Kirjoittaja Aihe: MCU: Enää puoli tuntia, K-11 (Valentina & Walker)  (Luettu 1398 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 963
Otsikko: Enää puoli tuntia
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Marvel Cinematic Universe (erityisesti The Falcon & the Winter Soldier ja Wakanda Forever)
Ikäraja: K-11
Hahmot: Valentina Allegra de Fontaine & John Walker (Helmut Zemo, Bucky Barnes, Everett Ross)
Genre: Draama, lievä vitutus?
Summary: Nämä helvetin pakolliset kahdenkeskiset palaverit kaikkien kanssa.

Osallistuu Lyrics Wheel XX -haasteeseen, kappaleena hyvin löyhästi tulkiten Taylor Swiftin Mastermind (lyriikat lopussa).

A/N: Tämä on taas tosi outo teksti, tai ainakin eroaa kovasti siitä, mitä yleensä kirjoitan. Koska ei paritusta pääosissa (gasp!)
Vähän olen myös ottanut inspistä siitä vähästä, mitä tulevasta Thunderbolts-leffasta tiedetään.
Enjoy!

***

Enää puoli tuntia


Lyhyenpuoleiset, äkäiset, bottom-energiaa hohkaavat miehet olivat ilmeisesti aina olleet Valentinan tyyppiä.
Hän ei äkkiseltään keksinyt mitään parempaa kuin sellaisen miehen alistaminen käskyvaltansa alle. Tavalla tai toisella, seksillä tai ilman, Valentina ei ollut turhan kranttu.

John Walker ei ollut sellainen mies, mutta oli eräs sellainen, josta Walker ei jostain syystä kyennyt pitämään turpaansa kiinni.
Valentina sekoitteli äärimmäisen kyllästyneenä kolmatta sokeripalaa tiskivedenlämpöiseen kahviinsa, jota ei todellakaan aikonut  juoda. Hänen teki mieli nostaa saappaansa pöydälle ja ottaa torkut työtuolissaan iltapäivän viimeisissä auringonsäteissä. Saatanan Walker ja nämä helvetin pakolliset kahdenkeskiset palaverit kaikkien kanssa.

“Zemo melkein repi pääni irti, kun puhuttelin häntä etunimellä, voitko kuvitella? Silloin me ei kyllä toisaalta tunnettu toisiamme kovin hyvin”, Walkerin silmät loistivat kuin pikkulapsella jouluaattona.
“Ja entä se sitten, miten hän pakeni viemäriin sieltä Riian turvatalosta, uskomatonta, ihan kuin joku piirrettyjen pahis, jolle mikään luikahtamiskeino ei ole liian alhainen, ei mitään kunniaa…”
Walker jatkoi innostunutta höpötystään toista polveaan tärisyttäen.

“Aivan, aivan, minulle on käynyt erinomaisen selväksi, miten paljon ihailet sitä sokovialaista pikkurottaa, onko tälle puheelle joku syy, vai yritätkö vain kyllästyttää minua?”
Valentina haukotteli leveästi.

Hän oli aivan vähällä piikitellä toista siitä, miten Walker oli itse yrittänyt luikahtaa mielivaltaisesta taposta, jonka oli tehnyt Kapteeni Amerikan trikoissa, mantteli edelleen harteillaan.
Hetken harkittuaan Valentina katsoi kuitenkin parhaaksi pitää suunsa kiinni aiheesta.
Walker oli niin kyllästyttävä murjottaessaan ja puristellessaan käsiään nyrkkiin kuin viisivuotias. Väkivaltaiset impulssinsa tämä oli sentään saanut jokseenkin hallintaan, epäilemättä nykyisen hommansa ansiosta.

“En minä häntä mitään ihaile”, Walker yritti kuulostaa ärtyneeltä, mutta jatkoi hyvin pian turhanpäiväistä puheenpulputustaan Zemosta kuin sellainen piski, jonka häntä ei vain lakkaa heilumasta, vaikka sen päälle astuisi.

Valentina oli kasannut erinomaisen tyydyttävän tiimin Walkerin ympärille, mutta silti tämä jatkoi jauhamistaan Zemosta aina, kun heillä oli kahdenkeskinen palaveri.

“Walker. Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se, piru vie, ja lakkaa tuhlaamasta kallista aikaani. Minä en lue sinun riviesi välistä, koska en saa siitä minkäänlaista tyydytystä”, Valentina sekoitti kahviaan, joka alkoi olla enemmänkin ruskeaa sokerivettä.
Miksi tämä oli aina niin kyllästyttävää?

Oli sanomattakin selvää, että Walker halusi Valentinan värväävän Zemon.

Valentina tiesi, että aina, kun Walkerilla sattui olemaan sopivasti omaa, vapaata aikaa työkeikkojen välissä, tämä kävi lauttavankilassa leikkimässä vanginvartijaa.
Tai oikeammin Walker kävi katselemassa Zemoa, tuijottamassa lemmenkipeä ilme naamallaan lyhyttä, ruskeatukkaista vankia, jolla oli ovelat, mutta yllättävän sielukkaat silmät, ja joka luki milloin minkäkin ikiaikaisen filosofin tuotantoa.
Valentina tiesi tämän, sillä hän oli itsekin vieraillut lautalla, lähinnä silloin, kun toimitti sinne uusia vankeja.

Vaikka se naista hiukan harmittikin, hän tiesi Walkerin olevan oikeassa Zemon suhteen. Miehestä olisi heille - hänelle - valtavasti hyötyä, jos Valentina vain saisi valjastettua Zemon älyn omaan käyttöönsä, saisi miehen vapaaksi ja toteuttamaan omia tarkoitusperiään.
 Zemo oli kuitenkin ollut ensimmäinen, joka oli onnistunut hajottamaan Kostajat. Sellaisen voiman halusi omalle puolelleen.

Hänen suunnitelmansa rattaissa oli kuitenkin muutama kapula, joista ikävä kyllä Zemon vankilassaolo oli pienin.

Oli Winter Soldier, joka todennäköisesti suostuisi yhteistyöhön Zemon kanssa vain kuolleen ruumiinsa yli. Oli ollut työn ja tuskan takana saada Bucky sulattamaan Walkerin mukanaolo, ja Valentina tiesi, että Zemo ylittäisi Barnesin vetämät kunnollisuuden rajat. Ihan jo sen takia, että tämän suhteet Wakandalaisiin olivat huhujen mukaan edelleen Zemon jäljiltä huterat.
Se hemmetin Wakanda.
 
Barnes oli muutenkin ollut mulkoilussaan ja mökötyksessään sietämätön sen jälkeen, kun tällä oli mennyt uuden Kapteeni Amerikan kanssa sukset ristiin.
Valentina ei tiennyt tarkkaan mistä oli kysymys, mutta katkeruuden määrästä päätellen kyse saattoi ihan hyvin olla vaikka kiville karahtaneesta romanssista. Buckylta oli parasta olla utelematta Sam Wilsonista sanallakaan.

Valentinalle oli sinänsä se ja sama, millaisessa jamassa hänen tiiminsä oli henkisesti, kunhan nämä hoitivat hommansa puhtaasti.
Ehkä, jos hän saisi Zemon toimimaan salassa… harvoin tehtäville lähetettiin muutenkaan koko tiimiä, joten Zemon voisi laittaa töihin aina eri aikaan Buckyn kanssa. Vaikeampaa olisi saada Walker pitämään suunsa kiinni asioista.
Raukka palvoi Winter Soldieria melkeinpä sankarinaan, ja halusi aina kertoa tälle kaiken riippumatta siitä, halusiko Barnes kuulla (yleensä ei halunnut).

Valentina huokasi syvään ja hieroi ohimoitaan.

“Tuota, Val… voisimmeko me ehkä palkata Zemon?” Walkerin ääni havahdutti naisen ajatuksistaan, ja Valentina huitaisi ilmaa kuin olisi hätistänyt kärpästä.

“Minähän sanoin, että käytät minusta tuota nimeä vain ajatuksissasi”, Valentina mulkoili Walkeria harmissaan siitä, että tällä oli ollut munaa oikeasti pyytää Zemon palkkaamista. Se oli aika odottamatonta, jos hän oli ihan rehellinen. Tähän mennessä Walker ei ollut uskaltanut pahemmin tyrkyttää omia mielipiteitään hänelle.

Nyt Walker luulisi, että Val oli saanut idean häneltä, ja miehen ego paisuisi kuin vesi-ilmapallo hanan alla, kun Val jossain vaiheessa palkkaisi Zemon palvelukseensa.

“Me emme palkkaa ketään, minä palkkaan, jos katson tarpeelliseksi. Onko tiimi sinusta heikko, tarvitseeko se sitä sokovialaista rottaa tullakseen täydelliseksi? Tämä palaveri on nyt päättynyt, ala kalppia siitä”, Val huitaisi taas kädellään.

“Ja tiedän muuten, minne menet viettämään vapaitasi, John”, Valentina ei voinut olla vielä heittämättä alentuvasti hymyillen, kun Walker oli jo melkein ovesta ulkona.
Walker katsoi takaisin petetty, aika ruma ilme naamallaan ja posket hehkuen ennen kuin paukautti oven kiinni jäljessään.

Valentina nousi ja meni kaivamaan viskipullon arkistokaapin piilolokerosta.
Hänen pitäisi vielä kestää Winter Soldierin palaveri, tuskinpa Barnes pistäisi pahakseen, jos hän nauttisi vähän viskiä samalla.
Luojan kiitos Buckyn palaveri oli viimeinen.

Sen jälkeen Valentina voisi soittaa vonkauspuhelun ex-miehelleen ja toivon mukaan purkaa sträppärillä viikon aikana kertyneet turhaumansa.
Ehkä hän tällä kertaa saisi siinä sivussa lypsettyä Everettiltä jotain olennaista tietoa Wakandalaisista.
Valentina kaatoi itselleen lasillisen ja heitti sen kerralla huiviin.

Ovelta kuului metallinen koputus. Barnes oli täsmällinen, kuten yleensä.

“Sisään!”

Enää puoli tuntia tätä tylsistymiskidutusta.


***

Lyriikat:

Taylor Swift: Mastermind

Once upon a time, the planets and the fates
And all the stars aligned
You and I ended up in the same room
At the same time

And the touch of a hand lit the fuse
Of a chain reaction of countermoves
To assess the equation of you
Checkmate, I couldn't lose

What if I told you none of it was accidental?
And the first night that you saw me
Nothing was gonna stop me
I laid the groundwork, and then
Just like clockwork
The dominoes cascaded in a line
What if I told you I'm a mastermind?
And now you're mine
It was all by design
'Cause I'm a mastermind

You see, all the wisest women
Had to do it this way
'Cause we were born to be the pawn
In every lover's game

If you fail to plan, you plan to fail
Strategy sets the scene for the tale
I'm the wind in our free-flowing sails
And the liquor in our cocktails

What if I told you none of it was accidental?
And the first night that you saw me
I knew I wanted your body
I laid the groundwork, and then
Just like clockwork
The dominoes cascaded in a line
What if I told you I'm a mastermind?
And now you're mine
It was all my design
'Cause I'm a mastermind

No one wanted to play with me as a little kid
So I've been scheming like a criminal ever since
To make them love me and make it seem effortless
This is the first time I've felt the need to confess
And I swear
I'm only cryptic and Machiavellian
'Cause I care

So I told you none of it was accidental
And the first night that you saw me
Nothing was gonna stop me
I laid the groundwork, and then
Saw a wide smirk on your face
You knew the entire time
You knew that I'm a mastermind
And now you're mine
Yeah, all you did was smile
'Cause I'm a mastermind


« Viimeksi muokattu: 18.01.2023 07:31:55 kirjoittanut Violetu »

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.