Nimi: Solmitut
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: -
Paritus: Tiina/Hanna
Ikäraja: S
Tyylilaji: melankolista femmeä fluffilla
Yhteenveto: Viisi raapaletta Tiinasta sekä Hannasta.
A/N Alun biisinpätkä on Apulannan ihanasta
Roudasta.
SolmitutIhmettelen, kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen.
Osuman jälkeen kauniisti sataa ja tuhkasta solmimme lyhteen. *
Kännykkä värisi taskussani ja huuleni kääntyivät hymyyn. Täysi kouluruokala sai rauhassa hälistä ympärilläni, kun vedin puhelimen esiin ja avasin sen välittämän viestin.
”Miten pienen päivä on sujunut? <3” siinä luki ja virnistin. Liisa katsahti minua kulmat kohollaan. ”Tiina hymyilee taas ihan tyhmästi. Sofia, tökkää sitä.”
Terävät sormet kaivautuivat nopeasti kylkeeni ja väistin niitä nauraen. Näytin Sofialle kieltä ja suuntasin kujeilevan katseeni pöydän toisella puolella istuvaan Liisaan. ”Mitä sitten jos hymyilen, eikö sitä enää iloinen saa olla”, heitin ja Liisa tuhahti suupielet kohoten.
”Joo joo, mutta neidin suu kääntyy hymyyn aina kun kännykkä piippaa. Kenen kans sä oikein tekstaat?”
*
Hiljainen musiikki tulvi toisesta korvastani sisään ja naputin jalkaani sen tahdissa. Matemaattiset lausekkeet toistivat itseään edessäni olevassa kirjassa ja kopioin numeroita vihkooni valmistautuen harjoittamaan hieman päässälaskutaitojani. Vektoreiden eri kaavat tuntuivat kovin mitättömiltä, kun ulkona paistoi aurinko ja sen säteet lämmittivät selkääni ikkunan läpi.
En vastustanut kiusausta kääntyä tuijottamaan ulos ikkunasta. Koulun viereisen leikkikentän keinut heiluivat aavistuksen ja kuvittelin istuvani siellä käsi kiinni toisessa, nauraen ja nauttien. Piirtelin lyijykynän kärjellä pientä sydäntä vihkon reunaan ja hahmottelin sen sisälle pienen H-kirjaimen. Raskaat askeleet pysähtyivät viereeni, ja opettajalleni kuuluva matala miesääni sai pääni napsahtamaan ylös.
”Mitäs se Tiina täällä haaveilee, kun pitäisi laskea?”
*
Ojensin bussikuskille lipun ja istahdin auton etuosaan. Muut oppilaat pakkautuivat bussin taakse ja jättivät minut rauhaan ajatusteni kanssa. Moottori rykäisi ja pyörät vierähtivät liikkeelle, kun kiinnitin katseeni kaukaisuuteen ja nojasin pääni lasiin. Hiljalleen betonista rakennettu kaupunkimaisema kaikkosi ympäriltäni ja korkeat kerrostalot mataloituivat kauniiksi omakotitaloiksi laajoine puutarhoineen ja leikkimökkeineen. Ikävä hiersi rintaa, sai olon epämukavaksi ja mielen surulliseksi.
Tuijotin ohi viliseviä puita ja silitin oikealla kädelläni vasempaa käsivarttani. Pieni liike sai mielikuvituksen muovaamaan sen mieleisekseen, vaikka järki toistikin inhottavasti tosiasioita kerta toisensa perään. Vaikka telepaattinen yhteys olikin lähes huippuunsa kehitetty, ei sen avulla siirretty kosketuksia paikasta toiseen ilman fyysistä läsnäoloa.
Valitettavasti.
*
Katsoin sänkyäni vastahakoisesti. Kello lähenteli jo yhtä ja herätys olisi seitsemältä. Sormeilin hetken hiustupsuani ennen kuin huokaisin lannistuneena ja istahdin päiväpeiton päälle. Kieräytin itseni seinän viereen ja käperryin sitä vasten turvaa hakien. Haalin tyynyni ympärilleni, yksi pään alle, yksi polvien väliin ja yksi syliin tiukkaan rutistukseen. Sitten hapuilin päiväpeiton reunaa ja vedin sen ylleni, piilottaen itseni muulta maailmalta, suojaten sekä kehoni että mieleni.
Parin verhosuikaleen välistä kajasti kirkas kuunloiste, kun rutistin silmäni kiinni ja koetin antaa unelle vallan. Hautasin kasvoni tyynyyn ja kuvittelin sen lämpimäksi kehoksi, jota vasten painautua. Vedin polveni lähemmäs itseäni ja käperryin niin pieneksi kuin suinkin mahdollista.
*
Kesäinen yö, sininen taivas, viileä ilma. Hanna istuu sylissäni ja käteni ovat hänen lanteidensa ympärillä tukien hänen asentoaan. Pääni nojaa hänen olkapäähänsä ja hän koskettaa hiuksiani hellästi, antaa sormiensa leikkiä niskahiuksillani. Miellyttävät kylmät väreet juoksevat pitkin selkärankaani ja painaudun yhä lähemmäs häntä.
Hannan rintakehä kohoilee omaani vasten ja kuulen hänen sydämensä tahdin. Hän kuljettaa kättään käsivarrellani silittäen sitä hitaasti. Kohotan hieman päätäni ja painan nenäni vasten hänen kaulaansa, nuuhkaisen ja hymyillen. Sormet tarttuvat leukaani ja kohottavat pääni ylös. Lämpimät silmät tuijottavat minua, kun Hanna kumartuu lähemmäs ja painaa huulensa huulilleni. Ne tuntuvat viileiltä.
Tunnen itseni pitkästä aikaa onnelliseksi, iloiseksi.
