Kirjoittaja Aihe: MCU: Tirkistelijä | S | Draama  (Luettu 1170 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
MCU: Tirkistelijä | S | Draama
« : 07.01.2022 10:27:15 »
Ficin nimi: Tirkistelijä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: draama
Paritus/Hahmot: Stiorra, taustalla Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: FinFanFun100 sana 227. norsunluunvalkoinen

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stiorra viiletti Asgardin kuninkaanpalatsi vähemmän käytettyä käytävää norsunluunvalkoinen tukka hulmuten. Paljon suortuvia oli irronnut nyöreiltä, joille palvelija oli ne aamulla siististi kiinnittänyt. Hän oli karannut opettajaltaan ja hoitajaltaan, jotka olivat kumpikin pitkinä annoksia nautittuina äärimmäisen tylsiä henkilöitä. Stiorra piti paljon enemmän isästään ja salaperäisestä Loki-sedästä, joka suhtautui häneen kyllä varsin penseästi. Myös Fandral, Hogun ja Sif olivat hauskoja, mutta heillä oli yleensä muuta tekemistä kuin seurustella seitsemänvuotiaan pikkutytön kanssa.

Stiorra teki yhdessä kulmassa äkkikäännöksen ja säikytti kierroksellaan nuokkuvan vartiosotilaan. Mies huusi jotain häneen peräänsä, mutta hän ei välittänyt kuunnella. Aikuiset sanoivat joka kerta samaa: ”minä kerron kirjuri Frenjalle” tai ”menenkin sanomaan hovineiti Sigridille”. Stiorra pysähtyi erään seinävaatteen eteen ja pujahti sitten sen takaiseen syvennykseen.

Frenja ja Sigrid tietysti uhkasivat aina isällä. Äidillä Stiorraa ei voinut uhkailla, koska hänellä ei ollut äitiä. Kun hän kysyi äidistä, hänelle kerrottiin epämääräinen tarina kuolevaisesta naisesta, joka oli äärimmäisten hyvien enteiden alla synnyttänyt lapsen Thorille, hänen isälleen. Sen jälkeen äiti vain katosi kuviosta, Stiorra eli onnellisena Asgardissa ja loppu.

Stiorra nakersi palan omenasta, jonka oli ujuttanut kaapunsa taskuun aamiaisella. Hän istuskeli seinään nojaten vähän aikaa ja livahti sitten takaisin käytävälle. Hän oli toiseksi alimmassa kerroksessa maanpinnalta lukien ja loikki lähimpään portaikkoon (se oli tarkoitettu palvelijoiden käyttöön). Päästyään maatasolle hän suuntasi suoraa päätä suosikkipaikkaansa.

Sielläkin oli seinävaate, jonka takana oli syvennys. Tässä syvennyksessä oli kuitenkin tirkistysaukko ulos, jonka kaikki olivat oletettavasti unohtaneet, sillä kukaan ei tuntunut tietävän siitä. Hauskempaa minun kannaltani, Stiorra ajatteli. Aukosta näki pienelle syrjäiselle sisäpihalle. Se oli tavallisesti Freijan kissojen temmellyskenttä ja niitä Stiorra seurasi mielellään. Joskus hän oli salaa irvistellyt paikalle eksyneille rakastavaisille.

Tänään tirkistysreiän kautta näkyi kuitenkin jotain poikkeavaa. Loki-setä nojaili pihan keskellä kohoavan patsaan jalustaan. Mitä setä täällä teki? Ei ainakaan ollut tapaamassa ketään tyttöä? Stiorran mieleen kävi mustasukkaisuuden pistos. Eihän? Kohta paikalle saapui toinen henkilö, joka ei hänen helpotuksekseen ollut tyttö, vaan hänen isänsä. Sekin oli kyllä kummallista, sillä isä ja setä eivät tulleet toimeen hyvin, vaikka veljiä olivatkin. Stiorra tarkkaili, kuinka isä tervehti ja sai vastatervehdyksen. Loki alkoi selittää jotain ja säesti sanojaan käsien liikkeillä. Stiorra ei voinut kuulla mitä sanottiin, mutta keskustelu oli ystävällismielistä, sillä kumpikin seisoi rentoina. Kului jonkin aikaa, sanat tyrehtyivät ja sitten isä astui eteenpäin katsottuaan ensin kummallekin puolelleen kuin varmistaakseen, ettei kukaan näkisi. Sitten isä suuteli Loki-setää. Stiorra oli huudahtaa hämmästyksestä. Hän sai kuitenkin hillittyä itsensä ja ehti nähdä, kuinka Loki-setä kuiskasi jotain isän korvaan ja suukotti tätä vielä poskelle. Sen jälkeen molemmat poistuivat omalta puoleltaan pihaa.

Stiorra lösähti seinää vasten ja mietti kuumeisesti huultaan pureskellen. Mitä tämä tarkoitti? Olivatko isä ja Loki-setä rakastavaiset? Se tuntui kyllä aika epätodennäköiseltä. Hän pinnisti muistiaan. Oliko isä koskaan puhunut kenestäkään mielitietystään? Ei, mutta eräs toinen yksityiskohta putkahti hänen mieleensä. Jos hän yritti kysellä äidistä, isä ei koskaan kutsunut tätä äidiksi vaan aina ´toiseksi vanhemmaksi´. Isä vakuutti, että tämä rakasti Stiorraa syvästi, vaikka ei olosuhteiden takia voinutkaan olla hänen kanssaan.

Nyt Stiorran päähän oli syntynyt hullu mielleyhtymä. Entä jos ´toiseksi vanhemmaksi´ kutsuminen olikin tarkoituksellista? Entä jos ei ollut mitään äitiä vaan oli Loki? Stiorra oli jo saanut tarpeeksi oppia, että tiesi sen olevan käytännössä mahdotonta, mutta jumalat pystyivät jotenkin kenties….

Hänen vatsansa kurahti kovaa merkiksi siitä, että lounasaika lähestyi. Hän lähti paikastaan, etsi jälleen lähimmän portaikon ja hiippaili ajatuksissaan kohti ruokasalia.

Sen ovella häntä odottivat vihaiset Frenja ja Sigrid. ”Olemme etsineet sinua joka paikasta. Missä olet ollut mokomakin vintiö?”

Stiorra antoi heidän sättiä itseään ja johtaa hänet sitten pöydän ääreen. Puhukoot niin paljon kuin jaksaisivat, hänellä oli juuri nyt tärkeämpää mietittävää.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 712
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: MCU: Tirkistelijä | S | Draama
« Vastaus #1 : 14.01.2022 00:28:58 »
Kommenttikampanjasta hyvää yötä.  Tässäpä vasta oli mielenkiintoinen pikku tarina. Pidin kovasti siitä, miten tapahtumat ja niiden takana olevat salaisuudet aukenivat lukijalle pikkuhiljaa. Stiorra hahmona oli toisaalta hupaisa, koska hänestä tosiaan tuli mieleen omapäinen isänsä, mutta toisaalta surumielinenkin, koska hänellä ei ollut äitiä. Tosin tuo vihjaus siitä, että Lokilla olisikin asian kanssa jotakin tekemistä, oli todella kiehtova ja sai ajattelemaan. Näinköhän jumalat todellakin pystyisivät lisääntymään keskenään?  ;)

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä pikkupalasta.  :)


zilah

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Vs: MCU: Tirkistelijä | S | Draama
« Vastaus #2 : 09.02.2022 18:35:29 »
zilah: Lokilla totisesti on jotain tekemistä asian kanssa ;D! Stiorrassa on omapäisen isänsä piirteitä, eihän sitä aina voi jaksaa istua oppitunneilla, varsinkaan sellaisilla, jotka on tarkoitettu tytöille. Kiitos kommentistasi! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: MCU: Tirkistelijä | S | Draama
« Vastaus #3 : 03.10.2022 20:54:17 »
Kommenttiarpajaisista helou! Olipa mukava lukea jo hieman vanhemmasta Stiorrasta, josta tuli varsin elävästi vanhempansa mieleen, kun hän hiukset sotkussa juoksi opettajaansa ja hoitajaansa karkuun ;D

Sattuu kyllä edelleen Lokin puolesta tuo, miten hän näyttäytyy Stiorralle vain etäisenä ja penseänä setänä :< Arvatenkin Stiorraa kiinnostaa hänen äitinsä tai "toisen vanhemman" henkilöllisyys, eikä voi olla Thorille saati Lokille helppoa pitää asiaa salassa. Stiorra on kyllä ihana pieni troublemaker - pidin tuosta, miten hän oli keksinyt omat pienet piilopaikkansa palatsissa :3 Ja oman oveluutensa ansiosta hän pääsikin vähän tirkistelemään Thorin ja Lokin salaista kohtaamista! Tämä epäilemättä herättää hänessä jatkokysymyksiä ja lisää uteliaisuutta - ehkä totuus paljastuu vielä joskus?

Kiitos tästä <3


ava & bannu © Inkku

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Vs: MCU: Tirkistelijä | S | Draama
« Vastaus #4 : 10.10.2022 16:24:39 »
Angelina: Stiorra on tullut kumpaankin vanhempaansa ja tosiaan, niin kuin sanoit, on suloinen pieni troublemaker. Hänellä onkin kohtaamisen todistamisen jälkeen paljon mietittävää. Kiitos, kun kommentoit!  :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)