Ficin nimi: Quattro rossi
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S:n puolella
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of life pienellä eroottisella höntteilyllä (?)
Summary: "Suoraan sanoen innovaatiosi kuulostaa kamalalta. En näe syitä, miksi kukaan lisäisi mansikkaa suolaiseen ruokalajiin, etenkään pastaan. Pahimmassa tapauksessa makutasapaino häiriintyy ja kaikki maistuu lopulta päälleliimatulta ja suuruudenhullulta."
A/N: Ihana tunne, kun kerrankin teksti soljuu paperille ilman sen suurempia tuskailuja ja aika lailla yhdeltä istumalta. 🖤 Osallistuu Fandomaakkosiin.
***
"Kas tässä, kultamurunen", Kojiro virkkoi ojentaessaan ateriaansa odottavalle Kaorulle uuden annoksensa testattavaksi. Kaoru pyöräytti silmiään lepertelylle, mutta soi hänelle hymähdyksen viuhkansa takaa. Tämän kultaiset silmät hakeutuivat arvioiden pöydälle laskettuun pasta-annokseen.
"Luulin, että kaipasit kommenttiani uuteen erikoiskokeiluusi?"
"Niin minä kaipaankin?"
"Tämä näyttää aivan tavalliselta pasta-annokselta."
Oli Kojiron vuoro pyöräyttää silmiään. "Älä nyt yhden silmäyksen pohjalta tuomitse. Odotapa lisäksi vähän niin esittelen kokonaisuuden, ennen kuin pistät mitään suuhusi. Tämä tässä –" hän viittasi ruokalajiin, "– on nimeltään Quattro rossi, eli 'Neljä punaista'. Arvaatkos, mistä nimi tulee?"
"Ainakin tässä on tomaattia ja paprikaa, ja ellen erehdy, nuo hiutaleet ovat chiliä", Kaoru totesi tarkastellessaan annosta.
"Sitähän se, ja muutkin ainesosat menivät oikein. Neljäs punainen onkin sitten vähän epätavallisempi."
"Mikä niin?"
"Mietin, että annan sinun testata ensin ja kerron vasta sitten, mutta... kastikkeessa on mukana mansikkaa makeutta tuomassa."
"Anteeksi?"
"Mansikkaa!" Kojiro virkkoi kuin Kaoru ei olisi koskaan kuullutkaan sellaisesta. "Miltä kuulostaa?"
Kaorun ilme oli muuttunut sanalla sanoen epäluuloiseksi. "Haluatko suoran vai diplomaattisen vastauksen?"
"Diplomaattisen."
"Siinä tapauksessa sanoisin että olet... käyttänyt ihailtavaa luovuutta lisätessäsi ruokaasi jotain niin erikoista."
"Kiitän. Entä se suora vastaus?"
Kaoru päästi hiljaisen tuhahduksen. "Suoraan sanoen innovaatiosi kuulostaa kamalalta. En näe syitä, miksi kukaan lisäisi mansikkaa suolaiseen ruokalajiin, etenkään pastaan. Pahimmassa tapauksessa makutasapaino häiriintyy ja kaikki maistuu lopulta päälleliimatulta ja suuruudenhullulta."
Kojiro tyrskähti istahtaessaan Kaorua vastapäätä. "Auh, jopas olet ankara! Paras siis, että otat ruokailuvälineet kouraan ja maistat. Saatat yllättyäkin, miten hyvin kasaamani ainekset pelaavat yhteen!"
"Se on mahdollista", Kaoru totesi asiallisesti ja tarttui välinpitämättömän oloisesti haarukkaansa. Tämän ilmeestä näki, ettei mansikalla silatun pasta-annoksen maistaminen ollut suurin mahdollinen houkutus, mutta yhtä lailla tämä oli jälleen kerran suostunut hänen kirjaimelliseksi makutuomarikseen. Kaorulla oli harjaantunut makuaisti ja tältä sai aina rehellistä ja kehittävää palautetta, oli Kojiron aikaansaannos sitten taivaita kurkotteleva tai maan multia tonkiva.
"Kokeillaan sitten", Kaoru mutisi otettuaan kätensä ulottuville punakynän ja vihon muistiinpanoja varten. Kojiro seurasi kiinnostuneen jännittyneenä, kun Kaoru kaapaisi haarukkaansa pastaa ja kastiketta ja sujautti ne suuhunsa. Kului muutama sekunti, joiden aikana Kaoru pureskeli ja maisteli annoksen vivahteita. Kojiro uskalsi hieman hymyillä, kun Kaorun kulmien väliin ilmaantunut ryppy oikeni vähitellen, ja kolmanteen suupalaan mennessä Kaoru toden totta huokaisi tyytyväisenä.
"No?" Kojiro hymähti. "Taitaa maistua paremmalta kuin odotit?"
"...saattaa olla."
"Sitä minäkin totesin, että mansikan maku saa –"
"Shh, älä häiritse." Kaoru osoitti hänen suuntaansa kynällään, jolla ei vielä ollut saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtäkään muistiinpanoa. "Anna minulle hetki..."
Kojiro seurasi harvinaisen ilahtuneena, kun Kaoru nautiskeli hänen tarjoamastaan ruoasta niin, ettei malttanut pysähtyä arvioimaan sitä teknisesti. Ruoka teki selkeästi suuren vaikutuksen ja sai kaiken järjellisen palautteen katoamaan Kaorun teräksisestä mielestä. Hän ehkä saisi tähdellisempää kommenttia sitten myöhemmin, mutta sillä hetkellä Kaorun reaktiot olivat kaikki, mitä hän kaipasi.
"Mitä oikein toljotat?" Kaoru hengähti syötyään annoksestaan melkein puolet. Tämä näytti äkkiä nolostuneelta, eikä Kojirolta jäänyt huomaamatta tämän poskipäille kohonnut puna.
"Kunhan toljotan", Kojiro tokaisi takaisin. "Onko se vielä turhan kuumaa?"
"Ei, ei", Kaoru mutisi oudon vaikeana ja nappasi viuhkansa voidakseen leyhytellä kevyesti kasvojaan. "Ruokasi on aivan täydellistä..."
"Vau, noin suoraa kehua sinulta ei ensiyrittämällä usein saa!" Kojiro naurahti ja pani merkille, miten Kaoru korjasi asentoaan tuolissaan ja näytti nyt siltä kuin olisi mielellään piiloutunut viuhkansa taakse loppupäiväksi.
Hetkinen.
"Kaoru, alkoiko sinulla sei –"
"Älä sano yhtään mitään!" Kaoru keskeytti ja tämän posket helottivat entistä hehkeämmin osoittaen Kojiron luulon oikeaksi. Toki hän sitä paitsi tiesi, miltä Kaoru näytti, kun tästä tuntui oikein hyvältä.
"Tämän täytyy olla suurin kohteliaisuus, jonka olen koskaan saanut ruokaani liittyen", Kojiro virkkoi ja sai osakseen kuivan katsahduksen kulmien alta.
"Niin varmaan, kun – mitä sinä nyt?"
"Älä minusta välitä! Jatka vain ateriaasi kaikessa rauhassa", Kojiro kehotti silmäänsä iskien ja sulavasti peruutti tuolillaan taaksepäin, kunnes sai tarpeeksi tilaa pujahtaa kontilleen pöydän alle.
"Hmh, on sinunkin pakko siinä..."
"Minkäs teet, kun olet noin ihana."
"Tämä oli takuulla jokin outo juonesi, senkin pastagorilla..." Kaoru tuhahti, mutta auttoi Kojiroa sulavin kädenliikkein käärimään kimononsa helmat pois tieltä.
