Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Ei sovi luisteluesitykseen (S, Otabek/Yuri, oneshot)  (Luettu 2659 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 797
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Ei sovi luisteluesitykseen
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Jonkinmoista mutual pining + idiots in love -sähellystä
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisteoksesta ja sen hahmoista kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille, heiltä on kaikki merkityksellinen lainattu. Tämän kirjoittelusta en ole saanut rahaa tai mitään muutakaan korvausta.
Summary: Yuri puhuu ohi suunsa, mutta ehkä siitä seuraakin jotain hyvää.

A/N: Vaikka onkin jo syyskuu, niin tämä on juhannustaika Altaisille, jonka toiveet eivät jättäneet mua rauhaan, koska tietysti mulle Yuri!!! on Ice + friends to lovers = Otayuri :D Ja siihen vielä mausteeksi mutual piningia/idiots in lovea niin aaaaa pitäähän sitä kirjoittaa myös itseni vuoksi ;D Enhän mä mitenkään voi semmosia juttuja sivuuttaa.

Mulla ei normaalisti ole mitään vaikeuksia kirjoittaa Otayuria, mutta tää tuntui hieman normaalia haastavammalta/työläämmältä, ja veikkaan sen johtuneen siitä, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut heistä muuten kuin jo vakiintuneena parina. Mutta oli kiva taas palata heidänkin ystävyytensä/suhteensa alkuvaiheille, miettiä miten hommat ovat ehkä edenneet heidän kohdallaan :3

Osallistuu haasteeseen Valloita fandom.



Ei sovi luisteluesitykseen


Yurin oli vaikea keskittyä siihen, mitä Otabek puhui. Vaikka heidän edellisestä tapaamisestaan olikin kulunut pieni ikuisuus ja hän oli odottanut sitä yhteistä kahvilahetkeä palavasti, hänen ajatuksensa olivat nyt jossain ihan muualla kuin Otabekin puheissa. Kaukana ne eivät kuitenkaan olleet, varsin lähellä oikeastaan. Vaikka hän tarkoituksella katsoikin vähän sivuun, ettei vain tuijottaisi, hän näki silti edessään ja mielessään ainoastaan Otabekin kauniit, hennonpunaiset huulet ja sen, miten hänen oma sormensa oli silloin pieni ikuisuus sitten kadonnut niiden väliin. Barcelonan Grand Prix’stä ja sen jälkimainingeista oli jo vaikka miten monta kuukautta, ja Otabekin kanssa kahvilassa istuminen oli palauttanut kaikki ne muistot ehkä turhankin kirkkaina hänen mieleensä.

Vaikka olihan Yuri kyllä miettinyt Otabekia ja kaikkea Barcelonassa tapahtunutta muutenkin, vähintään yhtä paljon kuin sitä, mitä toivoi heidän välillään seuraavaksi tapahtuvan. Vaikka hänestä olikin ihana olla Otabekin ystävä, hän ei voinut olla ajattelematta sitä, miten mukavaa olisi olla sen lisäksi jotain enemmänkin.

”Mitä mieltä sinä olet, Yura?”

Yuri kuuli kysymyksen, mutta hänen aivonsa eivät sisäistäneet sen merkitystä. Hän oli liian syvällä ajatuksissaan, mietti vain Otabekin huulia ja sitä, miten pehmeiltä ne näyttivätkään.

”Mmm… sormi suuhun…”

Vasta kuultuaan oman ääneensä Yuri havahtui mietteistään ja hätkähti ihan itsekin. Hänen silmänsä hakeutuivat aivan itsestään Otabekin puoleen, joka katsoi häntä kummastuneena takaisin.

”Että mitä?” tämä kysyi päätään hieman kallistaen. ”Sormi suuhun? Kuulinko oikein?”

”Ööö, se – se – se…” Yuri takelteli ja tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen. ”Sehän on sellainen ilmaisu, tiedäthän…”

”Joo”, Otabek vastasi empivästi. ”Mutta en kyllä ihan ymmärrä, miten se liittyy siihen, mistä puhuttiin.”

Yuria nolotti entisestään.

”No sitten et ymmärrä!” hän tiuskaisi sillä oli oppinut, että hyökkäys oli paras puolustus ja kiukun alle oli helppo piilottaa kaikki hankalat ja epämukavat tunteet. Vaikka ei Otabekille äksyilykään kivalta tuntunut.

”Okei sitten”, tämä totesi hivenen jäykästi. Äänensävy muistutti melkoisen paljon sitä, jolla tämä oli puhunut koko kahvilassa istumisen ajan, mutta siinä oli ripaus jotain kylmää ja etäistä, mikä sillä lailla yllättäen tuntui Yurista keljummalta kuin jos tämä olisi tiuskinut hänelle takaisin.

”Äääh, no hyvä on!” Yuri puuskahti sitten hetkisen kuluttua. ”Jäin ajattelemaan sitä Grand Prix’n päätöspäivän esitystäni, sitä kun sinä olit siellä kaukalon reunalla ja…” Hän ei kuitenkaan kehdannut täydentää lausetta loppuun eikä erikseen täsmentää, että oli ajatellut nimenomaan juuri sitä mainitsematonta hetkeä ja Otabekin huulia. Eiköhän tämä tajunnut sen muutenkin hänen aikaisempien sanojensa perusteella.

”Joo, muistan”, tämä vastasi äänensävy ja koko olemus rentoutuen takaisin entiseen. ”Se oli kyllä hieno esitys.”

”Ainakin yhdessä illassa suunnitelluksi ohjelmaksi. Olisi kiva luistella se joskus uudestaan”, Yuri sanoi. Hän katsahti hajamielisesti ympärilleen ja alkoi jälleen uppoutua muistoihinsa ja niiden synnyttämiin haaveisiin. ”Mutta sillä kertaa voisi olla niin, että minäkin käyttäisin huuliani – ”

Hän tajusi taas aivan liian myöhään, mitä oikein olikaan suustaan päästänyt.

”Tai siis niin, että voitaisiin molemmat käyttää käsiä – ei kun ei, että olisi sinun sormesi ja minun – tai siis ei, ei mitään sormia kenenkään suussa eikä missään muuallakaan!”

Yurin poskia kuumotti niin, että hän tunsi melkein kärventyvänsä. Hän ei kehdannut katsoa Otabekin suuntaan vaan painoi päänsä kumaraan. Tyhjäksi juotu kaakaomuki vilahti hänen näkökentässään kunnes hän lopulta näki vain sylinsä.

”Anteeksi”, hän mutisi polvilleen. ”Puhun ihan sekavia. En tiedä, mikä minua vaivaa.”

”Ei tarvitse pyydellä anteeksi”, Otabek sanoi hänkin hieman hämillään. ”Mutta… jos haluat käyttää…” hänen äänensä kuitenkin hiljeni niin, ettei Yuri saanut yhdestäkään sanasta selvää, jos Otabek nyt enää mitään edes sanoikaan. ”Tai… ei mitään”, hän mumisikin vielä perään.

Kumpikin pysyi melko vaiteliaana vielä silloinkin, kun he lopulta nousivat pöydän äärestä ja astuivat ulos kahvilan ovesta. Raitis ilma viilensi mukavasti Yurin karrelle palaneita kasvoja, ja hän pystyi vihdoin ajattelemaan jotain muutakin kuin Otabekin huulia ja miten paljon häpesikään sekavia puheitaan – kuten sitä, että Otabek’kin oli yrittänyt sanoa jotain mutta vaiennutkin sitten kesken kaiken.

”Hei Beka”, hän aloitti tietämättä, kehtasiko vielä katsoa tämän suuntaan. Hänestä tuntui siltä, että hänen kasvonsa olivat yhä kirkuvanpunaiset. ”Sinä yritit sanoa siellä kahvilassa jotain, mutta en kuullut, mitä.”

”Ei se ollut mitään erityistä”, Otabek vastasi kuin ohimennen.

”Voit kai sinä silti kertoa. Olihan se kuitenkin jotain.”

”No ei kai oikeastaan, kun minä vain sitä, että koska sinä et kerta halua laittaa sormia yhtään minnekään, tai siis ei enää sormia suuhun, mutta kuitenkin sanoit, että sinäkin voisit käyttää huuliasi, niin minä ajattelin, että – ääh, unohda sittenkin koko juttu!”

Otabek kuulosti suunnilleen yhtä kiusaantuneelta kuin Yurista oli tuntunut aikaisemmin kahvilassa, ja tämä uskalsikin nyt lopulta kääntää kasvonsa hänen puoleensa. Otabekin ilme oli hieman nolo mutta Yurista pohjimmiltaan todella herttainen. Sen näkeminen myös rauhoitti vähän tämän omaa oloa, kun sai nähdä, ettei ollut ainoa, joka häpeili sekavia puheitaan.

”Niin siis mitä?”

Otabek nieleskeli ilmaa hetken kunnes lopulta veti syvään henkeä ja avasi taas suunsa.

”No siis, kun minä ymmärsin puheistasi, että sinä ehkä haluaisit suudella minun kanssani, kun aloit puhua huulien käytöstä ja muusta, niin minun piti kysyä, että haluaisitko, mutta…”

He tuijottivat toisiaan mitään sanomatta, molemmat selvästi hämillään. Yurista tuntui, että hänen poskensa paloivat taas. Otabekinkin yleensä aina niin tyynet kasvot näyttivät ihan hehkuvan kuumuudesta.

”Haluan”, Yuri möläytti sitten ennen kuin oli edes tajunnut sanovansa niin. ”Jos siis sinäkin haluat…”

Otabek nyökkäsi pienesti, ja hänen kasvonsa lähestyivät tätä ehkä aavistuksen, mutta sitten hän pysähtyi ja he molemmat vain katsoivat toisiaan ollen aivan yhtä ulalla siitä, miten heidän pitäisi seuraavaksi edetä. Yuri jäi taas kerran tuijottamaan Otabekin huulia, jotka kuitenkin nyt vetivät häntä puoleensa niin, että hän astui askeleen lähemmäs. Sitten he tulivat vuorotellen sentti kerrallaan toisiaan kohti kunnes lopulta heidän huulensa painuivat yhteen. Kumpikaan heistä ei tiennyt, mitä oikein tehdä, joten he vain seisoivat paikallaan kunnes lopulta Otabek perääntyi askeleen.

”Anteeksi, se oli kamalaa”, hän mutisi. ”Tai siis sinä et ollut kamala, vaan minä… Mitä jos – jos yritetään uudelleen?”

Yuri vain nyökkäsi, ja heidän huulensa hakeutuivat taas toisiaan vasten. Se suudelma oli lähestulkoon yhtä ujo ja epävarma kuin edeltäjänsä, mutta nyt he uskalsivat hieman tutkailla ja tunnustella toistensa huulia ja sitä, miltä niiden kosketus omia vasten tuntui. Suudelma teki Yurin poskien kuumotuksesta oikeastaan melko miellyttävän kokemuksen ja sai sekä varpaat että vatsanpohjan kipristelemään mukavasti. Hän melkein ei halunnut sen hetken loppuvan lainkaan, mutta lopulta heidän huulensa irtaantuivat taas toisistaan.

”Se… se tuntui kivalta”, Yuri myönsi, kun oli ensin hetken ajan makustellut mielessään ensisuudelmaansa.

”Niin tuntui.”

”Mitä jos tehtäisiin se... vielä... kerran?” Viimeiset sanat Yuri sanoi niin hiljaa, että tuskin kuuli niitä itsekään, mutta Otabek ymmärsi hänen ehdotuksensa täysin ja vastasi myöntyvästi. He suutelivat kolmannen kerran, nyt selvästi rohkeammin ja pidempään, minkä jälkeen he jäivät katselemaan toisiaan yhä hieman punastuneina mutta hymyillen ja äärettömän iloisina.

”Pakko kyllä sanoa, että aiemmat puheeni siellä kahvilassa olivat täysin typeriä”, Yuri totesi, kun Otabek tarttui häntä kädestä ja he lähtivät yhdessä kulkemaan katua pitkin eteenpäin.

”Kuinka niin?”

”No, eiväthän mitkään tällaiset jutut sovi luisteluesitykseen.”

”No joo, ei oikeastaan”, Otabek myönsi. ”Mutta voidaanhan me kai tehdä niin ihan muutenkin, silloin kun ei luistella.”

”Vaikka aina, kun ei luistella”, Yuri sanoi.

”Ai niin kuin nyt?”

”Öh, no, niin no…”

Sitähän hän halusi. Ja niin onneksi vaikutti haluavan Otabek’kin.

Heidän neljäs suudelmansa oli jopa ihanampi kuin kaikki sitä edeltävät, jos se oli edes mahdollista, ja Yurista tuntui, että hän voisi hyvinkin täyttää elämänsä jokaisen hetken niin riippumatta siitä, miten hyvin se tilanteeseen sopisi. Luistellessa hän ei tosin aikoisi jatkossakaan käyttää huuliaan yhtään mihinkään.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 250
Ensinnäkin aivan mielettömän iso kiitos tästä ihanasta, sydämeni ihan täysin sulattaneesta juhannustaiasta!  :) Olen tässä viime kuukausina löytänyt tämän fandomin pariin, ja ollut aivan vaikuttunut siitä, miten paljon upeita OtaYuri-ficcejä sulla onkaan.  :) Olen siksi ihan todella otettu, että tämä syntyi vastauksena minun juhannustoiveeseeni, sillä rakastan näitä kahta yhdessä, ja myös rakastuneiden ystävysten vaikeilua, kun tekisi mieli jotenkin lähestyä mutta ei uskalla, kehtaa tai osaa.  ;D Tämä oli juuri jotain sellaista ihan mielettömän suloisenhauskaa, jota rakastan lukea. Eli siis, kiitos, olen onnellinen.  :) Luin tietenkin heti aamupäivällä ekan kerran, mutta nyt viimein koneen ääressä ja rauhallinen hetki, niin pääsen kommentoimaan.

Mulla ei normaalisti ole mitään vaikeuksia kirjoittaa Otayuria, mutta tää tuntui hieman normaalia haastavammalta/työläämmältä, ja veikkaan sen johtuneen siitä, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut heistä muuten kuin jo vakiintuneena parina. Mutta oli kiva taas palata heidänkin ystävyytensä/suhteensa alkuvaiheille, miettiä miten hommat ovat ehkä edenneet heidän kohdallaan :3
Olenkin tosiaan lukenut monia OtaYuri-ficcejäsi, joissa pojat on jo vakiintuneempi pari, joko seurustelunsa alkuvaiheissa tai sitten jo pitkään yhdessä olleena, ja yhdessä he olivat jo yli nelikymppisiä, mikä myös oli suloista.  :) Ymmärrän siksi hyvin, että voi olla haastavaa palata niin monta askelta taaksepäin tuohon ihastuksen ilmaisemisen kipuiluun, mutta ihanaa silti että teit niin, koska olihan tämä nyt suloista luettavaa.  :)

Lainaus
Vaikka hän tarkoituksella katsoikin vähän sivuun, ettei vain tuijottaisi, hän näki silti edessään ja mielessään ainoastaan Otabekin kauniit, hennonpunaiset huulet ja sen, miten hänen oma sormensa oli silloin pieni ikuisuus sitten kadonnut niiden väliin. Barcelonan Grand Prix’stä ja sen jälkimainingeista oli jo vaikka miten monta kuukautta, ja Otabekin kanssa kahvilassa istuminen oli palauttanut kaikki ne muistot ehkä turhankin kirkkaina hänen mieleensä.
Pitikin katsoa tuo video Yurin luisteluesityksestä ja hetkestä, kun hänen sormensa eksyy Otabekin suuhun. Ei ole ihmekään, jos sellainen jää vaikka hiukan pyörimään mieleen sen jälkeen. Tai jos ystävää katsellessa ajatukset lähteekin harhailemaan jonnekin ihan muihin asioihin kuin siihen, mitä hän sillä hetkellä puhuu.  ;D

Lainaus
”No sitten et ymmärrä!” hän tiuskaisi sillä oli oppinut, että hyökkäys oli paras puolustus ja kiukun alle oli helppo piilottaa kaikki hankalat ja epämukavat tunteet. Vaikka ei Otabekille äksyilykään kivalta tuntunut.
Voi Yuri, noinhan se juuri tekisi, mikä nyt muka olisi sen parempi tapa piilottaa vaikka mitä tunteita kuin tuollainen kunnon hyökkäys!  ;D Oli varmaan Otabek hiukan ihmeissään, ja ihan syystäkin ehkä hiukan otti itseensä. Onneksi se sentään hiukan herätteli Yuria puhumaan suoremmin siitä, mitä olikaan oikeasti miettinyt.  ;D

Lainaus
”Ainakin yhdessä illassa suunnitelluksi ohjelmaksi. Olisi kiva luistella se joskus uudestaan”, Yuri sanoi. Hän katsahti hajamielisesti ympärilleen ja alkoi jälleen uppoutua muistoihinsa ja niiden synnyttämiin haaveisiin. ”Mutta sillä kertaa voisi olla niin, että minäkin käyttäisin huuliani – ”

Hän tajusi taas aivan liian myöhään, mitä oikein olikaan suustaan päästänyt.

”Tai siis niin, että voitaisiin molemmat käyttää käsiä – ei kun ei, että olisi sinun sormesi ja minun – tai siis ei, ei mitään sormia kenenkään suussa eikä missään muuallakaan!”
Tässähän oli jo ihan lupaava alku sen suhteen, jos vaikka kumpikin käyttäisi ihan vaan huuliaan, mutta sitten alkoi se kunnon idioottimeininki, jolle samaan aikaan on kiva naureskella, vaikka se toisaalta on juuri sitä, mikä sulattaa sydämen.  ;D

Lainaus
”Anteeksi”, hän mutisi polvilleen. ”Puhun ihan sekavia. En tiedä, mikä minua vaivaa.”

”Ei tarvitse pyydellä anteeksi”, Otabek sanoi hänkin hieman hämillään. ”Mutta… jos haluat käyttää…” hänen äänensä kuitenkin hiljeni niin, ettei Yuri saanut yhdestäkään sanasta selvää, jos Otabek nyt enää mitään edes sanoikaan. ”Tai… ei mitään”, hän mumisikin vielä perään.
Lisää rakastuneiden idioottien tahattomia möläytyksiä!  ;D En ehkä kestä, miten suloisia nämä tyypit ovat, ja onneksi idiootteja on sentään kaksi, niin kummankaan ei tarvitse nolostella yksin. ;D

Lainaus
”No siis, kun minä ymmärsin puheistasi, että sinä ehkä haluaisit suudella minun kanssani, kun aloit puhua huulien käytöstä ja muusta, niin minun piti kysyä, että haluaisitko, mutta…”

He tuijottivat toisiaan mitään sanomatta, molemmat selvästi hämillään. Yurista tuntui, että hänen poskensa paloivat taas. Otabekinkin yleensä aina niin tyynet kasvot näyttivät ihan hehkuvan kuumuudesta.

”Haluan”, Yuri möläytti sitten ennen kuin oli edes tajunnut sanovansa niin. ”Jos siis sinäkin haluat…”
Jonkunhan pitää lopulta uskaltaa saada suunsa auki, ja onneksi tässä Otabek sai tuon sanottua, koska mietin, olisiko Yuri parka ikinä kehdannut. ;D

Lainaus
Yuri jäi taas kerran tuijottamaan Otabekin huulia, jotka kuitenkin nyt vetivät häntä puoleensa niin, että hän astui askeleen lähemmäs. Sitten he tulivat vuorotellen sentti kerrallaan toisiaan kohti kunnes lopulta heidän huulensa painuivat yhteen. Kumpikaan heistä ei tiennyt, mitä oikein tehdä, joten he vain seisoivat paikallaan kunnes lopulta Otabek perääntyi askeleen.
Tämä on juuri niin ihanan söpöä, kun kumpikin onkin vain aika ujo, ihastunut teini, eikä sitten oikein tiedetä mitä pitäisi tehdä, kun käy ilmi että sitä toistakin kiinnostaa.  ;D Mutta onneksi heiltä lähti suuteleminenkin sujumaan kerta kerralta paremmin, niin että lopulta tuli mieleen miettiä ihan sitäkin, että voisi käyttää vaikka kaiken luistelulta jäävän vapaa-aikansa siihen. Eipä se sitten haittaisi, vaikkei sellaiset jutut sopisikaan luisteluesityksiin. ;D

Kiitos tästä suloisesta päiväni piristyksestä, josta jää hyvä mieli pitkäksi aikaa!  :)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 797
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Altais: Ihanaa että tämä juhannustaika oli mieleinen, ja oi miten ihania kehuja tästä ja muista Otayuri-ficcailuistani, aaaaa 😭😭 Minäkin olen onnellinen ♥ Rakastuneiden ystävien vaikeilu on minustakin aiiivan ihanaa, niin kuin ovat myös nämä kaksi yhdessä, ja nehän onkin mainio yhdistelmä :D Siksi tämäkin fici sai alkunsa.

Lainaus
Pitikin katsoa tuo video Yurin luisteluesityksestä ja hetkestä, kun hänen sormensa eksyy Otabekin suuhun.
Se on ihan paras ;D Musta tuntuu, että mulla on jo vaikka miten monta ficiä, jossa siihen esitykseen viitataan edes jotenkin, mutta mitä muutakaan sitä vois! Onhan se kuitenkin varsin merkityksellinen kohtaus Otayuri-faneille, sitä tohtii ruotia vaikka kuinka :D

Lainaus
Tässähän oli jo ihan lupaava alku sen suhteen, jos vaikka kumpikin käyttäisi ihan vaan huuliaan, mutta sitten alkoi se kunnon idioottimeininki, jolle samaan aikaan on kiva naureskella, vaikka se toisaalta on juuri sitä, mikä sulattaa sydämen.  ;D
Jep, alku oli just sitä mitä Yuri ajatteli ja halusikin, mutta sitten alkoi hävettää sellainen suutelun ehdottaminen niin puskista, minkä myötä tietty piti alkaa puhua lisää ja vain tehdä koko tilanteesta ihan ääliö ;D Olisi vain alusta alkaen pysynyt sanojensa takana niin suudelma olisi voinut tapahtua aiemminkin! No, onneksi sitä ei tarvinnut kauaa odottaa.

Lainaus
Jonkunhan pitää lopulta uskaltaa saada suunsa auki, ja onneksi tässä Otabek sai tuon sanottua, koska mietin, olisiko Yuri parka ikinä kehdannut. ;D
Ei varmaan olisi :D Otebek on onneksi tosi suorapuheinen tyyppi, ei jää pitkäksi aikaa vartomaan. Vaikka eihän sekään kaikeilta sekoilulta ja lipsautuksilta pelasta! ;D Tätä kirjoittaessa tulin muistelleeksi yhtä toista ficiäni, jossa Otabek kans vähän lipsauttelee kun on niin suora puheissaan, ja totesin et kai se on vähän sellainen ainakin minun silmissäni :D Varmasti yleensä miettii ja harkitsee sanojaan ennen kuin puhuu, mutta aina ei hänkään ehdi filtteröimään puheitaan.

Lainaus
Tämä on juuri niin ihanan söpöä, kun kumpikin onkin vain aika ujo, ihastunut teini, eikä sitten oikein tiedetä mitä pitäisi tehdä, kun käy ilmi että sitä toistakin kiinnostaa.  ;D
Niinpääää 😭😭 Tykkään varsinkin tämän parin kohdalla ajatella, että molemmat ovat käytännössä täysin kokemattomia, niin sitten voivat sählätä ja yrittää kaikkea yhdessä :3 Vaikka se aluksi varsin usein on sitä, ettei kumpikaan oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Mutta sellaisessa on just jotain niin söpöä ja herttaista. Ja sitten kun asiat alkaa rullata, niin mikäs sen suloisempaa.

Iso kiitos super ihanasta ja pitkästä kommentistasi, se piristi ja lämmitti mieltä jo silloin muutama viikko sitten ja tekee niin edelleen ♥

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 509
  • ava Claire + bannu Ingrid
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! ^^

Pitipä valita taas pitkästä aikaa vähän YoI:ta, kun tiesin, että sulta sitä löytyy. :D Ja awww, olipas tää söppänä! Kivaa, että tää oli linkitetty siihen ikoniseen esitykseen. Ihan varmasti on molemmat olleet sen esityksen jälkeen et "mitäs helvettiä tuli tehtyä" samalla, kun punastelevat itsekseen. Sitä jännitettä varten olis tarvinnu jo sahan, ei se pelkällä veitsellä olis menny enää leikaten.

Ynh, rakastan tällasiä, missä molemmat on ihan höpsöjä, eikä sanoja saada sanottua, ja lukija, joka tasan tietää, mihin tarina on menossa, vaan seuraa vierestä molempien vaikeuksia. Molempien takeltelu ja hermostuminen on kivasti toteutettu ja täällä mä vaan nurisen, että sano jo, sano jo. :D

Lainaus
”Tai… ei mitään”, hän mumisikin vielä perään.
RAAH! Ei, kun nyt sanot!! :D

Lainaus
Luistellessa hän ei tosin aikoisi jatkossakaan käyttää huuliaan yhtään mihinkään.
Awws. Paitsi ehkä vähän Victorille ja Yuurille kiroilemiseen, mutta ehkä sen voi tehdä liikuttamatta huulia. :D

Aww (vielä kerran), saatiinhan sitten vielä pusukin loppuun! Ja useampikin, kun kerran sen makuun päästiin. Ihanaa lukea tällaista söpöstelyä taas välillä. Kiitos paljon tästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Angelina

  • such is life
  • ***
  • Viestejä: 6 598
Kommenttiarpajaisista päivää! Oon nyt hiljattain lukenut sulta montakin Otayuria, mutta päätin kuitenkin jatkaa edelleen samalla linjalla. Näihin hahmoihin on jo kivasti tutustunut noiden ficcien myötä joissa he ovat jo yhdessä, niin kiva päästä lukemaan tällaista pre-relationshippiäkin :3

Lainaus
”No sitten et ymmärrä!” hän tiuskaisi sillä oli oppinut, että hyökkäys oli paras puolustus ja kiukun alle oli helppo piilottaa kaikki hankalat ja epämukavat tunteet.

Buahahhaha, repesin ihan spontaanisti tälle :'D Todellakin paras keino peitellä omia tunteita on tiuskia ja äksyillä toiselle - siitähän yleensä hyvä seuraa ;D Yuri oli kyllä jotenkin kovin samaistuttavan kiusallinen ja toi sen filtteritön höpöttäminen kovin hellyttävää. Ei tosin mikään ihme, että Otabek oli hieman hämmentynyt alkuun - tota ajatuskulkua ei varmaan ollut ihan helppo seurata.

Mutta naaaww, olihan se Bekakin lopulta ihan yhtä hölmö ja puhui pehmoisia <3 Onneksi Yuri ei antanut periksi, vaan tivasi loppuun asti mitä toinen olikaan yrittänyt aiemmin sanoa! Toisen täytyy kuitenkin lopulta aina olla se, joka ei anna tilanteen mennä ohi :'3

Sulin kyllä tuolle kömpelölle ensisuudelmalle :'D Ihanaa kun kaikki ei aina menekään heti kerrasta täydellisesti ja kaikki palaset loksahtele paikoilleen (vaikka tuskinpa nämä kaksi kamalasti harjoitusta kaipaavat), vaan ensin ollaan kiusaantuneita ja vaihdetaan vaan nopea pusu. Mulla ei oo tietoa minkä ikäisiä nämä hahmot canonisesti ovat, mutta ilmeisesti aika nuoria? Sitä suuremmalla syyllä tällänen toimii niin loistavasti!

Kiitos söpöstä tekstistä ♥


Slytherin will help you on the way to greatness

ava & bannu © Inkku

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 797
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Grenade: Tottahan toki minulta YOI:ta löytyy ;D Ja lisää vain tulee koko ajan... ei kyllä ole onneksi inpspiraatio sammunut, ideoita on niin paljon ettei aika ja energia riitä kirjoittamaan kaikkia samaa tahtia kuin niitä saan :D

WTTM on tosiaan niin ikoninen, että pakkohan sitä on ficeissä hyödynnettävä. Se jännitteen määrä... 🥵🥵 Sahaa sen leikkaamiseen tarttis ehdottomasti, veitsi hajoais alta aikayksikön. Ei mikään ihme, että hahmoilla menee sen jälkeen vähän pasmat sekaisin, menis vähemmästäkin.

Lainaus
Ynh, rakastan tällasiä, missä molemmat on ihan höpsöjä, eikä sanoja saada sanottua, ja lukija, joka tasan tietää, mihin tarina on menossa, vaan seuraa vierestä molempien vaikeuksia.
Rakastuneet höpsöt kainostelemassa on ihan parasta ;D Kyllähän siinä meinaa itelläkin käämit palaa, että sanokaa nyt jo hitto vieköön, mutta onneks lopulta kaikki (niin hahmot kuin lukijakin) palkitaan tunteiden tunnustuksella ja suudelmilla kans  :3

Lainaus
Paitsi ehkä vähän Victorille ja Yuurille kiroilemiseen, mutta ehkä sen voi tehdä liikuttamatta huulia. :D
Niille voi tarvittaessa näyttää vain keskaria, niin ei tartte huulia käyttää :D

Isot kiitokset kommentista, ihanaa että söpöily uppoaa! Sitä on niin mukava kirjoittaa, ja vähintäänkin yhtä ihanaa on jakaa sitä hyvää fiilistä muillekin.


Angelina: Minustakin oli hauska taas vaihteeksi kirjoitella ficiä, jossa Yuri ja Otabek eivät ole vielä yhdessä. Vaikka oli siinä omat haasteensa. Mutta sain kirjoittaa molemmat sekoilemaan sanoissaan niin mikäpäs siinä ;D Otan haasteen aina mielelläni vastaan.

Lainaus
Buahahhaha, repesin ihan spontaanisti tälle :'D Todellakin paras keino peitellä omia tunteita on tiuskia ja äksyillä toiselle - siitähän yleensä hyvä seuraa ;D
Niin, onhan se hyvä äksyillä ihastukselleen sen sijaan että vain kertoisi rehellisesti tunteistaan. Onneksi ei keskustelu sentään tyrehtynyt tuohon. Vaikka enhän mä sellaista sallisi :3c

Lainaus
Mulla ei oo tietoa minkä ikäisiä nämä hahmot canonisesti ovat, mutta ilmeisesti aika nuoria?
Oon aatellut tän tapahtuvan joku n. nelisen kuukautta canon-tapahtumien jälkeen, joten Yuri on silloin ihan hiljattain täyttänyt 16 ja Otabek on 18. Aika pikkuisia siis :D Ja käytännössä täysin kokemattomia molemmat, ainakin minun mielikuvissani ;D Yurilla nyt ei taatusti ole mitään kokemusta romantiikan saralla, ja Otabek'kin vaikuttaa mun silmiin hahmolta, joka ei ole aiemmin juuri uhrannut aikaa millekään ihastusjutuille tai seurustelulle (luistelu vie kaiken ajan ja mielenkiinnon). Saavat sitten yhdessä kokeilla ja tutkailla rakkausjuttuja 😍

Sullekin paljon kiitoksia ihanasta kommentista, mahtavaa kuulla että olet viihtynyt tämän parissa ♥

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 580
  • ava by Ingrid
Kommenttiarpajaisista hei!

Ihanat Otabek ja Yuri hämillään toistensa kanssa. Miksei suukko sopisi vaikkapa ohjelman loppuun? (No, toki voisi herättää närää, jos se tapahtuisi miesluistelijoiden välillä, mutta eivät suukot sinänsä ole poissuljettuja :)) Joka tapauksessa mukava tarina ensisuudelmasta. Kiva, kun pojat halusivat heti kokeilla uudestaan, ensimmäinen oli ujoudestaan huolimatta selvästi hyvä kokemus.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 797
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kelsier: Pikkusen ovat joo hämillään toistensa seurassa, kun niin paljon ois tunteita ja ajatuksia, mutta ei riittävästi rohkeutta ottaa niitä kunnolla puheeksi :3 Muuta kuin sit lipsautusten ja säheltämisen kautta ;D Mä aattelisin, että Otabek ja Yuri haluavat pitää luistelun erillisenä "omana juttunaan", johon ei liiaksi sotketa muuta elämää. Heillä menis varmaan vähän pasmatkin sekaisin, jos aletaan jään päällä suudella! Ja onhan luistelumaailma muutenkin melko vanhollista 🤔

Kyllähän sitä pitää ensimmäisen suukon jälkeen saada toinenkin, ja kolmas ja neljäs... Ja varmasti vielä aika monta lisääkin vielä saman päivän aikana, vaikka ficissä niitä ei enempää nähty ;D Kyllä se ihan ekakin oli pohjimmiltaan hyvä kokemus, vaikka jännityksen takia ei ollutkaan lähinnä muuta kuin hetkellinen huulten kosketus.

Kiitos kommentista!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を