A/N: Älkää oikeesti ampuko, tiiän että jouduitte odottamaan kauan! Anteeks heti alkuun siitä. Eli siis epilogi tulee tämän viimeisen osan jälkeen JOS TE HALUATTE. It's up to you, people! (toivottavasti meni oikein
) Eli, edellinen luku loppui lauseeseen:
Sillä hetkellä kaikki tajusivat vaieta.*
Luku 15.Kaikki muut, paitsi Vauhkomieli. Mies nilkutti Harryn ja Dracon luokse ja työnsi Harryn kovakouraisesti syrjään. Harry protestoi äänekkäästi, mutta Vauhkomieli murahti uhkaavasti. Mies kaivoi takintaskustaan pienen pullollisen taikajuomaa, ja asetti pullon suun Dracon huulille. Harry tuijotti Dracon kasvoja suu raollaan hämmästyksestä.
Heti juoman kosketettua vaaleatukkaisen huulia, pojan kasvot alkoivat muuttua. Ne levenivät, niihin tuli enemmän arpia. Hiukset muuttuivat tummiksi ja vartalo venähti pituutta.
Harryn suusta purkautui huudahdus ja poika kompuroi ylös. Lattialla makasi nyt ilmiselvästi kuollut kuolonsyöjä, jonka nimeä Harry ei tiennyt. Miehen henkilöllisyys ei sillä hetkellä Harrya kiinnostanut.
“Mutta missä Draco -?” Harry kysyi muilta ja vaikeni kuullessaan jonkun puhuvan.
“Ei Averylle tarvitse pitää mitään muistotilaisuutta, mentäisiinkö jo?” se joku sanoi huvittuneena ovelta.
Harry käännähti ympäri, ja tunsi suunnatonta riemua.
“DRACO! Olet elossa!”
“Tottakai minä olen elossa, typerys. Odotin teitä ulkona vaikka kuinka kauan -” Draco sanoi ja päästi hämmästyneen ähkäisyn Harryn hypätessä hänen kaulaansa.
“Draco, Draco, Draco…”
“Se on nimeni, kulta.”
“Minä - minä luulin että olet kuollut!”
Draco naurahti ja pussasi Harrya poskelle. “En nyt sentään.”
“Ottakaa huone”, Fred ja George sanoivat yhteen ääneen ja Tonks nauroi.
“Nyt kun olemme nähneet todella
hellyyttävän jälleennäkemisen, voisimmeko me lähteä? Tämä paikka on karmiva”, Blaise mutisi ja työnsi taikasauvansa takataskuun.
*
Harry asteli marmoriportaat alas ja käveli sisään Suureen saliin. Oli toiseksi viimeinen kouluviikko, mutta ensimmäistä kertaa se ei ahdistanut Harrya ollenkaan. Hän oli sopinut Dumbledoren kanssa, että saa mennä Kotikoloon koko kesäksi, ja Draco tulisi myös sinne. (Ron oli vannonut, että taikoo Dracolle kanin korvat jos Draco tulisi metriä lähemmäs häntä.)
Kaikki tupapöydät olivat jo melkein täynnä oppilaita, ja Harrya tuijotettiin kun hän käveli ohi. Taistelun tapahtumat olivat levinneet koko koulun tietoisuuteen, ainoa asia, mitä muut oppilaat (paitsi taistelussa mukana olleet) eivät tienneet, oli Harryn ja Dracon seurustelu. Totta kai siitä liikkui huhuja, mutta koska Harry ja Draco olivat päättäneet julkistaa suhteensa vasta kuudennen luokan alussa, poikien viileä käyttäytyminen toisiaan kohtaan käytävillä ja tunneilla oli hiljentänyt viimeisetkin huhut.
Harry hymähti itsekseen ja istuutui Hermionen ja Seamusin väliin. Seamus jäi tuijottamaan häntä hetkeksi sivusilmällä, mutta hyökkäsi pian takaisin makkaransa kimppuun. Ron nielaisi ison palan leipää ja haukotteli makeasti.
”Ajatelkaa, kohta on loma!” Ron sanoi haukoteltuaan mielestään tarpeeksi.
”Ihanko totta, Ron?” Hermione sanoi häivähdys sarkasmia äänessään, mutta silti hymyillen.
”Kunhan vain ilmoit - AU! Älä potki!”
”En se minä ollut!” Hermione vakuutti ja painoi katseensa numerologian kirjaansa.
”Kuka se oli?! Kertokaa totuus! Minä kostan verisesti sille, joka uskaltaa uhmata suurta -”
”- Ronnieponnieta?” Fred keskeytti ja moni alkoi tyrskähdellä.
”Äh, naama umpeen.”
*
”Mitä meillä on ensimmäisellä tunnilla?” Ron kysyi Harrylta kävellessään ylös poikien makuusaliin.
”Liemiä.”
”Koko aine voisi painua kauemmas kuin besoaarit kasvaa.”
”Niin voisit sinäkin!” Parvati äyskähti heidän takanaan ja ryntäsi tyttöjen makuusaliin.
Harry oli aikeissa selittää Ronille, että besoaareja voi olla missä vaan, koska ne löytyvät vuohen vatsasta, eivätkä kasva maasta, mutta ei kehdannut nähdessään Ronin ilmeen. Se oli jotenkin masentuneen ja ärsyyntyneen välillä.
”Mikä hänellä on?” Harry kysyi varovasti.
”No kun Lavender on vieläkin suuttunut minulle.”
”Jaa siitä kun jätit hänet noin vain ja vaihdoit kahdessa päivässä Hermioneen? Usko pois, minäkin olisin vihainen.”
”No niin, mutta mitä se Parvatille kuuluu? Oikeasti…”
”He ovat parhaat ystävykset… mekin vihaamme aina samoja henkilöitä, sama juttu meillä kuin heilläkin!”
Ron köhi tekoyskää joka kuulosti kaukaisesti tältä: ”Malfoy.”
”No se nyt on taas ihan eri juttu!”
”Joo joo, antaa olla hei, meillä on vähän kiire”, Ron tyynnytteli ja virnisti perään, saaden päähänsä iskun Harryn huispaushanskasta.
*
”Tänään valmistatte liemen, joka näyttää juojansa ajatukset sillä hetkellä.”
Koko luokka hymähti ja Seamus virnisti leveästi. Kalkaros kurtisti kulmiaan ja näytti ärsyyntyneeltä.
”Esimerkiksi, herra Weasley, tulepa tänne.”
Ronin hymy suli huulilta ja hän nousi huterasti ylös. Harry näytti peukkua, mutta hymyili koko ajan hieman ilkeästi. Ron irvisti hänelle.
Kalkaros ojensi Ronille tilkan sinertävää juomaa koristeellisessa lasissa.
”Juo”, Kalkaros vaati ja heilautti rasvaisia hiuksia kädellään pois kasvoiltaan.
Ron näytti epäröivän, mutta Kalkaroksen vihainen katse sai pojan nielaisemaan nesteen kokonaan.
”Noniin, nyt kun herra Weasley onnistui tässä uskomattoman vaativassa tehtävässä, pyytäisin teitä katsomaan hänen päänsä päälle.”
Koko luokka kohahti kääntyessään paremmin Ronin puoleen. Poika näytti hieman hätääntyneeltä, ja kynttilän valo lepatti hänen kalpeilla kasvoillaan. Harry vilkaisi taakseen tuntiessaan jonkun tuijottavan. Hän näki Dracon silmät pitkästä aikaa niin lähellä. Poika hymyili pienoisesti ja lennätti pienen lappusen Harryn pulpetille. Peläten uutta lappuepisodia Harry rypisti kysyvästi kulmiaan, mutta Draco vain levitteli silmiään. Harry huokaisi ja avasi lapun katsomatta ollenkaan Roniin päin, jonka pään päällä leijaili suurin oranssein kirjaimin sana PEKONI.
Minä olen miettinyt sinua koko päivän. Jos Kalkaros laittaa minut juomaan tuota lientä, me taidetaan jäädä kiinni. Valmistaudu. - DracoHarryn silmät levisivät hämmästyksestä ja sydän alkoi tykyttää rinnassa. Hän ei ollut valmis kertomaan! Vai olisiko? Harry oli kyllä miettinyt miltä tuntuisi paljastaa heidän suhteensa, mutta jo näin pian…
Harry kirjoitti toisen lapun.
Minäkin olen miettinyt sinua koko päivän, ei olla nähty vähään aikaan kunnolla. Nähdään tänään kahdeksalta eteisaulassa, otan näkymättömyysviitan. Toivottavasti Kalkaros ei laita muita juomaan tuota lientä - Mutta juuri silloin Kalkaros sanoi, että jokainen tulisi yksitellen kokeilemaan parhaiten onnistunutta lientä tunnin lopuksi. Harry yliviivasi viimeisen lauseen ja jatkoi kirjoittamista.
- Kalkaros laittaa meidät juomaan sitä! Me paljastutaan! Mitä me sitten sanotaan?!Hän esitteli venyttelevänsä ja pudotti lapun Dracon pulpetille taakseen. Pian hän näki paperilapun leijailevan silmiensä tasalla ja hän tarttui siihen.
Kahdeksalta, sopii. Älä huoli, minä hoidan asian.Harry nielaisi vaivalloisesti ja tunsi käsiensä hikoavan. Ron palasi paikalleen naama punaisena ja täristen.
”Toivottavasti et mieti mitään kovin salaista kun menet maistamaan lientä, koska minä oikeasti ajattelin äsken pekonia! Hirveä nälkä…” Ron kuiskasi Harrylle.
Harry hengitti pinnallisesti ja kaatoi noidankattilaansa salamanterin verta. Nyt hänen liemensä menisi aivan pilalle. Harry mietti hetken sabotoivansa kaikkien oppilaiden liemet, jotta kenenkään liemi ei olisi juomakelpoista, mutta luopui ajatuksesta tajutessaan, että Kalkaros laittaisi ainakin hänet juomaan huonosti valmistettua lientä. Ja olihan Kalkaroksella itselläänkin ainetta pieni pullo.
Harry lisäsi noidankattilaansa pilkkomansa juuret ja vilkuili hätäillen ympärilleen. Hämmentäessään keitostaan hän vilkaisi taakseen ja näki Dracon liikuttavan huuliaan. Harryn ihmettelevä ilme sai Dracon kuiskaamaan asiansa.
”
Rauhoitu. Minä hoidan koko jutun.” Draco näytti nauttivan tilanteesta ja kohotti vaaleita kulmakarvojaan sanoen kovaan ääneen: ”Keskity vain omaan liemeesi, Potter.”
”Mit -? Niinhän minä teenkin, Malfoy.”
Draco iski hänelle silmää.
*
”Tässä luokassa on vain kaksi onnistunutta totuuslientä. Älkää ikinä sekoittako totuusseerumia ja totuuslientä keskenään. Neiti Granger, herra Malfoy, kumpi teistä tuo liemensä?”
”Naiset ensin”, Ron sanoi ja Hermione lähti viemään pullollista totuuslientä Kalkarokselle.
”Hei, hän sanoi
naiset ensin. Hermione, tule takaisin!” Dean sanoi ja naurahti.
”Kita kiinni, Thomas”, Draco murahti ja sai Harryn hymyilemään taas. Draco oli selvästi ärsyyntynyt Deanin kommentista. Ei pahasti, mutta oli se kolhaissut.
Kalkaros kaatoi siihen samaan koristeelliseen lasiin, mistä Ron oli juonut, Hermionen valmistamaa lientä sanoen: ”Granger, sinun vuorosi. Sen jälkeen etenemme riveittäin.”
Sanat tuntuivat etenevän hitaasti Harryn aivoihin. Kun ne viimein ylsivät hänen tajuntaansa, hän hätkähti. Hänen vuoronsa olisi Hermionen jälkeen! Ja sen jälkeen vuorossa olisi… Draco! Harryn koko olemus rojahti ja hän alkoi hieroa ohimoitaan.
Hermionen pään päälle muodostuivat punaisilla kirjaimilla lause LOITSUJEN LÄKSYT TEKEMÄTTÄ. Hermione hymähti ja punastui hivenen poistuessaan nopeasti omalle paikalleen.
”Ensimmäinen kerta kenties?” Kalkaros sanoi lipevästi eikä näyttänyt huomaavan muutaman oppilaan äänetöntä naurukohtausta.
”Herra Potter, tule tänne… katsotaan mitä kuuluisan maailmanpelastajan päässä oikein liikkuu.”
Harry nousi tärisevin jaloin ylös ja vilkaisi kauhuissaan Dracoa. Poika oli aivan tyyni ja hymyili kannustavasti.
”Herra Potter, meillä ei ole koko päivää aikaa!” Kalkaros ärähti.
Harryn päähän pongahtivat kaikenlaiset ideat. Jos hän vain kieltäytyisi juomasta lientä? Ei, siitä hän ei ikinä selviäsi rangaistuksetta. Jos hän vain yrittäisi olla ajattelematta Dracoa?
Ajattele… ajattele Dudleytä! Dudley, Dudley… Dracon ja Dudleyn nimet alkavat muuten samalla kirjaimella… ei hitto! Ei Dracoa!Harry tarttui lasiin ja kulautti juoman kurkustaan alas.
Niin, juuri niin, Draco. Virnuile siellä vaan, kohta on sinun vuorosi! Painat tämän lasin huulillesi ja - minä voisin painaa huuleni huulillesi. En ole suudellut sinua pitkään aikaan!HALUAN SUUDELLA SINUA DRACO
Kirkkaanvihreä teksti ilmestyi Harryn ylle ja se sai luokan henkisen tasapainon järkkymään. Harry vain seisoi jähmettyneenä ja täysin ilmeettömänä. Pansy kirkaisi kauhuissaan ja moni päästi yökkäysääniä.
”Pää kiinni nyt!” Draco ärähti ja lisäsi Harrylle flirttaillen: ”Tunnin jälkeen, kulta.”
Koko luokka henkäisi jälleen.
”Mikä - mikä helvetin
vitsi tämä on olevinaan?!” Kalkaros kirosi ja sai Hermionen hätkähtämään.
”Ei tämä ole mikään vitsi. Minä voin ylpeänä kertoa, että me seurustelemme. Ja minä rakastan Harrya”, Draco sanoi vakaalla äänellä, silmää räpäyttämättä.
”Siitäs saitte, senkin kiittämättömät…” Ron mutisi ja sai Rohkelikot repeämään nauruun.
”Tunti on ohi! Menkää siitä! Pois luokastani!” Kalkaros huusi ja kaikki juoksivat hädissään vihaisen opettajan luota käytävään laukut ja reput mukanaan.
*
King’s Crossilla oli tungokseen asti ihmisiä. He hyvästelivät Hermionen ja kävelivät eteenpäin. Herra ja rouva Weasley seisoivat suuren aikataulukyltin vierellä ja vilkuttivat heille iloisesti. Draco näytti olevan vähän vaivaantunut, ja Harry tarttui poikaa kädestä ja puristi sitä kevyesti.
Hän katsahti Dracoon luottavaisesti ja sanoi: ”Hei rouva Weasley, herra Weasley.”
”Hei, kultaseni”, Molly Weasley sanoi ja pörrötti Harryn tukkaa.
”Moi äiti ja isä”, Weasleyt sanoivat yhteen ääneen ja rouva Weasley ryntäsi halaamaan lapsiaan ja halasi vielä Harryakin.
”H-hei…” Dracokin mutisi.
”No hei, Draco. Älä yhtään ujostele meitä, unohdetaan kaikki erimielisyydet, emmehän me muuten voi tulla toimeen!” herra Weasley sanoi aurinkoisesti ja sai Dracon nyökkäämään hämmästyneenä.
Kukaan ei ikinä ollut antanut hänelle anteeksi niin helposti. Häntä alkoi hävettää ja hän tunsi punan leviävän poskilleen.
”Olen pahoillani… kaikesta…”
”Olet niin suloinen, aivan niin kuin Harry kertoi kirjeessä”, rouva Weasley sanoi ja lähti hoputtamaan heitä pois asemalta. ”Harry, setäsi ja tätisi ovat saaneet tiedon, että olet meillä koko kesän. Toivon vain että he eivät loukkaantuneet kun ilmoitin sen niin yllättäen.”
”He ovat varmasti todella iloisia, usko pois”, Harry sanoi.
Draco asetti kätensä Harryn vyötäisille ja antoi tälle pusun poskelle. Muutama ihminen katsoi heitä häpeilemättömästi, ja lihava vaaleahiuksinen mies huusi heidän peräänsä jotakin hävytöntä, josta Draco suuttui.
”Ole sinä siellä hiljaa, kyllä minä sinulle vielä näytän”, Draco huusi ja pysähtyi huitoen nyrkkejään miestä kohti.
Harry veti Dracoa eteenpäin nauraen, ja yhdessä he juoksivat Weasleyt kiinni sen lihavan miehen lähtiessä heitä kohti. Mies huusi jälleen jotakin, mutta yhtäkkiä miehen huuto loppui kuin seinään. Harry ja Draco katselivat ympärilleen ihmetellen, ja näkivät herra Weasleyn tunkevan taikasauvaansa takaisin taskuunsa.
”Jästien pitäisi oppia suhtautumaan avoimemmin asioihin! Miettikää nyt vaikka kumiankkaa! Ne ovat aina punaisia tai keltaisia! Miksei vaikka ruskeita?! Todella - mikä se sana nyt onkaan - rasistista!” herra Weasley messusi ja nuoret repesivät nauruun.
”Ihan totta isä, oletko harkinnut koomikon uraa? Menisit vain lavalle ja avaisit suusi niin kaikki kuolisivat nauruun”, George sanoi pyyhkien vettä silmäkulmastaan.
”Hys, George, älä anna isälle enää yhtään ideoita, ties mitä hän keksisi…” rouva Weasley sanoi hymyillen ja avasi auton oven.
Harry ja Draco istuutuivat vierekkäin yhdelle penkeistä (auto oli taas suurennettu sisältäpäin). Draco laittoi kätensä Harryn selän taakse ja tarttui tätä lantiolta kiinni. Harry hymyili ja suuteli Dracoa kevyesti. Ginny äännähti varoittavasti heidän takanaan, mutta Harry ja Draco eivät välittäneet.
”Tästä tulee paras kesä ikinä”, Harry sanoi palauttaen Dracon maan pinnalle.
”Tottakai tulee, koska minä olen kanssasi!” Draco ilmoitti ylpeänä, aivan kuin asia olisi ollut päivän selvää.
”Voi, kulta. Sovitaan sitten niin”, Harry naurahti ja painoi päänsä Dracon olkapäälle.
Ehkä Draco oli oikeassa. Ehkä tästä tulee kaikkien aikojen paras kesä. Ja minä ainakin teen kaikkeni, jotta tekisin siitä sellaisen!*
A/N: En yleensä kirjoita loppuun mitään, mutta nyt on pakko. Tämän ficin kirjoittaminen on ollut minulle kuin matka. Alussa olin epävarma, vähän kuvailuja, tarina tökki, pieniä sudenkuoppia joka paikassa. Ja nyt, kun sain kirjoitettua viimeisen luvun. Olen niin helpottunut! Tätä oli ihana kirjoittaa, ja kiitos kaikille jotka kommentoi ja auttoi minua jatkamaan kirjoittamista silloin kun olin ihan lukossa. Toisin sanoen, kommentit pelastivat minut! Halusin tehdä tästä onnellisen lopun, kaikkine kliseineen. Toivottavasti tekin olette nauttineet tämän lukemisesta, lukijoita vartenhan nämä kirjoitetaan! Kiitos kaikille
