Title: Hiljainen joulu
Author: FractaAnima
Genre: joulufluff tai draama
Rating: S
Pairing: Hermione Granger/Severus Kalkaros
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:FF100 sanalla 090. Koti
Joulukadun jälkeen: Hunajaherttua
A/N: Tämä on julkaistu aiemmin Finin joulukalenterissa vuonna 2022, mutta koska olin jo unohtanut tämän olemassaolon itsekin, niin päätin julkaista sen nyt joulua odotellessa ihan omana itsenäänkin.
Hiljainen joulu
"Hermione, oletko varma, ettet jää yöksi?" Ginny yritti vedota ystäväänsä, kun tämä teki lähtöä Kotikolosta.
"Teet liikaa töitä, nyt on sentään jouluaatto", Harry huomautti.
"Kenenkään ei pitäisi viettää joulua yksin", Molly mutisi työntäessään eväspussia Hermionen käsiin. Hermione hymyili ja hymähteli, levitteli käsiään ja pahoitteli, ettei voinut jäädä. Oli jo myöhä ja sitä rataa. Nyökyttelyt, vilkutukset, kiitokset ja vielä lupaukset siitä, että nähtäisiin taas pian.
Kotikadun hiljaisuus oli korvia hivelevä. Hermione hymyili käydessään läpi aaton tapahtumia ja kaikkia tuttuja kasvoja, joita oli ollut mukava nähdä. Myös Ronia, vaikka elämä olikin vienyt heidät erilleen. Harry oli oikeassa siinä, että Hermione teki liikaa töitä. Hänen kummilapsensakin oli kasvanut jo aivan liikaa hänen huomaamattaan. Mutta Hermione nautti hiljaisuudesta, rauhasta ja työnteosta. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä vähemmän hän sieti meteliä ja hallitsematonta kaaosta.
Kotiovi narahti tuttuun tapaan sulkeutuessaan. Kenkien mukana kulkeutunut puuterilumi suli hetkessä eteisen matolle. Hermione vei Mollyn pakkaamat eväät keittiön pöydälle ja valikoi sieltä muutaman piparkakun lautaselleen. Teepannu oli kuuma, joten hän kaatoi kupillisen itselleen. Höyry tuoksui kanelille ja inkiväärille.
"Jouluteetä?" Hermione kysyi astellessaan hämärään olohuoneeseen.
"Mmhmm", kuului ääni nojatuolista.
"Yllättävä valinta", Hermione tokaisi ja nojautui istumaan käsinojalle.
"Jouluaattonako?" mies kohotti kulmaansa.
"Sinulta, kyllä", Hermione virnisti ja haukkasi piparkakusta palasen.
"Mitä sinä luet?"
"En enää mitään", mies sulki kirjansa ja kääntyi katsomaan Hermionea. Katse tutkiskeli naisen kasvoja ja yritti lukea niitä kirjan sijaan. "Millainen päiväsi oli?"
"Hmm", Hermione huokaisi. "Äänekäs, riemukas, lämmin ja silti uuvuttava", hän summasi.
"Odotin sinun saapuvan myöhemmin."
"He alkavat oppia, etten jää. Pyynnöistä on alkanut karista vaativuus, ne ovat enemmänkin jonkin sortin lähtörituaali."
"Ehkä sinun pitäisi jonain kertana jäädä", mies ehdotti. Hermione hymähti ja nielaisi loput piparistaan ennen kuin vastasi.
"Mutta en minä voi, Molly aina painottaa, ettei kenenkään pitäisi viettää joulua yksin. Se koskee myös sinua, Severus", Hermione painotti ja laski nopean suukon miehen päälaelle.
"Ehkä tulen ensi vuonna mukaan", Severus ehdotti. Hermione nauroi ääneen, hän tiesi, että Severus ennemmin antautuisi ankeuttajille kuin liittyisi Kotikolon joulunviettoon.
"Ehkäpä", Hermione vastasi yhä nauraen ja palautti lautasensa keittiöön ennen kuin asettuisi miehen seuraksi.
He viettivät yön lueskellen hiljaa vierekkäisissä nojatuoleissa, vain muutamia sanoja vaihdellen ja sivujen kahinaa kuunnellen. Aamun pikkutunneilla he siirtyivät makuuhuoneeseen, kävivät yhdessä nukkumaan ja toivottivat hyvän yön lisäksi hyvää joulua toisilleen. Aamulla tee tuoksui yhä joululle ja Hermionea hymyilytti mielikuva Severuksesta Kotikolon jouluaamiaisella.
Ehkä ei vielä ensi vuonnakaan, Hermione ajatteli.