Kirjoittaja Aihe: Nuorten viettelykset [K11, 63/63 VALMIS 12.12.12]  (Luettu 86917 kertaa)

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 56 10.10.12]
« Vastaus #360 : 12.10.2012 17:12:03 »
Nauran ja virnistelen täällä yksikseni... Ihanan hyväntuulinen luku! Sirius on taas itsekeskeinen ja järkytyksestä ei jälkeäkään.
Lainaus
Remus näytti epäröivältä. ”Danielleko tahtoo minut kummiksi?” hän ihmetteli muistaessaan tytön reaktion ihmissuteuteen.

”Niin, no, vaati se aika paljon suostuttelua”, Sirius irvisti. ”Ja selkähieronnan. Ja pari kipeää iskua kylkeen. Ja kalleinta suklaata jota Hunajaherttuasta löytyi. Mutta loppujen lopuksi tulimme sopuiseen yhteisymmärrykseen, ja no, niin, minä halusin sinut kummiksi enkä minä anna naisten pompotella itseäni. Varsinkaan Daniellen.”
Ei toki, ei toki... Vielä. :D

Nimi on muuten hyvä, etenkin tuo huomautus kuninkaallisuusteemasta, vaikka jäinkin miettimään, minkä verran velhot tunteavat jästikuninkaallisia... no, ilmeisesti ihan riittävästi. Seuraavasta kohdasta on muuten pakko kiittää:
Lainaus
”Sori, Kukkanen!” Sirius hymyili ja sai tyynyn paluupostissa omaan naamaansa.
Mistä oikein keksit nuo hauskat lauseet? Paluupostissa...♥ En meinannut tyhmänä tajuta Kukkasta, mutta keksin sentään ennen kuin aloin ihmetellä sitä tässä.  :D
Lainaus
Eikä hän ollut ihan varma oliko kukaan ilmoittanut Jamesin vanhemmille, jotka nyt käytännöllisesti katsoen kuitenkin olivat tämän lapsen isovanhemmat – eivät verisukua mutta kaikin puolin läheisempiä kuin Siriuksen tai Daniellen vanhemmat yhteensä.
Tuhansia lainauksia minun mittakaavassani, mutta tässä oli kuvattu todella hyvin sitä, että Jamesin äiti ja isä ovat Siriukselle ne oikeat vanhemmat.
       Pidin, pidin, pidin. Kolmas kerta toden sanoo.
(Ja apua, en pääse syyslomalla kommentoimaan, jos päätätkin repäistä ja lykätä tänne pari uutta lukua!)

SparrowCat

  • ***
  • Viestejä: 33
  • Perustelijoiden kuningatar
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 56 10.10.12]
« Vastaus #361 : 12.10.2012 18:50:55 »
Ja jälleen kerran, en ole kommentoinut... Muuten se historian koe ei mennyt kovin hyvin, mutta ens kerralla pitää vaan tehdä paremmin. ;)

Joo, uusiin lukuihin siis...
Luku 55: Huu, ihmeellistä. Todella hyvää tekstiä sait tähänkin, vaikka sanot, ettet paljon tiedä synnytyksestä. Ihmeellistä. Sirius oli tosi hyvä, erittäin, kun mietti minkälainen hänen lapsestaan tulee... Daniellekin vaikutti hyvältä, nuorelta äidiltä, ja loppu oli ihana. <3

Luku: 56: Kummit Amy ja Remus. :) Suuri kunnia heille olla Siriuksen (täydellisen) tyttären kummeina. Erittäin upea nimi, onko hän sitten Musta vai Calvino? (Onko Daniellen sukunimeä muuten mainittu kertaakaan ennen lukua 55, vai oonko vain huonomuistinen?) Ihana luku, hyvä, että Sirius omaa hyvät suostuttelukyvyt, jotta Remus saatiin kummiksi. :)

Odotan innolla jatkoa! Ja odotan kovaa, sillä tahdon Amy Elizabethin kasvavan nopeasti, jotta näemme minkälainen ihanuus hän on! :D

SparrowCat
I'm just a cute cat or a weak sparrow, don't hurt me

Didymee

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 56 10.10.12]
« Vastaus #362 : 12.10.2012 22:42:16 »
Eikä apua IHANA! Ja sekosin taasxd mut Sirius on  liian ihanaa<3
 mut joo tykkäsin taas tosi paljon. Amy Elisabeth on nätti nimi ja sopii Siriuksen ja Daniellen lapselle:)
Mut nyt tää kännykkäki sekos joten lopetan tän kommentin tähän;)
Jatka taas pian!

Didymee

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 56 10.10.12]
« Vastaus #363 : 15.10.2012 13:35:11 »
Chelsey: Tiesin että moni oletti että Jamesista tulee kummi, mutta tällä kertaa näin. Ja joo, voi olla että tykkäät Daniellesta vielä ainakin toistaiseksi, mutta sanotaan nyt vaikka niin että koska mä tiedän sen tulevaisuudesta enemmän niin voin sanoa että se ei ole mukava ihminen. ;)
Pric: Okei, tää on nyt tosi creepya, mutta mä ajattelin juuri kyseistä vyötärömainintaa kirjoittaessani Vernonia ja hedelmäkakkua. What is happening here!! ;D Ehkä mun aivot vaan on niin vaurioituneet että ne yhdistää käsittämättömmiä asioita keskenään...
Ledi: (Hitsi kun en enää muista, mutta jotain superrandomia se oli :D) Ja Remuksen pyytäminen kummiksi johtuu tosiaankin lähinnä siitä että se halus todistaa Remukselle että se on tärkeä. Ja siks koska Dani tosiaan oli pahoittanut sen mielen. Ja pakko myöntää, että yksi syy oli myös se että Sirius halusi ärsyttää Dania. Sellanen se vaan on. :D
Swizzy: Hih, mä mietin jo että lukeeko kukaan noita quoteja, hyvä että lukee. Ne on (useimmiten) valittu ihan ajatuksella ja sitä luvun tarinaa miettien. :)
SuklaaKissa: Paluuposti on yks mun omista suosikki-ilmaisuista, en tiedä miksi. :D Oli pakko saada se mahdutettua johonkin väliin.
SparrowCat: Omasta mielestäni en ole Daniellen sukunimeä aikaisemmin maininnut, ja kyllä, Elizabethista tulee Calvino. Lähinnä sen takia että Sirius ei halua muistutuksia omista vanhemmistaan. :)
Didymee: Kiitos tosi paljon kommentistasi, kännykällä kommentoiminen on tuskaa ja arvostan jokaista joka edes yrittää!

A/N: Noni, päästään taas vähän eteenpäin! Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä... Olis vaan jo valmis. ;D No ei, tässä tapahtuu vielä vaikka ja mitä, joten ei tätä voi oikein lopettaakaan. :)



Tonight we are young
So let's set the world on fire
We can burn brighter than the sun


Fun: We are young


Viideskymmenes seitsemäs

Sinä vuonna ystävänpäivä osui keskiviikolle, eivätkä Lily ja Remus kaikista monista yrityksistään huolimatta saaneet McGarmiwalta lupaa järjestää Tylyahopäivää tai edes pienimuotoista juhlaa. Kukaan ei kuitenkaan lannistunut, vaan sana alkoi kiertää oppilaiden keskuudessa ja hyvin pian oli ilmeistä että jokaisessa tuvassa tulisi olemaan jonkinlaiset kemut kyseisellä viikolla, seitsemäsluokkalaisten rohkelikkopoikien tapauksessa tosin huhujen mukaan joka päivä.

Rohekelikkojen varsinainen juhla päädyttiin pitämään perjantaina, ja Sirius, Amy ja Peter ottivat ilomielin vastuulleen tarjoilut. Remus ja Lily eivät johtajaoppilaan merkkiinsä vedoten aikoneet osallistua järjestelyihin mitenkään, ja yksi mulkaisu Lilyltä sai Jamesinkin pysymään taustajoukoissa, joskin hän livautti huomaamattomasti Peterille oman toivelistansa. Kuudesluokkalaiset tytöt lupasivat hoitaa oleskeluhuoneen koristelun, ja viidesluokkalaisten valvojaoppilaiden Annin ja Joshin tehtäväksi jäi alle neljätoistavuotiaiden häätäminen makuusaleihin ilta-kymmenen jälkeen. Kaiken kaikkiaan rohkelikoilla oli tunne, että koska johtajaoppilaat olivat juonessa mukana eivätkä ilmiantaneet heitä opettajille, mikään ei voisi mennä millään tavoin pieleen.

Ystävänpäivä itsessään meni aika nopeasti ohi, joskin James sai siitä tekosyyn suudella Lilyä joka välissä ja taikajuomatunnilta suureen saliin siirryttäessä Sirius piikitteli Amyn ja Remuksen käsi kädessä kulkemista kovaan ääneen. Alicea ja Frankia ei oppituntien jälkeen nähnyt kukaan, joskin kaikki nyt suunnilleen tiesivät missä he olivat ja mitä tekemässä; helmikuun neljästoista oli aina ollut äärimmäiseksi romantikoksi syntyneen Alicen suosikki. Peter sai muiden ystävänpäiväkorttien joukossa kirjeen, jonka sisältöä Sirius yritti udella mutta jonka poika piilotti nopeasti punastuen lähes huomaamattomasti.

Ja sitten oli vihdoin perjantai. Oppitunnit matelivat kiduttavan hitaasti, rohkelikkojen välillä lenteli viestilappuja aina kun opettajat eivät katsoneet ja koko koulu tuntui olevan salaliitossa keskenään. Kerran tai pari joku tarkkasilmäinen professori ihan varmasti huomasi päänsä yli lentävän lapun tai kuuli sanan sieltä, toisen täältä, mutta tuntui kuin hekin olisivat juonineet jotta kaikkien juhlat onnistuisivat. Oli toki niitäkin opettajia, jotka antoivat erityisen paljon läksyä vain ja ainoastaan kiusatakseen oppilaita, kuten professori Jones, joka käski kirjoittaa yhden esseen sijasta kaksi ja vaati lisäksi että kaikki seuraavalla tunnilla osaisivat täydellisesti loitsia vähintään kolme suojausloitsua sanattomasti.

Läksyistä ei kuitenkaan lannistuttu. Heti tuntien loputtua jokainen rohkelikko kiiruhti hoitamaan omaa osuuttaan järjestelystä tai vaihtoehtoisesti valmistautumaan makuusaleihin, ja jo seitsemältä oli kaikki viimein valmista. Kuudesluokkalaiset Tom ja Ben soittivat musiikkia laidasta laitaan, sekä kaikille tuttuja velhobändien kappaleita että joitakin jästien listahittejä, ja tytöt olivat tehneet loistavaa työtä koristelussa – joskin Peter ajatteli että sydämiä oli noin viisisataa liikaa ja että sohvien ei olisi tarvinnut olla vaaleanpunaisia. Mutta joka tapauksessa kaikilla oli hauskaa, ja juhlat olivat tarpeeksi hillityt ainakin siihen kymmeneen saakka.

Peter istui yhdeksän aikaan yhdellä sohvalla Alicen, Remuksen ja Amyn kanssa eikä juuri osoittanut kiinnostusta keskusteluun siitä, että Remus piti ruuanlaitosta. Hän tiesi siitä jo kaiken. Sen sijaan hänen katseensa harhaili tuon tuostakin vähän matkan päässä seisovaan ja nauravaan tyttöporukkaan, ja erityisesti yhteen heistä, samaan jolta hän oli saanut keskiviikkona sen kirjeen. Tytön vaaleat hiukset oli koottu jonkinlaiselle lettikampaukselle niskaan ja hänellä oli yllään se sama punainen villapaita kuin edellisenä ystävänpäivänä. Juuri se jossa oli vähän liian pitkät hihat ja korkea kaulus ja joka kutitti kaulaa, se joka ylettyi puoleen reiteen ja myötäili hänen vartaloaan. Peter mietti että tyttö todellakin piti siitä paidasta, ja niin piti Peterkin. Vaikka se kutitti.

Varmaan kymmenennen kerran tunnin sisään Peter huokaisi lähes huomaamattomasti ja käänsi katseensa taas ystäviinsä. Tosin tällä kertaa hän ei nähnyt muita kuin Remuksen, joka katsoi häntä tietäväinen ilme kasvoillaan.

”Sinä pidät hänestä edelleen”, Remus sanoi. Se ei ollut kysymys, se oli yksinkertainen ja karu toteamus, jonka Peter tiesi olevan totta. ”Häneltäkö sinä sen kirjeen sait?” Peter nyökkäsi ja katsoi tyttöä jälleen. ”Sinun pitäisi jutella hänen kanssaan.”

”Niin varmaan pitäisikin”, Peter mutisi, mutta Remus ei kuullut sitä musiikin yli. Ja toisaalta Peter halusikin varmaan jutella tytön kanssa, selvittää asiat uudelleen. Kirje oli saanut hänet hämilleen, eikä hän oikein enää tiennyt mitä hänen pitäisi kaikesta siitä ajatella.

Sanomatta enempää Peter nousi sohvalta jättäen Remuksen hymyilemään tyytyväisenä ja käveli tyttöporukkaa kohti huomaten sivusilmällään kuinka Sirius katosi poikien makuusaliin johtaviin portaisiin jonkun bruneten kanssa. Peter napautti vaalehiuksista tyttöä olalle ja totesi mielessään, ettei ollut muistanutkaan noiden harmaiden silmien voimaa. Oli hassua ajatella ettei hän oikeastaan ollut katsonut tytön silmiä sillä tavalla yli vuoteen. Vuosi tuntui ikuisuudelta.

”Hei, Eleanora”, Peter hymyili vähän pahoillaan siitä että oli keskeyttänyt tyttöjen hauskanpidon. Kolme muuta tyttöä kikattivat ja katsoivat Peteriä ihaillen – olihan hän kuitenkin kelmi, kaksi vuotta vanhempi ja tosi suosittu. ”Tuota, voitaisiinko käydä vähän juttelemassa? Siis niin kuin ihan kahden kesken.”

Eleanora vilkaisi ystäviään (jotka muuten kikattivat Peterin mielestä vähän liikaa) ja kohautti sitten olkiaan näyttäen vähän hermostuneelta. ”Okei, no, jutellaan vaan.”

Koska joka ikinen rohkelikko tuntui olevan oleskeluhuoneessa ja siellä oli niin täyttä että liikkuminen oli todella vaikeaa, Peter nappasi Eleanoraa kädestä johdattaen tämän väenpaljouden lävitse ja hetken hänestä tuntui kuin hän olisi vuoden nuorempi ja seurustelisi vieläkin Eleanoran kanssa. Tytön sormet olivat viileät kun ne puristivat Peterin kättä ja Peter huomasi hymyilevänsä hassusti, kun he viimein pääsivät muotokuva-aukosta ulos ja oleskeluhuoneen hälinä vaimeni. He kävelivät hetken aikaa hiljaisuuden vallitessa, eivätkä varmaan edes tajunneet että pitivät toisiaan edelleen kädestä. Ehkä se tuli vanhasta tottumuksesta.

Sitten Peter rykäisi. ”Sain kirjeesi keskiviikkona”, hän totesi yksinkertaisesti, kun ei oikein tiennyt mitä muutakaan sanoisi. Puhuminen ei sillä hetkellä sittenkään tuntunut niin kovin loistavalta idealta.

”Ai”, Eleanora kuulosti tosi hermostuneelta ja vältti katsomasta Peteriä päinkään. Ei hän ujo ollut, mutta tilanne nyt oli aika hankala. Hänen äänensä tärisi vähän. ”Minä melkein jo tavallaan toivoin etten olisi lähettänyt sitä. Tai siis ei sillä etten olisi tarkoittanut sitä, vaan kun minusta se oli vähän noloa.”

”Toisaalta se oli kyllä hyvin sinun tyylistäsi”, Peter hymähti. Turha sitä oli mennä kieltämään, he olivat seurustelleet kolme ja puoli kuukautta, ja vaikka siitä oli jo yli vuosi, Peter oli edelleen sitä mieltä että ero oli yksi typerimmistä asioista jotka hän sinä vuonna teki. ”Ja mitä siihen tulee, tarkoititko sinä sitä”, hän jatkoi ja pysähtyi autiolle käytävälle pakottaen tytön katsomaan häntä silmiin, ”minä todella toivon että tarkoitit.”

Eleanora naurahti kevyesti ja hypisteli toisen käden hihaa, joka todellakin oli liian pitkä aivan kuten Peter oli muistanut. Tyttö oli heti paljon rennompi, kun he olivat kaksin eivätkä kaikkien tupalaisten ympäröiminä, niin se oli ollut aikaisemminkin. Peter muisti kaikki ne kerrat, kun he olivat karanneet kahdestaan linnan uumeniin kun Siriuksen piikittely tai Eleonoran ystävien kikatus kävi ylivoimaiseksi – ja niitä kertoja oli useita. Ja ne olivat joka kerralla sen arvoisia.

”Mitä luulet”, Peter mutisi, muttei todellakaan ollut enää yhtä itsevarma kuin aikaisemmin. Siinä missä Eleanora kokosi rohkeutta kaksinkeskeisestä ajasta, Peteriä se tuntui vähän jopa pelottavan. Mutta ei kuitenkaan oikeastaan. Sillä lailla vähän kummallisesti. ”Olisiko minun mahdollista saada toinen tilaisuus?”

Harmaiden silmien katse välähti hämärässä käytävässä, mutta Peter ei osannut tulkita sitä ennen kuin hymy ehti kapeille huulille saakka. ”Minä vähän luulen että se voisi olla ihan mahdollista”, Eleonora sanoi ja kurottui antamaan Peterille suukon poskelle, ennen kuin alkoi vetää tätä perässään takaisin oleskeluhuoneeseen päin. ”Mutta tule nyt, meillä menee kaikki hauska kokonaan ohi. Sitä paitsi on vain ajan kysymys milloin joku opettaja saa meidät kiinni, ja silloin olemme pulassa.”
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


SparrowCat

  • ***
  • Viestejä: 33
  • Perustelijoiden kuningatar
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #364 : 15.10.2012 19:45:04 »
Kun koko päivän oon katsonut kaikkia Marauders -videoita ja katsellut fan artteja, tuli mieleen tulla tänne vilkaisemaan, olisiko uusi luku odottamassa. :)

Vau, ollaan jo helmikuussa... Tästä luvusta tulee mieleen kiva ystävänpäivä-fiilis, hyvä luku! :) Taisin (harvinaista kyllä) bongata yhden virheen, mutta nyt en tunnu löytävän sitä mistään, mutta eihän se kuitenkaan mikään iso virhe ollut. :) Mut heii, kiva, että Peteriä tulee taas vähän esille! Eleanora vaikuttaa kiinnostavalta hahmolta, olis kiva kuulla siitä lisää. Mitähän siinä kirjees luki? Toivottavasti seuraava luku on sellainen, jossa Peter muistelee sitä aikaa kun tapasi Eleanoran tai vastaavaa. :)

(Mistä mä näin huonon kommentin taas repäisin?!) Odotan jatkoa!

SparrowCat
I'm just a cute cat or a weak sparrow, don't hurt me

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #365 : 16.10.2012 09:02:51 »
Mikä syysloma tää nyt on oldvinaan!? Kahdksalta illalla nukkuun ja viideltä aamulla ylös, oh joy...

Totta tosiaan, mää oon vielä ihan unessa koska viideltä ylös ei oo kivaa. Laatu on oikein kaamala koska tabletti... Mutta luku oli ihana, vaikka ystävänpäivä musta turha onkin... Peter oli hauska kertoja ja villapaidasta tuli aika selvä kuva. Siinä kohassa kyllä aattelin, et mistä Peter tietää, et paita kutitti mut selvishän se. En jotenkaan osannu aatella, et Peter olis seurustellu aiemmin tai mitään, mut no, oon tyhmä... :D

Yks toinenkin juttu pomppas esille. Nimittäin se, et Sirius vei jotain brunettia yläkertaan, vaikka on jo onnistunu yhen tytön paukauttaan paksuks. Toisaalta aloin aatteleen et Sirius meni sen tytön kaa tekeen jotain sopimatonta, mut voihan se jotain muutakin olla...

Mutta luku oli ihana, sulonen ja aws jajaja lisää lukuja tuleen vaan... ;D

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #366 : 16.10.2012 17:59:46 »
Mitä? Sähän kirjoitat! Voin oikeasti surutta sanoa, että olen lukenut ja luen edelleen monia jatkofikkejä kelmeistä ja muista HP-ajoista ja Nuorten viettelykset kuuluvat ehdottomasti top5-listalle - hetkinen, sanoitko Benedict Cumberbatch? Are you sherlocked too?

Mutta fikkiin sitten! (ja meni taas hetki ennen kuin palasin fikkiin, kun olin tuossa muutaman päivän Tukholmassa lomalla perheen kanssa)
Naws, ihana tuo Danin ja Siriuksen keksimä nimi tyttärelleen <3 Amy Elizabeth, ihana nimi :D Ja kummit - aivan ihana, että Dani halusi kummin mukaan nimen (vanhemmat kertoivat, että mulla kävi melkein noin, mutta ei sittenkään), mutta ihanampi oli Sirius minusta, kun hän piti Remuksen puolia <3

Sirius virnisti. ”Miten en yllättynyt että haluat Amysta kummin. Olisin varmaan järkyttynyt jos olisit sanonut ennemmin Lilyn. Mutta jos Amy on kummi, niin minusta olisi ihan reilua että Remuskin on.”

”Ei”, Danielle sanoi tiukasti ja siristi silmiään. ”Minun lapseni kummiksi ei oteta verenhimoista ihmissutta.”

”Ei niin”, Sirius tulistui, ”vaan erittäin lojaali ihminen jolla itse asiassa on aivot ja joka tietää maailman menosta enemmän kuin sinä ja minä yhteensä.”

”Mutta – ”

”Ei muttia. Jos Amy on kummi, Remuskin on kummi. Valinta on sinun.”

Ihmissusi!”

”Kerran kuukaudessa”, Sirius murisi. Hän ei aikonut sietää yhtään poikkipuolista sanaa Remuksen sopivuudesta. ”Ja vuoden ympäri yksi minun parhaista ystävistäni. Minusta siinä ei ole mitään aihetta ruveta nirsoilemaan.”

Danielle puri hampaansa yhteen. ”Vain. Kuolleen. Ruumiini. Yli.”
Oli pakko vielä lainata tämä, koska Sirius oli jotenkin niin ihana tässä <3 Ja vuoden ympäri yksi minun parhaista ystävistäni.

”Rauha, Kuutamoiseni”, Sirius sanoi mutta hänen virneensä ei laskenut varsinkaan sitten kun hän näki Amyn rajun punastumisen. ”Minä ja Danielle vähän mietittiin että haluaisitteko te kaksi ruveta Amy Elizabethin kummeiksi.”

Amyn kasvot kirkastuivat. ”Onko hänen nimensä Amy Elizabeth?” hän kysyi silmät loistaen ja hymyili koko hammasrivillään. ”Voi, minä todellakin tahdon olla hänen kumminsa, se on kunnia!”

Remus näytti epäröivältä. ”Danielleko tahtoo minut kummiksi?” hän ihmetteli muistaessaan tytön reaktion ihmissuteuteen.

”Niin, no, vaati se aika paljon suostuttelua”, Sirius irvisti. ”Ja selkähieronnan. Ja pari kipeää iskua kylkeen. Ja kalleinta suklaata jota Hunajaherttuasta löytyi. Mutta loppujen lopuksi tulimme sopuiseen yhteisymmärrykseen, ja no, niin, minä halusin sinut kummiksi enkä minä anna naisten pompotella itseäni. Varsinkaan Daniellen.”

Lopulta Remus hymyili. ”Kuten Amy sanoi, on kunnia olla parhaan ystävänsä tyttären kummi.”

Naws - kiitos Siriukselle oikeasti, kun hän osaa suostutella - ensiksi tosin epäilin, että Sirius pyytää Danin tietämättä Remusta myös kummiksi, mutta se olisi liian julmaa Siriukselta ja jos olisi, niin olisit palannut siihen heti seuraavassa luvussa - mitä todennäköisimmin, joten en pelkää enää Danin suuttumusta - pliis, älä pistä mua kärsimään (ja mahdollisesti muita) kärsin muutenkin aina välillä tätä fikiä odotellessani jatkoa tai lukiessani (toin hyvässä mielessä ;) )

naws - ihana tuo, että Peter alkaisi seurustella jonkun vanhan exänsä kanssa <3 he - hetkinen!!!! Sä alat murtaa mun Peter-ennakkoluuloja!!! Ainakin olet osatekijänä siinä, mutta wau... en kuvittelut, että oikeasti voisin olla nawwsina Peterille...

jaah - kiitti näistä kahdesta luvusta, jään odottamaan seuraavia lukuja <3

PS. jatkatko fikkiä vielä lukuvuoden päättymisen jälkeen vielä?? Olisi kiva seurata Siriuksen ja Danin tyttären kasvamista, mikäli mitään katastrofaalista ei tapahdu :P
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Pric

  • ***
  • Viestejä: 50
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #367 : 16.10.2012 19:24:19 »
Huii creepy :o ehkä meidän mielet on vaan yhtenäisiä ?
Ihana biisi tossa alussa ! :) rakastan fun.ia, olin sen suomenkeikallakin äskettäin :)

En tiiä mikä mättää, mutta muhun toi viimenen luku ei oikeen iskeny. Siinä oli kivoja kohtia ja kaikki kuvailu ja se että opettajat tietää että niiden seläntakana suunnitellaan juhlia niin ne ei välitä vaan antaa mennä ohi korvien :D se oli kivasti kerrottu. Muutenkin luku oli ( niinkun aina ) tasoltaan hyvä, mutta en tiiä sitte. Jotenkin se vaan ei iskeny ja jättäny sellasta tunnetta mitä yleensä sun muut luvut tekee.

Voi olla, että se johtuu siitä, että en oikeen tykkää Peteristä. Sun Peter on kuitenkin kiva, joten ei se siitä voi johtua. En oikeen päässy mukaan Eleanoriin (?), taino ei siitä oikeen kerrottu. Ehkä se vähän ärsyttikin mua, tai ehkä olin vaan Huonolla Tuulella kun luin tota. Älä nyt luule että sanon että toi luku oli huono ! Se oli hyvä, niinkun aina mut en oikeen osaa selittää tätä. Se ei ollu jotenkin.. ääh, en osaa...

Lainaus
Remus ja Lily eivät johtajaoppilaan merkkiinsä vedoten aikoneet osallistua järjestelyihin mitenkään, ja yksi mulkaisu Lilyltä sai Jamesinkin pysymään taustajoukoissa, joskin hän livautti huomaamattomasti Peterille oman toivelistansa.
James on ihana <3 Lilyn mulkailut on varrmasti pelottavia !

Lainaus
Ystävänpäivä itsessään meni aika nopeasti ohi, joskin James sai siitä tekosyyn suudella Lilyä joka välissä
James taas <3 oon vaan in love siihen koko hahmoon. Ja vielä sun kirjottamana.. Jamesjamesjamesjames ...<3 Haluun jotain isompaa Jamesin ja Lilyn välille ku suutelua ! Pliis kiltti ?


 
Lainaus
joskin Peter ajatteli että sydämiä oli noin viisisataa liikaa
tää oli jotenkin tosi kiva pätkä tosta lauseesta ! baby i like it ;)

Lainaus
”Mitä luulet”, Peter mutisi, muttei todellakaan ollut enää yhtä itsevarma kuin aikaisemmin. Siinä missä Eleanora kokosi rohkeutta kaksinkeskeisestä ajasta, Peteriä se tuntui vähän jopa pelottavan. Mutta ei kuitenkaan oikeastaan. Sillä lailla vähän kummallisesti. ”Olisiko minun mahdollista saada toinen tilaisuus?”
Tääkin oli todella helmi kohta. Kirjotustyyli tässä on tosi kiva, tälleen pätkitty ja puhemaisesti kirjotettu, ihan kun ajatuksia. Tykkään ! Peter on tosi sulonen tässä !

Siinä oli pari mun lempikohtaa viime luvusta ja jatkoa ! huomenna alkaa syysloma jee ja olis kiva saada luettavaa silloin ;) !
If you play your cards right
you can change the world

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #368 : 17.10.2012 13:55:03 »
LOVE IT!

Ensinnäkin Amy Elizabeth tulee olemaan joku maailman täydellisin lapsi! Olin suunnilleen tarttumassa aseisiin, kun Danielle vastusti Remusta kummiksi, mutta Sirre nyt hoitaa tilanteen ku tilanteen  ;)

Ystävänpäivästä sain pari aaawwwsss-kohtausta. Yleensä oon allerginen kaikkeen siihen liittyvään muulloin kun helmikuussa, mutta sun ystävänpäivä oli oikeen vakuuttava. Toi salaliitto ja muut bisnekset oli mahtavia! Ja vaikka yleensä inhoon Peteriä, niin ehkä sekin nyt joskus sais saada jonku..

Lupailitko jotain omaa tekstiä Alicelle ja Frankille?!! Se olis ihanatäydellinenparasmahtavaupee, mutta älä toki ota mitään paineita asiasta ;) sä julkaset nykyäänkin ihan tajutonta tahtia ja sun luvut paranee koko ajan (joskin mun sydämessä on aina oma paikka niille Frankin kosintajutuille..). Joten oletan, että tää jatkuu sit aivan yhtä supereeppisenä!
The girl, who has dreams of.

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 1 009
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #369 : 18.10.2012 16:00:04 »
Joo, en enää osaa kommentoidakaan ajoissa.

Lainaus
James sai siitä tekosyyn suudella Lilyä joka välissä
Aws ♥

Ja aww myös toi Peter/Eleanora, tosi kiva tähän ystävänpäivälukuun.

Tykkään kovasti, jatkoa! ♥



Swizzy


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

Anzcy

  • *
  • Viestejä: 1
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 57 15.10.12]
« Vastaus #370 : 19.10.2012 23:24:30 »
Uusi lukija ilmoittautuu!

Olen lukenut tätä ficciä jo todella pitkään ja eilen sain aikaiseksi rekisteröityä tänne.

Tämä ficci on todella ihana! Kuvailet todella hyvin ja teksti on helppolukuista!

Lily ja James on niin ihania tässä! Samoin Sirius!

Musta on myös tosi ihanaa että Peter edelleenkin on ihastunut/tykkää Eleanorasta, on jotenkin niin ihana lukea Peteristä sen tyylisesti!

Kiitos tästä ihanasta ficistä!   :D

Äh huomasin just et melkeen kaikki lauseet tässä kommentissa päättyy huutomerkkiin :'D

Just close your eyes and enjoy the rollercoaster that is life

-Zayn Malik

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #371 : 25.11.2012 19:37:35 »
Chelsey: Ystävänpäiväolo tuli mullekin, mutta älä huoli, se katoaa tämän luvun myötä aika nopeasti, lupaan sen! ;)
SparrowCat: Inhottavaa rikkoa sun kupla, mutta tässä luvussa ei ole Peteriä ja Eleanoria kun ihan hiukkapikkuisen vain mainittuna, nyt mennään suuria kuvioita!
Ledi: Hei, Sirius on Sirius. Ei se tavoilleen ja maineelleen (ja tytöille) voi mitään. :D
Anturajalka93: Siis tämä ficci loppuu lukuvuoden päättymiseen, mutta aloitan jatko-osan mahdollisimman pian, ja sen verran paljastan että siinä on Amy Elizabethilla iso osa. ;) Mutta siitä lisää sitten kun tämä on lähempänä loppuaan!
Pric: Mäkin tykkään tästä mun Peteristä, ja nyt on vähän harmi kun se jää taas vähäksi aikaa vähän taka-alalle, koska DRAAMAA on luvassa. ;)
L.E: Mä en luvannut mitään! :D Mutta tykkään ideasta koko ajan enemmän. Tosin mulla on nyt tämä ja sitten se tuleva jatko-osa ja oon vielä suunnitellut yhtä new generationiakin (laitan traileria mahdollisesti jo tän vuoden puolella) joten aika ei välttämättä riitä. :(
Swizzy: Kiitos kamalasti kommentista!
Anzcy: Hei kiitos ihan mielettömästi, aina on tosi kiva saada uusia kommentoijia!

A/N: Nyt hävettää. Hävettää ihan tosi paljon. Mulla on kestänyt tän luvun kanssa ihan luvattoman kauan, mutta (huonoksi) puolustuksekseni voin sanoa että tää oli ehkä kaikkein vaikein luku tähän mennessä. Ihan oikeasti. Ymmärrätte ehkä kun luette. Ja mä en olis halunnut tämän luvun tapahtumia varmaan yhtään sen enempää kun tekään, mutta oli vähän pakko. :( Anyway, enjoy - if you can.



Blame it on the vodka
Blame it on the henny
Blame it on the blue top
Got you feeling dizzy


Jamie Foxx: Blame it (on the alcohol)


Viideskymmenes kahdeksas

Kello kävi, juomat vahvenivat, musiikki pauhasi ja jokainen yli neljätoistavuotias rohkelikko oli varmasti juonut yhden jos toisenkin lasillisen, toiset enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. James tavoilleen uskollisena toki joi puolet vähemmän kuin muut, mutta tällä kertaa sekään ei ollut enää kovin vähän. Siriuksella oli vientiä, mikä vähän yllätti muita kelmejä sekä Lilyä, Amya ja Alicea, mutta loppujen lopuksi Siriushan kuitenkin oli Sirius, ikuinen naistenmies ja tyttöjen päiväuni. Peter nähtiin useampaan otteeseen tanssilattialla Eleonoran kanssa, mutta kukaan ei mennyt vannomaan heidän välilleen mitään – ainakaan vielä. Heidän erostaan oli kuitenkin jo vuosi.

Iso määrä tuliviskiä vaikutti varmaan kaikkein eniten kuitenkin Amyyn ja Remukseen. Jos muut tupalaiset olisivat olleet tarpeeksi selvinpäin ympäröivästä maailmasta jotakin tajutakseen, he olisivat ihan varmasti ihmetelleet sohvalla istuvaa Remusta ja Amya, joka istui käytännössä pojan sylissä. Amysta tuli myös huomattavasti puheliaampi illan myötä, ja arvosteltuaan hyvin epäamymaisesti jokaisen huoneessa olevan tytön ulkonäön, päiviteltyään pariin otteeseen isänsä ja äitinsä epäreilua suhtautumista seurusteluun ja todettuaan ainakin kolmetoista kertaa että Annin poikaystävä oli loppujen lopuksi ihan okei vaikka olikin luihuinen, Remus (joka ei itsekään ollut enää parhaimmillaan) totesi tyttöystävänsä olevan aivan sekaisin. Ei siis tietenkään ääneen, sehän olisi ollut katastrofi.

Amy nojasi päätään Remuksen rintakehää vasten ja Remus hautasi kasvonsa tämän hiuksiin tietämättä, oliko enemmän huumaantunut alkoholista vai tytön läsnäolosta.

”Tällaista pitäisi tehdä useammin”, Remus sammalsi ja ääni muuttui tukkoiseksi Amyn hiuksissa.

”Ai mitä, juoda?” Amy kikatti ja potkaisi vahingossa lattialla olevaa tyhjää kermakaljapulloa siirtäessään jalkaansa.

Remus kohautti olkiaan eikä enää tiennyt itsekään mitä selitti. ”Niin, tai siis juoda yhdessä!” hän sanoi painottaen viimeistä sanaa. Amy hänen sylissään nauroi, mutta saattoi olla että äänen metallinen sävy ei ollut pelkästään Remuksen mielikuvitusta.

”Niin”, Amy sanoi, ja Remus oli kuulevinaan katkeruutta – joskaan ei hän siinä tilassa sitä tiedostanut. ”Vaikka ne kirjat ovatkin niin kamalan kiehtovia.”

Amy tunsi Remuksen jäätyvän ja tajusi sitten mitä oli juuri sanonut. Hän tunsi kasvojensa kalpenevan (vaikka vannoikin että poskilla edelleen oli alkoholin niille nostattama puna), ei hänen ollut tarkoitus mitään sellaista sanoa. Mutta tuliviski tuntui tuovan kaikki viime viikkojen aikana mielessä pyörineet asiat uudelleen esille eikä Amy osannut enää suodattaa sanojaan.

Amy nousi kiireesti seisomaan ja haroi hiuksiaan välttäen Remuksen hämmentynyttä katsetta. ”Minä... tuota noin – en minä...” hän mutisi, mutta sitä ei meinannut kuulla musiikin yli. ”Tai siis... Minä haen lisää juotavaa. Niin, se se oli.” Ja hän kääntyi ympäri niin nopeasti että joutui ottamaan sohvasta tukea ja lähti raivaamaan tietään kohti juomapöytää vilkaisemattakaan Remukseen.

Remus ei ehtinyt nousta ja lähteä Amyn perään kun Sirius jo lysähti sohvalle selkänojan yli kauluspaita auki ja laski sotkuisen päänsä Remuksen syliin nauraen kuin viimeistä päivää ja haisten hielle ja tuliviskille. Sirius yritti naurunsa keskeltä saada muodostettua kokonaisia lauseita, mutta Remus ymmärsi vain kolmen eri tytön nimet ja arvasi loput. Hän katsoi, kun Amy meni ja otti pöydältä kokonaisen pullon tuliviskiä, käveli sitten hieman horjahdellen sohvan ohi katsoen tiukasti suoraan eteensä ja katosi väkijoukkoon. Remus kohautti olkiaan, hänen aivonsa eivät juuri sillä hetkellä jaksaneet keskittyä tyttöongelmiin, ja hän ravisti päätään yrittäen keskittyä Siriuksen juttuihin edes vähän paremmin.

**

Remuksesta tuntui kuin joku takoisi hänen kalloansa auki. Eikä yhtään auttanut että ikkunasta tulvi valoa suoraan silmiin ja hän makasi oleskeluhuoneen sohvalla erittäin epämukavassa asennossa Siriuksen kyynärpää kyljessään. Hän nosti erittäin vaivalloisesti kättään katsoakseen kelloa ja töni sitten Siriuksen lattialle. Remus sanoi että aamupalaa oli tarjolla vielä puoli tuntia ja meni sitten seiniä pitkin ylös makuusaliin vaihtamaan päälleen puhtaan paidan. Makuusalissa ei ollut ketään, Remus oletti että muut olivat syömässä, ja päästessään takaisin oleskeluhuoneeseen Siriuskin oli kadonnut. Hän hieroi otsaansa ja aloitti tuskallisen matkansa suureen saliin.

Kuten Remus oli arvannutkin, muut kelmit sekä Lily, Alice ja Amy olivat Rohkelikon pöydässä, eikä kukaan näyttänyt voivan kovin hyvin. Amyn huomatessaan Remukselle tuli olo että hänen pitäisi muistaa jotakin oleellista edellisestä illasta, mutta ei saanut millään päähänsä, mitä. Niinpä hän päätti toimia mahdollisimman normaalisti ja meni istumaan tyttöystävänsä viereen kuin minä tahansa muunakin aamuna.

”Huomenta”, hän mutisi kaikille tasapuolisesti ja yritti sitten hymyntapaista Amylle.

Amy kuitenkin kääntyi katsomaan häntä jotenkin pisteliäästi ja sanoi sitten todella inhottavan kuuloisesti: ”Huomenta – rakas.”

Pöydän toisella puolella Sirius oli tukehtua kahviinsa ja häntä selkään hakkaava James katsoi Amya ja Remusta silmät lautasen kokoisina. Remus ei oikein tiennyt mitä ajatella – mitä hän oli unohtanut? Mitä ihmettä illalla oli tapahtunut? Hän tuijotti lautastaan ja joi lasillisen kurpitsamehua vaisusti välittämättä siitä, että sekä Alice ja Lily että James, Peter ja Sirius katsoivat häntä ja Amya järkyttyneinä. Hän ei vaivautunut syömään enempää vaan nousi nopeasti ja mutisi jotakin kirjastosta. Kukaan ei lähtenyt hänen peräänsä.

Remuksen lähdettyä Lily katsoi Amya tiukasti ja puristi huulensa viivaksi. James ja Peter katsoivat toisiaan kuin kysyen: ”Mitä helvettiä äsken tapahtui?” mutta eivät kuitenkaan sanoneet mitään peläten Amyn reaktiota. Amy ei tuntunut olevan ollenkaan oma itsensä.

”Amy”, Lily sanoi rikkoen latautuneen hiljaisuuden ja odotti että tyttö katsoi häntä. Ruskeissa silmissä oli uhmakas ilme. ”Ylös. Nyt.”

Lily nousi pöydästä Amy vanavedessään ja lähti kävelemään kohti suuren salin ovia. Alice seurasi heitä vähän ajan päästä, ja pöytään jääneet Sirius, James ja Peter katsoivat heidän peräänsä tulkitsemattomat ilmeet kasvoillaan. Sitten Sirius puki sanoiksi kaikkien kolmen ajaukset.

”Meillä on nyt mennyt jotain tosi pahasti ohi.”

**

Koko päivä meni oikeastaan siinä kun Lily ja Alice yrittivät saada Amysta tolkkua ja James käytti kolme tuntia saadakseen Remuksen ulos kirjastosta. Loppujen lopuksi melkein kaikki luovuttivat, Lily ja Alice jättivät kyselyt sikseen ajatellen, että kaikelle oli varmasti ihan luonnollinen selitys; olihan pian kuitenkin täysikuu, Amy oli varmasti huolissaan, ja lisäksi oli krapula ja varmaan myös se aika kuukaudesta. James jätti Remuksen selvittelemään päätään kirjastoon ja meni sen sijaan viettämään loppupäivän muiden seitsemäsluokkalaisten rohkelikkojen kanssa oleskeluhuoneeseen.

James ja Lily keskustelivat jostakin, mikä ei kiinnostanut erittäin huonovointista Alicea ollenkaan, vaan hän makasi vatsallaan lattialla takan edessä ja mutisi välillä pitkiä kirosanalitanioita kuin toivoen että hänen olonsa sillä paranisi. Peter ja Sirius siirtelivät shakkinappuloita suhteellisen sattumanvaraisesti pelilaudalla, ja koko tilanne oli kaikin puolin niin kummallinen ettei kukaan jaksanut sanoa mitään kun Sirius siirsi nappuloitaan aivan väärin. Kaikki olisivat halunneet kysyä Lilyn vieressä sohvalla istuvalta Amylta ainakin miljoona ja viisi kysymystä, mutta kukaan ei halunnut olla ensimmäinen. Sitä paitsi Amyn kasvoille kivettynyt kevyt tekohymy oli jollain tavoin niin pelottava, ettei häntä halunnut edes oikein katsoa.

Kun iltapäivä alkoi jo melkein vaihtua illaksi ja kirjasto Jamesin laskelmien mukaan oli ollut kiinni jo puolisen tuntia, Remus astui muotokuva-aukosta kalpean näköisenä ja tuli muiden luo. Ainut vapaa paikka oli Amyn vieressä sohvalla, ja siihen Remus istuikin ja jäi tuijottamaan tyttöä tiukasti. Hän tuijotti ja tuijotti, kuin haastaen katsomaan itseensä, ja kun Amy lopulta käänsi tekohymynsä häneen, Remus ei edes hätkähtänyt.

”Amy”, hän sanoi ihan hiljaa, mutta äänessä oli jonkinasteista kylmyyttä. Kukaan muu ei kuullut mitä hän sanoi, sillä seitsemäsluokkalaisten hiljaisuudesta huolimatta kaikki muut rohkelikot pitivät aivan järkyttävää meteliä. ”Mitä nyt?”

Amy avasi suunsa sanoakseen jotain aivan varmasti yhtä ilkeää kuin aamiaisella, mutta Remus ehti väliin korottaen ääntään. ”Äläkä sano että ei mitään!”

Koko oleskeluhuone hiljeni, ja vaikka kelmit, Lily ja Alice olivat yrittäneet olla katsomatta Amya ja Remusta, nyt kaikkien katseet olivat heissä. Viidesluokkalaiset lopettivat eränsä räjähtävää näpäystä, kuudennen luokan tytöt eivät enää kikattaneet. Pari ekaluokkalaista poikaa rouskutti edelliseltä illalta jääneitä popkorneja ja katsoi uteliaina, mitä vanhimpien oppilaiden välillä oikein tapahtui.

”Mikä nyt on?” Remus jatkoi huutamista kun Amy nousi ylös ja meinasi jo poistua oleskeluhuoneesta kokonaan. ”Olen koko päivän yrittänyt miettiä mitä olen tehnyt väärin, mutta en yksinkertaisesti muista eilisillasta mitään, joten voisitko olla ystävällinen ja kertoa mistä kiikastaa!”

Amy kääntyi silmät leimuten ympäri katsomaan Remusta, joka hänkin oli noussut ylös. ”Mistäkö kiikastaa? Tahdotko ihan todella tietää?” Amy kysyi vihaisesti ja sai muutaman nuoremman oppilaan säpsähtämään. ”Eikä tämä edes liity eiliseen juuri mitenkään, vaikka ethän sinä sitä tiedä kun vietät kaiken aikasi niiden rakkaiden kirjojesi kanssa!”

”Ja mitäköhän helvettiä tuokin oli tarkoittavinaan?”

”Remus, sinä olet aina kirjastossa! Tai jos et ole siellä niin sitten istut jossakin lukemassa kokeisiin! Me emme koskaan tee mitään yhdessä, kun sinun pitää lukea niitä kirjojasi!”

”Ja mitäköhän sinä sitten teet? Eihän sinua näekään ilman sulkakynää ja pergamenttia!”

”Sinä et panosta tähän ollenkaan!”

”No et sinäkään ole mitään erityisemmin asian eteen tehnyt!”

”Sinä olet aina Tylyahossakin heidän kanssaan!” Amy jatkoi sinnikkäästi kyynelten läpi ja osoitti Jamesta, Peteriä ja Siriusta, jotka yrittivät näyttää mahdollisimman pieniltä. He eivät halunneet tulla vedetyksi mukaan tähän kriisiin. ”Sinä valitset heidät minun sijastani, miltä sen pitäisi minusta tuntua?!”

”Amy, he ovat minun ystäviäni!” Remus huusi, ja kuka tahansa saattoi nähdä että poika oli raivoissaan. ”Sitä paitsi olethan sinäkin jatkuvasti Lilyn ja Alicen kanssa enkä muista valittaneeni sinulle siitä yhtään!”

”Ja mitäköhän se kertoo siitä, minkä verran minä sinulle merkitsen!”

”Älä ole naurettava!”

”Älä väitä ettetkö olisi pitänyt minua itsestäänselvyytenä, koska minä tunnen sinut ja tiedän että olet!”

”Ja mitä sinä ajattelit sitten tehdä asialle?” Remus tiuskaisi jaksamatta enää edes huutaa kunnolla. Lily oli nostanut kätensä suunsa eteen ja näytti kauhistuneelta, Alice oli noussut istumaan ja kolme kelmiä katsoivat sivusta kivettyneinä.

Amy pyyhki vihaisena kyyneleitä poskiltaan ja alkoi perääntyä kohti tyttöjen makuusalin ovea. ”Kuule, tämä oli tässä. Minä en jaksa enää”, hän sanoi käsi oven kahvalla ja ravisti päätään. Hän avasi oven ja katosi portaisiin.

”Hyvä! Ei haittaa ollenkaan!” Remus huusi ennen kuin ovi pamahti kiinni ja kääntyi sitten kannoillaan marssien ylös poikien makuusaliin.

Oleskeluhuone oli kuolemanhiljainen. Alice nousi lattialta ja juoksi sanaakaan sanomatta Amyn perään. Lily ja James vilkaisivat toisiaan, nousivat yhtä aikaa ylös ja seurasivat ystäviään yläkertaan, Peter meni Jamesin mukana. Sirius mulkoili ekaluokkalaista punapäätä, joka rouskutti popkornia suu auki silmät lautasen kokoisina. Sitten hän nousi ylös ja alkoi kävellä kohti makuusalia hänkin.

”Mitä sinä siinä tuijotat?” Sirius tiuskaisi pojalle vielä ennen kuin nousi portaat ylös ja avasi oven vain kohdatakseen täyden kaaoksen.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Pric

  • ***
  • Viestejä: 50
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #372 : 25.11.2012 21:48:31 »
olin jo melkeen luopunut toivosta jatkon suhteet DD: mutta vihdoin!

voi,en oikeen tiiä mitä sanoa. En ymmärrä Amya yhtään. Oon ihan liian täynnä eroja :( toivotttavasti tää ei oo lopullista.En ymmärrä että mistä Amy nyt noin kilahti? Ihan tyhjästä, jostain kirjoista? Remuksen sanomiset ymmärrän koska se oli vihanen.

Tässä oli söpö Lily ja James mut ei sen enempää. Tää luku oikeestaan vaan oli tota erodraamaa, tiesin alusta alkaen mitä lopussa tapahtuu. Alun bileet kuulosti ihan kivoilta normibileiltä, viina virtaa vähän liikaakin.

No mutta kiitos jatkosta vaikka tää ei aiheena kiva luku ollutkaan. Annan sulle anteeks että kesti, koska ymmärtäähän sen :3 parhaimmilla kirjoittajillakin voi olla vaikeuksia. Mutta kiitoskiitoskiitos jatkosta ja niin !
If you play your cards right
you can change the world

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #373 : 26.11.2012 15:25:33 »
oiiivoiiii, jatkoa!

Amy on liian ilkeä Remukselle. Kurjaa.
Kai ne vielä palaa takasin yhteen???

Ja sitten, tässä oli mustakin eikun öääääh, sori,  en mä saa mitään oikeestaan sanottua, mä oon järkyttyny Amyn suuttumisesta siihen että Remus lukee. Kyllä mäkin voisin kattella sen lukemista 24/7 niinkun onski

Lainaus
”Meillä on nyt mennyt jotain tosi pahasti ohi.”
Tykkäsin tästä, Sirius tiivisti kaiken hyvin yhteen lauseeseen

kiitos luvusta, anteeksi tyhperä kommentti, ja jatkoa!!!:)

hh
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #374 : 26.11.2012 18:48:48 »
Heiii, tää tuli sopivasti mun synttäreilleni :D Jeah! :D

Mutta hei, aluks tossa A/N:ssa sanottii ettet tykkää tästä yhtää pelkäsin et teet jotai kamalaaaa Lilylle ja Jamesille mut huokasin helpotuksesta (jos nyt noin voi sanoo) ku kyse oli Remuksesta ja Amysta. Joo, oon kamala :D

Muttamutta. Luku oli hyvä, mut komppaan onskia sen syyn kans, tuli aika mettästä. Tai sitte sen takana oli jotai isompaa ja paljastat sen meille myöhemmi.... Tai (Ledin teoriat kehiin taas) sit joku (=Danielle) kiristää Amya salaa Siriukselta ettei pääse kummiks ellei jätä Remusta jollonka sitä (R) ei oo pakko kummitella (se tarkottaa kummina olemista tässä yhteydessä) ja Daniellen vaavi on turvassa. (oh the randomness <3)

Mutta, puutteellinen kommentti, jatkoa saa pistää ja kiitänn :D

Ledi

// tosiaan, en näköjää saanu tätä eilen pistettyä mutta pistetää sitte nyt...
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

L.E

  • kultakutri
  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #375 : 27.11.2012 09:32:34 »
Hei jjeee, jatkoa!!

Olin ihan järkyttynyt Amyn reaktiosta, en aatellu et se olisi tollasta järjestän-kohtauksia-tyyppiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä  :o jos remus olisi mun niin kyllä se sais lukea ihan niin paljon ku tykkää  ;)

Eikä mulla jälleen kerran ollut oikeastaan mitään älykästä sanottavaa. Pakoilen matikan lukemista. Ja sun teksti on yhtä hienoa ja laadukasta kuin aina ennenkin, oot tosi lahjakas kirjoittaja! Tää juoni on mahdottoman omaperäinen ja pakko myöntää, että koukutuin tähän suunnilleen ekan luvun jälkeen ;)
The girl, who has dreams of.

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #376 : 29.11.2012 01:43:06 »
Amy Elizabethia jatkiksessa lisää? Siriuksen lasta? Mahtavaa :D

Wäääh!!!! Miten sä voit jättää tuon luvun tuollaiseen kohtaan??? Haluun lisää!!!! (okei, rauhoitun pienen hetken tässä välissä)

Jotenkin tyhmää sinänsä suuttua jostain tuollaisesta, että on kirjojen parissa todella paljon - Remuksesta tulisi minulle varmaan loistava lukukaveri, sillä saisin ainakin rauhaa lukea sen seurassa pikemmin kuin Siriuksen, josta pidän oikeastaan enemmän - en toki ole tehnyt sitä liian selväksi ;)
Nyyh - haluan, että he löytävät vielä toisensa <3 Remus ja Amy, vaikka riitelivät - ja mikä pariskunta ei riitelisi? Remus tarvitsee Amya - baah - mua alkoi nyt häiritä, etteikö Amy oikeasti ymmärrä Remusta?

ja pakko sanoa, että tuli pari kertaa tuon luvun aikana hyvin SiriMus-fiilis xD

Mutta kiitos ja kumarrus tästä luvusta, odottelen jatkoa innolla!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #377 : 29.11.2012 16:40:48 »
Ero tuli minulle aivan yllätyksenä. On jäänyt lähinnä mielikuva siitä, että Amylla ja Remuksella ei voi olla mitään ongelmia ja etteivät he edes halua roikkua koko ajan kiinni toisissaan, siksi nyt on melko hämmästynyt olo. Ei kai Remus nyt niin paljon lue? Toisaalta se tässä on mitä aidointa Remusta, että hän ei luovuta ja ala räyhätä saman tien, vaan yrittää käsittää mistä on kyse.

Lainaus
”Meillä on nyt mennyt jotain tosi pahasti ohi.”
Sirius, Sirius... liityn kerhoon.

Lopetuslause oli kauhea! Tuollaiseen paikkaan jättäminen pitäisi kieltää ihmisoikeuksien julistuksessa.

Yleisilmeeltään luku oli hyvä, myös negatiivisten tunteiden kuvailu näemmä onnistuu sinulta, vaikkei niihin aiemmin juuri olekaan törmätty. Kirjoitusvirheitä en huomannut, kieli oli vaihtelevaa ja mielenkiintoista jne, mutta tuon sinä toivon mukaan jo tiesitkin, mitäpä turhia siis näppäimistöä vaivaamaan.

Minusta näiden lukujen väli ei ollut erityisen pitkä, taidat vain olla tavallisesti harvinaisen nopea, mistä kyllä kiitän. Välillä on mielestäni myös parempi pitää "taukoa" ja antaa luvun muotoutua rauhassa eikä kirjoittaa pakolla. Tässä näkyy taas se, että hyvää kannattaa odottaa, eikö? (En suinkaan tarkoita, että saisit viivytellä jatkon kanssa turhaan.)

Sarjassamme "leivo pipareita ja kommentoi yhtä aikaa". :D Näkyy töksähtelynä aika selvästi, mutta onpahan tämä kommentti kuitenkin.

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 58 25.11.12]
« Vastaus #378 : 01.12.2012 21:35:34 »
onski: Hii, kiitos tosi paljon kommentistasi! Ihana piristävä kilometrikommentti, aws. :3 Mutta joo, tulihan se aihe vähän puskista, tässä luvussa on sitten luultavasti selvyyttä siihenkin. :)
Pric: Joo, se olikin vähän tarkoitus. Siis kiduttaa koko luku kun kaikki kuitenkin tiesi mitä siinä tapahtuu. :D Tavallaan sitä oli ihan hauskakin kirjoittaa, mutta sitten taas toisaalta ei todellakaan. Ja äh, voi olla että lukuja tulee jatkossakin vähän pitemmillä väleillä, joten älä menetä toivoa, koska mä en aio jättää tätä kesken. En nyt kun on enää niin vähän jäljellä.
hiphei!!!: Oikeastaanhan siinä lukemisessa ei ollut se vika, mutta se selviääkin sitten tässä. Toivottavasti. Jos osasin ilmaista sen oikein. :D
Ledi: Sinä ja sun teoriat! Edes mä en olis noin kamala! ;D Vaikkakin pakko sanoa että toi olis aika Daniellen tyylistä. Tai en tiedä. Mutta joo, tässä luvussa tosiaan enemmän syistä, en ala nyt vastailla. :)
L.E: Aws, ihana kommentti. Matikka on kamalaa, munki pitäis suorittaa yks kurssi itsenäisenä vielä tässä ennen kevään kirjoituksia, saa nähdä miten käy. :D
Anturajalka93: Kyllä se ymmärtää, älä huoli. Ajan myötä ainakin. Ja mitä Siriukseen ja Remukseen tulee, niin joo, pieniä tahallisia bromance-hetkiä sinne heitin, koska ne on ylisöpöjä. ;)
SuklaaKissa: Ooh, meilläkin leivottiin tänään pipareita! :D Ja joo, tiedän että olin ilkeä lopetuslauseen kanssa, ja mun mielestä on sadistisen ihanaa lukea teidän reaktioita siihen. ;D

A/N: Noni. Taas uusi luku. Tää nyt tuli kirjoitettua vähän helpommin kuin edellinen, mutta ei tämäkään mitään lastenleikkiä ollut... Yritän nyt saada taas tahdista kiinni, mutta mitään en lupaa, koska koulu- ja joulukiireet ja muut huonot tekosyyt. Ja vaikka tuo jatko-osa nyt kuinka houkuttelee tuossa taustalla niin aion pitää kiinni lupauksestani etten kirjoita tuota traileria enempää ennen kuin tää on saatu kunnialliseen päätökseen. Trailerin julkaisen sitten kun tämä on viimeistä lukua vaille valmis, yritän saada ennen ensi kesää. Okei, pakko myöntää että tuo uusivuosi kutkuttelee, kun silloin tulee tasan kolme vuotta siitä kun tämän aloitin... No, yritän pitää kiirettä. :D Sillä aikaa enjoy - if you can.



Don't speak
I know what you're thinking
And I don't need your reasons
Don't tell me 'cause it hurts


No Doubt: Don't speak


Viideskymmenes yhdeksäs

Sirius oli nähnyt Remuksen raivoissaan, pois tolaltaan ja hallitsemattomana. Hän oli nähnyt, kuinka Remus paiskoi tuoleja hajalle, repi verhoja lattialle ja kuinka hänen silmänsä kiilsivät kuin hullun. Hän oli nähnyt sen, kokenut sen ja ollut sen tiellä, mutta se ei silti ollut mikään valmistanut häntä siihen, miltä Remus näytti tehdessään sen kaiken ihmismuodossa. Ja susimuodossa se kaikki olikin paljon helpompi käsittää.

Peter istui seinän vieressä lamaantuneena ja James saisoi keskellä huonetta kädet puuskassa eikä kumpikaan tehnyt elettäkään estääkseen Remusta hajottamasta koko Rohkelikkotornia. Remus ei sanonut mitään, ei huutanut tai edes itkenyt hiljaisesti niin kuin hän joskus teki, hän vain paiskoi tavaroita, repi tapetteja ja potki sänkyjen pylväitä kaataen ne melkein kumoon. Sirius sulki oven perässään ja katsoi kauhistuneena, kun Remus otti kirjoituspöydältä muodonmuutoskirjansa ollen selvästikin valmis repimään sen kappaleiksi. James onneksi ryntäsi väliin ja yritti ottaa kirjan Remukselta ennen kuin vahinkoa ehti tapahtua.

Vetäen syvään henkeä Sirius valui seinää pitkin istumaan Peterin viereen. Tuo ei ollut enää edes Remus, ei vain voinut olla. Remus oli hiljainen, rauhallinen, tasainen, ei hän normaalisti hajottanut paikkoja ja huutanut kenellekään sillä tavoin kuin äsken oleskeluhuoneessa. Ja Siriuksen tuntema Remus ei todellakaan missään tilanteessa repinyt koulukirjoja kappaleiksi. Melkein mitä tahansa muuta, mutta ei koulukirjoja.

”Kuutamo”, James sanoi vakaalla äänellä, vaikka Sirius näki että hänenkin oli todella vaikeaa pitää järkytys poissa kasvoiltaan ja äänestään. ”Rauhoitu. Laske se kirja alas ja hengitä syvään, okei? Kaikki muuttuu vielä hyväksi – ”

”Ei.” Remuksen ääni oli paperinohut, mutta silti se halkoi jokaisen korvia kuin veitsi. Kirja putosi hänen tärisevistä käsistään Jamesin varpaille, mutta tämä ei valittanut ollenkaan. Kuinka hän olisi muka voinut? ”Ei se muutu.”

Ja ilman mitään ennakkovaroitusta Remus romahti. Hän vajosi lattialle ja nojasi kirjoituspöytään, painoi päänsä käsiin ja tärisi niin, että pöydällä oleva mustepullo oli kaatua. Sirius ei ollut vakuuttunut siitä, että se olisi ollut aivan itkua, mutta varmaa oli, että se ei ollut Remukselle normaalia käytöstä. Ja koska Remus oli kelmeistä kaikkein tasaisin ja myös hyvällä ja turvallisella tavalla yllätyksettömin, Sirius säikähti tällaista enemmän kuin mitään. Ehkä jopa enemmän kuin sitä kun Danielle sanoi olevansa raskaana.

Jamesista oli sanattomasti jo muutama vuosi sitten tehty kelmien virallinen parisuhdeammattilainen, joten Sirius tietenkin katsoi heti häntä. Mutta jopa James näytti tässä tilanteessa avuttomalta istuessaan Remuksen viereen ja laskiessaan käden tämän olkapäälle. Hän ei osannut sanoa mitään, ei tiennyt mitä voisi tehdä Remuksen olon helpottamiseksi, mutta hän halusi auttaa, tai vähintäänkin kertoa että he kolme olisivat Remuksen tukena kaikessa.

Eivät he olleet huomanneet että Amyn ja Remuksen suhteessa olisi ollut jotakin vialla. Kaikki oli ulospäin juuri niin kuin ennenkin. Sirius ei edes ollut tajunnut kuinka vakavissaan Remus näytti Amyn suhteen olevan, joten tällainen reaktio eroon (jota Siriuksen oli vielä vaikea käsittää) tuli aivan ilman ennakkovaroitusta.

”Hän oli oikeassa”, Remuksen ääni kuului yllättävän selkeänä, joskin todella hiljaisena. Hän tärisi edelleen, mutta Jamesin käsi hänen olallaan tuntui rauhoittavan ainakin vähän. ”Minä en panostanut.”

”Älä syytä itseäsi, Kuutamo”, James yritti. ”Varmastikaan Amy ei tarkoittanut mitä sanoi. Eikä häntä ole ainakaan aikaisemmin haitannut sinun lukemisesi. Voihan olla että – ”

”Mutta hän oli oikeassa. Minä en panostanut, vaikka tiesin että olisi pitänyt. Mitä me muka teimme koskaan yhdessä? Luimme.” Kuului katkera tuhahdus, eikä James tai Sirius osannut kumpikaan sanoa mitään. ”Ja kuinka monta kertaa minäkin ajattelin että voisimme tehdä vaihteeksi jotakin muutakin... ja joka ainoalla kerralla hän luki tai teki läksyjä, joten minäkin luin, enkä edes ehdottanut muuta.”

”Eihän siinä ole mitään pahaa”, Sirius sanoi, vaikka jälkikäteen järkyttyikin omista sanoistaan Hänhän se oli joka useimminten valitti kaikkien lukemisesta. ”Te molemmat pidätte lukemisesta ja läksyistä ja sen sellaisesta. Sehän vain kertoo siitä miten hyvin te sovitte toisillenne!”

Remus ravisti päätään muttei vieläkään nostanut kasvojaan käsistään. Sirius huokaisi. ”Väitätkö muka että te ette sovi yhteen? Kuule, jos minulta kysytään niin en kyllä keksi ketään kahta jotka sopisivat toisilleen paremmin. Paitsi ehkä Lily ja James.” Jamesin kasvoilla käväisi pieni tahaton hymynpoikanen, mutta se ei viipynyt kauaa. ”Ja jos Amy oikeasti väittää, ettei hän muka merkitse sinulle mitään, niin minun on varmaan pakko mennä kertomaan hänelle jokaisesta kerrasta, kun puhut hänestä samalla tavalla kuin Sarvihaara Lilystä. Ja jokaisesta kerrasta kun mainitset hänen nimensä unissasi.”

”En minä puhu unissani.”

”Et puhukaan. Sanot vain Amyn nimen aina silloin tällöin.”

”Mutta se ei muuta mitään”, Remus nosti päänsä viimein, ja Sirius huomasi että hänen silmänsä olivat vähän punaiset. Eivät paljon mutta sen verran että parhaat ystävät huomasivat. ”Amy käyttäytyi tänään tosi lapsellisesti koko päivän, puhumatttakaan siitä että hän pisti pystyyn sellaisen kohtauksen keskellä oleskeluhuonetta. Minun puolestani asiasta olisi voinut keskustella muuallakin.”

”Totta tuokin”, James nyökkäsi päätään ja otti kätensä pois Remuksen olalta kun tämä nousi seisomaan. ”Ei siitä niin kamalaa meteliä olisi tarvinnut nostaa.”

”Joten pallo on Amylla”, Remus jatkoi ja meni sängylleen. ”Mikäli hän haluaa selvittää asiat, hänen on ensin pyydettävä tämänpäiväistä anteeksi. Sitten voin harkita muuta.” Ja kolmen ajatellessa että Remus oli varmasti vieläkin vihainen ja puhui siksi sekavia, Remus korjasi hiljaisena sänkynsä verhot ja sulki ne, eikä kenelläkään ollut aikomustakaan häiritä häntä enää loppupäivänä.

**

”...emmekä me tee yhdessä muuta kuin luemme tai teemme läksyjä!” Amy itki ja katseli pylvässängyn katoksen kuvioita. Lily ja Alice makasivat hekin sängyllä hänen molemmin puolin, ja vaikka siinä olikin ihan kamalan ahdasta, Amy oli kiitollinen että he olivat siinä. ”Mutta ei minun edes ollut tarkoitus huutaa hänelle. En minä tiedä mikä minuun meni, minä vain...”

Amyn itkiessä edelleen hysteerisesti Alice ja Lily katsahtivat toisiinsa edelleen järkyttyneinä siitä mitä oli tapahtunut. Amy ja Remus olivat niin täydellisiä yhdessä, heidän ei kuulunut erota kovalla metelillä keskellä oleskeluhuonetta. Viimeisen tunnin ajan Lily ja Alice olivat kuulleet ainakin kolmekymmentä eri versiota siitä, miten Amy oli pitänyt Remusta itsestäänselvyytenä, miten Remus oli vuorostaan pitänyt Amya varmana ja kuinka kaikki se oli edellisenä iltana iskenyt häneen. Silti koko juttu tuntui Lilyn mielestä paitsi uskomattomalta myös ihan vähän ehkä naurettavalta.

”Mitä teidän sitten olisi pitänyt tehdä?” Alice kysyi lempeyttä äänessään, ja Lily ihaili ystävänsä tapaa olla päästämättä liikaa negatiivisia tunteita esille. ”Lukeminenhan on teille molemmille tärkeää, ja minusta ainakin on hienoa että teillä oli sellainen yhteys.”

”Ei kyse ole nyt siitä lukemisesta”, Amy sanoi ja nosti kädet kasvoilleen. ”Lähinnä siitä, että me emme tehneet mitää muuta. Emme edes jutelleet, sekin on viime viikkojen aikana jäänyt. Kun sinä ja Frank teette melkein mitä vain ja Lily ja James juttelevat ja käyvät kävelyillä ja menevät lumisotaa, ja me vain isuimme kaikki päivät sisällä ja luimme. Jos meillä oli hetkenkin aikaa olla kahdestaan, me käytimme sen lukien. Ja nyt...” Amy kääntyi kyljelleen ja painoi päänsä Alicen olkaa vasten. ”Nyt minä menin ja jätin hänet! Miten minä voinkaan olla niin tyhmä? Minulla ei ole enää mitään."

”Onhan sinulla aina meidät”, Lily vakuutti ja silitti Amyn käsivartta. ”Ja voithan sinä myös sopia Remuksen kanssa, ehkä te voitte palata yhteen.”

”Ei.” Amy kuulosti hyvin varmalta, mikä yllätti sekä Lilyn että ilmeestä päätellen myös Alicen. ”Sitä minä en tee. Mieti nyt miten typerältä minä näyttäisin kun menisin pyytelemään anteeksi jotain, mihin hän on ihan samalla tavalla syyllinen? Ei, parempi näin. Ainakin vähän aikaa. Kunnes hän tajuaa ettei vika ole vain minussa.”

Amy varmasti luuli, etteivät Lily ja Alice kuulleet kun hän sanoi vielä ihan hiljaa surullisella äänellä: ”Toivon vain että hän tajuaisi sen nopeasti.”
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 360
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Nuorten viettelykset [K13, luku 59 1.12.12]
« Vastaus #379 : 01.12.2012 23:06:48 »
Hyvää joulukuun ekaa!  ;D

Oon taas ihan fiiliksissä joten kommentointi... Nojoo, ei tuu kesää (TOIVOTTAVASTI PIIITKÄÄN AIKAAN <3).  ;D  Mutta siis, ihana luku ja James the parisuhdeammattilainen :3 Nyt mun aivot taitaa valua korvista... Oho...  ;D

Mutta tykkäsin, pari quotee vielä, koska täälä on lunta toooosi paljo ja ihan fiiliksissä taas siitäkin :D

Lainaus
Hän oli nähnyt sen, kokenut sen ja ollut sen tiellä, mutta se ei silti ollut mikään valmistanut häntä siihen, miltä Remus näytti tehdessään sen kaiken ihmismuodossa.

”Ei.” Remuksen ääni oli paperinohut, mutta silti se halkoi jokaisen korvia kuin veitsi.

sanoistaan Hänhän
piste väliin. Typo :D

”Väitätkö muka että te ette sovi yhteen? Kuule, jos minulta kysytään niin en kyllä keksi ketään kahta jotka sopisivat toisilleen paremmin. Paitsi ehkä Lily ja James.”

Luvun helmet ja typo. kiitos tästä ja jatkoa kiitos :D

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy