Kirjoittaja Aihe: Twilight: Veren kutsu II - kielletyt tunteet (K-11, luku 27, osa 1 - 11.1) [keskeytetty]  (Luettu 82296 kertaa)

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 10 - 26.7.
« Vastaus #60 : 27.07.2009 09:59:08 »
Hyyyyyyyi. Tekis mieli vääntä Jaredilta niskat nurin. Kuinka se kehtaa? Ja ei Renesmee ole sen parempi. Olispa Jake hyökänny Jaredin kimppuun.

Älä käsitä väärin, hyvä luku oli, mutta en voi sietää Jaredia. Muuten oli tosi hyvä.


Olenkohan jotenkin outo kun pidän Jacob/Renesmee parituksesta?
« Viimeksi muokattu: 29.07.2009 12:29:56 kirjoittanut Annoy »
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

Cabro

  • ***
  • Viestejä: 22
  • < bellatrix >
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 10 - 26.7.
« Vastaus #61 : 27.07.2009 12:54:12 »
tää oli vaik kui hyvä ::: )!
jatkoaaa pyytäisiiiin...Red ja ness yhteee!!!
mut mä kaipaisin tähä kuiteski sellast ämmä meininkiii :D sellst OIKEEE DRAAAMAAA :D:D:D
jottai just et rosalie alkaa tehä kaikkee koulus rebecal jottai et tyyylii liimaa hänet tuoliin kii :D:DD:D nno ei mut älysit varmaa mitä tarkotin :D
 
I Killed Sirius Black .

UntenLaiva

  • A Musketeer
  • ***
  • Viestejä: 175
  • "Every man for himself"
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 10 - 26.7.
« Vastaus #62 : 28.07.2009 11:43:21 »
ooohhh... <3<3<3<3<3   siis aivan ihana luku! :D Jared ja Nessie sopii hyvin yhteen. Pelkäsin jo et Jake hyökkää nitten kimppuun tos lopuks.

JATKOAAAAA!!!!!  :D

Embry

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 10 - 26.7.
« Vastaus #63 : 29.07.2009 22:46:50 »
Oli todella hyvä luku, olin iloinen huomatessani, että ujutit hieman niitä henkilöitä tarinaan, joita kaipasinkin. Kiitos siitä.
Esme oli yhtä äidillinen kuin aina. Emmett oli oma itsensä ja näin. Todella jännittävään kohtaan jätit.. :)

Jatkoa odotellessa :)

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7
« Vastaus #64 : 30.07.2009 01:24:08 »
Piipe, kiitos kommentistasi :)  Oho, jäit koukkuun ajatuksia myöten?  Juu, Jakea peliin tässä luvussa ;)

katriqqq, kiitos kommentistasi :)  Noo, onhan se Jake vähäsen iso paha susi :D  Ehkei se kuitenkaan paha, mutta iso ja susi.  Niin ja sinähän et tainnut niihin Jared/Nessie kannattajiin kuulua?  Juu, tässä luvussa on Rebecca/Rosalie/Edward/Bella/Emmett/Niciä :D

SabSab, kiitos kommentistasi :)  Käärme, todellakin.  Ämpäriin? ;D  *virnuilee itsekseen*  Joo, mä paritan Jaken ja Beccan ja laitan ne kylpyyn, sit Jake vahingossa tappaa Beccan, sit se haluaa kuolla kans ja se hukuttautuu... Hyvä idea? :'D

empö, kiitos kommentistasi :)

Sini(tiainen), kiitos kommentistasi :)  Mm, nii-in.  Voin sanoa, ettei Nic halua menettää Beccaa, joten toivotaan, että Becca tajuaa, mikä olisi hänelle parhaaksi :)

Amanecer, kiitos kommentistasi :)  Niinpä, Jake on hieman äkkipikainen, mahtaa varmasti olla vihainen.

Annoy, kiitos kommentistasi :)  Voii, Nessie on vain ystävä Jaredin kanssa, eikä se aavistakaan, että Jared vähän tykkää siitä ;)  Ja Jake ehtii hyökätä.  Ei, et ole outo.  Jokaisella oma makunsa :)

Purriainen, kiitos kommentistasi :)   Juu, jos ei keksi kommentoitavaa, niin ei väkisin.  Niinpä, Jared ja Nessie ovat ihania :D  Ja kyllä Bella kerkiää kilahtaa pahemmin vielä, ehkäpä.  Mustis Jakella on pari sanaa sanottavana Jaredille.

Cabro, kiitos kommentistasi :)  Ymmärrän, mitä meinaat.  Khyl tässä vielä tulee vaikka mitä tapahtumaan, tai no.. ainakin pitäisi :D  Juu, älysin.

UntenLaiva, kiitos kommentistasi :)  Niinhän he sopivat <3

Embry, kiitos kommentistasi :)  Ole hyvä, ajattelin, että tuossa kohtaa olisi sopiva kohta :)  Ja toki myöhemminkin heitä vilahtelee luvuissa, no need to worry.


Luvun nimi tulee saman nimisestä kappaleesta :)  Hihi..

Luku 11 - Who’s afraid of the big bad wolf?


Kehystetty valokuva kahdesta hymyilevästä rakastavaisesta lojui kivisellä lattialla.  Kehysten lasi oli mennyt rikki, hajonnut kymmeniksi sirpaleiksi, ja valokuva sen alla oli repeytynyt kahtia.  Dominic otti käsiinsä toisen puolen kuvasta, sen, jossa oli punapäinen tyttö.  Hän tuijotti tämän hymyileviä silmiä, virnistävää suuta ja toivoi vielä jokin päivä voivansa yhdistää kuvan palaset toisiinsa.

Rebecca, älä petä luottamustani enää.

Dominic laittoi kuvanpuolikkaan tummapuisen lipaston päälle ja keräsi sitten lasinsirut lattialta nostaen samalla oman kuvansa sängylleen.  Hän ei yhdistäisi kuvia ennen kuin Rebecca tulisi sanomaan hänelle, että kaikki oli hyvin ja Edward unohdettu lopullisesti.  Mutta milloin niin tapahtuisi?

”Nic?”
Dominic kääntyi ympäri, kun hänen huoneensa ovi avautui narahtaen ja ruskeahiuksinen nainen asteli sisään pelkästään valkoinen kylpytakki päällään.  ”Zia?”  Hän laski lasinsirut lipaston päälle.
”Ei kai sinulla ole kiire?”  Lucrezia kysyi iloisesti hymyillen ja lähestyi Dominicia.
”On, valitettavasti.”

Poika sujahti naisen ohitse ja juoksi alakertaan tämä perässään.  He pysähtyivät eteiseen katsomaan toisiaan kysyvinä.

”Mitä?”  Dominic tiuskaisi asettaessaan tumman laukkunsa olalleen.  ”Oliko sinulla asiaa?”
”Nic, et sinä kouluun halua mennä, ethän?  Jäisit tänne minun seurakseni”, Lucrezia sanoi vihjailevaan sävyyn ja sipaisi pojan rintaa sormillaan.  ”Koko talo tulee olemaan koko päivän tyhjänä.”
Dominic pudisti päätään.  ”Taasko sinulla on huonoa tuuria Philipin kanssa?  Zia, lopettaisit!  En jaksa sinua, ihan oikeasti.”
”Miksi?” nainen kysyi painaessaan pojan ulko-oven viereistä seinää vasten. ”Ahaa, taidat vieläkin juosta Rebeccan perässä, vaikka tämä on jo ilmiselvästi unohtanut sinut.  Voi sinua, Nic.”
Dominic työnsi Lucreziaa kauemmas. ”Olet siis kuullut?”
”Mitäpä en olisi?”

Nainen painautui pojan vartaloa vasten ja hiveli sormillaan tämän kaulaa ja rintakehää.  Hän painoi huulensa pojan kaulalle ennen kuin vei ne tämän korvan juurelle.

”Nic, päästä jo irti hänestä.  Et ole hänen arvoisensa, voisit saada jotain parempaa.”
”Kuten sinut?”
”Mm, niin.”
Dominic naurahti. ”Zia, sinä olet vain surullinen, koska Philip torjui sinut taas ja kaipaat rakkautta epätoivoisesti joltakulta toiselta, mutta sitä sinä et minulta saa.”
”Ei se mitään, en minä rakkautta välttämättä tarvitse”, Lucrezia sanoi vinkaten silmää.  Hän tarttui kylpytakkinsa vyöhön ja veti solmun auki. ”Tule.”

Ulko-ovi heidän vieressään ponnahti auki.  Rebecca käveli sisään hymyillen, mutta muuttui hämmentyneen näköiseksi nähtyään Lucrezian hyvinkin maanittelevan näköisenä Dominicin edessä.  Poika tönäisi ruskeahiuksisen naisen pois luotaan ja kääntyi Rebeccan puoleen.

”Hei.”
”Hei.  Minun piti vain kysyä, jos voisit viedä minut kouluun.  Jared lähti ilman minua”, Rebecca selitti katsoessaan Lucrezian perään.  Tämä poistui paikalta turhautuneena, hieman vihaisena. ”Mitä tuo oli?”
”Zia on yksinäinen, sai taas kerran pakit Philipiltä”, Dominic selitti lyhyesti. ”Parempi, että lähdemme nyt heti ennen kuin hän tulee takaisin ja koettaa hypnotisoida minut.”
Rebecca kohotti kulmiaan. ”Osaako hän tehdä niin?”
”En tiedä, ei hänestä koskaan tiedä.  Mennään!”

Dominic kietaisi kätensä Rebeccan hartioille, mikä häiritsi tätä.  Tyttö ei vieläkään ollut ymmärtänyt, miten Dominic pystyi olemaan häntä kohtaan ystävällinen, mukava ja hellä, vaikka tämä tiesi hänen käyneen toisen pojan kimppuun.  Mutta silti, vaikka se kaikki ihmetytti Rebeccaa, hän myös piti siitä, että sai tuntea käden vielä hartioillaan tai vyötäröllään.

”Miksi hänellä oli vain kylpytakki?”  Rebecca kysäisi heidän päästyään punaisen Toyotan kyytiin.  Dominic starttasi auton ja suuntasi hiekkatielle. ”Ovatko ne juuri nyt kuuminta muotia?”
”Hän yritti vihjaista sillä tavalla minulle, että en lähtisikään kouluun vaan siirtyisin hänen kanssaan makuuhuoneeseen.  En ymmärrä, miksi hän kuvittelee, että voisin tehdä niin”, Dominic puuskahti.  Hän oli kyllästynyt Lucrezian temppuihin ja härnäämisiin. ”Saanko muuttaa luoksesi?”
”Mitä?  Muuttaa?”  Rebecca toisti ja he vilkaisivat toisiaan.
”Niin, Zian takia.  Ja myös sinun takiasi.”
Rebecca mutristi huuliaan mietteliäänä. ”Haluatko vahtia minua?  Haluatko varmistaa, ettei Edward Cullen käy salaa luonani?  Nic, ei hän mitenkään voisi Alic-”
”Rebecca, minä luotan sinuun, mutta luotatko sinä minuun?  Luotatko siihen, että tuen sinua ja yritän auttaa?  Luotatko?”

Rebecca käänsi katseensa tiehen ja risti kätensä rinnalleen.  Se oli oiva kysymys Dominicilta juuri siksi, koska hän ei tiennyt vastausta.  Kyllä hän luotti tähän, muttei aina pystynyt uskomaan tämän sanoihin tai käyttäytymiseen, kuten siihen, että tämä kohteli häntä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

”Etkö luota?”
”Luotan!”  Rebecca vastasi kuulostaen epävarmalta. ”Nic, voisitko vastata yhteen kysymykseen?”
”Joo.”
”Miksi sinä et ole vihainen minulle?  Miksi et huuda ja hauku minua?”
Dominic näytti miettiväiseltä. ”Kumpaan haluat minun vastaavan?”
”Nic, älä viitsi!  Vastaa nyt vain, jooko?”
Dominic puristi rattia tavallista lujemmin ja huokaisi. ”Minä rakastan sinua, siinä syy.  Nuo kolme sanaa ovat vastaus kysymyksiisi.”

Rebecca nyökkäsi ja alkoi nojata päätään selkänojaa vasten.  Hän tiesi, että Dominic olisi halunnut kuulla ne kolme sanaa hänen suustaan, mutta hän ei pystynyt sanomaan niitä.  Hänestä tuntui, että hän olisi valehdellut ja pettänyt heidät molemmat samalla.  Vielä viikko sitten hän oli pystynyt sanomaan ’rakastan sinua’ Dominicille, mutta miksei enää?

Koska haluat sanoa ne Edward Cullenille, Becky.  Sinä haluat sanoa ne hänelle, et Nicille!  Et tunne enää niin suuria tunteita Niciä kohtaan.

Tyttö ei vastannut äänelle päässään.  Hän ei voinut väittää vastaan, koska hän ei ollut varma enää, mitä tunsi ja ketä kohtaan.  Dominicin kosketus tuntui samalta kuin ennenkin, mutta jokin siinä oli silti muuttunut, jotain puuttui.

Jätä hänet, älä kiduta häntä enää.  Äläkä itseäsi.

***

Becky, puhu hänelle.

En.

Ei se satu!  Mene puhumaan hänelle, kun tunti loppuu.


Rebecca istui englannintunnilla takarivin vasemmassa reunassa ja tuijotti Edward Cullenin mustan paidan selkää.  Hän oli kinastellut itsensä kanssa koko tunnin siitä, puhuisiko hän tälle vai ei, eikä ollut vieläkään päättänyt.

En, hän pitää minua hulluna!  Hän kuuntelee jokaisen ajatukseni ja ihmettelee, kelle Rebecca oikein puhuu.

Ei itselleen puhumisessa mitään pahaa ole, Becky.  Mutta kiltti, puhu hänelle!


Rebeccasta oli viime aikoina alkanut tuntua siltä, että ihmisaikojen Rebecca oli jostain syvältä aivoista kaivautunut esiin ja yritti saada kontaktia Edwardiin hänen, uuden vampyyri Rebeccan, välityksellä.  Ääni hänen päänsä sisällä tuntui hyvin aidolta, aivan kuin toiselta ihmiseltä, oikealta persoonalta, mutta sitä se ei voinut olla.  Ääni oli hän, osa häntä, ei mikään ylimääräinen osa hänen aivoissaan.
Kello pirahti soimaan keskeyttäen Rebeccan kinastelun itsensä kanssa.  Hän pakkasi kirjansa ja muut tavaransa pikavauhtia laukkuunsa ja lähti Edwardin perään.  Tämä käveli jo pitkällä käytävässä, kun Rebecca pääsi ulos luokasta.

”Edward!  Minulla on asiaa!”

Hyvä tyttö.

En ole koira.


”Rebecca, hei.”
”Hei.  Tuota, olen todella pahoillani viime viikkoisesta”, Rebecca sanoi mahdollisimman vilpittömästi.  ”En olisi saanut tehdä niin, anteeksi.”
”Et taida tarkoittaa tuota”, Edward tuumasi rauhalliseen sävyyn katsoessaan juuri Rebeccan ohitse.
”Tarkoitanpas, ainakin melko paljon, usko tai älä”, Rebecca vakuutteli Edwardin lähtiessä kävelemään kohti vitosrakennuksen ulko-ovia.  Hän lähti tämän perään ja he kävelivät oville saakka vierekkäin. ”Etkö usko?”
Edward avasi oven ja he näkivät viisi vampyyria seisovan rakennuksen ulkopuolella. ”Enpä oikein tiedä.”

Bella tarttui häntä nopeasti kädestä ja tervehti nyökäten Rebeccaa, joka asteli hitaasti heidän ohitseen.  Rosalie yskäisi ja mutisi jotain Rebeccan kävellessä hänen ohitseen.  Tämä pysähtyi paikoilleen ja kääntyi vaaleahiuksiseen vampyyrin päin kysyvä ilme kasvoillaan.

”Mitä sanoit?”
”Sitä vain, että tarvitseeko sinun kävellä Edwardin kanssa pois luokista?  Etkö osaa kävellä yksin?  Vai tarvitsetko suojelua?”
”Ha, entäs itse sitten?  Miksi sinä raahaat kaapinkokoista poikaa koko ajan mukanasi?  Onko hän sinun henkivartijasi?  Pyytääkö hän sinulta palkkaa?”  Rebecca naurahti pilkallisesti ja jatkoi. ”Miten maksat hänelle?  Makuuhuoneessako?  Voi, ei taida Emmett olla pyytänyt palkkaansa pitkiin aikoihin, ja siksi sinä taidat olla niin huonolla tuulella koko ajan.”
Rosalie astui askeleen kohti Rebeccaa tiukka ilme kasvoillaan.  Hän tarttui tätä olkapäästä ja työnsi kasvonsa lähelle tämän omia. ”Entä Nic sitten?  Pidät sitä raukkaparkaa siinä uskossa, että rakastat häntä yhä, vaikket oikeasti rakasta!  Hän todellakin ansaitsee jotain parempaa kuin sinut, punapää.”

Ne sanat hänen tunteistaan Dominicia kohtaan sivalsivat Rebeccaa sillä tavalla, että hän potkaisi Rosalieta mahaan.  Tämä lensi päin Jasperia, joka oli yrittänyt hillitä kireää, vihaista ilmapiiriä.  Emmett tarrasi Rebeccaa vyötäröstä ja laittoi toisen kätensä tämän kurkulle, ja Jasper piteli Rosalieta aloillaan, kun he olivat nousseet ylös.

”Uskallakin koskea enää toiste Roseen!”  Emmett murisi Rosalien päästessä irti Jasperin otteessa.  Vaaleatukkainen poika alkoi välittömästi hillitä kiihtyneitä tunteita, mutta hänestä huolimatta Rosalie hypähti Rebeccan eteen ja läppäisi tätä poskelle lujaa.
”Lopettakaa!”  Edward murahti. ”Me olemme koulussa!”
”Niin, Edward on oikeassa”, Alice myötäili veljeään, mutta Bella pudisti päätään ja käveli Emmettin, Rosalien ja Rebeccan luo. ”Ihan oikeasti, tämä ei tiedä hyvää!”
Rebecca rimpuili Emmettin tiukassa otteessa Bellan ilmestyessä Rosalien viereen. ”Päästä minut!”  Hän riuhtaisi toisen kätensä vapaaksi ja huitaisi sillä vahingossa Bellaa, joka ehti nipin napin väistää. ”Anteeksi, Bella, ei ollut tark- AU!”  Rosalie oli iskenyt kyntensä punahiuksisen tytön kaulalle ja painanut ne syvälle tämän kovaan ihoon. ”Lopeta!  Lopeta!”
”Rose”, Edward sanoi rauhallisella äänellä, mutta Rosalie ei välittänyt. ”Rose, päästä irti!”

Emmett irrotti otteensa Rebeccasta, samoin Rosalie, joka hymähti äänekkäästi.  Heistä kaikista tuntui hyvin oudolta, viha tuntui väistyvän aivan yhtäkkiä ja rauhallisuus laskeutui heidän kehoihinsa ja mieliinsä.

”Hyvä, Jasper”, Alice sanoi hiljaa kaikkien vilkuillessa toisiaan varuillaan.

Rebecca hieroi kaulaansa kädellään perääntyessään muutaman askeleen taaksepäin, kauemmas Culleneista.  Emmett seisoi Rosalien vierellä ja he tuijottivat häntä tiiviisti.  Bellan ilme oli huolen ja katkeruuden sekoitus, Edwardin taasen kokonaan huolestunut.

”Anteeksi, ihan oikeasti”, Rebecca mutisi.  Hän perääntyi vielä muutaman askeleen ennen kuin törmäsi johonkin kovaan, Dominiciin.
”Mitä täällä on tapahtunut?”
Rosalie hymähti uudestaan. ”Tyttöystäväsi, jos hän enää on sellainen, haastoi riitaa.”
”Sinä kyllä aloitit!”  Rebecca sanoi vastaan, mutta Rosalie pudisti päätään. ”Sinä sanoit-”
”Sinä potkaisit minut kumoon!”

He tuijottivat toisiaan vihaiset ilmeet kasvoillaan lähestyen muutamia askeleita.  Dominic liikahti Rebeccan eteen suojelevasti ja sai Rosalien nauramaan.

”Mitä?”
”Sinä hölmö jaksat suojella häntä.  Hän ei edes rakasta sinua enää!”
Dominic kurtisti kulmiaan ja tarttui vaaleaa tyttöä käsivarresta. ”Älä puhu asioista, joista et tiedä yhtikäs mitään, Rosie.”  Hän nosti katseensa muihin ja katsoi heitä anteeksipyytävästi. ”Pahoittelen Rebeccan puolesta, jos hän teki jotain.  Toivottavasti olette kunnossa.”

Poika päästi irti Rosaliesta, joka potkaisi häntä pohkeeseen, kun hän kääntyi Rebeccan puoleen ja kietaisi kätensä tämän vyötärölle.  Rebecca liikahti kauemmas Dominicista heidän lähtiessä kävelemään kohti parkkipaikkaa.  Miksi pojan oli pitänyt taas tulla väliin?  Miksei tämä voinut pysyä poissa hänen ja Rosalien tappeluista?  Hän olisi vihdoinkin voinut näyttää tälle taivaanmerkit!

”Oletko kunnossa?”  Dominic kysäisi kuulostaen huolestuneelta heidän laskeutuessa kivisiä portaita alas.
”En!”  Rebecca murahti.
”Sattuiko sinulle jotain?”
”Rose painoi kyntensä kaulaani, mutta se ei ole syy siihen, miksi en ole kunnossa.”
”Mikä sitten on?”
”Sinä.”

He pysähtyivät alimmille portaille tuijottamaan toisiaan.  Dominic ei voinut ymmärtää, miksi Rebecca ei ollut kunnossa hänen takiaan.  Hänhän oli puolustanut tätä, pelastanut mahdolliselta löylytykseltä.

”Minä?”  Dominic ihmetteli työntäessään kätensä ruskean hupparinsa taskuihin. ”Miten niin?”
”Sinä tulet aina väliin, kun voisin näyttää blondille, kuka täällä oikein määrää!  En jaksa sitä, että suojelet ja sanot rakastavasi minua edelleen!  Miksikö en jaksa?  Koska en ymmärrä!”
Dominic rypisti otsaansa. ”Etkö halua, että rakastan sinua?”
”En.  Siis haluan, totta kai, mutta pistät pääni aivan pyörälle.  Kun kuulet minun tehneen jotain, huudat minulle ja sitten yhtäkkiä rauhoitut ja sanotkin, että annat vielä tilaisuuden.  Nic, sinun pitäisi vihata minua.”
”Sitäkö sinä haluat?”
Rebecca pudisti päätään siirtäen käteensä maahan. ”En, mutta käyttäydyt nyt kuin sinusta olisi ihan okei, että juoksen Edwardin perässä.”

Dominic huokaisi ja veti tytön lähelleen.  Hän painoi huulensa tämän otsalle ja lähti viemään heitä hänen autolleen, joka oli pysäköity lähelle portaita.  Poika katsahti tyttöä heidän pysähdyttyä seisomaan auton taakse.  Hän otti tämän kasvot käsiinsä ja painoi huulensa tämän huulille lempeästi, mutta tämä työnsi Dominicin pois luotaan entistä sekavampana.

Hän ei halua menettää sinua, Becky.  Hän pelkää sitä.

Niin, kerrankin olemme samaa mieltä.


***

Punatukkainen poika käveli katse maassa kohti parkkipaikkaa yksinään.  Viimeinen tunti oli ollut liikuntaa, ja Renesmee oli joutunut jäämään juttelemaan opettaja Smithin kanssa, koska hän oli kieltäytynyt pelaamasta lentopalloa tai mitään muutakaan pallopeliä.  Jared oli virnistellyt lähes koko tunnin Renesmeelle, joka oli vain istuskellut penkillä ja seurannut toisten peliä.

Ness, ei lentopallo sinua olisi tappanut, mutta täytyy kyllä myöntää, etten minäkään siitä pelistä pidä.

Hän kaivoi mustan Audin avaimet esiin laukustaan ja alkoi heitellä niitä ilmaan, koko ajan entistä korkeammalle. Joka kerta hän sai ne otettua kiinni, mutta portaille tullessaan avaimet eivät tipahtaneetkaan hänen käteensä, vaan jonkun muun.  Sen jonkun käsi oli paljon tummempi kuin Jaredin, paljon lihaksikkaampi myös.  Poika tuijotti vaaleaan betoniseinään nojaavaa tummahiuksista Jacobia tuntien lievää inhoa.

”Audi?”
”Volkswagen?”

Jacob heitti avaimet ilmaan, ja Jared nappasi ne käteensä.   Tämä tutkaili häntä katseellaan ja nyökkäili sitten itsekseen, kun Jacob risti kätensä rinnalleen ja valmistautui puhumaan.

”Se taitaa olla se musta, jonka toisen takavalon rikoin, kun pysäköin”, hän tuumi ääneen.  ”Mutta tuskinpa yksi rikkinäinen takavalo sinua haittaa, Jared?”
”Ei ainakaan yhtä paljon kuin sinua ärsyttää se, että Ness oleilee seurassani”, Jared sanoi tunkiessaan avaimet taskuunsa. Hän oli nähnyt monia asioita Jacobista, myös sen, mikä tätä ärsytti, suorastaan vihastutti.
”Mistäs arvasit?  Oletko ajatustenlukija?” tämä kysäisi astuen muutaman lyhyen askeleen lähemmäs punatukkaista poikaa, joka peruutti.
”Eikö Ness ole kertonut?  Eikö hän kerrokaan sinulle kaikkea?  Minä kun luulin, että rakastavaiset jakavat kaikki asiat keskenään.”

He seisoivat nyt hyvin lähellä toisiaan.  Jared tunsi Jacobin lämpimän hengityksen kasvoillaan ja käden puristavan hänen olkapäätään.  Jacob murisi vaimeasti, eikä välittänyt muutamista oppilaista, jotka kävelivät heidän ohitseen uteliaat ilmeet kasvoillaan.  Jared tunsi olonsa hieman tukalaksi, muttei halunnut näyttää sitä sudelle, joten hän loihti kasvoilleen ivallisen virneen.

”Miksi muuten olet niin ärsyyntynyt, Jacob?” hän kysyi uteliaana.
”Mikset ota siitä selvää itse, jos kerran olet ajatustenlukija?”  Jacob mutisi.
”Luulin, että koirat ovat älykkäitä, mutta taisin erehtyä.  Minä en sanonut olevani ajatustenlukija.”

Jacob kahmaisi Jaredia tämän valkoisen paidan rinnuksesta ja painoi pojan betoniseinää vasten.  Jaredia hermostutti, mutta hän koetti keskittyä ja etsiä Jacobista syytä tämän vihaisuudelle.  Pian hän näki sen, hänet ja Renesmeen laiturilla sylikkäin ja saattoi melkein tuntea Jacobin vihan, mustasukkaisuuden itsessään.

”Ja minä luulin, että verenimijät ovat nopeita, mutta taisin olla väärässä”, Jacob sanoi pilkallisesti Jaredin palauduttua hänen muistoistaan. ”No, mikä sitten olet, jos et ajatustenlukija?”
”Lukija.  Luen ihmisiä, olioita.”
Jacob naurahti. ”Kai sinä sitten olet minuakin lukenut, lukutoukka?”
”Joo, mutta totesin, että sinä olet liian tylsä kirja luettavaksi, sori.”
Jacob tuhahti. ”Kertoiko Nessie sinulle, että kosin häntä?”
”Kertoi.”
”Kertoiko hän, mitä vastasi?”
”Joo, aika ikävää sinulle.  Otan osaa, Jacob”, Jared sanoi sarkastisesti ja sai heti perään tuntea kipua oikeassa jalassaan.  Jacob oli potkaissut häntä.
”Ja tiedätkö, näin sinut hänen kanssaan jollain järvellä viikonloppuna.  En pitänyt näkemästäni.  Sinä pidit minun Nessietä sylissäsi!”
”Hänellä oli kylmä”, Jared selitti ääni vakaana. Hänen koko olemuksensa oli rauhallinen, mutta hänen silmistään kuulsi pelko, hermostuneisuus.
”Sinä vaikutit hänen mielipiteeseensä kihlauksesta, etkö vaikuttanutkin?”

Jared alkoi nauraa ja työnsi Jacobia kauemmas itsestään.  Tämä oli selvästi vihainen ja halusi purkaa sitä tunnetta johonkin, häneen.

”Olet tyhmä.  Nessie päättää itse omista asioistaan.”
Jacob päästi irti Jaredista, mutta mulkoili tätä. ”Pysy erossa hänestä!  En halua enää ikinä nähdä sinua pitämässä häntä sylissäsi!  En halua, että kosketat häntä mitenkään!”
”Oletpa sinä oikea äkäpussi.  Menisit vihanhallinta kurssille.”

Jacob murisi ja yhdessä silmänräpäyksessä Jared kieri portaita alas.  Poikaa sattui silmittömästi kasvoihin, mutta hän ei huutanut, ei valittanut, ei välittänyt.  Hän halusi päästä nopeasti pystyyn ja lyödä Jacob Blackia turpaan, vaikka hän ei ollut väkivaltainen.  Hän ei ollut koskaan ollut sellainen, joka ratkaisi asiat väkivallalla, mutta nyt hän voisi tehdä poikkeuksen.  Susi ansaitsisi sen.

”Jake?  Jake?”

Ääni sai Jaredin ponnahtamaan pystyyn alimmalta portaalta.  Hänen hiuksensa sojottivat jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja hänen t-paitansa oli revennyt helmasta.  Renesmee seisoi Jacobin vieressä ylimmällä portaalla järkyttyneen näköisenä.  Jacob hymyili omahyväisenä vetäessään tyttöä itseensä kiinni.

”Mitä sinä teit?”  Renesmee kysyi huutaen Jacobilta. ”Jake?  Vastaa!”
Jared kiipesi rappuset ylös heidän luokseen.  Renesmee halasi häntä välittömästi. ”Olen kunnossa, Ness.  Minä ja Jacob vain keskustelimme ja tunteet hieman kuumenivat, joten minä kaaduin.”
Renesmee katsoi epäileväisenä vuorotellen kumpaakin poikaa. ”Sinä kaaduit?”
”Minä tönäisin häntä”, Jacob kiirehti sanomaan ennen kuin Jared ehti aukaisemaan suutaan. ”Anteeksi, Jared.  Toivottavasti olet kunnossa.”

He tuijottivat toisiaan tiiviisti ja nyökkäsivät huomaamattomasti.  Renesmee painautui Jacobin kylkeä vasten huokaisten.

”Jake, koitathan enää olla vahingoittamatta häntä?  Hän on ystäväni.”

Jacob painoi huulensa tytön huulille hetkeksi, ja Jared käänsi katseensa pois.  Pojan sisintä alkoi kalvaa pahasti, mustasukkaisuus kaivautui esiin sydämen synkimmistä kolkista ja sai hänet tuntemaan halua vetää Renesmee irti Jacobista.  Hän vilkaisi silmäkulmastaan rakastavaisia ja huomasi Jacobin vetäneen tytön kunnolla itseään vasten kuin tämä olisi halunnut näyttää hänelle jotain.

Joo, tajusin, susi!  Ness on sinun omaisuuttasi..

Renesmee vilkaisi Jaredia, ja tämä oli huomaavinaan pienen punan hänen poskillaan.  Jacob suukotti tytön otsaa ja poskea pari kertaa ennen kuin tämä vetäytyi hänestä irti ja suuntasi katseensa Jarediin.

”Voimmeko me puhua hetken, Red?”
Jared vilkaisi Jacobia, joka piti katseensa tytössä. ”Toki.”  Hänen äänensä oli hivenen kireä.

Renesmee suikkasi suukon Jacobin poskelle, tarttui Jaredia kädestä ja veti tämän kolmosrakennuksen ulko-oville.  He seisoivat siinä hetken aikaa hiljaa maata tuijotellen, kunnes Renesmee kietaisi kätensä Jaredin ympärille hellästi ja huokaisi.

”Oletko varmasti kunnossa?”
”Joo.”
”Red, kerro, mitä oikeasti tapahtui.  Hän ei tönäissyt sinua, eikö niin?”
Jared kohautti olkiaan. ”Samantekevää tönäisikö vai ei.  Olen yhä hengissä.”
Renesmee irrotti otteensa pojasta ja katsoi tätä huolestuneena. ”Olen pahoillani Jaken takia.  En ymmärrä, miksi hän-”
”Miksikö?  Hän on mustasukkainen ja väittää, että minä olen syyllinen siihen, että vastasit kieltävästi kosintaan.  Ness, mitä ihmettä sinä näet tuossa tyhmässä sudessa?”
”Red, rauhoitu!  Sinä et mitenkään ole syyl-”
”Sanopa se tuolle, sinun rakkaalle sudellesi!  Ness, mitä oikein näet hänessä?  Voisit saada jotain parempaakin kuin hänet!”

Jared oli nyt vihainen ja tunsi tarvetta huutaa.  Hän ei kuitenkaan olisi halunnut purkaa vihaansa Renesmeehen, mutta sanat vain juoksivat hänen suustaan, eikä hän kerinnyt ajatella, mitä sanoi.  Renesmee tuijotti häntä ihmeissään, hieman peläten.

”Red, me olemme sielunkumppaneita Jaken kanssa!  Hän leimautui minuun, kun synnyin.  Meidän ympärillämme on side, joka pitää meidät yhdessä”, Renesmee selitti koettaessaan tulkita Jaredin huvittuneisuuden ja vihan sekaista ilmettä. ”Mikä sin-”
”Leimautui?  Miksi en ole nähnyt leimaa, jossa lukee ’Jacob Blackin omaisuutta, älä koske’?   Hän tai-”

Renesmee tönäisi Jaredia ja hänen ilmeensä oli muuttunut myöskin vihaiseksi.  Hän ei ymmärtänyt, miksi Jared oli sellainen, puhui sillä tavalla.

”Mikä sinun on?  En ymmärrä sinua, Red!  Luulin, että ymmärtäisit, mutta sinä vain teetkin pilaa kaikesta, mitä sanon.  Luulin, että haluat olla ystäväni, muttet selvästikään halua!”

Renesmee tönäisi uudestaan poikaa ja lähti kävelemään rivakasti, loukattuna pois.  Jared kuitenkin tarttui häntä kädestä ja yritti estää hänen lähtönsä.

”Ness, anteeksi!  Ei ollut tarkoitus, olen vain vähän kireä, kosk-”
”Älä selitä!  Älä puhu minulle!  En halua kuulla enää mitään sinun suustasi!  Ja tiedoksi, vitsisi ovat erittäin huonoja!”

Renesmee riuhtaisi itsensä irti ja katsahti vielä Jarediin, joka näytti nyt murheelliselta, katuvalta.  Hän hymähti ja jätti pojan seisomaan yksinään kolmosrakennuksen ulko-ovien luo rientäessään takaisin Jacobin luokse.  Jared potkaisi maata ja alkoi kirota ääneen.   Mitä hän oli oikein tehnyt?  Suututtanut Renesmeen tyhmällä vitsailemisellaan ja sanoillaan.

”Jar, olisit vain pitänyt suusi kiinni!  Että olet tyhmä!”

Hän kuvitteli mielessään viikonlopun, heidän järvellä olonsa ja iski nyrkkinsä haaleankeltaisen rakennuksen seinään.  Hän ei olisi saanut pitää tyttöä sylissään!  Jos hän ei olisi tehnyt niin, hän olisi vieläkin väleissä Renesmeen kanssa.

”Ness, meidän on pakko puhua.”

Jared otti puhelimen esiin taskustaan ja haki muistista tytön numeron.  Puhelin tuuttasi muutaman kerran ennen kuin Renesmee, tai oikeastaan Jacob, vastasi.

”Ness, kuuntele!  Olen todel-”
”Pahoillasi?”  Jacobin ääni kysyi murahtaen.  Jared potkaisi maata uudestaan. ”Hän ei halua puhua sinulle.  En tiedä, mitä sanoit, mutta selvästi jotain loukkaavaa.  Älä enää soita hänelle!”

Puhelin alkoi tuutata nopeasti, Jacob oli pistänyt poikki.  Jared heitti puhelimensa maahan ja katsoi kuinka sen osat irtosivat toisistaan ja se poukkoili ympäri hiekkaista pihaa.  Hän halusi epätoivoisesti kelata aikaa taaksepäin kymmenen minuuttia, mutta se ei ollut mahdollista.  Katumus teki koloja hänen sydämeensä, eikä hän millään päässyt tunnetta pakoon.  Kaikki se lämpö ja ihanuus, jota hän oli tuntenut viikonloppuna, oli kadonnut. 

Ness, olen tyhmä.  Ole niin kiltti ja puhu minulle!

Poika keräsi puhelimensa, sen takakannen ja akun käteensä.  Hän kokosi puhelimen nopeasti kasaan, laittoi sen päälle ja näppäili Renesmeen numeron tällä kertaa ulkomuistista.  Puhelin tuuttasi kauemmin kuin äsken ennen kuin soittoon vastattiin.

”Etkö sinä ymmärtänyt, mitä Jake sanoi?” vihainen ääni kivahti. ”Jared, älä enää soita minulle!”


A/N: Voi, että  :-\  Poor Jared.. Nessie tais vähän loukkaantua leima vitsistä ja Jaredin äänensävystä ja sen käyttäytymisestä.. Hmm, luin luvun pari kertaa lävitse, jokin jäi häiritsemään minua, mutten keksi mikä.  Joten, risuja, ruusuja?

Piipe

  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #65 : 30.07.2009 02:06:00 »
Oli järjettömän hyvä luku - taas kerran. Sun tarinan Rosalie on kyllä niin mahtava :D Niin ja iki-ihana Jake <3 Melkeen jo toivois, että Renesmee jättäis Jaken - täällä olis yks lohduttaja pahat mielessä ;D Mutta ei Jakea saa jättää - kuitenkaan. Kiitos sulle, et laitoit mustis- Jaken kehään, piristi kummasti iltaa. =)

Ööh, se rakentava palaute ? Ei multa tämän ficin kanssa onnistu, sori =/.
Stray Kids! 😍

SabSab

  • Team Cullen<3
  • ***
  • Viestejä: 148
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #66 : 30.07.2009 11:04:36 »
Huu, se oli oikein oiva idea :D
---
Jee, jatkoa tuli taas<3
Ääää, Rose ehti melkee antaa opetuksen sille käärmeelle :'<
Hemmetin koira... Hirtee seki :D
Jared-parka, toivotaa et Ness leppyy pian :)
Mutjoo, oli hyvä osa :)
Jatkoa? ;)
Cullenismi<3

Jikke

  • ***
  • Viestejä: 16
  • Cullen addikti
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #67 : 30.07.2009 11:15:58 »
Mahtava luku. :D En yleensä usko väkivaltaan, mutta nyt haluaisin, että Rosalie ja Bella repisivät Rebecan kappaleiksi ja polttaisivat roviolla. voi, että minä inhoan Rebeccaa. Pitäisin siitä, että Nessie antaisi Jaredille anteeksi ja dumppais Jacobin hevon helvettiin... >:( Toivosin lisää draamaa, vaikka sitä onkin jo paljon, nimittäin rakastan draamaa. Luultavasti kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani, mutta ei voi mitään. ;)
Tuhisija olet mahtava kirjoittaja! Kiitän, että saamme aina näin nopeasti jatkoa tähän mahtavaan ficciin! ;D
Jatkoa odotellessa...


                                                                                     Jikke
Cullen's are only way to get vampire...

Embry

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #68 : 30.07.2009 16:52:14 »
Kiitoskiitoskiitos, Rosalie ja Rebecca vauhdissa!  ;D Rebeccan loukkaukset Rosalielle olivat loistavia, nauroin vedet silmissä, vaikka "Rosalien puolella" olenkin.

Yksi  asia jäi vaivaamaan, en tiedä johtuuko se minusta vai mitä, mutta Edwardin ja Bellan välit ovat hieman epäselvät, tälle toivoisin hieman oikaisua.

Mutta vaivatkoon tuollaiset pikkuseikat rauhassa.. Loistava luku jälleen kerran.. Onnittelut  ;)

..Jatkoa odotellessa  :D


kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #69 : 30.07.2009 17:51:14 »
Hohohoo!! Kiva tää luku. Mut voi JUMALAUTA sen Rebecan kaa! Menee nyt Rosalieta tönii. Rosen olis nyt pitäny repii se punanen pää juurineen pois:D

Lainaus
”Oletpa sinä oikea äkäpussi.  Menisit vihanhallinta kurssille.”
Ja tällä hetkellä munkin täytyis mennä tollasseelle kurssille... Niin, siis en todellakaan oo Nessie/Jared -ihmisiä :D
Mutta en kyllä tykkää Jakestakaan. Mut silti Nessie ja Jake kuuluu yhteen.
Aika ristiriitasta. Mut kuitenki :D
Jatkoa?
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Sini(tiainen)

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #70 : 30.07.2009 19:08:18 »
Jess, Renesmee suuttu Jaredille! Kärsi Jared, kärsi!!! Muahahaa!!! ;D
Jared vois hypätä rovioon ja ottaa Rebeccan mukaansa! Jacob ja Nessie kuuluu yhteen!
Hitto kun noi tyypit ei anna noiden tyyppien tapella tuolla vaan menee väliin koko ajan. :(
Mutta hyvä kun Jacob MELKEIN anto Jaredille turpaansa. (sori, tiedän että toistelen tota koko ajan :-[)

Cabro

  • ***
  • Viestejä: 22
  • < bellatrix >
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #71 : 30.07.2009 21:32:15 »
ihana luku jälleen kerran!
mut nyt on semmone juttu et oikeestii jared ja nessie yhteen ...pliiis? :)
en kestä jacobiaaaa!!!!
BUT THIS IS HIENO LUKU
ai enkku kusee..?
I Killed Sirius Black .

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #72 : 30.07.2009 22:10:05 »
Yksi uusi luku tullut reissuni aikana, jes! :)

Edelleenkin tuo Rosalie on mahtava luonteeltaan. Ihana ihminen tässä sinun ficissäsi. Jacob taas rupeaa ärsyttämään yhä enemmän, jos se nyt vielä on mahdollista. Hänen luonteensa vain on niin kauhea. Omistava. Itsekäs. Äkkipikainen. Arvaamaton. Susimainen. Renesmee on tyhmä kun tuollaisesta tykkää. Ja Rebecca saisi pian tajuta, mitä haluaa. Vaikka se pilaisikin ficin. Tähän sopii juuri tuollainen Rakastan Edwardia. Ei, vaan Dominicia. Edward. Dominic. Edward. Dominic -jahkailu. :D

Kiitos.
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

empö

  • ***
  • Viestejä: 29
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 11 - 30.7.
« Vastaus #73 : 31.07.2009 10:26:16 »
eikä ! ei renesmee saa suuttuu jaredille ! muuten oli hyvä :D
how can i miss you?

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08.
« Vastaus #74 : 01.08.2009 20:33:47 »
Piipe, kiitos :)  Täältähän löytyy siis lohduttajat sekä Nicille, että Jakelle ;D

SabSab, kiitos :)  Jos toteutan sen idean one-shot spin-offina (mut toki silleen siis, ettei se tuu liittyy tämän juoneen, hih) :D  Kyllä se varmaan leppyy.

Jikke, kiitos :)  Draama on hyvää, mieki tykkään.  Olisivathan ne Ness ja Jared oiva pari.. mut katsotaan pääsevätkö he sopuun.

Purriainen, kiitos :)  Jaredilla oli pinna kireällä Jaken takia :/  Juu, mä rullaan Jaken ilomielin portaat alas :D  Kyllä, Zia on aikamoinen :D

Embry, kiitos :)  Edi ja Bella ovat hyvissä väleissä.  Ymmärrän kyllä, että se ei näy tästä ficistä oikein kunnolla, koska itekki huomasin, että tässä on ollut aikas vähän Ed/Bellaa (jota koitan vähän lisätä).

katriqqq, kiitos :)  Haha, jotkin asiat ovat ristiriitaisia :D  Emmett kyllä pitää huolen, ettei Becky pääse toiste tönimään Rosieta (tai no Rosie varmaan kyllä haluaisi ite pitää asiasta huolen..)

Sini(tiainen), kiitos :)  Okei, ja täällä toivotaan Jaredin ottavan Rebeccan mukaan kaivoon ;D  Mm, itse asiassa Jake.. hmm.. no kannattaa lukea tästä luvusta.  Juu, no eihän ne koulussa nyt voi alkaa tapella.  Seinäthän siinä vaan rikkoontuis :)

Cabro, kiitos :)  Katsotaan, josko Ness/Jared toteutuis.  Mulla on kyllä paljon suunnitelmia koko Jared/Nessie/Jacob jutulle.

Amanecer, kiitos :)  Niin no eihän Ness voi mitään, että Jake leimautui siihen (joten syyttäkäämme Jakea :D).  Mut ehkä Red saa sen tajuamaan, että jotain parempaakin olisi tarjolla ;)

empö, kiitos :)


Ei oikeen löytyny sanoja vastauksiin, mutta tässä tulis nyt taas jatkoa, var så god:

Luku 12 - Vastaajaviestejä


”Ness, vastaa, ole niin kiltti!  En ihan oikeasti halunnut loukata sinua mitenkään, mutta niin taisin tosiaan tehdä.  Olen pahoillani kaikesta, mitä sanoin.  Olen myös pahoillani siitä, että purin vihaani sinuun.  Ness, vastaa niin jutellaan tai soita minulle takaisin heti, kun kuulet tämän, jooko?”

Renesmee pudisti päätään ja laski puhelimensa viereensä nurmikolle.  Aurinko paistoi pilvien takaa, ja tuuli helli lempeästi tytön kasvoja, jotka kimaltelivat kuin tuhannet pienet timantit.  Ulkoapäin tyttö tosiaan näytti hurmaavalta, mutta sisältä hän ei sitä ollut juuri nyt.  Hän tunsi itsensä pettyneeksi, loukatuksi.  Miksi pojan oli pitänyt vitsailla, haukkua Jacobia ja puhua niin kireästi?

Jake varmasti ärsytti häntä ja teki jotain pahempaa kuin tönäisi, vaikkei kumpikaan myöntänyt sitä.  En ymmärrä!  Miksi Jaken piti mennä käymään Redin kimppuun?  Ja miksi Red sanoi sellaista?

Renesmeen puhelin oli soinut yhtenään eilisestä iltapäivästä lähtien, mutta hän ei ollut vastannut siihen laisinkaan.  Jared oli soittanut ja jättänyt monia vastaajaviestejä, mutta tyttö oli vain kuunnellut ne, ei soittanut takaisin.
Puhelin alkoi taas soida ja Renesmee huokaisi syvään.  Miksei Jared voinut jättää häntä rauhaan, kuten hän oli pyytänyt?

”Jared tässä taas.  Missä oikein olet, Ness?   Olen huolissani sinusta, koska et vastaa etkä ilmoita itsestäsi mitään.  Oletko kunnossa?  Haluan kuulla äänesi, okei?  Haluan kuulla, että olet kunnossa, joten ole kiltti ja vastaa.  Ness, et tiedä, mitä merkitset minulle.  Olet paras ystäväni, vaikka olemmekin tunteneet vain jonkin aikaa, kuukauden, vähän yli?  Ole niin kiltti ja soita.  Kaipaan sinua... ja ääntäsi.”

Pieni hymy kohosi tytön kasvoille.  Jared kuulosti suloiselta yrittäessään taivuttaa häntä puhumaan kanssaan, mutta hän ei halunnut puhua tälle, ei vielä.

”Ness, lähetä edes tekstiviesti!  Lähetä vaikka tyhjä viesti, mitä tahansa, kunhan saan jonkin merkin siitä, että olet elossa.  Muuten, näin äsken vilauksen punaruskeaturkkisesta sudesta.  Se taisi olla Jacob, eikö?”

Renesmee tarttui vastentahtoisesti puhelimeensa ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä.  Hän kirjoitti lyhyen viestin, jossa hän ilmoitti olevansa hengissä ja kertoi, että susi tosiaan taisi olla Jacob.  Lähetettyään viestin Renesmee kellahti makaamaan nurmelle kännykkä vasemmassa kädessään.  Jared soittaisi hänelle kohta taas tai lähettäisi tekstiviestin.  Hän oli siitä hyvin varma.

***

Jared istui hermostuneena huoneensa lattialla ja tuijotti puhelinta, jota piteli käsissään.  Soittaisiko Renesmee vai lähettäisikö tämä tekstiviestin?  Ehkä tämä ei tekisi kumpaakaan, se oli kaikista varmin vaihtoehto.

Vastaa, Ness.

Puhelin alkoi väristä ja piipittää ja Jared oli heittää sen ilmaan silkasta ilosta.  Hän avasi nopeasti tekstiviestin, joka tosiaan oli tullut Renesmeeltä.

’Olen kunnossa.  Susi todennäköisesti oli Jacob.’

Jared hymyili surkeaa hymyä ja luki viestin uudestaan.  Se oli lyhyt, mutta silti Renesmeeltä ja se tässä oli kaikista parhainta.  Tyttö ei ollut vastannut hänen moniin kymmeniin soittoihinsa, mutta tekstiviestin tämä sentään vihdoin ja viimein lähetti.  Jared oli onnessaan, ehkäpä Renesmee ei enää jaksanut olla kovin vihainen hänelle.
Puhelin alkoi tuutata, poika soitti tytölle jo ties kuinka monennetta kertaa.  Mutta kukaan ei vastannut, ei vieläkään.  Jared huokaisi ja jätti taas uuden vastaajaviestin.

”Jared täällä.  Kiitos viestistä, olen todella iloinen, että lähetit sen.  Ness, puhuisit minulle.  Haluan selittää.  Voisin toki tehdä sen tässä vastaajaviestissä, mutta haluan mieluiten puhua kanssasi kasvotusten.  Odotan soittoasi.”

P.S. Tykkään sinusta, Jared lisäsi ajatuksissaan sulkiessaan puhelun.  Hän nojautui vasten ruskeaa nojatuolia ja mietiskeli viikonloppua.  Renesmee oli ollut hänen sylissään, piirrellyt hänen kaulaansa kuvioita sormellaan ja näyttänyt hänelle lisää ulkomaita.  Jared oli vaipumassa syvälle ajatuksiinsa, kun hänen puhelimensa alkoi soida.  Näytöllä vilkkui Renesmeen nimi.

”Ness?”  Kukaan ei sanonut mitään, kuului vain syvä huokaus. ”Ness, oletko se sinä?”
”Mm.”
”Hei, kiitos, että soitit.  Voimmeko me jutella?”
”Ei.”
Jared lysähti kasaan. ”Miksi sitten soitit?”
”Halusit kuulla ääneni”, Renesmee vastasi nopeasti kuulostaen etäiseltä. ”Lopetan nyt.  Heippa, Jared.”
”Ness, odota!  Ne-”

Mutta puhelimesta kuului pelkkää tuuttausta.  Jared tunsi kuitenkin pientä lämpöä sisällään, Renesmee oli soittanut hänelle!  Ehkä tyttö tosiaankin alkaisi heltyä, ja pian he voisivat puhua asioista kasvokkain.

Kiitos, Ness.

***

Renesmee puristi puhelintaan ja tuijotti kaukaisuuteen.   Hän oli juuri pistänyt puhelun Jaredin kanssa poikki ja tunsi outoa nipistelyä vatsassaan.  Miksi hänen oli pitänyt soittaa ja puhua tälle?  Renesmee kohautti olkiaan itsekseen ja päästi puhelimesta irti.  Jos Jared vielä soittaisi, hän sulkisi sen.

Ehkä käyttäydyn itse typerästi.  Suutuin mokomista typeristä vitseistä Redille, vaikka minun pitäisi olla vihainen Jakelle, koska tämä taatusti höykytti hieman häntä.  

”Nessie, mikä sinulla on?”
Renesmee nousi istumaan ja näki äitinsä seisovan vieressään pientä huolta ilmeessään. ”Ei mikään.”
”Sinua vaivaa jokin. Et ole vastannut puhelimeesi laisinkaan eilisestä lähtien.  Miksi?  Onko Jake tehnyt jotain?”
”Kait.”
”Mitä?”
Renesmee kohautti olkiaan ja Bella istahti hänen viereensä. ”Hän kai otti yhteen Jaredin kanssa.”
”Ja olet vihainen Jakelle?”  Renesmee pudisti päätään epävarmana. ”Jaredille?”
”Äiti, Red sanoi kaikkea eilen.  Hän vitsaili, puhui minulle ikävään sävyyn ja tuntui vihaiselta.”
Bella kietaisi kätensä tyttärensä hartioille. ”Sinun pitäisi puhua hänelle, Nessie.  Samoin Jakelle ja kysyä, mitä oikein tapahtui.”

Renesmee koukisti polvensa ja painoi päänsä niitä vasten.  Hän kyllä puhuisi Jaredin kanssa jossain vaiheessa, muttei vielä.  Jacobin kanssa hän voisi jutella illalla, mutta varovaisesti.  Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, eikä hän halunnut turhaan syyttää ketään mistään.

”Hyvä on, äiti.  Minä puhun heille, mutta vain, jos sinä lupaat puhua eräälle henkilölle myös.”
Bella kohotti toista kulmaansa. ”Kenelle?”
Renesmee katsoi äitiään silmiin. ”Rebeccalle.”

***

Rebecca tuijotti ikkunasta ulos vaaleasävyisessä olohuoneessa Dominicin seisoessa hänen selkänsä takana selittäen asioita.  He olivat jutelleet kauan heidän suhteestaan ja Edwardista, ja Rebecca ymmärsi nyt hieman paremmin, miksi Dominic kohteli häntä niin kuin kohteli.  Tämä ei tosiaankaan halunnut menettää häntä.

”En halua, että jätät minut”, Dominic kuiskasi hiljaa laskiessaan kätensä Rebeccan olkapäille. ”Toivon, että voisimme elää niin kuin ennen.”
”Mutta me emme voi”, tämä totesi kääntyessään ympäri poikaan päin. ”Nic, emme ehkä koskaan voi palata elämään sellaista elämää, kuten ennen.”
Dominic kurtisti kulmiaan. ”Ikinä?  Älä puhu typeriä, Rebecca!  Kyllä me voimme vielä elää niin kuin ennenkin.  Itse asiassa voisimme lähteä nyt jonnekin kauas aivan kahdestaan ja aloittaa alusta.  Mitäs sanot?”  Hän siveli Rebeccan poskea kädellään, kun tämän ilme muuttui torjuvaksi. ”Sinä et taida haluta sitä?”
”En niin.”
”Edwardinko takia?”

Rebecca tuhahti.  Eihän kaikki nyt Edwardista voinut johtua, vaikka Dominic niin luuli.  Edward oli vain yksi pieni tekijä niistä monista syistä, joiden takia Rebecca ei halunnut lähteä täältä pois.

Niin, Edwardin takia, Becky.  Ja Jaredin tietenkin, mutta Edward on se isoin syy jäädä tänne.

”Rebecca, haluan, että vastaat yhteen kysymykseen täysin rehellisesti.  Kuunteletko sinä?”
Tyttö katsoi Dominicia silmiin ja nyökkäsi. ”Kysy, minä vastaan.”
”Rakastatko sinä minua?”

Ääni Rebeccan päässä alkoi nauraa pilkallisesti, ja tytön ilme muuttui epätietoiseksi.  Hän ei voisi vastata tähän kysymykseen, ei niin mitenkään.  Miten hän selittäisi Dominicille, että välitti tästä kyllä paljon, mutta ei ollut varma, rakastiko yhtä paljon kuin aiemmin?  Häntä alkoi ahdistaa, pala nousi kurkkuun, eikä hän pystynyt katsomaan poikaa.

”Et rakasta minua?”
”Nic, tiedät kyllä, että välitän ja pidän sinusta erittäin paljon, mut-”
”Sinä et enää rakasta minua?”
Rebecca huokaisi. ”Kuuntele!  Olet väärässä, minä rakastan sinua, mutta en tunne enää samalla tavalla kuin ennen.  Sinun kosketuksesi tuntuu erilaiselta kuin ennen.”
”Eli et enää rakasta minua yhtä paljon kuin ennen?  Johtuuko se siitä, että olet alkanut taas rakastaa Edwardia?  Oletko kyllästynyt minuun?”  Dominic kyseli kuulostaen lievästi pettyneeltä ja surulliselta.
”Minä en rakasta Edwardia!”  Valehtelija. ”Tunnen kyllä häntä kohtaan jotain, mutta sinua kohtaan tunnen enemmän, Nic. Ymmärrätkö?”
Dominic pudisti päätään. ”Enpä taida.  Rebecca, katso minua silmiin ja sano se.  Sano, että rakastat minua.”

Pojan kädet valahtivat pois tytön olkapäiltä tämän nostaessa katseensa hänen ruskeisiin silmiinsä.  He katsoivat toisiaan surullisina, poika odottaen sanoja, jotka tyttö kohta sanoisi, mutta huone täyttyikin hiljaisuudesta, ei rakkaudesta tai kauniista sanoista.  Dominic pudisti päätään ja tunsi olonsa kurjaksi.

”Asia on nyt siis selvä.  Et rakasta minua.”
Rebecca riiputti päätään. ”Minä… Nic, vannon, että tunnen sinua kohtaan hyvin paljon, mutten vain pysty sanomaan sitä!”
”Niin kai sitten.”

Dominic kääntyi ympäri ja istahti vaalealle sohvalle.  Rebeccaa alkoi suututtaa.  Miksi Dominicin piti toisinaan olla niin vaikea?  Totta kai hän tajusi tämän olevan mustasukkainen Edwardin takia, mutta miksei tämä voinut uskoa häntä?  Eikö poika luottanutkaan häneen, vaikka tämä oli niin sanonut?

”Sinä valehtelit, Nic”, Rebecca totesi kylmästi lähestyessään sohvaa. ”Sinä et usko minua, et luota minuun!”
”Ja sinä luulet aina olevasi oikeassa.  Rebecca, herää jo!  Luovu Edwardista, hän ei ikinä jätä Bellaa ja ota sinua.  Äläkä väitä mitään sellaista, mistä et ole täysin varma”, Dominic mutisi.  Hän tuijotti vaaleapuista sohvapöytää edessään.
”Äläkä sinä luule, että voit määräillä toisia tuosta noin vain!  Hitto, olet niin ärsyttävä toisinaan!  Voisit huomioida toistenkin tunteita joskus!”
Dominic hypähti pystyyn ja tarrasi Rebeccaa tämän paidan rinnuksesta.  Tämä yllättyi ja hätkähti.  Ei Dominic tätä kohtaan koskaan ollut tuollainen. ”Sinä se tässä voisit huomioida toisten tunteita!  Toiset kärsivät sinun takiasi, etkä sinä tunnu välittävän yhtään.  Bellalla on varmasti karmea olo, kun hän miettii, mitä aiot tehdä seuraavaksi.”

Poika veti tytön lähelleen, suudelmaan, ja päästi tämän sitten irti.  Rebecca ei tiennyt, mitä olisi ajatellut.  Ensiksi Dominic tarttuu hänestä kiinni ja vaikuttaa vihaiselta, sitten tämä puhuu vihaisesti ja lopuksi suutelee häntä!

Poika on sekaisin, Becky.  Voi raukkaa.

”En ymmärrä sinua vieläkään, Nic!”
”En minäkään sinua.”

Rebecca pudisti päätään ja käveli pojan ohitse tönäisten tätä.  Hän marssi eteiseen ja pamautti oven lähtiessään kiinni niin lujaa, että melkein koko talossa kaikui.  Dominic istahti takaisin sohvalle typerä virne kasvoillaan, hänkään ei enää tuntunut ymmärtävän itseään.  Miksi hän oli vihaisten sanojen päätteeksi suudellut Rebeccaa?

”Taisi käydä huonosti.”  Lucrezia seisoi olohuoneen ovella ja sipsutteli sohvan luokse yllään vain lyhyt, musta hame, joka paljasti naisen upeat, pitkät sääret.  Ylävartaloa peittivät vain mustat, pitsiset rintaliivit.  Dominic ei kiinnittänyt huomiota naiseen millään tavalla. ”Oletteko jo eronneet?”
”Emme.”
Lucrezia istahti pojan viereen ja alkoi hipelöidä tämän hiuksia. ”Mutta ette taida kuitenkaan olla ihan parhaimmissa väleissä, ettehän?”
”Zia”, Dominic huokaisi, ”anna jo olla!  Kerron kyllä, jos kaipaan sinua tai seuraasi!”

Hän nousi ylös ja lähti vikkelästi yläkertaan, omaan huoneeseensa.  Siellä hän kiiruhti lipaston luokse, otti kuvan Rebeccasta käsiinsä ja tuijotti sitä surullisin silmin.  Hän ei ehtinyt ajatella mitään ennen kuin jo silppusi kuvaa pieniksi palasiksi.  Palat leijailivat hitaasti mustavalkoiselle matolle, jota Dominic tuijotti vielä yksi pieni pala kuvasta käsissään.  Hän pudisti päätään ja kaivoi lipaston ylimmästä laatikosta esiin teippirullan ja alkoi keräillä silputun kuvan palasia matolta talteen.

Hetken mielijohde vain, mitä kadun tietysti heti perään.  Enkö tosiaan osaa päästää tästä tytöstä irti? Dominic katsoi palasia kädessään.  Enpä tietenkään.

***

Bella tuijotti kärsimättömänä kemian luokan valkoista ovea nojatessaan sen vastakkaista seinää vasten.  Hän odotti erästä henkilöä, jolle puhuisi pikaisesti ennen seuraavaa tuntia.  Hän ei ollut itse päättänyt puhua kyseiselle henkilölle, Renesmee oli ehdottanut sitä, ja hän oli lupautunut puhumaan henkilölle, jos Renesmee puhuisi ja selvittäisi asiat Jacobin ja Jaredin kanssa.

Pääsisivät jo.

Juuri silloin kello pirahti soimaan ja luokan ovi aukesi.  Oppilaita tulvi ulos tasaista vauhtia, joten Bellan oli helppo löytää etsimänsä henkilö.  Rebecca asteli luokasta ulos viimeisimpien joukossa lattiaa tuijottaen.

”Rebecca!”
Punahiuksinen tyttö kohotti katseensa ja näytti yllättyneeltä. ”Bella?”  Hän käveli ruskeahiuksisen tytön luo ja kallisti päätään.
”Haluan puhua kanssasi”, Bella sanoi lyhyesti.
”Niin minäkin sinun kanssasi.  Olen pah-”
”Älä sano noin, koska et tarkoita sitä, vai mitä?  Kuule, en tiedä tarkalleen, mitä tunnet Edwardia kohtaan, mutta sanon vain, etten haluaisi rikkoa välejämme uudestaan hänen takiaan.  Kun palasit, olin aluksi epäluuloinen, mutta sitten ajattelin, että voisimme olla ystäviä.”
”Mutta minä petin teidät kaikki uudestaan, ja sitten ajattelit, että tulemme olemaan ikuisesti vihamiehiä, niinkö?”

Bella ei nyökännyt eikä pudistanut päätään.  Hän katsoi Rebeccan edelleen hämmentyneitä kasvoja arvioivasti, miettien, mitä sanoisi seuraavaksi.  Rebecca taasen kiisteli itsensä kanssa siitä, tulisiko hänen vain lähteä seuraavalle tunnille eikä jäädä kuuntelemaan, mitä Bellalla oli sanottavanaan.

”Sinun kannattaisi ihan oikeasti miettiä, mikä on parhaaksi kaikille.  Olet varmasti pilannut suhteesi Dominicin kanssa jo?”
Rebecca kohautti olkiaan. ”Miten sen nyt sanoisi?”  Bella näytti uteliaalta. ”Nic ei halua menettää minua, hän yrittää auttaa.  Tosin, en ymmärrä häntä kovinkaan paljon.”  Rebecca naurahti kolkosti ja pudisteli päätään. ”Kaikki muut ovat minulle vihaisia ja haluavat tappaa minut, mutta hän suojelee minua, on hellä minua kohtaa eikä edes huuda.”
”Etkö ole iloinen, kun hän vieläkin jaksaa välittää sinusta?  Sinuna minä ainakin olisin iloinen ja unohtaisin koko Edwardin.  Mikset tekisi niin?”
”Se ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa, Bella!”

Ei hän pysty ymmärtämään.  Hän on aina rakastanut vain Edwardia, joten miten hän muka ymmärtäisi?

Becky, nyt kyllä unohdit jotain.  Edwardhan kertoi Jacobista, muistatko?

Sitä ei lasketa!


Rebecca vilkaisi oikealle ja näki Edwardin lähestyvän heitä pieni hymy kasvoillaan.  Tämä tietenkin katsoi vain Bellaa, eikä ollut näkevinäänkään häntä.  Rebecca tunsi pientä vaivaantuneisuutta ja käänsi katseensa lattiaan.  Ääni hänen päässään oli alkanut ilakoida liiankin innokkaasti ja ehdotteli, mitä hän voisi tehdä.

Ota häntä kädestä ja vedä hänet kemian luokkaan.  Lukitse ovi ja jätä Bella rauhassa hakkaamaan luokan ovea.  Becky, tee niin!

En!  Voisitko nyt olla edes hetken hiljaa?  Minua ahdistaa ilman sinuakin!

Hmph, pelkuri.


”Edward”, Bella sanoi hiljaa pojan tarttuessa häntä vyötäröstä ja painaessa huulensa hänen hiuksiinsa.
”Ihmettelin, missä olit, kun et ollutkaan odottamassa minua espanjan luokan luona”, Edward mutisi vilkaistessaan edelleen lattiaa tuijottelevaa Rebeccaa. ”Hei.”
Punatukkainen tyttö nosti päätään ja koetti hymyillä. ”Hei.”  Häntä alkoi ahdistaa entistä enemmän nähdessään pojan kädet tiukasti Bellan vyötärön ympärillä. ”Bella, jos sinulla ei ollut muuta, taidan jättää teidät nyt kahdestaan.”

Edward tarttui Rebeccaa ranteesta tämän liikahtaessa.  Heidän katseensa kohtasivat, ja Rebecca halusi hetkellisesti vetää pojan lähelleen suudellakseen tätä.  Mutta hän sulki silmänsä ja tunsi käden katoavan ranteeltaan.

”Mitä?” hän kysäisi.
”Bella ei tainnut vielä lopettaa.”
Rebecca avasi silmänsä ja katsoi Bellaa, joka oli painautunut Edwardin kylkeä vasten. ”Niin?”
”Tee niin kuin sanoin, jooko?  Älä pistä suhdettasi Dominiciin palasiksi.  Kohta hän ei enää suojele sinua, jos Rose vielä käy kimppuusi.  Emmekä mekään enää välttämättä jaksa tulla väliinne.”
”En lupaa mitään.”  Rebecca siirsi katseensa Edwardiin, mutta tämä suukotti Bellan hiuksia, ja sai hänet tuntemaan syvää haikeutta ja halua rutistaa tätä.  Hän kohotti kättään hieman, mutta laski sen huomatessaan Bellan tuijottavan häntä tiiviisti. ”Nähdään myöhemmin.”
”Pidä näppisi erossa minun Edwardistani!”  Bella huusi Rebeccan perään, kun tämä suorastaan juoksi pois heidän luotaan. ”En vastaa seurauksista, jos enää ikinä kosket häneen, tuliko selväksi?”
”Ei hän sitä ymmärrä”, Edward kuiskasi painaessaan huulensa Bellan poskelle. ”Hän tulee vielä yrittämään vaikka mitä, uskon niin.”
Bella huokaisi ja kääntyi katsomaan poikaa kasvoihin. ”Ethän anna hänen tehdä mitään?”
”En tietenkään.”

Edward painoi huulensa Bellan huulille, ja tämä kietaisi kätensä hänen kaulalleen.  Tämä luotti Edwardiin ja uskoi, ettei hän antaisi mitään pahaa tapahtua.  Mutta jos jotain tapahtuisikin, Edward ei pääsisi vähällä, eikä Rebeccakaan, se oli varmaa.

”Nessie ei ole jutellut Jaredille laisinkaan tänään”, Edward kertoi ihmettelevään sävyyn. ”Miksi?”
”Lue hänen ajatuksistaan”, Bella kehotti.
”Hän ei ole ajatellut mitään Jarediin liittyvää.  Eikä kyllä Jacobiinkaan.  Mitä on tapahtunut?”
Bella huokaisi. ”Jake ja Jared kai tappelivat pari päivää sitten, ja Jared loukkasi jotenkin Nessietä.  En oikein itsekään tiedä, mistä on kyse, mutta Nessie lupasi puhua Jaredille ja Jakelle, jos minä puhun Rebeccalle.”
”Luuletko, että hän pitää lupauksensa?”
”Ehkä ei, mutta antaa hänen tehdä asiat omalla painollaan.”

Edward nyökkäsi ja lähti kävelemään Bellan kanssa kohti ruokalaa. ”Jared välittää Nessiestä hyvin paljon.”
”Mm.”
”Enemmän kuin Nessie kuvitteleekaan.”
Bella pysähtyi ja kääntyi katsomaan Edwardia. ”Mitä tarkoitat?”  Tämä hymyili salaperäisesti, muttei sanonut sanaakaan. ”Kerro!  Et kai vain yritä sanoa, että hän tykkää meidän Nessiestä?”

Edward vei huulensa Bellan korvan juureen ja kuiskasi: ”Sinäpä sen sanoit.”

***

Renesmee käveli Katien, Lizin ja Susanin perässä ruokalaan päätään roikottaen.  Hän katseli mustien tennareidensa kärkiä ja koetti ajatella kaikkea muuta kuin Jaredia tai Jacobia.  Puhelin oli soinut koko eilisen illan, molemmat pojat olivat yrittäneet tavoittaa häntä vuorotellen.  Lopulta hän oli vastannut Jacobin puheluun ja suostunut tapaamaan tämän La Pushissa, mutta se tapaaminen ei ollut mennyt hyvin.

”Nessie.”

Jacob veti tytön lämpimään halaukseensa, mutta tämä ei vastannut siihen.  Hän katsoi tytön hymyttömiä kasvoja ja koetti piristää tätä suudelmilla, mutta tämä ei vastannut niihinkään.

”Oletko vieläkin surullinen Jaredin takia?”
”Jake, kerro, mitä oikeasti tapahtui”, Renesmee pyysi tarttuessaan Jacobia kädestä.  He lähtivät kävelemään hiekkatietä pitkin kohti First Beachia. ”Sinä teit jotain muutakin tönäisyn lisäksi, etkö tehnytkin?”
”Sanoiko hän niin?”  Jacob kysyi kietaistessaan kätensä tytön harteille.
”En ole puhunut hänen kanssaan”, tämä vastasi hiljaa ja painoi päänsä susipojan kylkeä vasten. ”Mitä tapahtui, Jake?  Kerro kaikki, jooko?”
Jacob alkoi silittää tytön hiuksia. ”Ei ole mitään kerrottavaa, Nessie.”

He jatkoivat kävelyä hiljaisina kohti rantaa.  Renesmee pohti, miten saisi Jacobin kertomaan hänelle totuuden eilisestä.  Hän oli täysin varma, ettei kaikki ollut jäänyt pelkkään tönäisyyn, jotain muutakin oli varmasti tapahtunut.  Hän halusi myös tietää, miksi Jacob oli riidellyt Jaredin kanssa.

”Jake, kertoisit nyt”, Renesmee pyysi uudestaan heidän saapuessaan rannalle.   He kävelivät rantakivikolle ja istahtivat kalliolle vierekkäin.
”Me juttelimme, ja minä tönäisin häntä, koska hän vitsaili tarpeettomasti, okei?”
Renesmee pudisti päätään. ”Miksi edes juttelit hänen kanssaan?  Red sanoi, että olet mustasukkainen, mutta miksi muka olisit?”
”En tiedä.  Kysy sitä häneltä, kun hän tuntuu tietävän kaiken”, Jacob mutisi.

Renesmee huokaisi ja painoi pojan kalliolle makaamaan.  Hän kävi tämän päälle ja suuteli tätä hellästi upottaen sormensa tämän hiuksiin.  Jacob tarttui tytöstä lujasti kiinni ja kiepautti tämän kalliolle varovaisesti käyden vuorostaan tämän päälle.  Hän hiveli huulillaan tytön kaulaa, kun tämä leikitteli edelleen hänen hiuksillaan.

”Haluan kuulla, Jake”, Renesmee kuiskasi Jacobin avatessa hänen vaalean takkinsa vetoketjua.
”Mitä?” tämä kysyi hieman turhautuneena.
”Miksi te riitelitte?  Mitä ihan oikeasti tapahtui?”
Jacob katsoi tyttöä silmiin. ”Jos kerron, lupaatko ettet enää tällä viikolla pyydä minulta mitään?”
”Hmm, hyvä on, mutta vain, jos puhut totta.”

Renesmee suikkasi suukon Jacobin huulille ja katsoi tätä anovasti.  Tämä nyökkäsi näyttäen hivenen huolestuneelta.  Jacob pelkäsi Renesmeen suuttuvan hänelle.

”Minä näin teidät viikonloppuna jollain järvellä.  Näin Jaredin pitelevän sinua sylissään ja minusta alkoi tuntua pahalta.  Halusin hypätä pensaasta teidän luoksenne ja repiä pojan irti sinusta, mutten tehnyt niin.  Päätin jutella hänen kanssaan ja sanoa, ettei hän saisi enää pidellä sinua sylissään.”
”Olit siis mustasukkainen?”  Renesmee tuumi virne kasvoillaan. ”Jake, minä ja Red olemme vain ystäviä.  Tai ainakin olimme…”
”Uskon sinua, Nessie, mutta saanko nyt jatkaa?”  Renesmee nyökkäsi. ”No, minä sitten ajattelin tulla hakemaan sinua koulusta ja aivan sattumalta Jared tulikin yksin niitä portaita alas.  Pysäytin hänet, ja me aloimme jutella.  Ärsyynnyin häneen ja painoin tyypin seinää vasten.”  Virne Renesmeen kasvoilta katosi.  Hän katsoi moittivasti poikaa yläpuolellaan, muttei keskeyttänyt. ”Juttelimme lisää, päästin hänet irti ja suutuin oikein kunnolla, joten löin häntä niin lujaa, että hän horjahti ja pyöri portaat alas.  Ihm-”

”Sinä löit häntä?”  Renesmee huudahti työntäessään Jacobin pois päältään.  Hän ponnahti pystyyn vihaisen näköisenä. ”Löit?  Jake-”
”Hän ärsytti minua”, Jacob sanoi puolustelevasti, mutta Renesmee vain tuhahti ja lähti kävelemään kohti rantahietikkoa poika perässään. ”Nessie, en tajunnut, että hän horjahtaisi ja pyörisi portaat alas.  Luulin, että vampyyreilla on hyvä tasapaino, mutta Jared taitaa olla poikkeus.”
Renesmee pysähtyi ja kääntyi ympäri. ”Tai sitten sinä vain löit häntä niin lujaa!  Jake, hän on ystäväni, sinulla ei ole mitään syytä olla mustasukkainen!”  Hän tönäisi Jacobia ja jatkoi matkaansa.
”Nessie, älä ole tuollainen.”

Renesmee lähti juoksemaan pois rannalta, mutta Jacob lähti hänen peräänsä ja saavutti hänet hyvin nopeasti.  Tämä tarrasi häntä vyötäröstä ja he molemmat kaatuivat hiekalle.  Jacob makasi vihaisen Renesmeen päällä eikä noussut ylös, vaikka tämä kuinka koetti työntää häntä pois.

”Päästä minut!  Päästä!”
”Kuuntele minua, Nessie!  Olen todella pahoillani, jos Jaredille kävi jotain, mutta etkös sinä ollutkin vihainen hänelle?”
”Olen ja olen nyt sinullekin!  Päästä irti, Jake!”

Jacob nousi ylös, samoin Renesmee.  He katsoivat toisiaan, tyttö vihaisena, poika pahoittelevana.  Jacob otti Renesmeetä kädestä ja veti tämän lähelleen.

”Anteeksi.”
Renesmee pyristeli irti ja löi poikaa rintaan. ”Sano tuo mieluummin Redille.”  Hän lähti kävelemään poispäin, kohti hiekkatietä, eikä kuullut askelia takanaan.  Renesmee kääntyi katsomaan taakseen ja näki Jacobin muuttuneen sudeksi, joka juoksi rannan lähellä olevaa metsää kohti.  Hän huokaisi syvään ja sanoi hiljaa itselleen: ”Hyvä, Nessie.  Nyt olet heidän molempien kanssa riidoissa.”


Renesmee havahtui ajatuksistaan astuessaan melko täyteen ruokalaan.  Katie, Liz ja Susan olivat jo hakemassa ruokaa, kun hän seisoi vasta ruokalan ovella ja katseli ympärilleen.  Hänen perheensä istui keskenään, Dominicia tai Rebeccaa ei näkynyt.  Parin pöydän päässä hänen perheensä pöydästä istui Jared, joka tuijotteli Renesmeetä omena kädessään.  Poika istui aivan yksin neljänpöydässä ja näytti surulliselta, pahoittelevalta.  Renesmee tuijotti poikaa hetken, mutta käänsi katseensa pois tuntiessaan oudon, nipistävän tunteen vatsassaan.  

En voi istua kanssasi, Red.  Anteeksi.

Renesmee käveli katse lattiassa hakemaan ruokaa.  Hän koetti välttää Jaredin pöytään katsomista, mutta aika ajoin hän vilkaisi sinne ja huomasi pojan katsovan häntä.  Hän kuitenkin käyttäytyi kuin ei olisikaan huomannut tämän katsetta ja etsi tiensä Katien, Lizin ja Susanin pöytään.

”Etkö istukaan Jaredin kanssa?”  Liz kysäisi heti ensimmäisenä Renesmeen istuessa häntä vastapäätä.
”Kuulin, että Jared ja joku toinen poika tappelivat toissapäivänä”, Katie kertoi ja puraisi palan jauhelihapizzastaan. ”Matthew sanoi kuullessaan heidän mainitsevan nimesi, Nessie.”
”Ai”, Renesmee sanoi hiljaa.
”Kuka se toinen poika on?”  Susan, vaaleahiuksinen tyttö, kysyi nojautuen lähemmäs Renesmeetä.
”Mattin mukaan se poika näytti kyllä enemmänkin mieheltä”, Katie sanoi väliin. ”Tunnetko sen tyypin?”

He kaikki kolme katsoivat Renesmeetä, joka tunsi olonsa vaivaantuneeksi.  Mitä hänen pitäisi sanoa?  Jacobista ei oltu koskaan puhuttu, tämä ei kuulunut heidän perheensä peitetarinaan.  Hänen olisi pakko keksiä jotain, joka vastaisi edes jonkin verran totuutta.

”Hän ei ole niin vanha kuin miltä näyttää”, Renesmee sanoi aukaistessaan Coca-Cola pullon.
”Hän ei siis ole yli kaksikymmentä?”  Liz kysyi.
”Ei.  Hän on Edwardin ystävä”, Renesmee kertoi.
Katie kohotti kulmiaan uteliaana. ”Onko sinun ja sen tyypin välillä jotain?”
”Joo, me tapailemme.”

Renesmee vilkaisi perheensä pöytään ja näki isänsä nyökkäävän hyväksyvästi.  Tämä oli siis kuunnellut hänen sepitystään ja pitänyt sitä sopivana.  Renesmee huokaisi hiljaa helpottuneena ja hörppäsi limsapullosta.

”Tyyppi taitaa olla mustasukkainen Jaredin takia”, Susan totesi.
”Niinpä kai.”

Renesmee katsahti Jaredin pöytään.  Poika katseli edelleen häntä, mikä sai hänet tuntemaan olonsa kummalliseksi.  Osa hänestä halusi juosta tämän luo ja jutella, osa taasen halusi vain istua tässä ja antaa koko pojan olla.

”Oletko vihainen Jaredille?”  Katie kysäisi huomatessaan Renesmeen vilkuilevan Jaredin pöytää surullisen näköisenä.
”Vähäsen.  Hän sanoi jotain loukkaavaa”, Renesmee vastasi.
”Puhuisit hänelle, haluat kuitenkin.”
”Ei, en halua.”
Katie pamautti kätensä pöydän kantta vasten. ”Olet ollut joka päivä hänen kanssaan ja nauranut niin iloisesti ja nyt yhtäkkiä te olettekin riidoissa. Puhu hänelle, sopikaa asiat.”
”Ota rauhallisesti, Katie”, Liz sanoi. ”Jos Nessie ei halua puhua Jaredille, emme voi asialle mitään.”

Renesmee kääntyi taas katsomaan nähdäkseen, vieläkö Jared katsoi häntä, mutta poika ei enää istunutkaan pöydässä.  Hän katseli toisiin pöytiin ja säikähti tuntiessaan kylmän käden painautuvan hänen olkapäälleen.

”Hei”, Jared sanoi hiljaa.  Katie, Liz ja Susan tuijottivat häntä ja Renesmeetä vuorotellen. ”Voimmeko jutella?”
”Emme”, Renesmee vastasi yhtä hiljaa takaisin.
”Entä myöhemmin?”
”Ei.”
Jared sipaisi hiussuortuvan pois tytön kasvoilta tämän kääntyessä katsomaan häntä kunnolla. ”Ness, olisit niin kiltti.”
Renesmee huokaisi ja pudisti päätään. ”Ei.  Soitan kyllä sinulle, jos haluan jutella, okei?”
”Niin kai sitten.”

Jared päästi irti tytön olkapäästä ja poistui ruokalasta vikkelään.  Renesmee tuijotti pojan perään entistä surullisempana.  Hän painoi päänsä pöytää vasten ja tunsi Katien, Lizin ja Susanin katseet itsessään.

”Soita hänelle koulun jälkeen, Nessie”, Renesmee kuuli Katien äänen sanovan. ”Soita.”


A/N:  Jaahas, Ness on vihainen nyt molemmille.  Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 02.08.2009 00:42:27 kirjoittanut Tuhisija »

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #75 : 01.08.2009 21:40:17 »
Yritän nyt sitten taas jonkinlaista kommenttia vääntää, sekavaa tai ei.

Jotenkin iloitsen, kun Renesmee suuttui Jacobille. Juuri tuo luonne Jakessa minua ärsyttää. Hän on niin itsekäs eikä viitsi ottaa selvää asioista ennen kuin toimii, jota olen tämän ficin aikana toistellut varmaan jokaisessa kommentissani. Ja nyt myös toivon, että Nessie soittaa Redille ja sopii asiat. Olen iloinen siitä, että tässä jatko-osassa on kuitenkin vähän enemmän Jacob/Nessie/Jaredia kuin Bella/Edward/Rebeccaa. Se tekee tästä erilaisemman. Vaikka onhan myös kiva lukea, kuinka Becca pilaa lopullisesti välinsä Dominicin kanssa. En käsitä, miten poika jaksaa vielä Rebeccaa.

Lainaus
Miksi hän oli vihaisten sanojen päätteeksi suudellut Rebeccaa?”
Pitkän etsinnän jälkeen löysin kohdan, jossa oli tuo ylimääräinen lainausmerkki. Pieni virhe joo, mutta kun ei muutakaan löytynyt. Todella hyvä luku muutenkin jälleen kerran. Koko ajan odotan uutta osaa enemmän ja enemmän. Kiitos.
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

Piipe

  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #76 : 01.08.2009 22:31:22 »
Ääh, tuo Jared sais tapattaa itsensä. Ja melkeen toivottaisin Renesmeelle hyvää matkaa maan alle :D Inhottavia Jakea kohtaan, ja Jake on sentään koko sarjan syötävin ja haluttavin olento ;D Mutta mahdollisimman paljon mustista ja sitte iloista Jacobia kiitos!

Muutenkin oli hyvä luku, onneksi tuo Bella tajus alkaa pitään puoliaan Edistä, onhan sekin yks syötävyys, tosin ei Jaken veroinen <3

JATKOA?? (ja ÄKKIÄ!)
Stray Kids! 😍

Eltsu

  • ***
  • Viestejä: 75
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #77 : 01.08.2009 22:48:06 »
Vihdoinki Bella tuli järkiinsä ja tajus alkaa pitää puoliaan Edwardista.Viimeinki Bella/Edward kohta niitä ehdottomasti lisää...Renesme sais alkaa tykkätä Jaredista eikä Jacobista mun mielestä Jacob vois vaan luovuttaa Renesmen Jaredille,eikä olla noin tyhmä(en pidä jacobista muutenkaa)Rebecca sais vihdoin luovuttaa tosta pakkomielteestään ja olla vaan dominicin kanssa eddie kuuluuu bellalle. jatkoo nopeesti
If you can live forever what do live for? Twilight<3

empö

  • ***
  • Viestejä: 29
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #78 : 01.08.2009 23:11:29 »
tää on aivan ihana ficci ! nessie vois sopii jaredin kanssa ja jättää jacobin (olen sanonut sen jo aikasemminki varmaa) mutta JATKOA NOPEESTI !
how can i miss you?

Embry

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 12 - 01.08
« Vastaus #79 : 02.08.2009 00:37:10 »
Näin alkuun: Taas jatkoa <3 :)

Kiitos kun selvensit tuohon alkuun Bellan ja Edwardin suhdetta :)

Dominic-parka, jättäis ihmeessä sen Beccan. Tarjoon taas hiukkasen ideaa, Dominic vois saada jonkun päähänpiston kokeilla rakastaako Rebecca sitä oikeasti, yrittämällä tehdä sen mustasukkaiseksi vaikkapa Lucrezian kanssa tai jotain ? :D

Ja Jared, tuli kauhee "awws!" - olo kun toinen yritti Nessielle soittaa. Teit hyvin tuohon kohtaan, kun Nessie sentään tekstasi ja soittikin Jaredille, ei tullut samaa "ahaa, nyt se ei soita" - fiilistä.  ;)

Ja meidän Jacob, voi poikaparkaa, kun mahdollisuudet hupenee kokoajan, tähän en sano mitään, kiintoisaa katsoa kuinka tilanne tästä kehittyy..

Jatkoa odotellessa :)