Nimi: The Howl of the Heart – erään suden tarina
Kirjoittaja: Sirina Black
Fandom: Originaali
Genret: Draama, jännitys, romantiikka
Varoitukset: Ei sinällään ole, mitä nyt pieniä mainintoja kuolemasta/tappamisesta (ei mitään verellä mässäilyä tai luultavasti edes kauhean kuvailevaakaan), mutta laitan jokaisen luvun alkuun tarvittaessa lukuun liittyvät varoitukset.
Ikäraja: K11 (maksimissaan luultavasti jää tähän, nostetaan jos tarvetta tulee)
Vastuuvapautus: Koska originaali, henkilöhahmot kuuluu mulle (tokikaan en ole keksinyt ihmissusia jne jne jne, mutta idea on oma), vaikkakaan en tästäkään saa mitään korvauksia, nyyh.
A/N: Jotain vähän erilaista tällä kertaa. Katsellaan mitä tästä tulee ja mihin suuntaan tämä menee, jos menee. Pitäisi edes yrittää saattaa aikaisemmatkin tuotokset loppuun, mutta kun...
Lauman anatomiaa
Sanamäärä: 300+200+200+100 +100+100+100+100+100+100+100+100
Osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen
1.
Ihmissusia oli kahdenlaisia; niitä jotka syntyivät sellaiseksi ja niitä joita oli purtu jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä sellaisen ihmissuden toimesta, jota oli kanssa purtu, joskin poikkeuksiakin toki oli olemassa. Joskus ihmissudeksi syntynyt oli niin verenhimoinen ja ihmisvihamielinen, että hyökkäsi puolustuskyvyttömien ja heikompien ihmisten kimppuun. Joskin vain harvat ihmissudeksi syntyneet purivat ihmisiä muuttaakseen nämä ihmissusiksi, sillä useimmiten purrut ihmissudet olivat alttiimpia olemaan vaaraksi niin ihmisille kuin toisille ihmissusille.
Useimmiten purrut ihmissudet olivatkin verenhimoisia roistoja ja epäluotettavia persoonia, jotka eivät kuuluneet mihinkään ihmissusilaumaan, vaan elivät joko erakkoina tai pienissä yhdyskunnissa, hyökkäillen muiden laumojen kimppuun yrittäen saada itselleen elintilaa ja toisinaan vain huvin vuoksi, aiheuttaakseen pahennusta ja pelkoa ympärillään. Heitä kutsuttiin rogue-susiksi.
Laumoilla oli omat tiukat rajansa ja näitä vartioitiinkin tiukasti ja tarkasti. Vahingossa tapahtuvia rajanylityksiä tapahtui vain harvakseltaan, sillä jokaisella laumalla oli oma ominaistuoksunsa, jonka perusteella tiesi oliko omalla alueellaan vaiko eksynyt toiselle alueelle. Jotkut laumat olivat keskittyneet asumaan lähellä ihmisasutusta, omissa pienissä kylissään, jotka toimivat kuin normaalit ihmiskaupungitkin. Toiset laumat puolestaan elivät mieluummin kauempana ihmisasutuksesta, eivätkä kovinkaan usein eksyneet kaupunkeihin.
Jokaista laumaa johti Alpha, joka useimmiten oli miespuolinen ihmissusi ja yleensä edellisen Alphan vanhin (tai ainoa) lapsi sai tittelin omakseen. Harvoissa tapauksissa vanhin lapsista ei suostunut uudeksi Alphaksi, jolloin joku mahdollisista nuoremmista sisaruksista, oli tämä tyttö tai poika, sai mahdollisuuden ottaa titteli omakseen. Poikkeuksiakin tietenkin oli, joskus vanhan Alphan lapsista kukaan ei soveltunut uudeksi laumanjohtajaksi, jolloin esimerkiksi lauman Betasta, Alphan kakkosmiehestä saattoi tulla uusi Alpha, jos tämä oli tehtävään soveltuva. Miespuolisen Alphan puoliso oli Luna, jonka tehtäviin kuului koko lauman hyvinvoinnista huolehtiminen. Naispuolisen Alphan puolisoa kutsuttiin useimmiten Alpha-puolisoksi, jos tällä ei ollut muuta titteliä jo entuudestaan.
Jokainen lauman jäsen oli tärkeä laumalleen. Jokaisella oli oma tehtävänsä, josta hänelle maksettiin korvausta. Oli hoitajia, parantajia, opettajia, metsästäjiä, viljelijöitä, palvelushenkilökuntaa, sotureita ja lauman vanhimpia, jotka yhdessä Alphan kanssa vastasivat politiikasta ja sovun säilyttämisestä laumojen välillä.
2.
Jokainen nuori ihmissusi kävi koulua, aina 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi saakka, jotkut saattoivat vielä jatkaa korkeammallekin tasolle yliopistoon saakka, mutta näin tapahtui vain harvoin, sillä kaikki tarvittava oppi saatiin ihmissusiakatemiassa ja sen jälkeen oppipoikana toimiessa. Jokaisella laumalla oli oma koulunsa, joskin jos lauma oli pieni, vain muutamia kymmeniä jäseniä, saattoivat he lähettää lapsensa ja nuorensa naapurilauman kouluun, jos laumojen välillä oli tehty sopimus asiasta. Tällöin lapset ja nuoret saattoivat asua naapurilaumassa, nimettyjen niin sanottujen kummivanhempien luona arkipäivät ja saapuivat omaan kotiinsa perjantai-iltana viikonloppujen viettoon.
Ensimmäisten viiden kouluvuoden aikana lapset opettelivat normaaleja oppiaineita, äidinkielestä matematiikkaan, opettelivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä laskemaan. Kuudentena vuonna, noin 12-vuotiaina, he alkoivat pikkuhiljaa suuntautua haluamilleen poluille, useimmiten sen perusteella mitä heidän vanhempansa tekivät laumassa. Vain harvoista palvelushenkilökuntaan kuuluvien vanhempien lapsista tuli parantajia tai sotureita, vaikka poikkeuksiakin toki oli. Kaikki oli kuitenkin jollain tasolla riippuvaista siitä oliko syntynyt mihin arvoasteikkoon. Omegasta harvemmin tuli soturia sillä he olivat yleensä heikoimpia ihmissusia eivätkä olisi pärjänneet kovinkaan hyvin ruumiillisesti raskaassa koulutuksessa. He olivat yleensä parhaita hoitajia ja palvelushenkilökuntaa. Gammat puolestaan olivat parhaita sotureita, Deltat loistivat opettajina ja parantajina. Suurin osa maanviljelijöistä ja metsästäjistä olivat sigmoja. Alpha tai Beta ei koskaan voinut olla omegasyntyinen, toisin kuin Luna, joka saattoi olla mistä tahansa ryhmästä.
3.
Jokaisella ihmissudeksi syntyneellä oli sielunkumppani, fated mate, jonka tämä löytäisi 18 täytettyään, joskin joskus siihen meni aikaa kuukausia tai jopa vuosia. Toisinaan etenkin Alphoilla oli vaikeuksia löytää Kuujumalattaren hänelle valitsema kumppani omasta laumastaan ja sen takia kunkin maanosan Alpha Kuningas, joka oli kaikkien sen maanosan ihmissusien hallitsija, pitikin kerran vuodessa tanssiaiset, Mating Ball of Moon Goddess, jonne kaikki 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat naimattomat, kumppanittomat ihmissudet kokoontuivat etsimään puolisoaan.
Joskus, erittäin harvinaisissa tapauksissa ihmissuden sielunkumppani ei ollut samasta maanosasta kuin hän itse, jolloin kumppanin löytäminen oli todella vaikeaa, vaikkakaan ei täysin mahdotonta jos ihmissusi oli halukas matkustamaan. Tällöin ihmissusi saattoi valita kumppaninsa vapaista, yleensä vastakkaista sukupuolta olevista ihmissusista.
Toisinaan ihmissusi saattoi hylätä Kuujumalattaren hänelle valitseman kumppanin, syystä tai toisesta. Alpha saattoi esimerkiksi hylätä sielunkumppaninsa, koska tämä piti tätä liian heikkona tai ei ollut jostain syystä (vielä) saanut suttaan Kuujumalattarelta eli oli sudeton ihmissusi, joita pidettiin monissa laumoissa epäonnistuneina ja friikkeinä. Suurin osa ihmissusista sai sutensa täyttäessään 18, jonka jälkeen he pystyivät vaihtamaan muotoaan ihmisestä sudeksi ja takaisin ihmiseksi milloin halusivat, poikkeuksena purrut ihmissudet, joiden muutos liittyi kuun vaiheisiin (muutos mahdollista vain täyden kuun aikaan eikä sitä voinut estää).
Hylätty osapuoli sai aina uuden Kuujumalattaren valitseman sielunkumppanin, toisin kuin hylkäyksen tehnyt osapuoli.
4.
Kuujumalattaren valitseman kumppanin hylkääminen tapahtui aina vastavuoroisesti. Hylätyn osapuolen oli hyväksyttävä hylkäys, jotta heidän yhteytensä katkeaisi kokonaan (tämä oli molemmille kivuliasta sillä molempien sielunpalaset repeytyisivät irti kumppanin sielusta, palautuen omiin kehoihinsa) ja kummatkin voisivat etsiä uudet kumppanit (tai ottaa esimerkiksi sen hetkisen seurustelukumppaninsa valituksi kumppanikseen). Niin kauan kuin ihmissusi ei ollut joko hylännyt tai hyväksynyt hylkäystä, molemmat osapuolet tuntisivat kipua sydämessään aina kun sielunkumppani esimerkiksi suutelisi toista ihmissutta. Poikkeuksena tähän oli se, jos sielunkumppanit eivät olleet vielä kohdanneet toisiaan. Vasta kun ihmissusi oli kohdannut sielunkumppaninsa, tämän sielu yhdistyi kumppanin sielun kanssa.
Juuri tästä syystä ihmissusi pystyi tunnistamaan sielunkumppaninsa vasta täysi-ikäisenä.
5.
Ihmissudet eivät menneet samalla tavalla naimisiin kuin ihmiset. Harvemmin pidettiin kirkkohäitä tai mentiin maistraattiin vastaamaan rauhantuomarin kysymyksiin ”tahdon”. Sen sijaan liitto virallistettiin Kuujumalattaren silmien edessä lauman mailla, Kuujumalattaren palvomista varten rakennetun alttarin äärellä. Ihmissusille ominaiseen seremoniaan kuului punaisen silkkiliinan sitominen molempien puolisoiden oikeaan ranteeseen ja kumppanin merkitseminen puremalla tämän hartiasta samaan aikaan kuin lauman vanhimpiin kuuluva ihmissusi pyysi pariskunnalle Kuujumalattaren siunausta ja suojelusta ja pitkää ikää sekä onnellista elämää.
Suurin osa ihmissusista pysyivät pariutuneena saman kumppanin kanssa loppuelämänsä ajan, sillä liiton purkaminen oli kivulias ja tuskallinen prosessi, joka vaati molempien osapuolien suostumuksen ja hyväksynnän. Päätöstä ei tehty vain hetken mielijohteesta.
6.
Toisinaan lauman Alpha, joka löytäessään sielunkumppaninsa ei välitäkään toisesta puoliskostaan (kenties hän oli jo antanut sydämensä ja rakkautensa toiselle ihmissudelle, mutta tämä oli jostain syystä poistunut kuvioista), mutta ei myöskään hylkää tätä kumppaninaan vaan solmii sen sijaan tämän kanssa sopimusliiton tietyillä ehdoilla, joskus vain määräajaksi, toisinaan niin pitkäksi ajaksi kuin oikea rakkaus ehkä palaa takaisin. Tällaisissa suhteissa puoliskot eivät merkanneet toisiaan puremalla, vaan käyttivät vain punaista silkkinauhaa ja allekirjoitettua sopimusta, jotka molemmat olivat helppo purkaa sen ajan koittaessa ja sen jälkeen tehdä virallinen hylkääminen molemmin puolisesti.
Tällaiset tapaukset olivat kuitenkin harvinaisia, eikä niitä edes välttämättä katsottu hyvällä lauman vanhimpien keskuudessa.
7.
Vaikka ihmissudet olivatkin periaatteessa yksiavioisia (vain harvat ihmissudet toivat suhteeseensa kolmansia osapuolia, vaikka sitäkin tapahtui), se ei kuitenkaan tarkoittanut, että sielunkumppanin kuollessa toinenkin puolisko kuolisi lyhyen ajan sisällä. Eloonjääneellä osapuolella oli sen sijaan mahdollisuus löytää uusi Kuujumalattaren valikoima sielunkumppani tai ottaa valittu kumppani uudeksi puolisokseen, jos niin halusi tai hän saattoi elää loppuelämänsä, oli se miten pitkä tahansa yksin.
Vain harvoissa tapauksissa sielunkumppanin kuollessa, toinenkin kuoli pian sen jälkeen. Yleensä tällaista tapahtui vain, jos he olivat olleet yhdessä vuosikymmeniä, jolloin heidän sielunsa ja sydämensä olivat kasvaneet niin kiinni toisiinsa, ettei kumpikaan osapuoli voinut tai edes osannut elää ilman toista puoliskoaan.
8.
Toisin kuin ehkä olisi voinut luulla, ihmissudet eivät eläneet ikuisesti, joskin heidän elinajanodotteensa oli paljon pidempi kuin ihmisen. Ihmissuden keho vanheni noin viisi kertaa hitaammin kuin ihmiskeho joten parhaassa tapauksessa ihmissusi saattoi elää useankin vuosisadan, jos ei saanut hopeamyrkytystä tai sudenkirvelimyrkytystä*, joista molemmat aiheuttivat sietämätöntä tuskaa ihmissudelle, saaden nämä pahimmassa tapauksessa menemään täysin mielipuolisiksi ennen kuin he antautuisivat kuolemalle.
Terve ihmissusi kykeni parantamaan normaalit palovammat ja tavallisista teräaseista ja vastaavista syntyneet haavat muutamassa minuutissa. Myrkytetty ihmissusi ei tähän kyennyt. Ihmissudet käyttivätkin etenkin hopeaa rangaistuskeinona saadessaan kiinni rogue-suden, jos tämä oli hyökännyt lauman jäsenten kimppuun, etenkin jos oli aiheuttanut vaaraa näille.
9.
Joskus ihmissusi saatettiin karkottaa laumasta syystä tai toisesta. Useimmiten karkotus vaati Alphan äänen lisäksi enemmistön lauman vanhimpien äänistä eikä karkotusta yleensä tehty herkästi. Vaati kovan rikoksen laumaa kohtaan, että näin tehtiin ja vaadittiin myös pitävät todisteet rikoksesta.
Laumasta rikoksen vuoksi karkotettu ihmissusi saattoi yrittää pyrkiä uuteen laumaan, mutta monissa tapauksissa juorut kulkivat nopeasti etenkin lähilaumoihin, jolloin hänellä ei ollut välttämättä minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä uuden lauman jäseneksi vaan hänen oli pakko jäädä rogue-sudeksi.
Joskus tällaiset rogue-sudet päätyivät muuttamaan ihmiskaupunkeihin, jos eivät olleet valmiita matkustamaan pitkin ja poikin maataan tai maanosaansa etsiessään uutta laumaa itselleen tai valmiita liittymään muiden rogue-susien pieniin yhdyskuntiin.
10.
Aina välillä lauman jäsen saattoi lähteä laumasta omista syistään ja muuttaa ihmiskaupunkiin asumaan. Yleensä tällaiset jäsenet olivat niitä, joiden susi ei ollut tullut esiin kun he olivat täyttäneet 18, eivätkä he enää halunneet tuntea oloaan ulkopuolisiksi laumassaan, etenkään jos hänen sielunkumppaninsa oli hänet hylännyt julkisesti kaikkien edessä.
Sudettoman ihmissuden oli helpompaa sopeutua ihmiskaupunkeihin kuin sellaisen ihmissuden, joka pystyi muuntumaan sudeksi. Sudettomana kun ei tarvinnut päästä juoksemaan vapaana metsiin.
Ja niin kauan kuin ihmissusi ei tullut karkotetuksi tai itse luopunut sanallisesti laumansa jäsenyydestä, hän saattoi palata takaisin kotiinsa, jos ja kun hänestä siltä tuntui tai jos hän jonain päivänä saikin sutensa.
11.
Kaikki ihmissusilaumat eivät olleet ystäviä keskenään. Toisinaan jopa rajanaapurilaumat olivat sodassa keskenään, jolloin konflikteja tapahtui useinkin, etenkin jos rajoja ylitettiin luvattomasti tai yritettiin salakavalasti hyökätä toisen lauman kimppuun.
Tällaisissa tapauksissa aina ei riittänyt se, että Alphat ja laumojen vanhimmat kokoontuivat neutraalin puolueen alueelle rauhanneuvotteluihin, vaan tarvittiin Alpha kuninkaan apua, jolloin neuvottelut tapahtuivat kuninkaan alueella, jossa kuninkaan sana ehdoton laki. Tiedettiin tilanteita, jossa sen hetkinen Alpha kuningas oli rangaissut molempia osapuolia ottamalla näiden maat haltuunsa ja alentanut molemmat Alphat Omegoiksi, mikä oli suurin rangaistus, jonka laumanjohtajalle saattoi antaa. Edes kuolema ei ollut niin paha asia heidän mielestään. Arvonalennus oli suuri häpeä.
12.
Toisinaan sodat alkoivat ja päättyivät kenenkään muun sitä edes huomaamatta kun vahvempi lauma ja vahvempi Alpha alistivat heikomman valtaansa ja tappoivat vastapuolen Alphan, sillä sen lisäksi, että Alpha saattoi luovuttaa asemansa joko omalle lapselleen tai vaikkapa Betalleen, toinen keino päästä lauman uudeksi Alphaksi oli voittaa vanha Alpha tappelussa, joka käytiin aina kuolemaan saakka. Ja pahimmassa tapauksessa hyökkäävä Alpha saattoi tappaa koko perheen, riippuen siitä kuinka verenhimoinen hän sillä hetkellä oli.
Useimmiten, jos uusi Alpha jätti vanhan Alphan perheen eloon, heidät joko alennettiin melkein orjan tasolle tai heidät vangittiin ja heitä käytettiin esimerkkeinä mitä tapahtui jos ei totellut uuden Alphan määräyksiä.