Kirjoittaja Aihe: Rakkaus voittaa kaiken, oneshot, drama, romance, fluffy, Indra/? S  (Luettu 1634 kertaa)

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 131
  • 7.3.2010... <3
Kirjoittaja: Ziri
Ikäraja: S
Paritus: Indra/?
Genre: drama, romance, oneshot, fluffy
Yhteenveto: Indra niminen haltija on pelastamassa parhaita ystäviään Danielia ja Tomia, ja joutuu kohtamaan ilkeän Wenquiles-nimisen miehen
Varoitukset: Ei kai mtn, ellei lievä kiroilu ole pahasta..
A/N: Eli kirjoitin tämän kun sain yhtäkkiä inspiksen.. Ja juoni on ns. otettu suuremmasta tapahtumaketjusta.. Ei alun perin ollut tarkoitettu finiin, eli teksti voi olla vähän outoa… Joo, tää taitaa olla melko lyhyt. Mutta enjoy!
   
Rakkaus voittaa kaiken
Indra juoksi käytävää eteenpäin. Hän tunnusteli vyössään olevaa tikaria varmistaen että se oli edelleen siinä. Tytön sydäntä kirpaisi kun hän tunsi tikarin varren kämmentään vasten. Daniel ei voinut olla kuollut! Indra pysähtyi kuullessaan ääniä. Joku käveli edestakaisin ja hengitti hitaasti mutta pelästyneesti. Tyttö kallisti hieman päätään vasemmalle kuullakseen vielä paremmin. Jonkun toisen hengitys oli nopeampaa, rahisevaa ja pinnallista. Molemmat äänet kuuluivat samasta huoneesta. Indra käveli äänettömästi ovelle jonka takaa äänet kuuluivat. hän sulki silmänsä ja painoi kämmenensä tummaa ovea vasten, ja näki sen taakse. Tom marssi edestakaisin, mutta Indra ei nähnyt Danielia, ennen kuin käänsi päätään vähän. Poika lojui huoneen nurkassa silmät tiukasti kiinni. Indra pelästyi pojan ilmettä. Se oli täynnä kipua. Indra ei tarkentanut enää näköään, vaan kokeili ovea. Hän kirosi mielessään, kun se oli lukossa. Hän kopautti oveen, ja kuuli kuinka Tom pysähtyi.
 ”Minä täällä”, Indra kuiskasi ja kuuli terävän hengenvedon. Tom marssi ovelle, ja painoi kämmenensä ovea vasten. Indra painoi omansa kätensä vielä tiukemmin kiinni puuhun työntäen otsansakin tummaa, paksua ovea vasten. Tom tekin ilmeisesti samoin, sillä Indra kuuli päässään pojan helpottuneen äänen.
 ”Moi Indra! Luojan kiitos sä olet täällä!”  Pojan äänessä oli aavistus pelkoa. Indra hymyili itsekseen ja lähetti Tomin päähän ajatuksen.
 ”Miten sä voit? Mikä Danielilla on?” Tyttö tiesi kuulostavansa huolestuneelta eikä jaksanut välittää siitä. Tom vastasi hetken kuluttua.
 ”Mähän olen terve kuin pukki, ainakin melkein. Mutta mä en tiedä mitä ne teki Danielille. Ne ilmesty aamulla tänne, ja meni Danielin ympärille. Sitte ne alko mutista jotain loitsua, ja kun mä yritin estää niitä ne heivas mut muualle” Poika selitti hämmentyneen oloisena. Indra nielaisi huolestuksensa, ja päättäväisyys tuli paikalle.
 ”Mä varastan avaimen” Häntä pelotti ajatuskin Wenquilesta, mutta nyt ei auttanut muu. Poika hermostui ajatuksesta.
 ”Et ihan taatusti mene! Daniel kuuli kun sä tulit ja sä tapat sen huoleen jos sä häivyt”, Tom kuulosti kiukkuiselta. Indra pyöräytti silmiään ennen kuin sulki ne taas ja lähetti Tomille vastauksen.
 ”Pitäiskö mun sitten seisoskella tässä ja odottaa että Daniel kuolee sinne, tai sitten joku örmy liihottelee tänne ja heittää mut sinne?!” Indra tiukkasi. Tom tuhahti kiukkuisesti ja molemmat vaikenivat hetkeksi.
 ”Mä menen nyt, sano Danielille terveisiä” Tyttö tokaisi lopulta. Tom ärähti hänen päässään ja tiuskaisi raivostuneena:
 ”Et hemmetissä lähde! Sä kuolet sinne”, poika kuulosti järkyttyneeltä ja vihaiselta. Indra naurahti jäykästi ja hänen niskaansa kohosi kylmä hiki.
 ”Pidä Danielista huolta”, hän kuiskasi lopulta hiljaa, ja irrottautui ovesta. Tom sihahti oven läpi kiukkuisesti:
 ”Hitto sun kanssas! Tuu takasin!” poika jysäytti nyrkkinsä oveen kun Indra ei vastannut vaan lähti pois. Tytön sydäntä särki ajatus siitä, että Daniel kuolisi. Poika ei saanut! Indra kuunteli taas epäluuloisena, kun hän tunsi selässään miekan terävän kärjen. Mies oli varmaan hämännyt hänet sekuntia ennen kuin painoi miekan hänen lapaluunsa alle, koska muuten Indra olisi kuullut tämän. Tyttö yritti ajatella rauhallisesti.
 ”Paras liikkua liukkaasti!” Vieras miesääni murahti hiljaa. Indra säpsähti, mutta lähti liikkeelle voihkaisten kivusta kun miekka sivalsi hänen lapaluunsa alta saaden varmaan aikaan jonkinmoisen haavan. Mies ohjasi hänet hiljaisten huoneiden läpi ja portaita ylös. He kääntyivät vasemmalle ja Indra rukoili mielessään että joku auttaisi pojat vankilastaan. Mies työnsi hänet edellään huoneeseen jossa paloi sähkölamppu, ja pöydän ääressä istui Wenquiles. Vartija jäi seisomaan nurkkaan ja tuuppasi Indran lähemmäs pelottavan näköistä miestä.
 ”Kas, Indra!” Wenquiles tuumasi tyytyväisen oloisena. Indra jäykistyi ja tuijotti miestä ilme kylmänä. Mies naurahti ja totesi sitten vartijalle:
 ”Jättäisitkö minut ja prinsessan hetkeksi?” vartija kurtisti kulmiaan ja näytti yhtä hämmentyneeltä niin kuin Indrakin, mutta poistui ovesta sulkien sen takanaan. Wenquiles virnisti ilmeisen tyytyväisenä ja nousi seisomaan tarkkaillen edelleen tyttöä.
 ”Etkö tiedä totuutta itsestäsi?” Mies kysyi pelottavan rauhallisena nähdessään tytön hämillisen ilmeen. Indran kasvot tuntuivat olevan jäässä kun hän tuijotti Wenquilesia.
 ”Olen haltija en mikään muu”, tyttö murisi hampaittensa takaa. Mies naureskeli hänen ilmeelleen, mutta silmät olivat totiset.
 ”Niin. Sinä olet haltija, ja äärettömän taitava sellainen ikäiseksi. Mutta sinä olet muutakin. Et ole vain Indra joka jostain syystä on haltija, vaan Indra Kovalsk, Venäjän haltijasuvun nuorin haltija-prinsessa”, Wenquiles kuiskasi silmät loistaen oudosti ja todellakin pelottavasti. Indrasta tuntui siltä kuin häneä olisi lyöty vatsaan.
 ”Ei!” Tyttö pihisi, silmät laajenneina. Mies hymyili taas ärsyttävän setämäisesti ja antoi Indralle hetken ajatuksen kanssa.
 ”Sinä valehtelet!” Indra ulvahti järkyttyneenä, mutta jossain sisimmässään hän tunsi palasten loksahtavan paikoilleen. Häntä hämmästytti miten paljon tieto järkytti häntä. Ei hän yleensä näin pahasti hötkyillyt.
 ”Tiedän, on järkyttävää kuulla kauan piilossa ollut totuus pahimmalta viholliselta”, mies sanoi hilpeästi virnuillen. Indra jäykisti sormensa kuin näkymättömän pallon ympärille, ja mutisi loitsun nopeasti. Wenquiles seurasi hänen käteensä ilmaantuvaa hohtavan kullan väristä energiapalloa kiinnostuneena. Nyt Indraa alkoi jo tosissaan pelottaa.
 ”Useat eivät tiedä että vain kuningassuvun jäsenten energia on kullanväristä”, mies näytti riemastuneelta. Indra kurtisti kulmiaan. Miksi mies ei estänyt energiaa? Hän ampui energiapallonsa nopeasti miestä kohden, joka nosti kämmenensä ja hänen sininen energiansa sulki Indran kultaisen pallon sisäänsä. Indrasta tuntui siltä kuin hänestä olisi varastettu voimia, mikä varmaan pitikin paikkansa. Hän painui muutamaksi sekunniksi kumaraan keräämään kaiken tahdonvoimansa, kun mies ampui häntä varoittamatta omalla energiallaan. Vaikka eihän tietenkään Wenquilesin olisi ollut järkevää varoittaa.. Miehen energia sattui enemmän kuin ikinä ennen kenenkään muun, ja mies hymyili tyytyväisenä nähdessään Indran kalpenevan ja irvistävän kivusta.
 ”Näytät samalta kuin äitisi”, Wenquiles puheli enemmän itsekseen ”ennen kuolemaansa.” Indra sähähti raivoissaan ja nousi seisomaan. Hän tuijotti miestä vihaisesti.
 ”Sinä murhasit minun äitini!” Indra murisi vaarallisen näköisenä. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja kynnet kaivautuivat ihoon. Wenquiles virnisti taas.
 ”Minä murhasin äitisi ja isäsi”, mies sanoi ilkeästi ja nauroi tytön ilmeelle. Hän kohotti vasemman kätensä missä Indran energia edelleen kyti kuin hohtava tulipallo miehen energian sisällä, ja ampui sen kohti tyttöä. Indra astahti askeleen taaksepäin ja hänen ajatuksensa kääntyivät nopeasti Danieliin. En ikinä saanut sanoa hänelle hyvästejä, Indran sydän täyttyi surulla ja rakkaudella Danielia ja kaikkia ystäviään kohtaan juuri samalla hetkellä kun energia osui Indran keuhkojen kohdalle. Tyttö lyyhistyi ensin maahan, mutta hämmentyi kun tunsi uuden sähköisen voiman väreilevän keuhkoistaan verisuoniin ja sydämeen. Hän nousi nopeasti ja Wenquilesin silmät laajenivat. Indran oma energia sai tytön hohtamaan kuin kultapatsas, ja Indra tiesi sen johtuvan rakkaudesta. Hänen hohteensa valaisi koko huoneen paremmin kuin yksikään lamppu, oikeastaan paremmin kuin edes aurinko. Hän tuijotti Wenquilesia tyynesti, ja kuiskasi sitten:
 ”Sinä murhasit minun vanhempani”, hänen äänensä värisi hiljakseen. Wenquiles näytti pelästyneeltä ja tuijotti hehkuvaa Indraa kuin mitäkin kummajaista tai örkkiä.
 ”Miten tuo on mahdollista?” Mies änkytti peloissaan. Hän ampui tyttöä kohden sähkönsinistä energiaansa, mutta Indran oma energia oli kuin kilpi joka suojasi häntä toisen hyökkäyksiltä. Energia kääntyi viuhahtaen ympäri, ja ennen kuin Wenquiles ehti sanoa mitään, hän makasi jo kuolleena maassa. Mies oli tappanut itse itsensä omalla energiallaan. Miten ironista. Indra vilkaisi huoneen perällä olevaa peiliä, ja näki muutaman sekunnin ajan itsensä sellaisena kuin hän olisi ollut aina jos Wenquiles ei olisi murhannut hänen vanhempiaan. Päässä, tummien hiusten päällä oli helmenhohtoinen siro tiara ja yllään rubiininpunainen maahan yltävä kaunis leninki. Hohde alkoi kuitenkin hävitä ja Indra näki itsensä entisenä, kun siihen kohtaan mihin energia oli osunut, alkoi sattua, ja kaikki pimeni, kuin joku olisi sammuttanut valot. Viimeiseksi tyttö tunsi päänsä kolahtavan lattiaan
***
Ensimmäinen asia jonka Indra huomasi oli lämpö, joka väreili hänen suonissaan mukavasti. Seuraavana tuli kipu, joka oli pahimmillaan keuhkojen kohdalla, samanlainen kipu kuin joku olisi hakannut hänen rintakehäänsä nyrkkiraudalla. Kaikkialle muuallekin sattui. Lapaluun alla oleva haava kirveli ja tytöstä tuntui siltä kuin tankki olisi ajanut hänn päältään ja rullannut edestakaisin. Kasvoihin, käsiin ja jalkoihin, kaikkiin sattui. Indra vetäisi henkeä ja avasi silmänsä. Hän oli koulun sairastuvalla. Olivia, Tessa ja Mona puhkesivat hymyyn nähdessään Indran silmät. Indra katseli ystäviään hymyillen ja halattuaan varovaisesti heitä, hän kysyi käheällä äänellä.
 ”Missä Daniel on?” Hän katsoi tytöstä toiseen, ja he hymyilivät hänelle tietäväisinä. Tessa kääntyi vilkaisemaan Monaa, ja virnisti iloisesti.
 ”Oot vitosen auki”, hän suhahti ja kääntyi taas katsomaan Indraa. Olivia pyöräytti silmiään Indralle ja totesi sitten:
 ”Ne löi vetoa että sun ensimmäinen kommentti olis että missä Daniel on”, hän näytti tyyneltä, omalta itseltään lukuun ottamatta sitä että näytti kauhean väsyneeltä. Indra hämmentyi. Hän oli luullut, ettei kukaan tiennyt hänen tunteistaan Danielia kohtaan. Hän tuskin tiesi itsekkään. Tessa oli kuitenkin se, joka vastasi Indralle, niin tämän ääneen kuin äänettömästi esitettyyn kysymykseen.
 ”Sä mutisit siitä oikeastaan koko sen ajan kun sä olit.. koomassa. Se on viereisessä huoneessa, ja sä voit mennä sinne kun olet saanut syötyä”, tyttö pyöritteli vaaleaa hiussuortuvaa sormensa ympärille. Indran kasvoille nousi helpotus, ja hän huokaisi syvään. Tyttö sai eteensä tarjottimen joka oli täynnä ruokaa, ja syödessään hän kertoi tarinansa. Lukuun ottamatta sitä kohtaa kun Wenquiles kertoi hänen syntyperästään. Toiset tytöistä vuoroin haukkoivat henkeä ja vuoroin naureskelivat.
  Indra koputti varovaisesti oveen, jossa Daniel olisi. Hän oli käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteensa. Huoneesta kuului epämääräinen ynähdys, ja Indra astui sisään. Tom istui tuolilla Danielin sängyn vieressä, jossa Daniel istui tyynyihin tuettuna, ja poikien kasvoille nousi yhtä aikaa hymy, joskin Tomin tapauksessa se oli ilkikurinen ja Danielin kasvoille noussut hymy helpottunut, ja sen näköinen kuin poika olisi nähnyt auringon. Tom nousi reippaasti, ja virnisteli Danielille ja Indralle.
 ”Mä käyn suihkussa, jääkää te tänne juttelemaan”, poika vinoili ja halasi Indraa nopeasti ja veljellisesti. Sitten hän lähti huoneesta ja paukautti oven dramaattisesti takanaan. Indra asteli varovaisesti pojan sängyn viereen ja istui samalle tuolille missä Tom oli hetki sitten ollut.
 ”Hei”, hän sanoi epävarmasti hymyillen. Tom katseli häntä kiinteästi joskin ujosti. Poika hymyili edelleen ja kuiskasi sitten käheästi:
 ”Moi”, Danielin kasvoissa ja käsissä näkyi hankaumia ja haavoja, ja solisluun yläpuolella oli side, joka ilmeisesti peitti isomman ruhjeen.
 ”Miten sä voit?” Indra kysyi hiljaisesti tutkaillen pojan kasvoja jotka hymyilivät hänelle. Daniel kohautti kevyesti harteitaan.
 ”Olen elossa”, hän totesi edelleen ääni käheänä. Indra nyökäytti ja he kumpikin hiljenivät. He vain hymyilivät toisilleen hetken, ennen kuin Danielin ilme vakavoitui.
 ”Sä olit lievästi sanottuna hullu kun sä lähdit etsimään avainta”, poika totesi katsellen edelleen Indran kasvoja. Tyttö kohautti harteitaan.
 ”Jos se pelasti sut ja Tomin niin oli ihan vaivan arvoista”, hän sanoi välinpitämättömästi. Daniel tuhahti ja kiukku kyti hänen silmissään.
 ”No ei hitto vie ollut!” Poika ärähti, ja yllätti sanoillaan Indran. Tyttö kurtisti kulmiaan. Oliko toinen oikeasti noin itsetuhoinen?!
 ”Älä viiti esittää. Kun me päästiin ulos ja mut tuotiin heti tänne, tuli Tom etsimään sua. Tänään me vaihdettiin ajatuksia ihan sananmukaisesti, ja mä näin miltä sä näytit kun ne löys sut. Sun takraivosta vuos verta niin paljon että lattialla oli iso lammikko, sun kasvot ja käsivarret oli ihan vereslihalla, sä hädin tuskin hengitit ja sun sydämes syke oli varmaan puolta hitaampi kun yleensä!” Daniel raivosi vauhkoontuneena. Indra oli nyt pyörällä päästään. Danielin kiukkuisuus johtui hänestä! Siitä että hän oli lyönyt päänsä lattiassa olleeseen kohoumaan ja saanut haavoja energian puutteesta. Tessa, joka oli opiskellut häntä kauemmin kertoi, että energian nopeasta katoamisesta ilmestyi ihoon haavoja. Siihen kuului myös hidastuva sydämensyke ja hengitysvaikeus. Kyllähän Daniel tiesi sen yhtälailla kuin hänkin.
 ”Sä kyllä tiedät, että ne johtui siitä kun mä menetin energiat liian nopeasti”, Indra huomautti hämillään. Daniel tuhahti taas.
 ”Ihan sama. Sä kuitenkin teit jotain tosi tyhmää ja meinasit kuolla siihen!” Poika totesi tuikeasti. Indra pyöritteli silmiään, ja tunsi kuinka kurkkuun nousi pala, kun hän muisti Wenquilesin kertoman totuuden. Yhtäkkiä Indra pelästytti Danielin painamalla päänsä käsiinsä. Hänen hartiansa vapisivat ja tyttö päästi vihdoinkin tunteet joita oli pidätellyt heräämisestään lähtien. Daniel äänähti pelästyneenä ja silitti lempeästi Indran tärisevää selkää.
 ”Anteeksi!” Poika kuiskasi hiljaa. Tyttö pyöritti päätään. Daniel oli ymmärtänyt väärin. Ei häntä haitannut jos poika raivosi hänelle. Daniel näki tytön pään pyörityksen, ja kysyi hiljaa ja varovaisesti:
 ”Mitä?” Hän kuulosti äärettömän myötätuntoiselta. Indra piteli edelleen päätään käsien varassa kertoessaan kuiskaten koko jutun alkaen siitä kun vartija oli saanut hänet kiinni. Tyttö kertoi ääni vapisten ihan kaiken, eikä jättänyt mitään pois niin kuin oli tehnyt kertoessaan saman asian toisille tytöille. Lopetettuaan Indra nojasi Danieliin uupuneena. Itkeminen oli väsyttävää touhua. Daniel silitti edelleen varovaisesti Indran hiuksia käsivarsi tytön ympärille. Indra painoi päänsä pojan niskaan ja hengitti nopeasti pojan ihanan tuoksuista ihoa. Daniel oli hämillään. Heidän välillään kauan ollut jää tuntui sulaneen, eikä se häntä haitannut. Indra huokaisi hiljaa ennen kuin hänen hengityksensä rauhoittui täysin, ja nojasi vain poikaan hiljaa. Jossain vaiheessa Indra nukahti siihen ja hän puolittain lysähti Danielin syliin, mutta se ei haitannut poikaa, koska Indra oli hämmästyttävän kevyt. Poika silitteli edelleen tytön hiuksia ennen kuin hänkin nukahti.

A/N: Ja kommentit olisi niin ihania..
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 05:28:56 kirjoittanut Illusia »
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"