Kirjoittaja Aihe: Rakkaus on kuin ruusuilla tanssimista | Sallittu  (Luettu 1906 kertaa)

.joyriding.

  • это не ваша проблема
  • ***
  • Viestejä: 239
  • .ᵀᴴᴵˢ ᴵˢ ᴬ ᴿᴱᵛᴼᴸᵁᵀᴵᴼᴺ.
Ficin nimi: Rakkaus on kuin ruusuilla tanssimista
Kirjoittaja: smokecake
Oikolukija: Ei ole
Tyylilaji: Jotain romantiikkaan perustuvaa, osaksi angstimössöä
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt: Päähenkilönä toimii tummiin pukeutunut nainen, joka menetti rakkaansa noin vuosi sitten.
Tiivistelmä: Tummatukkainen neito pohtii rakkauden saloja, apunaan lunnonvalkea ruusu.

A/N: Ei lainkaan tapaistani kirjoittaa tällaista, mutta tämä teksti on nyt hillunut niin kauan tiedostoissa, että oli pakko kirjoittaa loppuun. :D Mielestäni hieman kliseä pätkä, mutta kommentitkin olisivat ihan jänniä. 8')

. . .

"Rakastan..." , yllättynyt henkäys, ensimmäinen terälehti tippuu.
Tummat vaatteet yllään pitkätukkainen, lakananvalkea neito nousee tumman sänkynsä nurkasta.
Uusi nykäisy, valkean ruusun terälehti hentojen sormien välissä.

Pyörähdys sängyn edessä, käden ojennus, ja terälehden heitto. "En rakasta...", huoleton huudahdus.
Mustat korkokengät kopisevat pyörimis askelten tahtiin kuluneella puupinnalla.
Neito ottaa askeleen vasemmalle, kohti pölyn peittämää ikkunaa.  
Hento sormi laskeutuu vasten lasia kuin perhonen, sivaltaen kauniin kirkkaan vanan pölyn keskelle.
Ympäri kääntyminen jäntevästi ja naurahdus.
"Rakastan", askel oikealle, korkokengän koron raahatessa puupintaa pitkin toisen koron vierelle.

Valkea sormi hapuilee poskipäältä kohti kaulaa ja sen jälkeen vyötäröä, kunnes se nyppäisee jälleen yhden lehden irti tuosta luonnonkauniista luomuksesta.
Huulet raottuvat sentin, huokaus purkautuu huoneen koleaan ja harmaaseen ilmaan.
"En rakasta...", neito kuiskaa, ja siirtää jäänsiniset silmänsä kohti luonnonvalkeaa ruusua.

Koroilla pyörähtäminen mustien hiusten irautuessa mattavalkoisesta virheettömästä selästä. Nopea nyppäisy ja jälleen heitto.
"Rakastan" varmempi äänensävy huulillaan tummatukkainen neito tokaisee huoletta.
Ajatukset mylläävät... ' Rakastan, rakastan, rakastan '. Uusi askel vasemmalle, pyörähdys, ja terälehden nyppäisy.

Hento lehti sivaltaa harmaan ja kolean huoneen läpi valkeana kuin kuu tummalla taivaalla.
Tummatukkainen neito väistää lehden, lyyhistyy pölyiselle, kaikkien unohtamalle puupintaiselle lattialle.
Uuden terälehden irroittaminen, ja sen ilmaan heitto. "En rakasta".

Lehdet loppuvat, ja jäljelle jää vain kaunis muisto luonnonvaleasta luomuksesta. "Mutta entä jos rakastan?".
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:25:47 kirjoittanut flawless »
✖‿✖ My Chemical Romance 200311. 2001-∞ forever