eFFy: Kiva että pidät, ja tässä sitä jatkoa nyt on
koete: Oon sanaut paljon huomautuksia noista pilkuista, ja yritän saada ne korjattua
Luna R.: Kiva että pidit! Yritän korjata noita kirjoitusvirheitä!
Tää osa tulikin sitten hieman ajateltua myöhemmin mutta tuli kuitenkin
Toivottavasti pidätte ja taas toivon paljon kommenttia!!
Toi biisi on muuten Backstreet Boysiilta Anywhere For You
3. Uneton yö
Ginny heräsi hätkähtäen. Hän avasi silmänsä ja antoi katseensa kiertää makuusalia. Kaikki oli ennallaan. Kukaan ei ollut kuolleena maassa. Hän näki jokaisen viidesluokkalaisen Rohkelikon nukkumassa omassa pylvässängyssään. Hän siirsi katseensa yöpöydällään lepäävään kelloon ja näki sen olevan tasan kolme.
Ginny yritti sulkea silmänsä ja nukkua, aina silmänsä suljettuaan hän näki Voldemortin ilkeän katseen ja Harryn makaamassa kuolleena maassa.
Nämä painajaiset olivat valvottaneet häntä aina vähän väliä sen jälkeen, kun he olivat olleet ministeriössä edellisen lukuvuoden lopulla. Ginny yritti vielä hetken nukahtaa, mutta kun hän huomasi sen olevan mahdotonta, hän otti kainaloonsa Hermionen antaman jästikirjan ja meni hiljaa varpaillaan hiipien makuusalin ovelle ja siitä portaat alas oleskeluhuoneeseen.
Tullessaan portaiden alapäähän hänen sydämensä jätti aluksi yhden lyönnin lyömättä koska huomasi oleskeluhuoneessa istuvan jonkun sohvalla selkä häneen päin. Sen jälkeen hänen sydämensä löi kaksi ylimääräistä lyöntiä kun hän tajusi, että se joku oli Harry Potter.
”Huomenta, Harry”, Ginny toivotti ja istuutui Harryn viereen sohvalle.
”Huomenta”, vastasi Harry ihmeissään. ”Miksi sinä olet tähän aikaan hereillä?”
”Heräsin äsken painajaiseen. Samanlaiseen mitä olen nähnyt nyt sen ministeriöjutun jälkeen”, Ginny sanoi hiljaisella äänellä. Harry katsoi häntä suoraan silmiin lohduttavasti.
”Et ole ainut joka on nähnyt painajaisia siitä”, Harry sanoi. Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus. Molemmat ajattelivat sitä kauheaa iltaa. Ginny tiesi, että Harry ajatteli Siriusta. Hän olisi halunnut lohduttaa poikaa mutta ei löytänyt sanoja siihen.
”Entä miksi sinä olet hereillä?” Ginny kysyi, kun hiljaisuus oli jatkunut jo viisi minuuttia. ”En ole ikinä saanut Tylypahkassa kunnolla nukuttua ensimmäisenä yönä”, Harry vastasi.
Ginny ei viitsinyt kysyä miksi Harry ei saanut nukuttua. Ja tiesihän hän myös vastauksen. Harry pääsisi vuodeksi pois Dursleylta. Hänen kummisetänsä on juuri kuollut ja tämä oli ainoa paikka missä hänellä olisi oikeita ystäviä. Tämä oli Harryn koti.
Hiljaisuus laskeutui taas heidän välilleen, mutta se ei ollut painostava hiljaisuus, joka yleensä lankesi heidän välilleen kun he olivat kaksin.
Ginny haukotteli makeasti. "Minä menen nyt takaisin nukkumaan. Hyvää yötä”, hän toivotti ja nousi sohvalta. Hän käveli pari askelta kun kuuli Harryn äänen: ”Odota, tulen samaa matkaa.”
Ginny pysähtyi ja Harry jätti taakseen pehmeän ja lämpöisen sohvan. Hänen tultua Ginnyn vierelle he lähtivät yhtä matkaa kulkemaan kohti makuusaleja. Portaiden alapäässä Harry otti Ginnyn käden omaansa ja he jatkoivat portaita ylös käsi kädessä. Heidän tultua tyttöjen makuusalin kohdalle Harry puristi hellästi tytön kättä ja sanoi: ”Hyvää yötä.”
”Hyvää yötä”, toivotti Ginny hymyillen ja irrotti kätensä Harryn kädestä, avasi makuusalin oven ja pujahti nopeasti sisään.
Siellä hän istahti sängylleen risti-istuntaan ja mietti äskeistä hetkeä. Ehkä heistä voisi vielä tullakin jotain.
”Toivottavasti”, Ginny kuiskasi hiljaiselle makuusalille.
Ginny pujahti peiton alle ja jo pian hänkin oli syvässä unessa. Enää sinä yönä hän ei nähnyt unta ministeriöstä tai Voldemortista, vaan siitä yhdestä pojasta, josta hän oli unelmoinut jo pitkään.
***
Seuraavana aamuna Ginny heräsi hymy huulillaan. Voisinpa jäädä koko päiväksi tähän sänkyyn nukkumaan, hän ajatteli, mutta toiveidensa vastaisesti siirsi Rohkelikon leijonalla kuvioidun peittonsa syrjään ja nousi sängystä.
Hän suuntasi askeleensa suoraan kylpyhuoneeseen. Lämpimän suihkun alla hän otti persikanvärisestä shampoopullosta shampoota ja levitti sitä hiuksilleen. Hieroessaan hiuksiinsa shamppoota Ginny alkoi laulaa.
"I'd walk halfway around the world
For just one kiss from you
Far beyond the call of love
The sun, the stars, the moon
As long as your love's there to lead me
I won't lose my way, believe me
Even through the darkest night you know"Ginny lauloi täydellisellä äänellään, mutta kuitenkin hiljaa, ettei hän herättäisi ketään makuusalin puolelta. Hän jatkoi lauluaan:
"I'd go anywhere for you
Anywhere you asked me to
I'd do anything for you
Anything you want me to
Your love as far as I can see
Is all I'm ever gonna need
There's one thing for sure
I know it's true(I know it's true)
Baby, I'd go anywhere for you"
Tämä oli yksi hänen lempilauluistaan ja tämän suihku oli saanut kuulla monet kerrat . Ginny ei ollut kuitenkaan aikoihin laulanut suihkussa tai missään muuallakaan. Joku olisi voinut ihmetellä, miksei tyttö, jolla oli täydellinen lauluääni, käyttänyt sitä hyväkseen.
Ginnyn ollessa kolmetoistavuotias hänen piti laulaa jouluna kotonaan Petteri Punakuono koko perheelle ja sukulaisille, mutta Fredin ja Georgen kepposen myötä hänen äänensä oli kuulostanut lähinnä rääkymiseltä, eikä hän ollut sen jälkeen missään tilanteessa laulanut. Mutta nyt hän lauloi.
Ginnyn tultua suihkusta Rosalie istui sängyssään iloisena. ”Sinulla on todella kaunis ääni, Ginny”, hän kertoi innoissaan. ”Oletko ikinä ajatellut uraa laulajana? Sinusta voisi vielä tulla loistava!” Ginny punastui. Ei hän uskonut että hänen äänensä niin kaunis olisi.
”Ei minun ääneni niin ihmeellinen ole, sitä paitsi en voisi enää ikinä laulaa julkisesti”, Ginny sanoi ja istahti omalle sängylleen Rosieta vastapäätä.
”Miksi et voisi laulaa julkisesti?”, Rosie kysyi häneltä ihmeissään.
”No, yhtenä jouluna kun minun piti laulaa koko suvulleni niin totta kai rakkaat kaksoisveljeni tekivät kepposen, minkä seurauksena lauluni kuulosti siltä, että olisin ennemmin harakka kuin ihminen”, Ginny vastasi ja tuijotti käsiään. Hän ei liiemmin halunnut ajatella sitä. Olihan hän ajatellut silloin vielä laulajan uraa, mutta ne haaveet murskautuivat sen nolauksen myötä. Sen jälkeen hän Ginny oli harkinnut ammattihuispaajan tai aurorin työtä.
”Mutta oikeasti, sinusta tulisi mahtava laulaja!”, Rosalie sanoi ja meni suihkuun. Ginny jäi vielä ajattelemaan asiaa.
Laittaessaan koulupukuaan päälle hän mietti ajatusta. Ehkä minusta toisaalta voisi tulla laulaja. Ehkä.
Saatuaan koulupuvun päälle ja hiukset kammattua hän huikkasi Rosielle menevänsä jo edeltä syömään.
Koko matkan Suureen saliin hän mietti Rosalien kanssa käymäänsä keskustelua.
Saavuttuaan Suureen saliin hän suuntasi askeleensa kohti Hermionea ja Harryä.
”Huomenta”, hän toivotti heille ja istahti pitkälle puiselle penkille Harryn viereen. ”Huomenta”, Harry ja Hermione vastasivat melkein kuin yhdestä suusta.
”Onko mitään kiinnostavaa tapahtunut?”, Ginny kysyi Hermionelta, joka luki parhaillaan Päivän profeettaa.
”Ei, ellei sitä lasketa, että täällä on varmaankin sadas juttu meidän ministeriöön tekemästä pikku retkestämme. Sen on kylläkin tällä kertaa kirjoittanut Rita Luodiko”, Hermione sanoi kyllästyneenä. Ginny tuhahti. Ministeriössä käydyn taistelun jälkeen oli tullut profeettaan vaikka kuinka monta erilaista juttua.
Ginny huomasi vatsansa päästävän nälkäisiä äännähdyksiä, joten hän otti puurokulhosta puuroa ja söi sitä hyvällä ruokahalulla.
”Missä Ron muuten on?” Ginny kysyi muutaman lusikallisen jälkeen.
”Hän on etsimässä toista sukkaansa”, Harry vastasi ja naurahti. Vain Ron pystyi hukkaamaan sukkansa parin ensimmäisenä koulupäivänä. Ginny nauroi myös ja huomasikin Ronin tulevan ärtyneen näköisenä Suureen saliin.
”Löysitkö sukkasi?”, Ginny kysyi huvittuneena ja sai isoveljeltään mulkaisun. ”En minä voi sille mitään että jostakin on hauskaa piilottaa minun sukka tyynyni alle”, Ron vastasi vihaisesti ja otti pekonivadin käteensä. Ronin kasatessa pekonia lautaselleen Ginny huomasi myös Rosalien tulevan Suureen saliin.
”Päästit sitten muutkin suihkuun”, Ginny sanoi Rosielle. Rosalie oli tunnettu siitä että hän pystyi viettämään suihkussa tuntikausia.
”Haha, Ginny. Mitä meillä on ensimmäisenä?” Rosalie kysyi ja tökkäsi Ginnyä kylkeen. ”Meillä on loitsujen kaksoistunti ja sitten McGarmiwaa”, Ginny vastasi hieroen kylkeään.
Ginny kääntyi Harryyn päin ja kysyi tältä: ”Mitä teillä on nyt?”
”Hmm.. Meillä on Kalkarosta”, Harry vastasi katsottuaan lukujärjestystään. ”Kouluvuosi alkaa ja ensimmäisellä Kalkarosta. Onnea vain”, Ginny vastasi ja hymyili Harrylle.
Hetken istuttuaan Ginny lähti Rosalien kanssa kohti Loitsujen luokkaa kun taas Harry, Ron ja Hermione menivät pvs-tunnille.
”Huomenta, ja tervetuloa taas takaisin Tylypahkaan loitsujen pariin”, professori Lipetit vikisi pienen kirjapinon päältä. ”Kuten kaikki varmaan tiedätte, teille on tulossa yksi vaikeimmistanne taikaopiskelun vuosistanne. Tänä vuonna te suoritatte V.I.P:t”, pieni professori jatkoi.
Professori jatkoi puhumistaan tulevista kokeista ja miten niihin olisi helpointa valmistautua.
”Miksi meille kerrotaan jo nyt vinkkejä kuinka lukea kokeisiin? Nehän ovat vasta toukokuussa ja nyt eletään vasta syyskuuta”, Ginny sanoi Rosielle muodonmuutosten tunnilla, kun professori McGarmiwakin oli puhunut heille V.I.P:stä.
”En tiedä, mutta voisin syödä vaikka hevosen. Ja mieti, me ei olla edes opiskeltu vielä mitään”, Rosie naurahti. Ginny naurahti myös, mutta hiljaa ettei McGarmiwa kuullut. Rosiella oli yhtä hyvä ruokahalu kuin Ronilla. Toisaalta hän kyllä pystyi syömään ennen huispausottelua toisin kuin Ron. Rosalie oli huispuasjoukkueen jahtaaja ja aikoi edelleenkin pyrkiä sille paikalle karsinnoissa.
Ruoka-aikaan mennessä Ginnyllä oli koossa kymmeniä keinoja lukea helpoiten V.I. P kokeisiin.
Tällä kertaa hän ei istunut Harryn, Ronin ja Hermionen seurassa vaan Rosalien ja muutaman muun viidesluokkalaisen rohkelikon seurassa.
”Onneksi vielä tänään ei tullut läksyä”, sanoi tukevahko poika jolla oli lyhyt pikimusta tukka.
”Saadaan olla rauhassa tämä ilta, huomenna sitten alkaa puurtaminen läksyjen parissa”, Rosalie sanoi. Ginny tyytyi vain nyökkäämään. Hän oli aivan omissa maailmoissaan, mikä ei ollut hänen tapaistaan. Yleensä hän puhui reippaasti muiden kanssa, mutta nyt hän toivoi vain istuvansa Hermionen seurassa jotta voisi jutella tämän kanssa. Kyllä Rosien kanssa juttelisi, mutta Hermione sentään kuunteli ja neuvoi. Rosalie oli välillä niin keskittynyt omiin juttuihinsa, ettei huomannut toisia ihmisiä välttämättä lainkaan. Nyt Ginny halusi vain jutella jonkun kanssa joka kuuntelisi.
Eihän hänellä huolia ollut, päinvastoin. Hän halusi vain kysyä Hermionelta, tietäisikö hän pitääkö Harry hänestä. Itse Ginny oli sitä mieltä, että Harry luultavasti piti hänestä, mutta ei voinut olla varma. Ja jos piti, hän halusi kysyä myös Hermionelta neuvoa. Eihän Hermione ole edes ollut tällaisessa tilanteessa, mutta ainakin hän on järkevä.
”Ginny, miksi sinä naurat?” Rosalie kysyi häneltä hymyillen. Oho, nauroinko ääneen?, Ginny punastui. Ei hänen tarkoituksensa ollut ääneen nauraa, vaan ihan omissa ajatuksissaan.
”Ajattelin vain yhtä juttua, mikä tapahtui kesällä”, Ginny vastasi edelleenkin punaisena. Taatusti hän arvasi mitä ajattelin. Miksi minun pitää aina punastua joka asiasta?, hän harmitteli.
Ginny päätti nousta pöydästä, kun oli saanut tyhjennettyä lautasensa perunasta ja lihamurekkeesta.
Hän suunnisti askeleensa suoraan Rohkelikkotorniin. Siellä hän suuntasi askeleensa kohti kuudesluokkalaisten tyttöjen makuusalia, toivoen löytävänsä Hermionen. Avattuaan oven Ginny huomasi tämän istuvan sängyllään ja lukevan jästikirjaa.
”Hei”, Ginny tervehti kun hän istahti Hermionen sängylle.
”Ai hei, Ginny”, Hermione vastasi ja laittoi kirjan väliin kirjanmerkin, ja laittoi sen sängylleen lepäämään.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Hermione kysyi lempeästi, kun huomasi toisen empivän ja miettivän mitä sanoisi.
”Joo, oli minulla. Ajattelin vain kysyä sinulta, että tiedätkö mitä Harry minusta ajattelee. Tai siis…”, Ginny sopersi. Hermione tajusi heti mitä Ginny ajoi takaa. Olihan hän kuunnellut melkein jokaisena kesän iltana kun he olivat istuneet Ginnyn huoneessa ja jutelleet Harrysta, tai siis Ginny puhui Harrysta. Ginnyhän se oli, joka Harryyn oli ihastunut ja Hermione oli auttanut tyttöä parhaansa mukaan.
”Uskon, että Harry pitää sinusta, ainakin niiden katseiden perusteella, joita hän on luonut sinuun”, Hermione vastasi.
”Okei”, Ginny vastasi punastuen. ”Tai siis kun eilen illalla tai yöllä heräsin ja menin oleskeluhuoneeseen ja näin siellä Harryn”, Ginny aloitti ja kertoi lopulta koko edellisen yön tapahtumat.
Hermione hymyili Ginnyn lopettaessa. Hän oli jo kauan tiennyt, että Ginny oli ihastunut Harryyn, mutta nyt hänelle alkoi selviä, että myös Harry oli ihastunut tuohon punapäähän.
Loppuillan he juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Näitä hetkiä minä olen kaivannut, Ginny ajatteli kävellessään omaa makuusaliaan kohti. Keskustelu oli jatkunut Harrylla ja vaihtunut siitä jotenkin kouluun ja lopulta tytöt olivat keskustelleet ensiluokkalaisista.
Makuusalissa Ginny meni suoraan pylvässängylleen vaihtamaan silkkisen yöpukunsa ja kävi nukkumaan.
***
”Syystanssiaiset?” Harry huudahti Ronille omalta sängyltään.
”Niin meille kerrottiin valvojaoppilaiden kokouksessa”, Ron sanoi. He olivat olleet aikaisemmin päivällä Hermionen kanssa valvojaoppilaiden kokouksessa, jossa professori Dumbledore oli ilmoittanut heille, että lokakuussa järjestettäisiin syystanssiaiset.
”Miksi ihmeessä?” Harry kysyi.
”En tiedä, ei Dumbledore meille kertonut syytä. Mutta nyt etsitään parit itsellemme ajoissa”, Ron sanoi muistaen vieläkin joulutanssiaiset, jotka olivat olleet neljännellä luokalla, jolloin he lähtivät aivan liian myöhään etsimään parejaan itselleen.
”Joo”, Harry vastasi ja painoi päänsä tyynyyn. Ehkä minä voisin pyytää häntä. Mutta mitä Ron sanoisi?, ääni kysyi Harryn päässä. Ei se hänelle kuulu!, toinen ääni sanoi. Mutta hän on parhaan ystäväsi sisko, ensimmäinen ääni vielä sanoi. Tätä jatkui vielä hetken aikaa kunnes Harry vajosi syvään uneen.
