Ficin nimi: Pehmiksenpehmeää
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Mighty Nein (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: kesähöpö
Hahmot: Caduceus, Jester ja Fjord
Vastuuvapaus: Mighty Nein kuuluu Critical Rolelle ja Cad, Jester ja Fjord ovat Taliesinin, Lauran ja Travisin käsialaa. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Juhannustaikoja
2025, Kesäfest
IIA/N: Tämä on kesätaikani
Linnelle, jonka toiveissa minua inspiroi "erityisesti jos toinen hahmo raahaa toisen jäätelölle tai hahmo ei ole koskaan käynyt jäätelökioskilla". Toivottavasti tykkäät!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aurinko paistoi asfalttiin täydeltä terältä. Caduceus heilutteli vaaleanpunaisia ja -sinisiä rastojaan saadakseen hieman viilennystä. Jester oli tarttunut hänen käteensä ja veti innokkaasti kohti pikkukunnan toista jäätelökioskia. Tämä oli pukeutunut syvänsiniseen haalariyläosaiseen farkkumekkoon, jonka hame ylsi juuri puoleen reiteen. Hänen laineikkaisiin hiuksiinsa oli maalattu sinisiä raitoja hiusmascaralla ja ne keikkuvat iloisesti korvien ympärillä. Vieressä toisella puolella asteli tämän poikaystävä Fjord, joka ei malttanut luopua saappaistaan ja mustista farkuistaan edes kesällä. Sen verran mies oli antanut periksi, että oli vetänyt ylävartalonsa peitoksi vain syväkaula-aukkoisen t-paidan. Jester oli lähes kauhistunut kuultuaan aiemmin, ettei Caduceus ollut koskaan maistanut jäätelöä.
Caduceuksesta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Hän oli elänyt tähänastisen elämänsä talossa metsän keskellä ja äiti ja isä olivat kotikouluttaneet hänet ja hänen sisaruksensa. He olivat olleet hyvin omavaraisia ja vapaa-aikansa Caduceus oli kuluttanut metsässä leikkien ja liikuskellen. Elämään ei ollut mahtunut prosessoitua ruokaa jäätelöstä puhumattakaan, perheessä oli ollut tietokonekin vain siksi, että pankkiin ei tarvinnut lähteä kylille. Mutta Caduceus oli utelias eikä pannut lainkaan pahakseen maistaa tuota kuuluisaa herkkua.
”Niillä on vaikka kuinka montaa eri makua. Mitä tahdot kokeilla? Miten olisi tikkukaramelli?” Jester höpötti.
Fjord kurkkasi häntä silmäkulmastaan ja siitä Caduceus ymmärsi, ettei sellaista makua ehkä sentään ollut.
”Jes, jos ostetaan hänelle vain vaniljapehmis?” mies ehdotti.
Jester tuhahti iloisesti. ”Mutta sehän olisi hirveän tylsää!”
He olivat vaivihkaa saapuneet kioskin luukulle. Jester tilasi itselleen jotain, jonka nimi oli sateenkaari, Fjordille lakritsia ja kääntyi sitten katsomaan Caduceusta.
”Maistaisin mielelläni vaniljapehmistä, kiitos”, hän sanoi kohteliaasti myyjälle.
Tyttö kaapi altaasta pallot kahteen tötteröön ja täytti yhden vaalealla vuorella takanaan olevasta koneesta. Fjord vilautti korttiaan maksupäätteelle. He siirtyivät istumaan läheisen pikkupöydän ympärille. Jesterin jäätelö todella näytti sateenkaarelta – siinä oli keltaista, vihreää ja punaista. Caduceus kosketti kielenkärjellä omaansa. Se tuntui kylmältä eikä maistunut juuri millekään, ainakaan niin pienenä annoksena. Seuraavaksi hän haukkasi huulillaan suuremman palan. Pehmis suli suuhun ja maistui makealta, sokerilta ja, kyllä, hieman myös vaniljalta. Tuntuma oli kokonaisuudessaan miellyttävä.
”Mmmm”, Caduceukselta pääsi.
”Voi, Cad! Sinä pidät siitä, vai mitä?” Jester huudahti.
Tämä oli kaatua innostuksissaan kumoon, kun oli jo valmiiksi keikkunut tuolillaan. Onneksi Fjord nappasi kiinni selkänojan hienosti muotoillusta metallista.
”Tämä maistuu hyvältä”, Caduceus sanoi mietteliäästi. ”Mutta taidan pitää enemmän hunajasta.”
Jesterin kumpikin vaaleanpunainen, pitsinen rintaliivinolkain oli valunut olalta kyynärpäihin. Tämän suu mutristui. ”Mutta se on ihan eri asia! Hunaja on hunajaa ja jäätelö jäätelöä.”
Caduceus tunsi heti piston sydämessään. Hän ei pitänyt ystäviensä mielen pahoittamisesta.
Fjord tuli kuitenkin hätiin. ”Jes, ei Cad ole tottunut teolliseen makeaan. Anna hänen olla.”
Jester tuhahti, mutta hymyili sitten jälleen. ”Eikö vain jäätelö olekin sievemmän näköistä? Hunaja on vain… keltaista.”
Caduceus nyökkäsi helpottuneesti. ”Kyllä, sinun jäätelösi oli hyvin kaunis ja minun pehmikseni aivan kuin pilvi.”
Jester alkoi kikattaa, tosin siihen oli osin syynä Fjord, joka yritti korjata tämän olkaimia oikeille paikoilleen ja kiristää myös rintojen lisäpeitteenä olevaa sifonkihuivia. He nauttivat vielä jonkin aikaa auringon helotuksesta ja lähtivät sitten Jesterin äidin taloa kohti. Päästyään illalla kotiin Caduceus ajatteli, että hän söisi jäätelöä oikeastaan hyvin mielellään joskus vielä uudestaankin.
