Kirjoittaja Aihe: Aleksanteri- elokuva, Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot  (Luettu 4930 kertaa)

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Pairing: Aleksanteri Suuri/Hefaistion (taas vaihteeksi, en muuta osaa kirjoittaakaan nykyään, jos tätäkään ;P)
Fandom: Aleksanteri Suuren elämästä kertova elokuva, ohjaus Oliver Stone
Rating: S
Genre: Romance, fluff luulisin





****


Suuret lehdet hehkuivat vihreää valoa auringon paistaessa niiden läpi.
   
Aleksanteri seisoi lehtien takan piilossa, vaanivan odotuksen saadessa adrenaliinin virtaamaan nopeammin hänen suonissaan ja tuskin malttamatta olla paikoillaan, eikä juoksemasta jalkojansa irti ja huutamasta keuhkojensa täydestä iloaan.
   Lähes koko muu palatsin väki oli päässyt tai joutunut todistamaan kuinka kaikki tuntui paljon hauskemmalta tänään Aleksanterin mielestä. Kaikki, paitsi aloillaan oleminen.
   Nyt oli Hefaistionin vuoro.
Mutta Hefaistion oli jotenkin onnistunut katoamaan koko aamupäiväksi jonnekin.

Sitten hänen paras ystävänsä käveli ovesta, jonka vieressä lehtien takana Aleksanteri vaani.
   Hän odotti vielä hetken aikaa piilossaan, vain katsellen toista.
Hefaistionin näkeminen sai Aleksanterin suupielet aina kääntymään hymyyn.

”Hefaistion?”, hän kutsui ja liukui ystävänsä selän taakse.
Hefaistion kääntyi ympäri kysyvä ilme kauniilla kasvoillaan.

”Paini kanssani”, Aleksanterin elämästä juopuneet huulet kuiskasivat viettelevinä toisen korvaan.
”Muistatko? Niin kuin painimme nuorempina.”

Hefaistion kohotti kulmiaan ja avasi suunsa –
”Herra, Korkea äitinne käski ilmoittamaan että ruoka on katettu kuningattaren huoneiston pääparvekkeelle”, paikalle ilmestynyt yksi hänen äitinsä miespalvelijoista sanoi kumartaen.

”Siinä taisikin olla vastaukseni”, Hefaistion sanoi pahoittelevasti hymyillen palvelijan lähdettyä.
   ”En ole nälkäinen”, Aleksanteri vastasi ja astui lähemmäs ystäväänsä, katsoen häntä haastavasti.
   
”Äitisi loukkaantuu jos et mene.”
”Pelkäätkö häviäväsi?” Aleksanteri kysyi kiusaten.

Hefaistion näytti huvittuneelta;
”Oletko unohtanut kumpi meistä voitti aina?”
”Mutta vain siksi että annoin sinun voittaa.”

Hefaistion naurahti. ”Menisit syömään. Äitisi mieliksi.”

Aleksanteria alkoi hermostuttamaan hänen ystävästään huokuva huvittuneisuus.
   ”Etkö tottele kuningastasi?”
”Et ole kuninkaani – ” Hefaistion aloitti, mutta hän lensi jo selälleen pölyiseen maahan Aleksanterin otteessa.
  Hefaistion lukitsi jalkansa saman tien toisen ympärille ja pyöräytti Aleksanterin helposti alleen.
  Samassa liikkeessä Aleksanteri kuitenkin veti Hefaistionin käden sivuun ja työnsi niin että he lähtivät kierimään mäkeä alas suoraan pyykkipaikan pensaikkoon.

Nuoret pyykkäri tytöt, jotka pesivät palatsin likaisia kankaita maahan rakennetuissa altaissa katsoivat hämmästyneinä, kun prinssi ja Hefaistion – herra ilmestyivät ensin suurella kahinalla esiin pensaasta ja säntäsivät sitten juoksuun kompastellen, yrittäen saada toisiaan kiinni ja tönien kuin puoliksi painien.
   Ilmestys sai aikaan kikatusta tyttöjen joukossa ja heidän vanha työnjohtajansa sättimistä, kun tytöt vilkuilivat nuorukaisten iloisesti liehuvien tunikoiden perään.

Heidän kilpajuoksunsa jatkui läpi palatsin pihojen. Tallin poikki juostessaan he saivat säikyimmät hevoset poukkoilemaan takajaloilleen ja hirnumaan hermostuksissaan.
   Aleksanteri yritti hypätä yhden hevosen selkään, mutta Hefaistion sai hänet silloin kiinni ja kaatoi lattialle, jossa he painivat hetken, kunnes toinen sai itsensä irti ja he ponnahtivat taas juoksuun, tallin lattialta jääneet oljet sojottaen hiuksissaan.

Aleksanteri juoksi Hefaistion kintereillään viheriän kukkulan päälle, jonka alapuolella levittäytyi palatsin pihat.
   Hän pysähtyi mäen laella ja yritti kampata Hefaistionin. Tämä kuitenkin nappasi hänet niskalenkkiin, niin että Aleksanteri lensi maahan ja Hefaistion suoraan hänen päällensä, Aleksanterin vetäessä jalat ystävänsä alta.

   Aleksanteri käytti tilanteen hyväkseen ja kiersi Hefaistionin alleen tiukkaan otteeseen, niin että hänen kätensä painoivat Hefaistionin kädet maahan ja hänen polvensa pitivät toisen jalat paikoillaan.
   Hän katseli Hefaistionin rinnan kiivasta kohoilua ja paine kasvoi hänen sisällään. Molemmat huohottivat.

   Aleksanteri nosti katseensa ystävänsä silmiin. Jännittynyt hymy viipyili molempien huulilla.
   Aleksanteri seurasi valon läikkymistä Hefaistionin silmissä ja salainen ilo kupli hänen sisällään, saadessaan taas hetken ajaksi omia pojan kokonaan muilta. Hän tunsi suupieliensä kääntyvän tyytyväiseen hymyyn.

   ”Tarkoitin sanoa, ettet ole kuninkaani, Aleksanteri”, Hefaistion sanoi. Aleksanteri rakasti tapaa jolla toinen sanoi hänen nimensä; se sai edelleenkin kylmät väreet juoksemaan hänen selkärankaansa pitkin, ”olet Aurinkoni.”

   Lämmin tunne hulmahti Aleksanterin sisällä ja sotki kaiken ihanan pehmeäksi hötöksi.
   Hän huomasi kumartuvansa hiljalleen lähemmäs.
Aleksanteri tunsi Hefaistionin sydämen lyönnit vahvoina omaa rintaansa vasten ja hengitykset sekoittuivat raskaina toisiinsa.

Aleksanterin toinen käsi siirtyi Hefaistionin poskelle, peukalo sivellen sitä.
   Molempien silmät karkailivat toisen huuliin ja takaisin.
Huulet hipaisivat toisiaan kevyemmin kuin perhosen siivet.

Hefaistion hymyili ja äkkiä Aleksanteri huomasi puolien vaihtuneen, Hefaistionin ollessa hänen päällään, jalat lomittain hänen jalkojensa kanssa, lantiot vasten toisiaan ja sydämet lyöden vasten vääriä rintoja.
   Hefaistionin hengitys tuntui lämpimänä Aleksanterin huulilla ja Hefaistion pyyhkäisi Aleksanterin kihartuvia hiuksia sivuun hellästi.
   Hefaistionin silmät tapasivat hänen omansa kuin kysyen lupaa ja Aleksanteri kohotti päätään niin että heidän huulensa koskettivat toisiaan kevyesti raollaan.

   He nousivat hitaasti istualtaan irrottamatta toisistaan. Aleksanterin toinen käsi puristi Hefaistionin tunikan rintamusta.
   Suudelma oli vielä hellä ja tunnusteleva.
Hefaistion suuteli hänen alahuultaan pehmeästi ja Aleksanterin sisällä kipinöi.
   Huulet aukesivat enemmän ja kielet tapasivat suudelman syventyessä vatsanpohjassa myllertävän vahvaksi.

   

He makailivat vierekkäin heinikolla.
Aleksanteri nousi seisomaan ja antoi katseensa kiertää yli palatsin alueen.
”Jonain päivänä hallitsen tätä paikkaa…” hän sanoi mietteissään.
”…Ja koko maailmaa”, Hefaistion oli noussut hänen viereensä ja jatkoi hänen lauseensa loppuun.
   Aleksanteri tunsi ystävänsä käden olkapäällään ja otti siitä kiinni.
”Tiedät unelmani, Hefaistion. Tiedäthän myös että toteutan ne?”, hän kysyi, odottamatta kuitenkaan vastausta, koska tiesi sen itse; omaan kysymykseensä ja myös sen mitä Hefaistion vastaisi.
   
   ”Tiedän sen. Joka kerta kun katson silmiisi, näen sen, Aleksanteri. Se on kuin Auringon liekki joka loistaa sammumattomana katseessasi ja teoissasi, ikuisessa päättäväisyydessäsi”, hänen ystävänsä vastasi.
   Hefaistionilla oli aina uskoa häneen, mikä sai Aleksanterin ajamaan päätöksiään entistä kovemmin.

   Punertava iltapäiväaurinko paistoi viistosti kattojen yllä.

   ”Tule luokseni tänä iltana”, Aleksanteri pyysi puristaen Hefaistionin kättä, katse taivaanrannassa.
   Hefaistion ei vastannut, mutta nosti Aleksanterin käden huulilleen ja suuteli pehmeästi hänen kämmentään.





//ihan mitä vaan kommenttia ois ihana saada:)vinkvink//
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 21:59:09 kirjoittanut Yukimura »
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

Blue_Echelon

  • ***
  • Viestejä: 48
  • You All Everybody!♥
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #1 : 24.08.2010 17:42:52 »
Ihana. Vähän vaan kirjotusvirheitä, en jaksa etsiä, hyvä juttu.
Rakastan Aleksanteria ja Hefaistionia(erityisesti jälkimmäistä♥)
Harmi että jäi oneshotiksi.
Rakentava lomalla.

-Blue kuittaa.

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #2 : 27.08.2010 08:46:11 »
Kiitos kommentistasi Blue_Echelon , ihanaa kuulla ETTÄ TYKKÄSIT:)<3
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

miukeli

  • Blaubeere
  • ***
  • Viestejä: 499
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #3 : 04.09.2010 12:49:17 »
Voivoivoivoi..................AAAWWWW!

Kun on kerran olemassa näin suloisia elokuvia, joissa on jo valmiiksi oikea homopari, miksi pitäis keksiä lisää. Tää ficci sopi täydellisesti siihen lefffaan. Niin suloinen.
Hieman tuota kuvailua olisi kyllä voinut lisätä, mutta ihan hyvin tää näinki meni.
Ja Hefaistion. Hyi, tulee surulliseks ku aattelee, miten sen pikku raukan kävi. Ja Jared näytteli sitä vielä niin jumalaisesti. Huhhuh, tähän olit saanut vangittua pienen onnellisen hetken, jonka en olis halunnu koskaan päättyvän :)
Kiitti^^

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #4 : 05.09.2010 14:23:47 »
Nunn! Näitä ficcejä ei ole ikinä liikaa! (:

Aleksanteri/ Hefaistion on yksi lempiparituksistani, ihastuin heihin välittömästi leffan nähtyäni. Siinä oli jotain aitoa, kaunista ja surullista. Ahh. Toit heidät kyllä ihanasti mukaan tarinaan, ja sellainen onnellinen, kevyt tunnelma teki kyllä vaikutuksen ja sai hymyn huulille.

En nyt oikein osaa sanoa mitään. Tämä oli helppolukuinen, ehkä hieman eri tavalla kirjoitettu kuin moni muu tarina. Kuvailua oli minusta ihan riittämiin, ei aina tarvitse rönsyillä, kun muutama sanakin riittää kuvaamaan kaiken tarpeellisen. (:

Kokonaisuus oli toimiva, tarina suloinen ja paritus aivan ihana. Lisää tällaista, ja kiitos oikein mukavasta lukukokemuksesta. ~
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #5 : 05.09.2010 19:52:14 »
Sädekehä mukavaa kuulla että olin onnistunut hakemassani kevyessä tunnelmassa, näiden
herrojen elämässä oli niin paljon synkyyttä jne niin ajattelin kuvata tällaista hetkeä ja ihanaa kuulla että
tykkäsit:)<3

miukeli kiitos kiitos kovasti, oli kivaa lukea kommenttisi:)<3
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

Naminé

  • Vieras
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #6 : 07.01.2011 22:12:17 »
Oooh ihanan ihana!

Olen niin hyvä etsimään näitä ihania ficcejä, nytkin luin jotain vanhaa ja olit kommentoinut siihen ja allekirjoituksesi kautta päädyin lukemaa ihanasta Aleksanterista ja Hefaistionista. (En siis suinkaan mitenkään harrasta ikinä minkäänlaista stalkkausta tai muuta vastaavaa... :D)

Rakastan näitä kahta, varsinkin yhdessä. Ihastuin jo silloin mitä 2004? kun ensimmäisen kerran näin elokuvan (Colin Farrel ja Jared Leto ♥)

Olet todella hyvin onnistunut kuvaamaan miesten välistä suhdetta, tuli itsellekin tyytyväinen olo, kun luki. Aleksanteri oli niin Aleksanteri, impulssiivinen ja viettelevä ja little bit insane jossakin hyvin syvällä vielä tässä. Ja Hefaistion, järjen ääni, tasapaino, joka kuitenkin aina menee mukaan kaikkeen mitä Aleksanteri keksii, ja saa viimeisen sanan ja on ihana.

Paras kohta oli, kun Hefaistion sanoo Aleksenterille, ettei tämä ole hänen kuninkaansa vaan aurinkonsa. Pystyn näkemään ja kuulemaan ja aistimaan kohtauksen, kuulen Jaredin äänen sanomassa sen. Olet onnistunut ihan ihmeellisen hyvin saamaan sen kohdan eloon.

Pieniä suudelmia, perhosen kosketuksia, kaunista.

Saatoin rakastua, tämä oli on aivan ihana (liikakäytän sanaa ihana..)

Kiitos ihan hirmuisesti,
Naminé

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #7 : 07.01.2011 22:31:19 »
Naminé aaaw kiitos ihanasta kommentistasi! tosi ihanaa (mäkin liikakäytän tätä sanaa usein) kuulla että onnistuin hahmoissa
ja että sain sinulle tyytyväisen olon kun luit, koska pyrin siihen fiilikseen tekstissä:) No ei se nyt stalkkausta sentään, tai jos on
nii tykkään siitä vaan kun ite oon pahin stalkkaaja kanssa:D! Mäkin rakastuin tähän paritukseen äärettömästi kun näin leffan
kaaaaaauuaaan sitten, molemmat on niin hyviä näyttelijöitä ja hii<3
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #8 : 11.01.2011 21:27:14 »
Vanilla M. kiitos kovasti kommentistasi! Joo en ihmettele virheitä jooita tekstistä voi löytyä, ei ollut
betaa silloin kun kirjoitin ja siitä on niin pitkä aika etten edes muista koska tämä tapahtui:D Ihanaa kulla
että sain ajan tunnelman ja muutenki tunnelman miesten(/poikien tässä) välillä toimimaan, sen kuuleminen merkitsee tosi paljon minullr<3
Joo ja tiedän sen paras kaveri-asetelman sulattamis kyvyn:D
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

Cynder

  • ***
  • Viestejä: 115
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #9 : 12.01.2011 18:52:20 »
Voooi! Tykkäilen tosi paljon, paritus on tosiaankin mieleen :) Rakastan kyseistä leffaa (sekä Aleksanterin ja Hefaistionin näyttelijöitä) :-* Sait miehet tuntumaan niin itseltään, että uih!

Lainaus
Aleksanteri seisoi lehtien takan piilossa,
Siis tuolta puuttuu se a. Muita virheitä en bongannut. :)

Tää oli ihanan ihana! :D kiitos tästä.
OOH SHE WANTS ME
OOH SHE'S GOT ME
OOH SHE HURTS ME

I'm so OVERDOSED♥

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #10 : 14.01.2011 21:58:06 »
Cynder kiitossss kovasti ihanasta kommentistasi!<3:))
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #11 : 22.05.2011 00:11:23 »
Aleksanteri/Hefaistion! ♥ Love them!! :)

Awws, tää oli kyllä ehdottomasti suloinen. En voinut olla hymyilemättä äärimmäisen typerästi kun kuvittelin, miten ne painii ja juoksee pitkin palatsia sinne mäelle. Ehdottomasti söpöä niiltä. :)

Mä en oikeesti osaa sanoa mitään. :) Mä vaan tykkäsin tästä niin paljon. Jotenkin olit aivan käsittämättömän hienosti saanut vangittua tähän sellasen antiikin aikasen tunnelman. Mulla se ei ikinä onnistu, vaan kuulostaa just siltä, että joku 2000-luvulla elävä on yrittänyt saada antiikkisen tunnelman aikaan. Tässä se kuitenkin onnistui äärettömän hyvin.

Mä en tiedä johtuuko se musta vai mistä, mutta vaikka tää oli äärettömän suloinen, niin toi viimeinen, erillään oleva kappale oli musta jotenkin haikee.
Lainaus
  ”Tiedät unelmani, Hefaistion. Tiedäthän myös että toteutan ne?”, hän kysyi, odottamatta kuitenkaan vastausta, koska tiesi sen itse; omaan kysymykseensä ja myös sen mitä Hefaistion vastaisi.

   ”Tiedän sen. Joka kerta kun katson silmiisi, näen sen, Aleksanteri.
Jotenkin tää oli vaan niin haikee kohta. Mussakin voi olla vikaa (tai mun tulkinnassa), mutta mun aivot rupes automaattisesti kehittään tästä jotain ja lopputulos: Aleksanteri valitsee vallan ja maineen ja kaiken tollasen ennen Hefaistionia. Tai siis just kun tää on niin haikee, ja sit kun Aleksanteri sanoo että se aikoo toteuttaa sen unelman (maailman valloittaminen on kauheen vaatiman tavoite), ja Hefaistion haluaa seurata sitä ja olla sen kanssa, mutta samalla on se fiilis, että valta ym. merkkaa Aleksanterille enemmän..

Tämäpä oli vasta selkeä kommentti, mutta toivottavasti sä ymmärsit ees jotain. :)

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 220
Vs: Onnellinen iltapäivä (Aleksanteri/Hefaistion,S)one shot
« Vastaus #12 : 22.05.2011 17:02:45 »
Voi kiitos tosi paljon NeitiMusta! ihanaa kuulla että onnistuin ajan hengen vangitsemisessa
ja että muutenkin pidit!:) Ymmärsin kyllä ja hymy nousi munkin kasvoille kun luin näin kivaa kommenttia:)
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.