Ficin nimi: Ihan helkkarin selkeää?
Kirjoittaja: Moi
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Paritus: Lucifer/Adam
Genre: Henu ja höntti slice of life ja Sinner!AU
Summary: Mikä kumma pakkomielle Adamilla oli hänen huultensa väliin päätyneisiin yrtteihin?
A/N: Tästä shipistä pukkaa lapiotolkulla ideoita päähän, mutta kokonaisuuksien jäsentely ja mikä-pätkä-sopisi-mihinkäkin-tekstiin -aprikointi on tehnyt kirjoitteluista jotenkin harvinaisen tahmaista ja vitkastelevaa. Kesän aikana tehdyllä vuorotyöllä ja helleaallollakin lienee osuutta asiaan. 😅 Osallistuu haasteisiin Väripaletti (vihreä) ja Otsikoinnin iloja II (kysymysotsikko).
***
“Niistähän on kasvanut oikein sieviä. Ei hullumpaa työtä!” Lucifer kehaisi katsellessaan hyväksyvästi rehevänvihreitä yrttejä, joita Adam oli hotellin puutarhassa kasvatellut.
“Eivätkö olekin nättejä? Pistäpä maistaen!” Adam myhäili itsetyytyväisesti, taittoi basilikaruukusta yhden pullean lehden ja työnsi sen puolittain suuhunsa. “Mm-hm?”
“Oletpa hulvaton.” Lucifer seurasi katseellaan, kuinka Adam heilutteli basilikanlehteä hampaidensa välissä ja oikein nojautui lähemmäs esitelläkseen sitä paremmin.
“Oha oha”, Adam yllytti.
Lucifer kohotti kulmiaan huvittuneena, mutta repäisi sitten lehdenpuolikkaan Adamin suupielestä ja työnsi sen suuhunsa.
“Mmm, onpa tosiaan raikas!” Lucifer mutusteli ja kohtasi Adamin tapituksen. “Mitäs nyt?”
“En minä sanonut mitään?”
“Mutta ajattelit kovaan ääneen. Miksi näytät tuolta?”
“Miltä? Näet taas omiasi”, Adam tuhahti ja nakkasi niskaansa. “Tuokin muuten näyttää aika hiton hyvältä”, hän kommentoi Luciferin poimiessa hyppysiinsä toisen basilikanlehden. “Anna minulle puolikas.”
“Jaa mitä varten?” Lucifer kysyi ja söi lehden muitta mutkitta, mikä kirvoitti Adamista merkitsevän huokauksen.
“Et taaskaan tajunnut.”
“Mitä olisi pitänyt?”
“Anna olla!”
“Oletpa vaihteeksi jotenkin ärsyttävä”, Lucifer hymähti suupielensä vinossa.
“Ja sinä ihan saakelin nuija”, Adam virkkoi takaisin. “Se ei kyllä yllätä meistä kumpaakaan, Nuijafer.”
“Hmph, ota tuosta ja ole kunnolla”, Lucifer korskahti ja ojensi Adamille basilikaruukkua samalla napaten kolmannen lehden, sillä kertaa minttua, suupieleensä.
“Tiedätkö, tuo sinun minttusi näyttää ihan ekstrahyvältä”, Adam sanoi muikeasti. “Haluan puolet siitä!”
“Mitä oikein hupsit, tässähän on ihan yhtä hyviä!” Lucifer ihmetteli vuorostaan mintturuukkua ojentaen ja sanojensa perään söi lehtensä kokonaan. Mikä kumma pakkomielle Adamilla oli hänen huultensa väliin päätyneisiin yrtteihin?
“Voi armias varjele”, Adam nauraa köhähti ja painoi sormillaan nenänsä siltaa. “Okei, tämä alkaa olla jo aika vitun kiusallista. Lähde menemään, jooko?”
“Mikä merkillinen sinua vaivaa, mies? Nyt se suuvärkki auki ja sanoja kehiin!” Lucifer haastoi käyttäen Adamilta nappaamaansa sananpartta.
“Minä halusin pussailla, senkin jeevanan älykääpiö!” Adam töräytti. “Sehän oli ihan helkkarin selkeää?”
“Ei kyllä ollut!” Lucifer ärähti tyystin hölmistyneenä. “Oliko tämä muka jotain esileikkiä?”
“No ei, vaan puhdasta flirttiä! Oletko koskaan kuullut sellaisesta, hää?” Adam käytti hyväkseen pituuttaan kumartuessaan kuulustelijan elkein Luciferin ylle.
“Hah, sinäkö kysyt minulta moista?” Lucifer hymyili omahyväisesti ja pyyhkäisi takkinsa hartioita hienostuneesti. “Vaan kun minä flirttailen, teen sen ainakin selkeästi!”
“Kai nyt, kun sinun kohdallasi pitää muutenkin tavata kaikki kirjain kerrallaan!” Adam puuskahti, mutta häkeltyi hiukan, kun Lucifer tarttui häntä leuasta.
“Saatpa nähdä, miten selkeä osaan olla...”
“Varmaan minua enää kiinnostaa!” Adam korskahti ja vääntäytyi kauemmas. “Lähde nostelemaan, Luci. Minulla on muutakin tekemistä kuin vokotella kuuroja korvia ja sokeita silmiä!”
“Pah, hyvä on sitten!” Lucifer sihahti. “Täten vien nämä taidokkaat ja hurmaavat huuleni sinne, missä niitä osataan arvostaa!”
“Minne muka?” Adam uteli viattomasti.
“Jaa, tuota...” Lucifer epäröi hetken. Sitten hän rykäisi kurkkuaan, hypähti sulavasti pöydälle katsoen Adamia yläviistosta ja otti tämän kasvot lempeän määräävästi käsiensä väliin. “Enpä tiedä, mutta sillä ei ole paskankaan väliä. Aion suudella sinua nyt. Mukavan selkeää, eikö?”
“Pfft, kieltämättä. Mutta ilman yrtinlehteäkö?” Adam kohotti kulmiaan.
“Ovatko ne päivän teema tai jotain?”
“Tietysti! Mehän ollaan ihailemassa kukoistavaa satoa?”
“Ah, niin tietenkin. Voi minua hupsua”, Lucifer hymähti ironisesti, nappasi puolet basilikanlehdestä huultensa väliin ja heilutteli sitä kuin se olisi ollut hänen syvänvihreä kielensä. “Hmm?”
“Kivan näköinen rehu sinulla”, Adam tokaisi. “Et varmaan pahastu, jos maistan?”
Lucifer vastasi myhäilyllä ja veti Adamin lähelleen, jolloin tämä nappasi hampaillaan puolet basilikasta ja vastasi hänen suudelmaansa tehden siitä nopeasti syvemmän.
“Adam hyvä... onko sinun käsityksesi flirttailusta... se että... työnnät kielesi suuhuni... ja ryöväät minun basilikanpuolikkaani?” Lucifer hengähti suudelmien välissä, ja Adam hykersi vihreä murunen terävissä hampaissaan.
“Saattaa olla.”
“Senkin ahne porsastelija. Siedät saada huutia”, Lucifer nauraa sihisi ja silitteli peukalollaan Adamin poskea. “Sellaisella flirttailevalla tavalla...”
“Vau, no nyt on selkeää”, Adam hörähti, ennen kuin Lucifer vaiensi hänet jälleen huulillaan.
