Kirjoittaja Aihe: Kosketin sua (H/D K-11 Romance/Draama One shot)  (Luettu 2078 kertaa)

tytär

  • ***
  • Viestejä: 4
Title: Kosketin sua
Author: tytär
Genre: Romance/Drama
Pairing: H/D
Rating: K-11
Disclaimer:  J. K. Rowling omistaa henkilöt. Tykkään vain vähän leikkiä niillä.
Summary: Kuudennen vuoden alussa Harry ja Draco löytää lohtua yksinäisyyteen toisistaan

A/N: Oikein hävettää laittaa tänne tämmöinen yliklisee yksilö, mutta nyt kun kerrankin sain kirjoitettua jotakin valmiiksi, niin oli pakko laittaa.
Olisi kiva saada kommentteja. :)









Harry sekoitteli liemeään taikajuomien tunnilla verkkaisesti. Kuudennen vuoden ensimmäinen kouluviikko oli pyörähtänyt hyvin hitaasti käyntiin ja tuntui, ettei mikään etenisi. Harry oli kerrassaan väsynyt.
 Kaikki tämä Hagridin luona kyläilystä, läksyjen tekemisestä ja huispaus harjoituksista koostuva viikko tuntui niin pitkästyttävältä ja vanhan toistolta. Totta kai hän rakasti näitä asioita (paitsi tietenkin läksyjen tekemistä), mutta nyt hänellä oli sellainen tunne, että kaipaisi jotain muutakin elämäänsä, jotain ei niin tavanomaista. Harry halusi jotain hänen omaansa ja jotain salaista, ettei se olisi kaikkien muiden töllisteltävänä, kuin arpi hänen otsassaan.

”Harry… Muistitko lisätä sisiliskon jauhettua häntää liemeen ennen kuin aloit sekoittamaan?”

Harry katsahti Hermioneen tympeästi ja Hermione päätti antaa asian olla. Tästä saisi pahan sopan aikaan, jos alkaisi väittelemään Harryn kanssa kun hän oli tuolla päällä. Hermionea ärsytti muutenkin Harry paljon nykyään. Aina jos tyttö kysyi häneltä, että oliko hän tehnyt läksynsä, tai miten huispausharjoitukset menivät, niin hän sai juuri tuollaisen tympeän katseen osakseen. Se oli todella raivostuttavaa.
 Hermione päätti silti koittaa onneaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän avasi suunsa:
 ” Harry..”
”Umm?”
”Olet ollut allapäin koko viikon.. Onko kaikki hyvin, vai johtuuko tämä vain koulustressistä?”

Harry hämmästyi. Oliko Hermione huomannut noin nopeasti hänen mielialansa?
 Ja hänhän oli tehnyt parhaansa yrittääkseen kätkeä sitä ystäviltään. Ei ollut heidän syytään, että Harry tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Ystävät yrittivät kaikkensa, mutta Harry vain halusi olla yksin.
 ”Ei!”
Hänen alitajuntansa vastasi. Ei hän yksin halunnut olla. Mutta yksin oli parempi, kuin joutua teeskentelemään iloista muiden seurassa.
”On on..” Harry vastasi ja pakotti hymyn huulilleen

Tunti kului hitaasti loppuun ja kolmikko alkoi pakata tavaroitaan. Harryn sulloessa kirjaansa tavaroitaan laukkuunsa häneltä huomaamatta tipahti puoliverisen prinssin kirja lattialle. Kukaan kolmikosta ei kuitenkaan sitä huomannut ja he jatkoivat matkaansa kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta.

 Luokan perällä eräs vaaleahiuksinen poika ei ollut vielä lähtenyt. Hän kopioi läksyjä taululta muiden poistuessa luokasta. Kun hän oli valmis ja laski sulkakynän kädestään huone oli jo autio. Poika tunsi pienen katkeruudenpiston sisällään; kukaan ei ollut jäänyt odottamaan häntä. Draco huokasi syvään ja pakkasi huolellisesti laukkunsa.
 Viimeisen kouluvuoden tapahtumien jälkeen ei kukaan enää halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan. Luihuiset, joita hän oli luullut ystävikseen eivät enää vilkaisseetkaan Dracoon. Hän oli heille kuin ilmaa.
Kesäloma oli ollut kamala. Dracon äiti oli muuttunut paljon. Ennen niin rakastava ihminen ei enää hymyillyt, ei puhunut ja hädintuskin kykeni syömään. Heidän perheellään ei ollut enää ystäviä. Luciuksen epäonnistuessaan tehtävässään, jonka Voldemort oli hänelle antanut he ajautuivat rappiolle. Isä istui tällä hetkellä Azkabanissa ja äiti luhistui kotona.  Draco yksin yritti pitää päänsä pystyssä ja pärjätä. Se oli vaikeaa.
Poika tunsi lämpimänkostean kyyneleen vierivän poskeaan pitkin ja yritti olla huomioimatta sitä.
”Ei. En saa itkeä. En saa. En täällä”
 Hän hoki itselleen samalla, kun lähti harppomaan silmät sumeana kohti luokan ovea

         ***

Puolitiessä ulos tyrmistä Harry yritti kaivaa puoliverisen prinssin kirjaa näyttääkseen siitä Ronille yhden uuden loitsun, jota haluaisi kokeilla. Pojan harmiksi kirjaa ei löytynytkään mistään. Hän penkoi koko laukun, muttei siltikään saanut kirjaa käsiinsä.

”Se on varmaan jäänyt liemien luokkaan. Juoksen hakemaan sen ennen kuin kukaan saa sen käsiinsä”
Hermione naksutti kärsimättömänä kieltään.
” Vauhtia sitten, haluan käydä kirjastossa ennen kuin riimujen tunti alkaa”
Harry pinkoi kohti luokkaa ja juostessaan oviaukosta sisään hän törmäsi jotakin vasten ja lensi lattialle sen päälle.
Suureksi hämmästyksekseen Draco Malfoy makasi hänen allaan pelokkaan näköisenä ja Harryn oli vaikea ymmärtää sitä, mutta itki.. Draco Mallfoy itki hänen allaan.
Vaalea poika näytti hyvin heikolta, mutta kauniilta siinä maatessaan. Iho niin virheetön ja vaalea kuin maito. Huulet niin ohuet ja punaiset ja viimeisenä Harry katse osui pojan silmiin: Kirkkaat kuin jää.
Harry kosketti varovasti Dracon kaulaa.  Poika katsoi häntä hieman hämmästyen, mutta liikautti kättään kohti toisen pojan kättä. Niin  voimakas ja lämmin.
Harry tunsi Dracon käden omassaan.. Niin heikko ja viileä.
Harry nojautui koskettamaan pojan  huulia omillaan.

Suddenly I realise that all I want is here

Fin.


« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 17:24:44 kirjoittanut Neriah »
Donald imagined things

jjanitää^^

  • Vieras
Vs: Kosketin sua
« Vastaus #1 : 13.04.2009 20:00:24 »
ihana ja niin lyhyt kuitenkin!  ajattelin että tossa nyt ei ehdi tapahtua mitää mut olinki väärässä ...  todella hyvin kirjotettu!!!!  :-*

tytär

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Kosketin sua
« Vastaus #2 : 14.04.2009 08:45:04 »
Voi kiitos kommentista ja kehuista :)
Donald imagined things

mAngo

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Kosketin sua
« Vastaus #3 : 15.04.2009 19:03:14 »
Ooh, mäki tykkäsin kovasti! <3 :)


mAngo

saarapaska

  • ***
  • Viestejä: 8
Vs: Kosketin sua
« Vastaus #4 : 19.04.2009 13:26:58 »
Tosi ihana tarina.
Sun kantsii kirjottaa lisää.
Kirjota seuraavaks vähä pitempi
tarsku.
LOVELY STORY!
AND HAPPY ENDING! :D