Ajan pyörä, Raapaleita a'la WoT, K11

[Dria]

// zachy muokkasi ikärajan myös otsikkoon

Kaikki kuuluvat Robert Jordanille ellen toisin ilmoita.

Pareja saa toivoa ja kirjoitan kaikkea mahdollista. Kommentit, niin risut kuin ruusutkin ovat toivottuja.



Täydellinen lahja, Gawyn/Egwene, S
 Yllätyksiä, Nynaeve, Moiraine/OFC, S
 Terävä argumentti, Graendal, Semirhage, K-11
 Sisarten välisiä salaisuuksia, Shalon/Ailil, S
 Susikuningas, Faile/Perrin, S
 Koska tarvitsen sinua… Semirhage/Moiraine, K-11
 Ennustusten tulkintaa, Tylee Khirgan, S
 Petturin osa, Asmodean, Graendal, S
 Kettu ja susi, Mat, Perrin, S
 Peilikuva, Rand, K-11
 Pimeän valtiaan silmät Mat, S
 Heinien seassa, Birgitte/Catalyn, S
 Tarkkailija, Aram/Faile, S
 Varomaton kysymys Dyelin, Birgitte, S
 Viini maistuu paremmalta toisen huulilta nautittuna, S, Moiraine/Mat
 Sielultaan aito Vihreä, K-11 Rashima Kerenmosa (Legendaarinen Vihreä Aes Sedai)
 Omituinen perhe, S, Rand/Elayne/Min/Aviendha
 Jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen, K-11, Eldrin Cauthon/Bodewhin Cauthon
 Sunnuntai Kaksvirtain tyyliin, S, Kaksvirtain porukka
 Yhden yön synti, ikuinen katumus, K-11, Berelain/Perrin, Perrin/Faile
 Höyheniä ja maskein salattuja tunteita, S, Birgitte, Mat, Elayne
 Dance with Jak O’ Shadows, S, Joline Maza (Vihreä Aes Sedai)
 Pyhästä aviovalasta ja susista, S, Perrin/Faile
 Oudot cairhienilaiset tavat, S, Moiraine/Siuan
 Aes Sedain arvoituksia, S, Moiraine/Thom
 Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka, S, Galad/Mat
 Lääketieteellistä, S, Galad, Seonid, Suana
 Rakastaa öisin, vihaa päivisin, S, Joline/Mat/Teslyn
 Kenelle me olemme uskollisia, osa 1, K-11, Mesaana
 Kenelle me olemme uskollisia osa 2, S, Asmodean
 
 
 
***

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Humor, Romance, tuplaraapale
Pairing: (Gawyn/Egwene)
Summary: On olemassa lahjoja, jotka ovat täydellisiä ja sitten on niitä, jotka ovat täydellisiä katastrofeja.
A/N: Tämä on niitä tilanteita, joiden pitäisi olla kirjoissa. Ihan oikeasti, tämän pitäisi vielä tapahtua... Toisaalta onhan tässä vielä Towers of Midnight ja Memory of Light jäljellä...



Täydellinen lahja

Egwene laski käsistään raportin Tar Valonin muurien kunnosta pinoon, jossa oli muitakin kaupungin kunnossapitoon liittyviä papereita. Vaikka Seanchanien hyökkäyksestä oli jo kuukausia, töitä oli yhä järjettömän paljon.

”Egwene, onko sinulla hetki aikaa?” Keskeytti miehen ääni ovelta. Maailmassa oli vain yksi sotilas, joka kieltäytyi jääräpäisesti hyväksymästä hänen asemaansa Amyrlinin istuimena. Gawyn Trakand, Andorin ylimmäinen miekkaprinssi ja hänen kaitsijansa. Mies uskoi edelleen Aes Sedain pilailevan, mutta nähtyään, kuinka yli sata vuotta saalia kantaneet sisaret puhuttelivat hänen sydämen valittuaan äidiksi, oli vaikea uskotella, että kaikki oli vain pilaa. Egwene todella oli Amyrlin.

”Jos asiasi on tärkeä, Gawyn”, Egwene vastasi nostamatta katsettaan uudesta raportista. Hän tuskin huomasi, kuinka Silviana poistui mutisten jotain Pevarasta.

”Tietenkin on” Gawyn marssi huoneen poikki eikä Egwene voinut olla huomaamatta, kuinka hyvältä mies näytti. Ylimmäinen miekkaprinssi kaivoi viittansa kätköistä puisen rasian, jonka kanteen oli kaiverrettu liljoja. Hän asetti sen Egwenen eteen paperipinon päälle.

”Avaa se” mies kehotti pehmeästi ja jäi katselemaan jännittyneenä. Hän oli käyttänyt paljon aikaa lahjan valitsemiseen.
Egwene noudatti kehotusta ja avasi rasian kannen varovaisesti. Sisällä oli hopeinen leveä kukkaiskuviolla koristeltu kaulaketju ja yhteensopiva rannekoru.

Gawyn katseli hivenen huolestuneena nuoren Amyrlinin ilmeettömiä kasvoja. Hän oli uskonut lahjan olevan täydellinen. Naiset pitivät koruista.

”Gawyn Trakand, yritätkö sinä olla vitsikäs?!”

***
Fin

[Fairytale]

Haa, löysin Ajan pyörää Kirjoitat hyvin, enkä löytänyt virheitä. Egwenen kommentti lopussa sai hymyn kirpoamaan huulille, mutta jäi hieman epäselväksi, että oliko se lahja sitten hyvä vai huono. Jos lahja ei ollut hyvä, niin minun käy sääliksi Gawyniä. Kyseinen ajatus on kyllä hyvin huvittava

[Dria]

Fairytale:Kiitos kommentistasi.   Muistatko millainen a'dam on? Yritin saada mahdollisimman paljon viittauksia Egwenen aikaan damanena, mutta ilmeisesti se ei onnistunut kovin hyvin. En ole itsekään aivan varma oliko lahja hyvä vai ei... Kaipa Egwene saattaisi käyttää koruja ensijärkytyksen jälkeen  



Ja sitten seuraava.

Name: Yllätyksiä
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Humor, Romance, drabble
Pairing: Moiraine/OFC
Disclaimer: En omista Ajan pyörää
Summary: Nynaeve tiesi tarkkaan miksi ei pitänyt kapakoista.

A/N: Yksi hullu idea, jonka sitten kirjoitin.

Yllätyksiä


Nynaeve ei pitänyt kapakoista. Ne olivat meluisia, täynnä uhkapelejä ja inhottavia yllätyksiä.  Hän ei pitänyt siitä, että Moiraine oli ensin vienyt pojat Emondinvainiolta ja vielä toi heidät kapakkaan. Todellisuudessa paikka oli majatalo, mutta kuitenkin.

Viisaus ei pitänyt säädyttömästä tanssista, tai hävyttömistä lauluista, joita toinen toistaan vähäpukeisemmat tarjoilijattaret lauloivat. Moiraine sen sijaan näytti nauttivan molemmista. Ainakin Aes Sedai tanssitti tummatukkaista tyttöä hymyillen. Outoa, sillä Aes Sedai oli yleensä ilmeetön.

"Älä katso", mies Nynaeven vieressä kehotti vilkaistuaan tanssijoita ohimennen. Nynaeve ei ollut muistanut, että Moirainen kaitsija oli läsnä, eikä myöskään noudattanut kehotusta. Hän tosin toivoi, että olisi, kun hän näki Moirainen suutelevan tyttöä intohimoisesti.

***
Fin

[Fairytale]

Ahaa. Nyt kun sanoit niin se valkeni ja muistan a'damin juu

Ja sitten tähän uusimpaan. Tämäkin on kirjoitettu hyvin eikä virheitä löytynyt, mutta tässä lauseessa on jotain vikaa.

Hän tosin toivoi, että olisi nähtyään Moirainen suutelevan tyttöä intohimoisesti.

[Dria]

Kiitos jälleen kommentistasi Fairytale  Muokkasin tuota kohtaa ja toivon, että se on nyt selkeämpi.


Kolmanteen valitsin ehdottoman suosikkini, Semirhagen.

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: K- 11
Genre: General, (Humor)
Pairing: -
Summary: Graendalilla ja Semirhagella on vakava keskustelu alistamisesta ja täydellisestä hallinnasta.

A/N: Semirhage on aika mielenkiintoinen henkilö kirjoittaa. Samoin on Graendal, vaikka hänen ajatuksia ei pääse seuraamaan tässä kovin tarkasti. Jos et halua lukea keskustelua alistamisesta ja hallinnasta, älä lue tätä.

Terävä argumentti


"Ei siinä ole mitään järkeä. Ihmisen on reagoitava kidutukseen. Nuo sinun lemmikkisi eivät tajuaisi mitään, vaikka polttaisin heidän ihoaan", Semirhage tuhahti kylmästi. Kuinka Graendal saattoi olla niin tyhmä? Eikö hän ymmärtänyt sitä täydellisen murtamisen iloa, joka elävöitti yhtä tehokkaasti kuin saidar? Tunnetta, että saat aiheutettua uhrillesi piinaavaa tuskaa tai euforista mielihyvää?  Täydellistä alistamista ja murtamista parempaa asiaa ei maailmassa ollutkaan.

Oli vaikea sanoa kumpi tuntui paremmalta, pidellä saidaria, vai murtaa oikein kestävä henkilö. Semirhage muisti monia unohtumattomia kokemuksia ja kokeilujaan ihmisten parissa. Hän odotti innolla, että pääsisi kokeilemaan muutamia temppuja aieleilla. Kuinka helposti aiel tappaisi valkoisiin pukeutuneen gai'shanin tai tarttuisi miekkaan surmatakseen hänet?

"Hullua. Ihmisen on alistuttava ja toteltava ehdoitta. Aivotoiminnalla ei ole mitään merkitystä", Graendal totesi kuivasti.  "Lemmikkini viihdyttävät minua. Mitä muuta voisin toivoa?" hän jatkoi ja maistoi viiniä. Se oli oikein hyvää amadicalaista laatua. Semirhage ei koskenutkaan pikariinsa.

"Oletko tosissasi?" Semirhage antoi äänestään kuulua halveksuntaa, vaikka Graendalin mieltymykset eivät yllättäneet häntä. Kuinka joku saattoi haluta aivottoman ja tunnottoman nuken palvelijakseen? Ei ollut hänen ongelmansa, jos nainen ei ymmärtänyt hyvän päälle.

"Mietihän hetki Semirhage. Haluaisitko ennemmin kiduttaa Lanfearia vai saada hänet tekemään mitä tahansa?" Graendal kysyi ovelasti hymyillen. Kyllä hänkin osasi pelata tätä peliä. Oli vain tiedettävä tarpeeksi vastapelaajasta.

Semirhagen reaktio yllätti hänet. Hän oli odottanut hyytävän kylmää katsetta tai ivallista kommenttia, mutta Graendal näki ensimmäistä kertaa elämässään Semirhagen punastuvan. Rehellisesti sanottuna hän ei ollut uskonut, että Semirhage kykenisi tuntemaan mitään muuta kuin sadistista mielihyvää.

"Sitä minäkin", Graendal mutisi hilliten äänensä ja katseli kuinka Semirhage yritti kasata ajatuksiaan ja keksiä syyn paeta paikalta. Lopulta nainen onnistui mutisemaan jotain todella epämääräistä seanchaneista ja punoi portin keskelle huonetta. Graendal purskahti nauruun heti portin sulkeuduttua.

Sen kerran jälkeen Semirhage ei enää koskaan väitellyt vaalean naisen kanssa.

***
Fin

[Fairytale]

Taas oikein mainio pätkä ja viimeiset rivit olivat hyvin huvittavia Mitään häiritsevää ei löytynyt. Voisitko kirjoittaa jonkun pätkän Failesta ja Perrinistä, kerta saa toivoa

[Dria]

Totta kai, Fairytale. Kiitos jälleen kerran kommentistasi. Piristi päivääni todella paljon (ei ole kiva, kun joku suihkuttaa pippurisuihketta päälle)  Lupaan kirjoittaa sinulle Faile/Perriniä seuraavaksi. Sitä ennen minulla on taas yksi valmis raapale.


***

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Romance, Angst
Pairing: Shalon/Ailil, (Shalon/Mishael)
Summary: Cadsuanen sopimus tuntui virheeltä.

A/N: Canonia. ^^ Sijoittuu Far Maddingiin. Ajattelin kokeilla, kuinka hyvin tämä pari toimii ja saisiko tällä parilla kirjoitettua one-shottia. (Kuuluu sarjaan en keksi mitään otsikkoa tälle ficille, joten laitetaan nyt jotain)



Sisarten välisiä salaisuuksia

Shalon vilkaisi sisartaan varovaisesti ja yritti tukahduttaa pelkonsa. He olivat olleet kaupungissa vasta vähän aikaa, mutta se tuntui ikuisuudelta. Hän tunsi tukehtuvansa. Tältäkö tyynnyttäminen tuntuisi? Hän tunsi itsensä niin… tyhjäksi.

”Shalon, tuntuuko se pahalta?” Harine kysyi hiljaa, huolestuneena. Shalon pakottautui hymyilemään sisarelleen. Harine oli muuttunut ystävällisemmäksi heidän saavuttuaan Far Maddingiin.

”Kyllä minä pärjään”, hän vastasi, vaikka ei ollut varma totuudesta. Jos Ailil olisi täällä, Shalon kestäisi taatusti. Vaikka Shalon katui suhdettaan cairhienilaisnaiseen, hän kaipasi Aililia. Tämän hymyä, keskusteluja kynttilänvalossa, iltoja ja öitä yhdessä…

Huokaisten Shalon pakottautui ajattelemaan tilannettaan. Hän oli naimisissa. Suhteen salaaminen ei ollut edes ainoa asia, jonka hän joutuisi tunnustamaan. Cadsuanen sopimus olisi myös paljastettava.

”Sisar…” Shalon aloitti ja nuolaisi kuivia huuliaan. Sanoja ei tullut. Shalon tajusi, ettei kyennyt tunnustamaan. Harine odotti hänen jatkavan. Sisaren kysyvä katse tuntui painostavalta.

”Teen parhaani Cadsuanen suhteen” Shalon pakottautui sanomaan lopulta ja Harine kosketti hänen olkapäätään kevyesti.

”Kiitos”, sisar kuiskasi.

Shalon jättäytyi jälkeen ratsunsa kanssa. Kyyneleet polttelivat silmäkulmissa, mutta hän pakottautui tukahduttamaan ne. Miksi hän ei uskaltanut kertoa totuutta? Ei hän hävennyt suhdettaan Aililiin, vaan sen seurauksia. Sopimusta Cadsuanen kanssa. Hän halusi kertoa Harinelle. Miksi hän ei sitten saanut sanaakaan ulos?

Shalon vihasi itseään. Miksi sanat pettivät aina, kun hän tarvitsi niitä?


***
Fin

[Fairytale]

Edelleen laadukkaasti ja sujuvasti kirjoitettu, mutta yhden virheen löysin

Vaikka Shalon katui suhdettaan cairhienilaisnaiseen

Eli tuo r -kirjain puuttuu. (Ellei aivoissani sitten ole jotain vikaa )
Valitettavasti nämä henkilöt olivat itselleni vieraita, paitsi Cadsuane, joten en päässyt juonesta kovin hyvin kiinni

[Dria]

Totta, se puuttuu.   *käy korjaamassa sen* Kiitos kommentistasi, ja että jaksoit lukea, vaikka hahmmot eivät olleet tuttuja.

Sain seuraavan vihdoin kirjoitettua.


Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Romance
Pairing: Faile/Perrin
Summary: Aviomiehessä on sekä hyviä, että huonoja puolia.

A/N: Kiitokset Fairytalelle, joka on jaksanut kommentoida rääpäleitäni. Tässä on sinulle omistettu Faile/Perrin Toivottavasti pidät.

Susikuningas

Faile katseli, kuinka hänen aviomiehensä käveli heidän makuunhuoneensa lattiaa pitkin huolestuneena. Trollokit olivat hyökkäämässä Kaksvirroille, mutta Faile tiesi miehensä murehtivan myös uutta lordin asemaansa sekä valkoviittoja. Perrin ei halunnut olla lordi. Hän ei halunnut käyttää hienoja vaatteita, eikä komennella palvelusväkeä.

Välillä Perrinin jääräpäisyys oli hellyttävää, välillä raivostuttavaa. Tällä hetkellä se oli raivostuttavaa. Faile hymyili muistellessaan heidän hääpäiväänsä. Kuinka moni mies miettii, onko tuntenut tulevan vaimonsa tarpeeksi kauan? Se oli järjetöntä, mutta myös suloista.

Ikkunasta näki, kuinka sudenpäälippu liehui tuulessa. Se oli Perrinin lippu, vaikka Faile tiesi, että mies polttaisi sen, jos pystyisi. Faile antoi hymyn kohota kasvoilleen. Hänen Susikuninkaansa lippu.

***
Fin

[Fairytale]

Aivan ihansti kirjoitettu Faile/Perrin Virheitä ei löytynyt, mutta minusta "valkoviittoja" tulee pienellä.

Hänen Susikuninkaansa lippu.

Hyvin ytimekkäästi kirjoitettu lause. Milteipä koskettava

[Dria]

Tuleeko?  *tarkastaa kirjasta* Tulee se, kiitos tiedosta. Käyn korjaamassa 

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: K-11
Genre: Angst, Femslash
Pairing: Semirhage/Moiraine
Summary: Semirhage satutti häntä, mutta joka kerta hän palasi.

A/N: Mitä tähän voi sanoa? Moiraine/Semirhage on itse asiassa yksi suosikkipareistani. Älkää kysykö miksi.

Koska tarvitsen sinua…

Mustaa kaulapantaa lukuun ottamatta Moiraine oli täysin alasti. Viiltävä kipu sai hänet henkäisemään. Suun avaaminen oli virhe, sillä nälkäiset huulet painautuivat vasten hänen omiaan. Suudelman syventyessä Moiraine tarkkaili naista, joka istui hänen päällään.

”Semirhage”, Moiraine voihkaisi toisen naisen suuhun ja Hyljätty vetäytyi kauemmas. Hetken he molemmat yrittivät saada hengityksensä tasaantumaan.

”Niin rakas?” Semirhage kehräsi ja hymyili kylmää hymyään. Moiraine näki kuinka Hyljätty leikitteli ohuilla ja uhkaavan pitkillä neuloilla. Kuten aina, pieni cairhieni katui hetkellisesti päätöstään tulla. Hän ei ollut masokisti. Hän ei nauttinut Hyljätyn seurasta. Semirhage ei ollut koskaan sanonut yhtään ystävällistä tai edes neutraalia sanaa.

Moiraine pysyi vaiti. Hän ei tiennyt halusiko sanoa mitään ääneen.

”Jos mietit, miksi palaat aina luokseni, syy on se, että olen suora, kuten se teariläisnainenkin”, Semirhage sanoi yhtäkkiä ja silitti Moirainen hiuksia lempeästi. Yllättävä ja epätavallinen hellyydenosoitus sai Moirainen silmät leviämään.

Hyljätyn sanat olivat totta. Semirhage satutti häntä, mutta joka kerta hän palasi. Se oli typerää ja hän tiesi sen. Hän palasi, koska hän tarvitsi Semirhagea. Hän tarvitsi jotakuta, joka edes esitti välittävänsä.

***
Fin

[Fairytale]

Hmm... Mitäs tähän nyt sanoisi. Femme on minulle oikeastaan ihan vierasta, mutta kuitenkaan se ei häirinnyt tekstin sujuvuuttaa lukiessani eli hyvin kirjoitettu raapale. Mitään silmiinpistävää ei löytynyt

[Dria]

Kiva, että jaksoit lukea, vaikka femme ei ole tuttua  Rehellisesti sanottuna en ollut varma toimiiko noin... erikoinen pari, mutta ilmeisesti toimi.


Seuraava on jälleen vähän harvinaisemmasta hahmosta. Minkäs sille voi, että seanchaneista kirjoitetaana aivan liian vähän.


Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: General
Pairing: -
Summary: “When the Wolf King carries the hammer, thus are the final days known.
when the Fox marries the raven, and the trumpets of battle are blown.” – Karaethonin tarustosta.

A/N: Tylee Khirgan on Ikuisesti voitokkaan armeijan  lippukunnan kenraali. Hän teki kaupat Perrinin kanssa kirjassa 24 (luku 4). Ja Mishima siis on Tyleen alaisuudessa toimiva kapteeni.


Ennustusten tulkintaa

Tylee Khirgan oli nähnyt paljon Ikuisesti voitokkaan armeijan palveluksessa, mutta Perrin Aybara oli ollut erikoinen henkilö jopa hänen mittapuulla. Vaikka hän oli vitsaillut Susikuninkaan arvonimen puuttumisesta, hän uskoi miehen todella olevan Karaethonin ennustusten mainitsema henkilö.

’Kun Susikuningas kantaa vasaraa, siitä tunnette viimeisten päivien koittaneen. Silloin kettu nai korpin ja sotatorvet soivat’, hän siteerasi itselleen. Perrinin kultaiset silmät toivat mieleen suden ja vasara oli suoraan ennustuksista. Toinen osa oli hänelle arvoitus. Korppi viittasi Keisarinnaan, eläköön hän ikuisesti, ja keisariperheeseen. Kuka kettu sitten oli?

”Mitä mietitte, kenraali?” Mishima kysyi kohteliaasti ja havahdutti naiskenraalin ajatuksistaan.

”Tarmon Gai’don on lähellä, Mishima. Susikuningas kantaa vasaraa.”

***
Fin

[Dria]

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: deathfic
Pairing: -
Summary: Petturin tappaminen oli aina hauskaa.

A/N: Ajan pyörän yksi suurimmista mysteereistä on Asmodeanin tappajan henkilöllisyys. Minä satun olemaan sitä mieltä, että tappaja oli Graendal.

Petturin osa

”Sinä? Ei!”

Asmodeanin viimeiset sanat kaikuivat yhä vaalean Valitun korvissa. Petturi oli petturi, mutta Asmodean oli ollut aivan liian helppo tappaa. Graendalin oli tarvinnut vain odottaa muutama minuutti. Kun entinen Valittu oli avannut oven, hän oli kuoleman oma.

Yksinkertainen ilman, tulen ja hengen punos oli riittänyt. Graendal oli salaa pettynyt Asmodeaniin. Vaikka mies oli Valituista taitamattomimpia, miehen olisi pitänyt huomata punos. Se oli suorastaa tarkoitettu huomattavaksi. Oliko Asmodean luopunut myös aivoistaan petettyään Pimeän valtiaan?

Graendal loi vielä yhden halveksivan katseen jalkojensa juuressa makaavaan mieheen ja hillitsi halunsa potkaista tätä. Hän punoi henkeä luoden väreilevän portin. Hän astui läpi katsomatta taakseen.

***
Fin

[Dria]

Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Friendship
Pairing: tulkinnanvarainen Mat/Perrin
Summary: Mat tiesi, että Perrin oli ovela. Kuten susi.
A/N: Bestikseni toive. Sijoittuu aikaan ennen Moirainen saapumista Kaksvirroille.


Kettu ja susi


“Matrim Cauthon!” Egwene huusi raivoissaan. Mat oli tönäissyt häntä ja  Egwene oli kompastunut suoraan metsälampeen, eikä vesi ollut vielä lämmennyt. Kevään ensimmäiset lumivuokot olivat vasta puhkeamassa kukkaan ohuen lumipeitteen keskeltä ja ilma oli kirpeän viileä.

Mat väläytti leveän virneen ja pinkaisi pakoon. Hän riensi nauraen metsän halki ja pysähtyi vasta tutun hahmon erotettuaan. Perrin.

Perrin oli Matin paras ystävä. Poika oli voimakas kuin härkä ja puhui vasta tarkoin harkittuaan. Kylän väki sanoi, että Perrin muistutti härkää, mutta Mat tiesi, että Perrin oli ovela. Kuten susi.

Siinä missä Mat aiheutti harmeja ja selvisi niistä ketun oveluudellaan, Perrin oli kyllin taitava välttääkseen kaikki epäilyt. Nytkin nuori sepänalku kohotti liinaa, johon oli kasattu haaleita kanipiiraita. Kukaan ei ikinä arvaisi, että Perrin oli syyllinen.

”Ajattelin, että haluaisit syödä jotain ennen kun palaamme, Mat”, Perrin sanoi ja soi ystävälleen lämpimän hymyn. Mat otti yhden ja virnisti ilkikurisesti.

”Dovie’andi se tovya sagain” Mat totesi, kun pojat olivat syöneet. Perrin ei hätkähtänyt ystävänsä sanoja. Mat puhui usein vanhaa kieltä huomaamattaan. Perrin tiesi, mitä hän tarkoitti, vaikkei ymmärtänyt sanoja. Oli aika jatkaa alkuperäistä työtä, metsästystä.

Sepänalku nyökkäsi ja molemmat pojat ottivat pitkät Kaksvirtain pitkäjousensa. He katosivat metsään rinnatusten. Täysin ääneti sulautuen luontoon.

Kuten vain kettu ja susi voi.

***
Fin

A/N2: Dovie’andi se tovya sagain – On aika heittää noppaa, Punaisen käden kaartin motto.

[Fairytale]

Kaikki kolme pätkää olivat kirjotettu oikein hyvin, eikä yhdestäkään löytynyt virheitä

Minäkin olen miettinyt, että kuka oikein tämän Asmodeanin tappoi, mutta en ole saanut pääteltyä mitään

[Dria]

Kiitos kommenntistasi Fairytale.   Toivottavasti Sandersson paljastaa Asmodeanin murhaajan viimeisissä kirjoissa. Netistä löytyy valtavasti spekulaatioita ja listauksia, joista voi saada apua  




Fandom: Ajan Pyörä
Rating: K-11
Genre: General
Pairing: -
Summary: Ei se ollut hulluutta

A/N: Siunattu hulluus – haasteeseen. Tämä on ainakin toistaiseksi viimeinen lyhyehkö kokeiluni.

Peilikuva

Rand katsoi peiliin. Hän ei yllättynyt nähdessään vanhan miehen kuvan oman peilikuvansa tilalla. Punertavan tukan tilalla oli jo harmaantuneet pitkät hiukset. Lews Therin Telamon Suvunsurman kasvot olivat käyneet hänelle tutuiksi. Miehen hullu nauru täytti Randin mielen, kun tämä yritti napata kiinni saidinista, mutta Rand esti miestä tympääntyneenä. Tämä päivärutiini kävi yksitoikkoiseksi.

’Vaikene, Suvunsurma. Sinä olet kuollut. Tämä on minun mieleni!’ Rand murisi miehelle mielensä sisällä. Mies hihitti hullunkurisesti ja Rand näki hulluuden kiillon miehen silmissä, kun tämä katsoi häntä peilistä.

”Näkyykö silmissäni samanlainen kiilto? Häivy, Telamon, haluan nähdä peilikuvani”, Rand komensi ääneen, mutta mies ei kadonnut. Siinä hän, uudestisyntynyt Lohikäärme, puhui kauan sitten kuolleelle miehelle. Ja pahinta siinä oli, että se oli hänestä täysin normaalia.

”Minä en ole hullu…”

Lews Therin nauroi hänen mielessään lujempaa ja vaikeroi tuskissaan. Se vasta hullua olikin. Telamon oli hullu, sen Rand tiesi. Mies oli menettänyt järkensä Shayol Ghulissa sinetöityään Pimeyden valtiaan.

’Miksi aiel on vallannut mieleni? Ei, se ei voi olla aiel, sillä aielit eivät kanna aseita. Kuka tai mikä sinä olet?’ Lews Therin ulvoi Randin mielessä ja kurkotti jälleen kohti saidinia, jäätävän polttavaa tulta. Lyhyen taistelun jälkeen Rand sai pakotettua hullun miehen mielensä kätköihin.

Rand huomasi tukeutuneensa seinään ja suoristautui. Kyljen haavaan pisteli inhottavasti ja vatsaasa velloi, mutta hän pakotti itsensä syömään palvelusneidon tuoman aamiaisen. Aamuinen keskustelu Suvunsurman kanssa oli vienyt hänen ruokahalunsa. Onneksi hullu mies ei sentään ollut puhunut Ilyenasta, sillä naisen mainitseminen pakotti Randin käymään läpi tietyn nimilistan päässään. Nimilistan ensimmäinen nimi oli Moiraine Damodred.

Rand kirosi hiljaa miestä mielessään ennen kuin kävi kauhistuttavan pitkän listan läpi mielessään. Jos hän ei käynyt listaa loppuun asti, se kiusaisi häntä koko päivän. Ei se ollut pakkomielle, hän vain… Mitä? Hänen oli käytävä lista läpi. Ei se ollut hulluutta.

’Ilyena Moerelle Dalisar’, lisäsi ääni hänen päässään surullisesti. ’Olen pahoillani. Ilyena, olen niin pahoillani.’

Rand jätti nimen pois listastaan. Hän ei ollut tappanut Ilyenaa, vaan Lews Therin. Hän ei aikonut ottaa hullun miehen tekoja omalletunnolleen.

’Lupasin, että kuolemme pian. Anna minun hallita kehoani siihen asti’, hän pyysi mieheltä, joka vaikeni hetkeksi.

’Kuolema? Niin, lupasit, että kuolemme pian’

Rand pakottautui katsomaan miestä silmiin. Hän hymyili sanoessaan: ”Kyllä. Hyvin pian” ja rikkoi peilin tuhansiksi pieniksi palasiksi.

***
Fin

[Fairytale]

Taas mainiosti kirjoitettu pätkä, mutta yksi virhe löytyi

Shayol Ghullissa

eli tuossa on yksi l-kirjain liikaa.

Minusta Rand vaikutti tässä harvinaisen kajahtaneelta, mutta se voi myös olla enimmäkseen Lews Therinin vaikutusta... Ja loppu oli hyvin ytimekkäästi kirjoitettu

[Dria]

Kiitos kommentistasi Fairytale. Minun oli tarkoitus saada Rand vaikuttamaan hullulta, joten hyvä jos se toimi. 

[Dria]

Ikäraja: S
Hahmot: Mat
Genre: Drama
Yhteenveto: korpit tarkkailivat elämän ja kuoleman peliä


A/N: Innostuin taas kirjoittamaan Matista. Tätä ideaa olen pyöritellyt mielessäni aika kauan...


Pimeän valtiaan silmät


Mat istui sohvalla ja katsoi vastapäätä istuvaa tummaa hahmoa, tämän tummat silmät loistivat vaarallisesti hupun kätköistä.

Nopat pyörivät Matin päässä samaa tahtia kuin konkreettiset mustat luunopat tukevalla pöydällä. Viisi noppaa, paras arvo oli kuutospari. Vastustaja virnisti, valkoiset hampaat välähtivät pimeydessä.

Mat täytti pikarinsa erinomaisella Ghealdilaisella viinillä ja löysäsi kaulallaan roikkuvaa silkkihuivia, yhtä tummaa kuin luiset nopat, jotka päättäisivät hänen kohtalonsa. Ashandrei lepäsi sohvalla, korpit tarkkailivat elämän ja kuoleman peliä.

Vastustaja katsoi kuinka hän keräsi nopat kuppiin ja ravisti.

Pimeän valtiaan silmät seurasivat pöydällä vilistäviä noppia. Yksi, kaksi, kolme… Mat huokaisi helpotuksesta, kun viimeinen noppa pysähtyi.

Pöydältä tuijottivat Pimeän valtiaan silmät.

***


Fin