Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: insatiable - 29.07.2010 00:25:47

Otsikko: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-11)
Kirjoitti: insatiable - 29.07.2010 00:25:47
Title: Olethan totta? / engl. Tell me you're true
Author: insatiable
Beta; Merrrí

Rating: k-11
Genre: romance/fluffy/slash/drama
Pairing: Draco/Harry

Summary: 'Mitä sinä minusta oikeastaan tiedät?'
A/N: tästä on alunperin kirjoitettu viisi ensimmäistä lukua englanniksi, ja alkuperäinen nimi 'tell me you're true', on mielestäni osuvampi, kuin tuo huono suomennos, mutta en nyt sitä rupea vaihtamaan, koska olen aloittanut tuolla nimellä.
Disclaimer; The whole world of Harry Potter is created by J.K. Rowling and all I can do is to enjoy and play with her creations. I do not get paid or any kind of other refunds of my game with these best characters in the world.




Tässä listauksena luvut;

1.  Miettivä mieli (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg360028#msg360028), 2.  Keskiyön kilpajuoksu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg362406#msg362406), 3.  Ensikosketus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg363722#msg363722), 4.  Auringonnousu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg371017#msg371017), 5.  Ero (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg384205#msg384205), 6.  Oppugno (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg392642#msg392642), 7.  Virhe (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg395483#msg395483), 8.  Kokous (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg396388#msg396388), 9.  Shakkimatti (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg397142#msg397142), 1o.  Sanoja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg398110#msg398110), 11.  Riita (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg398546#msg398546), 12.  Reaktio (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg401542#msg401542), 13.  Pidemittä puheitta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg403138#msg403138), 14.  Teen niin, teen näin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg404394#msg404394), 15.  Kerran maistoin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg405436#msg405436), 16.  Sanasi huulillasi, ne omillani (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg407466#msg407466), 17.  Aidot kyynelet tunnistaa, esineestä muistuttaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg413766#msg413766), 18.  Täydennä minut (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg424715#msg424715), 19. Tumma taivas tanssii totuuden tahtiin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg426838#msg426838), 2o.Kyyneltä vailla, vierailla mailla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=18315.msg428167#msg428167)




1.

Miettivä mieli


Täysikuu valaisi Tylypahkan linnan Rohkelikkotornia ja sen valo pääsi läpi oleskeluhuoneen ikkunasta. Mustatukkainen poika istui yksin huoneen takan edessä ja tuijotti hiljalleen hiipuvaa tulta. Muu huone oli tyhjä ja vain takan hiljainen rätinä rikkoi huoneen muuten niin täydellisen hiljaisuuden. Takan reunalla roikkui lapasia, kaulaliinoja ja viittoja kuivumassa. Edeltävänä päivänä oli tupruttanut lunta koko taivaan täydeltä.

Portaista kaikuivat askeleet mutta poika ei kääntynyt edes kun häntä kutsuttiin nimeltä.

”Harry?” kuului hänen toisen parhaan ystävänsä, Hermionen ääni.

Harry murahti vastaukseksi.

”Mitä sinä teet täällä tähän aikaan” Hermione kysyi istuessaan nojatuoliin Harryn viereen.

Harry huokaisi ja kääntyi Hermioneen päin. Hän avasi suunsa mutta sulki sen taas nopeasti. Hän ei tiennyt voisiko hän uskoutua edes Hermionelle tässä asiassa. Hän tuijotti hetken kattoon ja kääntyi sitten taas katsomaan Hermionea joka katsoi takaisin kysyvästi. Ennen kuin Harry ehti sanoa mitään, Hermione avasi taas suunsa.

”Tämä on jo kolmas ilta tällä viikolla kun näen sinut istumassa täällä näihin aikoihin, ja nyt on torstai. Ajattelin, että nyt on pakko tulla kysymään mitä teet.” Hermione sanoi huolestuneella äänellä.

Harry tiesi, että hänen täytyi kertoa totuus, tai edes osa siitä. Hermione tunsi hänet liian hyvin ja tietäisi jos Harry valehtelisi.

”Okei.” Harry sanoi. ”Mutta jos kerron sinulle… Et saa kertoa muille. Et edes Ronille.” Harry lisäsi.

Hermione avasi suunsa hämmästyksen merkiksi, mutta sulki sen ja nyökkäsi kertoen näin lupaavansa olla hiljaa.

”Asia on näin… Että minä – miten sen nyt sanoisi – olen vähän miettinyt ja sitten miettinyt lisää ja ajatellut ja keskustellut
asiasta itseni kanssa ja tiedätkö – ” mutta Hermione keskeytti. ”Hei. Ihan rauhassa. Minä tässä” hän sanoi ja hymyili rohkaisevasti.

Harry katsoi häntä ja nyökkäsi. ”Yksinkertaisesti sanottuna. Minä olen ihastunut” hän sai kakistettua ulos vaivalloisesti.

Hermione naurahti helpotuksen merkiksi. ”Minä luulin että se on jotain paljon vakavampaa, älä säikyttele noin!” Hän vilkaisi Harrya ja hänen naurunsa katkesi. ”Anteeksi.”

”Olisipa asia noin yksinkertainen. Tämä henkilö johon tunteeni kohdistuvat ei ole vain siitä helpoimmasta päästä” Harry huokaisi.

Hermione rypisti kulmiaan. ”No, kuka se sitten on? Jos saan kysyä.”

Harry pudisti päätään. ”Haluaisin sanoa, mutta en voi, sillä jos sanon… Sitten teen siitä totta myös sinulle ja siitä tulee sinunkin murheesi” hän sanoi ja taputti Hermionen kättä. ”Olen pahoillani.”

”Mutta…” Hermione aloitti.

Harry kuitenkin nousi ylös tuolista ja hymyili Hermionelle. ”Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä joskus tulee aika kertoa sinulle” hän sanoi hymyillen poissaolevasti. ”Hyvää yötä.” Harry sanoi ja kumartui antamaan Hermionelle pusun otsalle, niin kuin hänellä oli tapana tehdä tälle.

Hermione katsoi kun Harry rahjusti portaikkoon ja asteli portaat laiskasti ylös.

”Nyt se vasta minun murheeni onkin…” Hermione kuiskasi itselleen ja nosti katseensa takkaan päin joka oli jo lähes sammunut.

***

Seuraavana aamuna Harry heräsi sen toisen parhaan ystävänsä, Ron Weasleyn, ystävälliseen kiljaisuun.

”Nouse siitä ylös laiskamato! Minulla on nälkä enkä aio mennä ilman sinua!” Sitten tyyny lensi naamalle.

Harry nosti itsensä istuma-asentoon ja katsoi Ronia ärtyneesti. ”Minä – olen – hereillä.”

Sitten hän kampesi itsensä ylös kokonaan.

”Noni. Hyyvä!” Ron sanoi ja naurahti. ”Vaatteet päälle! Minä menen jo tuohon alas Hermionen kanssa!” hän huudahti juostessaan makuusalin ovesta ulos.

Kun he saapuivat vihdoin suureen saliin aamupalalle, vastassa oli yllätys. Yön aikana sali oli koristeltu jouluiseksi. Yleensä sitä ei tehty näin aikaisin.

”Ehkä henkilökunta on ollut hyvällä ja jouluisella tuulella”, Harry ajatteli itsekseen. ”Tai sitten Dumbledore on mennyt sekaisin päivissä…?”

”Ah. Joulu saapuu jälleen” Ron sanoi iloisesti. ”Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Saa paljon hyviä jouluruokia!” Hän huudahti ja hölkkäsi pöydän ääreen istumaan. Hänet oli tunnettu koko koulun keskuudessa suuresta ruokahalustaan ja pohjattomasta mahastaan. Harry ja Hermione naurahtivat ja menivät hänen perässään.

Harry otti lautaselleen puuroa ja alkoi lappaa sitä suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Hän kuunteli muiden Rohkelikkojen aamujutustelua. Aamupalalla onnistui yleensä jostain reistä kuulemaan edellisen päivän parhaat juorut. Nyt Harry keskitti korvansa Parvati Patilin ja hänen ehkä parhaan ystävänsä - kuka tytöistä tietää – Lavender Brownin juoruiluun ja kikatteluun. Näiltä kahdelta ei nimittäin ollut kouluvuosiensa aikana varmaan yksikään juoru jäänyt kuulematta.

”… ei se sinällään niin paha ole mutta hei kuitenkin!” Parvati hihitti Lavenderille joka nauroi.

”No mutta…” Lavender aloitti. ”Oletko jo kuullut, että Draco, Malfoy siis, antoi sille siis tosi hotille Luihuistytölle, sille Destinylle eilen pakit?”

Harry höristi korviaan yhä enemmän, mutta niin etteivät hänen kaksi ystäväänsä kuitenkaan panisi sitä merkille liiaksi.

Parvati nosti toista kulmakarvaansa hämmästyksen merkiksi. ”Hä? Mutta kaikki sanoo että niillä on ollut juttua jo pitkään…?”

”No, niin kaikki sanoo, mutta toisaalta Draco sanoo, ettei ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut Destinystä ja, että tämä on keksinyt kaiken aivan itse. Ja muutenkin… Draco on tyrmännyt vuosien aikana kaikki siihen kohdistetut huhut, vaikka ne osuisivat kuinka upeaan tyttöön! Ja siitä sitten on lähtenyt muita juoruja liikkeelle, koska kuka antaisi Destinylle pakit, tai vaikka Pansylle, joka on ihan maailman ihastunein Dracoon, kun ne molemmat suorastaan huutaa että pane mua… Niin sitten jotkut on ajatellut, että Draco on… Tiiätkö?” Lavender hijensi ääntään loppua kohti.

Parvati vingahti. ”Mitä?”

Lavender vilkuili ympärilleen ”No… Ei niin hetero!” hän kuiskasi ja tytöt repesivät hillittömään hihitykseen.

Tällä hetkellä Harry oli tukehtua puuroonsa, joka aiheutti sen, että puoli tuvan ruokapöytää kääntyi katsomaan ihmeissään kun hän kakoi ja pärski puuroa ulos henkitorvestaan.

”Harry!” Hermione huudahti. ”Mitä -- ?” Mutta Harry huitoi kättään vaientaakseen hänet. Hän nousi pöydästä ja juoksi ulos suuresta salista. Ulos päästyään hänen ajatuksensa alkoivat laukata.

Hän kuuli päänsä sisällä Lavenderin sanat.

”Draco.”

”Destiny.”

 ”Pakit.”

”Ei niin hetero.”

”Homo?”

 Äh.

”Hottis.”

”Pane mua…”

”Draco.”

Draco… Draco?

Harry pudisti ajatukset päästään pois.

”Ei tämä ole mahdollista. Hah. Juoruja vain.” Hän sanoi itselleen. Hän nosti koululaukkunsa olalleen ja lähti astelemaan kohti portaita. Ensimmäinen tunti olisi muodonmuutoksia. Draco pomppi edelleenkin hänen mieleensä ja pois työntäminen ei auttanut. Hän oli yrittänyt sitä kesälomasta lähtien, jolloin hän oli yksin Lontoossa kierrellessään nähnyt Dracon. Tämä oli ollut yksin. Shoppailemassa Harrodsilla. Harry oli seurannut jonkin aikaa hyvän matkan päästä kun tämä keräili itselleen Armanin paitoja, Dieselin farkkuja ja Hugo Bossin hupparin, sekä Versacen ja Pradan aurinkolasit. Kenkäosastolta mukaan hänelle oli tarttunut Guccin sen kevään uutuudet. Siitä lähtien Harry oli ajatellut häntä. Hän oli ollut niin... Erilainen. Erilainen siihen Dracoon verrattuna, kuin minkä Harry yleensä näki. Hän oli ollut yksin, kierrellyt kaikessa rauhassa ja kysynyt ystävällisesti apua, jos sitä kaipasi. Harry oli alkanut nähdä Dracon uudessa valossa ja koko kesän tämä oli pyörinyt hänen päässään, kunnes hän kaiken ajattelun ja itsetutkiskelun keskellä oli jossain vaiheessa huomannut olevansa jollain tasolla erittäin kiinnostunut kyseisestä vihollisestaan. Kouluun tullessaan Harry oli nähnyt Dracoa jälleen lähes päivittäin ja tämä pompahti hänen mieleensä tuon tuostakin. Niin kuin nyt.

”Ja eikös homot aina yhdistetä merkkivaatteisiin?” hän kysyi itseltään yllättävän kovaan ääneen. Hän ei huomannut pientä kolmosluokkalaista poikaa, joka juuri näytti kaverilleen uutta Dieselin olkalaukkuaan.

Harry ei osannut myöntää edes itselleen, saatikka toisille, että hän itse asiassa taisi olla jollain tasolla ihastunut tähän nimettyyn Luihuiseen. Hän oli ollut Dracon kanssa samassa koulussa viisi vuotta, ja tiesi tästä vain huonot puolet ja oli tutustunut niihin turhankin läheisesti. Mutta positiivisia puolia hän oli alkanut katsella ja huomata vasta vähän aikaa sitten. Esimerkiksi sen, että Dracon hiukset olivat itse asiassa aika mukavan väriset…

”Ja ei se takamuskaan ole kovin pahan näköinen…” Harry huomasi ajattelevansa. Hän työnsi ajatuksen nopeasti mielestään ja järkytti itseään sillä, että antoi itsensä edes ajatella moista. Hus.

Harry huomasi tulleensa McGarmiwan, Rohkelikon tuvanjohtajan ja muodonmuutosten opettajan luokan eteen. Hän mietti edelleen Dracoa. 

Sitten hän säpsähti.

Myös Draco oli siellä. Yksin.

Harry yritti peittää säpsähdyksensä ja asetteli naamalleen kyllästyneen ilmeen.

Harry käveli ovelle ja yritti avata sen, mutta se oli vielä lukossa. Hän huokaisi ja istuutui oven eteen seinää vasten. Draco istui häntä vasta päätä nojaten toiseen seinään.

Harry vilkaisi Dracoa. Tämä katsoi häntä kysyvästi.

”Miksi noin kyrsiintyneenä, Potter?” tämä kysyi tuttu, vino hymy suipoilla huulillaan ja vasen kulmakarva koholla.

Harry tuijotti kattoon. ”Olin tukehtua puurooni aamiaisella, kiitos kysymästä, Malfoy” Harry sanoi ja käänsi katseensa Dracoon. ”Kivat Guccit muuten” hän ei voinut olla lisäämättä huomatessaan Dracon kengät, jotka olivat juuri ne, jotka hän oli nähnyt tämän keräävän mukaansa Harrodsilta.

Draco hymähti. ”En tiennytkään, että sinulla on silmää muodille, Potter.”

Harry nosti toista kulmaansa ja naurahti. ”Mitä sinä minusta oikeastaan edes tiedät?”

Draco katsoi häntä hämmästyneellä ilmeellä, jota Harry ei itse asiassa hänen kasvoillaan koskaan ennen ollut nähnyt.

Sillä hetkellä ovi luokkaan aukeni ja Harry nousi ylös. Hän asteli sisään. Samalla hetkellä myös Ron ja Hermione saapuivat luokan eteen.

Hermione riensi Harryn luokse. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi huolestuneena.

Harry hymyili tälle. ”Olen, olen aivan kunnossa. Älä huoli.”

He astelivat Ron perässään paikoilleen luokan takaosassa.

”Maha täynnä, Ron?” Harry kysyi Ronilta hivenen ivallisesti.

Ron loi häneen masentuneen katseen. ”Aika loppui kesken, kun tämä kiskoi minut jälleen ajoissa tunnille” Ron kitisi muksaistessaan Hermionea ystävällisesti käsivarteen.

Harry vilkaisi pari penkkiriviä eteenpäin. Draco istuutui juuri paikalleen. Asettaessaan laukkunsa tuolinsa selkänojalle roikkumaan, hän katsahti Harryyn päin. Huomatessaan, että Harry katsoi takaisin, hän käänsi päänsä vikkelästi viereensä istuutuvaan Pansy Parkinsoniin, joka siirsi tuoliaan lähemmäs Dracoa ja räpsytteli suuria silmiään tälle.

”Lehmä”, Hermione tuhahti.

”Anteeksi?” Harry kysyi. Hermione tuijotti Luihuisten porukan suuntaan. ”Pansy? Mitä hän teki?”

Hermione vilkaisi nopeasti Harryyn. ”Äh, anna olla”, hän tiuskaisi.

Harry ei voinut olla huomaamatta, kuinka Hermione käänsi katseensa vielä monta kertaa Luihuis-porukan suuntaan.

”Hiljaisuus, pyydän”, kajahti professori McGarmiwan ääni luokassa, kun viimeinenkin oppilas oli saapunut luokkaan. ”Minulla on tänään ilmoitusluontoista asiaa teille, koskien joululomaa. Asia on näin, että tänä vuonna jostain syystä rehtorimme on päättänyt järjestää tanssiaiset joulun kunniaksi”, professori sanoi hivenen kulahtaneella äänellä.
Asia aiheutti välittömästi kohua luokassa. Tytöt huokailivat onnesta, pojat sen sijaan kyllästyksestä. Harryn päässä pyöri.
”Tanssiaiset sijoittuvat jouluaatonaattoon, 23. päivään siis, eli lomalle. Esitän siis toivomuksena kaikkien lykkäävän kotiin lähtöään vasta jouluaattoon mikäli mahdollista. Nämä, tanssiaiset ovat suurin piirtein samantyyliset kuin toissavuonna kolmivelhoturnajaisten kunniaksi järjestetyt. Oletan, että mahdollisimman moni osallistuu näihin. Tässä on erona se, että pukeutuminen on vapaampi. Juhlamekon ja juhlakaavun sijaan toivomme teidän pukeutuvan vapaammin, mutta kuitenkin siististi.”

Hermione huokaisi Harryn vieressä. ”Tietää siis shoppailureissua” hän loi katseen kahteen ystäväänsä. ”Se tietää sitä, että myös te osallistutte siihen!” Hän kuiskasi Harrylle ja Ronille, jotka huokaisivat ”Okei.”

Seuraavina päivinä koulussa ei muusta puhuttu kuin tanssiaisista, joihin oli enää puolitoista viikkoa. Kuulosti siltä, että koko koulu oli jäämässä ainakin tanssiaisiin. Jostain raosta Harryn onnistui kuulla, että myös Draco oli jäämässä…
Tieto siitä, että näihin tanssiaisiin ei tarvinnut erikseen pyytää paria loi kahdenlaisia tunteita. Pojat olivat erittäin helpottuneita tästä tiedosta, sillä heidän ei tarvinnut yrittää saada yksittäistä tyttöä noin kahdentoista saman lajin edustajan joukosta erilleen. Joten he tunsivat olonsa turvatuksi. Tytöt sen sijaan potivat tästä murhetta. Jos he eivät ottaisi pareja mukaan tanssiaisiin, olisi tässä tapahtumassa sitten kaksin verroin pahempi paine löytää itselleen tanssipari itse paikan päällä.

Harry ja Ron luonnollisesti kuuluivat tähän poikien helpottuneeseen ryhmään. Hermione taas sairasti luonnotonta ulkonäköpainetta, jota pojat eivät tässä olleet ennen nähneet. Hän nälkiinnytti itseään syöden noin kaksi leipäpalasta päivittäin. Lisäksi hän kävi juoksemassa ympäri koulun tiluksia ja kerran Harry ja Ron joutuivat kaikin voimin kiskomaan tytön ylös linnan järvestä, jonne hän väen vängällä oli itsensä vaatinut päästää. Uituaan siellä puolisen tuntia, ja saatuaan lähes hypotermian, pojat puuttuivat asiaan ja kiskoivat hänet ylös jääkylmästä vedestä, jossa tämä uiskenteli alusvaatteisillaan. Hermionen mukaan kylmä karkotti rasvaa ja kaloreita tehokkaasti. Ron kuitenkin raahasi tytön Rohkelikon oleskeluhuoneeseen vaikka tämä kuinka taisteli vastaan. Hän ei puhunut Ronille, eikä sen enempää Harryllekaan loppuiltana.

Harry ei kehdannut sanoa Ronille (eikä varsinkaan Hermionelle), että joka ilta tämän jo nukahdettua, Harry oli yhä hereillä ja nousi vuoteestaan tekemään punnerruksia, vatsoja ja askelkyykkyjä. Oppituntien aikana pakaralihaksia tuli treenailtua tehokkaasti. Eihän Dracokaan näyttänyt huonossa kunnossa olevan…

Öisin Harry näki unia Dracosta, tämän suipoista huulista ja harmaista silmistä. Uniin hiipivät myös linnan syrjäisimmät kolkat, huispauskenttä ja jopa metsä.

Unet olivat hänen mielestään ihania, mutta jos joku makuusalissa taitoi lukitiliksen… Se olisi hyvin kiusallista.

Aamuisin hän moitti ja sätti itseään huonosta itsekurista unien suhteen, kun katsoi alaspäin.

the end of chapter one
Otsikko: Vs: Olethan totta ?
Kirjoitti: Claire - 30.07.2010 21:22:52
Ah, mitä herkkua! Rakastan H/D;ta, ja sitten löydän täältä sellaisella parituksella olevan ficin ja kaiken lisäksi vielä erittäin hyvän sellaisen; ja mikä oudointa, tähän ei ole yksikään minua ennen kommentoinut. Suoranainen ihme.

Todella, todella lupaava fic eikä tässä edetty heti ensimmäisessä luvussa liian paljon (toivottavasti seuraavissakin edetään hitaasti, en haluaisi hirmuista pusukohtausta heti seuraavassa luvussa) ja pidät tämän realistisena. Nauratti vähäsen, kun Harry alkoi pitää Dracosta, kun tämä oli shoppailemassa merkkivaatteita. :D Suloista.

Pilkkuvirheet kiinnittivät alussa huomioni, mutta eteenpäin jatkaessani en enää edes huomannut laisinkaan virheitä. Otsikko voisi olla koukuttavampikin, mutta onhan tuokin suloinen.

Tämä oli oikein lupaava alku, odotan innolla jatkoa!
Otsikko: Vs: Olethan totta ?
Kirjoitti: insatiable - 01.08.2010 13:44:16
voi kiitos paljon ! <::
omasta mielestäni on kiva, kun etenee hitaammin, niin minulla itselläni pysyy mielenkiinto yllä ficciä kirjoittaessani, ja hyvä että pidit siitä ! ^^

voisin jatkoa laittaa tuossa jossain vaiheessa (::
Otsikko: Vs: Olethan totta ?
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 01.08.2010 15:20:19
Aaws, ehdottomasti jåääään seurailemaan! Jatkoa ja pian!<33
Otsikko: Vs: Olethan totta ?
Kirjoitti: insatiable - 02.08.2010 21:32:09
jee, kiitos !!<3'
lisään jatkoa mahdollisesti jo tänä iltana, mutta viimeistään huomenna ^^ !!
Otsikko: Vs: Olethan totta ?
Kirjoitti: insatiable - 02.08.2010 22:49:53
uskaltaudun nyt sitten laittaa tänne tän toisen luvun tästä (:
toivottavasti ei etene liiiian hitaasti tämä teksti !! tässä luvussa tapahtuu jo vähän, mutta seuraavassa vasta sitten hieman enemmän<;
toivon, ettei teksti ole kuitenkaan tositylsää vaikka hidasta onkin !!

enjoy<3'


2.

Joululoman alku koitti. Aamu valkeni valoisana ja lumisena. Kävellessään kahden ystävänsä kanssa Tylypahkan hallin läpi suureen saliin he huomasivat, että koko eteisaula oli koristeltu tekolumella ja myös sinne oli tuotu joulukuusia. Sadat ja taas sadat katosta tippuvat tekolumihiutaleet kimmelsivät heidän ympärillään.

Ron pyöritti silmiään. ”Minusta tämä menee jo hieman yli. Eikö teistä?”

Harry naurahti ja huitoi kohti tekolunta osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Hermione tuijotti kuitenkin vain haltioituneena ympärilleen. ”Tältä täällä pitäisi näyttää joka joulu!” hän huudahti, pyörähti piruetin ja hyppelehti suureen saliin. Pojat katsoivat toisiaan ja peittivät naurutyrskähdyksensä köhimiseen.

”Meinaavatkos Potter ja Ruokahalu osallistua häppeninkiin?” kuului kalsea ääni heidän takaansa. Harry tiesi kääntymättäkin kuka puhui, mutta kääntyi kuitenkin hymyillen vinosti.

”En malta odottaa”, hän vastasi Dracolle. Sitten hänen ilmeensä vaihtui hämmennykseen. Miksi hän vastasi noin? Draco nosti vasenta kulmakarvaansa ja heilautti päänsä takakenoon. Sitten hän naurahti. ”Entä Weezly? Tai siis mikä kysymys tuo nyt on. Totta kai niin kauan kun ruokaa ja juomaa riittää”, hän sanoi katsoen yhä Harrya.

”No se nyt on sanomattakin selvä”, Ron tokaisi. ”Tule”, hän murahti Harrylle, joka irrotti viimeinkin katseensa Dracosta ja asteli Ronin kanssa suureen saliin.

”Mistä tuossa oli kyse?” Ron sihahti Harrylle hampaidensa välistä.

Harry hymähti ja käänsi katseensa Roniin. ”Missä?” Hän vastasi äänensävyllä joka tarkoitti keskustelun loppumista ja bongasi Hermionen. Hän istahti tämän viereen penkille. ”Onhan tuo aula sittenkin aika kiva” hän hymyili Hermionelle ja alkoi lappaa muroja lautaselleen.

Ron istui Harryn viereen, joka hymyili tälle iloisesti. Ron katsoi takaisin oudoksuen. ”No mikäs sinua risoo?” hän kysyi, pyöräytti silmiään ja alkoi syödä.

Syötyään, Hermione kääntyi Harryyn päin. ”Saisinko jutella kanssasi hetken?” hän sanoi hiljaa, niin ettei Ron kuullut. Se ei toisaalta ollut suoranainen ihme Ronin maiskuttaessa ruokaa ehkä turhankin kovaäänisesti.

Harry katsoi Hermionea ja nyökkäsi. ”Toki”. Hän nielaisi ruokansa ja nousi. ”Me menemme jo, tule sitten perästä torniin.” Harry sanoin Ronille. Ron näytti siltä, ettei edes tajunnut, mutta nyökkäsi ja ahtoi lisää puuroa kurkustaan alas. Hermione pyöritti päätään. ”Miten paljon voi ruokaa yhteen ihmiseen mahtua…” hän mutisi itsekseen niin, että vain Harry kuuli, joka tirskahti.

He tulivat eteisaulaan. Hermione katsoi Harrya huolestuneena. Harry tuijotti takaisin hämillään.

”No? Onko kaikki hyvin?” Hermione kysyi.

Harry naurahti. ”Miksei olisi?”

Hermione huokaisi ärtyneenä. ”No, noin viikko sitten olit ihan maasi myynyt ja istuskelit yksin oleskeluhuoneessa ja pohdit ihastumistasi kuin se olisi vakavakin rikos.”

Harry painoi päänsä ja hieroi niskaansa. ”No… Yritän selvitä siitä mahdollisimman hyvin. Yritän työntää asian mielestäni”, hän naurahti ilottomasti. ”Kun se ei ole mikään maailman yksinkertaisin juttu. Katsos, ihastukseni kohde ei ole varsin… sovelias. Jos näin voidaan sanoa”.

Hermione rypisti kulmiaan. ”En nyt ihan ymmärrä…” hän sanoi mietteliäästi.

Harry pudisti päätään. ”Et sinä voikaan ymmärtää. Ei varmaan kukaan voi,” hän huokaisi ja käänsi nyt katseensa kattoon.

”No… Jos vain sanoisit kuka tämä onnekas tyttö on, niin… Voisin ehkä auttaa…?” Hermione sanoi arasti.

Harry hymyili surullisesti. ”No kun siinähän se suurin osa vaikeudesta onkin”, hän sanoi hiljaa. ”Kun se ei ole… Tyttö”. Harry käänsi silmästä Hermioneen joka katsoi häntä ilmeettömänä. Hän avasi suunsa, sulki sen, avasi taas ja sitten hän meinasi sanoa jotain, mutta pysyi hiljaa.

Harry katsoi häntä merkitsevästi. ”Et sano tätä kenellekään, et yhtään kenellekään”.

Hermione nyökkäsi hieman vastahakoisesti ja viittasi portaiden suuntaan. Hän rykäisi kurkkuaan ja kysyi vielä ”Ei kai se ole Ron?”

Harry pudisti päätään. ”Tämä henkilö ei tosiaan ole Ron. Ron on hänen vastakohtansa”.

Lopun matkaa torniin he kävelivät vaitonaisina syventyneinä kumpikin omiin ajatuksiin. Harry tiesi Hermionen miettivän kuka tämä herra oli, Hermione taas tiesi Harryn miettivän kyseistä henkilöä.

Harry ei huomannut Hermionen huolestunutta ilmettä, huulen pureskelua ja Harryyn päin vilkuilua, kun tyttö loppumatkasta mietti omaa ihastumistaan.

***

Ilta toi tullessaan hämärän Tylypahkaan ja sen tiluksille. Harry oli jättänyt ystävänsä oleskeluhuoneeseen Deanin, Seamuksen ja Parvatin seuraan seuraamaan Lavenderin ja Parvatin siskon Padman shakkiottelua. Itse hän oli sanonut tarvitsevansa raitista ilmaa. Todellisuudessa hän tarvitsi vain omaa rauhaa ajatuksilleen ja itselleen. Linna oli hämärä ja viileä. Hänen askelensa kaikuivat käytävillä. Hän oli oppinut olemaan pelkäämättä jokaista ääntä, joka kuului hänen ympäriltään. Nyt hän ei edes kuullut mitään, koska oli niin syventynyt ajatuksiinsa. Hän luonnollisestikin mietti Dracoa. Hän oli aina inhonnut sitä ylimielistä hymyä tämän huulilla, mutta nyt kun hän mietti sitä, se oli todellisuudessa aika söpö. Hän tunsi jonkinlaista vihaa itseään kohtaan. Miksi hän nyt antoi tunteillensa vallan? Eivätkö ne voineet pysyä ikuisuutta piilossa? Niille ei koskaan tulisi vastakaikua, hän tiedosti sen hyvin selvästi.

Kaiku?

Harry höristi korviaan. Hän kuuli askelten kaikuvan samalla käytävällä hänen kanssaan. Jos se olisi joku opettaja, hän olisi hyvin pulassa, hän tiesi sen. Harry pysyi hiljaa paikoillaan. Hän käänsi päänsä askelten suuntaan. Yhtäkkiä askelet pysähtyivät.

”Kuka siellä?” Harry kysyi hiljaa hämäryyteen. ”Voisitko näyttää itsesi?” Hän sanoi hiljaisella ja tärisevällä äänellä.

Vähän matkan päästä kuului naurua. Tuttua naurua.

”Et kai pelästynyt, Potter?” kysyi ääni ja Draco Malfoyn siluetti erottui hämärässä. Pian hän tuli kokonaan esiin. Hän hymyili. ”Oletko sinä ihan hermoheikko?” Hän naurahti.

Harry katsoi tätä pahasti. ”Luulin, että olisit opettaja”, hän mutisi. ”Olet varmaan tietoinen, että olen jäänyt ihan muutaman kerran kiinni käytävillä vaeltelusta yöaikaan”, hänen äänensä hiipui loppua kohti. Miksi hän puhui Dracolle näin? Mikseivät he jo yrittäneet tappaa toisiaan? Tai paremminkin… Miksei Draco jo yrittänyt tappaa häntä? Sen sijaan…


Tämä naurahti.

”Olen tietoinen”, toinen sanoi. Harry ei ollut kuullut ennen tuota äänensävyä. Se oli… ystävällinen.

Harry hymähti. ”Enpä usko, että itsekään olet ollut ihan puhtoinen tässä asiassa”.

Draco nosti tapansa mukaan vasenta kulmaansa. ”Minä en ole puhtoinen monessakaan asiassa” hän sanoi hiljaa.

Harry hymähti taas. ”Sen minä jotenkin voin usk –”, hän vaikeni.

”Mitä nyt?” Draco kysyi.

Askelia. Joku tulee tännepäin!” Harry huusi muodostaen sanat huulillaan äänettömästi ja huitoi toista juoksemaan. Tätä ei tarvinnut kahdesti käskeä.

He juoksivat käytävää, kääntyivät vasemmalle, portaat alas, alas, alas. He huomasivat tulleensa eteisaulaan tekolumikinoksen keskelle.

”Täällä ei koskaan tiedä, mistä itsensä löytää”, Harry sanoi hiljaa ravistellessaan lumihiutaleita hiuksistaan.

Draco tukahdutti naurunsa ja rykäisi. ”Tai näköjään etenkään kenen kanssa” hän sanoi ja loi Harryyn oudon katseen. ”Nähdään huomenna tansseissa” hän sanoi ja lähti kulkemaan kohti tyrmiin johtavaa käytävää. ”Jos et sitten päätä jäädä punkan pohjalle kiinnijäämisen pelossa!” Hän huudahti vielä ja nauroi.

Harry jäi paikalleen seisomaan lumen keskelle. Hän nosti katseensa kohti putoilevia hiutaleita, jotka kimmelsivät aulaan tulevan kuun valossa. Hän ei voinut mitään kasvoilleen nousevalle hymylle. Hän tunsi olevansa niin onnellinen. Niin elossa. Kuin jokin hänen sisällään, jonka olemassa olosta hän ei ollut aikaisemmin tiennyt, olisi herännyt henkiin.


***


Tanssiaispäivänä kaikki tuntuivat nukkuvan puolille päivin. Harrykin nousi vasta puoli kahdelta. Hän oli edellisenä yönä tullut torniin vasta pitkään sen jälkeen, kun muut olivat jo häipyneet oleskeluhuoneesta ja painuneet nukkumaan. Kukaan ei ollut hennonut herättää häntä ennen kuin nyt. Hän heräsi tutuksi tulleeseen tyynyyn naamallaan. Tällä kertaa Ron oli päättänyt pyytää myös Hermionen mukaan ilonpitoon. He vetivät yhdessä Harrylta myös peiton päältä. Harry vihasi tätä, ja he tiesivät sen. Hänen oli pakko luovuttaa ja nousta ylös.

”Mitä nyt?” Hän kysyi samalla kun työnsi lasit nenälleen. Maailma näytti tuskallisen sumealta ilman niitä.

”No yleensä tähän aikaan ollaan hereillä? Ei sen ihmeempää.” Hermione sanoi.

Harry nousi ylös ja käveli ikkunan luokse. ”Siellä sataa lisää lunta. Eikö se lopu koskaan?”

”Lumen tuloa ei voi estää!” Ron huudahti. ”Oletko muuten treenannut tai jotain?”

Harry naurahti. ”Ai minä vai? Ja millä perusteella?”

”Perseesi näyttää timmimmältä. Ei sillä, että olisin jotenkin katsellut tai, että olisin homoseksuaali, mutta… Se näyttää. Jonkun tytön takia vai?” Hän tuli Harryn luo ja tönäisi tätä leikillään.

Harry katsoi Hermionea, joka kohautti olkapäitään. ”Ei, ei ole ketään tyttöä”. Harry murahti Ronille. ”Mitä laitat päällesi illalla?” Hän vaihtoi puheenaihetta. Ron ei kuitenkaan tajunnut tätä.

”Äähm. En tiedä vielä”. Ron sanoi ja käveli arkkunsa luo.”En varmaan mitään erityistä, kun ei oikein ole. Mitä itse?”

Harry käveli arkkunsa luo. Hän veti sieltä vaaleat Dieselin farkut ja valkoisen vaimonhakkaajapaidan. ”Nämä ainakin ja sitten…” hän kääntyi vielä kaivamaa arkustaan Louis Vuittonin monogram-logolla varustetun vyön. ”Tämän”, hän virnisti Ronille. Ron katsoi takaisin ihmeissään.

”Eivätkös nuo ole jotain… designer-juttuja?” Hän kysyi hitaasti kelaillen itseään ajatuksiaan. ”Mistä sinä olet nuo hankkinut?”

Harry hymyili. ”Pääsin käymään kesällä Lontoossa ja vaihdoin hieman velhokultaani punniksi, jästirahaksi siis, ja ostin muutamia vaatteita”. Hän katseli vyötä ylpeänä. ”Eikö olekin hieno?”

Ron hymyili vaisusti. ”Onhan se…” Sitten hän kääntyi oman arkkunsa puoleen ja otti sieltä farkut ja mustan t-paidan. ”Voisin sitten kai laittaa nämä”.

Hermione nousi sängyltä. ”Minäkin voisin mennä katselemaan omia vaatteitani. En halua olla ihan harmaahiiri muihin verrattuna”. Hän hyppelehti pois huoneesta.

Ron katseli päätään pudistaen Hermionen menoa. ”En käsitä mikä häneen on mennyt”.

Harry naurahti. ”Hän on tyttö. Tarvitseeko se sen suurempaa selitystä?”

Seuraavat viisi minuuttia heti kuluttivat pukeutumiseen.

”No?” Ron kysyi kaiken pukeutumisen jälkeen. Hän oli pukenut päälleen tummat, kulutetut farkut, mustan t-paidan ja normaalia siistimmät mustat nauhakengät.

Harry katsoi häntä arvioiden. ”No, jos rehellisiä ollaan… Se kaipaa vielä jotain.”

Ron huokaisi. ”No, minulla ei valitettavasti ole mitään ihmeempää.”

Harry hymyili hänelle. ”Sitten minun on varmaan aika antaa joululahjasi, vaikka vielä ei sen aika olisikaan”. Hän iski vitsillä silmää, ja otti
matka-arkustaan paketin. Hän viskasi sen Ronille. ”Siinä. Hyvää joulua ystäväiseni!”

Ron repäisi paketin auki ja hänen suunsa loksahti hämmästyksestä auki. Hän nosti paketista valkoisen nahkavyön.

”Mitä tykkäät?” Harry kysyi hymyillen.

Ron kääntyi katsomaan häntä. ”Tämä on kyllä tosi hieno, vaikka en tiedäkään mikä merkki tämä on ja varmasti oli kallis… Joten kiitos Harry. Tämä on oikein hieno”.

Harry naurahti. ”Se on Fendin. Ajattelin, että se olisi sinulle juuri fabuleux. Ja joo, se oli kallis”.

Ron hymyili Harrylle kiitollisena ja laittoi vyön päälleen. ”No, onko nyt parempi?”

Harry nosti peukun pystyyn. ”Fantastique”.

Ron purskahti nauruun. ”Mistä lähtien olet ollut ranskan taitaja?”

”En minä osaa kuin muutamia sanoja, joita olen kuullut sieltä täältä. Esimerkiksi kolmivelhoturnajaisten aikaan kuulin usein, kun Fleur puhui ranskaa”, Harry hymyili Ronille. ”Ja pitäähän sitä nyt jollain elvistellä”.

***

Kun Ron lähti syömään päivällistä (vaihdettuaan ensin normaalit Ron-vaatteet päälleen), Harry sai vihdoin omaa rauhaa itselleen. Hän kävi maate sängylleen ja antoi ajatuksilleen vallan. Tottahan toki hän oli ranskaa Fleurin kuullut puhuvan, mutta ei se mikään syy ollut siihen, että hän sitä osasi. Noin kuukausi sitten hän oli kuullut Dracon, kenenkäs muunkaan, sanovan kahdelle jykevälle ystävälleen (Vincent Crabbe ja Gregory Goyle), että ei ole minkään maailman kansalainen jos ei osaa ranskaa, joka kuulemma on maailman kieli. No, ranskan kirjaa ei ollut vaikea saada Tylypahkan kirjaston kokoisesta arkistosta.

Harry ei itse asiassa tiennyt, miksi hän teki jotain tuollaista, kun mitään sidettä Dracoon ei ollut. Tai olihan heillä side, vahva side vihamiehinä kuusi vuotta. Harry ei ollut varma, mitä hän tänään Dracon nähdessään tekisi. Hänen sisällään oli suuri tarve saada tanssia hänen kanssaan jonkin rytmikkään kappaleen soidessa, ja nähdä kuinka tämä tanssi. Kuinka hän liikuttaisi käsiään, jalkojaan, lanteitaan, niskaansa. Kuinka hänen ilmeensä muuttuisi…

Draco…

Ja Harry vaipui jälleen kerran unten maille Draco mielessään. Ja siitä seurasi tottakai Harryn mieleinen unikokemus...

***

Kun kello löi viimein kahdeksan illalla, Harry huomasi nukkuneensa siihen asti. ”Vitun Ron…” Harry marisi itsekseen, koska tämä ei ollut herättänyt häntä.

Harry kapusi nopeasti ylös vuoteestaan ja säntäsi oleskeluhuoneeseen. Se oli jo tyhjä. Ei ristin sielua missään.

Harry saapui suuren salin eteen ja suurin osa ihmisistä oli jo sisällä. Hän vilkaisi itseään ikkunan heijastuksesta ja astui sisään.
Tapahtuma oli jo täydessä käynnissä. Harry huomasi Hermionen ja Ronin tanssilattialla. Harry ei voinut olla naurahtamatta Ronin omalaatuiselle tanssityylille. Hermione tanssi erittäin kauniisti, mutta hän vilkuili koko ajan ympärilleen kuin etsisi, tai pelkäisi jotain. Hänellä oli päällään pikkumusta ja jalassaan punaiset stilletot. Hänen kaulaansa kiersi punainen helminauha ja kädessä oli niin ikään punainen rannekoru.

”Harry!” kuului jostain hänen läheltään. Ginny Weasley juoksi hänen luokseen hymy naamalla. ”Haluaisitko tanssia?” tämä kujersi.

Harry hymyili, mutta vastasi kuitenkin, ”En ihan vielä, ehkä myöhemmin, kiitos”. Hän ei jäänyt odottamaan vastalauseita, vaan suuntasi askelensa kohti salin keskiosaa, johon oli pystytetty… ”Suihkulähde?” Harry sanoi itsekseen. ”Dumbledore on tosiaan tulossa vanhaksi…”
Harry istuutui pöytään, joka oli salin laidalla, tanssilattian vieressä. Hän tähyili Dracoa. Tämä ei ollut ainakaan tanssimassa.
Harry hymyili katsellessaan muiden tanssia. Yllättävän moni, ja yllättävän moni hyvännäköinen tyttö, tuli pyytämään häntä tanssimaan, mutta jostain syystä hän tunsi suurta tarvetta kieltäytyä.

Harry heilutteli itseään musiikin tahtiin ja katseli ympärilleen. Miksi Draco ei ollut vielä paikalla?

Kohta, jostain kuin tyhjästä, Pansy Parkinson ilmestyi hänen eteensä. Harry nosti kulmiaan. ”Haluatko sinäkin tanssia vai…?”

Pansy naurahti kimakasti. ”Usko unelmiisi, Potter. Dracolla on jotain asiaa sinulle. Älä kysy mitä. Varmaan hän haluaa vain – No, tappaa sinut. Siunattu mies”. Pansy sanoi heleästi. ”Hän on aulassa. Mene”, hän käski kovalla, syyttävällä äänellä ja silmät pullistuneina hieman. Sitten hän purjehti tiehensä.

Harry jäi katsomaan tämän perään. ”No, niin kai sitten”, hän ajatteli itsekseen.

Harry nousi pöydästä ja katseli ympärilleen. Dracon porukka juorusi salin toisella puolella ilman prinssiään ja he katsoivat ja osoittelivat Harrya, kun tämä käveli salin läpi epävarmana omasta itsestään ja liikkeistään. Erityisen epävarma hän oli siitä, mitä Draco hänestä halusi. Varmaan tosiaan sanoa, että kuole pois paska Potta. Harryn mieliala laski pakkasen puolelle ja käveli viimeiset askelet kohti eteisaulaa kovin hitaasti. Mitä muuta hän voisi odottaa tältä?

Harry näki Dracon vaalean tukan ja tämän kasvot tekolumikinoksen takana. ”Huh”, hän puhahti vielä ja käveli kohti loppuaan.

*

Draco Malfoy seisoi yksin Tylypahkan eteisaulassa ja tähyili, joko Harry saapuisi. Ei vielä. Ei vielä. Ei vielä…

”Perkeleen Pansy, sanoiko hän Potterille mitään?...” Draco ajatteli mielessään ja laskeutui istumaan seinää vasten.

Tämä puoli vuotta oli ollut hänen elämänsä tuskaisinta. Ei perheen tai ystävien kannalta, tai edes koulun. Draco oli löytänyt itsestään aivan uuden puolen, tunteikkaan ja herkän. Hän oli alkanut huomata sen olemassa oloa kesäloman aikana Lontoossa ollessaan. Hän naurahti mielessään sille, kuinka hän oli nähnyt Harryn piileskelevän Harrodsilla vaaterekkien takana. Luuliko se hölmö, ettei Draco tosiaan huomannut häntä? Normaalisti Draco olisi hyökännyt Harrin kimppuun, mutta silloin hän oli tuntenut jotain muuta.
Harry oli ollut yksin, ja häntä selvästi kiinnosti, mitä Draco keräsi mukaansa ja kuinka hän käyttäytyi. Se oli täysin uutta. Normaalisti he vain olivat kiinni toistensa kurkussa. Dracon tunteisiin kolahti myös se, että Harry ei näyttänyt tuomitsevan häntä. Hän vain seurasi kuinka Draco toimi. Ei kukaan muu hänelle koskaan ollut niin tehnyt. Kaikki mielistelivät häntä, matkivat häntä ja odottivat hänen sanovan seuraavan ohjeen. Ensimmäisenä kouluvuonna, matkalla Tylypahkan pikajunassa Draco oli yrittänyt saada myös Harrysta eräänlaisen palvelijan itselleen. Mutta tämä oli kieltäytynyt heti kättelyssä. Jo se oli jollain lailla sytyttänyt Dracoa. Tästä ei kuitenkaan tiennyt kukaan muu hänen lisäkseen.

Nyt Dracon mielestä oli kaikesta heidän vihastaan ja muusta huolimatta, oikea aika kertoa Harrylle. Hän tiesi tekevänsä itsestään täyden pellen, mutta ehkä ihmiset silloin tajuaisivat, että hän ei ole vain sätkynukke isänsä teatterissa, vaan hän on ihminen, jolla on tunteet, ja joka haluaa elää kuin ihminen.

Draco näki Harryn tukkapehkon tekolumikinoksen takaa ja nousi seisomaan. Hän loihti kasvoilleen oman ilmeensä, eli vinon hymyn ja hieman ylimielisen katseen.

Draco ravisti vielä päätään, naksautti niskansa ja pyöräytti silmiään.

Nyt hän oli valmis kohtaamaan nöyryytyksensä.

Ilme piti.

Tottakai.

the end of chapter two .
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 03.08.2010 14:37:19
Ihana luku! Jatkoa, jatkoa! Jippppiiiii! Okei, ehkä yrittäisin saada jotain rakentavaa aikaiseksi...
 Draco on ihana. Hermione arvaa ihan varmasti kuka Harryn ihastus on. No muuta rakentavaa ei tule, jatkoa???
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 03.08.2010 21:53:40
hehee, voi kiitos !! ^^

jatkoa laittelen mahdollisimman pian<:: !!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
Kirjoitti: Claire - 04.08.2010 12:02:42
Aivan liian ihana ficci! Ja ei, tämä ei todellakaan etene liian hitaasti. Omasta mielestäni aika sopivasti, itseasiassa voisi olla vieläkin hitaampaa toimintaa, mutta näh, mitä sitä enää nyt muuttamaan? Sitäpaitsi hyvä näin. Kuitenkin, joo. Tämä on niin helppolukuista ja viihdyttävää tekstiä, alkoi itselläkin sydän pamppailla jo tuossa kun Harry käveli tyhjällä käytävällä ja sitten näki Dracon... Naws. ♥

Ei tässä muuta, lisää jatkoa odottelen innoissani.
Otsikko: Vs: Alkuun ja takaisin, K-11
Kirjoitti: MissWeasley - 04.08.2010 13:21:13
Voi voi, mua vähän epäilyttää toi Hermionen ihastus...
Mut hei, tää on ihana! Jatkon lisää!:)
Ei etene ainakaan liian hitaasti, joissain ficeissä ei tapahdu mitään viä kymmenennessäkään luvussa :o
Jatkoo!:)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 04.08.2010 21:21:55
aww, kiitoskiitos ^^<3'

jatkoa tulee pian, lupaan sen !! <:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 2. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 05.08.2010 17:15:19
Tässä nyt sitten luku numero kolme<:

pahoittelen, että olen unohtanut laittaa lukujen alkuun niiden nimet, mutta nyt voin korjata asian ja kertoa, että;
1. Miettivä mieli
2. Keskiyön kilpajuoksu

Ja sitten 3. luku !! tämä on hieman lyhykäisempi, kuin muut, mutta luku 4 on jo valmis, niin laitan sen heti kun mahdollista mikäli halua on ^^
toivon, että pidätte !!<3'

*

3.

Ensikosketus


Harry katsoi Dracoa hetken ja huokaisi, ennen kuin lähti tätä kohti. Tällä oli yllään valkoinen kauluspaita, Dieselin farkut ja valkoiset nauhakengät Pradan tuotantoa.

"Mielettömän seksikästä, huh", Harry huomasi miettivänsä.

Harry käveli kohti Dracoa, joka huudahti; ”Mikä kesti Potter?”

”No en mielelläni lähde tulemaan, kun tiedän käveleväni jälleen uuteen tappeluun kanssasi, mutta… Mitäpä tuosta”, Harry tokaisi.

Draco naurahti. ”No, en tällä kertaa ajatellut tapella, mutta hyvä kun vähän jännitit, koska siitä tiedän, että sinä tiedät, että minä olen se voitokkaampi”. Draco sanoi ja virnisti.

Harry katsoi toista kyllästyneesti. ”Et sitten monimutkaisemmin osannut muotoilla lausetta?”

”Voi, kyllä minä osaan, mutta en näe siihen tarvetta. En tiedä, kuinka aivokapasiteettisi reagoisi kyseisiin lauserakenteisiin”.

”Hah, hah, haa”, Harry sanoi kolkosti. ”Onko sinulla jotain asiaakin? Vai voinko mennä nauttimaan seurastani itseni kanssa?”

”Se lienee varsin miellyttävää?” Draco sanoi huvittunut ilme kasvoillaan.

”On. Tiedäthän sinäkin varmaan, että olen aika ihana”.

Draco kohautti olkapäitään. ”En minä tiedä”, hän sanoi. ”Mutta ottaisin siitä mielelläni selvää”, hän sanoi ja astui vaivihkaa lähemmäs Harrya.

Harry hätkähti. Oliko hän kuullut ja nähnyt oikein? Flirttailiko Draco hänelle? Oliko tämä juuri tullut häntä
lähemmäs? ”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”

Draco hymyili viekkaan näköisesti. ”Siitä en tiedä, miksi sinä juttelet minulle, mutta minulla on omat tarkoitukseni”. Hän lipaisi kielellään nopeasti kapeita huuliaan ja heilautti kulmiaan nopeasti.

Harry ei oikein käsittänyt tilannetta, mutta se tuntui… miellyttävältä. Hän astui epäröivästi askelen lähemmäs Dracoa, joka teki samoin.

”En tiedä, mistä se johtuu, mutta jostain syystä… Sinä kiehdot minua, Harry Potter”, Draco kuiskasi. ”Sinä olet niin… erilainen”.

Harry hämmästeli Dracon sanoja. Hän oli pyörällä päästään eikä tajunnut mitä tapahtui.

Harry ei ehtinyt edes liikahtaa, kun Draco astui vielä lähemmäs, ja oli nyt lähes kiinni Harryssa. Harry pidätti hengitystään, kun Draco nosti kätensä, ja laski ohuet, vaaleat sormensa Harryn poskelle ja siveli sitä.

”Mitä mietit, Potter?” Draco kuiskasi hymyillen.

Harry avasi suunsa, mutta ääntä ei kuulunut. Hän yritti uudestaan. ”Mi-minä olen hieman ymmälläni, siis, siis.. Minä kiehdon sinua?” Harry sai kakistetuksi ulos.

”Enkö minä sitten kiehdo sinua?” Draco kysyi hiljaa hänen huuliensa melkein koskettaen Harrya.

”No, toki… kiehdot siis”. Harry rykäisi tässä välissä. ”Mutta en olisi odottanut sinulta samaa”.

Draco hymyili hänelle ja puraisi huultaan. ”No.. Tässä nyt kuitenkin olemme”.

Sitten, täysin varoittamatta, Draco painautui Harryyn aivan kiinni ja painoi huulensa Harryn poskelle. Harry ei voinut muuta kuin seisoa paikoillaan hengittämättä. Se kesti vain hetken, mutta silti tuntui, kuin hän olisi lentänyt taivaaseen ja takaisin. Hän ei sillä hetkellä tuntenut, eikä muistanut mitään muuta kuin Dracon kiinni hänessä itsessään. Hetki oli taivaallinen, mutta epäuskottava.

Lopulta Draco irrotti huulensa. Tämä hymyili. Ei sitä vinoa hymyä, vaan aitoa, onnellista hymyä.

”Sinulla on pehmeä iho, Potter”, Draco sanoi ja sipaisi Harryn hiuksia sormillaan. Hänen kätensä värisi hieman, mutta Harry ei välittänyt siitä, vaan sulki silmänsä ja nautti hetkestä.

Sitten hän heräsi transsistaan.

”No, mitä me nyt tehdään?” Harry ei voinut olla kysymättä ja rikkomatta tunnelmaa.

Draco hymyili. ”Älä hätäile ,Potter, sillä sitä en tiedä vielä, mutta helvetti, siitä meinaan ottaa selvän!” hän sanoi ja asteli tiehensä. Hän kuitenkin kääntyi vielä Harryyn päin. ”Nähdään huomenna. Huispauskentällä. Puoli seitsemältä,” Sitten hän käveli muitta mutkitta suureen saliin leveä virne naamallaan.

Harry jäi seisomaan paikoilleen yrittäen koota selvää selitystä sille, mitä juuri äsken oli tapahtunut.

Hetki kuitenkin katkesi nopeasti Ronin huutoon. ”Harry?”

Harry kokosi itsensä. ”Niin?” hän kysyi ja käveli Ronin luo.

”Missä oikein olet ollut?” Ron tivasi kovaan ääneen käsiään levitellen.

Harry nosti kulmiaan. ”Kävin vain ulkona kävelemässä”, hän valehteli nopeasti ”tarvitsin raikasta ilmaa”.

Ron katsoi häntä tarkasti ”Okei. Minä kuulin Luihuisten puhuvan jotain, että Draco olisi halunnut tavata sinut? Mitä se meinaa?”

Harry punastui hieman, kun äskeinen hetki Dracon kanssa nousi jälleen hänen mieleensä. ”Se ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa,” hän sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman uskottavalta. Se oli helppoa ottaen huomioon Ronin älykkyysosamäärän.

Ron nyökkäsi. ”Minä menen vielä syömään, tuletko mukaan?”

”Kai minä voisin”, Harry sanoi ja lähti Ronin perässä kohti salin seisovaa pöytää, jossa oli jos minkäkinlaista syötävää ja
juotavaa.

Kun istuutuivat pöytään syömään, Harry katsahti tanssilattialle ja parahti niin huvituksesta, kuin ehkä kauhustakin. ”Mihä?” Ron kysyi suu täynnä hanhenmaksamuhennosta. Harry osoitti sormellaan tanssilattialle, ja siellä suuntaan, jossa Hermione heilui ympäriinsä ja näytti siltä kuin kohta kaatuisi. Hän oli täysin musiikin lumoissa eikä näyttänyt huomaavan ympärillään tanssivia ihmisiä, talloessaan vähän väliä näiden vapaille.

Ron pärskähti naurusta, niin että tämä meinasi tukehtua ruokaansa. Harry pyöräytti silmiään ja hakkasi tätä selkään.

”Minusta tuntuu, että Hermione taisi ottaa Seamuksen tuomaa tuliviskiä hieman liikaa, vai?” Ron sai sanottua naurunsa lomasta.

Harry pyöritti päätään. ”Meinaatko?”

”Juurikin näin”, Ron vastasi.

He tuijottivat yhdessä Hermionea hetken aikaa. Sitten he nousivat yhtä aikaa ja juoksivat tanssilattialle. He tarttuivat
Hermioneen ja vetivät tämän yhdessä tuumin pois uteliaiden katseiden ulottuvilta.

Hermione tiettävästi taisteli kaikin voimin vastaan, mutta hänen sen hetkisessä tilassaan se oli melko säälittävä yritys.

”Lopettakaa, te tyhmät sorsaperseet senkin senkin –!” Hermione huusi ja yritti huitoa poikia käsillään.

”HEI!” Ron huusi kovaa ja äkäisesti. ”Sinun takiasi minä en saanut mahaani täyteen!”

Hermione vaikeni, mutta tirskahti saman tien. Sitten hän repesi käytävää vavahduttavaan nauruun

 ”Ron... Harry on tätä nykyä vähän... Muuttunut. Ei ihan oma itsensä”, Hermione kuiskasi Ronille naurunsa lomasta ja naurunkyynelet vuosivat hänen silmäkulmistaan. Harryn kasvot kiristyivät hieman Hermionen sanojen myötä. Ron rypisti kulmiaan. Sitten Hermione heristi sormeaan kuin professori McGarmiwa. Hän seisoi hetken suu auki kuin sanoakseen jotain, mutta sitten hänen silmänsä sulkeutuivat ja hän retkahti Harryn käsille.

”Hmm. Luulen, että hän sammui”, Harry sanoi hiljaa ja hymyili hiukan.

Ron katsoi häntä kuitenkin vakavasti. ”Mitä Hermione tarkoitti äsken tuolla ilmauksellaan sinusta?”

Harry käänsi katseensa Roniin. ”Ei mitään. Hän ei ole ihan selvin päin nyt.”, Harry sanoi lujasti ja yritti hymyillä. Hymy muistutti kyllä pikemminkin irvistystä.

Ron meinasi vielä jatkaa aiheesta, mutta piti ilmeisesti parempana pitää suunsa kiinni, koska viittasi eteenpäin.

Matkan Rohkelikon torniin, he kulkivat vaitonaisina kuunnellen Hermionen hiljaista kuorsausta.

Harry vilkaisi vähän väliä Roniin, joka näytti hyvin huolestuneelta ja ahdistuneelta.


the end of chapter three
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 05.08.2010 18:02:33
Ihana luku! Repesin pahasti tolle Hermionen juomisepisodille, :D . Jatkoa vaan.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 05.08.2010 22:00:54
kiitän sinua jälleen ^^ !!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: Claire - 06.08.2010 15:08:09
Oh, tämähän etenee oikein mukavasti. En ehkä olisi toivonut tuota ensikosketusta vielä näin nopeasti, olisin halunnut uppoutua enemmän vielä tarinaan, mutta kyllähän se nyt jo kutkutteli vatsassa. Söpöä oli. ;) Jatkoa pyydän hartaasti!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 06.08.2010 17:42:38
voeei, no toivottavasti ei nyt ihan plörinäks menny :D:D
kiitoksia kommentista ^^<3'
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: Feliicia - 07.08.2010 10:22:35
Uusi lukija ilmoittautuu!
Kolmannessa luvussa Herminen juominen oli aivan mahtavakohta. Repesin sille :)
Lainaus
”On. Tiedäthän sinäkin varmaan, että olen aika ihana”.

Draco kohautti olkapäitään. ”En minä tiedä”, hän sanoi. ”Mutta ottaisin siitä mielelläni selvää”, hän sanoi ja astui vaivihkaa lähemmäs Harrya.

Harry hätkähti. Oliko hän kuullut ja nähnyt oikein? Flirttailiko Draco hänelle? Oliko tämä juuri tullut häntä
lähemmäs? ”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”
Tämä oli yksi monista lempikohdistani. Draco on vain niiin ihana tuossa ja muutenkin. Haluan ehdottomasti lisääääää, jatkoa! :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 07.08.2010 18:47:58
jee, kiitos ^^
joo yritän vähän syventää hermionenkin hahmoa tässä, ja sitten jostain tuli tuo idea :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: MISSYOU - 13.08.2010 22:12:34
”Mmm… Mitä meinaat?” Harry kysyi epävarmalla äänellä ja astui askelen kauemmas. ”Ja miksi me emme
tappele? Miksi ylipäätään juttelemme?”
Draco hymyili viekkaan näköisesti. ”Siitä en tiedä, miksi sinä juttelet minulle, mutta minulla on omat tarkoitukseni”. Hän lipaisi kielellään nopeasti kapeita huuliaan ja heilautti kulmiaan nopeasti.
Toi oli niin... niin... AWW! Jatkoa pian? <3
PS... sori, rakentava jäi jonnekki.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: LittlePinkFreak - 14.08.2010 00:34:28
Eii! Tää ei saa loppua vielä! Mä en oo saanut vielä tarpeekseni Dracon flirttailusta ja siitä, kuinka Harry ei pysty sitä kunnolla käsittämään :D Tää ficci on tosi hyvä! Rakastan juonta ja Hermionee kännissä..  ;D Se oli hauskaa kyllä! Teksti on sujuvaa ja .. En keksi muuta tähän :D En oo todellakaan hyvä kommentoimaan muiden töitä. Ja ehkä mun ei kannattaiskaan mutta olkoon!
Kiitos tästä ja jatkoa pyydän!! <3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 15.08.2010 16:57:49
kiitosta ^^

jatkoa laittelen tämän illan aikana, taukoo tullu vähän koneen hetkellisen itsensä irtisanomisen takia<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 3. luku !!
Kirjoitti: insatiable - 20.08.2010 21:57:58
Pahoittelen, pahoittelen, että laitan jatkoa vasta nyt !! Syy on tietokoneeni, joka ei suostunut yhteistyöhön vähään aikaan, mutta onnistuin kuitenkin saamaan tämän tänne vihdoin<:

viides luku on jo lähes valmis sekin, joten yritän parhaani mukaan sen pian laittaa, mikäli haluatte<3'

*


4.

Auringonnousu

Harry käänsi kylkeään ja vilkaisi kelloaan. Se näytti jo viittä vaille kuutta.

Harry huokaisi.

Hänen täytyisi nousta aivan pian ja lähteä huispauskentälle.

Harry ei ollut vielä päättänyt, aikoiko hän mennä tapaamaan Dracoa vai ei. Asia oli monimutkainen. Entä jos Draco virittikin hänelle jonkinlaista ansaa? Jos tämä vain pilaili Harryn kustannuksella?

Harry sulki silmänsä.

Eilisen illan hetki Dracon kanssa oli ollut jotain, jota hän oli odottanut pitkään. Ja hetki oli ollut jotakuinkin sellainen, kuin hän oli sen suurimmissa unelmissaan kuvitellut. Hän ei vain jaksanut uskoa sen olevan totta.

Harry kumartui sängystään matka-arkkunsa ylle ja kaivoi sieltä Kelmien Kartan.

”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni”, Harry kuiskasi ja tähtäsi sauvallaan kartan keskelle.

Karttaan alkoi muodostua viivoja ja kuvioita ja lopulta koko Tylypahkan pohjapiirros muodostui siihen. Harry etsi katseellaan Luihuisten tupaa ja sieltä tiettyä tuvan prinssiä.

Täplä ”Draco Malfoy” ravasi edestakaisin Luihuisen oleskeluhuoneessa.

”Ilkityö onnistui”, Harry kuiskasi.

***

Draco Malfoy nousi istumaan sängyssään.

Oliko kello tosiaan vasta noin vähän?

Draco sukaisi hiuksiaan oikealla kädellään samalla, kun nousi sängystään ja asteli oleskeluhuoneeseen.

Hän käveli takan luo, sitten hän istuutui sohvalle. Hän nousi siitä ylös.

Draco ei osannut asettua pakoilleen, joten hän asteli vain ympäriinsä.

Hän tapaisi Harryn puolen tunnin päästä.

”Mitä minä oikein teen?” Draco kuiskasi itsekseen ja pyöritti päätään.

Hän tunsi olonsa luonnottoman epävarmaksi. Hän ei koskaan tuntenut itseään epävarmaksi.

Draco käveli oleskeluhuoneessa riippuvan peilin luokse ja katsoi itseään siitä. Hänen peilikuvansa katsoi takaisin oudoksuen ja arasti.

Draco pyöräytti silmiään.

”Vittu”, hän kuiskasi itsekseen ja naksautti niskansa. ”Luota itseesi, paskapää”, Draco käski peilikuvaansa ja lähti sitten kohti makuusalia. Hänen täytyisi laittaa päälle jotain coolia, mutta ei mitään liian tyrkyttävää.

Tukka myös hyvin, kiitos.

***

Harry astui ulos linnan suurista ulko-ovista hyiseen ulkoilmaan, joka hytisytti hänen lihaksiaan. Lunta oli satanut viime yönä taas
taivaan täydeltä, ja yksiä jalanjälkiä lukuun ottamatta hanki oli koskematon.

Harry virnisti. Draco oli siis ainakin jäljistä päätellen jo kiiruhtanut kentälle.

Lumi kimalsi aamun hämärässä. Oli aivan hiljaista.

Harry veti keuhkonsa täyteen kylmää, raitista ilmaa ja lähti sitten kävelemään linnan vierustaa huispauskentälle päin. Hänen Conversensa upposivat lumihankeen ja farkunlahkeet kastuivat. Harry seurasi toisia jalanjälkiä, jotka johtivat suoraan kentälle.

Saapuessaan kentän oviaukolle, Harry pysähtyi hetkeksi katsomaan edessään aukeavaa näkymää.

Kentän hanki oli täysin koskematon, ja katsomot, jotka kohosivat korkeuksiin, olivat nekin aivan lumen peitossa. Kuusi korkeaa maalisalkoa nousivat lumihangesta ja niiden kullatut varret loivat heikkoa kimallusta.

Sitten Harry kuuli askelet sivultaan.

”Pääsit tulemaan,” Dracon pirteä ääni kuului Harryn vasemmalta puolelta. Harry kääntyi tähän päin.

”Tottakai”, Harry vastasi ja hymyili ujosti.

Draco teki äkillisen liikkeen kädellään vasemmalle ja sanoi ”Tule. Haluan näyttää jotain.”

Harry katsoi tätä kysyvästi, mutta lähti kuitenkin kävelemään hänen peräänsä kohti huispauskentän takana kohoavaa kukkulaa.
Draco kääntyi katsomaan Harrya. Sitten hän hymyili ja käänsi katseensa takaisin eteensä.

He saapuivat kukkulan huipulle.

Harryn silmät levisivät. ”Vau”, hän kuiskasi.

Heidän edessään levittäytyi laakeaa maata, lunta silmänkantamattomiin. Sen kaiken komeuden takana, jossain kaukana, aurinko teki nousuaan kohti taivasta.

Lumi värjäytyi valon vaikutuksesta oranssinpunaiseksi. Valo sai lumen hehkumaan kirkkaasti, niin, että Harryn oli pakko siristää silmiään.

”Tämä… On todella...” Harry sai kakaistuksi suustaan. Hän kääntyi katsomaan Dracoa, jonka kylmänharmaat silmät hohtivat aamuauringon loisteessa. Valo sai ne kuitenkin näyttämään aivan erilaisilta. Lämpimiltä.

Draco käänsi katseensa auringonnousua kohti. ”Et tainnut odottaa minusta ihan tällaista, vai?” hän hymähti.

Harry pudisti päätään. ”En todellakaan.”

”Tänne minä tulen usein selvittelemään ajatuksiani ja miettimään,” Draco sanoi kuin itselleen.

Draco heittäytyi lumihankeen selälleen, niin, että kevyt lumi pöllähti maasta sankkana verhona ja satoi sitten hänen ympärilleen.

”Kukaan ei odota. Kaikki näkevät vain… Malfoyn. Tiedätkö? En jaksa sitä. Haluan, tahdon olla muutakin, kuin muiden ihmisten jatkuva pompottaja ja oman isän marionetti hänen julmuuden teatterissaan.” Draco piti pienen tauon puhetulvastaan. ”Haluan sinun tietävän ja näkevän, että minussa on toinenkin puoli. En tiedä, miksi päästän sen valloilleen juuri nyt, ja en tiedä onko se hyvä vai paha… Mutta tahdon, että tiedät, koska, Potter…” Draco käänsi katseensa Harryyn. ”En tiedä, mistä se johtuu, mutta kaikista ihmisistä juuri sinä… olet aina saanut minut hymyilemään.”

Harry katsoi Dracoa ihmeissään. ”Mitä tarkoitat? Kuinka minä olen sinut saanut hymyilemään?” Tämänkin hetkinen tilanne Dracon kanssa tuntui todella epätodelliselta, ja siksi Harry epäilikin sen aitoutta.

Draco hymähti. ”No ainakin sillä, että olet niin saakelin idiootti välillä. Toiseksi sillä, että olet niin tyhmänrohkea sankari, ja aina valmiina muiden luona. Se naurattaa, koska en osaa kuvitella sellaista. Ja muutenkin… Kanssasi on aina ollut verratonta tapella.”

Harry murahti. ”Itse olet tyhmä.” Hän laskeutui lumihankeen Dracon viereen.

Aurinko kipusi yhä korkeammalle taivaankantta pitkin.

He makasivat vierekkäin lumessa katsoen taivaalle.

Tumma ja vaalea.

Puoliverinen ja puhdasverinen.

Viholliset ja ystävät.

Harry nosti kättään hieman ja siirsi sen Dracon käden viereen.

Draco ojensi kätensä, ja laski sen Harryn käden päälle.

Harryn kasvoille nousi pieni hymy, jonka kuitenkin vain hän itse tunsi.

Sillä hetkellä hän ymmärsi; hetki oli aito ja täynnä oikeita tunteita.

Draco huokaisi hiljaa, niin ettei Harry kuullut.

Molemmista tuntui, kuin kaikki muu olisi unohtunut. Aika, paikka, vihat…

***

Harry ponkaisi ylös lumesta. Hänen ajantajunsa oli palannut, ja aikaa oli kulunut kenties jo useampikin hetki.

”Draco, tule, pitää mennä!”

Draco katsoi Harrya ihmeissään. ”Mihin sinulla on kiire, nyt on loma?” hän sanoi raukeasti ja sulki vielä silmänsä.

Harry liikehti levottomana. ”Niin, no, loma tai ei, minun pitää mennä aamiaiselle Ronin kanssa. En halua hänen epäilevän mitään…”

Draco käännähti maassa. ”Minä jään vielä vähäksi aikaa”, Draco sanoi hiljaa. ”Mene sinä vain”, hän jatkoi, kun Harry avasi suunsa.

Draco hymyili.

”Okei”, Harry vastasi ja liikahti epäröiden linnan suuntaan. ”Hmm. Milloin näemme?”

”Etsin sinut kyllä käsiini vielä tämän päivän aikana, Potter”, Draco sanoi hiljaa kasvot kohti taivasta.

Harry seisoi paikoillaan hiljaa. ”Kysyn taas. Mitä me olemme?”

Draco naurahti. ”Olet turhan kärsimätön. Mutta jos sitä mietit, teenkö näin kenenkään muun kanssa, niin ei, en tee. Ja ei, en aio julkistaa tätä meidän jotain-mikälie-määrittelemätöntä-asiaa muille,” hän sanoi samalla, kun nousi ylös maasta.

Harry katsoi Dracoa epäröiden. Draco tuijotti takaisin silmät loistaen auringon valossa toinen kulmakarva tutusti koholla.

Harry nyökkäsi.

”Mene nyt”, Draco sanoi Harrylle.

Harry kääntyi ja lähti kävelemään kohti linnaa.

Matkalla hän selvensi ajatuksiaan Dracon puheista ja yritti ottaa selvää, oliko hän tosissaan, vai oliko hän vain erittäin hyvä valehtelija.

He eivät olleet koskaan ennen tuottaneet keskenään minkäänlaista järkevää keskustelua, siksi tämä varmaan tuntuikin niin oudolta. Lisäksi Dracon rauhallisuus ja hiljainen puheääni herättivät Harryssa hämmennystä. Normaalisti Draco pajatti äänellä, jonka kuuli jo useamman kymmenen metrin päähän, Harrylle hän oli nyt puhunut verkkaisesti, ja ääni oli ollut tuskin kuiskausta kovempi.

Kun tarkemmin ajatteli – Harry hymyili itsekseen – tästä voisikin ehkä hyvällä tuurilla kehkeytyä jotain.

Sitten jossain vaiheessa.

*

Draco katsoi pois kävelevää Harrya, eikä voinut olla miettimättä, mitä pojan päässä pyöri.

Tämä melko varmasti mietti Dracon sanojen aitoutta ja tarkoituksellisuutta.

Se tästä teki niin vaikeaa, lähes kuuden vuoden vihanpito, halveksunta ja sättiminen. Nyt asiat olivat muuttuneet, mutta toisaalta niiden muuttaminen tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä. Eihän Dracocaan voinut olla täysin varma Harryn ajatuksenkulusta.

Ainoa, mitä he nyt tarvitsivat oli luottamus. Luottamus entistä vihamiestä kohtaan.

Ajatuskin tuntui mahdottomalta.

Entä sitten itse toteutus?

Draco käänsi vielä katseensa kohti aavaa näkymää ja taivasta.

Aurinko oli jo noussut korkealle taivaan kannella

Uusi päivä oli alkamassa, ja tuomassa mukanaan omat haasteensa ja oikkunsa.

the end of chapter four
[/i]

Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Feliicia - 21.08.2010 08:30:08
Eka kommaamassa, neljättä lukua! Tämä oli toosi hyvä, Draco oli tosi ihana tuossa :-*
Tietysti haluan viidennen luvun :-*<3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: insatiable - 21.08.2010 22:09:28
jjee ^^
kiitosta <<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Kalju - 21.08.2010 22:35:14
Viides luku, kiitos. Mahtava.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Vaarallinen Komentoija - 21.08.2010 22:43:45
Viides luku! Pakko tulla! Luin neljännen Tietotekniikan tunnilla, mutta en sitten ehtinyt kommentoida :) HALUU VIIDENNEN LUVUN JA KUUDENNEN JA SEITSEMÄNNEN JA KYMMENENNEEN...!!!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: MissWeasley - 22.08.2010 11:21:33
Toi luku oli jotenkin ihanan raikas, ja pirtee ja sillee :D
Jatkoa ootan :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: insatiable - 27.08.2010 17:43:33
kiitoskiitos ihanat ^^<3'

viides luku jo valmis, voois laitella sen tässä piann <::
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Claire - 31.08.2010 19:44:08
Olen tyksinyt tosi paljon näistä luvuista, olet tosi taitava kirjoittaja. Tätä on ilo lukea :) Ja olen pahoillani, että tämän parempaa tekstiä minulta ei juuri nyt liukene. Mutta jos sinulla on se viides luku valmis, niin postaa ihmeessä! Haluaisin mielelläni lukea jatkoa tähän mahdollisimman pian.

Tällee hienosti sanottuna sä siis laitat sitä HETI tai mä TAPAN SUT! Okei vitsi mut ei kuitenkaan;)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Antelope - 01.09.2010 17:57:06

Aaaws, tää on aivan kertakaikkiaan ihana!♥ Draco on niiin söpö. :-*

Jeejee, onko viides luku tulossa tänne piakkoin? Jos ei niin...murr!! >:(

Mä rakastan tätä!!♥


Antelope
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: insatiable - 02.09.2010 22:05:00
aw, kiitti ^^<3'

viides luku tulossa mahdollisimman pian, mutta mulla on yhä ongelmia mun tietokoneen kanssa niin se rajottaa vähän, kun  pääsen käymään koneella aika satunnaisesti :<<

mutta viidennen luvun laitan kyllä !<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: laura´ - 13.09.2010 22:55:00
Tykkäilen kovasti! Todella söpöä tekstiä, musmus. :> Anteeksi, en saa nyt aikaseksi mitään rakentavaa. Ehkä ensi kerralla! Mutta viidennettä lukua kehiin piakkoin?
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: insatiable - 15.09.2010 20:26:51
^^
Jooo, viides luku, niin, jos vaikka tänä iltana sen postaisin tänne, niin olisin itekkin hyvin tyytyväinen !<<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: Natural - 16.09.2010 18:58:49
Oih ihania nuo <3

Pidin varsinkin 4.luvusta ja toivon että 5.luku tulisi <3

odotan innolla! (myös plusaa sitä kun Draco on suosikki hamoni Harry potterissa')
Sori en saanu oikein mitää rakentavaa aikaseks... mutta ihania oli nuo ja se viides on varmasti hyvä <3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: draconair - 26.09.2010 00:46:52
UPEA. 5. osa pian, kiitos! Olen kauan täällä pyörinyt vieraana, mutta nyt oli pakko rekata että pystyn kommentoimaan (vai pystyiskö rekkaamattomanakin kommentoida, en tiiä).

Mutta jatkoa hei, en mitään rakentavaa nyt keksi, sori.  :-\ Draco siis mun lempihahmo, ja se on i-h-a-n-a tässä ficissä!  :-*

Kiitän upeasta ficistä,
- Draconair.

Ps. Toi hidas eteneminen toimii hyvin, oon yleensä lueskellut oneshotteja mutta tää oli kyllä jotain niin parasta!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 4. luku, vihdoin !!
Kirjoitti: insatiable - 28.09.2010 02:01:21
Nyt vihdoin sain laitettua tän viidennen luvun tänne !<:

Tämä luku on aika dialogipainotteinen, mutta toivon mukaan se ei haittaa . Jotenkin sillä hetkellä olin hyvin dialogimaisella tuulella, joten tulos on sen mukainen . Toivon, että pidätte !<3'

*

5.

Ero


Harry saapui suuren salin kaksoisoville, kun kuuli jostain huudettavan omaa nimeään. Hän käännähti äänen suuntaan ja huomasin kahden parhaan ystävänsä kiiruhtavan häntä kohti.

”Missä sinä olet ollut? Et ollut makuusalissa?” Ron tivasi hämmentyneenä.

Harry kelaili hätävalhetta nopeasti päässään. ”Kävin vain tuota, sairaalasiivessä.”

Hermione kallisti päätään. ”Oletko kipeä, vai?”

Harry yskäisi. ”Pientä flunssaa on joo, ei sen kummempia.” Hän väläytti hymyä muulle kahdelle.

Ronin maha päästi suuren kurnaisun ja rikkoi samalla hieman vaivaantuneen hiljaisuuden.

”Jos ruokaa?” Ron kysyi kärsivällä äänellä.

He kävelivät yhdessä saliin.

”Oho. Aika vähän on jäänyt kouluun lomaksi”, Harry haukotteli tassutellessaan toisen kahden perässä pöytään istumaan.

Hermione nyökkäsi. ”Tänään ihan aamusta lähti juna Tylyahosta”, tämä päti.

”RIISIPUUROA!” Ron huusi ja veti kattilan eteensä.

Kaksi kolmosluokkalaista tyttöä katsoi Ronia halveksuen. Ron katsoi takaisin.

”No olisi teidänkin hyvä syödä, luurangot. Yök.” Hän lappoi puuroa suuhunsa Harryn pyöräyttäessä silmiään tytöille. Tytöt naksauttivat niskojaan ja kävelivät pyllyt pyörien pois salista.

”Siis kuka nyt ei haluis olla luuranko, daa?” Harry kuuli toisen sanovan pistävällä nenä-äänellä. Toinen nyökkäili vimmatusti.

Ron tuhahti. ”Mitä tyhjäntoimittajia.”

Hermione mulkaisi häntä äkäisesti. ”Mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa näyttää omasta mielestään hyvältä?”

Ron nielaisi puuroa. ”No mitä pahaa siinä on, jos joku rakastaa ruokaa, ja sitä pitää arvostella, jos nyt itse haluaa syödä kaksi juustonpalaa päivittäin?”

Hermione kurtisti kulmiaan. ”Hyvä pointti”, hän sanoi ja alkoi häkin kerätä lautaselleen kananmunaa ja makkaraa.

Harry liotti teepussiaan kuumassa vedessä. Hän nosti katseensa toiveikkaana Luihuisten pöytään. Hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. Draco tuijotti häntä Blaise Zabinin ja Gregory Goylen välistä. Hänkin liotti teetään. Draco väläytti hänelle hymyn ja vinkkasi silmää. Sitten Dracon ilme muuttui hämmentyneeksi, kun käsivarret ilmestyivät hänen hartioilleen. Harryn ilme valahti. Pansy Parkinson istuutui juuri Dracon viereen ja näytti kehräävän tavallistakin kovemmin. Harry ryysti kitkeränä teetään ja mulkoili Pansya.

Hermione, joka istui Harrya vastapäätä, käänsi katseensa Harryn lailla Luihuisten pöytään. Hänen silmänsä viirustuivat ja tämä tuhahti. Seuraavan minuutin hän mulkoili vihaisena ympärilleen mutristellen huuliaan.

”Kaikki kunnossa, Hermy?” Harry kysyi epäröiden.

Hermione vilkaisi häneen äkäisesti, mutta muutti ilmeensä nopeasti normaaliksi. ”On, toki. Voisin mennä kirjastoon, jos teitä ei haittaa?”

Ronilta kuului suurta helpotusta kuvaava huokaus. ”Harry, tiedätkö tämä tarkoittaa, että saan kerrankin viettää koko aamupäiväni aina puoli yhteentoista täällä, jolloin voin pitää pienen ruokalevon”, Ron haukkasi palan leipää ja jatkoi, ”Shen jälkeen-” hän nielaisi, ”voin tulla puoli kahdeltatoista jälleen syömään lounasaikaan. Mikä autuus! Etkä sinä voi estää minua millään verukkeella.”

Harry ja Hermione katsoivat Ronia masentuneena. Hermione kallisti päätään sivulle. ”Tarkemmin ajatellen voisin nyt opettaa niitä
loitsuja sinulle”, hän virnisti häijysti.

”Turhuutta…”

***

”Mikä kesti?” kuului huuto Harryn edessä avautuvan tyrmän sisältä. Hän astui tyrmään, ja samalla hetkellä ovi rämähti kiinni.

”Tulin niin pian kuin pääsin,” Harry vastasi edessään rennosti seisovalle Dracolle. ”Mikä oli niin kiireistä, että piti laittaa joku random luihuistyttö perääni?”

Draco vilkaisi olkansa yli. ”No asia on tärkeä,” hän sanoi vakavana.

Harry kohotti kulmiaan, ”No?”

Draco käveli Harrya kohti. ”Minun täytyy lähteä Lontooseen. Tänään,” hän sanoi hiljaa ja katsoi Harrya vaaleanruskeiden kulmiensa alta. Harry oli aina miettinyt, kuinka ne olivat noin tummat, vaikka poika muuten oli lähes albiino.

”Niin? Onko se joku ongelma?” Harry kysyi huolestuneena.

Draco rapsutti hajamielisesti päätään. ”No on,” hän lähes kuiskasi. Hän laski katseensa katonrajan sijaan Harryyn. ”Vaikka nyt emme ole sillä tavalla mitenkään sopineet mitään, tiedäthän niin haluaisin silti – niin kuin – tiedätkö…  ettet sinä aikana tapailisi hmm… muita,” hän sai kakistettua itsestään ulos pienen pakotuksen näköisen ilmeen jälkeen.

Harry naurahti hivenen. ”Ketä minä muka tapailisin?”

Draco katsoi häntä hivenen järkyttyneenä. ”Tiedätkö kuinka moni vain tästäkin koulusta juoksisi kimppuusi, jos tietoon tulisi sinun
seksuaalinen suuntautumisesi?”

”Ei yksikään?”

Draco mietti hetken aikaa. ”No näin suoralta kädeltä osaan mainita jo neljä – itseni lisäksi.”

Harryn leuka loksahti hivenen, kun hän sulatteli kuulemaansa.

”No hei, et voi väittää ettet tiedä velhojen olevan vähän, no homppelimpia kuin ne juntit jästimaailmassa?”

”No voin?” Harry sanoi raapien kaulaansa.

Oli Dracon vuoro nauraa. ”No, niin se nyt vaan on. Ja tuntuu, että varsinkin nykyään nuorilla on joku muoti kokeilla samaa sukupuolta,” hän sanoi ja kohautti olkiaan. ”Niin, mutta siis, täälläkin puhutaan ja puheet liikkuvat, joten tiedän aika varmasti kuka tykkää minkäkinlaisesta.”

Harry raapi kaulaansa yhä raivokkaammin tilanteen alkaessa tuntua hänen mielestään varsin ahdistavalta. ”Okei,” hän sanoi hämillään heikolla äänellä.

Draco hymyili rohkaisevasti. ”Mutta minä aion pitää salaisuutesi,” hän sanoi silittäen Harryn poskea  oikean käden etusormellaan.

Harry nyökytteli mykkänä.

Draco otti sauvansa takataskustaan ja heilautti sitä nopealla vedolla ilman halki. ”Minun pitää pian mennä.”

Harry nyökkäsi taas. ”Mitä sinä sinne muuten menet?” hän sai vihdoin kysyttyä.

Draco hieraisi niskaansa vasemmalla kädellään. ”Se on meidän suvun asioita. Voin selittää tarkemmin kun tulen takaisin.”

”Milloin siis tulet?”

”No. Viikon päästä tulen.”

”Viikon?!”

”Niin, Potter. Se tekee yhteensä seitsemän päivää.”

Harry pyöräytti silmiään. ”Se on vain pitkä aika…” hän sanoi arasti.

Draco virnisteli Harrylle. ”Sinun taitaa tulla minua ikävä,” hän härnäsi.

”Eikö sinulle sitten minua?”

”En myönnä mitään.”

Harry kohotti kulmiaan. ”No sittenhän voin ihan hyvin hypätä johonkin toiseen suuntaan, mikäli puheisiisi on luottaminen,” Harry heitti takaisin.

Draco vakavoitui. ”Sinähän sanoit - ?”

”Minä en sanonut vielä mitään.” Harry tokaisi hymyillen.

”No voitko sanoa?”

”Okei. En tapaile ketään viikkoon. Asia selvä.”

Draco hymyili maireasti saatuaan tahtonsa läpi. Yhtäkkiä Harryyn syöksähti tunne siitä jos heidän ”jutustaan” kehittyisi jotain vakavampaakin, hän tulisi todennäköisesti olemaan se tossun alla viihtyvä osapuoli. Hän yritti kohottaa itsetuntoaan omissa silmissään, ja rohkaistui.

”Ennen kuin lähdet, minä haluan pusun, joka riittää seuraavaksi viikoksi. Minä vaadin.”

Draco puraisi huultaan. ”No, jos kerran vaadit…” Ja hän työnsi oikean kätensä Harryn hiuksiin, toisen hänen niskaansa ja antoi huultensa vapautua Harryn huulilla. Hetken päästä Harryn suusta purkautui huokaus, kun Draco siirsi huulensa hänen kaulalleen ja vasenta kättään alaspäin. Harry veti Dracoa yhä enemmän kiinni itseensä.

Sitten jostain oven takaa kuului kolaus.

Salamannopeasti he irrottautuivat toisistaan.

”Mikä se oli?” Harry kuiskasi.

Draco viittasi häntä olemaan hiljaa, ja hiipi ovelle. Hän raotti ovea hieman, mutta käänsi katseensa nopeasti takaisin Harryyn. Hän kohautti olkiaan. "Olemme ihan turhaan kusi sukassa. Ei tänne kukaan eksy."

Harry huokaisi, tällä kertaa helpotuksesta, ja rentoutti itsensä.

”No, oletko valmis kokonaiseen viikkoon ilman minua?” Draco kysyi vihjaavasti ja asteli Harryn luokse.

Harry kohautti olkiaan. ”No, olenhan minä ennen pärjännyt kokonaisen kesälomankin, joten tämä tuskin tuottaa ongelmia.”

Draco mutristi huuliaan. ”Taidat puhua asiaa.”

He katsoivat toisiaan hetken ja purskahtivat sitten yhtä aikaa nauruun.

Draco pudisti päätään yhä hekottaen. ”Tämä on ihan käsittämätön tilanne. Sinä? Minä? Jos tämä on totta, niin kaiken maailmassa täytyy olla mahdollista.”

Harry nauroi hänkin yhä ja raapi taas kaulaansa. ”Älä muuta sano…”

***

Kaksi päivää tyrmän tapahtumien jälkeen Harry istui väsyneenä Rohkelikon oleskeluhuoneen nuhjuisessa nojatuolissa vakiopaikallaan takan ääressä ja seurasi Hermionen tuhoon tuomittua yritystä opettaa Ronille Oppugno-loitsua. Hermionen (puhumattakaan Ronista) hermot olivat kireällä kahden päivän tuloksettoman harjoittelun jälkeen.

”Tauko!” Hermione huusi ja rysähti nojatuoliin.

Ron heittäytyi sohvalle ja pyöritteli taikasauvaansa sormien välissä, samaan tapaan kuin jästit rumpukapuloita. ”Oletko huomannut

Harry, ettei Malfoy ole ollut koululla pariin päivään?” Ron kysyi.

Harry säpsähti ja katsoi Ronia hätäillen. ”Mitä? Miksi olisin huomannut? Miksi kiinnostaisi?”

Ron vaihtoi oudoksuvia katseita Hermionen kanssa. ”Ihan rauhassa vaan. Mietin vaan, kun ei ole näkynyt, että onko sinulla ollut yhtään rauhallisempi olo ilman sen herjoja.”

Harry rentoutui. ”Joo. Joo on ollut. Kyllä. Itseasiassa joo.”

Tosiasiassa hän oli läpeensä ahdistunut tiedostaessaan tosiasian, ettei ollut kuullut Dracosta mitään kahteen päivään. Eiväthän he mitään syvää rakkaussuhdetta vaalineet (ainakaan vielä, Harry mietti toiveikkaana), mutta olivathan he silti sopineet, etteivät tee mitään. Ja kaikista Harryn tuntemista tunteista päätellen hänellä oli ikävä Dracoa.

Samalla hetkellä avoimesta ikkunasta liihotti sisään suuri, ruskeanharmaa pöllö, joka heitti kirjeen Harryn syliin, kaarsi huoneen poikki ja syöksyi takaisin tummaan yöhön. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa.

”Tämä meni nyt vähän ohi,” Harry sanoi ja pudisti päätään.

”Kuka sinulle kirjoittaa tähän aikaan? Yleensä pöllöt tulevat vasta aamulla,” Hermione tivasi.

Harry otti kuoren sylistään ja repi sen auki. Sisältä paljastui kullanruskea pergamentti, jossa oli kaksi sanaa ja nimikirjaimet. Harryn suu levisi hymyyn. Hän virutteli ja nousi tuolista. ”Taidan mennä nukkumaan,” Harry haukotteli ja lähti astelemaan kohti makuusalia.

”Mutta kuka kirjoitti?” Ron huikkasi.

Harry hymyili heille häijysti. ”Saatte joskus ehkä tietää!”

***

Sänkyyn päästyään Harry taitteli pergamentin taas auki ja syvä lämpö levisi häneen.

"Olet mielessäni,
   D.M.”


***

the end of chapter five
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: Merrrí - 28.09.2010 16:19:14
Meh meh, meikä ilmoittaa itsensä lukijaksi. (:

Luin tämän vissiin kolmannen kerran läpi, ja joka kerralla mie ihastelen sinun taitoa kirjoittaa tällasta ^^
Ja nyt aloin miettimään kunnolla tuota Hermionen ihastusta. Itse epäilen että se ei ole ainakaan ihastunu Roniin, ainaki mitä reaktiosta päättelee, tosin saatan olla aika hako teilläki.. :D

Yhden virheen löysin:
Lainaus
hän sai kakistettua itsestään ulos pienen pakotuksen näiköisen ilmeen jälkeen.

näköisen, yks i liikaa (:

Lainaus
Hän virutteli ja nousi tuolista
Tuota virutteli-sanaa vähän ihmettelin, never heard? :3

Sulasin tuolle Dracon lähettämälle kirjeelle ♥

Jatkoa pyydellen,

mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: draconair - 28.09.2010 16:20:09
Ihana luku taas!  :-*

Mitään rakentavaa en nyt keksi sanoa, mutta seuraava osa mahdollisimman pian! ==)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: Natural - 28.09.2010 17:03:40
Ihaa-ana tää luku!
Tää oli ihana ja se Dracon kirje oli nii ihuina<3

Sorry ku en oikein saanu mitään rakentavaa, mut jatkoa odotellen
Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: insatiable - 28.09.2010 20:27:48
kiitoss teille^^<3' !!

niin siis se virutteli tulee siis sanasta virutella, joka on sama asia kuin venytellä, ja siihen sisältyy kimeä pitemmän puoleinen äännähdys :'>

joo kiitos kun kerroit virheen, korjaan sen itse tuonne tekstiin !!:>>

p.s. et ainakaan vaikuta olevan hakoteillä<; anteeksi tekstin lähestulkoinen spoilaus !<3'


Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: Feliicia - 28.09.2010 20:38:07
I-h-a-n-a   luku!!

Toi Dracon viesti oli niin ihana, vaikka se olikin lyhyt.  Rakentavaa on vaikea kasata, mutta mua jäi mietityttämään mikä toi ääni oli kun ne pussas siel tyrmäs, eikai joku nähny??

Kuitenkin ihana luku oli ja odottelen jatkoa!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: insatiable - 28.09.2010 21:43:59
kiitos paljon<3'

rakentavan puute ei haittaa, mutta äänen merkitys selviää pian !!<;
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: draconair - 28.09.2010 22:53:12
Ähähähä mua ihan jännittää! Uus luku pian jookos :3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: rainbowsky - 29.09.2010 01:46:00
siis aivan ihana ficci,tykkään henkilökuvauksista toooodella paljon.
muutenkin olet saanut jotenkin hahmoille enemmän "särmää". kuudetta osaa odotellessa...
ps,piti tehdä tunnus ihan sitä varten että voin tänne tulla kehumaan tätä !
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: insatiable - 29.09.2010 14:28:42
ah kiitos !!<3'

no 6. lukua ei tarvii oottaa yhtä pitkään kuin viidettä sen voin luvata :'>
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: Antelope - 04.10.2010 15:52:56
Aaaah...♥

Tämä oli tosi söpö ja sellanen höppänä-luku.♥ Just mun mieleen. :D

Draco on ihQ.♥ :D

Jatkoaaa, minä vaadin!


Antelope :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: Béren - 12.10.2010 20:13:50
Sais jo jatkua ; DD Rakentava lähti lomalle muta jos nyt jtn yrittäis värkätä.
Kirjoitusvirheitä en pongannu ja pääosin sujuvaa tekstiä. Muutama kohta tökki mutta nyt ei tule mieleen mitkä. ; DD
Draco on aaws ja kaikki muukin silleen <33
Jatkoa ja pian! ; DD <33
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: insatiable - 20.10.2010 16:14:05
hehee, kiitoskiitos ^^<3'

jatko taas viivästyny, sori:<
mutta tänään laitan !!! kunhan saan tekstin tarkastettuna epäviralliselta betaltani takaisin !! <:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 5. luku ilmestynyt, 28.o9. !!
Kirjoitti: insatiable - 24.10.2010 22:22:50
höm. tässä nyt tämä kuudes luku (jälleen pitkään meni ..)
tämä luku on aika dialogipainotteinen, kuten voi huomata, ja tässä ei juonellisesti tapahdu ihmeitä (seuraavassa luvussa sitäkin enemmän), mutta tämä antaa nyt vähän taustatietoa siihen, mitä tarvitaan sitten ficin edetessä<:
voin esimerkiksi spoilata sen verran, että tuo Jeanne-niminen poika Korpinkynnestä (joka on itse keksimäni, heh), tulee saamaan isomaan roolin tarinassa !

toivottavasti pidätte tästäkin luvusta, ja seuraava luku on jo betalla, niin toivon todella ihan oman mielenrauhanikin kannalta, että saan laitettua 7. luvun jo ensi viikon aikana, mikäli sen tänne haluatte<:

p.s. tämä vastaus laatikko näköjään jotain vammaa, ja en saa muokattua tuota tekstiä jostain syystä  hyväks :< laitan tän nyt vaan tuohon ja yritän kohta jälkeenpäin muokata, toivottavasti pystyy<:


6. Oppugno

Joulun aika teki jo loppuaan ja Harryn jouluaattokin oli mennyt vain ihmetellessä ja haahuillessa Dracon äkkinäisen lähdön takia. Oikeastaan koko joululoma oli ollut niin mahdollisimman hämmentävä ja outo kuin koskaan mahdollista. Ainakin Harrysta tuntui siltä. Muiden loma sen sijaan kuulosti olleen jälleen tylsä ja samanlainen kuin kaikki edellisetkin.

Draco ei ollut vieläkään tullut takaisin, mutta se hetki häämötti jo parin päivän päässä. Tämä oli lähettänyt Harrylle kirjeen joka ilta. Jokaisessa oli ollut kaksi sanaa, mutta jokaisessa erilaiset. Kirjeet olivat olleet Harrylle yllätys, sillä hän ei itse osannut kokea heidän suhdettaan vielä ehkä oikeassa mittakaavassa. Harrysta tuntui välillä, että Draco todella tarkoitti mitä sanoi, mutta välillä taas tuntui, ettei tämä kaikki mitenkään voinut olla todellista. Ristiriitaisten tunteidensa takia Harry valitsi tien siitä missä aita on matalin ja antoi mennä päivän kerrallaan.

Dracon heittämän velhohomo-kommentin jälkeen Harry oli alkanut pälyillä ympärilleen hieman uudella tavalla. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä miten kukakin Tylypahkassa oli seksuaalisesti suuntautunut, paitsi sen, että Ron oli Ron. Harry ei myöskään tiennyt keneltä näistä asioista piti kysellä. Hän valitsi jälleen helpoimman tien ja torstaina ennen uuden vuoden aattoa hän uskaltautui poikien yhteisen suihkuvuoron aikaan kylpyhuoneeseen. Ne, jotka sinne rohkenivat mennä siihen aikaan, kuulivat aina juorut, ja sieltä sai selville kaiken aina Millicent Bulstroden vyötärön ympäryksestä Terry Bootin siihen toiseen mittaan. Normaalisti hän ei koskaan käyttänyt kylpyhuonetta siihen aikaan, syystä, että hän tunsi olonsa jotenkin ahdistavan tarkkailluksi, johtuen kenties alastomuudesta.

Harry avasi varovaisesti kylpyhuoneen oven, jonka takaa kuului puhetta ja naurua. Hän livahti nopeasti sisään ja asteli pukuhuoneen perälle. Kävellessään huoneen läpi, hän huomasi huoneen muut henkilöt, joita olivat Rohkelikosta Semus Finnigan ja Colin Creevey, Puuskupuhista Justin Finch-Fletchley ja joku oudon näköinen ruskeatukkainen poika jota Harry ei ainakaan muistanut koskaan nähneensä, mutta arveli tämän olevan Puuskupuhin jäsen tämän ollessa Justinin kanssa. Harry tunnisti lisäksi Anthony Goldsteinin ja Jeanne Môrelin Korpinkynnestä ja Blaise Zabinin Luihuisesta. Paria nurkassa Zabinin kanssa hengailevaa tyyppiä Harry ei tuntenut, mutta tiesi heidän olevan myös Dracon kavereita.

”Harry?” Anthony huudahti nähdessään Harryn. ”Veikkaan etten ole koskaan nähnyt sinua täällä!”

Harry virnisti rohkeasti. ”Joo, käyn yleensä yksin.”

Anthony nyökkäsi. ”Ei täällä ole mitään pelättävää,” hän naurahti.

Seamus tuhahti. ”Paitsi se, että vaikket sitä haluaisi, tietävät kohta kaikki koulun jourukellot jostain syystä, no, tiedät kai?”

Harryn ilme kiristyi. Se outo puuskupuhpoika avasi suunsa. ”No ei nyt kuitenkaan,” hän sanoi rohkaisevasti Harrylle.

”No mutta mikä väli sillä muka olisi jos joku tietä sen?” Jeanne virnuili ranskalaisaksentillaan, joka ärsytti Harrya suuresti.

Seamus nosti kätensä ilmaan. ”Oli miten oli, sillä ei ole nyt väliä, koska kuten tiedätte: nyt on aika juoruta. Julistan siis jokaviikkoisen juorukerhon alkaneeksi. Ja koska Harry uutena uskalsi paljastaa naamansa, saa hän esittää ensimmäisen asian ja tai kysymyksen.” Seamus käänsi katseensa Harryyn, kuten kaikki muutkin (paitsi Luihuispojat, jotka lymysivät keskenään nurkassa).

Harry katsoi muita hämmentyneenä, mutta avasi sitten suunsa, koska tiesi tosiaan mitä kysyisi. ”No, onko totta, että velhoyhteisössä on enemmän homoja kuin jästimaailmassa?”

Muut katsoivat toisiaan miettivästi. Justin raapi leukaansa ja katseli kattoon. ”No tutkimusten mukaan kyllä. Itse asiassa joo. Miksi kysyt?”

”Ihan muuten vaan. Satuin kuulemaan jotain sen suuntaista. Enkä ole koskaan oikeastaan tullut miettineeksi, mistä tunnistaa onko ihminen homo vai hetero,” Harry sanoi yrittäen tavoitella mahdollisimman luonnollista olotilaa.

”Hmm. Ei kai sitä mitenkään automaattisesti päällepäin näe, mutta usein olemuksesta huomaa jos osaa tulkita eleet oikein,” Seamus selitti.

”Mieti vaikka Deania ja hänen olemustaan. Täysi hetero. Ei epäilystäkään,” Justin jatkoi.

”Mutta sitten vaikka Michael Corner,” oli Colinin vuoro sanoa.

”Siinä sinulle homo,” puuskupuhpoika lopetti.

Harryn silmät laajenivat. ”Michael?” Hän kysyi ja purskahti sitten nauruun. ”En usko!”

Muut katsoivat häntä vakavina. ”Totta on se”, Jeanne sanoi.

Harrykin vakavoitui. ”Mutta eikö hän seurustellut Chon kanssa?”

”No seurusteli, mutta ilmeisesti Michael tuli kaapista ulos varsin nopeasti sen jälkeen kun he olivat, no joo”, Justin vastasi.

Harry pyöritteli päätään.

”Onhan täällä muitakin, joista ei olisi koskaan uskonut,” Justin jatkoi ja venytti sormiaan.

Harry katsoi kysyvästi muita.

Seamus virnisti hänelle. ”Otat kaiken irti tästä aiheesta. Mutta siis… Kenet nyt osaisi sanoa tästä näin vain...?”

Anthony nosti kätensä. ”No ainakin meidän tuvasta se mustahiuksinen seiskaluokkalainen, mikä sen nimi on, Paul jotain? Muistaakseni.”

”Joo ja sitten pari puushkupuhin jäsentä on ihan varmasti, veikkaan, että niillä on keskenään jopa juttua…”  Justin jatkoi mietteliäänä.

”Ja yhtä me ollaan mietitty jo pitkään, mutta siitä ei saa selvää…” Seamus sanoi silmiään pyörittäen, ja näytti muille sormillaan jonkinlaisen merkin. Kuului äänekäs ”aaaa” kuin yhdestä suusta ja sitten hekin nyökyttelivät myötäilevänä. Harry loi heihin jälleen kysyvän katseen.

Seamus vinkkasi Harrya kumartumaan lähemmäs ja vilkaisi Luihuisten porukan nurkkaan.

Sitten hän sanoi hyvin hiljaisella äänellä: ”Olemme jo varmaan kohta vuoden miettineet onko Malfoy vai ei. Hänestä ei ota selvää, ei sitten millään.”

Harry säpsähti Seamuksen sanojen jälkeen. ”Miksi te arvelette, että hän olisi?” Harry kysyi normalisoituaan itsensä. Hän joutui nykyään tekemään sitä huolestuttavan usein Dracosta puhuttaessa.

”No koko kyseisen ihmisen olemuksen takia! Huolehtii ulkonäöstään enemmän kuin laki sallii. Kelaa vaikka sen vaatteita ja hiuksia ja ja… kaikkea!” Seamus pihisi hiljaisella äänellä.

Harry nosti katseensa ja mietti mikä tosiaan Dracon olemuksessa teki tästä sen näköisen.

Justin katsoi Harrya. ”Mitä sinä olet mieltä?”

Harry kääntyi katsomaan Justinia. ”Öhm. En minä osaa sanoa. Dra - siis Malfo - Mehän olemme vihamiehiä, hei! Enhän tunne koko ihmistä,” Harry sanoi, vaikkakin hänen vatsassaan muljahti viimeaikaisten
tapahtumien perusteella kutsua Dracoa vihamieheksi.

Keskustelun siirtyminen vähitellen yhä enemmän Dracoon ja pohdiskeluun tämän seksuaalisesta suuntautumisesta teki Harryn olon erittäin epämiellyttäväksi. Seuraavat viisi minuuttia muut pohtivat vastausta kysymykseen, ja Harryn mielestä oli päivänselvää, että kukaan ei tiennyt mihin kantaan kallistaa itsensä. Omaa mielipidettään hän ei taatusti tahtonut tuoda julki. Siispä hän nousi vihdoin marmoriselta penkiltä ja valmistautui lähtemään suihkuhuoneen puolelle.

”Minä taidan käydä vihdoin tuolla suihkussa. Senhän takia tänne tulinkin,” Harry sanoi muille, ja alkoi riisua vaatteitaan. Se tuntui hyvin epämiellyttävältä silmäparien vähän väliä vilkuillessa.
Harry livahti nopeasti pyyhe päällään suihkujen puolelle. Suihkussa hän antoi kuuman veden viedä ajatuksiaan sen valuessa hänen vartalollaan. Hänelle ei ollut koskaan ennen edes tullut mieleen ajatella Dracosta jotain tuollaista. Harry puraisi huultaan, kun tajusi, etteivät kaikki näköjään ihan tyhmiä olleet. Oli vain ajan kysymys, että Draco ja Harry osattaisiin liittää toisiinsa jollain muullakin tavalla kuin toistensa verivihollisina.

***

Harry saapui Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, ja paikansi Ronin takan edessä istumassa. Tällä oli kirja kädessä ja näytti miettiväiseltä. Hänen ympärillään lenteli parvessa ilmeisesti Hermionen loitsinnan seurauksena syntyneitä pieniä kanarialintuja.

”Mitä nyt?” Harry kysyi ja heittäytyi sohvalle Ronin viereen.

Ron pudisti päätään ja näytti epätoivoista ilmettä. ”En opi tätä loitsua, vaikka kuinka yritän. Näiden-” Ron viittasi lintuihin päin ”- kanssa sen pitäisi olla kaikkein helpointa. Mutta en opi. En ainakaan nyt, kun Hermione lähti kirjastoon”, hän sanoi happamalla äänellä. ”varmaan neljä tuntia sitten”, hän jatkoi.

Harry kumartui katsomaan kirjaa. ”Siis tätäkö opettelet yhä? Oppugno-loitsua?”, Harry kysyi ja Ron nyökkäsi.

Harry nousi seisomaan ja viittasi Roninkin ylös. ”Yritä.”

Ron pyöritteli silmiään. ”En minä kuitenkaan onnistu. Eikä tämä ole niin tärkeä loitsu,” hän sanoi vähättelevästi.

”Et uskalla. Luuseri”, Harry sanoi ilkkuvalla äänellä.

Ron loi häneen kysyvän katseen. ”Anteeksi?”

”Olet luuseri. Et edes uskalla kokeilla. Mammanpoika!” Harry provosoi Ronia.

”Harry mitä vittua?!” Ron huusi tälle ja kohotti taikasauvaansa.

”No kuvittelin, että sinulla olisi pokkaa antaa minun yrittää opettaa, mutta ei sitten. Ethän sinä halua, koska tiedät, ettet kuitenkaan osaa. Hah! Toisin kuin minä!”, Harry sihisi Ronille ilkeästi.

Ronin ohimossa oleva suoni alkoi sykkiä. ”Jaa, haluat nähdä sen yhden typerän loitsun, ja etten osaa sitä?! Tässä sinulle! Oppugno!!” Ron sanoi lujasti ja osoitti Harrya sauvallaan. Yhtäkkiä linnut singahtivat kohti Harrya, joka kuitenkin nopealla estomanauksella pysäytti linnut kuin seinään, ja ne haihtuivat höyhenpöllyssä.

”Noniin!” Harry huudahti Ronille.

”Mitä ihmettä?!” Ron kysyi hämillään.

Harry kohautti olkiaan. ”Kaikki loitsut ovat helpompia, jos niitä tarkoittaa”, hän sanoi naama virneessä.

Ron osoitti häntä sormellaan ja aukoi suutaan. ”Sen takia siis ärsytit minua! Senkin -!”

Harry nauroi. ”Et voi väittää etteikö se muka olisi auttanut!”

Oli Ronin vuoro kohauttaa olkapäitään. Sitten hän rojahti taas tuoliin. ”Hyvä pointti. Ja olet hyvä opettaja!”

Harry hymyili. ”No, edes jossain asiassa,” hän sanoi.

Ron iski silmää. ”Erä shakkia? Siinä et ole niin hyvä.”

”Otan haasteen vastaan, kiitos”, Harry vastasi. ”Mutta pelin jälkeen et ehkä ole samaa mieltä.”

***

”Mitä minä sanoin?” Ron sanoi käsiään levitellen, kun Harry huitaisi taas kerran hävityn shakkiottelun jälkeen nappulansa maahan ja pyöritti päätään.

Muotokuva-aukko aukeni, ja Hermione saapui vihdoin oleskeluhuoneeseen. Hän käveli poikien luokse päättäväinen ilme kasvoillaan. ”Nyt tiedän, kuinka saan sinut oppimaan sen loitsun!” hän sanoi Ronille iloisesti.

Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan. Sitten Ron kääntyi Hermioneen päin. ”Kiva juttu, mutta taisin vähän niin kuin oppia sen jo.”

Hermione katsoi häntä hämmästyneenä. ”Ai. Miten?”

Pojat selittivät Hermionelle koko jutun, ja tämä näytti helpottuneelta. ”Huh. Kiitos Harry. En olisi kestänyt enää hetkeäkään!”

”Missä muuten olet ollut koko illan? Et kai kirjastossa viettänyt kaikkea tätä aikaa?” Ron kysyi uteliaisuuden ja epäilyn sekainen sävy äänessään.

Hermione loi tähän oudon katseen. ”Kirjastossa vain. Mitäpä minulla muuta olisi”, hän sanoi ja käänsi katseensa nopeasti pois pojista, eikä huomannut poikien nopeaa vilkaisua toisiinsa.

He istuivat hetken hiljaa ja tuijottivat vain takkatulta. Sitten he havahtuivat ikkunan luota kuuluvaan kolinaan. He kääntyivät katsomaan, ja pöllö liihotti jälleen Harryn syliin.

Harry hymyili, ja irrotti kirjeen pöllön jalasta, joka liihotti taas ikkunasta ulos.

”Etkö vieläkään aio kertoa meille, kuka sinulle oikein kirjoittaa?” Hermione sanoi kyllästyneellä äänellä.

Harry loi tähän paljonsanovan katseen, ja avasi kirjeen.

Tällä kertaa se oli pidempi.

Harryn silmät laajenivat, kun hän luki kirjettä. Uskomatta juuri lukemaansa, hän taitteli sen. Sitten hän katsoi muita kahta.

”Täytyy mennä.”

Toiset katsoivat häntä kysyvästi. ”Ja niin minne?” Ron kysyi uteliaana.

”Ha-Hagridilla on jotain asiaa”, Harry keksi jostain.

Ron nyökkäsi epäilevänä. Harry kipitti hyvin nopeasti ulos muotokuva-aukosta, eikä enää kuullut Ronin ja Hermionen seuraavia kommentteja.

”Tuntuuko sinusta, ettei Harry ole ihan rehellinen?” Hermione kysyi Ronilta.

Ron pudisti päätään mietteliäänä. ”Minusta on tuntunut siltä jo jonkin aikaa…”

He toki olivat oikeassa, mutta muotokuva-aukon toisella puolella jippii-hyppyjä hyppelevää Harrya asia ei hetkauttanut suuntaan eikä sen pahemmin toiseen. Ainoa asia, joka häntä tällä hetkellä liikutti, oli tällipajun luona odottava Draco Malfoy.

Kaiken riemunsa ja juoksemisensa lomasta, Harry ei kuitenkaan huomannut takataskustaan tipahtanutta kirjettä, joka leijaili hiljakseen keskelle käytävää. Kuka tahansa sen löytäisi, voisi lukea sanat;

   ”Ikävä sinua.
              Odotan sinua tällipajun luona.    
      Tälläkin hetkellä.
      Siis nyt.
                    Liiku, Potter!!
         D.M.”



the end of chapter six
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Merrrí - 25.10.2010 03:10:57
Ooo, jatkoa :D
Tätä on odotettu kauan ja nyt kun luin sen, olin suurin piirtein puoliunessa. Mutta yritän vääntää jotaki..

Jotenki huvittava ajatus tuo suihkussa on juorukerho, missä jätkät yrittää arvuutella toisten ihmisten suuntaumusta. Nauratti kyllä ku luin sen kohdan. :D Mutta se ihmetytti että mistä Tylypahkasta löytyy pojille yhteiset suihkutilat, itelle tulee mieleen vain huispauskentän pukuhuoneet. o.ô
Tuo Ronin ärsyttäminen oli kans jotain sellaista että sillekään ei voinut ku nauraa, mutta hyvä että se auttoi ongelman ratkaisussa ja säästi Hermionen hermoja. Nyt vain alkoi mietityttämään että jos Hermione sanoi tuolleen sen että se oli kirjastossa, niin oliko se siellä oikeasti vai ei. Jätän pohdintani tähän.
Mie ehdin jo ajatella, että Draco ei ehdi tähän lukuun mukaan missään muussa muodossa kuin lyhyissä kirjeissä, eikä se olisi lähelläkään Tylypahkaa, mutta sinne se näytti kuiten ilmestyvän. Olen ihan awww tuosta lopusta, voin hyvin kuvitella Harryn hyppimässä tuvan ulkopuolella riemusta. :D

Rakentava, mikä se on? En tunne käsitettä tähän aikaan yöstä, joten huomenna saattaa tulla vähän muoks muoks lisää.
Sen kuiten sanon että mielestäni teksti ei töksähtele yhtään, eikä virheitäkään löydy. :)

Jatkoa kinuan mahd nopeasti ^^
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: insatiable - 25.10.2010 18:14:05
heh joo:D niin tuo ajatus koko juorukerhosta tuli poikapuoliselta ystävältä, joka kertoi, että ne aina harkkojen jälkeen jää juoruamaan pukuhuoneeseen kaikesta mahdollisesta, ja ihmetytti ajatus, että pojatkin tekis niin, mutta oli pakko liittää se tähän:D
suihkutiloista sen verran, että jotenki kai siellä nyt jossain on tylypahkassa kylpyhuone, erikseen tytöille ja pojille, kun valvojaoppilaillekin on.. mietin sen jotenkin sillä tavalla:D ja sitten kun mietin sopivia paikkoja, missä nää olis voinut pitää tätä rinkiä, niin kirjasto esim. kuulosti ei niin sopivalta..(: (kauheeta, nyt mua pelottaa, jos mietin väärin !!) ää, paniikki iskee, kun rupesin nyt miettimään tätä tarkemmin ... :ss

rakentavan puute ei haittaa, koska kommentti oli kyllä mielestäni melko rakentava(:: kiitos !!<<:

7. luku on jo valmis, jee, mutta saa nähdä miten nopeasti saan sen takaisin(:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: MissWeasley - 25.10.2010 19:50:44
Jatkoa, jei! :D

Tää oli mielenkiintoinen! Ja oot kehittyny tosi paljon kirjoittamisessa ton edellisen osan jälkeen :)

Mut nyt multa ei valitettavasti heru parempaa kommenttia, joten jatkoa odottelen :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Claire - 25.10.2010 20:30:31
Olen ollut viikon Turkin reissulla ja suureen osaan lempisarjoistani on näyttänyt tulleen lisää lukuja; kuten tähänkin! Ihana luku, eikä noin jännään kohtaan saisi jättää. :D Oikein innolla odotan poikien tällipajulla tapaamista ja kokoajan pähkäilen, että kuka sen viestin löytää... Toivottavasti on kunnon draamaa tulossa!

Btw tämä kohta;
Lainaus
Muut katsoivat häntä vakavina. ”Totta on se”, Jeanne sanoi.
Eipä tämä nyt virhe, mutta jotenkin otti silmiin. Parempi ilmaisu olisi ehkä 'totta se on'.

Joo, mutta nyt ei kehkeydy tämän parempaa kommenttia. Tykkään tästä ficistä, tosi paljon, ja olet hirveästi kehittynytkin näiden lukujen aikana, sen huomaa. Jatkoa odottelen jälleen!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Winchester_ - 25.10.2010 20:41:36
Uusi lukija ilmoittautuu!

Apua tämä on ihan hirveän hyvä ficci :D Oikeasti! Kaveri näytti tämän mulle muutama tunti sitten ja heti ko luin tuon ekan luvun niin en voinu aatellakkaan lopettamista, koukutuin niin pahasti. Osaat kirjoittaa tosi hyvin ja selkeästi ja tuo juoni... mahtava ♥ Ja yks tämän ficin ehdottomasti parhaimpia puolia on se, että tämä ei etene liian nopeaa, vaan just sopivaan tahtiin :>

Aaaaaa en keksi tähän mittään muuta järkevää :) Olen niin sanaton! Varsinki ko ottaa huomioon, että mihin kohtaan tämä ficci jäi, saa nähä kuka sen kirjeen löytää sieltä käytävän lattialta ;D Aivan hermona täällä jo pähkäilen, että kuka se voisi olla :'D Ja nyt toivosinki tälle ficille kipeästi jatkoa, eli lisäile sitä niin pian kuin suinkin voit, täällä odottelee kärsimätön lukija jo innolla seuraavaa osaa ;D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Feliicia - 26.10.2010 14:26:04
Jes! Vihdoinkin jatkoa! :)

Toi oli tosi hyvä kohta, siis se missä pojat juorusivat suihkussa. Ylensähän pojat eivät juoruile, ei ainakaan minun käsitykseni mukaan niin paljon kuin tytöt. :-\ Mutta oikein mukava kohta oli.

Hui kamala! Nyt joku poimii sen kirjeen laittialta ja niiden suhde paljastuu! ;D Sitä odotan :) Laita 7. luku mahdollisimman pian!

HarryPotterFan4Ever
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Neriah - 26.10.2010 14:53:20
Tulin oikeastaan vain huomauttamaan kommentista löytyneestä epäkohdasta neuvomisessa... Eli.

Lisäksi kappaleista vielä  sen verran, että koeta pitää kappaleet suunnilleen saman pituisina, selkeyttää lukemista huomattavasti.
Kappaleiden pituuden vaihtelu selkeyttää lukemista. Aina ei kannata pyrkiä samanmittaisii kappaleisiin, vaan mielummin vaihteluun: lyhyitä ja pitkiä kappaleita sekaisin niin, ettei teksti ole pirstaloitunutta tai vaihtoehtoisesti puuroa, jota on raskasta ja väsyttävää lukea.

   Ja, tästä en melkein enää jaksa edes valittaa näin internet-kirjallisuuden parissa, koska sitä ei ficeissään kukaan käytä, mutta sisennykset kappalejaoissa. Eli ihan näitä perusjuttuja  ;)
Ficeissä ei juuri kenenkään näe käyttävän sisennystä, koska sisennyksiä käytetään vain käsin tuotetussa tekstissä. Sähköposteissa, koneilla kirjoitetuissa aineissa, ficeissä, artikkeleissa, blogiteksteissä... Missään ei käytetä sisennystä, sillä pelkkä riviväli kappaleiden erottamiseksi on selkeä ja hyvä kappalejako. Älä siis käytäkään sisennystä, näin on hyvä!

En muutenkaan nähnyt kappalejaoissasi mitään vikaa :) Ficeissä kappalejako on muutenkin usein hieman erilainen, sillä rivivälitettyä tekstiä on paljon mukavampi lukea kuin kirjoissa esiintyvää, rivivälitöntä tekstiä.

Toivottavasti edes joku ymmärsi mitä viimeisellä kappaleella tarkoitin ;D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: insatiable - 26.10.2010 18:50:53
kiitos kommenteista jee ^^

ää !! ihanaa, että joku sanoo noista pilkutuksista; teen koko ajan muuallakin pilkkuvirheitä, en ymmärrä miten en koskaan opi pilkuttamaan !:'> ja en tosiaan ota nokkiini, hyvä vaan jos sanotte virheistä !:D

apua, en minä tiiä mitä minä näihin kaikkiin kommentteihin voin vastata, mutta pyrin korjaamaan virheitä, ainakin nyt seuraavissa luvuissa, ja parantamaan kirjotusta(: murisen itseni lisäksi myös betalleni, hmm ... :D

jatkoa laitan piannnnnn <3'
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Dione - 28.10.2010 12:05:03
Oijoi, paranee vaan! Dracon kirjeen luettuani iski järkytys; EIKAI SE NYT TÄHÄN LOPPUNUT! Mutta loppuhan se luku kuitenkin..  >:(

Jatkoa pianpianpian!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: insatiable - 28.10.2010 14:19:41
hehee:'>
oli pakko lopettaa oikein ilkeesti :'><3'
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Natural - 28.10.2010 15:27:26
Ihana luku tämä!

Tämä oli ihana. Sorry ku ei oikein mitään rakentavaa kommentia tule.
Yksin kertasesti tää oli nii hyvä! :D

7. lukua odotellen Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Arwen - 28.10.2010 17:44:44
Heippundaal!

Ihan mahtava ficci! Jäin tähän totaalisesti koukkuun, enkä jaksa odottaa jatkoa! Toivottavasti lisäät 7. luvun piakkoin...
Lyhyt kommentti, mutta kun en voi sanoa tuosta ficcistä mitään muuta, kuin että se on i-ha-na!  :)

Hyvää syksyn jatkoa
(ja joulun odotusta)

  Arwen
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: Béren - 28.10.2010 19:08:42
Sä jatkoit! Sä jatkoit! Juu täällä on bileet  :D
Ihana luku niinkuin aina. Voin hyvin kuvitella dracon kirjoittavan juuri tuollaisen kirjeen ja Harry hyppelee iloisesti  ;D Rakentava on juuri tälle hetkellä laskettelemassa alpeilla joten jos seuraavan luvun jälkeen voisi tullakkin takaisin (vink, vink)

-Carrot
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: SWEETLITTLECUPCAKE - 30.10.2010 15:37:32
ihana ihana!  :D
ensimmäinen ficci jonka luen hunajaherttuasta, oli todellakin sen arvoinen ;)
jatkoa kiitos ♥
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 6. LUKU !! 24.1o.
Kirjoitti: insatiable - 31.10.2010 22:31:38
aww, kiitos kaikille <3'

carrot; rakentava voi tulla takaisin kun itselleen parhaaksi näkee<;
SWEETLITTLECUPCAKE; ihanaa, että oli sen arvoinen !!<::



Seitsemäs luku siis tässä, sain sen kohtuullisessa ajassa tänne, jippikayjei !!<::

Haluan esittää suuren kiitoksen kaikille, jotka tätä jaksatte lukea (ja vielä kommentoida !), koska tulee ihanan hyvä mieli, kun tietää, että tätä luetaan<:  Joten kiitoskiitos siis tästä !!<3'

Kahdeksas luku on jo lähes valmis, joten senkin voin pian tänne lisätä<3'

p.s. ja kaikki muistaa, että Deathly Hallows, osa 1 pianpianpian elokuvissa !! mutta tottakai muistatte<3'

xoxoxo, insatiable



7. Virhe


Harry riensi ulko-ovista kohti tällipajua, jossa Draco kirjeen mukaan häntä jo odotteli.

Ja ei aikaakaan, kun puun luota kajahti Dracon närkästynyt ääni.

”Vihdoinkin! Minulla on kylmä! Etkö tosiaan päässyt yhtään nopeammin?!” kuului Dracon siluetin suunnasta.

Harry hölkkäsi lopun matkaa Dracon luokse, huohotti hetken ja sai sitten suunsa auki. ”Tulin niin pian kuin pääsin! Torni on toisella puolella linnaa!”

Draco katsoi häntä hieman loukkaantuneena ”Minulla on silti kylmä”, tämä sanoi.

Harry asteli Dracon luokse. ”Ehkä tämä lämmittää?” Hän sanoi ja suuteli Dracoa ujosti ja nopeasti. Sitten hän katsoi tätä kysyvästi.

Draco hymyili ja kohautti hartioitaan. ”No, sovitaan sitten niin.”

Harryn vatsa päästi kovan äänen.

Draco naurahti. ”Onko sinun nälkä?”

”On! En ole syönyt tänään melkein mitään!”

Draco viittasi linnaan päin. ”On vain yksi paikka, mistä saa ruokaa tähän aikaan”, hän sanoi ja lähti astelemaan kohti linnaa. ”Sitä paitsi, minunkin syömäpuoleni on ollut tänään hivenen vajaata. Ja lisäksi ilmiintyminen vie uskomattoman paljon voimia.”

Harry katsoi Dracoa oudoksuen. ”Mutta, ethän sinä ole vielä täysi-ikäinen?”

”Tietääkseni en ole, Potter. Kuinka niin?”

Harry ähkäisi. ”Kuinka sitten voit ilmiintyä? Ja vielä suurempi kysymys – Tylypahkan mailla?”

Draco hymähti. ”En minä Tylypahkan maille asti tullut, pöljä. Ja ei kai ilmiintymistä nyt niin tarkkaan valvota”, hän sanoi verkalleen.

Harry rypisti kulmiaan, mutta päätti pitää suunsa kiinni, koska väittely aiheesta olisi voinut johtaa johonkin ikävämpäänkin.

***

Draco avasi keittiöön vievän oven hiljaa, ja vinkkasi Harrya tulemaan perässään.

Koko keittiö oli lähes pimeä, lukuun ottamatta takkatulta, jonka oranssi välke valaisi sen takaosaa.. He hiipivät hiljaa kohti valtavaa kylmiötä, jossa oli aina jos minkäkinlaisia herkkuja.

Harry avasi oven, ja ihana tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa.

”Mmm”, Harry hymisi ja maiskautti.

Draco katsoi häntä oudosti. ”Se on vain ruokaa, Potter?”

Harry tuhahti. ”Nautin makuelämyksistä. Puuttuuko se taito sinulta?”

Draco kallisti päätään. ”No siihen nähden, että kaikki vähänkään oudompi ruoka maistuu pelkältä puulta niin joo. Olen joutunut syömään kaiken maailman outouksia koko ikäni,
joten tällä hetkellä suurinta herkkuani lienee ihan riisipuuro”, hän sanoi ja huokaisi.”Jota en saanut tänäkään jouluna.”

Harry taputti Dracoa puoliksi vitsillä selkään ja naurahti.

”Jos täältä löytyisi sitä?” Harry kysyi ja asteli kylmiöön, muttei ehtinyt pitkälle, kun hänen takaansa kuului kimakka kiljaisu, joka nostatti hänen niskavillansa pystyyn.

”Harry Potter on tullut katsomaan Dobbya?”

Seuraava asia, minkä hän tajusi, oli väkevä isku jonnekin lantion seudulle, kun Dobby singahti päin häntä.

”H-hei Dobby”, Harry sai henkäistyä. ”Mitä nyt?”

Dobby astui askelen kauemmas ja mulkoili häntä. ”Miksi et herättänyt minua?”

Harry rykäisi ja käänsi katseensa kylmiön oven takana kyhjötävään Dracoon, jota tilanne näytti hämmästyttävän aika lailla. Harry rykäisi ja viittasi Dobbya katsomaan Dracoon
päin.

Kun Dobbyn katse kohtasi Dracon, sen suuret silmät pienenivät vain viiruiksi.

”Mitä paha poika tekee täällä, Harry Potter?”

Harry käveli Dobbyn ohitse Dracon luo ja nielaisi. ”Draco ei ole paha Dobby”, Harry sanoi hiljaa.

Dobbyn korvat lepattivat, kun hän käänsi katseensa salamannopeasti Dracosta Harryyn. Se katsoi häntä kysyvästi.

Harry vilkaisi nopeasti Dracoa ja kääntyi sitten taas Dobbyn puoleen. ”Juttu on niin, Dobby... Että Draco on minun poikaystäväni”, hän sai sanotuksi hyvin hiljaa.

Draco pärskähti. ”Sinun mikä?”

Harry  huitoi kädellään. ”Draco, puhutaan myöhemmin tästä, jooko?”

”Ei käy! Tästä puhutaan nyt. Minä olen mikä?”

”Poikaystävä, okei? Jos käy. Mutta, siis... Dobby. Asia on siis niin. Ja et saa puhua siitä kenellekään”, Harry lisäsi lujasti loppuun.

Dobby näytti olevan niin hämillään tilanteesta, että tyytyi vain heilauttamaan korviaan.

Harry pyöritti päätään. ”Jos nyt voisimme ottaa ruokaa?” hän kysyi kääntyen Dracoon päin.

Draco nyökäytti päätään, Harry asteli takaisin kylmiöön, ja Dobby häivisi keittiön pimeyteen puhisten itsekseen kimeällä äänellään.

***


Draco yskäisi hiljaa ja nosti kysyvän katseensa Harryyn.

”Niin?” Harry kysyi suu täynnä piparia.

”Se, mitä sanoit siellä keittiössä aikaisemmin...”

Harry huokaisi. ”Anteeksi, en tarkoittanut sitä niin. Menin vain jotenkin paniikkiin, kai”, Harry sanoi hiljaa ja nosti katseensa kohti ikkunasta avautuvaa yöllistä tähtitaivasta.

He istuivat yhdessä ruokinensa Tähtitornin huipulla aivan lähekkäin. Ilma tornissa oli kylmää, ja heidän hengityksensa höyrysi. Kuun valo kiipi ikkunasta sisään, ja silloin tällöin
kuului ohi lentävän pöllön siipien lepattava ääni.

Draco pudisti päätään. ”Ei, en minä sillä sitä tarkoittanut”; Draco sanoi ja laski kermakaljapullon kädestään kiviselle lattialle. Hän laittoi kätensä Harryn kädelle.

Harry katsoi Dracoa hymynkare huulillaan. ”Vaan?”

Dracokin väläytti pienen hymyn. ”Niin. Minusta olisi ihan siistiä, jos voisin kutsua sinua niin”; hän sanoi hyvin hiljaisella äänellä.

Harry hymähti arasti. ”Minä jo säikähdin, että haluat jättää koko jutun tähän paikkaan.”

Draco pudisti päätään. ”En todellakaan. En halua”, hän sanoi ja katsoi nyt Harrya tiukasti silmiin. Sitten hän painoi huulensa Harryn huulille ja päästi pienen, intohimoisen
huokauksen.

Harryn käsi karkasi Dracon vyötärölle, ja hän tunsi kiinteän vatsan mustan paidan läpi.

Draco nosti itseään hieman ylemmäs, saaden paremman otteen Harrysta, ja suuteli tätä yhä kiihkeämmin. Harry antoi kätensä vaeltaa Dracon selässä ja vatsalla.

Hän oli juuri tuntemassa Dracon käden niskassaan, kun jostain läheltä kuului kolaus, askeleita, ja kissan maukaisu.

”Pahus!” Draco kuiskasi aivan Harryn korvaan.

Sitten hän vetäisi tämän ylös ja lähti juoksemaan kohti tähtitornin ovea.

Harry läväytti tornin oven auki Dracon käsi yhä omassaan ja he juoksivat portaita alas minkä kintuistaan pääsivät.

***

”Miksi täytyykin olla näiun huono tuuri?” Draco manasi, kun he saapuivat huohottaen portaiden juurelle, jotka johtivat ylös Tähtitorniin.

Harry naurahti huohotukseltaan. ”Ehkä, koska kello on jo yli puolen yön?” hän veikkasi.

Draco vilkaisi Harrya. ”Mutta silti.”

Harry pudisti päätään. ”Minun ainakin pitänee lähteä nukkumaan, että jaksan huomenna edes nostaa pääni tyynystä”, hän sanoi hiljaa, ja sipaisi Dracon poskea hellästi.

Draco katsoi tätä tiukasti. ”Menetkö muka varmasti nukkumaan, vai onko sinulla jotkin muut treffit?”

Harry kohotti kulmiaan kysyvästi.

Sitten Draco kuitenkin virnisti. ”Joo joo. Minunkin varmaan täytyy mennä. Huomenna täytyy kuitenkin yrittää tosiaan herätä ihmisten aikaan.”

Harry astui lähemmäs Dracoa, ja suikkasi suukon tämän poskelle.

”Äh”, Draco sanoi. ”Älä nynnyille, Potter.” Sitten hän veti Harryn aivan kiinni itseensä ja suuteli tätä intohimoisesti, tuntien Harryn koko vartalon lähellään.

Harry irroittautui Dracon otteesta, ja hymyili. ”Joskus meidän täytyy saada kunnolla yhteistä aikaa”, hän sanoi ja iski vaivihkaa silmää.

Draco nauroi, ja iski hänkin silmää.

”Hyvää yötä, Draco”, Harry sanoi.

”Sitä samaa sinulle, Potter”, sukunimisyndroomastaan näköjään eroonpääsemätön Draco sanoi ja käännähti kohti tyrmiä.

Harry lähti hänkin kohti Rohkelikkoronia hymynkare huulillaan.

Kaikki tuntui jotenkin liian hyvältä ollakseen totta. Ja niin kliseiseltä.


***

Harry saapui muotokuva-aukon luokse, ja tunsi suurta syyllisyyttä joutuessaan herättämään Lihavan Leidin unestaan.

”Niin tärkeää asiaa ei ole, etteikö sitä voisi päivällä hoitaa, herra Potter!” Leidi torui Harrya, mutta heilahti kuitenkin sivuun oikean salasanan jälkeen.

Harry hiipi hiljaa sisään oleskeluhuoneeseen.

”Moi Harry. Olenkin tässä jo vähän odotellut sinua”, kuului nojatuolista varjoista.

”Öö? Mitä? Kuka?” Harry sanoi hämärään.

Seamus Finnigan astui varjosta Harryn näköpiiriin pahaenteisen leveä virne kasvoillaan. Kädessään hän heilutteli tutun näköistä kirjettä.

Harryn kädet karkasivat heti tarkastamaan takataskut, josta puuttui jotain.

Seamus virnisti.

*

the end of chapter seven



en laittanut tuohon luvun perään enää, mutta pieni varoituksen sana sitten, että ihan lopussa on luvassa genreen pieneksi lisäksi hieman dramaa .. (:
toivottavasti se on suotavaa ?

- insatiable
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: Merrrí - 01.11.2010 00:15:43
Jeij, jatkoa jälleen ^^

Ekaksi: söpöä! <33 Toiseksi: mitä helvetti Seamus tekee sillä kirjeellä?! Miksi sen piti ensimmäisenä löytää se? Ärh ):

Kuten jo sanoin, tuo luku oli ihan über söpö, ainakin Harry ja Draco oli sitä. Myös tuo Dobbyn hämmennys oli huvittavaa, etenkin kun Harry sanoi Dracoa poikaystäväkseen. :)
Sukunimisyndrooma. Sopi jotenkin niin hyvin tuonne tekstiin ja on niin dracomaista. Toivottavasti Draco pääsee eroon siitä syndroomasta, olisi aika hassua/omituista/voit keksiä oman adjektiivin, jos kutsuu poikaystäväänsä sukunimellä.
Mäh, ei tule kunnollista kommenttia tähän aikaan illasta yöstä, ajatukset on menny jo nukkumaan..

Pari kohtaa joista huomautan:
Lainaus
”Mitä paha poika tekee täällä; Harry Potter?”
Puolipilkku oli livahtanut pilkun tilalle.
Lainaus
He istuivat yhdessä ruokinensa tähtitornin huipulla aivan lähekkäin
Tähtitorni isolla. Tämä oli useammassa kohtaa. Ja paikasta ollessa kyse, niin sen pitäisi tulla isolla, ellen hirveän väärässä ole?

Ja sitten (poimin tämän yhdestä kommentistasi)
Lainaus
ää, paniikki iskee, kun rupesin nyt miettimään tätä tarkemmin ... :ss
Älä turhaa panikoi, tämä on sinun kirjoitus, ja saat tehdä niinkuin haluat. :) Et ole miettinyt ollenkaan väärin tai mitään, yöllä kolmen aikaan se vain tuntui hassulta ajatukselta, tosin edelleenkin tuntuu, mutta se on niin Tylypahkaan sopivaa, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka sitä tehtäisi paremmissaki piireissä ;)

Jään, jälleen kerran, ruinaamaan jatkoa piakoin :D
mi-ra

// jälleen olin ilmeisesti eka, tästä on tulossa paha tapa :0
Lainaus
en laittanut tuohon luvun perään enää, mutta pieni varoituksen sana sitten, että ihan lopussa on luvassa genreen pieneksi lisäksi hieman dramaa .. (:
toivottavasti se on suotavaa ?
Enemmänki kuin suotavaa! Koko ajan ei jaksais lukea romanttista löpinää, vaikka sitä tuleeki tehtyä melkein huomaamattaan :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: insatiable - 01.11.2010 07:06:38
:'> kiitos<<:
se miksi seamus löysi sen ekana, sille on syynsä, lupaan sen!<;

joo, ohopps ... vammavirheet, korjaankin ne tuonne:D tosiaan Tähtitorni kyllä munkin mielestä kirjoitetaan isolla, tiedä miks oon sen pienellä kirjoittanu:>>
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: Béren - 01.11.2010 16:32:10
Jatkoa tuli! Rakentava lomailee jälleen, tällä kertaa Malibussa, joten hyvää maailmanympärysmatkaa sinnekkin. Ihana luku ja jatkoa taas pian  ;D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: insatiable - 01.11.2010 17:05:39
kiitosss ^^<3'

sano sille, että pitää hauskaa malibussa !!<;
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: Arwen - 01.11.2010 17:17:04
Oih, taas yksi ihanaisen ihanainen luku!  :) Harry ja Draco on niin söpöjä yhdessä.
Muutaman kirjoitusvirheen löysin, mutta se ei menoa haitannut!
Toivottavasti jatkoa tulee pian...

Arwen
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: Feliicia - 02.11.2010 14:38:57
Joo, taas oli hyvä luku!
Loppu oli pelottava ku Seamus virnisti, en vaan tieedä miksi.
Ihana tuo kohtaus tähtitornissa<3
Kirjoitusvirheitä oli pari, mutta ne eivät pompanneet silmille.
Jatkoa saa sitten tulla, ja pian!
HPF4E
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: insatiable - 02.11.2010 19:08:29
kiitosss ^^ <3'
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: Natural - 03.11.2010 15:56:50
Jeah,

Vihdoin pääsin koneelle lukee tän ja koko odotus ajan olin ihan jännityksen vankina. Niin kyllä kannatti jännittääki koska tää oli ihan mahtava luku <3

Parhaan kohdan jos ottaisin saisin listata koko ficin tähän. Tää oli nii ihana ja se oli hyvä ku se löyty se Drcon kirje. Ja taas odotan innolla ja jännityksellä seuraavaa lukua.

Natural kiittäen ja kumartaen.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 7. luku, 31.10. !!
Kirjoitti: insatiable - 03.11.2010 18:46:06
kiitos ihanasta kommentistasi natural <3'

seuraavaa lukua sinun ei tarvitse odottaa pitkään, koska lisään sen tähän nyt !<:

joten siis 8. luku, olkaa hyvä<: tämä on aika pitkä (kai?:D) mutta toivon mukaan jaksatte lukea :D


*

8. Kokous

”Öö…” Harry sanoi epävarmasti.

Seamus virnuili entistä leveämmin. Hän nosti kirjeen silmiensä eteen ja luki sen. Kuten lieni tehnyt jo muutaman kerran aikaisemmin.

”Ai, ai. Olisiko sinulla jotain, jota sinun täytyisi kertoa, Harry?” Seamus kysyi ilkikurisesti.

Harry pysyi aivan vaiti. Normaalisti hän oli niin sanavalmis, mutta tällä hetkellä suusta tuskin olisi tullut muuta kuin jonkinlaista
epämääräistä korinaa.

”No. Minulla on omat aavistukseni siitä, kuka tämä D.M. on, mutta olisi silti ehkä mukavampi, jos kertoisit itse? Tylypahkassa ei
nimittäin taida olla montaa seuraavilla nimikirjaimilla varustettua. Veikkaan häntä, jonka suuntautumista olen jo pidemmän aikaa miettinyt, vai mitä, Harry?” Seamus kysyi astellessaan kirje ojossa lähemmäs Harrya.

Harry nielaisi.

Seamuksen silmissä välähti outo katse.

Jostain Harry sai kaivettua sanat esille. ”Mi-mistä löysit tuon?”

Seamus vinkkasi muotokuva-aukon suuntaan. ”Ihan tuosta tuvan ulkopuolelta. Kuka tahansa olisi sen voinut löytää”, hän sanoi.

Harry vilkuili ympärilleen ahdistuneena.

”Kaikki ei ole aina sitä miltä näyt – ”, Harry aloitti, mutta Seamus keskeytti.

”Minusta tuntuu, että tämä on juuri sitä miltä tämä näyttääkin”, hän sanoi hivenen kovemmalla äänellä.

”SHH!” Harry sihisi ja tunki kätensä Seamuksen naamalle.

Seamus ravisteli itsensä irti Harryn otteesta. ”Ei täällä ketään ole”, hän sanoi hiljaa, ja viittasi Harrya takan eteen.

Harry asteli takan luo ja istuutui sitä lähimpänä olevaan nojatuoliin. Seamus istuutui viereiseen. Sitten hän kiinnitti kysyvän katseensa Harryyn.

Harry levitti käsiään ja kohautti olkiaan. ”Mitä?”

”Ai että mitä?” Seamus tuhahti. ”Kerro. Onko tämä kirje totta? Onko D.M. Draco Malfoy?” hän jatkoi kiihkeästi.

Harry huokaisi raskaasti. ”Entä jos onkin?”

”No sehän on niin kuin Tylypahkan isoin juttu tyyliin hmm tuhanteen vuoteen?!” Seamus kailotti.

Harry pullisti silmiään ja katsoi Seamusta. ”No ei minusta.”

Seamus naurahti. ”En voi uskoa tätä! Kuinka näin edes kävi? Tietääkö kukaan?”

Harry punnitsi Seamuksen ilmettä hetken aikaa ja järjesteli myös omia ajatuksiaan. Draco varmaan tappaisi hänet jos hän kertoisi,
mutta toisaalta ei hän voinut valehdellakaan Seamukselle. Tämä kaivaisi tiedon kuitenkin jollain tapaa esille. Lopulta Harry päätti
parhaaksi vain kertoa miten asiat olivat.

”Joo. Kirje on Dracolta, okei?” Harry huokaisi. ”Ja ei, kukaan ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Eikä tarvitsekaan tietää”, Harry
sanoi lujasti ja Seamuksen innostunut ilme vaihtui vakavampaan.

”No siis… Miten tämä on mahdollista?” Seamus kysyi huulta purren.

Harry kohautti olkapäitään. ”Niin vain… kävi. En minä tiedä. Joko olen jonkun loitsun alaisena, näen unta tai sitten tämä kaikki vain on
tosiaan tapahtunut. Ja siihen ei tosiaan ole mennyt pitkän aikaa, joten kukaan ei ole jäänyt paitsi oikeastaan mistään. Mutta pääasia on, ettei kukaan tiedä”, Harry sanoi.

Seamus kohotti kulmiaan. ”Luulitko tosiaan, että tuo pysyy salassa ikuisuuden?”

Harry katseli kattoon. ”En ole oikeastaan ajatellut koko asiaa.” Sitten hän käänsi katseensa äkkiä takaisin Seamukseen. ”Mutta toisaalta… emme ole missään vaiheessa puhuneet pahemmin siitä, saako kenellekään kertoa,” hän sanoi hämillään.

Seamus naurahti ja pyöritti päätään.

Harryn päässä pyöri jos jonkinlaisia ajatuksia, mutta ensimmäisenä oli se, että hänen oli heti huomenna etsittävä Draco käsiinsä.

Toisena mielessä oli Hermionen ja Ronin reaktio, jos he saisivat tietää. Ja varsinkin, kun tiesi kuinka hyvää pataa Seamus oli Lavender

Brownin kanssa… No, toivottavasti hän osaisi pitää suunsa kiinni kyseisen räpätätin seurassa.

Seamus aukaisi jälleen suunsa. ”Mutta siis, minäkö en saa puhua asiasta yhtään kenellekään?”

Harry katsoi häntä oudoksuvasti. ”No enkö minä esittänyt asian aika selvästi? Ja sitä paitsi, en tiedä Dracon suhtautumista asiaan ylipäätään”, Harry vuodatti. ”Ja lisäksi en saa päähäni yhtään järkevää syytä, miksi vuodatan tätä asiaa sinulle.”

Seamus kohautti olkiaan hänkin. "Kai siksi, että satuin onnistumaan yhdistämään kaksi asiaa yhteen? Ja kai se nyt jotenkin on kuitenkin mahdollista tosiaan", hän sanoi epävarmalla äänellä.

Harry loi Seamusiin hyvin epäilevän katseen.

"No, kunhan sanoin", Seamus sanoi ja haukotteli. "Mutta, en jaksa vatvoa asiaa enempää. Sainpahan varmistuksen epäilylleni, että Draco
Malfoy on homo", hän sanoi vielä, nousi tuolista ja asteli sitten muitta mutkitta poikien makuusaliin vievään portaikkoon.

Harry jäi oleskeluhuoneeseen tuijottamaan takkatulta. Hän tunsi olonsa kovin turvattomaksi ja levottomaksi. Hän ei osannut lainkaan
aavistaa, kuinka Draco reagoisi uutiseen heidän suhteensa paljastumisesta ulkopuoliselle osapuolelle.

Harry puri hammasta ja nousi tuolista. Parempi oli odottaa seuraavaan aamuun ja kertoa Dracolle kasvotusten.

***

Draco Malfoy availi silmiään hämärässä makuusalissa Luihuisten tuvan tyrmissä ja kirosi päivän jo siltä seisomalta kuullessaan kujertavan äänen vierestään.

"Huomenta Draco."

Draco yskäisi vastaukseksi silmät vielä tokkurassa ja yritti kääntää kylkeään, mutta tyttö pakotti tämän pysymään paikoillaan.

"Perhana, Pansy! Mitä nyt?" Draco murahti ja nousi istumaan. Hän suki sotkuisia hiuksiaan hieman.

Pansy loi häneen teennäisen ankaran katseen. "Missä oikein kävit? Olit poissa lähes viikon!" tämä sanoi kimakalla äänellään.

Daco pyöritteli silmiään. "Varmaan meidän suvun asiat kuuluukin sinulle?"

Pansy taivutteli niskaansa ja hymyili viekkaasti. "Ehkä jonain päivänä vielä kuuluvatkin", hän sanoi viekkaasti ja sipsutti sitten pois huoneesta.

Draco päästi suustaan saavillisen kirosanoja ja nousi ylös, kun hänet kerta oli jo herätetty. Liian aikaiset herätykset olivat aina saaneet hänet huonolle tuulelle, mutta kun kesken oli varsin mukava ja vieläpä eroottinenkin uni, ei Pansy Parkinsonin naama heti aamutuimaan ollut kaikkein mieluisin asia.

Draco käveli seinällä riippuvan peilin luo ja katseli itseään.

"Näytät hyvältä tänäänkin, älä huoli", hän sanoi peilikuvalleen ja iski silmää. "Voisit jättää itse asiassa tänään hiukset auki."

Draco virnisti itselleen. "Ainakin Harry voisi tykätä", hän ajatteli mielessään ja asteli takaisin sängyn luo.

Hän valitsi itselleen päivän vaatteiksi mustat Guccin kengät, mustan Armanin paidan ja valkoiset Dieselin farkut. Jostain syystä hän oli kiintynyt kyseisiin jästi-merkkeihin syvästi. Narsistinen luonne kun oli, nautti hän saamastaan huomiosta, jota kiinnitti harvinaisen hyvällä kropallaan. Ja pepullaan.

Makuusali oli ihanan hiljainen, koska joululomalla todella harva luihuinen jäi linnaan. Dracokin vietti aina joululomansa kotona, mutta tällä lomalla oli toki syy jäädä.

"Toisaalta", Draco mietti jälleen. "Voi tästä päivästä ihan hyväkin tulla. Lähes tyhjä makuusali? Ja aina voi houkutella ihmiset pois sieltä", hän virnisti itsekseen ja lipaisi huultaan.

***

Harry kiiruhti suureen saliin aamupalalle Ron ja Hermione kintereillään. Kello oli jo kivunnut yli puolen kymmenen ja Harry toivoi päässään kovasti, että aamiainen olisi vielä katettuna.

Hänen ystävänsä olivat viimeiset puoli tuntia vaatineet selitystä Harryn oudolle viimeaikaiselle käytökselle. Hän oli juuri keksinyt
pätevän selityksen ylimääräisistä tehtävistä muodonmuutoksissa, mutta ohitse virnuillen kulkeva Seamus ei auttanut asiaa.
Päinvastoin. Kuten tavallista, hän ei osannut pitää suutaan kiinni, ja oli huutanut jotain epämääräistä rakkauden tulisuudesta Tylypahkassa ja iskenyt Harrylle silmää, josta Hermionen ja Ronin epäilykset entisestäänkin paisuivat. Harry oli kironnut Seamuksen päänsä sisällä alimpaan maan rakoon.

"Luojan kiitos!" Harry huudahti saavuttuaan saliin. Hän vetäisi ensimmäisen puurokulhon eteensä ja alkoi hotkia sitä.

"Minä olen kyllä vakavasti sitä mieltä, että sinulla on jotain salattavaa. Edelleen", Hermione näpäytti terävästi Harrya Ronin nyökytellessä kiivaasti vieressä.

Harry tyytyi pyörittämään päätään.

Hermione tuijotti häntä tuimasti. Ron oli keksinyt kananmunat edestään ja keskittyi niihin.

Lopulta Hermione luovutti ja tuhahti. Sitten hän naulitsi katseensa Luihuisten pöydän suuntaan ja hymyili.

Harry kohotti toista kulmakarvaansa, mutta päätti olla hiljaa. Seuraavat kolme sekuntia.

"Potter!" kuului hänen niskansa takaa. Ääni oli edelliseltä illalta ja muutamilta hetkiltä liiankin tuttu, ja se meinasi tukehduttaa hänet
teehensä. Harry kuitenkin normalisoi itsensä nopeasti ja kääntyi vaaleaan poikaan päin, joka seisoi hänen takanaan.

"Malfoy?" Harry yritti sanoa vakavana, mutta jostain kumman syystä Dracon "normaaliolemus" huvitti häntä kummasti.

"Huispausetsijöiden hätäkokous. Sieppi on jostain syystä karkuteillä", Draco sanoi tärkeän oloisena.

Harry tuijotti tätä kummastuneena.

"Niin kuin nyt, Potter? ”, Draco tokaisi ja lähti lampsimaan kohti suuren salin ovia. Harry jäi tuijottamaan tämän perään ja kohotti toista
kulmakarvaansa. ”Damn. Dracolla on hyvä perse”, hän ajatteli mielessään.

Sitten hän kääntyi ystäviinsä päin. ”Joo. Pitänee sitten mennä”, hän sanoi ja nousi pöydästä.

Hermione nyökkäsi. ”Mutta muista, että tänään on se shakkiturnaus puoliltapäivin. Olet ilmoittautunut siihen jo”, tämä muistutti.

Harry mietti vähän aikaa, mikä ihmeen shakkiturnaus. ”Olin unohtanut koko jutun!”, hän sanoi asian palatessa mieleen. Tosiaan tänään
pidettiin Tylypahkalaisten ”leikkimielinen” shakkiturnaus, johon hän tyhmyyksissään ja puoliksi vitsillä oli osallistunut.

Ennakkosuosikkeja olivat Rohkelikosta Ron, ei yllätys sinänsä, ja Korpinkynnestä Anthony Goldstein.

Harry kuitenkin nyökkäsi ja lähti sitten hölkkäämään Dracon perään. Matkalla kohti ovia Harry kohtasi Seamuksen virnuilevat kasvot.

Harry pyöritti silmiään tälle.

***

”Huispausetsijöiden hätäkokous?”, Harry naurahti Dracolle heidän astellessaan yhdessä kohti Huispauskenttää. Hän oli nopeasti kutsuloitsulla saanut takkinsa makuusalista ja yritti nyt pysyä Dracon vauhdissa.

Draco virnisti. ”No et olisi itse kuitenkaan keksinyt parempaa, joten minun täytyi jälleen ottaa ohjat käsiini”, tämä sanoi.

”Pah. Minä olen varmasti parempi keksimään selityksiä, kuin sinä!”, Harry huudahti.

Draco katsoi häntä epäilevänä virne naamallaan. ”Kukaan ei vain koskaan usko niitä?”

”No luuletko, että joku uskoi tuon äskeisen?”

”Luulenpa hyvinkin ainakin siihen nähden, ettei kukaan ole tullut perässä”, Draco sanoi itsevarmasti ja viittasi taakseen.

Harry vilkaisi olkansa yli ja huomasi Dracon puhuvan totta. ”Myönnän kai sitten tappioni”, hän sanoi muka surullisesti.

Dracio hymyili ja antoi tälle suukon. ”Toisen meistä täytyy kuitenkin olla nokkela”, hän sanoi ilkikurisesti.

Harry katsoi tätä viekkaalla katseella. ”Joo, mutta kai minäkin sen osaan.”

Draco heilautti olkapäitään ja alkoi sukia hiuksiaan.

Harry kohotti kulmiaan ja nosti nopeasti lunta maasta, pyöritti sen salamannopeasti palloksi ja mäiskäisi sen päin Dracoa.

”Harry mitä vittua?!”, Draco huudahti naama lumen peitossa.

”Saatat olla nokkela, mutta samalla tyhmä!”, Harry huusi ja heitti toisen pallon Dracon pärskiessä vielä edellisestä heitosta. Tämä näytti pöllämystyneeltä, mutta sai nopeasti koottua itsensä ja otti hänkin käteensä lunta.

Harry otti lisää ja pyöritti taas pallon. Ennen kuin Draco oli ehtinyt tehdä lumelle mitään, oli Harry heittänyt tämän päälle jo
kolmannen. ”Tyhmyyden lisäksi olet todella hidas, Draco Malfoy!”, Harry huusi ja lähti juoksemaan kohti kenttää.

Draco näytti ärtyneeltä ja syöksyi Harryn perään. Hän sai tämän heti kiinni ja nopealla liikkeellä taklasi Harryn lumihankeen.

”Niin kuka on hidas?”, Draco nauroi ja ojensi kätensä Harrylle, joka kampesi itseään ylös.

Harry huomasi tilaisuutensa tulleen jälleen ja vetäisi Dracon viereensä hankeen.

”Sinä”, Harry kuiskasi ja kääntyi suutelemaan Dracoa lämpimästi. Tämä vastasi suudelmaan intohimoisesti, mutta päästi äkkiä kovan kiljaisun, joka hämmästytti Harrya. Ei kiljaisu itsessään, vaan se, että kyseisestä henkilöstä lähti niin kimeä ääni.

”Mitä?”, Harry kysyi ja irrottautui Dracosta.

”Voi Merlininmerlininmerlininjoku! Lunta on paidan sisällä! KYLMÄ!” Draco huusi ja nousi nopeasti hangesta ja hyppi tasajalkaa.

Harry oli tikahtua nauruun. Draco näytti eri naurettavalta pomppiessaan hölmistynyt ja ärsyyntynyt ilme yhtä aikaa kasvoillaan.

Jos joku olisi nyt katsellut, olisi hän nähnyt mustahiuksisen pojan makaamassa lumessa hakkaamassa maata selällään ja vaaleahiuksisen nuorukaisen ravistelemassa itseään kuin uitettu koira.

***

”Älä pyydä minua Huispausetsijöiden hätäkokoukseen toista kertaa, lupaatko?”, Harry niiskautti Dracolle heidän kävellessään kylmissään ja märkinä kohti linnaa.

”Lupaan. Suhteellisen kylmää hommaa tuo”, Draco sanoi värisevällä äänellä.

He olivat kierineet lumessa puoli tuntia yrittäen päättää, kumpi on parempi lumisodassa. Tuloksena oli kuitenkin vain lunta molempien
vaatteiden sisällä ja orastava flunssa, joka teki tuloaan hieman liiankin nopeasti. Jossain vaiheessa sitä kaikkea möyrimistä oli myös Harryn käsi osunut Dracon poskeen, joka nyt helotti vieläkin punaisempana kuin tämän toinen poski, jolla lieni vain kylmä.

”Täytynee käydä sairaalasiivessä. Minä ainakin haluan jotain lämmikettä”, Harry puhisi ja piteli käsiään ympärillään, kun Draco raotti hipihiljaa linnan ulko-ovia.

”Voisi”, Draco sanoi ja hipsi sisään linnaan Harry perässään.

”Hmm, Draco. Miksi hiivit?”, Harry kysyi toiselta tämän vilkuillessa ympärilleen.

Draco pudisti päätään. ”Olet todellakin hölmö, Potter. Mieti vähän, jos vaikka joku Weasley ilmestyisi tähän nyt? Hänhän hyökkäisi kimppuuni päätä pahkaa. Se hölmö ajattelisi kuitenkin meidän vain tapelleen taas”, Draco kuiski.

”Se lienee ilmeistä”, Harry vastasi ja puri huultaan toivoen todella, ettei ainakaan Seamus tulisi vastaan.

Sairaalasiipeen päästyään pojat joutuivat virnuilemaan nolona Matami Pomfreylle, joka pyöritteli silmiään pojille. ”Vai että lumisotaa.
Pojat, pojat. Ja sitä paitsi olen aina olettanut teidän kahden olevan riidoissa”, hän puhisi itsekseen lähtiessään hakemaan näille ihmejuomaa, joka kohensi oloa kummallisen nopeasti.

Draco virnisti Harrylle ja iski silmää. Toinen hymyili hivenen hämmästyneenä takaisin.

”Niin olen minäkin olettanut”, Draco sanoi antaessaan Harryn poskelle pienen suukon.

Harry hymyili vaisusti. "Ja varmasti moni muukin", hän sanoi ahdistuneesti.

Draco katsoi Harrya. "Mitä nyt?"

Harry painoi päänsä. "Seamus Finnigan tietää tästä", hän sanoi ja kääntyi katsomaan Dracoa.

Draco tuijotti Harrya pitkään. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään, eikä tämä räpsäyttänyt edes silmiään. Harry ojensi kätensä, mutta Draco ei tarttunut siihen.

Sitten sanaakaan sanomatta Draco käännähti kannoillaan ja lampsi sairaalasiiven ovesta ulos jättäen hämmästyneen näiköisen Harryn seisomaan yksin huoneeseen.


the end of chapter eight

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: Feliicia - 03.11.2010 19:06:24
"Draco, senkin typerys! Et varmana pilaa koko juttua!" Tuo oli yhtäkuin ensireaktioni luettuani luvun. Jos nyt päätät tämän surullisesti niin et tiedä mitä joudut sen jälkeen kokemaan ;D

No, oikeastaan pidin tästä luvusta. Lumisota, nammm, ihana kohta.
Lainaus
”Damn. Dracolla on hyvä perse”, hän ajatteli mielessään.
Kawai!<3

Lainaus
Ja pepullaan.
Tämä kohta sai aikaan naurunpyskähdyksen. ;D

Jatkoa toivoisin, ja pian kiitos!<3

Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: Natural - 03.11.2010 19:21:58
Eiiiii!!!

Draco ja Harry ei saa erotaa-aaa!! Ne on nii sulosia niinku tää ficcikii!!!
Joo tää oli ihana ficci pidin kauheesti tästä ja sillee. (Joo rakentava taas jossaki huitsi nevadassa luistelemassa)
Toivottavasti seuraava tulee pian <3

Odotellen ja ihmetellen + kumartaen luku kokemukselle Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: romance91 - 03.11.2010 19:57:54
hooo!
uusi lukija...


hmmm....pidän parituksesta (yllätys yllätys) ja ja
Draco on niin suloinen....ja seamuksesta en pidä täällä hetjellä yhtään.

löpinät sikseen....en huomannut virheitä ja teksti oli sujuvaa ja ja
JATKOA!
-Romcu
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 03.11.2010 21:09:14
HarryPotterFan4Ever; hyvä, että teksti sai aikaan myös hymyä ! ihanaa !<:

Natural; tykkään sun rakentavasta<; kiitosjee<3'

romance91; jee, liity joukkoon, ihanaa !<<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: Trixie - 03.11.2010 21:37:12
Uusi lukija ilmoittautuu!
Pidän tästä paljon, toivon jatkoa.
Anteeksi rakentavan kommentin puuttuminen, rakentava on lomalla honolulussa. ;D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: Merrrí - 03.11.2010 22:19:10
Ui jui, näin nopeasti uusi luku, hihkuin täällä ihan innoissani :D

Mie en tiä mitä sanoa tästä luvusta, joissakin kohtaa tämä oli sulosta luettavaa, kuten tuo Harryn ja Dracon lumisota. Ja nyt pelottaa se mitä Draco saa päähänsä tuosta ku sai tietää Seamuksen tietävän. Huih, tyhmä Seamus ku meni löytämään sen kirjeen ):
Satuin tuossa huomaamaan että sinun kirjoitustyyli muuttuu koko ajan paremmaksi, siihen alkaa tulla enemmän kuvailua, ainakin mitä nyt huomasin. Ja teksti on myös virheettömämpää, nytkin löysin kaks virhettä joissa Draco oli kirjoitettu väärin, yhdestä kohdasta tais puuttua r ja toisessa kohtaa oli i liikaa. Olin idiootti enkä ottanut niitä kohtia ylös..
Ei unenhöttösillä ajatuksilla saa mitään aikaan.
Muuta kuin kiitos jälleen kuvusta :)
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 03.11.2010 22:52:01
trixie; jeee !^^

mi-ra; kiitos paljon !<: yritän löytää ne virheet ja korjata<: ärriä saattaa puuttua joistain kohti vähän väliä, se on nimittäin tässä koneessa vähä broken :<< :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: Béren - 04.11.2010 20:31:47
Uijuijui! Jatkoa tuli! Draco&Harry ei eroo eihän? Lumisota... AAWS <33 Jatkoa! Jonkun kirjoitusvirheen bongasin, mutta en enää muista sitä...  :-\

-Carrot
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 04.11.2010 22:07:39
ÄÄ . miks en ite löydä niitä virheitä, haluun korjaa ne !:'>
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: rainbowsky - 05.11.2010 01:38:03
oivoivoi nyt äkkiä kuules jatkoa tänne!
taidan olla rakastunut tähän ficciin!
tää etenee myös tosi sopivasti,eikä heti ekassa kappaleessa päästy siihen halihalipusipusi vaiheeseen..jos ymmärrät mitä tarkoitan!
MUTTA JATKOA PLEASE NOPEASTI *ww* <3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 8. luku o2.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 05.11.2010 21:50:07
^^
jatkoo tulee nopeeeeasti, tänään laitan 9. luvun kun pääsen kotiin !!<:



Tässä siis yhdeksäs luku, niinku lupasin !!<:
vähän lyhykäiseltä tuntuu tää teksti nyt, mutta jatkoo tulee pian (mikäli halua on hmm, toivon niin.. ^^), jees<<:
enjoy<3'

*

9. Shakkimatti


Harry istui sairaalasiiven sängyllä ja piti kädessään mukia, josta kohosi höyryä. Hän tuijotti höyryn kohoamista ja hörppäsi silloin tällöin kulauksen mukista. Hänen ajatuksensa olivat kovin sekaiset. Hän ei tiennyt, mitä Dracon äskeisestä reaktiosta olisi pitänyt ajatella.

Harryn ilme valahti hänen ajatellessaan pahinta vaihtoehtoa, joka lieni tässä tapauksessa koko jutun lopahtaminen.

Eihän se ollut vielä pitkään kestänyt.

"Ehkä kaksi naurettavaa viikkoa", Harry mietti päässään hiljaa ja hörppäsi taas mukista. Kuitenkin sinä aikana hän oli tuntenut itsensä jotenkin erityiseksi.

Harry nauroi ajatukselleen. Kuinka hän voisi edes kuvitella, että Harry Potter ja Draco Malfoy voisivat koskaan olla jotain muuta kuin vihollisia. Olihan se toki mahdollista, mutta hän ei juuri nyt nähnyt asiassa valoisampaa puolta.

Harry huokaisi. Hänen auttanut kuin toivoa parasta.

Harrya kiinnosti kuitenkin tietää, mitä Dracon äskeinen reaktio tarkoitti. Eihän asiaa voisi olla selvittämättä. Tai mistä sitä tiesi, josko Draco ajatteli niin.

Harry nosti mukin huulilleen ja ryysti viimeiset tipat pohjalta. Hän laski mukin viereiselle pöydälle ja hyppäsi alas sängyltä. Hänellä oli nyt shakkiturnaus hävittävänä. Sen jälkeen hän ehtisi etsiä nuoremman herra Malfoyn.

***

Viittä vaille puoleltapäivin Harry asteli jälleen suureen saliin. Hän bongasi Ronin ravaamassa ja heiluttelemassa käsiään edestakaisin salin keskellä. Hermione istui penkillä tämän lähellä ja oli ilmeisesti kerrankin nähnyt parhaaksi pitää suunsa kiinni tuijottaessaan Ronia vakava ilme kasvoillaan.

Harry raahusti ystäviensä luo.

"Hyvin se menee, Ron", Harry sanoi hymyillen Ronille, joka sinersi hieman.

Ron pudisti päätään ja kääntyi kävelemään taas toiseen suuntaan.

"Olen odottanut hänen avaavan suunsa jo muutaman minuutin. Veikkaan, että hän oksentaa sen tehdessään", Hermione hymyili ilkikurisesti Harrylle. "Missä olet muuten ollut?"

Harry viittasi johonkin epämääräiseen suuntaan. "Yritin vähän miettiä tätä koko shakkijuttua. En ole muuten oikein valmistautunut",

Harry sanoi ja istuutui Hermionen viereen Ronin sinertäessä aina vain enemmän.

Harry huokaisi ja painoi päänsä kämmeniinsä. Draco palasi hänen mieleensä. Hän toivoi tämän pysyvän poissa sieltä ainakin pelien
ajan, koska hänen keskittymisensä kahteen asiaan yhtäaikaa ei koskaan johtanut mihinkään kovin laadukkaaseen.

"Onko kaikki hyvin, Harry?", Hermione kysyi. Kuten edellisinäkin päivinä useaan otteeseen.

Harry viittasi kädellään kaiken olevan ok. Luonnollisestikaan niin ei ollut, mutta Hermionelle sitä ei juuri nyt kannattanut sanoa, koska tämä olisi vain huolehtinut taas liikoja.

"Ai niin", Hermione sanoi. "Sinun ensimmäinen vastustajasi on Seamus", hän jatkoi ja käänsi katseensa taas pois Ronista.

"Voi vittu", Harry kirosi hiljaa.

Hermione katsoi häntä kysyvästi toinen kulma koholla.

"No, hän on aika hyvä", Harry sanoi nopeasti.

Kohta kuului Dumbledoren taialla melutettu ääni. "Pyytäisin nyt ottelijoita asettumaan heille merkityille paikoilleen. Ensimmäinen peli alkaa tuossa tuokiossa."

Harry huokaisi ja nousi penkiltä. Myös Ron lähti kohti paikkaansa.

Hermione nosti Harrylle peukkua ja hymyili. Harry hymyili vaisusti takaisin ja käveli paikalleen.

Pöydälle oli asetettu nimilaatat. Hänen kohdallaan luki luonnollisesti Harry Potter, vastapäinen kyltti sanoi Seamus Finnigan. Harry
irvisti ja istui paikalleen.

Pian Seamuskin saapui virnuillen pöytään. "Morjensta", tämä sanoi ja rojahti pöydän ääreen rennosti.

Harry murahti takaisin hyvin Vernon-setämaisesti.

"Mistä kenkä puristaa?", Seamus kysyi vilkuillessaan ympärilleen. "Joku hätänä?", hän jatkoi vihjaillen.

Harry nosti katseensa Seamukseen. "Hei en jaksaisi nyt tästä aiheesta. Peli alkaa kohta", Harry sanoi raapien niskaansa.

Seamus nyökkäsi vastahakoisen näköisenä ja kumartui sitten pöydän yli. "Annan vain vinkin; tee parhaasi. Meinaan, Malfoy tunnetusti pitää eliitistä", tämä kuiskasi ja suoristi selkänsä.

Harry väänsi kasvonsa kyllästyneeseen irveeseen. Hän yritti työntää Dracon pois mielestään. Vaikka väkisin.

Pian salissa onneksi kumahti matala ääni, joka merkitsi pelien alkamista. Laudoille ilmestyivät pelinappulat, koska omia ei ollut saanut
tuoda. Kaikki 32 pelaajaa tuijottivat tiiviisti eteensä. Harrylle sattuivat mustat nappulat, joka merkitsi Seamuksen aloitusta.

Harry vilkaisi vielä vaivihkaa Roniin, joka oli saanut valkoiset, ja vastustajakseen Dennis Creeveyn.

Seamus teki ensimmäisen siirron ja katsoi Harrya. "Sinun vuorosi", tämä kuiskasi ja iski silmää.

***

Turnausta oli kestänyt vasta noin kaksikymmentä minuuttia, kun kuului ensimmäinen shakkimatti. Ron oli peitonnut Dennisin.

Ron nousi pöydästä tiukka ilme kasvoillaan, ja tavoitti Harryn katseen, joka hymyili. Ron yritti hänkin hymyillä, mutta sai aikaan vain
hyvin tuskaisen ilmeen, joka kertoi enemmänkin huonosta olosta.

Harry kääntyi takaisin lautaan päin. Hän oli vain parin siirron päässä tänään hyvin huonosti pelaavan Seamuksen voitosta.

Harry lepuutti mieltään hetken aikaa ja antoi katseensa kiertää vapaasti salissa. Juuri sillä hetkellä Draco astui saliin. Tällä oli kädet vaaleansinisten farkkujen taskuissa, ja hän oli vaihtanut päälleen valkoisen kauluspaidan. Kasvoillaan tällä oli perus Malfoy-ilme. Harry yritti tavoittaa hänen katsettaaan, mutta turhaan. Draco käveli muitta mutkitta hänen ohitseen vilkaisemattakaan Harryyn ja asettui seuraamaan Blaise Zabinin ja Cho Changin parhaan ystävän Mariettan peliä.

Harry painoi päänsä tuntien ahdistuksen kohoavan mieleensä. Hän pakotti kuitenkin itsensä keskittymään seuraavaan siirtoon. Hän siirsi ratsunsa e5:een.

Harry käänsi katseensa Seamukseen, jonka ilme oli vaihtunut huulen purentaan.

Harry katsoi Seamusta kysyvästi. Tämä viittasi lautaan. "No katso."

He katsoivat kumpikin tilannetta. Sitten Harry tajusi. "Öö. Shakkimatti", hän sanoi hiljaa ymmällään.

Nappulat haihtuivat, ja suurelle tulostaululle salin seinällä piirtyi jatkoon menevien kohdalle Harryn nimi Ronin nimen perään.

Harry hymyili Ronille, joka istui Hermionen kanssa salin vasemmalla laidalla. Harry käveli heidän luokseen ja lysähti penkille.

”Phuh. Eipä ollut vaikeata”, hän sanoi.

”Seamus ei tainnut pelata kovin hyvin tänään?”, Ron kysyi.

”No aijaa?”, Harry tokaisi. ”Eikö hän miettinyt ollenkaan mitä tekee?”

Harry väänteli niskaansa. Hän oli naulinnut katseensa Dracoon, joka istui edelleen tiiviisti Zabinin takana. Draco oli jättänyt tänään
hiuksensa auki (siis sliippaamatta), ja ne sojottivat joka suuntaan. Se näytti söpöltä.

Harry huokaisi. Eipä sillä kai mitään väliä ollut, miltä ne hänen mielestään näyttivät.

Hermione ja Ron olivat syventyneet keskusteluun Ronin seuraavan pelin aloituksesta. Vastustajaa ei vielä tietenkään tiennyt, mutta se varmaan selviäisi pian. Shakista ei kuitenkaan tiennyt koskaan, kuinka kauan peli kestäisi, mutta Harry toivoi tämän käyvän nopeasti.

***
Kello oli lyönyt jo puoli kuusi. Harry oli onnistunut selvittämään itsensä jollain ilveellä kymmenen parhaan joukkoon, vaikka hänen päänsä sisällä velloi ahdistus ja tietämättömyys tästä koko Draco tilanteesta.

Harrya vastassa oli nyt Blaise Zabini. Kävellessään paikalleen Harry levitteli käsiään ja naksautteli niskaansa yittäessään rentouttaa itseään. Paikalleen päästyään hän istahti laiskasti ja sulki silmänsä.

Harry oli keskittynyt käsiensä tuijottamiseen, kun Blaise saapui. Tämä nyökkäsi Harrylle lyhyesti, joka kurahti takaisin.

Harryn vatsassa muljahti, kun hän näki Dracon tulevan Blaisen perässä ja istuvan tämän taakse. Harry kääntyi katsomaan toiseen suuntaan ja puri huultaan. Hän rohkeni kuitenkin pian kääntää päänsä Dracoon, joka tuijotti häntä ilmeettömänä. Harry katsoi häntä kysyvästi, mutta tämä teki vain päällään jonkinlaisen epämääräisen liikkeen. Sitten hän huokaisi, nousi hitaasati seisomaan, ja lähti
pois.

Harry hieroi niskaansa ja ahdistus vain kasvoi. Peli alkaisi pian, eikä hän tosiaan ollut parhaassa vireessä. Mutta toisaalta, hän oli tottunut häviämään pelatessaan Ronia vastaan.

Yhtäkkiä Harry tunsi sipauksen vasemmalla olkapäällään, ja hän kääntyi katsomaan suuntaan. Hänen katseensa osui pieneen pergamentin palaan penkillä.

Harry sieppasi sen nopeasti, ja avasi sen.

Hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen, kun hän luki sanat;
      
      "Onnea peliin, Potter.
                 D."


Ei ollut suuri yllätys, että hänen mielialansa nousi päivän viimeistä peliä varten. Ehkä Draco osasikin yllättää, ja oikein kunnolla.

Juuri sillä hetkellä Blaisen voitto shakissa tuntui pieneltä asialta, koska ilmeisesti hänellä oli pelin jälkeen kuitenkin hyvällä tuurilla tiedossa kahdenkeskinen tapaaminen Draco Malfoyn kanssa. Mikäli hän oli osannut lukea rivien välistä oikein.

Harry kumartui kongin kumaessa laudan ääreen hymyssä suin.

the end of chapter nine

*

// Neriah yhdisti tuplapostauksen
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Winchester_ - 05.11.2010 22:16:26
Aaaaaa ihana tämä(kin) luku ♥ :)

Ja hyvä keksintö tuo shakkiturnaus, en ole koskaan aikaisemmin tuohon ideaan törmännytkään :D Haha ja tuo Seamus pisti kyllä nauramaan, virnistelen vieläki täällä typerästi noille kohdille, joissa se vähä kiusas Harrya. Saa nähdä kertooko se muille Harrysta ja Dracosta ;D tititiiiiididiidii

Jooh en keksi tähän enää mitään muuta, jotenki niin sanaton olo tämän luvun jälkeen. Kirjoittele jatkoa ihmeessä taas pian! Täällä odottelee innokas lukija jo seuraavaa osaa  ;)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: MissWeasley - 05.11.2010 22:47:20
Kehityt koko ajan huomattavasti kirjoittajana :) Aluks teksti oli vähän takkuista, mut nyt se on jo sujuvaa ;)

Dracon reaktio tosin oli ehkä vähän yli ;D No mutta, sellainénhan meidän Dracsu on <3 ;)

Sit tuolla oli yks ihan hassu lause:

Lainaus
Draco oli jättänyt tänään jiuksensa auki, ja ne olivat auki (siis sliippaamatta) ja ne sojottivat joka suuntaan
Pitäis varmaan olla hiuksensa... Ja sit tossa on vielä toistettu se, että ne on auki? :D

Mutta odottelen jatkoa, näitä lukuja tulee kivan tiiviiseen tahtiin ;)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 05.11.2010 22:52:35
^^
jooo, minä korjaan tuon virheen<<:
kiitoss !<3'
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Trixie - 06.11.2010 11:30:34
Nyt yritän laittaa jotain rakentavaa :)
Kirjoitat hyvin, teksti on sujuvaa. En huomannut virheitä.
Pidin tuosta shakkiturnaus ideasta, luku oli hieman lyhyt, mutta pidin siitä silti.
Toivottavasti jatkoa tulee pian.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Natural - 06.11.2010 18:46:03
Tää oli ihana<3

Pidin luvusta vaikka se olikin hiukan lyhyempi. Virheitä en löytänyt paitsi yhden.
Lainaus
Sen jälkeen hän ehtisi etsiä nuoremman herra Malfon.
Niin tuossa tuo ''herra Malfon.'', että siinä olisi varmaan tarkoitus lukea '' Malfoyn'' Mutta teksti oli mielestäni sujuvaa ja niin edelleen.
Odotan innolla seuraavaa lukua!

Kiittäen + kumartaen
Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Merrrí - 06.11.2010 22:18:00
Hyvän luvun olit taas kehittänyt, tätä oli jälleen ilo lukea.

Harryn epätietoisuus Dracon suhteen oli jotenkin realistista. Alussa muuten ihmettelin että mitä helvettiä Harry tekee Sairaalasiivessä mutta muistin sitten. Kymmenen parhaan joukossa Harry, taitaa olla muut aika huonoja pelaajia :D Miten muuten Draco ei ollut pelaamassa?

Kannan korteni kekoon tässä virheiden pongaamisessa:
Lainaus
Harry katsoi häntä kysyvästi, mutta tämä teki vain päällääm jonkinlaisen epämääräisen liikkeen
päällään
Lainaus
¨Harry nosti katseensa Seamukseen. "Hei en jaksaisi nyt tästä aiheesta. Peli alkaa kohta", Harry sanoi raapien niskaansa.
Ja tuonne eteen oli ilmestyny ylimääräinen merkki.

Anteeksi tällainen pätkäkommentti, ei oikein jaksa keskittyä kirjoittamiseen. ;o
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 06.11.2010 22:49:35
kiitosta ^^

Joo, Harry pelaa ihmeen hyvin, kaikki hyvät pelaajat lienee vielä kotona...:D
Draco ei pelaa, koska sen olis pitäny tulla takaisin kouluun vasta jos ajatellaan tän shakkihommanajankohtaa niin vasta seuraavana päivänä<: sehän tuli vähän etuajassa takas, mutta en tainnu kunnolla tuoda asiaa ilmi :<< niin mutta siis tosiaan siksi:D

voi mmmerlin noita virheitä !! nyt kyllä laitan oikean betan hakuun !! :Q
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Arwen - 08.11.2010 18:47:04
Moro!

Taas kaksi mahtavaa ja ihanaa lukua! Toivottavasti 10. luku tulee piakkoin...
Muuten, tuossa 9. luvun lopussa luki 'the end of chapter three'. Olisi varmaakin
pitänyt lukea nine?

Jatkoa odotellen,

Arwen
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: Feliicia - 08.11.2010 19:47:46
Jesh! Uusi luku!
 :)
Tykkään josta shakkiturnauksesta kun se on niin... itsekeksitty. Tai no tuskin kirjan muukaan Tylypahkassa on koskaann ollut shakkiturnauksia:)

Anteeksi taas kerran lyhyt kommentti. No, kuitenkin pidin toooooosi paljon :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 9. luku, o5.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 08.11.2010 19:51:03
Tässä nyt sitten 1o. luku, olkaa hyvät<:

pitää tähän mainitsemani, että tämä teksti on betattu, ja tästä eteenkin päin sitten<:
ja betanahan toimii mi-ra !!<:

en oikein tiedä, miten se pitäisi ilmoittaa, kun kesken ficin nyt tuli, mutta hmm teen sen nyt näin ... :DD

xoxoxo insatiable



*

1o. Sanoja

Harry käveli päätään ravistellen ulos suuresta salista. Kello oli nyt seitsemän, joten edellinen peli oli siis kestänyt puolitoista tuntia. Hän oli kärsinyt lopulta murskatappion Zabinille, mutta oli tyytyväinen suoritukseensa, hän kun ei ollut kuitenkaan mikään maailman paras shakin pelaaja.

Harry haukotteli astellessaan Rohkelikon muotokuva-aukkoa kohti ja oli jo sanomaisillaan salasanan, kun häntä kutsuttiin sukunimeltä.
Hänen kasvoilleen nousi pieni hetkellinen hymy, kun hän kääntyessään näki hoikan, vaaleahiuksisen pojan lähestyvän häntä hämärässä.

"Niin?" Harry kysyi, kun Draco pääsi hänen luokseeen.

"Miten peli meni?"

Harry pyöräytti silmiään. "Sain melko pahasti turpiini", hän sanoi tutkaillen Dracoa. Pojan olemus oli oudon rento. Harry oli koko kuluneen päivän miettinyt pojan reaktiota Sairaalasiivessä, muttei oikein osannut ottaa asiaa puheeksi.

Dracoa tuntui vaivaavan sama asia, koska hän avasi suunsa aiheesta.

"Onko kaikki ihan niin kuin okei?" Draco kysyi hieman vaivaantuneena.

Harry nosti kulmiaan. "Hmm. Siihen nähden, että lähdit luotani pois mitään sanomatta ja en tiennyt mitä pitäisi ajatella, niin ei. Mutta siihen nähden, että näköjään kuitenkin vielä tulit näkemään minua, niin kyllä. Joten se on vähän niin ja näin", hän sanoi miettien.

Draco näpräsi paitansa helmaa ja näytti hivenen vaivaantuneelta. "Minä vain menin vähän paniikkiin. En tiedä, kuinka nyt ihmiset tähän suhtautuisivat, niin jos pidettäisiin vähän pienenpää ääntä ainakin jonkin aikaa?" Tämä sanoi hyvin nopeasti ja nosti katseensa pois paidasta.

Harry huokaisi. "No en minäkään tätä ajatellut kaikille kuuluttaa. Se, että Seamus sai tietää, oli silkka vahinko."

Draco nyökkäsi lyhyesti ja tavoitteli arkaa hymyä. Harryn mielestä se oli kovin epämalfoymaista.

Harry hymyili. "Eiköhän. Kunhan et vastedes tee tuollaista, jooko?" Hän sanoi vakavoituen hieman.

Draco pudisti päätään.

Harry nojautui antamaan tälle pienen suukon poskelle. Sitten hän katsoi Dracoa kysyvästi. "Haluatko tehdä nyt jotain, vai menenkö jo nukkumaan?"

Draco tyrskähti. "Nukkumaan? Tähän aikaan?" hän kysyi huvittuneena.

"Minulla on hyvät unenlahjat", Harry puuskahti, mutta naurahti hänkin.

Draco loi Harryyn viekkaan katseen. "Se ei kuulosta ollenkaan hyvältä idealta", tämä sanoi ja heilautti kättään lähtiessään astelemaan pois päin muotokuva-aukon luota.

Harry kääntyi Dracon perään ja otti tämän kiinni. "Minne olet menossa?" Harry kysyi häivähdys epäilyä äänessän.

Draco hymähti. "Sitten näet", hän sanoi ja vinkkasi vaivihkaa silmää.

Harry naksautti niskansa ja seurasi poikaa pitkin hämärää käytävää.

***

"En tiedä, Draco, onko kukaan koskaan kysynyt sinulta, mutta oletko oikeasti tyhmä?!" Harry sihisi Dracolle heidän saapuessaan
Luihuisten oleskeluhuoneen suuaukolle.

"Tiedätkö, yllättävän moni on. Silloin tällöin mietin, antaako ulkonäköni olettaa aivan väärin", Draco sanoi ja kääntyi Harryyn. "Mutta nyt ihmettelen, miksi sinä kysyt sitä?"

Harry viuhtoi vimmatusti eteensä ja aukaisi suunsa, mutta sieltä ei tullut ääntä.

Draco katsoi häntä huvittuneena. "Minä puolestani voisin kysyä, oletko vähän vajaa", hän sanoi. "Mutta ymmärrän toki pointtisi.

Ideanani on salakuljettaa sinut makuusaliin ja pussailla kanssasi kiihkeästi, koska muunlainen ajanviete kanssasi tällä hetkellä tuntuisi hyvin turhalta", tämä jatkoi ilmeekään värähtämättä.

Harry lopetti huitomisen ja sulki suunsa hetkeksi. "Hmm. Kuinka aiot toteuttaa tuon?"

Draco kohautti harteitaan. "Kävellään vain oleskeluhuoneen läpi. Ei sen kummempaa", hän sanoi ja kääntyi taas suuaukkoon päin.

"En oikein tajunnut, että 'pitää pienempää ääntä', tarkoittaa 'kerro kaikille luihuisille'. Taidamme olla vähän eri aaltopituudella", Harry
puuskahti.

Draco kääsi päänsä Harryyn ja näytti kieltä. "Ei siellä kuitenkaan ole ketään", hän vastasi ja lausui salasanan. Kivinen ovi aukeni ja esiin
tuli Luihuisten oleskeluhuone. Draco otti Harrya kädestä kiinni ja veti tämän perässään sisään.

"Katso nyt. Ei ketään", Draco sanoi ja lähti taluttamaan Harrya kohti suoraan oleskeluhuoneen perällä sijaitsevaa ovea.

Oven takaa paljastui makuusali. Draco asteli Harry vanavedessään perimmäiselle sängylle, johon rojahti. "Aaah", tämä huokaisi ja sulki
silmänsä. Hän painoi kätensä kasvoilleen ja hieroi hetken silmiään.

Harry ei oikein tiennyt mitä tehdä, joten hän tyytyi seisomaan hivenen vaivaantuneena paikallaan ja tuijottamaan ympärilleen.

Draco nosti kätensä silmiltään ja katsoi Harrya kulmiensa alta hymyillen vähän. "Miksi seisot siinä?" Hän kysyi ja nousi istumaan.

Harry puri huultaan. "Tämä nyt sattuu olemaan melko outoa. Viimeinen paikka, jossa usein veikkaan itseni olevan, on tämä", hän sanoi
ja raapi kaulaansa. Jostain syystä aina hermostuneena hänen kaulaansa alkoi kutittaa aivan vietävästi.

Draco nauroi hieman. "Saat tottua täällä olemiseen, jos Merlin soikoon meinaat kanssani olla", hän sanoi ja otti Harryn kädestä kinni
vetäisten tämän viereensä.

"Mutta entä jos joku tulee?" Harry kysyi pientä arkuutta äänessään. Hän yskäisi peittääkseen sen.

Draco teki välinpitämättömän ilmeen kasvoillaan. "Pyh. Ei tänne ketään tule ainakaan ennen kymmentä. Ellei joku sitten kaipaa minua aivan mielettömän kovasti. Jota epäilen", hän sanoi ja kävi taas makuulleen.

Harry tunsi olonsa hyvin oudoksi, eikä uskaltanut edes koskettaa Dracoa. Sen sijaan hän ryhtyi näpräämään hiuksiaan yrittäen hieman siloitella niitä.

Draco huokaisi ärtyneenä. "Perkele, Potter. Olet ihan tikku perseessä", hän sanoi ja vetäisi Harryn puolittain päälleen. Harry yllättyi
Dracon voimasta, eikä hän ehtinyt reagoida mitenkään, ennekuin huomasi huulensa liimautuneen toisiin.

"Paljon parempi", Draco sanoi pitkän suudelman jälkeen.

Harrynkin kasvoille nousi vaivihkaa hymy.

Draco silitti Harryn päätä, joka lepäsi hänen rinnallaan. "Pakko sanoa, Potter. Vaikka en osaa vieläkään oikein hahmottaa koko
tilannetta, nautin siitä suuresti. Tällä hetkellä varsinkin", hän sanoi hiljaa.

Harry hymähti. "Niin minäkin. Vain yksi asia häiritsee", hän sanoi nostaen päänsä pois ja kääntyen katsomaan Dracoa.

"No?" Kuului Dracon suusta.

Harry irvisti. "Onko sinun pakko kutsua minua koko ajan sukunimellä?"

Draco virnuili ilkeästi, mutta vakavoitui sitten. "Olen niin tottunut siihen. Mutta voin yrittää jotain muuta. Kävisikö hanibani?"

"Heh heh", Harry nauroi kolkosti, ja kumartui antamaan Dracolle pusun.

"Pläh. On vaikea päästä tavoistaan. Ainakin tässä vaiheessa joudut tyytymään sukunimikäytäntöön", Draco sanoi virnistäen.

Harry huokaisi. "Okei", ja painoi taas päänsä Dracon rinnalle. Hän sulki silmänsä ja hymyili. Hänen olonsa oli onnellisempi kuin todella
pitkään aikaan. Onnellisuutta oli monenlaista, mutta tämä tuntui jotenkin niin aidolta. Koko kyseisen olotilan aiheutti hänen vieressään hiljaa hengittävä ja hieman tuhiseva Draco Malfoy, jonka Harry oli villeimmissäkin unissaan viimeisimpänä lähelleen kuvitellut. Toki niinkin oli joskus käynyt. Ennen kuin Harry ehti edes tajuta, oli hän jo vaipunut uneen.

***

Draco katseli rintansa päällä nukkuvaa Harrya ja hymy nousi tahtomattakin hänen kasvoilleen. Ei vain sen tähden, että Harry oli juuri se, johon hän oli mieltynyt, jostain kumman syystä. Eikä se, että hetket, joita he olivat viettäneet muussa mielessä, kuin vihamielisinä sylkien kuraa toistensa päälle, olivat olleet Dracon mieleen hyvin paljon. Vaan tällä hetkellä suurin syy oli se, kuinka mielettömän hyvältä Harry näytti tuossa.

Draco nosti kulmaansa miettien, kuinka joku pystyikin näyttämään niin seksikkäältä jopa nukkuessaan. Harryssa oli muutenkin joku sellainen, mikä teki tästä jotain, mitä muut eivät olleet. Tarkoittaen näin ulkonäköön katsoessa. Sen takia Draco olikin päättänyt pitää tästä kiinni kynsin ja hampain. Hän oli varma, että jos koko Tylypahkan tietoisuuteen tulisi Harry Potterin kiinnostus myös poikiin, olisi hänen päänsä ensimmäisenä pölkyllä.

Draco vilkaisi kelloa. Se oli jo puoli yhdeksän. Kauanko hän oli oikein maannut tässä?

"Merlin", hän sanoi itsekseen ja nosti Harryn päätä hieman.

Harry murahti ja kääntyi toiseen suuntaan venyttäen itseään hieman.

Draco kampesi itsensä Harryn yli ja kipusi pois sängystä. Hän halusi jotain hieman mukavampaa päälleen ja alkoi tonkia vaatteitaan.

Voisi kuvitella, että Draco oli siisti ihminen, mutta vaatteiden kanssa hän oli kovin neuroottinen, joten ne löytyivät mikä milloin mistäkin kasasta. Koskaan ei voinut tietää, mikä näyttäisi juuri sinä aamuna hyvältä.

Nyt hän nosti kasasta vihreän Adidaksen paidan. Draco katsoi sitä arvioiden. "Kai tämä menee", hän sanoi itsekseen.

Draco oli juuri heittänyt paidan päältään, kun sängystä kuului Harryn matala ääni. "Täytyy sanoa, Draco. Vaikka en ole sinua ennen
pahemmin miettinyt, olen aina ollut varma, että sinulla on perkeleen hyvät vatsalihakset. Ja nyt näen olenko oikeassa."

Draco kääntyi Harryyn päin ja virnisti itsetyytyväisesti.  Sitten hän levitti kätensä ja antoi Harryn ihailla itseään. "No?"

Harry katsoi Dracon vatsaa silmä kovana ja lipaisi huuliaan. Hän todella piti näkemästään. Poika oli juuri sopiva. Ei liian laiha, ei  liian paksu, vaan juuri niin kuin pitikin. Lihakset näkyivät selvästi, mutteivät liian selvästi. Harry nielaisi hieman.

"Wau. Olet todella..." Harry sanoi, mutta lauseen loppu jäi matkan varrelle. Hän pystyi vain katsomaan.

Draco laski kätensä, ja ujutti paidan päälleen. Hän hymyili edelleen itsetyytyväisen ilmeen vallitessa hänen naamallaan.

Harry nousi istumaan sängyllä ja haroi hiuksiaan.

"En todella tiedä, mitä olet tehnyt minulle, Draco. Mutta pidän siitä todella", Harry sanoi kiskaistessaan Dracon päälleen.

***

Harry ei tasan tarkkaan tiennyt, kuinka hänen oli onnistunut livahtaa Luihuisten tiloista pois aina Rohkelikon tuvan eteen kenenkään
huomaamatta, mutta hän oli kiitollinen huomatessaan onnistuneensa tehtävässä. Harry oli pakotettu lähtemään Blaise Zabinin saapuessa makuusaliin, jossa Draco ja Harry olivat parastaikaa viettämässä hyvin kehittävää ja intiimiä hetkeä kahdestaan. He olivat hätäisesti sopineet tapaavansa huomenna jossain välissä.

Nyt Harry kuitenkin seisoi muotokuva-aukon edessä ja lausuttuaan salasanan, hän pääsi sisään lämpimään oleskeluhuoneeseen. Ei ollut
yllätys löytää Ronia ja Hermionea takan edestä istumasta. Heidän kanssaan olivat myös Dean Thomas, Seamus Finnigan (Harryn ilme valahti hieman) sekä Parvati Patil.

"Mitä täällä?" Harry kysyi heittäydyttyään sohvalle, jota kukaan ei jostain syystä ollut vallannut.

"Ai katsos, Harry", Seamus sanoi kääntyessään Harryn äänen suuntaan. "Missä olet ollut?"

Harry pyöräytti silmiään tälle niin, etteivät muut huomanneet. "Kunhan kiertelin", Harry yritti sanoa mahdollisimman normaalisti.

Hermione rykäisi. "Luuletko tosiaan, että nuo selitykset menevät läpi ikuisesti?" Tämä sanoi Harrylle hivenen masentavalla äänensävyllä. Ron, Dean ja Parvati kääntyivät hekin Harryyn päin uteliaina.

"Kerro vain kuka on tämä onnekas", Dean kannusti ja virnuili leveästi.

Harry ponkaisi istualleen. "Seamus!" Hän huudahti.

"Niin?"

"Älä vain sano, että olet sanonut -"

"Sanonut mitä, Harry?" Seamus kysyi viattomana. "Kerro toki."

"Tiedät kyllä, sinä senkin -"

Harry tunsi silmiensä pullistelevan. "Minä... AAAGH!" hän sanoi ja hengitti syvään.

Muut seurasivat tilannetta hivenen pelästyneinä. Harry kääntyi heihin päin ja väänsi kasvoilleen hymyn. Sitten hän näytti peukkua.
"Kaikki hyvin. Ei ole ketään onnekasta", hän sanoi, nousi ylös ja lähti siltä seisomalta harppomaan makuusaliin.

Hän tunsi ohimonsa sykkivän uhkaavasti ja kiitti luojaansa sillä hetkellä, ettei ollut verisukulainen Vernon-sedälleen.

***

"Harry?" Kuului Hermionen ääni Harryn takaa.

Harry ynähti vastaukseksi. Hermione istui hänen sängylleen Harryn kääntyessä tähän päin.

"Mitä nyt?" Harry kysyi leukaansa naksautellen.

Hermione katsoi häneen huolestuneena. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi laskien kätensä Harryn reidelle.

Harry huokaisi. "On ja ei", hän sanoi.

Hermione katsoi häneen odottaen selitystä, jota ei tullut. "Liittyykö tämä siihen, että sinä hmm... Pidät pojista?" Hän kysyi arasti.

Harry vilkaisi sivulle ahdistuneesti ja nyökkäsi. Hän oli lähes kokonaan unohtanut, että oli sanonut Hermionelle tuntemuksistaan.

"No onko se mennyt mihinkään päin?" Hermione kysyi rauhallisesti.

Harry nosti katseensa Hermioneen ja katsoi tämän silmiin. Ne olivat täynnä luottamusta ja ystävällisyyttä sekä lojaaliutta. Harry tiesi, ettei Hermione ikinä pettäisi hänen luottamustaan.

"On. Eteenpäin. Parempaan päin", Harry sanoi huulta purren.

Hermione hymyili. "Mutta se on hyvä, eikös?"

Harry kohautti harteitaan ja hän tunsi olonsa koko ajan vain ahdistuneemmaksi. "En oikein tiedä itsekään. Se ei ainakaan ole hyvä, että
Seamus tietää. Hän tietää myös, kuka tämä minun - mikä ikinä onkaan - on", Harry sanoi hiljaa.

Hermionen kulmat kohosivat. "Ai", tämä sanoi hämmästyneenä.

"Joo. Ne kirjeet, mitä nyt olen saanut, ne ovat tältä henkilöltä. Ja Seamus sai yhden käsiinsä, joten. Niin", Harry sanoi.

Hermione näytti miettiväiseltä. "Minä en edes aio kysyä, kuka hän on, koska selvästikin juttunne on vielä niin alussa, ettet tahdo siitä puhuttavan. Mutta pidän salaisuutesi, lupaan sen", hän sanoi ja antoi Harrylle pienen pusun otsalle.

Hermionen kävellessä pois, Harrylle tuli hyvin tyhjä olo. Hän tunsi myös syyllisyyttä itsessään. Millainen ystävä hän oikein oli, kun ei parhaalle kaverilleen voinut kertoa poikaystävänsä nimeä? Mutta toisaalta, asiat voisivat olla huonomminkin, ja luultavasti sinne suuntaan ne menisivät, mikäli Harry alkaisi ilmoittaa ihmisille seurustelevansa Draco Malfoyn kanssa.

***

Alhaalla tyrmissä Draco makasi sängyssään ja oli jo ryhtymässä nukkumaan. Hänen sisällään kyti kuitenkin ärtymys, joka ei hellittänyt, joten uni ei ottanut tullakseen. Blaise oli suorittanut ristikuulustelun Dracon rakkauselämästä, luultavasti Pansyn pakottamana. Kuten tavallista, Draco oli sanonut kaiken olevan kuten ennenkin.

Lisäksi Draco oli joutunut kuuntelemaan oleskeluhuoneeseen jäätyään viidesluokkalaisten jorinoita. Ne eivät kuitenkaan saaneet Dracoa happamaksi, vaan puheenaihe. Porukan tytöt huokailivat hänen, Dracon, poikaystävän perään. Dracon sisällä oli alkanut sykkiä kuullessaan eräänkin toivottoman tapauksen suunnitelman Harryn viettelyn varalle. Draco oli jo meinannut hyökätä kyseisen tytön kimppuun, mutta oli onnistunut hallitsemaan itsensä ajattelemalla sitä suurta mielihyvää, jonka hän koki tietäessään, ettei tuollaisilla hapsihiuksilla ollut mitään jakoa häntä vastaan taistelussa Harrysta. Sellaista kun tuskin edes koskaan tulisi.

Draco oli aina ollut hyvin varma itsestään ja oli edelleenkin. Hän ei osannut oikeastaan kuvitella, miltä tuntuisi menettää jotain omaa.
Kyllä, hän tunsi Harryn tällä hetkellä omakseen. Harry oli kutsunut häntä poikaystäväkseen, ja se lieni tarkoittavankin jotain. Toki hän olisi ollut mustasukkainen, jos joku muu olisi liehitellyt Harrya, mutta tällä hetkellä kukaan ei niin tehnyt, joten se siitä. Draco hymyili pimeässä itselleen.

Tietystikään asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia, kuin miltä näyttää. Aina on joku tai jokin tiellä. Kenties Dracokin oppisi sen lopulta, ettei elämä aina ole helppoa.


the end of chapter ten

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: Winchester_ - 08.11.2010 20:15:54
Wuhuu, jatkoa! :)

Ja kylläpä tämä loppuki jännään kohtaan, apua :D Saa nähdä, miten Harryn ja Dracon käy (tai no oikeastaan Harryn, sen varallehan ne luihuistytötki suunnitteli kaikkea, mutta kyllähän se Dracoonkin liittyy).

Joo en keksi tähän oiekin mittään muuta nyt ja rakentavakin otti hatkat ;D Toivottavasti kirjotat taas pian jatkoa ♥ Tämä oli yhtä ihana osa ko kaikki nuo aikasemmatki.
Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: Crisu- - 08.11.2010 20:18:18
Ihanaa jatkoa tuli näin nopeasti <3 Kirjaimellisesti hypin täällä innosta ko huomasin tän, en tiiä oonko enne kommentoinu tätä ficciä ( aika harvoin kommentoin mitään) mutta nyt oli kuitenki pakko ko oon lukenu tätä jo kauan ja ihan pakko ylistää sun kirjotus taitoja! Osaat vaaan kirjottaa niin sujuvasti ja hyvin että kateeks käy :)

Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: SARCASTIC. - 09.11.2010 10:07:00
Ihanaa! :) Olen lukenut tätä jo pitkään mutten ole kommentoinut. Se on ollut virhe, tämähän on aivan mahtava. <3  Tykkään kirjoitustyylistäsi kovasti. :)

~ Jatkoa odotellessa, SARCASTIC.
Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: Natural - 09.11.2010 16:04:40
Jeih!

Jatkoo on tullu lisää! Tämä oli todella hyvä luku. I like<3
virheitäkään en huomannut. (Joo rakentava edelleen jossain)

Odotan jatkoa innolla!

Kiittäen luku kokemuksesta Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: Feliicia - 09.11.2010 17:30:48
Jes! ;D Jatkoa!

Toivottavasti luihuistytöillä ei ole mitään kauheita suunnitelmia Harryn varalle. Ihana, kun Harry kertoo Hermionele, että tykkää pojista, mutta ei kerro kenestä ;D No, kaipa muut saa sen pian selville, jooko?

Rakentava on jossakin, mut tykkäsin tosi paljon!<3<3<3
Otsikko: Vs: Olethan totta ?1o. luku, o8.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 09.11.2010 22:21:27
11. luku tässä nyt sitten !!

hope you like it !!<3'

xoxoxo insatiable

p.s. toivottavasti ei haittaa, että tuli näin nopeasti !!:'>

*

11. Riita

Joululoman päätyttyä alkoivat jälleen oppitunnit. Maanantai loman jälkeen tuntui Harryn - ja varmasti muidenkin - mielestä ikuisuudelta, mutta tiistaiaamuna asiat näyttivät jo valoisammilta. Aamu sujui yllättävän joutuisasti ja ilman ongelmia, jollei laskettu Ronin nukahtamista murokulhoon maidon roiskuessa sinne tänne.

Ensimmäinen tunti oli muodonmuutoksia ja ne olivat yhdessä Luihuisten kanssa. Harry ei osannut vielä hahmottaa, eroaisiko Dracon tuntikäyttäytyminen aikaisemmasta, koska edellisen päivän herra luihuinen oli maannut sängyn pohjalla potemassa kuumetta.

Harry saapui luokan eteen haukotellen raahustaen Ronin kanssa Hermionen perässä. Ketään muita ei ollut vielä paikalla, joten he istuutuivat käytävälle. Hermione alkoi muistella, mitä he olivat opiskelleet ennen lomaa ja kirjoitti asioita kynä sauhuten ylös. Lievästi maidolta haiskahtava Ron nuokkui laukku sylissään. Harry tuijotti katon halkeamaa, joka oli aina häirinnyt häntä valtavasti.

Käytävä kaikui askelista ja Harry kääntyi katsomaan. Luihuiset saapuivat Draco etunenässä. Hänen perässään purjehti Pansy Parkinson ylpeä ilme naamallaan ja perää pitivät Zabini, Crabbe ja Goyle. Harry nielaisi, kun Dracon siniharmaiden silmien katse osui suoraan häneen. Harry ei voinut olla huomaamatta, kuinka mahdottoman hyvältä Draco tänään näytti. Hänellä oli päällään musta, hihaton paita, tummansiniset farkut ja mustat tennarit. Harry vetäisi käden hiustensa läpi yrittäen saada niita edes vähän asettumaan, koska häpesi linnunpesää päässään Dracon siististi aseteltujen hiusten rinnalla.

"Nautitko lomastasi, Potter?" Draco kysyi toinen kulma kohollaan jääden seisomaan käytävän toiselle puolelle Harrya vastapäätä.

Harry mutristi huuliaan hymyillen hieman. "Voi, enemmän kuin voit kuvitellakaan", hän vastasi joutuen pinnistelemään kovasti pitääkseen naamansa peruslukemilla. Samalla hän olisi myös halunnut hypätä Dracon kaulaan ja suudella häntä välittämättä muista henkilöistä.

Draco hymähti. "Luulenpa voivani", hän sanoi ja katseli kynsiään.

Ron päästi korskahduksen. Hän räpytteli silmiään hieman. Sitten hänen nosti katseensa Dracoon. "Varmaan oli mielenkiintoinen loma joo", hän sanoi ivaillen.

Draco loi Roniin pahan katseen. "Sinuna pitäisin turpani kiinni, Wheezy", hän sanoi hiljaa.

Ron nousi seisomaan ja oikoi housujaan.

"Anteeksi kuinka, Malfoy?" Ron kysyi raivoa äänessään.

Draco hymähti. "Kuulit kyllä."

Ron suki hieman hiuksiaan ja alkoi luoda murhaavia katseita Dracoon. Harry ei osannut tehdä mitään, vaan tyytyi katsomaan, mitä tuleman piti. Hermione irrotti katseensa pergamentistaan.

"Ron, älä viitsi", Hermione sanoi silmiään pyöräyttäen. Hän työnsi tavarat laukkuunsa.

"Kuuntele nyt viisaampaasi", Draco sanoi keskittyen taas kynsiinsä ja yrittäen ilmeisesti kiemurrella pois tilanteesta. Hän loi hyvin nopeasti Harryyn ahdistuneen katseen.

"Kuuntelisit sinäkin joskus", Ron sihahti.

"Jos tarkoitat itseäsi, katson paremmaksi vaikka loitsia korvani irti", Draco naljaili takaisin.

"Se kieltämättä kaunistaisi rumaa naamaasi kummasti."

Ron kääntyi katsomaan Harrya. "Eikö sinulla ole mitään sanottavaa? Hän irvaili sinullekin!" Hän jatkoi vaahtoamistaan.

"Hohhoh", Zabini haukotteli Pansylle, joka kikatti hirveästi ikään kuin tilanteessa olisi ollut jotain hyvin hauskaa.

Harry heräsi ajatuksistaan, jotka koskivat Dracon vatsalihaksia. "Ei ole, ei ole", hän sanoi mietteissään ja nousi seisomaan. "Eikä hän
mielestäni irvaillut."

Ronin silmät pullistelivat oudosti hänen katsoessaan Harrya. "Mitä?" Harry kysyi.

"Mikä sinulla on?!" Ron huusi. "Olet ihan outo! Olet ollut jo jonkin aikaa! Tuntuu, etten tunne enää edes parasta ystävääni!" Hän jatkoi raivoissaan. Harry katsoi häntä pelästyneenä.

Hermione astui Ronin luo ja yritti ottaa tätä kädestä, mutta Ron riuhtaisi itsensä tämän otteesta irti katse edelleen Harryssa.

Draco naurahti hiljaa itsekseen. Se oli paha virhe, koska sillä sekunnilla Ron hyökkäsi tämän kimppuun. Kuului ikävä muksahdus, kun Ron iski nyrkkinsä kaikin voimin Dracon rintakehään. Draco lyyhistyi hieman ja kääntyi katsomaan raivoissaan Ronia.

Harry syöksähti Ronin luo tarttuen tätä lujasti ranteista. "Mikä vittu sinua risoo?!" Hän huusi Ronille kääntäen tämän raivokkaasti kasvokkain itsensä kanssa.

"TUO!" Ron karjahti osoittaen Dracoa.

Harry tönäisi Ronin suurella voimalla taaksepäin, niin, että tämä horjahti.

"Mutta muita ehkä ei, joten pidä joskus pääsi kiinni!" Harry sanoi lujasti Ronille.

Ron huohotti ja katsoi ympärilleen. Hermione näytti kaikin puolin sanattomalta ja seisoi vain paikallaan. Paikalle ilmaantuivat hieman hämillään Seamus, Dean ja pari korpinkynnen tyttöä. Nämä katsoivat Harrya kysyvästi, mutta Harry tyytyi vain pudistamaan päätään ja kääntämään katseensa Dracoon, joka edelleen piteli rintakehäänsä. Pansy oli kumartunut hänen ylleen ja siveli Dracon olkapäätä.

"Oletko kunnossa, Draco?" Harry kysyi ehtimättä miettiä, mitä hänen suustaan karkasi, vaan jostain syystä hänen mielessään häälyivät vain yhteiset hetket Dracon kanssa ja huoli, oliko tällä kaikki okei. Harry kuuli takaansa muutaman hämmästyksen äännähdyksen ja pari "mitä" sanaa, muttei nyt juuri jaksanut välittää. Sen verran Harryn päässä kuitenkin juoksi järki, ettei hän sännännyt halaamaan Dracoa, niin että kaikki olisivat saaneeet vielä enemmän ihmettelyn aihetta. Ehkä tämä riitti tällä erää.

Draco nosti päänsä. Hänen kasvoillaan oli tuskallinen ilme, joka kertoi kaiken. Harry naksautti niskansa heilauttaen päätään kaikin voimin vasemmalle. Hän kääntyi pois päin Dracosta katsomaan Ronia.

"Toivon todella, että olet tyytyväinen", Harry sanoi hiljaa Ronille, jonka kasvoilla vallitsi ilmeettömyys.

Kaikkien onneksi McGarmiwa saapui luokan eteen riuskasti kävellen eikä huomannut tilanteessa mitään outoa.

***

Harry riiputti päätään käsiensä välissä McGarmiwan selittäessä jotain, josta Harry ei välittänyt sillä hetkellä pätkääkään. Hänen
mielessään pyöri äskeinen tilanne luokan edessä ja mietteet siitä, mitä Draco ajatteli siitä. Häntä masensi ajatus Ronin silmittömästä vihasta Dracoa kohtaan, koska jos hän vihasi tätä tosiaan noin paljon, ei kukaan voisi koskaan saada tietää mitään Harryn ja Dracon välisestä tästä jostain.

Harryn mielessä pyöri ajatus, ettei tästä koskaan tulisikaan mitään. Olivathan he todella erilaisista maailmoista. Häntä myös suretti, koska Draco sai hänet todella tuntemaan itsensä onnelliseksi. Jos joku oli kaksi vuotta sitten sanonut hänen seurustelevan joskus Draco Malfoy kanssa, olisi hän luultavasti nauranut ja kironnut sanojan huulet yhteen. Tällä hetkellä ajatus todellisesta seurustelusta toi hänen mieleensä pääasiassa positiivisia tunteita, koska Dracon kanssa vietetyt hetket olivat sanoinkuvaamattoman ihania.

Harry huokaisi ja käänsi katsettaan hieman takaviistoon niin, että näki Dracon kasvot. Ne näyttivät miettiviltä ja hieman surullisilta. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja kun hän aukaisi ne, katsoi hän suoraan Harryyn.

Sitten kuului McGarmiwan ääni. "Potter!"

***

Draco piteli edelleen rintakehäänsä ja katsoi eteenpäin. Hän tunsi sisällään silmitöntä raivoa Weasleyta kohtaan ja tahtoi vain huutaa tälle olevansa Harryn poikaystävä, koska se jos mikä saisi tämän suuttumaan. Hänen mieleensä ei ollut missään vaiheessa juolahtanut, että ryhtyessään suhteeseen Potterin kanssa, olisi vastassa myös Weasley. Ja hän ei tosiaankaan ollut luopumassa Harrysta jonkun Weasleyn paskiaisen takia.

Draco sulki silmänsä ja hämmensi itseään ajattelemalla Harrya etunimellä. Ehkä hän voisi luopua sukunimiperiaatteestaan hänen kohdallaan.

Draco tuijotti McGarmiwaa näkemättä tätä kuitenkaan lainkaan. Häntä hävetti myöntää itselleen, että ensimmäistä kertaa koko tunteettoman ja tyhjän elämänsä aikana hän tunsi kiintymystä ja ihastumista jotain ihmistä kohtaan. Hän oli koko eilisenkin odottanut, että koulupäivä loppuu ja hän näkisi Harryn. Ne lyhyet kymmenen minuuttia hänen kanssaan olivat olleet koko päivän kohokohta.
Draco huomasi sivusilmällään Harryn tuijottavan. Hän sulki silmänsä ja aukaisi ne kääntäen katseensa Harryyn.

Juuri silloin McGarmiwa keksi huutaa, "Potter!"

Draco säpsähti hieman ja Harry käänsi katseensa salamana professoriin.

"Niin?" Harry kysyi kuuluvalla äänellä.

"Mikä vie huomiosi muualle?" McGarmiwa kysyi tiukasti katsoen häntä silmälasiensa yli.

Harry kohautti olkapäitään ja ähkäisi hieman. "E-ei mikään", hän sanoi hivenen hämillään, oliko hän tosiaan ollut noin poissaoleva.

"Ja siellä takapenkissä toinen, herra Malfoy. Voisitko sinäkin yrittää keskittyä?"

Draco nyökkäsi hieman hämmästyneenä hänkin.

"Tiedän, että mietitte mieluummin tapoja tappaa toisenne, herrat, mutta yrittäkää kestää edes oppitunnit, jooko?" McGarmiwa sanoi ja läpsäisi kätensä yhteen. "Nyt. Tehtävä", hän sanoi, heilautti taikasauvaansa ja pöydälle ilmestyi kasa kahvikuppeja. "Muuntakaa nämä yhdessä, pareittain kilpikonniksi. Tiedän, että olette tehneet sitä ennenkin, mutta mielestäni monet kaipaavat vielä harjoitusta", hän jatkoi tuijottaen tiukasti luokkaa. "Ja Potter, sinä olet Malfoyn pari. Ilman vastaväitteitä."

"Niitä tuskin tulee, vai mitä?" Seamus kuiskasi Harryn edessä tälle, niin ettei kukaan muu kuullut. Harry näytti tälle kansainvälistä käsimerkkiä, jota McGarmiwa ei onneksi huomannut.

Luokassa syntyi pientä hälinää, kun kaikki varailivat pareja ja säntäilivät toistensa luo.

Harry nousi penkistään ja asteli Dracon luo. "Hei", hän sanoi ja istuutui juuri vapautuneelle Zabinin paikalle. Draco nyökkäsi takaisin.

Harry vilkuili ympärilleen ja näytti siltä, ettei kukaan katsonut heihin päin.

"Onko meillä kaikki hyvin?" Harry kysyi Dracolta.

Draco katsoi häntä syvälle silmiin ja Harryn maha tuntui kääntyvän ihan ylösalaisin. "Toivon todella niin", Draco huokaisi. "Ei vain ole
tullut viimeaikoina mieleen, että Weasleykin on olemassa."

Harry hymyili hieman ja vetäisi taikasauvansa takataskustaan. "Tulejo kahvikuppi!" Hän huudahti ja kuppi leijui pöydältä Dracon pulpetille.

He olivat keskittyvinään miettimään oikeaa loitsua (jonka Harry tasan tarkkaan muisti, mutta halusi tuhlata aikaa tahallaan) mutta
molempien suusta lenteli jotain aivan muuta, kuin ehdotuksia loitsuihin.

Draco vilkaisi nopeasti olkansa yli. "Haluan suudella sinua tässä, nyt, heti", hän kuiskasi ja heilautti taikasauvaansa.

Harry virnisti. "Veit sanat suustani, Draco", hän kuiskasi takaisin.

"Ehditkö nähdä tänään illalla?" Draco sanoi siirrellessään kahvikuppia.

"Arvaa vain keksinkö aikaa, vaikka sellaista ei olisikaan..." Harry mumisi tälle vihjaavasti.

Dracon kasvoille nousi viekas hymy.

Harry vilkaisi taas ympärilleen ja huomasi Hermionen tuijottavan heihin päin. Harry hymyili tälle, mutta hän katsoi oudon epäilevällä
katseella heitä. Harry käänsi katseensa nopeasti pois. Hän mutisi nopeasti oikean loitsun ja heilautti taikasauvaansa. Kilpikonna tuijotti eteenpäin hämmästyneen näköisenä.

Draco puuskahti. "Minäkin olisin voinut tehdä tuon", hän sanoi hivenen loukkaantuneena.

Harry katsoi häntä toinen kulma koholla. "Sinä voisit tehdä paljon muutakin", hän sanoi ja iski vaivihkaa silmää.

"Tietäisitpä vaan..." Draco sanoi hyvin hiljaa.

Kumpikaan ei huomannut, kun Hermione katsoi yhä heihin päin hivenen kauhistunut ilme kasvoillaan, huultaan purren ja laskien yhteen yksi plus yksi.


the end of chapter eleven

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Merrrí - 09.11.2010 22:35:32
Laitanpa vielä tännekkin kommenttia, kun en tehny sitä viime luvussa <:

Ja sanon että pidän tästä, vieläkin, ja tuskin ketään haittaa jos laittaa nopeasti jatkoa :) okei, hyvä minun betana on sanoa mitään..

Onnistuit tekemään tästä luvusta hyvän, vaikka näin lyhyessä ajassa, jajajajaja.. Taisin unohtaa sanoa jotaki aikasemmin, mutta en muista mitä.. Niin, tuo Dracon sukunimiperiaatteesta luopumista kannatan, kuulostaa edelleen hassulta jos omaa poikaystävää kutsuu sukunimellä :D

Ei mulla kait muuta, kirjoitusta jatkoa pian :>
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: rainbowsky - 09.11.2010 22:51:08
oi että, aivan ihanaa ! keep up the good work! =))
JATKOA PIAN puspus<3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 09.11.2010 23:01:45
niin, toivottavasti hei haittaa ::DD tullu nyt joku ihme vimma vaan kirjottaa ja kirjottaa kaikki päivät :D

kiitosss !<3'
ja jatkoa mitä luultavimminkin tulee pianpian <<::
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Antelope - 10.11.2010 15:36:52
ANTEEKSI ANTEEKSI! Ihan hirveästi! :-[

En ole pitkään aikaan ollut täällä finissä, kun on ollut niin paljon koulujuttuja sun muita. Sen takia olen missannut viimeiset kuusi lukua! :-[ Hemmetti soikoon!

No nyt itse asiaan. Kommentoin nyt näitä kaikkia kuutta lukua, jotka on ilmestynyt kun minä vaan olen vain tehnyt jotain... jotain... no jotain. :D
Niin, kyllä, minä rakastan näitä lukuja (ja Dracoa) ja ne oli mielestäni aivan loistavia!♥ :D
Hyviä kohtia oli monta muunmuassa se kun Harry meni sinne suihkujuorukerhoon! ;D

Ja jatkoa on toivottavasti tulossa? Suutun jos ei tule!! >:(

Kiitos! :-*


Antelope
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Natural - 10.11.2010 16:22:10
Jeih

Tänne on tullu jatkoa! Tämä oli todella ihana luku. Pidin varsinkin siitä miten Harry ei välittänyt muiden hämmästyksistä tämän huoletiessa Dracon voinnista. (Rakentava on edelleen jossain) Odottelen täällä jatkoa ;)

Odotellen

-Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Béren - 10.11.2010 20:52:22
Oli tullut jatkoa! Kaksi lukua! Ja mä en huomannut! Jatkoa lisää  :DDD
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Feliicia - 11.11.2010 18:45:11
Jes, jatkoa!! Tappelukohtaus oli mun mieleeni. Hermione tais saada selville kuka on Harryn rakkauden kohde ;D No, joo jatkoa ja pian! En osaa nyt oikein sanoa mitään:(
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 13.11.2010 22:23:56
kiitosta ^^<3'

jatkoo tulee parin päivän sisäänn <<:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: Winchester_ - 14.11.2010 13:27:21
Apua, en ollu huomannu että jatkoa oli tullut :D Siksi kirjoitan vasta nyt tätä kommenttia, anteeksi.

Aaaa ihana osa tämä(kin) ♥ Ja vaikuttaa vähän siltä, että Hermione saa tietää toisena tuosta  (tai sai jo tietää) :) Saa nähä, mitä se sanoo Harrylle siitä! Eikää tämä jäi taas jännään kohtaan, haluan jatkoaaaaa! Tämä on niin ihana ;D Toivottavasti lisäät kohta seuraavan osan, oon niin kärsimätön täällä.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 20.11.2010 20:39:47

12. luku, olkaa hyvä<:
toivon, että pidätte tästä ythtä paljon, kuin edellisistäkin<3'


*

12. Reaktio


Harry haukotteli kävellessään ulos muodonmuutosluokasta. Tunti oli tuntunut oudon pitkältä, vaikka ajanviete oli ollut parasta pitkään aikaan kyseisillä tunneilla. He olivat myös Dracon kanssa saaneet lähes täydet pisteet tehtävästä ja lisäksi kiitosta "yllättävän sujuvasta yhteistyöstä". Harry hymyili itsekseen hänen odottaessaan Hermionen ja Ronin tulevan ulos luokasta.

Harry katsoi Dracon perään, joka käveli omalla, seksikkäällä tyylillään jo kohti seuraavaa tuntia, joka olisi liemiä. Harry ei voinut olla tuntematta perhosia vatsasaan tietäessään, että seuraavallakin tunnilla hän saisi katsella Dracon naamaa ja kuvitella hänet tavalla, josta muut voisivat vain uneksia.

"Harry", kuului Hermionen luja ääni hänen takaansa. Harry kääntyi ja häntä kohtasivat Hermionen erittäin vakavailmeiset kasvot.

"N-niin?" Harry kysyi hivenen hämillään, koska ei tiennyt, mistä oli kyse.

Hermione katsahti Roniin. "Mene jo edeltä, minulla on Harrylle asiaa", hän sanoi kovin konemaisesti. Ron näytti hapanta naamaa ja lähti itsekseen jupisten kohti tyrmiä.

Hermione käänsi katseensa Harryyn, joka oli edelleen ihan tyhmänä. Hermionen seuraavat sanat saivat hänen äsken niin ihanan ja levollisen olotilan muuttumaan kauhuksi ja jälleen kerran ahdistukseksi.

"Draco Malfoy?!" Hermione sihahti viitatessaan Harrya kävelemään kanssaan yhtä matkaa.

Harry kiiruhti Hermionen perään ja joutui hieman yskimään ennen vastaustaan. "Malfoy mitä?"

Hermione tuhahti halveksuen. "Ihan kuin et muka tietäisi!" Hän sanoi hitunen raivoa äänessään. "Jos osuin oikeaan katsellessani tunnilla touhuanne - ja voin pistää vaikka hiukseni pantiksi, että osuin - voin Ronin tavoin sanoa, että en enää tunne sinua lainkaan!" Hän jatkoi
äänensä käydessä yhä kovemmaksi ja raivokkaammaksi.

Harry nielaisi ja katsoi Hermionea hienoinen pelokkuus mielessään ja kasvoillaan. "Mitä sinä sitten - ?" Harry aloitti, mutta Hermione keskeytti.

"No mieti sitä hetken aikaa!"

Harry vilkuili ympärilleen levottomana. Hermione tuhahti taas.

"Ei sinulla näköjään enää edes järki pelaa", Hermione sanoi katsellessaan Harryn levotonta olemusta.

Harry pysähtyi ja tarrasi Hermionea kädestä, jolloin tämäkin seisahtui. Hän katsoi Harrya silmät salamoiden.

"Sinun minä olisin viimeisenä kaikista..." Hermione sanoi hänen äänen käydessä jo hieman epätoivoiseksi.

Harry ei osannut kuin katsoa Hermionea. Hän tunsi hirvittävää syyllisyyttä sisällään ja omatunto nosti päätään jo vähän liiankin
innokkaasti. Hänen täytyi olla Hermionelle rehellinen, koska ei hän pystyisi asiaa enää kiistämäänkään, jos tämä sen kerta oli älynnyt.

Joskus tuntui raskaalta olla juuri Hermionen ystävä, koska tämän aivot tuntuivat olevan kykeneväisiä selvittämään kaiken muinaisista riimuista sisuliskon kesyttämiseen ja siitä aina ihmissuhteisiin. Se oli toki ihailtava piirre, mutta välillä siitä olisi tarvinnut lomaa.

Hermione katsoi Harrya suurilla ruskeilla silmillään, jotka odottivat taas selitystä.

Harry hieroi niskaansa ja katsoi Hermionea syvälle silmiin. Hän huokaisi ja levitti käsiään hieman.

"En tiedä, miten siinä kävi niin", Harry sanoi syyllisyyttä äänessään.

Hermione vain tapitti häntä.

"Siis, kun... En koskaan tiennyt, en koskaan edes kuvitellut, että näin tulisi käymään ja, ja..." Harry yritti.

"No ei varmaan kukaan muukaan..." Hermione sanoi hiljaa.

"Se on monimutkaista, tiedäthän?" Harry kysyi hivenen epätoivoisesti.

"Mitä monimutkaista siinä on?"

"No, jos olisit vihannut jotain ihmistä koko elämäsi ja yhtäkkiä tapahtuisi näin..."

"Se olisi vähän voi voi. En minä voisi unohtaa kaikkea", Hermione tuhahti.

"En minä muuten unohtaisikaan varmasti, mutta koska näin on käynyt niin... Ja ihastuneena kaikki on -"

"SINÄ OLET MITÄ?!" Hermione huusi niin, että koko käytävä kaikui.

Harry tuijotti ymmällään. "Siis kai täytyy olla ihastunut seurustellakseen jonkun kanssa, vai?" Hän kysyi ihmeissään.

"TARKOITATKO SINÄ ETTÄ TE SEURUS-mmpfh -" Hermionen lause hukkui Harryn kämmenselkään, jonka hän oli tunkenut tämän suulle ja hyssytti nyt kahta kovempaa kuin Hermione oli huutanut.

Hermione tuijotti Harrya kauhun ilme kasvoillaan.

"Etkö sinä sitä tarkoittanut?" Harry sihisi Hermionelle niin hiljaa, kuin tilanteessa oli mahdollista.

Hermione riuhtaisi itsensä Harryn otteesta. "No en! Minä luulin, että hän oli huiputtanut sinutkin auttamaan muodonmuutoksissa, joissa hän on surkea!" Hän pihisi takaisin kauhun, hämmästyksen ja raivon sekainen ilme kasvoillaan.

Harry tuijotti järkyttyneenä takaisin. Tilanne oli kahta kauheampi, kuin mitä hän hetki sitten oli kuvitellut. Hän oli tyhmänä mennyt itse paljastamaan koko jutun. Hän nuiji ajatuksissaan itseään luudanvarrella päähän ja mietti tekevänsä sen pian ihan oikeasti, kunhan pääsisi lähimpään luutakomeroon.

"Voi paska", Harry kirosi.

Hermione pudisti päätään ja hoki "Ei ei ei ei ei ei ei ei..." Hän näytti siltä, kuin olisi purskahtamassa itkuun. "Sano minulle, että tämä on
unta, Harry, sanothan..."

Harry sulki silmänsä. "En voi tehdä niin, Herm", hän sanoi hiljaa tuntien nyt jo kyynelkanavien avautuvan itselläänkin.

Hermione nosti kätensä hiuksiinsa ja hoki edelleenkin "Ei ei ei ei ei ei ei...."

Sitten, kuin salamaniskusta, Hermione pysähtyi nanosekunniksi ja lähti siltä seisomalta tarpomaan pois päin Harrysta.

"Hermione!" Harry huusi hänen peräänsä, mutta turhaan.

"Anna minun olla, Harry!" Kuului vastaus ja hetkessä Hermione oli jo kadonnut kulman taakse.

Harry tunsi, kuinka kyynelet tekivät tuloaan, mutta hän puristi käsiään nyrkkiin, jolla yritti estää niitä tulemasta.

Hän tottakai ymmärsi Hermionen reaktion, mutta ei valitettavasti osannut auttaa häntä asiassa tämän enempää. Ja toivottavasti Hermione ei ainakaan kuvitellut, että tämän äskeinen purkaus jotenkin vaikutti Harryn suhtautumiseen Dracoa kohtaan. Ei hän ollut tarkoitukselle suunnitellut ihastumista Dracoon, se nyt oli ollut aina viimeinen asia hänen päässään.

Harry tunsi pienen pistoksen rinnassaan, koska tunsi hieman pettäneensä ystävänsä. Draco oli aina ollut inhottava, varsinkin Hermionelle, ja nyt Harry heilasteli kyseisen vihollisen kanssa.

Harry pyyhkäisi silmiään hieman, katsahti sitä katon inhottavaa halkeamaa, joka ulottui yhä siihenkin asti ja pisti sitten tiukan ilmeen naamalleen.

Kaikki eivät voi voittaa aina.

***

Harry käveli kohti tyrmää, jossa liemitunnit pidettiin. Hänen kasvoillaan oli ahdistuksen, surun ja suuttumuksen sekainen ilme, eikä hän osannut päättää mikä niistä tunteista häntä hallitsi tällä hetkellä. Tunti oli alkanut jo kymmenen minuuttia sitten, mutta hän ei välittänyt siitä lainkaan. Hänen päässään pyörivät mietteet Hermionen äskeisestä kohtauksesta omaan huonoon omatuntoon. Hän oli yhtä aikaa raivoissaan itselleen, kun ei ollut kertonut Hermionelle heti ja välttänyt tältä tämän järkytyksen. Samalla hän oli surullinen, koska vaikutti siltä, että Harryn ihastuminen Dracoon oli kaikkea muuta kuin hyväksyttävä asia.

Harry koputti luokan oveen ja työnsi sen auki.

"Harry! Tervetuloa!" Professori Kuhnusarvio huudahti Harryn astuessa luokkaan. "Vaikkakin yli kymmenen minuuttia myöhässä!"

Harry tavoitteli hymyä, mutta se tuntui jäävän yritykseksi.

Kuhnusarvio heristi sormeaan hieman. "Myöhästely ei ole hyvä tapa, herra Potter!"

Harry nyökkäsi ja ymmärsi hävetä itseään huomatessaan pettymyksen kurkistavan vanhan professorin silmistä. Hän tavoitti paikkansa
luokassa ja asettui Ronin viereen, Hermionea vastapäätä. Harry vältteli hänen katsettaan kaikin tavoin.

Kuhnusarvio selitti heille tämän päivän liemestä, josta Harry kuuli hyvin vähän ajatustensa läpi. Hän antoi katseensa harhailla Dracoon, joka teki keskittyneesti muistiinpanoja. Harry käänsi päänsä takaisin ja painoi sen alas. Hän sulki silmänsä.

"Harry!" Kuului Harryn vierestä ja hän säpsähti.

"Mitä?" Harry kysyi.

Ron huokaisi ärtyneesti. "Kirjan sivu 67. Ala tehdä hommia", hän sanoi ja paineli hakemaan aineksia.

Harry selasi kirjansa sivulle 67 ja alkoi lukea liemestä nimeltä iuramento. Harry rypisti kulmiaan.

"... juotuaan saa kyseisen henkilön tietämättään tekemään lähes mitä tahansa. Vaikutus ei kuitenkaan niin voimakas kuin kommennuskirouksella. On mahdollista..." Harry luki hiljaa ääneen. Hän rypisti otsaansa hieman. Moisesta liemestä hän ei ollut ikinä edes kuullut.

Hermione yskäisi hyvin hiljaa. Harry nosti katseensa ja huomasi Hermionen tarkkailevan häntä.

"Hmm?" Harry ynähti kysyvästi.

Hermione pyöritti päätään. "Anteeksi tuo äskeinen. En vain voi käsittää", hän sanoi katsoen sivusilmällä Dracoa, joka pilkkoi
mungopapuja keskittyneen näköisenä.

"No en minäkään, okei?" Harry tokaisi hammasta purren.

Hermione huokaisi ja katsoi Harrya huolissaan.

Harry tuijotti takaisin kysyvästi.

Hermione laski veitsen kädestään pöydälle. "Oletko sinä nyt ihan tosissaan tämän asian kanssa?" hän kysyi astuessaan askelen lähemmäs. "Tai siis... Malfoy on kuitenkin- " hän jatkoi, mutta Harry keskeytti.

"Minä tiedän, mikä hän on!" Harry sihahti sen verran kovasti, että Zabini kääntyi katsomaan uteliaana. Hän tökkäsi Dracoa merkitsevästi ja tämäkin lopetti pavun pilkonnan. Sen sijaan hän keskittyi seuraamaan Harrya ja Hermionea.

Ron laahusti pöydän ääreen oman kattilansa luo ja mäiskäisi ainekset sen viereen. "Tänään ei jaksa innostaa liemet. Kuraa", Ron marisi eikä huomannut toisten kahden tiukkoja katseita.

Hermione kumartui takaisin kattilansa ääreen ja Harry näki parhaaksi tehdä samoin.

Ron katsoi toisia kahta silmät viiruina. "Ketään ei näköjään tänään kiinnosta minä ja minun tunteeni?"

Hermione kääntyi Roniin päin. "No onko jokin hätänä?" Hän kysyi rauhallisesti.

Ron puuskahti. "Tuon ainakin pitäisi tietää!" Hän huudahti ja osoitti Harrya veitsi kädessään.

Harry kavahti Ronista vähän poispäin. "Anteeksi?"

Ron katsoi häntä paha katse silmissään. "Puolustatko mieluummin Malfoyn idiottia, kuin parasta ystävääsi?"

Harry tuhahti. "Sinä ylireagoit ja olit ihan mahdoton", hän sanoi kääntyen takaisin kirjaansa päin.

Ron mulkaisi Harrya vielä. "Ainahan syy on minussa."

***

Draco, joka oli seurannut tilannetta sivusta, kääntyi hänkin papuihinsa päin miettien ankarasti täytyikö hänen olla mustasukkainen tuosta Grangerin peijoonasta. Hän loi vielä katseen tyttöön, joka tuijotti Harrya. Tämä näytti tuijottelevan Harrya tätä nykyä liiankin usein.

Draco pilkkoi papujaan jo aika vimmatusti luodessaan äkäisiä katseita vähän väliä Grangeriin, jonka silmät karkasivat koko ajan Harryyn päin. Dracon teki mieli syöksyä paikalle huutamaan, kuinka asiat olivat ja että muut saisivat pitää näppinsä ja silmänsä kurissa hänen poikaystävänsä lähellä.

Draco viskasi pavun palaset syrjään ja otti uuden satsin eteensä.

"Hei varo vähän!" Kuului Blaisen vihainen kiljahdus vierestä.

Draco katsoi tähän päin ja yritti pitää naamansa vakavana. Hänen pavun palasensa olivat lentäneet suoraan Blaisen päälle ja tämän
rintamus oli nyt täynnä paloja.

"Hmm... Sori", Draco sanoi ja alkoi taas pilkkoa.

Blaise ryhtyi nyppimään paloja pois päältään.

Draco katsoi taas Harryyn päin ja hänen suunsa mutristui. Edes tämä välikohtaus ei ollut herättänyt tätä koomastaan, vaan hän teki
lientä outo ilme kasvoillaan. Granger sen kuin tuijotti. Mokoma turhake.

"Herra Zabini, miksi me opiskelemme tässä koulussa?" Kuului professori Kuhnusarvion ääni Dracon läheltä. Draco kääntyi äänen suuntaan.

Blaise katsoi professoria ymmällään. "Ööö... Että opitaan hmm... Taikomaan?"

Kuhnusarvio nyökkäsi. "Aivan. Sinun ei siis tarvitse kuluttaa tuntia nyppimällä pavun palasia sormilla yksitellen kaavustasi?"

Blaise tuijotti Kunhusarviota mykkänä ja nyökkäsi sitten hieman nolona.

Draco virnisti Blaiselle, joka imuroi palaset taikasauvallaan pois.

"Älä ala", Blaise sanoi mutristaen huuliaan, mutta tyhmä hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen.

***

Hermione loi vaivihkaa katseen kahteen luihuiseen päin ja hymyili hieman.

Nopeasti hän kuitenkin kääntyi takaisin omaan keitokseensa päin syyllistäen itseään omasta tyhmyydestään.


the end of chapter twelwe

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: Natural - 20.11.2010 21:00:19
*tuuletusta*

Olin eka kommentoijaa jeih!!
joo siis pidin luvusta ihan sikana. Tuo Hermyn reaktio oli minun mielestä niin hermionemaista. Sait kaiken sopimaan mallikaasti keskenään ja tälleen (rakentavalla alko joululoma)

*kumarruksia* Kiittäen
-Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: MissWeasley - 20.11.2010 21:53:59
Hii, uusi luku :)

Toivottavasti Hermione ei ole sitä mitä luuuleeen  :o
En osaa sanoo mitään, tää käy jo jännäks :)

Jatkoa sitten kun vaaan kerkeät :)


~Missy~
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: Feliicia - 21.11.2010 12:32:25
Wohooo!*tuulettaa* Laitoit uuden luvun!

Toi Hermionen reaktio oli niin hermionemainen kuin olla ja voi. :D Ron on kiva, kun se ei tiedä ollenkaan mitä ne kaksi juttelee toistensa kanssa, siis Harry ja Herm. Ihanaa, ku Harry itki, tai melkein itki ;D

Uutta lukua toivoisin:D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: Béren - 21.11.2010 20:21:03
Uijuijui! Ihana luku (jälleen, miten jotkut osaa??!!) jatkoa pian, rakentava viilettelee jo joululomalla ;D

-Carrot, jatkoa toivoen
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 23.11.2010 20:52:11
Oi, kiitos !!<:
itse epäilin hieman, kuinka Hermionen reaktioon suhtauduttaisiin, mutta hyvä että se miellytti ! ^^

p.s. carrot, osaamisesta ja kunniasta haluan luovuttaa suurehkon osan betalleni, joka osaa todellatodella hyvin ehdottaa asioita, joita en itse aina älyä ! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: Merrrí - 23.11.2010 23:29:20
Yäh, elä anna kunniaa mulle, sinä tämän juonen kehität :D minä vain ehdotan :D

Varmaan miljoonatta kertaa luen tämän luvun läpi ja silti jaksan miettiä että miten sie osaat kirjoittaa näin, kateellinen ): Minua jäi muuten hämäämään tämä loppu, kun 'Mione syyllisti itseään tyhmyydestään, ehkä se ei vain pitäny silmiään auki, tai sitten Draco ja Harry osaavat peittää suhteensa hyvin? :D spekulointia, hmm...

Yks kohta, joka ilmeisesti on jääny vähälle huomiolle:
Lainaus
Hän jatkoi äänensä käydessä yhä kovemmaksi ja raivokkaammaksi.
Tuliskohan tuohon hänen äänensä? En tiä, ehkä se olis liikaa? Päätä sinä :>

Lopun kommentin tiedätkin, ihkuttamista ja hehkuttamista :D
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: Trixie - 24.11.2010 14:12:08
Kauhistuksekseni huomasin, etten ole kommentoinut, vaikka olen lukenut.
Tuo Hermionen reaktio oli hyvin hermionemaista. Pidin siitä.
Odotan innolla jatkoa :)
Sainpas kommentoitua, vaikka ei tämä kommentti taida kovin kummoinen olla.
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 24.11.2010 22:02:47
kiitos ! <::
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: heini14 - 25.11.2010 18:36:10
Huomasin vasta nyt, että oli tullut jatkoa. Eipä sitte kuin lukemaan 5 lukua kerrallaan. ;D
 Tää on hyvä ficci, joka on kerrottu hyvin. Mä vähäsen repesin muutamille kohdille,
 mutta kun nyt ei  oikein tunnu syntyvän rakentavaa kovin hyvin, joten ei muuta kuin JATKOA PIAN kiitos. :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
Kirjoitti: insatiable - 25.11.2010 21:52:17

13. luku, toivottavasti pidätte !! ;><3'

*

13. Pidemittä puheitta

Liemitunnin päätyttyä, kun keitokset oli jätetty seuraavaan tuntiin asti muhimaan ja paikat siivottu, ryhmä valui yhtenä porukkana ulos ovesta. Harry oli juuri avaamassa suutaan kysyäkseen Ronilta, mitä on ruoaksi, kun tämä rynnisti kannoillaan hänen ohitseen sanomatta sanaakaan tai vilkaisematta taakseen.

"Mitä v-?" Harry aloitti, mutta Hermione nosti kätensä hiljentääkseen hänet.

"Anna hänen olla hetki", Hermione sanoi ja taputti Harrya olkapäälle.

Harry puri huulta. Hänen teki kovasti mieli lähteä Ronin perään. Osittain selvittääkseen, mikä tätä painoi, osittain sen takia, että hänellä oli kova mielihalu motata häntä naamaan. Hän päätti kuitenkin, että oli parempi noudattaa Hermionen neuvoa. Päästettyään mahtavan huokauksen, hän lähti raahustamaan muiden perässä kohti Suurta salia ja lounasta.

Hermione rykäisi merkitsevästi, joten Harry käänsi katseensa häneen.

"Haluan vain varmistaa, oletko edelleenkin aivan varma tästä hmm... Malfoy-asiasta?" Hermione aloitti aiheen arasti.

Harry pyöräytti silmiään pari kertaa ja pysäytti sitten Hermionen ottamalla tätä hartioista kiinni. Hän vilkaisi taakseen ja totesi, ettei kukaan ollut kuuntelemassa.

"Hermione..." Harry aloitti ja sulki silmänsä hetkeksi. "Tiedän, että se kuulostaa oudolta, niin kuin omissa korvissanikin aluksi ja ehkä vieläkin, mutta olen varma, okei?" Hän selitti katsoen koko ajan Hermionea tiukasti silmiin.

Hermione otti Harrya ranteista kiinni ja nosti tämän kädet pois hartioiltaan.

"Sitä on vain niin vaikeaa uskoa - tai edes hyväksyä", Hermione sanoi lähtien hiljakseen kulkemaan taas eteenpäin.

Harry lähti hänen perässään ja kohautti hartioitaan.

Hermione katsahti Harryyn. "Tai siis, ymmärrät kai? Malfoy ei ole koskaan ollut kenellekään ystävistäsi tai sinulle kovin... miellyttävä", hän sanoi harkiten selvästikin vakavasti seuraavia sanojaan.

Harry ei ollut varma, kuinka tuohon olisi oikeastaan pitänyt vastata, mutta yritti kuitenkin jotain.

"Tiedän, tiedän. Mutta... Tiedän myös, että asiat voivat muuttua", Harry sanoi

Hermione nyökkäsi pieni epävarma ilme kasvoillaan.

***

"Hei taas ystäväiseni!

Huh. Täytynee pyytää anteeksi, kun ei ole ehditty jutella tai mitään, mutta on ollut kaikkea muuta ja sinäkin olit joulun kotona...
Toivottavasti oli kivaa etc. !

Haluan kertoa sinulle erään asian joka on aika, no, arkaluontoinen... Mutta sinun täytyy VANNOA ettet kerro siitä kenellekään!!
Varsinkaan veljellesi!! (Siis Ronille, jos mietit ketä heistä tarkoitin, heh...)

Nyt, kun olet luvannut sen itsellesi, voit jatkaa eteenpäin....

En tiedä, pitäisikö tästä tähän nyt kirjoittaa koko asiasta mutta kai se on pakko sinulle kertoa, miltä minusta tuntuu tai mitä edes on tapahtunut... Huh! En kyllä ole siitä varma. No joo, asiasta toiseen... Minua on mietityttänyt koko päivän ja olen ollut koko ajan ihan ajatuksissani ja tuntuu, että Roninkin mielestä jotain on tekeillä! Agh tämähän ei nyt kerro koko asiasta yhtään mitään... Joo okei, asiaan. En ole varma olenko ymmärtänyt asian oikein vai olenko vain jonkun kirouksen alaisena mutta Harry lipsautti (tai kertoi tai jotain sinne päin) minulle tänään, että hän seurustelee Malfoyn kanssa! Siis Draco Malfoyn!! En tiedä pitääkö tätä uskoa, vai onko tämä vain jotain sairasta pilaa?!? Vannon kuristavani Harryn paljain käsin, mikäli näin on!!

Huh. Sainpas sen tähän pirun pergamentille. Muista lupauksesi!! Et kerro kenellekään! Älä mainitse edes Harrylle, että tiedät...

Joo... Vähän pikaisesti raapustin nyt tämän koko kirjeen, mutta kasvotusten olisi ollut aika vaikea kertoa yhtään mitään...

Terkuin, Hermione

P.S. En tiedä miksi halusin nyt sinulle kertoa tuosta asiasta ja toivottavasti se ei pilaa koko mielialaasi, mutta oli pakko päästä jollekulle juoruamaan!!"

Hermione laski mustan sulkakynän kädestään ja katsoi kattoon. Hän todella toivoi, että Ginny pitäisi suunsa kiinni. Hänestä tuntui, että hän petti Harryn luottamuksen, mutta kai tämän täytyi ymmärtää, että Hermionenkin lojaalisuudella, niin suuri kuin se olikin, oli rajansa ja hänenkin sisällään asui pieni juorukello.

Hermione nousi pöydän äärestä ja taputti käsiään kaksi kertaa yhteen.

Kuin salaman iskusta Koukkujalka syöksyi hänen eteensä viivana ja katsoi häntä lättänaamallaan.

Hermione kyykistyi silittämään kissaansa, joka alkoi kehrätä välittömästi ja puskea Hermionen jalkoja.

"Koukkujalka pieni", Hermione kuiskasi kissalle. "Ginnylle", hän jatkoi ja ojensi  kirjeen Koukkujalalle, joka nappasi sen suuhunsa ja katosi hämärään.

Hermione käveli ikkunan luokse ja katsoi ulos pimeyteen. Päivä oli edennyt jo pitkälle iltaan. Hän oli ollut koko päivän mietteissään Harrysta ja Malfoysta, eikä oikein osannut hahmottaa koko tilannetta.

Hermione puraisi huultaan niin, että se sattui hieman. Jos hän reagoi ensimmäisenä uutiseen niin kuin oli tehnyt, ei hän osannut edes kuvitella Ronin vastaavaa, joka tulisi mitä luultavimminkin olemaan monta kertaa rajumpi. Tai mistä sitä tiesi. Osasihan Ronkin yllättää.

"Ja sitä paitsi", Hermione mietti hiljaa itsekseen. "Onhan minullakin asioita, joista en kenellekään puhu..."

Hän hymyili itsekseen, mutta hymy haihtui kuitenkin nopeasti.

Pian hän tunsi kyynelen poskellaan, jonka hän pyyhkäisi pois kuin välinpitämättömästi.

***

Ron astui ensimmäisenä kolmikosta suureen saliin aamiaiselle. Harryn sieraimiin leijaili ihana marmeladin tuoksu ja kananmunat näyttivät sinä aamuna erityisen herkullisilta. Hermione näytti siltä, kuin ei olisi nukkunut edellisenä yönä lainkaan, mutta Harry koki näyttävänsä itse aivan yhtä masentuneelta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että Ron oli herättänyt hänet jossain vaiheessa yötä, koska ei ollut saanut unta. Hän oli potenut jonkin asteen syyllisyyden tunnetta ärtyisyydestään.

Ronista puheen ollen, hänelle oli sen sijaan tapahtunut eilisestä jonkinlainen henkinen muodonmuutos, koska hän hymyili aivan kaikelle. Ehkä yöllinen avautuminen oli auttanut jollain tapaa. Eikä hänellä edes ollut niin kova nälkä kuin yleensä. Harrya alkoi jopa hieman huolestuttaa.

Harry istuutui pöytään ja hymyili leveästi huomatessaan Ginnyn parin metrin päässä. Harry moikkasi tälle, mutta hänen silmänsä vain pullistuivat enemmän ulos, ja hän käänsi nopeasti ne pois Harrysta. Harry ravisti päätään ja tunsi näyttävänsä aina vain oudommalta, mutta antoi asian olla.

Harry oli juuri ottamassa puuroa lautaseltaan, kun sen sekaan lennähti jokin möykky.

"Merlin!" Harry kirosi itsekseen ja tonki möykyn pois puurosta. Se osoittautui pergamentin palaseksi.

Harry taitteli limaisen paperipallon auki.

      "HALUAN TAVATA TÄNÄÄN"

Harry nauroi melko kuuluvasti. Hermione käänsi päänsä oitis häneen ja huomatessaan pergamentinpalan Harryn kädessä, hän taisi arvata, keneltä se oli. Hän hymyili hieman tuskaisen oloisesti ja nosti taas kupin huulilleen ja kumartui Päivän Profeetan ylle.

Harry sen sijaan käännähti hieman, jotta näki olkansa yli Luihuisten pöytään. Hän bongasi platinanvaaleat hiukset muuten niin tumman värimaailman joukosta ja hymyili yrittäen tavoittaa Dracon katseen. Hänellä näytti kuitenkin olevan juttu muiden Luihuisten kanssa.
Todella niin olikin.

Luihuisten pöydässä Draco oli melkoisessa pinteessä. Theodore Nott oli jostain keksinyt, että Draco olisi kiinnostunut jostain. Tällä hetkellä he hiillostivat häntä kertomaan, kuka onnekas mahtoi olla. Draco alkoi käydä melko epätoivoiseksi ja hieroi niskaansa kädellä.

"Pahuksen Harry. Hän on tartuttanut minulle tämän inhottavan tavan", Draco ajatteli vetäistessään kätensä nopeasti pois niskasta.

"Draco, olet ihan tylsä!" Theodore mylvähti lyödessään Dracoa selkään, niin, että hänen koko ylävartalonsa retkahti pöytää vasten.

"Saatana, Theo!" Draco huusi ja nappasi tämän ranteesta nopeasti ja tiukasti kiinni.

Theodore yritti pitää naamansa vakavana. Dracon kanssa ei kannattanut leikkiä hänen suuttuessaan.

Draco paiskasi Theodoren käden pöytään ja mulkoili muita vihaisena. "En tiedä, mistä puhutte. Ei ole mitään saakelin naista!" Hän sanoi tuntien, kuinka pulssi nousi joka sekunti.

Blaise levitti käsiään. "Kuka sanoi, että se on nainen?" Hän kysyi ja katsoi muita. Kaikki repesivät ulvovaan nauruun ja löivät käsiään yhteen ilmassa.

Draco peitti kasvonsa käsillään ja yritti hieroi hieman kärsimystään pois hokiessaan päässään jotain epämääräistä. Sitten hän laski hyvin nopeasti kätensä pois kasvoiltaan ja läjäytti ne pöytään, niin että hänen lautasensakin tärähti.

Muut lopettivat nauramisen kuin seinään ja kääntyivät häneen päin.

Draco mulkaisi kaikkia vuorollaan ja pyöräytti sitten rannettaan. Hän tuijotti hetken muita ja nousi äkkiä ylös. Hän oli jo lähtemässä kävelemään pois päin, mutta käännähti nopeasti kannoillaan takaisin porukkaan päin ja avasi suunsa.

"Entä jos se olisikin poika?"

Draco teki kasvoillaan kysyvän ilmeen muille, levitti kätensä ja käveli sitten tiehensä mieli epätavallisen keveänä. Matkallaan kohti salin ovea, hän tavoitti Harryn katseen. Harry näytti hiljalleen peukkua ja iski silmää. Draco naurahti äänekkäästi ja työnsi sitten kädet vaaleiden farkkujensa taskuun.

***

Helmikuun alku toi mukanaan orastavan toivon kevään saapumisesta ja ilmojen lauhtumisesta. Monet tylypahkalaiset tuntuivat muutenkin heräilevän horroksestaan, johon niin suuri osa koululaisista keskitalvella vaipui. Opettajatkin vaikuttivat parempi tuulisilta, eikä läksytkään olleet enää niin pahoja. Kyllä, kevään odotus sai kaikkien mielet keveämmiksi. Ihmissuhteissa valitettavasti ajan eteenpäin meno toi usein tielle myös uusia ongelmia, joita muun muassa Draco sai maistaa poikaystävänsä kanssa.

"Olen sanonut sinulle varmaan lasketaanko montako kertaa - veikkaan sata - että sinulla ei ole mitään hätää!"

"Hah. Vaikea uskoa. Kimpussasi tuntuu olevan sen pellervon lisäksi Granger ja se Weasleyn... kuka se nyt oli... Ginny!"

"Hahhah. Huono vitsi, Draco."

"Ei se ollut vitsi! Se muija kyylää sinua kuin mikäkin hyeemmpfh -"

Lause loppui kesken Harryn tukkiessa Dracon suun suudelmalla. Draco kuitenkin työnsi hänet pois päin ja mulkoili vihaisesti Harryn nauravaisia vihreitä silmiä.

”Olen tosissani!” Draco huudahti. ”En halua jonkun Seamuksen hyppäävän kaulaasi, vain koska hän on niin umpihomo kuin koskaan mahdollista”, hän jatkoi koventaessaan koko ajan ääntänsä, koska Harry ei tuntunut ottavan asiaa tarpeen vakavasti.

Harry katsoi häntä kulmiensa alta edelleen huvittuneena. ”Jos Seamus on umpihomo, niin mitä me ollaan?”

Draco mykistyi ja aukoi hetken suutaan, muttei keksinyt mitään nasevaa sanottavaa, joten tyytyi heilauttamaan kättään tappion merkiksi. Harry sipaisi hänen poskeaan lempeästi.

”Olen yrittänyt tolkuttaa sinulle jo kaksi viikkoa samaa asiaa”, Harry sanoi ja kuulosti jo hieman kyllästyneeltä.

Draco nyökkäsi vastahakoisesti.

”Vaikka uskoisinkin sinua, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi sitä kahelia silmällä”, Draco sanoi uhmakkaasti.

Harry huitaisi kädellään ilmaan kuin pyyhkiäkseen Dracon lauseen pois leijumasta. ”Minun vuoroni olla mustasukkainen, jos haluat vain katsella Seamusta”, hän sanoi muka loukkaantuneena.

Draco katsoi häntä ontosti. ”Olet ihan tollo”, hän sanoi luovuttavalla äänellä. ”Mutta silti aivan ihana”, hän sanoi ja suuteli Harrya pitkään.

Kuu loisti Tähtitornin ikkunasta sisään, eivätkä he huomanneet ohi liitäviä pöllöjä eivätkä sen pahemmin mitään muutakaan. He olivat pitäneet suhteensa parhaan mukaan salassa, vaikka se olikin jo vuotanut parille ihmiselle. Harry oli huomannut Ginnyn käyttäytyneen oudosti jo pidemmän aikaa, jotenkin kylmäkiskoiseksi Harrya kohtaan, mutta elätteli edelleen toiveita, että hän oli autuaan tietämätön kaikesta. Sitä paitsi olisi hyvin epätavallista Ginnyltä, että hän pitäisi suunsa kiinni näin isosta asiasta.

Oli siinä toki huonojakin puolia, etteivät he olleet kenellekään asiaa jakaneet. Ensinnäkin tapaamiset olivat aina aika lailla kiven takana ja ne tapahtuivat lähes aina öisin, jolloin kiinnijäämisen riski yleensäkin oli suuri. Päiväsaikaan kaikkialla kuhisi oppilaita ja opettajia, joten mihinkään rauhalliseen paikkaan ei oikein päässyt. Lisäksi kaikki eivät tosiaan olleet aivan tyhmiä ja jopa Lipetit oli eräällä tunnilla katsonut poikia siihen malliin, kuin jotain olisi vinossa. Dracon kaverit myös vinoilivat hänen myönteisemmästä elämänasenteestaan ja Harrylle haasteen loi Ron, joka olisi halunnut välttämättä höykyttää Dracoa jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Harry ei oikein voinut tilanteessa muuta kuin jättäytyä taka-alalle ja ottaa Ronin sättimiset niskaansa puolustamatta jättämisestä, jolloin oleskeluhuoneen iltarauha oli järkkynyt jo useampanakin iltana. Toisaalta Draco taas marisi Harrylle samasta asiasta, miksei hän pitänyt Wheezya loitolla tai edes auttanut häntä pois tilanteesta. Harry oli alkanut jo vähitellen kyllästyä tilanteeseen, josta kertoi myös jo muutamaan kertaan nähty uni, jossa hän mottasi Ronin pois Dracon kimpusta ja pelasti tämän luudanvartensa kyytiin auringonlaskun täyttämässä maisemassa.

Harry irtautui Dracosta ja katsoi hänen harmaisiin silmiinsä kysyen jälleen kerran itseltään, miksei hän aikaisemmin ollut tajunnut niiden kauneutta. Draco hymyili vinosti ja otti Harrya kädestä kiinni.

”Nukkumaan?” Hän sanoi haukotuksen kera.

Harry nyökkäsi ehdotukselle ja he työnsivät hiljaa tornin oven auki. Draco hiipi edeltä käytävään pitäen Harryn kädestä koko ajan tiukasti kiinni. Harry pörrötti toisella kädellä hiuksiaan ja vilkuili vauhkona ympärilleen.

      poks

Ääni nostatti kummankin niskavillat pystyyn ja he katsoivat toisiaan kauhistuneina. Draco huitoi käsiään kohti lähintä ovea, josta Harry livahti nopeasti jonkinlaiseen komeroon. Siellä oli pilkkopimeää ja tunkkaista. Lisäksi hänestä tuntui, että hän astui johonkin erittäin epämieluisaan, eikä uskaltanut edes katsoa. Hän yritti parhaansa mukaan pidättää hengitystään ja kirosi mielessään Dracon, joka oli jäänyt käytävälle.

Draco kuunteli tarkasti kaikkea tavallisesta poikkeavaa ja nielaisi hiljaa kuullessaan askelien tulevan jommastakummasta suunnasta häntä kohti.

"Jos voinen tiedustella, herra Malfoy, kysyn mitä ihmettä te teette täällä tähän aikaan?"

Dracon niskavillat nousivat pystyyn hänen kuullessaan professori McGarmiwan äänen aivan korvansa vierestä.

Draco kääntyi professoriin päin hyvin epätavallinen ilme kasvoillaan, joka kuvasti nolostumista, kiinnijäämisen tuskaa ja pelkoa.

”Hmm... Onko sinun pakko?” Draco yritti pelastaa tilannetta surkealla huumorilla.

Professori katsoi häntä tiukasti ja tutkivasti. ”Ei minun ole pakko, mutta haluan silti kuulla selityksen. Ja totuuden kiitos”, hän sanoi ääni väristen vähän.

Draco huokaisi. ”Sitä sinä et koskaan uskoisi...” Hän mutisi hiljaa itsekseen.

”Mitä minä en koskaan uskoisi, herra Malfoy?” Professori tivasi astuen vielä askelen lähemmäs Dracoa, jonka pelon aste alkoi kivuta aina vain ylemmäs.

Draco pyöritti päätään. ”Sitä, miksi olen täällä”, hän sanoi katsoen professoria silmiin anellen.

McGarmiwa piti itsensä ja ilmeensä tiukkana odottaen edelleen selitystä. Hän kuitenkin vaihtoi puheenaihetta hetkeksi. Joskin se teki Dracon olon entistä tukalammaksi.

”Olen huomannut sinun ja herra Potterin väleissä muutosta. Oletteko vihdoin aikuistuneet?” Hän kysyi ääni jo vähän lempeämpänä.

Draco ei voinut itselleen mitään, vaan repesi nauruun, joka sai silmätkin vuotamaan.

Komerossa Harry läimäisi itseään otsaan ja kirosi päivän, jona Narcissa Malfoy synnytti Dracon. 

McGarmiwa katsoi Dracoa oudoksuva ilme kasvoillaan.

Lopulta Draco rauhoittui ja katsoi professoria osittain huvittuneena, osittain helpottuneena.

”Kaikella kunnioituksella, professori, te lienette ensimmäinen joka sanoo tuon asian suoraan”, Draco sanoi ja tuntui kuin kivi olisi
vierähtänyt hänen sydämeltään pois. ”Väleissämme on tapahtunut muutos, joka lievänä saattaisi olla suotavaa, mutta tämän hetken tilanteen monet voisivat kokea päinvastoin ahdistavana ja kamalana.”

Harry puri nyrkkiään ja toivoi, ettei Draco päästäisi suustaan enää yhtään enempää tekstiä. Se oli kuitenkin turha toivo. Puhuttiinhan Dracosta, joka ei osannut pitää suutansa kiinni edes V.I.P.-tilanteessa.

Komeron ulkopuolella McGarmiwa alkoi tuntea itsensä tyhmäksi. Draco koki tilanteen hyvin huvittavaksi ja hänellä oli selittämättömän kova halu kertoa McGarmiwalle kuinka asiat olivat.

”Harry, tule jo ulos sieltä kaapista!” Draco huudahti.

McGarmiwa säpsähti ja näytti perin pohjin hämmästyneeltä.

Harry nielaisi häpeänsä kuullessaan Dracon huutavan nimensä ja yritti tehdä itsensä mahdollisimman pieneksi sen mahdollisuuden varalta, että McGarmiwa tarkastaisi komeron.

”Mitä sinä oikein meuhkaat?” Kuului McGarmiwan topakka ääni.

Kuului muutama kova askel ja komeron oveen koputettiin.

”Ei se niin kamalaa ole”, Dracon ääni sanoi Harrylle.

Harry tunsi itsensä hyvin pieneksi sillä hetkellä, joten hän raotti komeron ovea hieman. Hän katsoi raosta ja näki Dracon kasvot edessään. Draco astui pois päin ja viittasi McGarmiwaan päin. Harry työnsi ovea vähän enemmän auki ja näki nyt myös professorin. Hän huokaisi tappion merkiksi ja astui komerosta ulos käytävälle.

Varmasti kukaan ei ollut koskaan nähnyt Minerva McGarmiwan kasvoilla sellaista ilmettä, jonka Harry ja Draco nyt todistivat seisoessaan professorin edessä.

Draco kurotti hitaasti Harryn käden omaansa näyttääkseen niin Harrylle, kuin McGarmiwallekin ensimmäistä kertaa elämässään jonkun ihmisen olevan tärkeä, ja jonka puolesta hän olisi valmis taistelemaan. Draco hymyili Harrylle hieman ja Harry hymyili takaisin lievästi hämillään Dracon teosta.

McGarmiwa ei näyttänyt osaavan sanoa oikein mitään, tuijotti vain pitkään ja mittaillen tummaa ja vaaleaa poikaa edessään.
Sitten professori rykäisi kuin herättääkseen itsensä transsista ja nyökkäsi lyhyesti.

"Asia on... selvä", McGarmiwa sanoi. Harry näki, että hän mittaili tilannetta edelleen päässään. "Nyt jos voisitte... Nukkumaan", hän sanoi vielä, osoitti eteenpäin käytävälle ja lähti hyvin hitaasti astelemaan pois. Harry olisi voinut vannoa, että tämä vilkaisi taakseen vielä monta kertaa.

Teatraalinen tilanne ei kuitenkaan pysynyt yllä pitkään, kun Draco rikkoi hiljaisuuden kuten normaalisti.

”Niin ja siis jos tämän suhteen on ongelmaa, niin nyt voi sanoa, kiitos”, Draco paukautti päin pöllämystyneen professorin naamaa, joka - kuten Harry oli arvellut -  kääntyi katsomaan heitä vielä juuri, kun Dracon silmät seurasivat professoria tiiviisti.


the end of chapter thirteen

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Crisu- - 26.11.2010 13:43:05
ARVAA OLINKO SEOTA KO HUOMASIN ETTÄ TÄHÄN ON TULLU JATKOA?!?!?! ihana alku viikonlopulle mutta nytten mie luen ton jatkon ko en kerenny vielä ko oli pakko kommentoida että sekosin : D

Aa, nyt sain luettua ja tietenkin oli ihana <3 Mua jäi niin paljon kiinnostamaan se että mikä on se asia mistä Hermione ei puhu kenellekkään, ja vähän kyllä yllätyin siitä että se kerto Ginnylle Harrysta ja Dracosta : D Mutta toi loppu kohtaus ko Draco paljasti McGarmiwalle sen niitten suhteen oli huippu, voin kyllä kuvitella McGarmiwan ilmeen ja sen ko se vaan kävelee pois ja vilkuilee taakse (:

Mutta sitten vielä vaan lisää JATKOA
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Feliicia - 26.11.2010 15:51:57
Jes! Ihanaa kun on tullut jatkoa!! :)

Ton McGarmiwan ilmeen pystyy oikeesti kuvittelemaan. Miten jotkut osaa kirjoittaa näin hyvin?? ???
Mua vaivaa Ron ja Hermione. Miks Ron käyttäytyi niin omituisesti ja mikä on se Hermionen salainen asia. :o
Toivottavasti laitat pian jatkoa, sillä mä haluan lukee tätä edelleen!! :) :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Natural - 26.11.2010 16:20:36
Ihanaa tänne on tullu jatkoa!!

Ihana luku tykkäsin kovasti ;) Draco oli superparas!!(Rakentava ei ollut mukana kommentoimassa)

Odotan jatkoa <3

Kumartaen -Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 26.11.2010 23:37:41
Crisu-: Aww, ihanaa, että olit innoissasi ! :''>

HarryPotterFan4Ever: kiitos :><3' ja kaikki selviää aikanaan !<;

Natural: hyvä, että pidit !! :>

 ........ ja jatkoa tulee kyllä :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Béren - 27.11.2010 13:43:56
UUSI LUKU! Ja kaksi päivää sitten! ja mä en huomannut! rakastinrakastinrakastin tätä lukua! Lisää tälläistä! Seuraavaksi dumle+harry&draco ja komero <33  ;D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Antelope - 28.11.2010 17:47:12
Ja taas on kaksi lukua menny sivusuun! Ei voi olla totta! :o Kirjoitat aika tiheään tahtiin kyllä kun en ole edes huomannut! ;)

Loistavan ihania nämä kaksi lukua!♥ Dracksu on tosi söpö! :D Tosi kiva kun se vaan paljasti McGarmiwalle Harryn ja sen suhteen! :D Professori meinasi varmaan pyörtyä järkytyksestä! ;D Ja vielä Hermione ja Ginnykin tietää... Apua, odotan innolla mitä tästä seuraa... ;D

Jatkoa!


Antelope :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: Trixie - 28.11.2010 19:39:11
Ihanaa!
Pystyn kuvittelemaan McGarmivan ilmeen, kun Draco paljasti suhteen. Ja tuo vilkuilu!
Jäi häiritsemään tuo Hermionen salainen asia, haluan tietää.  :)
Jatkoa! :)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 13. luku, 25.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 29.11.2010 20:37:13

14. luku, olkaa hyvät, rakkaat lukijat !! toivottavasti tykkäätte <3'

xoxoxo insatiable


*

14. Teen niin, teen näin

Harryn ja Dracon seuraavat päivät koulussa tuntuivat kuluvan professori McGarmiwan valvovan silmän alla. Minne jompikumpi heistä menikään, McGarmiwa hyppäsi nurkan takaa, ja seuraavana hetkenä hän oli jo toisen selän takana ahdistelemassa. Ehkä tämä oli osasyy siihen, miksi he eivät seuraavaan neljään päivään tavanneet toisiaan lähes lainkaan.

Harry huomasi ilmassa kuitenkin toivonkipinän, kun hän keskiviikkoaamuna makuusalista talsittuaan katsahti Rohkelikon oleskeluhuoneen ilmoitustaululle. Hänen vatsansa tuntui heittävän volttia ja hänen kasvoilleen nousi typerä hymy. Taululla oli valtava juliste, joka ilmoitti seuraavana viikonloppuna olevan mahdollisuus lähteä Tylyahoon.

"Jes", Harry sanoi itsekseen. Hän käveli ripeästi makuusaliin vievien portaiden alapäähän. "Ron nosta perseesi ylös ja tule tänne!" hän huusi portaisiin. Ron ei ollut jaksanut nostaa päätään tyynystä ja Harry pelkäsi heidän myöhästyvän heti ensimmäiseltä tunnilta.

Harry kuuli takaansa askelia ja kääntyi. Parvati Patil käveli hymyillen hänen luokseen ja toivotti hyvää huomenta. Harry vastasi takaisin hymyilemällä ja kohottamalla kättään.

Parvati katsoi häntä jotenkin oudonlaisesti. "Oletko menossa Tylyahoon tänä viikonloppuna?" hän kysyi silmiään räpsäyttäen.

Harryn kulmat nousivat hieman hänen ihmetellessään Parvatin kysymystä. "Hmm... Enköhän", hän vastasi kuitenkin kohteliaasti.

Parvati loi häneen sädehtivän katseen. "Okei. Nähdäänkö sitten siellä?" hän kysyi äänen käydessä yhä hunajaisemmaksi.

Nyt Harryn silmät levisivät hieman hänen kuvitellessaan, mitä Parvati saattoi tuolla tarkoittaa. "No eiköhän siellä törmää vähän kaikkiin", hän sanoi vilkuillessaan välillä portaisiin, josko Ron pian olisi saanut itsensä ylös sängystä.

Parvati astui lähemmäs Harrya. "Mutta tarkoitinkin vähän muuten kuin vain ihan niin, tiedäthän?" hän kuiskutti vihjaillen.

Harry ei voinut enää peittää hämmästystään ja osittaista kauhistustaan. "Öö..." hän sanoi ääni täristen ja painautui seinää vasten päästen
vähän kauemmas Parvatista. "Ei sillä, olet tosi kiva ja niin, mutta öö..." Harry sanoi epävarmasti Parvatin reaktiosta.

Hän ei ollut uskoa silmiään, kun Parvati vain vetäytyi kauemmas ja kohautti olkapäitään. "Okei. Ei se mitään", hän sanoi tuijottaen

Harrya kuitenkin vielä intensiivisesti. "Onko sinulle joku toinen sitten tähtäimessä?" hän jatkoi.

Harry katsoi häntä suu rakosellaan miettien tiukasti vastausta päässään. "Se on jännä juttu, se on..." hän huomasi sopertavansa.

Parvati kikatti. "Älä pelkää. Minä tiedän kyllä, että tapailet jotakuta. Halusin vain varmistaa, että päästään juoruamaan! Moikka!" hän sanoi ja riensi yhä nauraen muotokuva-aukolle, jonka työnsi rivakasti auki.

Harry jäi katsomaan Parvatin perään eikä oikein osannut hahmottaa äskeistä päässään. Ronin hän kuitenkin osasi hahmottaa ja sen, että hän ei ollut vieläkään noussut ylös.

Harry ryntäsi portaat ylös, avasi makuusalin oven ja veti keuhkot täyteen ilmaa.

"RONALD WEASLEY!" Harry karjaisi koko voimillaan.

Ron säpsähti äkkiä ja ponkaisi nopeasti ylös sängystä. Hän katsoi Harrya tyhmänä.

Harry katsoi takaisin osoittaen kelloa, joka näytti jo viittä vaille yhdeksää. "Joko mennään?"

***

Saman päivän iltana Harryn astuessa märkänä ja vettä valuvana pois huispauskentän pukuhuoneen suihkutiloista, hänen sydämensä oli pysähtyä ja jo toistamiseen saman päivän aikana hän joutui huutamaan. Tällä kertaa kauhistuksesta ja hämmästyksestä.

"Draco, mitä vittua teet täällä?!" Harry huudahti vauhkona ja nyki pyyhettään ylemmäs.

Draco kohautti olkapäitään ja haukotteli hiljakseen. "Päätin tulla tapaamaan sinua. Elättelen toiveita, josko McGarmiwa ei tunkeutuisi
tänne", hän sanoi korjaten vähän asentoaan penkillä.

Harry asteli vaivihkaa tavaroidensa luokse ja istuutui. Hän nosti paidan käteensä ja alkoi laittaa sitä päälleen. Dracon tuijotus tuntui jotenkin ahdistavalta. Hän tunsi itsensä kovin pieneksi ja mitättömäksi Dracon rinnalla. Hän sai kuitenkin lopulta kiskottua paidan ylleen. Draco tuijotti häntä edelleen hymynkare huulillaan.

"Olisit voinut pitää sen paidan poissakin", hän sanoi virnuillen.

Harry huokaisi. "En taida", hän sanoi ja viittasi muihin vaatteisiinsa päin. "Jos viitsisit", hän sanoi Dracolle osoittaen tälle suihkutilojen ovea.

Draco puuskahti ärtyneesti ja kohteliaasti keskisormea näytettyään laahusti suihkutiloihin, jotta Harry saisi rauhassa vaihtaa vaatteensa.

Hetken päästä Harry suoristautui penkiltä seisomaan ja huudahti Dracolle luvan tulla pois. Draco astui huoneeseen hapan ilme naamallaan.

"Mitä nyt?" Harry kysyi ihmetellen.

Draco katsoi häntä pahasti. "En voinut edes olla samassa huoneessa?" hän kysyi ärtyneellä äänellä.

Harry virnisti vaivaantuneesti. "En ole oikein tottunut siihen ja -" hän aloitti, mutta Draco keskeytti.

"Joo joo okei. En tullut siitä tänne puhumaan", hän sanoi välittämättä Harryn selityksestä. "Lauantaina on Tylyahon retki", hän sanoi ja katsoi Harrya.

Harry levitti käsiään. "Tiedän kyllä. Mitä siitä?"

Draco pyöräytti silmiään. "Aiotko lähteä sinne kanssani vai et?" hän kysyi kärsimättömästi.

Harryn vatsa heitti taas volttia, kun hän ymmärsi kysymyksen. "No... E-en minä oikein tiedä..." Harry aloitti Dracon keskeyttäessä taas.

"Et siis halua enää edes tavata minua kunnolla?" Draco tivasi katsoen Harrya tutkivasti.

Harry säikähti Dracon äänensävyä hieman. "Kylläpäs!"

"No mikä sitten on ongelmana?"

Harry oli hetken aikaa hiljaa. "No kun... Eihän melkein kukaan tiedä, niin... öh..." Harry sai sanotuksi epämääräisesti.

Draco asteli hiljakseen lähemmäs ovea ja katsoi ulos pimeyteen. "Johan siitä tietää Finniganin lisäksi Grangerkin, eikö?" hän sanoi katsomatta Harryyn.

Harry pakkasi tavaroitaan samalla, kun vastasi Dracolle. "Kyllä tietää joo", hän sanoin hieman varauksellisesti.

Draco käännähti katsomaan Harrya. "Niin", hän sanoi hiljakseen. "Ja sitä paitsi meillä on vielä kaksi päivää aikaa kertoa", hän sanoi
viekkaasti.

Harry katsoi Dracoa, kuin tämä olisi menettänyt järkensä. Draco katsoi takaisin kysyvästi.

"Oletko sinä ihan kunnossa?" Harry kysyi toiselta.

Draco nosti hartioitaan. "Olen?" hän vastasi. "Miksen olisi?"

"Koska yhtäkkiä haluat kertoa koko koululle, että seurustelet Harry Potterin kanssa?"

"Enkö minä saisi tehdä mitä itse haluan?"

"Miksi vastaat koko ajan kysymyksellä?"

"Miksi itse?"

Harry huitaisi kädellään ilmaa vaientaakseen Dracon, joka oli aukaisemassa suutaan taas. "Ihan oikeasti, Draco", hän sanoi ja käveli
Dracon luo ottaen tätä kädestä hellästi kiinni.

Draco heilautti päätään ja naulitsi katseensa kattoon. "Koska... Koska haluan, että muut pitävät näppinsä erossa sinusta, okei", hän sanoi ja laski katseensa Harryn vihreiden silmien tasolle.

Harry katsoi takaisin kulmakarva koholla. "Se ei ole ongelma", hän sanoi rauhoittavasti.

"Mutta kun se on!" Draco sanoi taas ääni kovempana. "Et uskokaan miten kova.... Seamus Finnigan hän - äh... Kuulin, kun hän puhui sinusta joillekin ja sanoi, että..." hän sanoi ja piti pienen hengähdystauon. "Että hän vielä saa sinut itselleen", Draco päätti lauseensa
suureen huokaukseen ja katsoi Harrya hivenen anovasti.

Harry puri huultaan ja oli pitkän aikaa hiljaa.

Hän ei ollut koskaan, ikinä elämässään kuvitellut, että hän näkisi Draco Malfoyn edessään kasvoillaan ilme, joka hänellä nyt oli. Harry huokaisi hiljaa katsoen Dracoa hyvin syvälle silmiin. Jos hän nyt löytäisi itsestään edes himpun verran sitä katkeruutta ja vihaa, jota hän oli vuosien aikana Dracoa kohtaan tuntenut, hän olisi voinut vain lähteä kävelemään sanomatta sanaakaan. Hän joutui toteamaan,
ettei pystyisi siihen.

Harry astui lähemmäs Dracoa ja halasi tätä hellästi. Hän tunsi, kuinka myös toisen pojan kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. Harry laski leukansa Dracon hartialle.

"Sinulla ei ole mitään hätää", Harry kuiskasi Dracolle ja pussasi häntä korvan alapuolelle.

Draco niiskautti hieman, kun he irrottautuivat.

"Mutta minä haluan silti tehdä kaikille selväksi, että olet minun kanssani. Piste", Draco sanoi päättäväisellä äänensävyllä.

Harry huokaisi luovutukseksi ja rukoili päässään, että Draco unohtaisi koko homman viiden minuutin sisään.

***

Tylypahkan massiiviset ulko-ovet narahtivat, kun Draco työnsi niitä auki, jotta he pääsisivät Harryn kanssa sisään linnaan. Draco oli päättänyt, ettei enää jaksaisi salailla suhdettaan Harryyn. Samalla hän voisi varmistaa, että kaikki tietäisivät kuinka asiat olivat. Finniganilla nyt ei muutenkaan ollut mahdollisuuksia Dracon charmia vastaan. Kuitenkin Draco tunsi olonsa uhatuksi. Hän, joka koskisi Harryyn pitkällä tikullakaan, saisi kärsiä seuraamukset Dracon puolelta kunnolla.

Harry livahti sisään. Draco sieppasi hänen kätensä saman tien omaansa ja lähti itsepintaisesti taluttamaan häntä mukanaan kohti Suurta salia. Harry yritti vastustella, mutta Draco oli kokoonsa nähden yllättävän voimakas, kuten Harry oli muutamaankin otteeseen ikäväkseen joutunut huomaamaan.

"Draco!" Harry huusi, jolloin sai Dracon pysähtymään.

"Harry?" Draco vastasi, muttei päästänyt Harryn kädestä vieläkään irti.

"Minä en halua näyttää sitä menemällä Suureen saliin käsi kädessä, onko vähän klisee hei?" Harry sanoi ja riuhtaisi kätensä irti Dracon otteesta.

Draco katsoi häntä jokseenkin vihaisesti. "Minä haluan v -" hän aloitti ärähtäen.

"Minä tiedän, sinä haluat, Draco! Se on jo tullut selväksi! Se näyttää olevan sinulle pakkomielle!" Harry huusi vihaisesti. Toki Dracon omistautuminen oli ihanaa, mutta tämä tuntui jo menevän yli. Toisin kuin Dracon, Harry tapoihin kuuli välillä ajatella myös muiden tunteita.

"Onko se jotenki paha asia?" Draco huudahti astuen lähemmäs Harrya ja yrittäen ottaa tästä kiinni, mutta Harry hyppäsi taemmas mulkoilemaan Dracoa.

"Se tuntuu menevän jo pikkuisen liian yli!" Harry ärähti Dracolle väistellen edelleen hänen kättään.

Draco luovutti ja laski kätensä. "Pyydän vilpittömästi anteeksi, herra Potter", hän sanoi pilkallisesti. Harry tunnisti hänen
äänensävyssään sen Dracon, jota oli yli viisi vuotta kuunnellut. Suoni hänen ohimossaan alkoi sykkiä kovemmin.

"Älä herroittele minua, Malfoy!"

"Ai, nyt olen sinulle pelkkä Malfoy?"

"Itse sanoit minua Potteriksi!"

"Sehän sinä olet!"

Harry hiljeni hetkeksi ja pudisti sitten päätään. "Haista paska", hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen kohti Suurta salia ja iltapalaa. Hän pysähtyi kuitenkin niille sijoilleen, kun huomasi kolmen silmäparin tuijottavan häntä.

Ron, Dean ja Hermione olivat seisahtuneet vähän matkan päähän hänestä ja Dracosta tuijottaen suu auki. Harry vetäisi keuhkonsa täyteen hieman liian nopeasti ja päätyi yskimään. Pian kuului huuto.

"Etkö sinä tosiaan osaa yhtään käyttäytyä, Malfoy?!" Ron huusi ja ryntäsi päin Dracoa.

Draco, joka seisoi kuin naulittuna lattiaan, ei ehtinyt liikahtaakaan, kun Ron teilasi hänet lattiaan.

Ron mylväisi, kun hän yritti paiskata nyrkkinsä Dracon naamaan tämän kuitenkin onnistuessa väistämään.

"Päästä - irti - saatanan - hullu!" Draco huusi hengästyneenä Ronin alta.

"EN!" Ron huusi. "Olen niin kypsynyt siihen, että mollaat kaikkia koko ajan! Mitä Harrykin sinulle on koskaan tehnyt?!" hän jatkoi. Hän ei
enää yrittänyt lyödä Dracoa, mutta istui kuitenkin yhä hajareisin tämän päällä Dracon pitäessä käsiä silmiensä suojana.

Harry ei saanut sanaa suustaan vaan tuijotti kauhistuneena tilannetta. Mikä Ronilla oli nykyään?

"RON!" kuului Hermionen kiljaisu äkkiä, kun hän juoksi Ronin luokse. Hyvin nopeasti hän otti Ronin ranteesta kiinni ja vetäisi tämän pois Dracon päältä kuin räsynuken ikään. Harryn kulmat kohosivat. Oliko Hermione todella noin vahva?

"Mitä tämä sinulle kuuluu?" Ron äyskäisi vihaisena Hermionelle Dracon kammetessa itsensä pois lattialta.

Hermione huokaisi ärtyneenä ja käänsi katseensa Dracoon. "Onko sinussa miestä kertoa, mitä on meneillään, koska toisella osapuolella -" hän nytkäytti päätään Harryyn päin. "- ei sitä näköjään ole?", hän kysyi tiukasti.

Harry uskaltautui ottamaan askelen lähemmäs ja huomasi Deanin tekevän uteliaana samoin.

Draco mulkaisi Ronia, katsahti Harrya nopeasti ja käänsi katseensa sitten taas Hermioneen, joka odotti Dracon vastausta pitäen Ronista koko ajan tiukasti kiinni.

Draco huokaisi ja kääntyi sitten Ronin puoleen. "Katsoisit joskus vähän syvemmälle, Wheezy, niin ehkä sinun ei tarvitsisi hyökätä muiden kimppuun", hän ärähti Ronille.

Ron avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta nyt oli Harryn vuoro ottaa osaa keskusteluun.

"Tuo on totta, Ron", Harry sanoi ja käveli Ronin luo.

Ron mulkaisi nyt Harrya. "Mitä vittua sinä selität? Oletko samaa mieltä Malfoyn kanssa?" hän sylkäisi Harrylle.

Harry oli hetken hiljaa ja nyökkäsi sitten. "Olen."

Draco katsoi Harrya anteeksipyytävästi, johon Harry vastasi myöntävällä katseella. Hermione katsoi heitä silmät kosteana. Sitten hän käänsi Ronin itseensä päin.

"Nuo kummatkin ovat tyhmiä, eikä heissä näytä olevan tosiaan miestä kertomaan totuutta", Hermione sanoi Ronille, joka katsoi vuoroin Hermionea, Harrya ja Dracoa. "Minä kerron sitten", hän jatkoi ja vilkaisi poikia.

Harry puri huultaan, Draco näytti epätavallisen pieneltä ja Dean kurkisteli kauempaa tilannetta. Hänen taakseen oli myös kerääntynyt muutama ihminen, joita Harry ei liiemmin tunnistanut.

Hermione heilautti hiuksiaan kuin valmistaen itseään tulevaan. "Harry..." hän aloitti, mutta hänen äänensä särkyi hänen katsoessaan Ronin epävarmaa ilmettä.

Harry astui Ronin luo. "Draco on tätä nykyä minun poikaystäväni", hän sanoi hyvin hiljaa.

Ron tuijotti häntä suu auki eikä näyttänyt tajuavan, mitä Harry oli juuri sanonut.

"Häh?" Ron kysyi tollona.

"Juurihan minä sanoin", Harry vastasi.

Ron toljotti Harrya edelleen kuin tärähtänyttä.

Harry pudisti päätään ja läppäisi Ronia poskelle.

"Herätys tollo!" Harry sanoi tuijottaen Ronia, joka säpsähti hyvin äkkiä.

"O-okei..." Ron sanoi hiljaa ja käänsi katseensa nopeasti Dracoon, sitten taas Harryyn, Dracoon Harryyn. "En ole varma, että käsitänkö tätä nyt oikein, mutta siis...." hän näytti miettivän seuraavia sanojaan tarkasti ja näytti nielevän jotain, minkä Harry oletti sairaalloiseksi kiukuksi. "Te kaksi? Olette yhdessä?"

Draco huokaisi ärtyneesti. "Kuinka hidasälyinen voi ihminen olla?" hän kysyi kuin itsekseen.

Ron käänsi päänsä äkkiä häneen päin ja hyökkäsi vähän eteenpäin, muttei päässyt pitkälle Hermionen pitäessä hänestä yhä valppaana kiinni. "Sinuna pitäisi nyt turpani visusti kiinni, Malfoy", Ron sylkäisi Dracolle paha katse silmissään. "Ymmärrän tilanteen kyllä, en ole niin tyhmä, kiitos vain. Se, mitä yritän kovasti ymmärtää, on mitä kukaan ikinä, koskaan näkee sinussa", hän sanoi kääntäen päänsä äkkiä Harryyn. "Ja yritän kovasti miettiä, tunnenko parasta ystävääni enää lainkaan", hän sanoi vielä hiljaa tutkien koko ajan Harrya katseellaan. 

"Totta kai!" Harry huudahti hieman hätääntyneenä astuen taas lähemmäs Ronia.

Ron kohautti harteitaan. "Toivon todella niin. Ja -" hän sanoi ja riuhtaisi itsensä nopeasti irti Hermionen otteesta. Kuului ikävä riips, kun

Ronin paidan sauma ratkesi. "- kiitos osaan hillitä itseni", hän sanoi Hermionelle, joka säikähti hieman sauman ääntä. Hän heilautti taikasauvaansa ja sauma korjaantui sanattomalla taialla.

Ron seisoi kaikkien kolmen keskellä katsoen nyt tutkaillen Dracoa.

Ihmisiä oli kerääntynyt taka-alalle jo kahden tusinan verran ja Harry huomasi sivusilmällään jonkun tytön viittovan vimmaisesti Suureen saliin. Hän ei juuri nyt kuitenkaan jaksanut välittää, vaan seurasi Ronin liikkeitä.

Ron tuhahti hiljaa, mutta päätti tehdä sen, minkä ilmeisesti koki oikeaksi. Harry tunsi näkevänsä maailman seitsemännen ihmeen, eikä olisi uskonut, jollei olisi itse nähnyt Ronin seuraavaa tekoa.

"Ei kai tässä muu auta. Voi Merlin..." Ron mutisi ja ojensi vastahakoisesti Dracolle kätensä.

Draco vilkaisi Harrya hyvin nopeasti ja ojensi sitten kätensä Ronin käteen aivan yhtä vastahakoisesti kuin kättelyn toinenkin osapuoli.
Pojat katsoivat toisiaan hyvin kylmäkiskoisesti.

"Kai tätä täytyy yrittää", Ron huokaisi. "Harryn takia."

"Mutta en silti pidä sinusta yhtään enempää", Draco mutisi kireästi.

Ron tuhahti. "Tunne on molemminpuoleinen."

Draco tavoitteli hymyä, joka jäi kuitenkin vain haaveeksi. Hän näytti siltä kuin yrittäisi murskata Ronin käden.

Harry vaihtoi Hermionen kanssa katseita ja puri hammastaan.

Lopulta Ron ja Draco irrottivat kätensä ja kääntyivät sitten katsomaan yhteistuumin Harrya, joka käänsi katseensa Roniin.

"Oletko ihan okei?" Harry kysyi.

Ron kohautti hartioitaan. "Niin okei, kuin voi olla siinä tilanteessa, kun saa tietää, että paras ystävä seurustelee vihollisen kanssa. Eli ihan okei, kiitos. Mutta pirun nälkäinen olen myös", hän sanoi ja onnistui jo hymyillä vähän.

Harry virnisti ja näytti käsillään Ronille sovinnon elettä. "Ollaanko mekin?"

Ron naurahti ja astui lähemmäs halaamaan Harrya hyvin nopeasti.

Heti, kun he irrottautuivat, Draco nappasi Harryn käden omaansa. Ronin ilme kiristyi hivenen verran, mutta hän päätti olla sanomatta
mitään.

"Kas, kas. Joko sitä on uskaltauduttu kertomaan, vai?" kuului ääni, jonka naljailevan sävyn Harry hyvinkin tunnisti. "Ottaako pattiin

Ron?" Seamus jatkoi kävellessään lähemmäs heitä.

Ron tuhahti. "Ja sinäkin tiesit? Jo on..."

Seamus nyökkäsi ja levitti käsiään ja naulitsi katseensa Harryyn, jolloin Dracon ote hänen kädessään koveni. Seurasi kireä muutaman sekunnin tilanne, jonka Hermione rikkoi.

"Harry? Onko sinun nälkä?"

Harry nyökkäsi. Hän katsoi Dracoa kysyvästi, joka nyökkäsi myös. "Mene sinä edeltä", hän mutisi katse kiinnittyneenä Seamukseen.

Harry lähti Hermionen ja Ronin kanssa kohti Suurta salia ja tunsi joka ikisen silmäparin tuijotuksen kävellessään noin viidenkymmenen henkilön muodostaman rykelmän läpi Suureen saliin. Porukka alkoi hajaantua, koska tilanne oli ohi ja kaikki tiesivät jota kuinkin, mitä oli tapahtunut.

Seamus ja Draco tuijottivat toisiaan edelleen tiukasti.

Draco nosti leukaansa vähän.

Seamus kohotti kulmaansa ja kuiskasi: "Et saa pidettyä häntä itselläsi."

Draco hymähti. "Ja sehän nähdään."


the end of chapter fourteen

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: Béren - 29.11.2010 21:29:27
(Eka kommentoija!! Juu sori oli pakko)JAtkoa!!!! Ihanaa kun osta tulee näin nopeesti  :D Voi että sitä Ronia.. Ja Seamusia... Ja Dean taustalla hörhöilemässä  :D ja kokonaisuudessaan tämä oli varmaan yksi lempiluvuistani  :D ei liikaa draamaa, mutta silti söpistelyä : D


-Lisää jatkoa toivoen, Carrot
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: harukaze - 30.11.2010 12:54:54
Uusi löytäminen.

Eli olen aiemmin lukenut tästä pari ensimmäistä lukua, mutta sitten jotenkin
onnistunut hukkaamaan tämän. Onneksi tuli vastaan uudelleen.
Ilo on myös se, että lukuja tulee näin reippaaseen tahtiin.

Minusta on ihanaa kun Harryn ja Dracon väleihin sotkeutuu joku kolmas osapuoli.
Täydellinen tilaisuus mustasukkaisuudelle. Alkaa juoni käydä mielenkiintoiseksi.

Kehittävämmän kommentin puutteessa toivon vain jatkoa. :)

Harukaze
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: Feliicia - 30.11.2010 15:20:14
Niin paras! Seamus on vaan niin HOMO! Tai no sen voi kuvitella helposti sellaiseksi ;D JA tämä luku oli kerrassaan mahtava. Toivottavasti Draco saa pidettyä Harryn itsellään. :D

Lainaus
Harry huitaisi kädellään ilmaa vaientaakseen Dracon, joka oli aukaisemassa suutaan taas. "Ihan oikeasti, Draco", hän sanoi ja käveli
Dracon luo ottaen tätä kädestä hellästi kiinni.

Draco heilautti päätään ja naulitsi katseensa kattoon. "Koska... Koska haluan, että muut pitävät näppinsä erossa sinusta, okei", hän sanoi ja laski katseensa Harryn vihreiden silmien tasolle.

Harry katsoi takaisin kulmakarva koholla. "Se ei ole ongelma", hän sanoi rauhoittavasti.

"Mutta kun se on!" Draco sanoi taas ääni kovempana. "Et uskokaan miten kova.... Seamus Finnigan hän - äh... Kuulin, kun hän puhui sinusta joillekin ja sanoi, että..." hän sanoi ja piti pienen hengähdystauon. "Että hän vielä saa sinut itselleen", Draco päätti lauseensa
suureen huokaukseen ja katsoi Harrya hivenen anovasti.

Harry puri huultaan ja oli pitkän aikaa hiljaa.

Hän ei ollut koskaan, ikinä elämässään kuvitellut, että hän näkisi Draco Malfoyn edessään kasvoillaan ilme, joka hänellä nyt oli. Harry huokaisi hiljaa katsoen Dracoa hyvin syvälle silmiin. Jos hän nyt löytäisi itsestään edes himpun verran sitä katkeruutta ja vihaa, jota hän oli vuosien aikana Dracoa kohtaan tuntenut, hän olisi voinut vain lähteä kävelemään sanomatta sanaakaan. Hän joutui toteamaan,
ettei pystyisi siihen.

Harry astui lähemmäs Dracoa ja halasi tätä hellästi. Hän tunsi, kuinka myös toisen pojan kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. Harry laski leukansa Dracon hartialle.

"Sinulla ei ole mitään hätää", Harry kuiskasi Dracolle ja pussasi häntä korvan alapuolelle.

Draco niiskautti hieman, kun he irrottautuivat.
Ihana kohta<3 :-*

Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: Natural - 30.11.2010 15:59:56
Jeih, tänne on tullu jatkoa!

Tykkäsin toosi kovasti tästä luvusta. kirjoitus virheitä en nähnyt ja teksti oli sujuvaa.
Ootan jatkoa ja Minerva on pelottava. Tai musta ois pelottavaa jos opettajat hyppis kulman takaa. Draco oli ihana <3 Toivottavasti Draco saa pidettyä Harryn ittellän.

Muuta en voi sanoo ku JATKOAA

Kiittäen Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: MissWeasley - 30.11.2010 16:19:37
Äääh, jäi ärsyttävään kohtaan :D

Kiva, että pojat uskaltautu kertoon kaikille :) Voi eiiiii, toivottavasti Seamus ei saa Harryy! :(
Ja mun epäilykset Hermionesta vaan vanhvistuuuuu....

Oot parantunut huomattavsti kirjottajana jo ;)

Mut jatkooo! :)


~Missy~
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: Merrrí - 30.11.2010 19:41:37
Minä myös, minä myös! :D
Oikeastaan en edes muista mitä minun piti tulla sanomaan, jotakin Harryn naiiviudesta, mutta sekin ajatus meni heti ku keksin sen tässä joku aika sitte... :D
Tuo loppu jäi hämmentävään kohtaan, kiljuu jatkoa tuon takia ja toivoisin että Harry ja Draco pysyisi yhdessä, ne on liian söpöjä yhdessä ^^
Pari kohtaa, joista huomautan ja jäivät häiritsemään, kun nyt luin tämän läpi tääläkin:
Lainaus
McGarmiwa hyppäsi nurkan takaa, ja seuraavana hetkenä hän oli jo toisen selän takana ahdistelemassa.
Lainaus
"- ei sitä näköjään ole?", hän kysyi tiukasti.
Eli pilkuttimet pois :)
Jajaja.. tämä myös häiritsi:
Lainaus
"Ai, nyt olen sinulle pelkkä Malfoy?"
Eikö tuon Malfoyn pitänyt tulla kursiivilla, vai muistanko ihan väärin? Olis kyllä ihan mahdollista... o.ô

Lainaus
Minusta on ihanaa kun Harryn ja Dracon väleihin sotkeutuu joku kolmas osapuoli.
Täydellinen tilaisuus mustasukkaisuudelle.
Komppaan harukazea, mustasukkaisuutta, ah, pystyn jo näkemään sen kaiken kuvion näiden kolmen välillä  ::)

Nyt jään pyytämään jatkoa pianpian ja pohtimaan sitä, tuleeko Dracosta ja Ronista kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta ystävyksiä :D
mi-ra
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: romance91 - 30.11.2010 21:27:52
jatkoa!!!!!!!!!!!!!!!!!
ei saa jättää tollaiseen kohtaan!


vihaan seamusta!
ja ja....hmmmm
Jatkoa!
-Romcu


Otsikko: Vs: Olethan totta ? 14. luku, 29.11. !!
Kirjoitti: insatiable - 02.12.2010 19:10:15
Phmuasds .

Carrot: voi kiitoss !! ^^

Harukaze: hyvä, että tykkäät tahdista  mietin välillä, laitanko tänne liian nopeeta lisää ..

HarryPotter4Ever: Seamus on todellakin niin GAY !! Oon aina ajatellut, että se on . En vain pääse ajatuksesta yli enkä ympäri ;o

Natural: kiitos !! <<: ajatus opettajista hyppimässä eteen kauhistuttaa kieltämättä itseänikin ... :Q

MissWeasley: kiitos !! :>> pakko jättää vähän ärsyttävään kohtaan, et varmasti luette seuraavankin luvun :''>

mi-ra: hmhmhm . sinulle olenkin jo vastannut  mutta korjaan virheet, kiitos huomautuksista !  Kuinka voit muistaa, että joku
tulee kursiivilla, herrankeikka en muista itsekään

romance91: kiitos !!:> jatkoo tulee kyllä !


xoxoxo insatiable



*

Ja tässä 15. luku, varsågod ! <3'


*

15. Kerran maistoin


Seuraavat kaksi päivää tuntuivat Harrysta ikuisuudelta. Kuin kulovalkea, oli tieto Harryn uudesta poikaystävästä levinnyt lähes koko koululle. Hän elätteli toiveita, että aivan kaikki eivät vielä tienneet mutta se näytti todella olevan pelkkää toiveajattelua. Minne hän menikin, kuului supatusta ja kikatusta. Harry huomasi joidenkin satunnaisten poikien lisäksi myös tyttöjen katsovan häntä aivan eri lailla kuin ennen. He eivät Dracon kanssa edes uskaltaneet miettiä, millaista seuraamista ja kyttäämistä he saisivat kestää seuraavana päivänä Tylyahossa. Se kuitenkin oli vasta sen päivän murhe, juuri nyt pojilla oli muuta ajateltavaa, kuten Rohkelikon oleskeluhuoneen muotokuva-aukon edessä tapahtuvasta kohtauksesta kävi hyvin ilmi.

"Shh!" Harry sihisi ja nosti sormen huulilleen.

"Eikö se millään käy?" Draco kysyi kietoen kätensä Harryn lantiolle ja astuen hieman lähemmäs.

"No ei!" Harry sihahti päättäväisesti, mutta pokan pitäminen oli vaikeaa Dracon keikistellessä hassusti hänen edessään.

"Harryy..." Draco marisi ja suuteli tätä intohimoisesti. "Kaikki tietävät kuitenkin. Ja huomenna ollaan menossa Tylyahoon..." hän sanoi ja suuteli Harrya taas.

Harry ei voinut olla suutelematta takaisin ja varmaan se johtui Dracon taitavasta kielenkäytöstä - kirjaimellisesti - ei hän voinut olla
suostumatta Dracon vaatimukseen.

"Äh. Olet ihan mahdoton. Tule sitten", Harry sanoi ja lausui salasanan Lihavalle Leidille, joka oli seurannut heidän touhujaan viimeiset minuutit. Leidi pyöräytti silmiään ja sanoi: "Jo oli aikakin", ja heilahti sivuun.

"Saan varmaan turpaani tästä hyvästä..." Harry mumisi itsekseen pitäessään Dracoa tiukasti kädestä kiinni heidän astuessaan Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.

Koska oli perjantai-ilta, oli huone tupaten täynnä rohkelikkoja. Harry huomasi yhden rohkelikon tytön kääntyvän vilkaisemaan muotokuva-aukolle päin, eikä siitä mennyt kuin muutama sekunti, niin huone täyttyi supatuksesta ja kaikki katsoivat Harrya ja Dracoa.
Draco naurahti. "Onko nämä tosiaan näin skandaalinnälkäisiä?" hän kysyi virnuillen Harrylta, joka mulkaisi häntä hieman ankarasti ja viittasi tätä pitämään turhat mölyt mahassaan.

Harry löysi katseellaan ystävänsä - tällä kertaa ison, puisen pöydän ympäriltä löhöämässä nojatuoleissa - ja raahautui heidän luokseen Draco vanavedessään.

Ron pärskäytti jotain suustaan, kun hän huomasi Harryn seuralaisen. Hermione katsoi toinen kulma koholla. Lisäksi heidän kanssaan olivat jälleen Dean, Parvati, Lavender ja Seamus.

"Tiedän kyllä, että seurustelette ja näin, mutta onko tuota pakko tänne raahata?" Ron kysyi tutkien paitaansa, joka oli kastunut hänen pärskiessään.

Harry irvisti hänelle. "En mahda yli-innokkaalle poikaystävälleni yhtään mitään", Harry tokaisi Ronille, joka näytti happamalta.

Draco tarkkaili ympäristöään uteliaana. Harry katsahti pöytään, jossa oli kuusi pientä lasia ja iso pullo tuliviskiä.

"Mitä helvettiä?!" Harry naurahti viitaten tuliviskiin.

"Perjantai-illan uusi viettomuoto", Seamus virnisti. "Haluatko sinäkin?"

Harry vilkaisi Dracoa, joka näytti hivenen epäilevältä. "Jos parempi puoliskonikin voi liittyä seuraan, niin toki", hän sanoi heittäytyen ainoaan vapaaseen nojatuoliin.

Seamus pyöräytti silmiään. "Paremmasta en tiedä, mutta -" hän aloitti, mutta Hermione keskeytti hänet.

"Se käy toki", Hermione sanoi luoden Seamukseen häijyn katseen.

Harry hymyili hänelle ja viittasi Dracoa istumaan.

"Minulle ei taida olla paikkaa", Draco sanoi tutkaillen pöydän ympärystä.

Ron naurahti. "No sitten voitkin painua luihuisten tiloihin?" hän kysyi toiveikkaasti.

Draco katsoi häntä pahasti. "Älä uneksikaan", hän sanoi ja rojahti Harryn syliin antaen tälle pusun poskelle ja katsoen Ronia
voitonriemuisena, jonka ilme valahti saman tien. "Voisin ottaa sitä tuliviskiä nyt", Draco jatkoi ja vetäisi pullon pöydältä.

Harry pudisti päätään hymyillen. "En ole koskaan nähnyt sinua alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta kai senkin päivän oli aika koittaa", hän sanoi katsoen kuinka Draco avasi pulloa.

Seamus ja Dean nauroivat. "Minä en koskaan ajatellut sen päivän koittavan, että Malfoy ryyppää Rohkelikon tiloissa", Dean sanoi.

Seamus jatkoi. "No, paikka Harryn vierestä vapautuu, kun Malfoy sammuu", hän sanoi ja katsoi Harrya palvoen. Harry hymyili hivenen kauhistuneena Deanille. Parvati ja Lavender kikattivat.

Draco naurahti kuin itsekseen. "Voi, ette sitten tiedäkään, kuka on luihuisten juomapeliturnauksen kuusinkertainen voittaja", hän sanoi katsoen Seamusta häijysti. Seamus tuijotti tätä takaisin paha katse ruskeissa silmissään. Yhä Seamusta katsoen Draco nosti pullon huulilleen ja kulautti siitä kerralla sellaisen määrän, joka sai kaikkien silmät laajenemaan. Laskiessaan pullon hän naksautti niskansa ja sanoi: "Aah. Tekee hyvää. Maistuuko muille?"

Kaikki näyttivät sen verran hämmentyneiltä, etteivät osanneet sanoa oikein mitään. Harry katkaisi lopulta hiljaisuuden. "Toivottavasti maistuu, ettet innostu ottamaan lisää", hän mumisi Dracon korvaan.

Draco käänsi katseensa Harryyn. "Minä en ole vielä päässyt vielä edes alkuun, joten ota sinäkin", hän naurahti ja ojensi pulloa Harrylle.
Harry näytti melko epäileväiseltä ja nielaisi. Hän ei ollut koskaan oikeastaan alkoholia pahemmin nauttinut, mutta osasi aavistaa, ettei siitä seurannut mitään kovin hyvää.

Seamus rikkoi tilanteen nousemalla tuolista ja repäisemällä pullon Dracon kädestä.

"Hei!" Draco huudahti.

Seamus irvisti ja kulautti pullosta kerralla yhtä paljon ellei enemmänkin kuin Draco äsken. Siitä seurasi melkoinen yskäkohtaus ja se, että Seamus näytti siltä kuin olisi itkenyt hänen silmiensä vuotaessa raivokkaasti. Draco nauroi.

"Ei ole Finnigan tottunut!" hän huudahti pörröttäen Harryn tukkaa. Harry ei osannut päättää, mitä olisi tilanteesta ajatellut.

Ron puuskahti ja vetäisi pullon itselleen. "Ei se maistu niin kauhealta pienenä määränäkään, niin miksi sitten isona?" hän kysyi ja nieli viskiä ison hörpyn. Reaktio oli samanlainen kuin Seamuksella. Draco huvittui entisestään ja ulvoi naurusta.

"Ai että! Tämähän hakkaa luihuisten pelin ihan totaalisesti!" hän huudahti riemuissaan.

Ron pyyhki silmiään katkerana tuliviskille ja paukautti pullon pöytään. "Turpa kiinni, Malfoy", hän sanoi ääni karheana.

"En ikinä!" Draco huudahti kuulostaen hieman ärsyyntyneeltä mutta näyttäen kuitenkin iloiselta.

Harry taputti Dracon olkapäätä. "Hämmennät seuruettamme suurissa määrin, kulta", hän sanoi ja otti pullon pöydältä päättäen, että kai tätäkin oli joskus pakko kokeilla. Hän vetäisi henkeä ja kulautti viskiä suuhunsa. Se poltti kurkkua ja suuta ja Harrysta tuntui kuin hänen sisuksensa olisivat palaneet sillä sekunnilla, kun hän nieli tuota kavalaa nestettä. Hän ei kuitenkaan antanut itsensä näyttää toivottoman heikolta Dracon edessä, vaan nieli karvaasti kuvottavan olonsa. Hän laski pullon takaisin pöydälle. "Hmm. Ei se niin kamalaa ollut", hän sanoi ja suuteli Dracoa, joka näytti olevan hyvinkin ylpeä Harryn saavutuksesta.

Hermione, Lavender ja Parvati pudistivat päätään. "Pojat on poikia", Lavender huokaisi toisten kahden nyökyttäessä.

"Ja homot homoja", Parvati sanoi hivenen katkerana katsoen Harrya, jota tämä ei kuitenkaan huomannut silitellessään Dracon päätä.

Draco näytti nauttivan olostaan, tai ainakin Harry tulkitsi tämän eleet näin ja oli erittäin hämmästynyt, kuinka luonnolliselta hänen
toimintansa vaikutti.

Illan edetessä pidemmälle - ja tuliviskipullon tyhjentyessä ja toisen ilmestyessä paikalle Seamuksen vessareissun jälkeen - Ronkin alkoi näyttää jonkinlaisia rentoutumisen merkkejä. Johtuiko se alkoholista vai yksinkertaisesti siitä, että Draco ei ollut parjannut häntä koko iltana, siihen Harry ei vastausta liiemmin tiennyt. Kello näytti jo viittä vaille yhtätoista ja porukasta yhden jos toisenkin henkilön puhe oli alkanut sammaltaa jo pitkän aikaa sitten. He olivat vetäisseet pelikortit esille ja ryhtyneet pelaamaan peliä, jonka nimeä Harry ei edes muistanut. Hän pelkäsi, ettei muistaisi koko illasta yhtään mitään muutakaan seuraavana aamuna paitsi sen, että kaikki ulvoivat naurusta lähes kaikelle.

Illan kohokohta saattoi kuitenkin olla, kun neljäsluokkalainen rohkelikkotyttö itki ystävilleen, ettei korpinkynnen joku "tosi hyvännäköinen poika" koskaan vilkaissutkaan häneen, jolloin sai Ron päähänsä lähteä neuvomaan tyttöporukkaa ihmissuhteissa. Harry häpesi silmät päästään Ronin takia, kun tämä ääni käheänä ja puhe takkuilevana päästi suuren filosofisen vuodatuksen, kuinka elämä oli arvaamatonta ja rakkaus saattoi hypätä eteen "HUPS" tuosta vain - hän käytti tätä nimenomaista lauserakennetta. Elävänä esimerkkinä hän käytti luonnollisesti Harrya ja Dracoa. Palkinnoksi neuvoista Ron sai lopulta vain kylkeensä mustelman ja kolauksen itsetuntoon, kun tyttö paukautti häntä kirjalla kirkuessaan, ettei hänestä kuuna päivänä saa tyttöihin suuntautunutta ja ettei kukaan ollut koskaan puhunut hänelle noin törkeästi. Pöytään palatessaan Ron päivitteli: "Katsos. Naisille ei kelpaa mikään."

Harrysta tuntui, kuin hänen aivonsa olisivat heittäneet kuperkeikkaa, eikä hän välillä osannut sanoa, olivatko hänen silmänsä auki vai kiinni, mutta hän ei jaksanut liiemmin välittää. Pääasia oli, että kaiki näyttivät tulevan kummallisen hyvin toimeen.

Jossain vaiheessa iltaa - Harry eikä varmaan kukaan muukaan osannut enää lukea kellotaulua kunnolla - McGarmiwa saapui oleskeluhuoneeseen paimentamaan kaikki pehkuihin ja loi samalla heidän porukkaansa suhteellisen pahan katseen.

*

Aamulla Harry heräsi sängystään. Hänen päässään heitti, vatsaa kivisti ja oksennus tuntui yrittävän löytää tietään ulos mitä kautta
tahansa. Hänen silmänsä tuntuivat olevan turvoksissa, mutta silmälasit nenälle työnnettyään hän alkoi kuitenkin erottaa ympäröivää maailmaa. Hän älähti hieman, kun huomasi vieressään tuhisevan puolialastoman Dracon. Harry katsoi alaspäin ja huomasi itsekin makaavansa vain bokserit jalassa.

"Parempi tämäkin..." Harry sanoi itsekseen noustessaan istumaan sängyn reunalle ja alkaen tonkia arkustaan vaatteita. Hän nosti sieltä mustan Hugo Bossin vaimonhakkaajapaidan ja mustat college-housut. "Olen aina ihan mustissa", hän sanoi kiskoessaan vaatteita päällensä.

Ron nosti päätään omassa sängyssään pöllämystyneen näköisenä. "Onko nyt jo aamu?" hän korahti kuivakalla äänellä.

"Taitaahan tuo olla", Harry vastasi solmiessaan housujensa narua tiukemmalle.

Ron nousi istumaan ja hieroi silmiään. "Ei voi olla ihmisellä näin huono olo", hän vaikeroi.

Harry hymähti. "Niin se vaan taitaa olla. Oma vointikaan ei ole paras mahdollinen", hän sanoi tuntien oksennuksen tekevän tuloaan. Hän kuitenkin piti itsensä tiukkana ja oksennus meni menojaan takaisin alas.

Draco liikahti sängyssä Harryn takana. "Ette vain ole tottuneet, aloittelijat", hän sanoi mönkien sängyn laidalle.

Ron päästi kauhistuttavan huudon tajutessaan, että Draco kurkisteli Harryn sängystä. "Mitä sinä täällä teet?!" hän huudahti ja kiskoi peittoa päälleen.

Draco naurahti. "Miltä näyttää? Ja älä pelkää. Ei kroppasi vedä vertoja Harrylle, joten voit olla huoletta", hän sanoi ja katsoi Harrya
anovalla ilmeellä. Harry toljotti takaisin kysyvänä.

Draco pyöräytti silmiään. "Haluan pusun?"

"Ai. Okei", Harry sanoi ja kumartui antamaan tälle suukon, muttei ehinyt tehdä mitään, kun Draco veti hänet päälleen sänkyyn.

"Hei lopettakaa! Apua!" Ron huusi sängystään ja peitteli silmiään.

"Mitä vittua täällä mekastetaan?!" kuului Seamuksen ääni kauempaa. He kuulivat, kuinka tämä nousi sängystään ja käveli Ronin ja Harryn sänkyjen luo. Hän katsoi Ronia.

"Nuo! En tahdo katsoa homopornoa lähietäisyydeltä!" Ron huusi osoittaen Dracoa ja Harrya, jotka kierivät sängyssä painien.

Seamuksen ilme näytti raivokkaalta hänen katsoessaan Harryn ja Dracon menoa, mutta hän yritti peittää sen huumorilla. "Ja muutenko tahdot?" hän heitti Ronille, joka näytti vastaukseksi keskisormea.

Seamus heitti vielä murhaavan katseen Dracoon, joka vastasi hänelle voitonriemuisella irvistyksellä, ja käveli sitten oman sänkynsä luokse vaikeroimaan Deanille päänsärkyään.

Draco vetäisi Harryn sängyn verhon Ronin edestä kiinni ja vaati heidän saada olla rauhassa viisi minuuttia. Ron päästi yökkäysäänen ja alkoi tonkia arkkuaan.

*

Kun Harry ja muutkin pääsivät lähtemään Tylyahoon, kello oli jo reilusti yli puolen päivän. Draco ei ollut kovinkaan hyvillään asiasta.

"Olette surkeita alkoholin kanssa. Oltaisiin päästy lähtemään paljon aikaisemmin, jos eräät eivät olisi viettäneet puolta tuntia vessanpönttöä halaillen", Draco marisi heidän odottaessaan pääsyä Tylyahoon. Voro ja McGarmiwa listasivat lähtijöiden nimiä ylös ulko-ovilla.

"Kukaan ei käytännössä pyytänyt sinua mukaan, Malfoy. Olisit voinut lähteä jo kauan aikaa sitten", Ron tokaisi pidellen edelleen päätään, jota oli jomottanut aamusta saakka.

"Totta. Mutta itsensä kutsuminen mukaan ei ole hullumpaa", Draco heitti. Ronin keskisormi nousi taas pystyyn. Onneksi McGarmiwa käänsi päänsä juuri parahiksi pois.

"Sittenhän mekin voidaan kutsua itsemme viettämään romanttista iltapäivää Harryn kanssa, vai?" Seamus kysyi sarkastisesti kuitenkin pieni toivonkipinä äänessään.

"Uneksi vain, Finnigan", Draco naurahti ja otti Harryn kädestä kiinni. Harry ei osannut oikein reagoida Dracon ja Seamuksen jatkuvaan vääntöön, eikä sen pahemmin tajunnutkaan mitä hänen ympärillään tapahtui.

He saapuivat Voron ja McGarmiwan eteen.

"Harry P -" Harry aloitti, mutta tunsi oksennuksen yrittävän tulla ulos jälleen. "- Potter", hän sanoi lopulta kakaistuksi.

McGarmiwa katsoi häntä toruvasti. "Mahtoiko Potterilla olla kiva ilta?" hän kysyi silmät viiruina hyisellä äänensävyllä seuruetta tihrustaen.

Harry näytti melko nololta ja kaikeksi onneksi Draco pelasti tilanteen. Tai pelastamisen voi ymmärtää monella tapaa.

"Oi, omasta puolestani voin kertoa Harryn nauttineen eilisestä illasta suurissa määrin, professori. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan", Draco virnuili McGarmiwalle. Harry huokaisi häpeästä ja hautasi kasvonsa käsiinsä.

McGarmiwa tuijotti Dracoa hivenen kauhistuneena ja aukaisi jo suutansa, mutta painoi sen kuitenkin suppuun nopeasti. Hän vain viittasi Dracoa sanomaan Vorolle nimensä.

"Draco Malfoy, aka JJHHP", Draco sanoi ja käveli Voron ohitse muitta mutkitta. "Niin siis 'Jätkä Joka Hoitelee Harry Potteria', jos joku ei tajunnut", hän kajautti vielä kovaan ääneen saapastellen leuka pystyssä kohti ulkoilmaa.

Harry peitteli häpeissään hieman päätään muilta ihmisiltä, jotka tungeksivat aulassa, mutta kaikille lieni päivänselvää, kenen kanssa Draco Malfoy nykyään liikkui.

"Seamus Finnigan. Aka HDMTP", kuului Seamuksen ääni Harryn ja Dracon takaa.

Draco käänsi päänsä Seamuksen suuntaan ja katsoi häntä ilkeällä ilmeellä. "Etkö voi keksiä mitään omaa, Finnigan? Sitä paitsi, mitä tuo meinaa? Se ei kuulostanut lainkaan coolilta", hän sanoi napaten Harryn käden taas kerran. "Toivottavasti et tarkoittanut "Hoitelen Draco Malfoyta Takaapäin Pimeässä. Koska sitä ei kukaan toivo sinulta, Seamus", Draco nauroi vielä taluttaen lähes häpeästä kuolevaa Harrya kohti Tylyahoon johtavaa tietä.

"Hahhah. Hakkaan Draco Malfoyn Tuota Pikaa", Seamus tokaisi ja katsoi toiveikkaana Harrya, mutta tämä ei luonut katsettakaan häneen.

Draco säpsähti, kun heidän takaansa kuului Ronin närkästynyt karjaisu. "RONALD WEASLEY, AKA EKTKKDMPTKSFKEK!"

Harry ei enää jaksanut muistaa häpeäänsä vaan purskahti nauruun Ronin kommentille. "Ron, mitä mitä?" hän sai sanottua naurultaan. Draco ja Seamus tuijottivat hölmistyneinä.

Raivokas Ron lampsi heidän ohitseen puhisten samalla äskeisen lyhenteen merkityksen: "Meinaan: En Kestä Tätä Kauheaa Krapulaa, Draco Malfoy Pidä Turpa Kiinni, Seamus Finnigan Ketään Ei Kiinnosta!"

Draco ja Seamus näyttivät hapanta naamaa ja jäivät kerrankin sanattomiksi. Harry otti Dracon käden omaansa ja he lähtivät kohti Tylyahoa.

"Missä tahdot käydä ensin?" Harry kysyi.

Draco kohautti harteitaan. "Mm..." hän aloitti, mutta hänen ilmeensä kirkastui yhtäkkiä ja hän kääntyi katsomaan Harrya melkein pelottavan innostunut katse silmissään. "Minulla on parempi idea! Ei mennä Tylyahoon!" hän huudahti.

Harry katsoi häntä oudoksuen. "Öh. Minulla on ainakin paljon, mitä tarvitsen..." hän sanoi epäillen Dracon mielenterveyttä: kukaan ei koskaan jättäytynyt pois Tylyahon retkeltä.

"Äh ei! Vaan mennään yhteen toiseen paikkaan!" Draco sanoi ja lähti riuhtomaan Harrya hurjaa kyytiä kohti linnan porttia. "Se on paljon parempi!"

"Öö..." Harry mutisi.

"Hei! Minne te juoksette?" kuului Ronin huuto heidän ohitettuaan hänet.

Harry katsoi häntä epätoivoisella ilmeellä. "Sen kun tietäisin!"

Kahden sekunnin päästä he olivat ohittaneet Linnan rajan. Kuului kovaääninen POKS. Harry ja Draco olivat kadonneet muiden silmien edestä.


the end of chapter fifteen


*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Feliicia - 02.12.2010 19:45:14
Jes! Eka kommentoija! ;D oli pakko :D

Toi oli niin hyvä, kun ne heräs ja Draco makas Harryn vieressä. Miten se siihen oikein joutui ??? Minneköhän ne meneeeee??
Jatkoa ei tuu ollenkaan liia nopeesti, mun mielest. On kiva, kun lukuja tulee melkeimpä koko ajan niin ettei tarvitse odottaa puoltavuotta.
Ihana, kun Draco oli niiden kanssa Rohkelikon oleskeluhuoneessa.

<3:lla
HPF4E
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Merrrí - 02.12.2010 20:15:29
Hih, laitoit tämän nyt jo tänne ^^
Kiitos sinun, tajusin nyt vasta kunnolla että on joulukuu ja ollaan menossa jo toisessa päivässä! Mutta tuo meni offiksi. :D

Ilmeisesti on tapana lukea täälläki nämä luvut, jos vaikka olisit tehny joitakin muutoksia/lisäyksiä lukuun, kuten nyt olit tehny:
Lainaus
"Hahhah. Hakkaan Draco Malfoyn Tuota Pikaa", Seamus tokaisi ja katsoi toiveikkaana Harrya, mutta tämä ei luonut katsettakaan häneen.
Tätä kohtaa en löytäny millään alkuperäisestä ja jäinkin silloin ihmettelemään mitä tuo Seamus tarkoitti. :D
Mistä tuli mieleen, että mie säälin Seamusta ku elättelee toivoa Harryn suhteen. Mutta ehkä sitten joskus Seamusta onnistaa...? ((:
Höh, mikä Kommentti taas, ei ollut kuin yks tärkeä asia sanottavana. :( Sen muun lisäksi ofc.

Lainaus
Draco naurahti. "Miltä näyttää? Ja älä pelkää. Ei kroppasi vedä vertoja Harrylle, joten voit olla huoletta", hän sanoi ja katsoi Harrya
anovalla ilmeellä. Harry toljotti takaisin kysyvänä.

Draco pyöräytti silmiään. "Haluan pusun?"

"Ai. Okei", Harry sanoi ja kumartui antamaan tälle suukon, muttei ehinyt tehdä mitään, kun Draco veti hänet päälleen sänkyyn.
Hyi mikä jättilainaus, mutta tässä kohtaa tuli todellinen awws <3 Alkaa pikku hiljaa tulla siirappiyliannostusta :D
Oh, ja tuossa lopussa: linna kirjoitetaan pienellä :) unohdin ilmeisesti korjata sen tuonne... .__.
Joo, kiitos ja jatkoanelu ^^
mi-ra

//harrastan tyhjänpäiväisiä kommentteja, taas. ::)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Natural - 02.12.2010 22:01:27
Ihana luku!

Tykkäsin tosta Rohkelikkojen oleskeluhuoneen kännäys hetkestä ;)
Kirjoitus virheitä ei näkynyt ja tykkäsin!

Lainaus
Raivokas Ron lampsi heidän ohitseen puhisten samalla äskeisen lyhenteen merkityksen: "Meinaan: En Kestä Tätä Kauheaa Krapulaa, Draco Malfoy Pidä Turpa Kiinni, Seamus Finnigan Ketään Ei Kiinnosta!"


-Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: MissWeasley - 02.12.2010 22:02:19
Ikävä kyllä mulla ei oo nyt paljoo aikaa kommentoida, joten tästä tulee lyhyt!

Luku oli erittäin hauska, tykkään Seamusin ja Dracon naljailusta. ;D Vaikka Seamus ei saa saada Harrya!  >:(

Ei vitsi tälle repesin ihan totaalisesti!
Lainaus
Draco säpsähti, kun heidän takaansa kuului Ronin närkästynyt karjaisu. "RONALD WEASLEY, AKA EKTKKDMPTKSFKEK!"

Ihan paras! :D Mut nyt mun pitää poistua taka-alalle.


~Missy~  :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 02.12.2010 23:13:41

HP4E: sse selviää piannn <;

mi-ra: joo, minä lisäsin sen, kun ajattelin vähän selventää :D hoh . miten mä onnistu kirjottaa substantiivin isolla .... ? <<- kiroan saksan kielen opiskeluni ... :D

Natural: kiitos ! ^^

MissWeasley: lyhyys ei ole synti :D ihanaa, että nauratti, jee ! ^^


xoxoxo insatiable



Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Béren - 03.12.2010 15:50:21
Loppu oli ihana! Alussa ärsytti jotenkin Seamus, mutta keskivaiheilla ei enää  :D Lopussa jopa pidin kyseisestä tyypistä. Repeilin oikeastaan melkein kaikelle (pervoilla on hauskempaa ;D) Rakastin lukua. <33


-Carrot aka JT,D&HOIY (Jatkoa toivoen, Draco&Harry ovat ihania yhdessä :DD)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Antelope - 03.12.2010 16:17:15
Tää on niin ihana!♥ Aivan loistava, oikeesti! :--)♥

Mä rakastan Dracoa tässä ficissä. Se on jotenkin tosi söpö. :--)

Kaksi lukua taas meni, loistavia/ihania/hienoja jne.

JATKOA!


Antelope
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: Winchester_ - 05.12.2010 22:58:47
Oijoi, tänne oli tullut taas jatkoa! :D En ollut huomannut mitään, ja siksi missasin ainakin 2 lukua. Outoa, olen kyllä laittanu tästä muistutuksen ylös useamminkin mutta jostain syystä se ei toimi? :/

No muistutuksista tähän ficciin :D Aivan ihana ♥ Varsinki tuo vika luku, sulin sille! Nuo aka- lyhenteet oli parhaita ja huvitti suuresti tuo ryyppyilta tuolla Rohkelikon oleskeluhuoneessa :) Haha, ja tuo Seamus jaksaa aina huvittaa epätoivoisilla flirtti yrityksillä. Toooosi ihania lukuja kummatki ♥ Aaaa en keksi tähän nyt  muuta, pää on ihan tyhjä :D Mutta toivoisin kipeästi tähän jatkoa, toivottavasti sitä tulee taas pian!
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 07.12.2010 23:42:54
Carrot: Hahaa  Itse inhoan Seamusta hyihyi, kun se yrittää viedä Harrya ...   Kiitos, ja ihanaa, että tykkäsitt !! <3'

Antelope:  Kiitos todella paljon !! <3'

Winchester_: Kiitos <3' Jatkoa tulee kyllä, mutta menee ehkä pari päivää

xoxoxo insatiable


*

Loppua kohti pääsen tässä ficissä, jo 16. luku tänne, huhhuh !! Mutta olkaa hyvät jälleen kerran, toivottavasti tämäkin on luettavaa matskua <3' Luku on kuitenkin vähän lyhykäisempi . Yritän tehdä selkeät raot tapahtumien välillä :)

xoxoxo insatiable

*


16. Sanasi huulillasi, ne omillani

Harryn päässä pyöri ympyrää ja hänestä tuntui, että hän oksentaisi pian. Onneksi hän tunsi kuitenkin pian kovan maan jalkojensa alla. Draco piti häntä yhä kädestä kiinni. Harry avasi silmänsä ja katsoi oudoksuen ympärilleen.

"Missä helvetissä me olemme?" Harry kysyi.

Hänen ympärillään levittäytyi aavaa maata ja metsää. Lintujen laulu peitti hiljaisuuden.

Draco naurahti ja osoitti vastakkaiseen suuntaan. Harry käännähti Dracon osoittamaan suuntaan ja haukoit henkeään.

"Mikä tuo on?" Harry henkäisi.

Heidän edessään seisoi musta metallinen portti ja sen takana kulki suora pihatie, joka vei kenties valtavimman kartanon pihaan, jonka Harry oli eläessään nähnyt. Sen koko ja mahtavuus lamaannutti Harryn mielen. Hän ei voinut kuin tuijottaa.

Draco hymyili ja lähti kohti porttia. "Etkö tosiaan osaa sanoa?" hän hymähti.

Harry ei voinut kuin pudistaa päätään ja tutkia kartanoa katseellaan. Sen massiivinen julkisivu sai Harryn hengen salpaantumaan ja sen luoma tumma varjo toi uhkaavaa tunnetta.

Draco vetäisi taikasauvansa takataskustaan ja heilautti sitä. Portti kalahti auki.

"Tämä on kotini, Harry", Draco sanoi ja veti häntä edemmäs.

Harryn silmät tuntuivat laajenevan aivan uusiin mittoihin hänen kuullessaan Dracon sanat. "Älä viitsi!" hän ähkäisi turtana.

Draco kohautti harteitaan. "Totta se on", hän sanoi ja viittasi kartanoon päin. "Saanko esitellä, Malfoyn kartano."

Harry pudisti päätään. "No voin nyt uskoa, miksi ylpeilet kodillasi", hän sanoi virnistäen ihaillen kartanoa edelleen.

Draco tönäisi Harrya leikkisästi. "Onneksi siihen on syytä", hän sanoi. "Tule."

He kävelivät pitkin pihatietä kohti jättimäistä ulko-ovea. Harryn vatsanpohjassa oli outo tunne. Hän mietti pitkään, mikä oli vialla. Sitten hän tajusi.

"Ööö. Eivät kai vanhempasi ole kotona?" Harry kysyi epäröiden ja pysähtyi niille sijoilleen.

Draco vetäisi häntä taas eteenpäin. "Tyhmäksikö minua luulet? Eivät tietenkään. Ainakin luulen niin suuresti", hän sanoi ja lampsi kohti ovea.

He saapuivat ovelle ja Draco kohotti jälleen taikasauvansa mutisten tällä kertaa jotain. Oven lukko päästi kovan äänen ja ovi aukeni hiljaa. Draco astui sisään Harry epävarmasti perässään.

Harry vakuuttui hetki hetkeltä enemmän näkevänsä unta, kun hän näki eteisaulan jättimäisen portaikon, joka kohosi yläkertaan.

Draco päästi vihdoin Harryn kädestä irti ja levitti käsiään. "No, tässä tämä", hän sanoi pikaisesti ja alkoi viilettää kohti portaita.

"Yläkerrasta löytyy kaikkein tärkein -" hän käännähti nopeasti Harryyn päin. "- minun huoneeni. Tule!"

Harry nipisti itseään ihan vain varmuuden vuoksi. Olisiko hän todella uskonut, jos joku olisi sanonut kolme kuukautta taaksepäin hänen käyvän joskus Malfoyn kartanossa, Dracon huoneessa? Hän riensi Dracon perään.

Draco avasi huoneensa tumman puisen oven rauhallisesti ja astui sisään. Harry meni perässä ja samanlainen tunne valtasi hänet kuin kartanon julkisivua katsoessa.

Huoneessa kaikki näytti olevan vain parasta luokkaa. Tummasta puusta tehty sänky näytti käsinveistetyltä ja oli varmasti kaksi metriä leveä. Kirjoituspöytä, vaatekaappi ja lipasto jatkoivat samaa koristeellista ja huoliteltua tyyliä sängyn kanssa. Vastapäisellä seinällä roikkuva peili oli sekin tumma. Huonetta valaisi suurista ikkunoista tulvivan valon lisäksi soihdut, jotka olivat syttyneet heidän astuessaan sisään.

Draco heittäytyi sängylleen. Harry katsahti päiväpeittoon, johon oli kirjailtu Dracon nimikirjaimet vihreällä ja hopealla.

Harry katseli ympärilleen tietämättä odottiko Draco hänen tulevan viereensä vai pysyttelevän kauempana. Vastaus tuli kuitenkin nopeasti.

"Minun täytyy näköjään taas pyytää sinua erikseen tulemaan viereeni?" Draco hymähti sängyltä.

Harry käännähti Dracoon päin ja asteli sängyn luo. Hän laskeutui Dracon viereen.

"Tämä vain on kovin outoa", Harry kuiskasi hämillään.

Draco katsoi häntä. "No luuletko ettei minusta ole?"

"Suhtaudut kaikkeen niin kovin luonnollisesti."

Draco huokaisi raskaasti. "Vanhasta tottumuksesta. Olen oppinut olemaan näyttämättä tiettyjä asioita", hän sanoi ja laski päänsä
vihreänhopeaan koristetyynykasaan.

Harry katsoi Dracoa kysyvänä. "Toivottavasti et mitään oleellista..."

Draco silitti Harryn olkapäätä hellästi. "Älä pelkää", hän kuiskasi ja Harry kumartui suutelemaan häntä.

Hetken päästä he irrottautuivat ja Harry laski itsensä aivan Dracon viereen. Hän näki toisen silmäkulman kimmeltävän hiukan.

"Onko kaikki hyvin?" Harry kysyi pehmeästi.

Draco heilautti kättään välinpitämättömästi. "Ei tässä mitään, älä huoli", hän sanoi ja hymyili.

Harry katsoi häntä tarkkaavaisesti. "On tässä. Kerro", hän sanoi tiukasti.

Draco hymähti ja niiskautti. Sitten hän liimasi katseensa Harryyn. "Mietin vain päivä päivältä enemmän meitä. Vaikea miettiä tämän
todella olevan... tiedäthän", hän kuiskasi ja niiskautti taas.

Harry tunsi omien kyynelkanaviensakin avautuvan, joten hän päätteli nyt olevan hyvä hetki suudella.

Draco päästi huokaisun ja otti Harrysta tiukemmin kiinni.

Ei mennyt pitkään, kun Draco huomasi makaavansa Harryn päällä ja hänen kätensä etsivät kiihkeästi paikkaa, josta Harryn paita lähtisin helpoiten pois. Sellainen löytyi.

"Tämä joutaa muualle", Draco kuiskasi ahnaasti ja nosti Harrya hieman, jotta sai repäistyä paidan pois tieltä.

Harry käytti tilaisuutta hyväkseen ja kävi käsiksi Dracon paitaan, joka teki lattialla seuraa hänen omalleen. Harry nosti Dracoa hieman, jotta pääsisi tämän päälle, ja pian Draco oli Harryn dominoitavana.

Harry antoi sormiensa vaeltaa pitkin Dracon vatsaa ja kylkiä ja tunsi hänen ihonsa kylmät väreet. Hänen sormensa löysivät farkkujen vetoketjun ja pian farkut löysivät tiensä lattialle.

Eipä aikaakaan, kun Harrykin huomasi makaavansa sängyllä huokaillen pelkät bokserit päällään.

Pian nekin lensivät turhina pois.

*

Draco heittäytyi selälleen huohottaen Harryn rojahtaessa hänen viereensä samanlaisessa euforisessa mielentilassa.

"Täytyy sanoa... En tiedä kuinka muuten... Kuin että... Wau", Draco huokaisi tuijottaen kattoa.

Harry ei saanut sanaa suustaan. Hänestä tuntui kuin joku oli lamauttanut hänet ja se joku oli Draco. Hänen olonsa oli oudon levollinen, mutta samalla levoton. Mitä hän oli oikein äsken tehnyt?

"Eh", Harry ynähti Dracolle.

Draco ponkaisi istumaan, niin että peitto heilahti. "Mitä sinä sanoit?!" hän huudahti hämmästyneenä ja hivenen vihastuneena.

Harry katsoi häntä raukeana. "Mitä nyt?"

Draco katsoi häntä kauhistuneena. "Oliko se vain 'eh'?" hän puhisi ja alkoi poimia vaatteitaan lattialta.

Harry nousi istumaan. "Mitä? Ei, ei, ei... Draco nyt käsitit ihan väärin!" hän huudahti ja otti Dracoa käsivarresta kiinni ja pyöräytti tämän
itseensä päin. "En tarkoittanut tosiaan niin! Se oli todella wau, mutta aivan uutta minulla ja, äh... En osaa sanoa", hän jatkoi saaden äänensä kuulostamaan hiukan epätoivoiselta.

Draco murahti vähän, mutta antoi kuitenkin Harrylle pusun poskelle.  

"Minä jo säikähdin..." Draco mutisi ja kiskoi bokserit päälleen.

Harry naurahti.

Yhtäkkiä kuului, kuinka ulko-ovi kalahti kiinni alakerrassa.

Draco jähmettyi paikoilleen ja valahti kalmankalpeaksi. Harry katsoi häntä kauhistuneena.

Askelet kaikuivat portaissa ja voimistuivat koko ajan.

"Mitä vittua me teemme nyt?!" Harry sihisi Dracolle kerätessään vaatteitaan paniikissa lattialta.

Draco seisoi edelleen paikoillaan ja kuunteli vain.

"Draco perkele liiku!" Harry anoi ja otti Dracoa kädestä kiinni.

Draco ei liikahtanutkaan. Vain hänen silmänsä räpsyivät välillä hänen tuijottaessaan ovea. Aivan kuin hän olisi ollut
kokovartalolukossa.

Harry ei enää edes yrittänyt, koska Draco ei näyttänyt heräävän lamaannuksesta, vaan alkoi vetää vaatteitaan kauheaa vauhtia päälleen.

Draco inahti, kun askelet kuuluivat hänen ovensa takaa. "Kuka tänne tulee tähän aikaan?" hän kuiskasi ja veti paitaa päälleen hyvin hitaasti.

Harry ravasi paniikissa huoneessa ja yritti etsiä paikkaa, johon piiloutua.

Oven salpa kalahti ja sen takaa kuului naisen ääni. "Draco, kulta. Oletko täällä?"

Ovi aukeni hiukan, ja nyt oli Harryn vuoro jähmettyä paikoilleen, kun hänen katseensa suuntautui ovelle. Harry näki vain parin metrin päässä itsestään yhden niistä henkilöistä, jota ei koskaan toivonut näkevänsä.

Narcissa Malfoy astui pitkän ja hoikan olemuksensa kera huoneeseen ja katsoi poikaansa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

"A-anteeksi. Luulin sinun olevan... koulussa", Narcissa sanoi ja astui lähemmäs Dracoa.

"Minä hmm... meillä olisi ollut Tylyahon retki ja öh..." Draco yritti sanoa, mutta ilmeisesti hänen äitinsä ei ollut ennen löytänyt
poikaansa keskellä päivää alusvaatteisillaan kotoa.

"Ymmärrän", Narcissa sanoi ja rykäisi hienostuneesti. "Onko täällä muit -" hänen kysymyksensä jäi kesken, kun hän käänsi päätään vaatekaapin luo, jonka edessä Harry seisoi hievahtamatta tai uskaltamatta edes hengittää.

Narcissa tuijotti Harrya pitkään. Sitten hän käänsi päänsä Dracoon.

Sitten hän taas rykäisi. "Draco. Minä todella äitinäsi toivon, että tämä, mitä nyt näen, ei ole totta", Narcissa sanoi nyt hieman tiukemmalla äänellä.

Draco näytti tulevan hiljalleen järkiinsä ja hän katsahti paniikissa Harryyn, joka tuijotti silmä kovana Dracoa.

"Draco?" Narcissa kysyi entistä vakavampana.

"A-anteeksi, äiti. E-en tiedä, kuinka näin -"

"Älä selitä minulle. Tiedät kyllä, kuka täällä määrää", Narcissa sanoi kohtalokkaasti ja käänsi katseensa Harryyn. "Tiedätkö ollenkaan, millaisessa vaarassa olet, Harry Potter?"

Harry avasi suutaan hieman, mutta tyytyi pudistamaan päätään.

Narcissa hymyili. "Hyvin suuressa", hän sanoi hiljaa ja alkoi lähestyä Harrya. "Sinä olet täällä. Minun talossani, Luciuksen talossa, meidän poikamme kanssa, sänky myllättynä, molemmat epätavallisen raukean näköisinä. Kyllä minä tiedän, mitä se tarkoittaa, minä tiedän. Osaatko sinä, Potter, sanoa, ajattelitko tätä asiaa lainkaan loppuun asti", hän sanoi ja oli jo melkein kiinni Harryssa. "Sen osaan sanoa, että poikani ei ajatellut. Sen verran häntä tunnen", Narcissa lisäsi vielä ja loi poikaansa ankaran katseen.

Harry päästi jonkinlaisen kurahduksen, mutta myös rohkeus palasi. "En... Tai siis osaan sanoa, että ei, en ajatellut loppuun asti", hän sanoi hyvin hiljaa ääni kauhusta täristen. Kuinka Dracon äiti pystyikin olemaan noin pelottava?

"Ei, et ajatellut niin", Narcissa kuiskasi.

Sitten hyvin nopeasti hän riuhtaisi Harrya kädestä ja kiikutti tämän Dracon viereen. Pojat tuijottivat peloissaan osaamatta sanoa
sanaakaan.

Narcissa hengitti raskaasti hänen mulkoillessaan poikia. "Älkää luulko, että sanon tätä toisen kerran, koska isäsi nimeen tulen vielä katumaan tätä," hän sanoi ja veti henkeä hiljaa. "Menkää. Lähtekää. Nyt heti!" hän sanoi ja läimäisi Dracoa olkapäälle. "Olen antanut sinulle luvan ilmiintyä, joten käytä sitä!" Narcissa huusi ja vilkaisi ikkunasta ulos. "Isäsi tulee tuota pikaa ja voin taata, että hän ei anna teille tätä vaihtoehtoa!"

Draco aukoi suutaan kauhuissaan, mutta sai jostakin rohkeutensa ja kiskaisi loput vaatteet päälleen hurjaa kyytiä. Hän nappasi Harrya kädestä ja katsoi äitiään.

"Oletko varma?" Draco kysyi hiljaa.

Narcissa nosti kätensä ja laski sen Dracon olkapäälle. "Olet ainoa poikani. En voi antaa sinua hänen käsiinsä, vaikka isäsi niin tekisi", hän
sanoi hiljaa.

Draco katsoi äitiään kyynel silmässä. "Rakastan sinua", hän kuiskasi.

"Minäkin sinua, Draconi", Narcissa nyyhkäisi.

Yhtäkkiä Harry tunsi epämiellyttävän tunteen ja tiesi jälleen olevansa matkalla Dracon kanssa jonnekin.

*

"Mitä tuo oikein oli?" Harry kiljaisi kauhuissaan Dracolle.

He olivat juuri ilmiintyneet aivan Tylypahkan tilusten ulkopuolelle ja tarpoivat kohti linnaa.

Draco väänsi niskaansa. "Olen pahassa liemessä jos isä saa tietää..." hän mutisi.

Harry levitti käsiään. "Miksi äitisi päästi meidät noin vain menemään?"

Draco päästi oudon karjaisun ja pysähtyi katsomaan Harrya. "Oletko järjiltäsi?!"

"Minä?"

"Niin! Etkö tajua, miksi meidän täytyi lähteä, etkö tosiaan?"

"Tiedän vain, että kuulostat paljon äidiltäsi..."

"HARRY TÄMÄ EI OLE NAURUN ASIA!" Draco karjaisi ja Harry säpsähti. "Luojan kiitos äitini ei ole niin paha kuin isäni. Jos hän olisi
tullut, me..." hän piti pienen henkäisytauon. "Olisimme pian... Emme niin turvassa."

Harry ei oikein ymmärtänyt ja Draco huomasi sen.

"Etkö käsitä, ketä isäni kannattaa? Kyllä sinä sen tiedät. Ja minä sinun kanssasi... Et voi kuvitellakaan millainen petturi olisin heidän silmissään..." Draco sanoi ja laskeutui polvilleen maahan.

Harry katsoi ympärilleen. Oli jo aivan hämärää, vain linnan valot paistoivat ulos. Tuulenvire heilutti molempien poikien hiuksia.

"Tarkoitatko sinä... Voldemortia?" Harry kuiskasi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Draco nyökkäsi katsomatta Harryyn päin.

"En tullut lainkaan ajatelleeksi millaiseen vaaraan itsemme asetamme", Draco sanoi ja nousi ylös katsoen Harrya. "Harry, me olemme
aivan eri puolilta. Sinä, minun kuuluu, minut on opetettu vihaamaan sinua", hän kuiskasi.

Harry katsoi Dracoa sanomatta mitään.

"Ei tullut ollenkaan mieleen, että näin voisi käydä", Draco manasi hiljaa ja Harry näki kyynelen valuvan hänen poskeaan pitkin.

Harry astui Dracon luo ja halasi tätä kovasti. Draco halasi takaisin ja painoi päänsä Harryn hartialle.

Harrylle ei ollut tullut hänellekään mieleen, kuinka päin asiat pahimmillaan voisivat kääntyä. Kuinka tästä eteenpäin? Mitä he voisivat tehdä?

"Kaikki on aina liian hyvää ollakseen totta tai toteutuakseen todella", Draco kuiskasi Harryn korvaan nyyhkytyksen seasta.

Harry rutisti Dracoa kovempaa huokaisten ja sulkien silmänsä. He tunsivat lumen leijailevan hiljaa ympärillään pimeydessä. Hiljaisuus
oli ottanut vallan itselleen ja yö oli voittamassa päivää.


the end of chapter sixteen


*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Merrrí - 08.12.2010 00:21:47
Teissä ficcareissa on todellakin jotakin vikaa, kun niin helposti nostatte tunteet pintaan muutamalla sanalla. Olen kateellinen, näin suoraan sanottuna. :(
Sie lisäsit tuohon loppuun jatkoa! Sie laitoit lumihiutaleita!! Herra Jumala, joku saa hakea minut aamulla tuolta lattiarakojen välistä.
Pari kohtaa ^^
Lainaus
"Mikä tuo on?"
Eikö tämän pitäisi olla kursiivilla?
Lainaus
Harry Dracoa hieman, jotta pääsisi tämän päälle, ja pian Draco oli Harryn dominoitavana.
Ja tämä on edelleen miulle hieman epäselvä. Ihan kuin siitä puuttuisi sana tai jotain, tai sitten mie olen harvinaisen tyhmä ku en tajua  :(
Sie tiedätkin loput, ja tiedä että pidän pidän tosi paljon rakastan tätä tästä. :) ♥
mi-ra anteeks ku terrorisoin täälläkin näillä kommenteillani ja joka oli tyhjänpäiväsimmästä päästä. >:
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Feliicia - 08.12.2010 15:51:40
Aivan ihana luku! Vai, että sinne ne sitten menivät ;D Dracolle. :D


Lainaus
"Ei tullut ollenkaan mieleen, että näin voisi käydä", Draco manasi hiljaa ja Harry näki kyynelen valuvan hänen poskeaan pitkin.

Harry astui Dracon luo ja halasi tätä kovasti. Draco halasi takaisin ja painoi päänsä Harryn hartialle.
Aww! Hirveän suloinen kohta :-*

Pelottavaa, jos Lucius saa kuulla Harrysta ja Dracosta. Loppu oli ihana. Jatkoa jooko?? ??? :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Cynder - 08.12.2010 17:11:07
En oo vissii kommentoinu tätä ficcii aikasemmi, mutta oon melkein alust asti lukenu niin että jokaista lukua on saanu ootta. Odottaminen on sinänsä ihan hyvä, mutta jos ficci on näin hyvin kirjottettu ja se jätetään aina todella ärsyttävään ihanaan kohtaan niin murr.. ;D No ei, tää vaan on niin ihana ja Draco/Harry on lempi paritus, että ei muuta voi sanoa kuin :D

Jatkoa ei tule ollenkaan liian nopeasti, kun siitä aikasemmin kyselit. Hyvä vaan. :)

Kirjotat sujuvaa ja kuvailevaa tekstiä, mikä on ihanaa. :) Ja tietysti tekee ficistäkin paremman.

Kiittäen Cynder
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: insatiable - 08.12.2010 20:26:08
mi-ra: hahaa :D Minä voin tulla hakemaan sinut minkä ... lattiarakojen välistä :D Korjasin nuo kohdat, kiitos niistä ! :) tosiaan tuosta puuttui sana :D mutta kiitos taas sinulle <3'

HarryPotterFan4Ever: kiitoss :>> jatkoa tulee tottakai :D

Cynder: kiitos :>>
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Milady - 09.12.2010 14:07:42
Tää on niin ihana! Loistavasti kirjoitettu.
Muuten rakentavat on jossain kuusessa keikkumassa.   :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Natural - 09.12.2010 15:50:34
Ah, aivan ihana!

Tykkäsin ihan hirveesti tästä luvusta.
Jätit sellaseen kohtaan et ootan jatkoa ihan hirveesti. Narcissa oli aika pelottava.
Ja toivottavasti hän ei kerro Lusse-sedälle! Joo ja teksti oli sujuvaa ;)
(Rakentava ei oikein ollu mukana tässä komentoinissa)

Tuhannesti kiittäen Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: insatiable - 11.12.2010 01:01:31
Milady: kiitoss !<<:

Natural: oi, kiitos paljon sinulle jälleen ! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Lancelotta - 18.12.2010 15:18:10
Oon lukenu tätä vaikka kuinka kauan ja nyt vasta saan kommentoitua :D Aivan ihana ficci ja tosi hyvin kirjoitat :) Jatkoa odotellessa <3
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Liinalotta - 19.12.2010 14:22:05
Ooh, sait uuden lukijan. :--D Etsiskelin jo parin päivän ajan hyvää H/D ficciä, miksei pitkäosaistakin, ja sitten eilen löysin tämän. Olin ihan onnessani ja nyt sitten luin ilmestyneet osat.. Vitsi tää on nerokas.

Joo, en nyt osaa kunnolla sanoa mikä kaikki jäi mulle mieleen (haha, ainakin se JJHHP-lyhenne), koska osia oli paljon, mutta silti.. Ei luoja, tää on niin nätti. Kuvailet jotenkin tunnelmaa niin hienosti että itku tulee. ;--o Seamus on muuten tosi söpö. En ois ikuna arvannut että sekin ois Harryn perään.. Sen iskurepliikit Harrylle on niin säälittäviä. :-D

SORIII, lyhyt ihkutuskommentti, mutta silti toivon että next luku tulee piakkoin. Kiitusssh<1
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: UniFlora - 21.12.2010 00:14:48
Saat uuen lukijan.

Sitten itse ficciin, oon lukenu tätä tämän päivän. Sulla on jännä tapa kirjottaa tekstiä, ei millään pahalla tavalla sitä on tosi antosa lukia ja siellä on seassa semmosia pieniä oivalluksi ja pieniä kivoja juttuja. Siitä plussaa ettei Ron saanu kauheeta homofobisuus kohtausta, niinkuin se tahtoo kliseisesti olla, vaan otti asian öh, melko hyvin ilman sitä hysteriaa. Siitä annan kanssa plussaa että Hermi ei ollu sillain et voiku ihanaa, mä tiesin tämän.

Mut sitten taas, mua ei yleensä haittaa jos hahmot ooc, jos se sopii tarinaan, mutta tässä jotenki ei mulla mee jakeluun, ihan niinku Harry, siinä vaiheessa ku iski silmäsä Dracoon, ni ois samalla menettäny puolet järestä sitä se rakkaus tietenki teettää mutta ja unohtanu koko voldemort-malfoy-seniori-on-kuolonsyöjä-härdellin, niinku tämä viimesin luku anto ymmärtää, vaikka ovat jo kolme kuukautta ollu yhessä. Draco on hyvin ic ollu koko ajan, mitä nyt tämän viimesimmän luvun lopussa murtu. Mutta mä nyt oon muutenki ihan hulluna herkkään ja haavoittuvaiseen Dracoon ni se ei mua haitannu yhtään  :D Sitten mua ittiä ainaki härnäs mielettömästi kun tekstin seassa vilkku hirveesti vaatemerkkejä, ei se tietenkään paha asiaa, va mua ne vaan härnäs.

Mut kokonaisuus on hyvä ja kyllä mä jään oottamaan jatkoa, vaikka ruikutin omastaki mielestäni ihan liikaa  ;)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: carr0t - 22.12.2010 00:27:07
Uusi lukija. :--- )

Oon lukenut tän nyt tässä parin päivän aikana ja tykkään kyllä. Joskus kuvailu jää pois ja teksti alkaa takkuilla, mutta niin ei sinulla ole käynyt. Eli siis kuvailet hyvin, mutta kyllähän sitä voisi vielä lisätäkin. Kuvailua ei ole koskaan liikaa. :-- )) Kirjoitat myös tosi selkeästi, johtuu sitten betastasi tai sinusta. Joskus nuo kappalejaot näyttää vähän hyppäävän, jopa keskellä lausetta, tai sitten vaan mun kone vammaa. Ei olis uutta.
Jostain syystä mua häiritsi kamalasti nuo vaatemerkit, jotka vilisi tuolla tekstissä. Ei todellakaan kuulosta aidolta, että Harryllä olisi merkkivaatteita tai että se edes välittäis niistä. Miten Harry edes pääsisi niitä Likusteritieltä ostelemaan. Mulla ei muuten oo hajuakaan, mikä on vaimonhakkaajapaita. Sivistä mua?

Mutta itse sisältöön. En oikeastaan paljoa lue ficcejä, joissa on vain ihmissuhdejuttuja, mutta mikäs tässä. varsinkin, kun on H/D:tä Olisin kuitenkin kaivannut juttua enemmän siitä, miten Draco ja Harry oikein ihastuivat, vihasivathan he kuitenkin ennen toisiaan.
Tuo Seamus on hyvä juttu sotkemaan vähän kuvioita, vaikka saattaakinhan jo arvata, että ei Harry Seamuksen luo loikkaa. Ja jostain syystä pidän Seamuksesta tässä ficissäehe.
Olin oikeestaan kokonaan unohtanut kuolonsyöjät ja Voldemortin tän ficin suhteen. Luulin, että ne jätettiin kokonaan pois. Mutta hyvä, kun saatiin mukaan. Niistä voi varmasti kehitellä mukaan vaikka mitä.
Ja Narcissa oli kyllä ihan oma itsensä. Voin hyvin kuvitella, että se olis sanonut ja toiminut just noin. Mutta Lucce-sedän suhteen... En kuitenkaan usko, että tämä olisi Voldemortille poikaansa paljastanut. Ja kun ajattelee, koulussahan on monta kuolonsyöjän lasta linkkinä Luciukselle, muille kuolonsyöjille ja Voldemortille. Ja kaikkihan koulussa tietävät nyt Harrysta ja Dracosta.

Tässä oli paljon vaikka mitä hauskaa, joita voisin lainailla, mutta säästän sut siltä. :">
Kiitos ja jatkoa. :---- )
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: insatiable - 23.12.2010 16:37:33
Lancelotta: Kiitoss <::

Liinalotta: Kiitos paljonn <:: Lyhyt ihkutuskommentti on oikein mukava :D

UniFlora: Joo Harry taisi olla vähän tyhmä siinä vaiheessa tai taisi olla vain kirjoittajan huolimattomuutta krhm mutta korjasi asian tai kirjoittaja eli minä yritin.... :D Ja vaatemerkki hommat hehhee joo. Itse vaatehulluna oli pakko tunkee jotai tosi outoo tuonne väliin niiku vaatemerkkejä. Mutta nyt tarinan edetessä oon pyrkiny jättämään ne pois :D Ja pyh et ruikuttanut :D Kiitos kommentista ^^

Carrot: Joo vaatemerkit tuossa yritinkin jo selittää, mutta jotenkin pähkäilin vaan, että jossain vaiheessa kesää Harry on päässyt käymään Lontoossa. Sen takiakin, että sain sen Draco Harrods homman siihen. Harry ehkäpä käynyt vaihtaa kultaansa jästirahaksi kai niin voi tehdä :D Ja se merkkihomma on liitettynä stereotyipaan homoista, että ne aina tykkää merkkivaatteista <<-- en keksinyt muuta. Vaimonhakkaajapaita on se normi valkonen hihaton paita miehille :D Toivon, että vaatehommat ei jäänyt liiaksi häiritsemään :)
Niin tuosta ihastumis/vihastus jutusta, niin sitä olisin itsekin halunnut syventää, mutta tää ficci on jo muutenkin edelle lukujen määrään nähden, niin jostain ollut pakko tiivistää :/ Pelkään, että loppukin jää liian huonosti selitetyks tai sitten luvuista tulee liian pitkiä, koska tällä ficillä (ja minulla) on tiukka säädös lukujen määrässä, mitä tähän tulee sisältymään :(
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: Merrrí - 23.12.2010 20:26:35
Lainaus
Niin tuosta ihastumis/vihastus jutusta, niin sitä olisin itsekin halunnut syventää, mutta tää ficci on jo muutenkin edelle lukujen määrään nähden, niin jostain ollut pakko tiivistää :/
Ja heti ensimmäiseksi lainailua, hyvin alkaa kommentti, etenki ku olen jo aikasemmin kommentoinu, hyihyi minä. :D
Näin offina siis, tai en tiä offista, mutta kuiten, mulle tuli sellainen ajatus että Harry ja Draco miettivät loppu lukujen aikana suhdettaan ja millainen tulevaisuus heillä voisi olla after Voldun tappion ^^ Siinä saisi ikään kuin paikattua sitä puutetta, olenko ihan tyhmä näiden ideoideni kanssa? ):
Niin, liittyen vielä tähän ficciin, mie oottelen sitä, että koska saan 17. ja 18. luvut laatikkooni, sain kuin sainkin (hitaan) netin käyttööni loman ajaksi ^^
Merrrí, entinen mi-ra (joo, menin vaihtamaan nimimerkin :<)
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
Kirjoitti: insatiable - 24.12.2010 23:18:47
Okei, 17. luku, olkaa hyvät<3'

A/N: toivon, että kuvailu ym. ei ole liian huolimatonta tai juoni ei etene tässä luvussa liian nopeasti. On vain ikävä tosiasia, että tämä ficci alkaa saavuttaa loppuaan, enkä halua pitkittää sitä turhaan lukustandardini takia :D

*

17. Aidot kyynelet tunnistaa, esineestä muistuttaa

Yö oli jo pitkällä, mutta Harry Potter makasi sängyssään hereillä aivan liikkumatta ja hiljaa. Ilta oli ollut oudon pitkän tuntuinen ja hieman ankeakin. Koulun alueelle tullessaan Draco oli ollut aivan hiljaa ja Harryn kysyessä tahtoisiko tämä nukkua yön yhdessä, hän oli vain murahtanut ettei huvittanut ja oli painellut pusuakaan antamatta luihuisten tyrmiin.

Harry ymmärsi, ettei Dracon ollut helppo suhtautua asioihin nyt, kun hänen äitinsäkin oli todistanut heidän tapaamistaan ja ei ollut kuin ajan kysymys, että Lucius Malfoy puristaisi vaimostaan totuuden ulos. Draco oli kertonut isänsä olevan erittäin hyvä sanomaan, oliko jotain tekeillä ja jos oli, hän ei kaihtaisi keinoja saadakseen asian tietoonsa.

Draco oli toistanut monta kertaa kysymyksen, kuinka kummallekaan ei ollut tullut mieleenkään, miten asiat voisivat mennä. Harry ei tullut missään vaiheessa ajatelleeksi, että Dracon perhe kuului Voldemortin lähipiiriin, he toiminnallaan aiheuttivat vaaran paitsi
Harrylle, myös Dracolle. Kuolonsyöjät eivät tunnetusti pettureista pahemmin välittäneet.

Harry kääntyi kyljelleen ja huokaisi. Taivaskin oli tumma ja se kuvasti erittäin hyvin hänen mielialaansa juuri nyt. Hän tunsi kyynelen tipahtavan tyynylle ja sulki silmänsä.

Draco oli vain Malfoy. Vain Malfoy. Harry oli aina vihannut häntä, vaan miksei enää? Mikä oli muuttunut niin radikaalisti, että tällä hetkellä ainoa, mitä hän kaipasi oli Draco hänen vieressään lohduttamassa kyynelet pois?

*

Draco Malfoy ei saanut unta. Hänestä tuntui, että Harrylla oli Rohkelikkotornissa meneillään täysin samanlainen kamppailu unentulon ja mielen välillä. Draco haroi hiuksiaan ja painoi päänsä polviinsa. Seinä hänen selkäänsä vasten tuntui kylmältä, mutta hän ei jaksanut välittää. Kylmyys ja suru kalvoivat häntä tällä hetkellä jo muutenkin. Miksi äiti oli tullut kotiin juuri sillä hetkellä? Kuinka kauan hän saisi pimitettyä tietoa isältä? Entä antaisiko hänen oma isänsä Dracon ilmi Voldemortille?

Kaikki tämä vain Harryn takia? Miksi? Miksei hän, Malfoy, ollut valinnut vain kaikkein helpointa polkua ja käskenyt äitinsä pyytää Voldemortia paikalle siltä seisomalta? Sillä hetkellä olisi luullut Harryn olevan helppo uhri. Ja miksi äiti oli käskenyt heidän paeta? Kenties hän todella rakasti Dracoa, vaikka hän ei sitä yleensä pahemmin näyttänytkään.

Draco nosti päänsä polviltaan ja kuunteli lähes rikkumatonta hiljaisuutta. Crabben korina ja Goylen kuorsaus kuuluivat vaimeina makuusalin toisesta päästä. Onneksi Draco oli saanut rauhaa valitsemalla juuri tämän sängyn, joka oli kauempana muista.

Draco nousi sängystään ja oikoi jäseniään. Ei kai tässä muu auttanut, jos mielenrauhan tahtoi saavuttaa.

*

Harry avasi varovaisesti Tähtitornin oven. Himmeä, ikkunasta leijaileva pieni valonsäde loi sillan, joka johti keskelle huoneen lattiaa.
Harry hipsutti hiljaa perimmäiseen nurkkaan ja heitti näkymättömyysviitan päältään. Hän painoi selkänsä seinää vasten ja vajosi lattialle. Ehkä hän saavuttaisi edes täällä jonkinlaisen väsymyksen?

Hänen ajatuksensa pyörivät edelleen samojen asioiden ympärillä, eikä hän päässyt niistä eroon. Hän ei huomannut, kun hänen silmänsä painuivat vähitellen kiinni ja pää retkahti rintaa vasten.

Harry vaipui levottomaan uneen, jonka pääosassa oli Lucius Malfoy kiduttamassa Dracoa.

Harry säpsähti, kun unessa kuului ilkeää naurua Luciuksen kohottaessa taikasauvansa ja kovan pamauksen kuuluessa. Hän avasi nopeasti silmänsä ja tajusi pamauksen tulleen todellisuudessa tornin oven takaa.

Harry kaivoi taikasauvansa taskustaan ja nousi hiljaa seisomaan, kun ovi alkoi aueta hitaasti. Hän näki siluetin, muttei osannut
tunnistaa henkilöä.

"Kuka siellä?" Harry kysyi hämärään.

Hahmo pysähtyi ja otti myös taikasauvansa esille.

"Karkotaseet!" Harry huudahti ja toisen taikasauva kimposi ilmaan. Harry nappasi sen nopeasti kiinni.

Toinen astui varjoista Harryn näkökenttään. Harrykin astui hiukan lähemmäs.

Hän tunnisti vaaleat hiukset ja hoikan vartalon.

"Draco?" Harry kuiskasi.

"Voi vittu, sinäkö sen olitkin? Saatana sinä pelästytit minut!" kuului Dracon ääni ja askelet, jotka lähestyivät Harrya.

Harry huokaisi helpotuksesta.

"Saisinko taikasauvani takaisin?" Draco kysyi ja ojensi kätensä.

Harry heitti taikasauvan hänelle ja heilautti omaansa saaden valoa aikaan.

Draco katsoi Harrya anteeksipyytävällä ilmeellä, toisen luodessa täysin samanlaisen katseen häneen.

"Tulin katsomaan, josko olisit täällä... Ajattelin vain, kun sanoit joskus tulevasi tänne, jos et saa unta", Draco sanoi hiljaa.

Harry nyökkäsi vaiteliaana katsoen vaaleaa poikaa syvälle silmiin.

Hiljaisuus vallitsi heidän ympärillään, hyvin vaivaantunut sellainen.

"Mm... Mitä me tehdään tästä eteenpäin?" Draco kysyi vihdoin rikkoen hiljaisuuden.

Harry kohautti olkiaan surkeana ja pudisti päätään. "En osaa sanoa", hän sanoi hiljaa ääni hivenen särkyneenä.

Draco huokaisi hiljaa ja kääntyi lähteäkseen pois. Hän katsoi vielä Harrya. "Toivon todella, että tämä kääntyy vielä paremmaksi", hän sanoi hiljaa ja sulki oven perässään hävitessään käytävälle sen takana.

Harry jäi katsomaan sulkeutunutta ovea järkyttynyt ilme kasvoillaan. Ei kai Draco voinut noin vain lähteä?

Harry syöksähti ovelle ja kiskaisi sen auki.

"Draco, mitä helvettiä tuo oli?!" Harry huusi erottaessaan juuri ja juuri Dracon loittonevan hahmon.

Draco käännähti. "Miten niin?" hän kysyi ja pysähtyi kääntyen Harryyn päin.

Harry käveli Dracon luo. "Et kai tosiaan lähde noin vain?" hän kysyi hädissään.

Draco huokaisi ärtyneenä. "Mitä minun pitäisi tehdä? En voi vain seisoskella kanssasi paikoillani tietäen, että -"

"Tietäen, että mitä?" Harry keskeytti Dracon lauseen uhmakkaasti.

Draco tuijotti häntä aivan yhtä vihainen katse kasvoillaan. "Anteeksi nyt vain, Harry, mutta sinä et tiedä millaista on tietää oman perheensä olevan vaarassa! Ja tällä hetkellä - hmm, mietitäänpä - omani on aika valtavan suuressa, minä itse mukaan lukien!"

"Mutta tiedän, miltä tuntuu miettiä joka ikinen sekunti, tapahtuuko minulle jotain tänään, yrittääkö hän murhata minut tänään!"

Draco naurahti pilkallisesti. "Sinä se et välitä kuin omasta perseestäsi!"

Harry tuijotti häntä raivostuneena ja puhisi hetken. "Aivan kuin et itse sitten?!"

"Kenenköhän parasta minä tässä nytkin ajattelen?"

"Omaasi!"

Draco nauroi taas pilkallista naurua. "Aivan niin varmasti..."

"Kenen muunkaan? En ole huomannut sinussa minkäänlaista huolta koskaan, ikinä ketään muuta kohtaan kuin omaa napaasi!"

Draco pyöräytti silmiään. "Anteeksi nyt vain, valittu, poika-joka-elää, mikä vittu ikinä oletkaan, jos en osaa näyttää kaikkia tunteitani aivan yhtä jalosti ja tarkasti kuin sinä!" hän huusi astuen lähemmäs Harrya, jonka silmät kiilsivät raivosta.

Oli Harryn vuoro nauraa. "Taidat todella olla vain kateellinen! Itse olet vain isän rahoilla ja maineella ratsastava sydäntensärkijä!"

"Vai vielä kateellinen, sinulleko? Olet naurettavampi kuin koskaan, Potter! En todella haluaisi tuollaista rumilusta naamaani!" Draco ärjyi kiskaisten Harryn otsatukkaa sivuun ja raapaisten arpea. "Ehkä se tehoaa tyttöihin, mutta Merlinin nimeen ei minuun!"

"Sinä se muutu tippakaan! Tiedätkö, olen todella koko tämän ajan ajatellut, että et ole enää se omahyväinen ja ilkeä lellipentu, jota olen kaikki nämä vuodet kestänyt! Mutta pahasti vaikuttaa, että todella olet päästä varpaisiisi pelkkä tyhjänpantti Malfoy!" Harry huusi sanojaan säästämättä ja sylkäisi Dracon jalkojen juureen. Sitten, muitta mutkitta, hän tönäisi Dracon seinään ja katosi pimeyteen.

Dracon ilkeä nauru kiiri Harryn selän takaa. "Mutta tiedätkö mitä, Potter?! Ainakin voin lisätä kertomaasi ansioluetteloon vielä yhden kohdan: poika, joka särki Harry Potterin sydämen!"

Harry käännähti vielä kannoillaan. "Painu vittuun Malfoy!" hän ärjäisi ääni vihaa tihkuen.

"Minä voin niin tehdä, toisin kuin sinä, kiitos surkean äitivainaasi!" Draco karjaisi.

Harry pudisti raivokkaana päätään, muttei enää jaksanut sanoa, huutaa, raivota tai mitään muutakaan, joten hän jatkoi matkaansa.

Draco jäi kuuntelemaan Harryn loittonevia askeleita puhisten raivokkaasti ja hengittäen hyvin raskaasti. Sitten, jostain syystä, sitä
Draco ei osannut itse kertoa vielä, hän retkahti seinää vasten ja vajosi lattialle puhjeten hillittömään itkuun. Hän paiskasi taikasauvansa vastakkaiseen seinään ja kuuli sen kalahtavan lattialle. Hän tunsi lihastensa nytkinnän ja oman äänekkään nyyhkintänsä ja vaikerointinsa kaikuvan käytävällä. Jos joku tulisi nyt, hän näkisi jotain hyvin ainutlaatuista ja aitoa, jota Draco ei itsekään osannut siinä vaiheessa tajuta. Hän antoi tunteidensa tulla pintaan ja koki ne aitoina, eikä padonnut enää mitään, mitä hän oli vuosien varrella sisäänsä pantannut.

Draco ei edes huomannut, kuinka Harryn askeleet olivat muuttuneet hitaammiksi ja voimistuivat hiljakseen niiden lähestyessä Dracoa.

Harry jäi seisomaan jonkin matkan päähän nyyhkivästä ja vaikeroivasta Dracosta, muttei sanonut mitään. Hän ei osannut kuvata omia tunteitaan sillä hetkellä, kun näki murtuneen Dracon. Hänen teki mieli mennä tämän luokse ja lohduttaa. Kertoa, kuinka tuo helpotti oloa. Kertoa, kuinka hän oli onnellinen Dracon antaessa päästää tunteensa valloilleen. Kuitenkaan Harry ei siihen kyennyt, vaan käänsi selkänsä ja lähti hitaasti kävelemään pois.

*

Harry ei voinut uskoa totuutta, kun maanantaiaamuna tajusi heräävänsä ja miettivänsä eilistä. Hän ei ollut puhunut tai ollut minkäänlaisessa yhteydessä Dracoon, tai edes nähnyt häntä muuta kuin vilaukselta poikien vessassa illan tullen. Tämä ei kuitenkaan ollut reagoinut Harryyn millään tavalla, mutta toisaalta ei Harrykaan häneen.

Herätessään Harry katsoi kalenteriaan, joka roikkui hänen sänkynsä tolpasta.

"14.2... Tällä päivällä on jokin merkitys, kai?" Harry mumisi itsekseen kammetessaan itsensä ylös sängystään. "Mutta toisaalta, lieneekö sillä väliä", hän mutisi itsesäälissä kieriskellen jo toista päivää.

Suureen saliin astellessaan Harry jaksanut liiemmin kiinnittää huomiota muualle saliin, eikä edes huomannut sen päivän erikoiskoristeluja. Ron oli jättänyt hänelle yöpöydälle viestin, jossa kertoi hänen menneen jo Hermionen kanssa, joten Harry päätti etsiä heidät pöydästä. Hän löysikin heidät nopeasti ja rahjusti heidän luokseen koululaukku olallaan.

"Huomenta", Harry huokaisi istuessaan Hermionen viereen ja Ronia vastapäätä.

Hermione katsoi häntä tutkivasti ja hivenen kauhistuneestikin. "Sinä näytät hirveältä, Harry!" hän huudahti yllättävän kovaan ääneen.

Harry katsoi Hermionea pahasti. "Kiitos, tuo auttaakin oloani kummasti", hän tokaisi ryystäessään teetä pikarista.

Hermione puri huultaan. "Anteeksi, en tarkoittanut... Hmm, onko kaikki hyvin?" hän kysyi rauhallisesti. Ron mutusti rinkeliä ahnaasti
ja tuijotti Harrya hänkin odottaen selitystä.

Harry katsoi toisia kahta kuin tyhmiä. "Onko kaikki hyvin? Onko?" hän sanoi kovaan ääneen. ”Päätelkää vittu ilmeestäni onko?!”

Hermione ja Ron katsoivat toisiaan kauhistuneina.

"Ei taida tosiaan olla asiat hyvin?" Ron mumisi hiljaa Hermionelle heidän katsoessaan Harrya, joka puhisi katsoessaan heitä vihaisena.

”Voitte esittää asianne suoraan minulle”, Harry sähisi heille.

Hermione katsoi häntä huolestuneena. ”Mitä oikein on tapahtunut?”

Harry painoi päänsä ja raapi kaulaansa. ”Draco... Tai siis meille taisi tulla ero tai jotain... En osaa sanoa edes itse”, hän sanoi hiljaa.

"Olen... Pahoillani" Hermione sanoi kuulostaen huolestuneelta. "O-ou..." hän jatkoi osoittaen Suuren salin oville.

Harry käänsi katseensa oville, joista platinahiuksinen luihuinen juuri saapasteli sisään saliin.

Draco käveli verkalleen kohti luihuisten pöytää ja istahti ystäviensä viereen tutkimaton ilme kasvoillaan.

Ron katsoi Harrya kysyvästi, mutta tämä tyytyi pudistamaan päätään ja kohauttamaan harteitaan. Luoja ties, mitä Dracon päässä liikkui.

”Minä menen jo. Nähdään tunnilla”, Harry huokaisi noustessaan pöydästä ja heilauttaessaan laukun olalleen.

Harry naksautteli niskaansa ja raapi päätään kävellessään pois päin. Hän ei todella osannut sanoa, mikä hänellä oli. Miksi hän käyttäytyi näin kummasti ja miksi hänen hermonsa olivat jatkuvasti niin kireällä? Syytä tuskin tarvitsi kaukaa hakea, mutta hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, että kaiken tämän tuskan ja pahan olon aiheuttajana oli mitä suurimmissa määrin Draco. Harry yritti ravistella poikaa pois päästään, mutta se ei näyttänyt tuovan tulosta, ei sitten millään lailla.

Harry ei tahtonut myöntää, että tunteet Dracoa kohtaan olivat jo paljon syvemmät kuin vain pintapuolista ihastumista tämän mahtavia suudelmia ja seksikästä vartaloa kohtaan. Hän oikeasti nautti tämän seurasta, ilahtui hänen näkemisestään ja odotti seuraavaa tapaamista kuin kuuta nousevaa, puhumattakaan siitä, kuinka paljon Dracon huumorintaju upposi hänen sisimpäänsä ja lämmitti mieltä aina, ei väliä kuinka paskaa se oli.

Jos Harry joskus olikin ollut johonkin todella ihastunut, oli tämä aivan jotain muuta. Hän työnsi kuitenkin ajatuksen jatkuvasti pois mielestään varsinkin nyt, kun Dracoa ei ilmeisemminkään enää innostanut olla Harryn kanssa missään tekemisissä. Joten parempi oli vain unohtaa koko typerä ihastuminen ja ennen kaikkea se muita sanoja vahvempi sana, jonka voima muka voitti kaiken.

"No, ainakin se tekee ihmisestä vitun tyhmän", Harry puuskahti itsekseen saapuessaan päivän ensimmäisen luokan eteen. Hän istahti lattialle ja hieroi kasvojaan.

Harry kuuli hitaiden askelien tulevan häntä kohti ja osasi jo odottaa Dracon ilmaantuvan paikalle. Joten hän nosti katseensa ylös ja alkoi tervehtiä, mutta hänen edessään ei seisonutkaan Draco, vaan Seamus. Harry tuijotti häntä.

"Mitä sinä haluat?" Harry kysyi ja käänsi katseensa taas alaspäin.

Seamus istui hänen viereensä ja laski kätensä hänen olkapäälleen. "Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi rauhallisesti sivellessään Harry hartiaa.

"Ei. Tällä hetkellä mikään ei ole", Harry murahti.

Seamus hymähti ja otti toisella kädellään hellästi kiinni Harryn leuasta nostaen tätä.

Harry nosti katseensa Seamuksen ruskeisiin ja hieman murheellisiin silmiin.

"Haluan sinut, Harry", Seamus kuiskasi hyvin hiljaa, mutta sanat jäivät kaikumaan Harryn korviin.

Harry ei saanut aikaan hymyä, ei surullista ilmettä, ei minkäänlaista reaktiota, mikä olisi kertonut hänen tunteistaan. Hän katsoi Seamusta ilmeettömänä kykenemättä kertomaan, että ele häneltä oli kieltämättä äärettömän romanttinen, kultainen ja täydellinen lukuun ottamatta sitä, että se osoitettiin väärälle henkilölle, vaikka aikakin olisi juuri nyt ollut otollinen tuollaiselle tunnustukselle.

Harry tiesi, että juuri nuo sanat hän olisi tahtonut enemmän kuin mitään kuulla juuri Dracolta, ei Seamukselta.

Harry tyytyi vain silittämään Seamuksen poskea hieman ja laskemaan tämän käden pois leualtaan.

"Voi Seamus..." Harry huokaisi ja tuijotti tyhjyyteen.

Seamus tuijotti Harrya edelleen kuin liimattuna. "Minä odotan sinua, jos tarvitset aikaa. Toisin kuin se Malfoyn joutavanpäiväinen penikka, minä olen arvoisesi ja aion todistaa sen sinulle", hän sihisi Harrylle.

Harry käänsi katseena pois ja tuijotti tyhjyyteen ilmeettömänä. Seamus puhui edelleen, mutta Harry ei kuullut hänen sanojaan. Hän tiesi, ettei mikään, mitä hän sanoisi, voisi muuttaa sitä tosi asiaa, että Draco oli ainoa, joka häntä kiinnosti.

*

Luihuisten tupapöydässä Draco kuunteli ystäviensä puhetta Blaisen uudesta valloituksesta, joka kuului olevan joku brunette korpinkynnestä. Hänen ajatuksensa kuitenkin karkailivat koko ajan, eikä hän edes havainnut, kun keskustelu kääntyi yhtäkkiä häneen itseensä.

Draco säpsähti viimein todellisuuteen, kun Pansy heilutti kättään hänen edessään.

”Herää Draco, todellisuus kutsuu!” Pansy liversi.

Draco huitaisi tämän käden pois naamansa edestä ja katsoi muita happamasti. ”Mitä nyt?”

Crabbe katsoi Dracoa suu auki. ”Eikun me mietittiin, että mitähän öö...” hän sanoi ja hiljentyi sitten ilmeisesti miettimään lauseen jatkoa.

Goyle jatkoi Crabben keskenjäänyttä lausetta. ”Että mitähän sun vanhemmat ja öö niinku tiedät kyllä ketkä miettii siitä, kun seurustelet sen Potterin kanssa?”

Draco mulkoili heitä ja työnsi puuroa suuhunsa. ”No en tiedä”, hän tokaisi. ”Onko sillä jotain väliä?”

Goyle naurahti kuin Draco olisi ollut tyhmä. ”No onhan sillä paljonkin. Tai siis –”

”Se ei ole kuin ajan kysymys, että tiedät-kai-kuka saa tietää sinusta ja Potterista”, Blaise päätti lauseen tuijottaen Dracoa intensiivisesti.

Draco katsoi muita hämmästyneenä. Oliko tämä todella juolahtanut näidenkin mieleen? ”Haluaisin nähdä sen päivän, kun joku siitä hänelle kertoo. Tai siis, uskon nyt, että ainakin vanhempani ovat lojaaleja myös minulle”, Draco sanoi hiljaa.

Muut vaihtoivat synkkiä katseita. Dracon katsoessa heitä kysyvästi, Blaie loi häneen murheellisen katseen.

”No... Vanhemmat ehkä joo, mutta kaikki tuttavat ei niinkään”, hän kuiskasi katsoen Dracoa hivenen peloissaan.

Draco laski lusikan kädestään ja loksautteli leukaansa hiljaa. ”Mitä?”

Blaise huokaisi ja viittasi pöytään. ”Yksi henkilö puuttuu eikö niin? Se on henkilö, joka eilen sanoi meille kertovansa tänään kaiken tiedät-kai-kenelle”, hän kuiskasi.
Draco käänteli päätään yrittäen miettiä, kuka todella puuttui. Sitten hän käänsi päänsä muihin. ”Nott?”

Hiljaiset nyökkäykset vahvistivat Dracon epäilyt.

the end of chapter seventeen

*
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: carr0t - 24.12.2010 23:44:55
Tämäkin oli hyvä luku. Minusta tuo Dracon ja Harryn riidan syy oli aiheellinen. Jotenkin olis kuitenkin toivonut,
että Harry olis menny sinne lohduttamaan Dracoa, mutta noin se meni jotenkin kuitenkin paremmin. Jos Harry olisi mennyt siihen lohduttamaan, riita olisi luultavasti loppunut. Ja riitahan on tässä hyvä juttu rikkomaan vähän noita pilvilinnoja (joita tosin varjostaa se Voldemort).
Tuo Nottin Voldemortille puhelu oli hyvä idea, siitä sai taas vähän sotkua mukaan. Mutta nyt vähän mietityttää, miksi Voldemort kuuntelisi yhden koulupojan juttuja. Tai sitten se perusteltiin aikaisemmissa luvuissa ja se meni multa ohi tai en vaan muista.
 
upsmuoks// hem joo. Miksen tajunnut, että B/N tarkoittaa tietenkin beta's notea tai jotain sellasta. Menin vielä vastaamaan siihen...
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 25.12.2010 00:03:19
OHO sinne oli siisjäänyt betan viesti jeees muokkaanpas sen pois ! :D

voldin ja nottin osuus ja selkkaus tulee esille sitten seuraavassa luvussa, älä huoli ^^
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Feliicia - 25.12.2010 13:55:49
Tyhmät pojat!! >:( Ne pilas niiden jutun ja ne molemmat tietää, et rakastaa toistaan ja hmp... ei ne vaan tajuu sitä. Alkaa käydä sääliks Dracoa kun se oli niin ilkeä :'( Hyvä luku oli  :)

Lainaus
Draco jäi kuuntelemaan Harryn loittonevia askeleita puhisten raivokkaasti ja hengittäen hyvin raskaasti. Sitten, jostain syystä, sitä
Draco ei osannut itse kertoa vielä, hän retkahti seinää vasten ja vajosi lattialle puhjeten hillittömään itkuun. Hän paiskasi taikasauvansa vastakkaiseen seinään ja kuuli sen kalahtavan lattialle. Hän tunsi lihastensa nytkinnän ja oman äänekkään nyyhkintänsä ja vaikerointinsa kaikuvan käytävällä. Jos joku tulisi nyt, hän näkisi jotain hyvin ainutlaatuista ja aitoa, jota Draco ei itsekään osannut siinä vaiheessa tajuta. Hän antoi tunteidensa tulla pintaan ja koki ne aitoina, eikä padonnut enää mitään, mitä hän oli vuosien varrella sisäänsä pantannut.
Voi Draco...

Eikai Nott nyt menny paljastamaan Haryya ja Dracoa Voldulle??Ou no....

HarryPotterFan4Ever
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Cynder - 25.12.2010 17:34:35
Voi ei, voi ei!! Eieiei!! Nott on ihan kamala jos se menee ja kertoo Voldelle kaiken  >:( Tää ei oo reiluu!!

Mutta joo, pojat pojat ei saa riidellä, sitä tulee ihan surulliseks, kun Draco on surullinen  :'( Mutta se että Draco itkee on ihanan koskettavaa ja voivoi :( Harry on ihan tyhmä, ku ei menny lohduttaa Dracsuu : ((

Teksti oli ihan tarpeeksi kuvailevaa eikä se kyllä mun mielestä edennyt liian nopeasti. Ehkä hiukan nopeaa, mutta ei liian ku minäki tämän ymmärsin :D

Tähtee nyt syömään lisää jouluruokaa ettei sano enää mitään tyhmää :D

Hyvää joulua tovottaen Cynder :)

joo tuli vähän epäselvä kommentti, sen siitä saa kun nukkuu noin 4 tuntia :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Natural - 26.12.2010 00:11:41
Juhuuu! Tänne on tullu jatkoaa!

Tykkäsin ihan hirveesti tästä luvusta. Tämmönen jännä ja mielen kiintonen ;) . Yhyy, Draco ja Harry tappeli tai riiteli iha sama. Ja yleensä ficeis jois on Nott nii se on ihan kiva hahmo mut tässä se on ilkee... tai sitten ei. Mutta ensi vaikutelmassa oli (toivotavasti tajusit mitä yritä sulle selittää;) hyvä et itte tajuun )

Tekati oli tosi sujuvaa ja se ei tökkiny mun mielestä eikä kirjotus virheitä näkyny.

Ooottelen toooosi kovasti jatkooooa!

Kiittäen + kumartaen ~Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 26.12.2010 22:17:40
HarryPotterFan4Ever: boys will be boys <3 :D

Cynder: kiitoss ^^ Nott on vähä ... :<<<

Natural: ihanaa, että pidit kovasti !<<: oumaikaad rikon Nottin stereotypiat kokonaan :D pyydän anteeksi :'> ku en halunnu blaisesta pahista :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Merrrí - 26.12.2010 23:18:27
oumaikaad rikon Nottin stereotypiat kokonaan :D pyydän anteeksi :'> ku en halunnu blaisesta pahista :D
Hyvä että rikoit, minun silmissä Theodore on sellanen ei paha, mutta ei hyväkään tyyppi, sellanen neutri ^^ Ja Blaise ei ole koskaan mikään pahis, pois se siitä :D

Höh, tämä oli taas tällainen mielipiteenilmoitus kommentti, pitää ilmeisesti näitäkin harrastaa.. :<
Onneksi sitä jatkoa (toivottavasti) tulee parin päivän kuluessa ^^
Merrrí, joka ei ole koskaan kirjoittanut näin tyhjänpäiväistä kommenttia :D
Otsikko: Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Béren - 26.12.2010 23:23:49
OMG! Mä en huomannut kahta lukua! Omituista... :) Mutta jälleen kerran loistavat luvut. Ihunaa, Blaise ei olekaan pahis, Seamus _on_ ärsyttävä, Harryn ja Dracon on palattava yhteen ja älä muuta kirjoitustyyliä :D Kuvailua oli tässä viimeisimmässä luvussa hieman liian vähän, mutta ei se silti oikeastaan haitannut.

-Lisää jatkoa toivoen Carrot
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 30.12.2010 22:42:13
Merrrí: Jepp, mieluummin Theo ku Blaise ! :'> mielipiteenilmoitukset on oikein kivoijjja :D

Carrot: Kiitos !<: yritänpäs sittenn seuraavaan lukuun lisätä kuvailua... :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: MissWeasley - 05.01.2011 18:02:38
Huu, tämän käy jännäksi :P
Dracon puheista päätellen, niille ei vissiin eroo ois ihan kuitenkaan tullu..? Toivottavasti ei! :)

Nott, sinä ilkeä pirulainen! Avada Kedavra!  >:(
Toivottavasti Harry ja Draco tekee pian sovinnon :-*

Jatkoa odotellen ja hyviä uusia vuosia toivotellen,

~Missy~
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 10.01.2011 09:50:08
MissWeasley: näette sitten, tuliko vai eijj :D Nott on inha ! Hyvää uutta vuotta sinullekin !:>
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Merrrí - 16.01.2011 19:53:54
Sori ku se olen vain minä, joka on täällä kommentoimassa. >: Mutta ajattelin tehdä kunnollisen kommentin, kun en ole 3 viikkoon ihkuttaa uutta lukua tai mitään. Ja ajattelin sitäkin, että teen nyt sen, ettei sinun tarvitse lukea sellaista romaaniviestiä kaikista niistä luvuista. :D
Olisi varmaan tarkoituksena kartuttaa myös tuota kommenttivarastoa tuohon Kommentti365:n, joten olet minun uhrina ficilläsi eiku. Kuitenkin oletan siitä tulevan pelkkää pohtivaa löpinää, joka on hyvin puuduttavaa ja tyhjentävää. :D

*~*~*~*

1. luku
Harry- rukka ku meni ihastumaan. Tuli liikaa päänvaivaa ja sitten vielä on niin epävarma, piristävää suoraan. Hermione oli tässä ensimmäisessä luvussa oma itsensä tämän huolehtivaisuutensa kanssa ja kaiken kyselyn myös. Turhan terävähuomioinen  vain tuntuu olevan.. Ron, hihi, nauratti, hyvä ruokahalu siltä ainakin löytyy, ihmettelen miten ihmeessä se on pysynyt niin laihana kaikki ne vuodet.
Ilmaus ”ei niin hetero” saa minut aina nauramaan, kuulostaa niin naiivilta ja siltä, että sana ’homo’ on kielletty sana. Lavender ja Parvati, mitkä juorututkat, mutta täytyyhän sellaisia löytää joka koulusta, jopa Tyliksestä. :D
Paljon vaatemerkkejä, joista en ollut kuullut varmaan puoliakaan ennen kuin aloin lukemaan tätä ja aluksi ne taisivatkin pistää silmään. Mutta tarkemmin ajatellen se, että Draco ostaa merkkivaatteita sopii tälle hyvin, mutta että ostaa niitä jästikaupoista?
Mie en ole tainnut ennen sanoa, että mie rakastan sellasia ficcejä, joissa on tanssiaiset. Joten iloinen iloinen, että tässä on sellaiset ^^ Saat luvan Voisit kirjoittaa enemmän sellaisia, ja paritusta ei ole vaikea arvata? :D
Viimeinen lause koko luvussa sai nauramaan omassa päässä, itsekuria vain Harryseni, ei se Draco niin häiritsevän seksikäs ole ;)

2. luku
Ja mie aina hämmästyn lisää kun luen tätä. Monta kertaa olen miettinyt sitä, mistä Hermione on huolestunut noin kovasti, kun se kuitenkin liittyy tämän ihastukseen. Ja nyt vasta mie tajusin sen kunnolla! Kaikkea sitä tajuaakin kun lukee suurin piirtein miljoonannen kerran tuon kohdan. :D
Minua jäi vähän häiritsemään yksi asia siinä tanssiaspäivän alussa: Harry nukkuu pitkään, tyyliin kahteen yöllisen kävelyn vuoksi, kokeilee vaatteita ja jotakin siinä säätää ystäviensä kanssa, ja sitten hieman myöhemmin nukahtaa uudestaan. Tätä jäin vähän ihmettelemään, sillä tyyppi nukkuu yli puolet päivästä! o.ô
Ilmausta ” kuole pois paska Potta” voisi alkaa käyttämään jossakin enemmän, kuulostaa harvinaisen… käytettävältä fraasilta. 8) Siis jos kirjoittaa joskus enemmän näitä ficcejä… :3
Iloista iloista iloista, Dracon mietteitä! <3 Jotenkin nuo ajatukset olivat hahmolle ominaisia, ja ilmeen pitäminen, totta kai. Uusi suloinen ja tunteet omaava Draco, maw, kelpaisi tähän suuntaan.

3. luku
Propsit muuten siitä, että Dracon toimet tapahtuivat jossakin muualla kuin jossakin käytävällä tai luokassa tms. Okei, tekolumikinos aulassa.. käytävällä sekin, mutta jotakin erilaista kuiten. ^^ Ja myös siitä, että olet tehnyt Ronista tuollaisen hidasälyisen syömäkone. Ai miten niin en pidä Ronista? :D
Hehs, Hermione vissiin vähän irrotteli ja päästi irti koulutyttö- tyylistään? Erilaisen virkistävää. :D
Lyhyt luku oli, joten on hieman vaikea kommentoida tätä luku erityisesti.. :)

4. luku
Hermostusta aistin tästä luvusta, mutta ehkä se on normaalia kun entiset vihamiehet tapaavat toisensa ihan erilaisissa tunnelmissa. Nyt kyllä tuli mieleen, että miten ihmeessä nämä tulevatkaan ihastumaan/rakastumaan toisiinsa, kun ovat toistensa vastakohtia, ainakin ulkonäöllisesti ja myös vähän luonteellisesti. Mutta vastakohdat ovat .<3
Monta kertaa olen miettinyt myös sitä, mistä tuo kukkulakohtaus on alun perin kotoisin, ja nyt taas muistin. Ehkä haen jonkun ajan päästä taas muistutusta. Ja hei, ainakin olet onnistunut siinä, että tämä on mieleenpainuva! :)
Tunnekohtaus, amh, sulasin, aivan liian… täydellinen. Sitä se on. Mutta en siltikään osaa, kummasta loppuversiosta pidän enemmän: alkuperäisestä vai tästä. Vaikeaa näin pienelle ihmiselle. :D Ehkä ihan vain tästä versiosta, koska siinä on enemmän kirjoitusta ja kuvausta kummaltakin osalta.

5. luku
Ihmeellistä, Ronista löytyi jokin pohdiskeleva puoli, olen yllättynyt. Olisin kuvitellut, että tuollainen ruokakommentti tulee ’Mionelta tai Harrylta, mutta kyllä Ron käy hyvin. Tosin ei ole ihme, että se oli hän, olihan siinä kyse ruuasta.
Hämmentynyt ja epävarma Draco, mikä… ihanuus! Sitä se on todellakin, ja etenkin kun havaitsee pientä omistushalua. Ja Harry oli niin naiivi, kun ei ollut tajunnut sitä, että sen perään tuijotellaan useammaltakin suunnalta. Ja the suudelmakohtaus! Hälytystason aww- reaktio kaikesta itsevarmuudesta, suudelmasta ja säikkynä olemisesta.
Ja kuten tiedät jo aikaisemmasta, pidän tuosta kirjeestä, jonka Harry sai ^^

6. luku
Suihkutilanne jaksaa huvittaa minua vieläkin, vaikea kuvitella pojat tuolla tavalla juoruamassa ennen suihkua, mutta ehkä sieltäkin sitten löytyy niitä yllättäviä puolia. :) Ja hei muuten, mie tulin uteliaaksi siitä, millaisia kirjeita se Draco lähetti Harrylle. :3
Mie en oikein osaa sanoa tästä luvusta mitään ilman toistelua. Muuta kuin että tuo opetustuokio oli hyvä ja ilmeisesti toimiva. Ja hyvä että se yksi karkuri palasi takaisin! Oli jo aikakin :D

7. luku
Kiva että olet liittänyt tähän myös Dobbyn, useimmiten koko hahmo jätetään pois.. Ja sitten vielä selitys tälle siitä, miksi Draco oli keittiössä Harryn kanssa oli ^^ kertaa sata :D
Kliseitä kliseitä, suudelmia Tähtitornissa ja ”saatto” tornin luokse. Mutta eipä tuo pahemmin haittaa, kun muita kliseitä ei paljoakaan ole. Aina joku on keskeyttämässä kaksikon romanttiset hetket, voisivat ajatella myös Harrya ja Dracoa, jotka ovat vasta löytäneet toisensa. :D

8. luku
Nyt jouduin piinaamaan muistiani siinä, kun muistanut, miten tuo luvun otsikko liittyy koko lukuun. 
Ja tietenkin tuon Seamus- selkkauksen jälkeen muistin sen, mitä tuolla otsikolla tarkoitettiin. Höh. Noh, kuitenkin, bah, en osaa sanoa mitään. Jotenkin tuo on Seamukselle ominaista  että vahingossa saa tietoon/selvittää tuollaiset asiat kuin suuntaumukset tietyissä henkilöissä.
Tuosta etsijöiden hätäkokouksesta tuli mieleen se, että mitä jos sieppi katoaisi joskus oikeasti? Ja vieläpä ennen peliä. Olisi varmaan aika paniikki silloin :D Kuitenkin, ihmettelen välissä sitä, miten näitä ideoita tulee. :)
Toinen rakkaustapahtuma minun listalla: lumisota jutut ^^ Niistä saa vaikka mitä aikaan, jos oikeasti vain on mielikuvitusta. :3
Jäi sitten Dracolta oloa parantavat juomat välistä, kun marssi noin pois Sairaalasiivestä. Hitsi, tässä kohtaa alkoi pelottaa, että hän tekee jotakin typerää.. >:

9. luku
Alkoi huvittamaan tuo Harryn tosi positiivinen asenne tuota shakkiottelua kohtaan, sellanen hävittävänä.. :D Ei ihme, ettei voita kun on tuollanen asenne :D
Jotenkin minusta tuntuu, että Ron otti turhan tiukasti tuon shakkiturnauksen sinertämisestä päätellen. Ja hymyilemättömyydestä.  Tyyppi, joka hymyilee melkein tilanteessa ku tilanteessa, ei pysty hymyilemään Harrylle edes onnentoivotukseksi.
Ah, kaiken pelastaa Draco ja tämän kirjeet. Tuossa vaiheessa toivoisi Harryn voittoa, kun palkintona on tapaaminen Dracon kanssa. Tosin on muutenkin, vaikka ei voittaisi :D

10. luku
Ensimmäinen luku, jonka betasin, ja huomasin heti kymmenenmiljoonaa virhettä :D
Minua jäi jotenkin häiritsemään se, että Draco oli hieman OoC tässä luvussa, jotenkin en pysty kuvittelemaan häntä näpräämään paidanhelmaa hermostuneena.
Ahihi, ihanaa kun niin moni sanoo Dracoa tyhmäksi, myös Harry. Ehkä asia muuttuisi jos Draco värjäisi hiuksensa, vaikkapa… ruskeaksi. ^^
Pahimman laatuinen awww- kohtaus tuosta Luihuisten makuuhuone tapahtumasta ^^x viisi. Mie muuten ihmettelen, että missä välissä Draco alkoi kutsua poikaystäväänsä etunimellä? Mulla on mennyt kokonaan ohitse.
Ja sitäkin mie mietin monesti, että miten Dracon pää olisi pölkyllä jos Harryn suuntautuminen tulee yleiseen tietoon? Minen tajua >:
Hui, kamaluus jos Harry olisi verisukulainen Vernonille, mitä siitäkin seuraisi? :D
Harry ei ole ainut, joka unohti kertoneensa ’Mionelle siitä seksuaalisuudestaan, mie unohdin sen myös. o.ô Ja miksei ’Mionen kaltaisia ihmisiä voisi olla enempää, Harry on onnekas, myös siinäkin että hänellä on Draco.

11. luku
Aina jaksaa naurattaa mielikuva siitä, että Ron nukahtaa murokulhoon. Punaset hiukset levittäytyy siihen ympärille ja niissä on sitten jonkin verran maitoa. Kiitos mielikuvasta :D
Ja minua alkaa aina surettamaan tuo Ronin tappelunhaluisuus med Draco. Pakko sanoa, että Harrylla ei olisi saanut juosta se järki päässä, sen olisi pitänyt juosta melkein kiljuen poikaystävänsä luo lievittämään kipuja suukoilla ja haleilla :D
Tuo kaksikko on aivan liian söpö, jopa tunneilla ja mie aina muistelen hymyn kanssa tuota kilpikonnaa, kuulostaa jo valmiiksi söpöltä, etenkin kun se on mielikuvassa sellainen pehmolelu tyylinen, you know? :D
Hermione oppi laskemaan! Tuossa luvun lopussa siis. :D Plöö, joo, ei mitään järkevää sanottavaa :D

12. luku
Okei, mie perun aikaisemmat sanani siitä, että Harry on onnekas siinä, kun omistaa ’Mionen kaltaisen ystävän. Tämä tutkamaisuus tässä luvussa olevien asioiden kanssa on aika raivostuttava piirre. Oikeastaan tuo tilanne on koominen, tarkemmin ajateltuna. :D
Ihan pakko todeta, että jos Harry nuiji itseään luudanvarrella päähän omissa ajatuksissaan, niin toivottavasti se oli edes pehmeä versio siitä luudanvarresta. (Ja nyt tulee mieleen ne kaikki ficit, joissa Harry on ollut epävarma siitä, että miksi homoseksuaalit pitävät siitä, kun niitä pannaan, ja Harry käyttää.. krhm.. luudanvarttaan sen selvittämiseksi. Lopputuloksen voit varmaan arvata? :D)
Mie olen tyytyväinen siitä, että ’Mionella oli niin erilainen reaktio tuohon tietoon kenen kanssa Harry seurustelee.  Sitä ”minä tiesin tämän!”- reaktioita on tullut nähtyä liikaa.
Muistelisin, että tuo Hermionen anteeksipyyntö- juttu oli erilainen kuin mitä siinä, jonka betasin? Erilainen, mutta hyvä, parempikin kenties kuin se alkuperäinen (josta en muista oikeastaan mitään).
Hih, ’Mionen tyhmyys on nams, kerrankin hän saa olla se vajavainen osapuoli ^^ Okei, mie olen epäreilu >:

13. luku
Vaikea uskoa, että ’Mione olisi kirjoittamassa tuollaista kirjettä, mutta kai kaikki on mahdollista. Ja etenkin juoruamassa tästä Harry/Draco- suhteesta kenellekään. Mulle on muuten vieläkin epäselvä se, että kenelle ’Mione kirjoitti sen kirjeen ja onko tämä vastaanottaja tietoinen hänen ihastuksesta?
Ja heti seuraavassa lauseessa sanotaan kuka se vastaanottaja on, hyvä minä :D
Ihanaa, mie haluan myös sellaisen kissan, joka vie kirjeitä perille, olisi aika kätsy sellanen. ^^ Miten Koukkujalka on edes oppinut viemään kirjeitä perille? Okei, seuraavaksi varmaan voi kysyä, miten pöllöt osaa viedä kirjeet oikeaan paikkaan edes. :D
On muuten vaikeaa pidättää naurua bussissa, ilman että saa omituisia katseita muilta ihmisiltä :D Kuitenkin, nauroin omassa päässä tuolle puuron sekaan lentäneelle pergamentille, huvittavaa. :D
Luihuiset on kuvattu tässä kyllä niin mainiosti, jotenkin pystyn hyvin kuvittelemaan tuollaisen reaktion porukassa, ja etenkin Dracon kysyvän ilmeen. Hui, pitää varmaan alkaa purkamaan näitä mielikuvia johonkin, pää täynnä luihuisia ja Harry/Dracoja. :D
Harrylla aika kliseinen uni, kun ajattelen sitä. Uljas prinssi pelastaa neidon luudanvarrellaan. (Apua mikä mielikuva!) Draco on aika neiti :D
Eheheh, mie niiiiiiin pidän tuosta Dracosta ku se on tuollainen hölppäsuu, ja Harry komerossa kiroaa Dracoa. Yksi tämän ficin parhaimmista kohdista ihan rehellisesti sanottuna! :D Ja vain Dracolla on oikeasti pokkaa sanoa noin päin opettajan naamaa, tai no selkää. :D

14. luku
Saanhan mie nirhata Parvatin, saanhan? :3 Ahdistelee Harry-pientä vain sen takia, että saisi juoruilun aihetta, pyh. *tuhahdus*
Harry- rukka vielä siinäkin, että saa ennen aikaisen kuoleman vain sen takia, kun sydän on pysähtyä säikähdyksestä.  Ei kyllä tasan mene onnenlahjat (tai nallekarkit, ovat parempia).
Ihme tyyppi kyllä se Minerva, kun joka paikasta hyppii tulemaan poikien eteen, eikä anna näille rauhaa. Onkohan se jotenkin liian vaikeaa käsittää, että kaksi entistä vihamiestä seurustelee, hmm..
Kaikkea sitä miettiikin. Onko Harry lyhyempi vai pidempi kuin Draco, vai ovatko he samanpituiset. Kuitenkin tässä luvussa saa vaikutelman että Harry on pään mitan verran poikaystäväänsä lyhyempi. Mutta ei taida oikeasti olla.
Bitch slap!! Joo, tuli mieleen, kun Harry läppäsi Ronia poskelle tuossa eteishalli kohtauksessa, kun Harry kertoo seurustelevansa Dracon kanssa. :D Erilainen paljastus, jotenkin.. ei-kliseistä.  keksi vaikka itse adjektiivi siihen, minulla ei niitä ole enää :D
Ja toinen, jonka haluaisin kuopata: Seamus. Mutta ei kuitenkaan, ei se saisi viedä Harrya :<

15. luku
Jo pelkästään otsikosta tulee mieleen kaikkea syntistä, hyi minä. :D Mutta ei tainnu olla vielä tämä luku, hitsi..
Nauran. Nauran tuolle, kuinka Draco pystyy pitämään pokkansa tuon juomisen takia, vaikka ympärillä olevat ovat suurin piirtein monttu auki tuon määrän jälkeen :D Kuusinkertainen voittaja, tulee taas yksi kerta lisää.
Ron rukka, minkä meni tekemään. :D Ei kyllä järki päätä pakota kun menee neuvomaan tyttöjä ihmissuhteissa. :D
Nautti illasta todellakin suuressa määrin. :D McGarmiva rukka, joutuu ennen aikaselle eläkkeelle kun tuollaisia joutuu kuuntelemaan oppilaan suusta…
Amh, yksi pieni virhe eksynyt sinne:
Lainaus käyttäjältä: insatiable
"Toivottavasti et tarkoittanut "Hoitelen Draco Malfoyta Takaapäin Pimeässä. Koska sitä ei kukaan toivo sinulta, Seamus"
Ja sitten pimeän jälkeen ’- merkki, kuten myös tuon punaisen kohdalle. :)
Huvittavia nuo aka- jutut, pidin niistä todellakin. Ja sitten vielä se, että Harry on varmaan aika syvällä maan alla kaikesta siitä häpeän määrästä, mitä on joutunut kokemaan viikon aikana.
Poks seuraava luku taas ->

16. luku
Malfoyn kartano, uuu, mahtaa olla hieno paikka. Minua tosin jäi häiritsemään, kun siinä ensimmäisessä osassa Deathly Hallowsia ei näkynyt kunnolla sitä kartanoa, vain ku joku pimeä kuja ja sitten se sali, mihin tyypit vietiin.. Tosin pimeys voi johtua siitä, että katoin netistä sen ensin..
Mun silmät hohtaa tähtinä. Okei, ne on tähden muotoiset, tuntuu ainakin siltä. Ensin herkistelyä ja sitten tuollaista toimintaa. Kaksi sellaista asiaa, mitä arvostan todella kummaltakin pojalta 8)
Draamaa draamaa, herkullista, nams. Etenkin tässä muodossa. ^^ Narcissa on kuitenkin tuollainen pelastava, ei ehkä enkeli, mutta kuiten, you know.
Ja ne saamerin lumihiutaleet. Oikeasti, toinen kerta kun sulaan tuolle kohtaukselle, joku saa hakea minut toistamiseen, kaivosta tällä kertaa tosin. Herkkää, surullista, raju pudotus todellisuuteen. Rakkauden alkuhuumassa Harry unohti hänen ja Dracon olevan erillä puolilla?

17. luku
Minua harmittaa se, miten Draco käyttäytyy niin kylmästi tuossa luvun alussa, etenkin sen jälkeen, mitä kaksikon välillä tapahtui. Mutta ehkä sen voi antaa anteeksi, kun Narcissa tuli sinne ja niin..
Kaksikon pohdinnat selvensivät hieman sitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun he olivat saapuneet portille, ja mitä he ajattelivat siitä, että Narcissa tietää. Joten tuo on kyllä hyvin sovitettu tuohon tekstin mukaan.
Meäää…! Mien todellakaan osaa sanoa mitään parivaljakon tappelusta ja Dracon purkauksesta! Häiritsevää. Mutta kuitenkin se oli niin aidosti kirjoitettu ja siinä on kuitenkin sitä riidanmakua, mikä heillä oli ennen seurustelua.
Aikaisemmin taisin pyytää lupaa Seamuksen kuoppaamiseen? Perun ne. Juuri tämän luvun takia, missä Seamus sanoi niin selvästi sen, mitä hän haluaa. Voihan hitsi kuiten, omalla tavallaan surullista, ettei Harry halua ketään muuta kuin Dracon.
Olisivat estäneet sitä Theota, ettei se pääse Mestarin luokse! Märh, nyt se menee ja pilaa kaiken, mitä Harry ja Draco ovat tähän mennessä rakentaneet yhdessä >: Toivottavasti Theo tajuaa pitää suunsa kiinni.. Hei muuten, positiivinen valinta tämä Theon valitseminen, Blaise on liian.. hyvä siihen, että tämä menee lavertelemaan sille käärmenaamalle jotakin.

*~*~*~*

Yritin lukea tätä mahdollisimman paljon silleen, etten ole lukenut aikaisemmin kertaakaan. Harvinaisen vaikeaa, kun muistaa kaiken tapahtuneen, ja etenkin sen miten tämä tulee loppumaan. Kolme vai neljä lukua enää jäljellä. Suren jo valmiiksi. Ja pelkällä offaamisella saan toden näköisesti kokoon 200 sanaa. *grin*
Eihän tämän koko ficin läpilukemiseen mennytkään kuin yksi päivä, tai no yksi päivä ja ilta. Niin.. Ja silti sain tällaisen omituisen kommentin rakennettua kasaan. Kuusi sivua tekstiä Wordilla, hupsis. Ja tosiaan, 1-9 luvut on luettu yöllä ja kommentit ovat myös siltä ajalta, joten voi olla pientä... sekavuutta havaittavissa. :D
Varmaan tiedät, että täällä porukka odottaa uutta lukua, henk. koht. odotan uutta lukua betattavaksi viikon alussa. ^^ Ja odotan myös sitä sinun lupaamaa Harry/Blaise ficciä. ;)

Merrrí kiittää, kumartaa (selkä tulee kipeäksi tästä kumartelusta, ja vielä pitää tehdä se ainakin 360 kertaa tämän vuoden aikana) ja lähtee nurkkaan lievittämään vieroitusoireita.

Ps. Yli 2000 sanaa, tämä lyö kaikki minun ennätykset tähän mennessä! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Marry^ - 17.01.2011 15:35:15
Kääk! Ei kai tätä ole unohdettu? Toivon todella, ettei niin ole. Tämä on nimittäin aivan järjettömän upea!
Olin koukussa jo ensimmäisestä luvusta lähtien.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: Merrrí - 17.01.2011 15:56:02
Marry^ ei tätä ole unohdettu ollenkaan, tai ainaki toivon että insatiable ei ole unohtanut, mutta edellä mainittu ei ole päässyt lähettämään uutta lukua betalle (toisin sanoen miulle).
Sori insatiable ku vastasin siun puolesta :3

//Osaan jopa kirjoittaa nickissi oikein :D
Apua, palvontaa! *valuu lattialle authorin vierelle* :D Mutta kiva että pelastin päivän :3 <3
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17. luku, 24.12 !!
Kirjoitti: insatiable - 17.01.2011 23:17:24
OUMAIKAAD MERRRI-RAKKAANI MINKÄ TEIT !! olet ihanin ja paras ikinä !! <3' kommenttisi oli ihanaa piristystä illalle !<3' ahmmm, *valuu lattialle palvomaan betaansa* <3'

Ficciä ei ole unohdettu tosiaan, jatkoa tulee kunhan se on valmis + betattu ! Ja ei tuo mitään hyvä että vastasit, Merrí !! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17/2o, 24.12 .
Kirjoitti: Marry^ - 18.01.2011 08:54:17
No hyvä, ehdin jo säikähtää.  :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 17/2o, 24.12 .
Kirjoitti: insatiable - 18.01.2011 19:04:13
Tässä luku järjestysluvultaan 18, olkaa hyvät ! <3'
xo, ins

18. Täydennä minut

Draco Malfoy asteli edes taas levottomana Luihuisten oleskeluhuoneessa pureskellen normaalisti niin huoliteltuja kynsiään. Hänen kasvoihinsa oli painautunut huolestumisen rypyt ja hän vilkuili koko ajan levottomana ympärilleen. Ruokailusta oli jo aikaa, ja hän odotti, että saisi Theodore Nottin käsiinsä voidakseen kuristaa hänet hitaasti, mutta varmasti. Muut hänen vuosiluokkansa pojat katselivat häntä otsa niin ikään rypyssä. Erittäin pitkän hiljaisuuden, tuijottelun ja sormien pyörittelyn jälkeen Blaise avasi vihdoin suunsa.

”Hmm. Mutta eihän tiedät-kai-kuka välttämättä kuuntele Nottin kaltaista vesipäätä”, hän sanoi epävarmasti saaden Dracon pysähtymään hetkeksi.

Muut loivat pelokkaita katseita edessään ravaavaan platinablondiin. Draco naksautti rystysensä ja huokaisi istahtaessaan siististi ainoaan vapaaseen nojatuoliin. Hän katsoi muita silmä tiukkana.

”Ei. Ei välttämättä”, Draco sanoi laskien katseensa mustiin nahkakenkiinsä. ”Mutta tiedän jonkun, joka kuuntelee”, hän sanoi ääni vaimeana.

Crabbe rykäisi. ”Kuka sitten?”

Draco päästi epämääräisen äännähdyksen. ”Isäni”, hän sanoi pientä häpeää äänessään. ”Hän tietää, kuinka holtiton osaan olla. Eikä ainakaan nosta pisteitäni, mikäli hän saa kuulla jostain minun seurustelevan Harryn kanssa...” hän sanoi äänen vaimentuessa loppua kohden pelkäksi kuiskaukseksi.

Hän oli miettinyt koko päivän, olivatko he Harryn kanssa enää ylipäätään yhdessä vai miten asiat olivat. Hän ei osannut vastata kysymykseen itselleen saati sitten, jos joku muu kysyisi. Draco kirosi ajatuksensa heti, koska Goyle tuntui arvaavan mitä hän ajatteli.

”Onko sinulla ja Potterilla kaikki ihan ok?” hän kysyi matalalla äänellään.

Draco oli hetken aivan hiljaa ja paikoillaan ja pudisti sitten päätään. ”Ei ole. Sen näytät tajuavan jopa sinä”, hän sanoi katsoen Goylea murheellisen huvittuneesti.

Goyle nosti harteitaan. ”No. Me ollaan taidettu kaikki huomata se”, hän sanoi ja muut nyökkäsivät vaiteliaasti.

Draco puri huultaan ja laittoi kätensä ristiin. ”Ehkä tämä asia on puitu tältä illalta”, hän sanoi ja nousi hitaasti seisomaan. Hän katsoi muita vielä hetken ja asteli sitten makuusaliin.

Draco heittäytyi hopeanvihreälle päiväpeitolleen, jonka kahina nostatti hänen selkäkarvojaan. Hän tuijotti sänkynsä kattoa ja antoi ajatustensa harhailla.

Oli tosiasia, että Draco tunsi syvää kiintymystä, suurempaa kuin ihastusta Harrya kohtaan. Sitä oli vaikea selittää tai kuvailla, koska Draco ei ollut elämässään tuntenut minkäänlaista suurta tunnetta toista ihmistä kohtaan, jollei vihaa laskettu sellaiseksi. Hän ei osannut varmuudella sanoa, mitä Harry mietti tällä hetkellä hänestä tai heidän suhteestaan. Toisaalta koko asia oli vain ajan ja kohtalon käsissä, mutta Dracon mielestä odottelu tuntui turhalta ja ahdistavalta.

Ajatus siitä, mitä Nott tulisi tekemään, kalvoi Dracon selkäpiitä ja kipitti sitä pitkin aina ylös hiusrajaan ja alas sääriä myöten varpaisiin. Itse asiassa hän pelkäsi isäänsä enemmän kuin Voldemortia; tämän kautta kuolema tai mikä olikaan tulisi ainakin nopeasti. Hänen isänsä oli aivan eri asia. Draco oli tottunut tämän harjoittamaan henkiseen väkivaltaan pienestä lähtien, mutta silti se satutti kerrasta toiseen. Mutta isäänsä ei voinut valita. Valitettavasti Lucius Malfoy oli sen sortin velho, että vain puhdasverisyys peri maan, eikä sitä oltu koskaan kyseenalaistettu hänen kattonsa alla. Draco käpertyi kerälle miettiessään ilmettä isänsä naamalla saadessaan tietää, että verenpetturiksi hänen lähipiirissään osoittautuisi ihminen, josta hän olisi koskaan vähiten kuvitellut.

Hopeainen kyynel vierähti päiväpeitolle Dracon poskea pitkin ja kasteli peiton pieneltä alalta. Draco sulki silmänsä. Hänen ajatuksensa ja häpeänsä häipyivät hengityksen tasaantuessa ja käydessä raskaammaksi. Draco vaipui hiljalleen syvään uneen. Sinä yönä hän ei nähnyt unta. Hänen mielensä oli liian väsynyt siihen.

*

Harry Potter tuijotti paksun lasin sumeana avautuvaa maisemaa, joka näkyi rohkelikkojen poikien makuusalista. Taivas oli kirkas ja ilma sees, mutta pimeä valtasi valon yllä, eikä missään näkynyt pientäkään toivonpilkahdusta edes pienestä valotäplästä linnan tiluksilla. Harry ei tiennyt, kuinka kauan hän oli siinä istunut, eikä hän sen puoleen tahtonutkaan tietää. Seamus oli istunut hänen vieressään pitäen häntä kädestä kiinni itsepintaisesti Harryn nyyhkiessä hiljaa, mutta hän oli lähtenyt jo pitkän aikaa sitten.

Koko tilanne tuntui niin utopistiselta kuin koskaan oli mahdollista. Harry ei ollut koskaan kuvitellut tuntevansa tunteita Dracoa kohtaan, mutta lieni aika hyväksyä se tosiasia. Hän oli yrittänyt työntää ajatuksen pois päästään, niin kuin hän veikkasi Draconkin tehneen. Harry oli kuitenkin huomannut, että elämässä oli usein helpompi myöntää useimmat asiat ja niiden harmittavan karu totuus, kuin työntää ne mielestään kerta toisensa jälkeen.

Harry sipaisi hiuksiaan nopeasti ja nyppäisi yhden irti. Hän nosti sen silmiensä eteen ja katsoi kuinka se kaartui huolettomasti. Hän laski sen kämmenelleen ja puhalsi sen alas. Hän katsoi sitä hetken, mutta nopeasti pimeä nielaisi sen. Harry kääntyi vierellään lepattavan kynttilän puoleen. Sen sydän oli jo lähes kokonaan palanut ja se yritti lyyhistyä alustalleen, mutta piti itseään vielä pystyssä. Harry riisti katseensa kynttilästä ja nosti silmänsä Hedwigiin, joka torkkui pää siiven alla aivan ikkunan vieressä. Harry oli ottanut sen täksi yöksi makuusaliin, koska se oli näyttänyt hivenen sairaalta ja lentänytkin jotenkin masentuneen oloisesti. Ehkä seura teki sille hyvää.

Viimeisenä Harry laski katseensa rullalle käärittyyn pergamentin palaan. Se oli kirje Dracolle, mutta hän ei ollut vielä uskaltanut lähettää sitä. Hän ei tiennyt, kuinka tämä reagoisi. He kumpikin taisivat olla autuaan tietämättömiä toisen tunteista. Harry tunsi jollain lailla velvollisuudekseen tehdä sovinnon ele.

Silmäiltyään kirjettä vielä hetken Harry huokaisi ja ojentautui silittämään Hedwigiä hellästi. Pöllö avasi kirkkaat meripihkan väriset silmänsä ja räpytti hetken katsoessaan Harrya hivenen moittien. Harry hymähti tälle hiljaa ja otti kirjeen käteensä.

”Jaksatko viedä tämän kirjeen Luihuisten tupaan, Draco Malfoylle?” hän kuiskasi ja silitti pöllöä yhä. Tämä näytti hetken kuin olisi harkinnut tekisikö sen vai eikö, mutta Harry luuli, että hänen mielikuvituksena vain leikki. Hedwig ojensi jalkansa ja Harry sitoi kirjeen tämän jalkaan. Hän työnsi ikkunan hiljaa auki ja Hedwig lehahti siitä ulos.

Harry katsoi, kuinka Hedwig kaarsi tornin vierusta pitkin, ja katosi näkyvistä. Nyt ei tarvinnut kuin toivoa.

*

Talven kylmä tuulenvire, hento, mutta ravistava heilutti Harryn mustia hiuksia ja kylmetti hänen kohmeisia, paljaita ranteitaan. Hänen niskassaan karvat nousivat pystyyn hivenen voimakkaamman tuulen henkäyksen ohittaessa hänet ja Tylypahkan linnan ulko-ovet. Harry kuuli hiljaisen kalauksen takaansa ja se säpsäytti häntä hieman. Hän ei kuitenkaan kääntynyt. Hän kuuli hitaiden askelten lähestyvän häntä ja pysähtyvän aivan viereensä. Silloin hän käänsi katseensa ja näki Dracon vaaleat kasvot vierellään, ja tämän harmaiden silmien kysyvän katseen.

Harry antoi itsensä vain katsoa toisen silmiä hetken, kunnes avasi suunsa hitaasti, ja hiljainen kysymys karkasi hänen kylmän kangistamilta huuliltaan. ”Mitä me teemme, Draco?”

Draco katsoi häntä silmää räpäyttämättä tutkimattomalla katseella, ilmeettömillä silmillä. ”Minä...” hän aloitti, mutta hänen äänensä kuulosti särkyvän. ”En halua, että... Että lähdet elämästäni pois”, hän kuiskasi hiljaa.

Dracon vastaus yllätti Harrya. Hänen sydämensä tuntui kääntyvän ympäri ja takaisin hyvin nopeasti. Pala nousi hänen kurkkuunsa, mutta hän nielaisi sen salaamatta sitä. ”Enkä minä tahdo, että sinä lähdet omastani”, hän sanoi yhtä hiljaa kuin vaaleanhiuksinen miehenalku.

He tuijottivat toisiaan hiljaisina sanoja tietämättä tai tekojaan oivaltamatta. Hetken he tutkivat toistensa silmien syvyyttä ja tunnustelivat tuulen vienoa kosketusta kasvoillaan ja käsissään.

Draco huokaisi hyvin hiljaa, ja hänen hengityksensä höyrystyi. Harry odotti tulevaa.

”Sanon tämän nyt niin, että ymmärrät”, Draco sanoi ja näytti yrittävän kerätä rohkeutta sanoihinsa pitäessään pienen tauon. ”Minä en ole koskaan tuntenut näin ketään toista kohtaan, joten tämä on todella jotain aivan uutta. Ja tämä olisi varmasti helpompaa kenen tahansa muun kanssa maailmassa kuin sinun. Sanotaan, että sydän tahtoo, mitä tahtoo. Se on todella totta, mutta en koskaan tiennyt, että se tahtoisi jotain niin...mahdotonta”, hän sanoi katsoen Harrya koko ajan tiiviisti.

Harry tutkaili Dracon kasvojen hienoja, selkeitä piirteitä hetken.

”Minä tahdoin sanoa aivan saman”, Harry sanoi ja pieni hymynkare karkasi hänen suupieliinsä. ”Aivan saman. Olet ihmeellinen, Draco. En voi kiistää sitä. Mutta tuntuu, että meidän suhteemme on tuomittu alusta alkaen”, hän sanoi astuen hieman lähemmäs Dracoa tavoittaen tämän käden ja tarttuen siihen hellästi. Hän tunsi myös toisen ottavan hennosti kiinni ohuilla sormillaan hänen kädestään.

Draconkin suupieliä alkoi koristaa hyvin pieni hymy. ”Mutta mikään ei estä yrittämästä”, hän kuiskasi nostaen toisen kätensä Harryn poskelle ja sipaisi Harryn kasvoja hitaalla liikkeellä vieden sormensa ensin ohimolle, ja siitä poskipään kautta leualle.

Harry sulki silmänsä ja huokaisi hiljaa. Dracon kosketus tuntui liian hyvältä ollakseen totta.

Harry avasi silmänsä ja puri huultaan. ”Ei niin”, hän sanoi ja sipaisi hänkin Dracon kasvoja, tosin nopeammin ja epävarmemmin kuin Draco hänen kasvojaan.

Dracon huulilta karkasi hento huokaus.

Harry ojentautui hieman eteenpäin Dracon tehdessä samoin.

Huulet tavoittivat toisensa ja tuulenvire ja sen suhina katosivat heidän ympäriltään, samoin kuin pihaa peittävä lumivaippa ja taivaan pienet valotäplät miljoonien kilometrien päässä.

He tunsivat vain toisensa, huomasivat vain toisensa ja välittivät vain toisistaan. Hetkeksi koko muu maailma katosi, kun huulet hakivat yhä ahnaampaa suudelmaa ja kieli tavoitti toista yhä hanakammin.

Kädet kietoutuivat kahden vartalon ympärille, ja ne tunnustelivat kiihkeänä aluetta.

Kädet tunnustelivat hiuksia, niskan hermot aktivoituivat huulten karatessa kaulalle ja näykkien sitä hellästi.

Äkkiä toinen käsi otti toisesta tiukasti kiinni johdattaen toista kohti linnaa.

Tarvehuoneelle tulisi käyttöä tänä yönä.

*

Kaksi hahmoa makasi päällekkäin matalalla vuoteella himmeässä valossa, jota loivat kaksi soihtua seinillä. Kuului huokauksia, inahduksia ja peiton kahinaa.

Harry tunsi Dracon huulet kaulallaan ja hänen suunsa päästi huokauksia, jollaisista hän ei ollut koskaan voinut edes haaveilla.

Draco puoliksi makasi, puoliksi istui hajareisin Harryn päällä. Hänen kapeat sormensa tekivät tutkimusmatkaa ympäri Harryn hoikkaa kehoa. Paidan alta paljastui aivan uusi maailma. Se tuntui niin koskemattomalta, niin viattomalta.

Harryn kädet puristivat Dracon paitaa ja nostivat sen helmaa, niin, että tämän vaalean pigmentin omaava iho tuli näkyviin. Draco kohottautui, hän otti paitansa helmasta kiinni ja hänen selkänsä kääntyi pienelle kaarelle hänen heittäessään paitansa päältään ja
viskaten sen jonnekin päin lattiaa.

Draco nosti Harryn paitaa ja vetäisi sen nopealla liikkeellä pois hänen päältään. Harry henkäisi ja puraisi huultaan Dracon painaessa huulensa hänen alavatsalleen ja liu’uttaessaan käsiään hartioista rintaa pitkin vatsalle ja aina vain alemmas.

Draco näykkäisi Harryn kiinteää ihoa navan alapuolelta ja siirsi sormet tämän farkkujen vetoketjulle.

Harry avasi silmänsä hetkeksi ja tajusi, ettei nähnyt mitään. Valtaisa hyvän olon ja nautinnon tunne valtasi hänet, eikä hänen suustaan kuulunut enää mitään muuta kuin pientä hengitystä, joka tiheni.

Harry keräsi sen verran voimia, että sai heilautettua itsensä Dracon päälle.

Draco heitti kätensä päänsä yläpuolelle ja sulki silmänsä Harryn sivellessä ja suudellessa hänen vatsaansa. Hän tunsi vaalean pojan värähtelevän allaan, muttei lopettanut.

Draco antoi Harryn tehdä työtään ja keskittyi nauttimaan olostaan, kun Harry hyvin hitaasti avasi hänen farkkunsa ja ujutti niitä pois hänen jalastaan. Harry meni farkkujen mukana alaspäin Dracon vartaloa.

Huomatessaan tilaisuutensa tulleen Draco työnsi Harryn jälleen alleen. Hän laskeutui Harryn ylle vain mustat bokserit yllään ja hymyili Harrylle raukeasti vetäessään tältäkin farkut jalasta.

Draco laskeutui taas hajareisin Harryn päälle ja suuteli tätä kiihkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän ujutti kätensä toisen niskalle, josta alaspäin hartialle. Käden matka jatkui rintalihaksen yli, josta ylävatsaa ja alavatsaa pitkin. Harry tunsi boksereidensa yläosaa nostettavan, ja käsi vaelsi aina vain alemmas. Harry tunsi menettävänsä viimeisetkin ajatukset päästään, ja hänen suustaan karkasi yhä tiheämmin kiihkeää huokailua. Draco hengitti hänen niskaansa yhtä tiheästi. Kaikki huolet unohtuivat. Sanoja ei tarvittu tässä hetkessä. He kummatkin tiesivät mihin se johtaisi.

Kahdesta vartalosta tulisi yksi.


the end of chapter eighteen

*
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: carr0t - 18.01.2011 21:08:45
Oi, jatkoa. :---- )
Otsikko oli muuten tosi ihana.

En oikein keksi mitään sanottavaa, mutta halusin kuitenkin kommentoida.
Tuo Dracon ja Harryn riidan sopiminen meni jotenkin tosi aidosti ja vakuuttavasti. Olis voinut käydä töksähtävästi.
Sä onnistut säilyttämään mielenkiinnon koko ajan ja tylsiä kohtia ei oo.

Toi loppu oli ihana. Musta toi viimenen lause olisi ollut parempi ilman kursivointia. Ymmärrän, että sitä haluttiin korostaa, mutta tuossa kohtaa se varmasti huomioidaan muutenkin. Mutta käyhän se noinkin. : >

Hyvin kirjoitettu taaskin. :--- ) Teksti oli sujuvaa ja en kirjoitusvirheitäkään bongannut.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: insatiable - 18.01.2011 21:38:28
Kiitos carrot ! :D Itse asiassa betani taisi huomauttaa samasta lauseesta, joten taidan muuttaa sen ilman kursivointia olevaksi, kiitos kun huomautit ! :) Nyt kun itselkin katson, niin näyttää ehkä vähän ... eh :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: MissWeasley - 18.01.2011 22:01:17
Varoitan, tästä kommentista tulee lyhyt...

Muttamutta, ihana luku ja hyvä, että ne sopi :)
Huomaa selvästi kuinka oot kehittyny kirjottajana tän aikana, teksti ei oo enää niin tökkivää ja se on kuvailevampaa ja sujuvampaa :)

Drarry♥ :)

Jatkoa odotellen,

~Missy~
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: Natural - 18.01.2011 22:04:19
Omfff!

Tykkäsin kovasti tästä! tuo Dracon ja Harryn sopiminen onnistu hyvin. Ja OMMAGE! Tää loppuu kohtaargghh!
Tykkäsin kovasti :-* Ja tuota hmm... muuta ei irtoo ku tuo rakentava tuntuu olevan jälleen jossain huitsissa.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: Feliicia - 19.01.2011 18:11:51
Ihanaa kun vihdoinkin tuli uusi luku! Sitä olen kaipaillut. :D

Draco on niin ihana ja miten se kerto ettei se halua Harrya pois sen elämästä. Aivan ihana. :-* Tuleeko tähän enää kaksi lukua?? Voi ei, miksi kaiken hyvän pitää aina loppua? No, kuitenkin turhia murehtimatta toivon uutta lukua :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: Cynder - 19.01.2011 22:18:16
Ihanaa! Jatkoa  :-*

Jee ne sopi riidan! Hyvä pojat (ja varsinkin Harry), nyt ette sitten ikinä enää riitele! :) Thihihi sovinto seksiä ;D

Lainaus
Huulet tavoittivat toisensa ja tuulenvire ja sen suhina katosivat heidän ympäriltään, samoin kuin pihaa peittävä lumivaippa ja taivaan pienet valotäplät miljoonien kilometrien päässä.
Tää oli niin kaunista, varsinkin nuo valotäplät :)

Tykkäilen kovasti, odotan jatkoa (kiitos nopeammin kuin viimeksi :D)

Cynder
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: insatiable - 20.01.2011 00:24:27
MissWeasley: Kiitän kovasti sinua jälleen kommentistasi <3'

Natural: Kiitän !<3'

HarryPotterFan4Ever: Kiitän sinuakin !<3'

Cynder: Kiitän !<3' sovintoseksi on aina jees <;;

Jooo, eli siis ficci loppuu pian, tarkoitus oli saada viimeiset kaksi lukua + epilogi postattua tänne viimeistään kahden viikon kuluessa <!
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: Merrrí - 20.01.2011 00:46:15
Lainaus käyttäjältä: insatiable
Jooo, eli siis ficci loppuu pian, tarkoitus oli saada viimeiset kaksi lukua + epilogi postattua tänne viimeistään kahden viikon kuluessa <!
Tiäks minkälaiset paineet sie nyt loit tälle beta rukalle? :DD Kahdessa viikossa betata kaks lukua. Köh köh, ei varmasti vaikeaa :D Ai niin, onko epilogi vielä samanlainen? :3

Ja jotta ei mene ihan täysin offiksi, sie tiät että mie rakastan tätä yli kaiken, ja tuo viiminen lause oli hieno tuossa luonnoksessa jajaja.. kyllä se noinkin erottuu, keskitettynä ja kursivoituna se oli kans hieno mutta tuo on varmaan vielä parempi ja mie olen ihan sekasin tästä ficistä, ja sen varmaan huomaa näistä jättivirkkeistä :D
Joooooo..
Betasi Merrrí odottaa innolla sitä uutta lukua laatikkoon ja lähtee katsomaan jos saisi kirjoitettua jotaki siihen haasteeseen (mulla on tosi hienot ideat päässä mutta yritäpä saada niitä paperille järkevästi ja ei- angstisesti...). ♥
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: insatiable - 20.01.2011 09:20:31
Ahaha :D Pyydän anteeksi :'> Jos yrittäisin vaikka lähettää molemmat luvut yhdellä kertaa, niin voisi helpottaa, ja epilogi on edelleen samanlainen, en ole halunnut muuttaa sitä suuntaan enkä toiseen :)

Kiitän sinua pitkistä virkkeistäsi Merrríseni <3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: Trixie - 20.01.2011 17:01:39
Huomasin etten ole kommentoinut tätä pitkään aikaan.
Pidän tästä edelleen, onneksi pojat sopivat tuon riitansa.
Olet selvästi kehittynyt kirjoittajana tämän ficin aikana   :)
Onko tähän tosiaan tulossa enää kaksi lukua ja epilogi, nyyh.

Jatkoa odotellen,
Trixie
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: insatiable - 21.01.2011 15:41:53
Kiitos paljon !<: joooo, on tosiaan tulossa vain niin vähän <3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: SWEETLITTLECUPCAKE - 21.01.2011 19:30:52
iiiiiiiii, ihana (: ♥

no jatkoa varmaan näkyy piakkoin, teheeee (;
ja anteeksi, että tuli nyt näin lyhyt kommentti o: perjantai fiilis nääs ♥

-SWEETLITTLECUPCAKE
Otsikko: Vs: Olethan totta? 18/2o, 18.o1.2o11.
Kirjoitti: insatiable - 23.01.2011 18:38:48
Tässä 19. luku, olkaa hyvä !<: Varoituksen sanasena ; tiedossa pientä draamaa !!


*


19. Tumma taivas tanssii totuuden tahtiin


Sovinnon jälkeisen yön ja siitä seuraavan hyvän olon tunteen ja rentouden aiheuttaman välinpitämättömyyden jälkeen Harryn ja Dracon välillä ei ilmennyt suurempia konflikteja. Tylypahkalaiset olivat ilmeisen pettyneitä tähän poutaiseen ilmapiiriin, joka koulussa vallitsi, ja yksi jos toinenkin oppilas yritti vähän väliä pistää jonkinlaisen skandaalin pystyyn, usein siinä onnistumatta. Koulun ehdoton ykkösseuranta keskittyi edelleen Harryn ja Dracon suhteeseen ja aina, kun jotain siihen liittyvää tapahtui, tieto levisi päätä huimaavaa vauhtia jokaiselle koulun jäsenelle, aina henkilökuntaa ja kotitonttuja myöten. Ainoa suuri tappelu vähän ajan sisään käytiin Dracon ja Theodore Nottin välillä, joka huhujen mukaan päättyi siihen, kun Draco usutti huispauskentällä vuorenpeikon Theon kimppuun, joka säikähtäneenä pakeni Kiellettyyn metsään, jossa kentaurit potkivat hänen naamansa ruhjeille. Totuus ei mennyt aivan näin, mutta kukaan ei suostunut kuuntelemaan, että todellisuudessa Draco oli heittänyt Nottiin polttoherjan, joka oli tästä järkyttyneenä juossut luutavajaan, jossa hän vahingossa tönäisi luudat päälleen suurella kolinalla.

Draco ei ollut saanut Nottista mitään irti, vaikka oli kuinka uhkaillut tätä. Nott oli pysynyt visusti hiljaa ja todennut vain, ettei ollut tehnyt mitään muuta, kuin vieraillut sairaan tätinsä luona. Vaikka Draco ei suostunut uskomaan häntä, ei hän jaksanut vaivata päätään asialla enää lainkaan, koska mitään pahaa ei ollut ainakaan vielä ilmaantunut. Ehkä Nott todella ei ollut vain uskaltanut sanoa mitään, tai sitten kukaan ei uskonut häntä.

Tiistaiaamuna, ensimmäinen päivä maaliskuuta taivas oli päättänyt, ettei kukaan tule unohtamaan tätä talvea. Pakkanen oli laskenut yöllä kolmenkymmenen asteen huonommalle puolelle, ikkunasta katsoessaan näki vain valkeaa tuprutusta eikä sisälle linnaan tullut minkäänlaista valonsädettä vielä puolenpäivän jälkeenkään. Jopa Hagrid oli joutunut raivaamaan tiensä itselleen ja Toralle sisälle linnaan, koska hänen oma mökkinsä oli joutunut armottomasti lumen valtaamaksi, osittain myös sisäpuolelta. Oppilaiden päivää se ei kuitenkaan liiemmin haitannut. Koska tie Hagridin mökille ja samaten kasvihuoneille oli tukossa joka puolelta, ei yrittitiedon tunneista tai taikaeläinten hoidon opetuksesta ollut tietoakaan. Tyrmissä järjestettävät liemien tunnit oli myös peruttu, koska lämpö luokassa oli kymmenen pakkasastetta, ja tunnista olisi mennyt puolet ainoastaan ainesten sulattamiseen. Opettajat tuntuivat myös potevan jonkinasteista lumimasennusta, joten koska kolmen muun opettajankaan tunteja ei voinut pitää, eivät loputkaan vaivaantuneet saapumaan opetusta varten paikalle. Joka puolelle linnaa oli vain aamunaikana ilmestynyt satakunta julistetta, joissa pahoiteltiin opetuksen vajavaisuutta tänä maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Varsinkin Harry ja Draco olivat postiviisesti yllättyineitä tästä yhtäkkisestä pakastumisesta ja lumen tulosta. He olivat edellisenä yönä raahautuneet rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen viiden aikaan aamulla. He olivat harrastaneet tätä jo jonkin aikaa, aina sovinnostaan asti. Edellisenä iltana he olivat aikoneet juoda vielä kupilliset kaakaota ja mennä sitten nukkumaan Harryn sänkyyn, mutta suunnitelmassa oli suuri porsaanreikä, joka esiintyi nimellä väsymys. Ensimmäisenä heistä oli herännyt Draco, joka alkoi erottaa ympäröiviä ääniä noin kahdeksan aikaan. Hän herätti samalla Harryn, ja he tajusivat olevansa edelleen oleskeluhuoneessa sillä samalla sohvalla, jossa olivat yön pikkutunneilla hetkeksi sulkeneet silmänsä.

"Pirhana", Harry sanoi ääni painoksissa. "Mitä kello on?" hän kysyi ja hapuili silmälasejaan, joita ei kuitenkaan erottanut tai saanut käsiinsä. Koko ympäröivä maailma oli valitettavan sumea.

Harry tunsi Dracon liikahtelevan vieressään, kun tämä nousi istumaan. "Hoi! Sinä! Juuri sinä! Mitä kello on?" Harry kuuli Dracon huutavan jollekulle.

Pienestä äänestä ja vingahtamisesta päätellen se oli ykkös-, tai kakkosluokkalainen tyttö, joka kertoi kellon olevan viisi yli kahdeksan.

Harry tunsi vihdoin silmälasinsa kätensä kohdalla lattialla napaten ne nopeasti käteensä ja työnsi ne heti päähän. Hän räpytteli hetken ja erotti sitten Dracon, joka istui naama häneen päin.

"Tunnit alkaa alle tunnin päästä! En jaksa, minua väsyttää..." Draco marisi ja pöyhi hiuksiaan.

Harry haukotteli ja nyökytteli näyttääkseen olevansa samaa mieltä. Hän katsoi Dracoa tarkemmin, ja tämän silmänalusia koristivat tummat varjot. Hän kuitenkin hymyili suloisesti.

"Viime yö oli... Aika kiva", Draco sanoi hiljaisesti ja nuolaisi ylähuultaan.

Harry vilkaisi olkansa yli. "Siinä olet totta vie oikeassa", hän sanoi ja huokaisi sulkien silmänsä. "Tästä alkaa tulla jo tapa", hän sanoi ja hymyili.

Draco nosti itseään hiukan jotta ylettyi suutelemaan Harrya.

Heti heidän irrottauduttuaan, vähän matkan päästä kuului korviahuumaava huuto.

"TÄMÄ EI SIIS NIIN OLE TOTTA EI VITTU OLE TOTTA!"

Heti huudon jälkeen kuului järkyttävää töminää, kun joku juoksi portaat alas. Harry ja Draco käänsivät päänsä äänen suuntaan ja pian
Ron syöksähti portaikosta oleskeluhuoneeseen ja riensi ympäriinsä pomppien ja hyppien. Harry ja Draco eivät saaneet sanaa
suustaan. Ron huomasi heidät ja pysähtyi niin äkkiä, että se näytti pelottavalta.

"Onko jokin hätänä?" Ron kysyi leveä hymy huulillaan.

Harry pyöritti päätään. "Ei tässä mitään. Meinasin kysyä sinulta, että onko sinulla kaikki kunnossa?"

"Minulla on kaikki enemmän kuin kunnossa! Etkö ole jo kuullut? Tänään ei ole oppituntuja ollenkaan!" Ron huudahti ja riensi muotokuva-aukolle. "Ja muista mikä päivä tänään on!" hän sanoi ja oli jo astumassa ulos, kun hän äkkiä käännähti nopeasti poikiin päin. "Kysyisin, mitä tuo tekee täällä, mutta tarkemmin ajateltuna en ehkä haluakaan tietää", hän sanoi kuin itsekseen viitaten Dracoon, ja paineli sitten ulos.

"Jes", Draco sanoi hiljaa ja ponkaisi ylös sohvalta. "Enää ei väsytä ollenkaan!" hän sanoi ja lähti kohti suuaukkoa hänkin. Harry sen sijaan istui sohvalla ja mietti.

"Mitä nyt?" Draco kysyi kärsimättömästi.

Harry pyöritti päätään. "Mitähän helvettiä minun pitäisi muistaa..." hän sanoi ja yritti pinnistää muistiaan, jotta muistaisi päivän merkityksen. Sitten hän äkkiä hätkähti ja löi itseään päähän niin, että jysähti. Draco säikähti, ja syöksähti lähemmäs Harrya, joka sen sijaan ponkaisi ylös sohvalta. "Ron täyttää tänään seitsemäntoista !" hän huudahti kauhuissaan.

Draco kohautti harteitaan ja katsoi Harrya kysyvästi. "Niin?" hän kysyi ja otti Harrya kädestä vetäen tämän ylös.

Harry katsoi Dracoa kauhuissaan. "No onhan hän sentään paras ystäväni, jos et muista?" hän sanoi ja katsoi Dracoa nyt kuin tämä olisi
ollut tyhmä.

Draco nosti kätensä ilmaan. "Anteeksi, anteeksi", hän sanoi ja suuteli Harrya hellästi.

Harry kiemurteli pois Dracon halauksesta ja lähti kävelemään ajatuksiinsa hautautuneena ulos oleskeluhuoneesta. Draco näytti kieltä hänen selkänsä takana ja lähti perään.

"Typerä Weasley pilaa aina kaiken..." Draco marisi ja työnsi kädet syvälle taskuihinsa.


*

Päivä kääntyi iltaan. Ron oli toitottanut kaikille syntymäpäivästään, tai kaikille niille, jotka jaksoivat niitä riemunkiljahduksia kuunnella. Täysi-ikäisyys oli Ronille iso asia, ja hän oli päättänyt näyttää sen vetäisemällä yksinään pullollisen tuliviskiä. Harryn onneksi hän ei ollut tietoinen syntymäpäivälahjastaan, jonka vuoksi hänen ei tarvitsisi juhlia ja juoda yksin. Harry oli häthätää päättänyt järjestää Ronin kunniaksi juhlat Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Siispä, kun ilta tuli houkutteli Hermione Ronin pois tornista sillä verukkeella, että hän tarvitsi apua kotitonttujen auttamisessa. Ron oli marissut, ettei tahtonut viettää iltaa kotitonttujen kanssa, muttei kuitenkaan kehdannut laittaa enää vastaan, kun Hermione tirautti muutaman krokotiilin kyynelen.

Harry säntäili edes takaisin oleskeluhuoneessa järjestellen laseja, pulloja, ruokia ja juomia sekä koristeita paremmin. Draco ei edes viitsinyt esittää kiinnostunutta, joten sen sijaan, että olisi auttanut Harrya tai edes jutellut muiden kanssa, hän oli jo aloittanut omat juhlansa epäilyttävän näköisen pullon kanssa. Harry ei ehtinyt sen kummemmin kiinnittää asiaan huomiota, koska kellon viisari näytti uhkaavasti kahta minuuttia vaille yhdeksää. Hermionen oli määrä tuoda Ron takaisin tasan kello yhdeksän.

"Harry! Harry!" kuului hätääntynyt ääni jostain, ja Harry kääntyi salamannopeasti äänen suuntaan huomaten Colin Creeveyn juoksevan häntä kohti kamera kaulallaan villisti pomppien.

"Niin, Colin?" Harry kysyi ja asetti taas pari pientä lasia nurkassa seisovalle pöydälle.

"Saanko minä kuvata, saanhan?" Colin kysyi kovin pikkupoikamaisesti.

Harry kohautti harteitaan ja hymyili hermostuneesti. "Sen kuin vaan, ei kukaan sitä kiellä", hän sanoi.

"Poikaystäväsi kielsi kyllä", Colin sanoi ja kääntyi pois mumisten itsekseen.

Harry pyöräytti silmiään ja käänsi vihaisen katseensa Dracoon, joka istui takan edessä nojatuolilla ja oli ilmeisen syventynyt omiin ajatuksiinsa. Harry lähti astelemaan rivakasti hänen luokseen, muttei ehtinyt pitkälle, kun muotokuva-aukon toiselta puolelta kuului kova pamaus.

"Se oli merkki! He tulevat!" Harry huudahti ja kaikki hiljenivät kääntyessään aukon suuntaan.

Harry oli suunnitellut juhlat erään jästielokuvan mukaan, jonka oli nähnyt joskus nuorempana Dursleyillä. Siinä ja monessa muussakin heidän katsomassaan elokuvassa juhlat järjestettiin niin, ettei itse juhlakalu tiennyt siitä etukäteen mitään. Harry veikkasi, että vaikka oli ollut ilmeisen selvää, että jotain oli ollut tekeillä, ei Ron silti osannut aavistaa mitään. Osittain Harry oli käyttänyt apunaan myös muistoaan juhlista, jotka oli järjestetty häntä varten neljäntenä vuonna, kun hänet oli valittu koulun neljänneksi kolmivelho-ottelijaksi. Niitä juhlia hän ei kuitenkaan tahtonut muistella.

Muotokuva-aukko heilahti auki, ja Ronin naama putkahti esiin. Koko huone tuntui räjähtävän, kun kaikki huusivat kuka mitäkin, josta tuloksena syntyi vain yhtä sanojen sekamelskaa.

Harry riensi Ronia vastaan, joka näytti kuin puulla päähän lyödyltä. "Mitä helvettiä?" hän sai kähähdettyä, kun Harry oli halannut häntä. Hermione astui heidän takaansa ja hymyili Harrylle säteilevästi.

"Ajattelin, ettei sinun tarvitsisi juhlia ihan yksin", Harry hymyili, ja Ron katsoi häntä hento hymy huulillaan.

"En tiedä mitä sanoa.... Harry. Kiitos", Ron sanoi ja halasi Harrya niin lujaa, että hänen selkänsä rasahti ilkeästi, ja palleasta karkasi ilma. Hermione naurahti ja taputti Harrya olkapäälle kävellessään kohti muita, jotka olivat jo aloittaneet pidot.

Harry työnsi Ronin irti itsestään.

"Nauti nyt", Harry sanoi ja viittasi Ronia menemään muiden onniteltaviksi. Ron teki työtä käskettyä ja juoksi joukon keskelle villisti huutaen. Harry katsoi hetken hänen peräänsä ja nauroi.

Sitten hän kääntyi taas Dracoon päin. Hän käveli tämä luokse ja istahti viereiseen tuoliin.

"Onko jokin hätänä?" Harry kysyi ottaen Dracoa kädestä kiinni.

Draco hymähti ja pudisti päätään katsoessaan Harrya. "Ei, ei ollenkaan", hän sanoi ja antoi Harrylle pusun poskelle. "On ihanaa nähdä, kuinka paljon näet vaivaa tuon -" hän osoitti Ronia, "- eteen", hän jatkoi ja katsoi Harrya ihastuksen täyttämällä katseella.

Harry hymyili hiukan vaivaantuneesti. "Tekisin sinun eteesi yhtä paljon, ja vielä enemmän", hän sanoi ja puristi Dracon kättä.

Draco hymyili. "Haluatko sinä?" hän kysyi ja nosti pulloa kädessään.

Harry katsoi hieman epäröiden pulloa. "Hmm. Mitä se on?" hän kysyi.

"Se on jotain jästien juomaa, jota kutsutaan rummiksi tai jotain sellaista, en ole aivan varma, mutta alkoholia siinä on", hän sanoi katsellen pulloa tarkasti. "Nappasin sen Deanilta, taitaa olla jo tarpeeksi päissään. Aika paskaa tämä on..."

Harryn ilme kirkastui. "Aa! Tarkoitat varmaan rommia!" hän sanoi ja vetäisi pullon Dracon kädestä. Ja totta tosiaan, pullossa luki 'rommi'.

Draco katsoi Harrya kysyvästi. "Miten sinä sen tiedät?" hän kysyi.

Harry loi Dracoon tyhmän katseen. "Minä olen asunut koko pienen elämäni jästien keskellä, jos et muista", hän sanoi ja otti pullosta huikan. Se oli lähes yhtä pahaa kuin tuliviski, mutta hän ei antanut sen haitata, vaan yritti näyttää siltä, kuin nauttisi siitä.

"Ai niin", Draco sanoi ja nyppäisi rommin itselleen nielaisten sitä ahnaasti.

Harry katsoi Dracoa, kun tämä nieli rommia, kuin vanhakin tekijä. Jostain hänen sisältään huokui lämmön tunne, joka antoi hänelle käskyn sanoa Dracolle jotain. Hän ei kuitenkaan saanut suutaan avattua ja kakistettua ulos niitä kolmea sanaa, jotka hänen sisimpänsä käski. Hänen suunsa ja järkensä harasivat vastaan. Hän kävi hyvin pienen, mutta hyvin todellisen hetken taistelua päänsä sisällä. Hetki oli ohi, kun Draco nosti pullon pois huuliltaan. Harry hymyili taas normaalisti.

"Käyn katsomassa, miten Ronilla menee", Harry sanoi ja antoi tuolista noustessaan Dracolle hennon pusun otsalle.

Draco jäi katsomaan Harryn menoa. Hänellä oli aivan ihanaa juhlissa, ja aina niin epätodellisen hauskaa ja täydellistä Harryn kanssa.
Hänen teki niin mieli tunnustaa tälle tunteensa, muttei pystynyt siihen. Hänen kuorensa oli yhä liian kova ja ylpeä. Jos hän koskaan sanoisi, mitä tunsi, täytyisi Harryn sanoa sen ensin.

Draco nousi tuolista ja käveli ikkunan luo. Lumisade oli hellittänyt aivan pikkuisen, ja taivaasta saattoi erottaa jo pienen kaistaleen sieltä täältä. Hän nojautui ikkunalautaa vasten ja tuijotti lumisadetta. Juuri sillä hetkellä tuntui, ettei mikään voisi mennä pieleen.
Aivan kuin mikään ei koskaan voisi erottaa häntä Harrysta. Kaikki tuntui olevan niin helppoa juuri nyt.

Tunne oli hyvin lyhytkestoinen, sillä pian hän kuuli takaansa äänen, joka kuului Harrylle, ja joka tärisi raivosta.

"Draco. Mitä nämä ovat?"

Draco kääntyi katsomaan kysyvästi ja näki Harry pitelevän oikeassa kädessään pergamenttinippua. Siinä oli ainakin kaksitoista
pergamentinpalaa.

"Mitä ne ovat?" Draco kysyi Harrylta myös.

Harry katsoi Draco hyvin paha katse silmissään. "Minä kysyin sitä juuri sinulta", hän sanoi ääni raivoa tihkuen.

Draco kohautti harteitaan. "En ole koskaan nähnytkään", hän sanoi.

Harry naurahti pilkallisesti, ja Draco kavahti hieman kauemmas. Hän oli oppinut, että tuo naurahdus tiesi vain todella suurta
raivonpurkausta. "Sinä et siis tiedä, kuka on Honey Derval? Etkö todella tiedä?" hän kysyi ja astui yhden uhkaavan askelen lähemmäs, kun huomasi Dracon silmien laajentuvan.

"T-tiedän kyl-lä", Draco sanoi ja nielaisi kauhuissaan. "Tämä ei ole mahdollista", hän sanoi hyvin hiljaa, kuin itsekseen. Ei Harrylla voinut olla...

"Mikä ei ole mahdollista? Nämä kirjeet?" Harry kysyi äänen käydessä aina vain raivokkaammaksi ja se myös koveni pikkuhiljaa.

Draco ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Totta oli, että hän tiesi, kuka on Honey Derval. Totta oli, että hän tiesi, mitä nuo kirjeet pitivät sisällään. Totta oli, että jokainen sana niistä oli täyttä todellisuutta. Mutta se mitä hän ei tiennyt, oli, kuinka Harry oli saanut kirjeet käsiinsä.

"No?" Harry kysyi hänen silmiensä lyödessä liekkiä ja heilutellessaan pergamentin palasia kärsimättömänä.

Draco haukkoi henkeään ja puri huultaan. Hän tunsi kyyneleiden tekevän tuloaan, joten hän käänsi päänsä pois päin Harrysta. Tuska korvensi hänen sisintään. 

Honey Derval oli Dracoa vuoden vanhempi tyttö, jonka isä oli Dracon isän lähimpiä ystäviä. Draco ja Honey olivat tutustuneet jo kolmen vuoden iässä, ja heidän vanhempansa olivat jo luultavasti lasten ollessa leikki-ikäisiä, päättäneet näiden yhteisestä tulevaisuudesta. Honey ja Draco olivat ikäänkuin kasvaneet toisiinsa kiinni, ja heillä oli hyvin tiivis suhde, joka oli edellisenä kesänä syventnyt muuksikin kuin ystävyydeksi, enemmän kylläkin Honeyn puolelta. He olivat viettäneet neljä yhteistä yötä juuri ennen Dracon paluuta Tylypahkaan, ja Honeyn paluuta Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskeli Connecticutissa sijaitsevassa taikakoulussa. He olivat käyneet koko vuoden kirjeenvaihtoa, eikä Dracolla ollut missään vaiheessa ollut rohkeutta kertoa Harrysta. Hän oli pitänyt Honeya siinä uskossa, että seuraavana kesänä he tapaisivat jälleen, ja jatkaisivat siitä, mihin olivat jääneet. Draco oli ehtinyt jo
unohtaa Honeyn lähes kokonaan, mutta joku muu oli ilmeisemmin päättänyt, että asiaa ei unohdeta näin helpolla.

"Ha-Harry minä voin selittää..." Draco aloitti anelevasti kääntyessään taas Harryyn päin.

Mutta Harry näytti armottomalta. "Ei Draco. Et voi", hän sanoi ja katsoi kirjeitä vihaisena. "Mutta sen minä voin sanoa, että mahtaa olla muija, kun hän 3.11. lähettämässään kirjeessä sanoo 'en voi odottaa, että saan painaa huulesi omillesi ja hyväillä -", hän lopetti kesken lauseen ja sulki silmänsä.

Harry viskasi kirjeen kädestään lattialle ja vetäisi nipusta uuden. "Viikkoa myöhemmin hän taas sanoo 'kuinka ihanaa kuulla, että ikävöit minua' ja plaa plaa ja sitten 'minäkö seksikkäin koskaan tapaamasi? Älä naurata...", hän luki kirjettä sanasta sanaan ja viskasi senkin lattialle.

Harry vetäisi taas uuden kirjeen. "Tämä lienee ehkä paras", hän sanoi, ja näytti kirjettä, johon oli päivätty 11.2. Kun Harry alkoi taas lukea, Draco erotti hänen äänensä tuskaisen värinän. "En voinut uskoa, kun luin kirjeestäsi, ettet ole koskaan tuntenut ketään muuta kohtaan näin. Voi Draco, olet koko elämäni", Harry päätti kirjeen ja katsoi sitä hetken. Sitten hän nosti katseensa Dracoon, joka seisoi edelleen kuin jähmettyneenä paikoillaan sanomatta sanaakaan.

 "En tiedä, kuka tämä Honey on, enkä haluakaan tietää", hän sanoi ja paiskasi kirjeet Dracon käteen. "En nyt, enkä koskaan", hän päätti kohtalokkaasti, ja astui pois Dracon edestä.

Draco katsoi Harrya voimattomasti, ja armoa pyytäen. "M-mutta... En ole voinut muuta", hän sanoi ääni katkonaisena ja karheana. "S-sinä et tie-dä millaista tämä on..."

Harry pudisti päätään. "Enkä voi tietääkään, jos et koskaan kerro minulle", hän kuiskasi. "Mene pois", hän jatkoi ääni tutkimattomana. Se ei ollut vihainen, eikä suuttunut. Se ei ollut rakastava eikä lämmin. Se oli pettynyt.

Draco yritti tutkia Harryn silmiä, mutta ne tuijottivat häntä säälimättömänä ja kylmästi. Hän ei edes yrittänyt tehdä mitään. Hän vain seisoi ja katsoi Dracoa kylmästi.

Draco yritti vielä. "Olen meinannut tehdä koko jutusta lopun, eikä se merkkaa mitään, Harry... Minä olen sinun kanssasi, vain sinun," hän sanoi epätoivoisesti ja yritti ottaa Harryn kädestä kiinni, mutta tämä vetäisi omansa pois hyvin nopeasti.

"Näyttää siltä, ettet ole koskaan ollut vain minun kanssani", Harry sanoi ja puraisi huultaan. Ei seksikkäästi, vaan vihaisesti ja pettyneesti, joka kieli siitä, että hän voisi pian hyökätä Dracon kimppuun. "En tiedä, mitä nämä kirjeet tekivät minun sängylläni, mutta näyttää siltä, että joku todella halusi näyttää minulle todellisen luontosi", hän jatkoi, muttei katsonut Dracoon päin.

Draco tuijotti Harrya erottaen silmäkulman kimalluksen. Draco tunsi kosteuden myös omissa silmissään, mutta kyynelet eivät edes yrittäneet valua alas. Ne aivan kuin pidättelivät itseään. Tuska Dracon sisällä ei olisi pystynyt purkautumaan edes kyynelvuon saattelemana.

"Mutta onneksi näin sen nyt", Harry sanoi vielä.

Sen koomin, mitään muuta enää sanomatta Harry kääntyi ympäri häipyen nopeasti muiden rohkelikkojen sekaan.

Draco yritti erottaa Harrya muiden seasta, muttei erottanut edes mustia hiuksia tai otsan arpea. Hän kääntyi muotokuva-aukolle päin
lähteäkseen. Hän käveli hitaasti, kuin odottaen, että Harry ottaisi hänet vielä kiinni.

Draco otti viimeisen askelen aukolle, jolloin se heilahti auki. Hän pysähtyi vielä, muttei katsonut taakseen, koska osasi odottaa Harrya.

Hän odotti turhaan. Harry ei tullut, ei ottanut Dracoa hartiasta kiinni, eikä kääntänyt häntä ympäri. Hän ei tullut pyytämään selitystä, eikä kysymään, oliko Draco ollut todella tosissaan hänen kanssaan.

Tämä oli se hetki, josta tiesi, ettei mitään enää ollut tehtävissä. Se hetki elämässä, kun tietää jonkin olevan ohi. Kun luottamus, usko, toivo ja muu on menetetty. Jos Harrya ja Dracoa oli koskaan todella ollutkaan, ei ollut enää.

*

Lumisade oli heikentynyt jo hyvin pieneksi tihkutukseksi. Taivas pysyi kuitenkin tummana, ja tuuli oli viileää ja hentoa. Linna oli pimeä ja äänetön.

Draco seisoi Tähtitornissa ikkunalautaa vasten ja tunsi tuulen henkäyksen poskellaan. Se silitti hänen sileitä kasvojaan, ja nosti yksittäisiä hiuksia tanssimaan hänen otsallaan.

Draco vilkaisi alaspäin, muttei erottanut maata. Oli liian pimeää, maankamara oli liian kaukana, ja hän seisoi liian korkealla.

Draco nosti kätensä, jossa hän piteli edelleen Honeyn kirjeitä. Hän rutisti niitä. Hän ei tahtonut enää koskaan kuulla Honeysta. Ei enää koskaan. Eikä myöskään siitä henkilöstä, joka oli kirjeet Harrylle toimittanut.

Mutta sehän oli päivänselvää. Ei Nott ollut Pimeyden Lordille kielinyt, eikä sen koomin myöskään muille kuolonsyöjille. Ei. Hän oli astellut Dracon isän puheille ja kertonut. Kukaan muu ei tiennyt Dracon ja Honeyn kirjeenvaihdosta kuin Dracon isä. Hän lieni kertonut Nottille kirjeistä, mutta vahingossa. Nott oli niin läpeensä mätä ja paha ihminen, eikä hän koskaan iloinnut muiden onnesta.
Draco nosti leukaansa ja sulki silmänsä.

Hän ojensi kätensä, jossa kirjeet olivat. Hän nosti käden ikkunan ulkopuolelle ja avasi nyrkkinsä. Tuuli repäisi kirjeet hänen kädestään ja Dracon avatessa silmänsä, oli se kuljettanut ne jo kauas Dracon silmien kantamattomiin.

"En voi nähdä, mutta en myöskään unohtaa", Draco kuiskasi pimeyteen.

*

Kukaan ei sitä nähnyt, eikä tiennyt, ei osannut aavistaa, kun Lucius Malfoy istuutui vaimonsa viereen pehmeälle sohvalle, takkaa vastapäätä.

"Teimmekö oikein, Lucius?" Narcissa kysyi kääntämättä katsettaan mieheensä.

Lucius piti päänsä yhtä lailla takkaan päin vastaten eleettömästi. "Näin on parasta", hän sanoi pitäen pienen tauon. "Parasta meille kaikille", hän jatkoi hiljaisella, käskevällä äänellään ja kohensi tulta taikasauvallaan.

Narcissa huokaisi niin hiljaa, ettei edes Lucius kuullut sitä.

"Haluan vain, että Draco on onnellinen", hän sanoi hiljaa ääni väristen hennosti.

Lucius otti vaimoaan kädestä kiinni katsomatta kuitenkaan vieläkään häneen. "Niin minäkin. Eikä hän koskaan olisi sitä Potterin kanssa."

Narcissa nyökkäsi vaiteliaana. "Mistä keksit tämän?" hän kysyi pieni epävarmuuden häivähdys äänessään.

Lucius puristi vaimonsa kättä hieman kovempaa. "Nott. Dracon tupakaveri. Kelpo lähetti ja kotitonttujen lahjoja
."


the end of chapter nineteen

*
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: Natural - 23.01.2011 19:07:38
OMG!

Tykkässin luvusta todella paljon! Argh! Oon vihanen Nottille >:(! Just ku Harryllä ja Dracolla alko mennä hyvin.
Oottelen jatkoa ja yhyy tää loppuu kohta :'(.

Kiittäen ja kumrtaen,
Natural

P.S Rakentava karkas taas.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: carr0t - 23.01.2011 23:47:41
No voi paska. Ei noin saa tehdä. Paitsi että ihan hyvä kuitenkin, kun teit niin saadaan vähän mutkia matkaan. Ja mikäs sen parempaa.
Jotenkin tosi luciusmaista yrittää tuhota Dracon ja Harryn suhde ja tuo Narcissan kommentti sopi niin sille. Äitimäinen ja huolehtivainen, mutta toimi kuitenkin kuin Malfoy.
Paitsi että voisi ajatella, että Lucius olisi pistänyt Harryn lihoiksi jos kerran suhde tuhotaan. Tai ei ehkä kuitenkaan. Heh.
Nuo Honeyn kirjeet tuli vähän liian äkkiä. Olisi ollut parempi, jos ne olisi mainittu jossain aiemminkin.

Ron oli kyllä niin IC ainakin minun mielestäni. Kyllähän siitäkin omahyväisyyttä löytyy, kun aihe löydetään.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: insatiable - 24.01.2011 00:11:45
Natural: tack soooo mycket för dig !<3'

carrot: Oh no ! Laitoin tarkoituksella koko Honeyn vasta nyt, mutta ää :( toivottavasti koko idea ei ole nyt ihan ruined :) Kiitän kommentistasi, ja ihanaa, kun rakentaavakin löytyi !<3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: Cynder - 24.01.2011 17:50:16
Niisk..  :'( tää oli tosi surullinen luku. Alku ei niinkään, mutta loppu senkin puolesta.

Lainaus
"En voi nähdä, mutta en myöskään unohtaa", Draco kuiskasi pimeyteen.
Voih tää oli niiiin kauniisti sanottu! Jotenki sillee nii haikee ja surulline ja sitte toisaalt toooooosi kaunis! En oikee osaa sanoin kuvailla tätä, mutta meni kylmät väreet ja kaikke ja yhyy, oon nii huono kuvailee :D:D

Lainaus
"Minulla on kaikki enemmän kuin kunnossa! Etkö ole jo kuullut? Tänään ei ole oppituntuja ollenkaan!"
Varmaan kumminkin oppitunteja.

Tykkäilen superisti ja kohta tulee itku, kun tämä loppuu! :( voisiko tätä jatkaa vielä toisilla kahdellakymmenellä luvulla  ;D

Juu sellaista tällä kertaa kiitos kiitos tästä!

Cynder
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: Merrrí - 24.01.2011 18:08:15
Lainaus
"Minulla on kaikki enemmän kuin kunnossa! Etkö ole jo kuullut? Tänään ei ole oppituntuja ollenkaan!"
Varmaan kumminkin oppitunteja.
Arh! En olekaan täydellinen, damn >:

Komppaan muuten Cynderin ajatusta :D Hyvä ajatus, jos vain olisi ideaa siihen :D

Ai niin, mie olen taas täällä häiriköimässä >: Mutta kuiten, mie lupaan taas sellaisen jättipitkän kommentin, kunhan tämän saat loppuun saakka, yritän kehitellä sitä tässä omissa ajatuksissa, paitsi ei onnistu.
"Pientä" draamaa - olisi parempi kuvaus tälle luvulle. Ainakin minun mielestä, tässä sitä oli varmaan eniten kuin muihin lukuihin vertaa. Mutta ei haittaaaaaa!
Eh.. Joo, voisin taas hiipiä nurkkaan kirjoittamaan tuota mikä jäi äsken kesken.. :D
Din beta Merrrí (kolmea kieltä, jei! :D)

//HÄPEÄN! >: Spinoff, joo! Kirjoitat sellaisen tosi söpöstysficin ja sitten me muut saadaan palvoa sitä! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: insatiable - 24.01.2011 18:30:46
Kiitän teitä !!<3' Hehhee, mistähän saisin idean jatkoficciin ? :'> Spin off - fic tms :D

Ootsä kyl aika huono ku et huomannu tota virhetä, sanotko itseäsi betaksi, häpeä .... EI VAA !! :D Korjailen tuon tuonne kaikessa hiljaisuudessa ^^
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: MissWeasley - 24.01.2011 22:58:45
Oioi, eiei, aiai!
Voi Luciusta, Voi Dracoa, Voi Harrya :(

Kyllä Harry ja Draco palaa yhteen, jaksan uskoa parempaan huomiseen :)

Jatkoa äkkiää, enää yks luku ja epilogi? :o

Eiei, ei kyllä hyvä heilu, jos Draco ja Harry ei sovi ja palaa yhteen eiei!!

Anteeks kauhiasti tää sekava kommentti, mutta mutta...

Tykkäsin ihan hirveesti tosta sun kuvailusta varsinkin tuolla alussa, ihana varsinkin toi "Talvi oli päättänyt, että kukaan ei unohtaisi tätä taleva..." tai jotenkin noin :D

Vielä noi puheenvuorot vähän tökkii, mutta eiköhän sekin siitä parannu ajan myötä ;)

Jatkoa odotan! ♥ :)

~Missy~
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1. !!
Kirjoitti: Feliicia - 25.01.2011 16:55:02
Tä on maailman paras ficci!  :DUusi luku oli toosi hyvä :-*. Tyhmä Lucius ja Nott kun meni pilaamaan Harryn ja Dracon suhteen kokonaan >:(
Mäkin uskon parempaan huomiseen kuten MissWeasley. Kyllä ne palaa yhteen, muuten on eieieieiei, epätoivoinen olo.
Mutta kirjoita jatkoa niin pääsen jännityksestä. Voisitko alottaa toisen jatkoaficin??*koiranpentuilme* :D


Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1.
Kirjoitti: insatiable - 26.01.2011 18:39:21
MissWeasley: salee kaikki vihaa mua jos tää ei pääty onnellisesti, nouuuu !! jatkoa laitan hyvin, hyvin pian kunhan saan betaltani tarkastetun version; siihen asti kiitän kommentistasi <3'

HarryPotterFan4Ever: ähm, kiitos !!<3' heh, odottakaa hetki niin tiedätte kuinka käy ! :) Siis toinen jatkoficci ? Hmm, sellaisia on tekeillä yksi jos toinenkin ;)
Otsikko: Vs: Olethan totta? 19/2o, 23.o1.
Kirjoitti: insatiable - 26.01.2011 23:56:58
*

A/N: Noniin ! Tämä ficci on tehnyt matkan tiensä päätökseen, ja olen osittain helpottunut. Tämä on vienyt paljon aikaa, mutta se on ollut sen arvoista. Tahdon sydämestäni kiittää teitä, jotka olette ahkerasti lukeneet tätä ja kommentoineet ja ja ja antaneet palautetta!<3'

Tämä luku, ja epilogi myös on omistettu korvaamattomalle ja käsittämättömän ahkeralle betalleni, jonka ansiosta - vaikken ole hänelle myöntänyt - olen osittain jaksanut kirjoittaa tämän loppuun. Hän on jaksanut potkia p*rseelle, eli kysellyt milloin tulee uusi luku, joka on pistänyt vähän vauhtia<3'

Eli kiitos sinulle, Merrrí <3'

Mutta pidemittä puheitta, olkaa hyvät tässä 2o. luku + epilogi,


xoxoxo insatiable

*


20. Kyyneltä vailla, vierailla mailla


Lucius Malfoy hymyili pidellessään käsissään pojaltaan saamaa kirjettä. Se oli saapunut puoli minuuttia sitten. Sillä oli ollut ilmeisen kiire, koska sen tuonut pöllö oli väsähtänyt sen tien lehahtaessaan avoimesta ikkunasta sisään.

"Hae minut. En enää tahdo olla täällä. Pyydän sinua, isä."

Lucius sulki silmänsä ja nautti hetkestä. Hän antoi mielensä käydä läpi muiston.

"Kehitystä on havaittavissa, vai kuinka Lucius?" tummanpuhuva mies kysyi toiselta vieressään.

Lucius Malfoy hymähti tyytyväisenä katsellen puutarhassa kuljeksivaa kahta siluettia. "Kieltämättä taitaa olla", hän sanoi hyväksyvän kuuloisella äänellä. Hänen toinen toinen kätensä oli siististi tummien housujen taskussa, kun toinen piti kevyesti kiinni taikasauvasta.

Toinen mies nyökkäsi hymyn poikanen huulillaan. "Heistä tulee vielä jotain todella suurta", hän sanoi utuinen katse silmissään.

Kimakka nauru kiiri puutarhan perältä, ja sen jälkeen kajahti matalampi huudahdus.

Lucius viittasi heidän jatkavan matkaansa puutarhan lävitse. Toinen mies otti neuvon vastaan ja asteli Luciuksen rinnalle.

"Oletko varma halustasi jatkaa prosessiamme, Chuck?" Lucius sanoi pintä pisteliäisyyttä äänessään. "Et ole vaikuttanut viime aikoina kovinkaan innostuneelta", hän sanoi ja loi toiseen mieheen arvioivan katseen.

Chuck katsoi Luciusta hivenen kylmä katse silmissään. "Kyllä. Siitä ei ole epäilystä", hän sanoi kääntäen katseensa taas eteenpäin.

"Tämä on parasta. Parasta kaikille", hän jatkoi amerikkalaisesti laiskalla aksentillaan.

Lucius käänsi myös katseensa eteenpän tarkkaillen kuitenkin Chuckia koko ajan sivusilmällä. "Niin on, on aina ollut ja tulee olemaan. Vanhoja velhosukuja ei ole enää liikaa pystyssä ja niiden vaaliminen vaatii uhrauksia, niin aikuisten -" hän sanoi ja katsahti puutarhaan päin jälleen. "- kuin lapsien osalta", hän päätti lauseensa. Olisi voinut kuvitella, että hänen äänessään olisi häivähtänyt epävarmuus, mutta se oli liian ylpeä näyttääkseen sitä. Kylmäkiskoinen ilme kasvoilla kertoi, että epäilystä ei ollut.

Chuck nyökkäsi taas. "Ainoa ongelma on välimatka. Honey ei suostu vaihtamaan koulua edelleenkään. Ja vaikka suostuisi, ei Ginger suostuisi", hän sanoi hyvin hiljaa, koska lähellä oli avonainen ikkuna. Koskaan ei tiennyt kuka kuunteli.

"Vaimosi on aina ollut hiukan... vaikea", Lucius sanoi kohteliaasti.

"Kyllä. Tiedän sen", Chuck sanoi äänellä, joka kertoi keskustelun hänen vaimostaan loppuneen ennen kuin se ehti alkaakaan.

Lucius vaikeni hetkeksi, kuten myös Chuck hänen vieressään. Sitten hän avasi jälleen suunsa. "Älä huoli kuitenkaan. Koskaan ei tiedä mitä käy", hän sanoi miettimisestä kielivällä sävyllä.

Chuck katsahti Luciukseen päin nopeasti, kuin kysyen.

"Teen mitä täytyy, eikä Draco ole koskaan ollut helpoin mahdollinen poika. Ennen pitkää hän tekee virheen, joka auttaa koulunvaihdoksessa", hän sanoi kylmällä äänellä.

Chuckin silmät laajenivat hetkeksi. "Mitä tarkoitat?"

Luciuksen äänetömät askelet pysähtyivät ja hän kääntyi Chuckiin päin. "Tarkoitan, että hän on nyt kaikkein kapinallisimmassa iässä. Ja sinä olet tehnyt paljon uhrauksia Honeyn kohdalla", hän sanoi pitäen pienen tauon ja nuolaisten huuliaan. "Tiedän, että pian koittaa aika, kun minun täytyy tehdä niin Dracon kohdalla", hän jatkoi.

Chuck katsoi häntä hiljaa kertoen, että ymmärsi.

Lucius nosti vasenta suupieltää hiukan, mutta se ei kertonut hymystä. "Hän aloittaa ensi viikolla kuudennen vuoden, ja voisin vannoa Pimeyden Lordin nimeen, että tänä vuonna jotain ratkaisevaa tapahtuu", hän sanoi hiljaa.

"Toivon niin", Chuck sanoi tutkien Luciuksen kylmiä kasvoja. "Entä oma vaimosi?"

"Narcissan ei tarvitse vaivata päätään näillä asioilla. Olen osannut aina hoitaa asiat niin, ettei hänen tarvitse huolestua", hän sanoi.
Hänen äänensä sävy muuttui ohikiitäväksi hetkeksi, hänen lausuessaan Narcissan nimen.

"Hyvä", Chuck vastasi. "Me hoidamme tämän. Draco ja Honey tulevan olemaan upeat yhdessä, aivan kuten olemme aina toivoneet", hän jatkoi nostaen oikean kätensä rintakehälleen. "Niin varmasti, kuin nimeni on Derval", hän sanoi hiljaisesti, mutta tarkoittavasti.

Lucius nosti myös kätensä samoin ja katsoi Chuckia silmiin. "Niin varmasti, kuin nimeni on Malfoy", hän kuiskasi.

*

Vellottuaan itsesäälissä mielestään tarpeeksi kauan, Draco Malfoy hiipi luihuisten oleskeluhuoneen kautta omaan makuusaliinsa ja siellä oman sänkynsä luokse.

Draco laskeutui sängylle ja hautasi kasvonsa tyynyjen sekaan. Hän oli aivan hiljaa, lähes hengittämättä, mutta tuoksuja hän ei voinut estää. Tuttu tuoksu leijaili hänen nenäänsä tyynyistä. Draco puristi tyynyä kovasti, mutta hän ei itkenyt. Vain ikävä kalvoi hänen mieltään, eikä hän edes osannut ajatella kyyneleitä.

Draco työnsi matka-arkkunsa nurkkaan ja heittäytyi sängylle. Tältäkö tuntui epäonnistua, menettää luottamus, tuntea itsensä täydeksi luuseriksi? Millä sanalla tätä kaikkea kutsuttiin?

Draco puristi kätensä nyrkkiin.

Kyllä hän sen sanan tiesi, mutta suustaan hän ei sitä saanut. Se oli kuin syöpä, joka oli vallannut hänen mielensä, mutta ei suostunut tulemaan ulos. Vastedes se saisi siellä pysyäkin.

Draco nosti itsensä istumaan ja nosti katseensa. Hänen peilikuvansa tuijotti vastapäiseltä seinältä.

"Kuka sinä oikein olet?" Draco kuiskasi peilikuvalleen.

Se katsoi takaisin samalla ilmeellä kuin Draco sitä, pysyen koko ajan hiljaa. Draco pyöritti päätään. "En tunne sinua enää", hän kuiskasi ja hautasi kasvot käsiinsä.

Vain kaksi tuntia sitten hänellä oli ollut poikaystävä, luottamus ja onni. Nyt hänen sisintänsä kalvoi vain tyhjyys. Hän ei kaivannut muuta kuin Harrya.

Mutta Harry oli jo mennyt.

Laskiessaan päänsä tyynylle Draco ei edes huomannut vaipuvansa uneen.

Raollaan olevasta ikkunasta kuului vieno tuulahdus, joka kantaen raikasta ilmaansa Dracon ympärille tanssitti hänen hiuksiaan hyvin pienen hetken. Se melkein kuin yritti kertoa uudesta.

Mutta aamun tullessa kaikki olisi samoin. Vain paikka vaihtuisi.

*

Kullanruskeat hiukset valuivat Honey Dervalin olkapäitä pitkin selkään. Tytön kasvoja koristi leveä hymy ja hänen suuret, ruskeat
silmänsä nauroivat hänen katsoessan Dracoa silmiin huoneen toiselta puolelta. Myös Dracon huulilla kareili pieni hymy.

"Odotatko jo kouluun paluuta, Draco?" rikkoi Chuck Dervalin ääni hiljaisuuden, joka vallitsi massiivisesti sisustetussa takkahuoneessa. Marmorinen takka koristi takaseinää, ja siinä leimuava kirkas valkea toi lämpöä huoneeseen.

Draco kohautti hartioitaan. "Siinä määrin, kuin on tarpeen. Kaikessa on puolensa", hän sanoi mitäänsanomattomalla äänellä. Honey naurahti ja nosti lasin käteensä.

Lucius Malfoy hymähti niin, että vain hän itse kuuli. "Niin... Draco ei ole koskaan oikein viihtynyt Tylypahkassa", hän sanoi kuin lukien poikansa ajatukset.

Draco katsoi isäänsä turhautuneena. "Sitä ei tarvitse kuuluttaa kaikille", hän sanoi ja käänsi sitten katseensa muihin huoneessa oleviin.

"Tai siis. Ei ole hyvä tapa sanoa niin", hän sanoi miellyttävällä äänellä.

Ginger Derval naurahti nurkassa. "Mutta Draco-kulta. Olemme ystäviäsi, kaikki me. Ei sinun tarvitse meidän seurassamme noudattaa etikettiä", hän sanoi heleällä äänellä laskien käden hellästi aviomiehensä hartialle.

Narcissa ja Lucius vaihtoivat katseita. He istuivat kireästi vierekkäin tummalla sohvalla, osoittamatta hellyyden merkkejä. Draco tarkkaili vanhempiensa kireitä ilmeitä.

Honey naurahti vieläkin heleämmin kuin äitinsä, jonka ääni oli jo hiukan ajan saatossa kärsinyt. "Draco on aina niin kohtelias, mutta eikö se ole vain hyvä?" hän kysyi ja iski Dracolle silmää, johon Draco ei vastannut.

Chuck Derval loi Dracoon hyväksyvän katseen. "Aivan, tottakai se on", hän sanoi ja nosti lasin huulilleen kulauttaen mallasviskiä kurkustaan alas.

"Draco on aina ollut kelpo poika. Isäänsä tullut siinä mielessä, että kohteliaisuutta löytyy, samoin kuin tyyliä ja klassisuutta", sanoi Narcissa Malfoy melkein mainostavalla äänellä.

Draco oikoi valkoista kauluspaitaansa verukkeena, jottei joutuisi kohtaamaan muiden katseita. Tilanne oli melko nolo. "Vaikka olenkin Malfoy, ja kieltämättä todella ihana, tuo on liikaa, äiti", Draco sanoi korostaen viimeistä sanaa.

Lucius Malfoy päästi taas tyytyväisen äänen. "Näille ihmisille sinua on syytä kehua", hän sanoi ja kohotti kätensä kurottamaan lasiaan.
Draco huomasi Chuckin silmien tekevän pienen kauhistuksen eleen, kun Luciuksen vaalasta kädestä erottui pääkallo, jolla suusta kielen sijaan luikersi käärme.

*

Draco käveli hiljaisin askelin kohti kylpyhuonetta. Koko kartanoi oli pimeä ja hiljainen. Tai niin Draco luuli, kunnes näki valon kajastavan huoneesta käytävän toisessa päässä. Sieltä kuului myös vaimeaa puhetta.

Draco hiipi hiljaa aivan raollaan olevan oven viereen ja pysähtyi kuuntelemaan hiljaisia ääniä. Toinen kuului Luciukselle, toinen Chuckille.

"Tämä sujuu oikein hyvin", sanoi Lucius kuulostaen tyytyväiseltä.

"Honey ainakin on aivan hulluna Dracoon", Chuckin ääni vastasi.

Lucius naurahti. "Miksei olisi? Ajan myötä myös Draco varmasti lämpenee Honeylle", hän sanoi edelleen samalla äänensävyllä.

"Mitä vittua?" Draco kuiskasi itsekseen.

"He valmistuvat samaan aikaan. Ehkä siitä kaksi vuotta, niin voimme tanssia häitä", Chuck sanoi ja hänen askelensa kaikuivat huoneesta.

Lucius oli hetken hiljaa. "Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä", hän sanoi ottaen hänkin pari askelta.

Draco oli pyörällä päästään, eikä tahtonut kuunnella enää lainkaan. Hän jätti miehet puhumaan keskenään ja vannoi, että vaikka Honey olikin taivaallisen hyvä sängyssä, ei hän koskaan menisi tämän kanssa naimisiin. Sen hänen isänsä oli juuri varmistanut.

*

Honeyn silmät kimmelsivät auringossa, kun hän irrottautui Dracon syleilystä.

"Minun tulee sinua ikävä", Honey kuiskasi hyvin hiljaa.

Draco hymyili hivenen väkinäisesti. "Minunkin sinua", hän sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman luontevalta.

Honey antoi nopean pusun Dracon sileälle poskelle. "Kirjoitellaan. Niin paljon ettei ehdi tulla ikävä!" hän sanoi ja hymyili hänkin nyt.

Draco levensi hymyään myöntymyksen merkiksi.

Honey kääntyi lähteäkseen vanhempiensa perään. "No, hei sitten! Nähdään ensi kesänä Draco!" hän huudahti vielä.

Draco huokaisi. "Todella toivon, että ei", hän sanoi hyvin hiljaa, mutta tiesi, ettei voisi tuottaa isälleen pettymystä ennen täysi-ikäisyyttään.

*

"Etkö ole jo kuullut...?"

"Hän lähti..."

"Potter ja Malfoy, kyllä..."

"Sanotaan, että..."

"Kyllä, he ovat eronneet...."

Harry yritti sulkea korvansa kuiskuttelulta ja juoruilta, jotka seurasivat häntä alituiseen. Oli kulunut viikko, yksi tuskallinen viikko
Tylypahkan seuratuimman parin erosta. Harry olisi saattanut nauttia tästä kaikesta, jos hän ei itse olisi ollut parin toinen osapuoli. Hän ei ollut nähnyt Dracoa viikkoon, ei vilaukseltakaan. Hän ei ollut puhunut Dracosta, eikä kuullut muuta kuin supattelua, johon hän ei ollut kiinnittänyt huomiota. Tänä aamuna olisi luultavasti pakko, koska tämä aamu oli ensimmäinen laatuaan, jolloin hän uskaltautui Suureen Saliin heidän eronsa jälkeen.

Harry yritti peitellä päätään uteliailta katseilta, jotka seurasivat hänen kulkuaan koko matkan paikalleen rohkelikkojen tupapöytään.
Hän yritti pitää naamansa niin peruslukemilla kuin koskaan oli mahdollista. Hän ei antanut epävarmuuden ja tuskan näkyä kasvoiltaan. Tosiasia oli kuitenkin se, ettei hän ollut pystynyt nukkumaan, syömään, opiskelemaan tai tekemään ylipäätään mitään eron jälkeen. Hänen mielensä ei jättänyt häntä rauhaan. Se pakotti hänet ajattelemaan Dracoa herkeämättä. Missä hän oli? Mitä hän teki? Ei, hän ei saanut hetkenkään rauhaa.

Harry oli ollut myös tunneilla kuin haamu. Hän ei katsonut ympärilleen, ei kuunnellut, ei puhunut sanaakaan. Hänen katseensa oli muutenkin muuttunut tyhjäksi tuijotukseksi, aivan kuin hän olisi aivan muualla, ei tässä maailmassa. Iltaisin hän ei jäänyt oleskeluhuoneeseen muiden kanssa, vaan laahusti makuusaliin ja käpertyi peiton alle. Hän saattoi maata tunteja hereillä huomaamatta ajan kulkua.

Mutta se, mitä Harry ei ollut koko viikkona tehnyt, oli surun näyttäminen. Hän ei ollut vuodattanut ainoatakaan kyyneltä Dracon takia. Se oli hämmästyttänyt häntä. Tuska tuntui olevan niin syvällä, ettei edes itku veisi sitä pois. Harry oli jopa yrittämällä yrittänyt saada itsensä itkemään, mutta se ei onnistunut.

Harry istuutui paikoilleen Ronin viereen. Hän veti teekupin ja Päivän Profeetan eteensä ja oli lukevinaan sitä. Heidän aamiaisensa olivat olleet hyvin hiljaisia. Hermione ja Ron näyttivät kunnioittavan Harryn suruja eivätkä puuttuneet niihin sen koomin.

Lehden etusivulla oli suuri uutinen, jota Harry tuijotti. Todellisuudessa hän ei nähnyt mitään. Hänen silmänsä olivat kiinni. Dracon kasvot pomppasivat jälleen hänen mieleensä, ja hän yritti karistaa ne pois.

"Harry?"

Ronin ääni herätti Harryn jälleen todellisuuteen. Hän nosti katseensa Roniin.

Ron näytti epäröivältä. "Oletko kuullut Mal- siis Dracosta mitään?" hän kysyi hyvin varovaisesti.

Harryn ilme oli kireä ja tutkimaton. "En ole", hän sanoi ääni samanlaisena kuin kasvonsa.

Hermione rykäisi. "Eikun siis... Draco on lähtenyt pois", hän sanoi hyvin hiljaa.

Harry käänsi katseensa hitaasti Hermionen epävarmuudesta ja huolestuksesta vääristyneisiin kasvoihin. "Mitä? Minne?" hän kysyi. Hänen äänensä oli erittäin käheä, koska hän ei ollut juurikaan käyttänyt sitä.

"Pois. Hän lähti heti keskiviikkoaamuna pois. Hänen isänsä ja äitinsä hakivat hänet. Kotiin kai", Hermione sanoi ja näytti yhä enemmän huolestuneelta ilmeisesti Harryn reaktiota peläten.

Harry tuijotti Hermionea hetken ja nyökkäsi sitten. "No, eihän se enää minun asiani ole", hän sanoi erottaen katkeruuden omasta äänestään ja laski katseensa teemukista nouseviin kiemurteleviin höyryihin.

Draco oli siis poissa. Kuinka hän ei ollut kuullut mitään? Suurilta osin se johtui ehkä siitä, ettei hän ollut käynyt keskustelua kenenkään muun kuin itsensä ja oman mielensä kanssa. Oli kuitenkin outoa, ettei kukaan ollut maininnut asiaa hänelle. Ei hän sentään niin
epävakaa ja haavoittuvainen ollut, etteikö hänelle voisi kertoa totuutta entisestä poikaystävästään.

Toisaalta. Kaikki olivat kysyneet syytä heidän eroonsa, mutta näytti siltä, ettei se ollut vuotanut kenenkään korviin. Harry ei ollut maininnut syytä edes Ronille eikä Hermionelle, eikä Draco ollut luultavimminkaan edes ehtinyt mainita mitään ystävilleen, jos hän oli jo keskiviikkoaamuna lähtenyt pois.

Harry oli vannonut itselleen unohtavansa Dracon ja Honeyn sekä koko tämän asian, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Mutta kenellekään hän ei siitä tahtonut kertoa. Hän ei ollut valmis.


*

Draco istui kotonaan Malfoyiden kartanossa omassa huoneessaan kirjoituspöytänsä ääressä. Hänen edessään oli pergamenttia ja mustepullo. Kädessään hänellä oli sulkakynä. Kasvoillaan hänellä oli murheellinen ilme, joka ei tuntunut pyyhkiytyvän millään pois.

Draco ei ollut uskaltanut jäädä enää Tylypahkaan. Hän oli lähettänyt heti yöllä vanhemmilleen kirjeen, jossa vaati heitä tulemaan hakemaan hänet.

Harryn läsnäolon tunteminen hänen lähellään teki hänet levottomaksi, eikä hän olisi pystynyt kestämään sitä enempää kuin sen yhden yön.

Draco laski sulkakynän kädestään ja katsoi pergamenttia. Kirje oli ainoa keino, jonka hän oli enää keksinyt. Hän tiesi, että oli liian myöhäistä, mutta Harryn oli oikein saada tietää totuus.

Draco toivoi, että Harry ymmärtäisi hänen tapansa pyytää anteeksi ja kertoa tunteistaan. Teksti oli hänen mielestään hiukan ontuvaa, mutta hän ei ollut kirjailija. Tämä kelpasi oikein hyvin.


   Harry,

Sinä tiedät, etten ole monisanainen mies, jos lienen mies ollenkaan, mutta yritän sanoa sen, minkä tahdon.

Aloittanen tämän sillä olennaisimmalla, anteeksipyynnöllä. Joten siis, anteeksi. Ei ole sanoja kertomaan, kuinka pahoillani olen tästä. Koskaan ei ollut sopivaa hetkeä, enkä nähnyt asiaa tarpeelliseksi, koska en tunne Honeya kohtaan mitään. Vain ystävyyttä. Sinua kohtaan tunnen enemmän kuin ketään muuta, Harry, olet minulle kaikki.

Tiedän, ettet voi koskaan ymmärtää millaista elämäni on. Nimeni mukana tulee vastuuta. Olen yrittänyt kapinoida sitä vastaan, mutta juuristaan ei koskaan pääse eroon.

Toivon, että joskus pystyt suodattamaan aiheuttamani surun, mutta siihen asti pysykäämme eri poluilla. Tiedän, että ne kohtaavat vielä joskus, mutteivat ennen kuin olemme ottaneet aikamme. Haluaisin pyyhkiä sinulta tuskasi pois, ja sinut pyyhkimään omani, mutta tiedä, ettei se ole mahdollista.

Lähden huomenna pois, pois Britanniasta. En voi olla lähelläsi, vaikka tahtoisin. Siksi jätin Tylypahkan. Mutta uskon, että polkumme kohtaavat vielä. Se tapahtukoon silloin, kun vähiten sitä odotamme.

      Vilpittömästi sinun,

         D.M.


*

Harry sulki silmänsä ja puristi Dracon kirjeen sydäntään vasten. Hän halusi antaa anteeksi enemmän kuin mitään maailmassa, mutta hänen sisimpänsä kielsi häntä tekemästä niin.

Dracon kirjoittamat sanat osuivat luihin ja ytimiin, eikä Harry koskaan ollut nähnyt hänessä tätä puolta. Tyytymättömyys ja pettymys kalvoivat häntä.

Suru nousi pintaan, eikä kyynelten edessä enää ollut esteenä.


*

'Niin kuin kuluvat päivät, eikä ole aikaa,
ei ole yhteyttä, ei välillämme taikaa.
Tahdon näyttää sinulle tien,
kädestäni otat, sydämeeni vien.

Kuin päättyy päivä, tulee ilta,
on tähtiin kirjoitettu elämän silta.
Otit elämäni, hoivasit hetken,
minä en ottanut, päätin retken.

Auringon alla ja veden lailla,
aaltojen pärskeet, henkeä vailla.
Ruumiini riutuu, kuin aavikon kukka,
muistini pettää, kuin katkeilee tukka.

Tahdonvoimaa alla maan,
sieluni saapuu satamaan.
Ei ole muuta kuin hengähdys,
taivaalla valon välkähdys.

Haen sulle taivaalta tähdet ja kuun,
annatko anteeksi, pelastat mun?
Unohduksen liekki sydäntäni riepoo,
silmäni pettävät kuin luminen tienoo.

Vaikka edelleen näen auringon,
olen kadottanut armon valon.
En saata enää nähdä eteeni nähdä.
en osaa pimeässä tultakaan tehdä.

Tahtoisin sanoa, että löydämme sen,
avulla toisemme onnen ikuisen.
Tie sydämeeni on valaistu kuin kuu,
vaan avaimen tiedät sinä, ei kukaan muu.

Muistele päivää, kuin haimme tähdet,
en osannut aavistaa, että joskus lähdet.
Aurinko nousi ja kohtasimme sen,
toisiamme kädestä pidellen.

Olithan totta, tahdon kysyä,
koska vierelläni et voinut pysyä.
Vastauksen kenties kuulen,
vierelläin liitävän tuulen.

Tahdon sinulta anteeksi pyytää,
syyllisyyteni kaivoon syytää.
Vaan kalvaa nimeni sielussain,
muuttumaan en pysty lain.



the end of chapter twenty


*


Epilogi

Draco Malfoy seisoi kotonaan suuren, vaalean marmorisen takan edessä. Tuli leikki liekeillään ja yritti kohota aina vain ylemmäs.

Draco nosti katseensa takan yläpuolelle. Siinä komeili Malfoyn suvun vaakuna.

Draco inahti. Hän oli aina inhonnut tuota vaakunaa. Ja itse asiassa hän oli aina inhonnut koko Malfoy- asiaakin, mutta kun sukuun kerran kuului, oli pakko elää sen mukaisesti. Hän oli nähnyt ja kuullut itsekin, kuinka suvun- ja verenpettureille kävi.

Draco laski katsettaan takanreunukselle, jossa seisoi kolme valokuvaa, joissa kaikissa oli kirkkaan puhtaat hopeakehykset.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa hymyilivät hänen nuoret vanhempansa vastavihittyinä kartanonsa takapihalla. Hänen isänsä kasvot olivat sileät ja niissä loisti hymy. Tämä näytti onnelliselta. Hän oli laskenut kätensä vaimonsa olkapäälle. Dracon äiti hymyili ja katsoi kohti taivasta. Hänen silmänsä loistivat ja hänen oikea kätensä oli kietoutunut uuden aviomiehensä lantiolle.

Oikeanpuoleisesta kuvasta katsoi koko heidän perheensä. Draco tunnisti yksitoista kesäisen itsensä. Kuva oli otettu iltana, jona hän oli saanut kutsun Tylypahkaan. He olivat juhlineet Dracon puhdasverisyyttä tuona iltana. Monien muiden iltojen lisäksi. Kuvasta katselevan Dracon huulilla oli hymy, mutta jo silloin hänen silmänsä olivat näyttäneet harmailta ja ilottomilta.

Keskimmäisessä kuvassa istui vasta kuukauden ikäinen Draco pienessä nojatuolissa ruskea nalle sylissään. Se oli ollut Dracon lempinalle pienestä pitäen.

Draco astui lähemmäs keskimmäistä kuvaa. Sen kehykset olivat suuret, melkein valtavat, ja niihin oli kaiverrettu runo, joka jo Dracon kastajaisissa oli lausuttu.

Draco luki runon hiljaa mielessään ja laski päänsä.

Nyt oli joulu, ja Dracon loman aika. Hän oli palannut hetkeksi uudesta koulustaan Yhdysvalloista Britanniaan viettämään ajan perheensä kanssa. Hänen olonsa oli ollut niin yksinäinen.

Yksinäinen hän oli nytkin.

Tämä oli ensimmäinen kerta moneen kuukauteen, kun hän antoi Harryn palata mieleensä.

Hän tiesi tehneensä Harrya kohtaan väärin.

Syyllisyys kalvoi häntä.

Draco loi vielä silmäyksen takan yläpuolella olevaan vaakunaan.

Sitten hän kääntyi kannoillaan ja lähti huoneesta tuntien kyynelen valuvan vasemmasta silmäkulmastaan.

Dracon päässä pyöri hänen kasterunonsa. Hän ei pääsisi siitä koskaan eroon.


”Malfoyn veri sisältää puhtautta, rikkautta ja valtaa,
ei rakkautta, rumuutta eikä kuraa.
Jos Malfoyn vereen muuta sekoitat,
se olkoon sen arvoista, ei muuta kuin puhdasta.
Ulkokuoresi on vaalea, sielusi musta,
sisimmässäsikään et tunne katumusta.
Unohda tunteet, unohda muut,
on käsissäsi valta, toinen ulottuvuus.
Näin Malfoyksi sinut kastan, lapseni, seuraajani,
 Malfoyn suvun kunniallisen veren jatkajani.”

*

la fin de tell me you're true

merci
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Merrrí - 27.01.2011 00:03:33
Ensimmäinen!! Tulen kommentoimaan vähän myöhemmin ku olen saanut itseni koottua vähän kokoon :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: insatiable - 27.01.2011 00:12:24
Hahaha, oot ihan hassu ! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: TseiTsei - 27.01.2011 00:21:51
Täydennä minut, hmm ... : D
Tämä sai minut nauramaan, kiitos tästä.
Hymyilen. Kiitos.

Tsei 2x  :P
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Merrrí - 27.01.2011 00:29:58
Hih, olen aina vähän hassu :D

Mutta hei, tiäks mitä rakas ins (lyhennyksestä anteeksi)? ♥ Kiitos kiitos kiitos omistuksesta, arvaa kuka herkistyi aivan liikaa kun luin tuon? Niinpä. :')

Niin, ne pätkät mitkä lisäsit: Hienoa hienoa, tuo olikin asia mitä tavallaan kaipasin koko luvun ajan, taisinki sanoa siitä palautteessa? Täydensivät entisestään tätä. Mutta yksi asia: eikö tuon Lucius-Chuck- kohdan jälkeen tule ihan normaalilla tekstillä ainakin tuo ensimmäinen Draco-pätkä? :) Olen pilkunnussija, tiedän
Viileä ja kohtelias Draco on yksi niitä puolia, jotka iskevät minuun. Tiedä sitten syytä miksi. Ja olen iloinen siitä, että Draco sai sittenkin tietää Luciuksen ja Chuckin ajatukset hänestä ja Honeysta. Olisin ollut ihan maassa ja sen alapuolella jos Draco olisi nainut Honeyn. Ja tavallaan tuo Dracon päättäväisyys lopulta on ihailtava piirre.

Yksi kohta:
Lainaus
Hän jätti miehet puhumaan keskenään ja vannoi, että vaikka Honey olikin taivaallisen hyvä sängyssä, ei hän koskaan menisi tämän kanssa naimisiin.
Ihmettelin vähän, missä välissä Draco oli ehtinyt panemaan tyttöä, Honeyta?! Leuka tippui kyllä maahan kun luin tuon kohdan :D Mulle Draco on aina niin homo ku voi olla ;>

En mie pysty sanomaan mitään muuta kuin että haikeaa että tämä nyt sitten loppui, mutta mie toivon, että sie kirjoitat tälle sen jatko-osan.

Sinun Merrrísi, joka on kiitollinen vieläkin omistuksesta :3

//Jaahas, TseiTsei kiilasi väliin :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Natural - 27.01.2011 14:19:49
Nytkö tää loppu?

Ei voi olla totta! Siis menin ihan sanattomaks tämän jälkee, ihanaa tekstiä. Siis... tykkäsin kovasti tästä ja silleen enkä virheitä huomannu ja... Tää koko hötskä oli aiva ihana <3 . Sori tää kommentin vajaus, mutta menin vaan ihan sanattomask. Tuo kasteruno oli kaunis. Ja kuvailu oli kiva.
Kiito todella paljon tästä luku elämyksestä :-*.

Kiittäen ja kumartaen tekstille ja kirjoittajalle,
Natural
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: insatiable - 27.01.2011 21:09:05
TseiTsei: Kiitän kommentistasi:>> Hyvä, että tässä on edes jotain huvittavaa, tuntuu niin masistelulta koko ficci :')

Merrrí: Oi vähän ihanaa, sain lyhenteen !! Tästä lähtien oon ins !!<3' Draco on mun silmin vähän liiankin moniulotteinen persoona välillä :D
Sinun ei tarvitse kiitellä omistuksesta, se on vähintä mitä voin tehdä<3'
Jatko-osahan on tekeillä, mutta katsoo nyt, kuinka käy (= onko halukkuutta, hehheh ...) :D

Natural: Nyt se on loppu(: Kiitän todella paljon kommentistasi, ja siitä, että luit koko ficin ja kommentoit.. no aina :D <3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Feliicia - 28.01.2011 15:32:47
Byää, aika surullinen loppu :'( Mä en tykkää surullisista lopuista. Mutta aina sitä uskoo parempaan huomiseen, kuten nytkin. Kasteruno oli ihana, tai no ei se mitenkään ihana ollut mutta tosi, tosi hyvin kirjoitettu.  Olitko sä itse kirjoittanut sen piitkän runon 20. luvun lopus vai olitko löytänyt sen jostakin??
 Aivan ihanasti kirjoitettu, koko ficci on aivan mahtava (lukuunottamatta surullista loppua :'( ) Mutta oli loppukin hyvin kirjoitettu. Mä ainakin kannatan sitä et teet jatko-osan ;)

Kiitos aivan ihanastasta, mahtavasta ficistä!!
HarryPotterFan4Ever
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: insatiable - 28.01.2011 17:14:55
Ou nooou, :< itse rakastan surullisia loppuja yli kaiken :'> Joo, runon kirjoitin itse kyllä :)

Heh, jatko-osan mikäli teen, niin ehkä saan sinut iloiseksi, jos se päättyy onnellisesti (;

Kiitos itsellesi, kun luit tämän !!<3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Crisu- - 28.01.2011 19:38:11
Oioioi vaikea uskoa että tää on nyt loppu toivon kyllä että tekisit sen jatko-osan

Ihana toi runo, ois kyllä itekki kiva osata kirjottaa runoja, tai ees ylipäätään kirjottaa  :D

Tavallaan inhoaaaan surullisia loppuja mmmutta niitäki on joskus kiva lukea. Toivottavasti se mahdollinen jatko-osa loppuis onnellisesti ♥

Ei oikeesti, tää viikko on ollu iha outo. En oo oikeen saanu mitään kunnollista kommenttia aikaseks  :-\ Ja nyttenki vaan höpötän jotain.

Mutta KIITOS tästä ihanasta ficistä ♥
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: carr0t - 28.01.2011 21:49:26
On nyt vähän haikee olo, kun tää loppui.
Mutta hienon ficin olet onnistunut luomaan, kiitos tästä.

Sanokoon muut mitä vaan, musta tää loppu oli paras kaikista vaihtoehdoista. Joskus H/D-ficeissä ärsyttää, kun loppu on
vaaleanpunaisia pilvenhattaroita ja unohdetaan, millainen Malfoyn suvun käsitys suvunjatkamisesta ja muusta sellaisesta ja homoudesta (vaikka sitä ei nyt kirjoissa mainitakaan, mutta voihan sen ihan maalaisjärjellä päätellä) on. Miettikää nyt, Harry Potter, joka hyväksytään Malfoyn pariksi. Tottakai luen myös onnellisia ja ei niin realistisia ficcejä, mutta juu. Tää oli realistinen ja ihanan surullinen loppu. Rakastin tota kasterunoa.
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Cynder - 28.01.2011 23:03:42
No voihan nakkimakkara sentään. Nyt se on loppu ja oli muuten kaunis ja upea ja silti äärettömän surullinen loppu. Tykkäsin tosta
Lainaus
'Niin kuin kuluvat päivät, eikä ole aikaa,
ei ole yhteyttä, ei välillämme taikaa.
Tahdon näyttää sinulle tien,
kädestäni otat, sydämeeni vien.
(...) runosta tai laulusta mikä lie :D Kumminkin se oli aivan mahtava!

Aijai sitten tulee tarkan Cynderin kritiikki! Kyllä löysin virheitä!
Lainaus
Hänen toinen toinen  kätensä oli siististi tummien housujen taskussa, kun toinen piti kevyesti kiinni taikasauvasta.
en usko että tarkoituksella on nuita kaksi.

Lainaus
Lucius sanoi pientä pisteliäisyyttä äänessään.
Aijai! E puuttui.

Mutta nyt se on loppu ja sillä sipuli. Myöhemmin luultavasti palaan tän ficin ääreen, koska oli aivan mahti!

Suuri ja syvä, kiitos ja kumarrus sinulle insatiable sekä mainiolle mahtavalle betalle Merrrílle

rakkaudella Cee
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Merrrí - 29.01.2011 00:33:02
Mitä, minullekin kiitos? :D Kiitos paljon Cynder ja kiitos myös siitä kun todistit etten olekaan niin virheen läpäisemätön kuin luulinkaan ;)
Puolestani kiitän kaikkia kommentoineita, ja sanon siulle ins, että kun tähän mennessä on jo muutama toivonu sitä jatko-osaa, kirjoitat sellaisen myös :D Etenkin kun beta tietää sen juonen ;D

//Huija ku kuulostaa painostavalta, tajusin sen vasta nyt äsken >:
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: casdea - 29.01.2011 22:30:13
No jos minäkin uskaltaudun kommentoimaan.. :D Tiiviisti olen kyllä loistavaa ficciäsi seuraillut mutta kommenttia en ole laittanut, anteeksi siitä. :)

Elikkäs, yleisesti koko ficistä.
Tykkään tavastasi kirjoittaa, sitä on helppo lukea ja kuvailua on riittävästi. Rivityskin oli onnistunut, tuollaista on helpompaa lukea kuin sellaista yhteen pötköön kirjoitettua. Ja ja.. alussa vaati vähän totuttelua tuohon Dracon ja Harryn merkkitietouteen mutta ficin edetessä se toi kyllä oman leimansa tarinaan. Draamaa oli juuri sopivasti ja luulenpa olevani ainoa (joka tullaan varmaan tästä hyvästä myös tyrmäämään :D) joka oikeasti toivoi että Harryn ja Seamuksen välille olisi syntynyt jotain pientä säpinää :D Odotin jotain sellaista varsinkin siinä kohtaa kun Harry sai ne kirjeet käsiinsä. No mutta, ehkä se olisi mennyt liian monimutkaiseksi. Hyvä näinkin :)

Luciuksen juonittelu oli sopiva lisämauste tarinaan ja loppu oli suorastaan pysäyttävä :o Sopiva, tykkään surullisista lopuista mutta niiin haikea ja surullinen ja tuo runo lopussa oli kuin kirsikka kerrassaan ihanan ja hienon kakun päälle.

Joten, toivon sinun saavan intoa jatko-osaan ja jos sellainen ilmestyy niin lupaan kunniasanalla kommentoida jokaista osaa :D

Kiittäen casdea
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: Siitakesieni - 31.01.2011 20:36:11
Sainpas luettua tämän loppuun vaikka menihän siihen muutama hetki!
No, haluan kiittää sinua tästä ihanasta lukukokemuksesta, oli kertakaikkiaan mahtava! :) Harry ja Draco on ihana paritus, sitä tuskin moni kieltää - tainno luultavasti monikin mutta äh - ja osasit kuvata heidän suhteen todella hyvin. Ehkä osittain kuvailu oli vähäistä, mutta annettakoon se anteeksi. Välillä varsinkin Draco oli ehkä vähän OoC, mutta ehkäpä itse kukin tekee välillä niin, joten en jaksa takertua siihen tämän pahemmin. Vaatemerkeistä en jaksa edes sanoa, koska en tiedä niistä mitään... :D

Kaiken kaikkiaan oli todella kaunis ja koskettavakin ficci :) Olet myös parantanut kirjoitustasi tämän ficin edetessä!

Kiitos sinulle! :)

p.s. Olen jatkoficin kannalla!
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: MissWeasley - 01.02.2011 13:59:29
Ei tää vaan voi loppua näin!!
Sinä ilkimys murrr  >:(

Noh, toivottavasti ne viä joku päivä kohtaa toisensa  :'(

Mutta... Nää viimesimmät luvut on ollu huomattavasti selkeämpilukuisia, sillee sun kirjotustyyli on ollu puhtaampaa ja soljuvampaa ;) Sillee jos tajuat :D Oon sanonu tän jo monta kertaa, mutta oot kehittyny paljon kirjottajana tän aikana :)

Juu jä mä kannatan kans sitä jatkoficciä! :')  Jossa ne palaa yhteen, jook`? Jooko? Jooko...? :) Äää surulliset loput on joskus ihania ja sillee oikein mut eieiei, Harry ja Draco nyt vois pysyä yhdessä maailman tappiin asti :D


~Missy~

P.S Niiin ja jos sitä jatko-osaa nyt ehkä mahdollisesti tulee niin ilmoitathan tänne, joohan? :>
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: insatiable - 04.02.2011 23:05:11
Crisu-: Kiitän kiitänn !!<3' ihanaa, että tykkäsit runosta <<: kommentin laatu on toissijainen asia :D

Cynder: Kiitoss !<3' Hömm, joo voisin korjata nuo virheet ! :D

Casdea: Kiitos sinullekin !<3' Eipä tuo haittaa, laitoithan kuitenkin nyt kommentin ! ;>

Siitakesieni: Kiitän sinua !<3' Tosi mahtavaa, että pidit tästä ! :>

MissWeasley: Kiitoss jälleen sinulle kommentista !<3'

Ähm joo jatkosta niin sitä, että toki laittelen tänne/ilmoitan, josko/kun tulee sellainen, mutta ehkä se muhii vielä jonkin aikaa <;

xoxoxo insatiable - kenties maailman huonoin kommentoija, varsinkin vastauksiin !!
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: LittlePinkFreak - 21.02.2011 15:59:52
Hui, kuinka noloa! Olin unohtanut tän olemassaolon kokonaan! Mutta nyt mä olen lukenut tän ficcin ja olen erittäin tyytyväinen :)
Alussa oli ihanaa, kun Harry ja Draco ei oikein ymmärtänyt tunteitaan toisiaan kohtaan. Mua naurattaa vieläkin tilanne, jossa Draco flirttailee Harrylle ja poikaparka ei ymmärrä! Parasta oli, että loppupuolella Draco ei pystynyt salaamaan enää mitään. Siis, kun se alkoi itkemään siellä tähtitornissa. Surettaa, kun Harrylle ja Dracolle tuli ero. Eikä Draco tosiaankaan voi sille mitään, mihin sukuun on syntynyt. Eniten mua masensi epilogissa se runo. Sillon tuntui vaan, että kaikki oli Dracon kohdalla niin lopullista! :( Voi poikaparkaa..
Mutta nyt kuitenkin kiitän upeasti kirjoitetusta ficcistä, joka mun oli ilo lukea. Ja sitten vielä toivon, että sulta tulee lisää ficcejä tänne :)
Kiitos lukuelämyksestä!

LPF<3
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: susienkeli - 21.02.2011 18:22:50
voi hyvä luoja miten ihana ja koskettava en pysty muuta kun itemään tossa lopussa oon ihan hajalla kun oli niin ihana en voi tässä mielen tilassa antaa oikein hyvää palautetta mutta uskomattoman hyvä KIITOS TOSI PALJON TÄSTÄ FICISTÄ 
Otsikko: Vs: Olethan totta? Valmis; 2o/2o + epilogi, 26.o1.
Kirjoitti: insatiable - 23.02.2011 23:19:36
LittlePinkFreak: Pyh, ole mitään noloa! :D Olen tosi iloinen/onnellinen/etc, että pidit tästä, ja ficcejä tulee koko ajan lisää ;) Kiitos sinulle !<3'

susienkeli: Aww, kiitos, ihanaa, että pidit noin paljon!<3'
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: Björk - 24.02.2011 22:50:32
No nyt meni jauhot suuhun.

Ensinnä pitää vähän kehua ja moittia betaa. Luvuissa ei ollut juuri virheitä ja jos jokin pieni lipsahdus oli tekstiin jäänyt niin niistäkin oli huomautettu ja pois korjattu. Sitten pääsimme lukuun 20. En jaksanut lukea noin pientä ja keskitettyä tekstiä, joten Wordiin siirsin ja huh. >.<

Tarinan juoni on hyvä. Ei varsinaisesti mikään uusi juttu, mutta todella mainiosti toteutettu. Mielenkiintoni pysyi yllä koko ficin ajan, ja tahtoi vain tietää lisää ja lisää. Viimeinen luku ja epilogi olivat vähän pettymys, sillä upean ficin jälkeen tavallaan odotin jonkinlaista kliimaksia. Koko ajan juoni vain parani entisestään ja odotukset nousivat koko ajan korkeammalle ja lopussa lässähti. Plussaa kuitenkin siitä, etteivät pojat palanneet yhteen ja olleet ihan ihQRaXuPoXu. (Yök mikä 'sana').

Hahmot ovat melko erilaisia mitä kirjoissa, mutta minua se ei haitannut. Todella mielekästä lukea välillä vähän erilaisista hahmoista, kuin ylidramatisoiduista muka IC-hahmoista.

Mitähän muuta keksisi. Niin, kuvaileminen on hienoa. Juuri sopivasti kerrot ympäristöstä ja poikien tunteista. Pystyy mielessään kuvitella paikat ja kaiken fluffin ja lässynlään =P

En yhtään tykkää antaa kritiikkiä, mutta odotin niin paljon tältä ficiltä, että vähän pitää  :-X
Älä kuitenkaan vedä hernettä nenään, pidän tästä ficistä todella paljon. Hyvää työtä ja näkee, että tämän eteen on nähty vaivaa. Ja jostain syystä nautin ÄäReTtÖmÄsTi siitä, että seksiin oli vain vihjauksia, eikä mitään muuta kuin pusuja kuvailtu. Mutta se nyt oli arvattavissa tuosta K-13 merkinnästä, mutta silti =)

Kiitos ja kumarrus tästä lukuelämyksestä!! Mukava lukea jatkisficci, joka ei päättynyt odotetusti. -Björk
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: insatiable - 24.02.2011 23:11:13
Björk: Huuh! Älä kuule yhtään pelkää kritiikin antamista, herraisä! Siitä minä vain opin tekemään jatkossa toisin, joten kiitos sinulle kovasti! ^^ Itse pidän omalla kohdallani tuota loppua henkilökohtaisesti ehkä en nyt parhaana kohtana, mutta tärkeimpänä. Enivei, hyvä kun sanoit mielipiteesi! Mutta nyyh kun se lässähti, nyt oon himpun verran pettynyt itseeni -->> täytyy ottaa opikseni tästä!

Olen kuitenkin iloinen, että jaksoit lukea koko ficin ja mielenkiintosi pysyi yllä - se antaa jo toivoa :D Ja puuh, vaivaa ainakin näin tämän eteen ömhöm. Lopussa tuli kyllä vähän semmoi olo, että haluaa jo päästä eroon, kun kirjotin tätä yli puoli vuotta, mutta enivei!

Kiitänkiitän suuresti kommentistasi, grnau !

xoxoxo ins

p.s. naurskelin sinun aloituslausahduksellesi ! :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: Jebbe - 17.03.2011 19:25:22
Tää oli kerrassaan ihana ficci luettavaksi. Aloitin eilen ja luin tänään loppuun. Osasin päätelläkin sen, että Draco ja Harry eroavat lopulta. Tää tarina herätti mussa voimakkaita tunteita. Kaikkea ilosta, onnesta, perhosten lepallelusta vatsassa, aina pettymykseen, kauhistukseen ja suruun asti. Toivoin aina kiihkeästi asioiden parantuvan, tai sitten riidan kohdalla, että se menisi entistä pahempaan. Joka sitten päättyisi lopulta hellään sovintoon. Ja näinhän kävikin muutamaan otteeseen.
Draco ja Harry on yks ihanimmista parituksista mitä tiedän. Tää tarina oli aivan omanlaisensa kaikista mitä oon lukenu, ja tää tarina, ehdottomasti, nousee mun suosikkien listalle. Multa ei ole koskaan rakentavaa kommenttia tarinaan herunut, eikä heru nytkään. Aivan uskomatonta oikeasti, miten jollain riittää ideaa tällaisen keksimiseen. Ja kirjoittaminen ah, se on kyllä yksi iso lahja minkä voi vaan omistaa.
Ron oli ihana kun oli niin hermoheikkoinen Draco kohtaan, ja sekin oli ihana, kun tämä sitten riidan päätteeksi kuultuaan Harryn ja Dracon seurustelevan, päätti parhaan kamunsa puolesta ojentaa käden Dracolle kättelemisen puolesta. Kerrassaan loistavaa. Hermione kauhistutti alusta lähtien, ei vaikuttanut aina ihan omalta itseltään mitä kirjoissa ja elokuvissa, mutta se ei haittaa laisinkaan. Mukavaa kun hahmojen luonteitakin muokataan välillä hieman toisenlaisiksi. Tosin kauhistuin heti alussa jo sitä, että Hermione vaikutti olevan ihastunut Dracoon myöskin. Sitä ei sitten koskaan saatukaan kunnolla, varsinaisesti, tietää.
En osaa sanoa miten, mutta jotenkin tää tarina oli täysin muista poikkeava ja jotenkin se vetää mutt ihan hiljaseks, vaikka kirjotusta tässä onkin jo reilusti. Mulla on jotenki tosi vaiennu ja hiljanen olo, tyyni, vaikkakaan ei kovin onnellinen tai iloinen. En osaa kuvata mun tunne tilaa tällä hetkellä kunnolla. Ehkä oon vaan niin shokissa tästä tarinasta.
Surettaa mielettömästi Harryn puolesta. Harry tuntui olevan niin palasina Dracon lähdöstä, vaikka ei sitä suoraan myöntänytkään. Olisin halunnut heidän edes hyvästelen, vaikka edes sanattomasti, kunhan jotenkin. Pelkkä katsekin olisi riittänyt ennen Dracon lähtöä. Harmittaa niin vietävästi, kun Harry ei saanut tietää kuin myöhemmin Dracon lähdöstä.
En osaa enää sanoa tähän yhtään mitään, eiköhän tätä tekstiä ole jo tarpeeksi. Tekisi mieli vielä purkaa kaikki ajatukset tähän, mutta taidan siirtää sen muuhun paikkaan kuin tähän.
Kiitokset siis mahtavasta ficistä ja sen julkaisemisesta, kiitos ja kumarrus !
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: insatiable - 27.03.2011 02:20:20
Jebbe: Gooooooood, luulin, että tää ficci on jo painunut osaston uumeniin, mutta ihanaa, palautit tämän mieleeni ! ^^ Ihan ensimmäisenä suuret, suuret kiitokset kommentistasi !

Heah, aika nopeeta oot lukenut tämän ! Ihanaa, että tunteet heräsivät, sitähän tässä aina haetaankin (: Ja H/D on herkkuparitus, namskis, ja ehkä sen takia oli jonkinmoinen idea kirjoittaa. Alunperin en lähtenyt tätä ehkä ihan tosissaan edes kirjoittaan, niin ideaa ei aluks edes suurta ollut, muuta kuin se, että no-happy-ending. Itsekin tykkäsin tästä Ronista, vaikka oma ficci onkin :') Hermionen ihastusjuttu yms niin jätin ne tähän taka-alalle vielä, koska tuli sitten itselle päähän ja vähän betakin kelaili sitä, että jos kirjoitan jatkon tähän, joka nyt on alla, niin se sitten tulee siinä ilmi. Olis mennyt vähän sekavaksi, jos olisin senkin vielä tähän ahtanut, mutta hmm... Ää enivei : D

Ooo, ihanaa kuulla, että oli poikkeava ! Toivottavasti hiljaisuus on hyvä merkki ! Minun päässäni Draco on loppujenlopuks aika nössö, mutta samalla niin kusipää, että se ei tahdokaan toisaalta ilmoittaa, että oli lähdössä, joten ... :')

Suuret, suuret kiitokset sinulle ihanasta, kauniista ja erityisesti pitkästä kommentista ! <3'

xoxoxo ins

Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi, H/D, Romance/Drama/Slash, k-13
Kirjoitti: kataaa - 19.06.2011 21:02:30
miten tää olikin näin sairaan ihana?<3<3<3hyvä etten alkanu itkee tos lopus et  eiiiiiiiii tää ei voi loppuu näinnnnn!!!!! TAHTOO JATKO-OSAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAANNNN!!!!!!!!hetitännemullenyt ;)

ihan hirmu hyvää luettavaa eikä mitenkään mainitsettavan arvoisia virheitäkään mielestäni, vaikka en kyllä lukiessani edes yrittänyt niiden bongailuun keskittyä ;). Ja aivan super ihanat ja koskettavat nuo molemmat runot. Itse olen aina tykännyt kirjoitella runoja ja sitten joku tulee ja pläjäyttää tollasen  naaman eteen! miksen mäkin osaa yhtä hyvin!? kateellinen......... olen.

mutta niin en nyt tiedä tuliko tuossa mitään järkevää kommentia.... paitsi että PAKKO TULLA JATKO-OSA!!!! JOSSA-einytvälttisonnelinen-MUTTA VÄHEMMÄN SURULLINEN LOPPU. nyyh... :'( mutta silti kaikesta huolimatta super ihana maailman paras ficci!

kova fanisi olen juuri nyt !  ;D kun tällaisen mestariteoksen vääntelit
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi, H/D, Romance/Drama/Slash, k-13
Kirjoitti: insatiable - 01.07.2011 20:13:07
kataaa; Oi, ihanaa! Kiitos! Olin jo mielessäni kyl kuopannu tän ficin mut hei ihanaa, että olet lukenut tän näinkin pitkän ajan jälkeen! Hahaha, jatkosta saa nähdä sit joskus!

Jee, itekin tykkään noist runoist paljon! Varsinkin tost Malfoy-runost ^^ Nii ja surulliset loput on parhait, ite en osaa tehdä mitää kivaa koskaa siihe. Awwsum, ihanaa mahtavaa parasta kuulla saada tämmöi kommentti ficciinsä! Srsly nyt mullon kestohymy feissil varmaa viikon :''>

Kiitos, kiitos, kiitos!

xo, ins
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: Antelope - 09.08.2011 13:38:13
Hei. :3

Okei, ensiksi sanon, että olen ihan hirvittävän pahoillani, kun jätin tämän ihanan ficin kesken! Yhdessä vaiheessa en vain enää ehtinyt/muistanut käydä finissä kovin usein. Harmi, että joudun kommentoimaan nyt näin monen kuukauden jälkeen tämän valmistumisesta...

Mutta sanon edelleen, että pidän tästä, niinkuin olen noissa muissa ihkutusviesteissä sanonutkin. :D Harry & Draco elivät ruusuista unelmaa - sen melkein arvasin, ettei tämä fic mitenkään voi päättyä hyvin... Mutta tavallaan noiden kahden tulevaisuus jäi auki, kun Draco lähetti sen kirjeen ja näin. Ehkä nuo kaksi ihanuutta joskus vielä palaavat yhteen. ♥

Minua jäi häiritsemään ihan vimmatusti se, että tässä ficissä ei kertaakaan sanonuttu "minä rakastan sinua!" :D Se olisi tavallaan kruunannut koko jutun. Esimerkiksi tuossa "jäähyväiskirjeessä", jonka Draco lähetti Harrylle, olisi voinut lukea "minä rakastan sinua". Sitten olisin ollut ihan aaws aaws ja saanu kohtauksen. ♥ Mutta toisaalta, Harry on niin ujo ja Draco niin... no, sellainen, että ei kumpikaan voisi sanoa sitä.

Minua häiritsi kyllä vähän, että Dracksu oli niin OoC, mutta ei se maailmaa kaada. H/D:tä on ihan hirveän vaikeaa kirjoittaa, jos haluaa pitää hahmot IC. Kun he kumminkin vihaavat toisiaan ja sitten rakastuvat jne.

Jäi kyllä vähän häiritsemään, kun nuo viimeiset luvut oli tuollaista pientä piiperrystä...

Mutta hei, minäkin haluan ehdottaa jatkoficciä! Koska se olisi ihhunaa. :3


Antelope :-*
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: Nevermind - 10.08.2011 13:35:16
Luin tämän ficin kokonaan tänään ja eilen. Tykkäsin tästä todella palkon, en olekaan Harry/Dracoa lukenut pitkään aikaan tällein matalammalla ikärajalla. Tämä ficci tosiaankin piristi (työ)päivääni, kiitos siitä!

Lopetus oli erittäin surullinen, alun perusteella olisin toivonut kaiken päättyvän poikien kannalta hyvin... Mutta eihän sille mitään voi. Ficci oli lähes virjeetön ja kirjoitetti sujuvalla ja kauniilla kielellä. Koko ficci oli oikein kaunis.

Kiittäen,
s.hd.l
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: insatiable - 12.08.2011 00:20:22
Wou, OMG hei kommentteja tässä - aina jaksan yllättyä! ^^

Antelope; Hihi, eipähän tuo haittaa! Laitoitpahan kommentin loppujen lopuksi ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan! <: Hihi, jeaa. Tahdoin jättää vähän auki, koska noh.. Oon kauhea, enkä varmaan pääse tän kirjoittamisen ohitse ja kirjoittelen jatkoa sitten, haha :D Ja ehkä joskus heillekin käy hyvin <;

Da! Ei sanottukaan, ei! En tahtonut laittaa sitä tuonne ^^ Oli ihan alusta saakka selvää, että niitä kolmea taikasanaa ei tässä ficissä sanota kummaltakaan suunnalta :) Ää, apua! OoC? Omg, kauheaa. Mun fanon alkaa siis elää ihan omaa elämää :'> Pitänee tarkkailla Dracon käyttäytymistä jatkossa muiden ficcien kohdalla! ^^ Oi, piiperrystä? Nou, haha :D Tuli joku vimma vaihtaa fonttia tuossa jossain vaiheessa, kun se näytti Wordilla paljon paremmalta sillä :'>

Jee, sinäkin, hihi? ^^ Katsellaan sitä sitten <; Kiitos kauheasti kommentistasi ja siitä, kun luit ficin alusta loppuun! <3'

sweet.hd.love; Jeij, mahtavaa, että pidit! ^^ Ahaha, työpäivän aikana lueskellaan :D Kuulostaa kyllä tutulta, vaikkakin koulupäivän osalta ^^ Njah, jostain syystä, en mielessäni nähnyt tähän onnellista loppua, mutta toivottavasti tämäkin miellytti :) Haha, virheettömyydestä saanet kiittää ihanaa betaani, mutta kielestä otan kiitokset itselleni ^^

Kiitän sinua kommentistasi suuresti ja ficin lukemisesta myös! <3'

xo, ins
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: lunalovekiva - 18.09.2011 20:57:57
Nyt se sitten loppu. Luin tän tarinan kahessa päivässä. Oli kyllä tosi hyvä. Toi loppu jäi kyllä vähän  tylsäks. Oot kuiteski tosi hyvä kirjottamaan. En nyt tähän oikeen mitään keksi.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: samppoliina99 - 19.09.2011 19:51:34
tykkäsin.ihan mahtava! ;D
Lainaus
”RIISIPUUROA!” Ron huusi ja veti kattilan eteensä.

Kaksi kolmosluokkalaista tyttöä katsoi Ronia halveksuen. Ron katsoi takaisin.

”No olisi teidänkin hyvä syödä, luurangot. Yök.” Hän lappoi puuroa suuhunsa Harryn pyöräyttäessä silmiään tytöille. Tytöt naksauttivat niskojaan ja kävelivät pyllyt pyörien pois salista.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: kyuketsuki - 24.09.2011 21:09:40
Luvin tämän joskus kauan sitten, silloin kun se oli ihan uusi täällä. Sen jälkeen olen monet kerrat avannut sivun mutta aina muistanut, tämä oli se missä oli surullinen loppu. Siksi en ole tätä koskaan lukenut uudestaan, vaikka tarinaa todellakin silloin rakastin. Muistan vain kyyneleet poskilla kun loppu tuli julki ja pojat eivät saaneetkaan toisiaan.
         Nyt unohdin taas tämän olevan tämä tarina ja napsautin sivun auki, heti hyppäsin viimeiseen lukuun sillä ekan lauseen luettuani, ajattelin onko tänä se surullinen loppu homma. Ja kyllähän tämä oli, mutta sitten luvin kommentteja. Jatko osa. Onko sellainen todella joskus tulossa? Toivon todella sillä haluaisin, että pojat vielä toisensa saisi. Mutta vaikka ei, voisin nyt pitkän tauan jälkeen kuitenkin lukea koko tarinan. Ja palauttaa mieleen tämänkin taideteoksen. Lupaan lukea tämän viikon sisällä uudestaan, ja toivoa koko ajan peukut pystyssä jos vaikka kuiteskin joskus mekin näkisimme jatko osan.

kyuketsuki
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: insatiable - 25.09.2011 16:19:05
Herranduudelis täällä on kommentteja!

lunalovekiva; Hihih, kiitos kommentistasi ja jee olen hyvä kirjoittaja! ^^ Itekään en ole täysin tyytyväinen loppuun, kun sen kanssa tuli ihan blokki, mutta noh :)

samppoliina99; haha, kiiitos ! ^^

kyuketsuki; Voi ei! Anteeksi kyynelistä! Mutta toisaalta ihanaa, että teksti herätti siussa tunteita.. :'> Ja jatko-osa on miulla tekeillä ja melkeen puolivälissä jo, koska jostain syystä inspasi jatkaa tätä. Mutta siihen tosiaan varmaan menee aikaa, että saan itteni sen tänne laittamaan :D

Ihanaa, jos luet tämän uudestaan ja aww, siun kommenttisi lämmitti sydäntäni aivan hirmuisesti! Kiitos paljon kauniista sanoistasi!  :-*

xo, ins
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: samppoliina99 - 08.10.2011 15:42:09
tuleehan sulta uusii ficcei?Oot kuulemma niin hyvä kirjottaa ::) :D
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi
Kirjoitti: insatiable - 08.11.2011 02:48:15
samppoliina99; Mietin pitkään, vastaanko kommenttiin, vai oonko liian upittaja sillon. Mut nyt päätin olla itsekäs ja kelaa et en oo. Ja joo siis toki on tulossa ja onkin jo paljon noita entisiäkin täällä. :)

Ja nyt näin ilmotusluontoisena asiana voisin kertoa lukijoille, jotka on jatko-osaa toivonu, niin Nanoni ohella oon saanut inpiksen takasin Drarryynkin, joten jatkis on aikalailla vauhtia jälleen etenemässä ja lähipäivinä laitan epilogin (mitä mä höpötän) siis prologin Finiin.
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: Brangwen - 30.06.2012 16:01:04
Romaanimittaisten ficcien kommentoinnista, päivää!

En ole koskaan aikaisemmin lukenut loppuun asti yhtäkään H/D-tekstiä, ja ihmettelin aluksi, miten tällaisesta aiheesta saa irti romaanin verran tekstiä. Ilmeisen hyvin nähtävästi. Kaikki alkutiedoissa mainitut tyylilajit tulivat selvästi hyödynnettyä, ja tässä oli selvästi tyylikkään teinidraaman aineksia. Aluksi pelkästään pintapuolisena pysynyt kuvaus hämäsi ja häiritsi, mutta kun tekstin kanssa pääsi eteenpäin, tajusin, että oikeastaan tekemäsi tyyliratkaisu sopii juuri tähän tekstilajiin. Fokus on joka tapauksessa ihmissuhdekonflikteissa ja nuorten ylidraamaamisessa, ja niiden kuvaamisessa onnistuit todella hyvin.

Ehkä juuri kuvauksen minimalistisuuden vuoksi ficci vaikuttaa fiilistelytekstiltä. Tämä ei nyt missään nimessä ole moite, sillä hyvän fiilistelytekstin kirjoittaminen on taitolaji. Pointti oli, että tekstin tarkoitus on enemmänkin herättää lukijassa mielikuvia ja tunnetiloja kuin saada jotain uutta ja ihmeellistä irti tutuista hahmoista.

Patavanhoillisena canon-konservatiivina saan kylmiä väreitä aina, kun joku yhdistää tylypahkalaisten kilttiin ja karkkivärein värjättyyn teineilyyn oikeiden teinien ongelmia, alkoholia ja eriasteisen rankkoja seksiseikkailuja, mutta tämä sinun ficcisi oli niin selvästi aitoa teinidraamaa, että tuollaiset rankkuuspisteiden lisäykset eivät tehneet kipeää. Tarinan sisäisen logiikan ja sinun ehdoillasi toimivien hahmojen seassa Ron oli aivan erityisen hulvaton ja hauskasti toteutettu. Vaikka ympäristö ja tapahtumat sallivat muille hahmoille täysin canonista poikkeavia luonnevivahteita, Ron on kuitenkin kaikessa höpsöydessään hyvin IC, todella lojaali ystävä ja täysin kykenemätön ymmärtämään muiden mielenliikkeitä.

Lopetus, kaikessa avoimuudessaan, oli varmaan paras mahdollinen, joka tähän tekstiin olisi voitu kirjoittaa. Mikä tahansa muu ratkaisu olisi vaikuttanut kliseeltä tai teennäiseltä.

Kaiken kaikkiaan tekstisi oli uusi ja jännittävä lukukokemus tätä genreä täysin tuntemattomalle. Olet tehnyt suuren työn ja kirjoittanut ilmeisen pitkäjänteisesti loppuun pitkän tarinan. Kiitos tästä!

-B
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: iipimoi - 04.07.2012 03:48:25
onko finin sääntöjen vastaista kiroilla? En ole asiasta varma, joten sanotaan nyt että kun ficci loppui, ajatukset olivat suurin piirtein EI HELVATTU MITÄ TEKSTIÄ. Ja en siis todellakaan sano pahalla, tämä oli todella mielyttävä lukukokemus. Itse yleensä H/D ficeissä kallistuu genre aika laidasta laitaan. Ikinä et oikeastaan etsi surullisia loppuja tai angstia, mutta jos nyt ficci surullisesti loppuu niin ei se erityisesti haittaakkaan. Henkilökohtaisesti pidän vaan fluffysta kun on semmosta ihanaa varpaiden kipristelyä ja tekee mieli hihittää ja muutenkin semmosta EHEE I CAN PUKE RAINBOWS. - fluffy ihmisiä siis.

Kappalejaot, mitä ne on? En oo tiiätkö pitkään aikaan kirjottanu mitään rakentavaa niin nyt yritän. Ja en valitettavasti voi lainaa kaikkia ihania kohtia koska kirjotan kännykällä siis hei ihan oikeesti KÄNNYKÄLLÄ. Korostin vaan mun uhrautumiseni määrää. :D   
Ja sitten voisin vihdoin lopettaa jaarittelun ja yrittää päästä itse asiaan ... RAKKAUS. Ehee oikeesti. Alku oli niin fluffy ja söpö ja seamus ja kaikki :D ne tanssiaiset ja kaikki gosh minulla on sellainen tunne, että olisin lukenut siitä vuosia sitten. (kertoo jotain muistin laadusta ;D) Niin ja jotenki mä olin ihan varma, että hermione oli myös ihastunu dracoon? Oikeesti olin iha älyttömän varma siitä. No toisaalta olin myös varma siitä että h/d 4 ever ja iloista koko ajan. okei ehkä mä käyttäydyn nyt hiukan niinku katkea pieni kakara 

Ja nii juoni oli kaikin puolin kiva paitsi honeyn nimi jotenki häiritsee ihan kamalasti :D

lol pitää jättää mun super kommentti kesken koska akku kuolee kohta :( RAKASTIN JA AUTA ARMIAS jos et tee sitä jatko osaa ! Mä haluun onnellisen lopun :c kakarako? Eiku oikeesti jos ujostuttaa ni voin ilomielin alkaa uhkailla suo tai kirjottaa 100 sivusen romaanin. :D

 
kiitos todella paljon ku kirjotit & tää on sitä laatu H/Dtä & + huumori! + pusuja :-*



// en ees tiiä käytkö finis enää mut onks toi ezio siitä assinssons creed? ÄLÄ TAPA EN OSAA KIRJOTTAA SITÄ! :D ja anteeks jos siitä on olemassa joku kirjasarja tai joku itse tiiän sen ihan nokian kännykkä pelistä :d voin ylpeänä sanoa että pääsin läpi kiitoshei 
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: tiksa - 14.07.2012 20:12:25
alan itkemään ;/ ♥ mutta toi ööö 20 luvun lopussa oleva runo oli ihana, kuten myös kasterunoki. tykkäsin tästä ficistä ! + oliko hermione rakastunu dracoon? tuntu aivan siltä ;) + eka ajatus ku luin loppuun että "nytkö tää loppu? ;_;" oikeesti, oli nii mahtava ficci etten uskokkaaa... :) joootosiaan lörpöttelen aina iha turhia, sanon tän vaan nyt että:

ficci oli IHANA! ♥
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: Mansikkalimu - 15.07.2012 23:00:17
Excuse me, what the hell just happened?! Ero! No, olen tietoinen, että on olemassa Drarry-ficcejä, joissa loppu ei ole onnellinen; he eroavat tai toinen/molemmat kuolee. Tämä oli ensimmäinen surullisen lopun lukemani ficci tällä parituksella.
Surullisesta lopusta huolimatta tätä oli mukava lukea. Tapahtumat käynnistyivät jo hyvin alussa... oikeastaan jo ensimmäisessä luvussa kun Harryn ihastuksen kohde selvisi, ja jatkoivat mukavasti etenemistään. ^^

En oo vieläkään toipunut Malfoyden taakasta, joka vaivaa Dracoa koko tämän elämän. Raukka.

Lyhykäinen. Pidin ♥8)
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: GrandJeté - 02.09.2012 13:13:13
Oi että, oli ihana ficci!

Kaikki 20 lukua ja epilogi jaksoivat koukuttaa ja lopun tullen piti jonkin aikaa miettiä, että mitä mä nyt elämälläni teen kun en enää saa tätä lukea...

Teksti sisälsi ihanaa fluffya ja huumoria, draamaakin. Poikien kirjainlyhenne-jutut olivat mahtavia!
Tuo loppu oli kyllä yllättävä, koska Drarryt loppuvat onnellisesti. No joo, ei klisee-loppu olisi tähän sopinut ja tämä lopetus oli kaikessa surullisuudessaan upea.

En mä oikein osaa mitään muuta enää sanoa, kuin että rakastin ♥
Otsikko: Vs: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-13)
Kirjoitti: Larppa - 23.08.2014 20:54:52
Ei ei ei...  :'( oko ficci luettu putkeen ja meinasin oikeasti jo itkeä... Kyyneöiä kyll tuli. Sorry kirjotusvirheet, fone... Mutta kiitos tästä. Drarryt loppuvat onnellisesti, niin joku sanoikin jo!