Finfanfun.fi

HP-ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: serafina II - 07.07.2007 17:44:17

Otsikko: It's written in the stars, kelmific, k-11, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: serafina II - 07.07.2007 17:44:17

Title: It’s written in the stars
Author: Serafina II
Pairning: Kelmific
Rating: K11, saattaa nousta K15
Genre: Romance, humor, drama jne.
Summary: Seitsemäs eli viimeinen lukukausi Tylypahkassa on alkamassa, eikä Lily voi sietää ympärillään pörräävää Jamesia.
Videotraileri:  http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSs (http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSs)


A/N: En ole ennen kirjoittanut kelmificciä, joten katsotaanhan mitä tästä tulee. Tämä oli finissä, mutta se ei nyt toimi, joten pistänpäs tänne.  :D

/muoks 7.12.2010/  Nyt lueskeltuani tätä pisimpään kestänyttä projektiani ikinä, huomasin että nuo ekat osat ovat aivan laittoman lyhyitä ja ehkä hieman pinnallisesti kirjoitettuja, tarinassa ei ole siinä vaiheessa vielä hirmuisesti syvyyttä (puolustukseksi voin sanoa että olin ficin kirjoittamista aloitellessani 13-vuotias :D ).
Olen kuitenkin onnellinen, että huomasin itsekin kehittyneeni matkan varrella pikkuhiljaa kirjoittajana, näihin uusiin lukuihin joita minulla on koneella valmiina, olen saanut pituutta, ja syvyyttäkin mukaan, juonenkäänteitä ja kaikkea muuta jännää ja voin kertoa että olen lievästi sanottuna innoissani mihin suuntaan tämä ficci on menossa.

Tässä vuosien varrella on ollut jos jonkinmoista mutkaa matkassa, rakas koneeni sanoi sopimuksensa irti ja poisti kaikki tuotokseni ja siinä meni kirjoitushalut pitkäksi aikaa. Myös siirtymävaihe yläasteelta lukioon oli erityisen rankka, en saanut mitään aikaiseksi muuta kuin koulujuttuja. Nyt abina kun koitosta on jäljellä enää muutama kuukausi, (luojan kiitos, olen niin kyllästynyt opiskeluun että aion pitää välivuoden) olen saanut kirjoitusinspiraationi takaisin! :)
Toivon että edes joku jaksaisi lukea tämän ficin pienoisesta alkukankeudesta huolimatta, ja jaksaisi kommentoida, se vaan lisää kirjoitusintoa! :D


/muoks 25.3.11/ Sain jostain hullun idean vääntää tästä ficistä videotraileri!! Sen kanssa tapellessa onkin mennyt päivä jos toinenkin ja muutama yökin :D  Mutta nyt se on valmis ja kaikkien nähtävillä! Se on ekoja itse yksin tekemiäni videoita, joten armoa :D
Suurin osa noista hahmoista tuli tosi itsestäänselvyytenä et miltä sen pitää näyttää, mutta jotkut olivat tooosi hankalia.. Peter ja Amy ovat ficissä suht pienessä osassa, joten heitä ei videollakaan aljoa nähdä johtuen mm. etten löytänyt heistä klippejä. :D
Mutta tässä on linkkiä, ja kommenttia olisi kiva saada! :)

http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSs (http://www.youtube.com/watch?v=SMw4rfh7oSs)


Enjoy! =)





Luku 1



“Lily, oletko jo pakannut kaikki tavarasi?” rouva Evans huusi alakerrasta. ”Muuttoauto saapui jo.”
”Joo, pyytäisitkö isää auttamaan kantamisessa? Nämä laatikot ovat tosi painavia”, Lily vastasi huoneestaan. He muuttaisivat isän työn perässä toiseen kaupunkiin lähelle Lontoota. Lukukausi Tylypahkassa alkaisi kahden viikon päästä. Lily ei ollut nähnyt ystäviään Jessicaa, Katherinea ja Amya koko kesänä, mutta he olivat pitäneet yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Jessica ja Amy asuivat Lontoossa ja Katherine siinä kaupungissa, johon Lilyn perhe oli muuttamassa.
”Mitä haahuilet täällä? Meidän pitäisi lähteä jo!” Lily kääntyi ja näki ovella sisarensa Petunian irvistelemässä.
”Odotan kuules isää auttamaan näiden tavaroiden kantamisessa. Ja nyt, voisitko häipyä?”
”Miksi teidän pitää aina puhua toisillenne tuollalailla? Voisitte jo pikkuhiljaa alkaa puhutella toisianne sivistyneemmin. Olette jo sen verran vanhoja”, herra Evans sanoi ilmestyen ovelle.
”Tuon kummajaisen kanssa on aika hankalaa keskustella sivistyneesti”, Petunia sanoi ja hymyili herttaisesti.
”Sinä senkin…” Lily sanoi hampaitaan kiristellen.
”Petunia, nyt riittää jo. Mene hakemaan tavaroitasi huoneestasi”, herra Evans sanoi.
”Mutta enhän minä jaksa kantaa niitä laatikoita!”
”Tulen sitten auttamaan kun olen kantanut Lilyn laatikot alas”, herra Evans lupasi. ”Voithan sinä kantaa niitä kevyempiä, niin Lilykin tekee.”
”Okei, tule sitten pian!” Petunia tiuskaisi ja lähti niskojaan nakellen huoneeseensa.
”Noniin, otappa kiinni tästä toisesta päästä!” herra Evans sanoi ja lähti raahaamaan lipastoa Lilyn avulla alakertaan.




”Ota kiinni, Anturajalka!” James Potter huusi Sirius Mustalle. He heittelivät kaatoa Potterien talon takaisella pellolla.
”Voi hitto! Voisit edes vähän paremmin tähdätä!” Sirius karjui Jamesille, joka oli paiskannut kaadon kymmenen metriä ohi hänestä.
”Itsepähän et ottanut kiinni, senkin mämmikoura!” James hihkaisi ja näytti kieltään Siriukselle.
”Itselläsi on surkea sihti! Kuinka voit olla jahtaaja, ja vielä huispauskapteeni!?” Sirius ärsytti Jamesia.
”Haista nyt…” James rääkäisi ja pinkaisi luutansa vauhtiin. Hän liisi kohti Siriusta ja oli pudottaa tämän luudaltaan.
”Miten itse olet edes päässyt koko joukkueeseen, kun meinaat tipahtaa luudaltasi!” James ilkkui.
”Ääh, minua vain vähän nälättää. Olisikohan äiti jo saanut ruoan valmiiksi?” Sirius pohti ja odottamatta vastausta lensi Potterien pihaan. Hän laittoi luudan nojaamaan seinää vasten ja astui takaovesta sisään. James pudisti päätään ja meni perässä.
”Terve vara-äitee, onko sapuska jo valmista?” Sirius kysyi rouva Potterilta joka sekoitti kattilassa kastiketta.
”Aivan pian. Menkäähän nyt pesemään kätenne, ja tulkaa sitten auttamaan minua kattauksessa”, rouva Potter sanoi. Hän oli hoikka ja kaunis nainen, jolla oli tummanruskeat, melkein mustat kiharat hiukset ja samanlaiset ruskeat silmät kuin Jamesilla.
Pian pojat jo ryntäsivät takaisin keittiöön. He kattoivat nopeasti pöydän ja ottivat lautasensa täyteen muusia ja lihapullia.
”Nam, tämä on lempiruokaani”, Sirius sanoi suu täynnä ruokaa. ”Taidampa ottaa vielä vähän lisää.”
Sirius otti lisää vielä kolme lautasellista. James ”vain” kaksi.




Lily astui uuteen huoneeseensa. Se oli hieman suurempi, kuin vanha ja toisesta ikkunasta näki suoraan läheiselle järvelle. Ulkona tihkutti vähän. Hän päätti, että laittaisi sängyn ikkunan alapuolelle seinää vasten. Kirjoituspöytä tulisi toisen ikkunan alle. Lipasto yhdelle vapaalle seinälle. Hän kuvitteli punaiset verhonsa ikkunaan ja saman värisen mattonsa lattiaan. Huoneesta tulisi hieno.
Lily havahtui siihen kun puhelin soi alakerrassa. Isä huusi, että se olisi hänelle.
”Lily Evans puhelimessa.”
”Hei Lily, täällä on Katherine. Oletteko te jo uudessa talossanne?”
”Joo, saavuimme vasta äsken. Isä asensi juuri puhelimen.”
”Ei sinua huvittaisi tulla kanssani kylille? Voisin vähän näyttää paikkoja. Tai no eihän täällä paljonkaan näytettävää ole.”
”Odotas kysyn äidiltä, päästääkö hän minut vielä katoamaan.” Lily sanoi ja juoksi ulos äitinsä luo. Tämä purki isän kanssa tavaroita muuttoautosta.
”Äiskäää!! Katherine kysyy, voinko mennä hänen kanssaan tutustumaan vähän paikkoihin?”
”Sinun täytyisi kyllä syödä jotain ennen sitä.”
”Mutta voisinhan syödä Kathyn kanssa jossakin. Kai täältä jostain ruokaa saa?”
”No mene sitten, mutta tule yhdeksäksi kotiin, äläkä eksy”,
”Joo joo, kiitos äiti!” Lily hihkaisi juosten takaisin sisälle.
”Missä nähdään?” hän sanoi luuriin.
”Vaikka järven rannalla laiturilla. Pue uikkarit vaatteiden alle ja ota pyyhe mukaan. Mennään pulahtamaan illemmalla.”
”Okei, nähdään siinä vartin päästä.”
”Joo, nähdään!”
Lily sulki luurin. Hän juoksi yläkertaan huoneeseensa. Onneksi laatikko, jossa olivat hänen vaatteensa, oli jo huoneessa. Lily puki valkoiset narubikininsä ja niiden päälle valkoisen niskan takaa sidottavan topin ja saman värisen hameen, joka ulottui hieman polven yläpuolelle. Hän keräsi paksut punaiset hiuksensa nutturalle. Saa kelvata, Lily päätti vilkaistuaan peiliin ja tunki pyyhkeensä ja rahapussinsa laukkuunsa ja rymisteli alakertaan. Eteisessä hän veti valkoiset pienellä korolla varustetut kengät jalkaansa.
”Heippa äiti ja iskä, tulen yhdeksän maissa kotiin.”
”Hei hei, älä eksy!”
”En tietenkään isä, minullahan on Kathy oppaana”, Lily sanoi hymyillen ja lähti tietä pitkin kohti rantaa.
Sade lakkasi kokonaan kun Lily käveli tiellä. Lähestyessään laituria hän huomasi, että Katherine odotti häntä jo. Tyttö oli vähän Lilyä pidempi ja hänellä oli tummanruskeat hiukset, jotka ylettyivät lapaluihin asti. Kathyllä oli kauniit ruskeat silmät ja pieni siro nenä. Yllään hänellä oli punainen niskan takaa sidottava mekko ja hiuksissa oli punainen panta. Kathy oli hieman ujo ja hän oli yhtä innokas opiskelija kuin Lily.
Huomattuaan Lilyn Kathy lähti hymyillen ystäväänsä vastaan ja halasi tätä.
”Ihana nähdä sinua Lily!”
”Niin sinuakin Kathy! Oliko siellä Kreikassa kivaa? Näytät ruskettuneelta.”
”Tottakai, siellä oli aivan huippua! Katie tosin jo heti paloi ekana päivänä kun ei käyttänyt aurinkorasvaa.”
Katie oli Kathyn vuotta nuorempi sisko. Hän oli sisarensa vastakohta. Katie veti poikia puoleensa pitkine vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Hän oli iloinen ja puhelias ja kuului rohkelikon huispausjoukkueeseen, jossa hän toimi lyöjänä Sirius Mustan kanssa.
”Mitäs Katielle muuten kuuluu? Olisi kiva nähdä hänetkin.”
”Käydään meillä sitten myöhemmin, mutta nyt lähdetään tuonne kylille. Voimme keskustella kuulumisista samalla kun kävellään”, Kathy sanoi ja tytöt lähtivät rinnakkain kävelemään kohti kylän ”keskustaa”.


He kävivät pienessä vaatekaupassa, joka olikin kylän ainoa. Lily löysi sieltä aivan ihanan vihreän topin, jonka hän osti. He poikkesivat myös ruokakaupassa, josta tytöt ostivat karkkia. Paikallisessa pizzeriassa ei ollut paljoa väkeä, joten he saivat tilaamansa pizzat nopeasti eteensä.
”Huh, en jaksa enää yhtään!” Lily sanoi taputellen vatsaansa. ”Nämä kengät hankasivat jalkoihini rakot, voitaisiinko mennä seuraavaksi uimaan?”
”Joo mennään vaan, minullakin on jo kuuma.”
Tytöt huikkasivat tarjoilijalle joka toikin heille laskun. Maksettuaan he suunnistivat ovesta ulos. Koko matkan rantaan Lily käveli kuin kana ja ulisi että, jalat olivat ihan rakoilla.
”Nämä kengät ovat kyllä kauniit, mutteivat mitkään kävelyyn sopivat,” Lily voihkaisi.
”Voi voi sinua. Menen vaihtamaan tuonne pukkariin uikkarit. Voit jo mennä uimaan tai odottaa minua rannalla.”
Lily päätti jo mennä uimaan. Hän viikkasi vaatteensa ja laittoi ne laukkuunsa. Hän avasi hiuksensa ja lähti kävelemään kohti vettä. Kastaessaan jalkansa veteen, hän huomasi että vesihän oli lämmintä. Vähän matkan päästä Lily lähti uimaan sammakkoa ja sitten, kun jalat eivät enää ylettäneet pohjaan, hän kääntyi selälleen ja laittoi silmänsä kiinni ja jäi kellumaan. Rannalta kuului leikkivien lasten kiljahduksia. Yhtäkkiä Lily tunsi, että joku tarttui häntä jaloista ja kiskaisi hänet pinnan alle. Paniikissa Lily vetäisi vettä keuhkoihin ja potkaisi sitä, joka oli meinannut hukuttaa hänet. Hän nousi köhien pintaan ja kuuli kuinka joku sanoi hänen takanaan: ”Ei sitä väkivaltaiseksi tarvitse heittäytyä!”
Kylmänväreet kulkivat Lilyn ruumiin läpi. Tuon äänen hän tuntisi missä vain. Hän käännähti raivoissaan äänen suuntaan ja näki mustan hiuspehkon. Lily karjui niin kovaa kuin kurkusta lähti: ”PAINU HELVETTIIN, JAMES POTTER!!!”



A/N: Tämmönen eka osa. Oli aika lyhyt mutta koitan jatkossa saada pidempiä. Toivoisin kommentteja, niin pitkiä kuin lyhyitäkin, risuja ja ruusuja, kaikki kelpaa.
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 1.osa 7.7
Kirjoitti: Luthienne - 07.07.2007 17:49:36
Lainaus käyttäjältä: "serafina II"
”Terve vara-äitee, onko sapuska jo valmista?” Sirius kysyi rouva Potterilta joka sekoitti kattilassa kastiketta.


Tuolle repesin täysin, niin Siriuksen tapaista.  ;D

Mutta kirjoitahan lisää jatkoa, jään seuraamaan tätä ficciä. ;>
Otsikko:
Kirjoitti: serafina II - 09.07.2007 17:41:23
Luthiennelle kiitos kommentista. :) Sinulla on muuten ihana ava! ;D Tässä tulee jatkoa :D


Luku 2


Lily tuijotti raivoissaan Jamesin virnuilevaa naamataulua. Että olisi tehnyt mieli lyödä poikaa! Tämähän oli meinannut hukuttaa hänet! Hän mulkaisi Jamesia murhaavasti, käännähti ja lähti uimaan sammakkoa rantaa kohti.
”Lily, odota! Älä ota sitä niin vakavasti! Minähän vain pelleilin!” James huusi ja lähti räpiköimään tytön perään.
”Pelleilit hengelläni! Melkein hukuin! Jos minulla olisi nyt taikasauva käytössäni, olisit vainaa!” Lily huusi ja jatkoi uimistaan. Eräs noin 12-vuotias poika katsoi Lilyä vähän oudosti kuullessaan taikasauvasta, mutta hän ei antanut sen haitata raivoamistaan.
”Ja mitä sinä ylipäätään teet täällä? Oletko seurannut minua?”
”Asia on sillä lailla, että minä satun asumaan tuossa ihan lähellä. Minun tässä pitäisi kysyä, että oletko sinä seurannut minua!”
Lily tuhahti. ”Minä en IKINÄ seuraisi sinua minnekkään!” Näin sanottuaan hän keräsi kamppeensa ja suunnisti pukukoppiin.
”Lily, mitä sinä jo nyt tulet pois? Oliko vesi niin kylmää? Minä sain vasta vaatteet vaihdettu”, Katherine kysyi Lilyltä nähdessään tämän ryntäävän naama mutrulla pukukoppiin.
”Ei mitään sellaista. Katsopa tuonne laiturille, ketä siellä on!”
Kathy vilkaisi laiturille. Nähtyään Jamesin ja Siriuksen vilkuttamassa iloisesti hymyillen, hän valahti kalpeaksi.
”Voi hemmetin hemmetti, mitä nuo älykääpiöt täällä tekevät!?”
”Sanos muuta. Potter sanoi asuvansa tässä lähellä.”
”Voi ei!” Kathy parahti. ”Miksenköhän ole törmännyt häneen aikaisemmin? Olen kuitenkin asunut koko ikäni täällä. Tosin kesälomat olemme yleensä jossain reissussa, joten ehkä se sitten johtuu siitä.”
”Joka tapauksessa, päiväni on täysin pilalla, kiitos Potterin, eikä minua todellakaan kiinnosta nähdä häntä, joten jätettäisiinkö uiminen toiseen kertaan?” Lily ilmoitti ja hymyili toiveikkaasti.
”No minultakin meni yllättäen halu uida, kun näin NUO, joten häivytään. No voi ei, nyt ne lähtivät tänne, mene äkkiä sinne koppiin!” Kathy kiljaisi ja työnsi Lilyn edellä pukukoppiin.
Lily kiskoi vaatteensa märkien uikkareidensa päälle. Toppi otti inhottavasti ihoon kiinni, mutta hän ei välittänyt.
”Reitti selvä, aivokääpiöitä ei näy missään”, Kathy kuiskasi kurkkien kopin oven suusta ulos.
Kathy lähti edellä ulos ja Lily perässä. Häntä ihmetytti, miksei kelmejä näkynyt enää missään. Lily huokaisi helpotuksesta ja lähti Katherinen perään. Rynnätessään nurkan takaa hän törmäsi Kathyn selkään. Tyttö tuijotti Siriuksen ja Jamesin hymyileviä kasvoja kiukkuisena.
”Voisitteko nyt ystävällisesti päästää meidät ohi, Musta?” Kathy sanoi tuijottaen Siriusta pistävästi silmiin. Poika oli häntä yli kymmenen senttiä pidempi.
”Älä nyt hermostu! Pääsette ohi vasta kun olette kertoneet missä asutte!”
”Unen näit, ja syvän Musta!” Lily sanoi Kathyn selän takaa.
”James, naisesi näyttää vähän vihaiselta, lepyttele häntä vähän”, Sirius möläytti virnistellen.
”MINÄ EN OLE MIKÄÄN HÄNEN NAISENSA! JA ELLETTE LOPETA, KATHY KIROAA TEIDÄT HYTTYSIKSI! HÄN NIMITTÄIN TÄYTTI VIIME KUUSSA SEITSEMÄNTOISTA!” Lily karjui pää punaisena Siriukselle.
”James, auta! Nyt minua alkaa jo ihan kunnolla pelottaa…”
”Lily, rauhoituhan nyt hieman…” James aloitti.
”Se on EVANS sinulle, senkin hyypiö!” Lily ärjyi. ”Ja me lähdemme nyt!”
Lily käännähti kannoillaan ja lähti kiertämään koppia Kathy kannoillaan. Matka kumminkin tyssäsi lyhyeen. Lily tuijotti suu auki tielle jossa joku lihava poika ajoi mopollaan. Kyydissä istui ilman kypärää kiljuva Petunia. Pojatkin tulivat katsomaan mitä tytöt tuijottivat.
”Katso, Sarvihaara! Dursley on saanut tyttöystävän! Nyt ovat maailmankirjat sekaisin ja pahasti!”
”Täytyy olla aika jälkeenjäänyt se tyttö, joka hänet huolii!” James sanoi räkättäen.
”Tuo tyttö on minun rakas sisareni, Potter”, Lily ilmoitti toivuttuaan järkytyksestä. Hän ei muistanut edes huutaa Jamesille.
”ANTEEKSI MITÄ!!?? SINULLA ON SISKO!? MIKSET OLE KERTONUT?” James kysyi Lilyltä.
”Et ole kysynyt. Ja mitä se sinua sitä paitsi liikuttaa? Ja nyt me kyllä lähdetään ihan oikeasti. Tule Kathy.” Lily kiskaisi tytön mukaansa ja jätti pojat seisomaan kopin nurkalle.




Aamulla Lily heräsi tasaiseen koputukseen. Joku koputti hänen sänkynsä yläpuolella olevaan ikkunaan. Hän kiskaisi rullaverhon ylös ja näki pöllön, jolla oli jalassaan kirje. Hän tunnisti sen Tylypahkan pöllöksi.
”Odota nyt hetki, kyllä minä avaan”, Lily sanoi unisena yrittäen saada ikkunaa auki. Ikkuna naksahti ja pöllö liisi suoraan Lilyn pöllön häkin luokse. ”Joo joo, kyllä saat jotain pitkän matkasi jälkeen. Älä nyt hätäile!” Lily sanoi pöllölle, joka katsoi häntä tuimasti. Hän irrotti sen jalasta kaksi Tylypahkan vaakunalla varustettua kirjekuorta ja vippasi pöllölle pari pöllönamia. Se huhuili pari kertaa ja lensi sitten avoimesta ikkunasta ulos. Lily otti ohuemman kirjeen käteensä ja repäisi sen auki. Hän luki paperin nopeasti läpi. Samat jaaritukset että koulu alkaisi 1. syyskuuta ja mukana oli kirjalista. Lily otti käteensä toisen kirjeensä ja repi sen auki ihmetellen, mitä se sisälsi. Kuului kilahdus, kun joku kova kirjekuoressa ollut esine putosi lattialle. Hän ei välittänyt siitä, vaan alkoi lukea mukana ollutta kirjettä. Luettuaan sen läpi, hän hieraisi epäuskoisena silmiään ja luki kirjeen vielä uudestaan hitaammin läpi. Sisäistettyään lukemansa hänen kasvoilleen levisi leveä virnistys ja hyppäsi seisomaan sängylleen ja alkoi pomppia niin, että jouset natisivat.
”JAHUU, MINÄ OLEN JOHTAJATYTTÖ, MINÄ OLEN JOHTAJATYTTÖ!” Lily kiljui niin että koko talo kaikui.
”PÄÄ KIINNI TORVI, MINÄ YRITÄN NUKKUA!” kuului nariseva ääni Petunian huoneesta. Lily ei kuitenkaan antanut Petunian pilata iloaan, vaan hän hyppäsi lattialle ja alkoi etsimään pudonnutta merkkiään. Löydettyään sen sängyn alta hän alkoi tutkimaan sitä. Merkki oli hopeinen ja kiilteli sisään paistavan auringon valossa. Siihen oli kaiverrettu kirjaimet JT. Lily sulki huoneensa ikkunan ja lähti loikkimaan alakertaan merkki toisessa ja kirje toisessa kädessään.
”Huomenta Lily, mitä sinä siellä yläkerrassa oikein mekastit? Onko kaikki hyvin?” rouva Evans tervehti tytärtään alakerrassa.
”Paremmin kuin hyvin, minut nimitettiin koulumme johtajatytöksi!” Lily hihkaisi iloisesti ja lehden kanssa ohi kulkeva isä taputti tytärtään päälaelle ja onnitteli tätä hymyillen. Äitikin onnitteli häntä halaten.
”Voi, kukakohan mahtaa olla johtajapoika? Luihuisesta se ei ainakaan ole, he kaikki ovat niin ilkeitä. Rohkelikosta ei voi olla kukaan muu kuin Lupin, tai sitten se on joku Puuskupuhista tai Korpinkynnestä. No, he ovat ihan kivoja kanssa,” Lily papatti innoissaan. Hänen vanhempansa eivät tajunneet puoliakaan, hymyilivät vain iloisesti. Hän teki itselleen leivän, otti lasin tuoremehua ja pomppi iloisena huoneeseensa. Siellä hän laittoi aamiaisensa kirjoituspöydän kulmalle, avasi matka-arkkunsa ja penkoi sieltä mustepullon, sulkakynän ja muutaman pergamentin. He olivat Katherinen kanssa sopineet, että he pyytäisivät Jessican ja Amyn mukaansa Viistokujalle hankkimaan koulutavaransa. Lily alkoi kirjoittaa tytöille kirjeitä, joissa pyysi heidät parin päivän päästä Viistokujalle. Saatuaan kirjeet valmiiksi, hän taittoi ne, raapusti kirjekuoriin nimet Jessica Griffen ja Amy Stevens, jonka jälkeen hän sitoi ne tunturipöllönsä Princessin jalkaan.
”Vie nämä kirjeet Jessicalle ja Amylle,” hän sanoi päästäessään linnun ikkunasta ja alkoi syömään leipäänsä lukien samalla Me Noidat-lehteä.
Yhtäkkiä ikkunaan koputettiin.
”No joko taas! Kukahan siellä tällä kertaa kaipaa minua?” Lily pohdiskeli ääneen avatessaan ikkunan. Sisään pelmahti tunturipöllö, tosin isompi kuin hänen omansa. Hän tunnisti sen Jamesin pöllöksi, Örvelöksi. Hän huokaisi raskaasti. Mitä asiaa sillä Potterilla nyt oli!? Hän kirosi Jamesin syvimpään maanrakoon ja irrotti kirjeen Örvelön jalasta. Pöllö levitti siipensä ja lensi ikkunasta ulos. Lily pamautti ikkunan kiukkuisena kiinni ja repi kuoren auki.

Terve Lily!

Sain tänään kirjeen Dumbledorelta, hän nimitti minut johtajapojaksi. (”Nyt se on seonnut totaalisesti” kommentoi Lily ääneen.) Isä oli nähnyt hänet tänään taikaministeriössä, jossa hän oli maininnut, että sinä olet johtajatyttö. Odotellen yhteisiä partiointejamme.
James Potter


”Koko viimeinen vuoteni Tylypahkassa on pilalla, kiitos James Potterin!”


A/N: Joops, aika lyhyehkö osa. Kommenteista olisin tooosi iloinen. :D
Otsikko:
Kirjoitti: serafina II - 10.07.2007 21:30:37
Vaikka kukaan ei ole nyt kommentoinut ( :'( Nyyhks...) laitan nyt tämän 3. osan. Toivoisin että kommaisitte tätä, jos kukaan sattuu lukeen... :D

Luku 3


”Lilyyyyyyy!!! Minulla on ollut niiiin ikävä sinua!” kiljui Jessica Griffen juostessaan Lilyä kohden hiukset hulmuten. Hän oli suurin piirtein Lilyn pituinen, ehkä pari senttiä lyhyempi ja hänellä oli pitkät vaaleat hiukset, jotka ylettyivät melkein takapuoleen. Jessicalla oli siniset silmät ja pieni nenä. Yllään hänellä oli vaaleanpunainen toppi ja valkoinen hame, joka ylettyi puoleen reiteen. Hiuksissa oli vaaleanpunainen panta, jolla hiukset oli vedetty pois kasvoilta. Jessican kaunis olemus sai pojat tuijottamaan häntä joka paikassa. Siriuskin oli kolmannella luokalla lyönyt vetoa Jamesin kanssa siitä, onko tyttö veela. Sirius oli kuitenkin suureksi surukseen joutunut luovuttamaan Jamesille kymmenen kaljuunaa.
”Ja Kathykin on täällä. Te olette niin ihania!” Jessica höpötti loikatessaan ensin Lilyn, sitten Kathyn kaulaan. Muutaman metrin hänen perässään tuli porukan lyhyin tyttö, Amy Stevens. Amykin halasi heitä hymyillen. Hänen vaaleanruskeat hiuksensa olivat ponihännällä. Jalassaan hänellä oli tiukat pillifarkut ja päällään pitkä vihreä toppi. Silmät olivat siniharmaat.
”Moi Lily ja Kathy! Minullakin on ollut ikävä teitä! Miten loma on mennyt? Onko James paljon häiriköinyt sinua, Lily?”
”Arvaapas kaksi kertaa. Hän asuu samalla kadulla kanssani! Olen aika hyvin onnistunut välttämään häntä ja Mustaa,” Lily sanoi nyrpeä ilme sievillä kasvoillaan. ”Tosin olen asunut kaupungissa vajaan viikon.”
”Hei Lily, mikä tuo hopeinen merkki on? Ei kai vaan… ON SE!! JT! MEIDÄN LILS ON JOHTAJATYTTÖ! NYT VOIT ANTAA KELMEILLE MIELINMÄÄRIN JÄLKI-ISTUNTOA!” Jessica ilmoitti riemuissaan. Hänkään ei kestänyt kelmejä, koska nämä olivat tunkeutuneet jollain ihme keinolla viidennellä luokalla tyttöjen makuusaliin ja varastaneet Jessican vaatteita ja meikkipussin sisällön ja tulleet naisiksi tälläytyneinä Suureen saliin. Jessica oli kiljunut ja raivonnut täysillä ja vedellyt kelmejä vuorotellen käsilaukulla pitkin korvia. Sitä ennen hän oli vielä jotenkin voinut sietää heitä, mutta ei enää.
”Ikävä tuottaa sinulle pettymys Jessy, mutta minun täytynee paljastaa kuka on johtajapoika. James Potter!”
”Voi herra isä!” Jessica kiljaisi ja oli kaatua korkokengillään. Hän otti äkkiä tukea lähimpänä seisovan Katherinen olkapäästä. ”Dumbledore on seonnut ja pahasti!”
”Samaahan minä olen hokenut tässä viime päivinä. Joudun partioimaan sen tontun kanssa KAKSIN!”
”Niinpä, mutta nyt kannattaisi varmaan liikkua, tai aiheutamme tukoksen tänne,” Lily sanoi, sillä he seisoivat keskellä Viistokujaa ja ihmisillä oli hieman hankaluuksia ohittaa riehuva ja kovaääninen tyttöporukka.
”Joo, mentäisiinkö nyt aluksi apoteekkiin, kun se on tuossa lähimpänä? Tarvitsen täydennystä varastooni liemitunteja varten,” kysyi Amy osoittaen pientä tunkkaisen näköistä puotia.
”Joo, ja sen jälkeen käydään kaapukaupassa. Omani ovat aika kärsineitä. Sitten voitaisiin käydä Säilä & Imupaperissa hommaamassa kirjat ja kirjoitusvälineet”, Jessica ehdotti. Muut nyökkäilivät hyväksyvästi.




Kierrettyään Viistokujaa pari tuntia läpi tytöillä oli kädet täynnä muovipusseja ja rahapussit huomattavasti tyhjemmät kuin aikaisemmin. Tarkoituksena oli suunnata vielä lopuksi Vuotavaan Noidankattilaan syömään, sillä kaikkien vatsat kurnivat. Sisällä he istuivat ainoaan vapaaseen pöytään ja alkoivat tutkimaan ruokalistaa.
”Mitäs sanotte tästä: Keitto talon takaa, maista ja ylläty?” ehdotti Katherine.
”Minua vähän pelottaa, mitä se sisältää… Taidan ottaa vain näitä vanhoja kunnon lihapullia,” Lily ilmoitti.
”Toivottavasti  ei kuitenkaan nyt kamalan vanhoja,” Jessica lisäsi kikattaen.
”Tarjoilija hei, me otetaan neljä annosta lihapullia ja juomme kermakaljat,” Amy sanoi tarjoilijalle joka seisoi heidän pöytänsä vieressä odottaen tilauksia.
”Tulee heti,” ilmoitti mies ja harppoi tiskin ohi keittiöön. Pian hän saapui tarjottimellaan neljä kermakaljapulloa.
”Olkaa hyvät, ruoan kanssa menee vielä ihan hetki,” mies sanoi. Tytöt kiittivät kohteliaasti.
Yhtäkkiä Jessica purskautti kermakaljat suustaan pöydälle ja räkätti täysillä.
”Mikä sinulle tuli, Jessy?” Katherine kysyi tuijottaen ihmeissään kasvoiltaan tulipunaista Jessicaa, joka alkoi yskiä ja näytti siltä kuin tämä tukehtuisi.
”Katso…Tuonne…” köhivä Jessica sai sanottua ja osoitti ovelle. Sisälle oli astunut Severus Kalkaros luisuisesta. Kalkaroskin opiskeli samalla luokka-asteella tyttöjen kanssa. Hänellä oli päällään liian pieni neulepaita, joka oli kirkkaanvärinen. Rasvaiset mustat hiukset työntyivät oranssin lippalakin alta esiin. Kalkarosta seurasi pyylevä nainen jolla oli samanlainen nenä kuin pojalla. Varmasti tämän äiti.
”Odota Severus, mihin sinulla on oikein kiire? Et kerennyt sovittamaan niitä kivoja shortseja!” nainen huusi juostessaan poikansa perässä. Huomattuaan kikattelevat tytöt Kalkaros veti lippalakkinsa punastuneille kasvoilleen ja harppoi pitkin askelin Lontoon kadulle johtavan oven luo, kiskaisi sen auki, astui ulos ja pamautti sen kiinni.
”Voi, tuolla pojalla on nyt paha murrosikä päällä, ennen hän oli niin kiltti ja rauhallinen lapsi! En tajua miksi hän suuttui niistä shortseista. Ennen vaaleansininen oli hänen lempivärinsä!” rouva Kalkaros taivasteli viereisessä pöydässä istuvalle rouvalle. Rouva päivitteli jotain siihen, mutta tytöt eivät kuulleet sitä naurultaan.
”Ruikulin lempiväri vaaleansininen! Ihan oikeasti, minä kuolen kohta nauruun! Näittekö te sen lippiksen!?” Jessica hekotti ja haukkoi välillä happea.
”Tai sen paidan! Olisipa minulla ollut kamera!” Amy kikatti.
”Tässä neitien annokset, laitan tämän laskun tähän pöydän reunalle,” tarjoilija sanoi ojentaen lautaset tytöille. ”Hyvää ruokahalua.”
”Kiitos samoin,” möläytti Jessica ja tajutessaan mitä oli sanonut, purskahti uudelleen räkänauruun. Tarjoilija katsoi häntä vähän kummastuneena, pudisti päätään ja meni ohjaamaan sisään tulleet velhon ja noidan vapaaseen nurkkapöytään.
Saatuaan ruokansa syötyä tytöt tutkailivat laskua ja heittivät kukin oman osansa rahoista pöydälle. Sen jälkeen he marssivat kohti Lontoon kadulle johtavaa ovea ja astuivat siitä ulos. Kadulla oli kauhea kuhina. Kukaan ohikulkijoista ei tuntunut huomaavan heidän putkahtamistaan
”Nyt käydään kyllä jossain jästivaateliikkeessä. Niistä tekee aina kaikkia löytöjä,” Jessica ilmoitti, tarrasi ystäviään käsivarsista ja kiskaisi heidät mukaansa. Hän suunnisti määrätietoisesti kohti suurta kauppakeskusta.
”Tästä tulee pitkä reissu,” Lily kuiskasi Amyn korvaan.
”Älä muuta sano!”




”Mikseiköhän Lily ole vastannut kirjeisiini?” James pohti maaten sängyllään ja tuijottaen kattoa.
”Mahtaisiko johtua siitä, että lähetät niitä vähän liiankin tiuhaan tahtiin?” Sirius sanoi.
”No nyt sinä kuulostat jo ihan Kuutamolta!” James huudahti ja vilkaisi Siriusta jokseenkin järkyttyneenä. ”Oletko nyt ihan kunnossa?”
”No olen mutta mentäisiinkö vaikka kiusaamaan Dursleytä, ei olla sitäkään tehty sen jälkeen kun näimme Evansin ja Johnsonin siellä rannalla,” Sirius mutisi maatessaan sängyllään.
”Anturajalka, kuinka monta kertaa olen sanonut, etten voi kiusata Sikapossua nyt kun hän styylaa Lilyn sisaren kanssa. Jos kiusaan häntä, Lilyn perhe saa huonon vaikutelman minusta. Täytyy kyllä sanoa, että tytöllä on harvinaisen huono miesmaku!”
”Minä muuten satun tietämään missä Evans asuu,” Sirius sanoi aivan muina miehinä.
”Ja sinä sanot sen vasta nyt!” James hihkaisi ja hyppäsi istumaan sängylleen. Iloinen hymy levisi hänen kasvoilleen. ”Mennään moikkaamaan häntä!”
”Jes, vihdoinkin jotain toimintaa,” Sirius huudahti ja hyppäsi seisomaan. ”Lähdetään heti!”
”Minun pitää vain vaihtaa ensin vaatteet, että näytän Lilyn perheen edessä edustavalta!” James huudahti ja ryntäsi penkomaan vaatekaappia.
”Sarvihaara, sinähän käyttäydyt kuin tyttö! Tule nyt, on se ihan hyvä,” Sirius sanoi istuessaan tylsistyneenä sängyllään. James oli käynyt kohta jo koko vaatekaapin sisällön läpi. Hän huokaisi tylsistyneenä. Ei James yleensä välittänyt, mitä päällensä puki.
”Noin, olen valmis,” James sanoi ja vilkaisi peiliin.
”No vihdoinkin, yleensä minä olen se, jota tarvitsee odottaa,” Sirius sanoi virnistäen ja loikkasi ylös sängyltä. Pojat loikkivat alakertaan kauhealla ryminällä.
”Hei pojat, minne matka? James, äitisi laittoi juuri ruokaa, syökää nyt ennen kuin lähdette kylille viuhtomaan,” herra Potter sanoi melkein törmätessään ryntääviin poikiin.
”Ei me nyt keretä, kun tuotaa…”
”Ettette vaan tyttöjä menisi kiikaroimaan?” herra Potter sanoi vihjaillen. ”Kun Jamesillakin on parhaat päällänsä.”
”Niitähän juuri!” Sirius sanoi väläyttäen kelmimäisen hymyn ja kiskaisi Jamesin perässään ulos.
”Älkäähän ihan yömyöhään kukkuko!” huusi Jamesin isä poikien perään.
”EI EI…” huusivat pojat yhteen ääneen kävellessään portista ulos kadulle.
”No missäs se Lily asuu?” James kysyi innoissaan.
”Älä nyt revi pelihousujasi innosta kamu. Siinä talossa joka oli vähän aikaan tyhjillään. Noin kaksisataa metriä järvelle päin. Kyllä sinä sen talon tiedät,” Sirius selitti Jamesille poikien kävellessä kohti järveä. Saavuttuaan talolle James luki postilaatikosta Evans. He olivat saapuneet oikeaan osoitteeseen.




”Katsos tätä,” Katherine sanoi ojentaessaan Lilylle Me Noidat –lehden. Sivulla oli kuvia uusinta muotia olevista juhlakaavuista. ”Minä pidin siitä punaisesta, saatanpa ostaa sellaisen jos tarvitsemme tänä vuonna juhlakaapuja.”
”Minusta tämä sininen on aika kaunis. Ja tuo vihreä,” Lily sanoi tutkiessaan aukeamaa.
”Tuo vihreä sopisi silmiisi,” Katherine ilmoitti mielipiteensä. Sen jälkeen tytöt syventyivät taas tutkimaan lehtiä. Yhtäkkiä Lily havahtui kuullessaan puhetta pihalta. He olivat Kathyn kanssa kaksin kotona, eikä vanhempien pitänyt tulla vielä moneen tuntiin kotiin. Kummastuneena hän kohottautui vilkaisemaan ikkunasta ulos. Näky sai hänet järkyttymään.
”Voi saamari!” hän rääkäisi ja Kathy nosti katseensa lehdestä.
”Mitä nyt?”
”Tuolla meidän portin pielessä norkoilevat Musta ja Potter,” Lily ilmoitti. Kathykin vilkaisi ulos.
”Miten hemmetissä he tänne löysivät?”
”En tiedä, mutta annan heille opetuksen, joka ei hevillä unohdu!” Lily sanoi ja hymyili kierosti. ”Tule mennään takaoven kautta ulos. Minulla on suunnitelma.”
Tytöt avasivat takaoven ja vilkaisivat ympärilleen. Pojat olivat ilmeisesti etupihalla. Lily vilkaisi nurkan takaa. Kelmit tutkailivat nyt innoissaan heidän postilaatikkoaan. Herra Evans oli pessyt autonsa aikaisemmin aamulla ja oli jättänyt painepesurinsa maahan. Lily nappasi pesurin ja väänsi letkun auki talon seinässä olevasta hanan suusta. Hän hyppäsi nurkan takaa, tähtäsi letkun pään kohti poikia ja painoi kahvaa. Vesi syöksyi voimakkaalla paineella Jamesia rintaan ja koska poika ei ollut varuillaan, hän pyllähti maahan läpimärkänä. Seuraavaksi Lily tähtäsi Siriukseen, joka ei ehtinyt väistämään ja kaatui Jamesin seuraksi maahan.
”Siitäs saitte älykääpiöt! Toivottavasti tajusitte, ettemme Kathyn kanssa kaipaa teitä!” Lily huusi letku kädessään ja Kathy nauroi kippurassa hänen vieressään. He kävelivät sisään naureskellen jättäen hölmistyneet pojat maahan istumaan. He jäivät ikkunaan katselemaan kuinka James ja Sirius nousivat ja lähtivät kävelemään tietä pitkin kuin uitetut koirat.




”Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa Lilylle vierailustamme,” James pohti jälkikäteen samalla, kun he raahautuivat läpimärkinä kohti Pottereiden taloa. Hänellä olivat kengät täynnä vettä, ja joka askeleella litisi.
”Sinä sanot, että olisi EHKÄ pitänyt ilmoittaa! Se likkahan on täysin kahjo! Saadaan vielä keuhkokuume!” Sirius inisi hytisten märissä vaatteissaan.
”Rauhoitu Anturajalka. Nyt on kesä. Ei pieni vesisuihku tapa.”
Vastaukseksi Sirius murahti jotain epämääräistä, kiskaisi Pottereiden talon oven auki ja paineli suoraan suihkuun. James huokaisi ja kiipesi portaat ylös huoneeseensa ja vaihtoi kuivat vaatteet yllensä. Sirius harvemmin oli pahalla päällä. James päätti, ettei jaksa kuunnella tämän kiukuttelua, joten hän päätti mennä nukkumaan ennen kuin Sirius tulisi suihkusta. Melkein heti valot sammutettuaan hän nukahti.
Otsikko:
Kirjoitti: -Anerya- - 11.07.2007 14:04:19
Just noin Lily!

Hyvin kirjoitettu, jälleen. Olen lukenut nämä aiemmin, mutta nyt vasta kommentoin ;D

Hieno tuo loppu kun Lily painepesurilla päästi ;D Jatkoa? Kirjoitathan vielä lisää kesälomasta? ;D Eivät he saa lähteä heti Tylikseen, ei saa   :D
Otsikko:
Kirjoitti: Lemon - 11.07.2007 16:39:32
Tätä lisää. Sulla on todella hyviä ideoita, jotka saavat tämän ficin todella elämään. James ja Sirius ovat niin hellyyttäviä ja ihania kuin ennenkin ja voi kuinka nauroinkaan lopussa heidän saadessaan pienen vesisuihkun päällensä. :D Ja Severus oranssissa lippiksessään sai mut nauramaan niin, että tipuin tuolilta. Siis ihan oikeasti. Jatkahan pian, jookos?

-Lemon
Otsikko: Re:
Kirjoitti: Luthienne - 25.07.2007 10:24:16
Lainaus käyttäjältä: "serafina II"
”Ettette vaan tyttöjä menisi kiikaroimaan?” herra Potter sanoi vihjaillen. ”Kun Jamesillakin on parhaat päällänsä.”
”Niitähän juuri!” Sirius sanoi väläyttäen kelmimäisen hymyn ja kiskaisi Jamesin perässään ulos.
”Älkäähän ihan yömyöhään kukkuko!” huusi Jamesin isä poikien perään.
”EI EI…” huusivat pojat yhteen ääneen kävellessään portista ulos kadulle.

AWWWW. <3 Niin ihana kohta. Voin kuvitella Jamesin päällä jonkun puvun. ^__^ (No ehkei nyt sentääs O_o) Mutta anteeksi sekava kommenttini, jatkoa pyydän!
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: Evora - 25.07.2007 17:19:02
Hyvä osa oli :) Muutama kirjotusvirhe oli, mutta ei ne sen suuremmin häirinneet. Laita vaan jatkoa, en jaksa kirjottaa suurempaa kommenttia :P

Ev
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: zougati - 01.08.2007 19:34:40
Hyvältä vaikuttava ficci, minä alan jo kaipaamaan jatkoa :)
Joten jos sitä ilmestyisi... ;D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: neiti seko - 05.08.2007 18:14:39
ei juma tää on hauska! osaat kirjoittaa toisin kuin minä...*snif*...  mutta JATKOA ja äkkiä!
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: serafina II - 08.08.2007 11:34:23
Oii, paljon kommentteja! <3 En ole kerennyt nyt kirjottamaan jatkoa, olin viikon riparilla ja sunnuntaina on juhlat, pitäisi siivoilla ja leipoa.  

-Anerya-: Kiva että tykkäsit, itsekin repeilin kun kirjoitin tota painepesuri kohtaa.  :D

Lemon: Kiitos paljon!  :) Severus oranssissa lippiksessä. Minäkin melkein putosin tuolilta kun kirjoitin tuota. xD

Luthienne: Kiitos kiitos. :D

Evora: Mulle vähän tulee näitä kirjoitusvirheitä, eikä ole betaakaan (ainakaan vielä :D).

Zougati & Neiti seko: Jatkoa tulee heti kun saan sen valmiiksi, toivottavasti pian.

Kommentoida saa! :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: Luna Lovegood - 18.08.2007 21:02:26
Näitä tällaisia on tullut luettua aika paljon, mutta pitää kyllä myöntää että vaikka aihe on aika sama kuin monessa muussakin, niin kyllä tämä erottuu :D Kirjoitat hyvin, toivottavasti tulee jatkoa pian! :)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: Lyn - 20.08.2007 19:16:11
Lainaus
Lily nappasi pesurin ja väänsi letkun auki talon seinässä olevasta hanan suusta. Hän hyppäsi nurkan takaa, tähtäsi letkun pään kohti poikia ja painoi kahvaa. Vesi syöksyi voimakkaalla paineella Jamesia rintaan ja koska poika ei ollut varuillaan, hän pyllähti maahan läpimärkänä. Seuraavaksi Lily tähtäsi Siriukseen, joka ei ehtinyt väistämään ja kaatui Jamesin seuraksi maahan.
Hyvä Lilyy!!! Jamesia ja Siriusta kävi sääliksi.. Tai ainakin melkein.
Ootko ihan varma ettet oo kirjottanu aikasemmin kelmificcejä?
Ihana ficci, toivottavasti jatkoa tulee pian.  ;)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: Fjalar - 28.08.2007 18:55:11
Lainaus
”Sarvihaara, sinähän käyttäydyt kuin tyttö! Tule nyt, on se ihan hyvä”
Jes! Lisää Kelmi-ficcejä... Loistavaa, ja tämä on vielä erittäin mukavan kuuloista tekstiä. Kiitän & kumarran päiväni piristyksestä ja pakko sitä jatkoa on kinuta ^^ (sori sekava kommentti, mutta rakentava lähti Alaskaan :D)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 3.osa 10.7
Kirjoitti: serafina II - 03.09.2007 20:50:24
Tässä tätä jatkoa nyt tulee. :D Se on vähän lyhyt, mutta... Toivoisin kommentteja innokkaasti. ;)

Luna Lovegood: Kiitos kommentistasi. :) Kiva että pidät.

Lyn: Taidan olla melko varma, etten ole ennen kirjotellut kelmeistä :D Paljon kiitoksia kehuistasi. <3

Fjalar: Ihanaa, että onnistuin piristämään jonkun päivää. Nämä teidän kommenttinne piristävät minun päiviäni. Ei haittaa vaikka rakentavat karkailee Alaskaan. Niin käy joskus. xD


Luku 4


”Äiti, oletko nähnyt tupakaulahuiviani?” Lily kysyi jälleen kerran rynnätessään keittiöön. Aikaisemmin olivat olleet hukassa taikasauva, kengät, sulkakynä ja loitsukirja.
”Se on vaatekaappisi ylimmällä hyllyllä. Voisit jo pikkuhiljaa alkaa huolehtimaan tavaroistasi,” rouva Evans vastasi ja katsoi tytärtään kulmat kurtussa.
”Joo joo, mutta nyt täytyy saada kamat kasaan ja äkkiä, Kathyn perhe tulee ihan kohta hakemaan minua!” Lily sanoi ja ryntäsi rappuset ylös. Rouva Evans huokaisi. Hän ei käsittänyt miksi tyttö jätti pakkaamisen aina viime tinkaan. Pakattuaan Lilyn eväät pussiin hän näki punaisen auton kaartavan pihaan.
”Lily, kyytisi saapui!”
Huutoa seurasi kauhea ryminä kun Lily säntäsi matka-arkkuaan kiskoen alakertaan. Lily jätti matka-arkun eteiseen odottamaan ja juoksi keittiöön halaamaan äitiään.
”Heippa äiti! Kirjoitan sinulle illalla kun olen päässyt perille. Voit sitten lähettää sitten Princessin mukana unohtuneet tavarani.”
”Lähetän, lähetän. Ole ihmisiksi siellä, sinähän olet nyt valvojaoppilas. Voi Lily, minun tulee hirveä ikävä sinua!” Rouva Evans sanoi tippa silmäkulmassa.
”Kyllähän me voidaan aina kirjoitella ja tulen joululomalla kotiin. Heippa!” Lily sanoi ja ryntäsi halaamaan isäänsä olohuoneeseen. Pyyhältäessään eteiseen hän ohitti Petunian ja Vernonin, jotka laskeutuivat rappusia käsikädessä.
”Moikka, Petunia,” Lily sanoi naama peruslukemilla. Petunia nyökkäsi hänelle jäykästi takaisin.
Eteisessä Lily veti kengät jalkaansa ja avasi oven. Katherine nousi takapenkiltä auttamaan häntä nostamaan matka-arkun takakonttiin. Ängettyään takapenkille Katien ja Katherinen väliin heidän isänsä käynnisti auton ja lähti liikkeelle. Lily tervehti tyttöjen äitiä ja vaihtoi kuulumiset. Rouva Johnson oli noita, tyttöjen isä jästi. Katie alkoi heti selittämään kuinka oli eksynyt perheen Kreikan matkalla, mutta ystävällinen nuori velho oli opastanut hänet takaisin hotellille ja muina jäljellä olevina lomapäivinä he olivat tavanneet kaupungilla ja loppukesän olleet kirjeenvaihdossa. Kun Katie lopetti papattamisen, kääntyivät he moottoritielle. Loppumatkan he istuivat melko hiljaa, paitsi Katie, joka yhtäkkiä kirosi raskaasti.
”Katie! Hillitsepä vähän tuota kielenkäyttöäsi!” rouva Johnson sanoi järkyttyneenä katsoen moittivasti nuorimpaan tyttäreensä.
”En voi, en löydä mistään taikasauvaani!” Katie kiljui paniikissa.
”Nyt emme ehdi palata hakemaan sitä, lähetämme sen sitten illalla,” sanoi perheen isä.
”Mutta se ei ehdi huomiseksi, tarvitsen sen heti aamulla!” Katie rääkyi paikaltaan.
”Ehkäpä opit huolehtimaan tavaroistasi tästä lähtien!” rouva Johnson sanoi ja mulkoili edelleen pahasti Katieta.
Loppumatka sujui hiljaisuuden merkeissä. Kello oli varttia vaille yksitoista kun he kaarsivat King’s Crossin aseman parkkipaikalle. Tytöt hyvästelivät Kathyn vanhemmat ja nousivat autosta. He avasivat takakontit ja lähtivät matka-arkkujaan perässä vetäen sisälle asemalle.



Törmättyään kahteen jästiin ja kaadettuaan yhden he vihdoinkin pääsivät laiturille 9 ¾. Junan veturi alkoi jo käynnistyä ja Lily ryntäsi Kathyn ja Katien perässä vaunun ovelle. Valitettavasti joku muukin oli päättänyt tunkea samasta ovesta yhtä aikaa. Se joku oli James Potter.
”Voisitko nyt ystävällisesti päästää minut sisään, ennen kuin taion pääsi kurpitsaksi, Potter!?”
”Ja siinäpä oikein neiti päivänsäde! Hyvällä päällä heti aamusta! Ellet sattunut huomaamaan, minä olin täällä ennen sinua!”
”Sinä senkin aivokääpiö…” Lily aloitti. Juna tööttäsi ja lähti vauhdilla kiitämään raiteita. Lily kiljaisi kauhistuneena ja lensi avoimesta oviaukosta selälleen kovalle kivilattialle. Sekunnin murto-osan päästä James rämähti hänen päälleen. Pojan huulet hipaisivat vahingossa Lilyn omia, ja hänen vatsassaan muljahti. Jamesin huulet olivat tuntuneet pehmeiltä. Lily tunsi kauhistui ajatuksiaan ja alkoi karjumaan Jamesille täyttä kurkkua. Paikalla olevat oppilaiden vanhemmat ja sisarukset tuijottivat heitä. Osa huvittuneina, osa huolissaan kysellen heidän vointiaan. Lily työnsi Jamesin tulipunaisena pois päältään samalla raivoten. Ylös päästyään James ojensi kätensä auttaakseen hänet ylös, mutta Lily ei tarttunut siihen vaan jatkoi pojan haukkumista.
”TÄMÄ ON SINUN VIKASI, SENKIN AIVOTON ITSERAKAS PALLOPÄÄ! JOS VAIN OLISIT PÄÄSTÄNYT MINUT SISÄÄN…”
”JAA ETTÄ MINUN VIKANI!?” karjui James, joka oli menettänyt malttinsa.
”JUNA ON MENNYT, MILLÄ IHMEELLÄ LUULIT MEIDÄN PÄÄSEVÄN TYLYPAHKAAN, KUMPIKIN ON ALAIKÄISIÄ EMME SAA ILMIINTYÄ EMMEKÄ TAIKOA…” Lily jatkoi kiljumistaan
”AIVAN KUIN MINÄ EN TIETÄISI SITÄ!”
Lily katsoi Jamesiin murhaavasti, käänsi tälle selkänsä ja lähti harppomaan ulos laiturilta. James ryntäsi hänen peräänsä. Hän törmäsi Lilyn selkään. Tyttö oli pysähtynyt kuin seinään.
”Loistavaa! Pöllöt jäivät junaan. Emme voi edes ilmoittaa Dumbledorelle, ettemme päässeet junaan!”
Yhtäkkiä Jamesin kasvoja valaisi kelmimäinen hymy.
”Mennään pommittaislinjalla!”


Tylypahkan pikajuna, klo 11.15

Katherine raivasi tietänsä kyynärpäätaktiikalla läpi täysinäisen käytävän. Hän oli hukannut Lilyn aseman tungoksessa ja yritti löytää muitakin ystäviään. Toiseksi viimeisessä vaunuosastossa hän näki kahden ystävänsä irvistelevät kasvot. Syykin selvisi pian. Tyttöjä vastapäätä istuivat virnistelevät kelmit Jamesia lukuunottamatta. Oven auetessa Sirius keskeytti innokkaan selittelynsä ja käänsi katseensa ovelle.
”Hei Kathy! Et kai taas pala halusta päästä kieroilemaan kamalia juoniasi meidän päämme menoksi?” kysyi virnuileva Sirius.
”Mistä arvasit,” pamautti Kathy pitäen kasvonsa peruslukemilla.
”Mihin sinä olet Lilyn jättänyt?” kysyi Jessica, joka selvästi tunsi olonsa epämukavaksi litistettynä nurkkaan Amyn viereen ja Siriusta vastapäätä.
”Kadotin hänet jo asemalla, en ole nähnyt sen jälkeen, luulin että hän on teidän kanssanne.”
”Jamesiakaan ei ole näkynyt sen jälkeen kun hän kaatoi jonkun mummelin ja joutui jäämään pyytelemään anteeksi,” piipitti Peter paikaltaan oven vierestä.
Yhtäkkiä Siriuksen kasvoille ilmestyi innostunut hymy ja hän huitaisi kätensä ylös mäjäyttäen edessään istuvaan Jessicaa nenään.
”Haa!”
”Auuuts!”
”Minä tiedän missä he ovat!” Sirius hihkaisi.
”Missä?!” kaikki kohottivat katseensa ja tuijottivat kiinnostuneita Siriusta. Jessica tunki paperia verta vuotavaan nenäänsä.
”Sarvihaara ja Lily ovat törmänneet käytävällä, Lilynen on vihdoinkin tajunnut kuinka ihana Sarvihaara on. He katsovat toisiaan silmiin, ja Lily kiskoo Sarvihaaran vessaan,” Sirius selittää innoissaan silmät kiiluen ja käsillään huitoen. ”James sulkee oven ja he takertuvat toisiinsa ja alkavat suudella kiihkeästi. Sitten James kiskoo pois Lilyn paid…”
”HYIII, LOPETA HETI!! SINULLA ON NIIN SAIRAS MIELIKUVITUS! LOPETA!” kiljaisi Jessica kasvoillaan pahoinvoiva ilme. Verta pulppusi hänen valkoiselle topilleen.
”Äääks! Mitä söpölle pikku nenullesi on käynyt, Jessy?” kysyi Sirius huomaten vasta nyt aikaansaannoksensa.
”Sinä satuit mojauttamaan minua!” Jessica tiuskaisi ottaen lisää paperia vieressään istuvalta Amylta. ”Katso nyt puseroani! Täytyy lähteä vaihtamaan paita vessaan. Ja ei, en ota sinua mukaani!” Jessica marmatti Siriukselle joka oli jo hypännyt tuoliltaan ylös. Hän istui takaisin alas ja näytti pettyneeltä. Jessica nousi ylös ja tunki ovelle melkein kaatuen Siriuksen syliin. Tyttö astui käytävälle ja ovi pamahti kiinni.
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 4.osa 3.9!
Kirjoitti: Ansqu - 09.09.2007 19:31:44
Oii ihana! Arvelin jo tuossa alussa, että Lily ja James asuisivat lähekkäin :D Ihan mahtavaa kirjoitusta, kirjoitahan nopeasti jatkoa tässä uusi lukija :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 4.osa 3.9!
Kirjoitti: Lyn - 22.09.2007 15:51:40
Aaarrggghhhh!! Ilkeäilkeäilkeäilkeä.
No ei ny.  :D
Mut aika ilkeeseen kohtaan kyl jätit. Haluaa heti tietää mitä Lilylle ja Jamesille tapahtu.
Enkä mitenkään ole koukussa ficciisi.  :D

Rakentavaa kommenttia ei tälläkään kertaa taida tulla, mutta ehkä vielä joskus.

~Lyn
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 4.osa 3.9!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 23.09.2007 11:18:35
Miks mä aina sorrun lukemaan kelmificcejä? Varsinkin keskeneräisiä... Sitten mä riudun aina niin kauan, että jatkoa tulee....  Ja aina sama juttu. Miks ihmiset osaa kirjoittaa näin hyviä ficcejä? Ja miks mä rakastan kelmejä? :D *virn*

Jatkoa kaipailisin... :)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 4.osa 3.9!
Kirjoitti: serafina II - 07.10.2007 13:13:46
Oiiii, ihanaa uusia lukijoita! <3 Ette arvaakaan kuinka iloinen olen näistä kommenteista! Kiitos, kiitos, KIITOS! <3 :D

Ansqu: Kiitos tosi paljon kommentistasi! On aina mukavaa saada uusia lukijoita. :)

Lyn: Olen niiiin ilkeä  :o Joku on koukussa ficciini!?  :o  :o Tämä on ennen kuulumatonta! :D

Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi paljon! Itsekin pidän kelmeistä toooodella paljon! Jatkoa olen jo yli sivun kirjoittanut, nyt on taas aikaa kirjoittaa, kun alkoivat tetit ja kokeet ovat ohitse. :D Voisimpa melkein lupailla että jatkoa tulee ensi viikolla. Nyt on kunnon inspis päällä. Se oli tuossa vähän aikaa sitten aika hukassa... No onneksi nyt taas sain kirjoitusintoni takaisin. :)

Koitan kirjoittaa jatkoa pian, kommentoida tietenkin saa! :)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 4.osa 3.9!
Kirjoitti: serafina II - 10.10.2007 18:56:37
Tässä teille (lyhyttä :S) jatkoa, olkaapa hyvät! :D


Luku 5


Lily vaipui voipuneena tienpientareelle ja katsoi Pommittaislinjan perävaloja, kun se syöksyi tiehensä. Matka oli ollut hänen elämänsä kamalin. Lily oli syöksynyt kahdesti käytävälle pitkin pituuttaan ja kolmesti Jamesin syliin kun bussi oli kaarrellut. Nyt vatsassa mylläsi ihan kiitettävästi. Sivusilmästään hän näki, että Jamesinkin naama vihersi uhkaavasti, kun tämä lysähti Lilyn viereen kosteaan maahan. Tylyahon kylä näkyi kävelymatkan päässä ja sen takana kaukana näkyivät Tylypahkan tornit. Taivaalla liikkui tummia pilviä, jotka enteilivät sadetta. Istuessaan maassa Lily tunsi ensimmäisten sadepisaroiden laskeutuvan kasvoilleen ja hiuksiinsa. Mahakin oli jo hieman rauhoittunut hirvittävän bussi-matkan jäljiltä, joten Lily kapusi seisaalleen ja varisteli roskia vaatteistaan. James seurasi hänen esimerkkiään.
”Tuota, mitä me nyt teemme? Muut ovat Tylypahkassa vasta tuntien päästä,” Lily kysyi Jamesilta.
”Jospa käveltäisiin Tylyahoon kermakaljoille? Emme ainakaan kastuisi,” ehdotti James varovaisesti odottaen, että Lily alkaisi karjua hänelle päin naamaa, ettei lähtisi Jamesin kanssa Tylyahoon, kuten oli jo asian kolmetuhattasataneljätoista kertaa ilmoittanut. Yllätys olikin melkoinen, kun Lily nyökkäsi ja sanoi: ”Okei.”
Jamesin kasvoille levisi epäuskoinen virnistys ja nuoret lähtivät astelemaan rinnatusten kohti Tylyahon kylää. James vilkuili vähän väliä vierellään kävelevän tytön profiilia. Sade yltyi. Lilyn punaiset laineilla olevat hiukset suoristuivat kastuessaan ja tytön ripsissä kimalteli vesipisaroita. Jamesista hän oli uskomattoman kaunis. Poika oli ollut ihastunut Lilyyn jo kolmannen luokan lopusta asti. Toki hän oli ollut treffeillä muidenkin nättien ja fiksujen tyttöjen kanssa, mutta kuitenkaan kukaan heistä ei vetänyt vertoja Lilylle. Ei läheskään. Lilyssä vain oli sitä jotain. Vaikka hän oli torjunut Jamesin Remuksen laskujen mukaan jo 78 kertaa. Yli puolet näistä kerroista oli päättynyt siihen, että Lily oli kironnut Jamesin.


Tylyahon kylässä oli melko hiljaista. Vain muutamat noidat ja velhot kävelivät pääkadulla kiinnittämättä minkäänlaista huomiota jästivaatteisiin pukeutuneisiin nuoriin. James vilkaisi kiinnostuneena Sekon pilapuodin näyteikkunaan päättäen vierailla siellä heti vain kuin se olisi mahdollista. James käänsi katseensa räiskyvän värisistä näyteikkunoista takaisin vierellään astelevaan tyttöön, joka tuntui lumoavan hänet täysin. Hän siihen, kun Lily käänsi katseensa häneen ja kysyi: ”Menemmekö Kolmeen luudanvarteen?”
James hymyili varovaisesti tytölle. ”Mennään vaan.” Poika työnsi oven auki a kello kilahti oven päällä.


Tylypahkan pikajuna, klo 11.35


Jessica Griffen työnsi vessan oven huokaisten auki. Viimeinkin hän oli saanut verenvuodon tyrehdytettyä ja itsensä siistittyä. Sirius Musta kävi todellakin hänen hermoilleen. Poika oli yksinkertaisesti vaan niin raivostuttava. Luuli olevansa joku maailman valtias johon kaikki tytöt kävivät ihan kuumina. Ja pah! Jessica vilkaisi vielä kerran tavallista kalpeampia kasvojaan peilistä ja astui käytävään. Hän lähti kävelemään ryhdikkäällä ja tyylikkäällä tavallaan kohti viimeistä vaunuosastoa. Hän tiesi keräävänsä käytävällä poikien ihailevia katseita upealla olemuksellaan, mutta käyttäytyi niin kuin ei huomaisikaan tuijotusta. Puolessa välin matkaa Jessicaa tuli vastaan Severus Kalkaros, joka muuttui tummanpunaiseksi ja käänsi katseensa jalkoihinsa. Jessican mieleen pomppasi kuva Kalkaroksesta Vuotavassa noidankattilassa oranssi lippalakki päässään, ja hän oli jo möläyttämäisillään jotain nasevaa tuosta huvittavasta tapaamisesta, kunnes mieleen ponnahti toinen tapahtuma, joka oli peräisin viidenneltä luokalta, se jossa kelmit olivat kiusanneet ja nöyryyttäneet Kalkarosta pihalla ja Jessicaa alkoi säälittää. Ei tuo poika kumminkaan ollut tehnyt mitään pahaa hänelle tai hänen ystävilleen, eikä pojalla paljon ystäviäkään ollut. Hän päätti yrittää olla ystävällinen Kalkarosta kohtaan. Sitä paitsi, Lily vetäisi pulti jos kuulisi Jessican kiusanneen häntä. ”Hei Kalkaros, voisitko väistää? Minun pitäisi päästä vaunuosastooni,” kysyi Jessica mahdollisimman ystävällisesti. Kalkaros muuttui vielä punaisemmaksi, jos mahdollista ja painautui seinää vasten mutisten jotain, mikä kuulosti: ”Anteeksi.”
Jessica meni korot kopisten hänen ohitseen ja vähän matkan päässä kiskaisi oman vaunuosastonsa oven auki. Sirius paasasi kilpaa huispauksesta Katien kanssa. Pälätys lakkasi kun seinään kun he huomasivat oven avautuneen ja Katien, joka istui Amyn ja Katherinen välissä, kasvoille levisi hymy. ”Hei Jessy, ei ollakaan nähty koko kesänä! Mitäs kuuluu?”
”Ihan hyvää. Paitsi että istut paikallani!” Jessica sanoi ja hymyili.
”Me tyttöjen kanssa vähän tiivistetään, että sinä mahdut,” Katie sanoi ja tytöt tekivät tilaa ikkunan viereen. Jessica lähti suunnistamaan läpi jalkaviidakon paikalleen. Kun hän oli istahti paikalleen, Sirius kohottautui seisomaan ja kurkkasi Jessican puseron kaula-aukkoon. ”Kuules Jessyseni, tuo punainen paita pukee sinua erittäin hyvin!”
Jessica kohotti katseensa ja pomppasi pystyyn kun huomasi mihin virnuileva Sirius tuijotti.
”Yääk, voitko lopettaa senkin itserakas ällötys! Tuo on niin ällöttävää!” kiljui Jessica pompaten penkiltä ylös ja kohotti kätensä läppäistäkseen poikaa kasvoille, mutta Siriuksen refleksit toimivat salamannopeasti. Hän tarttui huitovaa tyttöä vyötäisiltä ja kiskaisi tämän syliinsä. Jessica alkoi kirkumaan kurkku suorana ja potkaisi Siriusta sääreen. Poika älähti, muttei päästänyt irti tytöstä, päinvastoin hän tiukensi otettaan. Jessica jatkoi kiljumista ja rimpuilua kaikin voimin, mutta ei päässyt irti ja lopetti riehumisen. ”Päästän sinut irti jos annat pusun,” Sirius sanoi ja mutristi odottavasti huuliaan. Jessica oli saanut tarpeekseen tuosta nulikasta. Hän lähestyi pojan kasvoja, mutta pusun sijaan puraisikin poikaa nenään. ”Auuuuuh, miksi sinä noin teit!?” karjaisi Sirius ja päästi omahyväisesti hymyilevästä tytöstä irti. ”Luuletko todella että suutelisin sinua!? Sitä päivää ei tulla näkemään, minä vannon sen!”
Yhtäkkiä vaunun ovi avautui ja kaikki käänsivät katseensa. Ovella seisoi hyvin paljon Siriusta muistuttava poika. ”Sirius,” poika sanoi nyökäten totinen ilme kasvoillaan.
”Regulus,” vastasi Sirius veljelleen yhtä kylmästi.
”Muut uudet valvojaoppilaat käskivät minun tulla etsimään Potteria ja Evansia. Heidän pitäisi olla kertomassa meille tehtävistämme, johtajaoppilaita kun ovat. No, missä he ovat?”
”Meillä ei ole minkäänlaista tietoa Jamesin tai Lilyn olinpaikasta, joten voisitko ystävällisesti raahata luusi jonnekin muualle!?” Sirius tiuskaisi raivokas ilme kasvoillaan.
”Hyvä on, minä menen. Jos näette johtajaoppilaitamme, käskekää heidät välittömästi valvojaoppilaiden vaunuun,” Regulus sanoi ja kääntyi. Hän oli jo sulkemassa ovea, kun kääntyi takaisinpäin ilkeä virnistys kasvoillaan. ”Muuten, kuuluisa viehätysvoimasi taitaa olla katoamassa, ainakin sen perusteella miten tuo sylissäsi istuva neito käyttäytyy. Nähdään veli.”
Jessica, joka tajusi olevansa vapaa, pomppasi seisomaan, läimäytti Siriusta avokämmenellä poskelle ja istui omalle paikalleen vilkaisten poikaa murhaavasti. Sirius huokaisi ja sanoi tuskin kuuluvasti: ”On siinä vaan niin temperamenttinen nainen!”


A/N: Noniin, semmoinen. Kommentit tekisivät minut tosi iloiseksi. (*vink vink*) ;)
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
Kirjoitti: Evora - 10.10.2007 19:26:50
Ihan kiva pätkä oli, jokseenkin lyhyt, kuten itse sanoit. Muutama pieni kirjoitusvirhe oli lipsunut joukkoon (bussimatka on yhteen ihan ilman mitään viivoja).

Tässä on kuvailua sopivasti ja hahmot ovat ihan uskottavia. Tästä luvusta olisit saanut pidemmänkin jos olisit vain halunnut :)

En mä mitään kehittävää osaa sanoa, flunssaa kun poden. Jatkoa toivoisin :)

Ev
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
Kirjoitti: Ansqu - 10.10.2007 20:42:36
u_u' Minua kidutetaan tänään. Ainakin viiteen tosi hyvään ficciin on tullut jatkoa, mutta niistä kolmessa oli vain lyhyt pätkä ;(

Suloista.. Noi oli just tommosia ihania hempeilypätkiä.. Mukavia luettavia, joskin aivan liian lyhyitä. Mitään kovin erikoistakaan ei tapahtunut.. Juoni olisi hyvä pitää kokoajan käsillä ja jokaiseen lukuun laittaa jotain, joka johdattaa sitä eteenpäin. Olihan tuossa hieman sitä Reguluksen johtajaoppilaiden peräänkyselyä, mutta siinä se sitten.. Olisi vain niin paljon mukavampi lukea joskus joku oikein pitkä luku oikein täynnä asiaa.. Ei noissa lyhyissä niin kamalasti ehdi lukuinto lopahtamaan, mutta..

Tuntuu, kuin kiusaisit meitä vain. Vähän kerrallaan..

Toisaalta siinä ehtii kyllä putoamaan kärryiltä moneen otteeseen, jos kovin usein tulee noita katkoksia. Eli aina vain pieni teksti josta kunnolla muistu mieleen, mitä ficissä on aiemmin tapahtunut..
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 12.10.2007 20:43:41
*kröhii*

Hmm... Mitäköhän sanoisin? Ihana jatko, ehdottomasti. Oli vaan niin lyhyt, että alan kohta pillittämään... Mutta nyt, nyt hiukan pilkkuvirheistä nipottamista: (Tässä vaiheessa alat hehkua innosta ja kiljua riemusta, etkö vain ;))

Lainaus
”Hei Kalkaros, voisitko väistää? Minun pitäisi päästä vaunuosastooni,” kysyi Jessica mahdollisimman ystävällisesti.

"Hei Kalkaros, voisitko väistää? Minun pitäisi päästä vaunuosastooni", kysyi Jessica mahdollisimman ystävällisesti.

Elieli:
Kun virkkeen loppuun tulisi piste, puheenvuorossa siihen tulee pilkku lainausmerkkien jälkeen.
ESIM: "Ihanaa, että on syysloma", sanoi joku. / Joku sanoi: "Ihanaa, että on syysloma."
Tai jos puhe päättyy huutomerkkiin:
ESIM. "Syysloma!" huudahti joku. / Joku huudahti: "Syysloma!"
Tai kysymysmerkkiin:
ESIM. "Onko nyt jo syysloma?" joku kysyi. / Joku kysyi: "Onko nyt jo syysloma?"

Ymmärsit kai. Eivätkä nämä pilkkuvirheet nyt niin vakavia ole, mutta kannattaa korjata, jos vain jaksaa. Myös mahdolliselle betalle voit asiasta sanoa, pyytää, että hän korjaisi...

Mutta joo, hauskaa syyslomaa ja inspiraation hetkiä... Anteeksi pilkunnussiminen :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 5.osa 10.10!
Kirjoitti: serafina II - 16.10.2007 23:08:18
Kiitos taas kommenteistanne!

Evora: Juu, minulle tulee aika paljon noita virheitä. :S Ei ole betaa, joten yritän itse bongailla niitä, mutten kaikkia niitä löydä.

Ansqu: Kiitos kehuistasi ja neuvoistasi. :) Koitin nyt saada tästä luvusta vähän pidemmän! :D

Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi. Olen tottunut aina kirjoittamaan nuo puheenvuorot noin, joten tavasta on vaikea päästä... :S :D

Tässä melko pitkää jatkoa (jeeee, sain kerrankin kirjoitettua monta sivua!! :D). Hyvää syyslomaa kaikille! :)

Luku 6


”Ja se yksi oli ainakin näääin iso!” Sirius selitti innostunut ilme kasvoillaan kuinka ison fletkumadon oli nähnyt metsässä kesällä. Jessica haukotteli väsyneenä. Hän oli noin kuusi tuntia kuunnellut Sirius Mustan taukoamatonta hölötystä, ja se alkoi pikkuhiljaa jo kiehua yli. Amy nojasi nurkkaan silmät kiinni ja luultavasti nukkui, Remus oli jo pari tuntia kuorsannut Siriuksen vieressä ja Katherinen pää nuokkui uhkaavasti. Peter Piskuilan oli ainoa, joka kuunteli Siriuksen tarinointia haltioissaan. Jessica olisi mieluusti nukkunut pienet päikkärit, mutta se tuntui aika mahdottomalta, kun tuo yksi luupää paasasi täysillä hänen korvansa juuressa. Rasittavaa! Tyttö käänsi katseensa ikkunasta ulos, ja huomasi, että siellä oli jo täysin säkkipimeää. He olisivat pian Tylypahkassa. Onneksi! Jos hän joutuisi vielä vähän kauemmin kuuntelemaan Siriuksen tarinointia, poika olisi vainaa. Jossain kaukana näkyi valon pilkahdus. Se olisi varmasti Tylyahon asema. Matkaa ei olisi montaa minuuttia jäljellä. Yhtäkkiä Jessica tajusi, etteivät he olleet vaihtaneet koulukaapuja. Nyt tuli kiire!
”Amy, Katherine, Tylypahka näkyy jo! Ja meidän pitäisi vaihtaa kaavut. Joten heippa, pojat!” Jessica hihkaisi paikaltaan. Sirius ja Peter käänsivät katseensa tyttöön, mutta eivät tehneet elettäkään noustakseen. ”Tarkoitin, että menkääpäs ULOS!” tyttö karjaisi kärsimättömänä ja Remus hätkähti hereillä. ”Häh, missä on ankeuttaja!? Antakaa sauvani niin posautan sitä…”
”Remus, missään ei ole ankeuttajaa, olemme lähes perillä ja koulukaavut pitäisi vaihtaa, joten voisitteko poistua hetkeksi…” Katherine sanoi heränneelle pojalle hymyillen säteilevästi.
”Minä en tajua, miksemme voisi kaikki vaihtaa vaatteitamme tässä!” Sirius tuhahti ja vilkaisi toiveikkaasti Jessican suuntaan saaden taas tappavan katseen.
”Mieti, Sirius. Mieti oikein tarkkaan. Johtuisiko siitä, että me olemme tyttöjä ja te olette poikia!?” Jessica sanoi ivallisesti.
”Miksi aina meidän pitää häipyä? Kyllä tekin voitte mennä vaikka vessaan vaatteenne vaihtamaan!”
”NYT ULOS!” rääkäisi pinnansa menettänyt Jessica. Peter tarrasi pelokkaasti korviinsa ja pomppasi seisomaan. ”Po-po-pojat, mentäisiinkö nyt vaan?” hän piipitti hiljaa ja kiskaisi jo oven auki.
”Oukkidoukki, mutta tulemme takaisin,” Sirius sanoi ja iski silmää. Tytöt tuhahtivat kun ovi paukahti kiinni ja alkoivat penkoa kouluasujaan matka-arkuistaan. Löydettyään vaatteensa Jessica alkoi napittaa punaista puseroaan auki. Parin ylimmän napin jälkeen hän sattui vilkaisemaan ovelle ja huomasi sen läpinäkyvässä ikkunassa vilahtavan tumman hiuspehkon. Sirius Mustan. Hampaitaan kiristellen tyttö läjäytti ikkunan eteen sälekaihtimen, ja loppu vaatteiden vaihto sujui kommelluksitta.
Tytöt tunsivat, kun juna alkoi hidastamaan. Kuului ääniä, kun kaikki siirtyivät vaunuosastoistaan käytävään. Tytöt kiskoivat matka-arkkunsa alas hyllyltä ja lähimpänä ovea ollut Amy tuuppasi sen auki ja astui ruuhkaiseen käytävään muut perässään. Poikien tavarat jäivät hyllylle, mutta tytöt eivät siitä välittäneet. He tunkivat Jessican johdolla perimmäiselle ovelle. Juna hidasti vauhtiaan ja pysähtyi. Ovella roikkuva Jessica kiskaisi heti oven auki ja pomppasi matka-arkkuaan kiskoen ulos. Taivas oli muuten pimeä lukuun ottamatta pieninä pisteinä loistavia tähtiä. Jessica, joka oli hukannut ystävänsä ihmismassaan, meni odottamaan hevosettomia vaunuja pois aseman ruuhkasta tien viereen. Hän pamautti matka-arkkunsa maahan ja jysähti sen päälle istumaan. Hän tuijotteli tähtiä ja hyräili jotain jästien hempeilykappaletta, kun tunsi käden olallaan. ”Aika romanttista, vai mitä?”
Jessica käännähti ja huomasi Siriuksen kasvot liian lähellä omiaan. Sydän tykytti kovaa kun poika liu’utti kätensä hänen käsivarttaan pitkin ja tarttui kädestä. ”Kätesi ovat kylmät, miksei sinulla ole lapasia?” poika kysyi ja nosti tytön käden suunsa eteen ja puhalsi siihen lämmintä ilmaa. Tyttö värähti ja henkäisi tuntiessaan pojan pehmeiden, lämpimien huulien koskettavan hänen kättään. He tuijottivat toisiaan kiinteästi silmiin tuulen sotkiessa pojan mustia hiuksia ja liehutellen tytön pitkiä, vaaleita kiharoita. Sirius kohotti kätensä ja sipaisi pitkän suortuvan Jessican kasvoilta. Jessica tunsi yhtäkkiä aivan selittämätöntä halua suudella tuota poikaa. Tyttö lähestyi pojan kasvoja irrottamatta hetkeksikään katsettaan tämän silmistä. Hengitys tiheni, nuoret lähestyivät toisiaan, he sulkivat silmänsä ja… ”Ikävä keskeyttää tämä hempeä hetki, mutta vaunut saapuivat!” Jessican silmät rävähtivät auki, hän pomppasi pystyyn ja kiskaisi kätensä vapaaksi Siriuksen otteesta. Nähdessään Jamesin virnuilemassa muutaman metrin päässä ja Lilyn seisomassa hänen vieressään suu auki täysin sanattomana, hän punastui tulipunaiseksi. ”Oi Lils, et tajua kuinka huolissani olen ollut sinusta, missä olet ollut koko matkan? Luulin ettet päässyt junaan ollenkaan!” Jessica papatti ja ryntäsi halaamaan ystäväänsä.
”Kerron myöhemmin, mennään nyt tuohon vaunuun, Amy ja Kathy varaavat sitä jo meille,” Lily tiuskaisi ja kiskaisi punaisena hehkuvan ystävänsä kädestä mukaansa. Kuulomatkan ulkopuolella hän alkoi tenttaamaan ystäväänsä. ”Jessy, mitä sinä oikein luulet tekeväsi!? Mehän olemme sopineet, ettemme ikinä, KOSKAAN sekaannu kelmeihin! Kai sinä sen muistat!?”
”En oikeasti tiedä mikä minuun meni! Hän huiputti minua jotenkin, hypnotisoi tai käytti jotain taikajuomaa… En oikeasti tiedä Lils!” Jessica sanoi ja yritti vedota epätoivoisella katseellaan ystäväänsä. Lily tuhahti ja nousi vaunuihin. Jessica pomppasi vaitonaisena hänen perässään ja kiskaisi oven kiinni. Vaunut lähtivät keinahtaen liikkeelle. Lily alkoi kertomaan kuinka ei päässyt ollenkaan junaan ja joutui viettämään koko päivän Jamesin kanssa. Amy ja Katherine nauroivat tarinalle ja kauhistelivat Lilyn huonoa onnea. Oven vieressä oleva Jessica ei sanonut sanaakaan vaan tuijotteli ikkunasta pimeyteen näkemättä mitään vaipuneena ajatuksiinsa. Mikä ihme häneen oli mennyt!? Hän oli antanut kovan kuorensa kadota ja melkein oli suudellut Sirius Mustaa, koulun pahinta pelimiestä, kukasta kukkaan lentelijää! Hänhän inhosi Siriusta enemmän kuin ketään muuta! Vai inhosiko todella? Tottakai inhosi! Mutta ehkä jossain sisimmässään… EI! Hän vihasi poikaa ja sillä sipuli! Eikä enää koskaan antaisi mitään tällaista tapahtua. Ei koskaan…
Vaunut pysähtyivät ja ovi avautui. Tytöt pomppasivat ulos ja huokaisivat nähdessään tuon linnan, joka oli ollut heidän toinen kotinsa jo kuuden vuoden ajan. Aukinaisista pääovista loisti eteisaulan satojen kynttilöiden luoma valo. Tytöt nousivat portaat jotka veivät eteisaulaan ja lähtivät astelemaan sen läpi kohti Suuren salin ovia. Salin ovilla heitä vastaan tuli Rohkelikon tupakummitus Melkein päätön Nick, jota he tervehtivät. Takaa kuului kova puheensorina, kun muut oppilaat rupesivat tungeksimaan saliin. Tytöt kävelivät Rohkelikon pitkään pöytään ja istuivat kaikki vieretysten. Oppilaat alkoivat löytää paikoilleen ja vaihtelivat kesän kuulumisia. Kun Lily käänsi katseensa, hän huomasi kelmit ovella ja Jamesin vilkuttavan iloisesti huomatessaan heidät ja tulevan kohti. Lily käänsi katseensa ja huomasi, että heitä vastapäätä olevat paikat olivat vielä vapaat. ”Älkää tulko tänne, älkää tulko tänne, älkää…”
”Hei rakkaat, ehtikö jo tulla ikävä?” Sirius sanoi ja iski silmää Jessicalle ja istahti tätä vastapäätä. Jessica käänsi nopeasti katseensa pois ja alkoi keskustelemaan vieressään istuvan Mark Bellin kanssa kesän lomamatkoista. Mark näkyi selvästi olevan innoissaan siitä, että Jessican kaltainen kaunis ja suosittu tyttö osoitti huomiotaan juuri hänelle ja selitti Jessicalle Pariisin matkastaan. ”Kävit oikein Eiffel-tornissa! Voi, se oli varmasti ihanaa!” lirkutti Jessica Markille hymyillen suloisesti ja vilkaisi sivusilmästä Siriusta. Poika näytti aivan Murjottavalta Myrtiltä tuijottaessaan Markia ja Jessicaa. Hyvä! Sai sekin huomata, ettei ole ainoa poika maailmassa.
”Kukahan mahtaa olla Pimeyden voimilta suojautumisessa?” Katherine kysyi vieressään istuvalta Lilyltä. Tytöt käänsivät katseensa opettajien pöytään ja näkivät kaksi uutta opettajaa. Toinen oli nuori nainen, jolla oli puolipitkät tummanruskeat hiukset ja suuret, hieman vinot silmät. Toinen oli noin kolmekymmentä vuotias mies, jolla oli vaaleat hiukset, jotka oli nostettu otsalta pystyyn ja ruskettunut iho. ”Oiii kuinka hottis!” sanoi Jessica, joka oli lopettanut Markin kanssa höpötyksen ja nousi seisomaan nähdäkseen miehen paremmin. Sirius näytti, jos mahdollista, vieläkin kiukkuisemmalta.
Yhtäkkiä Suuren salin kaksi korkeata ovea avautuivat ja koko sali hiljeni kääntäen katseensa ovelle. Sisään astui Professori McGarmiva perässään pitkä jono ekaluokkalaisia, jotka vilkuilivat pelokkaina ympärille. ”Ovatko ne aina muka olleet noin pieniä?” ihmetteli Jessica silmäillen uusia koululaisia. ”Oi, tuolla on veljeni Andre! Ja serkkuni Anton!” hän hihkaisi heiluttaen iloisesti kahdelle pojalle jotka vastasivat vilkutukseen vähemmän innokkaasti. ”Nirhaan ne, jos ne eivät pääse Rohkelikkoon!”
”Shhh, Jessy! sihahti kolme tyttöä tuijottaen jakkaraa, jonka päällä oli vanha, kärsineen näköinen hattu. Ekaluokkalaiset hätkähtivät ja jotkut ottivat muutaman askeleen taaksepäin, kun hattu alkoi yhtäkkiä laulaa. Se lauloi vähän muunnellun version aikaisemmista lauluistaan, toitottaen samoja asioita, kuin aikaisemminkin. Viimeisen lauseen jälkeen kaikki alkoivat taputtaa ja vislata, kelmit jatkoivat taputtamista vielä senkin jälkeen kun muut olivat lopettaneet. He lopettivat vasta, kun Professori McGarmiva mulkaisi heitä kiukkuisena. McGarmiva rullasi pergamentin auki ja huusi; ”Lisa Aniston!”
Pienikokoinen tyttö, jolla oli pitkät letit, käveli jalat täristen eteen ja istahti tuolille. McGarmiva asetti hatun tytön päähän, ja hetken päästä se huusi: ”Korpinkynsi!” Sali taputti ja Korpinkynnen pöytä hurrasi kaikkein kovaäänisimmin kun helpottuneen näköinen pikku-Lisa istahti sen päähän.
Hetken päästä McGarmiva pyysi Jessican veljen jakkaralle. Hattu mietti yli minuutin ja ihmiset alkoivat hihitellä ja Andre, joka istui jakkaralla rupesi virnuilemaan. Pitkän mietinnän jälkeen hattu karjaisi: ”ROHKELIKKO!” Jessica hurrasi muun pöydän kanssa ja taputti ohi kulkevaa veljeään päälaelle.
”Anton Griffen!”
Hattu mietti hetken, muttei läheskään niin kauan kuin Andren päässä. ”ROHKELIKKO!”
Rohkelikon pöytä puhkesi jälleen hurrauksiin ja Anton juoksi Jessican ohi Andren luokse ja pojat antoivat läpyt toisilleen.
Kun hattu oli lajitellut viimeisenkin oppilaan, Professori Dumbledore nousi seisomaan ja McGarmiva käveli paikalleen.
”Tervetuloa uusille ja vanhoille oppilaille! Päästän teidät pitemmittä puheitta syömään!” sali osoitti suosiotaan ja Andre ja Anton huusivat: ”Oikea asenne!”
Tyhjästä ilmestyi pöydät täyteen ruokaa ja kaikki alkoivat vauhdilla täyttää lautasiaan herkuilla. Jessica ja Lily vilkaisivat kauhistuneina toisiinsa, kun Sirius veti kanankoiven väärään kurkkuun  ja alkoi köhiä.
”Yäääk, räkisitkö johonkin muualle kuin minun lautaselleni!?” Jessica tiuskaisi ja nosti lautasensa korkealle ilmaan. Sirius käänsi päänsä ja köhi Luihuisen pöytään päin. Vieressä istuva James hakkasi häntä selkään. Jessica laski lautasensa takaisin pöydälle ja jatkoi taas syömistä. Pojat maistelivat innoissaan kaikkea mahdollista monta lautasellista. Kun suurin osa oli jo saanut syötyä, tarjoiluvadit tyhjenivät ja lautaset kiiltelivät putaina. Oppilaat huokasivat ihastuksesta, kun vadit täyttyivät mitä upeimmista jälkiruoista. Kaikki lappasivat lautasilleen kakkuja, keksejä torttuja, leivoksia ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.
”Kuinka te voitte syödä noin paljon!? Teillä on varmasti pohjattomat vatsat!” Lily sanoi kelmeille, joilla oli jo kolmannet jälkiruokalautaselliset menossa. Tytöt olivat jo saaneet syötyä.
”Helpostihan tämä menee, emme ole saaneet näitä herkkuja koko kesänä! Ennätys on yhdeksän lautasellista viime vuoden kurpitsa-juhlassa. Nyt tavoittelemme Jamesin kanssa kymmentä!” Sirius ilmoitti ylpeänä ja kohotti kätensä ottaakseen pari keksiä tarjoiluvadilta, kun ruoat katosivat. James ja Sirius huokaisivat pettyneinä.
Dumbledore nousi korokkeelle ja kohotti kätensä. Kaikki hiljenivät.
”Rakkaat oppilaat. Edessä on hyvin jännittävä vuosi. Jouluna koulumme täyttää tuhat vuotta, ja sen kunniaksi järjestämme valtavat kolme päivää kestävät juhlat, jotka huipentuvat tanssiaisiin. Tänne saapuu vieraita Euroopan kahdesta suuresta taikakoulusta, ja koko opettajakunnan kanssa toivon, että ne onnistuvat hyvin. Sen vuoksi olemme päättäneet järjestää harjoitustanssiaiset lokakuun viimeisenä lauantaina, päivänä, jolloin kurpitsa-juhlan pitäisi olla. Toivon, että kaikki saisivat sinne jo parin, ja harjoitustanssiaisten järjestämisen olen langettanut johtaja-ja valvojaoppilaiden vastuulle. Nyt päästämme teidät kotiutumaan kouluumme. Lukujärjestykset jaetaan huomenaamulla kello yhdeksän. Ensiluokkalaiset, seuratkaa valvojaoppilaita oleskeluhuoneisiin. Hyvää yötä kaikille!” Dumbledore sai osakseen mahtavat suosionosoitukset, ja hymyillen hän palasi takaisin paikalleen. Kaikki alkoivat innoissaan kuhista tanssiaisista, kukaan koulun oppilaista ei ollut sellaisia aikaisemmin kokenut. Oppilaat nousivat ylös ja suuntasivat kohti oleskeluhuoneitaan. Tytöt lähtivät viimeisten joukossa salista. Jessica oli kaikkein innostunein tanssiaisista. ”Vihdoinkin jotain jännää tapahtuu meidän koulussa! Siis kahdet tanssiaiset! Tosi siistiä!”
”Tämä on ihan loistavaa!” Amykin sanoi hymyillen.
”Pitääkö meidän ostaa kaksi eri juhlamekkoa?” Lily kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
”Minä ainakin osta, kaikkihan ovat nähneet asuni jo kurpitsa-juhlassa,” Jessica ilmoitti.
”Mutta kai me päästään johonkin ostoksille?” Amy kysyi.
”No pakkohan niiden on päästää!” Lily sanoi.
”Lils, kai sinä tiedät salasanan? Olethan johtajaoppilas,” Kathy kysyi punahiuksiselta tytöltä. He seisoivat Lihavan leidin muotokuvan edessä.
”Enhän minä sitä voi tietää! En sattuneesta syystä ollut koko junassa!”
”Nyt joudumme viettämään yömme tässä. Ellei joku ihana ihminen tule pelastamaan meitä,” Jessica valitti tympeä ilme kauniilla kasvoillaan.
”Rukouksiisi on vastattu, kulta! Me nimittäin tiedämme salasanan,” kuullessaan Siriuksen äänen Jessican lihakset suunpielissä kiristyivät ja tyttö sulki silmänsä näyttäen siltä, että laski hitaasti kymmeneen rauhoittuakseen. Sitten tyttö kääntyi ja sanoi; ”Antaa tulla se salasana!”
”Suklaasammakko!”
”Kuka näitä oikein keksii? Tuokin on niin helppo arvata!” Amy sanoi kun Lihavan leidin muotokuva heilahti sivuun. Nuoret astuivat oleskeluhuoneeseen peräkanaa. Oleskeluhuoneessa oli jonkin verran oppilaita. Ensimmäisenä huoneeseen astunut Jessica alkoi yhtäkkiä kiljua, ja syykin siihen selvisi pian; räkättävät Andre ja Anton olivat heittänet hänen päähänsä kaksi rupikonnaa.
”Senkin ääliöt kakarat! Odottakaahan kun äiti saa kuulla tästä!” tyttö kiljui ja lähti jahtaamaan vain vähän itseään lyhyempiä poikia. Tyttö pomppi ketterästi sohvien ja pöytien yli ja viimein sai pikkuveljensä kiinni tarttuen tätä korvasta ja serkkuaan hiuksista. ”Älkää enää koskaan, KOSKAAN TEHKÖ NOIN MINULLE! ONKO ASIA SELVÄ!?”
”Jo-joo…” piipittivät pojat pelokkaan näköisinä.
” Kiva nähdä, että hän raivoaa välillä jollekin muullekin kuin minulle!” Sirius sanoi muille virnuillen.
”Ja nyt painutte nukkumaan!”
”Okei!” pojat sanoivat ja ryntäsivät etsimään lemmikki-rupikonniaan. Jessica marssi tyttöjen portaikkoon kengät kopisten ja muut tytöt kiirehtivät hänen peräänsä toivotettuaan ensin hyvät yöt pojille.
Heidän matka-arkkunsa oli tuotu jo makuusaliin. Tytöt menivät suoraan omille arkuilleen ja purkivat sieltä yövaatteensa sekä hammasharjansa.
”Varaan suihkun ensimmäiseksi!” hihkaisi Jessica jo juoksien kohti kylpyhuonetta pyyhe kädessään.
”Minä olen sitten seuraava!” Amy ilmoitti penkoessaan arkkuaan.
”Minä en taida mennä tänään ollenkaan suihkuun menen sitten aamulla,” sanoi Lily, joka oli jo pukenut pyjaman housut ja topin ylleen ja harjasi hiuksiaan istuessaan sängyllään. Katherinekin sanoi käyvänsä mieluummin aamulla suihkussa. Tytöt puhuivat vielä hetken päivän tapahtumista ennen kuin sammuttivat valot ja alkoivat nukkumaan.


A/N: Elikkäs semmoinen. :) Tuosta lopusta en hirveästi pidä, mutten keksinyt mitään muutakaan lopetustapaa. xD Elän kommenteistanne!
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: Evora - 17.10.2007 12:45:33
Hienoa :) Hyvä luku oli kerrassaan ja oli pidempikin kuin edellinen. Muutama juttu häiritsi tuolla. Jotkin taivutusmuodot oli menneet vähän väärin, kuten hidastamaan kuuluisi olla hidastaa ja rupesi (se ei muuten ole edes kunnon suomenkielen sana ;D) virnuilemaan olisi alkoi virnuilla. Muutama muukin samanlainen juttu siellä, oli mutta ei ne nyt haittaa paljoa. Ai niin, ja sitten vielä vähän pilkun nussintaan siitä, että professori kirjoitetaan pienellä ;>

Joo, no sitten kehuosastolle. Tässä alkaa hahmottua jo selkeä juoni. Vaikka lähtökohdat ovat ihan samanlaiset kuin muissakin kelmi ficeissä, olet silti tuonut tähän jotain omaakin. Esimerkiksi nuo kahdet tanssit ja pätevä syy niiden järjestämiseen on uusi juttu.
   Hahmoista sanon sen verran, että olet saanut ne tuntumaan aika aidoilta. Joitakin parannuksia voisi ehkä tehdä, että he vaikuttaisivat ihan aidoilta ihmisiltä, mutta näinkin on hyvä. Parannuksilla  tarkoitan, että voisi luoda vähän syvyyttä kertomalla keksimällä erilaisia luonteenpiirteitä (myönnettävä on, että omassanikin ficissä hahmot ovat aika pintapuolisia).
   Kuvailuja on ihan mukavasti, eikä niitä tarvitse välttämättä olla enää enempää. Hieno homma!

Niin ja sitten piti vielä sanoa kappalejaoista. Huomasin, että ne löytyvät tuolta, mutta kannattaa silti jättää aina kokonainen tyhjä rivi kappaleiden väliin niin ne erottuvat parhaiten ja lukuun tulee niidenkin avulla pituutta. Tekstiä on senkin kannalta vieläkin helpompi lukea, kun selkeästi erottaa missä menee kappaleiden rajat, eikä teksti näytä siltä, että se olisi kirjoitettu yhteen pötköön (btw, mä inhoon tätä näppistä millä kirjotan nyt. Oon tottunu omaan näppikseen ja tää on tällanen ihan outo matala lauta nii tulee koko ajan kirjainvirheitä... meni aika paljo offille :DD)

Jos et vielä tästä sekavasta kommentista älynnyt, niin sanompahan sen suoraan: Rakastan tätä ficciä ja toivon enemmän kuin mieleläni jatkoa tähän <3

Ev
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: Ansqu - 17.10.2007 14:17:10
Ihanaihana. :D

Tanssiaiset on toki hieman kulunut idea, muttaa.. Se syy, eli Tylypahkat 1000 vuotispäivä oli hyvä keksint. Henkilökohtaisesti en pidä kamalasti siitä, että Beuxbatonsia(oliko se noin?) ja Dumstrangia tungetaan sekaan, muttaa.. Tai siis mikäli ne ovat ne kaksi taikakoulua, jollaisen käsityksen sain.

Juoni etenee, mutta.. En tiedä sitten. Alkaa sekoittua massaan :D Keksihän äkki jotain uutta ja mullistavaa, niin pysyy mielenkiinto.

Noista kappalejaoista.. Oletko kirjoittanut ne wordilla(tai millä ikin kirjoitatkaan) Sillein, että  seuraava kappale alkaa sisennetysti? Koska jos niin on, tekee tämä foorumi sellaisen tempun, että poistaa ne sisennysvälit, ja.. Tulee vain pelkkä rivinvaihto, ja menee sekasin.
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: serafina II - 26.10.2007 19:46:03
Ihania kommentteja! <3 Mitä te nyt minua tuolla tavalla ylistätte, minähän ihan punastun!  :D

Evora: Hihii, minä nyt taivuttelen sanoja miten sattuu, opettajakin huomauttelee koko ajan. xD
Mun oli ihan pakko tunkea tähän ficciin nuo tanssiaiset, kun niihin on niiiin paljon ideoita :D Hahmoja yritän syventää koko ajan. Wordilla kun kirjoitan, niin sisentelen kappalejaoissa noita rivejä, mutta tämä näköjään poistaa mun sisennykseni. :D
Joo meiänkin kannettavassa on semmoset ärsyttävät lautanäppäimet, mä vihaan kirjottaa sillä ku tunaan koko ajan kirjainten kanssa. :D Sen takia oon melki aina "isolla" koneella. xD
Rakastat ficciäni!!??  :o  :o Arvaa vaan saitko mut putoon tuolilta!? :D Se sunkin ficcis on varmaan parhain minkä oon lukenu (ja oon lukenu tooooosi paljon ficcejä). Mä rakastan sitä, joten JATKA sitä pian, niin tuun kommaan! :D xD

Ansqu: Kiitos tosi paljon kommentistasi, kohta tungen mukaan jotain mullistavaa tähän juoneen. xD On puoli vihkoo suunnitelmia jatkon kannalta joten... :D
Wordilla kirjoitin ja sisentelin nuo kappalejaot, mutta tämä poisti mun sisennykseni, nyyhks :'(
Mulla on jatko nyt ihan hyvällä mallilla, mutta meiän tietsikka jotain tilttaili, eikä availlu ohjelmia, joten en oo voinu nyt kirjoittaa, tosin, nyt se toimii. :D

Niin ja sitä vaan kun oon vähän piirrelly tähän ficciin kuvia, ja lisäilin nettiin, tosin yhden kuvan vaan tässä vaiheessa, niin aattelin laittaa tähän linkin. Olisin toooooosi iloinen, jos kommentoisitte sitä ja tietenkin tätä ficciä.
viewtopic.php?f=21&t=2659
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: Synagooganuoli - 04.11.2007 11:24:16
Oli kyllä mukavaa lukea jatkoa taas! Ihan loistava luku tämäkin... ;)

Mutta tuosta rupesi tekemään -muodosta vielä. Älä ainakaan kirjoita alkaa/alkoi tekemään, se on niin väärin kuin mahdollista. Rupesi tekemään on käsittääkseni ihan oikein, mutta se voi kuulostaa joissakin tilanteissa tyhmältä.
Jos haluat käyttää alkaa-verbiä, voit kirjoittaa: alkaa tehdä, alkoi tehdä (esim. alkoi virnuilla)

Tykkään kyllä tästä ficistä todella. Kuvakin oli ihan hieno, mutta minulla on tietysti ihan omat kuvitelmani Sirrestä ja Jessicasta. :D Mutta jatkoa kaipaan!
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: Cho - 05.11.2007 20:20:19
Minä tykkään tästä ficistä hirrrmuisesti (: Rekisteröidyinkin ihan vartavasten jotta pääsisin kommentoimaan (: Mitään rakentavaa kritiikkiä en osaa antaa, oli vain pakko tulla kiittämään hyvästä tarinasta joka on jo jonkin aikaa tarjonnut mukavia lukuelämyksiä (: Jatkathan pian (;
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: serafina II - 15.12.2007 18:10:31
Herm-oo-nini: Kiitos paljon kehuistasi ja rakentavista ohjeistasi. Arvostan niitä todella. :) Minulle on käynyt vähän köplästi, koko ficci on kadonnut koneeltani, siinä mukana se jatko joka oli lähes valmis, eikä minulla ole nyt ollut oikein aikaa kirjoittaa sitä uudestaan, kun meillä on ollut nyt neljän viikon ajan vähintään kolme koetta viikossa. Enään uskonto ja äidinkieli, ja sitten koittaa vapaus!! :D Elikkäs lupaan, että joululoman aikana tulee ainakin kaksi pitkää lukua! xD

Cho: Oii, ihan minunko ficcini kommentoinnin takia olet rekisteröitynyt!? :O *pyörtyy ihmetyksestä* xD
Mukavaa, että pidät tarinasta, jatkoa tuleepi joululomalla. :)

Hurjan hauskaa joulua kaikille jo näin etukäteen! :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 6.osa 16.10!
Kirjoitti: serafina II - 05.01.2008 00:15:27
A/N: Jepujee, eli tässä tätä lupailemaani jatkoa. Olkaatte hyvät!


Luku 7


Auringon ensisäteet valaisivat Rohkelikon tyttöjen makuusalin. Lily raotti silmiään ja venytteli. Hän kääntyi ja vilkaisi herätyskelloa. Puoli seitsemän. Tyttö heitti jalkansa lattialle nappasi pyyhkeen tuoliltaan. Hän asteli kylpyhuoneeseen ja riisui vaatteensa kylpyhuoneen naulakkoon. Lily väänsi suihkun auki ja pomppasi kauemmas tuntiessaan kylmän veden valuvan päälleen. Hitto! Hän oli kesän aikana unohtanut, että Tylypahkan suihkuissa sai aina hetken odottaa lämmintä vettä. No, ainakin tässä heräsi.
Lily sammutti hanan ja hieroi shampoota punaisiin hiuksiinsa. Makuusalista kuului kolinaa. Luultavasti Amy tai Katherine, Jessica se ei ainakaan ollut, sillä tyttö lievästi sanoen piti nukkumisesta. Lily avasi hanan ja huuhteli hiuksiaan. Vaikka vaahto oli kadonnut viemäriin jo aikoja sitten, mutta Lily seisoi edelleen suihkussa antaen kuuman veden valua päälleen. Hän havahtui siihen, kun joku paukutti ovea.
”Lily, olet ollut jo siellä ikuisuuden!” kuului Katherinen ääni oven takaa. Lily sammutti hanan huokaisten ja otti pyyhkeensä naulakosta. Hän olisi voinut jäädä suihkuun vaikka koko aamuksi! Oven takana seisoi Katherine odottamassa vuoroaan.
”Huomenta!” Lily sanoi ohittaessaan tytön vettä valuvana. Vastaukseksi hän sai murahduksen, joka kuulosti epämääräisesti ’huomenelta’. Lily otti kouluvaatteensa tuolilta ja puki ne nopeasti päälleen. Hän kuivasi hiuksensa heilauttamalla taikasauvaansa, istahti sängylleen ja tarttui hiusharjaan. Tyttö harjasi punaiset hiuksensa siistille ponihännälle ja marssi ovelle. Nukkuvista Amysta ja Jessicasta ei olisi nyt seuraa, joten Lily suunnisti yksin portaita alaspäin kohti Suurta salia. Käytävän ikkunoista paistoi aurinko, eikä edellisen päivän sateesta ollut tietoakaan. Hän astui suurista ovista sisään melkein tyhjään saliin ja istahti vakiopaikalleen pöydän keskivaiheille. Rohkelikon pöydässä istui Lilyn lisäksi neljä muuta oppilasta, mukaan lukien Andre ja Anton. Tyttö nappasi pöydästä paahtoleivän ja levitti sen päälle marmeladia. Suuri lehtipöllö laskeutui pöydälle Päivän Profeetta jalassaan. Lily irrotti lehden ja maksoi sen pöllön jalassa olevaan nahkapussukkaan. Hän vilkaisi etukantta. Otsikko kiinnitti heti hänen huomionsa; ”Salaperäinen katoaminen Lontoossa.” Lily haukkasi paahtoleipää ja käänsi katseensa tekstiin.

”Neljävuotias Elanora Smith katosi perjantaina 31.8 Lontoon Vuotavasta Noidankattilasta illalla n. kello 20. Tyttö oli aterioimassa vanhempiensa kanssa pubissa. Kesken ruokailun tyttö ilmoitti poistuvansa vessaan, muttei koskaan palannut. Elanoraa etsittiin Vuotavasta Noidankattilasta, Viistokujalta ja muilta lähialueilta. Tytön isä on kuuluisa aurori, Lucas Smith ja hänen äitinsä Erica Smith omistaa Viistokujalla sijaitsevan apoteekin. Ministeriö epäilee, että Tiedät-kai-kenellä on sormensa mukana…”

PUM! Lehti posahti tytön kasvojen edessä pieneksi silpuksi ja hän kiljahti säikähdyksestä.
”Hups, sori!” Lily käänsi säikähdyksestä toivuttuaan kiukkuisen katseensa pieneen vaaleahiuksiseen poikaan, joka väänteli hermostuneena käsiään seisoessaan hänen takanaan.
”Andre! Mitä hemmettiä olet TAAS tehnyt!?” Jessica seisoi Suuren salin ovella Katherinen ja Amyn kanssa pelottava ilme kauniilla kasvoillaan. Lilyn lehden jäännökset savusivat ja kipinöivät. Tytön kasvoilla oli nokea. Jessica harppoi nopeasti ystävänsä ja veljensä luokse ja alkoi tenttaamaan mitä loitsua veli oli käyttänyt Lilyn lehteen. Andre vinkui itku kurkussa että oli yrittänyt ilahduttaa Lilyn muuttamalla tekstin pinkiksi. Jessica huokaisi ja päästi veljensä hiuksista irti. Poika luikki nopeasti serkkunsa luokse. Tytöt istahtivat paikoilleen ja etsivät itselleen mieluista aamiaista. Lily alkoi selostaa muille Lontoossa tapahtunutta katoamista. Samalla kelmit saapuivat pöytään ja kuulivat lopun Lilyn kertomuksesta.
”Voi kuinka kamalaa!” Kathy huudahti kauhistunut ilme kasvoillaan.
”Minun isäni osallistuu tytön etsintöihin. Hän lähti kiireellä perjantai-iltana heti pöllön saatuaan eikä me Anturajalan kanssa nähneet häntä ennen tänne lähtöä,” James selitti lappaessaan lautaselleen lisää munakokkelia.
”Midusta dulee isoda aurori!” ilmoitti Sirius suu täynnä paahtoleipää.
”En usko!” sanoi Jessica, joka katsoi inhoten vastapäätä istuvaa mustahiuksista poikaa. ”Andre, ruoalla ei saa leikkiä!” hän kiljaisi vielä muutaman metrin päässä olevalle veljelleen, joka uitti kurpitsamehu lasissaan pekoninpalasta.
”En usko!” ilmoitti Sirius ja lastasi haarukkansa täyteen munakokkelia. ”Ampu tulee!” hän huudahti ja mäjäytti haarukkaa niin, että kokkelit lensivät, mihinkäs muuallekaan, kuin Jessican kaula-aukosta sisään.
”Hups, sori!” poika sanoi näyttäen olevan kaikkea muuta kuin pahoillaan. Jessica tuijotti poikaa murhaavammin kuin koskaan.
”Yääk, lopeta nyt jo minun vainoamiseni!”
”Mitä tuo oli, herra Musta!? Tahdotko todellakin jälki-istuntoa heti ensimmäisenä päivänä?”
Sirius hiljeni kuin seinään kuullessaan professori McGarmivan äänen selkänsä takana. Ketään muuta opettajaa hän ei kunnioittanut niin paljon kuin McGarmivaa, paitsi tietenkin Dumbledorea.
”Odotan, että esität anteeksipyyntösi neiti Griffenille, niin armahdan sinut jälki-istunnosta tämän kerran.”
”Jessica,olen todella pahoillani, että heitin ruokaa sinun tiss… Siis olen vaan pahoillani,” Sirius sepitti punaisena katsomatta kiukkuista tyttöä silmiin. Jessica nyökkäsi pienesti, ja Sirius kutistui penkillään hyvin pienen näköiseksi.
”Oli minulla teille ihan asiaakin, tässä on lukujärjestyksenne,” sanoi McGarmiva tiukka ilme kasvoillaan ja jakoi jokaiselle Rohkelikon pöydässä istuvalle oppilaalle paperit. Kaikki alkoivat heti pälpättää omasta tulevasta päivästään. Lily silmäili paperia pikaisesti. Tänään kymmeneltä taikajuomia, hyppytunti, lounaan jälkeen kaksoistunti yrttitietoa ja lopuksi tunti pimeyden voimilta suojautumista. Jessicalla ja Katherinella oli luultavasti täysin samanlaiset lukujärjestykset, koska he olivat viidennellä luokalla valinneet samat aineet. Amylla oli muuten sama, paitsi ettei hän ollut ottanut numerologiaa, vaan sen sijaan jästitiedon, jota muut tytöt eivät opiskelleet. Kelmit varmasti olisivat samoilla tunneilla heidän kanssaan kuten edellisinäkin vuosina, siitä Lily oli varma.
”Voi ei! Taikajuomia ja yrttitietoa!” Sirius parahti vilkaistuaan lukujärjestystään. Hän oli jo ilmeisesti unotanut äskeisen tekonsa ja mussutti pöydän antimia. Tytöt vaihtoivat paljon puhuvat katseet. Oli ollut täysin odotettavissa, että pojilla olisi samat oppitunnit heidän kanssaan.
”Oletteko syöneet, tytöt? No sitten lähdetään. Minun täytyy vielä hakea koululaukkuni ja kaapuni makuusalista,” Jessica ilmoitti nousten pöydästä ja lähti marssimaan ystäviään odottamatta kohti ovia. Lily nousi pöydästä ja lähti Jessican perään. Amy ja Katherine jäivät pöytään syömään ja tutkimaan lukujärjestyksiään. Ovista päästyään Lily pinkaisi juoksuun ja sai Jessican kiinni toisen kerroksen portaikossa. Jessicalla ei sanonut mitään astellessaan portaita ylös kaksi askelmaa kerrallaan.
”No antaa tulla. Mikä nyt on?” kysyi Lily, joka tunsi ystävänsä liian hyvin luullakseen, että kaikki olisi täysin kunnossa. Tyttö käyttäytyi tuolla lailla vain, jos jokin painoi hänen mieltään.
”Ei mikään.”
”Kyllähän minä nyt näen ettet käyttäydy normaalisti! Kertoisit nyt Jessica, olet sentään paras ystäväni.”
”Lils, minä en tiedä mitä tehdä!” huudahti tyttö seisahtuen kolmannen kerroksen tasanteelle. ”Olen ihan sekaisin! Äiti ja isä riitelivät harva se päivä lomalla, koska isä menetti työpaikkansa. Ja me joudumme muuttamaan pienempään asuntoon!” Jessican alahuuli oli alkanut väpättää ja ääni väristä. Tytön kova ulkokuori alkoi särkyä kaikkien hänen sisälleen patoamiensa tunteiden painosta. ”Kaiken lisäksi, se eilinen on pyörinyt mielessäni koko yön! Mitä minä teen Lily!?” kyyneleet kimalsivat Jessican silmäkulmissa. Lily sulki ystävänsä halaukseen.
”Shh, ei mitään hätää, hengitähän nyt syvään sisään ja ulos,” sanoi Lily kuulostaen joltain jästien terapeutilta. Jessican nyyhkytykset rauhoittuivat ja hän irrottautui Lilyn halauksesta. Lily ojensi hänelle nenäliinan ja Jessica tarttui purskahtaen itkunsekaiseen nauruun. ”Olen minäkin ihmeellinen itkupilli! Ensin kiukuttelen kaikille enkä näytä tunteitani ollenkaan. Sitten en enää yksinkertaisesti jaksa ja sinä saat aina kuunnella tilityksiäni! Lisäksi kastelin puserosi,” tyttö sanoi hihitellen ja itkien samalla. Jessican hysteerinen hihitys tarttui Lilyynkin ja pian molemmat tytöt hirnuivat naurusta.
”Sitähän varten ystävät ovat!” Lily sanoi pyyhkien naurun kyyneleitä silmistään. He lähtivät rinnakkain kiipeämään rappuja ylös kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Lihavan leidin muotokuvan edessä he pysähtyivät. ”Salasana?”
”Suklaasammakko!” Lihava leidi päästi tytöt hymyillen ohitseen.
Sit kun sää näät korttiparin, niin näpäytät sitä taikasauvalla äkkiä,” Anton selitti innokkaasti kovaan ääneen räjähtävän näpäytyksen sääntöjä Andrelle ja parille muulle ekaluokkalaiselle. Eräs kolmasluokkalainen tyttö jahtasi ympäri oleskeluhuonetta lemmikkikissaansa, joka taas jahtasi jonkun oppilaan hiirtä joka pinkoi kauhuissaan vikisten karkuun. Uusi valvojaoppilastyttö yritti palauttaa epätoivoisena huoneeseen järjestystä. Tytöt kävelivät huoneen poikki makuusaliin johtavaan portaikkoon. He suuntasivat tutusta ovesta sisään ja Jessica marssi matka-arkkunsa eteen avaten sen.
”Miksei meillä voisi olla erikseen syksyisin ja keväisin kevyitä kaapuja, näissä läkähtyy!”
”Sanos muuta, mutta Tylypahkassa on sen historian mukaan aina käytetty paksuja kaapuja johtuen kylmästä talvesta ja linnan vetoisista käytävistä.”
Jessica alkoi kaivaa laukustaan kirjoja. ”Lils, mitä meillä on? Taikajuomat, Yrttitieto ja Pimeyden voimilta suojautuminen,” tyttö luetteli tunkien kyseisten aineiden kirjoja samalla laukkuun, ”Oliko siinä kaikki?” kaapuaan pukeva Lily tyytyi nyökkäämään.
”Oletko jo valmis? Kuhnusarvio vihaa myöhästyjiä, ja mehän sentään kuulumme kuhnukerhoon!
”Minulle on ihan se ja sama kuulunko siihen klubiin! Siellä on tylsää,” Jessica sanoi letittäessään hiuksiaan peilin edessä.
”Mutta Jessy, kuhnukerhossa käynti nostaa arvosanojamme!”
”Ihan niin kuin sinulla olisi kauheaa tarvetta nostaa niitä, saat muutenkin upean!”
”Meidän pitää olla viiden minuutin päästä tyrmissä, nyt mennään!” Lily huudahti vilkaistuaan kelloa ja nappasi laukkunsa olalle. Jessicallekin tuli hoppu, Kuhnusarvio oli tunnettu siitä, ettei hän päästänyt myöhästelijöitä ollenkaan sisään vaan antoi näiden koputella aikansa oven ulkopuolella. Tytöt kiisivät oleskeluhuoneen ja muotokuvan läpi portaikkoon. Lily pomppi hermostuneena odottaessaan liikkuvaa portaikkoa. ”Tulisi nyt, me myöhästytään, me myöhästytään!” tyttö hoki ja pomppasi vauhdilla portaikkoon sen saapuessa. Jessica yritti pysyä ystävänsä vauhdissa mukana, mutta se osoittautui yllättävän hankalaksi. ”Lils, hidasta nyt vähän, minulla on lyhyemmät jalat!”
Tytöt saapuivat luokan eteen, jossa olivat kaikki muutkin oppilaat. Lily hymyili hengästyneenä Katherinelle ja Amylle, jotka seisoivat luokan ovea vastapäätä.
Odoteltuaan noin kymmenen minuuttia käytävässä oppilaat alkoivat jo pulista keskenään ihmetellen missä professori Kuhnusarvio viipyi. Kukaan oppilaista ei muistanut, että tämä olisi koskaan myöhästynyt minuuttia kauempaa.
”Mitä jos hänelle on tapahtunut jotain?” Lily kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
”Toivottavasti se vanha mammutti on jäänyt opettajanhuoneen tuoliin jumiin tai jotain,” sanoi lähellä seissyt Sirius. Lily vilkaisi tätä pahasti.
Oppilaat olivat jo luopuneet toivosta, että professori saapuisi, kun käytävästä alkoi kuulua askeleita. Ei kuhnusarvion askeleita, mies tallusti aina hitaasti jalkojaan laahaten. Nämä askeleet olivat ripeitä ja ne kaikuivat tyrmissä. Kulman takaa ilmestyi se sama tummahiuksinen, hieman vinosilmäinen nainen, joka oli ollut edellisenä iltana Suuressa salissa. Hänellä oli kasvoillaan mitäänsanomaton ilme kun hän asteli oppilasjoukon läpi luokan ovelle. Hän työnsi avaimen lukkoon ja ovi avautui naksahtaen. Hiljaisuuden vallitessa oppilaat seurasivat naista luokkaan. Tämä seisoi opettajanpöydän takana odottaen että kaikki olisivat löytäneet paikkansa ja kääntäneet katseensa häneen. Kun kaikki oppilaat käänsivät katseensa naiseen, tämä rykäisi hiljaa ja sanoi rauhallisella, hieman käheällä äänellä: ”Professori Kuhnusarvio on tämän syksyn ajan virkavapaalla heikentyneen terveytensä vuoksi. Olen lupautunut toimimaan hänen sijaisenaan sen ajan. Nimeni on Erica Smith.”


A/N: Eli semmoinen luku. Seuraava osa minulla on jo työn alla, yritän saada sen valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: tuhkimo^^ - 17.01.2008 19:00:24
Jatkoa!  :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: kirppu-chan - 25.01.2008 22:14:35
tää on ehdottomasti yks parhaimmista ficeistä mitä oon lukenu!!!
Jatkoaaaaahh... odottelen innolla. :D
Otsikko: Re: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: Tuhka - 29.01.2008 20:29:11
Ihan hauska kelmificci. Aika tavalliset asetelmat. Lilyn muuttaminen alussa Jamesin lähelle oli minulle aivan uusi idea. Plussaa siitä. Samoin junasta myöhästymisestä. Tässä on potentiaalia omaperäiseen ficciin, kunhan et sorru kaikkein tavallisimpiin tapahtumiin ja kuvioihin. Ei pienissä kliseissä mitään, mutta olisi mukava lukea välillä jotain uuttakin. (Mikä on kyllä välillä aika vaikeaa. Sen kanssa tulee taisteltua omankin kelmificin kanssa, että tiedän siis kyllä mitä pyydän :D)

YKSI TÄRKEÄ KIELIOPPIASIA on pakko laittaa vielä tähän perään.

Alkaa-sanan jälkeen tulee verbistä lyhyt muoto. Esimerkeillä siis:
Näin: He alkoivat KIRJOITTAA. Vielä toinen: eli näin: Lily alkoi TEHDÄ läksyjä
Ei näin] He alkoivat KIRJOITTAMAAN.   Ei siis näin: Lily alkoi TEKEMÄÄN läksyjä
Sinulla tuntui olevan aina tässä asiassa virhe. Suosittelen korjaamaan jatkossa. ^^

Jatkahan kirjoittelua, niin minäkin jatkan lukemista.
Tuhka kiittää ja kumartaa.
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: serafina II - 23.03.2008 20:01:39
Kiitos ja kumarrus, kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tämän tähän saakka, ja vielä jaksaneet kommentoida!  :o ;D
Tuhkimo^^ ja Kirppu-chan: Olen vihdoin saanut jatkoa aloiteltua, jippii! Kouluhommat ovat painaneet oikein kunnolla päälle, ja pitäis saada tarpeeks hyvä tokari, että pääsen sinne jatko-opiskelupaikkaan mihin haluun. Koitan saada tehtyä sen seuraavan osan ennen valtakunnallisii, VIHAAN 9-LUOKKAA!!!!!  :-\
Tuhka: Kiitos kommentista, tulin hyvälle tuulelle. :) Joo, kyllä mullakin on vähän kliseitä on mukaan eksynyt ja taitaa tulla jatkossakin eksymään, ei niitä kokonaan pysty välttämään. xD
Joo, koitan yrittää jatkossa korjailla noita kielioppivirheitä.

Kiitän vielä kerran, kommentoida saa!!! :D

-Serafina-
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: läjis - 24.03.2008 18:59:20
Jatkoa ehdottomasti!:D Jännä ajatus ku on kahet tanssiaiset, ja sit tuo ku Lily ja James myöhästyki junasta:DD 
Ainoa miinus tulee siitä ku on niin lyhyitä lukuja, muuten aivan loistava ficci!!((:

JATKOAAAAA!!!!  ;D


 -läjis
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: Endless - 05.04.2008 22:15:20
jatkoa odotan innolla sillä tää on hyvä ficci.  :D   aino pieni harmi oli kun kesäloma loppui niin lyhyeen. mutta ei se haittaa sillä pidin Siriuksen viimeisestä kommentista siitä, kun Lily ja James kohtaavat käytävällä <3
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: serafina II - 01.08.2008 12:09:42
Ehehe, jatkon tulossa on nyt "vähän" venähtänyt, mutta puolustukseni täytyypi sanoa, että koko kevät oli koulussa yhtä koetta, ja kun koulut loppuivat, ja sain päättötokarin käpälääni, (Jeeees, sain keskiarvoani nostettua 8.6:sta 8.8:an!!!! :D) olin naperoiden leirillä leiriavustajana, isosena, ja itselläkin mahtui siihen muutama valmennusleiri, ja äite ja iskä ovat raahanneet mua ympäri Suomea karavaanailemassa, että jippii! :P Nyt oon kuitenkin näillä näkymin loppuloman ihan kotosalla, joten voin vihdoin lösähtää tähän tietsikan ääreen, ja alkaa raapustaa jatkoa, joka on jo hyvällä mallilla. :D Joten toivon, että tälle löytyisi vielä lukijoita, jotka muistavatkin jotain noista aikaisemmista tapahtumista, ettei tämä koko ficci ole painunut ihan pimentoon.
Kiitos kaunis taas kommentoijille.
Läjis: Kiitti kivasta kommentistasi, olen yrittänyt nyt kirjoitella vähän pidempiä lukuja.
Endless: Kiitoksia sullekin, kiva että tykkäät. En jaksanut kuitenkaan enempää tuosta kesälomasta kirjoittaa, kun minulla on niin paljon suunnitelmia että mitä koulussa tapahtuu.
Kaikki kommentit tekevät minut tosi iloiseksi, ja kannustavat kirjoittamaan nopeammin jatkoa, on tosi kiva huomata, että ihmiset pitävät tästä. <3 Kommentoida saa ja pitääkin. Ne teidän ihanaiset kommenttinne antavat vaan lisäintoa kirjoittamiselle.
Näkyillään,
-Serafina-
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: mandeh - 08.01.2009 20:04:34
Hei löysin tän uudestaan ku oon joskus aikaisemmin tätä lukenut ja huomasin että jatkoa ei ole tullut pitkäääään aikaa?=)
Et jatkoa lukisin mielelläni! =)
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: Pikku-Kissa - 10.01.2009 19:34:08
AAARH! Ois rikollista jättää tämän kirjottaminen tähän! Pari pikku kirjotusvirhettä löysin mutta ne oli niin mitättömiä että en muista niitä. Tosi helppoa luettavaa. Toivoisin enemmän tyhjiä rivejä, että ei menisi sekaisin, kun teksti on yhteen pitkään pötköön. Muuten tykkäsin aivan älyttömästi. Nii ja rakentava on piilossa  ;) -PiKi kiittää ja kumartaa!-
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 7.osa 5.1!
Kirjoitti: serafina II - 25.04.2009 12:26:32
Laiska, tyhmä höyrypää minä!!  >:(
En ole ehtinyt uhraamaan ajatustakaan tälle ficille tai koko finille suurinpiirtein sen jälkeen, kun aloitin syksyllä lukion :S Koko elämä on tuntunut olevan pelkkää läksyä, treenejä ja koeviikkoo, niiden jälkeen ei ole kauheasti jäänyt aikaa istua koneella :/ Jo jonkin aikaa olen mielessäni pyöritellyt ajatusta tulla käymään finissä ja koittaa jatkaa tätä ficciä, koska itselläni on kuitenkin olleet hyvin tarkat suunnitelmat miten tää jatkuu. Nyt karmeen koeviikon jälkeen sitten tulin koko perjantai-illaks koneelle ja olin about 5tuntia pelkässä finissä, luin yhtä kelmificciä, jota olen aikaisemmin seuraillut, ja sain uuden kirjoitusinspiraation kyseisen ficin ansiosta, jeeee! :)
Myös vanha koneeni on aiemmin  syksyllä mennyt pettämään minut ja poistamaan tiedostoja, siinä mukana myös tämän ficin yhden lähes valmiin osan, että jyrsi! >:( Mutta tänä iltana olen päättänyt jatkaa tämän ficin kirjoittamista, vaikka pitäis kyllä tehdä äikkään runoanalyysi, mutta ficin kirjoitus vie kyllä 100-0 voiton siitä, joten... :D
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet kommentoida siitä huolimatta, että ficci on ollu YLI VUODEN!!! tauolla :SS :D <3

Mandeh: Kiitos kommentistasi, nyt näyttäisi vahvasti siltä, että jatkoa on tulossa! :)

Pikku-Kissa: Oon tainnut olla aika rikollinen tässä viimesen vuoden aikana, mutta nyt on tilanteeseen tulossa muutosta! :D Juu voisin tosiaan jättää vähän tyhjiä rivejä, minulla on paha tapa kirjoittaa kaikki pötköön, silloin tekstistä tulee vähä raskaan näköstä. Kiitos että tykkäsit! <3 ;) Aika usein ne rakentavat tuppaavat piiloutua ;DD

Nyt meikäläinen painuu ulos treenaamaan ja nauttimaan samalla tuosta aivan ihanasta ilmasta! Ja illalla sitten word auki ja eikun kirjoittamaan! ;)

HYVÄÄ KEVÄTTÄ JA KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE! <3 :)

-Serafina
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 8.osa 29.4.2009!!! Vihdoinkin! :D
Kirjoitti: serafina II - 29.04.2009 23:50:43
Lisään uuden osan ihan äkkiä, on vähän lyhyt, anteeksianteeksi mutta jatkoa tulee pian, kauhea inspis päällä. Toivottavasti edes joku lukee ja kommentoi :P


Luku 8


Oppilaat alkoivat heti supista. Juuri tänä aamunahan he olivat vasta lukeneet Päivän Profeetasta Erica Smithin tyttären traagisesta katoamisesta. Jessica pyörähti ympäri ja alkoi supattaa takanaan istuville Lilylle ja Amylle. ”Miksen heti tajunnut että hän on se apoteekin omistaja!? Olemme käyneet siellä miljoonia kertoja, viimeksi pari viikkoa sitten!”
Jessica ei huomannut että muu luokka oli hiljentynyt vaan jatkoi papatustaan, vaikka Lily ilmehti hänelle ja yritti saada tämän vaiennettua.
”Sitä minä vaan ihmettelen, mitä naikkonen täällä tekee, kun tytär on juuri kad… Ai!” tyttö huudahti, kun Katherine tarttui tätä palmikosta ja kiskaisi hänet oikein päin. Jessica oli juuri aloittamassa valitusvirtensä ystävälleen, kun huomasi, että uusi opettaja seisoi hänen pulpettinsa edessä mulkoilemassa hänen kasvojaan.
”Jospa nyt keskittyisit vain Taikajuomiin, etkä vatvomaan minun elämääni, neiti…?” Erica Smith sanoi tuijottaen Jessicaa silmiin tiukka ilme kasvoillaan.
”Neiti Griffen,” Jessica mutisi hiljaa kasvot punaisina.
”Neiti Griffen,” nainen päätti lauseensa. Hän kääntyi ja käveli kohti tyrmän etuosaa. Luokasta ei päässyt äännähdystäkään, kun kaikkien katseet seurasivat opettajan kulkua. Jessica tuijotti kasvot tomaatin sävyisinä käsiään. Erica Smith heilautti taikasauvaansa kohti liitutaulua, jolle ilmestyivät totuusseerumin ohjeet.
”Ohjeet näette taululta, aineet löydätte varastosta, tiedätte mitä tehdä,” opettaja sanoi ja istahti pöytänsä taakse alkaen kirjoittaa sulkakynällä edessään olevalle pergamentille. Oppilaat alkoivat puhua ja osa lähti hakemaan varastokaapista aineita, osa taas kaiveli noidankattiloitaan esille ja sytyttivät niiden alle liekit.
”Pullottakaa liemenne näihin pulloihin, ja tuokaa sitten tähän koriin pöydälläni. Älkääkä unohtako laittaa niihin nimilappujanne,” Erica Smith sanoi tunnin lähetessä loppua ja osoitti samalla eräällä seinällä olevan hyllyn päällä seisovia pulloja. Jessica mulkoili lientään. Sen olisi kuulunut olla läpinäkyvää ja hajutonta, mutta kattilasta kohoili hento tuoksu ja liemi oli haalean vaaleanpunaista. Olihan hän aikaisemminkin valmistanut totuusseerumia, ja vielä onnistuneestikin, itse asiassa tyttö oli taikajuomissa, kuten kaikissa muissakin aineissa täysi luonnonlahjakkuus, mutta nyt ei ollut mennyt ihan nappiin. Hän asetti pullon pöydälleen ja laittoi sen sisälle suppilon, johon lorotti hitaasti lientä. Pullon täytyttyä Jessica länttäsi nimilappunsa pullon kylkeen, sulki korkin huolellisesti, ja kiikutti vauhdilla näytteensä opettajanpöydällä olevaan koriin. Hän kiiruhti ulos ovesta, ja jäi käytävään odottamaan ystäviään.
 
Hetken kuluttua kolme muuta tyttöä astuivat luokasta ulos ja yhdessä he jatkoivat matkaa kohti oleskeluhuonetta, heillä olisi ennen lounasta hyppytunti ja sen jälkeen kaksoistunti Yrttitietoa.
”Minun liemeni meni ihan pipariksi, johtuu varmaan siitä alkutunnin mokasta. Se nainen vihaa minua jo heti ensimmäisen oppitunnin jälkeen, näittekö miten hän mulkoili minua! Mikä saavutus, joutua opettajan silmätikuksi ensimmäisen viiden minuutin aikana!” Jessica murjotti huonoa menestymistään. Koskaan ennen hän ei ollut joutunut kenenkään opettajan mustalle listalle. Olisi vain kerrankin kannattanut pitää päänsä kiinni. Noh, sanottu mikä sanottu.
”Mikä luokka teillä on hukassa?” kysyi Lily muutamalta ekaluokkalaiselta, jotka harhailivat pelokkaat ilmeet kasvoillaan Suuressa portaikossa.
”Meillä pitäisi olla loitsuja kymmenen minuutin päästä, mutta emme tiedä mihin päin pitäisi suunnata”, sanoi pieni vaalea tyttö, jolla oli Korpinkynnen merkki kaapunsa rinnassa. Lily neuvoi tytöille reitin kolmannen kerroksen käytävään ja niin lapset pinkaisivat portaita alaspäin.
”Ääh, en kestä tätä ainaista portaiden ramppaamista, jalkani ovat varmasti jo heti ensimmäisen päivän jälkeen spagettia!” Amy valitti laahustaessaan pari porrasta muita jäljessä.
”Ajattele positiivisesti, kuntosi nousee taas kesän jäljiltä, olet pian taas huippukunnossa!” sanoi Lily ja hymyili takanaan tulevalle Amylle.
”Hei, mitäs sanoisitte jos vaihdettaisiin jotain kevyempää yllemme ja mentäisiin järven rannalle, kun kerrankin aurinko paistaa ja lämmintäkin on ainakin kolmekymmentä astetta? Eihän meille tullut vielä mitään läksyjäkään, niin voisimme kerrankin rentoutua ja ottaa kaiken irti hyppytunnista. Lounaaseenkin on vielä puolitoista tuntia aikaa”, ehdotti Katherine riisuen samalla kaapunsa ja heittäen sen käsivarrelleen. Lily, joka oli jo tyrmissä luopunut raskaasta kaavustaan nyökytteli ja puuskuttava Amykin kannatti ehdotusta. ”Loistava idea, läkähdyn tänne kuumuuteen!”

Tytöt saapuivat Lihavan leidin muotokuvan eteen ja Lilyn sanottua salasanan maalaus väistyi ja päästi heidät ohitseen. Oleskeluhuoneessa oli ainoastaan muutama kuudesluokkalainen, kaksi poikaa pelasivat ikkunan edessä olevan pöydän ääressä velhoshakkia, kaksi muuta seurailivat peliä vierestä. Muutama tyttö keskusteli toisella puolella huonetta olevan sohvaryhmän luona kikatellen ja vilkuillen välillä poikia. Nelikko jatkoi matkaa tyttöjen makuusaleihin vievään portaikkoon. Kathy kiskaisi oven auki ja heitti kaapunsa ja laukkunsa sängylleen. Seuraavaksi hän avasi matka-arkkunsa kannen ja alkoi kaivella hellevaatteitaan arkun pohjalta.
”Laitetaanko uima-asut vaatteiden alle, minun ainakin tekisi mieli pulahtaa uimaan?” kysyi Amy heittäen samalla oranssit bikininsä punaisen päiväpeitteen päälle.
”Minä ainakin laitan, ihanaa päästä järveen virkistäytymään tuon tunkkaisen tyrmätunnin jälkeen”, ilmoitti Jessica napittaen kauluspaitaansa auki ja vaihtaen ylleen valkoiset bikinit, joiden naruja koristi ruskeat puuhelmet. Hiuksensa hän sutaisi sotkuiselle nutturalle ja ylleen hän kiskaisi mustat minishortsit ja turkoosin löysähkön topin.
”Noniin, olen valmis, mentäisiinkö?” Jessica ilmoitti pyyhe kainalossa.
”Ei nyt vielä, en ole edes löytänyt aurinkorasvaani!” Lily huusi pää matka-arkkunsa sisällätavaroiden lennellessä ympäri huonetta.
”Kuinka sinä pystyt aina olemaan noin hidas?” huokaisi Jessica ja alkoi naputtaa sormillaan seinää johon nojasi.

Lopulta kun Lilykin oli saanut vaatteensa vaihdettua, tytöt pääsivät lähtemään. Käytävillä ei näkynyt ketään, kaikki olivat oppitunneilla. Ulkona oli hyvin lämmintä, eikä taivaalla näkynyt pilvenhahtuvaakaan, vaan se hohti kauniin vaaleansinisenä.
”Ihana ilma, olisi koko kesän voinut olla tällaista”, huokaisi Amy sulkien silmänsä ja kääntäen kasvonsa kohti taivasta.
”Kreikassa oli vielä kuumempaa, koko ajan sai varoa ettei pala tai saa auringonpistosta”, ilmoitti Kathy. Muut tytöt tuijottivat kateellisina tämän kaunista ja tasaista rusketusta.
”Palan halusta päästä tervehtimään Jättiläiskalmaria, viimeinen järvessä on fletkumato!” Lily hihkaisi ja pinkaisi kohti järveä kolme muuta tyttöä kannoillaan.



”Kuinka voit pudottaa kaadon joka ainoan kerran, kun saat sen käsiisi, Kuutamo? Mikä sinua oikein vaivaa?” valitti Sirius Remuksen onnistuttua pudottamaan kaadon jo yhdeksännen kerran. Tottakai poika tiesi mikä hänen ystäväänsä vaivasi, lähestyvä täysikuu. Se häämötti jo saman viikon perjantaina, ja Remuksen silmien alla näkyi jo tummat varjot.
”En tiedä onko tässä harjoittelussa mitään järkeä tällä hetkellä”, tuhahti Remus ja laskeutui luutansa kanssa noutamaan kaatoa Peteriltä, joka oli noussut ylös puun juurelta ja seisoi nyt punainen pallo käsissään. Turhautunut Remus nappasi sen käteensä ja heitti parin metrin korkeudella pyörivälle Jamesille.
”On paljonkin järkeä, jos aiot päästä joukkueeseen”, ilmoitti Sirius tiukasti ja kiepautti luutansa ympäri. Remus huokaisi ja polkaisi itsensä ilmaan. Kaikkea sitä suostuukin tekemään ystävien painostuksesta. Ei hän koskaan ollut ollut mikään hyvä lentämään tai käsittelemään kaatoa. Jostain syystä James ja Sirius olivat saaneet päähänsä, että hänen pitäisi pyrkiä Rohkelikon huispausjoukkueeseen vapautuneelle jahtaajan paikalle. Keväällä joukkueeseen oli vapautunut kaksi paikkaa, jahtaaja ja etsijä niiden paikkojen pelaajien valmistuttua Tylypahkasta. Kaksi vuotta joukkueen kapteenina toiminut James päättäisi hakijoista parhaat pelaajat joukkueeseen.
”En edelleenkään ole varma tästä asiasta, kaverit”, Remus sanoi, ”entä jos en pääse johonkin peliin, jos se on lähellä täysikuuta? Ja minulta menisi aina joka kuukausi viikon harjoitukset ohi täydenkuun takia.”

Peter oli istahtanut takaisin puun juurelle ja nosti kaikkarit nenälleen kääntäen katseensa ilmassa paikallaan leijailevaan kolmikkoon.
”Siinä tapauksessa saat treenata vapaa-ajallasi, ja mitä peleihin tulee, niin en muista kertaakaan, että niitä olisi ollut lähelläkään täysikuuta”, vastasi Sirius. ”Ja nyt, jatkamme harjoittelua.”
”Mutta Sirius, en ole varma tästä huispauksesta, en osaa edes kunnolla lent…”
”Turpa kiinni, nyt harjoitellaan!”
”Hei katsokaa tuonne!” Peter piipitti innostuneella äänellä nousten seisomaan ja huitoi sormellaan rantaan päin.
”Mitä nyt, Matohäntä? Mitä noin kiinnostavaa siellä on, kun kiikaroit noin innokkaasti?” James kysyi ja yritti tiirailla Peterin osoittamaan suuntaan. Turhautuneena hän tuhahti, silmälasit olivat jääneet makuusaliin.
”Tytöt taitavat olla menossa uimaan, siihen malliin he ainakin viskelevät vaatteitaan juostessaan”, Peter ilmoitti tuijottaen kohti rantaa kaikkarit silmillään.
James ja Sirius vilkaisivat toisiaan, ja molemmat syöksyivät Peteriä kohti. Sirius ehti ensin nappaamaan kaikkarit säikähtäneet pojan kätösistä ja käänsi innokkaasti katseensa kohti neljää pientä liikkuvaa pistettä. Ja toden totta, siellähän juoksi kaikki neljä Rohkelikon seitsemäsluokkalaista tyttöä, heitellen vaatteitaan nurmikolle. Siriuksen kasvoille levisi haltioitunut hymy, kun hän zoomasi kuvan lähemmäs tyttöjä ja painoi hidastus nappia.
”Makeeta! Voi pojat, nyt jäätte kyllä paljosta paitsi, ei olisi uskonut mitä jumalattaria nämä meidän äkäpussimme ovat!” Sirius hehkutti ja tuijotti silmää räpäyttämättä kohteitaan.
”Minäkin haluan nähdäää, Anturajalka, ne kaikkarit ovat minun”, vikisi Peter ja yritti tiirailla kohti rantaa. James nappasi kaikkarit Siriuksen käsistä ja tunnisti neljästä hahmosta heti Lilyn jumalaisen kauniin olemuksen. Hänen kasvoilleen levisi hymy. Samassa Sirius nappasi kaikkarit hänen käsistään, ja niin syntyi taistelu, jossa pojat mätkivät toisiaan ja kiskoivat laitetta itselleen.


”IIIIIK, kuinka kylmää!” kiljaisi Lily kastettuaan varpaansa veteen. Muutkaan eivät päässeet nilkkoja pidemmälle veteen, sillä heidän huomionsa kiinnitti vähän matkan päässä oleva mekastava taisteleva kasa. Lily huokaisi. Kai hänen johtajaoppilaana täytyisi mennä selvittämään tuokin tilanne.
”Menen katsomaan mitä tuolla tapahtuu. Joudun näköjään käyttämään valtaani ensimmäisen kerran”, hän sanoi, ja kiskaisi korallinpunaisen mekkonsa takaisin ylleen nurmikolta, johon oli sen juuri heittänyt ja lähti marssimaan kohti taistelutannerta. Päästyään lähemmäs, hän tunnisti riitapukarit. Kelmithän ne siellä, totta kai. Onnekseen hän huomasi Jessican seuranneen itseään, ja pysähtyi odottamaan tätä. Tämänkin sievillä kasvoilla oli kiukkuinen ilme, hänkin oli ilmeisesti tunnistanut Kelmit.
Lily lähti harppomaan kinastelevaa nelikkoa kohden ja karjaisi: ”James Potter, mitä ihmettä luulet tekeväsi, olet johtajaoppilas ja sinun pitäisi näyttää muille esimerkkiä, eikä riehua täällä niin kuin joku pahainen kakara!”
Taistelu loppui kuin seinään, kaikki neljä poikaa kääntyivät katsomaan Lilyä ja Jessicaa. Kaikkien kädet olivat kiinni kaikkareissa, joita Peter puristi rintaansa vasten.
”Ööh, hei Lily”, James sanoi ja hipsi muiden taakse. Kaikki irrottivat otteensa kaikkareista, paitsi Peter.
”Se on edelleen Evans sinulle, Potter.”
”Mitähän noin mielenkiintoista nähtävää teillä on ollut, että oikein taistella täytyy?” Jessica kysyi piikikkäästi.
”Ööö, tuota noin, näimme hevoskotkan”, sepitti Sirius virnuillen ja huitaisi epämääräisesti jonnekin ylöspäin.
”Näyttäkääpä minullekin”, sanoi Jessica ja tempaisi laitteen Peterin kädestä ennen kuin kukaan ehti reagoida mitenkään.
”ÄLÄ!” huudahtivat neljä poikaa yhtä aikaa.
”Mitä täällä on sellaista, mitä minä en saa nähdä?” Jessica kysyi epäilevästi.
”Se meni jo pois, eikä me tallennettu”, Sirius sanoi ja yritti kiskaista laitteen takaisin. Jessica oli kuitenkin nopeampi ja painoi ’PLAY’ –nappulaa. Lily näki kuinka tytön kasvoille levisi epäuskoinen ilme, ja sen jälkeen kasvot täytti raivo.
”MITÄ LIKAISIA, ÄLLÖTTÄVIÄ OLENTOJA TE OIKEIN OLETTE?! SAISITTE HÄVETÄ! Lily, anna heille loppuikänsä jälki-istuntoa tästä hetkestä alkaen!” Jessica kiljui ja ryntäsi Siriuksen kimppuun mätkien tätä kaikkareilla pitkin korvia. Uikuttaen poika ryntäsi pakoon. Hänen seuraava vihankohteensa oli James. Kelmit ampaisivat vauhdilla joka ilmansuuntaan tytön raivoa pakoon. Raivostuneena Jessica paiskasi kaikkarit kiveen niin että koko laite hajosi tuusannuuskaksi.
”En halua nähdä teitä enää koskaan silmissäni, senkin perverssit idiootit! Tule Lily, mennään hakemaan Kathy ja Amy ja mennään takaisin linnaan, JOSTAIN SYYSTÄ minun uimishaluni katosivat täysin.”
Tytöt kääntyivät kannoillaan ja marssivat rannan kautta sisälle linnaan. Kelmit päättivät yhteistuumin, että hetken aikaa olisi järkevämpää pitää vähän matalampaa profiilia ja ja antaa neitokaisten vihan laantua.


A/N: Loppu vähän tyhmä, tiedetään. En ehtinyt tekeen parempaa, elän kommenteistanne!! :)
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 8. osa vihdoinkin 29.4.2009!!
Kirjoitti: Tessuu - 30.04.2009 19:54:21
Tä oli aivan mahtava luku:D                                                                                                                 
toi loppu oli hauska,varsinkin se millasen kohtauksen jessica sai:D
eipä tässä muuta ku jatkoo,ku oli niin pirun hyvä luku:D
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 8. osa vihdoinkin 29.4.2009!!
Kirjoitti: Fioré - 02.05.2009 21:22:47
Tälle sai kyllä nauraa. :D Varsinkin noille kelmeille. Tää oli kyllä mahtavaa jatkoo.
Olen lukenut tätä joskus ennenkin, mutta nyt vasta saan laitettua kommentin.
(en kyllä tiedä miksi. Laiskuuttaniko olen jättäny kirjoittamatta? harva tietää.. ;))

Toivon ehdottomasti, että saat tälle jatkoa! tätä on niin ilo lukea ja tulee itse niin hyvälle tuulelle tästä. :)

Anteeksi muuten, että en nyt saa oikeen mitään kovin rakentavaa tähän, mutta ehkä joskus toisten

Fioré
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 8. osa vihdoinkin 29.4.2009!!
Kirjoitti: koete - 02.05.2009 22:28:06
Oo.. täähän oli todella hyvä. Tossa viimesessä osassa sai oikeesti nauraa ihan kunnolla, ainakin ku se Jessica 'vähän' raivostu kelmeille. Tosi hyviä osia muutenkin, pari kirjotusvirhettä sieltä bongasin, mutta en niitä nyt jaksa enään etsiä, koska ne ei pahemmin edes häirinny lukemista.
Joops. Laita vaan jatkoa, jookos?
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: serafina II - 06.12.2010 19:44:44
A/N:  Täällä taas, pitkästä aikaa! Edellisestä jatkosta on jo puoltoista vuotta, voi herranjumala! Puolustuksekseni vin kuitenkin sanoa, että lukio + työt eivät ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä, ei jää mitään vapaa-aikaa, varsinkaan nyt kun on abivuosi ja kirjoitukset tulossa. Huhtikuun alussa minulla loppuu koulu kokonaan ja teen ainoastaan töitä, joten aikaa kirjoittamiselle tulee olemaan. Olen siitä onnellinen, sillä aina välillä kun käyn finissä, tulee sellainen olo, että jotain on kesken. Ja tiedän tasan tarkkaan, nimittäin kolme ficciäni.

Tämä valmistuu hitaasti, mutta varmasti ja voin luvata, ettei tämä tule jäämään kesken, vaikka taukoja jatkojen välissä olisikin.

Toivottavasti tälle löytyisi edes joku lukija vielä, joka voisi ilmoittaa olemassaolostaan kommentilla ;) Vaikka en yhtään ihmettele jos kaikki vakilukijat ovat tauon takia kaikonneet tiehensä.

Mutta tässä se viimein on, pitkän odotuksen jälkee, olkaa hyvät! :)



Luku 9.


Remus Lupin istui Rohkelikon oleskeluhuoneen suuressa punaisessa nojatuolissa silmät kiinni. Hänen päätään särki, joten hän oli jättänyt lounaan väliin. Oleskeluhuoneessa oli ihanan hiljaista, suurin osa oppilaista oli syömässä. Remus nosti kätensä päänsä viereen ja hieroi ohimoitaan. Hän tiesi liiankin hyvin syyn tähän jomotukseen, illalla olisi täysikuu. Hänen ystävänsä olivat asiasta innoissaan, he pääsisivät taas juoksentelemaan yöllä pitkin Tylyahon katuja. Remus taas oli, no, vähemmän innoissaan. Poika huokaisi raskaasti. Hän antaisi mitä vaan voidakseen elää normaalia elämää ilman jatkuvaa murehtimista.
”Mitäs sinä täällä yksin huokailet ja istuskelet, kun muut ovat Suuressa salissa syömässä?” kysyi heleä ääni. Remus raotti silmiään ja kohtasi mantelinmuotoiset ruskeat silmät. Katherine Johnson seisoi hänen edessään koulupuvussaan, rusket hiukset kehystäen kauniisti päivettyneitä kasvoja. Pojan sydän otti ylimääräisen lyönnin, hän oli ollut salaa hieman ihastunut Kathyyn lähes yhtä kauan kuin James oli piirittänyt Lilyä. Remus ei kuitenkaan ollut tehnyt asialle mitään, sillä hän ei tahtonut kenenkään sekaantuvan itseensä, kaikkein vähiten suloisen Kathyn. Kaksikko oli kuitenkin ystävystynyt kaksi vuotta sitten, koska molemmat viihtyivät kirjastossa lukemassa.
  Remus sulki silmänsä uudestaan ja kurtisti otsansa. ”Päätä särkee.”
”Tarvitsetko aspiriinia? Näytät kyllä vähän kipeältä”, Kathy kysyi huolestuneen näköisenä ja kohotti kätensä kokeillakseen Remuksen otsaa, ”Otsasikin on aivan kuuma, sinulla on varmasti lämpöä! Pitäisiköhän sinun jättää iltapäivän tunnit väliin ja käydä sairaalasiivessä?”
Sama oli käynyt Remuksenkin mielessä, Matami Pomfreylla oli lientä joka helpotti muuttumiseen liittyvää päänsärkyä ja lihaskipua. Mutta tuntien väliinjättäminen ei kauheasti houkutellut, alkuviikon hän olisi kuitenkin niin heikossa kunnossa että joutuisi lepäilemään makuusalissa ja siinä menisi monta tuntia ohitse.
”Enköhän minä pärjää, kiitos vain”, Remus sanoi ja yritti väläyttää pienen hymyn joka muistutti lähinnä irvistystä.
”Okei, yritä jaksaa. Minä menen nyt hakemaan koululaukkuni makuusalista”, Kathy sanoi ja käveli kierreportaikkoon. Remus huokaisi uudestaan ja sulki silmänsä.


Suuressa salissa oli menoa ja melskettä, kuten yleensä aina lounaan aikaan, koska ruokailua ei ollut valvomassa kuin pari opettajaa. Ihmisiä ramppasi suurista ovista sisään ja ulos, jotkut tekivät loitsuja kun valvovan opettajan silmä vältti ja kaikki pulisivat ystäviensä kanssa edessä olevasta viikonlopusta. Perjantai oli siitä erikoinen päivä, että lounaan jälkeen ei ollut enää kuin yksi tunti kaikilla opiskelijoilla. Kaikkien harrastuskerhojen kokoontumiset ja harjoitukset oli sijoitettu perjantain iltapäivälle ja illalla, niin myös Rohkelikon huispauskarsinnat. Tuvan pöydässä kiersi lista, johon karsintoihin innokkaat viimehetken osallistujat kirjoittivat nimensä ja luokkatasonsa. Lopulta lista päätyi opettajanpöydän puoleiseen päähän, jossa istui joukkueen kapteeni James. Poika vilkuili listaa ja pyöräytti silmiään. Joka ainoa vuosi tusina ensimmäisen luokan oppilaita ilmoittautui karsintoihin ja joka ikinen kerta poikkeuksetta kukaan heistä ei päässyt joukkueeseen. Siinä ei menisi kuin hänen aikaansa hukkaan kun hän joutuisi raivoamaan pienille lapsille jotka eivät hallinneet luutiaan ja törmäilivät keskenään sekä tömähtivät korkealta maahan satuttaen itsensä. Kukapa muukaan heitä sitten sairaalasiipeen raahaisi kuin hän. Just joo. Poika kiskaisi kurpitsamehunsa väärään kurkkuun nähdessään koukeroisella käsialalla kirjoitetun nimen joka oli listassa viimeisenä. Jessica Griffen, 7. lk. Hän alkoi köhiä äänekkäästi kiinnittäen lähellä istuvien ihmisten huomion. Vieressä istuva Sirius, jolla oli posket pullollaan ruokaa, vilkaisi häntä kysyvästi. James ei saanut sanottua sanaakaan, mutta osoitti haarukalla listan viimeistä nimeä. Vain vaivoin Sirius sai syötyä suunsa tyhjäksi ennen kuin purskahti raikuvaan nauruun.
”Ei ole todellista! Voi luoja!” poika huusi hirnuen ja hakkasi samalla pöytää. Kyyneleet valuivat tämän silmistä. Parin metrin päässä istuivat Rohkelikon seitsemäsluokkalaiset tytöt. Siriuksen mekastus kiinnitti heidän huomionsa. Jessica mulkaisi nyt jo lattialla kierivää poikaa pahasti ja tuhahti. Voi luoja mikä kakara! Tytöt olivat pitäneet mykkäkoulua Kelmeille maanantain ranta-episodista lähtien eivätkä Kelmit myöskään olleet heitä häirinneet, ihme kyllä. Jessica keskittyi jälleen lisäämään ripsiväriä muutenkin pitkiin ja tuuheisiin ripsiinsä pienen käsipeilinsä avulla.
”Voi luoja Jess! Eikö tuo mene jo vähän liiallisuuksiin?” huudahti Lily joka istui häntä vastapäätä. Jessicalla oli nykyään tapana laittautua viimeisen päälle ennen jokaista Pimeyden voimilta suojautumisen -tuntia johtuen uudesta opettajasta, Jeremy Stevensista.
”Ei ollenkaan! Etkö ole nostanut katsettasi kertaakaan siellä tunnilla kirjastasi? Et varmaankaan, sillä jos olisit, tietäisit että se mies on hot!” Jessica ilmoitti irrottamatta katsettaan peilistään. Lily huokaisi luovuttaen ja haukkasi palan leivästään. Henkilökohtaisesti hänen mielestään Stevens ei ollut mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta opettaa tämä osasi ihan hyvin. Sitä Jessica tuskin oli huomannut kuolatessaan miehen takapuolta tämän kirjoittaessa ohjeita liitutaululle.
  Sirius sai jotenkuten koottua itsensä lattialta ja istui takansa lautasensa ääreen edelleen hihitellen itsekseen. Päällimmäisenä hänen mieleensä muistui Jessican lentotaidoista ensimmäisen luokan lentotunnit, jossa Jessica oli törmännyt luudallaan linnan seinään, pudonnut maahan ja murtanut sääriluunsa. Tyttö oli itkenyt ja vannonut ettei enää koskaan nousisi luudan kyytiin. Ja nyt hän oli hakemassa etsijän paikkaa huispausjoukkueesta, voi luoja! Sirius purskahti uudelleen nauruun. Peter, joka ei ymmärtänyt mistään mitään, katsoi tätä hieman kummissaan.
  Ruokatunti läheni loppuaan ja ihmiset poistuivat Suuresta salista ja raahautuivat eri puolille linnaa viikon viimeiselle oppitunnille. Seitsemännen luokan Pimeyden voimilta suojautumisen tunti kului kuin siivillä, professori Stevens kävi läpi yleisimpiä puolustustaikoja, joita yleensä pitää suorittaa S.U.P.E.R. -kokeen käytännön osiossa. Tunnin lopuksi he saivat harjoitella muutamaa helpoimmista parin kanssa.
”Hienoa työtä kaikki, jatketaan ensi kerralla. Hyvää viikonloppua!” ilmoitti professori Stevens tunnin päätyttyä. Oppilaat ryntäsivät vauhdilla ulos luokasta vapauteen.
Sirius ryntäsi James kannoillaan edellä viilettävän tyttöjoukon perään. ”Jessica, odota!” kuullessaan Siriuksen äänen vaalea tyttö käännähti ympäri tuima ilme sievillä kasvoillaan. ”Sitä vain että onnea huispauskarsintoihin. Onneksi kenttä on niin kaukana linnasta ettet pääse lentelemään seiniä päin. Olen kylläkin melko varma että törmäät ainakin johonkin...” nopea loitsu katkaisi Siriuksen ivallisen jaarittelun ja hän mätkähti kangistettuna lattialle.
”Neiti Griffen! Kymmenen pistettä pois Rohkelikolta ja jälki-istuntoa heti tänään viideltä!”
Jessica kääntyi hitaasti ja näki takanaan Erica Smithin. Miten tuo ämmä onnistui aina näkemään kun hän teki jotain kiellettyä! Seuraavaksi hän muisti, että huispauskarsinnat olisivat kello viisi, voihan räkä!
”Professori, olisiko mitenkään mahdollista siirtää se jollekkin muulle päivälle, tänään on muuta tärkeää tekemistä..” Jessica aneli.
”Ei tule kuuloonkaan. Sinä rikot sääntöjä, joten kärsit rangaistuksen silloin kuin minulle sopii”, sanoi tumma nainen silmät viiruina. ”Kello 17 minun huoneessani, äläkä myöhästy.”
”Voihan helvetin kuustoista! Kaikki menee aina pipariksi. Olen niin varma että se pitää minua siellä kiusallansakin monta tuntia!” Jessica parahti kiukkuisena professorin kadottua nurkan taakse.
”No ei sinulla kyllä mitään mahdollisuuksia olisikaan päästä etsijäksi”, tuhahti Sirius, jonka James oli herpaannuttanut.
”Ja mistähän herra niin päättelee!?” kysyi Jessica harppoen pari askelta lähemmäs poikaa.
”Ja nyt lopetatte heti alkuunsa!” karjaisi James menettäen hermonsa kaksikon jatkuvaan kinasteluun. Lily, joka oli juuri puuttumassa asiaan, vilkaisi Jamesia epäuskoinen ja vaikuttunut ilme kasvoillaan. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta koskaan kun hän kuuli Jamesin käyttävän johtajapoika -valtaansa muihinkin kuin Luihuisiin. Jessica ja Siriuskin olivat hiljentyneet ja katsoivat hämmästyneenä Jamesia unohtaen koko riitansa. Erityisesti jälkimmäisellä oli vaikeuksia sulattaa sitä että James oli menettänyt häneen hermonsa. James, Siriuksen paras kaveri!
”No mitä? En varmaan ole ainoa joka ei jaksa kuunnella tuota jatkuvaa räyhäämistä!” huudahti James kaikkien tuijottaessa häntä. Jessica toipui ensimmäisenä ja lähti nokka pystyssä kiitämään kohti portaikkoa. Lily katsoi edelleen kummastuneena johtajaoppilaspariaan, ja vilautti jopa pienen hymyn tapaisen pojalle ja lähti ystävänsä perään. James jäi tuijottamaan tytön perään kasvot loistaen kuin Naantalin aurinko.
” 'Nyt lopetatte, valivali..' James, mitä helvetiä tuo nyt oli olevinaan?!” Sirius rääkäisi tyttöjen  kadottua nurkan taakse.
”Alkaa vain pikkuhiljaa jyrsiä tuo teidän jatkuva nahistelu. Jospa vain pysyisitte kaukana toisistanne niin kaikilla olisi hyvä mieli.”
”Kyllä minä tiedän että komentelet minua tehdäksesi vaikutuksen Evansiin. Aika mautonta, varsinkin kun ottaa huomioon että olemme olleet parhaita kaveruksia yli kuusi vuotta ja Lily vain joku hempukka joka on tehnyt selväksi ettei kiinnosta mutta sinä et vain tajua antaa periksi!” Jamesin kasvoille nousi puna ja hänen silmänsä leiskuivat raivosta. Hän käännähti kannoillaan ja lähti kiitämään kohti oleskeluhuonetta. Sirius tajusi osuneensa arkaan paikkaan ja koki parhaaksi  olla seuraamatta poikaa ja antaa tämän olla hetki omissa oloissaan. Tämä oli heidän ensimmäinen riitansa vuosiin.


James havahtui hereille ja vilkaisi pöydällään olevaa rannekelloaan. Puoli viisi, voi paska! Poika ponnahti nopeasti istumaan ja haroi kädellään jo valmiiksi sotkuista hiuskuontaloaan. Huispauskentälle käveli ainakin kaksikymmentä minuuttia, koska James ei pystynyt enää käyttämään hyvin paljon oikaisevaa oikotietä. Sitä vartioiva muotokuva ei suostunut avaamaan reittiään hänelle, koska hän oli sytyttänyt sen joskus viidennellä luokalla  vahingossa tuleen. Hänen täytyisi raahata huispausvarusteensakin kentälle kesän jäljiltä, se hidastaisi menoa huomattavasti. Hetken pohdittuaan James päätti kiskoa Rohkelikon punakeltaraidallisen neulepuseron ja valkoiset huispaushousut ylleen. Hän kumartui matka-arkkunsa ylle ja penkoi tavaroitaan etsien saappaitaan ja hanskojaan. Aina kaikki oli hukassa kun oli kiire! Lopulta James löysi vasemmankin jalan saappaansa pitkän tonkimisen jälkeen Siriuksen arkusta ja kiskoi sen kiireellä jalkaansa. Hän nappasi vielä punaisen kaapunsa kainaloonsa ja luudan käteen ja lähti rymistelemään kohti alakertaa.

Samaan aikaan Tylypahkan huispauskentälle alkoi kertyä väkeä. Kymmenet oppilaat seisoskelivat kentän laidalla, osa liikehti hermostuneesti, osa jutteli rennosti muiden kokelaiden kanssa. Kaikkia yhdisti kuitenkin yksi asia, innostus ja jännitys näkyi heidän kasvoiltaan, jokainen tahtoi näyttää parastaan ja tulla valituksi joukkueeseen, joka oli voittanut neljä edellistä koulun huispausmestaruutta. Joukossa olivat myös joukkueessa aikaisempina vuosina pelanneet oppilaat, he olivat ainoat joilla oli kaavut yllään ja luudat käsissään. Tämä porukka istuskeli keskenään rennosti nurmikolla ja jutteli aikaisempien vuosien peleistä ja harjoituksista. Katie Johnson, joka oli Kathyn vuotta nuorempi sisko ja toimi joukkueessa lyöjänä, hihitteli jollekin Siriuksen jutulle, jota tämä selitti käsillään huitoen. Poika flirttaili peitelemättä kauniille tytölle, joka vastasi silmäpeliin vähintään yhtä paljon räpsytellen sinisiä silmään ja nypläten vaaleita hiuksiaan. Kaksi muuta joukkueen vanhaa pelaajaa, kuudesluokkalainen jahtaaja Susan Brown ja kahta vuotta häntä nuorempi pitäjä Matthew Parker kertoivat kokelaille millaisia harjoituksia James-kapteenilla oli tapana pitää.
”Missä James muuten edes on? Kellohan on jo..” Matthew keskeytti lauseensa ja vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa, ”..minuuttia vaille viisi. Kapteenina hänen olisi pitänyt olla täällä jo ensimmäisenä paikalla. ”
Vastaus kysymykseen saatiin lähes heti kun jostain kauempaa alkoi kuulua karjuntaa. Seuraavaksi ilmestyi näkyviin joukkueen kapteeni luutansa päälle kumartuneena ja kiitäen kenttää kohti. Noin kymmenen metriä hänen jäljessään seurasi ryhmy, joka oli tulessa.
”ANTURAJALKA, AUTA!” karjui James ja väisti ryhmyä viime hetkellä kiepauttamalla itsensä ylösalaisin. Hänen silmälasinsa tipahtivat katsomoon. Sirius keskeytti iskuyrityksensä ja ponkaisi luutansa ilmaan. Hän lensi suoraan ystäväänsä kohti maila koholla ja mäjäytti ryhmyn kohti taivasta. Kipinävana seurasi sitä. James hymyili huojentuneena, mutta vain parin sekunnin päästä ryhmy syöksyi kauhealla vauhdilla kohti häntä.
”Lopeti loitsuimes!” huusi kirkas ääni katsomosta ja ryhmy räjähti pieniksi palasiksi kipinöiden sinkoillessa sinne tänne. James vilkaisi kiitollisena katsomossa seisovaa Lilyä, mutta tämä ei katsonut häneen päinkään. Sirius vilkaisi kysyvästi ystäväänsä ja James sihahti hampaidensa välistä: ”Luihuiset. Rakas serkkusi Bellatrix ja veljesi Regulus.”
Pojat laskeutuivat rintarinnan kentälle kymmenien oppilaiden keskelle ja James kuulutti paikalla oleville kokelaille, että heidän tulisi seurata häntä puhuhuoneille, joista nämä saisivat tarvittavat koelento varusteensa, punaiset t-paidat, valkoiset housut, punakeltaiset neuleet, saappaat ja punaiset kaavut, joissa oli kaikissa eri numero selässä. Nuoremmille kokelaille James suositteli kypärän käyttöä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki olivat puketuneet varusteisiin ja James kirjasi heidän numeronsa omaan listaansa.
”Noniin. Kuinka monella teistä on oma luuta?” James kysyi silmäillen samalla sekalaista sakkia edessään. Seitsemän oppilasta nosti kätensä, ja James suoritti nopean laskutoimituksen päässään.
”Tarvitsemme kolmekymmentäviisi luutaa, Susan, Matt, Katie ja Sirius, lähtekää mukaani kantoavuksi hakemaan niitä tuolta varastosta”, viisikko lähti kohti kentän laitaa ja saapui pian kädet täynnä luutia.
”Valitan että nämä eivät ole mitään Puhtolakaisu-luudanvarsia, vaan Komeettoja, mutta niillä nyt on selvittävä tämä päivä”, James huusi ja katsoi kun oppilaat ryntäsivät luutakasalle etsimään kaikkein vähiten kärsineitä yksilöitä. Hän vilkaisi uudestaan paikkaa katsomosta, mistä Lily oli loihtinut ryhmyn. Siellä istuikin kolme Rohkelikon seitsemäsluokkalaista tyttöä. Katsomon yksi sivu oli  tupaten täynnä, kaikki Rohkelikot, jotka eivät olleet uskaltaneet yrittää koelentoa, olivat tulleet katsomaan karsintaa ja muidenkin tupien oppilaita istuskeli penkeillä nauttimassa kauniista auringonpaisteesta.
”Okei, eli aloitetaan jahtaajan paikasta! Kokelaita on kaksikymmentäseitsemän. Jaan teidät viiden tai kuuden hengen ryhmiin, ja lennätte omassa porukassanne kentän pari kertaa ympäri lämmittelyksi. Sitten saavutte alas, jakaudutte pareiksi ja heittelette toisillenne kaatoa ja venyttelette. Huutelen teitä aina pareittain varsinaiseen koelentoon, jossa joudutte pelaamaan vanhojen jäsentemme kanssa tiimipeliä. Matthew yrittää torjua heittojanne ja Susan pelaa kanssanne tiiminä. Seuraan miten pärjäätte, ja karsin kymmenen parasta, jotka saavat heittää viisi vapaaheittoa Matthewille. Heistä paras pääsee joukkueeseen! Onnea kaikille! Etsijät, siirtykää katsomoon.”
James luetteli paperilta nimiä ja oppilaat siirtyivät ryhmiinsä. Kaikki muut tuntuivat olevan paikalla, paitsi yksi.
”Missä on Remus Lupin!? Kuutamo jumalauta!” James karjui pää punaisena.
”Hän on sairaalasiivessä, enkö muka maininnut? Tiedäthän kun tänään on se päivä..” katsomosta alas juossut Peter piipitti.
”Kyllä minä tiedän mikä päivä tänään on, nyt juokset Matohäntä kipinkapin hakemaan Kuutamon ja raahaat hänet tänne vaikka väkisin!” rähjäsi James hermonsa menettäneenä ja Peter pinkaisi kohti linnaa.
Ryhmät nousivat lentoon, ja heti ensimmäisellä kierroksella sattui jo ensimmäinen tapaturma. Eräs ekaluokkalainen poika törmäsi edellälentäjän luutaan ja tipahti maahan satuttaen nilkkansa ja suutaan pidellen. Häneltä oli ilmeisesti irronnut hammas.
”Viekää joku hänet sairaalasiipeen!” huusi stressaantunut kapteeni. Eräs viidesluokkalainen tyttö Korpinkynnestä, joka oli pojan sisko, juoksi katsomosta kentälle ja auttoi pikkuveljensä jaloilleen. Poika lähti nilkuttamaan kohti kentän laitaa siskonsa tukemana. Muilta suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin ja niin oppilaat pääsivät heittelemään kaatoja pareittain. Hetkeä myöhemmin Peter saapui kentälle perässään Remus, joka näytti elävältä kuolleelta hiukset sekaisin ja silmänaluset tummina. James räyhäsi tälle hetken ajan jotain ja lähetti sitten pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemään. Poika katsoi huolestuneena ystävänsä lentoa, Remus ei ollut varmaan koskaan lentänyt noin surkeasti. Pian hänen oli kuitenkin pakko kiinnittää huomionsa muihin asioihin, nimittäin ensimmäiset parit siirtyivät pelaamaan Susanin kanssa Mathewta vastaan. Ensimmäiset kaksi paria olivat täysin toivottomia, he eivät onnistuneet pitämään kaatoa ollenkaan käsissään eikä ottamaan syöttöjä kiinni, puhumattakaan maalien teosta. Nejäs- ja viidesluokkalaisten tyttöjen hihityksestä päätellen he olivat tullee koko karsintoihin ainoastaan Jamesin ja Siriuksen vuoksi. Tytöt siirtyivät katsomoon juttelemaan ja katselemaan loppukarsintoja. Seuraavat kokelaat olivat osa ihan kehityskelpoisia, ja joukossa oli muutama ihan hyväkin pelaaja. Kaikkien lennettyä James yliviivaili listaltaan kaikki toivottomat tapaukset, mukaan lukien kolme sairaalasiipeen joutunutta oppilasta. Karsitut siirtyivät pettyneen näköisinä katsomoon, ja Matthew lensi vahtimaan tolppia. Ensimmäinen poika sai kaadon kaksi kertaa sisään ja oli hieman pettyneen näköinen laskeutuessaan nurmikolle. Kaksi seuraavaa ei tehnyt yhtään maalia ja lopuilla meni ihan siedetävästi. James hieman hämmästyi erään viidesluokkalaisen saatua kaadon Matthewin ohi neljäkertaa. Poika näytti itsekin hieman yllättyneeltä, mutta iloiselta. Viimeisenä oli Remuksen vuoro. Sirius karjui ja kannusti tätä, ja kuin ihmeen kaupalla haparoiden lentävä poika sai kaadon neljä kertaa pitäjän ohi. Remus lensi puoleenväliin kenttää kaato kainalossaan ja lähti kohti tolppia. Jamesin teki mieli sulkea silmänsä, mutta hänen oli pakko katsoa. Remus heitti kaadon kohti vasenta tolppaa harhauttaen samanlailla kuin ensimmäisellä heitollaan, mutta Matthew oli ennakoinut tilanteen ja sai sormenpäillää torjuttua heiton. James huokaisi pettyneenä ja Remus lensi nurmelle päätään pudistellen.
”Nyt, hyvät jahtaajat, siirtykää katsomoon, seuraavaksi pidämme pienen tauon ja kymmenen minuutin kuluttua jatkamme etsijöiden koelennolla!” James huusi ja lähti harppomaan kohti pukuhuoneiden vessoja. Pelkkään jahtaajien koelentoon oli mennyt jo melkein puoltoista tuntia, etsijöitä oli jonkin verran vähemmän, joten siihen menisi luultavasti aikaa tunnin verran.

James oli laittanut etsijäkokelaille hieman erilaisia tehtäviä suoritettavaksi kuin jahtaajille, aluksi aivan tavallisia lentoharjoituksia, pujottelua ja ryhmyjen väistämistä. Kaksi oppilasta sai ryhmystä niin että joutui lähtemään aikaisemmin loukkaantuneiden seuraksi sairaalasiipeen. Seuraavaksi James jakoi kokelaat pareihin ja vapautti siepin sekä ryhmyt. Sitten hän hän lähetti parin kilpailemaan siitä, kumpi sai siepin ensimmäisenä kiinni. Jos kymmenen minuutin kuluttua sieppi oli vieläkin kateissa, peli puhallettiin poikki ja kumpikin karsiutui pois. Jos taas sieppi saatiin kiinni, nappaaja meni jatkoon. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli jäljellä enää viisi pelaajaa, jotka kilpailivat toisen kierroksen samallalailla. Tällä kierroksella putosi kolme kokelaista pois, joten jäljele jäi kaksi parasta, kuudesluokkalainen Sara Turner ja kolmasluokkalainen Ian Wood.  James lähetti kokelaat matkaan ja katseli näiden lentämistä yläpuolellaan. Yhtäkkiä Wood ampaisi kovalla vauhdilla alaspäin. James siristi silmiään ja näki siepin, jota poika jahtasi. Turner huomasi liian myöhään tapahtuneen, eikä ehtinyt edes kunnolla kiihdyttää kun poika nappasi siepin käteensä. Onnellisen näköisen Wood tuuletti ja heitti kunniakierroksen ennen kuin laskeutui maahan. Pettyneen näköinen tyttö liisi suoraan katsomoon ja alkoi nyyhkyttää ja tilittää ystäviensä olkaa vasten.
”Jospa kaikki jahtaajakokelaat tulisivat tänne luokseni, ja sinä myös, Wood!” James huusi. ”Valintani ei ollut mitenkään helppo, te kaikki pelasitte tosi hyvin ja teitte parhaanne. Olen päätynyt hieman epätavalliseen valintaan, jahtaajan paikalle otan Paul Carterin”, poika tuuletti onnellinen ilme kasvoillaan. Sirius ja Remus näyttivät pettyneiltä ja järkyttyneiltä, ”sekä Remus Lupinin. Olitte molemmat aivan mahtavia tänään, joten tahdon, että te molemmat käytte treeneissä ja päätämme sitten lähemmin kumpi pääsee peleihin.” Jamesin päätös aiheutti kuhinaa ja ihmiset supisivat keskenään.
”Ja etsijä on...” enempää James ei ehtinyt sanoa kun kaikkien huomio kiinnittyi pukukoppikäytävän suuntaa. James ja muu joukkue yritti ihmisjoukon takaa nähdä mitä siellä tapahtui. Oppilaat lakosivat tulijan edestä kun tämä harppoi Jamesia kohti. Siriuksen ja muidenkin poikien suut loksahtivat auki hämmästyksestä. Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan. Tytön silmät oli rajattu vahvasti tummalla ja huulet olivat tulipunaiset. Vaaleat hiukset oli tupeerattu otsalta korkeasti ja kiinnitetty korkealle poninhännälle.Tiukat valkoiset housut korostivat tytön upeita sääriä ja neuleen sijasta hänellä oli yllään punainen kireä t-paita, jonka kaula-aukko oli hyvin antoisa. Jessica käveli oppilaiden muodostavaa käytävää kuin catwalkilla, ja James huomasi, että tällä oli mustat, korolliset saappaat jalassaan. Sirius tuijotti tyttöä silmät selällään, eikä muutkaan miespuoliset henkilöt pystyneet irrottamaan katsettaan tästä ilmestyksestä.
”Ei ihan vielä, pojat. James, sinulla on vielä yksi koelento näkemättä!”



A/N: Toivoisin hyvin, hyvin paljon kommentteja, joten antakaahan kuulua itsestänne, rakkaat lukijat! :)
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Riksuuu - 07.12.2010 20:13:40
Mä ilmoittaudun uudeksi lukijaksi :D Luin kaikki luvut kerralla ja tykkäsin ihan hirveästi! Toivottavasti ehdit pian kirjoittaa jatkoa ;)
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: serafina II - 06.01.2011 18:10:32
Oiii kiitos kovasti Riksuuu kommentistasi! <3
Kiva että tykkäsit. :) Jatko on jo tosi hyvällä mallilla ja minulla on niiiin paljon ideoita tähän ficciin ettei ole tosikaan :D Ehdin varmaankin tässä lähiaikoina postailla sen tänne sinun iloksesi :)

Kommentoida saa ja pitääkin sinä aikana, se piristää kummasti ja antaa lisää inspiraatiota ja motivoi kirjoittamaan! :)

-Serafina
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: läjis - 19.01.2011 21:07:54
ihanaa ihanaa ihanaa lisäää james/lily ficcejä ! oon vannoutunu jameslily fani ja en ees hirveesti täältä muuta luekkaa :D mua harmittaa iha vietävästi ku rowling ei oo kertonu tarkemmi kelmien elämästä, mut toisaalt sit on kivempi lukee näit ficcejä ku ei tiedä että miten se asia oikeesti on menny :)

itse asiaahan mulla ei ollu muuta ku se että lisää lisää lisää ! :)

~ läjis
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: amanda97 - 08.02.2011 15:23:02
oi ihanaa :) luin kaikki samalla kerralla  vaikka aluks tuntu vähän tylsältä  ;) nyt en kyllä kadu yhtään :D
jatkoa vaan!!!!
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Hasnki - 17.03.2011 22:21:19
Tykkäilen tästä tooooosi paljon =) Toivottavasti tulee pian jatkoo =)
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: serafina II - 20.03.2011 19:26:44
Oiiii kiitos rakkaat kommenteistanne! <3
Ne piristää joka kerta yhtä paljon. :)
Oon nyt tän päivän viettänyt koneella word auki näppäimet sauhuten kirjottamassa tälle jatkoo, vaikka oikeestihan mun ois pitäny lukee ruottin ylppäreihin jotka on huomenna, että pääsisin edes läpi.. :D Mutta kun ei kiinnosta niin ei :P Jatko ei ole ihan vielä valmis ja julkasukuntonen, mut veikkaisin että saan sen viikon sisällä valmiiks. Keskiviikkona on viimeset kirjotukset ja sen jälkeen koittaa vapaus! :D



Läjis, itse olen myös aikas innokas Lily/James fani. Jos Row olisi kertonut noiden kahden tarkan tarinan, niin en luultavasti kirjoittais tätä tarinaa ollenkaan, pieni epätietosuus antaa mahdollisuuden kehitellä ihan oman version. :)


Amanda97,  kiitos kommentista, oon ilonen että jaksoit lukea loppuun asti alkukankeudesta huolimatta ja vielä tykkäsit! :)


Hasnki, kiva että tykkäilet ja kommetoit, jatkoa tulloo pikapuoliin :)


JA NYT ILMOITUSLUONTOINEN ASIA! Olen ajatellut että olisi kiva saada tälle ficille joku beta/oikolukija, joka tarkastais tekstin kieliasun yms, sillä kun kirjotan kauheella vauhdilla, ei aina muista kaikkia oikeinkirjotussääntöjä ja pilkunpaikkoja. Mun koneen näppäimet on myös hieman rotat, niiden alle on vuosien aikana menny jos jonkinmoista leivämurua eikä se aina välttämättä huoli kaikkia kirjaimia ellei kunnolla runno :D
Jos jotain kiinnostaa, yhteyttä voi ottaa yksärillä! :)  Tältä henkilöltä siis luonnollisesti vaadittais suht hyvää suomen kielen kielioppi- ja oikeinkirjoitustietämystä :)

Nähdään pian ja kmmentoida saa kultaset! :)

-Serafina


Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Inkheart - 22.03.2011 23:46:42
Hyvää luettavaa ja hyvä fic ihan näin yleisestikin ottaen (= Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja tahti on sopiva
Vihreitä tuosta viimoisesta luvusta löytyi jonkin verran, joitankin tähän listasin..

Lainaus
James havahtui havahtui hereille ja vilkaisi pöydällään olevaa rannekelloaan.
Havahtui havahtui = havahtui x1 ?

Lainaus
Hän kumartui matka-arkkunsa yle ja penkoi...
yle = ylle ?

Lainaus
Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan.
ja ja = ja ?

Lainaus
Jessica Griffen saapui paikalle tyylikkäämmin ja ja näyttäen upeammalta kuin koskaan. Tytön silmät oli rajattu vahvasti tummalla ja huulet olivat tulipunaiset. Vaaleat hiukset oli tupeerattu otsalta korkeasti ja kiinnitetty korkealle poninhännälle.Tiukat valkoiset housut korostivat tytön upeita sääriä ja neuleen sijasta hänellä oli yllään punainen kireä t-paita, jonka kaula-aukko oli hyvin antoisa. Jessica käveli oppilaiden muodostavaa käytävää kuin catwalkilla, ja James huomasi, että tällä oli mustat, korolliset saappaat jalassaan. Sirius tuijotti tyttöä silmät selällään, eikä muutkaan miespuoliset henkilöt pystyneet irrottamaan katsettaan tästä ilmestyksestä.
”Ei ihan vielä, pojat. James, sinulla on vielä yksi koelento näkemättä!”
Enempää virheitä en tuosta löytänyt, mutta jotenkin tuo oli mahtava lukea :D Kohtauksen pystyi hyvin kuvittelemaan silmiensä edessä ja sai käsityksen miten upea Jess on (=

Kiitos tästä, jatkoa kun tulee olen seurailemassa (=

-Ih
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Inkheart - 25.03.2011 23:30:19
Ihan hyvä tuo traileri! :D Olisin tosin ajatellut siinä eniten esiintyvän Jamesin ja Lilyn, mutta pääroolin veivät nyt Remus ja Katherine, sitten Sirius ja Jessica, eikä Peteriä ja Amya näkynyt paljoa ollenkaan ;o Mutta hyvät, sopivat musiikit, ja hyvä kulku videossa (= hyvää työtä! Parannettavaa olisi kuitenkin ollut. (ei sillä että itse osaisin edes noin hyvää tehdä..) ;D

-Ih
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: rruina - 19.05.2011 12:49:00
Oon lukenut tän jo kaaauan sitten ja nyt vasta katoin ton videon... Jäi häiritsemään, että mistä noi James ja Lily tulivat? :--) Niin kuin mikä sarja/elokuva?
Toivottavasti jatkat tätä vielä ^^
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Hufflepuff - 05.09.2011 22:27:28
Njeeh njeeh MOOREE!! Tää on tosi ihana ficci <33 Yhtenä iltana luin kaikki ja nyt päädyn odottelemaan lisää <33 Jeih!!


Ps. älä yritäkkään odottaa miulta mitään rakentavaa ;DD
Otsikko: Vs: It's written in the stars, kelmific, k-13, 9. osa VIHDOINKIN 6.12.2010!! :)
Kirjoitti: Piipe - 04.12.2012 00:20:09
Ei herranisä, saadaan varmaan häätö tästä kämpästä ku oon nauranu veet silmissä! :´D Nyt tiedän ketä pyydän keksimään niitä nasevia juttuja omaan tarinaani! Sirius ja James <3 Ei mitään rakentavaa, pitää yrittää hillitä nauruntyrskähdyksiä, ettei tosiaan naapurin mummot häiriinny liiaksi. Kiitos ja kumarrus illan nauruista <3