Kirjoittaja Aihe: HP-raapaleita || Sirius/Remus 19.3. -12 || max. K-11, SM/RL, GW/FW  (Luettu 6991 kertaa)

Adia

  • ***
  • Viestejä: 220
  • pakkomielteinen kielioppihirviö
Title: Tuskia ja helpotusta
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: angstia ja fluffya pienesti
Pairing: Sirius/Remus

Beta: Word vain
Warning: Fluffya ja joulukuisen harmaanmustaa angstausta krapulasta ja viinan juomisesta värikkään kielenkäytön kera (= kiroilua). Varoitan siis ettet lue mitään itsellesi sopimatonta.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Idea on omien aivojeni perukoilta.

Summary: ”Oliko taas pakko juoda tuliviskiä Jamesin kanssa?”

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Hupsis, unohdin lisätä nämä aikoinaan. No, menkööt nyt. Ottaa osaa FF100 sanana 092. Joulu [2/100] aiheena Sirius/Remus, FF10 01. Harmaa [2/10], OTP [4/10] ja Jouluhaaste V.

Ensimmäinen joulukalenteri-ficcini Finin ihanaan joulukalenteriin tänä vuonna. Tällä kertaa angstia ja ehkä jossain määrin fluffya, älkää lukeko, jos se nostaa niskakarvat pystyyn. :)

Omistus: -

~


Tuskia ja helpotusta [ K-13; 250 sanaa ]




Oleskeluhuoneen sohvalta kuului tasaisena virtana vaimeaa valitusta, kun Remus astui makuusalista takkatulella lämmitettyyn punaiseen tilaan. Muut oppilaat olivat joko pihalla leikkimässä lumisotaa tai keksimässä jotain jäynää Vorolle, sillä oleskeluhuoneessa ei ollut sitä normaalia ryysistä niin kuin yleensä. Remus kantoi kainalossaan erästä kirjaa pimeyden voimilta suojautumiseen liittyen, kun hän päätti mennä lähemmäs sohvaa – ja tunnisti kuin tunnistikin valituksen lähteen.

Sirius.

Remus huokaisi hieman kyllästyneenä ja loi paheksuvan katseensa Siriukseen ennen kuin avasi suunsa. ”Oliko taas pakko juoda tuliviskiä Jamesin kanssa?”
”Ynhm”, Sirius ynähti jotain epämääräistä tyynyn alta, jota painoi kasvoilleen.
Päätään pudistaen Remus nykäisi tyynyn pois Siriukselta. ”Älä yritä tappaa itseäsi, saati puhua peikkoa. En ymmärrä sitä vielä kovin hyvin.”

Tympääntynyt katse luotiin Remukseen.

”Mitä?” Remus kysyi viattomana ja alkoi töniä Siriuksen jalkoja. ”Mene hieman itseesi.”
Sirius vain nosti jalkansa ja laski ne Remuksen syliin, kun poika oli istuutunut. ”Älä tänään moralisoi, jooko? Minulla on aivan vitun, tarkoitan siis aivan vitun, paha olo ja päässä jyskyttää tuo kamala pergamentin rapina sulkakynää vasten, mahani kääntyy ympäri jo pelkästä ruoan ajattelemisesta. Hyi. Tämä on kamalaa, enkä ole ansainnut ihan näin hirveää oloa kuitenkaan!”

Remus loi pohdiskelevan katseen Siriukseen ja hymyili lopulta. ”Olet oikeassa, et ole ihan näin pahaa oloa ansainnut”, hän sanoi ja taputti Siriuksen reittä tuttavallisesti.
”Joten”, Sirius sanoi ja loi toiveikkaan katseen Remukseen. ”Autatko minua?”
Remus virnisti hyvin susimaisesti. Kulmahampaat vilahtivat takkatulen pehmeässä valossa, kullankeltainen valokiila osui niihin välkehtien. ”Jos teet läksysi huomenna, niin lupaan parantaa olosi.”

”Remus, mitä vain!” Sirius lupasi auliisti ennen kuin ymmärsi sanojensa merkityksen ja punastui kiivaasti.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:25:46 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.




ava; Fracta & banneri; raitakarkki