Nimi: Enkelin silmin
Kirjoittaja: Nikki
Genre: Angst
Paritukset: Harry/Draco (tavallaan)
Ikäraja: S
A/N: Teki mieli kirjoittaa jotakin surullista ja kaipaavaa, vaihteeksi ja tulos on nyt sitten tällainen.
Kommentoikaa ja kertokaa ajatuksianne, olkaa hyvät.
Lukemisen iloa!
Enkelin silmin
Katselen, kuinka istut lempipaikallasi järvenrannalla suuren, harmaan kiven päällä. Hento tuuli leikittelee mustilla hiuksillasi, sotkien niitä vielä entisestään. Olet painanut silmäsi kiinni ja nautit kevyestä kevät tuulesta kasvoillasi. Olet kaunis, kuin enkeli. Näytät niin huolettomalta ja iloiselta, huomaan hennon hymyn karehtivan huulillasi.
Olen katsellut sinua usein aiemminkin Kielletyn Metsän reunalla olevan tammen alta. Niin teen nytkin ja hetkeksi unohdan muun maailman ympäriltäni. Katsellessani sinua, unohdan hetkeksi murheet ja kaikki huolet, joita ympäröivä maailma niskaani sysää. Saat myrskyn sisälläni laantumaan, mutta vain hetkeksi. Jos vain saisin istua viereesi, katsella kauniita vihreitä silmiäsi ja olla lähelläsi, eivät arjen huolet ja murheet minua enää vaivaisi, uppoaisin silmiisi ja hukuttautuisin hymyysi.
Katsot maailmaa enkelin silmin, voi kunpa minäkin pystyisin siihen. Näet maailman kauneuden ja sateellakin jaksat hymyillä. Katseesi on niin viaton ja avoin, se on täynnä rakkautta ja luottamusta. Kunpa säilyisit ikuisesti tuona viattomana enkelinä.
Maailmassa on niin paljon pahuutta, joka olisi koska tahansa valmis kietomaan sinut syleilyynsä ja katkomaan kauniit siipesi, enkeli. Onkohan sinulla joku, joka suojelee sinua siltä. Toivon niin. Toivon todella.
Avaat silmäsi ja katselet hetken hymyillen tummaa ja täysin tyyntä järven pintaa. Seuraan tarkasti joka ikistä liikettäsi. Sitä kuinka vedät polvet rintaasi vasten ja kiedot sievät kätesi polviesi ympärille. Painat leukasi polviesi päälle ja ihailet edessä näkyvää tummaa maisemaa.
Taivaalle on kertynyt tummanpuhuvia sadepilviä ja pian ne ajelehtisivat yli Tylypahkan, pyyhkäisten mukanaan kaiken tomun, jota maanpäälle on päivien saatossa kertynyt. Lähdet varmaan ennen sadetta takaisin sisään, lämpimään.
Yllättäen käännyt ja katsot minun suuntaani. Jähmetyn aloilleni kauhusta, huomasitko sinä minut. Ole kiltti äläkä huomaa minua, toivon ja painaudun tiukemmin tammen varjoon. Tunsit varmaankin liian intensiivisen katseeni itsessäsi, minkä virheen meninkään tekemään. Olen aina muistanut olla varovainen, mutta nyt menin sortumaan huolimattomuuteen. Älä huomaa minua, kiltti.
Turhaan yritän kätkeytyä katseeltasi, olen jo paljastunut, sillä pudottaudut alas kiveltä ja lähdet kävelemään kohti piilopaikkaani.
"Kuka siellä?" kysyt ja katselet suuntaani varautuneena. Oi, ei. Hymy on pyyhkiytynyt pois kasvoiltasi, mutta silti silmissäsi palaa yhä vihreän hohtoinen aurinko, älä anna sen sammua.
Katsot maailmaa noine kauniine enkeli silminesi. Näet maailman kauneuden ja uskot rakkauteen, ikuiseen. Hymylläsi saat kyynelet katoamaan, pieni kaunis enkeli.
Tiedän piiloutumisen olevan turhaa, olet jo havainnut jonkun olevan tässä, joten astun esiin varjoista, paljastaen itseni sinulle. Sillä samalla hetkellä kun näet minut, pyyhkiytyy viimeinenkin hymyn ripe kasvoiltasi ja silmiesi avoin katse sulkeutuu. Kauniit kasvosi muuttuvat ilmeettömiksi, huomaan ettet pidä läsnäolostani. Älä kätke enkeliä sisällesi, pyydän äänettömästi.
"Malfoy, miksi vakoilet minua? Ja sinäkö se olet ollutkin, joka täällä on useina iltoina istunut tarkkaillen minua?" sihahdat yhteen puristettujen huuliesi välistä. Kasvosi ovat täysin ilmeettömät, salaat kaiken, jonka aiemmin niin avoimesti näytit. Nyökkään, koska en osaa sanoa mitään. Veit ääneni, kenties. Olen vain hiljaa ja katselen kasvojasi. Pitkään vain seisot siinä ja odotat jotakin.
"Mikä sinuun on mennyt, kun et osaa enää edes puhua?" kysyt kylmän viiltävällä äänellä. Hätkähdän äänensävyäsi, sillä se ei sovi sinulle, kaunis enkeli. Huomaat sävähdykseni ja katseesi muuttuu... kysyväksi.
"Oletko kunnossa?" kysyt varovasti ja katsot minua nyt huolestuneen ja säälin sekoittuessa katseessasi. Ei älä, en halua sääliäsi. Haluaisin vain olla lähelläsi ja katsella silmiäsi, ehkä kuunnella ääntäsi ja olla vain vieressäsi, niin sitä minä haluan. Astut lähemmäs ja nyt meitä erottaa vain puolentoista metrin pituinen ruohokaistale. Näet kasvoni hopeisen kuun luomassa valokeilassa paremmin. Tosin nyt kuu valaisee, myös sinun korpinmustia hiuksiasi ja varjostaa kauniita kasvojasi. Olet enkeli.
Nyökkään jälleen. Huomaan, että kasvojeni ilme saa sinut häkeltymään, mutta pian se katoaa ja huulesi kohoavat hentoon, varovaisen kokeilevaan hymyyn. Hymyilen takaisin, enkä estä tunteideni heijastumista silmistäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni, uskaltaudun näyttämään todelliset tunteeni kenellekään.
Tiedän sinun näkevän silmissäni yksinäisyyttä, väsymystä ja kaipuuta, jonnekin jonne en vielä itsekkään tiedä kaipaavani. Sinun vihreissä silmissäsi palaa jälleen se hellä, ystävällinen liekki, jonka kadotit hetkeksi, mutta löysit sen jälleen.
Katselemme toinen toisiamme hiljaa ja samalla varovasti tarkastellen. Emme uskalla sanoa sanaakaan, sillä se saattaisi särkeä tämän kauniin yhteisen hetkemme. Tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi lähelläsi, sillä katsoessani silmiisi näen maailman kauniimpana kuin koskaan ja hymyssäsi on taikaa, sillä se karkottaa pimeyden, joka mieltäni varjostaa.
Sateen ensimmäiset pisarat putoavat päällemme, muttemme välitä siitä. Seisomme aloillamme ja upottaudumme toinen toistemme silmiin. Hiljaisuutta halkoo kumea ukkosen jyrähdys, joka saa sinut jälleen havahtumaan.
"Taitaa olla parasta lähteä sisälle, sillä kohta kastumme ihan kunnolla." sanot ja käännät katseesi kohti tummaa taivasta. Nyökkään ja lähden sanattomana seuraamaan sinua. Katselen mustan kaavun verhoamaa selkääsi ja toivon voivani palata tuohon äskeiseen hetkeemme.
Olet kaunis, viaton enkeli ja katsot maailmaa enkelin silmin. Näet maailman kauneuden ja uskot aina parempaan huomiseen. Hymylläsi paikkaat sydämet särkyneet ja autat kompastuneet takaisin jaloilleen. Enkelin silmin, näet sateella auringon.
Kun astumme sisään Tylypahkan ovista, kuljet edelleen edelläni ja suuntaat portaisiin, noustaksesi takaisin Rohkelikkotorniin. Minun matkani jatkuu alas tyrmille, mutten haluaisi vielä erota. En vielä, kun nyt kerrankin selvisimme riitelemättä. Harmikseni huomaan, ettet halua pysähtyä ja jäädä seuraani, sillä jatkat matkaasi suoraan portaisiin.
Ohitsemme kulki muutama oppilas, ethän välittänyt heistä. Minulle olisi ollut yhdentekevää, mitä he olisivat ajatelleet jos olisimme toivottaneet toisillemme hyvää yötä. Katson loittonevaa selkääsi ja kuiskaan tyhjyyteen. "Hyvää yötä."
A/N: Elän kommenteistanne…
HUOM! Pohjautuu Arja Korisevan biisiin Enkelin silmin.
