Nimi: Takapenkin kyyhkyläiset
Kirjoittaja: niiina
Beta: Lallu, kiitos!
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/Hermione
Lajit: Romance, fluff, one-shot
Kuvaus: Kuuma kesäpäivä bussia odotellessa ei voi luvata hyvää. Ainakaan jos Draco on mukana. Vai voiko?
A/N: En ole kirjoittanut aikoihin ja se näkyy. Haluan vain inspiraation takaisin ja nauttia taas kirjoittamisen maailmasta ja mielikuvituksen kiemuroista ja täytyy sekin aloittaa jostain, pienestä huumorista ja romantiikan maailmasta.
“Minä kyllästyn kuoliaaksi, Granger!” Draco huokaisi nostaen kätensä ilmaan tehden todella ylitse menevän reaktion sanojensa tueksi. Hermione huokaisi raskaasti laukkunsa takaa ja nojasi bussiaseman penkkiin painaen silmäluomensa kiinni ja yrittäen saada Malfoyn kitinän kauaksi kuulevista korvistaan.
“Älä yritäkään olla huomioimatta minua! Olen tosissani, Granger, kuinka jästit jaksavat tällaista odotusta?”
“Malfoy, minä vannon jos et sulje suutasi, niin pian toivot tehneesi sen aikoja sitten! Ja bussi on myöhässä, mutta ei meidän auta muu kuin odottaa. Miksi sinun pitää olla noin lapsellinen ja kärsimätön? Ei sinun aikasi tule bussissakaan menemään yhtään nopeampaa…” Hermione huokaisi toivottomana ja puri hieman huulensa pintaa auringon porottaessa kuumasti taivaalta hänen kasvoihinsa.
“Kyllä minä tiedän tavan, jolla aika menee hurjasti nopeammin, kunhan vain pääsemme takapenkkiin… vaikka tietenkään pieni show etupenkin mummoille ei olisi pahitteeksi - se voisi tehdä hyvää heidän terveydelleen…” Draco mumisi itsekseen ja hieroi hieman leukaansa.
“Draco Malfoy! Aion olla kuin et olisi koskaan päästänyt tuota hullua ideaa ulos perverssistä suustasi!” Hermione huudahti.
“Oi, Granger. Suuni ei ole perverssi, mutta sinä tiedät kaiken perverssin minusta ja kuulisin mielelläni lisää sinulta siitä kuinka ihana olen, tiedän että rakastat perversioitani. Olen aina halunnut tehdä sen kaikkien edessä, tiedäthän?”
Draco kääntyi vinosti virnistäen Hermionen puoleen ja iski tälle silmää. Hermione pyöritti hetken silmiään ja suunnitteli jo uudelleen yrittävänsä tunkea Dracon jonnekin hyvin perälle ajatuksissaan, kunnes mies jo huudahti närkästyneenä, että naisen olisi parempi olla ajamatta häntä taas pois ajatuksistaan!
“Malfoy - Kulta… Minä en nyt oikeasti jaksa. Täällä on kuuma kuin aavikolla ja minulla on huono olokin”, Hermione sanoi hiljaa ja nojasi päänsä käsiensä varaan, jotka ottivat tukea hänen jaloistaan.
Draco pyyhkäisi platinanvaaleita hiuksiaan hieman näkökentältään ja kumartui Hermionen tasolle ojentamaan tälle vesipullonsa ja hymyillen hieman.
“Juo jotain, et ehtinyt aamullakaan edes syödä aamupalaa kun meidän piti rynnätä tänne kiireellä ja nyt meidän bussikin on myöhässä. Aivan turha vaiva. En halua, että sinä kuolet nestehukkaan ja sinun pitää juoda meidän uuden tulokkaankin puolesta, vaikka hän olisi vielä kuinka aluillaan. Emmehän me halua pilata tätä heti alkumetreillä?” Draco puhui hiljaa samalla hymyillen ja virnistellen sanojensa mukana. Hermione nosti katseensa aviomieheensä ja virnisti pienesti ennen kuin nappasi pullon miehensä kädestä ja joi virkistävän kylmää vettä, johon Draco oli langettanut jonkin sortin taian, joka piti nesteen kylmänä.
Viimein bussi kurvasi pihaan ja Draco äännähti iloisesti ennen kuin nosti heidän laukkunsa bussikuskin avaamaan matkatavaratilaan. Hän harppoi nopeasti vaimonsa luokse, joka kantoi hieman pienempää laukkua bussin ovia kohti ja nappasi tämän Hermionen käsistä.
“Sinun ei pitäisi rasittaa itseäsi, kulta!”
“Draco, minä en kuole siihen, että kannan pientä laukkua mukanani, voi luoja sentään…” Hermione tuhahti turhautuneena Dracon omituiselle suojeluvietille.
“Ei koskaan voi olla tarpeeksi varovainen!” Draco naurahti ja matkasi kohti bussin takaosaa.
“Sinun housuissasi roikkuva tavarakin on vauvalle vaarallisempi kuin minun käsilaukkuni”, Hermione mutisi hiljaa Dracon takana.
“Anteeksi, mutta kuinka minun tavarani on meidän lapsellemme vaarallinen?” Draco kysyi samalla kuin istui perimmäiselle ikkunapaikalle.
“Kuka vaan saisi sydänkohtauksen kun jokin outo irrallinen osa tunkeutuu omaan turvalliseen kotiin!” Hermione naurahti samalla, kun viimein harppoi omalle paikalleen.
“Irrallinen osa?”, Draco rykäisi hämillään. “Minun osani eivät ole irrallisia, kiitos vain neiti Granger!”
Hermione nauroi hetken itsekseen, kunnes koetti vakavoittaa kasvonsa huomatessaan Dracon mulkoilevan häntä.
“Minusta se on somaa, kun jaksat kutsua minua vieläkin Grangeriksi, vaikka olen rouva Malfoy”, Hermione sanoi huvittuneena.
“Niin, se on somaa. Sinä nyt vain olet minulle Granger. Minun oma Grangerini. Tosin muiden on parempi sanoa sinua Malfoyksi, koska heidän pitää tietää kenen sinä olet. Vain minä saan puhua Grangeristä. Se on osa esileikkiä”, Draco sanoi virnistäen.
“Malfoy! En voi käsittää kuinka mielessäsi ei koskaan pyöri mitään muuta. Luin kerran lehdestä, että miehet ajattelevat seksiä joka kahden - vai olikohan se viiden sekunnin välein…” Hermione huokaisi ja alkoi miettiä sekuntimäärää mumisemalla itsekseen, kuinka hän nyt sen olisi voinut unohtaa.
“Granger, en tiedä ehtisinkö edes ajatella sanaa seksi, jos minulle annettaisiin vain kaksi sekuntia aikaa, ja vaikka ehtisinkin niin muu ajatteleminen ja puhuminen voisi olla vaikeaa. Vastaisin kaikkiin kysymyksiin seksi ja jos joku kysyisi miksi sanoin noin, sanoisin haluavani seksiä ja lopulta sinun olisi kärsittävä siitä, että edes kerroit tuon minulle, koska minun olisi naitava jokaista vastaantulijaa, huono sinulle. Jaah, en minä kai valittaisi…”
“Olet toivoton! Mutta oikeasti, hyppäisitkö sinä kenen tahansa kanssa pehkuihin vain seksistä, vaikka sinulla olisi minut?” Hermione kysyi muka kiinnostuneena, mutta pieni loukkaantuminen silti värisi hänen äänestään.
Draco hymyili hetken itsekseen katsellen samalla maisemia bussin ikkunasta, kunnes kääntyi takaisin kärsimättömän vaimonsa puoleen.
“Sinä tiedät, etten koskaan tekisi sitä sinulle, Hermione.”
“Mutta ajattelet sitä?”
“No mitä sinä luulet?” Draco naurahti.
“Malfoy…” Hermione murahti.
“En todellakaan ajattele, Hermione. Sinä tiedät sen, että tämä on ihan turha keskustelukin, vaikka täytyy myöntää, että se on vähintäänkin kiihottavaa…”
Hermione vilkaisi Dracon puoleen ja huomasi tämän nostavan kulmiaan kysyvästi.
“Et ole tosissasi?” Hermione ähkäisi ihmeissään ja vilkaisi ihmisiä bussin etuosassa.
“Granger, meillä on kaksi tuntia tylsää bussimatkaa jäljellä, ilman pysähtymisiä tai mahdollisuutta uusien ihmisten bussiin tuloon…” Draco hymähti ja kääntyi suutelemaan vaimonsa kaulaa tuoden kihelmöintiä Hermionen vartaloon.
“Olet mahdoton… Tiedät etten voi sanoa sinulle ei, jos teet noin…” Hermione mutisi.
“Tiedän… Todellakin”, Draco huokaisi ja jatkoi suuteluaan hellästi kaulan pinnalle.
“Emme voi mennä vanhempieni luokse aivan tärähtäneenä Draco. Emme me voi!” Hermione älähti ja suki hieman sotkuisia hiuksiaan, samalla vetäytyen pois Dracon huulien kosketuksesta.
“Granger, laita aivosi narikkaan edes hetkeksi. Vain kaksi kokonaista tuntia, kun sinun ei tarvitsisi ajatella mitään muuta, kuin minun kuumia huuliani ja hyvin kovaa pakettiani, joka odottaa sinua hyvinkin lähellä ja kärsii mahdottomasti kun ei saa toteuttaa tällä sekunnilla halujaan…” Draco mumisi Hermionen korvaan.
“Tuo ei ole kiihottavaa”, Hermione naurahti.
“Kaikki mitä minä sanon on kiihottavaa, rakkaani”, Draco sanoi totisesti ja tuijotti syvälle Hermionen pähkinänruskeisiin silmiin. Hermione huokaisi kuuluvasti, kun tunsi Dracon käden reidellään.
“Se on kyllä totta, valitettavasti…”
Hänen täytyi sulaa noihin jäänharmaisiin silmiin. Ja kuumiin huuliin. Hänen täytyi. Tästä tulisi hyvin nopea bussimatka… Hemmetti!
A/N: Kommentteja rakastan!
