Kirjoittaja Aihe: It's written in the stars, kelmific, k-11, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)  (Luettu 18979 kertaa)

Evora

  • Kelmitär
  • ***
  • Viestejä: 131
  • Help!
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
« Vastaus #20 : 10.10.2007 19:26:50 »
Ihan kiva pätkä oli, jokseenkin lyhyt, kuten itse sanoit. Muutama pieni kirjoitusvirhe oli lipsunut joukkoon (bussimatka on yhteen ihan ilman mitään viivoja).

Tässä on kuvailua sopivasti ja hahmot ovat ihan uskottavia. Tästä luvusta olisit saanut pidemmänkin jos olisit vain halunnut :)

En mä mitään kehittävää osaa sanoa, flunssaa kun poden. Jatkoa toivoisin :)

Ev
''Ai sä alat naljailee, seinätalja?''
''Kameli!''
''Peura!''
''Hesalainen!''
Avatar by kanelitanko, suurkiitokset!
Last.Fm

Ansqu

  • ***
  • Viestejä: 261
    • Fort
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
« Vastaus #21 : 10.10.2007 20:42:36 »
u_u' Minua kidutetaan tänään. Ainakin viiteen tosi hyvään ficciin on tullut jatkoa, mutta niistä kolmessa oli vain lyhyt pätkä ;(

Suloista.. Noi oli just tommosia ihania hempeilypätkiä.. Mukavia luettavia, joskin aivan liian lyhyitä. Mitään kovin erikoistakaan ei tapahtunut.. Juoni olisi hyvä pitää kokoajan käsillä ja jokaiseen lukuun laittaa jotain, joka johdattaa sitä eteenpäin. Olihan tuossa hieman sitä Reguluksen johtajaoppilaiden peräänkyselyä, mutta siinä se sitten.. Olisi vain niin paljon mukavampi lukea joskus joku oikein pitkä luku oikein täynnä asiaa.. Ei noissa lyhyissä niin kamalasti ehdi lukuinto lopahtamaan, mutta..

Tuntuu, kuin kiusaisit meitä vain. Vähän kerrallaan..

Toisaalta siinä ehtii kyllä putoamaan kärryiltä moneen otteeseen, jos kovin usein tulee noita katkoksia. Eli aina vain pieni teksti josta kunnolla muistu mieleen, mitä ficissä on aiemmin tapahtunut..
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.

Synagooganuoli

  • ***
  • Viestejä: 88
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
« Vastaus #22 : 12.10.2007 20:43:41 »
*kröhii*

Hmm... Mitäköhän sanoisin? Ihana jatko, ehdottomasti. Oli vaan niin lyhyt, että alan kohta pillittämään... Mutta nyt, nyt hiukan pilkkuvirheistä nipottamista: (Tässä vaiheessa alat hehkua innosta ja kiljua riemusta, etkö vain ;))

Lainaus
”Hei Kalkaros, voisitko väistää? Minun pitäisi päästä vaunuosastooni,” kysyi Jessica mahdollisimman ystävällisesti.

"Hei Kalkaros, voisitko väistää? Minun pitäisi päästä vaunuosastooni", kysyi Jessica mahdollisimman ystävällisesti.

Elieli:
Kun virkkeen loppuun tulisi piste, puheenvuorossa siihen tulee pilkku lainausmerkkien jälkeen.
ESIM: "Ihanaa, että on syysloma", sanoi joku. / Joku sanoi: "Ihanaa, että on syysloma."
Tai jos puhe päättyy huutomerkkiin:
ESIM. "Syysloma!" huudahti joku. / Joku huudahti: "Syysloma!"
Tai kysymysmerkkiin:
ESIM. "Onko nyt jo syysloma?" joku kysyi. / Joku kysyi: "Onko nyt jo syysloma?"

Ymmärsit kai. Eivätkä nämä pilkkuvirheet nyt niin vakavia ole, mutta kannattaa korjata, jos vain jaksaa. Myös mahdolliselle betalle voit asiasta sanoa, pyytää, että hän korjaisi...

Mutta joo, hauskaa syyslomaa ja inspiraation hetkiä... Anteeksi pilkunnussiminen :D
Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois,
vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?
Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee…

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
« Vastaus #23 : 16.10.2007 23:08:18 »
Kiitos taas kommenteistanne!

Evora: Juu, minulle tulee aika paljon noita virheitä. :S Ei ole betaa, joten yritän itse bongailla niitä, mutten kaikkia niitä löydä.

Ansqu: Kiitos kehuistasi ja neuvoistasi. :) Koitin nyt saada tästä luvusta vähän pidemmän! :D

Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi. Olen tottunut aina kirjoittamaan nuo puheenvuorot noin, joten tavasta on vaikea päästä... :S :D

Tässä melko pitkää jatkoa (jeeee, sain kerrankin kirjoitettua monta sivua!! :D). Hyvää syyslomaa kaikille! :)

Luku 6


”Ja se yksi oli ainakin näääin iso!” Sirius selitti innostunut ilme kasvoillaan kuinka ison fletkumadon oli nähnyt metsässä kesällä. Jessica haukotteli väsyneenä. Hän oli noin kuusi tuntia kuunnellut Sirius Mustan taukoamatonta hölötystä, ja se alkoi pikkuhiljaa jo kiehua yli. Amy nojasi nurkkaan silmät kiinni ja luultavasti nukkui, Remus oli jo pari tuntia kuorsannut Siriuksen vieressä ja Katherinen pää nuokkui uhkaavasti. Peter Piskuilan oli ainoa, joka kuunteli Siriuksen tarinointia haltioissaan. Jessica olisi mieluusti nukkunut pienet päikkärit, mutta se tuntui aika mahdottomalta, kun tuo yksi luupää paasasi täysillä hänen korvansa juuressa. Rasittavaa! Tyttö käänsi katseensa ikkunasta ulos, ja huomasi, että siellä oli jo täysin säkkipimeää. He olisivat pian Tylypahkassa. Onneksi! Jos hän joutuisi vielä vähän kauemmin kuuntelemaan Siriuksen tarinointia, poika olisi vainaa. Jossain kaukana näkyi valon pilkahdus. Se olisi varmasti Tylyahon asema. Matkaa ei olisi montaa minuuttia jäljellä. Yhtäkkiä Jessica tajusi, etteivät he olleet vaihtaneet koulukaapuja. Nyt tuli kiire!
”Amy, Katherine, Tylypahka näkyy jo! Ja meidän pitäisi vaihtaa kaavut. Joten heippa, pojat!” Jessica hihkaisi paikaltaan. Sirius ja Peter käänsivät katseensa tyttöön, mutta eivät tehneet elettäkään noustakseen. ”Tarkoitin, että menkääpäs ULOS!” tyttö karjaisi kärsimättömänä ja Remus hätkähti hereillä. ”Häh, missä on ankeuttaja!? Antakaa sauvani niin posautan sitä…”
”Remus, missään ei ole ankeuttajaa, olemme lähes perillä ja koulukaavut pitäisi vaihtaa, joten voisitteko poistua hetkeksi…” Katherine sanoi heränneelle pojalle hymyillen säteilevästi.
”Minä en tajua, miksemme voisi kaikki vaihtaa vaatteitamme tässä!” Sirius tuhahti ja vilkaisi toiveikkaasti Jessican suuntaan saaden taas tappavan katseen.
”Mieti, Sirius. Mieti oikein tarkkaan. Johtuisiko siitä, että me olemme tyttöjä ja te olette poikia!?” Jessica sanoi ivallisesti.
”Miksi aina meidän pitää häipyä? Kyllä tekin voitte mennä vaikka vessaan vaatteenne vaihtamaan!”
”NYT ULOS!” rääkäisi pinnansa menettänyt Jessica. Peter tarrasi pelokkaasti korviinsa ja pomppasi seisomaan. ”Po-po-pojat, mentäisiinkö nyt vaan?” hän piipitti hiljaa ja kiskaisi jo oven auki.
”Oukkidoukki, mutta tulemme takaisin,” Sirius sanoi ja iski silmää. Tytöt tuhahtivat kun ovi paukahti kiinni ja alkoivat penkoa kouluasujaan matka-arkuistaan. Löydettyään vaatteensa Jessica alkoi napittaa punaista puseroaan auki. Parin ylimmän napin jälkeen hän sattui vilkaisemaan ovelle ja huomasi sen läpinäkyvässä ikkunassa vilahtavan tumman hiuspehkon. Sirius Mustan. Hampaitaan kiristellen tyttö läjäytti ikkunan eteen sälekaihtimen, ja loppu vaatteiden vaihto sujui kommelluksitta.
Tytöt tunsivat, kun juna alkoi hidastamaan. Kuului ääniä, kun kaikki siirtyivät vaunuosastoistaan käytävään. Tytöt kiskoivat matka-arkkunsa alas hyllyltä ja lähimpänä ovea ollut Amy tuuppasi sen auki ja astui ruuhkaiseen käytävään muut perässään. Poikien tavarat jäivät hyllylle, mutta tytöt eivät siitä välittäneet. He tunkivat Jessican johdolla perimmäiselle ovelle. Juna hidasti vauhtiaan ja pysähtyi. Ovella roikkuva Jessica kiskaisi heti oven auki ja pomppasi matka-arkkuaan kiskoen ulos. Taivas oli muuten pimeä lukuun ottamatta pieninä pisteinä loistavia tähtiä. Jessica, joka oli hukannut ystävänsä ihmismassaan, meni odottamaan hevosettomia vaunuja pois aseman ruuhkasta tien viereen. Hän pamautti matka-arkkunsa maahan ja jysähti sen päälle istumaan. Hän tuijotteli tähtiä ja hyräili jotain jästien hempeilykappaletta, kun tunsi käden olallaan. ”Aika romanttista, vai mitä?”
Jessica käännähti ja huomasi Siriuksen kasvot liian lähellä omiaan. Sydän tykytti kovaa kun poika liu’utti kätensä hänen käsivarttaan pitkin ja tarttui kädestä. ”Kätesi ovat kylmät, miksei sinulla ole lapasia?” poika kysyi ja nosti tytön käden suunsa eteen ja puhalsi siihen lämmintä ilmaa. Tyttö värähti ja henkäisi tuntiessaan pojan pehmeiden, lämpimien huulien koskettavan hänen kättään. He tuijottivat toisiaan kiinteästi silmiin tuulen sotkiessa pojan mustia hiuksia ja liehutellen tytön pitkiä, vaaleita kiharoita. Sirius kohotti kätensä ja sipaisi pitkän suortuvan Jessican kasvoilta. Jessica tunsi yhtäkkiä aivan selittämätöntä halua suudella tuota poikaa. Tyttö lähestyi pojan kasvoja irrottamatta hetkeksikään katsettaan tämän silmistä. Hengitys tiheni, nuoret lähestyivät toisiaan, he sulkivat silmänsä ja… ”Ikävä keskeyttää tämä hempeä hetki, mutta vaunut saapuivat!” Jessican silmät rävähtivät auki, hän pomppasi pystyyn ja kiskaisi kätensä vapaaksi Siriuksen otteesta. Nähdessään Jamesin virnuilemassa muutaman metrin päässä ja Lilyn seisomassa hänen vieressään suu auki täysin sanattomana, hän punastui tulipunaiseksi. ”Oi Lils, et tajua kuinka huolissani olen ollut sinusta, missä olet ollut koko matkan? Luulin ettet päässyt junaan ollenkaan!” Jessica papatti ja ryntäsi halaamaan ystäväänsä.
”Kerron myöhemmin, mennään nyt tuohon vaunuun, Amy ja Kathy varaavat sitä jo meille,” Lily tiuskaisi ja kiskaisi punaisena hehkuvan ystävänsä kädestä mukaansa. Kuulomatkan ulkopuolella hän alkoi tenttaamaan ystäväänsä. ”Jessy, mitä sinä oikein luulet tekeväsi!? Mehän olemme sopineet, ettemme ikinä, KOSKAAN sekaannu kelmeihin! Kai sinä sen muistat!?”
”En oikeasti tiedä mikä minuun meni! Hän huiputti minua jotenkin, hypnotisoi tai käytti jotain taikajuomaa… En oikeasti tiedä Lils!” Jessica sanoi ja yritti vedota epätoivoisella katseellaan ystäväänsä. Lily tuhahti ja nousi vaunuihin. Jessica pomppasi vaitonaisena hänen perässään ja kiskaisi oven kiinni. Vaunut lähtivät keinahtaen liikkeelle. Lily alkoi kertomaan kuinka ei päässyt ollenkaan junaan ja joutui viettämään koko päivän Jamesin kanssa. Amy ja Katherine nauroivat tarinalle ja kauhistelivat Lilyn huonoa onnea. Oven vieressä oleva Jessica ei sanonut sanaakaan vaan tuijotteli ikkunasta pimeyteen näkemättä mitään vaipuneena ajatuksiinsa. Mikä ihme häneen oli mennyt!? Hän oli antanut kovan kuorensa kadota ja melkein oli suudellut Sirius Mustaa, koulun pahinta pelimiestä, kukasta kukkaan lentelijää! Hänhän inhosi Siriusta enemmän kuin ketään muuta! Vai inhosiko todella? Tottakai inhosi! Mutta ehkä jossain sisimmässään… EI! Hän vihasi poikaa ja sillä sipuli! Eikä enää koskaan antaisi mitään tällaista tapahtua. Ei koskaan…
Vaunut pysähtyivät ja ovi avautui. Tytöt pomppasivat ulos ja huokaisivat nähdessään tuon linnan, joka oli ollut heidän toinen kotinsa jo kuuden vuoden ajan. Aukinaisista pääovista loisti eteisaulan satojen kynttilöiden luoma valo. Tytöt nousivat portaat jotka veivät eteisaulaan ja lähtivät astelemaan sen läpi kohti Suuren salin ovia. Salin ovilla heitä vastaan tuli Rohkelikon tupakummitus Melkein päätön Nick, jota he tervehtivät. Takaa kuului kova puheensorina, kun muut oppilaat rupesivat tungeksimaan saliin. Tytöt kävelivät Rohkelikon pitkään pöytään ja istuivat kaikki vieretysten. Oppilaat alkoivat löytää paikoilleen ja vaihtelivat kesän kuulumisia. Kun Lily käänsi katseensa, hän huomasi kelmit ovella ja Jamesin vilkuttavan iloisesti huomatessaan heidät ja tulevan kohti. Lily käänsi katseensa ja huomasi, että heitä vastapäätä olevat paikat olivat vielä vapaat. ”Älkää tulko tänne, älkää tulko tänne, älkää…”
”Hei rakkaat, ehtikö jo tulla ikävä?” Sirius sanoi ja iski silmää Jessicalle ja istahti tätä vastapäätä. Jessica käänsi nopeasti katseensa pois ja alkoi keskustelemaan vieressään istuvan Mark Bellin kanssa kesän lomamatkoista. Mark näkyi selvästi olevan innoissaan siitä, että Jessican kaltainen kaunis ja suosittu tyttö osoitti huomiotaan juuri hänelle ja selitti Jessicalle Pariisin matkastaan. ”Kävit oikein Eiffel-tornissa! Voi, se oli varmasti ihanaa!” lirkutti Jessica Markille hymyillen suloisesti ja vilkaisi sivusilmästä Siriusta. Poika näytti aivan Murjottavalta Myrtiltä tuijottaessaan Markia ja Jessicaa. Hyvä! Sai sekin huomata, ettei ole ainoa poika maailmassa.
”Kukahan mahtaa olla Pimeyden voimilta suojautumisessa?” Katherine kysyi vieressään istuvalta Lilyltä. Tytöt käänsivät katseensa opettajien pöytään ja näkivät kaksi uutta opettajaa. Toinen oli nuori nainen, jolla oli puolipitkät tummanruskeat hiukset ja suuret, hieman vinot silmät. Toinen oli noin kolmekymmentä vuotias mies, jolla oli vaaleat hiukset, jotka oli nostettu otsalta pystyyn ja ruskettunut iho. ”Oiii kuinka hottis!” sanoi Jessica, joka oli lopettanut Markin kanssa höpötyksen ja nousi seisomaan nähdäkseen miehen paremmin. Sirius näytti, jos mahdollista, vieläkin kiukkuisemmalta.
Yhtäkkiä Suuren salin kaksi korkeata ovea avautuivat ja koko sali hiljeni kääntäen katseensa ovelle. Sisään astui Professori McGarmiva perässään pitkä jono ekaluokkalaisia, jotka vilkuilivat pelokkaina ympärille. ”Ovatko ne aina muka olleet noin pieniä?” ihmetteli Jessica silmäillen uusia koululaisia. ”Oi, tuolla on veljeni Andre! Ja serkkuni Anton!” hän hihkaisi heiluttaen iloisesti kahdelle pojalle jotka vastasivat vilkutukseen vähemmän innokkaasti. ”Nirhaan ne, jos ne eivät pääse Rohkelikkoon!”
”Shhh, Jessy! sihahti kolme tyttöä tuijottaen jakkaraa, jonka päällä oli vanha, kärsineen näköinen hattu. Ekaluokkalaiset hätkähtivät ja jotkut ottivat muutaman askeleen taaksepäin, kun hattu alkoi yhtäkkiä laulaa. Se lauloi vähän muunnellun version aikaisemmista lauluistaan, toitottaen samoja asioita, kuin aikaisemminkin. Viimeisen lauseen jälkeen kaikki alkoivat taputtaa ja vislata, kelmit jatkoivat taputtamista vielä senkin jälkeen kun muut olivat lopettaneet. He lopettivat vasta, kun Professori McGarmiva mulkaisi heitä kiukkuisena. McGarmiva rullasi pergamentin auki ja huusi; ”Lisa Aniston!”
Pienikokoinen tyttö, jolla oli pitkät letit, käveli jalat täristen eteen ja istahti tuolille. McGarmiva asetti hatun tytön päähän, ja hetken päästä se huusi: ”Korpinkynsi!” Sali taputti ja Korpinkynnen pöytä hurrasi kaikkein kovaäänisimmin kun helpottuneen näköinen pikku-Lisa istahti sen päähän.
Hetken päästä McGarmiva pyysi Jessican veljen jakkaralle. Hattu mietti yli minuutin ja ihmiset alkoivat hihitellä ja Andre, joka istui jakkaralla rupesi virnuilemaan. Pitkän mietinnän jälkeen hattu karjaisi: ”ROHKELIKKO!” Jessica hurrasi muun pöydän kanssa ja taputti ohi kulkevaa veljeään päälaelle.
”Anton Griffen!”
Hattu mietti hetken, muttei läheskään niin kauan kuin Andren päässä. ”ROHKELIKKO!”
Rohkelikon pöytä puhkesi jälleen hurrauksiin ja Anton juoksi Jessican ohi Andren luokse ja pojat antoivat läpyt toisilleen.
Kun hattu oli lajitellut viimeisenkin oppilaan, Professori Dumbledore nousi seisomaan ja McGarmiva käveli paikalleen.
”Tervetuloa uusille ja vanhoille oppilaille! Päästän teidät pitemmittä puheitta syömään!” sali osoitti suosiotaan ja Andre ja Anton huusivat: ”Oikea asenne!”
Tyhjästä ilmestyi pöydät täyteen ruokaa ja kaikki alkoivat vauhdilla täyttää lautasiaan herkuilla. Jessica ja Lily vilkaisivat kauhistuneina toisiinsa, kun Sirius veti kanankoiven väärään kurkkuun  ja alkoi köhiä.
”Yäääk, räkisitkö johonkin muualle kuin minun lautaselleni!?” Jessica tiuskaisi ja nosti lautasensa korkealle ilmaan. Sirius käänsi päänsä ja köhi Luihuisen pöytään päin. Vieressä istuva James hakkasi häntä selkään. Jessica laski lautasensa takaisin pöydälle ja jatkoi taas syömistä. Pojat maistelivat innoissaan kaikkea mahdollista monta lautasellista. Kun suurin osa oli jo saanut syötyä, tarjoiluvadit tyhjenivät ja lautaset kiiltelivät putaina. Oppilaat huokasivat ihastuksesta, kun vadit täyttyivät mitä upeimmista jälkiruoista. Kaikki lappasivat lautasilleen kakkuja, keksejä torttuja, leivoksia ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.
”Kuinka te voitte syödä noin paljon!? Teillä on varmasti pohjattomat vatsat!” Lily sanoi kelmeille, joilla oli jo kolmannet jälkiruokalautaselliset menossa. Tytöt olivat jo saaneet syötyä.
”Helpostihan tämä menee, emme ole saaneet näitä herkkuja koko kesänä! Ennätys on yhdeksän lautasellista viime vuoden kurpitsa-juhlassa. Nyt tavoittelemme Jamesin kanssa kymmentä!” Sirius ilmoitti ylpeänä ja kohotti kätensä ottaakseen pari keksiä tarjoiluvadilta, kun ruoat katosivat. James ja Sirius huokaisivat pettyneinä.
Dumbledore nousi korokkeelle ja kohotti kätensä. Kaikki hiljenivät.
”Rakkaat oppilaat. Edessä on hyvin jännittävä vuosi. Jouluna koulumme täyttää tuhat vuotta, ja sen kunniaksi järjestämme valtavat kolme päivää kestävät juhlat, jotka huipentuvat tanssiaisiin. Tänne saapuu vieraita Euroopan kahdesta suuresta taikakoulusta, ja koko opettajakunnan kanssa toivon, että ne onnistuvat hyvin. Sen vuoksi olemme päättäneet järjestää harjoitustanssiaiset lokakuun viimeisenä lauantaina, päivänä, jolloin kurpitsa-juhlan pitäisi olla. Toivon, että kaikki saisivat sinne jo parin, ja harjoitustanssiaisten järjestämisen olen langettanut johtaja-ja valvojaoppilaiden vastuulle. Nyt päästämme teidät kotiutumaan kouluumme. Lukujärjestykset jaetaan huomenaamulla kello yhdeksän. Ensiluokkalaiset, seuratkaa valvojaoppilaita oleskeluhuoneisiin. Hyvää yötä kaikille!” Dumbledore sai osakseen mahtavat suosionosoitukset, ja hymyillen hän palasi takaisin paikalleen. Kaikki alkoivat innoissaan kuhista tanssiaisista, kukaan koulun oppilaista ei ollut sellaisia aikaisemmin kokenut. Oppilaat nousivat ylös ja suuntasivat kohti oleskeluhuoneitaan. Tytöt lähtivät viimeisten joukossa salista. Jessica oli kaikkein innostunein tanssiaisista. ”Vihdoinkin jotain jännää tapahtuu meidän koulussa! Siis kahdet tanssiaiset! Tosi siistiä!”
”Tämä on ihan loistavaa!” Amykin sanoi hymyillen.
”Pitääkö meidän ostaa kaksi eri juhlamekkoa?” Lily kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
”Minä ainakin osta, kaikkihan ovat nähneet asuni jo kurpitsa-juhlassa,” Jessica ilmoitti.
”Mutta kai me päästään johonkin ostoksille?” Amy kysyi.
”No pakkohan niiden on päästää!” Lily sanoi.
”Lils, kai sinä tiedät salasanan? Olethan johtajaoppilas,” Kathy kysyi punahiuksiselta tytöltä. He seisoivat Lihavan leidin muotokuvan edessä.
”Enhän minä sitä voi tietää! En sattuneesta syystä ollut koko junassa!”
”Nyt joudumme viettämään yömme tässä. Ellei joku ihana ihminen tule pelastamaan meitä,” Jessica valitti tympeä ilme kauniilla kasvoillaan.
”Rukouksiisi on vastattu, kulta! Me nimittäin tiedämme salasanan,” kuullessaan Siriuksen äänen Jessican lihakset suunpielissä kiristyivät ja tyttö sulki silmänsä näyttäen siltä, että laski hitaasti kymmeneen rauhoittuakseen. Sitten tyttö kääntyi ja sanoi; ”Antaa tulla se salasana!”
”Suklaasammakko!”
”Kuka näitä oikein keksii? Tuokin on niin helppo arvata!” Amy sanoi kun Lihavan leidin muotokuva heilahti sivuun. Nuoret astuivat oleskeluhuoneeseen peräkanaa. Oleskeluhuoneessa oli jonkin verran oppilaita. Ensimmäisenä huoneeseen astunut Jessica alkoi yhtäkkiä kiljua, ja syykin siihen selvisi pian; räkättävät Andre ja Anton olivat heittänet hänen päähänsä kaksi rupikonnaa.
”Senkin ääliöt kakarat! Odottakaahan kun äiti saa kuulla tästä!” tyttö kiljui ja lähti jahtaamaan vain vähän itseään lyhyempiä poikia. Tyttö pomppi ketterästi sohvien ja pöytien yli ja viimein sai pikkuveljensä kiinni tarttuen tätä korvasta ja serkkuaan hiuksista. ”Älkää enää koskaan, KOSKAAN TEHKÖ NOIN MINULLE! ONKO ASIA SELVÄ!?”
”Jo-joo…” piipittivät pojat pelokkaan näköisinä.
” Kiva nähdä, että hän raivoaa välillä jollekin muullekin kuin minulle!” Sirius sanoi muille virnuillen.
”Ja nyt painutte nukkumaan!”
”Okei!” pojat sanoivat ja ryntäsivät etsimään lemmikki-rupikonniaan. Jessica marssi tyttöjen portaikkoon kengät kopisten ja muut tytöt kiirehtivät hänen peräänsä toivotettuaan ensin hyvät yöt pojille.
Heidän matka-arkkunsa oli tuotu jo makuusaliin. Tytöt menivät suoraan omille arkuilleen ja purkivat sieltä yövaatteensa sekä hammasharjansa.
”Varaan suihkun ensimmäiseksi!” hihkaisi Jessica jo juoksien kohti kylpyhuonetta pyyhe kädessään.
”Minä olen sitten seuraava!” Amy ilmoitti penkoessaan arkkuaan.
”Minä en taida mennä tänään ollenkaan suihkuun menen sitten aamulla,” sanoi Lily, joka oli jo pukenut pyjaman housut ja topin ylleen ja harjasi hiuksiaan istuessaan sängyllään. Katherinekin sanoi käyvänsä mieluummin aamulla suihkussa. Tytöt puhuivat vielä hetken päivän tapahtumista ennen kuin sammuttivat valot ja alkoivat nukkumaan.


A/N: Elikkäs semmoinen. :) Tuosta lopusta en hirveästi pidä, mutten keksinyt mitään muutakaan lopetustapaa. xD Elän kommenteistanne!

Evora

  • Kelmitär
  • ***
  • Viestejä: 131
  • Help!
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #24 : 17.10.2007 12:45:33 »
Hienoa :) Hyvä luku oli kerrassaan ja oli pidempikin kuin edellinen. Muutama juttu häiritsi tuolla. Jotkin taivutusmuodot oli menneet vähän väärin, kuten hidastamaan kuuluisi olla hidastaa ja rupesi (se ei muuten ole edes kunnon suomenkielen sana ;D) virnuilemaan olisi alkoi virnuilla. Muutama muukin samanlainen juttu siellä, oli mutta ei ne nyt haittaa paljoa. Ai niin, ja sitten vielä vähän pilkun nussintaan siitä, että professori kirjoitetaan pienellä ;>

Joo, no sitten kehuosastolle. Tässä alkaa hahmottua jo selkeä juoni. Vaikka lähtökohdat ovat ihan samanlaiset kuin muissakin kelmi ficeissä, olet silti tuonut tähän jotain omaakin. Esimerkiksi nuo kahdet tanssit ja pätevä syy niiden järjestämiseen on uusi juttu.
   Hahmoista sanon sen verran, että olet saanut ne tuntumaan aika aidoilta. Joitakin parannuksia voisi ehkä tehdä, että he vaikuttaisivat ihan aidoilta ihmisiltä, mutta näinkin on hyvä. Parannuksilla  tarkoitan, että voisi luoda vähän syvyyttä kertomalla keksimällä erilaisia luonteenpiirteitä (myönnettävä on, että omassanikin ficissä hahmot ovat aika pintapuolisia).
   Kuvailuja on ihan mukavasti, eikä niitä tarvitse välttämättä olla enää enempää. Hieno homma!

Niin ja sitten piti vielä sanoa kappalejaoista. Huomasin, että ne löytyvät tuolta, mutta kannattaa silti jättää aina kokonainen tyhjä rivi kappaleiden väliin niin ne erottuvat parhaiten ja lukuun tulee niidenkin avulla pituutta. Tekstiä on senkin kannalta vieläkin helpompi lukea, kun selkeästi erottaa missä menee kappaleiden rajat, eikä teksti näytä siltä, että se olisi kirjoitettu yhteen pötköön (btw, mä inhoon tätä näppistä millä kirjotan nyt. Oon tottunu omaan näppikseen ja tää on tällanen ihan outo matala lauta nii tulee koko ajan kirjainvirheitä... meni aika paljo offille :DD)

Jos et vielä tästä sekavasta kommentista älynnyt, niin sanompahan sen suoraan: Rakastan tätä ficciä ja toivon enemmän kuin mieleläni jatkoa tähän <3

Ev
''Ai sä alat naljailee, seinätalja?''
''Kameli!''
''Peura!''
''Hesalainen!''
Avatar by kanelitanko, suurkiitokset!
Last.Fm

Ansqu

  • ***
  • Viestejä: 261
    • Fort
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #25 : 17.10.2007 14:17:10 »
Ihanaihana. :D

Tanssiaiset on toki hieman kulunut idea, muttaa.. Se syy, eli Tylypahkat 1000 vuotispäivä oli hyvä keksint. Henkilökohtaisesti en pidä kamalasti siitä, että Beuxbatonsia(oliko se noin?) ja Dumstrangia tungetaan sekaan, muttaa.. Tai siis mikäli ne ovat ne kaksi taikakoulua, jollaisen käsityksen sain.

Juoni etenee, mutta.. En tiedä sitten. Alkaa sekoittua massaan :D Keksihän äkki jotain uutta ja mullistavaa, niin pysyy mielenkiinto.

Noista kappalejaoista.. Oletko kirjoittanut ne wordilla(tai millä ikin kirjoitatkaan) Sillein, että  seuraava kappale alkaa sisennetysti? Koska jos niin on, tekee tämä foorumi sellaisen tempun, että poistaa ne sisennysvälit, ja.. Tulee vain pelkkä rivinvaihto, ja menee sekasin.
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #26 : 26.10.2007 19:46:03 »
Ihania kommentteja! <3 Mitä te nyt minua tuolla tavalla ylistätte, minähän ihan punastun!  :D

Evora: Hihii, minä nyt taivuttelen sanoja miten sattuu, opettajakin huomauttelee koko ajan. xD
Mun oli ihan pakko tunkea tähän ficciin nuo tanssiaiset, kun niihin on niiiin paljon ideoita :D Hahmoja yritän syventää koko ajan. Wordilla kun kirjoitan, niin sisentelen kappalejaoissa noita rivejä, mutta tämä näköjään poistaa mun sisennykseni. :D
Joo meiänkin kannettavassa on semmoset ärsyttävät lautanäppäimet, mä vihaan kirjottaa sillä ku tunaan koko ajan kirjainten kanssa. :D Sen takia oon melki aina "isolla" koneella. xD
Rakastat ficciäni!!??  :o  :o Arvaa vaan saitko mut putoon tuolilta!? :D Se sunkin ficcis on varmaan parhain minkä oon lukenu (ja oon lukenu tooooosi paljon ficcejä). Mä rakastan sitä, joten JATKA sitä pian, niin tuun kommaan! :D xD

Ansqu: Kiitos tosi paljon kommentistasi, kohta tungen mukaan jotain mullistavaa tähän juoneen. xD On puoli vihkoo suunnitelmia jatkon kannalta joten... :D
Wordilla kirjoitin ja sisentelin nuo kappalejaot, mutta tämä poisti mun sisennykseni, nyyhks :'(
Mulla on jatko nyt ihan hyvällä mallilla, mutta meiän tietsikka jotain tilttaili, eikä availlu ohjelmia, joten en oo voinu nyt kirjoittaa, tosin, nyt se toimii. :D

Niin ja sitä vaan kun oon vähän piirrelly tähän ficciin kuvia, ja lisäilin nettiin, tosin yhden kuvan vaan tässä vaiheessa, niin aattelin laittaa tähän linkin. Olisin toooooosi iloinen, jos kommentoisitte sitä ja tietenkin tätä ficciä.
viewtopic.php?f=21&t=2659

Synagooganuoli

  • ***
  • Viestejä: 88
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #27 : 04.11.2007 11:24:16 »
Oli kyllä mukavaa lukea jatkoa taas! Ihan loistava luku tämäkin... ;)

Mutta tuosta rupesi tekemään -muodosta vielä. Älä ainakaan kirjoita alkaa/alkoi tekemään, se on niin väärin kuin mahdollista. Rupesi tekemään on käsittääkseni ihan oikein, mutta se voi kuulostaa joissakin tilanteissa tyhmältä.
Jos haluat käyttää alkaa-verbiä, voit kirjoittaa: alkaa tehdä, alkoi tehdä (esim. alkoi virnuilla)

Tykkään kyllä tästä ficistä todella. Kuvakin oli ihan hieno, mutta minulla on tietysti ihan omat kuvitelmani Sirrestä ja Jessicasta. :D Mutta jatkoa kaipaan!
Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois,
vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?
Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee…

Cho

  • *
  • Viestejä: 2
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #28 : 05.11.2007 20:20:19 »
Minä tykkään tästä ficistä hirrrmuisesti (: Rekisteröidyinkin ihan vartavasten jotta pääsisin kommentoimaan (: Mitään rakentavaa kritiikkiä en osaa antaa, oli vain pakko tulla kiittämään hyvästä tarinasta joka on jo jonkin aikaa tarjonnut mukavia lukuelämyksiä (: Jatkathan pian (;

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #29 : 15.12.2007 18:10:31 »
Herm-oo-nini: Kiitos paljon kehuistasi ja rakentavista ohjeistasi. Arvostan niitä todella. :) Minulle on käynyt vähän köplästi, koko ficci on kadonnut koneeltani, siinä mukana se jatko joka oli lähes valmis, eikä minulla ole nyt ollut oikein aikaa kirjoittaa sitä uudestaan, kun meillä on ollut nyt neljän viikon ajan vähintään kolme koetta viikossa. Enään uskonto ja äidinkieli, ja sitten koittaa vapaus!! :D Elikkäs lupaan, että joululoman aikana tulee ainakin kaksi pitkää lukua! xD

Cho: Oii, ihan minunko ficcini kommentoinnin takia olet rekisteröitynyt!? :O *pyörtyy ihmetyksestä* xD
Mukavaa, että pidät tarinasta, jatkoa tuleepi joululomalla. :)

Hurjan hauskaa joulua kaikille jo näin etukäteen! :D

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
« Vastaus #30 : 05.01.2008 00:15:27 »
A/N: Jepujee, eli tässä tätä lupailemaani jatkoa. Olkaatte hyvät!


Luku 7


Auringon ensisäteet valaisivat Rohkelikon tyttöjen makuusalin. Lily raotti silmiään ja venytteli. Hän kääntyi ja vilkaisi herätyskelloa. Puoli seitsemän. Tyttö heitti jalkansa lattialle nappasi pyyhkeen tuoliltaan. Hän asteli kylpyhuoneeseen ja riisui vaatteensa kylpyhuoneen naulakkoon. Lily väänsi suihkun auki ja pomppasi kauemmas tuntiessaan kylmän veden valuvan päälleen. Hitto! Hän oli kesän aikana unohtanut, että Tylypahkan suihkuissa sai aina hetken odottaa lämmintä vettä. No, ainakin tässä heräsi.
Lily sammutti hanan ja hieroi shampoota punaisiin hiuksiinsa. Makuusalista kuului kolinaa. Luultavasti Amy tai Katherine, Jessica se ei ainakaan ollut, sillä tyttö lievästi sanoen piti nukkumisesta. Lily avasi hanan ja huuhteli hiuksiaan. Vaikka vaahto oli kadonnut viemäriin jo aikoja sitten, mutta Lily seisoi edelleen suihkussa antaen kuuman veden valua päälleen. Hän havahtui siihen, kun joku paukutti ovea.
”Lily, olet ollut jo siellä ikuisuuden!” kuului Katherinen ääni oven takaa. Lily sammutti hanan huokaisten ja otti pyyhkeensä naulakosta. Hän olisi voinut jäädä suihkuun vaikka koko aamuksi! Oven takana seisoi Katherine odottamassa vuoroaan.
”Huomenta!” Lily sanoi ohittaessaan tytön vettä valuvana. Vastaukseksi hän sai murahduksen, joka kuulosti epämääräisesti ’huomenelta’. Lily otti kouluvaatteensa tuolilta ja puki ne nopeasti päälleen. Hän kuivasi hiuksensa heilauttamalla taikasauvaansa, istahti sängylleen ja tarttui hiusharjaan. Tyttö harjasi punaiset hiuksensa siistille ponihännälle ja marssi ovelle. Nukkuvista Amysta ja Jessicasta ei olisi nyt seuraa, joten Lily suunnisti yksin portaita alaspäin kohti Suurta salia. Käytävän ikkunoista paistoi aurinko, eikä edellisen päivän sateesta ollut tietoakaan. Hän astui suurista ovista sisään melkein tyhjään saliin ja istahti vakiopaikalleen pöydän keskivaiheille. Rohkelikon pöydässä istui Lilyn lisäksi neljä muuta oppilasta, mukaan lukien Andre ja Anton. Tyttö nappasi pöydästä paahtoleivän ja levitti sen päälle marmeladia. Suuri lehtipöllö laskeutui pöydälle Päivän Profeetta jalassaan. Lily irrotti lehden ja maksoi sen pöllön jalassa olevaan nahkapussukkaan. Hän vilkaisi etukantta. Otsikko kiinnitti heti hänen huomionsa; ”Salaperäinen katoaminen Lontoossa.” Lily haukkasi paahtoleipää ja käänsi katseensa tekstiin.

”Neljävuotias Elanora Smith katosi perjantaina 31.8 Lontoon Vuotavasta Noidankattilasta illalla n. kello 20. Tyttö oli aterioimassa vanhempiensa kanssa pubissa. Kesken ruokailun tyttö ilmoitti poistuvansa vessaan, muttei koskaan palannut. Elanoraa etsittiin Vuotavasta Noidankattilasta, Viistokujalta ja muilta lähialueilta. Tytön isä on kuuluisa aurori, Lucas Smith ja hänen äitinsä Erica Smith omistaa Viistokujalla sijaitsevan apoteekin. Ministeriö epäilee, että Tiedät-kai-kenellä on sormensa mukana…”

PUM! Lehti posahti tytön kasvojen edessä pieneksi silpuksi ja hän kiljahti säikähdyksestä.
”Hups, sori!” Lily käänsi säikähdyksestä toivuttuaan kiukkuisen katseensa pieneen vaaleahiuksiseen poikaan, joka väänteli hermostuneena käsiään seisoessaan hänen takanaan.
”Andre! Mitä hemmettiä olet TAAS tehnyt!?” Jessica seisoi Suuren salin ovella Katherinen ja Amyn kanssa pelottava ilme kauniilla kasvoillaan. Lilyn lehden jäännökset savusivat ja kipinöivät. Tytön kasvoilla oli nokea. Jessica harppoi nopeasti ystävänsä ja veljensä luokse ja alkoi tenttaamaan mitä loitsua veli oli käyttänyt Lilyn lehteen. Andre vinkui itku kurkussa että oli yrittänyt ilahduttaa Lilyn muuttamalla tekstin pinkiksi. Jessica huokaisi ja päästi veljensä hiuksista irti. Poika luikki nopeasti serkkunsa luokse. Tytöt istahtivat paikoilleen ja etsivät itselleen mieluista aamiaista. Lily alkoi selostaa muille Lontoossa tapahtunutta katoamista. Samalla kelmit saapuivat pöytään ja kuulivat lopun Lilyn kertomuksesta.
”Voi kuinka kamalaa!” Kathy huudahti kauhistunut ilme kasvoillaan.
”Minun isäni osallistuu tytön etsintöihin. Hän lähti kiireellä perjantai-iltana heti pöllön saatuaan eikä me Anturajalan kanssa nähneet häntä ennen tänne lähtöä,” James selitti lappaessaan lautaselleen lisää munakokkelia.
”Midusta dulee isoda aurori!” ilmoitti Sirius suu täynnä paahtoleipää.
”En usko!” sanoi Jessica, joka katsoi inhoten vastapäätä istuvaa mustahiuksista poikaa. ”Andre, ruoalla ei saa leikkiä!” hän kiljaisi vielä muutaman metrin päässä olevalle veljelleen, joka uitti kurpitsamehu lasissaan pekoninpalasta.
”En usko!” ilmoitti Sirius ja lastasi haarukkansa täyteen munakokkelia. ”Ampu tulee!” hän huudahti ja mäjäytti haarukkaa niin, että kokkelit lensivät, mihinkäs muuallekaan, kuin Jessican kaula-aukosta sisään.
”Hups, sori!” poika sanoi näyttäen olevan kaikkea muuta kuin pahoillaan. Jessica tuijotti poikaa murhaavammin kuin koskaan.
”Yääk, lopeta nyt jo minun vainoamiseni!”
”Mitä tuo oli, herra Musta!? Tahdotko todellakin jälki-istuntoa heti ensimmäisenä päivänä?”
Sirius hiljeni kuin seinään kuullessaan professori McGarmivan äänen selkänsä takana. Ketään muuta opettajaa hän ei kunnioittanut niin paljon kuin McGarmivaa, paitsi tietenkin Dumbledorea.
”Odotan, että esität anteeksipyyntösi neiti Griffenille, niin armahdan sinut jälki-istunnosta tämän kerran.”
”Jessica,olen todella pahoillani, että heitin ruokaa sinun tiss… Siis olen vaan pahoillani,” Sirius sepitti punaisena katsomatta kiukkuista tyttöä silmiin. Jessica nyökkäsi pienesti, ja Sirius kutistui penkillään hyvin pienen näköiseksi.
”Oli minulla teille ihan asiaakin, tässä on lukujärjestyksenne,” sanoi McGarmiva tiukka ilme kasvoillaan ja jakoi jokaiselle Rohkelikon pöydässä istuvalle oppilaalle paperit. Kaikki alkoivat heti pälpättää omasta tulevasta päivästään. Lily silmäili paperia pikaisesti. Tänään kymmeneltä taikajuomia, hyppytunti, lounaan jälkeen kaksoistunti yrttitietoa ja lopuksi tunti pimeyden voimilta suojautumista. Jessicalla ja Katherinella oli luultavasti täysin samanlaiset lukujärjestykset, koska he olivat viidennellä luokalla valinneet samat aineet. Amylla oli muuten sama, paitsi ettei hän ollut ottanut numerologiaa, vaan sen sijaan jästitiedon, jota muut tytöt eivät opiskelleet. Kelmit varmasti olisivat samoilla tunneilla heidän kanssaan kuten edellisinäkin vuosina, siitä Lily oli varma.
”Voi ei! Taikajuomia ja yrttitietoa!” Sirius parahti vilkaistuaan lukujärjestystään. Hän oli jo ilmeisesti unotanut äskeisen tekonsa ja mussutti pöydän antimia. Tytöt vaihtoivat paljon puhuvat katseet. Oli ollut täysin odotettavissa, että pojilla olisi samat oppitunnit heidän kanssaan.
”Oletteko syöneet, tytöt? No sitten lähdetään. Minun täytyy vielä hakea koululaukkuni ja kaapuni makuusalista,” Jessica ilmoitti nousten pöydästä ja lähti marssimaan ystäviään odottamatta kohti ovia. Lily nousi pöydästä ja lähti Jessican perään. Amy ja Katherine jäivät pöytään syömään ja tutkimaan lukujärjestyksiään. Ovista päästyään Lily pinkaisi juoksuun ja sai Jessican kiinni toisen kerroksen portaikossa. Jessicalla ei sanonut mitään astellessaan portaita ylös kaksi askelmaa kerrallaan.
”No antaa tulla. Mikä nyt on?” kysyi Lily, joka tunsi ystävänsä liian hyvin luullakseen, että kaikki olisi täysin kunnossa. Tyttö käyttäytyi tuolla lailla vain, jos jokin painoi hänen mieltään.
”Ei mikään.”
”Kyllähän minä nyt näen ettet käyttäydy normaalisti! Kertoisit nyt Jessica, olet sentään paras ystäväni.”
”Lils, minä en tiedä mitä tehdä!” huudahti tyttö seisahtuen kolmannen kerroksen tasanteelle. ”Olen ihan sekaisin! Äiti ja isä riitelivät harva se päivä lomalla, koska isä menetti työpaikkansa. Ja me joudumme muuttamaan pienempään asuntoon!” Jessican alahuuli oli alkanut väpättää ja ääni väristä. Tytön kova ulkokuori alkoi särkyä kaikkien hänen sisälleen patoamiensa tunteiden painosta. ”Kaiken lisäksi, se eilinen on pyörinyt mielessäni koko yön! Mitä minä teen Lily!?” kyyneleet kimalsivat Jessican silmäkulmissa. Lily sulki ystävänsä halaukseen.
”Shh, ei mitään hätää, hengitähän nyt syvään sisään ja ulos,” sanoi Lily kuulostaen joltain jästien terapeutilta. Jessican nyyhkytykset rauhoittuivat ja hän irrottautui Lilyn halauksesta. Lily ojensi hänelle nenäliinan ja Jessica tarttui purskahtaen itkunsekaiseen nauruun. ”Olen minäkin ihmeellinen itkupilli! Ensin kiukuttelen kaikille enkä näytä tunteitani ollenkaan. Sitten en enää yksinkertaisesti jaksa ja sinä saat aina kuunnella tilityksiäni! Lisäksi kastelin puserosi,” tyttö sanoi hihitellen ja itkien samalla. Jessican hysteerinen hihitys tarttui Lilyynkin ja pian molemmat tytöt hirnuivat naurusta.
”Sitähän varten ystävät ovat!” Lily sanoi pyyhkien naurun kyyneleitä silmistään. He lähtivät rinnakkain kiipeämään rappuja ylös kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Lihavan leidin muotokuvan edessä he pysähtyivät. ”Salasana?”
”Suklaasammakko!” Lihava leidi päästi tytöt hymyillen ohitseen.
Sit kun sää näät korttiparin, niin näpäytät sitä taikasauvalla äkkiä,” Anton selitti innokkaasti kovaan ääneen räjähtävän näpäytyksen sääntöjä Andrelle ja parille muulle ekaluokkalaiselle. Eräs kolmasluokkalainen tyttö jahtasi ympäri oleskeluhuonetta lemmikkikissaansa, joka taas jahtasi jonkun oppilaan hiirtä joka pinkoi kauhuissaan vikisten karkuun. Uusi valvojaoppilastyttö yritti palauttaa epätoivoisena huoneeseen järjestystä. Tytöt kävelivät huoneen poikki makuusaliin johtavaan portaikkoon. He suuntasivat tutusta ovesta sisään ja Jessica marssi matka-arkkunsa eteen avaten sen.
”Miksei meillä voisi olla erikseen syksyisin ja keväisin kevyitä kaapuja, näissä läkähtyy!”
”Sanos muuta, mutta Tylypahkassa on sen historian mukaan aina käytetty paksuja kaapuja johtuen kylmästä talvesta ja linnan vetoisista käytävistä.”
Jessica alkoi kaivaa laukustaan kirjoja. ”Lils, mitä meillä on? Taikajuomat, Yrttitieto ja Pimeyden voimilta suojautuminen,” tyttö luetteli tunkien kyseisten aineiden kirjoja samalla laukkuun, ”Oliko siinä kaikki?” kaapuaan pukeva Lily tyytyi nyökkäämään.
”Oletko jo valmis? Kuhnusarvio vihaa myöhästyjiä, ja mehän sentään kuulumme kuhnukerhoon!
”Minulle on ihan se ja sama kuulunko siihen klubiin! Siellä on tylsää,” Jessica sanoi letittäessään hiuksiaan peilin edessä.
”Mutta Jessy, kuhnukerhossa käynti nostaa arvosanojamme!”
”Ihan niin kuin sinulla olisi kauheaa tarvetta nostaa niitä, saat muutenkin upean!”
”Meidän pitää olla viiden minuutin päästä tyrmissä, nyt mennään!” Lily huudahti vilkaistuaan kelloa ja nappasi laukkunsa olalle. Jessicallekin tuli hoppu, Kuhnusarvio oli tunnettu siitä, ettei hän päästänyt myöhästelijöitä ollenkaan sisään vaan antoi näiden koputella aikansa oven ulkopuolella. Tytöt kiisivät oleskeluhuoneen ja muotokuvan läpi portaikkoon. Lily pomppi hermostuneena odottaessaan liikkuvaa portaikkoa. ”Tulisi nyt, me myöhästytään, me myöhästytään!” tyttö hoki ja pomppasi vauhdilla portaikkoon sen saapuessa. Jessica yritti pysyä ystävänsä vauhdissa mukana, mutta se osoittautui yllättävän hankalaksi. ”Lils, hidasta nyt vähän, minulla on lyhyemmät jalat!”
Tytöt saapuivat luokan eteen, jossa olivat kaikki muutkin oppilaat. Lily hymyili hengästyneenä Katherinelle ja Amylle, jotka seisoivat luokan ovea vastapäätä.
Odoteltuaan noin kymmenen minuuttia käytävässä oppilaat alkoivat jo pulista keskenään ihmetellen missä professori Kuhnusarvio viipyi. Kukaan oppilaista ei muistanut, että tämä olisi koskaan myöhästynyt minuuttia kauempaa.
”Mitä jos hänelle on tapahtunut jotain?” Lily kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
”Toivottavasti se vanha mammutti on jäänyt opettajanhuoneen tuoliin jumiin tai jotain,” sanoi lähellä seissyt Sirius. Lily vilkaisi tätä pahasti.
Oppilaat olivat jo luopuneet toivosta, että professori saapuisi, kun käytävästä alkoi kuulua askeleita. Ei kuhnusarvion askeleita, mies tallusti aina hitaasti jalkojaan laahaten. Nämä askeleet olivat ripeitä ja ne kaikuivat tyrmissä. Kulman takaa ilmestyi se sama tummahiuksinen, hieman vinosilmäinen nainen, joka oli ollut edellisenä iltana Suuressa salissa. Hänellä oli kasvoillaan mitäänsanomaton ilme kun hän asteli oppilasjoukon läpi luokan ovelle. Hän työnsi avaimen lukkoon ja ovi avautui naksahtaen. Hiljaisuuden vallitessa oppilaat seurasivat naista luokkaan. Tämä seisoi opettajanpöydän takana odottaen että kaikki olisivat löytäneet paikkansa ja kääntäneet katseensa häneen. Kun kaikki oppilaat käänsivät katseensa naiseen, tämä rykäisi hiljaa ja sanoi rauhallisella, hieman käheällä äänellä: ”Professori Kuhnusarvio on tämän syksyn ajan virkavapaalla heikentyneen terveytensä vuoksi. Olen lupautunut toimimaan hänen sijaisenaan sen ajan. Nimeni on Erica Smith.”


A/N: Eli semmoinen luku. Seuraava osa minulla on jo työn alla, yritän saada sen valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :D

tuhkimo^^

  • Vieras
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #31 : 17.01.2008 19:00:24 »
Jatkoa!  :D

kirppu-chan

  • ***
  • Viestejä: 13
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #32 : 25.01.2008 22:14:35 »
tää on ehdottomasti yks parhaimmista ficeistä mitä oon lukenu!!!
Jatkoaaaaahh... odottelen innolla. :D
Hymyile, ja koko maailma pitää sinua idioottina...

Tuhka

  • ***
  • Viestejä: 17
Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #33 : 29.01.2008 20:29:11 »
Ihan hauska kelmificci. Aika tavalliset asetelmat. Lilyn muuttaminen alussa Jamesin lähelle oli minulle aivan uusi idea. Plussaa siitä. Samoin junasta myöhästymisestä. Tässä on potentiaalia omaperäiseen ficciin, kunhan et sorru kaikkein tavallisimpiin tapahtumiin ja kuvioihin. Ei pienissä kliseissä mitään, mutta olisi mukava lukea välillä jotain uuttakin. (Mikä on kyllä välillä aika vaikeaa. Sen kanssa tulee taisteltua omankin kelmificin kanssa, että tiedän siis kyllä mitä pyydän :D)

YKSI TÄRKEÄ KIELIOPPIASIA on pakko laittaa vielä tähän perään.

Alkaa-sanan jälkeen tulee verbistä lyhyt muoto. Esimerkeillä siis:
Näin: He alkoivat KIRJOITTAA. Vielä toinen: eli näin: Lily alkoi TEHDÄ läksyjä
Ei näin] He alkoivat KIRJOITTAMAAN.   Ei siis näin: Lily alkoi TEKEMÄÄN läksyjä
Sinulla tuntui olevan aina tässä asiassa virhe. Suosittelen korjaamaan jatkossa. ^^

Jatkahan kirjoittelua, niin minäkin jatkan lukemista.
Tuhka kiittää ja kumartaa.

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #34 : 23.03.2008 20:01:39 »
Kiitos ja kumarrus, kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tämän tähän saakka, ja vielä jaksaneet kommentoida!  :o ;D
Tuhkimo^^ ja Kirppu-chan: Olen vihdoin saanut jatkoa aloiteltua, jippii! Kouluhommat ovat painaneet oikein kunnolla päälle, ja pitäis saada tarpeeks hyvä tokari, että pääsen sinne jatko-opiskelupaikkaan mihin haluun. Koitan saada tehtyä sen seuraavan osan ennen valtakunnallisii, VIHAAN 9-LUOKKAA!!!!!  :-\
Tuhka: Kiitos kommentista, tulin hyvälle tuulelle. :) Joo, kyllä mullakin on vähän kliseitä on mukaan eksynyt ja taitaa tulla jatkossakin eksymään, ei niitä kokonaan pysty välttämään. xD
Joo, koitan yrittää jatkossa korjailla noita kielioppivirheitä.

Kiitän vielä kerran, kommentoida saa!!! :D

-Serafina-

läjis

  • Hogwarts alumni
  • ***
  • Viestejä: 85
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #35 : 24.03.2008 18:59:20 »
Jatkoa ehdottomasti!:D Jännä ajatus ku on kahet tanssiaiset, ja sit tuo ku Lily ja James myöhästyki junasta:DD 
Ainoa miinus tulee siitä ku on niin lyhyitä lukuja, muuten aivan loistava ficci!!((:

JATKOAAAAA!!!!  ;D


 -läjis

Endless

  • ***
  • Viestejä: 48
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #36 : 05.04.2008 22:15:20 »
jatkoa odotan innolla sillä tää on hyvä ficci.  :D   aino pieni harmi oli kun kesäloma loppui niin lyhyeen. mutta ei se haittaa sillä pidin Siriuksen viimeisestä kommentista siitä, kun Lily ja James kohtaavat käytävällä <3

serafina II

  • ***
  • Viestejä: 130
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #37 : 01.08.2008 12:09:42 »
Ehehe, jatkon tulossa on nyt "vähän" venähtänyt, mutta puolustukseni täytyypi sanoa, että koko kevät oli koulussa yhtä koetta, ja kun koulut loppuivat, ja sain päättötokarin käpälääni, (Jeeees, sain keskiarvoani nostettua 8.6:sta 8.8:an!!!! :D) olin naperoiden leirillä leiriavustajana, isosena, ja itselläkin mahtui siihen muutama valmennusleiri, ja äite ja iskä ovat raahanneet mua ympäri Suomea karavaanailemassa, että jippii! :P Nyt oon kuitenkin näillä näkymin loppuloman ihan kotosalla, joten voin vihdoin lösähtää tähän tietsikan ääreen, ja alkaa raapustaa jatkoa, joka on jo hyvällä mallilla. :D Joten toivon, että tälle löytyisi vielä lukijoita, jotka muistavatkin jotain noista aikaisemmista tapahtumista, ettei tämä koko ficci ole painunut ihan pimentoon.
Kiitos kaunis taas kommentoijille.
Läjis: Kiitti kivasta kommentistasi, olen yrittänyt nyt kirjoitella vähän pidempiä lukuja.
Endless: Kiitoksia sullekin, kiva että tykkäät. En jaksanut kuitenkaan enempää tuosta kesälomasta kirjoittaa, kun minulla on niin paljon suunnitelmia että mitä koulussa tapahtuu.
Kaikki kommentit tekevät minut tosi iloiseksi, ja kannustavat kirjoittamaan nopeammin jatkoa, on tosi kiva huomata, että ihmiset pitävät tästä. <3 Kommentoida saa ja pitääkin. Ne teidän ihanaiset kommenttinne antavat vaan lisäintoa kirjoittamiselle.
Näkyillään,
-Serafina-
« Viimeksi muokattu: 25.04.2009 12:28:40 kirjoittanut serafina II »

mandeh

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #38 : 08.01.2009 20:04:34 »
Hei löysin tän uudestaan ku oon joskus aikaisemmin tätä lukenut ja huomasin että jatkoa ei ole tullut pitkäääään aikaa?=)
Et jatkoa lukisin mielelläni! =)
If it was someone you tryly loved.

Here we go.

Pikku-Kissa

  • Vieras
Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
« Vastaus #39 : 10.01.2009 19:34:08 »
AAARH! Ois rikollista jättää tämän kirjottaminen tähän! Pari pikku kirjotusvirhettä löysin mutta ne oli niin mitättömiä että en muista niitä. Tosi helppoa luettavaa. Toivoisin enemmän tyhjiä rivejä, että ei menisi sekaisin, kun teksti on yhteen pitkään pötköön. Muuten tykkäsin aivan älyttömästi. Nii ja rakentava on piilossa  ;) -PiKi kiittää ja kumartaa!-