Kirjoittaja Aihe: Twilight: Veren kutsu II - kielletyt tunteet (K-11, luku 27, osa 1 - 11.1) [keskeytetty]  (Luettu 82305 kertaa)

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #80 : 02.08.2009 12:26:14 »
JEE! JATKOA!!! :D
Yhdyn aikaisempiin kommentteihin siinä, että on todella hyvä, että Bella on alkanu pistää vähän hanttii sille Rebecalle ;)
Oon tooosi tyytyväinen, että Nessie on vihanen Jaredille!! JEEJEE! Ja haluisin, että Nessie nyt suostuis siihen Jaken kosintaan, ja Jake vois tappaa Jaredin. Nii ja Bella ja Rosalie vois tappaa Beccan. Kunnon verilöyly :D
Joo, nyt alkaa mene yli...
Saisko jatkoa? :)
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Jikke

  • ***
  • Viestejä: 16
  • Cullen addikti
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #81 : 02.08.2009 15:29:26 »
Mahtava luku, iso kiitos! :D Oli oikein mukavaa, että selvensit tuota Bellan ja Edwardin suhdetta. Saa nyt nähdä pitääkö Rebecca näppinsä irti Edistä. Mukavaa lisä draamaa tuo että, Nessie on nyt suuttunut molemille pojille. Toivon vieläkin että, Renesmee antaisi anteeksi Jaredille ja heivais Jacobin jonnekkin.
Jatkoa odotellessa ;D



                                                                                            Jikke
Cullen's are only way to get vampire...

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #82 : 02.08.2009 20:20:26 »
Amanecer, kiitos :)  Niin, Nic ei ymmärrä, että se vielä saattaa vahingoittaa itseään pitämällä Beccasta kiinni.  Ylimääräinen merkki, kiitos huomautuksesta.  Korjailin sen pois.

Piipe, kiitos :)  Ensimmäinen, joka toivottaa Nessien maan alle.  Olen erimieltä, Jake ei vedä vertoja Edille (paitti sen näyttelijä, Taylor, on kyl syötävän hyvännäköinen lyhyissä hiuksissa..) :D Mutta joo, syötäviä molemmat.

Eltsu, kiitos :)  Juups, Bella/Edwardia tulossa lisää.  Mutta se Nessien ja Jaken side.. Ei Jake tuosta noin vain luovuttaisi Nessietä.

empö, kiitos :)  Juu, täällä tuntuu olevan muutamia, jotka toivovat Nessien jättävän Jaken ja ottavan Jaredin.

Embry, kiitos :)  Hmm, itse asiassa Nicin ja Zian välillä piti tapahtua jotain enemmän kuin Zian kiehnäystä pojan lähellä (luvussa 11?).  Zian piti alunperin suudella sitä, koska se tiesi Rebeccan olevan tulossa, mutta mie hylkäsin idean (olisi tullut liikaa hässäkkää).

katriqqq, kiitos :)  Verilöyly?  Iso kokko Cullenien pihalle palamaan ja sinne Rebecca ja Jared grillattavaks? ;D

Jikke, kiitos :)  Kyllä, Nessie ei jaksa poikien temppuiluja juuri nyt.  Kummankohan kanssa se sopii ensin?..


Hyvin Renesmeen täyteinen luku.  En halunnut yrittääkään tunkea mitään ”ylimääräistä” tuonne väliin, jottei niistä kohdista olisi tullut väkisin tehtyjä. Enkä halunnut vielä tähän lukuun laittaa yhtä juttua, seuraavaan vasta (tosin meinasin kyllä pistää sen jo tämän loppuun, mutta ei, pakko pitkittää hieman).

Luku 13 - Pelkoa


”Edward, sinä sanoit eilen, että hän tulee yrittämään vielä useita kertoja”, Bella sanoi hiljaa maatessaan Edwardin vieressä peiton alla.  Oli hyvin myöhä, lähes keskiyö, mutta kukaan Culleneista, paitsi Renesmee, ei ollut nukkumassa.  Vampyyrien ei tarvinnut nukkua, joten he olivat hereillä ja puuhasivat jokainen omiaan. ”Mitä sinä sillä tarkoitit?”
”Puhutko Rebeccasta?”  Edward kysyi pidellen Bellaa lähellään.
”Kenestä muustakaan?” tämä mutisi. ”Niin, mitä oikein tarkoitit?  Sitäkö, että hän sinun mielestäsi yrittää omia sinut vielä satoja kertoja?”
Edward näytti epävarmalta. ”Ei sitä koskaan tiedä, mutta hän on sellainen, ettei aivan helposti luovuta, vaikka haluaisikin.”
”Hän on tyhmä.”

Bella kääntyi ikkunaan päin ja tuijotti tummalla taivaalla loistavaa puolikuuta.  Pieni määrä tähtiä tuikki kauempana siitä saaden yötaivaan näyttämään kauniilta.  Bella huokaisi hiljaa ääneen ja tunsi Edwardin huulet niskassaan.

”Mitä hän ajatteli tänään, kun juttelin hänelle?” hän kysyi uteliaana Edwardin alkaessa hyräillä tuttua tuutulaulua pitkästä aikaa.
”Jos vastaan tähän, lupaatko olla kyselemättä hänestä enää tänään?”
Bella tuumi hetken ja vilkaisi radiokelloa yöpöydällä, joka ilmoitti ajan olevan viittä vaille kaksitoista. ”Totta kai.  Ja nyt, kerro.”
”Kun minä ilmestyin, hän alkoi kiistellä itsensä kanssa siitä, mitä hän tekisi.  Hän kiistelee usein itsensä kanssa, sitä minä ihmettelen.  Aivan kuin hänen sisällään olisi kaksi eri persoonaa, jotka ovat hieman erilaisia.”
”Hän siis mietti, mitä tekisi sinun kanssasi?”

Edward ei vastannut vaan käänsi Bellan itseensä päin.  Tämä hymyili ja vilkaisi vaivihkaa kelloa uudestaan, 11.57 (A/N: Amerikassa 12 tunnin kello).  Kolme minuuttia ja päivä vaihtuisi, mitä Edward ei ollut ottanut huomioon.  Bella veti pojan lähemmäs itseään ja painoi huulensa tämän huulille.  Hän tunsi lempeät kädet hiuksissaan kääntäessään katsettaan taas radiokelloon Edwardin suukottaessa hänen kaulaansa.  Enää kaksi minuuttia seuraavaan päivään.
Kun ne kaksi minuuttia olivat kuluneet, Bella makasi Edwardin päällä pää painettuna tämän rintaa vasten.  He molemmat tuijottivat kullankeltaista kuuta, joka peittyi pikkuhiljaa harmaiden pilvien taa.  Bella huokaisi ja nosti päätään nähdäkseen Edwardin kasvot.

”Niin, hän siis mietti, mitä tekisi sinun kanssasi?”
”Bella, ei enää kysymyksiä tänään, muistatko?”
”Anteeksi vain, mutta päivä vaihtui juuri.”
Edward katsoi hämmentyneenä Bellaa, joka osoitti radiokelloa.  Hän katsahti sitä ja huokaisi. ”Luulin, että päivä oli jo vaihtunut.”
”Mutta eipä ollutkaan”, Bella tuumasi. ”Kerro nyt.”
”En ymmärrä, miksi haluat puhua tästä”, Edward sanoi hiljaa sivellessään tytön huulia sormellaan.
”En haluakaan, olen vain utelias.  Jutellaan ihan vain hetki, sitten voimme olla hiljaa ja nauttia toisistamme.”

Edward kohautti olkiaan. ”No, jos välttämättä haluat kuulla, niin hän suunnitteli vievänsä minut kemian luokkaan, lukitsevan oven ja jättävän sinut ulkopuolelle raivoamaan.  Ja sitten hän halusi suudella minua siinä sinun edessäsi, kun estin häntä lähtemästä.  Lopuksi hän vielä harkitsi, että veisi minut luokkaan.”
”Minä olisin rikkonut oven, jos hän olisi vienyt sinut!”  Bella mutisi kuulostaen vihaiselta.
”Minä en olisi edes mennyt, rakas”, Edward sanoi. ”Hän ei osaa salata mitään, joten tiedän joka ikisen suunnitelman.”
Bella mutristi huuliaan. ”Hän saisi jättää meidät rauhaan, Edward.  Alan olla kyllästynyt tähän!  Aina, kun et ole kanssani, pelkään, että hän on tehnyt jotain kanssasi, saanut sinut pauloihinsa.”
”Ymmärrän, mutta minä lupaan sinulle edelleenkin, etten astu ansaan.  Rakastan sinua, Bella.  Mikään ei riko rakkauttani sinuun.”
Bella hymyili. ”Minäkin sinua.”

Hän suuteli Edwardia, ja tämä otti hänen kasvonsa käsiinsä.  Bella kiepsahti pojan päältä tämän viereen sivellen tämän paljasta rintakehää.  Edward hymyili vinoa hymyään hivuttautuessaan lähemmäs Bellaa, joka oli kohottautunut käsivarsiensa varaan.  Tämä painui hitaasti takaisin makuuasentoon sitä mukaa, mitä lähemmäs Edward tuli.  Poika painoi kylmät huulensa tytön kaulalle ja asetti kätensä tämän lantiolle.  Bella alkoi hymyillä kuullessaan Edwardin alkavan hyräillä hyvin hiljaa hänen tuutulauluaan.

”Yritätkö saada minut nukahtamaan?” hän kysyi naurahtaen, mutta tämä vain jatkoi hyräilemistä. ”Tiedätkö, se ei taida onnistua.  Edward?”
Poika lopetti hyräilyn ja painoi huulensa tytön poskelle. ”Luulin, että pidät laulustasi.”
”Niin pidänkin, mutta kysyin, että yritätkö saada minut nukahtamaan?”
”En.  Mietin vain niitä aikoja, kun vielä olit ihminen.”
Bella alkoi nojata päätään Edwardin päätä vasten. ”Kaipaatko sitä?”
”Hyvin harvoin.  En välitä mistään muusta kuin siitä, että olet vierelläni.  Sitä paitsi olet nyt paljon kestävämpi, joten minun ei tarvitse enää pelätä, että rikon sinut.”

Hiljaisuus täytti hämärän huoneen.  Bella muisteli niitä aikoja, kun oli ollut ihminen, hyvin haavoittuvainen olento.  Nyt hän oli lujaa tekoa, hyvin vahva ja nopea, vaarallinen metsästäjä.  Edwardin ei tosiaan enää tarvinnut varoa jokaista liikettään hänen kanssaan, ja se oli hänen mielestään hyvä juttu.  Ihmisenä ollessaan Bella oli toisinaan kyllästynyt Edwardin asettamiin läheisyysrajoihin.

”Nessie on muuten vihainen Jacobille.”
Bella kohotti päätään. ”Mitä?  Miksi?”
”Jacob oli lyönyt Jaredia”, Edward kertoi. ”Nessie mietti sitä ennen nukahtamistaan.”
”En ymmärrä.  Miksi Jake menisi lyömään Jaredia?”  Bella ihmetteli etsiessään Edwardin silmiä hämärässä. ”Ei, ei hän voisi olla mustasukkainen.”
”Voisi.  Jared ja Nessie olivat olleet kahdestaan jollain laiturilla, ja Jacob oli nähnyt.”
Bella huokaisi. ”Ja nyt Nessie on vihainen molemmille.  Luuletko, että hän antaa heille anteeksi?”
”Eiköhän, mutta hän tarvitsee hieman aikaa.  Jacobin yhtäkkinen hyökkääminen Jaredin kimppuun yllätti hänet.”

Bella asetti toisen kätensä Edwardin rinnalle ja kohottautui painamaan huulensa tämän huulille. ”Toivottavasti he saavat sovittua.  En halua, että Nessie jää yksin.”
”Jacob ei luovu hänestä ja jos luopuisikin, Nessie ei jäisi yksin.”
”Jared?”
”Mm.”
Bella pudisti päätään. ”Nessie ja Jake ovat sielunkumppanit, heidän suhdettaan ei tuosta noin vain rikota.  Heidän ympärillään on side.  He eivät ikinä voisi erota, eiväthän?”
”Eivät, ellei jokin vahingoittaisi sitä sidettä.”

Bella ja Edward katsoivat toisiaan ja pudistivat sitten yhdessä päitään.  Mikään ei olisi tarpeeksi vahvaa rikkomaan Renesmeen ja Jacobin ympärille kietoutunutta sidettä.

***

Lämpimät kädet kietoutuivat Renesmeen vyötärön ympärille.  Tyttö oli vielä unessa, mutta saattoi tuntea huulet korvansa juurella kuiskailevan hänen nimeään.  Huulet siirtyivät hänen kaulalleen, poskelleen ja lopulta huulille, jotka mutisivat Jacobin nimen epäselvästi.  Renesmee koetti heilauttaa oikeaa kättään, mutta se törmäsi jonkun rintaan.

”Nessie.”
”Jake?”

Tyttö tunsi huulet uudestaan omillaan ja tarttui käsillään lämpimistä olkapäistä kiinni.  Hän avasi silmänsä ja näki Jacobin yläpuolellaan hellyttävä ilme kasvoillaan.  Renesmee tuijotti hetken aikaa poikaa ennen kuin työnsi tämän pois ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

”Sinun pitäisi nousta ylös”, Jacob sanoi hiljaa maatessaan tytön vierellä.
”Mene pois”, Renesmee mutisi vetäessään peittoa päänsä peitoksi.  Jacob vetäisi peiton pois hänen päältään ja heitti sen lattialle. ”Hei!”  Renesmee käännähti Jacobiin päin.
”Myöhästyt koulusta, jos et nyt nouse”, tämä sanoi.
”Jake, anna minun olla.  Sitä paitsi ulkona on liian aurinkoista.”
”Itse asiassa siellä sataa.”
Renesmee hivuttautui aivan Jacobin viereen ja koetti työntää tätä alas sängyltään. ”Mene!”
”Nessie, olen todella pahoillani kaikesta.  En halua riidellä kanssasi, joten sovitaan, jooko?”

Renesmee pudisti päätään ja osoitti huoneensa ovea, mutta Jacob ei liikahtanutkaan.  Hän työnsi kaikella voimalla tätä pois sängyltään, mutta tämä ei siirtynyt, ei sitten millään.  Jacob tarttui Renesmeetä kädestä ja suukotti tämän poskea.

”Jake, ole niin kiltti ja mene.”
”Puhutaan koulun jälkeen?”
Renesmee kohautti olkiaan. ”Mene nyt.”

Jacob nousi sängyltä ja oli lähdössä ovelle, mutta Renesmeen puhelin alkoi soida yöpöydällä.  Jacob oli tyttöä nopeampi ja nappasi puhelimen, jonka näytöllä vilkkui Jaredin nimi.  Renesmee näki Jacobin ilmeestä, kuka soittaja oli.

”Nessie ei ole nyt tavoitettavissa!”  Jacob murahti puhelimeen, kun Renesmee yritti saada sitä häneltä pois. ”Hän ei halua puhua sinulle, Jared, joten ole hyvä ja luovuta.”
”Jake, anna puhelin minulle”, Renesmee pyysi hiljaa.  Hän oli polvistunut sängyn reunalle ja koetti napata puhelinta Jacobin kädestä. ”Jake.”
”Miksi niin luulet?  Olet erehtynyt pahemman kerran!  Minä ja Nessie olemme hyvissä väleissä.”
”Jake!”

Renesmee pomppasi ilmaan ja sai napattua puhelimen itselleen.  Hän laskeutui lattialle jaloilleen ja tönäisi Jacobin kauemmas itsestään, jottei tämä ottaisi puhelinta häneltä pois.

”Jared, oletko siellä vielä?”
”Ness?”
”Pyydän anteeksi Jaken puolesta.”
”Ei se mitään”, Jared sanoi ääni hitusen kireänä. ”Luulin, että olet vihainen Jacobillekin, koska kuulit, mitä tapahtui, mut-”
Renesmee hymähti. ”Olen minä vihainen hänelle!  Enkä edelleenkään aio puhua sinulle.”
”Niin arvelinkin.  Ehkä on sitten parempi, että jätän sinut rauhaan”, Jared sanoi katkonaisesti kuulostaen surulliselta. ”Heippa.”
”Red?”

Puhelimesta kuului pelkkää tuuttausta ja Renesmee heitti koko kapistuksen sängylleen ja loi tuiman katseen Jacobiin, joka seisoi hänen edessään kädet rinnalle ristittyinä.

”Kiitos vain!”  Renesmee tuhahti.
”Mitä?”  Jacob astui askeleen lähemmäs tyttöä.
”Red luultavasti suuttui minulle!”
”Onko sillä mitään väliä, kun olet itsekin vihainen hänelle?”
Renesmee käveli Jacobin ohi ja suuntasi huoneen ovelle. ”On!  Jake, mene.”  Hän avasi oven ja katsoi Jacobia käskevästi.  Tämä huokaisi ja käveli ovelle, mutta pysähtyi Renesmeen eteen suukottamaan tämän otsaa. ”Jake…”
”Joo, minä menen!”

Renesmee pamautti oven kiinni Jacobin lähdettyä ja kävi lattialle istumaan.  Hän nojasi päätään ovea vasten ja sulki silmänsä.  Ei kai Jared ollut suuttunut hänelle, koska hän ei edelleenkään suostunut puhumaan tälle?  Vai pelkäsikö hän, että Jared ei enää soittaisikaan tai yrittäisi puhua hänelle?  Tytön sisällä tunteet kävivät kilpaa saaden hänet tuntemaan olonsa sekavaksi.

Hän kuulosti vähän samalta kuin silloin, kun oli riidellyt Jaken kanssa.  Ehkä Jake sai hänet ärtyneeksi, ja siksi hän kuulosti sellaiselta.  Hän soittaa vielä ainakin toisen kerran ennen kuin lähden kouluun, aivan varmasti.  Tai hän yrittää matematiikan tunnilla puhua minulle.

***

Renesmee pyöritteli puhelinta käsissään istuessaan yksin tyhjässä neljänpöydässä ruokalassa.  Hän oli allapäin, oli ollut koko päivän.  Jared ei ollutkaan soittanut hänelle enää aamulla, hän ei ollut nähnyt koko poikaa ennen kuin matematiikan tunnilla.  Silloin Renesmee oli odottanut Jaredin sanovan hänelle edes jotain, mutta tämä ei ollut edes vilkaissut häneen, ja se oli saanut tytön tuntemaan pientä pelkoa.  Hän oli koko tunnin ajan aikonut kirjoittaa lapun ja sujauttaa sen pojalle, muttei ollut tehnyt sitä.

Hän on vihainen minulle, Renesmee totesi ajatuksissaan tuijottaessaan pöydän vaaleaa pintaa.  Hänen perheensä istui vastapäisessä pöydässä ilman Alicea ja Bellaa, jotka eivät vielä olleet päässeet tunnilta.  Minneköhän hän oikein meni tunnin jälkeen?

Jared ei ollut tullut ruokalaan muiden mukana, vaan kadonnut Renesmeen näköalasta, kun he olivat kävelleet kohti ruokalaa.  Poika ei istunut missään pöydässä, Renesmee oli tarkastanut katsellaan jokaisen niistä.  Tyttö huokaisi hiljaa ääneen ja laski puhelimen pöydälle.  Missä Jared oli?  Miksi tämä tuntui välttelevän häntä?
Renesmee oli ottamassa omenaa käteensä, kun Jared käveli hänen pöytänsä ohitse Rebeccan ja Dominicin perässä.  Poika ei vilkaissutkaan häntä, vaikka hän tuijotti tämän perään ahdistuneena.  Renesmee tunsi piston sydämessään ja toivoi Jaredin edes vilkaisevan häntä, mutta tämä piti katseensa lattiassa ja istuessaan tyhjään pöytään Rebeccan ja Dominicin kanssa, tämä käänsi selkänsä tytölle.  Se sai Renesmeen tuntemaan olonsa entistä pahemmaksi. Häntä kauhistutti, hän tunsi kaipausta.  Hän halusi hypätä pystyyn, juosta Jaredin luokse ja pyytää tältä anteeksi puhumattomuuttaan, mutta hän pakotti itsensä pysymään paikoillaan.

Hän ei selvästikään halua olla tekemisissä kanssani.  Voi Red, katso edes minua, jooko?  Haluan tietää, ettet ole vihainen minulle.

Renesmee käänsi lopulta katseensa pois Jaredista, kun tämä ei kääntynytkään.  Hän huokaisi raskaasti ja tunsi kyynelien pyrkivän poskilleen.  Miksi hän oli edes suuttunut Jaredille?  Miksi hän istui tässä yksin, eikä yhdessä pojan kanssa?  Miksi hän ei vain yksinkertaisesti voinut antaa anteeksi ja mennä puhumaan tälle?
Tyttö oli nousemassa ylös pöydästä, kun tunsi käden olkapäällään.  Hän katsahti ylös ja näki Bellan ja Alicen kysyvät ilmeet.

”Onko kaikki hyvin?”  Bella kysyi Alicen vilkaistessa Jaredia.
”En tiedä”, Renesmee vastasi hiljaa pyyhkiessä silmiään.
”Joko puhuit Jaredin kanssa?”
”En.”
Alice silitti Renesmeen hiuksia. ”Bella, kyllä hän vielä puhuu, olen varma siitä.”
”Kai minun sinuun pitää luottaa”, Bella sanoi napatessaan tyttärensä tarjottimen käsiinsä. ”Nessie, tuletko istumaan meidän kanssamme?”
”Joo.”

Alice kietaisi kätensä Renesmeen hartioille ja he kävelivät yhdessä läheiseen pöytään ja istahtivat vierekkäin.  Bella laski tarjottimen tyttärensä eteen ennen kuin kävi istumaan Edwardin viereen.  Jasper vilkaisi kysyvänä Alicea, joka piteli kättään edelleen Renesmeen harteilla.

”Jared”, Alice kuiskasi hiljaa Jasperille, joka nyökkäsi huomaamattomasti.

Renesmee nojasi käteensä ja haukkasi palasen punaisesta omenasta, jota oli pyöritellyt hetken käsissään.  Hän kuunteli välillä perheensä hiljaista juttelua, mutta suurimman osan ajasta hän ajatteli tai tuijotteli Jaredia, joka istui hyvin liikkumattomana läheisessä pöydässä.  Emmett pisti tytön tuijottelun huomioon, eikä millään voinut pitää suutansa kiinni.

”Ryppyjä rakkaudessa?”
”Em!”  Rosalie sihahti Renesmeen vierestä Emmettille.
”Rose, katso nyt kuinka hän tuijottaa punapäätä!”

Jared käännähti silloin katsomaan heitä, ja Renesmee koetti hymyillä tälle.  Hän ei kuullut Emmettin ja Rosalien sanallista kiistelyä, hän ei kuullut niin mitään.  Hän vain tuijotti Jaredia, joka hymyili varovaisesti takaisin etsiessään jotain taskustaan.  Renesmee näki pojan ottavan puhelimen esille ja alkavan naputella sitä nopeasti.

”Kohta Nessie saa tekstiviestin”, Emmett hykerteli. ”Rakkausviestin.”
”Emmett”, Edward ja Bella sanoivat yhtä aikaa ja vilkaisivat varoittavasti karhumaista poikaa.

Puhelin Renesmeen valkoisen hupparin taskussa alkoi väristä.  Hän otti sen esiin hitaasti ja tuijotti hetken aikaa näyttöä, yksi tekstiviesti.  Hän avasi näppäinlukon ja odotti hetken ennen kuin painoi viestin näkyviin.

’Taisit säikähtää?  Ness, en ole vihainen sinulle, en voisi olla.  Halusin vain nähdä, kuinka paljon välität minusta ja näyttää saman sinulle.  Anna minulle anteeksi, jooko?  Ja anna myös Jacobille.  Ja sano Emmettille, että hänellä on kohta ryppyjä rakkaudessa.  Rosalie kilahtaa pian ;)

Renesmee hymyili ja vilkaisi Jaredia, joka oli kääntynyt kokonaan häneen päin.  Hän katsahti Emmettiä ja Rosalieta, jotka kinastelivat edelleen.

”Emmett, Rose kilahtaa kohta”, Renesmee sanoi hiljaa keskeyttäen kaksikon kinaamisen.  He tuijottivat häntä ihmeissään, mutteivät sanoneet mitään.

Tyttö käänsi katseensa takaisin Jarediin, joka ei ollut vienyt katsettaan pois hänestä.  Renesmee huokaisi hiljaa ääneen, hän välitti Jaredista paljon ja oli tajunnut sen nyt.  Hänen olisi pakko antaa pojalle kohta anteeksi, hän kaipasi tätä ja tämän juttuja.

’Älä enää ikinä säikäytä minua tällä tavalla, Red!  Oli kamalaa istua ja miettiä, miksi olet niin etäinen.   En aio vielä antaa sinulle anteeksi, mutta kiitos, että näytit kuinka paljon tosiaan välitän sinusta :)


A/N: Eipä paljoa tapahtunut, mutta seuraavissa luvuissa kyllä tapahtuu.  Että tämä oli tällainen.. hmm.. "väliluku"? Mutta kommenttia?

`mus

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #83 : 02.08.2009 20:51:24 »
Vuhuuuu! :D tähän olikin tullut jo kaksi lukua jatkoa. En mahda itselleni mitään, mutta joka kerta kun luen uutta lukua ja tulee Edward/Bella/Rebecca juttua, odotan koko ajan että millon Edward romahtaa ja tekee Rebecan kanssa jotain kiellettyä :D ja tuosta Renesmee/Jared jutustakin vois tulla jotain ((: mutta Jacob on ja tulee olemaan se ainoa oikea Nessielle.

Hyvin kirjoitat ja tarina on mahtava.
Jatkoa odotellessa <3

- `mus

Eltsu

  • ***
  • Viestejä: 75
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #84 : 02.08.2009 21:38:10 »
Jee Bellaa ja Edwardia vaan lisää ja siihe mitä vastasit aikasempaa kommentiini niin löysit ite aukon siinä Renesmeen ja Jacobin välisessä suhteessa (siteessä).Ihanaa luku ilman ällö pällö Rebeccaa:D.Eikai se tapahtuu vaan tarkota mtn Eddien ja Beccan välillä ei eiieieii saa tarkottaa  sen pitää jotain ihan muuta.Rosalie vois heittäää Rebecan uuniin:DEdward ei ois niin tyhmä et se tekis mitään joka loukkais Bellaa....Ja hei ihanaa ku näit lukui tulee näin nopeesti.Eli jatka samaa rataa
If you can live forever what do live for? Twilight<3

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #85 : 02.08.2009 21:40:07 »
oi! tä on aivan mahdottoman ihana ficci :D
osaat kirjoittaa hyvin,teksti on helppolukuista,ei virheitä ja muutenkin on kiva lukea :)
ihanaa et Ness ei oo enää vihainen Jaredille:D
ihania noi Bella ja Ed :)
Emmett on oma itsensä ;D
jatkoa,kiitos!


Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #86 : 02.08.2009 22:04:58 »
Awwwww, ihana luku taas. :) Ei ole nyt tällä hetkellä kommentoitavaa, pitää vain mainita, että Rose ja Emmett olivat taas kerran mahtavia. Kiitoksia paljon, tämä luku pelasti jälleen kerran päiväni.
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #87 : 02.08.2009 22:10:32 »
Lainaus
”Niin, hän siis mietti, mitä tekisi sinun kanssasi?”
”Bella, ei enää kysymyksiä tänään, muistatko?”
”Anteeksi vain, mutta päivä vaihtui juuri.”
Hahaha :D Bellahan on oikee juoni :) Ja niin perussettiä Edwardilta, että "ei enää kysymyksiä" Awws<3

Lainaus
”Ryppyjä rakkaudessa?”
”Em!”  Rosalie sihahti Renesmeen vierestä Emmettille.
HAJOS!!!! :D Emmet on ihana<3
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Embry

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #88 : 03.08.2009 00:30:11 »
Bella ja Edward oli taas niin awws <3 :) Hyvä, että Edward vannoi ettei antaisi Beccan kehitellä mitään :)

Hyvähyvä, Nessie alkaa kallistua Jaredin suuntaan  ;D Jacob voi lyöttäytyä yhteen Beccan kanssa, niin ei jää harppua soittelemaan..  ;D

Ihana luku JÄLLEEN, kertakaikkiaan ihana :D

Jatkoa odotellessa..

SabSab

  • Team Cullen<3
  • ***
  • Viestejä: 148
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #89 : 03.08.2009 11:26:27 »
Jeeh, oli tullu kaks osaa sil aikaa ku en ollu käynyt :D
Ihanat osat!<3
Redin ja Nessien välit paranee onneks nopee, koira saa häipyä hevonkuuseen!<3
Mutjoo, ihania osia :D
Jatkoa kiiz ;>
Cullenismi<3

empö

  • ***
  • Viestejä: 29
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 13 - 02.08
« Vastaus #90 : 03.08.2009 13:17:29 »
aivan ihana ! tiesin ettei nessie vois olla kauaa vihanen redille=) söpöö =)=)
how can i miss you?

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #91 : 05.08.2009 01:29:20 »
`mus, kiitos :)  Vai, että sellaista oottelet :D  Itse en oikein tiedä, kumpi on parempi, Jake/Nessie vai Jared/Nessie.. Jakesta en muuten tykkää, mutta on hyvä, että se jätti Bellan rauhaan imprintatessaan Nessiehen, mutta.. Mukavaa, että pidät.

Eltsu, kiitos :)  Arvasin, että jotkut tykkäis luvusta ilman Beccaa.  Noh, kun sanoin, että tapahtuu niin se meinasi sitä, että.. tapahtuu ;D  Tästä luvusta eteenpäin tapahtuu.  Juu, koetan laitella tälleen nopeasti, mutta koulun alkaessa tahti hidastuu, mutta aattelin, että jos saisin vaikka 1-3 lukua viikossa valmiiks niin se olis ihan kiva.

Tessuu, kiitos :)  Mukavaa, että pidät.  Niin, mutta anteeksi ei ole vielä antanut.  Jatkoa tässä, ole hyvä :)

Amanecer, kiitos :)  Eiköhän tästä luvusta kommentoitavaa sitten löydy ;)  Ole hyvä :)

katriqqq, kiitos :)  Edi ei halua vastailla kysymyksiin :D  Niinhän se Emmett on.

Embry, kiitos :)  Pari/muutama on tainnut ehdotella tuota Rebecca ja Jake yhteen hommelia :D  Mut Nic ei taida haluta luopua Beccasta koiralle.. :/  Mukavaa, että tykkäät.

SabSab, kiitos :)  Nessie ikävöi Rediä, ei se voinutkaan kauaa olla sille vihainen :D  Mukavaa, että sääkin tykkäät.

empö, kiitos :)  Aivan, ei voinutkaan :D  Se kaipaa liikaa Redin juttuja..


Juuh, piti kirjoittaa tämä luku loppuun, vaikka pitäis olla nukkumassa aikasen herätyksen takia (mut joo, kyllä mä jaksan..). Ja mitäköhän odottamatonta mahtaakaan tässä luvussa tapahtua.. ;)

Luku 14 - Odottamatonta


Hämärä laskeutui hiljalleen Culleneiden talon ympärille ja pimensi yhtä huonetta, jossa ei ollut valoja päällä.  Huoneen sängyllä makasi ruskeahiuksinen tyttö, joka huokaili yksinään kaipaavasti.  Hän oli vähän aikaa sitten lähettänyt tekstiviestin Jaredille ja odotti nyt vastausta.  Hän ei ollut puhunut pojalle vielä, mutta huomenna hän puhuisi, niin hän oli päättänyt.

Aion antaa sinulle anteeksi, Red.  En enää jaksa tätä typerää riitaa, jostain typerästä vitsistä.

Renesmeetä harmitti, että hän oli heittänyt muutaman päivän hukkaan olemalla vihainen Jaredille, jota kaipasi.  Hän halusi taas istua tämän kanssa ruokalassa, uida järvellä ja kuunnella vitsejä, sekä juttuja tämän perheestä.
Jacobillekin tyttö aikoi antaa anteeksi, mutta tämän pitäisi luvata hänelle, ettei enää kävisi käsiksi Jarediin turhaan.  Muuta hän ei pyytäisi.

Renesmee nousi istumaan ja tuijotteli violettia taivasta, joka muuttui hiljalleen yhä tummemmaksi hämärtäen metsän ja saaden varjot esille.  Tyttö tunnusteli sänkyään ja yritti etsiä puhelintaan, mutta ei löytänyt sitä.  Sen sijaan hän tunsi jotain karvaista ja kiljaisi säikähdyksestä.

”Pois!  Mene pois, mikä ikinä oletkaan!”

Tyttö hypähti pois sängyltään.  Kuului kolinaa, hänen puhelimensa oli tipahtanut lattialle, mutta hän ei välittänyt.  Hän tuijotti sänkyään pelokkaana ja odotti, että joku ryntäisi hänen huoneeseensa katsomaan, mikä oli hätänä, mutta kukaan ei tullut.  Renesmee liikahti kohti yöpöytäänsä, jonka päällä oli lukulamppu.  Hän napsautti sen päälle ja kirkas valo valaisi nurkkausta, jolla sänky sijaitsi.  Renesmee siristeli silmiään ja näki jotain karvaista, punaruskeaa.

”Jake!”

Kiilusilmäinen susi hypähti kokonaan sängylle kantaen kaulassaan vaaleaa laukkua.  Se tuijotti Renesmeetä, joka huokaisi syvään ja otti laukun suden kaulalta pois.

”Hei.”

Hän kääntyi ympäri ja odotti, että susi muuttuisi ihmiseksi.  Tyttö tuijotti vaaleaa seinää puristaen laukkua käsissään.  Miten ihmeessä Jacob oli päässyt hänen huomaamattaan tänne?

”Hei”, Renesmee kuuli pojan äänen. ”Heittäisitkö housut sieltä laukusta?”
”Joo”, hän mutisi ja kaivoi esiin siniset housut, jotka heitti olkansa yli Jacobille. ”Jake, olen niin pahoillani.”  Renesmee kääntyi ympäri ja näki Jacobin istuvan keskellä sänkyä pahoitteleva ilme kasvoillaan.  Hän istahti sängyn reunalle ja ojensi laukun tälle.
”Minunhan tässä kuuluisi olla pahoillani, Nessie.  Minä löin Jaredia, et sinä”, Jacob sanoi alkaessaan tonkia laukkua.  Hän mutristi suutaan nostaessaan esiin jotain lilaa, kukkia. ”Hmm, ne taisivat vähän kärsiä.”  Hän ojensi kukat Renesmeelle, joka tuijotti niitä hämmentyneenä.  Jacob ei yleensä tuonut hänelle kukkia, ei oikeastaan koskaan. ”En halua riidellä kanssasi enää.  Haluan sopia, Nessie.  Olen todella pahoillani, jos loukkasin sinua jotenkin.”

Renesmee laski kukat sängylle ja nyökkäsi.  Hänkin halusi sopia Jacobin kanssa.  Hän oli miettinyt sopimista sen jälkeen, kun oli päättänyt antaa anteeksi Jaredille.  Hän ei halunnut enää olla riidoissa kummankaan kanssa.  Hän halusi molemmat taas lähelleen.  Toisen rakkaana, toisen ystävänä.

”Toin sinulle kukkien lisäksi myös tämän”, Jacob sanoi nostaessaan laukusta esille jotain puista.  Se oli nyrkinkokoinen puusydän, jonka keskelle oli kaiverrettu Renesmeen ja Jacobin nimet.  Renesmee otti sen käteensä ja hymyili. ”Tein sen itse ja vieläpä tänään, kun olit koulussa.  Minulle tuli kiire ja luulin, etten saa sitä valmiiksi.”
”Jake, kiitos”, Renesmee henkäisi. ”Mikä tämä on?”
”Sydän.”
”Näen sen, mutta mikä tämän tarkoitus on?”
”Se voi olla vaikkapa koristesydän.  Voit pistää sen esille jonnekin.”

Renesmee laski sydämen käsistään ja katsoi Jacobia suoraan silmiin.  Tämä hymyili ja tarttui hellästi häntä kädestä.  Renesmee hivuttautui Jacobin viereen alkaen nojata päätään tämän olkapäätä vasten.

”Saanko anteeksi?”
Renesmee suukotti pojan olkapäätä. ”Etköhän, mutta lupaathan hillitä itsesi?  Ethän enää mene lyömään Jaredia ilman kunnon syytä?”
”Yritän.”
”Kiitos.”
”Aiotko antaa hänelle anteeksi?  Vai joko olet antanut?” Jacob uteli kääntäessään Renesmeen itseensä päin nähdäkseen tämän kasvot..
”Aion, en kestä tätä enää.”  Tyttö kietaisi kätensä pojan kaulan ympäri ja suikkasi pienen suukon tämän poskelle. ”En halua olla riidoissa teidän kanssanne.  Haluan, että kaikki on niin kuin ennen sitä päivää, kun suutuin Redille.”

Jacob hymyili lämpimästi, mutta hänen silmänsä eivät olleet yhtä lämpimät.  Niistä kuulsi mustasukkaisuutta ja pientä vihaa.  Renesmee oli kuulevinaan murinaa painaessaan päänsä Jacobin rintaa vasten, muttei sanonut mitään.

Jake yrittää, mutta kuinka kovasti?  Hän ei tuntunut pitävän siitä, että annan Redille anteeksi, hän ajatteli pojan kietoessa kätensä hänen ympärilleen.  Kunpa hän ei menisi ärhentelemään tälle!  Se olisi ihan turhaa, mehän olemme vain kavereita.

Jaredin sylissä istuminen järvellä tuli Renesmeen mieleen ja hän huokaisi.  Hän ei ymmärtänyt, miksi oli tuntenut kutkuttavan tunteen mahan pohjassaan, miksi hänen sydämensä oli hakannut niin lujaa heidän ollessa lähekkäin.  Ainoan syyn, jonka Renesmee keksi ja tunsi sopivaksi, hän teilasi.  Ei se voinut olla niin, mutta kyllä se oli.  Osa hänen sydämestään sykki tuolle oranssitukkaiselle pojalle.

***

Caroline kuunteli kärsivällisesti Rebeccan selostusta vaikeasta tilanteestaan ja sekavista tunteistaan.  Tämä oli kaivannut juttukaveria kipeästi ja päättänyt purkaa itseään naiselle, jota oli pitänyt äitinään muutamien vuosikymmenien ajan.  Sitä paitsi Rebecca tiesi, ettei Caroline tuomitsisi häntä, vaan yrittäisi neuvoa, auttaa.

”En tiedä, mitä tehdä!” hän voihkaisi painaessaan päänsä polviinsa.  He istuivat olohuoneessa, punaisella sohvalla. ”Rakastan yhä Niciä, mutta se ei tunnu samalta kuin ennen.”
”Entä tunteesi Edwardia kohtaan?” Caroline kysyi hieroessaan Rebeccan selkää kämmenellään yrittäen helpottaa tämän oloa.
Tämä kohautti olkiaan. ”Tunnen häntä kohtaa jotain ja toisinaan haluaisin hänen pitelevän minua sylissään, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt torjua niitä ajatuksia.”
”Becky, älä torju tunteitasi, jos kerta tunnet jotain.  Sinun pitää käydä ne läpi, jotta voit päästä niistä eroon.”
”Mutta pelkään tekeväni jotain!  Pelkään, että satutan Culleneita taas.  Pelkään, että hajotan heidän perheensä.”

Rebecca nousi istumaan ja tuijotti lattiaa silmät surullisina, mutta kylminä.  Hän ei oikeasti pelännyt niin paljon kuin antoi Carolinen ymmärtää.  Ääni hänen päässään oli alkanut vaikuttaa häneen, hänen ajatuksiinsa.  Rebecca oli koulun jälkeen päättänyt, että saisi suudeltua Edwardia edes kerran, yhden ainokaisen kerran, mutta nyt hän katui päätöstään, ja ääni yritti maanitella häntä lupaamaan itselleen uudestaan, että suutelisi kerran sitä kaunista poikaa.  Rebecca kuitenkin pisti vastaan, eikä antanut itsensä luvata mitään sellaista enää.

”Sinä rakastat kuitenkin Niciä enemmän ja olet varmempi tunteistasi häneen kuin Edwardiin, joten mikset vain antaisi tämän olla ja palaisit kokonaan hänen vierelleen?”  Caroline kysyi, ja Rebecca katsahti häneen turhautuneena.  Miksi kukaan ei ymmärtänyt, ettei se ollut noin helppoa?
”Carol, älä sinäkin aloita!” tämä tiuskaisi. ”Miksi teidän kaikkien pitää luulla, että pystyisin unohtamaan Edwardin tuosta noin vain ja hautaamaan tunteeni?  Sinä itsehän sanoit juuri, että on parempi käydä tunteet läpi!”
”Niin, mutta minusta tuntuu, että jos teet niin, saatat tehdä jotain muutakin.”

Rebecca mutristi huuliaan ja oli väittämässä vastaan, mutta totesi sitten mielessään Carolinen olevan oikeassa.  Ääni villiintyisi vielä pahemmin, ja lopulta hän roikkuisi Edwardin kaulassa, koettaisi riisua ja suudella tätä.

”Anteeksi, Becky, mutta minusta vain tuntuu siltä”, Caroline sanoi pahoittelevaan sävyyn.
”Ei se mitään.  On vain hyvä, että kerrot, mitä ajattelet”, Rebecca totesi ja hymyili pikkuisen ulko-oven pamahtaessa kiinni. Dominic ilmestyi kaksi tummaa matkalaukkua käsissään olohuoneeseen ja sai Rebeccan silmät suurenemaan.
”Minä nyt sitten tulin, Carol”, poika sanoi hymyillen Carolinelle, joka nousi ylös ja meni halaamaan häntä. ”Kiitos, että sain muuttaa tänne.”

Rebecca pongahti pystyyn järkyttyneenä kuulemastaan.  Dominic muutti heidän luokseen?  Ei, se ei voinut olla mahdollista!  Ääni hänen päässään tuhahteli ja murisi tarpeettoman paljon saaden hänen ilmeensä vihaiseksi.

”Miksi et kertonut?”  Rebecca huudahti Carolinelle.
”Luulin, että tiesit”, tämä vastasi rauhallisesti. ”Anteeksi, haittaako tämä sinua?”
”Missä huoneessa hän aikoo majailla?”
Dominic hymyili leveästi. ”Sinun, totta kai.  Onko se jokin ongelma?”

Rebecca kiristeli hampaitaan ja yritti rauhoittua.  Mikä häntä oikein vaivasi?  Hänhän rakasti Dominicia ja tämän muuttaminen heille pitäisi olla hyvä juttu, saada hänet iloiseksi.

”Ei kai”, hän mutisi yrittäen hiljentää ääntä päässään. ”Olen vain loukkaantunut, kun minulle ei kerrottu.”  Dominic ei sanonut mitään, vaan suuntasi kohti rappusia Rebecca perässään. ”Nic, miksi muutat tänne?”
Poika asetti laukut lattialle tytön huoneessa, laittoi oven kiinni ja työnsi tytön sitä vasten. ”Etkö muista?  Koska en kestä Ziaa ja koska rakastan sinua ja haluan olla lähelläsi.”
”Etkö muista, että riitelimme eilen?”  Rebecca kysyi Dominicin silittäessä hänen hiuksiaan.
”Mm, muistan, mutta se oli eilen se.  Nyt on uusi päivä.”

Poika painoi huulensa tytön huulille ja tarttui tämän paidan helmasta kiinni.  Tyttö pisti vastaan, mutta poika piteli häntä oven ja itsensä välissä tiukasti.

”Lopeta!”
”Miksi?”
”Lopeta nyt vain.”
”Etkö halua minua?”

Rebecca ei ehtinyt sanoa sanaakaan ennen kuin he suutelivat uudestaan, ja hän tunsi jalkojensa kohoavan ilmaan.  Dominic piteli häntä sylissään ja availi hänen paitansa nappeja hitaasti.

”Nic”, Rebecca henkäisi, ”älä.”
”Kulta, rakastan sinua”, Dominic sanoi hiljaa laskiessaan tytön sängylle. ”Sinäkin rakastat minua.”

He tuijottivat toisiaan, ja Rebecca tarttui poikaa käsistä.  Hänen tunteensa olivat tällä hetkellä ristiriitaiset.  Hän halusi suudella Dominicia, antautua tälle, mutta toisaalta hän halusi pyytää tätä poistumaan, muuttamaan takaisin omaan kotiinsa.

”En pakota sinua mihinkään”, poika kuiskasi sivellen tytön kaulaa sormellaan. ”Sinä päätät, mitä tapahtuu seuraavaksi.”

Rebecca nyökkäsi ja veti Dominicia lähemmäs itseään.  Hän tunsi tämän hengityksen kasvoillaan ja halusi painaa huulensa tämän huulille ja riisua tämän paidan.  Tyttö tunsi halun suudella poikaa suurenevan, eikä enää edes miettinyt huutamista tälle.

Hän veti pojan suudelmaan, ja he painautuivat toisiinsa kiinni kuin kaksi takiaista.  Ääni tytön päässä esitti vastalauseita, mutta vaimeni sitä mukaa, mitä enemmän tyttö alkoi janota poikaa.  He suutelivat taukoamatta ja kaatuivat sängylle makaamaan.  Rebeccasta tuntui, että siitä oli pitkä aika, kun hän oli viimeksi ollut näin lähellä Dominicia ja halunnut tätä.  Siksi hän ei ymmärtänytkään, miksi hän yhtäkkiä tunsi näin, tunsi intohimoa poikaa kohtaan.

Aivan sama! Rebecca ajatteli Dominicin suudellessa hänen kaulaansa.  Ehdin miettiä sitä myöhemminkin.

***

Edward suukotti Bellan ohimoa heidän istahtaessa Rosalien ja Emmettin viereen heidän vakiopöytäänsä.  Jasper istui toisella puolella pöytää Alicen kanssa pidellen tätä kädestä.  Alice oli sulkenut silmänsä juuri äsken ja vaikutti hyvin keskittyneeltä.  Bella vilkaisi Edwardia kysyvänä, mutta tämä kohautti olkiaan.

Alice oli eilisillasta lähtien tarkkaillut ahkerasti jonkun tulevaisuutta, mutta hän ei ollut kertonut kenen.  Useimmiten hän näytti hämmentyneeltä palatessaan takaisin näyistään ja se sai kaikki miettimään, mitä olisi tulossa.  Oliko jotain pahaa tapahtumassa?   Mitä, keitä se koski?

Alan todellakin huolestua, kun hän ei kerro mitään meille.  Edward varmasti tietää, mutta leikkii, ettei ole mukamas kuullut hänen ajatuksiaan, Bella huokaisi mielessään Alicen avatessa silmänsä.  Tämä ei näyttänyt hämmentyneeltä, kuten eilen, pikemminkin huolestuneelta.

”Alice?  Mitä sin-”
”Näet kohta.  Ja toisen jutun kerron sinulle myöhemmin.”
Bella pudisti päätään. ”Ei, kerro nyt.  Saat minut hermostumaan, kun en tiedä, mitä on tulossa!”
”Saat meidät kaikki”, Rosalie lisäsi.
Alice näytti tuumivan hetken, mutta nyökkäsi sitten. ”Yksi sana varmasti riittää sanomaan tarpeeksi.  Rebecca.”
Rosalie puristi toisen kätensä nyrkkiin ja tuijotti Alicea kysyvänä. ”Mitä hänestä?  Alice, sinun pitää kertoa!”
”Kerro heille, Alice”, Edward kehotti hiljaa tuijottaen eteensä katse lasittuneena.
”Hyvä on sitten.  Bella”, keijukaismainen tyttö vei katseensa Bellaan, ”näin Rebeccan ja Edwardin.  He… Rebecca roikkui Edwardissa kiinni, koetti suudella tätä, mutta tämä pisti vastaan.”

Rosalie pamautti kätensä vasten pöytää, ja Bella tuijotti Alicea kuin ei olisi ymmärtänyt, mitä tämä oli sanonut.  Alice oli siis nähnyt väläyksiä Edwardista ja Rebeccasta, nähnyt nämä yhdessä. Bellasta tuntui oudolta, pahalta.  Mitä mahtaisi tapahtua, jos näyt kävisivät toteen, mutta Edward toimisikin erilailla, ei yrittäisikään torjua Rebeccaa?  Se sai hänet tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi, hän alkoi pelätä.
Bella vilkaisi Edwardia, joka nojasi käteensä ja katsoi ruokalan oven suulle.  Myös Rosalie, Emmett ja Jasper katsoivat sinne hämmentyneinä, ihmettelevinä.

Mitä he tuijottavat?  Eikö tässä pitäisi olla huolestunut siitä, että Rebec- MITÄ?

Rebecca ja Dominic kävelivät käsi kädessä, kylki kyljessä kohti heidän pöytäänsä.  He hymyilivät toisilleen, ja Dominic suikkasi nopean suukon Rebeccan huulille, kun he pysähtyivät pöydän kulmalle ja hymyilivät Culleneille.

Mitä ihmettä?  Tätäkö Alice tarkoitti, kun sanoi, että näen kohta?  Siis, mitä ihmettä tämä tarkoittaa?  Bella mietti erittäin hämmentyneenä.  Hän tuijotti kaksikkoa epäuskoisena, suu hieman raollaan.  Mitä tämä oli?

”Hei”, Rebecca sanoi ystävälliseen sävyyn, ”saammeko istua kanssanne?  Muualla on aika täyttä.”

Kukaan ei sanonut mitään, kaikki vain tuijottivat heitä uteliaina.  Rosalien ilme vaihtui kuitenkin pian tiukaksi, kuten aina, kun Rebecca oli lähettyvillä.  Hän ei uskonut näkemäänsä, tuo oli vain jokin temppu, juoni, jonka avulla Rebecca yrittäisi päästä lähemmäs Edwardia.

”No, istukaa vain”, Alice vastasi viimein (muttei ystävällisesti) saaden Rosalielta kummastuneen katseen.  Rebecca ja Dominic eivät huomanneet sitä vaan istuivat hänen ja Jasperin viereen. ”Aika outoa.”
”Mikä?” Dominic kysyi.
”Nähdä teidät noin lähekkäin”, Alice selvensi.
Rebecca naurahti. ”Sinä varmasti näit tämän jo aikoja sitten, etkö nähnytkin?”
”Vasta äskettäin oikeastaan.”

Alice ja Rebecca hymyilivät toisilleen, mutta käänsivät katseensa pois ja hymyt katosivat heidän kasvoiltaan.  Dominic suukotti punatukkaisen tytön hiuksia ja piteli tätä lähellään.  Rosalie tuijotti heitä entistä epäilevämpänä, mutta hieman säälien.

Dominicilla ei taatusti ole hajuakaan punapään katalasta suunnitelmasta.  Tyttö käyttää vain hyväkseen häntä, mutta hän ei näe mitään rakkautensa lävitse.  Tajuaisi jo, että parempiakin löytyy.

Bella nojautui vasten Edwardin kylkeä ja koetti olla katsomatta Rebeccaa ja Dominicia.  Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, mutta häntä tosiaan kiinnosti, olivatko he nyt sovussa, oliko heidän suhteensa taas yhtenäinen.  Jos oli, niin miksi Alice sitten oli nähnyt Rebeccan kiinni Edwardissa?
Bella vilkaisi silmäkulmastaan Rebeccaa, jonka silmät leimusivat halusta.  Ne olivat kiinnittyneet katsomaan, tuijottamaan jotain, jotain hänen vieressään, Edwardia.  Bella painautui entistä enemmän kiinni poikaan vierellään, ja Rebecca vilkaisi häntä silmät yhtäkkiä kylminä, hohkaen kateellisuutta.  Se sai hänet miettimään, olivatko tämän ja Dominicin lämpimät välit pelkkää lavastusta.

En ymmärrä häntä.  Hän kiehnää Dominicissa kiinni, mutta tuijottaa minun Edwardiani ja mulkoilee minua kylmä katse silmissään.  Hänellä on jotain mielessään, jotain pahaa.

***

Kello pirahti soimaan, ja opettaja Bolton lopetti opetuksen kuin seinään, kun oppilaat alkoivat keräillä tavaroitaan reppuihinsa ja laukkuihinsa.  Renesmee kuitenkin istui paikoillaan nojaten käteensä, tuijottaen Jaredia, joka oli juuri noussut ylös ja tunki matematiikan kirjaa mustaan laukkuun.   Hän ei ollut vieläkään puhunut tälle, mutta vielä olisi aikaa, vielä hän ehtisi.
Jared kääntyi katsomaan tyttöä ja hymyili suloisesti heiluttaessaan kättään tämän silmien edessä.  Tämä havahtui ajatuksistaan ja tunsi haalean punan nousevan kasvoilleen.

Nessie, sano jotain hänelle.

Renesmee tuijotti Jaredia, joka oli juuri heilauttanut laukun olalleen ja lähtenyt kävelemään ovelle.  Hän tuijotti tämän perään, eikä saanut itseään toimimaan pakatakseen tavaransa ja lähteäkseen tämän luo.  Hän ajatteli sitä, minkä oli eilen todennut syyksi pieneen hermostuneisuuteensa Jaredin lähellä, mutta minkä oli tyrmännyt melkein heti.  Hän ei ollut ihastunut poikaan, ei hän voinut olla.

Mutta punastuin taas.  Ja… Renesmee tunsi punan syvenevän, mitä enemmän hän ajattelikaan asiaa.  Äh, mene nyt vain hänen peräänsä ja anna hänelle anteeksi!

Hän nappasi laukun käteensä ja toiseen kirjan ja tumman penaalin ennen kuin lähti juoksemaan Jaredin perään.  Hän juoksi koko rakennuksen läpi ulko-ovelle tönien muutamia oppilaita ja tiputtaen penaalinsa, mutta hän ei pysähtynyt nostamaan sitä.  Hän halusi puhua Jaredille ennen kuin tämä ehtisi lähteä kotiin.

”Red!”  Renesmee huusi nähdessään pojan parkkipaikalle vievien portaiden yläpäässä. Tämä pysähtyi ja kääntyi katsomaan iloisesti yllättyneenä häntä. ”Red.”
”Ness”, Jared sanoi hymyillen tytön pysähtyessä hänen eteensä lievästi hengästyneenä. ”Puhutko sinä taas minulle?”
”Puhun”, Renesmee vastasi. ”Red, anna anteeksi, että suutuin sinulle turhasta.  En halua riidellä kanssasi, haluan olla ystäväsi.”
Jared hymyili entistä leveämmin ja tarttui tyttöä olkapäistä. ”Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi, minun täytyy.  Saanko siis anteeksi?”
”Totta kai saat”, Renesmee sanoi Jaredin vetäessä hänet halaukseen. ”Mutta en olisi saanut suut-”
”Sinulla oli siihen oikeus.  Minä haukuin sielunkumppaniasi, väänsin vits-”
”Red, kuunt-”
”Ei, Ness, kuuntele sinä minua.  Niin, väänsin turhaan vitsiä teistä…”

Renesmee huokaisi ja koetti saada Jaredin hiljaiseksi, muttei onnistunut.  Hän puhui päälle, koetti tukkia tämän suun kädellään, mutta Jared aavisti hänen jokaisen liikkeensä, eikä sulkenut suutaan.

”Red!  Kuuntele minua!”
”…mutta kai ymmärrät, että…”

Renesmee puristi kirjaa käsissään turhautuneen ennen kuin päästi sen putoamaan maahan heidän väliinsä.  Hänen laukkunsa kolahti myös maahan, kun hän täysin odottamatta otti Jaredin kasvot käsiinsä ja painoi huulensa pojan huulille.


A/N: Rebeccalle sopisi tuo Katy Perryn Hot’n Cold kappale, haha. Niin ailahtelevainen se on!  Ja oli pakko tähän lisätä pikkuinen koukku tuohon Rose/Nic paritukseen, josta teinkin spin-off ficin Ulkoavaruuden puolelle ;) Joo ja tuota.. Päätin säästää kuvailua tämän luvun lopusta ensi lukuun.  Kommentteja?

Jikke

  • ***
  • Viestejä: 16
  • Cullen addikti
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #92 : 05.08.2009 09:16:29 »
JEEEEEEEE!!! ;D Voi tätä iloa.  Ness ja Jared sopii niin hyvin yhteen. Kumpa Jacob olis justiinsa tulossa niitten luo ja sitten toiset vaan alkaa imuttaa. Anteeksi Jacob inhoni niile jotka hänestä pitävät, mutta mun mielestä se on vähän kiero. En tiedä miks, mutta jos se ei oo kiero niin ainenkin kieroontunut.
Nyt kyllä riittää Jacobin haukkuminen, palaan tähän pääasiaan.
Mitäköhän Rebecan ilkeä noitamainen mieli oikein hautoo Bellan ja Edwardin pään menoksi? Yhessä vaiheessa ajattelin minun kieroutuneella mielelläni, että Bella lähtis Rosalien kanssa ettimään Rebeccaa ja repii kurkun auki.(Tarkotan kohtaa jossa Alice kertoo Bellalle ja muille Rebecan suunitelmista >:()
Oikein hyvä luku! Sanoisinko, että jopa mausteinen. Mahdollisimman pian haluaisin sellasen huuto homman. Tiedätkös kun veren kutsu 1 oli se missä Bella tönäs Rebeccaa. Haluisin sellasen kohtauksen, mutta tosiaankin paljon rajumman. Tuli muuten kohtalaisen pitkä kommentti, mutta kiitti jos sen jaksoit lukee Tuhisija. ;)
Mahtava ficci, mahtava kirjoittaja sekä mahtavat lukijat. Nuo ovat loistava ficin salaisuus!!! ;D
Kiitos nopeasta jatkosta. Myös nopeasti uutta jatkoa... Hyvää loppu kesää!!! :D


                                                                                Jikke
                                                                  
Cullen's are only way to get vampire...

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #93 : 05.08.2009 09:31:30 »
EEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Nessie mokasi nyt, ja pahasti! Ei tyhmiä vampyyreita saa pussailla! Ei ei ei ei!!!! (Itse pussailisin vain Edward Cullenia)
Jacob teki niin ihanasti, kun toi kukkia ja kaikkea. Ja sit Nessie menee Jaredii suutelee. Luulis, että mä tykkäisin Nessie/Jared parituksesta, ku en Jacobista tykkää kirjoissa ollenkaan. Mut nyt oon Jaken puolella. (Niinku oot ehkä huomannu:D)
Mutta jatkoa pyytäisin :)
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #94 : 05.08.2009 10:46:41 »
Ei luoja, miten  Renesmee voi olla noin tyhmä!

Jared palasiks. Ja heti.

Rebecca on kans todella ärsyttävä. Yrittää ryöstää Edwardin Bellalta. Mut ei hätää, Rose vois antaa sille turpaan.
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

empö

  • ***
  • Viestejä: 29
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #95 : 05.08.2009 11:01:53 »
IHANAAA ! eipä mulla muuta sanottavaa ookkaa:D
JATKOAA !
how can i miss you?

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #96 : 05.08.2009 14:46:09 »
Okei, ja nytkö pitäisi tuollaisen lopun jälkeen jotain kommenttiakin vääntää? Herran jumala, vihdoin ja viimein se Renesmee tajusi, että hän ja Jared ovat täydellisiä toisilleen! En edes osannut odottaa tuollaista käännettä. Korkeintaan jotain anteeksiantolässytystä (;D), mutta apua. Aivan ihanaa <3

Edward/Bella/Rebecca/Dominicista (huh, kauhea rimpsu) en osaa nyt tässä vaiheessa sanoa mitään. Toisaalta odotan, että Becca yrittää suudella Edwardia ja Edward torjuu hänet, mutta öö. :D

Ihana luku, kiitos. :)
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

mayapple

  • ***
  • Viestejä: 373
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #97 : 05.08.2009 15:19:19 »
En oo kommannu tätä piitkään aikaan. Mut luen sitä silti. Tää tarina on kyllä ihana ja musta Nicin pitäis vaan jättää se Becca ja sitten mä voisin tulla tappamaan Becan! Oikein hyvä idea :)

Eltsu

  • ***
  • Viestejä: 75
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #98 : 05.08.2009 17:06:18 »
Niin sitä pitää niin sitä pitää ja niin sopiski se laulu sille.Ihana toi loppu Renesmee tajus vihdoinki että se ja jared (mä aina huom ihan aina ajattelen sen nimen jardenina)sopii hyvin toisilleen.Mäki odotin jtn anteeks pyyntölässytysty joten hyvä ettei sitä tullu.Se on totta et ku koulut alkaa niin ei kukaan ehi kirjottaa näin nopeesti.Rebeccaa en vieläkään tajuu onks se hullu tai jotain?.Muuten tuleeks siihe spin offiin ennemän ku yks luku?.Bella/Edward söpöily kohtaus /kset ois kivoja:Dvink vink.Rebecca tyytyköön niciin vaan näpit irti edwardista:D
If you can live forever what do live for? Twilight<3

SabSab

  • Team Cullen<3
  • ***
  • Viestejä: 148
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 14 - 05.08
« Vastaus #99 : 05.08.2009 21:58:45 »
Jee, jatkoa tuli :D
JEEEEEEE, toi loppu oli niiiiin mun mieleen, että...<3
Siis aivan ihana osa!<3
Mä oon nyt iha sekasin, niiiin ihanaa<3
Jatkoa nopee kiitos!<3
Cullenismi<3