Kirjoittaja Aihe: FMA: Majurivaraston majuri, S, Ed & Roy, oneshot  (Luettu 1996 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Majurivaraston majuri
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Ed & Roy (ja Hughes)
Genre: Arkidraama ja -pöllöily

Summary: Oli tietysti tuiki normaalia vastata toisen henkilön puhelimeen ja välittää sitten soittopyyntö asianosaiselle, mutta Ediä epäilytti, että sama periaate olisi pätenyt armeijamiljöössä.

A/N: Otsikon idea/läppä/mikä ikinä lähti liikkeelle jostain kotiväen käymästä keskustelusta, jota kuuntelin joulupyhien aikana, ja se oli jotenkin niin hauska, että se tarvitsi ficin ympärilleen. Vaihteeksi näin päin, yleensä otsikkoja kun saa kammeta voimakeinoin esiin. :D



***



Suoni eversti Mustangin ohimolla tykytti sitä rataa, että Edwardia suorastaan hämmästytti, ettei se ollut jo napsahtanut katki.

"On sinulla otsaa toimittaa raporttisi viisi päivää myöhässä, Teräs. Etenkin kun lopputulos on tämä", Mustang murahti saarnattuaan hänelle ensin kiinteän kymmenminuuttisen siitä, mitä valtionalkemistin asema yksilölle tarkoitti, mitä vastuuta siihen liittyi etujen lisäksi, mitä asioita hänen tulisi sisäistää paremmin ja pisteenä iin päälle miten auttavaa hänen käsialansa oli. Ed olisi halunnut väittää vastaan ainakin parissa kohtaa, mutta jokin everstin olemuksessa kehotti häntä käyttäymään siivosti – ainakin siivommin kuin yleensä.

"Se arviointilomakkeesi", Mustang sanoi sitten.

"Juu", Ed vastasi, ennen kuin tajusi, että se oli ollut kysymys. "Niin mitä?"

"Arviointilomakkeesi puuttuu yhä", Mustang nipisti esiin huultensa välistä ja läväytti pöydälle hänen toimittamansa nurkistaan taipuneet ja reissussa vähän rypistyneet lomakkeet.

"Ai niitä oli kolmaskin paperi..."

"Sinä senkin..."

Ed liu'utti tuolinsa hieman kauemmas everstin työpöydän äärestä itsesuojeluvaiston iskiessä päälle tuhannen auringon voimalla. Mustang näytti siltä että olisi mielellään revennyt kaikista henkseleistään, mutta sen sijaan tämä nojasi molemmilla käsillään pöytäänsä, hengitti syvään ja kääntyi lyötynä kohti ovea.

"Palaamme asiaan vahvan kahvikupillisen jälkeen, Teräs. Pysy siinä kunnes palaan", Mustang murahti ja alkoi laahustaa kohti kanttiinia. Ed jäi tuoliinsa istumaan selkä epätavallisen suorana ja kuunteli seinäkellon raksutusta, joka kertoi tuomiopäivän lähestyvän joka sekunti.

Seuraavassa hetkessä hän säikähti kuoliaaksi, kun puhelin everstin pöydällä alkoi piristä.

Ed pohti tilannetta hetken. Mustang oli liian kaukana kuullakseen puhelinta, eikä hänen olisi auttanut huikkaillakaan käytävälle. Oli tietysti tuiki normaalia vastata toisen henkilön puhelimeen ja välittää sitten soittopyyntö asianosaiselle, mutta Ediä epäilytti, että sama periaate olisi pätenyt armeijamiljöössä.

Puhelimen pirinä oli toisaalta jokaista hermoa raastavaa. Ja toisaalta hän vielä opetteli armeijan tapoja.

Lisäksi häntä sapetti Mustangin hampaisiin päätyminen niin railakkaasti. Kaikista Tärkeimmät Paperit olisi sietänyt merkitä erikseen punaisella huutomerkillä ja niputtaa vähintään kolmella klemmarilla kiinni toisiinsa.

Ed kipaisi työpöydän ääreen ja nosti kuulokkeen korvalleen.

"Majurivaraston majuri, kuinka voin auttaa?"

"Majuri kuka?" toisesta päästä kuului häkeltynyt ääni, joka virallistui kuin piiskaniskusta. "Tässä puhuu everstiluutnantti Hughes ja uskoin soittaneeni eversti Mustangin toimistoon –"

Ed naurahti. "Hughes, minä täällä. Siis Ed."

"Ed? Kuinka sinä Royn puhelimeen vastasit?" Hughes ällisteli, muttei kuulostanut lainkaan suuttuneelta. Päinvastoin.

"Se on pitkä tarina", Ed totesi, vaikkei se oikeastaan edes ollut. "Voin välittää viestin, jos haluat. Mustang palaa ihan pian."

"Ahaa. Kutsuiko luonto?"

"Kahvihammasta kolotti."

Hughes nauraa hörähti. "Aivan. No mutta, voinhan minä sinullekin vähän pröystäillä! Olin aikeissa pirauttaa ja kertoa ensimmäisenä Roylle, kun tiesin hänellä olevan paperitöitä tähän aikaan –"

"Niin mistä pröystäillä?" Ed uteli väliin ennen kuin Hughesin pentele lähtisi rönsyilemään pahemmin.

"No kuuntelepas!" Hughesin ääni oli niin ylpeydestä paisunut, että tämän oli rykäistävä saadakseen puheensa kuuluviin. "Minusta ylennettiin tänään maailman paras kengänsolmija!"

"Öh, vau, kuinkas se niin kävi?" Ed vastasi kuivasti tietämättä itsekään, miksi oli päättänyt jatkaa keskustelua siten. Ei kai sitä voinut muutakaan kuin esittää lisäkysymyksiä tai myötäillä mukana. Ed ei kokenut erillistä tarvetta onnitella Hughesia saavutuksestaan, joten hän oli näköjään päätynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon.

"Hoho, no katsos kun ihastuttavalla Graciallani oli kädet täynnä päivällisen kanssa, ja sitten Elysia-mussukka halusi välttämättä jalkaansa lempikenkänsä – sellaiset valkoiset, joissa on silkkinauhat – ja ai että miten hän ilahtui, kun isi tuli sankarina hätiin, ja sitten hän jo julisti, että kyllä isi on maailman –"

"Teräs!"

Hughesin vaaleanpunahöttöinen jaarittelu jäi Edin säikähtäneen mylväisyn alle. Eversti Mustang seisoi ovella kahvikuppi kädessään ja näytti asiaankuuluvan raivostuneelta siitä hyvästä, että hän puhui parhaillaan tämän puhelimeen.

"Odota hetki, Hughes!" Ed köhähti luuriin, ja ystävänsä nimen kuullessaan Roy kiirehti pudistamaan päätään, viittasi pöydällään oleviin papereihin, osoitti sen jälkeen puhelinta ja teki kädellään hienovaraisen viiltävän eleen kurkkunsa poikki. Ed oletti sen kaiken tarkoittavan, että Mustangilla oli liian kiire paperitöidensä kanssa, eikä keskustelu Hughesin kanssa houkutellut vähääkään.

"Jaa mitä? Palasiko Roy keskuuteemme?"

"Joo, hän saapui juuri sumppikupposensa kanssa. Annankin tämän eteenpäin, niin pääset kertomaan saman tarinan hänelle! Kotiväelle terveisiä ja – kiitos, sanon Alille", Ed virkkoi aurinkoisesti everstin murhaavasta mulkoilusta huolimatta ja ojensi luurin tälle.

"Niin mitä?" Mustang tuhahti tuoliinsa rojahdettuaan, ja Ed katsoi parhaaksi poistua paikalta.

"Minut löytää kirjastosta –" hän pisti hiljaa väliin ja perääntyi sulavasti ovelle. Roy loi häneen viimeisen nyreän katsahduksen, teki uudelleen kurkunviiltoeleen ja osoitti häntä painokkaasti sen perään. Ed kohotti kättään reippaasti ja hilpaisi kohti kirjastoa, jossa hän olisi ainakin hetken turvassa everstin teurastukselta – ainakin niin pitkään, kunnes Hughes väsyisi hekumoimaan uudesta tittelistään maailman parhaana kengänsolmijana.

Sellaista taas tuskin otti tapahtuakseen ihan heti.

« Viimeksi muokattu: 14.09.2022 22:13:37 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: FMA: Majurivaraston majuri, S, Ed & Roy, oneshot
« Vastaus #1 : 28.12.2021 12:53:51 »
Muistan kun selitit yksi päivä tuosta tarinattomasta otsikosta, kiva kun sait sille vihdoin sisällönkin aikaiseksi! Ja vielä tämmöstä arkipöllöilyä, ne on just parhaita ♥ En mä tiiä pitäiskö tässä tuntea vähän sääliä Royta kohtaan, mut se ja Ed nyt on muutenkin aina tappelemassa, niin mitä turhia :D

Lainaus
"Majurivaraston majuri, kuinka voin auttaa?"
"Majuri kuka?" toisesta päästä kuului häkeltynyt ääni, joka virallistui kuin piiskaniskusta.
😂😂
Toi "majurivaraston majuri" kyllä kuulostaa metkalta. Mitähän Roy tykkäis jos Ed olis useamminkin vastaamassa hänen työpuhelimeensa? Vois toimia jonain sihteerinä :D (Tai no, ottaen huomioon että Ed oli tostakin raportista unohtanut paperin, ei oo kovin kehuttava taidonnäyte sihteerinhommia varten.)

Ja voi Hughes 😂😂😂😂♥♥ Sen suorastaan yli pursuava rakkaus vaimoaan ja tytärtään kohtaan on niin herttaista (vaikka jos sitä itse joutuisi hänen juttujensa "uhriksi", alkaisi fiilikset varmaankin olla samat kuin monella muulla sarjan hahmolla). Onhan se toki hieno hetki kun lapseltaan saa tuollaisia ylistyksiä, mutta muille se ei ihan niin hieno hetki ole :D

Lainaus
"Odota hetki, Hughes!" Ed köhähti luuriin, ja ystävänsä nimen kuullessaan Roy kiirehti pudistamaan päätään, viittasi pöydällään oleviin papereihin, osoitti sen jälkeen puhelinta ja teki kädellään hienovaraisen viiltävän eleen kurkkunsa poikki. Ed oletti sen kaiken tarkoittavan, että Mustangilla oli liian kiire paperitöidensä kanssa, eikä keskustelu Hughesin kanssa houkutellut vähääkään.

"Jaa mitä? Palasiko Roy keskuuteemme?"

"Joo, hän saapui juuri sumppikupposensa kanssa. Annankin tämän eteenpäin, niin pääset kertomaan saman tarinan hänelle! Kotiväelle terveisiä ja – kiitos, sanon Alille", Ed virkkoi aurinkoisesti everstin murhaavasta mulkoilusta huolimatta ja ojensi luurin tälle.
Aika pitkä lainaus, mutta tää kohta oli vain niin kultaa, että oli pakko nostaa koko komeus esille :D Roy tajuaa heti, mitä on edessä, jos Ed hänelle luurin tyrkkää, ja tietenkin Ed sen hänelle antaa, ihan vain piruuttaan. Voi että näiden kahden "riitoja" ja toistensa tökkimistä on niin viihdyttävä lukea.

Kiitos tästä lomapäivän piristyksestä! ^^
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: FMA: Majurivaraston majuri, S, Ed & Roy, oneshot
« Vastaus #2 : 10.01.2022 19:55:22 »
Tervehdys kommenttiarpajaisista! Luin vastikään Linneltä hauskan ficin Edin ja Royn persoonien yhteentörmäyksestä, ja tämä tuntui oivalta jatkolta sille. Kyseessä olikin mainio maanantai-illan piristys, ja arkipöllöily sopii tälle genrenä erinomaisesti, etenkin Hughesin ilmaannuttua mukaan. :D  Hän jos kuka se osaa arvostaa arjen ja perhe-elämän pienempiäkin asioita, kuten tässäkin tekstissä ilmenee.

Minusta oli hauskaa, että ficci alkoi Royn tuollaisen ankaramman everstinpuolen näyttämisellä - kuinkahan hyvin hänellä on loppujen lopuksi varaa moittia Ediä myöhässä olevista lomakkeista? Naurahdin alkupuolen kuvaukselle siitä, miten Roy oli ehtinyt saarnata Edille jo kiinteän kymmenminuuttisen verran, ja että Edin käsialakin sai omat moitteensa vielä pisteenä i:n päälle. Ed ja Roy olivat tässä molemmat myös varsin mood, Ed kolmannen puuttuvan paperinsa kanssa ja Roy todetessaan, että asiaan palataan vasta vahvan kahvikupillisen jälkeen. :D

Lainaus
Puhelimen pirinä oli toisaalta hänen jokaista hermoaan raastavaa.
Ja toisaalta hän vielä opetteli armeijan tapoja.
Lisäksi häntä sapetti Mustangin hampaisiin päätyminen niin railakkaasti. Kaikista Tärkeimmät Paperit olisi sietänyt merkitä erikseen punaisella huutomerkillä ja niputtaa vähintään kolmella klemmarilla kiinni toisiinsa.
Tämä oli mahtavan Edille tyypillinen ajatuksenjuoksu - ja toisaalta hän vielä opetteli armeijan tapoja, pystyin tuossa kohtaa kuvittelemaan hänelle nimenomaan tällaisen virneen. :D Olen muuten ehdottomasti samaa mieltä noista Kaikkein Tärkeimmistä Papereista ja niiden merkitsemisestä.  Onni onnettomuudessa tai ehkä sitten ei, että soittaja olikin Hughes. Hänen kohtalonsa tietäen loppuosuudessa oli mukana kyllä myös tiettyä haikeutta, nyyh. 😭 Mutta, onhan maailman paras kengänsolmija nyt ehdottomasti pröystäilemisen arvoinen titteli! Ja kuten Larjus myös sanoi, niin hänen horjumaton rakkautensa perhettään kohtaan (ja sen avoin näyttäminen, ennen kaikkea) lämmittää kyllä sydäntä. ♥ Hughesin "vaaleanpunahöttöinen jaarittelu" oli toisaalta myös varsin kuvaava ilmaus, että ymmärrän niin ikään Edin ja Royn reaktiot.

Lainaus
"Odota hetki, Hughes!" Ed köhähti luuriin, ja ystävänsä nimen kuullessaan Roy kiirehti pudistamaan päätään, viittasi pöydällään oleviin papereihin, osoitti sen jälkeen puhelinta ja teki kädellään hienovaraisen viiltävän eleen kurkkunsa poikki.
Minunkin pitää lainata tämä, koska tuo kurkun viiltäminen oli eleenä mahtavan teatraalinen tähän yhteyteen. On se nyt kun Hughesin tärkeitä ilmoitusasioita ei arvosteta. ;D Kiitos paljon hauskasta ficistä!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Simma

  • The Witch
  • ***
  • Viestejä: 419
  • banneri © Ingrid
Vs: FMA: Majurivaraston majuri, S, Ed & Roy, oneshot
« Vastaus #3 : 31.01.2022 16:19:52 »
Hehe, hauska pieni pätkä näistä kahdesta. :D Miua huvitutti monessa kohtaa, tämä oli kyllä alusta loppuun tosi hulvatonta luettavaa. Voin kyllä kuvitella hyvin tämän tilanteen ja kaikkien reaktiot siihen. Edin unohtamat paperit, hänen mietintänsä että vastaisiko puhelimeen vai ei ja tietty lopun ratkaisu jättää Roy Hughesin armoille. Sitten Royn käytös ficin alussa, kahvi, tuo viittominen Edille. Sekä tietenkin yliylpeä Hughes. Kaikki hahmot olivat kyllä aivan loistavia! Huvittaa kyllä etenkin tämä loppu, kuinka ilkeästi Ed kehtasikaan tehdä Roylle, tältä taitaa jäädä kaikki paperityöt tekemättä – ellei hän sitten taktisesti laske puhelimen pöydälle ja anna toisen pajattaa langan toisessa päässä samalla kun itse keskittyy työntekoon. Ed mitä luultavammin saa kuulla tästä tempauksestaan myöhemmin. :D
Kiitos tästä, hirmu kiva fikki!

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: FMA: Majurivaraston majuri, S, Ed & Roy, oneshot
« Vastaus #4 : 13.11.2023 22:07:24 »
Muistan kyllä lukeneeni tämän aikaisemmin ja jotain puhetta tuosta läpästäkin oli, mutta finin puolella en olekaan vielä kommentoinut. Korjaanpa siis erheeni!

Mä olen parantumaton Edin ja Royn dynamiikan rakastaja, ja tässä se näyttäytyi oivallisella tavalla. Kapinallinen teini Ed ja paperitöitä inhoava Mustang vaan toimii. Tykkään siitä, ettei kumpaakaan erityisesti kiinnosta olla tuossa tilanteessa eikä Mustang varmasti ratkeaisi surusta jos ei saisikaan enää vastaan yhtään arviointilomaketta mutta säännöt on sääntöjä hei. Hemmetin Ed kun ei tajua xD

Lainaus
asiaan vahvan kahvikupillisen jälkeen, Teräs. Pysy siinä kunnes palaan", Mustang murahti

Tykkään siitä, miten Roy käytännössä laittoi Edin jäähylle xD

Ja sitten Hughes! Pahemmanlaatuinen mutta silti niin rakastettava jaarittelija. Tuo titteli kyllä sopii hänelle kuin nenä päähän. Ystävällistä kuitenkin häneltä pelastaa Edin nahka, vaikka sitten tietämättään xD
Kaiken kaikkiaan hirmu hauska pätkä, kiitus tästä!


Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä