Kirjoittaja Aihe: HP-raapaleita || Sirius/Remus 19.3. -12 || max. K-11, SM/RL, GW/FW  (Luettu 11176 kertaa)

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
// Alaotsikko: SM/RL, GW/FW | Vuosi raapalehtien II 39/365 | Yhtyeen tuotanto 7/53

Kasaanpas HP-raapaleeni tähän, jotka ovat  K-11.

Lumihiutaleita ja pakkasta K-11 | fluff | Sirius/Remus
Kermakaljaa ja suklaata K-11 | fluff | Sirius/Remus
It doesn’t mean that you have to forget K-11 | insesti, vähän fluff/angst | George/Fred
Antaudutko? K-11 | insesti, vähän fluff | George/Fred
Lumipesu K-11 | insesti, vähän fluff | George/Fred
Ongelma Mörkö K-11 | vähän fluff | Sirius/Remus
Riemusta repeävä yö K-11 | vähän fluff | Sirius/Remus
3 kertaa, kun Sirius ei joutunut jälki-istuntoon kuukauden aikana K-11 | vähän fluff | Sirius/Remus
Kuudes aisti K-11 | vähän fluff | Sirius/Remus
Yllätyssyntymäpäivä K-11 | vähän fluff | Sirius/Remus
Sininen taivas K-11 | fluffy | Sirius/Remus
Sinä ja minä K-11 | fluffy | Sirius/Remus
Kaikki on hyvin K-11 | insesti, pieni ripaus angstia ja fluffya | George/Fred
3 iltaa jolloin Remus melkein suuteli Siriusta K-11 | slash, fluffy | Sirius/Remus
Seitsemän päivää ja seitsemän yötä: I K-11 | insesti, fluffy | George/Fred
Tuskia ja helpotusta K-11 | fluffy | Sirius/Remus

« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:04:24 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || G/F 4.2 -09
« Vastaus #1 : 04.02.2009 21:25:52 »
Lisäänpäs samalla pari muuta raapaletta, jotka on kirjoitettu joskus.

Title: Lumihiutaleita ja pakkasta
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Fluff ja jotain sen tyyppistä
Pairing: Sirius/Remus

Beta: -
Warning: Lievä slash

Disclaimer: Arvostettu J. K. Rowling omistaa Siriuksen Remuksineen, sekä ympäristön, muu onkin sitten Sanskun kierosta päästä. Ja rahaa vannon olla tekemättä tällä, eli saan vain hyvän mielen ja se riittää.

Feedback: Voi kyllä kiitos ja erittäin mielelläni.

A/N: Joo tuota.Vähän kökkö joo, mutta ei se mitään. Kliseistä kuten kaikki ficcini. *virn* Johanna sai minut kirjoittamaan tämän, tietämättään. Eli Johannasta lähtöisin, hänelle kiitos awww -tilastani ja siitä, että piti minut awwina koko illan. Eli omistus menee automaattisesti Johannalle. Syitä tyttö voi kysellä itse vielä lisää. *hymy*
Ideaa tällä ficillä ei muuten taida olla. Tuli vain halu kirjoittaa oikeaa fluffya ikuisen angstin sijaan, joten tappaa ei saa. Tässä tulos, eli millaista Sansku saa aikaiseksi kun mesessä on joku aivan ylisuloinen tapaus, joka pitää awwina ja kaikkea. Awww~ Niin ja POV voisi tällä kerralla kuulua … Siriukselle. [// 6.12. -05]

Omistus: Johanna

~~

Kylmä pakkanen nipisteli poskia ja nenää inhottavasti, tuuli ei ollut voimakas, mutta sitäkin kylmempi. Taivas oli tumma, mutta täynnä pieniä hopeisia pisteitä, joita tähtitieteen professori Sinistra, kutsuu tähdiksi ja planeetoiksi. Niitä me tänäkin yönä tutkimme, mutta emme tornista, kuten yleensä. Professori Sinistra tahtoi viedä meidät ehdottomasti keskellä yötä Tylypahkan pihalle tutkimaan tähtiä. Useampikin oppilas taisi ihmetellä, että miksi juuri ulos, eikös tähtitorni ole kuitenkin hiukan korkeammalla, kuin maankamara? Kohautin hartioitani mietteille, jotka vilistivät päässäni vetäessäni viittaa ylleni ja nostin kaukoputken vasemmalle olkapäälle. Aivan sama se minulle olisi, missä me niitä tähtiä tiirailtaisiin, päätin ja suljin makuusalin ikkunan.

”Anturajalka, oletko unohtunut haaveilemaan vai mitä ihmettä sinä oikein vetkuttelet?” James huuteli makuusalin ovelta ja naputti sormellaan ovenkarmia.
”Äh. Kunhan mietin Sinistran oikkuja, mikä ihme pakottaa sen juuri tänään ulos? No, tutkimattomia ovat professorien tiet”, mutisin harppoessani Jamesin vieressä makuusalin portaita alas.
”Älä vaivaa pientä päätäsi professorien ajatuksilla, eikö se ole mukavaa vaihtelua vetoisalle tornille?”
”Vetoisalle tornille? Mitäs ulkona sitten on? Paljon vetoisampaa!” Parkaisin täyttä kurkkua.
”Sirius, Sirius…” James rauhoitteli. ”Pidetään nyt vain kiirettä, Kuutamo ja Matohäntä odottavat jo ulkona, kuten varmasti professorikin.”

Annoin Jamesin sanojen virrata toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun astuimme pääovista marmoriportaille kylmään ulkoilmaan. Yö oli jo pitkällä, pakkanen pisti heti kasvoista ja lapasettomista käsistä ikävästi. Laskin kaukoputken marmoriportaille ja hieroin käsiäni hetken lämmittääkseni niitä, samalla kirosin sitä, kuinka lapaseni olivat edellisessä huispaus-ottelussa pudonneet maahan ja kadonneet sen sileän tien. Annoin asian olla ja nostin kaukoputkeni takaisin vasemman olkapääni päälle ja lähdin kävelemään muiden Kelmien kanssa matkaa kasvihuoneiden ohitse aivan pihan perälle, pienelle nurmikukkulalle.

”No niin Rohkelikot ja Korpinkynnet, tämä sää oli oikein otollinen ja sopivan lämmin (tässä vaiheessa Kelmit vaihtoivat paljonpuhuvat katseet ja mutisivat hiljaa painokelvotonta tekstiä) ilma olla pihalla, eikä vain tuolla tornissa. Kootkaa kaukoputkenne, niin pääsemme tutkimaan tähtikuvioita. Olkoon tämä poikkeus, kun joululoma alkaa kahden päivän päästä.”

Tähtitieteen kaksoistunnista oli kulunut jo puolet, kun aloin tuntea pientä puutumista ja tunnottomuutta sormissani. Sormet kohmeessa yritin käännellä kaukoputkeani jokaiseen Sinistran määräämään suuntaan, jokaisen tähtikuvion sekä planeetan jälkeen silmät olivat enemmän kierossa, en jaksaisi enää yhtäkään planeettaa! Siirsin katseeni kaukoputkestani muihin oppilaisiin, vasemmalla puolellani James tiiraili taivaalle innolla Lilyn kanssa, Jamesin vasemmalla puolella Peter yritti pysyä mukana ja etuoikealla Remus… Remuksen katse oli jossain aivan muualla kuin kaukoputkessa ja taivaalla. Katselin Remuksen profiilia, pojan katse oli polvissa koko ajan sulkakynä sauhusi. Hetken kuluttua pergamentti, mihin Remus oli kirjoittanut jotain, leijui luokseni.

Nähdään tunnin jälkeen järven rannassa. – Remus

Kasvoilleni nousi leveä hymy, nostin katseeni pergamentista ja näin Remuksen kysyvän katseen, nostin peukalon pystyyn ja jaksoin katsella taivaalle viimeiset puoli tuntia oikein hyvin. Vaikka kylmä kipristeli jo varpaita, odotin viimeisen tähtitieteen tunnin loppumista. Olin ollut salaan ihastunut Remukseen jo ensimmäisestä tapaamisestamme asti ensimmäisenä vuonna Tylypahkaan menevässä junassa, enkä ole koskaan saanut kerrottua hänelle, mitä todella ajattelen hänestä.
Viimeinkin professori Sinistra päätti tunnin toivottamalla hyvää joululomaa ja muistutti vielä lopuksi, että kannattaisi vilkuilla taivaalle joululoman viimeisellä viikolla viimeisinä päivinä, jos kukaan onnistuisi näkemään Marsia. Kokosin kaukoputkeni ja katsoin, kuinka jotkut korpinkynsitytöt yrittivät kalastella lisäpisteitä juoksemalla professorin perässä. Huokaisin epätoivoisille oppilaille ja käänsin katseeni muihin Kelmeihin. Peter taisteli kaukoputkensa kanssa ja Lily auttoi häntä ystävällisesti, James seisoi vieressä ja taisi odottaa minua sekä Remusta.

”Minä… tuota… Menkää te edeltä, minä käyn… tuolla… järvenrannalla…” Selitin Jamesille epämääräisillä sanoilla.
James katsoi minua oudosti, nosti lasejaan ylemmäs ja haroi epäsiistejä hiuksiaan, eikä sanonut mitään. Virnuili vain oudosti ja sanoi lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen, ”anna minulle kaukoputkesi. Voin viedä sen.”
”Ei kun… Minä… tähdet…” Jatkoin epämääräistä selitystäni, nostin kaukoputken olalleni ja lähdin kävelemään järvenrantaan.
”Minä… taidan mennä auttamaan Siriusta”, Remus selitti minun perään katsoen.
”Älä odota, mene nyt hyvä mies ja sulje se suusi, ennen kuin kuolaat.” James virnuili Remuksen auki jääneelle suulle.

Perillä minä asetin kaukoputkeni lumihankeen ja istahdin puun alimmalle oksalle taivaalle katsoen. Lunta oli sopivasti, mutta kaipasin sitä lisää. Tai edes lumisadetta, ei talvi olisi mitään ilman kunnon lumisadetta.
Todellisuuteen heräsin taas, kun kylmät sormet puristivat omaa, kylmää kättäni. Laskin katseeni tähdistä alemmas, omien silmieni tasolle. Edessäni seisoi vaalea poika, joka puristi kättäni leveästi hymyillen. Taputin toisella kädellä vieressä olevaa tilaa ja käskin Remuksen istua viereeni, kun tilaa kerran oli.

”Oliko sinulla jotain erityistä asiaa?” Kysyin hiljaa pitäen katsekontaktin koko ajan.
”Itse asiassa…” Remus sanoi vielä hiljaisemmalla äänellä kuin omani ja otti käteni omiinsa.
Remus katsoi hetken käsiään, jotka pitelivät tiukasti omiani ja nosti katseensa sitten silmiini. Hän hengitti raskaasti pakkashöyryä, mikä kohosi yläilmoihin ja hajosi lopulta näkymättömiin. Remus kumartui lähemmäs ja painoi huulensa omilleni, nopeasti hän vetäytyi kuitenkin pois ja katsoi pelästyneesti minua.

”Anteeksi.”
”Älä pyydä anteeksi…” Kuiskasin ja kumarruin lähemmäs Remusta.

Hengitin hetken kylmää ilmaa ja painauduin lähemmäs, painoin kylmät huuleni Remuksen huulille. Suudelma oli pieni ja haparoiva, varovaisesti kokeilin kielelläni Remuksen hampaita ja suudelma jatkui, muuttuen intohimoisemmaksi koko ajan.
Vetäydyin Remuksesta ja katsoin häntä silmiin, huomasin tuon vaalean pojan silmissä kipinöitä ja kirkkaan loiston, mitä en ollut ennen nähnyt. Silmät hohkasivat kuin kekäleet, silmät hehkuivat kuin kuumeessa.

”Remus… Minä pidän sinusta todella paljon”, kuiskasin hiljaa.
”Älä sano mitään… Minä olen aina tiennyt tuon. Olen useasti nähnyt, miten pitkään olet katsonut minua, ei sen puoleen, olen minäkin sinua usein katsellut. Enkä ole koskaan uskaltanut sanoa, että pidän sinusta aivan kamalasti. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että aloitte animaageiksi minun takiani ja…” Hiljensin Remuksen viimeiset sanat suudelmalla.
”Älä itse sano.” Hymyilin ja suutelin Remusta uudelleen.

Vetäydyin Remuksesta hiukan ja puhaltelin sormiani, pakkanen kiristyi koko ajan kirpakammaksi ja kylmemmäksi. Kylmä alkoi tuntua jo lähes sietämättömältä, vaikka minä olinkin pukenut paljon vaatetta. En halunnut silti lähteä vielä sisälle, joten kiedoin käteni Remuksen ympärille ja vedin hänet lähemmäs itseäni.

”Katso, sataa lunta!” Hymyilin leveästi ja katsoin taivaalle, yrittäen saada muutaman lumihiutaleen suuhuni.
”Katso taivaalle, muistatko yhtäkään tähteä äskeisestä tähtitieteen tunnista?” Remus virnisti.

Osoitin taivaalle ja näytin Otavaa muistuttavan rykelmän, hymyilin leveästi ja katsoin Remusta silmiin. Painoin huuleni hänen huulilleen ja maistoin pakkasen, lumen ja suklaan. Eikä kylmäkään tuntunut enää niin mahdottomalta, kun tunsin Remuksen vieressäni.


~~

A/N2: Tämä on täysin irrallinen pätkä yhdestä toisesta ficistäni. Ja vanha kuin taivas.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:05:44 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || G/F 4.2 -09
« Vastaus #2 : 04.02.2009 21:28:55 »
Title: Kermakaljaa ja suklaata
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Slash, fluff
Pairing: Sirius/Remus

Beta: Fany
Warning: No. Ei kai tässä mitään varoitettavaa ole, jos et slashia voi lukea, pysy kaukana tästä ficistä.

Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Sirren ja c.o:n, minä vain leikin heillä.

Feedback: Ainahan sitä otetaan mielellään vastaan

A/N: Halusin haasteita ystävänpäiväksi ja… No. Tässä tulos. ^^ Ja niitä pakollisia kommenttijuttuja en nyt tähän pistä. Tikun määräämä rating, gengre ja pairing… Asia selvä siis. ^^ [// 15.2 -06]

Omistus: Omistan tikulle, koska antoi haasteenkin. *rutistus*

~

Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa oli hiljaista, lähes kaikki olivat leikkimässä ulkona lumisotaa. Mutta Kelmit eivät tehneet niin, he lukivat kiltisti läksyjä Remuksen johdolla – kyllä vain. Sitä näkyä tuskin kovin usein näkee, mutta tänä iltana niin tapahtui. Lieneekö syynä jälkeen jääminen, ystävänpäivä, vai salaisista varastoista nautittu kermakalja.
Sirius istui aivan Remuksen vieressä ja yritti näyttää mahdollisimman normaalilta, eikä läheskään siltä, että tuo toinen olisi hänen rakastettunsa. Ja salainen sellainen. Molemmat olivat päättäneet pitää koko suhteen salassa. Ties vaikka James tai Peter suuttuisivat, koska kaksi heidän parasta ystäväänsä olivatkin rakastavaiset. Jamesista tai Peteristä ei koskaan tiennyt.

Sirius katsoi pergamenttia, johon oli tarkoitus tulla kolmen jalan mittainen aine siitä, miten suklaasammakko muutetaan oikeaksi sammakoksi. Mustatukkainen poika haroi pitkiä hiuksiaan ja loi nopean vilkaisun vieressään istuvaan poikaan. Samaan aikaan Remus nosti katseensa aineestaan ja hipaisi nopeasti Siriuksen reittä, hymy nousi tummemman pojan huulille. Remus jatkoi kirjoittamistaan, mutta Sirius tunsi itsensä kyllästyneeksi. Hän ei vain enää jaksanut keskittyä muodonmuutosaineeseensa, parempaakin ajanvietettä oli.
Kuten Remuksen kiusaaminen, ääni sanoi Siriuksen päässä, ja ilkikurinen hymy nousi tuon huulille. Hiirenhiljaa ja mahdollisimman huomaamattomasti tuo laskikin sulkakynänsä pöydälle, samoin pergamentin. Sen jälkeen Sirius kääntyi Remuksen puoleen ja pitkät sormet löysivät nopeasti helpoiten kutiavan kohdan kyljistä. Sirius kuunteli samalla Remuksen naurua ja aneluita kutittaessaan.
”Sirius-kiltti… Lopeta, minä pyydän”, Remus kiemurteli vedet silmissään Siriuksen kutittavien käsien alla.
”Antaudutko? Myönnätkö, että olen suuri ja mahtava, etkä voi minulle mitään?” Sirius virnisti leveästi ja vihjailevastikin – jos vain osasi katsoa oikealla tavalla.
”Sinä…” Remus mutisi virnistäen. ”En.”

Silloin, kun Sirius keksi aloittaa kiusaamisen, havahtui Peterkin ja jäi katsomaan noita kahta. Kun Sirius käski Remusta anella armoa, Peter tunsi ilkeän tökkäisyn olkapäässään.
”Mikä hätänä, Peter? Olet varmasti nähnyt ennenkin, kun Anturajalka kiusaa Kuutamoa”, James sanoi, vilkaisi sitten kahden pojan leikkihetkeä ja huomasi jonkin muuttuneen. Tuo ei vain saanut päähänsä, mitä se voisi olla. Kohauttaen olkapäitään hän jatkoi aineensa kirjoittamista ja päätti jättää kahden ystävänsä miettimisen myöhempään hetkeen.

”Saat kärsiä seuraukset…” Remus virnisti.
”Ota kiinni, jos saat!” Sirius sanoi, ennen kuin juoksi oleskeluhuoneesta pois.
Kukaan ei ehtinyt sanoa edes kissan ensimmäistä tavua, kun Remus oli jo pystyssä ja juoksi Siriuksen perään. Ennen kuin hän ehti juosta kauas, luuli hän kuulevansa Jamesin mutisevan jotain ikuisista lapsista. Remus vain virnisti ja juoksi sinne, minne arveli Siriuksenkin juosseen.
Oleskeluhuoneesta päästyään linnan käytäville Remus kääntyi heidän torniinsa vievästä maalauksesta vasempaan ja juoksi käytävää pitkin, kunnes edessä oli ovi. Siivouskomero.
”Olet hidas juoksemaan ja sinulla on huono kunto, vaikka juokset kerran kuussa useammankin kuukauden edestä. Kuinka sinulla voi olla noin huono kunto? Taidan aloittaa kuntosi valmennuksen heti seuraavasta täysikuusta”, Sirius mutisi Remuksen korvaan ja kietoi kätensä hänen ympärilleen takaapäin.
”Lopeta, Anturajalka. Susi tässä on kovakuntoinen, en minä.”
Sirius käänsi Remuksen ympäri, veti lähemmäs itseään ja hiljensi puheen painamalla huulensa toisen pojan huulille. Remus kietoi kätensä Siriuksen ympärille ja vastasi suudelmaan tehden kielellään tutkimusmatkan toisen suuhun. Kun Sirius otti askeleen taaksepäin taskujaan kaivellen, Remus katsoi häntä ihmeissään.
”Öh… Sirius, mitä sinä teet?”
Sirius oli vielä hetken hiljaa taskujaan kaivellen, tuskastunut ilme nousi pojan kasvoille, mutta sitten käsi tavoitti taskusta jotain.
”Ole hyvä. En juuri perusta ystävänpäivästä, mutta tahdoin muistaa sinua”, Sirius sanoi hiukan punastuen ja ojensi suklaalevyn Remukselle.
”Luulin, ettet muistaisi toivottaa ollenkaan”, Remus hymyili.
”Luulitko tosiaan, että muka unohtaisin?” Sirius sanoi ja hymyili lempeästi.
”En”, Remus virnisti ja suuteli Siriusta.
Remus istahti lattialle ja taputti paikkaa vieressään. Kun Sirius istui Remuksen vierelle, hän veti toisen syliinsä ja otti tuon kädestä suklaalevyn. Suklaalevyn avattuaan, hän mursi siitä palasia, yhden palasen Sirius pisti Remuksen suuhun ja suuteli häntä. Remus maistui suklaalta ja… Remukselta.

”Kaivataankohan meitä jo…” Sirius mietti ääneen siivouskomeron lattialla istuen Remus sylissään.
”Ehkä?”
Remus nousi seisomaan, ojensi kätensä Siriukselle ja auttoi tuota nousemaan lattialta vetäen kädestä. Sirius kietoi kätensä vielä toisen ympärille ja suuteli nopeasti huulille.
”Tule, mennään”, Sirius sanoi ja johdatti heidät pois siivouskomerosta.


”Siis… Mitä? Miten niin muka Matohäntä näki minut ja Kuutamon… Siivouskomerossa… Kuhertelemassa? Missä se pikku nilkki on?” Sirius ähkäisi, kun he olivat astuneet takaisin Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen Jamesin viereen.
Remus näki jonkun pinoavan kirjoja pöydälleen ja piiloutuvan sen taakse. Peter. Remus virnisti ja nousi sohvalta, käveli hiirimäisen pojan taakse ja laski kätensä tuon olkapäille. Peterin suusta karkasi korkea kirkaisu, ja tämä hyppäsi tuolistaan viisi metriä säikähdettyään niin pahasti. Pidempi poika vain nauroi ja palasi kelmipuolikkaan luokse takan eteen.
”Olisitte te voineet kertoa…” James mutristi huuliaan.
”Ääh. Sinusta ei koskaan tiedä, Sarvihaara. Siksi”, Sirius virnisti.
”Kiitos vain, kaverit.”
”Ole hyvä”, Remus virnisti puolestaan.

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:06:06 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || G/F 4.2 -09
« Vastaus #3 : 04.02.2009 21:34:08 »
Title: It doesn’t mean that you have to forget
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: hyyyvin lievä angst, lievä fluffy
Pairing: George/Fred

Beta: No one
Warning: Insesti, sekä [vähemmässä määrin] angstia ja fluffya jossain [enemmissä] määrin. Insesti.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin. Ja inspiraation lähteenä toimi Regina Spektorin kappale Prinssi Kaspian-elokuvasta tuttu laulu The Call.

Summary: Muistonhäivähdys Georgen alitajunnasta eräänä päivänä. Sijoittuu KV:n jälkeiseen aikaan siis.

Feedback: Elän kommenteista!

A/N: Otin osaa Viikoittaiseen raapalehaasteeseen, jonka aiheena oli tällä viikolla George Weasley. Sain idean tästä rakastettavan ihanasta kappaleesta, johon rakastuin heti ensikuuntelulta ja päätin kirjoittaa takauman, kun näin tuon… Viikkohaastetopicin. Ja sijoittuu tosiaan KV:n jälkeiseen aikaan, tai muisto tulee KV:n tapahtumien jälkeen. POV on Georgen. ... muokataanpa vielä vähäsen, eli liittyy samalla Vuosi raapalehtien, johon päätin osallistua kokeellisessa mielessä. Eli kyseessä 1/365.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista.

Omistus: -

~

Now we’re back to the beginning
It's just a feeling and no one knows yet
But just because they can’t feel it too
Doesn’t mean that you have to forget


”Fred! George! Syömään!”
”Joojoo, kohta!”

Käänsin katseeni takaisin vieressäni makoilevaan Frediin. Emme tienneet olisiko pitänyt olla innoissaan vai ei, kun olimme palanneet syömään yhteistä ateriaa Kalmanhanaukiolle asunnostamme pilailupuotimme yläkerrasta. Aina joutui olemaan enemmän varpaillaan, kaikki alkoi ikään kuin alusta. Piti olla taas varovainen, ettei kukaan saisi tietää –

”NYT!”

… mutta he eivät pystyneet tuntemaan rakkautemme loputonta määrää.

”George, meidän ei tarvitse koskaan unohtaa sitä, mitä meillä on täällä, sydämessä. Muut ovat vain kateellisia meille tästä kaikesta, vaikka kävisi mitä…”

Hymähdin ohittaen viimeiset sanat ja suutelin Fredin huulia hellästi hiljentäen hänet ennen kuin lähdimme alakertaan.


Kunpa meillä vain olisi ollut aikaa enemmän…

~

A/N2: Tasan sata sanaa tuntuu vaan niin loputtoman lyhyeltä.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:07:34 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || G/F 4.2 -09 ||
« Vastaus #4 : 07.02.2009 15:43:51 »
Title: Antaudutko?
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Fluffy, mie sanoisin
Pairing: George/Fred

Beta: No one
Warning: Insesti.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin.

Summary: Kaksoset ja Lee kirjoittavat muodonmuutosten ainetta, kun Fred eksyy sivupoluille.

Feedback: Elän kommenteista!


A/N: Ottaa osaa Spurttiraapaleeseen tuplaraapaleena [toinen kierros; maanantai ja sana; lippu], Vuosi raapalehtien [3/365] sekä F100 aiheena George ja Fred, sanana 019. Valkoinen.
Sijoittuu kaksosten viidenteen vuoteen.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista.

Omistus: -

~

Rohkelikkojen oleskeluhuone humisi yksinäisessä hiljaisuudessaan alkuyöstä, eikä siellä kuulunut muuta ääntä kuin Georgen, Fredin ja Leen sulkakynien tasainen rapina pergamenttia vasten, kun kaksoset sekä heidän paras ystävänsä Lee, yrittivät epätoivoisesti kirjoittaa seuraavaksi päiväksi muodonmuutosten ainetta McGarmiwalle siitä, kuinka oikea orava muutetaan karvahatuksi. Pojat eivät yleensä opiskelleet näin ahkerasti, se ei kuulunut ollenkaan heidän tapoihinsa, mutta he olivat jonkin verran jättäneet tehtäviä rästiin. Ja McGarmiwa uhkasi, etteivät pojat pääsisi seuraavalla vuosikurssille ilman tuota kyseistä ainetta.

Fred haroi punaisia hiuksiaan ja huokaisi raskaasti. Häntä ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa muodonmuutosten aineen kirjoittaminen, vaikka heidän pitäisi saada se valmiiksi, mutta olisi paljon parempaakin tekemistä. Kuten… Idea muovautui hänen päässään ja leveä virnistys nousi hänen huulilleen, kun hän laski mahdollisimman huomaamattomasti sulkakynänsä pöydälle ja kääntyi kaksoisveljensä, Georgen puoleen. Vikkelät sormet löysivät helposti Georgen herkän kohdan, josta hän kutisi aina poikkeuksetta; kainalot.
Georgen sulkakynä tipahti pöydälle siinä samassa ja hän yritti painaa kätensä kainaloidensa suojaksi, mutta turhaan. Fred kuunteli vahingoniloisena kaksoisveljensä aneluita kutittaessaan häntä ankarasti.

”Fred, ole nyt kiltti ja lopeta”, George nauroi vedet silmistään valuen.
Fredillä ei ollut aikomustakaan lopettaa Georgen kutittamista. Hän ei nauttinut mistään muusta niin paljoa kuin veljensä naurun kuulemisesta.
”Antaudutko?” Fred virnisti. ”Heilutatko valkoista lippua ja myönnät minun olevan parempi?”

~

A/N2: Lippu sanana viittaa siis siihen, että Fred kysyy antautuuko George hänen kutitteluilleen ja heiluttaisi valkoista lippua. Tässä on siis minun tulkintani.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:08:41 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || G/F 7.2 -09 ||
« Vastaus #5 : 07.02.2009 18:11:09 »
Title: Lumipesu
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: … öö, kai joku lievä fluffy tms en tiedä
Pairing: George/Fred jos niin ajattelee

Beta: No one
Warning: Insesti.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin.

Summary: George antaa veljelleen lumipesun.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa Spurttiraapaleeseen raapaleena [toinen kierros; keskiviikko ja sana; luonto], Vuosi raapalehtien [5/365] sekä F100 aiheena George ja Fred, sanana 067. Lumi.
POV ei ole varsinaisesti kummankaan.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista.

Omistus: -

~

Jokin lähes kova ja jäätävän kylmä osuu Fredin takaraivoon hajoten. Virnistys nousee hänen huulilleen, kun hän kumartuu polvilleen ja alkaa muovata keskikokoista lumipalloa. Saatuaan pallon valmiiksi, hän kääntyy ja näkee Georgen hyppimässä muutaman metrin päässä Leen vieressä. Jos mahdollista, virnistys levenee vielä lisää hänen huulillaan ja pallo sinkoaa matkaan kohti maalia.

George tuntee märän ja jäätävän kylmän lumen osuvan kaulaan sekä poskeansa vasten, hajoten ja osittain tippuen kaavun kauluksesta niskaan. Toivuttuaan lumipallon iskusta, hän säntää juoksuun Fredin perään ja kaataa hänet lumihankeen saavuttaessaan tarpeeksi. Virnistäen hän vielä tunkee äsken kouraisemansa lumen veljensä naamaan ja jää katsomaan lumihiutaleiden jäädessä Fredin ripsiin.

~

A/N2: Luonto viittaa siis siihen, että George ja Fred ovat Tylypahkan mailla tai jossain vastaavassa ja lumi siihen, että antavat toisilleen lumipesun. Tässä on siis minun tulkintani.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:09:42 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 7.2 -09 ||
« Vastaus #6 : 07.02.2009 20:10:54 »
Title: Ongelma Mörkö
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: … öö, kai joku lievä fluffy tms
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one
Warning: Pieni slash.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin.

Summary: Sirius sairastaa ja passauttaa Remusta.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa Spurttiraapaleeseen raapaleena [toinen kierros; torstai ja sana; kaappi], Vuosi raapalehtien [6/365] sekä FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana 10. Varjo.
POV ei ole varsinaisesti kummankaan.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista.

Omistus: -

~

”Remus!”
”Hmm?”
”Kaappi kolisee, siellä on mörkö!”
”No aja pois? Kai sinä nyt taikoa osaat…”
”Olen sairas!”
”… sinulla on kuumetta, se tuskin estää sinua taikomasta mörköä pois.”

”Remus!”
”No?”
”Minulla ei ole taikasauvaa!”
”Sirius!”
”Tämä ongelma olisi jo poissa, jos vain ajaisit sen pois…”
”Sinä passautat minua!”
”Kuutamo-rakas…”
”Joojoo minä tulen!”

Remus juoksi portaat yläkerran makuuhuoneeseen ja taikoi mörön pois.

”Tyytyväinen?”
”En ihan…”
”No?”

Sirius koukisti sormeaan kutsuvasti ja Remus totteli. Hymy levisi Siriuksen huulille ja hän kietoi kätensä Remuksen ympärille ennen kuin suuteli hänen huuliaan hellästi.

Nyt minä olen tyytyväinen.”

Remus nauroi ja tummat varjot silmien alta katosivat.

~

A/N2: Tässä on minun tulkintani.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:10:44 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 7.2 -09 ||
« Vastaus #7 : 06.06.2009 16:51:18 »
Title: Riemusta repeävä yö
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: joku lievä fluffy
Pairing: Sirius/Remus [James/Lily sivumainintana]

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Pieni slash&fluffy, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Remuksen ja Siriuksen riemulla ei ole rajaa, kun kauan odotettu pergamentti saapuu pöllön mukana aamuyöstä.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa triplaraapaleena osaa Vuosi raapalehtien [9/365] sekä FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä 07. Syntymä.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV ei ole varsinaisesti kenenkään.

Omistus: -

~

”Sirius!” Remus huusi epätoivoisena ja yritti herättää miestä, joka nukkui kuin tukki heidän parisänkynsä toisella puolella.

Remus oli herännyt pieneen naputukseen, joka kuului vain vaimeana äänenä. Ensin hän luuli kuvitelleensa koko äänen, mutta herättyään kunnolla, hän tajusi, että pöllö naputti ikkunaa nokallaan. Avattuaan tuuletusikkunan, pöllö ojensi jalkaansa ja Remus irrotti pienen pergamenttirullan, jonka jälkeen pöllö jatkoi matkaansa, mistä se oli tullutkaan, jolloin Remus sai tilaisuuden katsoa kenelle pergamentti oli osoitettu. Heille. Hänelle ja Siriukselle.

Sirius!” Remus huusi ja ravisteli miestä jo lähes väkivaltaisen kovaa.
Sirius murisi ja kiskoi peiton korviin. ”Anna minun nukkua…”
”Voi Merlinin parta sentään, nyt ylös, Sirius! Niin kuin olisi jo!” Remus huusi ja kiskaisi peiton kokonaan pois Siriukselta.

Mutta Remus ei saanut Siriusta vieläkään hereille. Epätoivoinen huokaus karkasi hänen huuliltaan, jolloin Remus marssi kiukkuisena keittiöön ja palattuaan heidän makuuhuoneeseensa, hän kaatoi saavillisen jääkylmää vettä Siriuksen niskaan. Ja Sirius nousi kuin vieteri. Voitonriemuinen hymy levisi Remuksen huulille.

”Vihdoinkin! No niin, pölvästi, et ikinä usko mitä on tapahtunut!” Remus huusi innosta hihkuen ja hyvä ettei pomppinut tasajalkaa.
Vasta nyt Siriuskin huomasi Remuksen melkein liitoksistaan repeävän riemun. ”Mitä? Syntyikö se?” Sirius nousi seisomaan ja alkoi hyppiä tasajalkaa ympäri makuuhuonetta pitäen Remuksen käsistä kiinni.

Innosta soikeana pomppivat miehet eivät välittäneet naapureistaan sillä hetkellä yhtään. Yksi heistä oli saanut ensimmäisen lapsensa, pojan, eikä heidän riemullaan voinut olla sillä hetkellä rajoja. Kun Sirius ja Remus viimein kahdeksalta aamulla eivät jaksaneet enää odottaa, he ryntäsivät Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalaan katsomaan heidän parasta ystäväänsä, hänen vaimoaan – ja ennen kaikkea heidän poikavauvaansa.

”Saimme pidätellä toisiamme kunnolla, ettemme olisi ilmaantuneet jo yöllä”, Remus virnisti heistä hieman pidättyväisempänä, toisin kuin Sirius.
”Anturajalka, meillä on erikoispyyntö sinulle”, James hymyili lammasmaisesti Lilyn vieressä istuessaan.
Sirius katsoi epäilevästi parhaaseen ystäväänsä. ”Niin?”
”Tiedäthän, että lapset tarvitsevat sellaisen turvallisen tukiverkon? Niin kuin… kummisedän?”
Leveä ymmärryksen virnistys levisi Siriuksen kasvoille. ”Tiedän.”

~

A/N2: Pitkästä aikaa sai itsensä kirjoittamaan kymppiä. :)
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:11:03 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 6.6 -09 ||
« Vastaus #8 : 13.06.2009 23:40:16 »
Title: 3 kertaa, kun Sirius ei joutunut jälki-istuntoon kuukauden aikana
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: joku lievä fluffy tms
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Pieni slash & fluffy, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Olen ikuisesti, tai ainakin melkein, Remukselle kiitollinen siitä, kun hän pelasti minut kolmelta jälki-istunnolta kuukauden aikana. Jos olisin joutunut jälki-istuntoihin, en olisi enää saanut mennä katsomaan huispausta. Julmaa.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa Vuosi raapalehtien [10/365], FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä 05. Kuukausi sekä 3 kertaa kun…-haasteeseen 3 kertaa, kun Sirius ei joutunut jälki-istuntoon. Kahdessa ensimmäisessä on 200 sanaa ja kolmannessa sata, eli 500 sanaa yhteensä.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV on Siriuksen.

Omistus: -

~

1. marraskuuta 1976

”Musta!” McGarmiwan ääni jylähti heti, kun hän oli lopettanut muodonmuutosten tuntinsa. ”Älä mene minnekään vielä.”

Vilkaisin Remusta hädissäni, sillä tiesin, että jos saisin vielä yhdenkin jälki-istunnon lisää tai en palauttaisi seuraavia aineitani ajoissa, en saisi katsoa enää yhtäkään huispausottelua tämän kouluvuoden aikana. Eikä minulla ollut aikomustakaan jäädä oleskeluhuoneeseen odottamaan ottelujen loppumista, ei mistään hinnasta. Mutta en myös osannut istua hiljaa…

”Olenko oikeassa, jos sanoisin, ettet keskittynyt ollenkaan tuntiin, vaan päinvastoin? Ja ettet ole tehnyt muodonmuutosten ainettasi?” McGarmiwan kulma nousi kysymyksen lopussa kaarelle.
”Professori – ”
”Professori McGarmiwa”, Remus sanoi nopeasti. ”Olen pahoillani tunnin häiritsemisestä, se olin minä. Antakaa anteeksi, minun piti…” näin Remuksen nielaiseva, kun hän yritti keksiä sopivaa valhetta. ”Minun piti kysyä Siriuksen apua muodonmuutokseen, en saanut muutettua hiirtä rahapussiksi.”
McGarmiwan kummatkin kulmat nousivat hämmästyksestä koholle. ”Niinkö, Lupin? No siinä tapauksessa anna anteeksi, Musta. Mutta muista palauttaa aineesi iltaan mennessä. No niin, menkäähän nyt lounaalle.”

Juoksin Remuksen perään. ”Kiitos, Kuutamo-rakkaani. Olen kiitollisuuden velassa sinulle, ainakin puoli elämää!”
Remus vain tuhahti. ”Käytät minua törkeästi hyväksesi.”
Loukkaantunut ilme nousi kasvoilleni. ”Miten niin, Kuutamo? En minä – ”
”Teitpäs, Sirius!” Remus huudahti pysähtyessään kesken matkaa ja kääntyi katsomaan minua suoraan silmiini. ”Jos olisit saanut jälki-istuntoa, et olisi päässyt katsomaan huispausta tulevana viikonloppuna. Vihaan sinua.”
”Rakastatpas”, hymyilin.


14. marraskuuta 1976

”Musta”, Horatius Kuhnusarvion ääni keskeytti minun ja Remuksen juttelun, kun olimme siivoamassa jälkiämme liententunnin jäljiltä. ”Kuulin, ettet saisi saada enää muistutuksia tänä vuonna…”
Huokaisin masentuneena. ”Professori Kuhnusarvio – ”
Horatius hymyili minulle ystävällisesti. ”Ei tämä ole vakavaa, minä vain… kysyisin aineesi perään. Ellei sinulla ole nyt palauttaa sitä, joudun ikävikseni antamaan sinulle jälki-istuntoa…”

Epätoivo valtasi mieleni ja nielaisin vaikeasti. Olin jo unohtanut koko aineen, minun todella piti palauttaa se – tai minulla ei olisi mitään asiaa tulevaan huispausotteluun.

”Professori”, Remus sanoi kesken ajatusteni. ”Siriuksen aine on minulla, jouduin pyytämään häneltä apua ja sorruin lukemaan hänen aineensa…”
”No mutta, herra Lupin!” Kuhnusarvio näytti järkyttyneeltä. ”Sinulla taitaa olla aikamoisia paineita, poikaseni? No mutta sinä otatkin opiskelut niin tosissasi… Anna anteeksi, Musta, ja Lupin, saat lisäaikaa ensi maanantaihin. Palautathan aineesi silloin?”
Remus nieli ylpeytensä ja yritti näyttää urhealta. ”Kyllä, professori Kuhnusarvio, minä palautan aineeni silloin…” hän sanoi ennen kuin ojensi oman aineensa Kuhnusarviolle.

Emme päässeet Remuksen kanssa kuin sen verran kauemmas ovesta, ettei Kuhnusarvio enää kuullut puheitamme, kun hän painoi minut seinää vasten hampaitaan kiristellen.

”Sirius Musta”, hän sanoi hiljaa jokaista sanaa painottaen. ”Antaa olla viimeinen kerta tänä vuonna, kun pelastan sinut tilanteesta, ettet meinaa päästä huispausotteluun – seuraavalla kerralla se on sinulle oikein! Vihaan kanssasi seurustelua!”


30. marraskuuta 1976

”Sirius Musta”, Dumbledoren ääni keskeytti matkani muiden Kelmien kanssa rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja siinä samassa jalkani pysähtyi kesken askelman, ja käännyin kuin hidastetussa elokuvassa kohti rehtoria. Minulla oli paha aavistus siitä, mitä hänen asiansa mahdollisesti koski.

”Rehtori – ” sanoin jo valmiiksi puolustelevaan sävyyn katsoessani hänen silmiinsä. ”Minä…”
”Rehtori, se olin minä!” James ja Remus huusivat yhteen ääneen.
Huvittunut hymy nousi Dumbledoren kasvoille. ”Niinkö? No, saanen udella, mitä te olette tehneet sitten?”
Näin silmäkulmastani, kuinka James ja Remus vilkaisivat nopeasti toisiinsa. ”Ne sontapommit ja mädät kananmunat, jotka oli noiduttu Rui- siis Kalkaroksen perään.”
Huvittunut hymy vain leveni. ”Niinkö? Mielenkiintoista… Onneksi olkoon ystävistäsi, Musta.”

~

A/N2: En muistanutkaan, kuinka ihania Sirius ja Remus ovat kirjoitettavina. ^^
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:11:20 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 13.6 -09 ||
« Vastaus #9 : 18.06.2009 11:27:31 »
Title: Kuudes aisti
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Fluffy emt.
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Pieni slash & fluffy, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Päätin yhtenä iltana pistää kaikki aistini äärimmilleen vain huomatakseni, kuinka helposti minä todella huomasin hänet huoneesta.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa tuplaraapaleena Vuosi raapalehtien [11/365] sekä FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä 09. Kuudes aisti.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV on Remuksen.

Omistus: -

~

Katse

Istuin oleskeluhuoneen takimmaisessa nurkassa ja suljin silmäni. Minun ei tarvinnut nähdä, jotta voisin huomata Siriuksen olevan samassa huoneessa kanssani, se vain vaikeutti keskittymistäni olennaisempiin asioihin.

Kuulo

Peitin korvani silmieni lisäksi, mutta ei minun tarvinnut kuulla Siriuksen ääntä tai askelia, vain sen takia, että voisin kääntyä kuin vieteri nähdäkseni hänet ensimmäisenä hänen saapuessa huoneeseen. Ei. Se olisi turha aisti.

Haju

Hymyillen peitin nenäni, etten haistaisi mitään. Tiesin kyllä ilman hajuaistiakin, kun Sirius saapuisi huoneeseen. Hajuaisti pahentaisi yhtälailla tilannetta kuin näkö tai kuulokin, koska Sirius tuoksui niin hyvälle.

Maku

Nipistin suuni kiinni ja hymyilin itselleni, tunsin itseni tyhmäksi, mutta tiesin, ettei makuaisti vaikuttaisi mitenkään koko tilanteeseen. Ilman makuaistiakin tietäisin, miltä Sirius maistuu, jos hän suutelisi minua. Tietäisin, jos joku muu suutelisi minua.

Tunto

Nostin jalkani koukkuun eteeni ja vaikka en kuullut tai nähnyt mitään, tunsin kyllä muiden katseet itsessäni, mutta ohitin ne täysin. En tarvinnut tuntoaistiani tietääkseni, kuka minua koskettaisi. Tietäisin, jos joku muu yrittäisi koskea kuin Sirius.

Kuudes aisti

Leveä hymy nousi huulilleni väistämättä sillä tietyllä hetkellä. Tunsin, kuinka jokainen ihokarvoistani nousi pystyyn kuin staattisesta sähköstä – ja siltä se tuntuikin. Aivan kuin huoneen jännite olisi noussut miljoona volttia, ja aivan kuin painovoima olisi vaihtanut paikkaa. Ja sydän alkoi juosta täyttä laukkaa.

Avasin silmäni ja näin hymyilevän Siriuksen.

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:16:08 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 18.6 -09 ||
« Vastaus #10 : 18.06.2009 12:00:32 »
Title: Yllätyssyntymäpäivä
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: … öö ei oikein kunnollista, lievä fluffy varmaan vain.
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Lievää fluffya ja slash, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Remuksella on syntymäpäivä ja Sirius tahtoo yllättää.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa Vuosi raapalehtien [13/365] sekä FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä 02. Syntymäpäivä.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV on Siriuksen.

Omistus: -

~

”Shhh, Sirius!” James suhahti minulle ja läimäytti takaraivooni.
”Ai!” sihahdin ja löin varpaani sohvan kulmaan liikahtaessani.
”Sirius!”
”Joojoo, Sarvihaara, ole nyt itse hiljaa”, mutisin ja tönäisin Jamesia.
”Pojat, nyt suut kiinni!” Lily huudahti.
”Joojoo…” mutisimme Jamesin kanssa ja suljimme suumme.
”Kauanko vielä?” kysyin kahden minuutin kuluttua.
”Sirius!”

Samalla kuulimme ulko-oven aukenevan ja Remus astui sisään, jolloin nousimme kuin yhteisestä merkistä sohvan takaa seisomaan.

”Yllätys, Remus!” huusimme kaikki yhteen ääneen, jolloin Remus säikähti pahan kerran.
”… Merlinin housut sentään, kun säikähdin!”
”Se oli tarkoituskin”, virnistin ja menin Remuksen luokse.
”Vihaan sinua ja sinun yllätyksiäsi”, Remus mutisi.
”Rakastatpas”, virnistin ja pussasin häntä poskelle.

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:16:19 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 18.6 -09 ||
« Vastaus #11 : 18.06.2009 12:21:13 »
Title: Sininen taivas
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Fluffy kai
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Lievää fluffya ja slash, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Remus katselee taivasta ja Sirius tulee häiritsemään.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa tuplaraapaleena Vuosi raapalehtien [14/365] sekä FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä 06. Sininen.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV on Remuksen.

Omistus: -

~

”Remus!”

Makoilin nurmikolla ja katselin taivaalle auringon paistaessa, siitä minä todella nautin. Pilvetön taivas, aurinko lämmittämässä ja kevyt tuulenviri viilentämässä ja – siristin silmiäni, kun tumma hahmo kumartui katseeni ja taivaan väliin.

”Sirius?”
”Sinä olet kyllä yksi, kun katselet taivasta, et näe tai kuule mitään muusta maailmasta!”
Virnistin ja kiskaisin hänet viereeni. ”Älä mene eteeni – ja sitä paitsi, et huutanut tarpeeksi kovaa. Kyllä minä kuulen”, hymyilin ja käännyin antamaan Siriukselle pusun.
Sirius hymyili leveästi. ”Olet hölmö. No niin”, hän jatkoi ja kävi makaamaan viereeni tarttuen kädestäni. ”Mitä sinä näet?”
Aloin nauraa. ”Näen?”
”Niin, tiedäthän, ennustuksen tapaan. Kai sitä pilvistäkin voi ennustaa? Voihan teelehdistäkin.”
Pyrskähdin. ”Pilvistä?”
”Niin!”
”Milloin sinä olet alkanut pitää ennustuksesta?”
”En pidäkään, se on huuhaata!” Sirius virnisti. ”Mutta kai sitä silti yrittää voi?”
”Niin no… voihan sitä aina yrittää”, naurahdin. ”Mitäs ennustat meille tänään pilvistä?”
”Hmm, annahan, kun sukellan rooliini ensin – no niin”, Sirius muutti äänensä etäiseksi ja katseli silmät suurina taivaalle. ”Oi voi, herra Lupin, näen kyllä vaikka mitä! Tämä ei tiedä hyvää, sininen taivas täynnä pilvihattaroita, jotka näyttävät aivan… aivan kuin söisi kylpyvaahtoa, tai ei, ei, tarkoitan kermavaahtoa! Onko meillä lounaaksi kermavaahtoa?”
Purskahdin uuteen nauruun. ”Kermavaahtoa?”
”Niin, sinisenä!”
”… sinistä kermavaahtoa? Selvä, syökäämme sitä, kun niin ennustit.”

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:17:12 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 18.6 -09 ||
« Vastaus #12 : 18.06.2009 13:52:34 »
Title: Sinä ja minä
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Fluffya kai
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakkaan Wordini kieliasun tarkastaja
Warning: Fluffya ja slash, eipä tässä kai muuta varoitettavaa ole tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Ja raapaleessa esiintyvä kappale on Lifehousen You and me.

Summary: Vain minulla ja Siriuksella olisi väliä.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa triplaraapaleena Vuosi raapalehtien [16/365], FF10 aiheena Sirius/Remus, sanana tässä ficissä – ja viimeisenä! – 01. Uusivuosi sekä Yhtyeen tuotanto -haaste [2/53], kappaleena Lifehousen You and me, jonka voi kuunnella täältä.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. Ai ja POV on Remuksen.

Omistus: -

~

What day is it
And in what month
This clock never seemed so alive
I can’t keep up
And I can’t back down
I’ve been losing so much time


Vilkaisin hädissäni kelloa, mutta en nähnyt sitä missään. Rypistin kulmiani ja käännyin ympäri päinvastaiseen suuntaan, jolloin huuleni levisivät leveään hymyyn. Sirius piti kelloa, jota olin juuri katsomassa. Kävin hakemassa kellon ja laskin sen oikeaan paikkaan.

”Ihmettelinkin, minne yksi kello voi hävitä, ei niillä ole jalkoja – ”
”Loistava idea, Kuutamo!” Sirius virnisti. ”Taion jokaiselle kellollemme jalat ja ne juoksevat ympäri asuntoa kuin pikkulapset.”

Aloin nauraa ja hätistin Siriuksen pukemaan paremmat vaatteensa.

All of the things that I want to say
Just aren’t coming out right
I’m tripping inwards
You got my head spinning
I don't know where to go from here


Istuin sohvalla Jamesin ja Lilyn luona Siriuksen vieressä, ja join samalla samppanjalasistani aina välillä muutaman kulauksen, ja katsoin samalla, kuinka Sirius selitti aivan innoissaan jotain asiaa Jamesille.
Puraisin huultani, kun edes mietin, mitä kaikkea haluaisin sanoa Siriukselle. Kyllä hän tietää, että minä rakastan häntä, mutta haluaisin sanoa niin paljon enemmänkin. Se ei riitä minulle, kun ajattelen risteileviä sanoja päässäni, mutta en koskaan saa niitä oikein suustani. Aina, kun edes yritän, Sirius hymyilee odottavaisesti ja pääni menee sekaisin.

There’s something about you now
I can’t quite figure out
Everything he does is beautiful
Everything he does is right


Tyhjensin samppanjalasini lähes tyhjäksi, mutta en päässyt vieläkään tyhjentämään sitä kokonaan, kun James täytti lasini uudestaan. Hymyilin hänelle ja sanoin, että olisin pian kännissä, ellei hän lopettaisi, mutta James vain huitaisi kädellään ja virnisti.
Samalla, kun otin uuden kulauksen lasistani, katselin, kuinka Sirius kohelsi keskellä olohuoneen lattiaa Jamesin kanssa. Vaikka Sirius olisi viisikymmentä, hän tuskin koskaan rauhoittuisi tarpeeksi, mutta sillä ei ollut väliä. Siriuksen haukahteleva nauru oli kuin sulosointua korvilleni, enkä saanut silmiäni irti hänen silmistään. Hänessä vain oli jotain, mutta en tiennyt mitä. Kaikki mitä Sirius tekee, kaikki mitä hän sanoo, on oikein. Häntä ei voi koskaan torua mistään.

Cause it’s

You and me and all of the people
With nothing to do
Nothing to lose
And it's you and me and all of the people
And I don’t know why
I can’t keep my eyes off of you


Olimme siirtyneet Potterien takapihalle katsomaan raketteja, mutta sillä ei ollut mitään väliä minulle. En välittänyt raketeista, jos olin yksin. Tiesin, etten välittäisi, jos huone olisi täynnä hauskoja ihmisiä, minulla ei olisi hauskaa ilman Siriusta. Vaikka saisin maailman parhainta ruokaa, en nauttisi siitä yksin. Vain minulla ja Siriuksella olisi väliä.

En saanut silmiäni irti Siriuksesta.

~

A/N2: Tosiaan, muutin kolmannen säkeistön ”she” -sanat ”he” -sanoiksi, koska ne sopivat luonnollisesti paremmin.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:17:51 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
En yhtään tiedä, onko tämä aihe pyhitetty pelkästään raapaleille. En tiedä, toivotaanko tänne edes kommentteja. Sano sitten sannsku, jos tänne ei niitä kannata postittaa, niin käyn poistamassa höpöttelyni.  :D

Oli vain ihan pakko tulla kommentoimaan tuota viimeistä, en voinut vastustaa kiusausta. Ensinnäkin, biisi rakentuu Lifehousen You and me -kappaleeseen, joka on aivan ihana. Toiseksi, parituksena on vielä ihanampi Sirius/Remus. Kolmanneksi, en keksi raapaleesta mitään pahaa sanottavaa. Sirius on tässä niin iloinen, niin elämänhaluinen. Rakastan ficcejä, joissa hänet kuvataan sellaiseksi, veijarimaiseksi ja niin... rakastettavaksi. Remus taas oli jotenkin Remus, kelloista huolehtimisen kanssa ja sen, kuinka vaikeaksi hän kokee oikeiden sanojen löytämisen, muttei kuitenkaan haluaisi olla niitä lausumatta.  Voi kamala, tässähän leijuu ihan pilvien päällä. Mikäköhän täältä pudottaisi? Enpä keksi... Kiitos tästä!   :D

Ai, tuolla lukeekin, että elät kommenteista. Otaksun, ettet välttämättä suutahda, vaikka tämän tänne lähetänkin. Pitäisi lukea nuo muutkin raapaleet, mutta nyt ei pysty, tai tarinat menevät sekaisin väsyneessä päässäni. Pítäisiköhän sitä mennä jo nukkumaan? Ehkä.  ;D
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Naava

  • No-Life
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Mitäpä siihen lisäämään.
Epistä. Minä en ossaa kirjottaa ollenkaan!
Kaikki oli lempiparituksillani, kaikki oli überhyviä ja kuvailu ihanaa.
Vain kuolleen ruumiini ylitse (mutta siinä ei kai olisi tarpeeksi haastetta?)

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus x 4 18.6 -09 || max. K-13
« Vastaus #15 : 11.04.2010 19:07:07 »
Title: Kaikki on hyvin
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Pieni ripaus angstia ja fluffyn pienoinen yliannostus saattaa olla mahdollinen, jos oikein tarkkaan katsoo
Pairing: George/Fred

Beta: No one, vain rakas Wordini
Warning: Insesti, angstia jonkin verran ja fluffyn pienoinen yliannostus saattaa olla mahdollinen, ei varmaan muuta.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Ja raapaleessa esiintyvä kappale on Lifehousen Storm. Raapaleen nimi on samaisesta kappaleesta, alun perin lause oli ”And everything will be alright, and everything will be alright”, mutta siitä tuli nyt sitten; ”Kaikki on hyvin”.

Summary: Milloin pelastit minun sieluni?

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa triplaraapaleena Vuosi raapalehtien II [2/365], FF10 aiheena Weasleyn kaksoset [muuttuu George/Fred, jos saan vaihtaa aihetta...], sanana tässä ficissä 04. Milloin? [1/10], Osastohaasteeseen [6/14], Aakkoshaasteeseen George Weasleyllä [3/29] sekä Yhtyeen tuotanto -haaste [7/53], kappaleena Lifehousen Storm akustisena versiona, jonka voi kuunnella täältä.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. POV on Georgen ja kuvittelen kaksosten olevan tässä ehkä seitsemännellä tai kuudennella fiktiivisesti.

Omistus: -

~

How long have I been in this storm?
So overwhelmed by the oceans shapeless form
The water's getting harder to tread
with these waves crashing over my head


Istun oleskeluhuoneessamme takkatulen edessä lempinojatuolissani yksin, en tiedä missä Fred on – ja tällä hetkellä se sopii minulle oikein hyvin. Katselen loimottavia liekkejä ja pohdin, milloin ensimmäisen kerran tajusin, että olen auttamattoman rakastunut – veljeeni. Pureskelen huultani vaitonaisena ja pieni hymy nousee huulilleni.
Muistan vieläkin ne vaikeat ajat, joista kärsin neljäntenä ja viidentenä vuotenani. Sairastelin paljon ja se ajoi masennukseen, josta en tuntunut pääsevän koskaan yli. Jouduin makaamaan paljon sairaalasiivessä, eikä se auttanut mielialani parantumiseen. Se oli omituista aikaa, koska aloin ymmärtää asioita.

I know you didn't bring me out here to drown,
so why am I ten feet under and upside down
Barely surviving has become my purpose
because I'm so used to living underneath the surface


Kun en tuijottanut enää eteenpäin näkemättä mitään, aloin huomata, kuinka Fred istui sänkyni vieressä, jalkopäädyssä tai vieressäni jokaisena päivänä. Tai kuinka hän vaihtoi kuihtuneet kukat, oikoi peittoani paremmin tai juotti minulle jotain lääkettä, jota matami Pomfrey oli minulle määrännyt.
Aloin hiljalleen nähdä asioita eri valossa, hämmennyin lohduttaviksi tarkoitetuista kosketuksista ja sulkeuduin. Halusin joka päivä avata ikkunat ja hypätä. Hypätä alas ja kuolla. En halunnut enää herätä, mutta joka aamu heräsin vain nähdäkseni Fredin sänkyni vieressä hymyilemässä ennen kouluun menoa.

Hän pelasti minut. Vasta myöhemmin ymmärsin, ettei hän tehnyt sitä pelkästään minun takiani, vaan myös itsensä. Fred ei halunnut hukata itseään, koska minä olin jo hukannut itseni.

If I could just see you everything would be alright
If I could see you this darkness would turn into light
and I will walk on water, and you will catch me if I fall,
and I will get lost into your eyes
and everything will be alright, and everything will be alright


Hiljalleen aloin huomata, että aurinko nousi joka aamu kauniisti paistaen, eikä pimeys kestänyt kuin hetken päivästä. Ja silloin, kun aurinko ei paistanut, minulla oli, ja on edelleen, oma aurinkoni paistamassa vain minulle. Hymyillen.

Hymy nousee huulilleni, kun kuulen muotokuva-aukosta tutut askeleet ja pian sen jälkeen kädet olkapäilläni ennen kuin huulet hipaisevat poskeani. Käännyn katsomaan Frediä, rakasta veljeäni, hymyillen ja siirryn hieman sivummalle tehden hänelle tilaa samaiselle nojatuolille. Se on meidän kummankin suosikki.
Kuuntelen kärsivällisesti Fredin juttua ennen kuin hän ottaa laukustaan pergamentin palasen ja sulkakynän alkaen kirjoittaa jotain keskittyneesti. Katselen hänen täydellistä keskittymistään, ripsistä laskeutuvaa varjoa poskipäille ja pientä ryppyä kulmakarvojen välissä.

Sillä hetkellä tajuan, että kaikki on hyvin, kunhan minulla on Fred.

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:18:29 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || George/Fred 11.4. -10 || max. K-13
« Vastaus #16 : 18.04.2010 19:31:53 »
Title: 3 iltaa jolloin Remus melkein suuteli Siriusta
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Lievä fluffy
Pairing: Sirius/Remus

Beta: No one, vain rakas Wordini
Warning: Lievästi fluffya ja slashia, eipä kai muuta tähän hätään.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Kunpa olisin rohkeampi ja uskaltaisin…

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa Vuosi raapalehtien [6/365], OTP10:n aiheena Sirius/Remus [1/10], Slash10:n [1/10] sekä 3 kertaa kun…-haasteeseen 3 iltaa jolloin Remus melkein suuteli Siriusta.
 
Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. POV on Remuksen.

Omistus: -

~

I

Kiskoin matka-arkkuani perässäni, kun näin lasioven läpi Jamesin huitovan kauheasti jotain Siriukselle. Virnistin itsekseni, James ei osannut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Puhumattakaan, että hänen pitäisi istua paikoillaan selittäessään jotain. Ei todellakaan onnistuisi.

”Remus! Me odotimme sinua jo!” James hymyili läimäyttäen minua selkään ennen kuin jatkoi kesken jäänyttä juttuaan.

Nostin matka-arkkuni ylähyllylle Siriuksen avulla. Käännyin kiittämään häntä, kun James Peterin kanssa koheltaessaan tönäisi minua ja kaaduin Siriuksen päälle. Katsoin hämmentyneenä Siriuksen tummiin silmiin, jotka hymyilivät minulle. Kumarruin hieman alemmas, mutta viime hetkellä pyyhkäisin tippuneen ripsen Siriuksen poskelta.

”Ripsi, näetkö?” kysyin suoristautuessani ja näytin sormeani. ”Saat toivoa jotain.”

Sirius puhalsi ja huokaisin raskaasti.


II

Kuuntelin vain puolella korvalla, kuinka James selitti jostain uudesta kepposesta Kalkaroksen pään menoksi, eikä se rehellisesti sanottuna kiinnostanut minua. Olihan se totta, että Kalkaros oli usein varsinainen maanvaiva kaikessa uteliaisuudessaan, mutta minun oikeudentajuni ei antanut kaikkea anteeksi.

”Hei, Kuutamo!” James sanoi potkaisten minua sääreen.
Nostin katseeni ja hymyilin vieressäni istuvalle Jamesille. ”Mitä?”
”Äh, ei mitään. Sirius vain puhui sinulle”, James tokaisi.

Käännyin katsomaan vastapäätä istuvaa Siriusta, jolloin minulle tuli pakottava tarve suudella häntä. Olin kärsinyt siitä tunteesta usein. Nousin seisomaan ja kurottauduin pöydän yli lähemmäs Siriusta, kunnes tajusin mitä olin tekemässä ja pyyhkäisin hänen suunpieltään.

”Siirappitorttua”, selitin huokaisten istuessani takaisin.


III

Tuijotin Siriuksen huulia lähes maanisesti, ja se olikin syy, miksi en kyennyt keskittymään läksyihini. Olin aivan totaalisen häiriintynyt Siriuksen huulista ja tavallaan se ahdisti, mutta sitten kuitenkin… se tuntui hyvältä. Huokaisin raskaasti pamauttaen pääni äänen kera kirjoihin. Otsaani sattui hieman.

”Remus?”

Nousin kuin vieteri kirjojeni päältä kuullessani Siriuksen äänen. Sirius istui vieressäni ja katsoi minua huolestuneen näköisenä. Tuijotin Siriuksen liikkuvia huulia kuulematta mitään ja kumarruin eteenpäin.

”Remus?”

Hätkähdin Siriuksen ääntä ja yritin naamioida kumartumiseni kirjan tarttumiseen Siriuksen vierestä. Käänsin katseeni takaisin kirjoihini.

”Minä tiedän, Kuutamo”, Sirius kuiskasi korvaani.

Katsoin pelästyneenä Siriuksen loittonevaa selkää. Pamautin pääni uudestaan kirjoihin äänettömän huudon kera.

~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:19:05 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Anhaedra

  • Trickster
  • ***
  • Viestejä: 693
  • Teini-ikäinen mutanttininjaenkeli
    • Overflow
Voi kauhea miten pystyn samaistumaan Remukseen tässä. Kivasti kirjoitettu, mukavia pätkiä nämä. (: Olet saanut kyllä todella hyvin kuvailtua noita epätoivoisia ihastuksentunteita. Mitäs muuta tästä nyt sanoisin... Huoh, olen ihan kamalan huono antamaan rakentavaa palautetta. No, eipä tässä kai muuta kuin että ihanaa tekstiä ja anteeksi tämä luokattoman huono kommentti. :D

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Vs: HP-raapaleita || Sirius/Remus 18.4. -10 || max. K-13
« Vastaus #18 : 11.08.2010 22:37:03 »
Title: Seitsemän päivää ja seitsemän yötä
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: Angstia ja vähän fluffya
Pairing: George/Fred, Harry/Draco

Beta: No one, vain rakas Wordini
Warning: Insesti. Draamaa, angstia ja slashia, ei varmaan muuta. // Herkku selvensi varoitusta

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa.

Summary: Seitsemän päivää ja yötä eri vuosilta, jokaisella päivällä on oma tarinansa ja nyt me kerromme yhdestä päivästä elämästämme jonkun viikon ajalta. Jostain päivästä, jolla on ollut suuri merkitys.

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Ottaa osaa seitsemän raapaleen raapalesarjana Vuosi raapalehtien [39/365], FF100 sanana 014. Vihreä [10/100] ensimmäiseen raapaleeseen, toiseen 025. Muukalaiset [11/100], neljänteen 096. Ilotulitukset [12/100], viidenteen 088. Koulu [13/100], Angst25 13. Tyttö [3/25] kuudenteen raapaleeseen ja 02. Pimeys [4/25] viimeiseen, sekä Spurttiraapale II-haasteeseen. Ensimmäisen raapaleen sana on Lohikäärme, seuraavan pergamentti, kolmannen gäätä, neljännen Tähtitorni, viidennen Durmstrang/Beauxbatons, kuudennen jästi/kuraverinen/surkki ja viimeisen juhlat.

Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. POV on kahdessa ensimmäisessä Georgen, kolmannessa Hermionen, neljännessä ja viidennessä taasen Fredin, ja kahdessa viimeisessä Dracon.

Omistus: -

~

I [ George/Fred K-13 ]


Seison ja huudan muiden rohkelikkojen kanssa kannustushuutoja Harrylle, joka on juuri saanut luutansa alleen. Virnistän Fredille ja me olemme varmoja, että nyt, kun Harrylla on luuta, hän ei voi mitenkään epäonnistua. Ei, se ei ole vaihtoehto tässä tapauksessa.

Katsomme silmä kovana, kuinka Harry harhauttaa lohikäärmettä ja sieppaa kultamunan helpon näköisesti. Alamme pomppia Fredin kanssa, niin kuin monet muutkin, ja tartun häntä kasvoista ennen kuin suutelen kunnolla häntä. Säpsähdän tekoani ja katson villinä ympärilleni.

”Öh… minä… anteeksi”, mutisen nolona ja käännän kasvoni maahan.
”Feorge, se oli vain innostusta Harrysta”, Fred sanoo muina miehinä, mutta näen pienen välähdyksen hänen silmissään.

Hymyilen Fredille.


~
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:24:59 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae

Adia

  • ***
  • Viestejä: 221
Title: Tuskia ja helpotusta
Author: Adia
Rating: K-11
Genre: angstia ja fluffya pienesti
Pairing: Sirius/Remus

Beta: Word vain
Warning: Fluffya ja joulukuisen harmaanmustaa angstausta krapulasta ja viinan juomisesta värikkään kielenkäytön kera (= kiroilua). Varoitan siis ettet lue mitään itsellesi sopimatonta.

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-maailman ihmiset, joilla minä vain leikin enemmän tai vähemmän rajallisen mielikuvitukseni kanssa. Idea on omien aivojeni perukoilta.

Summary: ”Oliko taas pakko juoda tuliviskiä Jamesin kanssa?”

Feedback: Elän kommenteista


A/N: Hupsis, unohdin lisätä nämä aikoinaan. No, menkööt nyt. Ottaa osaa FF100 sanana 092. Joulu [2/100] aiheena Sirius/Remus, FF10 01. Harmaa [2/10], OTP [4/10] ja Jouluhaaste V.

Ensimmäinen joulukalenteri-ficcini Finin ihanaan joulukalenteriin tänä vuonna. Tällä kertaa angstia ja ehkä jossain määrin fluffya, älkää lukeko, jos se nostaa niskakarvat pystyyn. :)

Omistus: -

~


Tuskia ja helpotusta [ K-13; 250 sanaa ]




Oleskeluhuoneen sohvalta kuului tasaisena virtana vaimeaa valitusta, kun Remus astui makuusalista takkatulella lämmitettyyn punaiseen tilaan. Muut oppilaat olivat joko pihalla leikkimässä lumisotaa tai keksimässä jotain jäynää Vorolle, sillä oleskeluhuoneessa ei ollut sitä normaalia ryysistä niin kuin yleensä. Remus kantoi kainalossaan erästä kirjaa pimeyden voimilta suojautumiseen liittyen, kun hän päätti mennä lähemmäs sohvaa – ja tunnisti kuin tunnistikin valituksen lähteen.

Sirius.

Remus huokaisi hieman kyllästyneenä ja loi paheksuvan katseensa Siriukseen ennen kuin avasi suunsa. ”Oliko taas pakko juoda tuliviskiä Jamesin kanssa?”
”Ynhm”, Sirius ynähti jotain epämääräistä tyynyn alta, jota painoi kasvoilleen.
Päätään pudistaen Remus nykäisi tyynyn pois Siriukselta. ”Älä yritä tappaa itseäsi, saati puhua peikkoa. En ymmärrä sitä vielä kovin hyvin.”

Tympääntynyt katse luotiin Remukseen.

”Mitä?” Remus kysyi viattomana ja alkoi töniä Siriuksen jalkoja. ”Mene hieman itseesi.”
Sirius vain nosti jalkansa ja laski ne Remuksen syliin, kun poika oli istuutunut. ”Älä tänään moralisoi, jooko? Minulla on aivan vitun, tarkoitan siis aivan vitun, paha olo ja päässä jyskyttää tuo kamala pergamentin rapina sulkakynää vasten, mahani kääntyy ympäri jo pelkästä ruoan ajattelemisesta. Hyi. Tämä on kamalaa, enkä ole ansainnut ihan näin hirveää oloa kuitenkaan!”

Remus loi pohdiskelevan katseen Siriukseen ja hymyili lopulta. ”Olet oikeassa, et ole ihan näin pahaa oloa ansainnut”, hän sanoi ja taputti Siriuksen reittä tuttavallisesti.
”Joten”, Sirius sanoi ja loi toiveikkaan katseen Remukseen. ”Autatko minua?”
Remus virnisti hyvin susimaisesti. Kulmahampaat vilahtivat takkatulen pehmeässä valossa, kullankeltainen valokiila osui niihin välkehtien. ”Jos teet läksysi huomenna, niin lupaan parantaa olosi.”

”Remus, mitä vain!” Sirius lupasi auliisti ennen kuin ymmärsi sanojensa merkityksen ja punastui kiivaasti.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2017 21:25:46 kirjoittanut Adia »

A part of me died when I let you go.



ava; chaoticfae