Kirjoittaja Aihe: Ensimmäinen lumihiutale (K-11, het, romance, George/Luna, one-shot )  (Luettu 2243 kertaa)

Chall

  • Loveless
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Guardian Angel
Author: Minä
Rating: K-11
Pairing: George/Luna
Genre: Romance
Disclaimer: En saa tästä rahaa, kunhan leikin Rowlingin hahmoilla.
Summary: Mistä muualta korpinkynnen voi löytää, kuin kirjastosta?

A/N: Miksi parhaiden inspiraatioiden täytyy tulla AINA keskellä yötä?


Ensimmäinen lumihiutale


George PoV


Maailma katosi ympäriltäni. Jäljelle jäi vain pimeys. Hiljaisuus. Ja pelko.
Pelko siitä, että mikään ei voisi olla enää niin kuin ennen.

Hätkähdin hereille hiestä märkänä. Huomasin heti, että oli yö. Kelloni varmisti, että aamiaiseen oli vielä monen monta tuntia. Virnistin itsekseni ajatellessani, että nyt olisi hyvä hetki käydä hieman seikkailemassa linnan kolkoilla käytävillä. Vetäisin paidan päälleni, ja pujahdin seisomaan sametinpunaisten verhojen takaa. Nyt ne kyllä näyttivät yhtä tummilta kuin koko muukin Rohkelikon seitsemäsluokkalaisten poikien makuusali.
Vilkaisin viereistä sänkyä, jossa kaksoisveljeni Fred nukkui, pohtien, pitäisikö minun herättää hänet. Mietin sitä pitkään, sillä en ollut kokenut yhtään seikkailua ilman häntä. Mutta lopulta kuitenkin päätin lähteä yksin, vailla kaksosta. Ovella epäröin vielä hetken, mutta jatkoin silti matkaa. Kuljin kierreportaat alas oleskeluhuoneeseen, kävelin yhä heikosti loimuavan takkatulen ohitse muotokuva-aukolle. Kuulin Lihavan leidin huutavan perääni, mutta en kääntynyt ympäri.
Koska olimme veljeni kanssa antaneet kaksi vuotta sitten Kelmien kartan Harrylle, kuka tahansa opettaja saattaisi nähdä minut retkelläni. Mutta niin ei käynyt.

Minulla ei ollut aavistustakaan, minne olin menossa. Pohdin hetken keittiötä, tarvehuonettakin, mutta päädyin kuitenkin vain kulkemaan pitkin käytäviä taikasauvani valossa, ympärilläni lukemattomat liikkuvat maalaukset, jotka vuorollaan valittivat minun häiritsevän heidän uniaan.

Lopulta kyllästyin päämäärättömään kulkemiseen, ja suunnistin kohti neljättä kerrosta, yhtä salareittiä pitkin ja kompaportaan yli. Alohomora-loitsun avulla avasin oven, ja astuin sisälle kirjastoon.
Suuret hyllyt tupaten täynnä kirjoja, kaikki hämärän peitossa. Aioin istahtaa ensimmäiseen ikkunansyvennykseen, mutta nukkuva hahmo vei kaiken huomioni. Hymähdin hiljaa, kun tunnistin tytön. Mistä muualta korpinkynnen voi löytää, kuin kirjastosta? Kävelin lähemmäs tuolilla nukkuvaa tyttöä, ja siirsin puolivahingossa likaisenvaalean hiussuortuvan pois hänen kasvoiltaan. Oli hetken aivan hiljaista, mutta sitten hän alkoi liikehtiä, ja lopulta aukaisi silmänsä.

“Anteeksi, ei minun pitänyt herättää sinua”, kuiskasin hänelle.
“Ei se mitään, George”, Luna vastasi tavallisella uneksuvalla äänellään. “Olisin muutenkin herännyt paljon tavallista aikaisemmin.”

En kysynyt häneltä, mistä hän oli tiennyt, etten ollut Fred, vaan juuri minä. En kysynyt, mitä hän oli tehnyt täällä. Istuuduin vain ikkunan ääreen, ja katsahdin taivaalle. Siellä loistivat tuhannet kirkkaat tähdet. Luna istahti vierelleni. Katselimme hiljaisuuden vallitessa ikkunasta ulos, järvelle, ja kirkkaalle taivaalle. Hetken päästä huomasin hänen värähtävän.
“Onko sinulla kylmä?” kysyin hiljaa. Luna vilkaisi minua, ja vastasi:
“Hieman.” Hän käänsi katseensa takaisin ulos ja taivaalle, ja totesi:
“Ensimmäiset lumihiutaleet ovat jo matkalla.”
Kiedoin käteni hänen ympärilleen. Jäin tuijottamaan häntä, kun hän katseli yhä ulos pimeyteen, ja aloitti hyräilemisen.
“Olet tosi kaunis”, kuiskasin lopulta hänelle. Hän katsoi minua jälleen hopeanhohtoisilla silmillään. Pienoinen hymy kohosi hänen kasvoilleen. Katsoin häntä syvälle silmiin, ja hän katsoi takaisen. Maailmassa ei sillä hetkellä ollut ketään muita kuin vain me kaksi.
Nojasin hieman eteenpäin, ja suutelin hänen pehmeitä huuliaan. Ja hän suuteli takaisin. Käteni eksyivät hänen pitkille hiuksilleen. Suudelma venyi ja venyi, toivoin, että se olisi kestänyt ikuisuuden. Lopulta kuitenkin irrottauduimme suudelmasta. Luna nojautui olkaani vasten, ja minä suljin silmäni. En kuitenkaan nukahtanut.

Tiesin, että mikään ei enää olisi täysin niin kuin ennen.
Ikkunan takana talven ensimmäinen lumihiutale leijaili hiljalleen kohti maata.



_________________________
Kommentteja??  ^^
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 09:28:11 kirjoittanut Kaapo »
Du wirst für mich immer Heilig sein... <2

Milky

  • Blöndi Ballerina
  • ***
  • Viestejä: 81
  • Dude. This is a really bad idea... LETS DO IT!
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #1 : 23.03.2010 19:30:57 »
Aww... Kaunis ja suloinen, juuri sitä mitä George/Luna parituksen pitää minusta ollakkin.
Lainaus
“Olet tosi kaunis”, kuiskasin lopulta hänelle.
Tuo tuli minusta hiukan yllättäen ja pieni töksähdys lukemisessa tuossa ehkä tapahtui. Mutta se mikä toisen silmissä ja aivoissa soljuu eteenpäin, voi toisesta tuntua töksähdykseltä.
George oli toisaalta niin IC ja toisaalta niin OoC etten osaa sanoa kumpaa se oli enemmäin. Pientä henkisen kasvamisen tuntua oli tuossa kohtaa kun George mietti pitäisikö Fred herättää, mutta minulle tuli toisella lukukerralla olo että koko ficcistä huokuu henkinen kasvu.
Lainaus
En kysynyt häneltä, mistä hän oli tiennyt, etten ollut Fred, vaan juuri minä.
Erittäin kaunis kohta...
Ihana. Kiitos ja Kumarrus.
If you’re starhokeyplayer don’t just wanna start to be a breakdancer for a living. Or something. Unless you’re really good at it! I don't know... Do what you do. –Maika Maile
---
ava by Laaksokukka, kiitos

Chall

  • Loveless
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Guardian Angel
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #2 : 08.04.2010 19:18:53 »
Kiitos kommentista, Milky. ^^
Du wirst für mich immer Heilig sein... <2

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #3 : 19.05.2010 19:34:44 »
Hei tämähän oli todella suloinen!

Alku oli ehkä hieman tönkkö, mutta loppua kohden unohdin senkin! :D

Ihana.

-Lozku
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan

Chall

  • Loveless
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Guardian Angel
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #4 : 19.05.2010 20:22:11 »
Oi, kiitos, Lozku!   :3
Du wirst für mich immer Heilig sein... <2

nettuski

  • slurvish
  • ***
  • Viestejä: 40
  • Nope, I don't. ♥
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #5 : 21.05.2010 15:10:42 »
Ahih, ihanaa, tästä parista lisää ficcejä. :)
Omasta mielestäni hahmot pysyivät melko lailla luonteenomaisina, eikä Georgen vitsailu edes olisi sopinut minusta tähän kirjoitukseen.
Yksi kohta kuitenkin häiritsi:

Lainaus
“Olet tosi kaunis”, kuiskasin lopulta hänelle.

En ole mikään pilkunviilaaja, mutta eikös tuo ole puhekieltä? Otti vain silmään tuossa lukiessani, ei häirinnyt sen kummemmin.
Kiitos kuitenkin tästä ihanasta lukukokemuksesta. <3

nettuski kiittää. ;)
''If you use your head, you won't get fat even if you eat sweets.''

Astu sisään pilvilinnaani mun. ♥

Chall

  • Loveless
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Guardian Angel
Vs: Ensimmäinen lumihiutale
« Vastaus #6 : 29.05.2010 11:33:46 »
Kiva, jos tykkäsit, nettuski ^^
Joo, kyllä se taitaa tarkemmin katsottuna olla puhekieltä, mutta hyvä jos ei sen pahemmin häirinnyt. :p
Du wirst für mich immer Heilig sein... <2

swanheart

  • ***
  • Viestejä: 7
  • When I see your face, my hearts burst into fire. ♥
Aaw, todella suloinen tarina. ♥ Tästä tarinasta huokuu aivan ihana, lempeä tunnelma, ja tarina on muutekin mielestäni kauniisti kerrottu. ;u; Jotenkin myös liikuttava tarina, ja neljän viimeisen kappaleen aikana tuli tippa linssiin. ;___; ♥
Mutta kyllä, tykkäilin paljon tästä !

Kiittäen ja kumartaen, Swanheart ~

ps. lisää tallaista ? :3

Chall

  • Loveless
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Guardian Angel
Awws, kiitoksia Swanheart!  :3 <2
« Viimeksi muokattu: 21.07.2011 02:01:59 kirjoittanut Chall »
Du wirst für mich immer Heilig sein... <2

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 3 285
  • Peace & Love
Minä taas omalta osaltani sanon ihan suoraa, että puhekieltä tai ei, "Olet tosi kaunis" -on simppeliydessään sellainen kommentti jota Georgen ikäiseltä pojalta vähän ehkä ujossa tilanteessa odottaakin. Ehkä se on hiukan töks, mutta niin sen minusta pitääkin, varsinkin kun tunnelma molemmin puolin on vähän haituvainen, on yö ja Georgekin on ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä, on kyseessä niin kuin ensirakkaus ja sillä tavalla, niin siihen minusta kuuluukin sellainen pieni kömpelyys, tai sanojen vähyys ja sen sellainen.

Tunnelva tosiaan oli kuten joku tuossa aikaisemmin sanoi, niin kasvutarinan kaltainen. Tuli sellainen fiilis että tona yönä George kasvoi pienestä veljeensä kanssa yhteenkasvaneesta pojasta vähän isommaksi, sellaiseksi jolla on omia haluja ja tekemisiä. Luna sopii tietysti rooliinsa kuin nakutettuna, Luna on jo lähtökohtaisesti sellainen eteerinen hahmo. Jotenkin hauska ajatella että Luna oli tavallaan niin kuin Georgelle henkisen kasvun ydin.

Mitä nyt tyyliin tulee, niin pidin tunnelmasta paljon, siitä sai helposti kiinni. Yksittäiset lauseet ehkö itsekseen analysoituina minulle kuulostivat ehkä vähän kömplöiilä, erityisesti ihan alussa, mutta tunnelma tosiaan otti äkkiä kiinni ja eikä siihen kiinnittänyt huomiota. Loppua kohden lukeminen tuntui oikein sulavalta ja jäljelle jäi sellainen tosi kiva pehmoinen fiilis. Kyllä tätä paritusta lukisi enemmänkin, ei sen puoleen. Tai no Lunaa ylipäätänsäkin.

Kiitos tästä, en minä nyt mitään sen tähdellisempää osaa sanoa kun että tykkäsin^^
T:jjb
Here comes the sun and I say
It's all right