Kirjoittaja Aihe: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-11)  (Luettu 57877 kertaa)

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-11)
« : 29.07.2010 00:25:47 »
Title: Olethan totta? / engl. Tell me you're true
Author: insatiable
Beta; Merrrí

Rating: k-11
Genre: romance/fluffy/slash/drama
Pairing: Draco/Harry

Summary: 'Mitä sinä minusta oikeastaan tiedät?'
A/N: tästä on alunperin kirjoitettu viisi ensimmäistä lukua englanniksi, ja alkuperäinen nimi 'tell me you're true', on mielestäni osuvampi, kuin tuo huono suomennos, mutta en nyt sitä rupea vaihtamaan, koska olen aloittanut tuolla nimellä.
Disclaimer; The whole world of Harry Potter is created by J.K. Rowling and all I can do is to enjoy and play with her creations. I do not get paid or any kind of other refunds of my game with these best characters in the world.




Tässä listauksena luvut;

1. Miettivä mieli, 2. Keskiyön kilpajuoksu, 3. Ensikosketus, 4. Auringonnousu, 5. Ero, 6. Oppugno, 7. Virhe, 8. Kokous, 9. Shakkimatti, 1o. Sanoja, 11. Riita, 12. Reaktio, 13. Pidemittä puheitta, 14. Teen niin, teen näin, 15. Kerran maistoin, 16. Sanasi huulillasi, ne omillani, 17. Aidot kyynelet tunnistaa, esineestä muistuttaa, 18. Täydennä minut, 19. Tumma taivas tanssii totuuden tahtiin, 2o.Kyyneltä vailla, vierailla mailla




1.

Miettivä mieli


Täysikuu valaisi Tylypahkan linnan Rohkelikkotornia ja sen valo pääsi läpi oleskeluhuoneen ikkunasta. Mustatukkainen poika istui yksin huoneen takan edessä ja tuijotti hiljalleen hiipuvaa tulta. Muu huone oli tyhjä ja vain takan hiljainen rätinä rikkoi huoneen muuten niin täydellisen hiljaisuuden. Takan reunalla roikkui lapasia, kaulaliinoja ja viittoja kuivumassa. Edeltävänä päivänä oli tupruttanut lunta koko taivaan täydeltä.

Portaista kaikuivat askeleet mutta poika ei kääntynyt edes kun häntä kutsuttiin nimeltä.

”Harry?” kuului hänen toisen parhaan ystävänsä, Hermionen ääni.

Harry murahti vastaukseksi.

”Mitä sinä teet täällä tähän aikaan” Hermione kysyi istuessaan nojatuoliin Harryn viereen.

Harry huokaisi ja kääntyi Hermioneen päin. Hän avasi suunsa mutta sulki sen taas nopeasti. Hän ei tiennyt voisiko hän uskoutua edes Hermionelle tässä asiassa. Hän tuijotti hetken kattoon ja kääntyi sitten taas katsomaan Hermionea joka katsoi takaisin kysyvästi. Ennen kuin Harry ehti sanoa mitään, Hermione avasi taas suunsa.

”Tämä on jo kolmas ilta tällä viikolla kun näen sinut istumassa täällä näihin aikoihin, ja nyt on torstai. Ajattelin, että nyt on pakko tulla kysymään mitä teet.” Hermione sanoi huolestuneella äänellä.

Harry tiesi, että hänen täytyi kertoa totuus, tai edes osa siitä. Hermione tunsi hänet liian hyvin ja tietäisi jos Harry valehtelisi.

”Okei.” Harry sanoi. ”Mutta jos kerron sinulle… Et saa kertoa muille. Et edes Ronille.” Harry lisäsi.

Hermione avasi suunsa hämmästyksen merkiksi, mutta sulki sen ja nyökkäsi kertoen näin lupaavansa olla hiljaa.

”Asia on näin… Että minä – miten sen nyt sanoisi – olen vähän miettinyt ja sitten miettinyt lisää ja ajatellut ja keskustellut
asiasta itseni kanssa ja tiedätkö – ” mutta Hermione keskeytti. ”Hei. Ihan rauhassa. Minä tässä” hän sanoi ja hymyili rohkaisevasti.

Harry katsoi häntä ja nyökkäsi. ”Yksinkertaisesti sanottuna. Minä olen ihastunut” hän sai kakistettua ulos vaivalloisesti.

Hermione naurahti helpotuksen merkiksi. ”Minä luulin että se on jotain paljon vakavampaa, älä säikyttele noin!” Hän vilkaisi Harrya ja hänen naurunsa katkesi. ”Anteeksi.”

”Olisipa asia noin yksinkertainen. Tämä henkilö johon tunteeni kohdistuvat ei ole vain siitä helpoimmasta päästä” Harry huokaisi.

Hermione rypisti kulmiaan. ”No, kuka se sitten on? Jos saan kysyä.”

Harry pudisti päätään. ”Haluaisin sanoa, mutta en voi, sillä jos sanon… Sitten teen siitä totta myös sinulle ja siitä tulee sinunkin murheesi” hän sanoi ja taputti Hermionen kättä. ”Olen pahoillani.”

”Mutta…” Hermione aloitti.

Harry kuitenkin nousi ylös tuolista ja hymyili Hermionelle. ”Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä joskus tulee aika kertoa sinulle” hän sanoi hymyillen poissaolevasti. ”Hyvää yötä.” Harry sanoi ja kumartui antamaan Hermionelle pusun otsalle, niin kuin hänellä oli tapana tehdä tälle.

Hermione katsoi kun Harry rahjusti portaikkoon ja asteli portaat laiskasti ylös.

”Nyt se vasta minun murheeni onkin…” Hermione kuiskasi itselleen ja nosti katseensa takkaan päin joka oli jo lähes sammunut.

***

Seuraavana aamuna Harry heräsi sen toisen parhaan ystävänsä, Ron Weasleyn, ystävälliseen kiljaisuun.

”Nouse siitä ylös laiskamato! Minulla on nälkä enkä aio mennä ilman sinua!” Sitten tyyny lensi naamalle.

Harry nosti itsensä istuma-asentoon ja katsoi Ronia ärtyneesti. ”Minä – olen – hereillä.”

Sitten hän kampesi itsensä ylös kokonaan.

”Noni. Hyyvä!” Ron sanoi ja naurahti. ”Vaatteet päälle! Minä menen jo tuohon alas Hermionen kanssa!” hän huudahti juostessaan makuusalin ovesta ulos.

Kun he saapuivat vihdoin suureen saliin aamupalalle, vastassa oli yllätys. Yön aikana sali oli koristeltu jouluiseksi. Yleensä sitä ei tehty näin aikaisin.

”Ehkä henkilökunta on ollut hyvällä ja jouluisella tuulella”, Harry ajatteli itsekseen. ”Tai sitten Dumbledore on mennyt sekaisin päivissä…?”

”Ah. Joulu saapuu jälleen” Ron sanoi iloisesti. ”Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Saa paljon hyviä jouluruokia!” Hän huudahti ja hölkkäsi pöydän ääreen istumaan. Hänet oli tunnettu koko koulun keskuudessa suuresta ruokahalustaan ja pohjattomasta mahastaan. Harry ja Hermione naurahtivat ja menivät hänen perässään.

Harry otti lautaselleen puuroa ja alkoi lappaa sitä suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Hän kuunteli muiden Rohkelikkojen aamujutustelua. Aamupalalla onnistui yleensä jostain reistä kuulemaan edellisen päivän parhaat juorut. Nyt Harry keskitti korvansa Parvati Patilin ja hänen ehkä parhaan ystävänsä - kuka tytöistä tietää – Lavender Brownin juoruiluun ja kikatteluun. Näiltä kahdelta ei nimittäin ollut kouluvuosiensa aikana varmaan yksikään juoru jäänyt kuulematta.

”… ei se sinällään niin paha ole mutta hei kuitenkin!” Parvati hihitti Lavenderille joka nauroi.

”No mutta…” Lavender aloitti. ”Oletko jo kuullut, että Draco, Malfoy siis, antoi sille siis tosi hotille Luihuistytölle, sille Destinylle eilen pakit?”

Harry höristi korviaan yhä enemmän, mutta niin etteivät hänen kaksi ystäväänsä kuitenkaan panisi sitä merkille liiaksi.

Parvati nosti toista kulmakarvaansa hämmästyksen merkiksi. ”Hä? Mutta kaikki sanoo että niillä on ollut juttua jo pitkään…?”

”No, niin kaikki sanoo, mutta toisaalta Draco sanoo, ettei ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut Destinystä ja, että tämä on keksinyt kaiken aivan itse. Ja muutenkin… Draco on tyrmännyt vuosien aikana kaikki siihen kohdistetut huhut, vaikka ne osuisivat kuinka upeaan tyttöön! Ja siitä sitten on lähtenyt muita juoruja liikkeelle, koska kuka antaisi Destinylle pakit, tai vaikka Pansylle, joka on ihan maailman ihastunein Dracoon, kun ne molemmat suorastaan huutaa että pane mua… Niin sitten jotkut on ajatellut, että Draco on… Tiiätkö?” Lavender hijensi ääntään loppua kohti.

Parvati vingahti. ”Mitä?”

Lavender vilkuili ympärilleen ”No… Ei niin hetero!” hän kuiskasi ja tytöt repesivät hillittömään hihitykseen.

Tällä hetkellä Harry oli tukehtua puuroonsa, joka aiheutti sen, että puoli tuvan ruokapöytää kääntyi katsomaan ihmeissään kun hän kakoi ja pärski puuroa ulos henkitorvestaan.

”Harry!” Hermione huudahti. ”Mitä -- ?” Mutta Harry huitoi kättään vaientaakseen hänet. Hän nousi pöydästä ja juoksi ulos suuresta salista. Ulos päästyään hänen ajatuksensa alkoivat laukata.

Hän kuuli päänsä sisällä Lavenderin sanat.

”Draco.”

”Destiny.”

 ”Pakit.”

”Ei niin hetero.”

”Homo?”

 Äh.

”Hottis.”

”Pane mua…”

”Draco.”

Draco… Draco?

Harry pudisti ajatukset päästään pois.

”Ei tämä ole mahdollista. Hah. Juoruja vain.” Hän sanoi itselleen. Hän nosti koululaukkunsa olalleen ja lähti astelemaan kohti portaita. Ensimmäinen tunti olisi muodonmuutoksia. Draco pomppi edelleenkin hänen mieleensä ja pois työntäminen ei auttanut. Hän oli yrittänyt sitä kesälomasta lähtien, jolloin hän oli yksin Lontoossa kierrellessään nähnyt Dracon. Tämä oli ollut yksin. Shoppailemassa Harrodsilla. Harry oli seurannut jonkin aikaa hyvän matkan päästä kun tämä keräili itselleen Armanin paitoja, Dieselin farkkuja ja Hugo Bossin hupparin, sekä Versacen ja Pradan aurinkolasit. Kenkäosastolta mukaan hänelle oli tarttunut Guccin sen kevään uutuudet. Siitä lähtien Harry oli ajatellut häntä. Hän oli ollut niin... Erilainen. Erilainen siihen Dracoon verrattuna, kuin minkä Harry yleensä näki. Hän oli ollut yksin, kierrellyt kaikessa rauhassa ja kysynyt ystävällisesti apua, jos sitä kaipasi. Harry oli alkanut nähdä Dracon uudessa valossa ja koko kesän tämä oli pyörinyt hänen päässään, kunnes hän kaiken ajattelun ja itsetutkiskelun keskellä oli jossain vaiheessa huomannut olevansa jollain tasolla erittäin kiinnostunut kyseisestä vihollisestaan. Kouluun tullessaan Harry oli nähnyt Dracoa jälleen lähes päivittäin ja tämä pompahti hänen mieleensä tuon tuostakin. Niin kuin nyt.

”Ja eikös homot aina yhdistetä merkkivaatteisiin?” hän kysyi itseltään yllättävän kovaan ääneen. Hän ei huomannut pientä kolmosluokkalaista poikaa, joka juuri näytti kaverilleen uutta Dieselin olkalaukkuaan.

Harry ei osannut myöntää edes itselleen, saatikka toisille, että hän itse asiassa taisi olla jollain tasolla ihastunut tähän nimettyyn Luihuiseen. Hän oli ollut Dracon kanssa samassa koulussa viisi vuotta, ja tiesi tästä vain huonot puolet ja oli tutustunut niihin turhankin läheisesti. Mutta positiivisia puolia hän oli alkanut katsella ja huomata vasta vähän aikaa sitten. Esimerkiksi sen, että Dracon hiukset olivat itse asiassa aika mukavan väriset…

”Ja ei se takamuskaan ole kovin pahan näköinen…” Harry huomasi ajattelevansa. Hän työnsi ajatuksen nopeasti mielestään ja järkytti itseään sillä, että antoi itsensä edes ajatella moista. Hus.

Harry huomasi tulleensa McGarmiwan, Rohkelikon tuvanjohtajan ja muodonmuutosten opettajan luokan eteen. Hän mietti edelleen Dracoa. 

Sitten hän säpsähti.

Myös Draco oli siellä. Yksin.

Harry yritti peittää säpsähdyksensä ja asetteli naamalleen kyllästyneen ilmeen.

Harry käveli ovelle ja yritti avata sen, mutta se oli vielä lukossa. Hän huokaisi ja istuutui oven eteen seinää vasten. Draco istui häntä vasta päätä nojaten toiseen seinään.

Harry vilkaisi Dracoa. Tämä katsoi häntä kysyvästi.

”Miksi noin kyrsiintyneenä, Potter?” tämä kysyi tuttu, vino hymy suipoilla huulillaan ja vasen kulmakarva koholla.

Harry tuijotti kattoon. ”Olin tukehtua puurooni aamiaisella, kiitos kysymästä, Malfoy” Harry sanoi ja käänsi katseensa Dracoon. ”Kivat Guccit muuten” hän ei voinut olla lisäämättä huomatessaan Dracon kengät, jotka olivat juuri ne, jotka hän oli nähnyt tämän keräävän mukaansa Harrodsilta.

Draco hymähti. ”En tiennytkään, että sinulla on silmää muodille, Potter.”

Harry nosti toista kulmaansa ja naurahti. ”Mitä sinä minusta oikeastaan edes tiedät?”

Draco katsoi häntä hämmästyneellä ilmeellä, jota Harry ei itse asiassa hänen kasvoillaan koskaan ennen ollut nähnyt.

Sillä hetkellä ovi luokkaan aukeni ja Harry nousi ylös. Hän asteli sisään. Samalla hetkellä myös Ron ja Hermione saapuivat luokan eteen.

Hermione riensi Harryn luokse. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi huolestuneena.

Harry hymyili tälle. ”Olen, olen aivan kunnossa. Älä huoli.”

He astelivat Ron perässään paikoilleen luokan takaosassa.

”Maha täynnä, Ron?” Harry kysyi Ronilta hivenen ivallisesti.

Ron loi häneen masentuneen katseen. ”Aika loppui kesken, kun tämä kiskoi minut jälleen ajoissa tunnille” Ron kitisi muksaistessaan Hermionea ystävällisesti käsivarteen.

Harry vilkaisi pari penkkiriviä eteenpäin. Draco istuutui juuri paikalleen. Asettaessaan laukkunsa tuolinsa selkänojalle roikkumaan, hän katsahti Harryyn päin. Huomatessaan, että Harry katsoi takaisin, hän käänsi päänsä vikkelästi viereensä istuutuvaan Pansy Parkinsoniin, joka siirsi tuoliaan lähemmäs Dracoa ja räpsytteli suuria silmiään tälle.

”Lehmä”, Hermione tuhahti.

”Anteeksi?” Harry kysyi. Hermione tuijotti Luihuisten porukan suuntaan. ”Pansy? Mitä hän teki?”

Hermione vilkaisi nopeasti Harryyn. ”Äh, anna olla”, hän tiuskaisi.

Harry ei voinut olla huomaamatta, kuinka Hermione käänsi katseensa vielä monta kertaa Luihuis-porukan suuntaan.

”Hiljaisuus, pyydän”, kajahti professori McGarmiwan ääni luokassa, kun viimeinenkin oppilas oli saapunut luokkaan. ”Minulla on tänään ilmoitusluontoista asiaa teille, koskien joululomaa. Asia on näin, että tänä vuonna jostain syystä rehtorimme on päättänyt järjestää tanssiaiset joulun kunniaksi”, professori sanoi hivenen kulahtaneella äänellä.
Asia aiheutti välittömästi kohua luokassa. Tytöt huokailivat onnesta, pojat sen sijaan kyllästyksestä. Harryn päässä pyöri.
”Tanssiaiset sijoittuvat jouluaatonaattoon, 23. päivään siis, eli lomalle. Esitän siis toivomuksena kaikkien lykkäävän kotiin lähtöään vasta jouluaattoon mikäli mahdollista. Nämä, tanssiaiset ovat suurin piirtein samantyyliset kuin toissavuonna kolmivelhoturnajaisten kunniaksi järjestetyt. Oletan, että mahdollisimman moni osallistuu näihin. Tässä on erona se, että pukeutuminen on vapaampi. Juhlamekon ja juhlakaavun sijaan toivomme teidän pukeutuvan vapaammin, mutta kuitenkin siististi.”

Hermione huokaisi Harryn vieressä. ”Tietää siis shoppailureissua” hän loi katseen kahteen ystäväänsä. ”Se tietää sitä, että myös te osallistutte siihen!” Hän kuiskasi Harrylle ja Ronille, jotka huokaisivat ”Okei.”

Seuraavina päivinä koulussa ei muusta puhuttu kuin tanssiaisista, joihin oli enää puolitoista viikkoa. Kuulosti siltä, että koko koulu oli jäämässä ainakin tanssiaisiin. Jostain raosta Harryn onnistui kuulla, että myös Draco oli jäämässä…
Tieto siitä, että näihin tanssiaisiin ei tarvinnut erikseen pyytää paria loi kahdenlaisia tunteita. Pojat olivat erittäin helpottuneita tästä tiedosta, sillä heidän ei tarvinnut yrittää saada yksittäistä tyttöä noin kahdentoista saman lajin edustajan joukosta erilleen. Joten he tunsivat olonsa turvatuksi. Tytöt sen sijaan potivat tästä murhetta. Jos he eivät ottaisi pareja mukaan tanssiaisiin, olisi tässä tapahtumassa sitten kaksin verroin pahempi paine löytää itselleen tanssipari itse paikan päällä.

Harry ja Ron luonnollisesti kuuluivat tähän poikien helpottuneeseen ryhmään. Hermione taas sairasti luonnotonta ulkonäköpainetta, jota pojat eivät tässä olleet ennen nähneet. Hän nälkiinnytti itseään syöden noin kaksi leipäpalasta päivittäin. Lisäksi hän kävi juoksemassa ympäri koulun tiluksia ja kerran Harry ja Ron joutuivat kaikin voimin kiskomaan tytön ylös linnan järvestä, jonne hän väen vängällä oli itsensä vaatinut päästää. Uituaan siellä puolisen tuntia, ja saatuaan lähes hypotermian, pojat puuttuivat asiaan ja kiskoivat hänet ylös jääkylmästä vedestä, jossa tämä uiskenteli alusvaatteisillaan. Hermionen mukaan kylmä karkotti rasvaa ja kaloreita tehokkaasti. Ron kuitenkin raahasi tytön Rohkelikon oleskeluhuoneeseen vaikka tämä kuinka taisteli vastaan. Hän ei puhunut Ronille, eikä sen enempää Harryllekaan loppuiltana.

Harry ei kehdannut sanoa Ronille (eikä varsinkaan Hermionelle), että joka ilta tämän jo nukahdettua, Harry oli yhä hereillä ja nousi vuoteestaan tekemään punnerruksia, vatsoja ja askelkyykkyjä. Oppituntien aikana pakaralihaksia tuli treenailtua tehokkaasti. Eihän Dracokaan näyttänyt huonossa kunnossa olevan…

Öisin Harry näki unia Dracosta, tämän suipoista huulista ja harmaista silmistä. Uniin hiipivät myös linnan syrjäisimmät kolkat, huispauskenttä ja jopa metsä.

Unet olivat hänen mielestään ihania, mutta jos joku makuusalissa taitoi lukitiliksen… Se olisi hyvin kiusallista.

Aamuisin hän moitti ja sätti itseään huonosta itsekurista unien suhteen, kun katsoi alaspäin.

the end of chapter one
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 03:45:11 kirjoittanut Kaapo »

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 757
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Olethan totta ?
« Vastaus #1 : 30.07.2010 21:22:52 »
Ah, mitä herkkua! Rakastan H/D;ta, ja sitten löydän täältä sellaisella parituksella olevan ficin ja kaiken lisäksi vielä erittäin hyvän sellaisen; ja mikä oudointa, tähän ei ole yksikään minua ennen kommentoinut. Suoranainen ihme.

Todella, todella lupaava fic eikä tässä edetty heti ensimmäisessä luvussa liian paljon (toivottavasti seuraavissakin edetään hitaasti, en haluaisi hirmuista pusukohtausta heti seuraavassa luvussa) ja pidät tämän realistisena. Nauratti vähäsen, kun Harry alkoi pitää Dracosta, kun tämä oli shoppailemassa merkkivaatteita. :D Suloista.

Pilkkuvirheet kiinnittivät alussa huomioni, mutta eteenpäin jatkaessani en enää edes huomannut laisinkaan virheitä. Otsikko voisi olla koukuttavampikin, mutta onhan tuokin suloinen.

Tämä oli oikein lupaava alku, odotan innolla jatkoa!
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ?
« Vastaus #2 : 01.08.2010 13:44:16 »
voi kiitos paljon ! <::
omasta mielestäni on kiva, kun etenee hitaammin, niin minulla itselläni pysyy mielenkiinto yllä ficciä kirjoittaessani, ja hyvä että pidit siitä ! ^^

voisin jatkoa laittaa tuossa jossain vaiheessa (::

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Olethan totta ?
« Vastaus #3 : 01.08.2010 15:20:19 »
Aaws, ehdottomasti jåääään seurailemaan! Jatkoa ja pian!<33

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ?
« Vastaus #4 : 02.08.2010 21:32:09 »
jee, kiitos !!<3'
lisään jatkoa mahdollisesti jo tänä iltana, mutta viimeistään huomenna ^^ !!

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ?
« Vastaus #5 : 02.08.2010 22:49:53 »
uskaltaudun nyt sitten laittaa tänne tän toisen luvun tästä (:
toivottavasti ei etene liiiian hitaasti tämä teksti !! tässä luvussa tapahtuu jo vähän, mutta seuraavassa vasta sitten hieman enemmän<;
toivon, ettei teksti ole kuitenkaan tositylsää vaikka hidasta onkin !!

enjoy<3'


2.

Joululoman alku koitti. Aamu valkeni valoisana ja lumisena. Kävellessään kahden ystävänsä kanssa Tylypahkan hallin läpi suureen saliin he huomasivat, että koko eteisaula oli koristeltu tekolumella ja myös sinne oli tuotu joulukuusia. Sadat ja taas sadat katosta tippuvat tekolumihiutaleet kimmelsivät heidän ympärillään.

Ron pyöritti silmiään. ”Minusta tämä menee jo hieman yli. Eikö teistä?”

Harry naurahti ja huitoi kohti tekolunta osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Hermione tuijotti kuitenkin vain haltioituneena ympärilleen. ”Tältä täällä pitäisi näyttää joka joulu!” hän huudahti, pyörähti piruetin ja hyppelehti suureen saliin. Pojat katsoivat toisiaan ja peittivät naurutyrskähdyksensä köhimiseen.

”Meinaavatkos Potter ja Ruokahalu osallistua häppeninkiin?” kuului kalsea ääni heidän takaansa. Harry tiesi kääntymättäkin kuka puhui, mutta kääntyi kuitenkin hymyillen vinosti.

”En malta odottaa”, hän vastasi Dracolle. Sitten hänen ilmeensä vaihtui hämmennykseen. Miksi hän vastasi noin? Draco nosti vasenta kulmakarvaansa ja heilautti päänsä takakenoon. Sitten hän naurahti. ”Entä Weezly? Tai siis mikä kysymys tuo nyt on. Totta kai niin kauan kun ruokaa ja juomaa riittää”, hän sanoi katsoen yhä Harrya.

”No se nyt on sanomattakin selvä”, Ron tokaisi. ”Tule”, hän murahti Harrylle, joka irrotti viimeinkin katseensa Dracosta ja asteli Ronin kanssa suureen saliin.

”Mistä tuossa oli kyse?” Ron sihahti Harrylle hampaidensa välistä.

Harry hymähti ja käänsi katseensa Roniin. ”Missä?” Hän vastasi äänensävyllä joka tarkoitti keskustelun loppumista ja bongasi Hermionen. Hän istahti tämän viereen penkille. ”Onhan tuo aula sittenkin aika kiva” hän hymyili Hermionelle ja alkoi lappaa muroja lautaselleen.

Ron istui Harryn viereen, joka hymyili tälle iloisesti. Ron katsoi takaisin oudoksuen. ”No mikäs sinua risoo?” hän kysyi, pyöräytti silmiään ja alkoi syödä.

Syötyään, Hermione kääntyi Harryyn päin. ”Saisinko jutella kanssasi hetken?” hän sanoi hiljaa, niin ettei Ron kuullut. Se ei toisaalta ollut suoranainen ihme Ronin maiskuttaessa ruokaa ehkä turhankin kovaäänisesti.

Harry katsoi Hermionea ja nyökkäsi. ”Toki”. Hän nielaisi ruokansa ja nousi. ”Me menemme jo, tule sitten perästä torniin.” Harry sanoin Ronille. Ron näytti siltä, ettei edes tajunnut, mutta nyökkäsi ja ahtoi lisää puuroa kurkustaan alas. Hermione pyöritti päätään. ”Miten paljon voi ruokaa yhteen ihmiseen mahtua…” hän mutisi itsekseen niin, että vain Harry kuuli, joka tirskahti.

He tulivat eteisaulaan. Hermione katsoi Harrya huolestuneena. Harry tuijotti takaisin hämillään.

”No? Onko kaikki hyvin?” Hermione kysyi.

Harry naurahti. ”Miksei olisi?”

Hermione huokaisi ärtyneenä. ”No, noin viikko sitten olit ihan maasi myynyt ja istuskelit yksin oleskeluhuoneessa ja pohdit ihastumistasi kuin se olisi vakavakin rikos.”

Harry painoi päänsä ja hieroi niskaansa. ”No… Yritän selvitä siitä mahdollisimman hyvin. Yritän työntää asian mielestäni”, hän naurahti ilottomasti. ”Kun se ei ole mikään maailman yksinkertaisin juttu. Katsos, ihastukseni kohde ei ole varsin… sovelias. Jos näin voidaan sanoa”.

Hermione rypisti kulmiaan. ”En nyt ihan ymmärrä…” hän sanoi mietteliäästi.

Harry pudisti päätään. ”Et sinä voikaan ymmärtää. Ei varmaan kukaan voi,” hän huokaisi ja käänsi nyt katseensa kattoon.

”No… Jos vain sanoisit kuka tämä onnekas tyttö on, niin… Voisin ehkä auttaa…?” Hermione sanoi arasti.

Harry hymyili surullisesti. ”No kun siinähän se suurin osa vaikeudesta onkin”, hän sanoi hiljaa. ”Kun se ei ole… Tyttö”. Harry käänsi silmästä Hermioneen joka katsoi häntä ilmeettömänä. Hän avasi suunsa, sulki sen, avasi taas ja sitten hän meinasi sanoa jotain, mutta pysyi hiljaa.

Harry katsoi häntä merkitsevästi. ”Et sano tätä kenellekään, et yhtään kenellekään”.

Hermione nyökkäsi hieman vastahakoisesti ja viittasi portaiden suuntaan. Hän rykäisi kurkkuaan ja kysyi vielä ”Ei kai se ole Ron?”

Harry pudisti päätään. ”Tämä henkilö ei tosiaan ole Ron. Ron on hänen vastakohtansa”.

Lopun matkaa torniin he kävelivät vaitonaisina syventyneinä kumpikin omiin ajatuksiin. Harry tiesi Hermionen miettivän kuka tämä herra oli, Hermione taas tiesi Harryn miettivän kyseistä henkilöä.

Harry ei huomannut Hermionen huolestunutta ilmettä, huulen pureskelua ja Harryyn päin vilkuilua, kun tyttö loppumatkasta mietti omaa ihastumistaan.

***

Ilta toi tullessaan hämärän Tylypahkaan ja sen tiluksille. Harry oli jättänyt ystävänsä oleskeluhuoneeseen Deanin, Seamuksen ja Parvatin seuraan seuraamaan Lavenderin ja Parvatin siskon Padman shakkiottelua. Itse hän oli sanonut tarvitsevansa raitista ilmaa. Todellisuudessa hän tarvitsi vain omaa rauhaa ajatuksilleen ja itselleen. Linna oli hämärä ja viileä. Hänen askelensa kaikuivat käytävillä. Hän oli oppinut olemaan pelkäämättä jokaista ääntä, joka kuului hänen ympäriltään. Nyt hän ei edes kuullut mitään, koska oli niin syventynyt ajatuksiinsa. Hän luonnollisestikin mietti Dracoa. Hän oli aina inhonnut sitä ylimielistä hymyä tämän huulilla, mutta nyt kun hän mietti sitä, se oli todellisuudessa aika söpö. Hän tunsi jonkinlaista vihaa itseään kohtaan. Miksi hän nyt antoi tunteillensa vallan? Eivätkö ne voineet pysyä ikuisuutta piilossa? Niille ei koskaan tulisi vastakaikua, hän tiedosti sen hyvin selvästi.

Kaiku?

Harry höristi korviaan. Hän kuuli askelten kaikuvan samalla käytävällä hänen kanssaan. Jos se olisi joku opettaja, hän olisi hyvin pulassa, hän tiesi sen. Harry pysyi hiljaa paikoillaan. Hän käänsi päänsä askelten suuntaan. Yhtäkkiä askelet pysähtyivät.

”Kuka siellä?” Harry kysyi hiljaa hämäryyteen. ”Voisitko näyttää itsesi?” Hän sanoi hiljaisella ja tärisevällä äänellä.

Vähän matkan päästä kuului naurua. Tuttua naurua.

”Et kai pelästynyt, Potter?” kysyi ääni ja Draco Malfoyn siluetti erottui hämärässä. Pian hän tuli kokonaan esiin. Hän hymyili. ”Oletko sinä ihan hermoheikko?” Hän naurahti.

Harry katsoi tätä pahasti. ”Luulin, että olisit opettaja”, hän mutisi. ”Olet varmaan tietoinen, että olen jäänyt ihan muutaman kerran kiinni käytävillä vaeltelusta yöaikaan”, hänen äänensä hiipui loppua kohti. Miksi hän puhui Dracolle näin? Mikseivät he jo yrittäneet tappaa toisiaan? Tai paremminkin… Miksei Draco jo yrittänyt tappaa häntä? Sen sijaan…


Tämä naurahti.

”Olen tietoinen”, toinen sanoi. Harry ei ollut kuullut ennen tuota äänensävyä. Se oli… ystävällinen.

Harry hymähti. ”Enpä usko, että itsekään olet ollut ihan puhtoinen tässä asiassa”.

Draco nosti tapansa mukaan vasenta kulmaansa. ”Minä en ole puhtoinen monessakaan asiassa” hän sanoi hiljaa.

Harry hymähti taas. ”Sen minä jotenkin voin usk –”, hän vaikeni.

”Mitä nyt?” Draco kysyi.

Askelia. Joku tulee tännepäin!” Harry huusi muodostaen sanat huulillaan äänettömästi ja huitoi toista juoksemaan. Tätä ei tarvinnut kahdesti käskeä.

He juoksivat käytävää, kääntyivät vasemmalle, portaat alas, alas, alas. He huomasivat tulleensa eteisaulaan tekolumikinoksen keskelle.

”Täällä ei koskaan tiedä, mistä itsensä löytää”, Harry sanoi hiljaa ravistellessaan lumihiutaleita hiuksistaan.

Draco tukahdutti naurunsa ja rykäisi. ”Tai näköjään etenkään kenen kanssa” hän sanoi ja loi Harryyn oudon katseen. ”Nähdään huomenna tansseissa” hän sanoi ja lähti kulkemaan kohti tyrmiin johtavaa käytävää. ”Jos et sitten päätä jäädä punkan pohjalle kiinnijäämisen pelossa!” Hän huudahti vielä ja nauroi.

Harry jäi paikalleen seisomaan lumen keskelle. Hän nosti katseensa kohti putoilevia hiutaleita, jotka kimmelsivät aulaan tulevan kuun valossa. Hän ei voinut mitään kasvoilleen nousevalle hymylle. Hän tunsi olevansa niin onnellinen. Niin elossa. Kuin jokin hänen sisällään, jonka olemassa olosta hän ei ollut aikaisemmin tiennyt, olisi herännyt henkiin.


***


Tanssiaispäivänä kaikki tuntuivat nukkuvan puolille päivin. Harrykin nousi vasta puoli kahdelta. Hän oli edellisenä yönä tullut torniin vasta pitkään sen jälkeen, kun muut olivat jo häipyneet oleskeluhuoneesta ja painuneet nukkumaan. Kukaan ei ollut hennonut herättää häntä ennen kuin nyt. Hän heräsi tutuksi tulleeseen tyynyyn naamallaan. Tällä kertaa Ron oli päättänyt pyytää myös Hermionen mukaan ilonpitoon. He vetivät yhdessä Harrylta myös peiton päältä. Harry vihasi tätä, ja he tiesivät sen. Hänen oli pakko luovuttaa ja nousta ylös.

”Mitä nyt?” Hän kysyi samalla kun työnsi lasit nenälleen. Maailma näytti tuskallisen sumealta ilman niitä.

”No yleensä tähän aikaan ollaan hereillä? Ei sen ihmeempää.” Hermione sanoi.

Harry nousi ylös ja käveli ikkunan luokse. ”Siellä sataa lisää lunta. Eikö se lopu koskaan?”

”Lumen tuloa ei voi estää!” Ron huudahti. ”Oletko muuten treenannut tai jotain?”

Harry naurahti. ”Ai minä vai? Ja millä perusteella?”

”Perseesi näyttää timmimmältä. Ei sillä, että olisin jotenkin katsellut tai, että olisin homoseksuaali, mutta… Se näyttää. Jonkun tytön takia vai?” Hän tuli Harryn luo ja tönäisi tätä leikillään.

Harry katsoi Hermionea, joka kohautti olkapäitään. ”Ei, ei ole ketään tyttöä”. Harry murahti Ronille. ”Mitä laitat päällesi illalla?” Hän vaihtoi puheenaihetta. Ron ei kuitenkaan tajunnut tätä.

”Äähm. En tiedä vielä”. Ron sanoi ja käveli arkkunsa luo.”En varmaan mitään erityistä, kun ei oikein ole. Mitä itse?”

Harry käveli arkkunsa luo. Hän veti sieltä vaaleat Dieselin farkut ja valkoisen vaimonhakkaajapaidan. ”Nämä ainakin ja sitten…” hän kääntyi vielä kaivamaa arkustaan Louis Vuittonin monogram-logolla varustetun vyön. ”Tämän”, hän virnisti Ronille. Ron katsoi takaisin ihmeissään.

”Eivätkös nuo ole jotain… designer-juttuja?” Hän kysyi hitaasti kelaillen itseään ajatuksiaan. ”Mistä sinä olet nuo hankkinut?”

Harry hymyili. ”Pääsin käymään kesällä Lontoossa ja vaihdoin hieman velhokultaani punniksi, jästirahaksi siis, ja ostin muutamia vaatteita”. Hän katseli vyötä ylpeänä. ”Eikö olekin hieno?”

Ron hymyili vaisusti. ”Onhan se…” Sitten hän kääntyi oman arkkunsa puoleen ja otti sieltä farkut ja mustan t-paidan. ”Voisin sitten kai laittaa nämä”.

Hermione nousi sängyltä. ”Minäkin voisin mennä katselemaan omia vaatteitani. En halua olla ihan harmaahiiri muihin verrattuna”. Hän hyppelehti pois huoneesta.

Ron katseli päätään pudistaen Hermionen menoa. ”En käsitä mikä häneen on mennyt”.

Harry naurahti. ”Hän on tyttö. Tarvitseeko se sen suurempaa selitystä?”

Seuraavat viisi minuuttia heti kuluttivat pukeutumiseen.

”No?” Ron kysyi kaiken pukeutumisen jälkeen. Hän oli pukenut päälleen tummat, kulutetut farkut, mustan t-paidan ja normaalia siistimmät mustat nauhakengät.

Harry katsoi häntä arvioiden. ”No, jos rehellisiä ollaan… Se kaipaa vielä jotain.”

Ron huokaisi. ”No, minulla ei valitettavasti ole mitään ihmeempää.”

Harry hymyili hänelle. ”Sitten minun on varmaan aika antaa joululahjasi, vaikka vielä ei sen aika olisikaan”. Hän iski vitsillä silmää, ja otti
matka-arkustaan paketin. Hän viskasi sen Ronille. ”Siinä. Hyvää joulua ystäväiseni!”

Ron repäisi paketin auki ja hänen suunsa loksahti hämmästyksestä auki. Hän nosti paketista valkoisen nahkavyön.

”Mitä tykkäät?” Harry kysyi hymyillen.

Ron kääntyi katsomaan häntä. ”Tämä on kyllä tosi hieno, vaikka en tiedäkään mikä merkki tämä on ja varmasti oli kallis… Joten kiitos Harry. Tämä on oikein hieno”.

Harry naurahti. ”Se on Fendin. Ajattelin, että se olisi sinulle juuri fabuleux. Ja joo, se oli kallis”.

Ron hymyili Harrylle kiitollisena ja laittoi vyön päälleen. ”No, onko nyt parempi?”

Harry nosti peukun pystyyn. ”Fantastique”.

Ron purskahti nauruun. ”Mistä lähtien olet ollut ranskan taitaja?”

”En minä osaa kuin muutamia sanoja, joita olen kuullut sieltä täältä. Esimerkiksi kolmivelhoturnajaisten aikaan kuulin usein, kun Fleur puhui ranskaa”, Harry hymyili Ronille. ”Ja pitäähän sitä nyt jollain elvistellä”.

***

Kun Ron lähti syömään päivällistä (vaihdettuaan ensin normaalit Ron-vaatteet päälleen), Harry sai vihdoin omaa rauhaa itselleen. Hän kävi maate sängylleen ja antoi ajatuksilleen vallan. Tottahan toki hän oli ranskaa Fleurin kuullut puhuvan, mutta ei se mikään syy ollut siihen, että hän sitä osasi. Noin kuukausi sitten hän oli kuullut Dracon, kenenkäs muunkaan, sanovan kahdelle jykevälle ystävälleen (Vincent Crabbe ja Gregory Goyle), että ei ole minkään maailman kansalainen jos ei osaa ranskaa, joka kuulemma on maailman kieli. No, ranskan kirjaa ei ollut vaikea saada Tylypahkan kirjaston kokoisesta arkistosta.

Harry ei itse asiassa tiennyt, miksi hän teki jotain tuollaista, kun mitään sidettä Dracoon ei ollut. Tai olihan heillä side, vahva side vihamiehinä kuusi vuotta. Harry ei ollut varma, mitä hän tänään Dracon nähdessään tekisi. Hänen sisällään oli suuri tarve saada tanssia hänen kanssaan jonkin rytmikkään kappaleen soidessa, ja nähdä kuinka tämä tanssi. Kuinka hän liikuttaisi käsiään, jalkojaan, lanteitaan, niskaansa. Kuinka hänen ilmeensä muuttuisi…

Draco…

Ja Harry vaipui jälleen kerran unten maille Draco mielessään. Ja siitä seurasi tottakai Harryn mieleinen unikokemus...

***

Kun kello löi viimein kahdeksan illalla, Harry huomasi nukkuneensa siihen asti. ”Vitun Ron…” Harry marisi itsekseen, koska tämä ei ollut herättänyt häntä.

Harry kapusi nopeasti ylös vuoteestaan ja säntäsi oleskeluhuoneeseen. Se oli jo tyhjä. Ei ristin sielua missään.

Harry saapui suuren salin eteen ja suurin osa ihmisistä oli jo sisällä. Hän vilkaisi itseään ikkunan heijastuksesta ja astui sisään.
Tapahtuma oli jo täydessä käynnissä. Harry huomasi Hermionen ja Ronin tanssilattialla. Harry ei voinut olla naurahtamatta Ronin omalaatuiselle tanssityylille. Hermione tanssi erittäin kauniisti, mutta hän vilkuili koko ajan ympärilleen kuin etsisi, tai pelkäisi jotain. Hänellä oli päällään pikkumusta ja jalassaan punaiset stilletot. Hänen kaulaansa kiersi punainen helminauha ja kädessä oli niin ikään punainen rannekoru.

”Harry!” kuului jostain hänen läheltään. Ginny Weasley juoksi hänen luokseen hymy naamalla. ”Haluaisitko tanssia?” tämä kujersi.

Harry hymyili, mutta vastasi kuitenkin, ”En ihan vielä, ehkä myöhemmin, kiitos”. Hän ei jäänyt odottamaan vastalauseita, vaan suuntasi askelensa kohti salin keskiosaa, johon oli pystytetty… ”Suihkulähde?” Harry sanoi itsekseen. ”Dumbledore on tosiaan tulossa vanhaksi…”
Harry istuutui pöytään, joka oli salin laidalla, tanssilattian vieressä. Hän tähyili Dracoa. Tämä ei ollut ainakaan tanssimassa.
Harry hymyili katsellessaan muiden tanssia. Yllättävän moni, ja yllättävän moni hyvännäköinen tyttö, tuli pyytämään häntä tanssimaan, mutta jostain syystä hän tunsi suurta tarvetta kieltäytyä.

Harry heilutteli itseään musiikin tahtiin ja katseli ympärilleen. Miksi Draco ei ollut vielä paikalla?

Kohta, jostain kuin tyhjästä, Pansy Parkinson ilmestyi hänen eteensä. Harry nosti kulmiaan. ”Haluatko sinäkin tanssia vai…?”

Pansy naurahti kimakasti. ”Usko unelmiisi, Potter. Dracolla on jotain asiaa sinulle. Älä kysy mitä. Varmaan hän haluaa vain – No, tappaa sinut. Siunattu mies”. Pansy sanoi heleästi. ”Hän on aulassa. Mene”, hän käski kovalla, syyttävällä äänellä ja silmät pullistuneina hieman. Sitten hän purjehti tiehensä.

Harry jäi katsomaan tämän perään. ”No, niin kai sitten”, hän ajatteli itsekseen.

Harry nousi pöydästä ja katseli ympärilleen. Dracon porukka juorusi salin toisella puolella ilman prinssiään ja he katsoivat ja osoittelivat Harrya, kun tämä käveli salin läpi epävarmana omasta itsestään ja liikkeistään. Erityisen epävarma hän oli siitä, mitä Draco hänestä halusi. Varmaan tosiaan sanoa, että kuole pois paska Potta. Harryn mieliala laski pakkasen puolelle ja käveli viimeiset askelet kohti eteisaulaa kovin hitaasti. Mitä muuta hän voisi odottaa tältä?

Harry näki Dracon vaalean tukan ja tämän kasvot tekolumikinoksen takana. ”Huh”, hän puhahti vielä ja käveli kohti loppuaan.

*

Draco Malfoy seisoi yksin Tylypahkan eteisaulassa ja tähyili, joko Harry saapuisi. Ei vielä. Ei vielä. Ei vielä…

”Perkeleen Pansy, sanoiko hän Potterille mitään?...” Draco ajatteli mielessään ja laskeutui istumaan seinää vasten.

Tämä puoli vuotta oli ollut hänen elämänsä tuskaisinta. Ei perheen tai ystävien kannalta, tai edes koulun. Draco oli löytänyt itsestään aivan uuden puolen, tunteikkaan ja herkän. Hän oli alkanut huomata sen olemassa oloa kesäloman aikana Lontoossa ollessaan. Hän naurahti mielessään sille, kuinka hän oli nähnyt Harryn piileskelevän Harrodsilla vaaterekkien takana. Luuliko se hölmö, ettei Draco tosiaan huomannut häntä? Normaalisti Draco olisi hyökännyt Harrin kimppuun, mutta silloin hän oli tuntenut jotain muuta.
Harry oli ollut yksin, ja häntä selvästi kiinnosti, mitä Draco keräsi mukaansa ja kuinka hän käyttäytyi. Se oli täysin uutta. Normaalisti he vain olivat kiinni toistensa kurkussa. Dracon tunteisiin kolahti myös se, että Harry ei näyttänyt tuomitsevan häntä. Hän vain seurasi kuinka Draco toimi. Ei kukaan muu hänelle koskaan ollut niin tehnyt. Kaikki mielistelivät häntä, matkivat häntä ja odottivat hänen sanovan seuraavan ohjeen. Ensimmäisenä kouluvuonna, matkalla Tylypahkan pikajunassa Draco oli yrittänyt saada myös Harrysta eräänlaisen palvelijan itselleen. Mutta tämä oli kieltäytynyt heti kättelyssä. Jo se oli jollain lailla sytyttänyt Dracoa. Tästä ei kuitenkaan tiennyt kukaan muu hänen lisäkseen.

Nyt Dracon mielestä oli kaikesta heidän vihastaan ja muusta huolimatta, oikea aika kertoa Harrylle. Hän tiesi tekevänsä itsestään täyden pellen, mutta ehkä ihmiset silloin tajuaisivat, että hän ei ole vain sätkynukke isänsä teatterissa, vaan hän on ihminen, jolla on tunteet, ja joka haluaa elää kuin ihminen.

Draco näki Harryn tukkapehkon tekolumikinoksen takaa ja nousi seisomaan. Hän loihti kasvoilleen oman ilmeensä, eli vinon hymyn ja hieman ylimielisen katseen.

Draco ravisti vielä päätään, naksautti niskansa ja pyöräytti silmiään.

Nyt hän oli valmis kohtaamaan nöyryytyksensä.

Ilme piti.

Tottakai.

the end of chapter two .

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
« Vastaus #6 : 03.08.2010 14:37:19 »
Ihana luku! Jatkoa, jatkoa! Jippppiiiii! Okei, ehkä yrittäisin saada jotain rakentavaa aikaiseksi...
 Draco on ihana. Hermione arvaa ihan varmasti kuka Harryn ihastus on. No muuta rakentavaa ei tule, jatkoa???

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
« Vastaus #7 : 03.08.2010 21:53:40 »
hehee, voi kiitos !! ^^

jatkoa laittelen mahdollisimman pian<:: !!

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 757
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
« Vastaus #8 : 04.08.2010 12:02:42 »
Aivan liian ihana ficci! Ja ei, tämä ei todellakaan etene liian hitaasti. Omasta mielestäni aika sopivasti, itseasiassa voisi olla vieläkin hitaampaa toimintaa, mutta näh, mitä sitä enää nyt muuttamaan? Sitäpaitsi hyvä näin. Kuitenkin, joo. Tämä on niin helppolukuista ja viihdyttävää tekstiä, alkoi itselläkin sydän pamppailla jo tuossa kun Harry käveli tyhjällä käytävällä ja sitten näki Dracon... Naws. ♥

Ei tässä muuta, lisää jatkoa odottelen innoissani.
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

MissWeasley

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 483
  • Too cute to be straight.
Vs: Alkuun ja takaisin, K-11
« Vastaus #9 : 04.08.2010 13:21:13 »
Voi voi, mua vähän epäilyttää toi Hermionen ihastus...
Mut hei, tää on ihana! Jatkon lisää!:)
Ei etene ainakaan liian hitaasti, joissain ficeissä ei tapahdu mitään viä kymmenennessäkään luvussa :o
Jatkoo!:)
Every time a child says
'I don't believe in fairies'
there's a little fairy somewhere
that falls down dead.

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
« Vastaus #10 : 04.08.2010 21:21:55 »
aww, kiitoskiitos ^^<3'

jatkoa tulee pian, lupaan sen !! <:

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
« Vastaus #11 : 05.08.2010 17:15:19 »
Tässä nyt sitten luku numero kolme<:

pahoittelen, että olen unohtanut laittaa lukujen alkuun niiden nimet, mutta nyt voin korjata asian ja kertoa, että;
1. Miettivä mieli
2. Keskiyön kilpajuoksu

Ja sitten 3. luku !! tämä on hieman lyhykäisempi, kuin muut, mutta luku 4 on jo valmis, niin laitan sen heti kun mahdollista mikäli halua on ^^
toivon, että pidätte !!<3'

*

3.

Ensikosketus


Harry katsoi Dracoa hetken ja huokaisi, ennen kuin lähti tätä kohti. Tällä oli yllään valkoinen kauluspaita, Dieselin farkut ja valkoiset nauhakengät Pradan tuotantoa.

"Mielettömän seksikästä, huh", Harry huomasi miettivänsä.

Harry käveli kohti Dracoa, joka huudahti; ”Mikä kesti Potter?”

”No en mielelläni lähde tulemaan, kun tiedän käveleväni jälleen uuteen tappeluun kanssasi, mutta… Mitäpä tuosta”, Harry tokaisi.

Draco naurahti. ”No, en tällä kertaa ajatellut tapella, mutta hyvä kun vähän jännitit, koska siitä tiedän, että sinä tiedät, että minä olen se voitokkaampi”. Draco sanoi ja virnisti.

Harry katsoi toista kyllästyneesti. ”Et sitten monimutkaisemmin osannut muotoilla lausetta?”

”Voi, kyllä minä osaan, mutta en näe siihen tarvetta. En tiedä, kuinka aivokapasiteettisi reagoisi kyseisiin lauserakenteisiin”.

”Hah, hah, haa”, Harry sanoi kolkosti. ”Onko sinulla jotain asiaakin? Vai voinko mennä nauttimaan seurastani itseni kanssa?”

”Se lienee varsin miellyttävää?” Draco sanoi huvittunut ilme kasvoillaan.

”On. Tiedäthän sinäkin varmaan, että olen aika ihana”.

Draco kohautti olkapäitään. ”En minä tiedä”, hän sanoi. ”Mutta ottaisin siitä mielelläni selvää”, hän sanoi ja astui vaivihkaa lähemmäs Harrya.

Harry hätkähti. Oliko hän kuullut ja nähnyt oikein? Flirttailiko Draco hänelle? Oliko tämä juuri tullut häntä
lähemmäs? ”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”

Draco hymyili viekkaan näköisesti. ”Siitä en tiedä, miksi sinä juttelet minulle, mutta minulla on omat tarkoitukseni”. Hän lipaisi kielellään nopeasti kapeita huuliaan ja heilautti kulmiaan nopeasti.

Harry ei oikein käsittänyt tilannetta, mutta se tuntui… miellyttävältä. Hän astui epäröivästi askelen lähemmäs Dracoa, joka teki samoin.

”En tiedä, mistä se johtuu, mutta jostain syystä… Sinä kiehdot minua, Harry Potter”, Draco kuiskasi. ”Sinä olet niin… erilainen”.

Harry hämmästeli Dracon sanoja. Hän oli pyörällä päästään eikä tajunnut mitä tapahtui.

Harry ei ehtinyt edes liikahtaa, kun Draco astui vielä lähemmäs, ja oli nyt lähes kiinni Harryssa. Harry pidätti hengitystään, kun Draco nosti kätensä, ja laski ohuet, vaaleat sormensa Harryn poskelle ja siveli sitä.

”Mitä mietit, Potter?” Draco kuiskasi hymyillen.

Harry avasi suunsa, mutta ääntä ei kuulunut. Hän yritti uudestaan. ”Mi-minä olen hieman ymmälläni, siis, siis.. Minä kiehdon sinua?” Harry sai kakistetuksi ulos.

”Enkö minä sitten kiehdo sinua?” Draco kysyi hiljaa hänen huuliensa melkein koskettaen Harrya.

”No, toki… kiehdot siis”. Harry rykäisi tässä välissä. ”Mutta en olisi odottanut sinulta samaa”.

Draco hymyili hänelle ja puraisi huultaan. ”No.. Tässä nyt kuitenkin olemme”.

Sitten, täysin varoittamatta, Draco painautui Harryyn aivan kiinni ja painoi huulensa Harryn poskelle. Harry ei voinut muuta kuin seisoa paikoillaan hengittämättä. Se kesti vain hetken, mutta silti tuntui, kuin hän olisi lentänyt taivaaseen ja takaisin. Hän ei sillä hetkellä tuntenut, eikä muistanut mitään muuta kuin Dracon kiinni hänessä itsessään. Hetki oli taivaallinen, mutta epäuskottava.

Lopulta Draco irrotti huulensa. Tämä hymyili. Ei sitä vinoa hymyä, vaan aitoa, onnellista hymyä.

”Sinulla on pehmeä iho, Potter”, Draco sanoi ja sipaisi Harryn hiuksia sormillaan. Hänen kätensä värisi hieman, mutta Harry ei välittänyt siitä, vaan sulki silmänsä ja nautti hetkestä.

Sitten hän heräsi transsistaan.

”No, mitä me nyt tehdään?” Harry ei voinut olla kysymättä ja rikkomatta tunnelmaa.

Draco hymyili. ”Älä hätäile ,Potter, sillä sitä en tiedä vielä, mutta helvetti, siitä meinaan ottaa selvän!” hän sanoi ja asteli tiehensä. Hän kuitenkin kääntyi vielä Harryyn päin. ”Nähdään huomenna. Huispauskentällä. Puoli seitsemältä,” Sitten hän käveli muitta mutkitta suureen saliin leveä virne naamallaan.

Harry jäi seisomaan paikoilleen yrittäen koota selvää selitystä sille, mitä juuri äsken oli tapahtunut.

Hetki kuitenkin katkesi nopeasti Ronin huutoon. ”Harry?”

Harry kokosi itsensä. ”Niin?” hän kysyi ja käveli Ronin luo.

”Missä oikein olet ollut?” Ron tivasi kovaan ääneen käsiään levitellen.

Harry nosti kulmiaan. ”Kävin vain ulkona kävelemässä”, hän valehteli nopeasti ”tarvitsin raikasta ilmaa”.

Ron katsoi häntä tarkasti ”Okei. Minä kuulin Luihuisten puhuvan jotain, että Draco olisi halunnut tavata sinut? Mitä se meinaa?”

Harry punastui hieman, kun äskeinen hetki Dracon kanssa nousi jälleen hänen mieleensä. ”Se ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa,” hän sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman uskottavalta. Se oli helppoa ottaen huomioon Ronin älykkyysosamäärän.

Ron nyökkäsi. ”Minä menen vielä syömään, tuletko mukaan?”

”Kai minä voisin”, Harry sanoi ja lähti Ronin perässä kohti salin seisovaa pöytää, jossa oli jos minkäkinlaista syötävää ja
juotavaa.

Kun istuutuivat pöytään syömään, Harry katsahti tanssilattialle ja parahti niin huvituksesta, kuin ehkä kauhustakin. ”Mihä?” Ron kysyi suu täynnä hanhenmaksamuhennosta. Harry osoitti sormellaan tanssilattialle, ja siellä suuntaan, jossa Hermione heilui ympäriinsä ja näytti siltä kuin kohta kaatuisi. Hän oli täysin musiikin lumoissa eikä näyttänyt huomaavan ympärillään tanssivia ihmisiä, talloessaan vähän väliä näiden vapaille.

Ron pärskähti naurusta, niin että tämä meinasi tukehtua ruokaansa. Harry pyöräytti silmiään ja hakkasi tätä selkään.

”Minusta tuntuu, että Hermione taisi ottaa Seamuksen tuomaa tuliviskiä hieman liikaa, vai?” Ron sai sanottua naurunsa lomasta.

Harry pyöritti päätään. ”Meinaatko?”

”Juurikin näin”, Ron vastasi.

He tuijottivat yhdessä Hermionea hetken aikaa. Sitten he nousivat yhtä aikaa ja juoksivat tanssilattialle. He tarttuivat
Hermioneen ja vetivät tämän yhdessä tuumin pois uteliaiden katseiden ulottuvilta.

Hermione tiettävästi taisteli kaikin voimin vastaan, mutta hänen sen hetkisessä tilassaan se oli melko säälittävä yritys.

”Lopettakaa, te tyhmät sorsaperseet senkin senkin –!” Hermione huusi ja yritti huitoa poikia käsillään.

”HEI!” Ron huusi kovaa ja äkäisesti. ”Sinun takiasi minä en saanut mahaani täyteen!”

Hermione vaikeni, mutta tirskahti saman tien. Sitten hän repesi käytävää vavahduttavaan nauruun

 ”Ron... Harry on tätä nykyä vähän... Muuttunut. Ei ihan oma itsensä”, Hermione kuiskasi Ronille naurunsa lomasta ja naurunkyynelet vuosivat hänen silmäkulmistaan. Harryn kasvot kiristyivät hieman Hermionen sanojen myötä. Ron rypisti kulmiaan. Sitten Hermione heristi sormeaan kuin professori McGarmiwa. Hän seisoi hetken suu auki kuin sanoakseen jotain, mutta sitten hänen silmänsä sulkeutuivat ja hän retkahti Harryn käsille.

”Hmm. Luulen, että hän sammui”, Harry sanoi hiljaa ja hymyili hiukan.

Ron katsoi häntä kuitenkin vakavasti. ”Mitä Hermione tarkoitti äsken tuolla ilmauksellaan sinusta?”

Harry käänsi katseensa Roniin. ”Ei mitään. Hän ei ole ihan selvin päin nyt.”, Harry sanoi lujasti ja yritti hymyillä. Hymy muistutti kyllä pikemminkin irvistystä.

Ron meinasi vielä jatkaa aiheesta, mutta piti ilmeisesti parempana pitää suunsa kiinni, koska viittasi eteenpäin.

Matkan Rohkelikon torniin, he kulkivat vaitonaisina kuunnellen Hermionen hiljaista kuorsausta.

Harry vilkaisi vähän väliä Roniin, joka näytti hyvin huolestuneelta ja ahdistuneelta.


the end of chapter three

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #12 : 05.08.2010 18:02:33 »
Ihana luku! Repesin pahasti tolle Hermionen juomisepisodille, :D . Jatkoa vaan.

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #13 : 05.08.2010 22:00:54 »
kiitän sinua jälleen ^^ !!

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 757
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #14 : 06.08.2010 15:08:09 »
Oh, tämähän etenee oikein mukavasti. En ehkä olisi toivonut tuota ensikosketusta vielä näin nopeasti, olisin halunnut uppoutua enemmän vielä tarinaan, mutta kyllähän se nyt jo kutkutteli vatsassa. Söpöä oli. ;) Jatkoa pyydän hartaasti!
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #15 : 06.08.2010 17:42:38 »
voeei, no toivottavasti ei nyt ihan plörinäks menny :D:D
kiitoksia kommentista ^^<3'

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #16 : 07.08.2010 10:22:35 »
Uusi lukija ilmoittautuu!
Kolmannessa luvussa Herminen juominen oli aivan mahtavakohta. Repesin sille :)
Lainaus
”On. Tiedäthän sinäkin varmaan, että olen aika ihana”.

Draco kohautti olkapäitään. ”En minä tiedä”, hän sanoi. ”Mutta ottaisin siitä mielelläni selvää”, hän sanoi ja astui vaivihkaa lähemmäs Harrya.

Harry hätkähti. Oliko hän kuullut ja nähnyt oikein? Flirttailiko Draco hänelle? Oliko tämä juuri tullut häntä
lähemmäs? ”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”
Tämä oli yksi monista lempikohdistani. Draco on vain niiin ihana tuossa ja muutenkin. Haluan ehdottomasti lisääääää, jatkoa! :)


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #17 : 07.08.2010 18:47:58 »
jee, kiitos ^^
joo yritän vähän syventää hermionenkin hahmoa tässä, ja sitten jostain tuli tuo idea :D

MISSYOU

  • DRAMIONE H8ER
  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #18 : 13.08.2010 22:12:34 »
”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”
Draco hymyili viekkaan näköisesti. ”Siitä en tiedä, miksi sinä juttelet minulle, mutta minulla on omat tarkoitukseni”. Hän lipaisi kielellään nopeasti kapeita huuliaan ja heilautti kulmiaan nopeasti.

Toi oli niin... niin... AWW! Jatkoa pian? <3
PS... sori, rakentava jäi jonnekki.
« Viimeksi muokattu: 13.08.2010 22:14:09 kirjoittanut MISSYOU »
se o hankala juttu se rakkaus tiäksä.

LittlePinkFreak

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
« Vastaus #19 : 14.08.2010 00:34:28 »
Eii! Tää ei saa loppua vielä! Mä en oo saanut vielä tarpeekseni Dracon flirttailusta ja siitä, kuinka Harry ei pysty sitä kunnolla käsittämään :D Tää ficci on tosi hyvä! Rakastan juonta ja Hermionee kännissä..  ;D Se oli hauskaa kyllä! Teksti on sujuvaa ja .. En keksi muuta tähän :D En oo todellakaan hyvä kommentoimaan muiden töitä. Ja ehkä mun ei kannattaiskaan mutta olkoon!
Kiitos tästä ja jatkoa pyydän!! <3