The Howl of the Heart - erään suden tarina (max K11, draama, jännitys, romantiikka, originaali, ihmissusidraama)

[Sirina Black]

Nimi: The Howl of the Heart – erään suden tarina
Kirjoittaja: Sirina Black
Fandom: Originaali
Genret: Draama, jännitys, romantiikka
Varoitukset: Ei sinällään ole, mitä nyt pieniä mainintoja kuolemasta/tappamisesta (ei mitään verellä mässäilyä tai luultavasti edes kauhean kuvailevaakaan), mutta laitan jokaisen luvun alkuun tarvittaessa lukuun liittyvät varoitukset.
Ikäraja: K11 (maksimissaan luultavasti jää tähän, nostetaan jos tarvetta tulee)
Vastuuvapautus: Koska originaali, henkilöhahmot kuuluu mulle (tokikaan en ole keksinyt ihmissusia jne jne jne, mutta idea on oma), vaikkakaan en tästäkään saa mitään korvauksia, nyyh.
A/N: Jotain vähän erilaista tällä kertaa. Katsellaan mitä tästä tulee ja mihin suuntaan tämä menee, jos menee. Pitäisi edes yrittää saattaa aikaisemmatkin tuotokset loppuun, mutta kun...



Lauman anatomiaa
Sanamäärä: 300+200+200+100 +100+100+100+100+100+100+100+100
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen


1.
Ihmissusia oli kahdenlaisia; niitä jotka syntyivät sellaiseksi ja niitä joita oli purtu jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä sellaisen ihmissuden toimesta, jota oli kanssa purtu, joskin poikkeuksiakin toki oli olemassa. Joskus ihmissudeksi syntynyt oli niin verenhimoinen ja ihmisvihamielinen, että hyökkäsi puolustuskyvyttömien ja heikompien ihmisten kimppuun. Joskin vain harvat ihmissudeksi syntyneet purivat ihmisiä muuttaakseen nämä ihmissusiksi, sillä useimmiten purrut ihmissudet olivat alttiimpia olemaan vaaraksi niin ihmisille kuin toisille ihmissusille.

Useimmiten purrut ihmissudet olivatkin verenhimoisia roistoja ja epäluotettavia persoonia, jotka eivät kuuluneet mihinkään ihmissusilaumaan, vaan elivät joko erakkoina tai pienissä yhdyskunnissa, hyökkäillen muiden laumojen kimppuun yrittäen saada itselleen elintilaa ja toisinaan vain huvin vuoksi, aiheuttaakseen pahennusta ja pelkoa ympärillään. Heitä kutsuttiin rogue-susiksi.

Laumoilla oli omat tiukat rajansa ja näitä vartioitiinkin tiukasti ja tarkasti. Vahingossa tapahtuvia rajanylityksiä tapahtui vain harvakseltaan, sillä jokaisella laumalla oli oma ominaistuoksunsa, jonka perusteella tiesi oliko omalla alueellaan vaiko eksynyt toiselle alueelle. Jotkut laumat olivat keskittyneet asumaan lähellä ihmisasutusta, omissa pienissä kylissään, jotka toimivat kuin normaalit ihmiskaupungitkin. Toiset laumat puolestaan elivät mieluummin kauempana ihmisasutuksesta, eivätkä kovinkaan usein eksyneet kaupunkeihin.

Jokaista laumaa johti Alpha, joka useimmiten oli miespuolinen ihmissusi ja yleensä edellisen Alphan vanhin (tai ainoa) lapsi sai tittelin omakseen. Harvoissa tapauksissa vanhin lapsista ei suostunut uudeksi Alphaksi, jolloin joku mahdollisista nuoremmista sisaruksista, oli tämä tyttö tai poika, sai mahdollisuuden ottaa titteli omakseen. Poikkeuksiakin tietenkin oli, joskus vanhan Alphan lapsista kukaan ei soveltunut uudeksi laumanjohtajaksi, jolloin esimerkiksi lauman Betasta, Alphan kakkosmiehestä saattoi tulla uusi Alpha, jos tämä oli tehtävään soveltuva. Miespuolisen Alphan puoliso oli Luna, jonka tehtäviin kuului koko lauman hyvinvoinnista huolehtiminen. Naispuolisen Alphan puolisoa kutsuttiin useimmiten Alpha-puolisoksi, jos tällä ei ollut muuta titteliä jo entuudestaan.

Jokainen lauman jäsen oli tärkeä laumalleen. Jokaisella oli oma tehtävänsä, josta hänelle maksettiin korvausta. Oli hoitajia, parantajia, opettajia, metsästäjiä, viljelijöitä, palvelushenkilökuntaa, sotureita ja lauman vanhimpia, jotka yhdessä Alphan kanssa vastasivat politiikasta ja sovun säilyttämisestä laumojen välillä.


2.
Jokainen nuori ihmissusi kävi koulua, aina 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi saakka, jotkut saattoivat vielä jatkaa korkeammallekin tasolle yliopistoon saakka, mutta näin tapahtui vain harvoin, sillä kaikki tarvittava oppi saatiin ihmissusiakatemiassa ja sen jälkeen oppipoikana toimiessa. Jokaisella laumalla oli oma koulunsa, joskin jos lauma oli pieni, vain muutamia kymmeniä jäseniä, saattoivat he lähettää lapsensa ja nuorensa naapurilauman kouluun, jos laumojen välillä oli tehty sopimus asiasta. Tällöin lapset ja nuoret saattoivat asua naapurilaumassa, nimettyjen niin sanottujen kummivanhempien luona arkipäivät ja saapuivat omaan kotiinsa perjantai-iltana viikonloppujen viettoon.

Ensimmäisten viiden kouluvuoden aikana lapset opettelivat normaaleja oppiaineita, äidinkielestä matematiikkaan, opettelivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä laskemaan. Kuudentena vuonna, noin 12-vuotiaina, he alkoivat pikkuhiljaa suuntautua haluamilleen poluille, useimmiten sen perusteella mitä heidän vanhempansa tekivät laumassa. Vain harvoista palvelushenkilökuntaan kuuluvien vanhempien lapsista tuli parantajia tai sotureita, vaikka poikkeuksiakin toki oli. Kaikki oli kuitenkin jollain tasolla riippuvaista siitä oliko syntynyt mihin arvoasteikkoon. Omegasta harvemmin tuli soturia sillä he olivat yleensä heikoimpia ihmissusia eivätkä olisi pärjänneet kovinkaan hyvin ruumiillisesti raskaassa koulutuksessa. He olivat yleensä parhaita hoitajia ja palvelushenkilökuntaa. Gammat puolestaan olivat parhaita sotureita, Deltat loistivat opettajina ja parantajina. Suurin osa maanviljelijöistä ja metsästäjistä olivat sigmoja. Alpha tai Beta ei koskaan voinut olla omegasyntyinen, toisin kuin Luna, joka saattoi olla mistä tahansa ryhmästä.


3.
Jokaisella ihmissudeksi syntyneellä oli sielunkumppani, fated mate, jonka tämä löytäisi 18 täytettyään, joskin joskus siihen meni aikaa kuukausia tai jopa vuosia. Toisinaan etenkin Alphoilla oli vaikeuksia löytää Kuujumalattaren hänelle valitsema kumppani omasta laumastaan ja sen takia kunkin maantereen Alpha Kuningas, joka oli kaikkien sen maanosan ihmissusien hallitsija, pitikin kerran vuodessa tanssiaiset, Mating Ball of Moon Goddess, jonne kaikki 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat naimattomat, kumppanittomat ihmissudet kokoontuivat etsimään puolisoaan.

Joskus, erittäin harvinaisissa tapauksissa ihmissuden sielunkumppani ei ollut samasta maantereelta kuin hän itse, jolloin kumppanin löytäminen oli todella vaikeaa, vaikkakaan ei täysin mahdotonta jos ihmissusi oli halukas matkustamaan. Tällöin ihmissusi saattoi valita kumppaninsa vapaista, yleensä vastakkaista sukupuolta olevista ihmissusista.

Toisinaan ihmissusi saattoi hylätä Kuujumalattaren hänelle valitseman kumppanin, syystä tai toisesta. Alpha saattoi esimerkiksi hylätä sielunkumppaninsa, koska tämä piti tätä liian heikkona tai ei ollut jostain syystä (vielä) saanut suttaan Kuujumalattarelta eli oli sudeton ihmissusi, joita pidettiin monissa laumoissa epäonnistuneina ja friikkeinä. Suurin osa ihmissusista sai sutensa täyttäessään 18, jonka jälkeen he pystyivät vaihtamaan muotoaan ihmisestä sudeksi ja takaisin ihmiseksi milloin halusivat, poikkeuksena purrut ihmissudet, joiden muutos liittyi kuun vaiheisiin (muutos mahdollista vain täyden kuun aikaan eikä sitä voinut estää).

Hylätty osapuoli sai aina uuden Kuujumalattaren valitseman sielunkumppanin, toisin kuin hylkäyksen tehnyt osapuoli.


4.
Kuujumalattaren valitseman kumppanin hylkääminen tapahtui aina vastavuoroisesti. Hylätyn osapuolen oli hyväksyttävä hylkäys, jotta heidän yhteytensä katkeaisi kokonaan (tämä oli molemmille kivuliasta sillä molempien sielunpalaset repeytyisivät irti kumppanin sielusta, palautuen omiin kehoihinsa) ja kummatkin voisivat etsiä uudet kumppanit (tai ottaa esimerkiksi sen hetkisen seurustelukumppaninsa valituksi kumppanikseen).  Niin kauan kuin ihmissusi ei ollut joko hylännyt tai hyväksynyt hylkäystä, molemmat osapuolet tuntisivat kipua sydämessään aina kun sielunkumppani esimerkiksi suutelisi toista ihmissutta. Poikkeuksena tähän oli se, jos sielunkumppanit eivät olleet vielä kohdanneet toisiaan. Vasta kun ihmissusi oli kohdannut sielunkumppaninsa, tämän sielu yhdistyi kumppanin sielun kanssa.

Juuri tästä syystä ihmissusi pystyi tunnistamaan sielunkumppaninsa vasta täysi-ikäisenä.


5.
Ihmissudet eivät menneet samalla tavalla naimisiin kuin ihmiset. Harvemmin pidettiin kirkkohäitä tai mentiin maistraattiin vastaamaan rauhantuomarin kysymyksiin ”tahdon”. Sen sijaan liitto virallistettiin Kuujumalattaren silmien edessä lauman mailla, Kuujumalattaren palvomista varten rakennetun alttarin äärellä. Ihmissusille ominaiseen seremoniaan kuului punaisen silkkiliinan sitominen molempien puolisoiden oikeaan ranteeseen ja kumppanin merkitseminen puremalla tämän hartiasta samaan aikaan kuin lauman vanhimpiin kuuluva ihmissusi pyysi pariskunnalle Kuujumalattaren siunausta ja suojelusta ja pitkää ikää sekä onnellista elämää.

Suurin osa ihmissusista pysyivät pariutuneena saman kumppanin kanssa loppuelämänsä ajan, sillä liiton purkaminen oli kivulias ja tuskallinen prosessi, joka vaati molempien osapuolien suostumuksen ja hyväksynnän. Päätöstä ei tehty vain hetken mielijohteesta.


6.
Toisinaan lauman Alpha, joka löytäessään sielunkumppaninsa ei välitäkään toisesta puoliskostaan (kenties hän oli jo antanut sydämensä ja rakkautensa toiselle ihmissudelle, mutta tämä oli jostain syystä poistunut kuvioista), mutta ei myöskään hylkää tätä kumppaninaan vaan solmii sen sijaan tämän kanssa sopimusliiton tietyillä ehdoilla, joskus vain määräajaksi, toisinaan niin pitkäksi ajaksi kuin oikea rakkaus ehkä palaa takaisin. Tällaisissa suhteissa puoliskot eivät merkanneet toisiaan puremalla, vaan käyttivät vain punaista silkkinauhaa ja allekirjoitettua sopimusta, jotka molemmat olivat helppo purkaa sen ajan koittaessa ja sen jälkeen tehdä virallinen hylkääminen molemmin puolisesti.

Tällaiset tapaukset olivat kuitenkin harvinaisia, eikä niitä edes välttämättä katsottu hyvällä lauman vanhimpien keskuudessa.


7.
Vaikka ihmissudet olivatkin periaatteessa yksiavioisia (vain harvat ihmissudet toivat suhteeseensa kolmansia osapuolia, vaikka sitäkin tapahtui), se ei kuitenkaan tarkoittanut, että sielunkumppanin kuollessa toinenkin puolisko kuolisi lyhyen ajan sisällä. Eloonjääneellä osapuolella oli sen sijaan mahdollisuus löytää uusi Kuujumalattaren valikoima sielunkumppani tai ottaa valittu kumppani uudeksi puolisokseen, jos niin halusi tai hän saattoi elää loppuelämänsä, oli se miten pitkä tahansa yksin.

Vain harvoissa tapauksissa sielunkumppanin kuollessa, toinenkin kuoli pian sen jälkeen. Yleensä tällaista tapahtui vain, jos he olivat olleet yhdessä vuosikymmeniä, jolloin heidän sielunsa ja sydämensä olivat kasvaneet niin kiinni toisiinsa, ettei kumpikaan osapuoli voinut tai edes osannut elää ilman toista puoliskoaan.


8.
Toisin kuin ehkä olisi voinut luulla, ihmissudet eivät eläneet ikuisesti, joskin heidän elinajanodotteensa oli paljon pidempi kuin ihmisen. Ihmissuden keho vanheni noin viisi kertaa hitaammin kuin ihmiskeho joten parhaassa tapauksessa ihmissusi saattoi elää useankin vuosisadan, jos ei saanut hopeamyrkytystä tai sudenkirvelimyrkytystä*, joista molemmat aiheuttivat sietämätöntä tuskaa ihmissudelle, saaden nämä pahimmassa tapauksessa menemään täysin mielipuolisiksi ennen kuin he antautuisivat kuolemalle.

Terve ihmissusi kykeni parantamaan normaalit palovammat ja tavallisista teräaseista ja vastaavista syntyneet haavat muutamassa minuutissa. Myrkytetty ihmissusi ei tähän kyennyt. Ihmissudet käyttivätkin etenkin hopeaa rangaistuskeinona saadessaan kiinni rogue-suden, jos tämä oli hyökännyt lauman jäsenten kimppuun, etenkin jos oli aiheuttanut vaaraa näille.


9.
Joskus ihmissusi saatettiin karkottaa laumasta syystä tai toisesta. Useimmiten karkotus vaati Alphan äänen lisäksi enemmistön lauman vanhimpien äänistä eikä karkotusta yleensä tehty herkästi. Vaati kovan rikoksen laumaa kohtaan, että näin tehtiin ja vaadittiin myös pitävät todisteet rikoksesta.

Laumasta rikoksen vuoksi karkotettu ihmissusi saattoi yrittää pyrkiä uuteen laumaan, mutta monissa tapauksissa juorut kulkivat nopeasti etenkin lähilaumoihin, jolloin hänellä ei ollut välttämättä minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä uuden lauman jäseneksi vaan hänen oli pakko jäädä rogue-sudeksi.

Joskus tällaiset rogue-sudet päätyivät muuttamaan ihmiskaupunkeihin, jos eivät olleet valmiita matkustamaan pitkin ja poikin maataan tai maanosaansa etsiessään uutta laumaa itselleen tai valmiita liittymään muiden rogue-susien pieniin yhdyskuntiin.


10.
Aina välillä lauman jäsen saattoi lähteä laumasta omista syistään ja muuttaa ihmiskaupunkiin asumaan. Yleensä tällaiset jäsenet olivat niitä, joiden susi ei ollut tullut esiin kun he olivat täyttäneet 18, eivätkä he enää halunneet tuntea oloaan ulkopuolisiksi laumassaan, etenkään jos hänen sielunkumppaninsa oli hänet hylännyt julkisesti kaikkien edessä.

Sudettoman ihmissuden oli helpompaa sopeutua ihmiskaupunkeihin kuin sellaisen ihmissuden, joka pystyi muuntumaan sudeksi. Sudettomana kun ei tarvinnut päästä juoksemaan vapaana metsiin.

Ja niin kauan kuin ihmissusi ei tullut karkotetuksi tai itse luopunut sanallisesti laumansa jäsenyydestä, hän saattoi palata takaisin kotiinsa, jos ja kun hänestä siltä tuntui tai jos hän jonain päivänä saikin sutensa.


11.
Kaikki ihmissusilaumat eivät olleet ystäviä keskenään. Toisinaan jopa rajanaapurilaumat olivat sodassa keskenään, jolloin konflikteja tapahtui useinkin, etenkin jos rajoja ylitettiin luvattomasti tai yritettiin salakavalasti hyökätä toisen lauman kimppuun.

Tällaisissa tapauksissa aina ei riittänyt se, että Alphat ja laumojen vanhimmat kokoontuivat neutraalin puolueen alueelle rauhanneuvotteluihin, vaan tarvittiin Alpha kuninkaan apua, jolloin neuvottelut tapahtuivat kuninkaan alueella, jossa kuninkaan sana ehdoton laki. Tiedettiin tilanteita, jossa sen hetkinen Alpha kuningas oli rangaissut molempia osapuolia ottamalla näiden maat haltuunsa ja alentanut molemmat Alphat Omegoiksi, mikä oli suurin rangaistus, jonka laumanjohtajalle saattoi antaa. Edes kuolema ei ollut niin paha asia heidän mielestään. Arvonalennus oli suuri häpeä.


12.
Toisinaan sodat alkoivat ja päättyivät kenenkään muun sitä edes huomaamatta kun vahvempi lauma ja vahvempi Alpha alistivat heikomman valtaansa ja tappoivat vastapuolen Alphan, sillä sen lisäksi, että Alpha saattoi luovuttaa asemansa joko omalle lapselleen tai vaikkapa Betalleen, toinen keino päästä lauman uudeksi Alphaksi oli voittaa vanha Alpha tappelussa, joka käytiin aina kuolemaan saakka. Ja pahimmassa tapauksessa hyökkäävä Alpha saattoi tappaa koko perheen, riippuen siitä kuinka verenhimoinen hän sillä hetkellä oli.

Useimmiten, jos uusi Alpha jätti vanhan Alphan perheen eloon, heidät joko alennettiin melkein orjan tasolle tai heidät vangittiin ja heitä käytettiin esimerkkeinä mitä tapahtui jos ei totellut uuden Alphan määräyksiä.

[Sirina Black]

Ei niin mukava yllätys
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 200+200+100+150+100+100+100+100+200


1.
Kaelia Nightwhisper oli laumansa johtajan, Alpha Lachlanin tytär, nuorin viidestä lapsesta ja ainoa, joka ei ollut samalla myös lauman Lunan lapsi. Vaikka Luna Arwen ei ollutkaan Kaelian biologinen äiti, oli tämä siitäkin huolimatta hyväksynyt puolisonsa aviottoman tyttären perheeseensä ja adoptoinut hänet omakseen, joskin Kaelia tiesi, että tämä toisinaan toivoi, että nuorta sutta ei olisi ollut olemassakaan. Kaelia kun muistutti olemassaolollaan, että Lachlan oli pettänyt valansa ja lupauksensa Kuujumalattaren valitsemalla sielunkumppanilleen. Kaelian onneksi ja kaikkien asianosaisten helpotukseksi hän muistutti ulkonäöllisesti enemmän isäänsä kuin äitiään.

Kaelian biologinen äiti oli hylännyt tyttärensä tämän ollessa vain 5-vuotias Alpha Lachlanin johtaman Kuunvarjon lauman maiden rajalle ja kadonnut jälkiä jättämättä. Kaelia ei ollut kuullut tästä kuiskaustakaan lähes 13 vuoteen. Tytön onneksi lauman vartijat olivat löytäneet hänet ennen petoja tai rogue-susia, joita lauman alueen rajalla toisinaan liikkui. Kaelia muisti edelleen kuin edellisen päivän kuinka Lachlan oli tunnistanut tyttärensä vaikka ei ollut tätä koskaan aikaisemmin nähnytkään. Tai ollut ollut edes tietoinen hänen olemassaolostaan. Kaelian äiti ja isä kun olivat lopettaneet suhteensa ennen kuin raskaus oli ollut edes havaittavissa.

Kaelia ei ollut koskaan kysellyt minkä takia isä oli pettänyt Arwenia eikä kumpikaan näistä ollut kertonut mitä heidän liitossaan oli tapahtunut ennen kuin Lachlan oli päätynyt suhteeseen Kaelian äidin kanssa.


2.
Kaelian 18 syntymäpäivä oli lähestymässä ja hän odotti sitä samanaikaisesti innolla ja kauhulla. Kuten jokainen nuori sudenalku, myös hän tahtoi tavata sutensa ja kenties löytää sielunkumppaninsa samalla. Toisaalta hän ei ollut kiireessä jälkimmäisen asian kanssa, hänellä ei ollut mikään kiire pariutua ja ryhtyä äidiksi vielä niin nuorena. Monet ihmissusinaaraat kun saivat ensimmäisen lapsensa vuoden sisällä siitä kun olivat löytäneet sielunkumppaninsa ja käyneet läpi pariutumisseremonian. Poikkeuksiakin tietenkin löytyi, esimerkiksi Kaelian vanhin sisko Cerise, joka oli löytänyt kumppaninsa Kuujumalattaren tanssiaisissa kolmea vuotta aikaisemmin, 20-vuotiaana, ei ollut vielä saanut ensimmäistä lastaan. Cerisen kumppani oli toisesta laumasta, joten tämä ei enää asunut Kuunvarjossa, vaan toisella puolella maata.

Kaelialla oli toinenkin vanhempi sisko, 19-vuotias Talia, joka ei ollut vielä löytänyt omaa sielunkumppaniaan. Lisäksi oli vanhemmat veljet Caelum ja Riven. 25-vuotias Caelum a tämän puoliso samanikäinen Nyxa olivat kahden lapsen vanhempia. Heitä oli siunattu vilkkailla kaksosilla, jotka olivat 4-vuotiaita. Riven oli puolestaan 27-vuotias ja hän oli vanhin Kaelian tuntema vielä kumppaniton ihmissusi. Kaelia epäilikin, että vanhimman veljen sielunkumppani saattoikin olla joko paljon miestä nuorempi tai asua toisella mantereella. Riven ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kiireessä pariutumisen tai lisääntymisen suhteen, vaikka kummatkin vanhemmat selkeästi odottivat häneltä juuri sitä – olihan hän lauman tuleva Alpha kun Lachlan aikanaan astuisi syrjään.


3.
Kaelia oli aloittanut soturiharjoittelunsa samaan aikaan muiden ikäistensä nuorten kanssa, jotka haaveilivat soturiksi pääsemisestä, vaikka Lachlan olikin yrittänyt muuttaa hänen mieltään ja ohjata häntä mieluummin vaikka parantajaksi tai opettajaksi. Kaelia ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kummastakaan vaikka kunnioittikin molempia ammatteja suuresti. Hän ei vain kokenut olevansa soveltuva kumpaankaan.

Alphan tyttärenä häntä oli kuitenkin koulutettu jo lapsesta lähtien taisteluun ja puolustautumiseen sillä useimmiten rogue-sudet ottivat Alphan perheen kohteekseen hyökätessään, joten heidän oli pakko osata puolustautua tarvittaessa myös itse, vaikka lauman soturit yleensä suojelivatkin heitä henkensä uhalla.

Vaikka suurin osa lauman sotureista olikin miehiä, Kaelia ei kokenut olevansa sen huonompi taistelijana kuin hekään.


4.
Kun Kaelia heräsi syntymäpäivänsä aamuna, hän ei tuntenut sutensa läsnäoloa, vaikka sen perusteella mitä oli vanhemmilta ihmissusilta, mukaan lukien sisaruksiltaan, kuullut. Kaikki heistä olivat kertoneet kuinka heidän sutensa olivat olleet odottamassa heidän heräämistään 18-vuotispäivien aamuina. Mutta Kaelia ei kuullut tai tuntenut sisäisen sutensa ajatuksia tai läsnäoloa mielessään.

Hämmennys ja kauhu valtasivat hänen mielensä; miten hänestä voisi tulla soturi ilman susimuotoaan? Mitä hän voisi edes tehdä ilman sutta? Miten hänen isänsä ja koko lauma suhtautuisivat sudettomaan ihmissuteen? Ja kuinka ihmeessä Alpha-verta omaava ihmissusi saattoi olla sudeton?

Kyllähän Kaelia tiesi, että toisinaan ihmissudet jäivät sudettomiksi ja toisinaan susi ilmestyisi vasta myöhemmin, mutta yleensä nämä sudet olivat heikompia, omegoja, eivätkä Alphan verenperillisiä. Alphan lapsista ei yleensä koskaan edes syntynyt omegoja, mahdollisuus tähän oli yksi miljoonasta, vaikka heidän äitinsä olisi omega. Alphan vahva veri piti siitä huolen.

Kaelia huokaisi raskaasti noustessaan ylös vuoteeltaan. Oli parempi kertoa isälle saman tien, ettei hän tuntenut sutensa läsnäoloa.


5.
Kaelian astuessa kotinsa keittiöön, kaikki muut olivat jo hereillä ja syömässä aamupalaa. Jopa Cerise oli tullut kotiin sielunkumppaninsa kanssa, juhlistaakseen Kaelian 18-vuotispäivää koko perheen voimin.

”Hyvää syntymäpäivää, Kaelia!” kaikki huudahtivat kun näkivät perheen nuorimmaisen ilmestyvän ruokapöydän ääreen. ”Joko olet tavannut sutesi? Mikä hänen nimensä on? Oletko valmis ensimmäiseen muutokseen tänään?”

Kaelia ei hymyillyt ja laski katseensa lautaselleen. Hän ei tiennyt miten kertoisi, ettei ollut tuntenut sutensa läsnäoloa herätessään.

”Kaelia?” Arwen kysyi nähdessään nuoremman suden kireän ilmeen. ”Onko kaikki hyvin?”

Kaelia nosti katseensa adoptioäitiinsä ja pudisti päätään.

”Suteni ei tullut esille”, Kaelia sanoi hiljaa.

Hiljaisuus valtasi kaikki heidän kuullessaan Kaelian sanat.


6.
Lachlan ohjasi tyttärensä työhuoneeseensa, kutsuen samalla Betansa Drystan Moonshadow’n liittymään heidän seuraansa. Seuraavaksi hän kutsui paikalle lauman vanhimmat, sillä tilanne oli erikoinen ja yllättävä. Kukaan ei ollut osannut odottaa, että Kaelian susi ei ilmestyisikään tämän astuessa täysi-ikäisyyteen.

Kaelia tunsi olonsa pieneksi, mitättömäksi istuessaan isänsä työhuoneessa, 14 vanhemman ja kokeneemman ihmissuden keskuudessa. Kaikki keskustelivat keskenään, välillä Kaeliaa vilkaisten, mutta kukaan ei sanonut hänelle sanaakaan. Ei myöskään Lachlan tai Drystan, joka oli kuin setä Kaelialle. Huoneen ilmapiiri oli kireä.

”Hänen täytyy keskeyttää soturiharjoittelunsa”, yksi vanhimmista sanoi. ”Sudettomana hänestä ei ole soturiksi.”

Kaelia avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta tiukka katse Lachlanilta hiljensi hänet.


7.
Kaelia ei ollut juhlatuulella sinä iltana, mutta koska Arwen oli pannut aikaansa ja voimiaan järjestääkseen hänelle syntymäpäiväjuhlat, hän osallistui niihin. Jokainen juhlavieras kuitenkin tiesi jo siinä vaiheessa, että Kaelian susi ei ollut astunut esille sinä aamuna, joten nuori nainen sai osakseen paljon sääliviä katseita. Kukaan ei kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi, mistä Kaelia oli vain kiitollinen.

Kaelia pakotti hymyn kasvoilleen, aivan kuin tilanne ei olisi ollut hänelle ihmeellinen tai yllättävä, ja otti kaikkien onnittelut ja lahjat vastaan, puhalsi kakun kynttilät ja leikkasi itselleen palasen siitä. Kakku maistui aivan pahvilta hänen suussaan, mutta hän pakotti itsensä syömään sen, jottei loukkaisi Arwenin tunteita.


8.
Seuraavat viikot kuluivat hitaasti. Kaelia oli vedetty pois soturikoulutuksesta, mutta tilalle ei ollut voitu laittaa muutakaan koulutusta, sillä hän oli vuosia jäljessä muita parantajiksi, hoitajiksi tai opettajiksi opiskelevia ikätovereitaan.

Kaelia ei kuitenkaan suostunut luopumaan täysin harjoittelustaan. Sen sijaan hän harjoitteli salaa yksinään, tuntien jälkeen, soturioppilaiden poistuttua harjoittelukentältä. Ei se tietenkään täysin sama asia ollut kuin harjoitella yhdessä muiden kanssa, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Etenkin kun hän istui ensin näkymättömissä, metsän laidassa katsomassa entisten oppilastovereidensa harjoittelua, tehden tarkkoja muistiinpanoja näiden tekemistä harjoituksista.

Vaikka hänestä ei ollut soturia tulossakaan, ainakaan hän ei olisi liian pahasti jäljessä jos hänen sutensa yhtäkkiä ilmaantuisikin myöhässä.


9.
Kesäkuun lähestyessä, Kaelia sai kutsun Alpha kuninkaan vuosittaisiin tanssiaisiin, jotka järjestettiin aina heinäkuussa. Kieltäytyminen katsottaisiin törkeäksi loukkaukseksi kuningasta kohtaan, joten Kaelia tiesi, vaikka hänellä ei ollut mitään halua lähteä viikon mittaiselle matkalle, hänellä ei ollut vaihtoehtoja.

Onneksi hän ei joutuisi lähtemään sentään yksinään sillä myös Talia ja Riven olivat saaneet omat kutsunsa. Ja Kaelia tiesi, että ainakin kymmenkunta muuta täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittänyttä lauman jäsentä, jotka eivät olleet vielä löytäneet kumppaniaan, olivat myös lähdössä tanssiaisiin.

Jos Kaelia ei ollut innoissaan kutsustaan, Talia oli toista maata. Tämä oli varma, että tällä kertaa hän löytäisi kumppaninsa. Ainoa asia, jota tämä suri, oli se, että kumppani olisi toisesta laumasta (suurempi mahdollisuus kuin se, että kumppani olisi joku lauman vielä alaikäisistä jäsenistä) ja hän joutuisi muuttamaan pois kotoaan. Ellei tietenkin kumppani olisi suostuvainen muuttamaan Kuunvarjoon. Tämä olisi tietenkin mahdollista vain jos kumppani ei ollut laumansa Alpha tai tuleva Alpha.

Kaelia huokaisi raskaasti ja lähti etsimään Arwenia, pyytääkseen tältä apua sopivan tanssiaisasun hankkimisessa ja muokkauksessa. Kaelia itse kun ei niinkään ollut koskaan ollutkaan mekkopersoona, joten hän ei tiennyt minkälainen puku olisi soveltuva Alpha kuninkaan järjestämiin juhliin. Talia olisi ollut hyvä neuvoja asian suhteen, mutta Kaelia epäili tämän olevan liian kiireinen oman asuvarastonsa suunnittelussa pystyäkseen auttamaan sisartaan.

[Sirina Black]

Päätös jota hän ei tehnyt
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 100+200+100+100+100+100+100+150+150
A/N: Ihmissusilla on autoja ja ajokortit ja passit ja ja 'ja ja... Tiedä sitten miten, mutta näin se nyt menee.



1.
Kesäkuun puolivälissä Kaelia sai Ihmissusiakatamien päättötodistuksen. Hän ei kuitenkaan osannut riemuita asiasta sillä pelkällä päättötodistuksella hän ei tekisi mitään. Paitsi jos päättäisi jatkaa koulutustaan ihmisten yliopistossa. Se miten Ihmissusiakatemian paperit kelpasivat tai edes toimivat ihmisyliopistoissa oli Kaelialle täysin hämärän peitossa, mutta hän tiesi sen olevan mahdollista (vuosien varrella pari sudettomaksi jäänyttä lauman jäsentä oli päätynyt muuttamaan Kuunvarjon mailta ihmiskaupunkeihin ja hakeutuneet yliopistoihin. Ja jääneet niille teilleen, vain toisinaan vieraillen perheidensä luona.

Kaelian susi ei ollut vieläkään näyttäytynyt tai edes esittänyt merkkejä olemassaolostaan ja vaikka alkuun hän olikin ajatellut, että se ilmestyisi piakkoin, alkoi hän menettää uskoaan ja luottamustaan asian suhteen.


2.
”En tiedä mitä meidän pitäisi tehdä Kaelian suhteen”, Lachlanin ääni kuului tämän työhuoneesta, vaikka ovi olikin kiinni eikä Kaelia edes tarkoituksella yrittänyt salakuunnella isänsä ja Drystanin keskustelua. ”Lauman vanhimmat ehdottivat, että lähettäisimme hänet ihmiskaupunkiin, kunnes hänen sutensa ehkä ilmestyy joskus, jotta hän olisi paremmassa turvassa hyökkäileviltä rogue-susilta. Vaikka hän on tyttäreni, suuri osa minusta on samaa mieltä heidän kanssaan.”

”Hän ei välttämättä ole samaa mieltä asiasta”, Drystan sanoi.

”Tiedän, Drystan”, Lachlan huokaisi raskaasti. ”Mutta kyseessä ei ole pelkästään hänen turvallisuutensa vaan myös lauman muiden jäsenten turvallisuus. Jos rogue-sudet hyökkäävät, joutuu osa sotureista pakostakin keskittymään vain Kaelian turvaamiseen sen sijaan, että he pystyisivät auttamaan koko lauman turvaamisessa.”

Kaelia ei ollut osannut odottaa, että hänestä saatettiin haluta päästä eroon, joten isän kommentit tulivat shokkina hänelle. Toisaalta hän ymmärsi isänsä halun turvata koko laumaa eikä vain häntä.

”Voisimme lähettää hänet kaupunkiin Alpha kuninkaan tanssiaisten jälkeen”, Drystan ehdotti. ”Sillä tavalla, jos hän löytää sielunkumppaninsa—.”

”Hänestä tulisi toisen lauman huolenaihe, kumppanin hyväksyessä hänet”, Lachlan jatkoi Betansa kommenttia.

Kaelia tunsi sydämensä murtuvan kuullessaan isänsä ja lauman Betan sanat. Sanonta, et kuule koskaan mitään hyvää itsestäsi jos salakuuntelet toisten keskusteluja, piti paikkansa. Äänettömästi Kaelia kiipesi yläkertaan, jossa hänen huoneensa oli. Hän tahtoi olla yksin ajatustensa kanssa.


3.
Seuraavien päivien ajan Kaelia vältteli niin isäänsä, muuta perhettään kuin Drystaniakin. Kun Lachlan viimein näki nuorimman lapsensa viikkoa myöhemmin, oli tämä saanut ajatuksensa ja tunteensa kuriin.

”Meidän pitää keskustella, Kaelia”, isä sanoi aamupalapöydässä. ”Tule työhuoneeseeni kunhan olet syönyt.”

Kaelia nyökkäsi sanaakaan sanomatta. Hän tiesi mistä isä halusi keskustella eikä odottanut sitä ollenkaan. Tämä aikoi kertoa päätöksestään lähettää hänen ties mihin kaupunkiin Alpha kuninkaan tanssiaisten jälkeen siinä tapauksessa, että hän ei joko löytäisi sielunkumppaniaan tai tämä hylkäisi hänet kuullessaan hänen olevan sudeton.

Mikä mielenkiintoinen keskustelu siitä tulisikaan, Kaelia mietti katkerana. Häneltä ei edes kysyttäisi mielipidettä asiaan vaan päätös oli jo tehty.


4.
Kun Kaelia puolta tuntia myöhemmin saapui isänsä työhuoneeseen, oli paikalla odotetusti isän lisäksi myös Drystan ja lauman vanhimmat. Hymyttöminä. Tiukkoina. Hiljaisina.

”Kaelia”, Lachlan aloitti Kaelian istuessa osoitetulle tuolille.

”Isä.”

”Olemme käyneet keskusteluita, useita keskusteluita. Ja olemme tulleet yhdessä päätökseen, että on parempi jos muutat asumaan ihmiskaupunkiin, kunnes sutesi toivottavasti tulee viimeinkin esille”, Lachlan sanoi, hieraisten nenänpieltään hermostuneena. ”Tietenkin, jos löydät Alpha kuninkaan tanssiaisissa sielunkumppanisi ja hän hyväksyy sinun sudettoman asemasi, muutat hänen laumaansa ja he päättävät miten hoitavat tarvittavat suojelutoimenpiteet.”

Toisin sanoen, silloin he pesevät kätensä asian suhteen, koska eivät olisi enää vastuussa minusta, Kaelia ajatteli, katkerana.

”Asia harvinaisen selvä.”


5.
”Et saa ajatella, että yritämme päästä sinusta eroon, Kaelia”, yksi lauman vanhimmista sanoi sovittelevasti. ”Meidän täytyy kuitenkin ajatella lauman parasta.”

”Ja entä minun parhaani?” Kaelia kysyi. ”Ajatteletteko mikä on minulle parasta heittämällä minut ulos laumasta ja sen suojeluksesta?”

”Ihmiskaupungissa olet turvassa, Kaelia”, Lachlan sanoi. ”Rogue-sudet eivät niihin yleensä eksy.”

”Joten minulta ei edes kysytä mielipidettä asiaan? Olette tehneet päätöksen selkäni takana. Ja tietenkin, jos käykin niin hyvä tuuri, että löydän kumppanini ja hän hyväksyy minut, pystytte helposti vain pesemään kätenne pikku ongelmastani.”

Kaelia oli ajatellut pystyvänsä ottamaan virallisen tiedon vastaan tunteettomasti, ilmeenkään värähtämättä, mutta oli ollut väärässä.

”Päätös on lopullinen.”


6.
Kaelia lukittautui huoneeseensa eikä vastannut isänsä, sisarustensa tai Arwenin koputuksiin. Hän oli päättänyt tulla ulos huoneestaan vasta sinä päivänä kun he matkustaisivat Alpha kuninkaan luokse. Hän tiesi käyttäytyvänsä lapsellisesti, mutta hän oli syvästi loukkaantunut ja pettynyt isäänsä. Ja lauman vanhimpiin. Ja sisaruksiinsa, joista jokainen oli vuorollaan yrittänyt selittää, että isän päätös oli ollut ainoa oikea, ainakin sillä hetkellä.

Mutta Kaelia ei siltikään ymmärtänyt minkä takia hänen oli muka turvallisempi asua ihmisten keskuudessa kuin laumansa luona, perheensä luona. Hän ei ollut koskaan kuullut, että ketään sudettomaksi jäänyttä lauman jäsentä olisi pakotettu poistumaan lauman mailta.

Kenties isä ei enää halunnutkaan häntä tyttärekseen?


7.
Kun matkustuspäivä viimeinkin koitti, oli Kaelia valmis. Hän oli pakannut mukaansa kaiken sellaisen omaisuutensa, jota ilman ei halunnut elää ja jätti muut tavarat makuuhuoneensa kaappeihin. Hän oli valmistautunut eri vaihtoehtoihin; siihen, että löytäisi sielunkumppaninsa ja tämä hyväksyisi hänet sudettomana. Ja siihen, että tämä ei hyväksyisi häntä. Sekä siihen, ettei löytäisi kumppaniaan ja joutuisi muuttamaan ihmiskaupunkiin.

Mikään vaihtoehto ei sinällään houkutellut Kaeliaa, vaikka kaikkein parasta olisi, jos hän löytäisi kumppaninsa ja tämä hyväksyisi hänet puutteineen päivineen. Joskaan Kaelia ei olisi halunnut rasittaa toista laumaa sudettomuudellaan.

Yhtä kaikki, nuori ihmissusi oli valmis kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin eikä ollut palaamassa Kuunvarjon maille tanssiaisten jälkeen.


8.
Kaelian astuessa ulos perheensä kodin pihalle, olivat kaikki tanssiaisiin lähtevät valmiina odottamassa minibussin ympärillä. Talia ja Riven seisoivat yhdessä Lachlanin ja Arwenin kanssa lähellä Rivenin maastoautoa. Kun Lachlan näki nuorimmaisensa, tämä liikahti tytärtään kohden, kireä ilme kasvoillaan.

”Kaelia”, isä sanoi, tarttuessaan tyttärensä käsivarresta kiinni. ”Jos ja kun et joko löydä kumppaniasi tai hän hylkää sinut, olen järjestänyt sinulle asunnon lähimmästä ihmiskaupungista. Tunnen sieltä muutaman sudettoman, vanhoja laumamme jäseniä. He ovat luvanneet pitää sinusta huolta kunnes joko saat sutesi tai opit kuinka ihmiskaupungeissa eletään. Sinulla on myös paikka kaupungin yliopistossa, jos ja kun se on jotain mitä haluat tehdä.”

Kaelia pysyi hiljaa.

”Kaelia, en tee tätä rangaistakseni sinua sudettomuudestasi”, Lachlan sanoi huokaisten, katsoessaan tyttärensä ilmeettömiä kasvoja. ”Mutta sinun pitää ymmärtää, että lauman vanhimmat kokevat, että ilman sutta oleva Alphan tytär on vaaraksi koko laumalle. En voi vaarantaa kaikkia vain koska olet tyttäreni.”

”Ihan sama”, Kaelia sanoi vetäen kätensä irti isänsä otteesta.


9.
Kaelia kuunteli muiden samassa minibussissa olevien nuorten keskustelua Alpha kuninkaasta ja tanssiaisista ja siitä mitä seuraavien päivien aikana tulisi tapahtumaan. Hän ei itse osallistunut keskusteluun eikä kukaan edes yrittänyt saada häntä kommentoimaan sanomisiinsa.

Rivenin ja Talian lisäksi vain mukaan matkan turvallisuuden takaamiseksi lähteneet kymmenkunta soturia olivat aikaisemmin olleet Alpha kuninkaan järjestämissä tanssiaisissa, joten keskustelua asiasta riitti koko matkan ajaksi. Etenkin tytöt olivat innoissaan mitä tuleman piti eivätkä lakanneet pulisemasta hetkeksikään. Kaelia katui, ettei ollut sittenkin valinnut Rivenin autoa omaksi kyydikseen. Ainakin siellä olisi hiljaista, sillä autossa ei ollut veljen ja Talian lisäksi kuin yksi soturisusi. Mutta mielenosoituksellisesti Kaelia oli valinnut minibussin, jolla kaikki muut tanssiaisiin kutsutut ja kaksi soturia matkustivat. Tietenkin olisi ollut vielä jompikumpi sotureiden autoista, toiseen autoista olisi hyvin mahtunut vielä yksi matkustaja (joskin sitä ei välttämättä olisi katsottu hyvällä).

Joten Kaelia kärsisi seuraavien muutaman tunnin ajan, kunnes he olisivat perillä Alpha kuninkaan luona. Hän kirosi päätöstään mielessään.

[Sirina Black]

Sielunkumppanit
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 150+150+100+200+100+100+100+100+200+150
A/N: Maantieto ja vastaavat eivät todellakaan ole suurin vahvuuteni, joten mennään faktan ja fiktion rajamailla sen suhteen (Googlekaan ei nyt ihan paras kaveri ollut tutkittaessa asiaa, joskin sen verran faktatietoa löytyi, että Nunavut on Kanadan suurin territorio, joskaan siellä ei asu pahemmin ihmisiä ja Somersetinsaari on asumaton, joskin siellä on tutkijoiden ja luontomatkailijoiden suosiossa oleva ”tutkimusasema”, jonne pääsee lentäen ja kenties myös jonkinlaisella veneellä, joten mikäs sen parempi paikka ihmissusien kuninkaalle valtakunnaksi, eh).

En tiedä miksi tämäkin ficci päätti lähteä ihan omille teilleen vauhdikkaammin kuin käsistä karannut avaruusraketti, mutta tällä nyt mennään taas. Katsotaan mitä tästäkin tulee (huoh).



1.
Kun he saapuivat Boothian niemimaalle, lähes asumattomaan osaan Nunavutin territorion kärjessä, napapiirin pohjoispuolella, he ymmärsivät minkä takia Alpha kuningas oli ottanut alueen valtakunnakseen. Joskin kuninkaan virallinen valtakunta oli Somersetinsaarella, joka oli muutoin asumatonta aluetta. Boothian niemimaa oli kuitenkin hyvä jatkumo valtakunnan alueeseen. Kukaan ei tulisi ihmettelemään miksi rannikolle oli kertynyt kymmeniä autoja ja muita kulkuneuvoja tai minne niiden omistajat olivat kadonneet. Kukaan ei lähettäisi etsintäpartioita heidän peräänsä joten Alpha kuninkaan valtakunnan olemassaolo ei selviäisi väärille ihmisille.

Kaelia oli tyytyväinen, että oli ottanut selville säätiloista ennen matkaa, toisin kuin suurin osa muista nuorista, jotka odottivat jatkokyytiä Somersetinsaarelle. Etenkin tytöistä todella monet olivat pukeutuneet kesäisiin vaatteisiin ja tärisivätkin nyt kylmästä. Ei lainkaan sopivia vaatteita kun useimmiten heinäkuun keskilämpötila jäi vain noin 10 °C paikkeille, useimmiten lähemmäs nollaa astetta. Kuunvarjon lauman jäsenet olivat ilmeisesti saaneet neuvoja joltain sillä heistä kaikki olivat pukeutuneet lämpimiin vaatteisiin viimeistään siinä vaiheessa kun he olivat saapuneet Boothian niemimaalle.


2.
Alpha kuningas Alaric Winterhowl oli lähettänyt luonnonvaraisten, mutta aikojen saatossa kesytettyjen myskihärkien vetämiä vaunuja hakemaan vieraitaan rannikolta, sillä saarella ei ollut autoja tai kunnon teitäkään. Alpha kuningas ja tämän lauma asui keskellä saarta, jonne tämän esi-isät olivat aikanaan rakennuttaneet muun muassa puista ja kivistä kymmeniä, jopa satoja maastoon katoavia rakennuksia, suurimpana niistä kuninkaan linna (jos sitä linnaksi saattoi kutsua, sillä se ei muistuttanut mitään Kaelian tietämistä ja kuvista näkemistä linnoista).

Alpha kuninkaan Beta, Magnus Icefang, joka otti kaikki tanssiaisvieraat vastaan kylän keskustassa, varoitti kaikkia yhteisesti, että heidän oli parempi pysyä lähellä asutusta, sillä huolimatta siitä, että saarella ei asunut vakituisesti enää inuiitteja tai muitakaan ihmisiä, saaren pohjoispäässä saattoi kohdata heitä (siellä kun sijaitsi tunnettu tutkijoiden ja luontoharrastajien suosima tutkimusasema ja majoituskeskus) Lisäksi saarella oli myös paljon villieläimiä kuten napasusia ja napakettuja sekä jääkarhuja, joskin nämäkin olivat keskittyneet enimmäkseen pohjoisrannikolle eivätkä keskelle saarta. Mutta arktisiin oloihin tottumattoman oli turvallisempi pysyä kylässä.


3.
Osa vieraista majoitettiin lauman jäsenten koteihin, osa puolestaan Alpha kuninkaan linnaan, jonne myös koko Kuunvarjon porukka päätyi. Kaelia sai huonetovereikseen siskonsa ja veljensä, vaikka yleensä naimattomat naiset ja miehet eivät samoissa huoneissa olleetkaan. Mukana tulleet soturisudet majoitettiin viereisiin huoneisiin, sillä tulevana laumansa Alphana Rivenin täytyi olla suojattuna myös silloin kun oikeaa vaaraa ei ollutkaan (oli parempi olla varovainen kuin katua myöhemmin).

Kaelia antoi vanhempien sisarustensa valita omat vuoteensa ensin ja otti sitten viimeisen, lähimpänä ikkunaa olevan sängyn itselleen. Talia levitti saman tien mukanaan tuomansa vaatteet ympärilleen, kun taas Riven vain heitti laukkunsa vuoteelleen ja poistui sen jälkeen keskustelemaan sotureiden kanssa.


4.
Kaelia oli tutustunut Alpha kuninkaan linnaan paremman tekemisen puutteessa ja kohdannut useita tämän palvelusväkeen kuuluvia ihmissusia. Näiltä hän oli saanut selville, että tänä vuonna vieraita oli paikalla yhteensä viitisen sataa, joka yli Kaelian mielestä yllättävän vähän, sillä ihmissusia ja kumppanittomia sellaisia oli kuitenkin paljon enemmän. Alpha kuningas oli kuitenkin jättänyt kutsumatta useiden laumojen jäseniä, joiden tiesi olevan sotajalalla keskenään, sillä ei halunnut, että tanssiaiset menisivät pilalle taistelevien laumojen takia.

Myöskään paljon yli 30-vuotiaita kumppanittomia ihmissusia ei tällä kertaa ollut kutsuttu. Ja vaikka kutsusta kieltäytyminen tai tulonsa peruminen katsottiin loukkaukseksi, tällä kertaa myös niitä oli tullut, muun muassa syystä, että kutsuttu olikin löytänyt yllättäen kumppaninsa ennen tanssiaisia. Myös läheisen menettäminen ja suruajalla oleminen oli hyväksytty syy kieltäytyä kutsusta. Viimeisenä oikeasti hyvänä syynä kieltäytyä tai perua tulonsa oli oma sairastuminen, joka estäisi matkustamisen.

Keskustellessaan palvelusväkeen kuuluvien kanssa, Kaelialle myös selvisi, että tänä vuonna tanssiaisissa olisi mukana myös Alpha kuninkaan ainoa poika, tuleva Alpha kuningas, Zephyr Winterhowl. Mies ei kuulemma ollut edellisten viiden vuoden aikana osallistunut tanssiaisiin ollenkaan, vaan oli niiden aikana mieluummin matkustanut muiden maanosien Alpha kuninkaiden luokse, etsiessään omaa kumppaniaan muilta mailta, huonolla tuurilla.

Tänä vuonna mies toivoi viimeinkin löytävänsä kumppaninsa omasta maanosastaan, täytettyään alkuvuodesta 26 ja alkaessaan pikkuhiljaa olla epätoivoinen.


5.
Kun Kaelia palasi takaisin huoneeseensa muutaman tunnin linnaan, sitä ympäröivään kylään ja tapaamiinsa muihin tanssiaisvieraisiin sekä Alpha kuninkaan lauman jäseniin tutustumisen jälkeen, hän löysi sisarensa Talian innoissaan, Rivenin näyttäessä tylsistyneeltä.

”Alpha kuningas on kutsunut meidät ja muiden laumojen Alphojen lapset viralliselle lounaalle huomenna”, Talia ilmoitti heti kun Kaelia sulki huoneen oven perässään. ”Viime vuonna ei tällaista tapahtumaa ollutkaan. Onko aikaisempina vuosina, Riven?”

”Ei.”

”Hän haluaa ilmeisesti virallisesti esitellä poikansa Zephyrin ja tyttärensä Lyannan, joka on viimeinkin palannut takaisin kotiin oltuaan muutamien vuosien ajan äitinsä Luna Eldran sukulaisten luona Euroopassa”, Talia kertoi lukiessaan kutsukorttia.

Kaelia huokaisi raskaasti, jälleen uusi pakollinen tilaisuus.


6.
Seuraavana päivänä Kaelia seurasi sisaruksiaan viralliseen ruokasaliin, jossa he ensimmäisen kerran kohtaisivat virallisesti Alpha kuninkaan perheen ja muiden laumojen Alphojen jälkeläiset (niistä laumoista, joista oli näitä paikalle saapunut tai edes kutsuttu tanssiaisiin).

Kaelia ennemmin tunsi kuin näki kuinka Rivenin keho jännittyi mitä lähemmäs he pääsivät ruokasalia. Ensimmäinen selvä merkki siitä, että miehen sielunkumppani oli ilmiselvästi tänä vuonna paikalla. Sen lisäksi Rivenin susi selkeästi pyrki pinnalle, sillä miehen silmät olivat muuttuneet normaalista sinisestä kellertävän ruskeiksi ja hän murisi matalalla äänellä.

Jos Kaelia ei olisi itsekin tuntenut ja haistanut juuri sillä hetkellä, että myös hänen sielunkumppaninsa oli lähellä, olisi hän nauranut veljelleen.


7.
Kun Kaelian katse kohdistui ruokapöydän päässä istuvaan nuoreen mieheen, hän tiesi olevansa pulassa. Pahassa sellaisessa. Hänen sielunkumppaninsa oli Zephyr Winterhowl eikä Kaelia ollut varma hyväksyisikö tämä tai tämän vanhemmat sudetonta kumppania. Mutta sillä ei juuri sillä hetkellä ollut väliä sillä myös mies oli juuri tajunnut, että hänen kumppaninsa oli paikalla ja nousikin ruokapöydän ääreltä, työntäen tuolinsa tieltään yhdellä käden liikkeellä.

Kaelia ei nähnyt ketään muita ympärillään sillä jokainen kutsuttu vieras oli siirtynyt kauemmas hänestä saman tien kun he olivat tajunneet mitä oli tapahtumassa. Etenkin nuoret miehet olivat liikkuneet kiireellä pois Kaelian läheltä, ettei Zephyr vahingossakaan luulisi heidän kilpailevan itsensä kanssa.


8.
”Minun.”

Zephyrin ei tarvinnut sanoa muuta kun heidät jo kiireellä ohjattiin ulos ruokasalista, kohti Alpha kuninkaan yksityistä työhuonetta, Beta Magnusin toimesta. Kaelia yritti epätoivoisesti löytää jompaakumpaa sisaruksistaan, mutta Ravin oli liian keskittynyt omaan kumppaniinsa, jonka oli ohjannut rauhalliseen nurkkaan ja Talia vain seisoi suu auki toisella puolella salia.

Kun ovi sulkeutui Alpha kuninkaan perässä, Kaelia tunsi olonsa jälleen pieneksi ja mitättömäksi keskellä suurta työhuonetta, seistessään useiden itseään vanhempien ja suurempien ihmissusien tarkkaavaisten katseiden edessä.

”Mikä nimesi on, kultaseni?” Luna Eldra kysyi ystävällisellä äänellä, ymmärtäen nuoremman naisen hämmennyksen ja pelonkin.

”Kaelia Nightwhisper, Kuunvarjon laumasta.”

”Olenkin kuullut sinusta”, Alpha kuningas sanoi mietteliäänä.


9.
Kaelia laski katseensa jalkoihinsa, odottaen Alpha kuninkaan käskevän poikaansa hylkäämään Kuujumalattaren valinnan ja etsimään soveltuvamman kumppanin kuin sudettoman teini-ikäisen.

”Tietenkin sudettomuutesi on hieman valitettava asia”, Alpha kuningas sanoi, aivan kuin aistien Kaelian ajatukset. ”Mutta Zephyr on aikuinen ja tekee omat päätöksensä. Jätämme teidät kahden kesken keskustelemaan asioista. Lähetän palvelijan tuomaan teille lounaan tänne.”

Zephyrin katse oli pysynyt kiinteästi Kaeliassa, vaikka tämä olikin pysynyt hiljaa koko sen ajan kuin he olivat olleet työhuoneessa. Kun ovi sulkeutui viimeisenä huoneesta poistuneen Alpha kuninkaan perässä, Kaelia nielaisi raskaasti.

”Ymmärrän, jos haluat hylätä minut”, Kaelia aloitti.

”Hylätä sinut?” Zephyr naurahti kuivasti. ”Olen odottanut kahdeksan vuotta löytäväni kumppanini ja helvetti jäätyy ennen kuin hylkään Kuujumalattaren valinnan. Sudeton tai ei, Kuujumalatar on syystä tai toisesta todennut, että täydennämme toisiamme. Sitä paitsi, se että sutesi ei herännyt 18. syntymäpäivänäsi ei tarkoita, etteikö se koskaan heräisi.”

Kaelia ei tiennyt mitä olisi vastannut miehen sanoihin, sillä oli ollut valmistautunut henkisesti siihen, että mies kieltäytyisi hyväksymästä heidän sielunkumppanuuttaan ja hylkäisi hänet samoin tein kun kukaan ei ollut näkemässä ja kuulemassa kuinka tämä tekisi sen.

”Toki olet paljon nuorempi kuin minä, joten ymmärrän, että olisit ehkä halunnut elää vielä pitkään perheesi luona, kenties matkustaa pitkin ja poikin”, Zephyr sanoi, mietteliäästi leukaansa hieroen.


10.
Kaelia ei aikonut kertoa miehelle, että isä oli aikonut lähettää hänet ihmiskaupunkiin sen jälkeen kun hän olisi palannut takaisin kotiinsa. Oli parempi jos tuo tieto pysyisi vain Kuunvarjon lauman jäsenten tietoisuudessa (tietenkään kaikki lauman jäsenet eivät olleet tietoisia asiasta, vain isä, lauman vanhimmat, isän Beta ja Kaelian muut perheenjäsenet tiesivät varmuudella asiasta ja perheen palvelusväki saattoi tietää jotain asiasta).

”Matkustaminen ei ole oikeastaan koskaan tullut pahemmin mieleeni”, hän sanoi hitaasti. ”Luultavasti sen takia, että ennen kuin äitini hylkäsi minut Kuunvarjon maille ollessani 5-vuotias, olimme olleet liikekannalla koko sen ajan elämästäni kun minulla on muistikuvia asiasta, kenties pidempäänkin.”

”Joten et ole Alpha Lachlanin biologinen tytär?” Zephyr kysyi, kulmiaan kurtistaen. ”He adoptoivat sinut?”

”Olen kyllä hänen biologinen tyttärensä. Mutta Luna Arwen ei ole biologinen äitini”, Kaelia vastasi irvistäen. ”Hän kuitenkin adoptoi minut kun kävi selväksi, että oma äitini ei ollut koskaan palaamassa takaisin hakemaan minua. En ole nähnyt häntä kertaakaan 13 vuoteen.”

[Sirina Black]

Kuun alla tanssivat
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 150+100+150+200+100+200+150+200+100+100+200




1.
Kun Kaelia viimein palasi huoneeseensa lounaan jälkeen, oli Riven palannut sinne yhdessä Talian kanssa ja molemmat odottivat häntä, omilla vuoteillaan istuen. Talia, jonka Kaelia oli kuvitellut olevan kiireinen valmistautumaan iltaa varten ei ollut edes vielä aloittanut tai edes ottanut tanssiaispukuaan esille kaapista. Riven puolestaan ei ollut enää kiinnostunut illan tanssiaisista, löydettyään sielunkumppaninsa aikaisemmin (Kaelia ei vielä tiennyt tämän nimeä, ikää tai mistä laumasta tämä oli).

”No?” Talia kysyi heti kun Kaelia sulki huoneen oven perässään, jättäen Zephyrin Kaelian turvamieheksi määräämän soturisuden vartioimaan oven viereen.

”Mitä no?” Kaelia kysyi, vaikka tiesikin mitä sisko haki takaa kysymyksellään, mutta hän ei ollut kiinnostunut kertomaan sisaruksilleen mitä lounaan aikana oli tapahtunut, ainakaan vielä.

Sen sijaan hän keskittyi pakkaamaan vähiä tavaroitaan takaisin laukkuunsa, jättäen vain tanssiaismekkonsa ja vähän korunsa esille. Hän muuttaisi kuningasperheen yksityiseen siipeen heti samana iltana, palvelusväen siirtäessä hänen tavaransa uuteen huoneeseen tanssiaisten aikana.

”Hyväksyikö hän sinut?” Talian uteliaisuus oli aina ollut rajaton.


2.
Kaelia ei sanonut hetkeen mitään, miettien vain miten kotiin jääneet perheenjäsenet, etenkin isä, ja lauman vanhimmat, tulisivat suhtautumaan kuullessaan, että hän oli Alpha kuninkaan ainoan pojan sielunkumppani ja tämän hyväksyneen kumppaninsa sudettomuuden silmääkään räpäyttämättä.

”Onko sillä väliä?” Kaelia lopulta heitti vastakysymyksen.

”Totta kai sillä on väliä, Kaelia”, Riven tokaisi, jopa hieman ärtyneenä. ”Jos hän hyväksyi sinut, meidän pitää ilmoittaa vanhemmillemme, että jäät tänne ja sen jälkeen heidän pitää sopia Alpha kuninkaan kanssa milloin seremonia pidetään.”

”Kyllä.”

Talia kiljahti innoissaan rynnätessään halaamaan nuorinta siskoaan, Riven nyökkäsi äänettömästi, helpottuneena.

”Otan yhteyttä isään ja kerron uutiset hänelle”, Riven ilmoitti noustessaan vuoteeltaan.

”Hyvä on.”


3.
Paria tuntia myöhemmin Luna Eldra saapui yhdessä kolmen palvelusväkeen kuuluvan naisen kanssa, ohjaten kaksi näistä auttamaan Kaeliaa valmistautumisessa, kolmannen hän ohjasi avustamaan Taliaa. Riven oli poistunut jo aikaisemmin sisartensa seurasta ja siirtynyt soturisusien huoneeseen vaihtamaan omia vaatteitaan.

Kaelia oli valinnut itselleen A-linjaisen samettisen, täyspitkän, syvänsinisen iltapuvun jossa oli pitkät hihat ja korkea kaulus ja kengiksi hän oli valinnut mustat, nahkaiset juhlakengät. Lisäksi hän oli hankkinut, varmuuden vuoksi, lämpimän, mekon kanssa samanvärisen, hupullisen turkisreunuksisen villakangasviitan, johon oli kirjaillut laumansa vaakunan, täysikuun varjossa ulvovan susiparin.

Luna Eldra puolestaan lahjoitti Kaelialle pronssisen korusetin, johon kuului pitkät, roikkuvat korvakorut, puolipitkä kaulakoru ja filigraanikoristeinen sormus, joita kaikkia koristi erikokoiset, mustat onyksikivet.

Toisen palvelijan taiteillessa Kaelian pitkiä, tummanruskeita miltei mustia hiuksia juhlavalle nutturalle, toinen palvelijoista meikkasi häntä samanaikaisesti. Kaelian katsoessa itseään peilistä hän näki kuinka nainen käytti tummia rajauksia hänen silmiensä ympärille ja oli juuri lisäämässä pronssin sävyistä luomiväriä luomille. Huuliin tämä laittoi pehmeän kuparinsävyistä huulipunaa.


4.
Kaelia odotti ohjeiden mukaisesti tanssiaissalin suljettujen ovien luona, että hänet kutsuttaisiin sisään. Talia ja Riven oli ohjattu jo aikaisemmin saliin, vaikka Kaelia olisikin toivonut, että toinen heistä olisi voinut jäädä odottamaan hänen kanssaan. Määräys oli kuitenkin tullut Alpha kuninkaalta, joten molemmat olivat astuneet sisään saliin, jättäen Kaelian yksinään (jos käytävillä partioivia soturisusia ei laskettu).

Tunneilta tuntuneiden minuuttien jälkeen salin ovet aukenivat ja Kaelia saattoi nähdä kaikkien vieraiden seisovan salin reunoilla ja Alpha kuninkaan perheineen istuvan salin perällä olevilla valtaistuimilla, joista yksi oli tyhjänä. Kaelia nielaisi raskaasti.

Beta Magnus asteli ovien luokse, avaten käsissään olevan nahkakantisen käärön, avaten sen varovaisesti ja kunnioittavasti. Nahkakäärö itsessään oli vuosikymmeniä vanha, mutta sisälle kiinnitetty pergamenttipaperi oli vasta samana päivänä kirjoitettu.

”Arvon vieraat, toivottakaamme tervetulleeksi Kuujumalattaren valitsema, Alpha prinssi Zephyrin tuleva Luna, koko ihmissusimaailman tuleva Luna kuningatar”, Beta Magnusin ääni kantoi jokaiseen salin nurkkaan. ”Kaelia Nightwhisper.”

Kaelia astui saliin, katse tiukasti Alpha kuninkaan perheessä, etenkin Zephyrissä, joka oli noussut seisomaan oman valtaistuimensa eteen ja ojentanut kätensä kohti Kaeliaa. Mies oli pukeutunut viininpunaiseen kaksinappiseen puvuntakkiin ja housuihin, vaaleanharmaaseen kauluspaitaan ja syvän tummansiniseen solmioon ja mustiin nahkakenkiin. Miehen selän puoliväliin yltävät pikimustat hiukset oli sidottu tummansinisellä satiininauhalla kiinni.

Zephyrin violettien silmien katse oli täysin lukittautunut Kaelian mustiin silmiin.


5.
Kaelia tunsi kaikkien katseet itsessään ja tunsikin pienen hetken ajan pakokauhua. Hän ei ollut tottunut siihen, että kaikkien jakamaton huomio oli hänessä. Kaelian sydän jyskytti hänen rinnassaan. Vieraat seisoivat hiljaisina hänen ympärillään, Kaelia olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan salin kivilattialle.

Alpha kuninkaan tutkiva, Luna Eldran lempeä ja Zephyrin polttava katse, jokainen seurasi hänen kulkuaan salin ovilta heidän luoksensa. Zephyrin sisko Lyanna hymyili Kaelialle kun tämä viimeinkin astui korokkeelle, jossa valtaistuimet olivat. Kaelia tarttui Zephyrin ojennettuun käteen, tuntien sen lämmön omalla viileällä ihollaan. Hän värähti – hänen sielunsa tunnisti oman vastakappaleensa myös kosketuksen tasolla. Zephyr nosti Kaelian käden huulilleen, suudellen sitä kevyesti.


6.
”Arvoisat ystävät ja vieraat – tänä iltana kun kuu on korkeimmillaan ja sen valo paljastaa enemmän kuin pelkät varjot ympärillämme. Se paljastaa meille totuuksia itsestämme ja sieluistamme. Me kaikki seisomme tänä iltana yhdessä, todistamassa tätä hetkeä, jota jokainen ihmissusi odottaa koko elämänsä. Kuten me kaikki tiedämme, ihmissuden kohtalo ei aina kulje suoria polkuja. Niin on myös ainoan poikani, Zephyrin, kohtalon kanssa. Hän on etsinyt kahdeksan pitkän vuoden ajan toista puoliskoaan ja tänään saan ilolla kertoa, että näin on viimeinkin tapahtunut”, Alpha kuningas Alaric sanoi. ”Kuujumalatar, meidän ikiaikainen suojelijamme ja johdattajamme, ei valitse kevyesti. Hän ei puhu suoraan meille, vaan kuiskaa uniemme, vaistojemme ja kaipuumme kautta. Joskus kun jo tuntuu siltä, että kaikki keinot ja mahdollisuudet on käytetty, hän yllättää meidät ja antaa meille viimeinkin sen mitä olemme etsineet – sielunkumppanimme. Sielumme puuttuvan palasen. Ei aina sitä mitä ehkä olemme toivoneet, mitä kenties halunneet, mutta aina sen joka on sopivin meille. Tänä iltana viimeinkin voimme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme uuden jäsenen, Kaelian. Olkoot hänen ja poikani tiet tasaiset ja onnelliset. Älköön hän vain seuraa tulevan puolisonsa askelia, vaan kulkekoon hän tasavertaisena tämän rinnalla. Kuujumalatar on puhunut. Kohtalo on asettanut toisiaan täydentävät palaset paikoilleen.”

Salin hiljaisuus rikkoutui kun vieraat ja lauman jäsenet puhkesivat kunnioittavaan ulvontaan.


7.
Ennen tanssimisen alkamista oli päivällisen aika. Kaelia istui Zephyrin vieressä, tämän toisen käden levätessä hänen reidellään, painavana, polttavana. Tuntemattomana, mutta kuitenkin niin tuttuna tunteena. Aivan kuin se ei olisi ensimmäinen kerta. Kenties se ei ollutkaan. Toisinaan puhuttiin, että sielunkumppanit löysivät toisensa uusissa elämissään, ollen jälleen sielunkumppaneita toisilleen. Kenties näin oli Kaelian ja Zephyrinkin tapauksessa. Kuujumalattaren tiet olivat tuntemattomat.

Kaelia hengähti hiljaa, tiputtaen oman kätensä Zephyrin paljon suuremman käden päälle, puristaen tätä hellästi. Jos he olisivat olleet tavallisia ihmisiä, kaikki tämä olisi tullut liian nopealla aikataululla, mutta ihmissusille oli luonnollista, että asiat kulkivat pikavauhtia. Harvemmin kesti kuukautta pidempään tapaamisesta kun sielunkumppanit jo sitoivat kohtalonsa virallisesti toisiinsa niin henkisesti, fyysisesti kuin symbolisestikin Kuujumalattaren silmien edessä.

Kaelia, vaikka olikin vielä nuori tiesi, että vuosikausien odottaminen ei ollut yleistä ihmissusien keskuudessa (vaikka sitäkin oli tapahtunut). Mutta kun sielu tunnisti oman vastakappaleensa, odottaminen oli turhaa.

Kaelian katse liikkui vieraiden keskuudessa, löytäen viimeinkin Talian ja Rivenin.


8.
Alpha kuningas Alaric aloitti tanssimisen Luna Eldran kanssa, Zephyrin seuratessa hetkeä myöhemmin perässä, voimakas, lämmin käsi vakaasti Kaelian vyötärön ympärille kiedottuna. Musiikki soljui ilmassa lempeästi, kuin tuuli puiden lomassa, kertoen ikiaikaisia tarujaan ja salaisuuksiaan.

Zephyr pysähtyi keskelle tanssilattiaa, päästäen Kaelian irti otteestaan, hetken vain katsoen tätä jo tutuiksi käyneillä violeteilla silmillään. Kunnes hän ojensi vasemman kätensä Kaelialle, odottaen tämän tarttuvan siihen. Kaelian pienempi käsi katosi Zephyrin käteen ja jälleen kerran tyttö, nuori nainen, tunsi olonsa pieneksi miehen rinnalla. Mies oli häneen verrattuna jättiläinen, lähes kaksimetrinen verrattuna Kaelian 160 sentin pituuteen.

Ensimmäiset valssin askeleet olivat haparoivia, Kaelia ei ollut tottunut tanssimaan eikä etenkään satojen vieraiden katsoessa. Mutta Zephyr oli sekä miehenä, että tanssipartnerina varma ja ohjasikin häntä taidokkaasti valssiin mukanaan.

Kaelia syvänsinisessä tanssiaismekossaan ja Zephyr viininpunaisessa puvussaan muodostivat vierekkäin ollessaan katseenvangitsevan parivaljakon. Kun tanssiaisvieraat myöhemmin kertoisivat koteihin palatessaan, he saattoivat kuvailla parin vaatteita dramaattiseksi, mutta samalla harmoniseksi ja toisiaan täydellisesti tasapainottavaksi. Zephyrin viininpunainen puku korosti Kaelian syvänsinisen mekon viileyttä, antaen värille uudenlaista syvyyttä, Kaelian mekon puolestaan hillitessä Zephyrin puvun punaisen hehkua. He näyttivät yhdessä hyvin eleganteilta. Kaelia ajatteli heidän olevan kuin yö ja hämärähetken aikaan sytytetty tuli – eri maailmoista, mutta kuitenkin luodut kulkemaan rinnakkain.

Kaelia painautui tiukemmin Zephyria vasten, huokaisten pehmeästi.


9.
Keskiyön lähestyessä Kaelia ja Zephyr poistuivat tanssiaissalista, päättäen yhteistuumin mennä haukkaamaan happea ulos. Monet muut päivän ja illan aikana toisensa löytäneistä pareista olivat päätyneet samaan ratkaisuun. Tanssilattialla oli enää vain sellaisia tanssijoita, jotka eivät olleet sielunkumppaniaan löytäneet, mukaan lukien Kaelian sisko Talia ja Zephyrin sisko Lyanna, joista kumpikaan ei näyttänyt ollenkaan harmistuneilta, ettei tällä kertaa ollut löytänyt omia kumppaneitaan.

Sen sijaan he olivat tutustuneet illan kuluessa toisiinsa, nauttien selkeästi uudesta ystävyydestään suunnattomasti. Jos Kaelia ei olisi paremmin tiennyt, olisi hän voinut kuvitella näiden tunteneen toisensa koko elämänsä ajan ja olevan parhaita ystäviä vuosien takaa.

Zephyr kietoi kätensä Kaelian vyötärön ympärille.


10.
Keskiyö Somersetinsaarella oli kuin maailma olisi ollut unessa – aurinko oli kyllä laskenut horisontin alapuolelle, mutta vain hetkeksi, taivaan hohtaessa himmeän sinertävänä. Kaukana taivaanrannassa saattoi nähdä vaalean hopeaa ja utuista laventelia jotka sulautuivat heidän päidensä yläpuolella haaleansinertäväksi holviksi.

Täysikuun loisteessa puiden ja rakennusten varjot olivat pitkiä ja pehmeitä, eivät täysin mustia vaan harmaan ja sinisen sekoituksia. Koko kylä oli hiljainen, pois lukien kävelevien ihmissusien kevyet askeleet ja kuiskaukset ilmassa. Edes linnut eivät laulaneet sinä yönä. Edes tuuli ei kuiskinut puiden ja rakennusten huipuilla.

Kaikki näytti Kaelian mielestä sumuiselta ja jotenkin etäiseltä, eteeriseltä. Käyskentelevien ihmissusien hahmot näkyivät siluetteina, kuin maalattuina vasten taivasta.


11.

Kaelia ja Zephyr pysähtyivät puutarhaan, joka oli kuin taikaiskusta tyhjentynyt muista pareista ja soturisusista, jotka olivat vain hetkeä aikaisemmin pyörineet heidän ympärillään, näkymättömissä, mutta kuitenkin aistittavissa. Kaelia epäili, että Zephyr oli hänen huomaamattaan antanut jonkinlaisen merkin näille ja nämä olivat sitten äänettömästi tyhjentäneet puutarhan.

Kaelia seisoi hiljaa paikallaan, Zephyrin käsi edelleen vyötärönsä ympärille kietoutuneena. Hän ennemmin tunsi kuin näki miehen katseen viipyilevän kasvoillaan, vakavana mutta siltikin lempeänä. Aivan kuin he eivät olisi vasta vain puolta vuorokautta aikaisemmin kohdanneet ensimmäistä kertaa.

Hiljaisuus venyi, mutta kumpikaan ei halunnut sanoa sanaakaan, kunnes maailma tuntui pysähtyvän heidän ympärillään. Zephyrin käsi etsi Kaelian käden omaansa, lämpimänä, vahvana, turvallisena. Kaelia nosti viimeinkin katseensa miehen kasvoihin ja näki niissä raa’an, ikiaikaisen, kaiken polttavan halun ja lupauksen.

Zephyr kumartui hitaasti, aivan kuin odottaen kieltoa Kaelian huulilta, mutta nuori nainen pysyi hiljaa, antaen katseensa painua alas silmistä miehen huulille. Tämä oli ainoa lupa mitä mies oli kaivannut ja hän painoi huulensa, hieman kuivat ja rohtuneet, Kaelian väriseville huulille ensimmäiseen jaettuun suudelmaan. Toisin kuin oli kuullut muilta tytöiltä, hän ei tuntenut räjähdyksiä sielussaan sydämessään, vaan se oli kuin hiljainen sulaminen, kuin heidän sielunsa olisivat kietoutuneet hellästi toisiinsa sillä hetkellä.

Kaelia tiesi sillä hetkellä, että tuo ensimmäinen suudelma oli lupaus tulevasta.

[Sirina Black]

Terävät hampaat ja lämmin turkki
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 200+200+100+100+100+200+150+150+150+100+100
A/N: Tulin sitten hieman mokanneeksi edellisessä luvussa, sillä täysikuu ei ilmeisesti näykään kyseisessä paikassa heinä-elokuussa sillä silloin on yöttömän yön aika mutta noh, tällä mennään nyt ja tässä tarinassa kuu siis näkyy yöttömästä yöstä huolimatta (olisi kenties ehkä kannattanut tutkia tuotakin asiaa vähän tarkemmin ennen kuin kirjoitti ja postasi luvun). Somersetinsaarella ei myöskään sinällään voisi olla kunnon puutarhoja, jollaisia meillä päin on, mutta…
Varoitukset: Maininta lauman tappamisesta ja väkivallasta.


1.
Seuraavien päivien aikana Kaelia ja Zephyr jatkoivat toisiinsa tutustumista. He kävelivät kylässä ja toisinaan myös kylää ympäröivässä metsässä, mutta eivät koskaan eksyneet kovinkaan pitkälle koska Zephyr pelkäsi, että sudettomana Kaelia saattoi olla vaarassa villieläinten takia. Ja valitettavasti myös mahdollisten rogue-susien takia, joita harvakseltaan eksyi Alpha kuninkaan maille.

Kaelia tutustui myös sotureiden harjoituksiin ja otti niihin myös osaa, yllättäen niin Zephyrin kuin soturisudetkin ketteryydellään – huolimatta siitä, ettei voinut muuttua sudeksi, oli hän kuitenkin kohtuullisen voimakas ihmismuodossaankin.

Riven oli esitellyt oman sielunkumppaninsa Finella Stormfangin sekä Kaelialle, että Talialle päivää tanssiaisten jälkeen. Nuori nainen oli kotoisin Euroopasta, tarkemmin Skotlannista, josta oli muuttanut äitinsä kanssa muutamia kuukausia aikaisemmin Nevadaan, Aavikkotuulen ulvojien laumaan. Nuoren naisen kertoman mukaan hänen äitinsä oli alun perin kotoisin kyseisestä laumasta, Alphan tytär, mutta 18-vuotiaana, sattumalta löytänyt sielunkumppaninsa Skotlannista – Sumuisten nummien susien Betan, Alasdair Stormfangin, joka oli valitettavasti menehtynyt yhdessä lauman Alphan kanssa edellisenä vuonna sodassa Pimeiden vuorten laumaa vastaan.

Finella ja hänen äitinsä Sigrid olivat paenneet henkensä kaupalla yön pimeinä tunteina kun Pimeiden vuorten lauma oli ottanut Sumuisten nummien susien alueet väkivaltaisesti omistukseensa. Finellan mukaan hänen laumastaan oli selvinnyt hengissä vain sata henkeä, joista tusinan verran oli päässyt karkuun valloittajien tuhotessa heidän kotikyläänsä polttamalla talot ja muut rakennukset maan tasalle.


2.
Kaelian isä ja Arwen saapuivat samana päivänä kuin tanssiaisvieraat poistuivat Alpha kuninkaan luota. Riven ja Talia olivat molemmat päättäneet jäädä ja Finella, kuullessaan Rivenin vanhempien saapumisesta, jäi myös paikalle tavatakseen heidät ennen kuin palaisi muutamaksi päiväksi kotilaumaansa pakkaamaan tavaransa ennen muuttoaan Kuunvarjon laumaan, Seeley-Swanin laaksoon, Montanaan.

Arwen halasi tiukasti jokaista lapsistaan, myös Kaeliaa, aivan kuin he olisivat olleet pidempäänkin kuin vain viikon poissa kotoa. Sen jälkeen hän otti myös ujouskohtauksen saaneen Finellan halaukseensa ja toivotti tämän tervetulleeksi perheeseen.

Lachlan oli ohjattu suoraan Alpha kuninkaan työhuoneeseen, jonne Arwen ja Kaelia hetkeä myöhemmin myös kutsuttiin. Zephyr, joka seisoi isänsä työpöydän vierellä, viittasi Kaelian istumaan eteensä asetetulle tuolille ja hänen asetuttuaan paikoilleen, laski mies kätensä hänen olkapäilleen.

”Alpha Lachlan”, Alpha kuningas sanoi. ”Olen iloinen, että saavuitte kauniin Lunasi kanssa näin nopeasti kuultuanne uutiset.”

”Tietenkin. Ilo on kokonaan minun puolellani, Teidän Korkeutenne”, Lachlan sanoi, vilkuillen samalla tytärtään.

”Olemme järjestäneet pariutumisseremonian seuraavan täyden kuun ajalle. Toivottavasti pystytte saapumaan paikalle todistamaan asiaa”, Alpha kuningas sanoi.

”Emme jättäisi sitä väliin mistään hinnasta, Teidän Korkeutenne”, Arwen vastasi pehmeästi. ”Beta Drystan pystyy hoitamaan lauman asioita yhdessä lauman vanhimpien kanssa niiden muutamien päivien ajan kun olemme täällä.”

”Asia on siis sovittu. Seremonia pidetään kuun noustua korkeimmilleen, noin puolen yön aikaan.”


3.
Lachlan etsi Kaelian käsiinsä vierailunsa toisena päivänä keskustellakseen tämän kanssa rauhassa, kahdestaan kenenkään häiritsemättä.

”Mennään kävelylle, Kaelia”, Lachlan sanoi, löydettyään tyttärensä Alpha kuninkaan kirjastosta lukemasta Ihmissusien rituaalit ja seremoniat - Luna kuningattaren käsikirja -teosta, jonka Luna Eldra oli hänelle antanut tehtäväksi lukea ennen pariutumisseremoniaa.

”Hyvä on”, Kaelia myöntyi, laittaen nahkaisen kirjanmerkin lukemansa aukeaman väliin ja laskien kirjan hellästi sivupöydälle odottamaan seuraavaa lukutuokiotaan. ”Mennään puutarhaan, siellä on rauhallista.”

Lachlan nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja antoi Kaelian ohjata itsensä ulos kirjaston suurista, puutarhaan vievistä ovista. Puutarha oli tyhjänä, vain lintujen laulu ja leppeä tuulenvire rikkoi rauhan. Kaelia ohjasi isäänsä puutarhassa olevien kasvihuoneiden lomitse.


4.
Kasvihuoneissa kasvatettiin muun muassa perunoita, lanttuja, retiisejä, pinaattia, mangoldia, erilaisia kylmää sietäviä yrttejä ja marjoja. Lisäksi puutarhassa oli luonnonvaraisia kasveja kuten mustikoita ja variksenmarjoja sekä arktisia unikoita ja villapajuja. Puutarhaa ja kasvihuoneita puolestaan ympäröivät vaivaiskoivut ja sarapuut ja maa oli sammalen ja jäkälän peitossa.

Kasvihuoneet kohoilivat kevyesti kumpuilevalla maanpinnalla kuin jäästä tehdyt kupolit, niiden kirkkaiden, läpinäkyvien kennolevyjen heijastaessa arktista auringonvaloa. Kaelia tiesi, että kupoleiden sisällä oli lämmin ja kosteutettu mikroilmasta ja kasvihuoneiden valaistusta, ilmankiertoa ja kastelua ylläpidettiin aurinko -ja tuulivoimalla.

Alpha kuninkaan lauma oli suurimmalta osin omavarainen mitä tuli ruokaan, vain lopputalvesta he saattoivat joutua turvautumaan lähimmässä ihmiskylässä olevaan ruokakauppaan.


5.
”Mistä halusit keskustella?” Kaelia kysyi viimein, kun Lachlan ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen kun he olivat saapuneet puutarhaan.

”Oletko onnellinen?” isä kysyi. ”Oletko varma, että haluat käydä pariutumisseremonian läpi? Ja jäädä tänne asumaan?”

Oli Kaelia odottanut mitä tahansa, isän sanat eivät olleet se asia. Kaelia oli yllättynyt huolesta isänsä äänessä.

”Täysin varma”, Kaelia vastasi pehmeästi. ”Zephyr on hyvä minulle eikä hän välitä siitä, ettei suteni ole, vielä, tullut esille.”

”Hyvä. Hyvä.”

Lachlan hiljentyi katsomaan ympärilleen puutarhassa. Kaelia näki, että tämä oli hyvin kiinnostunut miten Alpha kuninkaan lauma toimi ja onnistui elämään suurimmalta osin ilman tukeutumista ihmisten apuun, edes välillisesti.


6.
Kun Lachlan ja Arwen poistuivat Alpha kuninkaan luota paria päivää myöhemmin, yhdessä Rivenin, Talian ja Finellan kanssa, Kaelia tunsi pienen hetken aikaa olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi. Pian hän kuitenkin sai uutta ajateltavaa kun Zephyr esitteli hänet viimeinkin lauman vanhimmille, joista yksi oli hänen isoisänsä, entinen Alpha kuningas, lähemmäs 100-vuotias ihmissusi, joka oli luopunut vallastaan noin kahtakymmentä vuotta aiemmin.

Vanhan miehen silmät tuntuivat näkevän suoraan Kaelian sieluun ja sydämeen ja nuori nainen tunsikin olonsa melkein alastomaksi Alpha kuningas Emeritus Draven Winterhowlin tuijottaessa häntä silmillä, jotka muistuttivat niin paljon Zephyrin silmiä. Kaelia ei kuitenkaan näyttänyt tukalaa oloaan ulospäin.

”Olet hiljaa, mutta et pelokas. Se on harvinaista herkkua”, Draven tokaisi lakonisesti. ”Ja sielu vaikuttaa olevan kunnossa. Kysymys on vain, kestääkö pinna."

”Isoisä!” Zephyr huudahti.

Kaelia puolestaan purskahti nauruun, hän ei ollut todellakaan olettanut vanhan Alpha kuninkaan olevan kuivan huumorintajun omaava persoona.

"Hyvä, että sinulla on huumorintajua. Tarvitset sitä," Draven sanoi kuivasti ja käänsi katseensa pojanpoikaansa. "Jos hän kestää sinua, Zephyr, hän on enemmän kuin kelvollinen tulevaksi Luna kuningattareksesi."

Tällä kertaa Kaelia peitti naurunpyrskähdyksensä yskäisyyn, mutta Draven selkeästi ymmärsi, sillä tämän suupieli nytkähti kevyesti, aivan kuin mies olisi halunnut nauraa itsekin ääneen.

”Tervetuloa sukuun, Kaelia”, Draven sanoi lämpimästi.

Zephyr kietoi kätensä Kaelian ympärille hymyillen.


7.
Kaelia oli jälleen linnoittautunut kirjastoon, jatkaakseen kirjansa lukemista. Tällä kertaa hänet keskeytti vanha Alpha kuningas, joka saapui äänettömästi ja istuutui vastapäätä Kaeliaa, nojatuoliin kahvipöydän toiselle puolelle.

”Moni piilottaa puutteensa ja heikkoutensa, Kaelia”, vanha Alpha kuningas totesi mietteliäänä. ”Mutta sinä et, et edes yritä peittää sudettomuuttasi. Se kertoo minulle paljon luonteestasi. Ja voimastasi.”

”Valehtelu ja piilottelu eivät auttaisi”, Kaelia totesi hiljaisella äänellä. ”Jossain vaiheessa lauman jäsenet alkaisivat kysellä miksi en liity joukkoon kun he lähtevät juoksemaan ja metsästämään riistaa. On parempi kun kerroin heti, että suteni ei ole tullut esille eikä välttämättä koskaan tulekaan.”

”Kuujumalatar antaa toisille terävät hampaat ja lämpimän turkin. Ja toisille teräksisen luonteen ja tahdon osoittaa muiden olevan väärässä itsestään”, Draven sanoi. ”Mutta älä pelkää, Kaelia. Jonain päivänä kun sutesi herää sinusta tulee vahvempi ja kunnioitetumpi kuin yksikään Luna kuningatar ennen sinua. Edes minun Thorani, Zephyrin isoäiti, ei tule vetämään vertoja sinulle. Ja se on paljon sanottu minulta.”


8.
Draven jätti Kaelian kirjastoon, omiin ajatuksiinsa syventyneenä ja poistui aivan yhtä hiljaa kuin oli sinne ilmestynytkin. Kaelia tajusi vasta kauan vanhemman miehen poistuttua, että tämä oli sanonut kun sutesi herää eikä jos sutesi herää, aivan kuin tietäisi sen varmaksi asiaksi. Kaelia olisi halunnut etsiä vanhan Alpha kuninkaan käsiinsä kysyäkseen mitä tämä oli tarkoittanut lausahduksellaan. Oliko tämä kenties nähnyt enneunia tai oliko tämä kysynyt ennustajalta asiasta? 

Kaelia tiesi, että joillain laumoilla oli luotettuja ennustajia, jotka eivät itse olleet ihmissusia, vaan persoonia, jotka kuitenkin tunsivat ihmissusimaailman. He olivat salaperäisiä, lauman ulkopuolisia henkilöitä, jotka asuivat rajalla – ei vain ihmissusimaailman ja ihmismaailman rajalla, vaan näkyvän ja näkymättömän välillä. Heitä kutsuttiin usein Oraakkeleiksi, Näkyjen kantajiksi ja vaikka he eivät olleetkaan susia, heitä pysähdyttiin kuuntelemaan, jos nämä alkoivat kertoa näkemästään. Heitä kunnioitettiin ja heitä pelättiin.

Kukaan ei tiennyt mistä he tulivat tai miten he saivat näkynsä, mutta heidän sanansa olivat poikkeuksetta paikkansa pitäviä, joka ikinen kerta.


9.
Pariutumisseremonia – liitto kuun alla

Pariutumisseremonia on yksi lauman pyhimmistä rituaaleista, sen juuret ulottuvat aikaan ennen kirjoitusta. Seremonia ei ole pelkkä juhla – se on sopimus, sielujen sinetti, joka vahvistetaan kuun alla. Kun sielunkumppanit löytävät toisensa, heidän liittonsa tunnustetaan ensin hengessä, sitten lauman edessä.

Seremonia pidetään täyden kuun aikaan, jolloin Kuujumalattaren voima on vahvimmillaan. Rituaalialue koristellaan luonnonmateriaalein: oksakaaria, sudenkarvoja, kiviympyröitä. Lauman vanhimpiin kuuluva henkilö johdattaa sielunkumppanit yhteen, lausuen muinaiset sanat
"Lunaris et Vox, audi vocem.
Cordis flamma, ligate vinculo.
Sub noctis lumen, animae una fiunt.
Fiat voluntas lunae. Fiat ligamen aeternum.”, jotka siunaavat liiton.

Osana rituaalia parit sitovat ranteensa yhteen kuunvalossa kastetulla punaisella silkkinauhalla, symboloiden henkistä ja fyysistä yhteyttään. Yhteinen ulvahdus lauman kanssa sinetöi liiton ja sen jälkeen pari jakaa rituaalisen suudelmansa.

Seremonian jälkeen liitto on lauman tunnustama – ja särkymätön. Sitä ei voi pakottaa, eikä sitä voi rikkoa kevein perustein. Kuu on nähnyt, ja mitä kuu on nähnyt, sitä se myös varjelee.


10,
Kun Kaelia sai viimeinkin luettua kirjansa Ihmissusien rituaalit ja seremoniat – Luna kuningattaren käsikirja, oli hän saanut paljon uutta tietoa niin ihmissusien rituaalien ja seremonioiden historiasta kuin Luna kuningattaren asemastakin. Toisin kuin tavallisella Lunalla, Luna kuningattarella oli paljon suurempi vastuu, joka ulottui oman lauman lisäksi myös muihin laumoihin, yhdessä Alpha kuninkaan kanssa.

Kaelia pystyi kuvailemaan sitä parhaiten sanomalla, että tavallinen Luna oli kuin nuotiossa leimuava tuli – lämmin, valoisa, oman laumansa ydin. Luna kuningatar oli puolestaan majakka myrskyssä – kuin kaukaa näkyvä valo, joka johdattaa kokonaisia heimoja yhdessä majakanvartijansa (Alpha kuninkaan) kanssa.

Tavallinen Luna oli oman laumansa ydin, Luna kuningatar puolestaan koko ihmissusimaailman.


11.
Seuraavien päivien aikana Kaelia yhdessä Luna Eldran kanssa valmistautuivat pariutumisseremoniaan. Eldra antoi neuvoja viimeisen viikon rituaaleja varten ja ohjeita itse seremoniaan.

Kuten lauman perinteisiin kuului, Zephyr ja Kaelia kohtasivat toisensa vain tiukan valvonnan alaisina viimeisten viikkojen ajan ennen seremoniaa. Tämä oli vaikein osuus molemmille, vaikka he eivät olleetkaan tunteneet toisiaan vielä kovinkaan pitkään. Heidän sielunsa kuitenkin huusivat kaipuusta toisiaan kohtaan ja jokainen hetki jonka he saivat viettää toistensa seurassa, oli hyvinkin merkityksellinen kummallekin.

Kaelia oli myös huomannut, että lauman jäsenet olivat alkaneet seurata häntä tarkemmin, tarkkailla häntä uusin silmin ja uteliaina, mutta kunnioittavina, huolimatta siitä, että hän oli edelleen sudeton.

[Sirina Black]

Rituaalilahjat ja rituaalit ennen seremoniaa
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
Sanamäärä: 200+300+200



1.
Rituaalilahjat: Sielun kielellä annettuja lupauksia

Rituaalilahjat ovat olennainen osa ihmissusien pariutumisseremoniaa – ei ainoastaan symbolisina esineinä, vaan sielun ja toiveiden kielellä lausuttuina lupauksina. Ne ovat viestejä, jotka kulkevat ajassa, sidottuina savessa, nahassa, sulassa tai kasvinvarressa. Jokainen lahja kantaa mukanaan merkitystä, joka heijastaa antajansa tunnetta, kunnioitusta ja ymmärrystä toisesta.

Perinteisesti lahjoja annetaan kolme tai neljä, usein seremoniaa edeltävien päivien aikana. Ne voivat olla valmistettu käsin, kaiverrettu runoilla tai siunattu muinaisilla sanoilla. Tyypillisiä lahjoja ovat esimerkiksi:
Tikarin kaltainen esine: symboloi suojaa ja sitoutumista.
Nahkainen nauha tai rannekääty: kantaa siunausta, suojelevia riimuja tai rakastavan muiston.
Kynttilä tai muu tulielementti: merkkinä lämmöstä, valosta ja toivosta.
Seppele tai luonnollinen punos: symboli yhteydestä luontoon ja jumalalliseen tahtoon.

Jokainen lahja valitaan yksilöllisesti – sen tulee puhua sydämestä, vaikka osa niistä onkin perinteisiä, toisen sielunkumppanin suvussa jopa vuosisatojen ajan kulkeneita tärkeitä esineitä. Lahjojen vaihto ei ole muodollisuus, vaan hiljainen rituaali, jossa rakkaus ottaa näkyvän muodon. Kaksi tai kolme ensimmäistä lahjaa sielunkumppanit vaihtavat kasvokkain, viimeisen lahjan toimittaa seremonia-aamuna miespuolisen kumppanin äiti tai joku toinen naispuolinen sukulainen, jos äiti ei enää ole elossa tai on muuten vain poissa kuvioista. Harvinaisissa tapauksissa, joissa miespuolisella kumppanilla ei ole ketään täysi-ikäisiä naispuolisia sukulaisia, jotka voisivat ottaa roolin itselleen, lauman Luna toimittaa tätä asemaa, myös pariutumisseremoniassa.


2.
Kolmea päivää ennen pariutumisseremoniaa Kaelia sai Zephyriltä ensimmäisen rituaalilahjansa, sudenhampaasta valmistetun riipuksen, joka oli kulkenut Zephyrin suvussa vuosisatojen ajan. Kaelia puolestaan lahjoitti Zephyrille tulirituaalissa puhdistetun seremoniatikarin, jonka oli itse valmistanut vanhan Alpha kuninkaan opastuksella vain muutamaa päivää aikaisemmin.

Seuraavana päivänä Kaelia sai Zephyriltä pronssisen rannekkeen johon oli upotettu kuunvalon koskettama kivi ja laatta johon Zephyr oli kaivertanut tekstin "Luna testis, corda iuncta", jonka Kaelia ymmärsi tarkoittavan Kuu todistajana, sydämet yhdistettynä. Kaelia puolestaan antoi Zephyrille vastalahjaksi itse valamansa kynttilän, jonka sydän oli ritualistisesti kastettu hänen omaan vereensä. Kynttilää käytettäisiin seremoniassa ja se oli Kaelian lupaus Zephyrille – Minun valoni palaa sinun varjossasi ja sinun valosi minun sydämessäni.

Päivää ennen seremoniaa Zephyr antoi Kaelialle seremoniallisen olkahuivin, jonka itse oli valmistanut ja johon itse oli kirjonut Alpha kuninkaan lauman muinaismerkein koristellun pyöreän symbolin, jonka keskellä oli täysikuu ja suden tassunjälki. Symbolin keskikehällä luki ”Sub luna vincior. Anima ad animan. Usque ad finem”, ”Kuun alla olen sidottu. Sielu sielulle. Aivan loppuun saakka”. Ulkokehää puolestaan kiersi riimut; Fehu, Uruz, Thurisaz, Ansuz, Raido, Isa, Eiwaz, Jera ja Perthro, jotka muodostivat yhdessä merkityksen "Aloitamme siunattuna ja vahvana, suojattuina vanhojen voimien kautta. Tämä liitto on matka kohti yhteistä kohtaloa, vakaana, ajattomana ja salattuna kuun viisauden alla". Vastalahjaksi Kaelia antoi Zephyrille nahkaisen nauhan, johon oli polttokaivertanut tekstin ”Ubicumque ambulas, ibi sum – vox in vento, passus iuxta te”, joka käännettynä tarkoitti suunnilleen "Missä kuljet, siellä olen – ääni tuulessa, askel rinnallasi".

Seremoniapäivän aamuna Zephyr ei itse tuonut lahjaansa, valkoisesta laventelista, salviasta, kanervasta, kuunyrtistä, hopeaköynnöksestä ja ruusunmarjan oksista tehdyn seppeleen, joka oli sidottu ohuella nahkanauhalla yhteen, vaan Luna Eldra toimitti sen hänelle, samaan aikaan kuin toi Kaelian seremoniapuvun. Kaelia puolestaan lähetti Zephyrille rannekäädyn, jonka oli valmistanut katajan, siankärsämön, valkopeipin ja varjossa kasvaneen saniaisen varsista ja juurista sekä korpinsulista ja sidottu nahkanauhalla yhteen.

Jokainen lahja oli tarkoin harkittu ja jokaista lahjaa käytettäisiin osana pariutumisseremoniaa.


3.
Sen lisäksi, että sielunkumppanit antoivat toisilleen rituaalilahjoja, seremoniaa ennen myös suoritettiin muita rituaaleja, joista jokainen oli tärkeä osa kokonaisuutta. Yhtäkään rituaalia ei saanut eikä pitänyt jättää välistä vain koska ”ei se ollut niin tärkeää”.

Kolmea päivää ennen seremoniaa tehtiin sudenvaellus (yleensä tämä tehtiin yksin, mutta Kaelian tapauksessa hänen henkilökohtainen henkivartijasoturinsa seurasi tiiviisti hänen kannoillaan, kuitenkin tarpeeksi kaukana, että rituaali oli onnistunut), jonka aikana oli tarkoitus löytää oma villi itsensä. Vaellukselta oli tarkoitus tuoda mukanaan eläimen luu ja linnun sulka, jotka molemmat olisivat osana seremoniaa.

Kahta päivää ennen seremoniaa tehtiin esivanhempien kutsu -riitti, jossa pariutuvat sudet kokoontuivat yhdessä lauman vanhimpien kanssa Kuujumalattaren alttarikiville ja sytyttivät kynttilät, pyytäen esivanhemmiltaan siunausta ja onnea elämäänsä. Samalla lauman vanhimmat myös siunasivat pariskunnan yhteiselon.

Päivää ennen seremoniaa oli Henkien yön varjotanssi, jossa koko lauma kerääntyi yhteen tanssimaan nuotioiden ympärille ja laulamaan ihmissusien ikiaikaisia pyhiä lauluja.

Seremoniapäivänä oli puhdistusriitin vuoro. Perinteen mukaisesti naiset puhdistautuvat pyhän lammen vedellä ja miehet seremonianuotion lämmöllä ja savulla. Tämän rituaalin tarkoituksena oli jättää taakseen vanhat siteet, surut ja pettymykset. Puhdistusrituaalin jälkeen toisiinsa sitoutuva pariskunta puettaisiin seremoniavaatteisiin ja tämän jälkeen heidät jätettäisiin omiin oloihinsa siihen asti kun täysikuu olisi korkeimmillaan ja olisi seremonian aika.

Myöhemmin pariskunnan molempien osapuolien äidit ohjaisivat omat jälkikasvunsa seremonia-alttarille.