkaasi”, James huokaisi ja tarkensi jälleen uuteen tähteen.

”Kuule, sen jälkeen mitä Daniellen kanssa oli olen vaihtanut yhden lauseen taktiikkaan. Paljon tehokkaampi. Muutama sana ja olen tilanteen herra.”

”Epäilemättä...”

”Peter hei, kokeilisit sinäkin! Koska sinulla on muka viimeksi ollut nainen?”

Peter lehahti aivan punaiseksi, mutta mutisi kuitenkin jotain sen suuntaista kuin ”viime talvena”. Sirius alkoi vaahdota siitä, kuinka viime talvesta oli ikuisuus, ja selittämään kuinka monta tyttöä hän oli viime talven jälkeen kaatanut. Muut kaksi taas keskittyivät tutkimaan tähtiä ihan harrastusmielessä jaksamatta painaa kuvioita mieleensä.

”Kuutamo, pidätkö sinä Amystä?” James kysyi hiljaisella äänellä vaihtaessaan kaukoputkensa kulmaa. ”Koska se ihan totta näytti siltä.”

”En minä salli itselleni mitään sellaista”, Remus mutisi. ”Minä olen liian vaarallinen, kukaan ei ole minulta koskaan turvassa. En todellakaan aio ottaa sitä riskiä että vahingoittaisin häntä.” Hän huomasi jotain taivaalla. ”James, vilkaisepa tätä!”

James siirtyi ystävänsä kaukoputken ääreen ja vilkaisi siihen.

”Hei, onko tuo Venus? Ihan kuin se hyökkäisi kohti Siriusta!”

"Erm, minä olen tässä”, Sirius havahtui kuullessaan nimensä mainittavan.

”Ei kun sitä tähteä”, Peter selitti, mutta ei Sirius jaksanut kuunnella.

”Oikeasti, mikä on sekoittanut rakkaan äitimuorini pään niin pahoin että hän nimesi minut tähden mukaan? Siis joo, totta kai olen tähti, mutta silti. Sirius? No, ei se kuitenkaan ole yhtä paha kuin Regulus. Tai Bellatrix. Heitä ei käy sääliksi.”

Siriuksen yhä hohotellessa sukulaistensa nimille Remus nappasi maasta kirjan, jonka kannessa luki kultaisilla kohokirjaimilla Taivaan merkit – ennustus tähdistä ja niiden liikkeistä. ”Sinuna en nauraisi juuri nyt”, hän virnisti löydettyään oikean sivun. ”Venus on naiseuden jumalatar ja naisten planeetta. Se että Venus kulkee kohti nimikkotähteäsi ei voi mielestäni tarkoittaa muuta kuin että saat maksaa seurauksistasi lähitulevaisuudessa.”

”Et kai sinä tosissasi usko tuollaiseen hölynpölyyn?” Sirius haukahteli ja huitaisi kättään. ”Ennustus on humpuukkia. Tähdet sen kun poukkoilevat sattumanvaraisesti minne lystää. Ei niistä tarvitse välittää.”

”Niinhän sinä sanot”, sanoi James, joka oli napannut kirjan Remukselta ja virnisti nyt omahyväisesti. ”Mutta kuunteles tätä: 'Väitetään, että jos Venus on asemassa jonka katsotaan hyökkäävän Siriukseen, mies on alentanut naista liikaa ja joutuu nyt kokemaan tekonsa seuraukset'. Mites se oli, montako niitä naisia nyt olikaan viimeisen puolen vuoden aikana?”

”Laskujeni mukaan kaksikymmentä kolme”, Peter ilmoitti virnistäen hänkin. ”Taitaa pilkka osua omaan nilkkaan.”

”Ai ai, Sirius, kannattaa varautua kauniin naisen kostoon!” James nauroi ja jatkoi tähtien katselemista. ”Keneltä tahtoisit mieluiten saada köniisi? Harrietilta vai Marylta? ”

”Sirius Musta ei alennu naisten löylytettäväksi!”

”Niin ne kaikki ovat joskus sanoneet.”
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


FanGirl

  • Vieras
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #46 : 10.08.2011 22:29:00 »
Jatkoo... Hyvä. netti ei toimi tietokoneilla joten pitää käyttää puhelinta. Se oli kiva
Toivottavasti Sirkus saa köniin ihan oikeesti. Remuksen pitää ymmärtää ettei kaikki pelkää ihmissusien seuraa silloin kun ne eivät ole ihmissusi muodossa. Toivottavasti ne pääsee pian kouluun. Jatkoa odottaen.

Safira

  • ***
  • Viestejä: 150
  • WolfLumos134
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #47 : 10.08.2011 23:50:30 »
Todella mukavalta vaikuttava kelmificci. Odotan innolla onko se Daniella, joka vielä järjestää Siriukselle ongelmia. Toivottavasti päästään pian Tylypahkaan ja tavataan Kat :). Kivasti kuvailet tuota Lilyn ja Petunian suhdetta toisiinsa ja toisaalta Lilyn tunteita Jamesia kohtaa. Tosin tuo vähän häiritsi että Lilyn ja Jamesin suhde syveni tuollaiselle "rakastan sinua" -tasolle niin nopeasti, mutta kai sekin on mahdollista :D. Jatkoa toivon kovastikin.
Kaikki pakenevat todellisuutta joskus, jossakin, jotenkin.

Jotta voi löytää jonkun pitää etsiä ensin itsensä.

ava by Vanilje

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #48 : 13.08.2011 23:20:59 »
Ihana Fic <3 Remus on mun mielestä aina tosi suloinen... :) Olisin vaan halunnu lukee ja lukee mut sitte ei ollukkaa viel enempää :( Mut JATKOA, oon koukussa :D
I solemnly swear that I am up to no good.

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #49 : 14.08.2011 13:25:35 »
Voi Sirius mikä kohtalo.. :D Eihän Tylypahkan komein ja kuuluisin naistenmies voi tietenkään ymmärtää, että kun se tarpeeks monta kertaa särkee naisten sydämiä, niin joku päivä tulee joku sellanen nainen joka saa sen pasmat sekasin. :D Ja sitten sitä itteä sattuu.. :)

Remus ja James oli kyllä jotenkin äärettömän söpöä sen kaukoputki-touhunsa kanssa. :D Voi että. :D Mut silti mua käy sääliks Remusta kun se ajattelee tollain, koska Remppa on kuitenkin niin ihana, suloinen mukava ja kaikkea kivaa. Ei sen pitäis ajatella tollain. Ja kun ei se oo vaarallinen kun 1 pv kuussa. :( Sekin ansaitsee onnen.

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #50 : 15.08.2011 19:54:28 »
Aww... On jotenkin söpö tää ficci. Hauskaa, kun kerrot niin monen henkilön näkökulmasta, kun useimmissa kerrotaan vaan Lilyn. Oon lukenu tän joskus aiemminkin, mutta kommentti ei vaan irronnu...

Hahmot on aika aidon tuntusia ja muutenkin juoni etenee hyvin.

Jatkoo olis toiveissa...

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #51 : 16.08.2011 14:14:18 »
Jee, vastasit viimein! Tiedäthän, että mä ootan aina malttamattomana, että saat kirjoitettuu jotain uutta ;)

Toi uusin osa oli musta tosi kiva (jessus, missä mun sanavarasto on??), James ja Lily on vaan niin ylisöpöjä. Tahdon kuullaa viel Katista lisää, ja tietty Remuksesta ja Amysta. Ja miten se kuuluisa kosto Siriukselle??

Kirjoitahan pian lisää!
The girl, who has dreams of.

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #52 : 06.10.2011 12:50:46 »
Ääh, mä oon ihan kamala kun en oo vastannut teidän viesteihin, tosi paha omatunto...

Kaikille kuitenkin tiedoksi että mulla on nyt hyvä vire tän suhteen päällä, voi olla että jo tänään saatte uuden luvun! MUTTA en lupaa mitään, mä tiedän mitä seuraa jos en pidä lupauksia...  ::)

Ihanaa että lukijoita löytyy vielä ja että uusia tulee koko ajan, tsemppaa kirjoittamaan. Ootte kaikki ihania.  :-*
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #53 : 06.10.2011 14:18:50 »
No niin, ihan hyvin olisin voinut luvata. Helpostihan tämä tuli, tosin en kyllä tiedä sitten laadusta. Mutta.... Lukekaa ja kommentoikaa, tässä yhdeksäs luku. ;)



Kun muutin kaupunkiin, posti kirjeitäsi kantoi
Ne meidän ystävyyttä vannoi viikoittain


Antti Tuisku: Juuret


Yhdeksäs

Tyttö kulki pitkin katuja vilkuillen uteliaasti kodikkaitten pihojen yksityiskohtia. Kaikki oli niin erilaista kuin kotona. Hän kulki epävarmasti haroen aina välillä leiskuvia lyhyitä hiuksiaan, vaikka tiesikin tarkkaan minne oli menossa. Entä jos hän menisi väärään taloon? Tai jos kukaan ei olisi kotona? Hän yritti etsiä pihoilta vinkkiä siitä, oliko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Se oli turhaa – määränpää näkyi jo parin talon päässä.

Hän pysähtyi vähän matkan päähän valurautaisesta koristeellisesta portista ja hengitti syvään. Tuossa talossa asuva ihminen ei osannut odottaa hänen tuloaan lainkaan. Eiväthän he olleet edes nähneet toisiaan useampaan vuoteen! Kauniin tytön kammottavan verestäviksi pureskellut kynnet ajautuivat taas hampaiden väliin, kun hän astui sisään portista ja yritti etsiä vinkkejä ystävänsä olemassaolosta pihamaalta. Ei mitään naapuritaloista poikkeavaa. Hän soitti ovikelloa.

Oven tuli avaamaan pitkä tyttö, jolla oli yllään farkut ja valkea tavallinen t-paita. Hänellä oli tavattoman pitkä kaula ja kasvot muistuttivat hevosta. Vierailija otti kasvoilleen ystävällisen hymyn.

Bonjour, anteeksi että 'äiritsen”, hän sanoi helisevällä ranskalaisella aksentillaan, ”asuuko Lily Evans täällä?”

Ranskattaren edessä seisovan tytön ilmeettömät kasvot muuttuivat happamiksi ja hän tuhahti kääntyessään. ”FRIIIIKKKIIII!! Joku ranskalainen kysyy sinua!”

”Petunia, siisti suutasi!” kuului vanhemman naisen kyllästynyt ääni keittiöstä, ja samassa portaista kuului lähestyviä askeleita. Lyhythiuksinen tyttö nosti katseensa ystäväänsä juuri oikealla hetkellä nähdäkseen ilosta säteilevän Lilyn laskeutuvan portaita.

”KAT!” Lily huusi ja hyppäsi kolmen viimeisen askelman yli portaikossa päästäkseen halaamaan yllätysvierastaan. ”Ei voi olla totta!! Incroyable, merveilleux de vous voir! Miten osasit tulla tänne?''

''Eräs pikkulintu nimeltä Amy viserteli osoitteesi ohimennen, petite amie. Ihanaa nähdä sinuakin. Ja tämä 'urmaava neiti'', Kat käänyi virnuillen Petunian puoleen, ''on ilmeisesti kuuluisa sisaresi Petunia, hein?''

''Kyllä, se on Petunia. VARSIN hurmaava, kuten sanoit'', Lily totesi hiukan kiusaantuneena ja veti Katin perässään keittiöön, jossa Kat tapasi aikaisemmin puhuneen naisen. ''Äiti, tässä on Kat, josta kerroin. Ranskasta.''

''Oi, mutta tervetuloa, kultaseni! Lily on puhunut sinusta kovin paljon.''

Kat naurahti ja tarttui rouva Evansin ojennettuun käteen. ''Pelkkää 'yvää, toivon.''

''Kuule juorunnut kaikki pahimmat mokasi saman tien. Ihme että uskallat näyttää naamaasi naapurustossa'', Lily virnuili sarkastisesti. ''Tule, mennään minun huoneeseeni. Sinun on kerrottava minulle kaikki!''

''Kuin myös, mon ami. Amy kertoi mitä viime viikon juhlissa - ''

Lily ehti tukkia Katin suun juuri ajoissa ennen ratkaisevia sanoja ja raahasi tämän sitten huoneeseensa. Perhanan ranskalaiset juoruilutavat!

Lilyn saatua huoneensa oven lukkoon Kat purskahti niin raikuvaan nauruun että sai Lilynkin tarttumaan siihen. He istuivat lattialla vastatusten nojaten seiniin ja nauroivat itsensä kipeiksi ajatellen äskeistä tilannetta.

''Fichu, olisit nähnyt ilmeesi!'' Kat nauroi kun lily rupesi asettamaan vaimennusloitsuja, jotka tulisivat epäilemättä hyvin tarpeellisiksi keskustelun kääntyessä jo nyt näille raiteille. ''Et ilmeisesti ole vielä puhunut vanhemmillesi?''

''Missä välissä muka? Olisiko minun pitänyt heti kotiin tullessani sanoa että 'hei isä ja äiti, minulla on poikaystävä'? Ei tullut kyllä ensimmäisenä mieleen'', Lily nauroi vieläkin, vaikka asiassa sinänsä ei ollut enää mitään kovin huvittavaa. ''Kerron kyllä sitten kun tulee sopiva tilanne. Siihen asti sinä saat pitää suusi supussa, onko selvä?''

''Totta kai, rouva Potter. Mutta kerrohan, miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Minun muistaakseni James Potter oli se jota katsoit koulun käytävillä 'alveksien.''

Lily punastui korviaan myöten ja selitti yksityiskohtaisesti, kuinka oli tajunnut pitävänsä Jamesista ja kuinka he sitten olivat tutustuneet paremmin. Juhlista Kat oli kuullut jo kaiken Amylta.

''Sinun olisi pitänyt kertoa minulle jo aikoja sitten!'' Kat torui ystäväänsä kun tämä oli saanut kertomuksensa loppuun. ''Totta kai aavistin jotain tällaista jo silloin kun kävin Tylypahkassa, mutta että te tajusitte sen aivan itse, ilman ulkopuolista apua! Olet edistynyt, ma fille.''

''Olisinhan minä tietenkin kertonut jos olisin ollut varma että pidät suusi kiinni'', Lily totesi, ja Kat vaikeni hieman häpeillen tietäen taipumuksensa juoruiluun olevan joskus hyvinkin kiusallinen. ''Sitä paitsi mitään ei ollut tapahtunut! Me aloimme seurustella vasta kolme päivää sitten, minulla on mennyt koko tämä aika oikeastaan tilanteen tajuamiseen.''

''Je comprends, petite amie. Mutta muistakin kertoa sitten minulle ensimmäisenä, kun olette kihloissa!''
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #54 : 06.10.2011 23:10:13 »
Sinähän tiedät että tykkään tästä ja sinusta ihan mielettömänä vieläkin? Toivottavasti, vaikka vammasinkin jälleen näemmä yhden luvunvälin ja lusmuilin kommentoinnissa - kuten aina.

AW.

Kerrontasi on yhä ihanaa! Kirjoitat pehmeästi ja söpösti, ja jotenkin ihan kauhean hyväntuulisesti - tämä on aina sellainen fic että tulee vain niin hiton hyvä mieli lukiessa! Lily on hahmona aika sellainen niin kuin olen kelmificeissä tottunut: osaa semisti ranskaa, on näpsäkkä ja perushyväntuulinen mutta myös surullinen silloin kun on tarvis, ei siis mikään ylilyöntihahmo oikeastaan koskaan, ainakaan liikaa.

Kat on hyvin perus ranskatar: ärsyttävä pikkuaikuinen, jonka olettaisi kiljahtavan joka väliin "oih!" ja leikittelevän poikien tunteilla, ja no odotan itseasiassa hyvin suurella mielenkiinnolla, osoittautuuko tyttö todella näin pinnalliseksi ja rasittavaksi ja sillä tavalla hauskan erilaiseksi hahmoksi, vai löytyykö hänestäkin enemmän (ei sillä että minä todella valittaisin, jos Kat olisi vain perus Lilyn Mary Sue -ystävä, niitä tuppaa aina olemaan ja no Kat on ylipäätänsä hahmona sen verran huvittava ja pirtsakka, ettei se tekisi pahaa!).

Tykkään kauheasti lukujen pituuksista! Ne ovat enemmänkin vähän niin kuin jotain ficlettejä, raapalemuotoisia lukuja ja jotenkin ihanan lyhyitä ja helppolukuisia ja kevyitä kuten koko tämä fic, mutta herättävät silti ajatuksia ja tunteita ja ovat kunnon kokonaisuuksia, aina erillisiä, erilaisia, niissä tapahtuu aina jotakin. Ja jotenkin ylipäätänsä se, miten tässä tuntuu olevan ns. yksi luku/tapahtuma, mikä on kivaa vaihtelua normaaliin tasapaksuun kerrontaan, joka etenee etenee etenee, pätkäisee ja etenee seuraavassa luvussa lisää (loputtuaan ehkä ensin dramaattiseen, henkeä pidättelevään lauseeseen, oh my  :O).

//Ai niin yhdestä asiasta minun piti sanoa: petite amie on tavallaan hassu käännös ystävälle, kun se tarkoittaa kuitenkin tyttöystävää. Mutta muuten väliranskat, oi. ♥

Pointti: lisää.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #55 : 07.10.2011 15:34:53 »
I-H-A-N-A! Aivan ihana osa taas, olen odottanut tätä vaikka kuinka kauan <3 Ja nyt se tuli! Ja odotus palkittiin. Oli mukava, kun vihdoin se paljon puhuttu Katkin pääsi mukaan kuvioihin. Kat oli positiivinen yllätys. Olin ajatellut hänet juuri samanlaiseksi Mary Sue-hahmoksi, kuin kaikki muutkin ficcien päähenkilöiden ystävät, niinkuin Lils sanoikin. Mutta piti kommata jo eilen, mutta ei irronnut. Ajattelin, että oliskos se Kat, joka antas Sirrelle ansionsa mukaan. Mutta joo, rakentava jäi matkalle, joten lopetan tämän ihkutuskommentin tähän. Mut siis jatkoa...


Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #56 : 11.11.2011 17:16:16 »
Hehe, kiitos taas kommenteista. Tiedän, olen laiska kun en jaksa vastata niihin erikseen (olette ihania silti), mutta niin laiska en ole etten olisi kirjoittanut kiitokseksi uutta osaa!! Tässä siis kymmenes luku, toivottavasti on aivan jees. Tämä luku käsittelee oikeastaan pelkästään Siriusta, vieläpä aika syvällisesti, ja on varmaan aika tylsä, mutta yritän saada taas seuraavaan lukuun vähän actionia. ;)



Oi Nadjani mun, olit patjani mun
Silloin kun mä sammuin hotellihuoneeseen
Oi Tatjanani mun, tuskin koskaan onnistun
Saamaan viisumia luokses uudelleen


Leevi and the leavings: Matkamuistoja


Kymmenes

Vaikka Sirius ei sitä kenellekään tunnustanutkaan tai ulospäin näyttänyt, hänelläkin oli heikkous. Edes James ei tiennyt tätä heikkoutta, niin hyvin hän oli pystynyt sen peittämään. Sirius onnistui joka kerta pitkittämään sortumistaan siihen kunnes kukaan ei varmasti ollut todistamassa. Vasta silloin hän vaidtoi treenivaatteisiin ja aloitti rituaalinomaiset vatsalihasliikkeet.

Tästä oli tullut jo pyhä rituaali, ja se teki siitä heikkouden. Kaikille ulkopuolisille näytti siltä ettei Siriuksen elämässä ollut muuta pyhää kuin Sirius itse, mutta tämä ylitti sen. Poika suorastaan palvoi ulkonäköään, ja koska hän tiesi urheilusuoritusten parantavan sitä, vatsalihasten teko oli kuin olisi antanut ruokauhreja jumalille. Tulosten näkeminen oli aina yhtä tyydyttävää, ja taas saattoi keskittyä parhaimpien heilojen muisteluun ja halutuimmista tytöistä ja naisista haaveiluun. Tämä kuulosti jo enemmän Siriukselta.

Siriuksella oli muutama suosikki parin viime vuoden hoidoissa. Jokaisella näistä oli kuitenkin omat virheensä ja heikkoutensa. Ensimmäisellä sijalla oleva Mary Abbott esimerkiksi oli vähän turhan pitkä. Tuntui kuin käsiä ja jalkoja olisi ollut joka puolella. Muuten Maryssa ei ollut yhtään mitään vikaa, päin vastoin. Tyttö oli kypsissä mitoissa ikäisekseen, ei puhua pukahtanut Siriuksesta ystävilleen, katosi vähin äänin poikien makuusalista uudenvuodenjuhlien jälkeen. Kaikki isoja plussia.

Toista sijaa hallitsivat yhdessä Sila Patil ja Ann Thomas, jotka molemmat pääsivät kakkoskierrokselle. Hallitsevinta näissä kahdessa oli kuitenkin muisto siitä, kuinka tytöt olivat ystävänpäivänä vainonneet Siriusta koko pitkän päivän joka nurkan takana ja sortuneet päivällisellä suurieleiseen sananvaihtoon ja käsirysyyn. Imartelevaa, mutta Sirius ei kokenut ansaisseensa jälki-istuntoa, jonka sai yrittäessään selittää McGarmiwalle yksityiskohtaisesti, mistä siinä kaikessa oli ollut kysymys ja miksi Ann seuraavana päivänä lopetti koulun kesken. Sirius sai myöhemmin kuulla että tällä oli kihlattu kotona.

Ja sitten oli vielä ihana Danielle, jonka ainoa vika tuntui olevan se että hän oli aivan liian samanluontoinen kuin Sirius itse. Täydelliset kasvot, täydellinen kroppa, täydelliset eleet. Täydellinen katoaminen Portsmouthin bileiden jälkeen.

Sirius oli pitänyt Daniellesta ehkä enemmän kuin muista yhteensä, mutta jätti tämän ajattelemisen vähemmälle kahdestakin syystä. Ensimmäinen ja tärkein syy oli se, että Sirius tunsi tulleensa petetyksi sinä aamuna kun heräsi yksin motellissa. Hän oli hetken tuntenut sääliä kaikkia niitä tyttöjä kohtaan joille oli tehnyt saman, mikä järkytti häntä edelleen. Toinen, hieman vähäpätöisempi selitys oli se, että ajatellessaan täydellistä Daniellea kukaan Englannin tytöistä ei tuntunut riittävän.

Ajatus siitä, että Danielle oli ollut täydellinen, oli pelottavinta mitä Sirius tiesi. Periaatteessa yksikään tytöistä ei ollut merkinnyt hänelle kuin seuraa ja mainetta, mutta silti Daniellen lähtö oli herättänyt hänessä kummallisia ajatuksia. Vaikka eihän Danielle loppujen lopuksi ollut merkinnyt yhtään sen enempää kuin muutkaan tytöt, tämä vain oli tehnyt saman ratkaisun kuin Sirius itse:  kadonnut jäljettömiin mahtavien kokemusten jälkeen.

Yhtenä tavallisena keskikesän iltana, kun James oli jossain ja herra ja rouva Potter naapurin grillijuhlissa, Sirius levitti itselleen ja egolleen huovan takapihan nurmikolle. Hän makasi hiljaa maassa, katseli pilviä ja ajatteli kaikkea hänelle ominaista: kelmien parhaimpia kepposia, viimeisen kouluvuoden suunnitelmia, naisia. Pääasiassa naisia. Ja jälleen kerran hän sortui ajattelemaan Daniellea ja muisteli heidän lähtöään Italiasta...

”Kuule Danielle, me ollaan Jamesin kanssa vähän mietitty juttuja.”

Danielle nosti katseensa jäätelökupistaan ja vilkaisi Siriusta kummallisesti. Mitä tämä nyt oli keksinyt? Tämähän oli heidän viimeinen päivänsä täällä! Huomenna he lähtisivät takaisin Englantiin. ”Si?”

”Niin, no, sanotaanko nyt vaikka näin että mitä jos tulisit käymään meillä? Ihan pari viikkoa tai jotain?” Sirius hymyili leveästi ja hänen hampaansa loistivat keskipäivän auringossa. ”Ei sinun tietenkään ole pakko jos et halua, mutta se voisi olla ihan hauskaa.”

”Et voi olla tosissasi.” Danielle ei ollut uskoa korviaan. Hänkö lähtisi maailman suurimman naistennaurattajan matkassa toiseen maahan? Toki se olisi vain pari viikkoa, mutta silti. Kuulosti mahdottomalta. ”Kuule, mio amico, onhan meillä ollut ihan hauskaa näiden muutaman viikon ajan, mutta kyllä se nyt taitaa olla tässä. Ei tehdä tästä vaikeaa, eikö?”

Danielle oli odottanut näkevänsä Siriuksen ilmeessä pettymystä, mutta sen sijaan poika vain kohautti olkiaan ja totesi tyynesti: ”Ei sitten. Jätetään juttu tähän. Lisää jäätelöä?”


Sirius muisti, kuinka Danielle oli seuraavana aamuna ilmaantunut hätäisesti pakatun matkalaukkunsa kanssa heidän hotellihuoneensa ovelle ja ilmoittanut bluffanneensa. Aivan kuten Sirius oli otaksunutkin, tyttö oli tullut Englantiin ja, aivan kuten Danielle oli suunnitellut, lähtenyt juuri kun kaikki oli hauskimmillaan. Kummankin juoni oli onnistunut, kumpikin oli tullut huijatuksi. Ihan reilua varmaan.

”Hei.”

Sirius säpsähti hereille muistelmistaan ja vilkaisi äänen suuntaan. Piha-aidalla istui tyttö, varmaan vähän häntä itseään nuorempi, joka vikutti vähän aran oloisesti häneen päin. Sirius nousi istumaan ja katseli tyttöä pää kallellaan. ”Heipä hei. Kenelle saan kunnian puhua tänä iltana?”

”Nimi on Jen. Tätini asuu tässä naapurissa. Täällä grillijuhlissa on aika tylsää.”

”Sirius. Ja voin kyllä auttaa sen tylsän kanssa. Onko siellä ruokaa?” Sirius tunsi mahansa murisevan ajatellessaan grillissä paistuvia pihvejä.

”Toki, Chris laittoi juuri maisseja pöytään. Tuonko?” Jen hyppäsi aidalta naapurin puolelle ja oli jo menossa muita ihmisiä päin.

Sirius oli salamana pystyssä ja loikkasi helposti aidan yli. ”Älä vaivaudu, meiltäkin on siellä väkeä. Mennäänpäs”, hän ojensi käsivartaan uudelle tuttavuudelleen ja tämä tarttuikin siihen imarrellun oloisena. Lähempää katsottuna Jen oli itse asiassa aika sievä. ”Joten, Jen, mitä mieltä olet ruokasodasta?”

Oli varmaa, että muut tytöt oli taas hetkeksi unohdettu.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #57 : 21.11.2011 20:30:52 »
Ja sitten taas uutta lukua, ja kommentointi on sallittua. :)



Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan
Jos vielä siellä sut nähdä saan


Hector: Jos sä tahdot niin


Yhdestoista

Ovikellon soidessa Lily oli jo valmiina alakerrassa. Hänestä tuntui pahalta valehdella vanhemmilleen, mutta ei hän myöskään ollut vielä valmis kertomaan heille seurustelustaan. Niinpä oli sovittu, että James tulisi heille ”tekemään koulutehtäviä” ja että kukaan ei saisi häiritä heitä kun he ”tekivät koulutehtäviä”. James oli suostunut järjestelyyn hieman pettyneenä siitä, ettei Lily ollut vielä kertonut hänestä vanhemmilleen. He olivat kuitenkin seurustelleet jo melkein kuukauden, ja Lilyn tekosyyt alkoivat olla lopussa.

Lily avasi ulko-oven ja kohtasi hieman hermostuneenoloisen Jamesin, joka hymyili hänelle leveästi. Rouva Evans oli myös eteisessä ja katseli nuoria pilke silmäkulmassa. Nykynuoret ovat niin läpinäkyviä, hän ajatteli ja muisteli omaa nuoruuttaan.

”Äiti, James. James, tässä on äitini, kuten varmaan kyllä tajusitkin”, Lily selitti hieman vaivaantuneen oloisena. Hänestä oli kummallista ajatella, että James oli nyt hänen kotonaan. Tieto siitä nostatti hänen huulilleen hymyn, jota hänen oli vaikea peittää. ”Me mennään nyt tekemään se typerä tehtävä.”

Valitettavasti Jamesilla ei tuntunut olevan mikään kiire. Hän ojensi kätensä kätelläkseen Lilyn äitiä. ”On ilo tavata, rouva Evans. Voitte toivottavasti hyvin?”

Lily tuhahti uskomatta korviaan. Heillä oli tarkka suunnitelma ja James oli juuri pilaamassa kaiken! Ties mitä poika lipsauttaisi rupatellessaan – puhumattakaan äidistä!

”Voin erinomaisesti, kiitos kysymästä.” Rouva Evans hymyili hyväntahtoisesti. ”Mukavaa tavata sinut, James. Lily on puhunut sinusta hyvin paljon viime päivinä.” Hänen katseensa käväisi ilkikurisesti Lilyssä, joka muuttui joka hetki punaisemmaksi kiukusta.

”Pelkkää hyvää, toivon”, James nauroi ja vilkaisi hänkin Lilyä, iskien silmäänsä niin ettei rouva Evans huomannut. Lily naputti jalallaan lattiaan. ”Pakko kyllä sanoa, että huomasin heti keneltä Lily on kauneutensa perinyt – ”

”Okei, se siitä, mennään tekenään se hiton tehtävä niin saadaan sinut ulos täältä!”

”Lily, muista kielenkäyttö.”

Lily oli lähes raivoissaan, ja sen saattoi huomata kuka tahansa. Hän kirkoi Jamesin hihasta jotta saisi tämän tulemaan mukaansa yläkertaan ja omaan huoneeseensa. Lilyn huoneen ovi pamahti kiinni kovempaa kuin pitkään aikaan.

Lily alkoi kiukusta puhisten tehdä sovittuja taikoja, kuten vaimennusloitsua, ja odotellessaan hänen rauhoittumistaan James katseli ympärilleen tyttöystävänsä huoneessa. Se oli oikeastaan aika pitkälle sellainen kuin hän oli kuvitellutkin: paljon maanläheisiä ruskean ja vihreän sävyjä, kaikki tavarat siististi omilla paikoillaan, kirjoja enemmän kuin Jamesilla ja Siriuksella yhteensä, tyhjä pöllöhäkki kirjoituspöydän reunalla. Huoneessa juuri mikään ei kielinyt taikuudesta, ja vain tarkkanäköinen saattoi huomata liikkuvat valokuvat yhdellä hyllyllä ja sen, että lattialla sängyn vieressä lojuva kirja ei ollutkaan ihan tavallinen vaan itse asiassa riimujen oppikirja (kansitekstiä tosin ei ymmärtänyt ellei osannut jo vähän riimuja). Lehtikorissa oli lähinnä jästilehtiä ja kirjeitä, mutta myös muutama Päivän Profeetta, joita ei niitäkään oikeastaan huomannut ellei niitä osannut etsiä.

James piti Lilyn huoneesta. Se oli jotenkin raikas, ei liian tyttömäinen niin kuin ne harvat tyttöjen huoneet joissa James oli aikaisemmin käynyt. Toisaalta ei Lily edes ollut sellainen kovin tyttömäinen tyttö. Totta kai hän oli naisellinen, ei yhtään poikamainen, mutta sellainen ettei hän korostanut sukupuoltaan tai pistänyt itseään tyrkylle kuten melkein kaikki heidän ikäisensä tytöt. Lily ei oikeastaan käyttänyt meikkiä, vain silloin tällöin ja silloinkin hyvin vähän, hän piti hiuksensa yksinkertaisella poninhännällä tai kokonaan auki, hän pukeutui tavallisesti. Ehkä juuri siksi James pitikin Lilystä niin kamalasti.

Poika kääntyi katsomaan yhä loitsujen parissa työskentelevää tyttöä ja hymyili muistaessaan, että tämä oli nyt hänen tyttöystävänsä. James meni tämän taakse ja kietoi kätensä hoikan varren ympärille saaden tytön säpsähtämään ja kääntymään silmät leimuten ympäri.

”Kai tajuat että olit juuri vähällä pilata kaiken?” Lily totesi vetäytymättä kuitenkaan pois. Hän heitti taikasauvansa sängylleen ja huokaisi. ”Ihan totta, mitä minun pitäisi sinun kanssasi tehdä? Teet minut pian hulluksi!”

James nauroi ja painoi suukon Lilyn nenänpäähän. ”Olen pahoillani. Mutta etkös sinä juuri siksi pidäkin minusta? Olin aivan siinä käsityksessä.”

”Pidän siitä, että olet arvaamaton, en siitä, että arvaamatta pilaat kaiken!”

”Hei, rauhoitus nyt. Mitään ei tapahtunut, vai mitä?” James katsoi Lilyä suoraan silmiin otsa tämän otsaa vasten. ”En kuitenkaan ihan tajua sitä, miksi et voi kertoa vanhemmillesi. Minusta se olisi vain reilua.”

”Kun en vain voi”, Lily huokaisi ja sulki silmänsä tuskaisen näköisenä. ”Mieti nyt mikä sotku siitä tulisi! Äidillä ja isällä on jo ihan tarpeeksi stressiä Petunian häiden takia. En voi mennä sekoittamaan heidän päitään tällaisella asialla. Ja kun kyse on kuitenkin Petunian häistä, ei ole mitenkään mahdollista että hän painaisi asian villaisella.” Lily nosti ääntään hieman ja matki siskoaan täydellisesti. ”'Saakelin friikki, et varmasti pistä pystyyn mitään friikkisirkusta!'”

”Olet nyt viimeiset kolme viikkoa perustellut asian Petunian häillä. Minusta se ei ole mikään este kertoa vanhemmillesi”, James sanoi leikkien punaisilla hiuksilla. ”Sitä paitsi se voisi tehdä ihan hyvää. Sekä sinulle että vanhemmillesi. Sinun ei tarvitsisi enää salailla, eikä heidän tarvitsisi olla huolissaan sinun tulevaisuudestasi sillä minä kyllä pidän sinusta huolen.”

Lily katsoi poikaystäväänsä silmiin. Kiukku oli jo laantunut, ja hänellä oli oikein hyvä olla siinä Jamesin käsien välissä. ”Näinkö on, herra Potter?”

”Aivan varmasti”, James kuiskasi ja painoi pehmeät huulensa Lilyn huulille.

Lily ei ollut suudellut Jamesia melkein kolmeen viikkoon, eivätkä hänen muistonsa olleet tehneet sille oikeutta. Se oli kuin sata ilotulitusta olisi räjähtänyt hänen sisällään, polttaen muttei pahalla tavalla. Se oli jotenkin uutta ja jännittävää, mutta samalla tuttua ja turvallista. James oli hellä, mikä oli Lilystä enemmän kuin hyvä asia sillä hän oli kokematon ja pelokas, mitä näihin asioihin tuli. Jamesilla taas kokemusta tuntui olevan, mutta hän oli rauhallinen ja varoi tekemästä mitään mitä Lily ei halunnut. Pelkkä suukottelu siinä lähekkäin oli jo Lilystä ihan mahtavaa, ja hän tunsi hymyn nousevan huulilleen.

Ovi pamahti auki heidän takanaan.

”Friikki, lainaa sitä mustaa paitaa joka...”

Petunia vaimeni sekunnin murto-osaksi ja katsoi järkyttyneenä Jamesia ja kasvoiltaan aivan punaista Lilyä. Kumpikaan ei ehtinyt sanoa tai tehdä mitään ennen kuin Petunia jo juoksi portaita alakertaan huutaen asiaansa rouva Evansille.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #58 : 22.11.2011 15:48:34 »
Kuinka julma sä voit olla, jos jätät tekstin tälläseen kohtaan? Mä ihan kihisen täällä, joten parempi olisi saada jatkoa HETI ;)

Tää oli musta tosi sulonen, varsinkin kun James oli se, joka halusi tulla esitellyksi Lilyn vanhemmille, eikä aina toisinpäin. Ja toi Kat, rakastan sitä valmiiks, kun se on sen verran ärsyttävä.. Eikö se olis aika hyvä pari Siriukselle? Paitsi että tää on sun ficci enkä saa tehdä mitään omia pikku suunnitelmia sen varalle..

Tän kaiken sekavan sepustuksen takaa haluan vain sanoa, että kiitos kun sait taas mut hymyilemään sun tekstille. Pidä sama taso yllä ja kirjoita pian lisää <3
The girl, who has dreams of.

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [Lily/James + Kelmit, K13]
« Vastaus #59 : 23.11.2011 23:31:07 »
Voi ei! Petunian reaktio oli niiiiin arvattava ja petuniamainen kun ikinä voi olla! Ja toi kymmenes luku kyllä luettiin, mutta kännykällä, joten en kirjautunu sillä sisään, kun kännykkä ei osaa tätä sisäänkirjautumisen jaloa taitoa (lagaa aina, kun yritän millään sivulla kirjautua)... Mutta Sirius ja Siriuksen ego, hehhehheh...


Joo, toi 11. oli aivan mahtava, James oli tosi söpö ja Lily..., no, Lily oli vaan niin Lily. Noi tekosyyt on niin normaaleja ja kliseisiä, että en vanhempien uskoiskaan siihen menevän lankaan. Eipä muuta, kun sanat loppuu kesken, varsinkin kun yöllä sanavarasto onmin niin laaja...


Eli siis aivan sikahyvää tekstiä ja jatkoa! :)


Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy