Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Dria - 28.06.2010 23:43:58
-
// zachy muokkasi ikärajan myös otsikkoon
Kaikki kuuluvat Robert Jordanille ellen toisin ilmoita.
Pareja saa toivoa ja kirjoitan kaikkea mahdollista. Kommentit, niin risut kuin ruusutkin ovat toivottuja.
Täydellinen lahja, Gawyn/Egwene, S
Yllätyksiä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg347154#msg347154), Nynaeve, Moiraine/OFC, S
Terävä argumentti (http://www.finfanfun.fi/index.php? topic=17582.msg347810#msg347810), Graendal, Semirhage, K-11
Sisarten välisiä salaisuuksia, (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg348333#msg348333)Shalon/Ailil, S
Susikuningas, (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg349946#msg349946) Faile/Perrin, S
Koska tarvitsen sinua… (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg350331#msg350331) Semirhage/Moiraine, K-11
Ennustusten tulkintaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg352098#msg352098), Tylee Khirgan, S
Petturin osa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg352409#msg352409), Asmodean, Graendal, S
Kettu ja susi (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg352689#msg352689), Mat, Perrin, S
Peilikuva (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg363781#msg363781), Rand, K-11
Pimeän valtiaan silmät (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg404217#msg404217) Mat, S
Heinien seassa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg405713#msg405713), Birgitte/Catalyn, S
Tarkkailija (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg411981#msg411981), Aram/Faile, S
Varomaton kysymys (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg412009#msg412009) Dyelin, Birgitte, S
Viini maistuu paremmalta toisen huulilta nautittuna (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg415175#msg415175), S, Moiraine/Mat
Sielultaan aito Vihreä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg416460#msg416460), K-11 Rashima Kerenmosa (Legendaarinen Vihreä Aes Sedai)
Omituinen perhe (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg417674#msg417674), S, Rand/Elayne/Min/Aviendha
Jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg418534#msg418534), K-11, Eldrin Cauthon/Bodewhin Cauthon
Sunnuntai Kaksvirtain tyyliin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg419618#msg419618), S, Kaksvirtain porukka
Yhden yön synti, ikuinen katumus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg419703#msg419703), K-11, Berelain/Perrin, Perrin/Faile
Höyheniä ja maskein salattuja tunteita (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg424433#msg424433), S, Birgitte, Mat, Elayne
Dance with Jak O’ Shadows (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg428494#msg428494), S, Joline Maza (Vihreä Aes Sedai)
Pyhästä aviovalasta ja susista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg430112#msg430112), S, Perrin/Faile
Oudot cairhienilaiset tavat (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg430536#msg430536), S, Moiraine/Siuan
Aes Sedain arvoituksia (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg433091#msg433091), S, Moiraine/Thom
Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg440284#msg440284), S, Galad/Mat
Lääketieteellistä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg442114#msg442114), S, Galad, Seonid, Suana
Rakastaa öisin, vihaa päivisin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg442119#msg442119), S, Joline/Mat/Teslyn
Kenelle me olemme uskollisia, osa 1 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg447834#msg447834), K-11, Mesaana
Kenelle me olemme uskollisia osa 2 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg458204#msg458204), S, Asmodean
***
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Humor, Romance, tuplaraapale
Pairing: (Gawyn/Egwene)
Summary: On olemassa lahjoja, jotka ovat täydellisiä ja sitten on niitä, jotka ovat täydellisiä katastrofeja.
A/N: Tämä on niitä tilanteita, joiden pitäisi olla kirjoissa. Ihan oikeasti, tämän pitäisi vielä tapahtua... Toisaalta onhan tässä vielä Towers of Midnight ja Memory of Light jäljellä...
Täydellinen lahja
Egwene laski käsistään raportin Tar Valonin muurien kunnosta pinoon, jossa oli muitakin kaupungin kunnossapitoon liittyviä papereita. Vaikka Seanchanien hyökkäyksestä oli jo kuukausia, töitä oli yhä järjettömän paljon.
”Egwene, onko sinulla hetki aikaa?” Keskeytti miehen ääni ovelta. Maailmassa oli vain yksi sotilas, joka kieltäytyi jääräpäisesti hyväksymästä hänen asemaansa Amyrlinin istuimena. Gawyn Trakand, Andorin ylimmäinen miekkaprinssi ja hänen kaitsijansa. Mies uskoi edelleen Aes Sedain pilailevan, mutta nähtyään, kuinka yli sata vuotta saalia kantaneet sisaret puhuttelivat hänen sydämen valittuaan äidiksi, oli vaikea uskotella, että kaikki oli vain pilaa. Egwene todella oli Amyrlin.
”Jos asiasi on tärkeä, Gawyn”, Egwene vastasi nostamatta katsettaan uudesta raportista. Hän tuskin huomasi, kuinka Silviana poistui mutisten jotain Pevarasta.
”Tietenkin on” Gawyn marssi huoneen poikki eikä Egwene voinut olla huomaamatta, kuinka hyvältä mies näytti. Ylimmäinen miekkaprinssi kaivoi viittansa kätköistä puisen rasian, jonka kanteen oli kaiverrettu liljoja. Hän asetti sen Egwenen eteen paperipinon päälle.
”Avaa se” mies kehotti pehmeästi ja jäi katselemaan jännittyneenä. Hän oli käyttänyt paljon aikaa lahjan valitsemiseen.
Egwene noudatti kehotusta ja avasi rasian kannen varovaisesti. Sisällä oli hopeinen leveä kukkaiskuviolla koristeltu kaulaketju ja yhteensopiva rannekoru.
Gawyn katseli hivenen huolestuneena nuoren Amyrlinin ilmeettömiä kasvoja. Hän oli uskonut lahjan olevan täydellinen. Naiset pitivät koruista.
”Gawyn Trakand, yritätkö sinä olla vitsikäs?!”
***
Fin
-
Haa, löysin Ajan pyörää ;D Kirjoitat hyvin, enkä löytänyt virheitä. Egwenen kommentti lopussa sai hymyn kirpoamaan huulille, mutta jäi hieman epäselväksi, että oliko se lahja sitten hyvä vai huono. Jos lahja ei ollut hyvä, niin minun käy sääliksi Gawyniä. Kyseinen ajatus on kyllä hyvin huvittava ;)
-
Fairytale:Kiitos kommentistasi. :D Muistatko millainen a'dam on? Yritin saada mahdollisimman paljon viittauksia Egwenen aikaan damanena, mutta ilmeisesti se ei onnistunut kovin hyvin. En ole itsekään aivan varma oliko lahja hyvä vai ei... Kaipa Egwene saattaisi käyttää koruja ensijärkytyksen jälkeen ::)
Ja sitten seuraava.
Name: Yllätyksiä
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Humor, Romance, drabble
Pairing: Moiraine/OFC
Disclaimer: En omista Ajan pyörää
Summary: Nynaeve tiesi tarkkaan miksi ei pitänyt kapakoista.
A/N: Yksi hullu idea, jonka sitten kirjoitin.
Yllätyksiä
Nynaeve ei pitänyt kapakoista. Ne olivat meluisia, täynnä uhkapelejä ja inhottavia yllätyksiä. Hän ei pitänyt siitä, että Moiraine oli ensin vienyt pojat Emondinvainiolta ja vielä toi heidät kapakkaan. Todellisuudessa paikka oli majatalo, mutta kuitenkin.
Viisaus ei pitänyt säädyttömästä tanssista, tai hävyttömistä lauluista, joita toinen toistaan vähäpukeisemmat tarjoilijattaret lauloivat. Moiraine sen sijaan näytti nauttivan molemmista. Ainakin Aes Sedai tanssitti tummatukkaista tyttöä hymyillen. Outoa, sillä Aes Sedai oli yleensä ilmeetön.
"Älä katso", mies Nynaeven vieressä kehotti vilkaistuaan tanssijoita ohimennen. Nynaeve ei ollut muistanut, että Moirainen kaitsija oli läsnä, eikä myöskään noudattanut kehotusta. Hän tosin toivoi, että olisi, kun hän näki Moirainen suutelevan tyttöä intohimoisesti.
***
Fin
-
Ahaa. Nyt kun sanoit niin se valkeni ja muistan a'damin juu ;D
Ja sitten tähän uusimpaan. Tämäkin on kirjoitettu hyvin eikä virheitä löytynyt, mutta tässä lauseessa on jotain vikaa.Hän tosin toivoi, että olisi nähtyään Moirainen suutelevan tyttöä intohimoisesti.
-
Kiitos jälleen kommentistasi Fairytale :D Muokkasin tuota kohtaa ja toivon, että se on nyt selkeämpi.
Kolmanteen valitsin ehdottoman suosikkini, Semirhagen.
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: K- 11
Genre: General, (Humor)
Pairing: -
Summary: Graendalilla ja Semirhagella on vakava keskustelu alistamisesta ja täydellisestä hallinnasta.
A/N: Semirhage on aika mielenkiintoinen henkilö kirjoittaa. Samoin on Graendal, vaikka hänen ajatuksia ei pääse seuraamaan tässä kovin tarkasti. Jos et halua lukea keskustelua alistamisesta ja hallinnasta, älä lue tätä.
Terävä argumentti
"Ei siinä ole mitään järkeä. Ihmisen on reagoitava kidutukseen. Nuo sinun lemmikkisi eivät tajuaisi mitään, vaikka polttaisin heidän ihoaan", Semirhage tuhahti kylmästi. Kuinka Graendal saattoi olla niin tyhmä? Eikö hän ymmärtänyt sitä täydellisen murtamisen iloa, joka elävöitti yhtä tehokkaasti kuin saidar? Tunnetta, että saat aiheutettua uhrillesi piinaavaa tuskaa tai euforista mielihyvää? Täydellistä alistamista ja murtamista parempaa asiaa ei maailmassa ollutkaan.
Oli vaikea sanoa kumpi tuntui paremmalta, pidellä saidaria, vai murtaa oikein kestävä henkilö. Semirhage muisti monia unohtumattomia kokemuksia ja kokeilujaan ihmisten parissa. Hän odotti innolla, että pääsisi kokeilemaan muutamia temppuja aieleilla. Kuinka helposti aiel tappaisi valkoisiin pukeutuneen gai'shanin tai tarttuisi miekkaan surmatakseen hänet?
"Hullua. Ihmisen on alistuttava ja toteltava ehdoitta. Aivotoiminnalla ei ole mitään merkitystä", Graendal totesi kuivasti. "Lemmikkini viihdyttävät minua. Mitä muuta voisin toivoa?" hän jatkoi ja maistoi viiniä. Se oli oikein hyvää amadicalaista laatua. Semirhage ei koskenutkaan pikariinsa.
"Oletko tosissasi?" Semirhage antoi äänestään kuulua halveksuntaa, vaikka Graendalin mieltymykset eivät yllättäneet häntä. Kuinka joku saattoi haluta aivottoman ja tunnottoman nuken palvelijakseen? Ei ollut hänen ongelmansa, jos nainen ei ymmärtänyt hyvän päälle.
"Mietihän hetki Semirhage. Haluaisitko ennemmin kiduttaa Lanfearia vai saada hänet tekemään mitä tahansa?" Graendal kysyi ovelasti hymyillen. Kyllä hänkin osasi pelata tätä peliä. Oli vain tiedettävä tarpeeksi vastapelaajasta.
Semirhagen reaktio yllätti hänet. Hän oli odottanut hyytävän kylmää katsetta tai ivallista kommenttia, mutta Graendal näki ensimmäistä kertaa elämässään Semirhagen punastuvan. Rehellisesti sanottuna hän ei ollut uskonut, että Semirhage kykenisi tuntemaan mitään muuta kuin sadistista mielihyvää.
"Sitä minäkin", Graendal mutisi hilliten äänensä ja katseli kuinka Semirhage yritti kasata ajatuksiaan ja keksiä syyn paeta paikalta. Lopulta nainen onnistui mutisemaan jotain todella epämääräistä seanchaneista ja punoi portin keskelle huonetta. Graendal purskahti nauruun heti portin sulkeuduttua.
Sen kerran jälkeen Semirhage ei enää koskaan väitellyt vaalean naisen kanssa.
***
Fin
-
Taas oikein mainio pätkä ja viimeiset rivit olivat hyvin huvittavia :D Mitään häiritsevää ei löytynyt. Voisitko kirjoittaa jonkun pätkän Failesta ja Perrinistä, kerta saa toivoa ;)
-
Totta kai, Fairytale. Kiitos jälleen kerran kommentistasi. Piristi päivääni todella paljon :D (ei ole kiva, kun joku suihkuttaa pippurisuihketta päälle) Lupaan kirjoittaa sinulle Faile/Perriniä seuraavaksi. Sitä ennen minulla on taas yksi valmis raapale.
***
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Romance, Angst
Pairing: Shalon/Ailil, (Shalon/Mishael)
Summary: Cadsuanen sopimus tuntui virheeltä.
A/N: Canonia. ^^ Sijoittuu Far Maddingiin. Ajattelin kokeilla, kuinka hyvin tämä pari toimii ja saisiko tällä parilla kirjoitettua one-shottia. (Kuuluu sarjaan en keksi mitään otsikkoa tälle ficille, joten laitetaan nyt jotain)
Sisarten välisiä salaisuuksia
Shalon vilkaisi sisartaan varovaisesti ja yritti tukahduttaa pelkonsa. He olivat olleet kaupungissa vasta vähän aikaa, mutta se tuntui ikuisuudelta. Hän tunsi tukehtuvansa. Tältäkö tyynnyttäminen tuntuisi? Hän tunsi itsensä niin… tyhjäksi.
”Shalon, tuntuuko se pahalta?” Harine kysyi hiljaa, huolestuneena. Shalon pakottautui hymyilemään sisarelleen. Harine oli muuttunut ystävällisemmäksi heidän saavuttuaan Far Maddingiin.
”Kyllä minä pärjään”, hän vastasi, vaikka ei ollut varma totuudesta. Jos Ailil olisi täällä, Shalon kestäisi taatusti. Vaikka Shalon katui suhdettaan cairhienilaisnaiseen, hän kaipasi Aililia. Tämän hymyä, keskusteluja kynttilänvalossa, iltoja ja öitä yhdessä…
Huokaisten Shalon pakottautui ajattelemaan tilannettaan. Hän oli naimisissa. Suhteen salaaminen ei ollut edes ainoa asia, jonka hän joutuisi tunnustamaan. Cadsuanen sopimus olisi myös paljastettava.
”Sisar…” Shalon aloitti ja nuolaisi kuivia huuliaan. Sanoja ei tullut. Shalon tajusi, ettei kyennyt tunnustamaan. Harine odotti hänen jatkavan. Sisaren kysyvä katse tuntui painostavalta.
”Teen parhaani Cadsuanen suhteen” Shalon pakottautui sanomaan lopulta ja Harine kosketti hänen olkapäätään kevyesti.
”Kiitos”, sisar kuiskasi.
Shalon jättäytyi jälkeen ratsunsa kanssa. Kyyneleet polttelivat silmäkulmissa, mutta hän pakottautui tukahduttamaan ne. Miksi hän ei uskaltanut kertoa totuutta? Ei hän hävennyt suhdettaan Aililiin, vaan sen seurauksia. Sopimusta Cadsuanen kanssa. Hän halusi kertoa Harinelle. Miksi hän ei sitten saanut sanaakaan ulos?
Shalon vihasi itseään. Miksi sanat pettivät aina, kun hän tarvitsi niitä?
***
Fin
-
Edelleen laadukkaasti ja sujuvasti kirjoitettu, mutta yhden virheen löysin
Vaikka Shalon katui suhdettaan cairhienilaisnaiseen
Eli tuo r -kirjain puuttuu. (Ellei aivoissani sitten ole jotain vikaa ;D)
Valitettavasti nämä henkilöt olivat itselleni vieraita, paitsi Cadsuane, joten en päässyt juonesta kovin hyvin kiinni :-\
-
Totta, se puuttuu. *käy korjaamassa sen* Kiitos kommentistasi, ja että jaksoit lukea, vaikka hahmmot eivät olleet tuttuja.
Sain seuraavan vihdoin kirjoitettua.
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Romance
Pairing: Faile/Perrin
Summary: Aviomiehessä on sekä hyviä, että huonoja puolia.
A/N: Kiitokset Fairytalelle, joka on jaksanut kommentoida rääpäleitäni. Tässä on sinulle omistettu Faile/Perrin ;D Toivottavasti pidät. (http://www.tarvalon.net/phpBB3/images/smilies/hug2.gif)
Susikuningas
Faile katseli, kuinka hänen aviomiehensä käveli heidän makuunhuoneensa lattiaa pitkin huolestuneena. Trollokit olivat hyökkäämässä Kaksvirroille, mutta Faile tiesi miehensä murehtivan myös uutta lordin asemaansa sekä valkoviittoja. Perrin ei halunnut olla lordi. Hän ei halunnut käyttää hienoja vaatteita, eikä komennella palvelusväkeä.
Välillä Perrinin jääräpäisyys oli hellyttävää, välillä raivostuttavaa. Tällä hetkellä se oli raivostuttavaa. Faile hymyili muistellessaan heidän hääpäiväänsä. Kuinka moni mies miettii, onko tuntenut tulevan vaimonsa tarpeeksi kauan? Se oli järjetöntä, mutta myös suloista.
Ikkunasta näki, kuinka sudenpäälippu liehui tuulessa. Se oli Perrinin lippu, vaikka Faile tiesi, että mies polttaisi sen, jos pystyisi. Faile antoi hymyn kohota kasvoilleen. Hänen Susikuninkaansa lippu.
***
Fin
-
Aivan ihansti kirjoitettu Faile/Perrin :D Virheitä ei löytynyt, mutta minusta "valkoviittoja" tulee pienellä.
Hänen Susikuninkaansa lippu.
Hyvin ytimekkäästi kirjoitettu lause. Milteipä koskettava :D
-
Tuleeko? ::) *tarkastaa kirjasta* Tulee se, kiitos tiedosta. Käyn korjaamassa :D
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: K-11
Genre: Angst, Femslash
Pairing: Semirhage/Moiraine
Summary: Semirhage satutti häntä, mutta joka kerta hän palasi.
A/N: Mitä tähän voi sanoa? Moiraine/Semirhage on itse asiassa yksi suosikkipareistani. Älkää kysykö miksi.
Koska tarvitsen sinua…
Mustaa kaulapantaa lukuun ottamatta Moiraine oli täysin alasti. Viiltävä kipu sai hänet henkäisemään. Suun avaaminen oli virhe, sillä nälkäiset huulet painautuivat vasten hänen omiaan. Suudelman syventyessä Moiraine tarkkaili naista, joka istui hänen päällään.
”Semirhage”, Moiraine voihkaisi toisen naisen suuhun ja Hyljätty vetäytyi kauemmas. Hetken he molemmat yrittivät saada hengityksensä tasaantumaan.
”Niin rakas?” Semirhage kehräsi ja hymyili kylmää hymyään. Moiraine näki kuinka Hyljätty leikitteli ohuilla ja uhkaavan pitkillä neuloilla. Kuten aina, pieni cairhieni katui hetkellisesti päätöstään tulla. Hän ei ollut masokisti. Hän ei nauttinut Hyljätyn seurasta. Semirhage ei ollut koskaan sanonut yhtään ystävällistä tai edes neutraalia sanaa.
Moiraine pysyi vaiti. Hän ei tiennyt halusiko sanoa mitään ääneen.
”Jos mietit, miksi palaat aina luokseni, syy on se, että olen suora, kuten se teariläisnainenkin”, Semirhage sanoi yhtäkkiä ja silitti Moirainen hiuksia lempeästi. Yllättävä ja epätavallinen hellyydenosoitus sai Moirainen silmät leviämään.
Hyljätyn sanat olivat totta. Semirhage satutti häntä, mutta joka kerta hän palasi. Se oli typerää ja hän tiesi sen. Hän palasi, koska hän tarvitsi Semirhagea. Hän tarvitsi jotakuta, joka edes esitti välittävänsä.
***
Fin
-
Hmm... Mitäs tähän nyt sanoisi. Femme on minulle oikeastaan ihan vierasta, mutta kuitenkaan se ei häirinnyt tekstin sujuvuuttaa lukiessani eli hyvin kirjoitettu raapale. Mitään silmiinpistävää ei löytynyt :)
-
Kiva, että jaksoit lukea, vaikka femme ei ole tuttua :D Rehellisesti sanottuna en ollut varma toimiiko noin... erikoinen pari, mutta ilmeisesti toimi.
Seuraava on jälleen vähän harvinaisemmasta hahmosta. Minkäs sille voi, että seanchaneista kirjoitetaana aivan liian vähän.
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: General
Pairing: -
Summary: “When the Wolf King carries the hammer, thus are the final days known.
when the Fox marries the raven, and the trumpets of battle are blown.” – Karaethonin tarustosta.
A/N: Tylee Khirgan on Ikuisesti voitokkaan armeijan lippukunnan kenraali. Hän teki kaupat Perrinin kanssa kirjassa 24 (luku 4). Ja Mishima siis on Tyleen alaisuudessa toimiva kapteeni.
Ennustusten tulkintaa
Tylee Khirgan oli nähnyt paljon Ikuisesti voitokkaan armeijan palveluksessa, mutta Perrin Aybara oli ollut erikoinen henkilö jopa hänen mittapuulla. Vaikka hän oli vitsaillut Susikuninkaan arvonimen puuttumisesta, hän uskoi miehen todella olevan Karaethonin ennustusten mainitsema henkilö.
’Kun Susikuningas kantaa vasaraa, siitä tunnette viimeisten päivien koittaneen. Silloin kettu nai korpin ja sotatorvet soivat’, hän siteerasi itselleen. Perrinin kultaiset silmät toivat mieleen suden ja vasara oli suoraan ennustuksista. Toinen osa oli hänelle arvoitus. Korppi viittasi Keisarinnaan, eläköön hän ikuisesti, ja keisariperheeseen. Kuka kettu sitten oli?
”Mitä mietitte, kenraali?” Mishima kysyi kohteliaasti ja havahdutti naiskenraalin ajatuksistaan.
”Tarmon Gai’don on lähellä, Mishima. Susikuningas kantaa vasaraa.”
***
Fin
-
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: deathfic
Pairing: -
Summary: Petturin tappaminen oli aina hauskaa.
A/N: Ajan pyörän yksi suurimmista mysteereistä on Asmodeanin tappajan henkilöllisyys. Minä satun olemaan sitä mieltä, että tappaja oli Graendal.
Petturin osa
”Sinä? Ei!”
Asmodeanin viimeiset sanat kaikuivat yhä vaalean Valitun korvissa. Petturi oli petturi, mutta Asmodean oli ollut aivan liian helppo tappaa. Graendalin oli tarvinnut vain odottaa muutama minuutti. Kun entinen Valittu oli avannut oven, hän oli kuoleman oma.
Yksinkertainen ilman, tulen ja hengen punos oli riittänyt. Graendal oli salaa pettynyt Asmodeaniin. Vaikka mies oli Valituista taitamattomimpia, miehen olisi pitänyt huomata punos. Se oli suorastaa tarkoitettu huomattavaksi. Oliko Asmodean luopunut myös aivoistaan petettyään Pimeän valtiaan?
Graendal loi vielä yhden halveksivan katseen jalkojensa juuressa makaavaan mieheen ja hillitsi halunsa potkaista tätä. Hän punoi henkeä luoden väreilevän portin. Hän astui läpi katsomatta taakseen.
***
Fin
-
Fandom: Ajan pyörä
Author: Dria
Beta: ei ole
Rating: S
Genre: Friendship
Pairing: tulkinnanvarainen Mat/Perrin
Summary: Mat tiesi, että Perrin oli ovela. Kuten susi.
A/N: Bestikseni toive. Sijoittuu aikaan ennen Moirainen saapumista Kaksvirroille.
Kettu ja susi
“Matrim Cauthon!” Egwene huusi raivoissaan. Mat oli tönäissyt häntä ja Egwene oli kompastunut suoraan metsälampeen, eikä vesi ollut vielä lämmennyt. Kevään ensimmäiset lumivuokot olivat vasta puhkeamassa kukkaan ohuen lumipeitteen keskeltä ja ilma oli kirpeän viileä.
Mat väläytti leveän virneen ja pinkaisi pakoon. Hän riensi nauraen metsän halki ja pysähtyi vasta tutun hahmon erotettuaan. Perrin.
Perrin oli Matin paras ystävä. Poika oli voimakas kuin härkä ja puhui vasta tarkoin harkittuaan. Kylän väki sanoi, että Perrin muistutti härkää, mutta Mat tiesi, että Perrin oli ovela. Kuten susi.
Siinä missä Mat aiheutti harmeja ja selvisi niistä ketun oveluudellaan, Perrin oli kyllin taitava välttääkseen kaikki epäilyt. Nytkin nuori sepänalku kohotti liinaa, johon oli kasattu haaleita kanipiiraita. Kukaan ei ikinä arvaisi, että Perrin oli syyllinen.
”Ajattelin, että haluaisit syödä jotain ennen kun palaamme, Mat”, Perrin sanoi ja soi ystävälleen lämpimän hymyn. Mat otti yhden ja virnisti ilkikurisesti.
”Dovie’andi se tovya sagain” Mat totesi, kun pojat olivat syöneet. Perrin ei hätkähtänyt ystävänsä sanoja. Mat puhui usein vanhaa kieltä huomaamattaan. Perrin tiesi, mitä hän tarkoitti, vaikkei ymmärtänyt sanoja. Oli aika jatkaa alkuperäistä työtä, metsästystä.
Sepänalku nyökkäsi ja molemmat pojat ottivat pitkät Kaksvirtain pitkäjousensa. He katosivat metsään rinnatusten. Täysin ääneti sulautuen luontoon.
Kuten vain kettu ja susi voi.
***
Fin
A/N2: Dovie’andi se tovya sagain – On aika heittää noppaa, Punaisen käden kaartin motto.
-
Kaikki kolme pätkää olivat kirjotettu oikein hyvin, eikä yhdestäkään löytynyt virheitä :)
Minäkin olen miettinyt, että kuka oikein tämän Asmodeanin tappoi, mutta en ole saanut pääteltyä mitään ;D
-
Kiitos kommenntistasi Fairytale. :D Toivottavasti Sandersson paljastaa Asmodeanin murhaajan viimeisissä kirjoissa. Netistä löytyy valtavasti spekulaatioita ja listauksia, joista voi saada apua ;)
Fandom: Ajan Pyörä
Rating: K-11
Genre: General
Pairing: -
Summary: Ei se ollut hulluutta
A/N: Siunattu hulluus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=14166.0)– haasteeseen. Tämä on ainakin toistaiseksi viimeinen lyhyehkö kokeiluni.
Peilikuva
Rand katsoi peiliin. Hän ei yllättynyt nähdessään vanhan miehen kuvan oman peilikuvansa tilalla. Punertavan tukan tilalla oli jo harmaantuneet pitkät hiukset. Lews Therin Telamon Suvunsurman kasvot olivat käyneet hänelle tutuiksi. Miehen hullu nauru täytti Randin mielen, kun tämä yritti napata kiinni saidinista, mutta Rand esti miestä tympääntyneenä. Tämä päivärutiini kävi yksitoikkoiseksi.
’Vaikene, Suvunsurma. Sinä olet kuollut. Tämä on minun mieleni!’ Rand murisi miehelle mielensä sisällä. Mies hihitti hullunkurisesti ja Rand näki hulluuden kiillon miehen silmissä, kun tämä katsoi häntä peilistä.
”Näkyykö silmissäni samanlainen kiilto? Häivy, Telamon, haluan nähdä peilikuvani”, Rand komensi ääneen, mutta mies ei kadonnut. Siinä hän, uudestisyntynyt Lohikäärme, puhui kauan sitten kuolleelle miehelle. Ja pahinta siinä oli, että se oli hänestä täysin normaalia.
”Minä en ole hullu…”
Lews Therin nauroi hänen mielessään lujempaa ja vaikeroi tuskissaan. Se vasta hullua olikin. Telamon oli hullu, sen Rand tiesi. Mies oli menettänyt järkensä Shayol Ghulissa sinetöityään Pimeyden valtiaan.
’Miksi aiel on vallannut mieleni? Ei, se ei voi olla aiel, sillä aielit eivät kanna aseita. Kuka tai mikä sinä olet?’ Lews Therin ulvoi Randin mielessä ja kurkotti jälleen kohti saidinia, jäätävän polttavaa tulta. Lyhyen taistelun jälkeen Rand sai pakotettua hullun miehen mielensä kätköihin.
Rand huomasi tukeutuneensa seinään ja suoristautui. Kyljen haavaan pisteli inhottavasti ja vatsaasa velloi, mutta hän pakotti itsensä syömään palvelusneidon tuoman aamiaisen. Aamuinen keskustelu Suvunsurman kanssa oli vienyt hänen ruokahalunsa. Onneksi hullu mies ei sentään ollut puhunut Ilyenasta, sillä naisen mainitseminen pakotti Randin käymään läpi tietyn nimilistan päässään. Nimilistan ensimmäinen nimi oli Moiraine Damodred.
Rand kirosi hiljaa miestä mielessään ennen kuin kävi kauhistuttavan pitkän listan läpi mielessään. Jos hän ei käynyt listaa loppuun asti, se kiusaisi häntä koko päivän. Ei se ollut pakkomielle, hän vain… Mitä? Hänen oli käytävä lista läpi. Ei se ollut hulluutta.
’Ilyena Moerelle Dalisar’, lisäsi ääni hänen päässään surullisesti. ’Olen pahoillani. Ilyena, olen niin pahoillani.’
Rand jätti nimen pois listastaan. Hän ei ollut tappanut Ilyenaa, vaan Lews Therin. Hän ei aikonut ottaa hullun miehen tekoja omalletunnolleen.
’Lupasin, että kuolemme pian. Anna minun hallita kehoani siihen asti’, hän pyysi mieheltä, joka vaikeni hetkeksi.
’Kuolema? Niin, lupasit, että kuolemme pian’
Rand pakottautui katsomaan miestä silmiin. Hän hymyili sanoessaan: ”Kyllä. Hyvin pian” ja rikkoi peilin tuhansiksi pieniksi palasiksi.
***
Fin
-
Taas mainiosti kirjoitettu pätkä, mutta yksi virhe löytyi
Shayol Ghullissa
eli tuossa on yksi l-kirjain liikaa.
Minusta Rand vaikutti tässä harvinaisen kajahtaneelta, mutta se voi myös olla enimmäkseen Lews Therinin vaikutusta... ;D Ja loppu oli hyvin ytimekkäästi kirjoitettu :)
-
Kiitos kommentistasi Fairytale. Minun oli tarkoitus saada Rand vaikuttamaan hullulta, joten hyvä jos se toimi. ;D
-
Ikäraja: S
Hahmot: Mat
Genre: Drama
Yhteenveto: korpit tarkkailivat elämän ja kuoleman peliä
A/N: Innostuin taas kirjoittamaan Matista. Tätä ideaa olen pyöritellyt mielessäni aika kauan...
Pimeän valtiaan silmät
Mat istui sohvalla ja katsoi vastapäätä istuvaa tummaa hahmoa, tämän tummat silmät loistivat vaarallisesti hupun kätköistä.
Nopat pyörivät Matin päässä samaa tahtia kuin konkreettiset mustat luunopat tukevalla pöydällä. Viisi noppaa, paras arvo oli kuutospari. Vastustaja virnisti, valkoiset hampaat välähtivät pimeydessä.
Mat täytti pikarinsa erinomaisella Ghealdilaisella viinillä ja löysäsi kaulallaan roikkuvaa silkkihuivia, yhtä tummaa kuin luiset nopat, jotka päättäisivät hänen kohtalonsa. Ashandrei lepäsi sohvalla, korpit tarkkailivat elämän ja kuoleman peliä.
Vastustaja katsoi kuinka hän keräsi nopat kuppiin ja ravisti.
Pimeän valtiaan silmät seurasivat pöydällä vilistäviä noppia. Yksi, kaksi, kolme… Mat huokaisi helpotuksesta, kun viimeinen noppa pysähtyi.
Pöydältä tuijottivat Pimeän valtiaan silmät.
***
Fin
-
Mahtavasti kuvailtu pätkä ja pitkästä aikaa :) Matin tuntemukset oli kuvailtu loistavasti ja lopetus oli mukavan dramaattinen
Pöydältä tuijottivat Pimeän valtiaan silmät.
Aivan mahtava ^^
Lyhyestä virsi kaunis :)
-
Tosiaan pitkästä aikaa... Mukavaa, että eksyit silti tänne :D No, random 10 haasteen kautta pyrin kirjoittamaan tähän lisää. Hyvä kuulla, että pidit lopusta, koska itsekin pidin siitä
ja saman tien seuraavaa:
Ikäraja: S
Genre: Romance
Pari: Birgitte/Catalyn
Yhteenveto: Hivenen hämmentävästä aamusta...
Haasteet: random 10
AN: Ja siis Catalyn oli yksi ensimmäisiä Elaynen kannattajia kiistassa Andorin kruunusta.
Heinien seassa
Aamu merkitsi uutta alkua. Birgitte ei halunnut avata silmiään. Hän oli viettänyt iltaa muutamien sotilaiden kanssa ja seuraukset tuntuivat yhä. Paha olo ja murhaava päänsärky tosin olivat vasta alkua, sillä linnassa häntä odotti saarna Elaynelta.
Joku oli kietonut kätensä hänen ympärilleen, rinnat tuntuivat pehmeiltä kylkeä vasten.
”Mitä?” Birgitte henkäisi, silmät rävähtivät auki. Nuori nainen, jolle Birgitte oli usein halunnut antaa selkäsaunan, nukkui häneen kietoutuneena. Catalyn Haevin, Haevinin suvun ylimmäinen istuin. Alasti. Vaikka Birgittellä oli vain hataria muistikuvia illasta, hän oli aivan varma, että Catalyn oli tullut tullut seuraan mukanaan muita hovin naisia. Vai oliko Catalyn tullut vasta myöhemmin? Kirottu alkoholi.
Nopea silmäys ympärille kertoi, että he olivat yhä tallissa ja toisella silmäyksellä hän paikansi heidät heinien sekaan tallinylisille. Ei ollut harvinaista, että sotilaat heräilivät heinien seasta yön yli kestäneen juhlinnan jälkeen, mutta Birgitte oli pitänyt huolen, ettei herännyt ainakaan kenenkään vierestä. Yksi yö saattoi pilata kaiken. Heidän molempien kannalta. Juorut leviäisivät ja Catalyn joutuisi luopumaan asemastaan Haevinin suvun ylimpänä. Miten tytön sitten kävisi? Kaikki oli hänen syytään…
”Huomenta…”, Catalynin ääni oli hivenen käheä. Silti hänen tummat silmänsä tuikkivat ilkikurisesti, kun tyttö ponkaisi ketterästi ylös ja puki vaatteitaan välittämättä kaitsijan järkyttyneestä ilmeestä. Illan juhlinnalla ei näyttänyt olevan mitään vaikutuksia tyttöön.
Catalyn oli pukeutunut rähjäisiin housuihin, joita oli paikattu lukemattomia kertoja ja alkuperäisen värin määrittäminen oli mahdotonta. Hivenen paremmassa kunnossa oleva paita saattoi olla alkujaan valkoinen, mutta nyt se oli likakerroksen peitossa. Kangas oli rispaantunut ja venynyt muodottomaksi. Kenkiä tytöllä ei ollut lainkaan.
”Luulitko, että antaisin jonkun tunnistaa minut lady Birgitte?” tyttö kysyi huvittuneena, painoi kevyen suudelman kaitsijan huulille ja kiipesi alas ketterästi kuin apina.
”Nähdään myöhemmin”, tyttö huikkasi alhaalta ja pinkaisi juoksuun. Hän oli poissa ennen kuin Birgitte ehti reagoida mitenkään.
Kaitsija muisti Elaynen puhuneen aatelisten kokouksesta, jossa hänen olisi oltava läsnä ja hän kalpeni. Enää Catalynin nopeus ei yllättänyt häntä.
***
Fin
-
Mitäs tähän voisi sanoa... Birgitten reaktio oli mielestäni varsin huvittava ja vaikken ole kovin suuri femmen ystävä, tässä sitä ei ollut liikaa tms. Toisin sanoen, se ihan sopi tähän :)
-
Kiitos, Fairytale. Mukavaa, että jaksoit lukea, vaikka femme ei kuulu suosikkeihin. Tässä seuraavaksi on hetiä tarjolla ;)
Ikäraja: S
Genre: Angst, Stalkkaus
Hahmot/Pari: Aram, (Aram/Faile)
AN: Laitetaan nyt tuohon Random 10 haasteeseen parilla Aram/Faile. Ja kyllä, Aramilla todellakin on ongelma…
Tarkkailija
Aram katsoi Failea tämän astellessa kiivaasti Perrinin vierellä. Kukaan muu koko leirissä, kenties Berelainia lukuun ottamatta, ei kyennyt päättelemään, että Faile ei todellisuudessa ollut vihainen. Naisen kävelytyylistä puuttui vihaiset askeleet, jotka talloivat maata raivoisasti eikä silmät kipunoineen kuin salamoiva taivas.
Vaikka Faile soi matkustavaiselle yhden valloittavista hymyistään, Aram tiesi, ettei Faile olisi hänen. Ei nyt, ei koskaan… Ei, kun Perrin oli tiellä. Aram puristi kätensä nyrkeiksi.
Kaikki oli Perrinin syytä.
Vaikka Aram oli hylännyt Lehden tien ja sukunsa. Koko entisen elämänsä Failen vuoksi. Hän oli aave, joka seurasi naisen jokaista elettä ja ilmettä. Hän ymmärsi Failea paremmin kuin Perrin ikinä pystyisi sepänaivoillaan.
Aram olisi osannut välttää viimepäivien jatkuvat riidat, jotka tuntuivat venyttävän avioparin rakkauden äärimmilleen. Kun Faile itki riidan jälkeen, koska luuli ”sutensa” lakanneen rakastamasta häntä, Aram olisi tarttunut mieluusti miekkaansa.
Faile ansaitsi niin paljon enemmän. Aram olisi enemmän, ja mies todistaisi sen mieluusti. Jos vain saisi mahdollisuuden.
Failen vuoksi.
***
Fin
-
Ikäraja: S
Genre: Huumori?
Hahmot: Dyelin, Birgitte
A/N: Fandom 10 haasteeseen. Andorin aateliset ovat niin ihania <3
Varomaton kysymys
Aivan viimeisten joukossa saapui Elaynen paheksuntaa herättävä kenraalikapteeni. Birgitte oli tapansa mukaan pukeutunut housuihin ja tunikaan. Asusteissa oli mahdollisimman vähän kirjontaa, koristeita ja muita ”turhanpäiväisiä aatelisten hullutuksia”, kuten nainen oli sanonut.
Häntä seurasi Dyelin, Elaynen ensimmäinen tukija, vaikka nainen olisi kyennyt nousemaan kuningattareksi silmänräpäyksessä.
Yllättävää oli se, että he näyttivät uppoutuneen keskusteluun. Dyelin ja Birgitte olivat kuin tuli ja vesi, he olivat aina ja kaikesta eri mieltä. He eivät sietäneet toisiaan.
Parivaljakko oli ansainnut melkoisen maineen Andorin hovissa, varsinkin sen jälkeen kun Conail oli kysynyt heiltä vitsinä, minkä värinen taivas oli nähdäkseen, mitä naiset vastaisivat.
Kukaan ei koskaan toistanut kysymystä.
***
Fin
A/N:2 Jätän lukijan mielikuvituksen varaan, mitä Conailille kävi ;)
-
Oi, tullu jopa kaks lisää ^^ Tarkkailija oli kirjoitettu todella hyvin ja Aramin ajatukset oli kuvattu mielestäni loistavasti.
Failen vuoksi.
Aivan ihana.
Ja sitten Varomaton kysymys. Lopussa oli aivan pakko nauraa :D Kummassakaan pätkässä en nähnyt k.virheitä ja sitä rataa ;D
Toivoisin lisää mukavaa hettiä ja jotain Rand tai Mat juttua, jos mahdollista :)
-
Fairytale: Lisää Randia on tulossa, samoin Matista on tulossa lisää raapaleita. Tosin kirjoitan myös vähän WoT maailman historiasta jatkossa. Mutta seuraavassa on Mat ;)
Ikäraja: S
Genre: Romance, fluff
Pari: Mat/Moiraine
Yhteenveto: Iltaa majatalossa Emondinvainiolta lähdön jälkeen.
A/N: Het OTP:ni <3 Laitetaan jälleen random 10 haasteeseen.
Ihanaa kirjoittaa vaihteeksi jotain suloista ja huoletonta. Ca’dore nimistä tanssia ei kai ole, keksin sen päästäni, mutta Valon juhla on todella WoT -uusivuosi. (Englanniksi Feast of Lights) Se on suora käännös, koska minulla ei ole mitään tietoa suomennoksesta.
Viini maistuu paremmalta toisen huulilta nautittuna
Mat Cauthon oli iloinen päästessään Emondinvainiolta, vaikka Rand ja Perrin halusivat takaisin. Miksi ihmeessä? Moiraine oli johdattanut heidät vapauteen, pois kylästä.
Mitä sitten, jos trollokit jahtasivat heitä? Mitä sitten, jos Moiraine oli Aes Sedai ja joutuisi Valkoviittojen kohteeksi? He selviäisivät kyllä. Mat kurotti kohti viinikarahvia ja täytti lasinsa. Hän voisi murehtia asioita sitten, kun oli pakko. Mutta ei tänään.
Majatalon viini oli hyvää, kiertelevä bardi soitti iloista sävelmää, joka oli Kaksivirroilla nimetty ’Tammenlehvien tanssiksi’. Baerlonissa sillä oli toinen nimi, mutta sävel ei ollut muuttunut lainkaan.
Sievä nainen veti hänet ohi mennessään tanssiin, ja Mat seurasi mielissään. Sievät tummat silmät katsoivat häntä huvittuneesti iättömistä kasvoista.
’Moiraine! Minä tanssin Moirainen kanssa’, Mat huomasi kauhukseen, mutta antoi musiikin viedä ja salli leveän hymyn ilmestyä kasvoilleen. Hän oli päättänyt olla murehtimatta. Ainakin hän säästyi nimen kysymiseltä. Moiraine vastasi hymyyn ja pidätteli häntä aloillaan, kun musiikki loppui.
”Etkö tanssisi kanssani toisen tanssin, Matrim?” Aes Sedai kysyi kohteliaasti ja hänen silmänsä tuikkivat ilkikurisesti. ”En minä pure… yleensä”
”Kyllä kauniit naiset saavat purra minua”, Mat naurahti ja kumarsi naiselle musiikin alkutahtien aikana. Tanssi oli hidas ja askeleet olivat yksinkertaiset. Kaksi askelta eteen, kaksi taakse ja pyörähdys, ja heille jäi aikaa keskustella.
Jotta sanat kuuluivat, heidän piti kumartua toistensa puoleen, ja he kuiskivat monimerkityksisiä vihjauksia toistensa korviin. Läheisyys tuntui miellyttävältä varsinkin, kun molemmat asennoituivat tilanteeseen leikkisästi.
Kumpikaan ei tiennyt, miten he olivat päätyneet huoneen nurkkapöytään tyhjentämään talon viinivarastoja ja kertoilemaan elämäntarinoitaan toisilleen. Vähän väliä heidän kätensä koskettivat aiheuttaen miellyttävän lämpimän sävähdyksen.
Kun tarinat loppuivat hetkeksi, he käyttivät aikaansa toisten huulien maistelemiseen. Viini maistui paremmalta Moirainen huulilta nautittuna, Mat huomasi huvittuneena. Moiraine veti hänet useaan kertaan tanssilattialle tunnistettuaan mielestään mukavan tanssin. Mat ei ollut koskaan kuullutkaan kaikista tansseista.
”Tule joskus kanssani Cairhieniin Valon juhlan aikaan ja näytän sinulle, kuinka Cairhienissa juhlitaan”, Aes Sedai kuiskasi pojan korvaan, kun Mat oli tunnustanut, ette osannut tanssia hidasta ca’dorea.
Mat lupasi tulla ajattelematta asiaa sen enempää. Hän halusi nähdä koko maailman ja jopa Kaksvirroille tulvi tarinoita Cairhienista.
He olivat viimeisten lähtijöiden joukossa ja Mat kietoi Aes Sedain halaukseen, joka päättyi rauhalliseen hyvänyönsuudelmaan.
Aamulla Mat muisteli eilistä. Kaikki tuntui unelta, hän oli suudellut Moirainea salin varjoissa kuten ketä tahansa tyttöä. Paitsi, ettei Moiraine ollut kuka tahansa. Kun he olivat tanssineet, ihmiset olivat tuijottaneet Moirainen jokaista aistikasta liikettä tarkasti.
’Tuskinpa vain, Cauthon’, hän ajatteli kyynisesti ja katsoi, kuinka Moiraine käveli portaita alas saliin. ’Sinä et ole hänen tyyppiään.’
Katkerat ajatukset katosivat, kun nainen käveli hänen luokseen ja kumartui painamaan kevyen suudelman hänen huulilleen ja soi Matille kauniin hymyn.
”Hyvää huomenta, Matrim”
***
Fin
-
Et arvaakkaan kuinka järkytyin ku huomasin Mat/Moirainen O_o Mutta loppujen lopuksi se ei ollut ollenkaan paha. Matin reaktiot oli kuvattu hyvin, mutta Moiraine vaikutti hieman ei-moirainemaiselta... Mutta se johtui todenn. tuosta mukavasta hellyydestä :) Kaiken kaikkiaan en löytänyt pätkästä mitään vikaa :)
Ja olisi todellakin mukava kuulla maailman historiasta ^^
-
Fairytale, kieltämättä Mat/Moiraine voi olla erikoinen pari, mutta en osaa kuvitella Moirainea kenenkään toisen miehen kanssa yhteen. Olen pahoillani, jos Moirane oli OoC, mutta hänelläkin on oikeus pitää hauskaa välillä. Kieltäydyn uskomasta, että Aes Sedait ovat tunteettomia... Ja seuraavaksi päästään trollokkisotiin, ja pian myös Mesaanan menneisyyteen ;)
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, Deathfic
Hahmot: Rashima Kerenmosa, Marivea(OFC), Alric(OMC), Naeris(OMC), Zashara (OFC)
Haasteet: FF 50 (kuolema)
Varoitukset: Väkivalta
A/N: WoT maailman historiaa tutkiessani törmäsin trollokisotien aikaiseen Amyrliniin sattumalta. Hän osoittautui kiinnostavaksi hahmoksi ja tein tarkempia tutkimuksia. Jätetään tylsät historiikit, Rashima syntyi ja varttui trollokkisotien keskellä. Rashima on legenda Vihreiden joukossa, syystäkin. Hän oli kuollessaan noin 150 vuotias ja oli toiminut Amyrlininä tasan 50 vuotta.
Muistinvirkistykseksi: Karmeruhtinaat olivat kanavoimaan kykeneviä miehiä ja naisia, jotka olivat Varjon kenraaleina.
Sanamäärä: 100+100+100+100+200+150
Sielultaan aito Vihreä
Rashima katsoi tyynesti edessään aukeavaa näkyä. Tuhansia, ei, miljoonia trollokkeja ja pimeänkulkijoita oli suuren tasangon toisella puolen. Kuinka monia oli vielä tapettavana? Kuinka monia kuolisi vielä?
Sota oli vaatinut valtavan paljon. Manetheren oli tuhottu, samoin Arindhol. Kymmenen valtion liitto oli hajoamaisillaan. Tar Valon oli saarrettu, joka suunnassa oli Pimeän Valtiaan joukkoja.
”Valkoinen Torni ei murru”, hän murahti vihaisesti. Trollokit olivat murtautuneet kymmenen vuotta sitten läpi, ja Valkeus suokoon, etteivät ne pääsisi kaupunkiin uudestaan. Sodan keskellä kasvaneena Rashima oli nähnyt hirvittäviä asioita, mutta trollokkien julmuus aiheutti edelleen hienoista pahoinvointia.
”Sanoitko jotain, Rashima?” Naeris, yksi hänen viidestä kaitsijastaan kysyi huolestuneena.
”Valmistaudu sotaan”
**
Rashima kietoutui Saidariin ja lähetti lyhyen rukouksen Valkeudelle. Molemmilla puolilla oli satojatuhansia sotilaita. Muutaman tunnin päästä Maighanden tasangoilla käytävä sota olisi tärkeä. Heidän oli voitettava.
”Kunnioitettu Äiti”, nuori Aes Sedai astui huoneeseen. Oranssit hiukset, samaa sävyä kuin äidillään. Marivea ”Aiotteko johtaa sotilaamme tuonne?”
Tytön äänestä kuului kauhua. Kukapa ei olisi kauhuissaan odottaessaan ensimmäistä taisteluaan? Marivea oppisi vielä, jos selviäisi.
”Tietenkin. Miesten tulee nähdä, että taistelen heidän rinnallaan”, Rashima valisti tyttöä lempeästi. Amylinin istuimena hän oli luonnollisesti yksi päättäjistä, mutta hän oli myös kenraali ja ennen kaikkea sotilas.
Ennen kohottamistaan Amyrliniksi Rashima oli taistellut muiden Vihreiden sisariensa rinnalla. Pian Mariveakin sotisi.
**
Taistelu oli armoton. Tuntien jatkuvan kanavoinnin ja miekkailun jälkeen Rashima olisi luopunut aika paljosta saadakseen tilaisuuden hengähtää. Trollokkien suuret eläinmäiset ruumiit tuhoutuivat, kun hän punoi yksikertaisia tulen ja maan punoksia. Mydraalit vaativat enemmät, mutta yksikään häive ei päässyt koskettaman häntä.
Neariksen harmaahaikaralla varustettu miekka viuhui kun mies vaihtoi Kuun loisteesta heinikossa Kohoavaan Valkoiseen torniin ja viilsi karmeruhtinaalta molemmat kädet. Seuraava liike pudotti miehen pään ruumiiden mereen.
Kaitsijasiteen kautta hän tiesi, että hänen neljästä elossa olevasta kaitsijastaan kaksi oli romahtamispisteessä. Fein, nuorin kaitsija, oli saanut surmansa nuolesta, joka oli tarkoitettu Rashimalle. Onneksi poika ei ollut kärsinyt.
Vertahyytävä kirkaisu kertoi Naeriksen kaatuneen.
**
Saidarin hehku loisti hänen ympärillään, kun hän veti lisää Mahtia angrealin avulla. Rashima tiesi, että hän oli vaarassa polttaa itsensä loppuun hetkenä minä hyvänsä. Se oli kuitenkin pienin hänen nykyisistä huolenaiheista. Tuttu karmeruhtinas seisoi hänen edessään.
”Pitkästä aikaa, Rashima”, nainen sanoi hymyillen ja punoi sarjan räjähtäviä punoksia.
”Zashara”, Rashima vastasi kylmästi ja kohotti miekkansa. Zashara oli voimakas Mahdissa, mutta huono miekkailija.
”Eikö isosisko saa muuta tervehdystä kuin vihaisen katseen? Älä nyt, Rashima”, nainen torui huvittuneena.
”Voit sinä halauksen saada, saanpahan tilaisuuden iskeä veitsen selkääsi”, Amyrlin sihahti myrkyllisesti. Kun Zashara punoi ilmaa viiltäen hänen vasempaan käteensä syvän haavan, Rashima iski miekalla.
**
Saidar oli kauan sitten kadonnut. Lämmin hehku oli vaihtunut kylmään tuuleen ja sietämättömään kipuun hänen raahautuessa eteenpäin tukeutuen keihääseen. Kivun kyyneleet jättivät vaaleita juovia likaisiin kasvoihin, kun hän kohotti miekkansa torjumaan seuraavan iskun.
Hengitys kulki tuskallisesti, mutta Rashima ponnistautui eteenpäin. Myddraalin miekka viilsi hänen olkapäätään, mutta naisen oma miekka surmasi häiveen.
”Äiti, meidän on paettava”, Alric, viimeinen hengissä selvinnyt kaitsija, kähisi miekkojen kalinan, räjähdysten ja huutojen yli.
”Minne?” Rashima kysyi kuivasti. Hän ei kyennyt kunnolla kävelemään, saati juoksemaan, sillä karmeruhtinas oli lävistänyt hänen molemmat jalkansa. Oli ihme, että hän pystyi edes taistelemaan.
”…”
”Juuri niin. Alric, meillä ei ole pakopaikkaa. Sota on levinnyt laajalle, ja vaikka molemmat osapuolet soittavat perääntymismerkkiä, taistelu saattaa jatkua vielä yölläkin”, soturinainen totesi itsestäänselvyyden lailla oman kuolemantuomionsa.
”Meillä on vielä toivoa! Valkoinen Torni ei-” Alricin silmät lasittuivat kesken lauseen, kun miekka lävisti hänen rintakehänsä.
Liian väsyneenä tuntemaan surua viimeisen kaitsijansa puolesta Rashima kohotti jälleen miekkansa, tällä kertaa kaksin käsin. Hän tiesi, ettei voisi juurikaan liikkua paikaltaan, ja murtunut vasen käsi poltteli inhottavasti, kun hän silkalla tahdonvoimalla torjui ja viilsi.
Saidarin hehku poltteli häntä kivuliaasti. Hän nautiskeli tunteesta, se tulisi olemaan hänen viimeinen kosketuksensa Ainoaan Mahtiin. Vastassa oli yhdeksän karmeruhtinasta.
’Tämä on viimeinen tanssi’, Rashima ajatteli surullisesti.
**
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun taistelun hälinä vihdoin heikkeni. Ruumismeri jatkui silmänkantamattomiin jokaiseen suuntaan. Sieltä täältä kuului valitusta, mutta kaikki eivät selviäisi.
Marivea yski savuverhon leijaillessa häntä kohti, jossain taisteltiin yhä. Hän näki Saidarin hehkua kauempana ja riensi siihen suuntaan. Liian myöhään hän erotti karmeruhtinaan mustan haarniskan, kun mies nousi seisomaan.
Vaikka karmeruhtinas oli nopea, Marivea oli nopeampi. Hän kietoutui Mahtiin ja punoi tulta tuntematta kauhua tai inhoa. Punokset tappoivat miehen ja Aes Sedai katseli kaatuvaa ruumista kylmästi. Hänen katseensa osui oransseihin hiuksiin karmeruhtinaan takana.
’Ei’, Marivea riensi eteenpäin. Pelko siivitti hänen askeliaan. ’Kuinka monella on oranssit hiukset?’
”Äiti! EIIHHH!”
**
Marivea ei tiennyt, kuinka kauan hän oli ollut polvistuneena suuresti ihailemansa naisen vieressä. Kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen kasvoillaan ja putoilivat naisen kasvoille. Nainen näytti levolliselta hymyn kareillessa huulilla.
”Äiti, Äiti…” nuori tyttö valitti. Hänen tuskansa tuntui musertavalta, kun hän katsoi vuoroin Äitiään vuoroin ympärilleen. Yhdeksän kuollutta karmeruhtinasta hänen tappamansa lisäksi, kymmeniä Myddraaleja ja vielä useampia trollokkeja. Hieman kauempana hän erotti Alricin ruumiin valkoisessa haarniskassa.
Äiti oli kuollut todellisen Vihreän tavoin. Tieto ei lohduttanut, lisäsi vain tuskaa. Tyttö otti ohuen oranssin hiussuortuvan ja palmikoi sen omiinsa. Näin he olisivat edes hetken pidempään yhtä.
Hän nosti kuolleen naisen ruumiin syliinsä ja nousi seisomaan. Katkenneen miekan hän oli palauttanut huotraansa. Sinne se kuuluikin.
Taival kohti Tar Valonia oli pitkä. Hänen oli ylitettävä ensin valtava ruumismeri, mutta hän erotti valkoisena kohoavan tornin kaupungin yllä. Murtumattomana ja hohtavana se suojeli kaupunkia ja tyttö ymmärsi, kuinka hänen Äitinsä oli saattanut kuolla hymyillen.
Valkoinen Torni seisoi murtumattomana.
***
Fin
A/N2: Vaikka kaikki muut hahmot ovat OC:ta pidin kiinni tiedetyistä faktoista. Rashimalla oli todella viisi kaitsijaa, jotka kaikki kuolivat. Rashima itse löydettiin kuolleena ja hänen ympärillään oli 9 karmeruhtinasta, lukuisia trollokkeja ja myddraaleja.
Maighanden taistelu oli trollokkisotien ratkaisevia taisteluita, vaikka kesti 50 vuotta ajaa varjon armeija takaisin Turmion maahan. Koska sotapaikka on tuntematon, päätin pitää taistelun lähellä Tar Valonia.
-
En osaa sanoo tähän mitää järkevää rakentavaa, ja taistelu oli kuvailtu niin hyvin :)
Amyrlinin viimeinen taistelu...
-
Eihän sitä järkevää aina tarvita. Minusta on kiva tietää, että luet näitä edelleen, Fairytale :D tämä on tavallaan Randia, ainakin hän on osittain mukana.
Ikäraja: S
Genre: Drama, tunteilu
Pari: Rand/Elayne/Aviendha/Min
Haasteet: Inhokki-paritus, random 10, FF50 (lapset)
Varoitukset: siirappisuus, muutama kirosana
A/N: Yäk, vihaan tätä canon nelikkoa (oikeasti, kuinka yksi mies voi saada suurimman osan sankarittarista itselleen?) ja tästä tuli lisäksi hirvittävää siirappia. Ainakin otsikko sopii tähän…
Omituinen perhe
Istun heidän edessään tyynenä kuten kuningattaren sopiikin. Min näytti varovaiselta, Aviendha oli huvittunut. Sisar vitsailee edelleen mielialojeni vaihteluista raskauteni aikana, mutta saatoin sentään syyttää Randia. Kirottu mies! Vannon, että panen hänet kärsimään samalla tavalla kunhan saan hänet käsiini.
”He ovat suloisia! Mitkä heidän nimensä ovat?” Min kysyi haltioissaan. Hyvähän hänen oli, hän ei ole ollut raskaana sille miehelle. Kaksoset ovat ihania, mutta en jaksa uudestaan samaa kaaosta. Ainakin voin juoda viiniä sen kirotun vuohenmaidon sijaan.
”Olisin halunnut kysyä Randin mielipidettä…” vastasin hiljaa
Valkeus, kuinka pahaan liemeen Rand oli minut upottanut? Lasteni isä oli Uudestisyntynyt Lohikäärme, joka marssisi Tarmon Gaidoniin hetkenä minä hyvänsä ja kuolisi. Minä jäisin kolmestaan Aviendhan ja Minin kanssa. Mehän pysyisimme yhdessä, eikö? Tai siis, mitä muutakaan vaihtoehtoa meillä olisi? Tavallaan olimme perhe.
Birgitte katsoi meitä huvittuneena. Kaitsija tai ei, hän jaksoi vinoilla minulle tyttöystävistäni, kuten hän asian ilmaisi. Tiesin kyllä, että hän vihasi Randia kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kestänyt raskauteni aikana. Birgitte luultavasti ampuisi miehen täyteen nuolia, jos tämä osuisi nuolenkantamaa lähemmäs.
Katsoessani kaksosia hymy ilmestyy aina kasvoilleni. Andorin Perijätär ja hänen Miekkaprinssinsä. Minä ja Min kasvattaisimme tyttöä, Aviendha ja Birgitte poikaa. Tyttö luonnollisesti lähtisi Valkoiseen Torniin koulutukseen, luultavasti hän osaa kanavoida. Olen voimakas Mahdissa ja Rand… on Rand, maailman pelastaja ja tuhoaja.
Poikani saattaisi kyetä kanavoimaan, vaikka toivon, ettei hän kykene. En halua hänestä Asha’mania, olen kuitenkin sielultani Aes Sedai. Asenteetkaan eivät muutu nopeasti. Voisiko Miekkaprinssi olla julkisesti Asha’man? En usko.
”Sisar, tulevaa on turha murehtia vielä”, Aviendha sanoi lempeästi, mutta päättäväisesti. Kuinka hyvin hän tunsikaan minut. Sivusilmällä näin Birgitten nyökkäävän aielnaiselle. Joskus heidän ylisuojelevat asenteensa ärsyttivät minua, mutta jokin on muuttunut kaksosten syntymän jälkeen.
Min, Aviendha ja Birgitte välittävät minusta todella. Rand on kuin kaukainen uni. Rakastan häntä yhä, kuten Aviendha ja Minkin, mutta tiedän, ettei hän tule olemaan osa perhettäni.
Näkijä, aiel ja legendojen sankaritar. Omituinen yhdistelmä, jota en vaihtaisi mihinkään.
He ovat perheeni.
***
Fin
-
Elaynen ärtymys oli kuvattu hyvin niinkuin myös Bigitten.
Birgitte luultavasti ampuisi miehen täyteen nuolia, jos tämä osuisi nuolenkantamaa lähemmäs.
Hyvi luonnehdittu :)
Enkä keksi tästä mitää muuta järkevää sanottavaa ;D
-
Fairytale: Pitäähän sitä vähän murhanhimoa lisätä silloin tällöin ficceihin. Rand tosin taitaa olla liian jääräpäinen kuollakseen
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Romance
Pari: Eldrin Cauthon/Bodewhin Cauthon
Yhteenveto: Bode lähtee Torniin eikä Eldrin pidä siitä lainkaan.
Varoitukset: insesti
Haasteet: Random 10 ja FF50 (alku)
AN: Nyt mennään sitten totaalisen randomiin O.o Idea iski ja minä kirjoitin sen. Tarvitsin jotain jolla rauhoittua koska Kaksvirtalaiset (=Rand&Perrin) ovat niin vaikeita ihmisiä kirjoittaa.
Jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen
Eldrin pyyhki kyyneleet silmistään. Hänen pitäisi olla onnellinen nuoremman sisarensa puolesta. Kuinka hän voisi olla iloinen siitä, että Aes Sedai veisi Boden pois? Ensin Moiraine oli vienyt Matin ja nyt Verin veisi hänen nuoremman sisarensa.
”Sisko?” Bodewhin tuli hänen luokseen ja istui sängylle hänen viereensä. Sisar katsoi häntä ruskeat silmät tulvillaan huolta ja surua. Hän otti ratkaisevan askeleen ja kumartui suutelemaan Eldriniä varovaisesti.
Vaikka he molemmat tiesivät toimivansa väärin, Eldrin vastasi suudelmaan. Pelkkä suudelma tuntui viattomalta ja kauniilta verrattuna joihinkin heidän huveihinsa. Suudelma oli kaunis, hauras tapa osoittaa välittävänsä.
Kaunis, koska se oli kiellettyä. Kaksi naista, vieläpä sisarukset, eivät voineet suudella toisiaan. He eivät saaneet rakastaa toisiaan kuten mies ja nainen. Molemmat tiesivät sen, ja rakkaus tuntui kestävän, vaikka he salasivat sen muulta maailmalta.
”Rakastan sinua Bode”, Eldrin kuiskasi peläten, että joku kuulisi. Hän näki sisarensa silmissä kyyneliä. ”Älä itke. Sinusta tulee Aes Sedai. Ehkä tapaat Egwenen ja Nynaeven uudestaan”
”Bodewhin, Verin Aes Sedai odottaa sinua” äiti huusi alakerrasta, äänestä kuului, kuinka kammottava asia oli antaa Aes Sedain odottaa.
Hiiteen Aes Sedait, Bodewhin tuumi ja painoi kevyitä suudelmia sisarensa kaulalle ennen kuin palasi takaisin huulille. Viimeiseen suudelmaan sekoittui kyyneliä molempien itkiessä.
”Älä itke, tulen takaisin. Lupaan, vannon Valkeuden alla ja kautta toivoni pelastuksesta ja uudesta syntymisestä, että tulen hakemaan sinut mukaani”
Eldrin nyökkäsi surkeana. Hänen pitäisi olla vanhempi, mutta Bodewhin lohdutti häntä. Nuorempi sisar hymyili lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleet hänen kasvoiltaan.
”Me näemme vielä”, sen sanottuaan tyttö katosi ovesta. Eldrin riensi ikkunaan ja jäi katsomaan, kuinka hänen rakas sisarensa aloitti matkansa kohti Tar Valonia.
”Jonain päivänä… jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen, jos Valkeus niin suo. Onnea matkallesi, Bodewhin Cauthon”
-
Ikäraja: S
Genre: Friendship, Drama
Hahmot: Rand, Mat, Perrin, Egwene, Adora Aybara, Paetram Aybara, Eldrin Cauthon, Bodewhin Cauthon, Ewin Finngar, Dag Coplin, Azi al'Thone
Yhteenveto: Keskikesän juhla Sunday on saapunut.
Haasteet: Fandom 10 (ja haaste on sillä pulkassa)
A/N: Sunday (Sunnuntai?). Keskikesän juhla, jolloin nuoret miehet kilpailevat keskenään. Kisoissa on nopeus, voima, jousiammunta, taistelusauvat ja luultavasti muitakin.
Koska tuossa on aika monta vähän kirjoissa esiintynyttä hahmoa, lyhyt selostus lienee paikallaan. Paetram on nuorin Perrinin sisaruksista ja Adora vanhin Perrinin jälkeen.
Matin siskoista Eldrin on Egwenen ikäinen, eli pari vuotta Matia nuorempi. Bodewhin ei ole paljoa nuorempi.
Ewin oli se yksi poika, joka sai Moirainelta sen kolikon ja Dag on hänen ystävänsä. Azista ei ole kerrottu mitään.
Sanamäärä: 200+100+100+150+100+100
Sunnuntai Kaksvirtain tyyliin
“Tänä vuonna voitan taatusti kaikki ja vien Adoran tanssiin kanssani”, Mat uhosi kovaan ääneen. Hän oli luvannut Perrinin sisarelle, joka oli saanut vihdoin luvan letittää hiuksensa. Matin nuorempi sisar, Eldrin, oli saanut myös luvan ja Perrin oli luvannut tanssittaa häntä.
”Luuletko voittavasi minut jousiammunnassa, Mat?” Rand kysyi ja tönäsi ystäväänsä.
”Tietenkin. Minulla on paljon tarkemmat silmät kuin sinulla” Mat jätti sanomatta, ettei hän ollut ilmoittautunut jousiammuntaan. Taistelusauvat ja nopeus olivat hänen lajinsa. Mitä juoksemiseen tuli, kukaan ei ollut juossut häntä useammin pakoon.
”Matrim Cauthon, vannon, että saat selkääsi, jos suunnittelet jotain kieroa”, Egwene keskeytti poikien leikillisen nahistelun vihaisena. Siitä lähtien, kun Nynaeve oli alkanut opettaa häntä, pojat olivat joutuneet jättämään tytön kaiken hauskan ulkopuolelle. Silti Mat sai houkuteltua sisarensa aina välillä mukaan heidän seikkailuihinsa.
”Azi voittaa teidät. Hän on paras”, Bode totesi huvittuneena. Hän, kuten Rand, tiesi veljensä kyvyt jousen kanssa. Oli aina ihme, jos Mat ei ampunut itseään.
”Osallistuuko Azi tänä vuonna?” Mat kysyi innoissaan. Azi oli taitava ja osallistuisi taatusti myös taistelusauvoin käytävään kisaan. Nyt Mat ei ollut enää niin varma voitostaan sauvoilla, vaikka hän luonnollisesti oli paras.
”Täydellistä. Hei Perrin, mihin sinä osallistut?” Rand siirsi huomion hiljaiseen sepän kisälliin, joka tarkasteli joustaan.
”Vain jousiammuntaan”, poika vastasi vähäsanaisesti.
**
”Valmiina, paikoillanne, matkaan!” isäntä al’Vere huusi ja päästi joukon nuoria miehenalkuja valloilleen. Heti alussa joukon kärkeen juoksi Ewin kannoillaan ystävänsä Dag. Mat näki pitkän, vaalean Azin juoksevan edelleen ja naurahti.
Esterataa oli jäljellä vaikka kuinka paljon ja ensimmäiset kohtasivat esteet näkemättä, kuinka ne tulee ylittää. Ensimmäisenä oli suuria heinäpaaleja, joiden yli piti kiivetä. Mat ehti suunnitella reitin yhdellä silmäyksellä ja kiipesi ketterästi paaleja pitkin kuin apina.
”Anna mennä Mat!” kiljui Perrinin hoikka veli, Paet hänelle ja Mat huiskautti nopeasti kättään. Peatramista oli nopeasti tulossa samanlainen kuin hän, villi ja vapaa.
Takaa kuului huutoa, kun muut pojat putoilivat paaleilta.
Mat voittaisi.
**
Maaliviiva näkyi jo ja Mat tunsi hymyn kohoavan kasvoilleen. Hän oli sanonut voittavansa, eikö? Azi oli pudonnut pelistä, kun heidän oli pitänyt ylittää kylän halki kulkeva tie kapeita lankkuja pitkin. Rand oli jäänyt jälkeen puolivälin tienoilla.
Yllättävän paljon vastusta oli ollut ainoastaan Ewinistä. Poika oli pysytellyt Matin tahdissa pitkän aikaa, mutta jäi lopulta jälkeen. Kukaan ei jaksanut juosta Matrim Cauthonin vauhdissa. Eikä hän vielä edes juossut täysiä.
”Sinä teit sen Mat!”, Paet hihkui ja juoksi hänen luo. Perrin katsoi, kuinka Mat pöllytti pojan hiuksia ja pudisti päätään. Mat oli hänen ystävänsä, mutta Perrin ei halunnut, että Paetram ottaisi mallia pojasta.
**
Jousiammunta oli ehdottomasti suosituin laji, sillä lähes jokainen osallistui kisaan. Todella taitavia ampujia oli paljon ja voitto vaatisi paljon. Kierros kierrokselta miehiä putosi, mutta Rand pysytteli kisassa mukana.
Myös Azi osui tarkasti jokaiseen ja tyhjyys Randin mielessä heittelehti. Voisiko hän voittaa? Ei, hän ei saanut ajatella niin. Voittoon oli uskottava. Rand sulki silmänsä, hän näki liekin kasvavan edessään valkoisena kuin lumi. Hän kurotti sitä kohti ja tunsi rauhan valtaavan itsensä.
Etäisyys oli 150 jalkaa, mutta hän näki maalintaulun erinomaisesti, kuin se olisi hänen kätensä ulottuvilla. Täydellinen keskittymiskyky palautti hänen itseluottamuksensa. Punatukkainen hmies asetti nuolen jouselle ja kohotti aseensa.
Hänen lihaksensa taistelivat vastaan, kun kaksvirtain pitkäjousi halusi ojentua suoraksi. ’Ei vielä, vielä vähän’
Rand erotti sivusilmällä Azin ampuvan nuolensa keskelle taulua. Se ei merkinnyt mitään, poikien kilpailu ei päässyt tyhjyyteen asti, valkoiset liekit polttivat kilpailuhenkisyyden ennen kuin se ehti vaikuttaa hänen tähtäämiseensä.
Nuoli sinkoutui ilman halki. Katsomattakin Rand tiesi osuneensa keskelle.
**
Nuoret miehet kerääntyivät valtavan kokon ympärille juhlimaan Sunnuntai-iltaa. Rand varoi vasenta olkapäätään, muisto hänen ja Matin kohtaamisesta taistelusauvoin. Rand tiesi, että ilman tyhjyyttä hänelle olisi käynyt pahemmin. Mustelmat ja kipeät lihakset ympäri kehoa oli pientä verrattuna murtuneeseen solisluuhun.
Rand tiesi, ettei Ewinin onnettomuus ollut Matin syytä. Myös Mat tiesi sen, samoin kuin kaikki kylän miehet. Ewin oli ollut typerys kohottaessaan sauvan matkien tarinoiden mayenelasia ratsujoukkoja. Poika oli juossut päin Matia, joka oli kylmän viileästi torjunut iskun. Ewin oli paiskautunut maahan ja murtanut solisluunsa.
Nynaeve oli vilkaissut häntä kerran, antanut ketunyrttiä kipuun ja mutissut jotain typeristä pojankoltiaisista, jotka eivät pysähtyneet ajattelemaan.
**
Yö oli jo laskeutunut, tytöt ja nuorimmat pojat olivat hätistetty sisään, vaikka nuotion loimussa istui joukko vanhempia poikia. He halusivat käyttää tilaisuuden ja juhlia läpi yön. He olivat selvinneet päivän kilpailuista ja siten osoittaneet olevansa miehiä.
Muutamat viinileilit kiersivät poikien keskuudessa tulen valaessa lämpöä kesäiltaan. Päivän mustelmat ja ruhjeet olivat unohtuneet, ne kiusaisivat heitä vasta aamulla, kun viinin turruttava vaikutus oli kadonnut.
Murehtiminen oli turhaa, sillä he halusivat elää hetkessä. Tässä ja nyt he juhlivat keskikesää, kaikkein valoisinta aikaa. Talvella, Valon juhlan aikaan he kaipaisivat tätä hetkeä, yksinkertaista onnea.
Kaksvirtain hyistä talvea lämmittäisi muisto kesästä ja katseet kohdistuisivat Talviyöhön, kevääseen.
***
Fin
-
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Pari: Berelain/Perrin, Perrin/Faile
Yhteenveto: Yksi yö oli hukuttanut hänet syntiin.
Haasteet: Inhokkiparitus & random 10 (Berelain/Perrin)
Varoitukset: Pettämistä, viittauksia seksiin
A/N: Ensimmäinen osa Perrin/Faile/Berelain trilogiastani, jonka aion kirjoittaa. Kolme ficlettiä, jotka liittyvät toisiinsa, yksi jokaisen osapuolen näkökulmasta. Ja tämä on muuten 20. ficcini tässä ketjussa :D
Yhden yön synti, ikuinen katumus
Aamu valkeni harmaana kuiskinnan täyttäessä leirin. Lordi Perrin oli viettänyt yön vieraassa vuoteessa. Ei, lady Faile oli tavannut Mayenen Ensimmäisen intiimeissä merkeissä. He olivat olleet kolmistaan. Teoria teorian perään ja auringon noustessa taivaalle tarinat muuttuivat täysin uskomattomiksi. Sotilaiden keskuudessa juorut levisivät nopeasti, mutta kukaan ei ottanut niitä vakavasti. Kaksvirtalaiset tiesivät, ettei Perrin rikkoisi aviovalaansa ja heidän luottamuksensa vakuutti epäilijät.
Mayenen Ensimmäisen tiedettiin jahtaavan lordia, mutta Perrin oli torjunut kaikki yrityksen tähän asti. Ei ollut mitään syytä, miksi hän olisi antanut periksi.
Kaukana leiristä Perrin huuhteli kasvonsa kylmällä purovedellä. Hänen oli ollut pakko päästä pois leiristä, pois kuiskivien ihmisten luota. Hän tiesi pettäneensä kaikkien odotukset, jopa Berelainin. Mikä Valkeuden nimeen oli saanut hänet antamaan periksi?
Hän oli saanut Failen takaisin. Faile oli hänen elämänsä, hänen kaikkensa. Hän ei halunnut Berelainia, mutta hän oli silti suudellut mayenelaista. Hän oli tehnyt aloitteen ja jatkanut. Berelain oli haissut yllättyneeltä, jopa kauhistuneelta.
Nainen oli jossain vaiheessa yrittänyt heikosti pysäyttää hänet, mutta miehen muistot tapahtuneesta olivat hämärtyneet. Mitä nainen oli sanonut? Jotain Failesta ja siitä, kuinka väärin he tekivät. Jotain siitä, ettei nainen halunnut rikkoa toimivaa avioliittoa.
Alkoholi oli silloin sumentanut hänen arvostelukykynsä ja verhosi muistot ohueen silkkiharsoon. Hän ei halunnut muistaa, se oli liian kivuliasta. Aamulla mies oli herännyt yksin hirvittävään päänsärkyyn. Se oli vasta alku hänen surkeassa päivässään muistojen valuessa hitaasti takaisin pinnalle.
Berelain kieltäytyi tulemasta samaan osaan leiriä ja pysytteli miestensä seurassa. Luultavasti nainen oli järkyttynyt ja tyytyväinen saavutettuaan haluamansa. Mayenelainen oli tuhonnut Failen ja Perrinin liiton, Perrin kieltäytyi myöntämästä syyllisyyttään. Hän ei kyennyt. Oli parempi verhota totuus valheisiin ja unohtaa. Valkeus, hän antaisi mitä tahansa voidakseen korjata virheensä.
Faile tiesi. Vaikka Perrin ei ollut tavannut vaimoaan aamulla, leirissä juoruttiin. Koko leiri viimeistä juoksupoikaa tiesi, että lordi Perrin oli viettänyt yönsä Mayenen Ensimmäisen kanssa. Verta ja tuhkaa. Verta ja kirotun veristä tuhkaa. Yksi yö oli hukuttanut hänet syntiin.
Hän oli todella maannut Berelainin kanssa. Ja hän vihasi itseään siitä syystä.
***
A/N: Hehee, anteeksi vain. Oli pakko tehdä tämä. Toinen osa on K-15 tavaraa, joten se julkaistaan Ulkoavaruudessa. Linkitän sen tähän viestiin, jahka saan sen valmiiksi.
-
*Takoo päätä seinään* Ei näin, Perrin, ei näin. *Kiroaa Berelainin* Eikä siitä sitten sen enempää... ;D
Rand varoi vasenta olkapäätään, muisto hänen ja Matin kohtaamisesta taistelusauvoin.
Mat on kingi taistelusauvoilla :-*
Bode/Eldrin!? Järrrkytys. Muuten hyvä kylläkin ^^
-
Jep, ei näin. Tosin virheistähän on kiva kirjoittaa. Kukaan ei voita Matia taistelusauvoilla ;D Ei vaikka harjoittelisivat sata vuotta. Ja Bode/Eldrin on kieltämättä yllättävä, siksihän siitä kirjoitinkin ^^ Seuraava ei ole jatkoa aikaisempaan vaan jotain johon kanavoin turhautumiseni sitä kirjoittaessani....
Ikäraja: S
Genre: Drama
Hahmot: Birgitte, Mat, Elayne (Birgitte/Elayne)
Haasteet: FF50 (sininen)
A/N: Ebou Darin Lintujuhla on kyseessä (CoS 21).
Höyheniä ja maskein salattuja tunteita
”Katso tuota siniasuista naista”, Birgitte kuiskasi vaimeasti Matin korvaan. Hetken heidän katseensa seurasivat erittäin vähäpukeisen vaalean naisen liihottelua väkijoukossa. Naisen kasvoja peitti sininen kissanaamio ja hänen vaaleisiin hiuksiinsa oli punottu sinisiä sulkia.
Mat vislasi ja vilkaisi kaitsijaan. Birgitte seurasi myös naisen aistikasta askellusta. Jokaisella askeleella puku paljasti pitkän matkaa kapeita sääriä ja vatsaa. Nainen selvästi nautti väkijoukon ihailevista katseista.
”Verta ja tuhkaa”, Mat henkäisi. Hänen katseensa osui aieliin ja viherpukuiseen naiseen tämän vierellä aivan heidän huomionsa kiinnittäneen siniasuisen naisen takana. Birgitte seurasi hänen katsettaan ja henkäisi kuuluvasti. Kaitsijan katse oli liimautunut vihreän kankaan verhoamaan vartaloon.
Elayne oli kaunis hillityssä puvussaan, joka ei paljastanut edes kolmasosaa siniasuisen naisen tavoin. Se oli taidokkaasti leikelty siten, että jätti mahdollisimman paljon mielikuvituksen varaan.
”Voisikohan olla, että legendaarinen Birgitte Hopeajousi olisi kenties ihastunut tulevaan kuningattareemme?” Mat kysyi leikkisästi huomatessaan kaitsijan tuijotuksen.
”Eikä!” Birgitte kiisti repien katseensa irti Elaynesta. Poskille kohonnut puna kavalsi hänet, vaikka keltaisin sulin koristeltu naamio kätki suurimman osan kasvoista.
”Kieltäminen on yleistä”, Mat jatkoi ilkikurisesti, tietoisena kaitsijan kiusaantuneisuudesta. Birgitte Hopeajousi kuolaamassa naisen perään.
”Hyvä on, pidän hänestä! Voimmeko vaihtaa aihetta?” kaitsija murisi vaimeasti ja Mat kohautti olkiaan välinpitämättömänä.
Kaitsija ei yhtynyt leikkiin, joten aiheesta ei puhuttaisi jatkossa. Heidän ystävyytensä oli sellaista.
Yksinkertaista.
***
Fin
-
Hyvin kuvailtu pätkä Matin ja Birgitten ystävyydestä :)
Yksinkertaista.
Mitäpä siihen lisäämään.
-
Nyt Fairytalen painostamana kommentoin. :D (yleensä oon nii kauhee ja laiska nii luen vaa ja häippäsen 8D)
ihania olivat kaikki, rakentavaa en osaa kyllä antaa ku kuolaan vieläki ::)
-
Fairytale, kiitos kommentistasi ja siitä, että painostit Iseeviotin kommentoimaan :D
Iseeviot Tunnustan harrastavani usein samaa -_-' Mukava kuulla, että pidit näistä ja maltoit kirjoittaa kommentin. Rakentava ei ole pakollista, kaikki kommentit ovat kivoja ;)
Ikäraja: S
Genre: General?
Pari/Hahmot: Joline Maza (Yksi niistä Aes Sedaista jotka matkasivat Matin mukana Ebou Darista Andoriin)
Yhteenveto: Vihreä Aes Sedai katseli sotilaita taistelun jälkeen.
A/N: Laulu on suoraan kirjoista. En vain löytänyt suomenkielistä versiota. Tämä menee jälleen FF 50 (Elämä)
Dance with Jak O’ Shadows
Joline katsoi harmahtavan auringonvalon paljastamaa ruumiskasaa. Koko pieni mäki oli täynnä kuolleita miehiä, suurin osa altaralaisia. Näissä partioissa oli kovin vähän seanchaneja, jos lainkaan. Silti he taistelivat.
Matrimin miehet kulkivat ruumiiden keskellä ja keräsivät nuolia ja muita aseita talteen. Jopa voiton jälkeen he valmistautuivat uuteen taisteluun. Epävireinen laulu, joka kantautui Aes Sedain korviin, todisti sen.
”There is some delight in ale and wine
And some in girls with ankles fine
But my delight, yes always mine
Is to dance with Jak O’ the Shadows”
Oli kestänyt kauan, että Vihreä sisar oli ymmärtänyt sotien merkityksen. Miehet sotivat, koska sillä tavoin he tunsivat olevansa elossa. Muutamille sisarille tämä tieto oli itsestäänselvyys, suurimmalle osalle ei.
Joline muisti, kuinka kenraalikapteeni oli yrittänyt selittää sen hänelle. Elämä oli taistelua, loputonta kamppailua muita vastaan. Säännöt, joita kutsuttiin myös sivistykseksi, olivat vain rajoittamassa kamppailua. Ne olivat olemassa, jotta heidän ei tarvitsisi taistella jokaista elollista olentoa vastaan.
“We will toss the dice however they fall
And snuggle the girls be they short or tall
Then follow lord Mat whenever he calls
To dance with Jak O’ the Shadows.”
Hänen pitäisi ymmärtää se, riemu, joka valtasi mielen voiton jälkeen. Tiesit olevasi elossa. Oli vain yksi hetki, tässä ja nyt. Kaitsijaside suorastaan tulvi sitä tunnetta kuin kuohuva koski mutta Joline ei iloinnut.
Kahakat, joihin hän oli joutunut Matrimin seurassa, olivat vain esimakua Tarmon Gaidonista. Vihreä Ajah oli vannonut ratsastavansa sotaan ensimmäisten joukossa.
Kun veranpunainen lippu liehui taistelukentän laidalla symboloiden elämää ja kuolemaa, Joline tunsi kauan sitten unohdetun tunteen kuplivan sisällään. Pelkoa, kykenisikö hän ratsastamaan miesten rinnalla?
Voisiko hän tappaa suojellakseen?
**
Fin
-
Todella hyvin kuvailtu Jolinen ajatuksia sodasta ja muusta. Pidin ^^
“We will toss the dice however they fall
And snuggle the girls be they short or tall
Then follow lord Mat whenever he calls
To dance with Jak O’ the Shadows.”
Muistaakseni Mat ei kirjassa oikein pitänyt kun hänestä kehiteltiin laulu.
-
Fairytale: Juu, Mat ei pitänyt tuosta laulusta. ;D Kiitos kommentistasi, mukava kuulla että pidit Jolinen ajatuksista. Ja sitten etiäpäin:
Ikäraja: S
Genre: Romance, Angst, Drama
Pari: Faile/Perrin, (Perrin/Berelain)
Yhteenveto: Erään illan jälkeen.
Haasteet: Inhokki 5 (Faile/Perrin) vaikka tästä alkaa pikkuhiljaa olla mukavampi kirjoittaa…
A/N: Elikkä tämä on jatkoa sille Yhden yön synti, ikuinen katumus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17582.msg419703#msg419703) – ficille. Nyt kyseessä on Failen PoV. Minun on pakko sanoa, että pidän Berelainista aika tavalla jopa tässä ficissä. Ehkä erityisesti juuri tässä.
Pyhästä aviovalasta ja susista
Faile katseli miestään puiden varjoista. Tämä näytti menettäneen kaiken toivonsa mutta Faile ei antanut armoa. Perrin saisi katua tempaustaan kunnolla. Oppisihan, ettei pyhää aviovalaa rikottu. Mies oli lupautunut hänelle, ei Berelainille.
Faile oli tyytyväinen siitä, että Perrin kaatui. Se tarkoitti, että mies oli tiedostanut virheensä ja että hänen sutensa tunteet eivät olleet muuttuneet. Faile myönsi itselleen, että hän oli ollut hivenen huolissaan. Entä jos Berelain olisi ollut liian hyvä? Entä jos Perrin olisi valinnut mayenelaisen? Oli vaatinut kaikki itsehillinnän rippeet, ettei hän ollut käynyt tervehtimässä naista veitsen kanssa.
Berelain puolestaan oli järkevästi vältellyt heidän puoltaan leiristä. Vaikka kaksvirtalaiset juorusivat, he olivat valmiita repimään lady Ensimmäisen kappaleiksi. Kaikki tiesivät, että Berelain oli käyttänyt jotain kiristyskeinoa, sillä Perrin oli heidän miehiään, eivätkä kaksvirtalaiset koskaan rikkoneet pyhää aviovalaa.
Faile tiesi, ettei hän estäisi miehiä, jos nämä päättäisivät antaa Berelainille oppitunnin. Silti hän tiesi sisimmässään, etteivät juorut olleet totta. Berelain ei vajoaisi niin alas, että kokeilisi kiristämistä. Nainen saattoi olla surkea viettelijä, mutta hän halusi voittaa rehdisti.
Oli hyvin mahdollista, että nainen olisi seitsemännessä taivaassa juuri nyt. Kävellessään kohti Siipivartioston vartioimaa telttaa, Faile päätti pudottaa naisen takaisin maan päälle. Oli aika kuulla totuus naisen kertomana.
… ja kenties ryhtyä toimiin, jotka palauttaisivat Perrinin kunnian.
**
Välittämättä Siipivartioston komentajan estelyistä Faile astui sisään punaiseen telttaan. Hänen suureksi yllätyksekseen Berelain ei näyttänyt siltä, mitä hän oli odottanut. Silmissä oli tyhjä, lasittunut katse, joka sai kylmät väreet vilistämään pitkin Failen selkää.
Mayenelainen harjasi pitkiä hiuksiaan eikä osoittanut huomanneensa Failen läsnäolon. Niin he olivat hetken, jähmettyneinä paikoilleen. Faile laski mielessään harjanvetoja. Ensin 100, sitten 150, lopulta 200 vetoa. Viimein nainen laski harjan ja katsoi häntä silmiin.
”Tiedän miksi olet täällä. Kysymys kuuluu, minkä version illasta olet kuullut?” Nainen kysyi tyynesti ja kääntyi kaatamaan itselleen teetä. ”Otatko?”
Faile nyökkäsi vaitonaisena, yllättyneenä siitä kuinka tyyni Berelain oli. Tämä laski kannun viereiselle matalalle pöydälle.
”Oletko nyt tyytyväinen, Berelain?” Faile kysyi maistamatta teetään. Mayenelainen sen sijaan vaikutti erittäin kiinnostuneelta omasta teestään.
”Se ei ole pilaantunutta kuten tavallisesti, joten sanoisin, että olen tyytyväinen”, nainen vastasi ajatuksiinsa vaipuneena. Faile tuhahti ja pysyi vaiti. Vaati erittäin paljon olla kuristamatta naista.
”Hmm… tuskin tulit puhumaan teelaaduista…?”, nainen mutisi edelleen omassa maailmassaan. Faile nieli muutamia myrkyllisiä kommentteja.
”En oikeastaan”, Berelain vastasi lopulta alkuperäiseen kysymykseen ja Faile joutui hetken miettimään, mitä hän oli alkujaan kysynyt. Kirottu nainen!
”Haluan, että jätät mieheni rauhaan, Berelain”, Faile vaati hiljaisella äänellä. Kaikki tiesivät, että hiljainen ääni oli uhkaavampi kuin huutaminen.
”Entä jos en?”
**
Faile istui telttansa keskellä ja katseli valonpilkahduksia, päivänvalo suodattui paksun kankaan läpi. Kuinka Berelain saattoi?!
”Entä jos en?”
”Siinä tapauksessa minun on noudatettava saldealaista käytäntöä palauttaakseni mieheni kunnian”, Faile vastasi ääni täynnä tukahdutettua vihaa.
”Joka on varmaan se, että haastat minut kaksintaisteluun ja häviäjä kuolee.”
Faile ei vastannut. Nainen tiesi, hänen silmänsä tuikkivat huvittuneesti, kun hän katseli Failea.
”Se tee ei ole myrkytettyä”, nainen totesi huolettomasti. Haastaen Failen juomaan kupistaan., Berelainin katse tuntui hänen niskassaan, vaikka hän oli päässyt teltasta ulos ja naisen viimeiset sanat leijuivat painostavina ilmassa: ”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”
Mayenelainen ei ollut ainoastaan tanssahdellut taitavasti pois elämän ja kuoleman kamppailusta, hän oli myös saanut istutettua epäilyksen siemenen Failen mieleen. Entä jos Berelain puhuisikin totta? Mutta se oli mahdotonta! Berelain oli jahdannut hänen suttaan, ei päinvastoin.
”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”
Verta ja tuhkaa, nainen ei voinut olla oikeassa. Perrin ei ikinä pettäisi häntä.
Eihän?
**
A/N2: Enää Berelainin PoV jäljellä ;D Mitäköhän mahtaa käydä...
-
Todella kutkuttava pätkä, sanoisinko :)
”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”
Tämä kertoo jo paljon :)
-
Fairytale: Kiva että pidit. Viimeisestä tulee pikemminkin one-shot kuin ficlet... Kyllä, tuo kohta sanoo paljon ;D
Ikäraja: S
Genre: General, Fluff (Siirappi)
Pari: Moiraine/Siuan
Yhteenveto: Cairhienilaisten oudoista tavoista.
Haasteet: Ystävänpäivä III, One True Genre 20 (Femslash), FF 50(Ystävät)
A/N: Hahaa, ystävänpäivä tulee pian! Pitäähän sitä juhlia etukäteen ficillä tai parilla. Ah niin ihana canon pari Uudessa keväässä. ^^
Oudot cairhienilaiset tavat
Siuan ei ymmärtänyt, miksi Moiraine halasi häntä aamulla ja toivotti hyvää ystävänpäivää. Hän ei ollut koskaan kuullut kyseisestä päivästä tai siihen liittyvistä perinteistä. Tearissa ei juhlittu ystävänpäivää, eikä Siuan uskonut menettäneensä paljoakaan, kun otti huomioon cairhienilaisen määritelmän ystävästä:
– Ystävä (subst.) Henkilö, jota vastaan ei periaatteessa suunnitella mitään Daes’Dae’Marissa, kunnes molemminpuolinen hyöty ei enää ole olemassa. Myös selkäänpuukotukset ovat yleisiä.
”Myrelle, tiedätkö, mikä on ystävänpäivä?” Siuan kysyi toiselta Kelpuutetulta, joka oli saanut myös hyvän ystävänpäivän toivotuksen Moirainelta. Tyttö pudisti päätään ja mutisi jotain, josta saattoi erottaa ”oudot cairhienit”.
Moirainekaan ei suostunut paljastamaan päivän merkitystä ja sekä Noviisit että Kelpuutetut ihmettelivät Tornin sisällä kulkevia cairhienilaisia, jotka aina tavatessaan uuden tutun, halasivat toisiaan.
Suurimman kuohahduksen aiheuttivat Punainen ja Sininen, jotka halasivat toisiaan käytävällä ja unohtivat hetkeksi Ajahien väliset kiistat. Jopa Noviisit olivat kuulleet näistä kiistoista ja ystävänpäivän merkitys sai kerralla aivan uuden ulottuvuuden. Jos päivän merkitys oli tarpeeksi suuri moiseen ihmeeseen, sen täytyi olla todella tärkeä juhla Cairhienissa.
Illalla Moiraine odotti Siuania tämän huoneessa.
”Moiraine, mikä ystävänpäivän merkitys Cairhienissa on?” Siuan toisti aamulla esittämänsä kysymyksen. Hän muisteli kysyneensä sitä aikaisemminkin mutta silloin Moiraine oli sanonut kertovansa myöhemmin.
”Ystävänpäivänä on kiellettyä solmia suhteita Daes’Dae’Maria ajatellen. Lisäksi on sallittua juhlia sitä miten jokainen parhaaksi näkee”, tyttö selitti huvittuneena. Siuan tiesi, ettei se ollut totuus.
”Pääseekö kala suomuistaan?” Siuan kysyi epäilevästi.
”Ei…” Moiraine katsoi häntä hetken kummastuneena, sitten sanonnan merkitys valkeni hänelle. ”Olet oikeassa, kyllä ystävänpäivänä pelataan Sukujen peliä, mutta silloin yleensä vahvistetaan jo valmiita liittoja ja…”
”Ja?” Siuan painosti. Koska puna kohosi Moirainen poskille, hän tiesi, että jotain oli vielä tulossa. Cairhieni veti hänet lähemmäs nopeaan suudelmaan.
”Tapoihin kuuluu myös muistaa rakastettuaan, joten ajattelin kertoa, että rakastan sinua paljon”, Moiraine kuiskasi vaimeasti ja painautui lähemmäs Siuania. Hän vilkaisi vihjailevasti sänkyä, ja Siuan naurahti.
”Minäkin rakastan sinua, Moiraine.”
Siuan hymyili, hän saattaisi pitää tästä juhlapäivästä.
***
Fin
-
Oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutta siinä on se vika etten oikein innostu femmestä ;D
Mutta muuten oikein hyvä :)
Ystävä (subst.) Henkilö, jota vastaan ei periaatteessa suunnitella mitään Daes’Dae’Marissa, kunnes molemminpuolinen hyöty ei enää ole olemassa. Myös selkäänpuukotukset ovat yleisiä.
Niinpä tietysti ;D
-
Kyllä minä vielä korjaan sen :P No ei, olen pahoillani, että et pidä femmestä. Itselleni se on aika lähellä sydäntä, joten kirjoitan sitä enemmän kuin hetiä tai slashia... Mukava kuitenkin kuulla, että luit sen. Ja cairhienilaisen sanakirjan kirjoittaminen olisi mielenkiintoista :D Vihollinen (subst.) Kuka tahansa, joka pelaa Daes'Dae'Maria, eikä ole liittoutunut kanssasi.
Mutta seuraavaksi on taas hetiä:
Ikäraja: S
Genre: Angst
Pari: Thom/Moiraine
Yhteenveto: Tieto siitä, että he kohtaisivat joskus, nosti esiin mieltä askarruttavan kysymyksen.
Haasteet: FF 50 (Milloin?), Inhokkiparitus(Thom/Moiraine), Random 10
A/N: Vannoin, että en ikinä koskaan milloinkaan missään olosuhteissa kirjoittaisi tästä parista ainakaan molemminpuolisesti. Suureksi yllätyksekseni tämän kirjoittaminen ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Aes Sedain arvoituksia
Thom luki sirolla käsialalla kirjoitetut sanat tapansa mukaan kahdesti. Hän teki niin joka ilta, vaikka hän osasi kirjeen ulkoa. Sanoilla oli rauhoittava vaikutus mutta tieto siitä, että he kohtaisivat joskus, nosti esiin mieltä askarruttavan kysymyksen. Milloin?
Hän oli lukenut kirjeen niin monta kertaa, että paperiin oli jäänyt nuhraantuneet jäljet taitoksista. Sanat niiden alla olivat lähes lukukelvottomia, muste oli kulunut hitaasti pois. Kuinka kauan hänen täytyisi vielä odottaa?
Kirjepaperi oli pehmennyt, se vaikutti paljon vanhemmalta, mitä todellisuudessa oli. Kirjekuori, johon hänen nimensä oli kirjoitettu samalla käsialalla, oli suojannut arvokkaita sanoja aiemmin. Nyt se oli rypistynyt ja revennyt taskussa, vaikka hän oli sitä kovasti varjellut.
Nuotion lämpö kutitteli hänen sormiaan, liekki kajasti kirjeen läpi saaden haalennen musteen palaamaan alkuperäiseen intohimoiseen mustan sävyyn. Tuntui, että Aes Sedain kirjoitetut sanat heräsivät eloon, puhuivat hänelle.
Thom tiesi, että hän noudattaisi kirjeen ohjeita, vaikka joutuisi vaarantamaan henkensä niitä seuratessaan.
Nuotio oli alle metrin päässä. Jos hän heittäisi kirjeen tuleen, hän vapautuisi. Ei olisi Ghenjein tornia, tappavia eelfinnejä ja aelfinnejä, ei päätähuimaavia vaaroja eikä outoja Aes Sedai arvoituksia. Ei velvoitteita, ei sankaritekoja, joista kerrottaisiin vuosisatojen päästä.
Silti hän taitteli kirjeen huolellisesti ja palautti paikalleen leikarinviitan kätköihin. Sama rituaali joka ilta Aes Sedain vuoksi… Oliko hän täysin hullu?
***
Fin
-
Thomin aivoitukset olivat mielestäni suloset ^^ Vaikka Thom/Moiraine ei taida kuulua niihin suosikkeihin...
Mut oli todella hyvin kirjotettu :)
-
Fairytale: Ei se kuulu minunkaan suosikkeihin, päätin nyt vain kokeilla. :)
Ikäraja: S
Genre: Romancefluffy?
Pari: Galad/Mat
Yhteenveto: Mut mie en kyssy, sie tiijät sen.
Haasteet: Murre, Random 10
A/N: Pääsen vihdoin kirjoittamaan tällä parilla. En tiedä, tämä pari on kummitellut mielessäni kuukausia, mutta surkeana slash-ficcarina en ole saanut mitään aikaan.
Oma murteeni on niin järkyttävää tilkkutäkkiä, että tämä varmaan vaikuttaa ihan kaaokselta… Lisäksi, koska en koskaan kirjoita sitä, en ole varma, mitkä sanat kirjoitetaan mitenkin. ^^
Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka
Sie olit ain se, jok’ tuli yht raivokkaasti päälle ko sonni. Siun taitavia liikkeit tul’ kahtomaan Aes Sedaikki. Kuin sie oisit voinu huomata miut sielt muitten joukost?
Miul oli vain yks mahollisuus. Osoittaa et mie oon parempi ku sie. Paljon parempi. Vaik tarkoitus ei ollut nolata työtä kahta, siuta ja siun veljees Gawyniä.
Mie olin se, jok’ käytti teitin raivokkuutta edukseni. Ei se palkka ollu hyö kaks kultakolikkoo, vaa siun arvioiva, utelias katte. Mie kiehdoin siuta, myö molemmat tiedettii se. Sie halusit pittää kaiken viattoman’ ja helppon’ ja mie tyydyin siihen. Mie jaksoin kyl odottaa.
Ensteks myö ylleensä harjoteltiin yhes. Ku myö molemmat maattiin maas ihan poikki, sormet kietoutunein toisiin, kaik ol hyvvin. Sit myö naurettiin ja otettiin alusta.
”Dovie’andi se tovya sagain”, sie sannoit nauraen. On aika heittää noppaa. Mie kyl ymmärsin sen, vaikken koskaan sanonnu sitä siulle. Kai sie tiesit, et mie ymmärsin vanhaa kielt. Em mie tiiä.
Erään iltan myö syötiin Tallirengin viettelys – nimises kievaris. Sie olit vaatimal vaatinnu, et myö mentäis sinne yhessä.
”Eks sie käytä kahvelia ja veihtä?” sie kyssyit kummastuneen, ku mie murensin leipää ja kastoin sitä muhennokseen.
”Mitä turhia? Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka. Nyt ei oo miun aika syödä asseilla.”
”Mat…” sie kattoit minnuu syvvälle silmiin. ”Miun vuoks?” Kui mie oisin voinu sannoo ”ei”? Mie oisin melkkein esiintynny loordina, jos sie oisit pyytänny. Mut vain melkkein.
”Olokoon, Galad.”
Sie hymyillit sillein siun tyyliis, salaperäisesti, kui siul ois jottain mieles. Mut mie en kyssy, sie tiijät sen. Kun sie johdatat meijät takas kasarmille, kuiskaat miun korvaan nopiasti: ”Kiitos ihanast illast” ja painat nopian jäähyväissuukon miun huulille.
Toisin ku tavallisest, sie pysähyit ovel ja käännyit ympäri. ”Tuleksie sissään?” Sillo siun silmistä paistoi epävarmuus. S’ol sullost.
”Tok, jos siul ei kert oo mittään sit vastaan”, mie seurasin sissään siistiin etteiseen.
”Tuol on keittiö, tuol olohuone, joss mie tykkään lukkee. Ja tuol…” seurasin siun katset. Siel näkkyi kaponen sänky, mukava sellanen.
Hymyilit arasti, mie nyökkäsin. Sanoi ei tarvittu.
***
Fin
A/N: Pisin 300 sanaa, mitä olen ikinä kirjoittanut. Enkä tee tätä uudestaan, ihan liian vaikeaa.
-
Jaa'a, mitäs tähä sanois? Pää on tyhjä ;D
Hyvi on kirjotettu ja kyllä mie ihan tykkäsin, vaikka Mat/Galad ei tulis läheskää ekana mielee ;D Mut kuitenki idea oli iha hyvä ja murre oli luultavasti kirjotettu iha oikein ainaski suurinpiirtein. Mie muute kuulen sitä välillä aik paljo. Slash on ainaki miulle viel vähä vieraampaa, mutta kyllä se välillä menee :)
-
Fairytale: Miekin kuulen sitä aik paljon, ku suku on siel päin kotosin... Mutta, joo, Galad/Mat ei ehkä ole ihan kaikkein yleisimpiä, mutta seuraavat on taatusti vielä rarempi ^^
Ikäraja: S
Genre: Huumoriromantiikkaa
Hahmot: Seonid, Galad, Suana
Yhteenveto: ”Tunnen anatomian erittäin hyvin. Voisin opettaa sinulle mielenkiintoisia asioita”
Haasteet: FF 50 (Keltainen), Kaiken maailman ficlettejä (Viikko 8 - Sodassa ja rakkaudessa)
A/N: Suana Dragand on Keltaisen Ajahin Esikutoja (ja hänet kuvataan erilaisena joka kerta). Aika tuntemattomaksi jäänyt hahmo. Seonid Traighan matkusti Perrinin mukana Ghealdissa.
Lääketieteellistä
”Minulla on vain kaksi kaitsijaa…” Seonid iski silmää Galadille, joka käveli hänen ohitseen.
”Sepä valitettavaa, Seonid Sedai. Jäisin mielelläni ehdottamaan muutamia tovereitani, mutta kapteeni kutsuu, ja minun on mentävä”, nuorukainen vastasi muodollisesti kumartaen.
”Hmm… Kenties myöhemmin?” Galad ei vastannut. Hän tiesi, että Aes Sedait olivat ottaneet hänet jonkinlaisen pelin kohteeksi. Suurin osa vihreistä sisarista oli lähestynyt häntä samoin aikein, kuten myös muutamat muut. Hän epäili, että kyseessä oli ovela siirto Daes Dae’Marissa. Koska Andorissa Sukujen peli oli kohtalaisen selkeää, hän ei ollut tottunut Aes Sedaitten tapaan pelata, eikä ollut asiasta aivan varma.
“Tunnen anatomian erittäin hyvin. Voin opettaa sinulle mielenkiintoisia asioita”, toinen ääni totesi huvittuneesti, kun Seonid oli jo kuuloetäisyyden päässä. Galad käännähti kohtaamaan puhujan, pyöreäkasvoisen ja pitkän Aes Sedain.
”Suana Sedai?” Keltaisen ajahin sisar soi hänelle viattoman hymyn – asia, jonka pitäisi olla sula mahdottomuus.
”Sitä paitsi tarvitsen reippaan apurin. Sinä sopisit hyvin, Galad Damodred”, Aes Sedai jatkoi piittaamatta Galadin mutinoista. ”Enkä usko, että komentajasi vihastuu, jos autat Aes Sedaita, niinhän? Kyse on tärkeästä anatomisesta kokeesta.”
Suana Sedain tiukka katse kertoi, että vastaväitteitä ei hyväksyttäisi.
”Jos nyt lääketieteen nimissä…” Galad huokaisi.
Suana kääntyi selin häneen, vain seinä näki voittajan hymyn.
***
Fin
-
Ikäraja: S
Genre: Draama, synkkyyttä
Pari: Joline/Mat/Teslyn
Yhteenveto: Toinen oli punainen, toinen vihreä.
Haasteet: FF 50 (Viholliset), Kaikenmaailman ficlettejä (vko. 9 Värit), Random 10
A/N: Eli siis, muistan joskus kuulleeni kommentin: ”WoT sayings must sound weird to those who haven’t read the books. For example, I am White, she’s Brown. We are Sisters”
Sitten näin ficlet haasteen ja tämä kehittyi mielessäni. Lisäinspistä hain Apulannan kappaleesta Pahempi toistaan (kappaleen lyriikoita on tekstissä).
Rakastaa öisin, vihaa päivisin
Mat katsoi kahta naista, jotka istuivat vaunussa ja katselivat häntä. He sietivät toisiaan hänen vuokseen. Ilman hänen läsnäoloaan Joline olisi luisevan Teslynin kimpussa ennen kuin ehti kissaa sanoa.
Kaksi naista… joko hän oli onnekas tai kirottu typerys. Miksi hän oli alkujaankaan hymyillyt heille? Molemmat olivat Aes Sedaita. Toinen oli vihreä, ja halusi sitoa hänet kaitsijakseen silloin, kun ei toivonut voivansa antaa hänelle selkään. Teslyn puolestaan oli punainen ja kaiken järjen mukaan hänen pitäisi vihata miehiä.
Kaksi täysin erilaista naista, joista kummallakin oli suunnitelmia hänen varalleen. Kumpikin yritti ohjata häntä, sekoittaa hänen päänsä Aes Sedain arvoituksilla ja kietoa hänet verkkoihin. Samalla he yrittivät raivata toisen pelistä.
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
He pelasivat Daes Dae’maria hänen ympärillään ja säännöt olivat unohtuneet kauan aikaa sitten. Mat oli joutunut keskelle sotaa, ja hän salaa kadehti Edesinaa, joka oli onnistunut astumaan kyypesän yli.
Vaikka hän oli yrittänyt vältellä ansoja, hän oli kävellyt sellaiseen suoraan. Ilta illan perään Mat muuttui hetken hurmaksi tässä taistelussa. Yhtenä iltana hän oli viettelijä, joka varasti Vihreän sisaren sydämen. He painautuivat vankkuria vasten vain katuakseen sitä aamulla.
Seuraavana iltana Mat saattoi todistaa, että miehet eivät olleet pahoja tajuamatta, mitä teki. Teslynin kynnet kaivautuivat hänen hartioihinsa jättäen viestin Jolinelle. Liian myöhään Mat tajusi olevansa se, mitä Teslyn inhosi.
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Kukaan heistä ei ollut pyhimys, he rakastivat toisiaan iltaisin, päivisin julistettiin sota. Mat vannoi vihaavansa Aes Sedaita, Joline valitti, ettei hänellä ollut käytöstapoja. Sanat olivat kuin myrkkyä, joka kohisi heidän suonissaan.
Katumus sai heidät iskemään raivokkaammin, katkeruus sytytti jokaisen kipinän. He olivat liian pitkällä kääntyäkseen takaisin. Mitään ei koskaan saanut anteeksi, mitään ei saanut tekemättömäksi.
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
***
Fin
-
Loistavia raapaleita!
Tykkäsin kovasti niistä Berelain/Perrin, Perrin/Faile jutuista, aina aattelin että se menis niin että Faile töntäis Perrinin Berelainin syliin johtuen syyllisyyden tunteesta mitä vankeus aikana tapahtu sen aiel miehen kanssa :P
Välillä tuli fiilis että pitäis lukee uudelleen kirjat kun hahmot ei ollut tuttuja, onneks esittelit sillon niitä alussa :)
Paljon tuli kommentoitavaa mieleen lukiessa yksittäisiä, mutta enhän minä niitä enää muistanu loppuun päästyäni :D
-
MinaVaan: Mukavaa että pidit. Faile/Perrin/Berelain kolmiodraama on minusta ollut yksi herkullisimpia juttuja koko sarjassa.
Jos yhtään lohduttaa, Suana sai muistaakseni ekan mainintaa isomman roolin Towers of Midnightissa ja Rashima mainittiin (kai) kertaalleen kirjassa x kun Siuan kertoi aiemmista Amyrlineistä. Shalon/Ailil on kirjan yksi harvoista canon-femmeistä (mainittiin Winter's Heartissa ainakin) ja mainittiin muutamaan kertaan. Catalyn taas on minulle tuttu, koska Andorin hovin porukka on yksi suosikeistani. Hänet mainitaan muutamaan kertaan mutta vuorosanoja hänelle ei juuri ole siunaantunut. Kaksvirtain porukkan nimiä ja muita sain itsekin tarkistaa kirjoista.
Nyt tulee taas faktaa, jota ei itse kirjoista löydy. Muistelisin, että Collam Daan on mainittu ohimennen, mutta muut tiedot olen onkinut The World of RJ's WoT - kirjasta.
**
Ikäraja: K-11
Genre: Horror
Hahmot: Saine Tarasind (Mesaana)
Yhteenveto: Yksi kohtalokas koe tuhosi sen ajan suurimman ihmeen.
Varoitukset: Joukkotuho
Haasteet: FF 50 (Pimeys)
A/N: Legendojen aikana V’sainen kaupungissa oli Collam Daan -niminen yliopisto, jossa Mesaana toimi opettajana. Mesaana oli katkera, koska ei päässyt tutkijaksi (Sharomiin).
Ensin vuorossa on Mesaana ja seuraavaksi Lanfear.
Kenelle me olemme uskollisia, osa 1
Mesaana katsoi silmät selällään mustia lieskoja, jotka nuolivat taivaalla leijuvaa valkoista valtavaa palloa. Sharom, Collan Daamin yliopiston tutkimuskeskus, oli tulessa. Mitä oli tapahtunut? Hän ei tiennyt tarkalleen, mutta jopa tavalliset opettajat olivat kuulleet huhuja, että joukko tutkijoita aikoivat vapauttaa Valheiden isän vankilastaan. Nämä tutkijat halusivat ottaa käyttöönsä sen valtavan voiman, joka oli vangittu maailman luomisen yhteydessä.
Hänen ympärillään sadat nuoret opiskelijat pakenivat niin kauas kuin pakokauhultaan pääsivät. Monia tallautui muiden jalkoihin, kuoli pakokauhun keskelle.
”Saine Sedai, meidän on mentävä”, yksi hänen oppilaistaan rukoili ja kiskoi hänen kättään. Nuoren tytön lian ja veren tahraamilla kasvoilla näkyi kyynelten jättämät juovat.
”Ole kiltti!” tytön ääni oli täynnä epätoivoa, mutta Mesaana ei kyennyt liikahtamaan paikaltaan. Ei, vaikka mustat lieskat hohkasivat kuvottavaa pahuutta heidän kaukaiselle katselupaikalleen.
Kuului hirvittävää ulinaa, Sharomin aiemmin puhtaanvalkoista pintaa koristivat miljoonat halkeamat, jotka luikertelivat kuin mustakyyt lieskojen keskellä. Sharom tärisi - mekanismi, joka piti sen taivaalla, oli pettämässä. Pian se putoaisi alas yhtenä tulisena kuolemana ja tuhoaisi koko yliopiston. Kaiken, mitä Mesaana oli halunnut saavuttaa.
”Eikä…” Mesaana vajosi polvilleen, kun musta tuli särki valkoisen pallon kuin kananmunan. Hän oli halunnut olla tutkija, selvittää mysteereitä ja opettaa muita. Hän oli halunnut sisään taivaalla leijuvaan tutkimuskeskukseen, jollaista ei ollut muualla. Hän oli halunnut rakentaa jotain yhtä ihmeellistä, mysteeristä. Ja nyt… Yksi kohtalokas koe tuhosi tämän ajan suurimman ihmeen.
Taivas pyörteili, musta sekoittui siniseen ja nieli lopulta kaiken valon sisälleen. Mesaana tunsi ahdistavaa epätoivoa, kun hän muisti pimeydessä vannotun valan. Musta pimeys suorastaan hohkasi voimaa, pahuutta ja verenhimoa.
Oli turha etsiä niitä oppilaita, jotka olivat saaneet taivaalta satavia entisen tutkimuskeskuksen palasia niskaansa. Kuolema oli ollut armollinen vaihtoehto, sillä muutamat onnettomat laahustivat viimeisillä voimillaan kauemmas pahuudesta, joka repi heitä hitaasti kappaleiksi.
Mesaana katseli tuskan vääristämiä kasvoja, jotka erottuivat kalpeina pimeän ja savun keskeltä, rukoilivat apua ja armoa.
Tuolle voimalleko hän oli uskollinen?!
**
-
Tämä kuvasi oikein hyvin Mesaanaa ja hänen toiveitaan, ainakin mielestäni. Ja kaksi edellistä oli myös laadukkaita :)
Tuolle voimalleko hän oli uskollinen?!
Loppu oli taas todella hyvä :)
Kommenttini on taas tosi edustava ja tälleen...
-
Mukava kuulla että nuo miellyttivät, Fairytale :D
**
Ikäraja: S
Genre: Drama, Angst
Hahmot: Joar Addam Nessosin (Asmodean/Jasin Natael)
Haasteet: FF 50 (Liikaa)
//edit: Ja tämä on muuten 30. raapale/ficlet tässä ketjussa :)
Kenelle me olemme uskollisia, osa 2
Kaksi mestaria oli liikaa, Asmodean huokaisi synkkänä. Hän oli koko maailman vihollinen, sillä Pimeänkulkijat halusivat hänet hengiltä ja toisaalta muut repisivät hänet kappaleiksi, jos saisivat tietää hänen henkilöllisyytensä. Edes Rand ei voisi suojata häntä, eikä mies luultavasti edes haluaisi.
Asmodean tiesi, että pian hänestä ei olisi hyötyä Uudestisyntyneelle Lohikäärmeelle, ja sitten hänet sysättäisiin syrjään. Hän olisi vapaata riistaa pelissä, jossa jokainen halusi hänet hengiltä. Muille valituille hän oli uhka, josta oli hankkiuduttava eroon, sillä kuoleman ruletti Nae’bliksen arvonimestä kiihtyi. Oli vain ajan kysymys, milloin voittaja selviäisi.
Jasin Natael vetäytyi telttaansa Randin leirin keskellä. Hän oli mustakyiden pesässä, jokaisen askeleen ottaminen oli vaarallista. Edes telttansa suojassa hän ei ollut täysin suojassa, koska se noita tarkkaili häntä.
Asmodean ei ollut nähnyt naista, mutta hän tiesi Aes Sedaiksi itseään kutsuvan naisen olevan jossain lähettyvillä, tarkkailevan häntä tummanruskeilla silmillään. Nainen ei ollut sanonut mitään, mutta silloin tällöin vaihdetut katseet riittivät kertomaan totuuden.
’Tiedän kuka olet,’ katse viestitti eikä Asmodean voinut tehdä mitään. Hän oli liian heikko kyetäkseen hankkiutumaan naisesta eroon ja selviämään siitä. Rand saisi tietää ja surmaisi hänet, jos naisen kivikasvoinen kaitsija ei ehtisi ensin.
Harpun viileät kielet olivat ainoa todellinen ja pysyvä asia hänen pienessä maailmassaan, jossa vaaka saattoi kallistua sekunnissa osoittamaan kuolemaa. Kuinka hän, Valituista varovaisin, oli joutunut vangiksi ja kahden herran ikeen alle? Kaksi mahtavaa voimaa repivät häntä kappaleiksi liian nopeasti. Hänellä ei ollut aikaa analysoida tilannetta ja valita sopiva herra itselleen.
Puolet olivat täysin erilaisia: toinen lupasi voimaa, toinen elämän. Kummalle hänen tulisi olla uskollinen?
Kumpaa seuratessa hän saisi elää?
**
-
En nyt ala jokaista raapaletta erikseen kommentoimaan mutta sanon kuitenkin, että hyvää työtä. C: Kaikki viisaat pointit minun päästäni taisin jo kirjoittaa ff.netin raapaleketjuusi. :3 Jatka toki, jos intoa ja halua löytyy!