Ensimmäinen koeviikko | S | nostalgiadraama

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: nostalgiadraama
Sanamäärä: 150
Haasteet: Otsikoinnin iloja II (ideaotsikko), Spotify Wrapped II (Bright Eyes – Lua) ja Originaalikiipeily (85. marginaali)

A/N: Tuosta biisistä tuli jotenkin todella nostalgiset vibat ja marginaali ohjasi kouluun. Yritin parhaani tavoittaa hermostuneen 16-vuotiaan ajatukset ensimmäisenä koeviikkona :D


Ensimmäinen koeviikko

Pengon penaaliani, mutta en löydä viivoitinta.

”Hei”, kuiskaan hiljaa pulpettikäytävän toiselle puolelle. Salla kääntyy. ”Saanko lainata viivoitinta?”

Salla ojentaa sen. Kiitän ja alan kiireesti vetää marginaalit konseptipaperiini.

Luokka on hiljainen. Muut ovat jo aloittaneet kokeen. Kynien vauhdikas rapina paperilla hermostuttaa minua. Tuntuu, että kaikki muut tietävät, mitä vastata. Minä onnistun kirjoittamaan nimenikin väärin. Kumitan sen posket hehkuen ja kirjoitan uudestaan.

Yritän syventyä koekysymyksiin. Päässäni jyskyttää niin, etten tajua, mitä luen. Hiljainen paniikki nousee rinnassani. Apua, pahin tapahtuu tässä ja nyt. Lukion ensimmäinen kurssi ja reputan sen, koska en tiedä mistään mitään. Olen toivoton idiootti. Parasta olisi vain lopettaa. Paitsi sitten äiti tappaa minut. Voisinkohan muuttaa mummolaan ja ruveta kalastajaksi?

Keskeltä mustaa tulevaisuutta pilkahtaa kipinä. Yksi koekysymys liikauttaa jotakin muistissani. Kertasin juuri tätä aihealuetta ennen kuin astuin luokkaan. Otan kiireesti suttupaperin. Alan listata ranskalaisin viivoin kaiken, minkä muistan. Kun viivoja on kolme, kykenen hengittämään hiukan vapaammin. Ehkä minä sittenkin selviän tästä.

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta iltaa o/

Veipäs tämä elävästi takaisin omaan ensimmäiseen lukiovuoteen. Päähenkilön ajatusradat oli hyvin samaistuttavia, viivoittimen puuttuminen aloitti ahdistuksen lumivyöryn, joka meni niin pitkälle, että mentiin jo ajatuksissa koulun lopettamiseen
Ihanaa dramaattista teineilyä :'D
Onneksi valonpilkahdus pelasti, ettei päähenkilö sentään joko alkanut hiljaa itkeä tai kävellyt luokasta ulos. Tai molempia 🙈
Ah, tuli melkein ikävä konseptipaperia ja niiden marginaalien vetämistä, olen aina tykännyt konseptipaperista, koska assosioin sen ensimmäisenä äidinkielen ainekirjoitukseen

Kiitokset tästä, oli yllättävän mukavaa tehdä aikamatka takaisin lukioon (tämä taisi myös olla jopa eka finikommenttini tälle vuodelle!)

~Violet

[Sokerisiipi]

Violetu: Jee, ihanaa, että tämä onnistui nostamaan pintaan omia lukiomuistoja! Jep, panikoivan teinin katastrofiajattelu on aivan omalla tasollaan Mullakin on vähän ikävä konseptipaperiaikoja! Siitä on tullut oman, menneen lukioajan rakas symboli, kun eihän nykyään kokeita edes kirjoiteta käsin! Kiva, että pidit tästä ja kiitos kommentista!!

[Uniprinsessa]

Olipa tässä tosiaan hyvin saatu tunnelma luotua. Mä aloitin syksyllä amk-opinnot ja täytyy myöntää että vaikken enää teini olekaan niin oli mullakin ekassa tentissä melkonen paniikki päällä  Sinänsä hyvin muistissa nuo tekstissä kuvatut tunteet. Mummolaan muuttaminen olis kyllä hyvä ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan <3

Nykyään sitten ei stressata enää viivoittimien puuttumisesta vaan siitä että Abitti-tikku tai koneen laturi on unohtunut kotiin. Tai ei niitä tikkuja vissiin enää tarvi itse hankkia, mun aikaan vielä piti ja joutui vararehtorin puhutteluun jos sitä ei kokeessa ollut mukana. Mulla unohtui kerran yks koneen johto kotiin kun olin psykan kokeeseen menossa ja jouduin sit lähtee hakemaan sitä kun muut oli jo koetta tekemässä   :'( Okei nyt lopetan ennen kun tulee mieleen lisää kauhumuistoja.