Kirjoittaja Aihe: Rose Weasleyn päiväkirja (s) (Rose&Thomas)  (Luettu 2774 kertaa)

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 132
  • 7.3.2010... <3
Rose Weasleyn päiväkirja (s) (Rose&Thomas)
« : 04.03.2009 19:41:00 »
Title (nimi): Rosen päiväkirja
Author (kirjoittaja): Ziri
Pairing (paritus): Rose Weasley & Thomas Wonder
Rating (ikäraja): Nyt on vielä kaikille, mutta saattaa jossain vaiheessa mennä k13..
Summary: Rose kertoo päiväkirjassaan kuudennesta Tylypahka vuodestaan. Serkkujen rakkausasiat kiinnostavat Rosea, mutta se ei tarkoita sitä että hän unohtaisi oman romanttisen puolensa. "Sain nimitttäin kirjeen, joka nosti minut seitsemänteen taivaaseen."
Disclaimer: En omista henkilöitä tai tapahtumapaikkoja, vaikkakin jotkut Rosen ystävistä ovat oman pääni tulosta..
A/N: Tämä on eka ficcini, mutta semmoinen rakentava kommentti olisi mukavaa. Olen pitänyt taukoa, tosi kauan. Muuttelin vähän juonta, Fantasy tietää ;D, ja tästä tulee varmaan pidempi, kuin alussa oli tarkoituksena..

4.7

Olen niin onnellinen että saan kirjoittaa taas päiväkirjaan. Äiti epäröi pitkään ennen kuin suostui siihen että voin kirjoittaa päiväkirjaan. Hän ja isä aina jaksavat muistuttaa tädistäni Ginnysta, jonka eräs päiväkirja lumosi. Sanoin isälle että en usko että nykyään enää noidutaan päiväkirjoja, ja täti oli yhdentoista kun hän lankesi kirjaan. Isä suuttui mahdottoman paljon. Hän takavarikoi pöllöni, Gigin kahdeksi viikoksi enkä voinut ottaa yhteyttä ystäviini. Lopulta äiti myöntyi ja sain tämän ihanan päiväkirjan. Sen kannet ovat metsänvihreät ja tyhjää paperia on paksulti. Olin jo lähes päättänyt että aloitan kirjoittamisen vasta uuden lukuvuoden alussa, mutta en taida pystyä siihen. Ihanan pehmeät, paksut ja kellertävät sivut suorastaan vaativat täytettä ja minä lankesin tähän heti. (ehkä minut sittenkin on noiduttu…) Päätin kuitenkin, etten tuhlaa sivuja tyhjänpäiväiseen jauhamiseen, vaan kirjoitan vain harvoin (siis ennen koulun alkua). Olen kirjoittanut kesän mittaan ystävilleni monesti, etenkin serkuilleni Lilylle, Albukselle ja Jamesille. Kuulin Lilylta, että James seurustelee. Ainakin hän viettää paljon aikaa huoneessaan ja lähettää reilusti postia. Ihmettelinkin mistä johtui, että Jamesin kirjeet olivat lyhyitä ja yleensä hän kyseli niissä mitä tytöt mahtaisivat ajatella siitä, ja pitäisinkö enemmän tästä vai tuosta. Oli helpottavaa saada vihdoinkin vastaus siihen, että miksi serkkuni on käyttäytynyt oudosti. Tässä on jäljennös yhdestä hänen kirjeestään:

Rose,
Hei serkku. Toivottavasti sinulla menee hyvin. Minulla menee mainiosti. Oletko saanut jo Tylypahkakirjeen? Minä en ole. Harmillista.. Saitko jo V.I.P -vastaukset? Al sai omansa jo. Hän pääsi läpi kaikista aineista joita hän tarvitsee, mikäli rupeaa auroriksi. Onko mielestäsi kohteliasta pyytää jotain tyttöä istumaan osastoon kanssaan? Mitä mieltä olet?? Olisi kiva tietää.. Eräs ystäväni nimittäin kaipaa vastausta.
Nähdään
James

Jotenkin en usko että kyse oli Jamesin ystävästä. En viitsinyt vastata ilkeästi, mutta loppujen lopuksi en vastannut lainkaan. Sain nimittäin kirjeen joka nosti minut suoraan sanottuna seitsemänteen taivaaseen. Kerron siitä lisää myöhemmin, enhän voi ahtaa Jamesin tökeröä viestiä samaan merkintään ihanimman koskaan lukemani kirjeen kanssa!

Lilyn kirjeet ovat elinvoimaisia ja nopeatempoisia, kuten aina. Myös Ginny ja Harry ovat kirjoittaneet minulle. En oikein tajunnut miksi. Lopulta sain tietää että täti haluaa pitää meihin yhteyttä, ja he olivat kirjoittaneet myös pikkuveljelleni Hugolle. Veljeni käyttäytyy myös oudosti. Ei kai hänkin ole ihastunut? En kyllä usko sitä, koska Hugo ei ole kirjoittanut muille kuin Albukselle ja Ginnnylle sekä Harrylle. Luulenpa että hänellä on joku vakavampi ongelma. Tässä hiljattain löysin hänet huoneestaan tärisemästä. Yritin urkkia tietoja, mutta hän vain mottasi minua ja käski häipyä. Normaalia Hugoa.

Gigi satutti siipensä, ja lepuutti sitä muutamia päiviä. Olin huolissani kun se saapui nääntyneenä metsästämästä ja lerputti siipeään. Nyt se on jo paljon parempi, ja uskon että voin lähettää sen pian taas viemään uusimman kirjeeni Lilylle. Gigi on ollut pöllöni jo viisi vuotta, aina siitä asti kun aloitin Tylypahkan. Isäni Ron oli aluksi epäluuloinen, kun puhuin Gigille. Hän kertoi taas siitä kuinka hänen rottansa oli animaagi ja murhaaja joka oli vähällä tapattaa Harryn. Onneksi äiti tajusi kiperän tilanteen ja käski minut tekemään jotain pikkuhommaa. Miten juuri minun vanhempani ovat niin ärsyttäviä? No, nyt olen käyttänyt paperia aivan liikaa.
Rose
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 20:58:00 kirjoittanut Guadaloupe »
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 299
  • Banneri @ Crysted
Vs: Rosen päiväkirja
« Vastaus #1 : 04.03.2009 23:28:58 »
Hei. Tekstistäi puuttuvat alusta tarpeelliset tiedot, kuten ikäraja. Lista tarpeellisista tiedoista löytyy täältä. ^^

Fantasy

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #2 : 06.03.2009 14:59:47 »
Mukava ficci :) Idea on hyvä ja kirjeistä kerrottiin kivasti.

Lainaus
Hän ja isä aina jaksavat muistuttaa tädistäni Ginnysta, jonka eräs päiväkirja lumosi
Kiva kun tuo on tapahtuma on päässyt mukaan ficciin.

Kai teet jatkoa? :3

Hp-fani4EveR

  • Potterholisti
  • ***
  • Viestejä: 226
  • You can be my hero, Harry.
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #3 : 06.03.2009 15:10:38 »
Hyvä, hyvä, hyvä. Ainut mikä häiritsi oli pituus, aivan liian lyhyt, ainakin minun mielestäni, toivon, että teet jatkossa vähän pidempiä pätkiä, muuten oli hyvä enkä oikeastaan löytänyt virheitä. Kiitos..

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 132
  • 7.3.2010... <3
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #4 : 06.03.2009 16:03:57 »
A/N: Olen pahoillani kun edellinen merkintä jäi lyhyeksi. Kiitos kuitenkin ihanista kommenteista<3

5.7

Aioin jatkaa kirjoittamista vasta kun koulu alkaa, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni, ja tässä sitä taas mennään. Sain Lilylta kirjeen, jossa hän kertoi että minä ja Hugo saamme mennä sinne loppulomaksi, kun äitini ja isäni lähtevät kahdestaan Italiaan. Siitä tulee upeaa, sillä en ole nähnyt Lilya pitkään aikaan. Hugo innostui myös, mutta hän käyttäytyy edelleen hyvin kummallisesti. Minua huolestuttaa, kun veljeni sulkeutuu yhä useammin huoneeseensa ja on muuten kalpea ja hiljainen. Hän ei edes yrittänyt arvata keneltä sain kirjeen, kun herahdin aamiaispöydässä punaiseksi saatuani kirjeen häneltä. Ja tästä pääsenkin siihen kirjeeseen josta puhuin edellisessä merkinnässäni. Vuosikurssillani, Rohkelikossa on eräs poika jonka perään olen katsellut (Lilyn mukaan kuolannut) jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Hän on Thomas Wonder. Hänellä on tummanruskeat pörröiset hiukset, kirkkaansiniset silmät ja hän on pitkä sekä laiha. Monet tytöt ovat ihastuneet Tomiin, ja luen itseni tuohon monilukuiseen joukkoon. Tom pelaa lyöjänä Rohkelikon tupajoukkueessa. Tietääkseni hän ei ole ennen kirjoittanut tytöille, joten innostumiseni syy on varmaan aika selvä, kun sain häneltä kirjeen jonkin aikaa sitten. Olen lukenut sen todella usein, ja se vaikuttaa aina vain paremmalta. Jäljennän kirjeen nyt tähän, vaikka en ikinä voi saada aikaan yhtä suloista käsialaa, millainen hänellä on..

Moi Rosie,
Toivottavasti kesäsi on mennyt hyvin. Minulla on mennyt ihan mukavasti, lomailimme viikon Kreikassa alkukesästä. Siellä oli todella mielenkiintoista. Kävimme katsomassa sikäläisiä huispausotteluita jättiläismäisellä stadionilla. Olisitpa ollut näkemässä miten hyvin eräskin tyttö pelasi. Hän muistutti hivenen sinua ruskeine silmineen. Oletko saanut jo V.I.P:t? Minä en ole. Kirjoitin Albukselle, ja hän kuulemma sai ne jo.
Ajattele, enää kaksi vuotta ja sitten olemme täysi-ikäisiä. Vau! (mistäköhän tuokin tuli mieleeni..!) Pikkusiskoni käski laittaa terveisiä, ja hän uhkasi rikkoa luutani ellen suostuisi. Laitoin siis terveiset ja luutani säilyy. Toivottavasti kesäsi on ollut mukava.. laitoin yhden kesäisen kuvan talostamme, toivottavasti tykkäät.
Nähdään,
Tom

Vastasin hänelle pitkällä, ja kummallisella kirjeellä. Gigi pääsi viemään vastaukseni vasta tänään, ja olen todellakin ollut kuin tulisilla hiilillä. Unelmoin ajatuksesta, että hänkin ilmestyisi Pottereille, vaikka tuskinpa mitään niin suurta ihmettä voi tapahtua. Kuva oli sekin mahdottoman hieno, ja se sai kunniapaikan huoneessani ensinnä siksi, että tiedän Thomaksen koskeneen siihen, ja toisaalta siksi, että se on kuva hänen kodistaan. Haaveilen ajatuksesta, että hän olisi kiinnostunut minusta, mutta taidan haahuilla turhia. Isä muuttui epäluuloiseksi kun Tomin kirje saapui ja hän näki nimen kohdalla pojan nimen. Äiti kertoi, että isä käyttäytyi Ginnyn poikaystäviä kohtaan todella epäluuloisesti. Se tuntui oudolta, sillä mitä se hänelle kuuluu jos täti seurusteli nuorena useiden kanssa. Olisinpa minäkin yhtä kaunis kuin täti. Hän oli kuulemma yksi Tylypahkan kauneimmista tytöistä, ja se on jo jotain! Minä en ikimaailmassa pääsisi niin pitkälle. Ensinnä sen takia että yksi parhaista ystävistäni on puoliksi veela, ja se tarkoittaa sitä että hän on yleisesti mahdottoman suosittu. Eliza on todellakin yksi kauneimmista koskaan näkemistäni tytöistä. Hänellä on pitkät hopeaisenvaaleat hiukset, orvokin siniset silmät ja hän on todella kaunis ja veistoksellinen. Toiseksi myös sen takia, että Lily on yksi koulun suosituista tytöistä. Hänellä on tulenpunaiset hiukset (kuten minullakin) ja ruskeat silmät. Harry on kertonut, että hän on Ginnyn täydellinen kopio. Minulla on myös punaiset hiukset ja ruskeat silmät, mutta olen hieman Lilya pidempi. Joskus joku (yleensä Lily) on vaatinut selitystä, että miksi minä en muka lue itseäni yhtä kauniiksi kuin Lily itse on. En osaa ikinä vastata siihen, se vain on niin.
Oi! Mikä tuolla kaukana on? Kirjoitan ikkunan luona ja näen esteettä ulos. Sieltä lähestyy kookas pöllö. Ei minun Gigini, eikä Tomin Jasper. Se ei myöskään ole Hugon Pandor. Se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: V.I.P -tulokseni ovat saapuneet!

Myöhemmin samana iltana:

Ihanaa! Pääsin kaikista aineista läpi. Vanhemmat olivat tietenkin innoissaan, mutta isä mumisi lähinnä itselleen: ”Rosiella on totisesti äitinsä aivot.” Isän V.I.P –paperit ovat kuulemma kadonneet, mutta äiti näytti omansa jolloin huomasin saaneeni likimain samat arvosanat kuin hän.

Tähtitiede            Upea
Taikaolentojen hoito         Upea
Loitsut            Upea
Pimeyden voimilta suojautuminen      Upea
Muinaiset riimut         Upea
Jästitieto            Upea
Yrttitieto            Upea
Taikakausien historia         Odotukset ylittävä
Taikajuomat            Upea
Muodonmuutokset         Upea

 Innostuin kopioimaan kaikki tulokseni tuohon. Myönnän kyllä, että olen iloisesti yllättynyt O:sta Taikakausien historiassa. Se on ehdottomasti inhokkiaineeni. Toivon ja odotan, että Gigi palaa pian Tomin luota, että pääsen kirjoittamaan Lilylle, Jamesille ja tietenkin Tomille uuden kirjeen. Äiti olisi halunnut jäädä hehkuttamaan papereitani, mutta minun oli pakko päästä purkamaan tunteeni. Luulenpa, että äiti veikkaa minun itkevän onnesta, mutta se olisi sinänsä hyvä koska silloin hän jättäisi minut hetkeksi rauhaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hän ylireagoi tällaisissa tilanteissa. Hän on aina ollut kamalan innoissaan loppukokeista. Siis loppukokeista! Hän selittää toivovansa minulle mahdollisimman hyvää aikuisuutta, ja siihen tarvitaan hänen mielestään mainiot arvosanat. Joskus en vain ymmärrä häntä..
Hugo vain pysyi huoneessaan, eikä tullut ulos vaikka lupasin että hän saa tutkia tulokseni. Normaalisti hän olisi rynninyt heti paikalle, mutta ei nyt. Olen nyt todella huolissani hänestä. Ehkä pitäisi kysyä äidiltä, että tietääkö hän mikä Hugolla on. Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon ettei yksikään niistä pidä paikkaansa. Toivotaan että tämä selviää kun hänet raahataan Tylypahkaan.
Odotan Gigin saapumista koko ajan, ja vilkuilen vähän väliä ulos. Ehkä minäkin käyn vähän ylikierroksilla niin kuin äiti.. Jatkan kirjoitusta sitten joku muu päivä. Siis mikäli pystyn pysymään tästä päiväkirjasta erossa..
Rose
« Viimeksi muokattu: 08.03.2009 17:57:55 kirjoittanut Ziri »
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"

Fantasy

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #5 : 06.03.2009 16:35:38 »
Jee, uusi osa  :D
Tykkäsin. Mukava kun oli vähän pidempi kuin edellinen.
Muttasiis... Tarina oli kiva.  Kerroit Rosen elämästä kivasti. Mutta kylläpäs Rosella on hyvät arvosanat! Todellakin tullut äitiinsä.

Lainaus
Isän V.I.P –paperit ovat kuulemma kadonneet
Kadonneet.. Ettei vain vaan kehtaisi näyttää... : D

Mutta jatkoa odotan innolla~

Hp-fani4EveR

  • Potterholisti
  • ***
  • Viestejä: 226
  • You can be my hero, Harry.
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #6 : 06.03.2009 22:45:07 »
Tämä uusi osa oli myös tosi hyvä! Kaipaan vielä vähän pituutta, mutta tää olikin jo pidempi kuin eka, ja oli kiva kun tuli niin nopeasti. Jatkoo!

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 132
  • 7.3.2010... <3
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #7 : 13.03.2009 18:04:50 »
A/N: Jouduin jättämään Rosien päiväkirjan viikoks kun tuli konsertteja ja sairastuinkin, mutta nyt tulee taas jatkoo. Lupaan pidempiä lukuja, kunhan Rose pääsee Tylypahkaan.. Ja taas niitä ihania kommentteja! =)

23.8

Palasin noin tunti sitten Pottereilta. Ajatella, pärjäsin seitsemän viikkoa ilman päiväkirjaa. Unohdin sen matkalaukustani, enkä viitsinyt pyytää äitiä tai isää palauttamaan sitä. Jos kertoisin isälle missä pidän sitä, sen jokainen lause pitäisi selittää hänelle. Äiti taas olisi saattanut lukea sen ihan vain siksi että hän on äiti. En olisi kestänyt sitä, joten tyydyin käyttämään Lilya päiväkirjana. Hän ei juorua, emmekä me salaa toisiltamme mitään.
Viikon kuluttua palaan takaisin Tylypahkaan. Suloinen ajatus, vaikka jäänkin kaipaamaan pitkiä yöunia. Niitä en varmaan saa kun opiskelen ties kuinka monessa aineessa.
Lilyn puheet pitivät paikkansa; James tosiaan vietti suuren osan ajastaan huoneessaan. Ja aina kun hän tuli ulos, hänen naamansa loisti kuin aurinko. Albus sai hivenen huonommat arvosanat kuin minä, mutta kyllä hänelläkin on aika hyvät. Lily on kasvanut kesällä todella paljon, mutta minä olen edelleen pidempi.
Ensimmäisellä viikolla sain Tomin kirjeen. Gigi saapui yhtä aikaa Jasperin kanssa. Kirjeessään Tom kirjoitti seuraavasti:

Moi Rosie,

Sain tulokset muutama päivä sitten. Ihan siedettävät arvosanat, kerron niistä vaikka myöhemmin lisää. Sinäkin varmaan sait omasi jo..? (arvatenkin sait kaikista Upean..) Oletko menossa Viistokujalle lähipäivinä? Minä varmaan menen. Ehkä näemme siellä.
Tom

Vastasin hänelle taas, ja olin lähellä sekoamispistettä. Hän kirjoitti minulle jo toistamiseen! Luin kirjeen ääneen Lilylle kun olimme hänen huoneessaan, ja luulenpa että Ginny kuuli. Myöhemmin ainakin kun menimme poikien kanssa keittiön poikki ulos, Ginny hymyili minulle tietäväisesti, mutta lempeästi ja sanoi: ”Vai silla lailla!” Lily repesi heti kun pääsimme ulos, ja veikkaisin että naamani oli yhtä punainen kuin hiukseni. Tietenkin kerjäsimme Lilyn vanhemmilta että menisimme Viistokujalle heti kun Tylypahkan kirjeet tulisivat. Lily oli juonessa mukana, koska hänen mielestään minä ja Tom olemme ”suloinen pari”. Tietenkin mottaan häntä aina kun hän sanoo sen, mutta ei hän suotta ole kahden veljen kanssa kasvanut; hän mottaa takaisin.
Hugo alkoi palata taas omaksi itsekseen. Ehkä hän vain oli masentunut. Hän kuitenkin pörräsi ulkona meidän muiden mukana, ja kun pelasimme huispausta (minä olen koko porukan surkein!) hän käyttäytyi jo aivan normaalisti.
Lily on saanut (tietenkin) monia kirjeitä pojilta. Suurin osa on hölmöä sönkötystä, johon Lily ei ole vastannut mitään. Vain harvat kirjeistä saivat vastauksen, ja nekin vastaukset olivat niukkoja ja usein sangen julmia. Yksikin vastaus, jonka hän kirjoitti meidän siellä ollessamme, meni näin

Leo,
Minua ei kiinnosta sinun elämäsi, kesäsi, arvosanasi tai mikään muukaan mikä liittyy sinuun. Usko pois, jos saan enää yhtäkään kirjettä sinulta, se tulee olemaan elämäsi viimeinen kirje.
Lily

Sen koommin ei Leolta viestejä tullutkaan. Lily osaa todellakin poikientorjumisen. Jos minä yrittäisin samaa, olisi lopputulos varmaan se, että nyyhkisin sängylläni jonkun pojan puolesta josta en pidä, ja jolle olen antanut yhtä leiskuvat rukkaset.
Lily ei ole seurustellut kertaakaan, kuten en minäkään. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta odotan sitä oikeaa. Sitä joka saa tunteet roihahtamaan pintaan. Oikeastaan se on Tom, mutta ei hän ikimaailmassa vastaisi tunteisiini, joten kaipa minun on paras odottaa.
Ensimmäisen viikon jälkeen aloin tottua Pottereiden elämään. Yleensä päivät kuluivat huispatessa ja uidessa. Tietenkin luin siinä sivussa useita mainioita kirjoja, ja tein vähän ylimääräistä työtä ensivuoden varalle. Autoimme myös usein Ginnya ja Harrya.
Olen pannut merkille, että Lilyn vanhemmat ja omani riitelevät kovin erilaisilla tavoilla. Minun vanhempani riitaantuvat usein, ja silloin he todellakin suorastaan tappelevat! He räyhäävät toisilleen ja moittivat toisiaan kamalasti. Riidan sovittuaan he ovat sovussa muutaman päivän, ehkä jopa viikon ja riitelevät sitten taas uudestaan. Lilyn vanhemmat taas ovat paljon pidempiä jaksoja sovussa, kunnes sitten jompikumpi (yleensä Ginny) suuttuu jostain. Silloin hän rähisee ja saa Harrynkin riitelemään jostain pikkujutusta. Sen tehtyään he marssivat erihuoneisiin, mutta saapuvat kohta takaisin ja sopivat riitansa onnellisesti. Minusta molemmat riitelytyylit ovat kummallisia. Minä en ainakaan haluaisi riidellä mieheni kanssa, vaikka luonteeni perustalta luultavasti riitelisin kaiket päivät..
Saimme siellä ollessamme myös Tylypahkakirjeet. Kirjalistani on todellakin kaikista pisin. Lily irvaili minulle siitä, mutta en välittänyt siitä juurikaan. Kävimme sitten Viistokujalla. Harry ja Ginny antoivat meidän mennä vapaasti, mutta kielsivät menemästä Iskunkiertokujalle. Lähdimme Lilyn kanssa ostamaan koulutarvikkeita, ja ensimmäiseksi suuntasimme tiemme Matami Malkinin kaapukauppaan. Tänä vuonna täytyi ostaa myös juhlakaavut. Kun Lily kysyi vanhemmiltaan siitä, he vain hymyilivät salaperäisen näköisinä. Niinpä valikoimme ensin normaalit koulukaavut, ja rupesimme sitten etsimään sopivia juhlakaapuja. Lily löysi ihanan valkoisen kaavun joka istuu tiukasti. Semmoinen sopii Lilyn vartalolle täydellisesti. Minun pukuni on metsänvihreä, ja minun mielestäni se on todella ihana! Maksoimme kaapumme ja jatkoimme matkaamme.
Kun olimme tehneet ostokset, ja lähdimme takaisin Vuotavan noidankattilan kautta, minä näin hänet. Tom puhui ilmeisesti äitinsä kanssa. Lily törkkäsi minua eteenpäin ja yritti tunkea kaikkia muita baarista ulos. Tom kääntyi ja näki minut. Herahdin tietysti punaiseksi hiusrajaani myöten, mutta yritin ottaa rauhallisesti. Näin silmäkulmastani kuinka Potterit ja Hugo toljottivat vuoronperään minua ja Tomia. Lily yritti edelleen tunkea perhettään ulos kun Tom tuli luokseni. Hän näytti hieman epävarmalta. Minä olin varmaan vieläkin punainen.
”Hei”, mumisin lähes kuulumattomalla äänellä. Tom hymyili minulle nolostuneena. Olin jo melkein unohtanut kuinka ihanilta hänen silmänsä näyttivät.
”Moi”, hän puhui myös hiljaa. Käänsin katseeni hänen kasvoistaan, ja tutkailin kenkiäni niin kuin en olisi niitä ennen huomannut, ja tiesin Tomin katsovan minua vaikka en häntä nähnytkään (lukuun ottamatta hänen kenkiään). Hänen äitinsä oli varmaan jo mennyt, ja epäilin että hän haluaisi jo jatkaa matkaa.
”Mä varmaan meen.. Kun Lily ja noi odottaa”, ääneni oli edelleen harvinaisen heiveröinen. Hymyilin hänelle vielä kerran, uskallettuani nostaa katseeni kengistäni. Hänkin hymyili. Ihana hymy! Hänen tummat silmänsä alkoivat sädehtiä ja hänen ihanat huulensa kääntyivät suloiseen hymyyn. Nyökkäsin vielä hänelle ja luikahdin ulos. Tunsin hänen katseensa aina ulko-ovelle saakka. Sen jälkeen tunsin oloni ihan kummalliseksi. Lily tietenkin pommitti koko kotimatkan mitä olimme jutelleet (olisiko siinä pitänyt jutellakin??) ja päästi kummallisia äännähdyksiä aina kun mainitsin jotain hänen ilmeistään. Ginny hymyili minulle (oliko se ymmärtäväinen hymy?!) ja sanoi jotain Harrylle. Ikävä kyllä liian hiljaa, ja liian nopeasti että olisin kuullut siitä mitään. Lily ei tyytynyt yksinkertaisiin vastauksiini, vaan jatkoi kyselyä heti kun pääsimme hänen huoneeseensa. Serkku teki nopeita päätelmiä liki jokaisesta Tomin ilmeestä, liikkeestä ja kaikesta muustakin.
Seuraavien viikkojen ja päivien aikana Lily vihjaili minulle jatkuvasti, ja sai minut aina
punastumaan. Tuntui myös siltä, että James, Albus ja Hugo virnistelivät minulle vähän väliä. Tai siis James virnisteli aina kun tuli ulos huoneestaan, ja Albus sekä Hugo kiusasivat minua vain kun Ginny ei nähnyt. Täti suhtautui asiaan oudosti. Hän ei sietänyt poikien tai Lilyn härnäämistä tässä asiassa (olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen!) ja aina kun Lily lipsautti ”vahingossa” jotain Tomista, Ginny katsoi minua lähes myötätuntoisesti. Tietääkö hän oikeasti miltä minusta tuntuu?
Jatkan tänäkin vuonna valvojaoppilaana, ja minusta tuntuu siltä, että äiti toivoo minusta johtajatyttöä. Se kai johtuu siitä, että hän ei itse päässyt kyseiseen asemaan, koska lähti kuudentena vuonna pois. Kaikeksi onneksi Hugo ei kertonut (ainakaan vielä) äidille ja isälle Tomin ja minun kohtaamisestani! Hän vaikuttaa nyt paljon rennommalta. Ehkä kyse oli vain jostain ystävästä josta Hugo oli huolissaan. Kuka tietää..
Rose

PS. Päätin etten kirjoita ennen kuin pääsen Tylypahkan puikajunaan!

PPS.Niin, kyllä tiedän, ettei päiväkirjoissa ole useinkaan jälkikirjoituksia, mutta tuota mustetta ei saa pois..
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"

Fantasy

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #8 : 16.03.2009 18:38:08 »
Ihanaa, uusi osa :)
Tykkäsin tästäkin kovasti. Oli sopivan pitkä ja tapahtumia mukavasti. Tykkäsin.
Jatkoa :3

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 132
  • 7.3.2010... <3
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #9 : 20.03.2009 15:56:39 »
A/N: Oon pahoillani, tästä tuli lyhyt. Seuraavasta tulee pidempi kun voin surutta tunkea lisää ohjelmaa.. Ja se kommentti ois niin kiva hommeli! :)

1.9

Istun nyt Tylypahkan pikajunassa, matkalla kouluun. Vanhempien hyvästely kävi jo rutiinista, vaikka halasin äitiä vähemmän aikaa kuin yleensä. Isää en halannut ollenkaan. Jonotimme Lilyn kanssa tavaravaunulle, kun tunsin lämpimän käden olallani. Sydämeni oli vähällä loikata paikoiltaan kun näin Tomin, mutta onnistuin rauhoittumaan. Lily katosi viereltäni kun käänsin hänelle selkäni. Tom hymyili minulle, ja hänen kasvoillaan oli taas sama hivenen kummallinen ilme. Ei kai häntä nolottanut?!
”Moi”, änkytin naama punaisena. Ilmeeni nauratti häntä, ja minä kuuntelin tarkkaan hänen nauruaan. Enhän ollut kuullut sitä ties kuinka pitkään aikaan.
”Moi”, hän naureskeli minulle. Samassa Lily oli siinä. Olin kokonaan unohtanut missä olin, ja missä minun olisi pitänyt olla. Hän nyhjäisi minua hihasta ja mumisi:
”Mennäänkö?” Lilyn äänessä oli jotain, mistä tiesin, etten voisi sivuuttaa pyyntöä. Hymyilin Tomille ja hän hymyili minulle.
”Mä meen nyt. Lily ei jaksa odottaa, että pääsee räjäyttämään junan”, sanoin hiljaa, hymyillen. Hän naurahti pehmeästi. Käänsin pojalle selkäni huokaisten. Niin täydellinen hetki, ja Lilyn piti pilata se! Hänhän oli kiusoitellut minua Tomista koko kesän, miksi hän pysäytti niin lupaavan keskustelun?! Mulkoilin serkkuani pahasti, ja hän näytti harmistuneelta.
”Mä olen pahoillani! Heti kun mä jätin sut siihen, niin melkein kaikki koulun pojat rynnivät siihen lähentelemään! En mä voinu muutakaan kuin palata sun luokse. Mutta mistäs te puhuitte?” Hän selosti heti kun olimme saaneet tavaramme tavaravaunuun, ja olimme löytäneet tyhjän vaunuosaston. Lily häpesi omaa heikkouttaan ja vaihtoi heti aihetta. Kerroin kaiken Tomin kosketuksesta aina hänen viimeiseen hymyyn, ja Lily hihkui riemusta ja pyysi minua kuvailemaan vielä hieman tarkemmin pojan ilmeet. Melkein unohdin valvojaoppilaan tehtäväni, ja ryntäsin toisten valvojien luokse viimeisenä. En juuri kuunnellut tämän vuoden johtajaparia, vaan nuokuin valmiina palaamaan Lilyn (ja Elizan, mikäli hän olisi siellä) luokse heti kun vain olisi mahdollista. Johtajatyttö on tänä vuonna sievistelevä Korpinkynsi, Zarah, joten en jaksanut senkään puolesta kuunnella. Lopultakin Zarah päätti säälittävän puheensa, ja toivoin että pääsisin Lilyn luokse ennen kuin Rohkelikon toinen valvojaoppilas Chris Grumston tulisi luokseni. Onni ei kuitenkaan siinä vaiheessa auttanut, (ilmeisesti Grumston on treenannut..) ja hän ehti vierelleni. Hän ahdisteli minua jo viime vuonna.
”Hei Rose!” Hän honotti minulle. Rypistin kulmiani. Kukaan muu kuin sukuni, ystäväni (eikä Grumston kuulu niihin) tai Tom saavat kutsua minua Roseksi tai Rosieksi.
”Weasley”, korjasin jäätävästi. Hän toljotti minua hämmästyneenä. Tuijotin takaisin vihaisesti. Hän yritti lähestyä minua, joten peräännyin askeleen.
”Oliko asiaa Grumston?” Kysyin korostaen huomattavasti viimeistä sanaa. Olin ilmeisesti vetänyt maton alta, ja hän räpytteli silmiään hämillään.
”Mä vaan ajattelin että haluisitko sä ruveta mun tyttöystäväks!” Poika honotti ja oli ilmeisen ylpeä itsestään. Kysymys järkytti minut. TYTTÖYSTÄVÄKSEEN?! Suipistin suutani järkyttyneenä.
”En tosiaankaan!” Ärähdin ja lähdin kiireellä pois. Harmikseni hän on treenannut. Hän hölkötti minut kiinni ja otti ranteestani kiinni. Yritin pyristellä irti, mutta hän piti siitä itsepäisesti kiinni.
”Hitto vie! Päästä irti!” Ärähdin hänelle. Hän painoi minut seinää vasten ja työnsi kasvojaan lähemmäs suudellakseen minua. Samassa heilautin nyrkkiäni. Se osui hänen naamaansa. Hyvin jästimäinen tapa estää lähentely, mutta nyt se toimi. Hän päästi minut irti ja lähdin heti pois. Ohitin useita ihmisiä, ja monet katsoivat minua hämmästyneinä. Silmistäni tippui suuria vihan kyyneleitä. Aion pysyä tavoitteessani ja haluan ensimmäisen suudelmani vapaaehtoisesti. Lily ja Eliza järkyttyivät kun saavuin vaunuumme kyyneleet silmissäni. He luulivat että olin yrittänyt lähestyä Tomia. En tosiaankaan! En ikimaailmassa aiheuttaisi kenellekään yhtä kuvottavaa tilannetta minkä Grumston minulle aiheutti. Kerroin parhaille ystävilleni kaiken, ja Lily olisi halunnut juosta antamaan sille ääliölle löylytyksen. Ehkä Grumston kuitenkin tajuaisi pysyä kaukana minusta sen lyöntini jälkeen. Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä Eliza näyttää siltä että kohta voisimme ottaa erän Räjähtävää näpäystä.

myöhemmin..

Nyt istun sängyssäni tyttöjen makuusalissa. Kello on puoli kaksitoista, ja toiset tytöt vaihtavat vielä kesäkuulumisia. Eliza on joutunut useiden ahdisteluiden kohteeksi, mutta se ei sinänsä ole ihme, koska hänen äitinsä on veela. Nora on viettänyt kesänsä Pariisissa, ja hän kuulemma sai juhlakaapunsa sieltä. Juhlapukujen syyn saimme tietää kesteissä. Tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään Kolmihelhoturnajaiset! James aikoo ilmoittautua. Vierailevat koulut ovat Beaubaxtons ja Drumstrang. Elizan pikkuserkku Bella opiskelee Beaubaxtonssissa. Tai oikeastaan saimme tietää mitä vanhempien salaperäisyys tarkoitti. Mitä iloa on juhlapuvuista jos vain katsomme kuinka kolme nuorta teloo itsensä?!
Istuin mahdollisimman kauas Grumstonesta, ja toivon että hän ymmärtää pysyä poissa. Sain muutenkin hävetä silmät päästä. Miksi, oi miksi Grumston päätti yrittää suudelmaa juuri Scorpius Malfoyn ja hänen tyhmien ystäviensä vaunun vieressä?! Scorpius selitti kaikille, että olin lyönyt Grumstonea turpaan, kun hän yritti suudella minua. Tietenkin se on totta, mutta toivoin että se pysyisi salassa. Pelkäsin, että Tom pitäisi minua ties minä kun kuulisi. Kun olin lähdössä suuresta salista, Tom sai minut kiinni.
”Grumston sitten yritti jotain vai?” Tom hymyili minulle varovaisesti. Herahdin punaiseksi (taas!) ja nyökkäsin. Hän näytti uteliaalta. Huokaisin raskaasti.
”Se nappas mun ranteesta kiinni ja paino mut seinää vasten. Sitte se meinas suudella niin mä vedin sitä turpaan”, kohautin olkiani hämilläni. Hän virnisti, hieman hämillään hänkin. Sitten hän totesi hiljaa:
”Ehkä se nyt ei enää tuu lähentelemään”, se kuulosti kysymykseltä. Kohautin taas olkiani. Samassa Nora syöksyi halaamaan minua, ja kun käännyin katsomaan taas Tomin suuntaan, hän oli kadonnut. Hitsi vieköön!
Albus, James ja Hugo nauroivat makeasti sille että olin lyönyt Grumstonea, joskin he lupasivat minulle että tulisivat seuraavalla kerralla auttamaan. Seuraavalla kerralla?! Ei kiitos! Huomasin vasta nyt, että Nora vilkuili Jamesia kiinnostuneena, ja kun heidän katseensa kohtasivat, ystäväni punastui. Ei kai yksi parhaista ystävistäni rakastu serkkuuni? Vihjaisin asiasta hänelle, ja hän punastui. Se vain pahensi tilannetta. Ilmeisesti hän on jo rakastunut. Lily varmaan repeäisi jos kuulisi. Mutta minä en kieli, se kuuluu tapoihini.
Tuntui ihanalta ja rauhoittavalta palata tuttuun makuuhuoneeseen. Toivotin Lilylle hyvät yöt ja ensimmäinen kunnon juttelutuokio luokkalaisteni kanssa voi alkaa. Penäsimme toisiltamme uusia ”mieshavaintoja” (tuo oli Tinan idea!). Kaikki pettyivät (lukuun ottamatta Elizaa), kun kerroin, että sydämeni sykkii edelleen vain Tomille. Nora vaikeni omasta ihastuksestaan, ja se vain varmisti arvioitani hänen katseistaan. Eliza ei edelleenkään ole iskenyt silmiään kehenkään. Hän haluaisi poikaystävän, joka ajattelee muutakin kuin hänen ulkonäköään. Se taitaa olla liki mahdottomuus, koska kukapa ei voisi olla huomaamatta hänen pitkiä, silkkisiä hopeanhohtoisia hiuksiaan, suuria orvokkisilmiään tai hänen laihaa vartaloaan.. En kuitenkaan maininnut asiasta, koska en halua pilata ystäväni toiveita. Tina kertoi pitkän liudan kaikista pojista joihin hän oli iskenyt silmänsä. Listasta tuli äärimmäisen pitkä, ottaen huomioon, että Tina on vähän tyhmä (ei pahasti, mutta kuitenkin) eikä hän ole mikään silmänilo (ei pahalla, Tina!). Nyt ystäväni juttelevat kuitenkin kesäkokemuksistaan, ja yrittävät lukea päiväkirjaani. Minä kuitenkin tiedän kaikki heidän ilkeät temppunsa, eivätkä ne tehoa minuun.
Eliza opiskelee likimain samoissa aineissa kuin minä, mutta hänellä ei ole Muinaisia riimuja. Noralla taas ei ole Jästitietoa tai riimuja, ja Tinasta en tiedä.
Äh, silmät eivät enää tahdo pysyä auki. Kirjoitan huomenna pidemmän merkinnän..
Rose
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"

jonnumoi

  • ***
  • Viestejä: 27
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #10 : 20.03.2009 16:41:15 »
Minulle tämä kolmas sukupolvi on ollut aina vähän auki, mutta sinun ficcisi avulla tiedän siitä enemmän!
Odottelen innolla jatkoa..
Never say never

Fantasy

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #11 : 22.03.2009 12:01:13 »
Uusi osa <3
Tykkäsin tästäkin. Oli sopivan pituinen ja tapahtumia oli kivasti.
Lainaus
”Hei Rose!” Hän honotti minulle.
Honotti... Hauska ilmaisu  ;D
Lainaus
”Mä vaan ajattelin että haluisitko sä ruveta mun tyttöystäväks!” Poika honotti ja oli ilmeisen ylpeä itsestään.
Niin hienovaraista... :D

Hauska pätkä taas kerran, tykkäsin.

Jatkoa taas kerran odottelem :3

ellu.dogi

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #12 : 28.03.2009 09:37:20 »
Luin noi kaikki, ihania! :D Joo, rekisteröidyin just, tän sivun käytössä on vielä vähän opettelemista...  ;) Muuten, eikö kolmivelhoturnajaiset järjestetty viidenkymmenen vuoden välein, muistanko ihan väärin...?

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 132
  • 7.3.2010... <3
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #13 : 19.04.2009 15:19:05 »
A/N : Eli juu. Nyt on toooosi pitkä tauko ollut. Onnettomat anteeksipyynnöt! Kun en ole päässyt koneelle niinkään aina.. Mutta täs seurava osa, toivottavasti pidätte.

2.9

Päivä meni normaalien uomiensa mukaisesti, lukuun ottamatta pieniä muutoksia. Esimerkiksi sitä, että harvinaisen moni miespuolinen henkilö kipitti kintereillämme. Tämä oli alun alkaenkin inhottavaa, ja kaikki paheni vain kun joku sangen ”järkevä” nimesi minut (kyllä vain; minut!), Lilyn ja Elizan miestennielijöiksi.
Tietenkin Lily langetti älypäähän herjan, ja sai jo ensimmäisen jälki-istuntonsa (Edistystä serkkuseni..), vaikka hän oli luvannut kesällä, ettei enää langettaisi ylimääräisiä herjoja. En olettanut hänen pitävän lupaustaan, mutta olisihan se voinut kestää vähän kauemmin.
Menetin keskittymiskykyni muodonmuutoksissa, kun Tom hymyili minulle. Onkohan hänestä tulossa minulle pakkomielle..? Opettajan täytyi toistaa kysymyksensä kolme kertaa, ennen kuin tajusin, että hän halusi vastauksen minulta. Elizalla ja Noralla oli pokassa pitelemistä koko lopputunnin ajan.
Kaikki opettajat antoivat mielettömät kasat läksyä, ja jouduin tekemään niitä yötä myöten. Se ei kuitenkaan haitannut, koska olen jo vähän (vain vähän!) kaipaillut läksyjä. Sanoin siitä Lilylle, ja hän innostui kiljumaan kovaan ääneen:
”Rose hikkein kuningas!” Lehahdin aivan punaiseksi, koska Tom oli juuri silloin oleskeluhuoneessa. Kostin Lilylle kamppaamalla hänet, ja hän kiskoi minut jalasta lattialle. Siinä vaiheessa kaikki huoneessa olijat ulvoivat naurusta. Minua ei naurattanut. Löin selkäni pöytään, koska käännyin jollain oudolla tavalla tippuessani lattialle. Lähdin aika pian nukkumaan, tai siis kirjoittamaan päiväkirjaa.
Kävin tervehtimässä iltapäivällä myös kotitonttuja. Ne olisivat halunneet tunkea minulle ruokaa, mutta tonttuparat taisivat ymmärtää väärin. Ne touhottivat yhtä innoissaan kuin aina, ja valmistelivat ruokia. Lily ei halunnut tulla mukaani, hän ei ymmärrä mitä minä näen kotitontuissa. Mutta tarvitseeko kaikessa nähdä jotain erityistä? Minusta ne ovat ihania, lempeitä ja persoonallisia otuksia.
Hugo käyttäytyi tänään jo normaalisti, enkä ole enää huolissani törttöilevästä veljestäni. James sen sijaan kyseli minulta (taas!) lemmenneuvoja, esimerkiksi näin:
”Jos saisit kukkia, haluaisitko ne nimettöminä, nimimerkillä, vai miten?” Alan jo vähitellen tympääntyä siihen, etten saa nauraa Jamesille päin naamaa. Olisi mukavaa nähdä hänen ilmeensä. Oli miten oli, saanpahan hyvät naurut Lilyn kanssa viiden minuutin kuluttua siitä, kun olen toiminut Jamesin yksityisenä lemmenneuvojana.
Grumston ymmärsi pysyä tänään kaukana. Ehkä siksi, että hän tietää minun lyövän häneltä aivot (mikäli hänellä sellaiset on..) pihalle, jos hän yrittää lähestyä minua.
Albus keskeytti aamupäivällä yhden tappelun käytävällä. Jotkut seiskaluokkalaiset riitelivät jostain, ja aloittivat kaksintaistelun. En ollut paikalla, mutta Lily kummasteli asiaa jälkikäteen. Albus oli kuulemma syöksynyt kaksintaistelijoiden väliin. Outoa, ehkä hän ei olekaan sellainen nynny minkä on antanut käsittää.
Tomin pikkusisko Carrie ilmaantui illallisella kertomaan lemmenhuoliaan. Kuuntelin puolella korvalla, en halunnut olla ilkeä, mutta Tom sattui hymyilemään kaverilleen, ja minun oli (tietenkin..) nähtävä se. Carrien tapauksessa lemmenselvittelyyn riittää, kun nyökkäilen ja ynähtelen aina väliin. Tänäänkään hän ei huomannut mitään, vaikka kuulin vain sanan sieltä, toisen täältä.
Noran tilanne huolestuttaa minua. Tiedän, että James tykkää jostakusta tytöstä, mutta jostain syystä en usko, että se tyttö on Nora. Nora on kuitenkin ystäväni, enkä millään voi sanoa hänelle:
”Joo, ei James susta tykkää” Silti on julmaa, että tavallaan valehtelen hänelle jatkuvasti, kun katselen hänen haikeita vilkuilujaan.
Eliza oli ihan kummallinen tänään. Hän käyttäytyi mielipuolisesti lounaan jälkeen. Hän nauroi kaikelle kuin mikäkin mielipuoli, ja hyppii edelleenkin ympäri tyttöjen makuuhuonetta, kuin mikäkin ADHD. Nora käski häntä rauhoittumaan, mutta siitä Eliza sekosi vielä pahemmin. Hän alkoi hoilata jotain vanhaa rakkauslaulua.
Hetkinen.. Rakkauslaulua.. Onko Elizakin mennyt ihastumaan?! Ei voi olla totta!  Miten minä sen vasta nyt tajusin.. No, Eliza osaa kyllä peitellä tunteitaan, mutta eikö ihastuminen yleensä ole sangen vahva tunne? Voiko senkin peittää..? Hmm… Pitäisi ehkä minunkin yrittää.. Vaikka en ihan taatusti onnistuisi, luulisin. Ehkä on parempi jättää väliin.
Nyt Eliza rupesi nauramaan. Nora heitti Elizaa tyynyllä, mutta ei se auttanut lainkaan. Ennemminkin vain pahensi. Eliza yrittää lukea kirjaani. Nora kiskoi hänet lattialle. Minun täytyy laittaa kynä hetkeksi pois, jotta saan Elizan rauhoittumaan.

Hetken päästä..
Eliza nukahti lattialle. Aika uskomatonta! Tina saapui juuri, kun Eliza oli kupsahtanut, mutta tajusi pysyä hiljaa. Ehkä Eliza on vain stressaantunut. Mutta jos Eliza stressaantuu yhdessä päivässä, niin missä kunnossa hän mahtaa olla jouluna?! Ajatuskin kammottaa. Nora kävi jo nukkumaan, ja Tina ”lipui” (hih hih!) suihkuun.
Vilkaisin edellistä lausettani heti kirjoitettuani sen. Mitä järkeä tuossakaan huomautuksessa oli?! Oli miten oli, Olen siis nyt yksin, hiljaisuuden keskellä. Siunattua! Kohta siirrän varmaan Elizan sänkyynsä, mutta annan hänen nukkua vielä hetken tuossa lattialla. Nora ei ole vielä nukahtanut, ja tiedän sen siitä, että hän kääntyilee sängyssään, eikä hengitä tasaisesti. Haluaisin lyödä jotain. En tiedä mitä, mutta jotain, mikä menisi rikki. Ehkä hiivin ennustusluokkaan, ja rikon kaikki teekupit. Tonttujen teekuppeja en viitsisi tuhota, en halua tuottaa niille mielipahaa.
Nora kysyi muodonmuutosten jälkeen opettajalta, että miksi tarvitsimme tanssiaisasut, mutta hän vain virnisteli salaperäisesti, ja sanoi:
”Se selviää” Aargh! Minua inhottaa, kun opettajat ovat niin ärsyttäviä. Olisi opettaja voinut vähän selventää, mitä hänellä oli mielessään.
Tina saapui suihkusta. Hän astui ylimielisen näköisenä Elizan yli, ja meni sänkyyn. Hän haukotteli suurieleisesti. Minulla oli naurussa pidättelemistä, haluan kaikesta huolimatta pysyä Tinan kanssa väleissä. Joku kolistelee oleskeluhuoneessa, mutta en taida jaksaa kavuta katsomaan mistä siellä on kyse. Olen minäkin mainio valvojaoppilas!
Nora mumisee unissaan. En saa selvää, mitä hän puhuu, mutta ehkäpä en haluakkaan tietää hänen ajatuksiaan. Eliza kääntyilee lattialla. Hän varmaan kohta lyö päänsä johonkin, ja herää. Ei kai hän taas aloita samaa sähläystä kuin illalla? En ota riskejä.
Noniin.. Leijutin Elizan takaisin sänkyynsä. Hän ei herännyt, mikä on hyvä asia, sillä ei olisi varmaankaan mukavaa herätä leijumassa ilmassa. Ehkä kerron hänelle huomenna. Tai sitten en. Eliza varmaan järkyttyisi, ja alkaisi sekoilla vielä pahemmin.
Nyt sain selvää mitä Nora mumisee.
”Jamesssssssssss” Ässä jäi suhisemaan. Se olisi huvittavaa, jos Jamesin tilalla olisi ihan kenen tahansa toisen pojan nimi, lukuun ottamatta Tomia. Nyt minun tekisi mieli ravistella Nora hereille, ja käskeä häntä mumisemaan hiljempaa. En halua murtaa ystäväni sydäntä, mutta tuntuu kamalan epätodennäköiseltä, että James ihastuisi Noraan. Enemmän Jamesin tyyppiä ovat sellaiset voimakasluonteiset tytöt, jotka eivät välitä Jamesista. Hän nauttii kaikessa haasteista, joten luulisin, että sama pätee tyttöihinkin. En pidä siitä lainkaan.
Nora taas suurin piirtein kuolaa Jamesin kengille, eikä se varmaankaan tuottaisi tarpeeksi vastusta. Luulempa, että olen nyt purkanut sydäntäni tarpeeksi.
Rose

PS. Ajatella; kirjoitin Tomista vain muutamaan otteeseen..

PPS. Taas minä sorruin jälkikirjoituksiin!

PPPS. Tämä käy jo naurettavaksi!

PPPPS. Taidan tarvita kunnon yöunet..
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"

Fantasy

  • Vieras
Vs: Rose Weasleyn päiväkirja (s)
« Vastaus #14 : 20.04.2009 17:01:30 »
Oi, uusi osa!
Tykkään tästäkin kovasti. Tarinan hahmoilla on kivat luonteet. Ficissä on myös erittäin hauskoja kohtia :>
Lainaus
Grumston ymmärsi pysyä tänään kaukana. Ehkä siksi, että hän tietää minun lyövän häneltä aivot (mikäli hänellä sellaiset on..) pihalle, jos hän yrittää lähestyä minua.
Haha :D
Lainaus
Eliza oli ihan kummallinen tänään. Hän käyttäytyi mielipuolisesti lounaan jälkeen. Hän nauroi kaikelle kuin mikäkin mielipuoli, ja hyppii edelleenkin ympäri tyttöjen makuuhuonetta, kuin mikäkin ADHD. Nora käski häntä rauhoittumaan, mutta siitä Eliza sekosi vielä pahemmin. Hän alkoi hoilata jotain vanhaa rakkauslaulua.

Lainaus
PS. Ajatella; kirjoitin Tomista vain muutamaan otteeseen..

PPS. Taas minä sorruin jälkikirjoituksiin!

PPPS. Tämä käy jo naurettavaksi!

PPPPS. Taidan tarvita kunnon yöunet..
Hauska lopetus. :D

Mutta, tykkään kovasti ja odotan jatkoa : >

~Fantasy