A/N: Olen taas vauhdissa
4. luku
Sinä iltana Adara ja Cho kävivät suuren tyynysodan keskenään, jonka voittaja saisi kysyä aivan mitä tahansa – voittaja oli tietysti Adara, joka käytti tilaisuuden hyväkseen ja kysyi Cholta mitä mieltä hän oli herra Diggorysta. Cho huokaisi ja punastui hennosti.
”Hän on upea mies. Paras jota nainen saattaisi koskaan toivoa… Hän on hauska, puhelias, tyylikäs, myötätuntoinen, komea…”
”Ahhahaa! Arvasin!” Adara kiljaisi ja Cho heitti tyynyn hänen naamalleen.
”Cho ja Cedric ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin –” Adara kiusoitteli. Cho kiljui pää punaisena ja viskoi lisää tyynyjä siskonsa niskaan.
Tästä reaktiosta Adara arvasi saman tien: Cho oli rakastunut.
Seuraavana päivänä neiti Tonks saapui vierailulle Weasleyn taloon. Adara ja hän vaihtelivat kiivaasti mielipiteitään edellispäivän tansseista.
”Minusta tuntuu, että Cho on ihastunut herra Diggoryyn. He olivat lähes erottamattomat eilen tanssilattialla”, Adara sanoi.
”En ole yllättynyt, sillä herra Diggory taitaa vastata Chon tunteisiin.”
”Eikö? Itse epäilin samaa. Vaikka sali oli täynnä kauniita naisia, ei herra Diggory tanssinut Chon lisäksi kenenkään muun kanssa yhtä paljon”, Adara sanoi.
”Niin. Sääli vain muille neidoille, jotka eivät paljoa tanssimaan päässeet. Herrat olivat melko vähissä eilen.”
”Niin, eikä asiaa auttanut se että herra Malfoy oli naurettava pihtaaja”, Adara totesi ja virnisti ilkikuristesti.
”Herra Malfoysta tulikin mieleeni, mikä ihme hän on miehiään? Äiti kertoi vain, että hän oli röyhkeä heidän tavatessaan kaupungilla.”
”Röyhkeydestä en tiedä, mutta se mies on y-l-p-e-ä”, Adara tavasi. ”Kuuntelit kai mitä eilen kerroin, miten hän minustakin puhui? ’Ihan miellyttävä, muttei tarpeeksi miellyttääkseen
minua.’ Hän kuulosti siltä kuin jokainen nainen olisi tuotu siihen huoneeseen vain miellyttämään häntä! Hän on naurettava!”
”En olisi itse osannut paremmin sanoa, Adara-hyvä… Herra Malfoy tuntui tosiaan hyvin vastenmieliseltä henkilöltä. Nöyryyttää nyt sinuakin sillä tavalla, kieltäytymällä tanssista kanssasi.”
”No, silloin en vielä tiennyt miten paljon menetin – en siis yhtään mitään. Ehkä se oli vain onneni, ettei hän iskenyt silmiään minuun. Muuten olisin pulassa. Ei sellainen mies taatusti tiedä sanan ei tarkoitusta”, Adara totesi. ”Ja nyt voin taata sen, etten ikinä tule tanssimaan hänen kanssaan!”
”Puhut asiaa… Toivottavasti emme näe herra Malfoyta enää ikinä”, Nymfadora kuittasi.
Vajaa viikon päästä tanssiaisista, neiti Diggory ja rouva Goyle kunnioittivat Weasleyn perhettä vierailullaan. He kuitenkin osoittivat selvästi, että he halusivat jatkaa tuttavuuttaan pelkästään Adaran ja Chon kanssa. Heidän nuorempia siskojaan Diggory ja Goyle väheksyivät, äitiä suorastaan inhosivat ja isää melkeinpä pelkäsivät, sillä herra Weasley harvoin päästi ajatuksiaan ulos huuliltaan. Ja Adara tiesi siihen syyn. Sirius oli nähnyt neiti Diggoryn käytöksen läpi jo tanssiaisissa, ja hetken tuntemisen jälkeen, hän huomasi rouva Goylessa samaa vikaa. He olivat kopeita ja tekopyhiä tyttöjen hupakoita, joita sieti vain siksi, että he voisivat tehdä olot hyvin tukaliksi seurapiireissä, jos heitä kohdeltaisiin ansaitsemallaan tavalla.
Eräänä päivänä tämän keskustelun jälkeen, pidettiin yhdistelty tanssi-, lounas- ja peli-ilta herra Tonksin kutsusta. Ted Tonks oli erittäin ystävällinen, hilpeä mies, joka oli ansainnut ritariarvon, Sir. Hän oli kutsunut peli-iltaan koko tuttavapiirinsä, sekä herra Diggoryn tuttuineen, toivoen että hän pääsisi heihinkin tutustumaan. Adara ja Nymfadora pitivät jälleen keskustelua Chon tunteista herra Diggorya kohtaan, kun Adara tunsi, että häntä katseltiin. Hän käänsi päätään ja kohtasi aivan sekunniksi herra Malfoyn katseen, kun tämä oli hiukan heistä kauempana, yrittänyt kuunnella heidän keskusteluaan.
”Mitähän herra Malfoy touhuaa? Odottaa minulta kommenttia, johon vastata mahdollisimman nöyryyttävästi minua kohtaan?” Adara kuiskasi Nymfadoralle, kun herra Malfoy käänsi katseensa muualle, ja meni juttelemaan herra Diggoryn kanssa. Adara meni kiusoittelemaan hetkeksi Sir Ted Tonksia, ja yllytti tätä pitämään jonain päivänä kunnon tanssiaiset kauniissa kodissaan.
Adara ja Nymfadora jatkoivat keskusteluaan seisten hiukan kauempana herra Malfoysta. Herra Malfoy tuntui jälleen kuuntelevan Adaran ja Nymfadoran keskustelua, joten Adara kohotti kuuluvasti ääntään: ”Ettekö tekin ole sitä mieltä, herra Malfoy, että sain hienosti Sir Ted Tonksin suostuteltua pitämään tanssiaiset?”
Herra Malfoy havahtui katsomaan Adaraa ja Nymfadoraa.
”Siitä en osaa sanoa, mutta suurella innolla sen kuitenkin teitte. Mikäpä muukaan naisen saisi innokkaaksi kuin tanssiaiset”, herra Malfoy vastasi.
”Tunnutte aliarvioivan naisia hiukan, sillä meitä innostaa moni muukin asia”, Adara totesi.
”Jos teistä tuntuu siltä, että haluatte jakaa nämä tiedot kanssani, tehkää se”, herra Malfoy totesi. ”Tarkoitukseni ei toki ollut kiusata teitä.”
”Kiusasitpa kuitenkin”, Nymfadora totesi. ”Ja siksipä on meidän vuoromme kiusata teitä.”
”Mitä aiotte?” herra Malfoy kysyi, kun Nymfadora tarttui Adaraa kädestä.
”Adara saa luvan laulaa teille!”
”Mitä?!” Adara huudahti säikähtäneenä. ”Kautta olemattoman kunniani, en!”
Herra Malfoy näytti sillä hetkellä hyvin huvittuneelta. Adara ei tiennyt johtuiko se hänen olemattomasta kunniastaan, vai mahdollisesta punastumisestaan, jota Adara ei kuitenkaan peilin puutteessa päässyt itse todistamaan.
Nymfadora raahasi Adaran salin poikki pianon luokse ja avasi sen kannen. Lopulta Adara myöntyi tämän vaatimukseen ja päätti laulaa vain herra Malfoyn kiusaksi.
”Tämä on sitten omistettu teille yksin, herra Malfoy”, Adara sanoi ja virnisti ilkikurisesti. ”En ole mikään mainio soittaja, saatikka sitten laulaja.”
Tästä väitteestään huolimatta, Adaran laulutaito oli melko erinomainen. Soitto ei ollut kummoisempaa, mutta auttoi kuitenkin antamaan rytmin ja sävelen naisen laululle.
Sillä hetkellä herra Malfoy hiljeni täydellisesti, kuuntelemaan naista, jonka hän alkoi yhtäkkiä nähdä aivan uudessa valossa. Hän oli tarkkaillut Adaraa jo pitkän aikaa – itse asiassa ainoa ilta kun hän ei tätä tarkkaillut, oli juuri heidän ensitapaamisensa. Ensin herra Malfoy ei ollut pitänyt Adaraa kovinkaan sievänä – hän oli hänen mielestään vain muodoton, kalpea nainen. Mutta jokin naisen silmissä vangitsi hänet, ja mitä viisaamman kuvan Adara itsestään antoi, sitä enemmän herra Malfoy koki olevansa kuin mato koukussa, valmiina Adaran napattavaksi.
Valitettavasti Adara ei ollut tietoinen moisten tunteiden herättämisestä. Hän oli onnellisen tiedoton koko asiasta, ja tuli vielä kauan aikaa olemaankin.
Kun hän lopetti, monet taputtivat käsiään ja vaativat lisää. Adara ei tohtinut kieltäytyä, vaan alistui kahteen encoreen. Neljänteen hän ei enää kuitenkaan suostunut, joten hän nousi ylös ja Hermione kiiruhti äkkiä hänen tilalleen. Herra Malfoy katsoi nyt Hermionea ja mietti hetken, miten noin huomionkipeä, näsäviisas lapsi isoine hampaineen ja peikkomaisten hiustensa kera saattoi olla tuolle jumalattarelle, jonka paikan hän oli pianon äärestä vienyt. Hänen olisi tehnyt mieli osoittaa kuinka otettu hän oli, kun Adara oli laulanut niin kauniisti ja osoittanut kyseisen laulun hänelle, mutta herra Malfoyn ujous vei voiton, joten hän pysyi vaiti, ja etsi seuraa Sir Ted Tonksista.
Ihmiset alkoivat tanssia, ja Adarakin oli jo menossa katsomaan toisten rientoja, kun Sir Ted Tonks tarttui hellästi hänen käteensä ohimennen, juuri kun hän oli puhuttelemassa herra Malfoyta.
”Herra Malfoy, sallinette minun esitellä teille tämä nuori neiti erittäin viehättävänä tanssitoverina”, hän huikkasi ja ojensi Adaran kättä herra Malfoylle. Adara häkeltyi tästä huomiosta ja muisti vieläkin elävästi miten hän vannoi itsekseen, ettei hän koskaan tanssisi herra Malfoyn kanssa.
Adaran yllätykseksi herra Malfoy oli valmis tarttumaan hänen käteensä, mutta Adara kiskaisi kätensä nopeasti Sir Ted Tonksin otteesta.
”Unohdatte nyt minun mielipiteeni asiaan, Sir Ted Tonks. Minua ei näet kiinnosta tänään tanssia”, hän sanoi mahdollisimman kohteliaasti.
”Mitä? Emmekö pääse ihailemaan tanssiliikkeittäsi tänään?” Sir Ted Tonks sanoi harmistuneena.
”Näyttää pahasti siltä”, Adara totesi ja hymyili mahdollisimman ystävällisesti.
”Jospa sallisitte Sir Ted Tonksille ilon ja minulle kunnian antautumalla edes yhteen tanssiin?” herra Malfoy pyysi. Adara hämmentyi vielä entisestään, eikä tiennyt mitä sanoa.
”No niin, asiahan on sillä päätetty”, Sir Ted Tonks totesi ja työnsi Adaraa hiukan herra Malfoyta kohden.
”Mut- minä –” Adara änkytti ja herra Malfoy tarttui häntä kädestä.
”Saisinko luvan edes yhdelle tanssille, neiti Adara?” herra Malfoy kysyi kohteliaasti ja Adara nyökkäsi, värin karatessa hänen kasvoiltaan. Kauempana Nymfadora katseli kun Adara ja herra Malfoy suuntasivat kohti tanssilattiaa. Adara katsoi apua pyytävästi häneen, mutta Nymfadora sai yhtäkkiä Ginnyn kimppuunsa, eikä hän päässyt tästä eroon niin helposti.
He tanssivat ryhmätanssissa, jossa parit tanssivat tiensä salin toiseen päähän toisten välistä, ja kun pari pääsi toiseen päähän he menivät tunnelin jatkoksi ja hivuttautuivat taas toiseen päähän, josta tanssi alkoi alusta. Herra Malfoy ja Adara seisoivat nyt tunnelina, ja Adara vältti visusti katsomasta häneen, vaikka herra Malfoy yritti tavoittaa hänen katseensa. Lopulta oli heidän vuoronsa tanssia hitaasti salin läpi, ja Adara huomasi kuinka neiti Diggory katsoi häntä vihaisesti, hänen saadessaan huomiota herra Malfoylta.
Kun he alkoivat tanssin, Adaran täytyi myöntää että herra Malfoy oli erinomainen tanssija, mutta ikäväkseen hän totesi tämän olevan myös hiljainen sellainen. Herra Malfoy oli vaiti koko sen matkan jonka he tanssivat salin toiseen päähän, ja he erkaantuivat taas.
Adara rohkaisi mielensä ja päätti huomauttaa hiljaisuudesta kun olisi taas heidän vuoronsa tanssia.
Kun vuoro tuli, Adaralla tarttui sanat kurkkuun. Vasta puolivälissä matkaa hän onnistui keräämään rohkeutta ja kysymään: ”Oletteko aina noin vaitelias? Mikäli olette, joudun tylysti toteamaan että naiset viime tanssiaisissa eivät menettäneet mitään, kun ette suostuneet heidän tanssipyyntöihinsä.”
”Puhutteko aina noin tylysti tanssiessanne?” herra Malfoy kysyi ja sai kauan hakemansa katseen Adaralta. Hän tunsi heti uppoavansa naisen silmiin, ja häntä pelotti se hukuttava, vatsaa kouristava tunne jonka tuo nainen aiheutti.
”En tiedä. Ehkä tylyys tarttui neiti Diggoryn luomasta huomiosta, jota hän on uhrannut meille koko tanssin ajan”, Adara totesi. Herra Malfoy odotti hetken ja vilkaisi sitten neiti Diggoryn suuntaan, joka heti peitti julman ilmeensä ja hymyili viettelevästi hänelle.
”Ehkä hän vain söi jotain sopimatonta”, herra Malfoy totesi ja Adara ei voinut itselleen mitään alkaessaan nauramaan. Herra Malfoyn huulet nykivät hiukan pidätellystä hymystä, jota hän ei vielä halunnut suoda, sillä hän ei tuntenut Adaraa vielä niin paljoa kuin halusi.
He erkanivat taas hetkeksi, kunnes tanssi jatkui jälleen, ja alkoi viimeinen kierros. Herra Malfoy mietti äskeistä hymyään – tai siis hymyä jonka hän vältti mahdollisimman hyvin – ja mietti oliko se sittenkin typerästi tehty. Ehkä hänen olisi pitänyt luoda ensivaikutelmanaan hiukan lämpimämpää kuvaa. Ja niin hän toivoi, että Adara olisi sanonut vielä jotakin huvittavaa.
Valitettavasti, Adara oli päättänyt olla hiljaa koko lopun aikaa, ja kun tanssi päättyi, herra Malfoy kumarsi.
”Sir Ted Tonks ei kehunut teitä turhaan… Ja suotte anteeksi, herra Diggoryn vaunut ovat luultavasti jo saapuneet, joten minun täytyy poistua.”
”Kiitos vain kunniasta, herra Malfoy”, Adara totesi ja niiasi pienesti. Herra Malfoy tuntui hetken odottavan Adaran vielä sanovan jotain, mutta koska nainen ei sitä tehnyt, herra Malfoy kääntyi ja lähti ovelle, neiti Diggoryn seuratessa tiiviisti perässä.
Adara jäi katsomaan heidän jälkeensä ja asteli sitten jostain syystä ikkunalle, katsomaan kun herra Malfoy astui ulos eteisen ovesta vaunujen luo. Herra Diggory oli liittynyt heidän seuraansa ja he astelivat samoihin vaunuihin kaikki kolme. Herra Malfoy loi vielä katseen juhlasalin ikkunaan ja huomasi ihastuksensa kohteen katsovan häneen. Hän nyökkäsi naiselle, mutta Adara esitti, ettei huomannut tätä elettä. Hän ei voinut käsittää, miten herra Malfoy yhtäkkiä soi huomiotaan naiselle, joka ei vielä viime tanssiaisissa ollut tarpeeksi viehättävä miellyttääkseen häntä.
Adara naurahti itsekseen huvittuneena ja kiiruhti puhumaan Nymfadoralle herra Malfoyn kireästä käytöksestä.
Samaan aikaan herra Malfoy istui vaunuissa, eikä voinut unohtaa nuoren naisen ruumiinlämpöä, joka tuntui vieläkin kihelmöivän hänen käsiään…
