A/N: Tuolla kommenttimäärällä ei kyllä kamalasti mitään uusia lukuja olla ansaittu, mutta koska olen hyvällä tuulella ja USKOMATTOMAN ONNELLINEN KOSKA HOBITTI niin jaan sen teidän kanssanne uudella luvulla.
Mulla on tosi haikea olo tästä ficistä, ette usko kuinka itkeä tihrustin eilen kun aloitin viimeisen luvun kirjoittamisen, mutta samalla aika hyvä fiilis. Tai siis että nyt voin hyvillä mielin aloittaa jatko-osan.
Viimeisen luvun ilmestymispäivää en vielä paljasta, mutta ei siihenkään enää kauaa mene. Enjoy - while you can.
(Tuun ehkä joskus myöhemmin vastaamaan teidän kommentteihin, mutta nyt menen kavereiden kanssa juhlimaan. Let the unexpected journey begin!)
One track mind, one track heart
If I fail I'll fall apart
Maybe it is all a test
'Cause I feel like I'm the worst
So I always act like I'm the best
Marina and the Diamonds: Oh no!Kuudeskymmenes toinenSitä viidesluokkalaisena jokainen luuli että V.I.P. -kokeita pahempia ei ollutkaan. Mutta kelmit, Lily, Amy ja Alice huomasivat hyvin nopeasti, että S.U.P.E.R. -kokeet olivat noin kymmenen kertaa niin vaikeita. Kysymyksiä oli enemmän, ne olivat vaikeampia, laajempia ja moniosaisempia, ne edellyttivät valtavasti yleistietoa myös ainerajojen ulkopuolelta. Käytännönosuudet suoritettiin salissa aivan kuten V.I.P. -kokeissakin, mutta tehtävät olivat vaikeampia eivätkä he saaneet sanoa sanaakaan koko suorituksen aikana.
Taikuuden historia oli luultavasti helpoimmasta päästä, mutta silti Peterille jäi tunne että hän reputti sen. Lily sen sijaan loisti, totta kai, eikä Remuskaan sanonut sen menneen aivan penkin alle. He eivät kuitenkaan voineet jäädä murehtimaan tuloksia maanantaina, sillä Peter jatkoi suoraan muinaisiin riimuihin, Lilyllä ja Alicella oli tiistaina ennustuksen teoria ja kaikilla muilla paitsi Amylla ja Peterillä oli yöllä tähtitiedon käytännön osuus.
Ensimmäinen koe, johon he kaikki osallistuivat, oli keskiviikon muodonmuutosten teoria. Se oli yksi Amyn vahvimpia aineita, mutta edes hän ei lounaalla osannut sanoa menikö se hyvin vai huonosti. Jamesilla oli tunne, että joko koe meni todella hyvin, tai sitten hän ei vain ollut ymmärtänyt yhtäkään kysymystä. Iltapäivällä Lily, James, Amy, Remus ja Sirius suuntasivat taikaliemien käytännön kokeeseen, jossa heidän piti valmistaa kenen mikäkin mahdoton juoma, ja vain Lily onnistui saamaan eläväkuolleiden juomastaan arvostavan nyökkäyksen kokeen valvojalta.
”Sinä oletkin aina ollut vanhan kunnon Kuhniksen suosikki, varmasti hän on vedellyt vähän naruista”, Sirius mutisi masentuneena päivällisellä – hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei amortentian kuulunut haista mädäntyneelle hapankaalille. Hän tökki ruokaa lautasellaan eikä näyttänyt ollenkaan nälkäiseltä. ”Sitä paitsi ellen aivan erehdy, sinä valmistit lähes täydellisen eläväkuolleiden juoman jo kuudennen luokan syksyllä.”
Torstaina pidetty loitsujen teoriakoe oli ainoa, johon osallistui kaikki koulun seitsemäsluokkalaiset. Kokeen jäljiltä Alice, Amy ja kuulemma myös Frank olivat luottavaisia eikä Jamesilla, Lilyllä, Siriuksella ja Peterilläkään mennyt huonosti. Remus sen sijaan vältteli vastaamasta, vaikkakin ennustuksen käytännönkokeeseen suuntaava Lily oli aivan varma että koe oli mennyt todella hyvin.
Perjantaiaamuna Amyn ja Peterin puurtaessa tähtitiedon teoriakokeessa toiset istuivat kireän hiljaisuuden vallitsessa Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa. Lounaan jälkeen olisi muodonmuutosten käytännönkoe, ja vaikka sen jälkeen saisikin vähän hengähtää, kukaan ei uskaltanut huokaista vielä helpotuksesta – seuraavalle viikolle jäivät pimeyden voimilta suojautuminen ja loitsujen käytäntö, eikä kumpikaan kuulemma ollut helppo. Ainakin niin he olivat edellisen vuoden opiskelijoilta kuulleet. James ja Sirius eivät toki olleet pimeyden voimilta suojautumisen käytännön osuudesta niin kovin huolissaan, mutta teoria ei ollut heidän vahvinta aluettaan.
Kun James päivällisellä kertoi, kuinka oli sivusilmällä nähnyt että Kalkaroksen jalkalampulle oli jäänyt haisunäädän häntä (ja kuulemma myös haju), osa heistä osasi jo nauraa vähän vapaammin. Muodonmuutokset tuntuivat heidän osaltaan menneen paremmin kuin he olivat osanneet odottaa, ja Lily lupasi auttaa Siriusta kertaamaan liemien teoriakokeeseen maanantaiksi.
”Olen ihan kuollut!” Peter valitti kun hän kaatui oleskeluhuoneen sohvalle sinä iltana. ”Ei enää lukemista tälle illalle. Pieni loma.”
”Ajattele positiivisesti”, Remus huokaisi ja näytti hänkin väsyneeltä istuessaan alas ja vetäessään Amyn kainaloonsa. ”Olemme jo yli puolivälin. Sinulla on jäljellä enää loitsujen käytäntö, taikaeläinten hoito ja pimeyden voimilta suojautuminen.”
”Minulla on loitsujen lisäksi enää vain jästitieto”, Alice hymyili. ”Mutta lupasin auttaa Frankia treenaamaan pimeyden voimilta suojautumista, joten koko viikonloppu ja maanantai-iltapäivä menee varmaan siinä.”
Kerättyään viikonlopun ajan voimia Lily, James, Amy, Remus ja Sirius olivat maanantaiaamuna ainakin periaatteessa valmiita liemien kokeeseen. Jopa Sirius istui paperinsa ääreen luottavaisena, sillä Lily oli kuin luontainen opettaja ja oli kuin olikin saanut vielä jotain taottua hänen päähänsä pikavauhdilla. Eikä iltapäivän loitsujen käytäntökään ollut aivan niin vaikea kuin heille oli uskoteltu, ja Peter uskalsi jo toivoa, että heitä oli peloteltu pimeyden voimilta suojautumisenkin suhteen.
Peter ja Remus olivat heistä ainoat, jotka osallistuivat tiistaina taikaeläinten hoidon teoriakokeeseen Frankin kanssa. He eivät ehtineet kertoa, kuinka se sujui, ennen kuin kaikki muut paitsi Alice jatkoivat pimeyden voimilta suojautumisen käytäntöön. Ja vaikka Peter kuinka oli toivonut, se oli kuin olikin juuri niin vaikea kuin heille oli sanottu, ja James ja Sirius joutuivat koville, vaikka olivatkin omalla mukavuusalueellaan. Päivällisellä Amy vannoi, että koe oli varmasti hänen siihenastisen elämänsä pelottavin kokemus, eikä Lilykään kovin montaa pahempaa tilannetta omasta elämästään muistanut.
Keskiviikko oli Jamesin ja Siriuksen osalta helpotus, sillä he eivät kumpikaan tehneet jästitiedon tai taikaeläinten hoidon koetta. Lilylle jästitieto oli tietenkin lasten leikkiä, samoin kuin aika pitkälti myös Amylle ja Remukselle, mutta Alice ja Peter pyörittelivät päätään ja purivat sulkakynänsä pilalle. Peter oli ilmeisesti iltapäivällä edelleen hermostunut, sillä päivällisellä Remus kertoi tämän onnistuneen sytyttämään thestralin hännän tuleen.
”Ja kaikkein ihmeellisintä on”, Peter mutisi edelleen järkyttyneenä, ”ettei minulla ollut harmainta aavistusta missä päin se elukka oli ennen kuin näin ne liekit.”
Kun he torstaina tapasivat Amyn lounaalla, helpotus oli selvästi näkyvillä kaikkien kasvoilla. Pimeyden voimilta suojautumisen teoriakoe oli ollut yhtä tuskaa, eikä kukaan oikeastaan halunnut sen enempää puhua siitä, mutta kokeet olivat nyt ohi, ja sen näki jokaisessa Tylypahkan seitsemäsluokkalaisessa.
”Minä syön nyt”, Sirius sanoi ja latoi lautaselleen ruokaa enemmän kuin viimeisen puolentoista viikon aikana yhteensä, ”ja sen jälkeen painun pehkuihin. Turha yrittää herättää ennen päivällistä, jolloin minä syön uudestaan. Ja sen jälkeen”, hän katsoi kaikkia vuorotellen ja virnisti leveästi, ”me juhlimme.”
”Mitäköhän me teemme koko loppukevään ajan?” Amy pohti otsa rypyssä. ”Tai siis, viidesluokkalaisilla alkaa nyt V.I.P:t, eikö niin? Ja koulua on teoriassa vielä puolitoista kuukautta jäljellä.”
”Ammatinvalintaa”, Remus sanoi. Muut katsoivat häntä kummissaan. ”Kysyin siitä McGarmiwalta ennen kokeita”, hän selitti. ”Hän sanoi että on jakanut meille jokaiselle ajan ja aikoo auttaa meitä yksitellen hakemaan jatkokoulutuksiin.
Sirius nielaisi vähän turhan kuuluvasti. ”Entäpä jos en ehdi opiskella? Minun on pakko saada heti töitä, Daniellella alkaa rahat olla vähissä ja Elizabeth syö kuin hullu.”
”Tullut isäänsä”, James kiusasi ja kaikki nauroivat.
”Luulen että McGarmiwalla on ratkaisu siihenkin”, Lily hymyili. Sitten hän huokaisi ja katsoi ylös lumottuun kattoon, joka loisti keväisestä auringonpaisteesta. ”Kamalaa ajatella että me lähdemme täältä pian emmekä tule enää takaisin. Tai siis, sitten meidän pitää olla aikuisia! Me olemme hädin tuskin kahdeksantoista.”
Kaikki olivat hiljaa, se oli vähän masentava ajatus. Niin mahtavalta kuin aikuistuminen olikin muutaman viime vuoden ajan kuulostanut, se ei tuntunut enää ollenkaan niin houkuttelevalta nyt kun se oli aivan ovella.
Lily tiesi, että Sirius muuttaisi Daniellen ja Elizabethin kanssa Tylyahoon. Peter menisi vanhempiensa luo, mutta kukaan ei vielä tiennyt hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan enempää, ei edes Peter itse. Remus oli jo pitkään puhunut kotitalouskoulusta ja asunnosta jästi-Lontoossa, ja Lily oli pari kertaa kuullut hänen supisevan Amyn kanssa yhteenmuuttamisesta. Amy hakisi parantajakouluun Pyhään Mungoon, ja James oli viidesluokkalaisesta saakka puhunut McGarmiwan kanssa aurorin koulutusohjelmasta. Lily itse harkitsi journalismia, mutta ei tiennyt vielä halusiko työnsä jästi- vai taikalehden toimituksessa.
Kaiken kaikkiaan lähes kaikki elämässä oli ainakin suunnilleen hyvin. Edes Thomyas ei ollut kevään aikana ollut niin inhottava tai häiritsevä kuin olisi ehkä voinut luulla, ja James olis sitä paitsi maininnut Lilylle tehneensä tämän kanssa ainakin jonkinlaisen aselevon. Tosin nyt kun Lily katsoi, hän ei nähnyt Thomyasta opettajien pöydässä. Se oli vähän kummallista, mutta Lily ei antanut sen pilata iloaan. Eikä senkään että myös Kat ja Severus Luihuisen tupapöydässä näyttivät olevan juhlatuulella. Sen sijaan Lily katsoi Jamesia, joka nauroi jollekin Remuksen vitsille, ja arveli päässeensä vihdoin pelkojensa yli.
A/N2: Vielä teille selvyydeksi, koska tiedän että luvussa jäi epäselväksi. Eli virallinen koeaikataulu:
Maanantai: Taikuuden historia, Muinaiset riimut
Tiistai: Ennustus (teoria), Tähtitieto (käytäntö)
Keskiviikko: Muodonmuutokset (teoria), Taikaliemet (käytäntö)
Torstai: Loitsut (teoria), Ennustus (käytäntö)
Perjantai: Tähtitieto (teoria), Muodonmuutokset (käytäntö)
VIIKONLOPPU
Maanantai: Taikaliemet (teoria), Loitsut (käytäntö)
Tiistai: Taikaeläinten hoito (teoria), Pimeyden voimilta suojautuminen (käytäntö)
Keskiviikko: Jästitieto, Taikaeläinten hoito (käytäntö)
Torstai: Pimeyden voimilta suojautuminen (teoria)
