Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes: Paholaisen jalka sekä muita sepitelmiä (Holmes/Watson, K-11, raapalekokoelma, 6/?)  (Luettu 852 kertaa)

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Kokoelman nimi: Paholaisen jalka sekä muita sepitelmiä
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: maksimissaan K-11
Fandom: Sherlock Holmes
Paritus: Holmes/Watson
Tyylilaji: Romanttinen draama
Vastuuvapaus: Sir Arthur Conan Doylen kirjoittamat Sherlock Holmes -tarinat ovat Suomessa tekijänoikeudellisesti vapaata riistaa! Mutta en minä silti saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.

Yhteenveto: Watson on tarinankertoja, ja tarinankertojahan tunnetusti tallentaa kertomuksiinsa vain ja ainoastaan totuuden.

Alkusanat: No niin, kymmenen vuotta Sherlock-fanitukseni alkamisesta ja olen vihdoin viimein mennyt innostumaan ihan kunnolla myös näistä alkuperäistarinoista (sekä aivan ihanasta ja alkuperäisteoksille upean uskollisesta Granadan tv-sarjasta!). Kirjoittelin pari tekstipätkää Raapalejuoksuun ja muokkasin niitä vähän tässä kokoelmassa julkaisemista varten. Luulen että raapustelen vielä ainakin pari osaa lisää – saa nähdä, mitkä kaikki yksityiskohdat noissa tarinoissa saavat sormeni takomaan näppäimistöä!

Tuntuu kieltämättä vähän hassulta intoilla tästä kaksikosta kuin kyseessä olisi aivan uusi shippi. Mutta kun! Ovathan nämä alkuperäistarinoiden hahmot nyt ihan eri tyyppejä kuin BBC:n tv-sarjassa. Ja koska näemmä shippailen tällä haavaa Sherlock Holmesia ja John Watsonia useammalla eri naamalla (ja aikakaudella), kutsun näitä sinänsä samojen mutta kuitenkin ihan eri hahmojen muodostamia parituksia eri nimillä. Tämän fikin pariskunnan shippinimi on Hotson! Jee! (Shippi)nimet ovat kivoja ja tärkeitä. :>



Kantamuksista lankeemuksiin


"Voisit kirjoittaa tästä tapauksesta", Holmes yski ja retkotti ruohikolla. "Tästä Cornwallin kauhusta."

"Miksi tästä?" minä kysyin ja köhin ja lepäsin hänen vierellään.

"Tässä", Holmes yskähteli, "on sopivasti dramatiikkaa."

"Ethän sinä antanut minun enää kirjoittaa", koetin muistuttaa.

"Ja romantiikkaa", Holmes lisäsi kättään huiskauttaen.

"Holmes."

"Voisit myös mieluusti kaunistella totuutta sen verran, että kannat siinä tarinassasi minut käsivarsillasi ulos tuosta jumalattomasta majasta."

"Käsivarsillani?" toistin ja yritin saada henkeä. "Kuka sen uskoisi?"

"Kuka vain", Holmes vakuutti. "Olethan tarinankertojana mitä oivallisin."

"Äskeinen anteeksipyyntösi oli jo riittävä", tuumasin ja tunsin punastuvani.

"Ja sinähän aina korostat, miten vähän minä syön, miten hoikka olemukseni on. Lukijat uskovat vaivatta, että nostat minut ilmaan kuin hentoisen ruohonkorren."

"Olen ennemminkin korostanut, miten merkillepantavan jäntevä sinä olet", mutisin puolittain harmissani, ja silti puolittain ehdottomasti hyvilläni. "Luulin sitä paitsi, että olimme solmineet vakavasti otettavan sopimuksen. Lomailemme kumpikin. Sinä mysteereistä ja niiden ratkaisemisesta ja minä työsi taltioinnista."

"Jos sellainen sopimus olikin, olen langennut rikkomaan moista jo pahemman kerran", Holmes myönsi ja huokaisi. "John. Lankea sinäkin."

Hän lausui ristimänimeni jo toistamiseen hyvin lyhyen ajan sisään ja, luoja paratkoon, olin tuskin pysyä housuissani. "Hyvä tavaton, se myrkky todella oli väkivahvaa", hymähdin. Ääneni vapisi eivätkä sanani tavoittaneet tahtomaani kepeyttä.

Olin aivan vasta todistanut sieluni silmin äärimmäisen kamalia kauhukuvia, ja luultavasti luihini ja ytimiini jämähtänyt pelko sai minut kammoamaan kiinnijäämistä. Olimmehan ulkona, kirkkaassa auringonpaisteessa, ja kyljessäni maaten Holmes puhui avoimesti lankeemuksesta.

Holmes kohtasi pelkurimaisuuteni pettyneesti. "Voit tietysti, kaikin mokomin ja varmuuden vakuudeksi, panna siinä sepitelmässäsi nimeäni kantavan miehen vaikka kieltämään rakkauden jälleen kerran", hän virkkoi, "mutta Watson hyvä, todellisia tunteitani sinua kohtaan et saa mitätöidä."

Hän katsoi minuun pitkään ja vetoavasti, taivutti minua katseellaan. Muovasi minuun rohkeutta.

"Sherlock", minä kuiskasin ja hänen ankara ilmeensä horjui. Tartuin anteeksipyytävästi hänen käteensä ja vein sen huulilleni. Suukotin hänen pitkiä, arpisia, tavattoman kauniita sormiaan. "Kultaseni. Sitä virhettä minä en milloinkaan tekisi."


« Viimeksi muokattu: 01.05.2022 16:53:06 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Huonon nimimuistin merkitys


"Olet tehnyt hirvittävän virheen", Holmes sanoi.

Räpsäytin silmäni auki. En ollut huomannut nukkuvani. Kohensin ryhtiäni ja koetin valmistautua millaiseen kurinpalautukseen tahansa. "Minkä niin?"

Holmes nojautui eteenpäin tuolissaan ja heilutteli kasvojeni edessä papereita, jotka näyttivät erehdyttävästi keskeneräiseltä käsikirjoitukseltani. "Olet pannut vaimosi unohtamaan nimesi", Holmes syytti. "Hän nimittää sinua täällä Jamesiksi."

Puhkesin hymyyn. "Eikö olekin nerokasta?"

"Pidätkö lukijoitasi vähä-älyisinä?" Holmes kysyi ärhäkästi. "Jos yrität ainoastaan testata heidän muistiaan, tiedän sellaiseen paljon parempiakin keinoja. Muutit siitä Morstanin neidistä vaimosi –"

"Kysyin kyllä lupaa hänen käteensä."

Holmes naurahti äänekkäästi mutta ilottomasti. "Teit hänestä kunniallisen naisen ja vannoit hänelle ikuista uskollisuutta, ja vastineeksi hän kutsuu sinua väärällä nimellä."

"Ajattelin väärän kutsumanimen viekkaaksi vihjeeksi siitä, että liitto ei ole ongelmaton."

"Se että kumppanisi erehtyy nimestäsi ei ole viekkautta nähnytkään", Holmes sanoi kuin hänen omaa kunniaansa olisi loukattu. "Eikä moinen ole niinkään vihje kuin pyhäinhäväistys."

"En tiennyt sinun pitävän avioliittoa näin suuressa arvossa", totesin tyynesti, vaikka Holmesin moitteet söivätkin paitsi kirjallista itsetuntoani myös hivenen hyvää tuultani.

Holmes sulki silmänsä, viskeli päätään edestakaisin ja näytti kerrassaan kärsivältä. "Ei pyhää tässä olekaan avioliitto vaan sinun nimesi."

Kumarruin koskettamaan rauhoittavasti hänen polveaan.

"Sinun olisi pitänyt pysyä poikamiehenä", Holmes jatkoi kiihkeästi. "Vaimo! Sanoinhan että päähänpistosi oli varomaton. Se ei harhauta ketään."

"Neiti Morstan asuu lähistöllä. On aivan uskottavaa, että vierailisin Baker Streetillä yhtenään ja viettäisin suurimman osan ajastani kanssasi. Avioitumisestani huolimatta. Olethan kallein ystäväni."

"Yhtä uskottavaa on, että sotavammasi vaihtaa tuosta noin vain paikkaa."

"Jalkaan haavoittuminen kuulosti minusta paremmalta syyltä joutua kotiutetuksi", puolustauduin. "Voisin tietysti vielä tiedustella neiti Morstanilta, sopisiko hänenkin kuvitteellisen kaimansa kenties lavastaa kuolemansa –"

"Ei tarvitse", Holmes keskeytti vikkelästi, ponkaisi jaloilleen ja kääntyi tuijottelemaan takkatuleen. "Kunhan toivoin, että nimesi olisi kertomuksissasi oikein."

"Minä taas toivoin, että oikea etunimeni saisi jäädä yksinomaan sinun käyttöösi", tunnustin.

Holmes pyörähti katsomaan minua, suu ihastuttavasti avoinna. "Voi John", hän kuiskasi ja syöksyi syliini.


« Viimeksi muokattu: 08.04.2022 18:00:26 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

wishbone

  • L'enfant terrible
  • ***
  • Viestejä: 341
Ah, ehdin jo Raapalejuoksua silmäillessä nauttia näistä pätkistä, mutta ihanaa että niille on nyt oma topic niin pääsee myös kommentoimaan! Olen niin ilahtunut että oot hurahtanut BBC:n ohella nyt myös näihin alkuperäisversioihin, ja siinä samalla Granadan naamoihin (ihana sarja myös, erityisesti Jeremy Brett <3). Nöyränä toivon että Ihailijakaartin taannoinen pakote tankata viisi kappaletta meikeläisen sepustuksia näistä herroista toimi aivopesun tavoin ja kannusti omalta osaltaan heittäytymään tänne viktoriaanisen faniroskiksen suuntaan :D Tai vähintäänkin tsekkaamana itse että mistä hitosta se sekopää tätä kamaa oikein nyhtää.

Watson epäluotettavana kertojana on ylläri ylläri allekirjoittaneen lempijuttuja ja siksi musta on mahtavaa että se on näissäkin raapaleissa niin kantavana teemana. Ehkä vielä huijari-Watsonia enemmän pidän kuitenkin Holmesista joka kommentoi kaksikon kirjallisia vastapareja ja tässä oli taas loistavaa materiaalia sillä saralla. Ensinnäkin tyrskähtelin huolella Holmesille ehdottomassa että ehkä tarinassa Watson voisi kantaa Holmesin käsivarsillaan ulos myrkynkatkuisesta mökistä, häntä kun on tarinoissa toistuvasti niin köykäiseksi kuvailtu, ja nimien suhteen huonomuistisen "vaimon" ruodinta oli myös hulvatonta. Ihana tuo lopun käänne että Watson haluaa tulla kutsutuksi ristimänimellään vain Holmesin suusta <3 Taktiset etunimenkäytöt ovat aina suotavia ja paikallaan. Ja eihän se olisi Holmes-ficci eikä mikään jos Holmesin kauniinarpisia käsiä ei mainittaisi!

Mahtia jos innostut kirjoittelemaan vielä lisää näitä, palaan ehdottomasti innolla lukemaan nekin :)
I will love you as misfortune loves orphans,
as fire loves innocence, and as justice loves to sit
and watch while everything goes wrong.

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
wishbone, voi vitsit, ilahduin ikihyviksi että tulit lukemaan näitä raapustuksiani! Todellakin siinä kävi niin, että ihanat fikkisi innostivat pitämään kiinni siitä itselleni tekemästäni lupauksesta, että nyt otan ja luen alkuperäistarinat. Niiden läpikäyminen on roikkunut henkisellä to do -listallani melkein kymmenen vuotta, tänä vuonna tähdet olivat sitten vihdoin kohdillaan – ja sun fikit olivat kyllä älyttömän hyvä sytyke! Niin kuin taisin jo sun Viimeiseen mieheen -fikkisi kommentissa todetakin, jäin sun fikkiesi jäljiltä toivomaan, että alkuperäistarinoissakin voisi olla samassa määrin romantiikkaa. Näin todetessani en toisaalta ollut vielä päässyt Granadan pariin, hihii! Se sarja kuvittaa ja samalla vähän parantelee niitä alkuperäistarinoita ihan mielettömän hyvin!! Jeremy Brett on kieltämättä hillittömän upeah, ai että sentään. <3 Tykkäsin tavattomasti myös coolin ilmeikkäästä David Burkesta (<33) ja muutaman jakson verran surin suuresti hänen vaihtumistaan huomattavasti rauhallisempaan Edward Hardwickeen, mutta sittemmin oon kyllä tykästynyt tähän kakkos!Watsoniinkin (käänne kohti kiintymystä taisi tapahtua viimeistään Kuusi Napoleonia -jakson kohdalla!). Sydämestäni myös otti empaattisesti, kun luin IMDB:stä, että Edwardia oli kutsuttu kuvauksissa useammankin kerran erehdyksessä Davidiksi. <3

… niin kuin tästä höpötyksestä voi ehkä päätellä, täällä faniroskiksessa tosiaan oon, moi vaan täältä pohjalta! :')

Olisin mielelläni nimennyt tämän raapalekokoelman Epäluotettavaksi kertojaksi, koska se on mitä parhain tapa lähestyä alkuperäismateriaalia ja siihen oikeastaan tiivistyy se, mitä haluan sanoa kaikille niille, jotka on sitä mieltä, että Holmes ja Watson eivät voi mitenkään olla pariskunta, koska niin ei sanota alkuperäistekstissä (ja Watsonilla on se vaimokin!!1 Hei, pitääkin nyt tällein sulkujen sisällä kehua Granadaa vielä siitä erinomaisuudesta, että sarja on mahdottoman uskollinen alkuperäisteksteille kaikessa muussa, mutta sitten ne ovat rohkeasti ja täysin oikeaoppisesti jättäneet Watsonin poikamieheksi!). Mutta enhän mä voinut nimetä tätä kokoelmaa Epäluotettavaksi kertojaksi, koska se on jo sun loistavan fikkisi nimi ja ihan varmasti pöllin tämän fikkini työnimen siitä. Mutta tunnustan auliisti, että se on tämän kokoelman kantava teema myös!

Päästin suustani ihastuneen äänen lukiessani Paholaisen jalkaa ja päästessäni siihen kohtaan, jossa Watson kertoo kantaneensa Holmesin käsivarsillaan ulos sieltä mökistä. Heti perään mietin myös, että noinkohan oikeasti jaksoi. Ja sen perään totesin, että tottahan toki jaksoi, kun kerran kertoo niin tehneensä, eihän Watson tosiaan kirjoittaisi muita kuin tosijuttuja. <3 Ja saan kovimmat kiksit tämän viktoriaanisen parin kanssa etunimien merkityksellisestä käytöstä, joten en voi olla viljelemättä niitä. (:

Hei kiitos valtavasti ihanasta kommentistasi – ja onnistuneesta aivopesusta, hehee, aivan mahtava suoritus!



Erään tohtorin pula


Tymäkkä tupakansavu tervehti minua astuessani kynnyksen yli kotiimme.

"Olisit lähtenyt mukaani", minä tervehdin puolestani.

Holmes varisti tuhkaa ja kallisti päätään. "Niinkö kiittävää oli päivän lukijapalaute?"

Kiskaisin hatun päästäni, viskasin sen naulaan ja aamun aviisin lattialle. "Ei olisi pitänyt koskaan kirjoittaa siitä böömiläisestä skandaalista", purin sydämeni heti kättelyssä.

Holmes sulki silmänsä ja hymyili etäisen empaattisesti.

"Lehteä ostaessani minua nykäistiin hihasta ja kysäistiin, vieläkö herra Holmes ajattelee neiti Adleria paljonkin", kertasin ja hamusin itsehillintäni viimeisiä hippusia. "Kyselijällä oli kuulemma samanmoinen vaiva erään verrattoman nokkelan neitosen kanssa. Olennoista ihastuttavimpia ovat kauniin älykkäät naiset, niin hän sanoi."

Holmes nauroi raikuvasti käsi kasvojensa peittona. "Ah, John, armaani. Pulmaasi kuvaa onnistuneesti sanonta niin makaa kuin petaa", hän totesi. "Pakkoko sinun oli kirjoittaa siitä naisesta niin mairittelevasti? Saati kaupitella ajatusta, etten silkasta suuresta kunnioituksesta tohdi edes lausua hänen nimeään?" Holmes imaisi savuketta, imi kai samalla voimat minustakin.

"Pakkopa hyvinkin", sanoin happamasti. "Kirjoitin rouva Irene Nortonista kerran. Ikuisuuksia sitten! Ja yhä kaiken maailman ukot onnittelevat, että herra Holmes se osasi valita lempensä kohteen mahdottoman viisaasti."

"Voi mutta", Holmes sanoi ja vakavoitui silmin nähden. "Niin herra Holmes totta vie osasikin." Hän pani savukkeensa sivuun. "Hän osaa myös ehdottaa sangen tehokasta lääkettä matalaan mieleesi."

Holmes ojensi sorjan käsivartensa minua kohti ja minä, kuten eittämättä onnekas osani oli, vastasin hänen kutsuunsa. Astelin vetämään hänet jaloilleen. Hän palkitsi minut painamalla kätensä niskaani, huulensa korvalleni.

"Vie minut vuoteeseen ja muistuta minua, kuka olikaan minulle aina tuo mies", hän kehräsi matalasti, silmät säkenöiden.

Kellon lyödessä kahdeksaa oli ovemme säpissä ja sormeni rakkaani paidan alla.


Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Neilikka napinlävessä ja muuallakin


Sateli. Olimme tihutuksesta piittaamatta kuljeskelleet kaupungilla käsikynkässä parisen tuntia, kun rohkaisin mieleni ja kerroin: "Minulle on tarjottu mahdollisuutta kirjaan. Tai kokoelmaan paremminkin."

Holmes äännähti kannustavasti.

"Suunnittelin muokkaavani kertomuksia hiukkasen niiden uudelleen julkaisemista varten", jatkoin. "Voisin… kun totesit – ja aivan oikeamielisesti, myönnän sen nyt – avioitumiseni olleen harkitsematon juonenkäänne..."

"Et voi muokata itsestäsi enää naimatonta miestä", Holmes sanoi, taputti käsivarttani mukamas huolettomasti ja katseli katulamppua. "Lukijakuntasi nostaisi äläkän."

"Ei heidän mieltään kiihota minun avioliittoni pätkääkään", vastasin vuorenvarmasti. "Ainoa äläkkä on noussut sinun yhtäkkisestä poismenostasi. Olisitpa nähnyt kaikki ne surunauhat."

Holmes hymähti. Hänen suupielensä oli kireä. Poikkesimme St James' Parkiin. Vesilinnut kylpivät iltapäivän heleän herkässä sateessa.

"Neiti Morstan kertoi suunnittelevansa muuttavansa ulkomaille", minä ilmoitin päästyämme sillalle.

"Ai. Kirjoitatko hänelle useinkin?"

"Hän kirjoittaa silloin tällöin minulle. Huvikseen vain."

"Niinhän ne naiset aina."

"Hän muistutti kirjeessään, että hänen tarjouksensa avioliitomme päättämisestä dramaattisine hengenheittoineen on yhä voimassa."

"Hänen tarjouksensa?" Holmes toisti suureen ääneen.

Minä korskahdin ja sorsat kaakattivat. "Enhän minä nyt tietenkään tappaisi naista ilman hänen ehdotonta suostumustaan."

Holmes suoristi hattuaan. "Siinä vasta lausahdus jota ei kuule aivan joka päivä."

"Neiti Morstan epäili, että tarinani voisivat hyötyä ripauksesta vahvempaa melodraamaa. Hän huomautti, että tarinallisesti olisi tietysti paras, jos minua olisi kohdannut lyhyen ajan sisään kaksi menetystä."

Holmes väänteli sanoitta suutaan.

"Hän ideansa tuli vain hivenen myöhässä. Olethan ollut takaisin elämässäni jo jonkin aikaa."

"Ajattelit sitten voivasi aliarvioida lukijoitasi taas hieman ja muuttaa mennyttä?"

"Jospa vain vihjaan vaimoni kuolemasta sivulauseessa. Kyllähän sellainen riittää."

"Riittääkö todella?"

"Lukijani ovat varsin taitavia lukemaan rivien välejä", julistin tyytyväisenä. "Ainakin ne lukijat joilla on merkitystä. Eräs ihailijasi lähetti hiljattain minulle kiitoskirjeensä ohessa kuivatun neilikan. Haluatko arvata minkä värinen se oli?"

"Miten kiperä kysymys", Holmes sanoi. Hän silitti sormiani kuin ohimennen eikä vastannut. Ei heti taikka sanoin.

Seuraavana aamuna minua odotti aamiaispöydässä uskomaton kimppu vihreitä neilikoita. Niiden joukossa oli myös yksi uhmakkaan tulipunainen.


Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Mies ja naamio


Holmes huokaisi autuaan antaumuksellisesti, ja olin pakahtua. Täällä, turkkilaisen kylpylän pehmeässä syleilyssä hän oli valloittavimmillaan. Jätin laskuista toki sen, kuinka valloittavaksi hän puhkesi ollessamme kahden, kuinka herkkä, avoin ja rakastava hän oli erityisesti intiimimpinä hetkinämme. Syvän inhimillinen puoli hänestä oli yksin minun, ja sellaisena se oli parempi pitääkin. Itsekäs aatos kaiketi. Tuiki tarpeellista suojeluvaistoa, halusi järkeni yhtä kovasti uskotella.

Helliessäni hänen sulokasta ilmettään ja hänen loisteliasta vartaloaan siinä kuuman huoneen lempeässä lämmössä minut valtasi kiintymyksen lisäksi katumus. Mikä minä olin väittämään häntä tunteettomaksi koneeksi, jota kiinnosti vain looginen laskelmointi? Millä oikeudella kirjoitin kalsean koleita ja loukkaavia sanoja hänen suuhunsa, kun hän samaan aikaan oli herkkämielinen ihmisenlapsi, vilpittömän myötätuntoinen heikompiaan kohtaan ja otti pyyteettömästi hoitaakseen ongelmista vähäpätöisimmätkin?

Halusin tietysti pitää hänet turvassa. Hänet ja hänen suuren sydämensä, sekä omani siinä sivussa. En osannut ajatella yhtä ilman toista, sillä minua ei ollut ilman häntä. Hänen tarmokas riemunsa oli minun onneani, samoin se läpipääsemätön melankolia, johon hän meni hetkittäin vajoamaan, oli minunkin synkkyyttäni. Suunnattomimpina lohduttomuuden jaksoina pelkäsin hirsipuuta kovemmin, että hän vielä vetäisi pinnan alle paitsi oman mielensä myös minun sieluni.

Kuumuus ja itsesyytökset salpasivat henkeni. Mitä jos elämämme varjelemisen seurauksena suuri yleisö ei enää näkisikään ihmistä rakentamani naamion takaa? Mitä jos he huomioisivat Sherlock Holmesin hyvyyden kustannuksella tämän ylivertaisen älyn, todellisten tekojen sijaan suojamuuriksi kyhäämäni vuorosanat? Mitä jos, sitten kun aika olisi meistä jättänyt, kumppanini muistettaisiin kylmäävän intohimottomana miehenä, joka vaali järkeä yli kaiken?

Hiki norui selkääni pitkin tuskaisen tuomion lailla.

Miten minä olin saattanut piirtää itsestäni herrasmiehen ja armaastani ihmisraunion, joka ei ollut milloinkaan rakastanut?

"Watson." Holmes oli avannut tummat silmänsä ja tarkasteli minua. "Eiköhän ole aika vetää henkeä. Tulehan."

Holmes johdatti minut vilvoitteluhuoneeseen. Istuuduttuani hän tarjosi pitsiliinan ja kysyi hiljaa, haluaisinko kenties kuulla, miten parhaiten erottaa kahden hyvin samanlaisen tupakkalajin tuhkat toisistaan. Painoin märät kasvoni hänen olkaansa. Rakastin häntä niin.


« Viimeksi muokattu: 30.05.2022 21:48:11 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 605
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä


"Keskität näemmä yhä tarmosi romanssien kuvaamiseen", Holmes huomautti yhtenä iltana kurkistaessaan olkani yli. "Johan luulisi ettemme enää muunlaisia asiakkaita saakaan kuin onnettomasti avioituneita."

Napautin käsikirjoitusta kynäni kärjellä. "Eräässäkin tapauksessa morsiamen isä yritti kylläkin estää viatonta ja sangen onnellista paria avioitumasta."

"Mistä tulikin mieleen… mikähän lienee kovaosaisen sulhon nimi tässä tarinassa?" Holmes kysäisi kepeästi.

Purin vaivihkaa hammasta ja kirjoitin lauseen äkkiä loppuun ennen kuin se karkaisi ulottumattomiini. "Älä viitsi", mutisin vaikka tiesin vastusteluni turhaksi.

"Tässä on tietysti 50-50-mahdollisuudet."

"Voisin nimetä henkilöitä sinunkin mukaasi, jos nimesi olisi vähänkin tavanomaisempi", totesin ja paukautin muistikirjani kiinni. Oli ajan ja voimien hukkaa koettaa kirjoittaa enää enempää.

"Oi sentään, tarinamme keskushenkilö on siis kaimasi tälläkin kertaa", Holmes hihkaisi ja puristi hartiaani pitkillä sormillaan.

"Ei ole."

"Totisesti, voisi kuvitella ettei englantilaisella miehellä saata muuta nimeä ollakaan kuin John tai James."

"Se luo asiakkaillemme korvaamatonta nimettömyyttä", selitin.

"Vaikuttaisi siltä, että suojaat uhrien ohella myös rikollisia", Holmes vastasi. "Herra Clay esimerkiksi on varmasti kiitollinen tarjoamastasi nimettömyyden puolikkaasta. Lehdethän eivät revitelleet hänen petoksellaan ja pankkiryöstöyrityksellään juurikaan."

"John Clayn nimi oli John Clay", äyskähdin. "Herran tähden, mistä nyt hiertää?"

"Niin", Holmes sanoi tyynesti. "Erinomainen kysymys. Kerrohan, miksi rankaiset itseäsi näin. Antamalla nimesi väärintekijöille."

"En minä –"

Holmes kumartui, kiersi hitaasti kätensä kaulani ympäri.

"En minä –"

"Shhh", Holmes vastasi vain. Ummistin silmäni, tasasin kiihtymystäni ja tunnustelin hänen hengitystään. Hänen lohtunsa tuntui fyysisen maadoittavalta.

"Romantiikka on tärkeää", kerroin rauhoituttuani. "Ei tapauksesta tee yhtään murhamysteeriä vähäarvoisempaa se että... että tekijän suurin motiivi on rakkaus."

"Ei mitenkään", Holmes mumisi hiuksiini. "Tosin saisit jo kirjoittaa siitä Camberwellin myrkytysjutusta."

"Kenties vielä joskus", sanoin. "Haluan kirjoittaa nyt näistä. Näistä romansseista. Näissä tapauksissa sinä loistat."

"Sinun rinnallasi on mahdotonta olla loistamatta."

Käännyin katsomaan häntä. Hänen punehtuneita poskipäitään. Kosteita silmiään.

"Muista armo ja kunnia myös itsellesi, John", hän vannotti ja suukotti poskeani.

Vastaukseksi suutelin häntä pitkään, armollisesti ja kunniakkaasti.


« Viimeksi muokattu: 01.05.2022 17:10:15 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 061
Minä en ole tuota Granadan Sherlockia nähnyt enkä alkuperäisiä kirjoja lukenut, mutta näitä oli silti kiva lukea! Hauskaa huomata, miten erilainen tunnelma näissä on BBC!Sherlock-teksteihin verrattuna, heti huokuu historian havinaa ja sanavalinnat ja hahmojen puhekin on tietysti erilaista. Varmasti näistä saisi paljon enemmän irti, jos olisi teoksiin perehtynyt, mutta kyllä näinkin sai bongata ihania juttuja, kuten se, että John halua varata John-nimen Sherlockin käyttöön ❤️ vihreät neilikat myös bongattu, niiden merkityksen opin siitä saman nimisestä H/D-ficistäsi :) kiva, jos näitä tulee vielä lisää, jään seurailemaan!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 188
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Tulin nyt samantien sitten lukemaan lisääkin tekstejäsi, kun oli kerran listaus sopivasti auki :D Vaikka en voikaan osallistua kuin yhdellä kommentilla arpajaisiin, niin onneksi voin kuitenkin kommentoida rajattomasti!

Tosi kivaa, että olet erottanut tämän Sherlockin tuosta BBC:n versiosta ja se kyllä näkyi tekstissäkin. Tässä oli aivan erilainen tyyli ja fiilis, mikä oli ihan älyttömän kiva, koska juuri näin sen pitää ollakin :D Vaikka hahmot ovat samannimisiä, ne eivät ole kuitankaan samoja. Itse näen tässä ihan selkeän eron ;D

Nämä oliva tosi kivoja raapaleita. En ollut tajunnut noita ensimmäisiä tuolta raapalejuoksusta, joten siksi tosi kivaa että olet julkaissut ne myös näin erikseen ja tämä on toki myös oiva tilaisuus kommentoida niitä. Näissä oli tosiaan todella kiva tunnelma ja Sherlock oli jotenkin pehmeämpi kuin kuin tuo uudempi versio. Tämä ei siis ole mitenkään huono juttu, mutta mielenkiintoinen huomio :)

Toivottavasti kirjoittelet näitä joskus lisääkin, olisi kivaa luea :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!