Multifandom: Yllätysten joulukuu K-11 (HP ja Yuri!!! on Ice) Kahdeksas vuosi 25/25

[Fairy tale]

Nimi: Yllätysten joulukuu                                               
Multifandom: Harry Potter ja Yuri!!! on Ice
Hahmot: Harry Potter/Draco Malfoy, muita tylypahkalaisia (fanifiktiota fanifiktion sisällä eli Viktor Nikiforov/Yuuri Katsuki)
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, romance, fluffy, 8. vuosi
Vastuuvapaus: Harry Potter universumin hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Yuri!!! on Icen hahmot kuuluvat Sayo Yamamotolle ja Mitsurō Kubolle. Minä en tee rahaa lainatessani heidän keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Harry ja monet muut ovat palanneet Tylypahkaan käydäkseen kesken jääneet opintonsa loppuun. Tylypahkassa on japanilainen vaihto-oppilas joka on aloittanut Tylypahkassa ennennäkemättömän animebuumin ja fanittamisen, jonka lieveilmiöiltä ei voi välttyä kuin olemalla täysin kuurosokea. Harryn on otettava selvää mistä on kyse ja huomaa kohta jotain muutakin. Kuka fanittaa ja ketä?
Kirjoittajalta: Olen useamman vuoden halunnut kirjoittaa Harry/Draco -joulukalenterin, mutta aina se on jäänyt. Nyt sain idean jonka kautta ujutan tänne myös toisen suosikkiparitukseni Yuri!!! on Icesta Viktor/Yuurin. Nyt heitetään viralliset vuosiluvut näiden fandomien kohdalla romukoppaan siinä kohtaa, että nyt ne tapahtuvat täsmälleen samaan aikaan eli Yuri!!! on Ice ilmestyy vuonna x jolloin Harry ja kumppanit palaavat koulunpenkille. Tylypahkalaisilla on käytössään Welhonetti, älypuhelimet ja muut härpäkkeet. Pientä spoilausta Yuri!!! on Icesta, jos joku innostuu vaikka vasta tutustumaan fandomiin. Osallistuu haasteeseen FFF1000 sanalla urheiluhullu

Yllätysten joulukuu

1.

”Mitä ihmettä nyt taas?” Ron kummasteli ääneen pelmahtaessaan Harry vanavedessään Tylypahkan 8. vuoden oppilaiden oleskeluhuoneeseen. Tytöt juttelivat kiivaasti jostain, josta Ron ei ymmärtänyt mitään. Harry vain kohautti hartioitaan, sillä hän ei voinut kehuskella olevan kartalla yhtään sen enempää.
”Huomenna on torstai ja se tarkoittaa uutta jaksoa siitä jostain animesarjasta”, Harry sanoi.
”Pitääkö silti aloittaa meteli jo keskiviikkona?” Ron kysyi, mutta sai Harryn kyynärpään kylkeensä.
”Tule nyt”, Harry murahti. Hän ei halunnut tulla nolatuksi kaikkien edessä. He katosivat makuusaliin vain löytääkseen Draco Malfoyn makoilemasta omalta sängyltään kännykkä kourassa. Draco yritti olla välittämättä tulijoista, joilla oli jokin keskinäinen kina meneillään.

”Ron, ei nyt. Etsitään jokin paikka jossa voi puhua”, Harry sanoi vilkaisten Dracoa joka tuijotti nyt selvästi tulijoita.
”En minä käy estämään, jos teillä on avioriitojen selvittely kesken”, Draco totesi odottaen kaksikon reaktiota.
”Ääh, huono vitsi Malfoy, anna olla nyt”, Harry totesi mutta olisi viimein aika selvittää mistä ihmeestä kaikki Tylypahkan tytöt kohisivat ja suurin osa pojistakin näytti tietävän mistä oli kyse. Malfoylta ei kehdannut alkaa kysellä. Harry oli käyttänyt vapaa-aikansa nukkumiseen tai lentoretkiin ulkona Ronin seurassa. Heidän oli aika myöntää etteivät olleen pysyneet muiden perässä siinä, mistä kaikesta nyt kohistiin ja puhuttiin. Mutta nyt olisi korkea selvittää asia.

Harry kaivoi kännykkänsä taskustaan ja viestitti Ronille.
Nyt selvitetään mistä kaikki puhuvat. Voitaisi mennä kirjaston tietokoneelle? Vaikka 10 minuutin päästä.
Näin he voisivat puhua ilman, että Malfoy kuulisi heidät. Kohta huoneessa oli hiirenhiljaista, kun kolme nuorta istui omilla sängyillään puhelimiensa äärellä. Ron vilkaisi välillä Harryyn ja Harry vilkaisi takaisin.
Ok. Minäkin haluan tietää. Kukaan muu ei mistään muusta tunnu puhuvankaan. Eikä Hermionelta kehtaa kysyä.

Eikä Malfoylta. Harry kirjoitti ja näki Ronin kauhistuneen ilmeen.
Harry vilkaisi Malfoyhin vain huomatakseen, ettei nuori mies keskittynyt kännykkäänsä lainkaan, vaan tuijotti häntä ja Ronia vuorotellen. Harryn oli pakko kääntyä pois, sillä hänen poskensa alkoivat selvästi kuumottaa.

[Fairy tale]

2.

Draco oli vireyttänyt vanhaa harrastustaan muutaman vuoden jälkeen. Hän oli hyvä piirtäjä ja kuvittaja ja se tiedettiin yleisemminkin kuin vain Luihuisen tupalaisten kesken. Olihan hän piirrellyt upeita lohikäärmeitä ja tarujen hahmoja ennenkin ja hänen muistiinpanojaan koristeli milloin mikäkin hahmo tai kuvio. Oli hän piirtänyt joitakin haiskuaiheisia sarjakuviakin, joista osa otti sarkastiseen sävyyn kantaa johonkin ajankohtaiseen velhoyhteiskunnalliseen aiheeseen.

”Draco, missä vaiheessa pyytämäni fanikuva on?” Pansy uteli. ”Mietin vain, kun saan tänään uuden luvun fikistäni julkaistua ja se kuva sopisi siihen.”
”Se on valmis. Tai enhän ole koskaan mihinkään täysin tyytyväinen, mutta kyllä se niin valmis on etten sitä enää korjaile. Voin näyttää sen sinulle”, Draco sanoi ja etsi kuvan kännykästään. Kuvassa oli kohutun animesarjan päähenkilöt juoksemassa suuren puudelin kanssa hiekkarannalla.
”Ääää, tämä on ihan paras”, Pansy sanoi.
”Pystyn parempaankin”, Draco totesi.
”Tiedän. Voithan aina piirtää uusia.”

Pansy vilkaisi kelloaan. Uusi jakso olisi katsottavissa vasta kahden tunnin kuluttua.
”En pysy nahoissani”, Pansy puuskahti. ”Tuletko mukaan porukkaan?” hän kysyi vielä. Draco ei ollut missään vaiheessa liittynyt suureen väkijoukkoon mukaan, kun sarjaa katsottiin. Yksi syy oli se, ettei puheesta kuullut yhtään mitään, sillä desibelit fanittavan lauman ympärillä oli välillä valtava. Mutta Draco ei tohtinut sanoa sitä ääneen. Hän tyytyi katsomaan jakson omasta kännykästään, vaikka ruutu olikin kovin pieni. Vaikka hahmot puhuivatkin japania, jota hän ei ymmärtänyt, hän halusi silti kuulla joka sanan. Sillä tavalla pääsi oikeaan tunnelmaan.

[Fairy tale]

3.

Viikonloppu oli alkamassa eikä kukaan malttanut pysyä kovinkaan hiljaa iltapäivän viimeisen oppitunnin ajan. Professori Lipetit luovutti ja päästi mölyävän kahdeksasluokkalaisten lauman viikonlopun viettoon täydet kymmenen minuuttia etuajassa.
”Tuon mölyapinalauman pitäisi käydä seitsemäs kouluvuosi uudelleen, kasiluokkalaisia muka”, professori mutisi luokan edessä jäätyään yksin. Luokka oli tyhjentynyt alta aikayksikön. ”Seiskoja tuo lauma oikeasti on, jättivät koulunsa kesken mokomat”, professori puheli seinällä olevalle tarkkaavaiselle hahmolle taulussa ja yhdellä taikasauvan heilautuksella tuolit nousivat pulpettien päälle ja luuta alkoi lakaista lattialle pudonneita paperitolloja.

Professori Lipetit nosti niistä yhden käteensä ja luki mitä siihen oli kirjoitettu. Korpinkynnen kutosten tyttöjen makuusalissa on maratonit tänään kuudelta. Katsotaan kaikki yhtä soittoa uudelleen läpi. Päästään fiilistelemään, laittakaa sana kiertämään.
”Maratonit? Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää. Ehkäpä tytöille pitäisi perustaa omat huispausjoukkueet että pääsevät purkamaan enemmän energiaansa, ettei tarvitse sisällä juosta.”

”Draco!” Pansy huudahti ja liittyi viimeisenä luokasta poistuvan nuoren miehen seuraan.
”Mitä uutta, tiedät kyllä mihin liittyen?” Draco kysyi.
”Olen pahoillani Draco, animemaratoniin tulee vain tyttöjä, mutta voin laittaa sinulle beetattavaksi uuden luvun tekstistäni. Olet ensimmäinen joka pääsee lukemaan uuden osan. Niin saisin sen huomenna julkaistua”, Pansy sanoi.
”Kiitos Pansy, tuo kuulostaa lupaavalta. Olet yksi lempifikkareistani”, Draco hymyili ja malttoi tuskin odottaa, että pääsisi oikolukemaan uutta tekstiä.

Kaksikko ohitti portaat, joilla istui kaksi tuttua hahmoa supisemassa ja näpyttelemässä kännyköitään. Potter ja Weasley. Draco melkein nielaisi sisään hengittämänsä ilman kurkkuun. Olivatko nuo kuulleet äskeisestä keskustelusta jotakin? Hänen pitäisi olla jatkossa varovaisempi. Hän ei halunnut että kaikki saisivat tietää hänen hassahtaneen samaan hömppäfanitukseen, kuin kaikki tytötkin.

”Tajusitko sinä tuosta jotain?” Harry kysyi Ronilta, joka näytti yhtä oudolta.
”En. Mutta onneksi meillä on Welhonetti, tule!” Ron veti Harrya hihasta kohti kirjastoa. He ohittivat kikattavan neljäsluokkaisten tyttöjen ryhmän ja marssivat yhdelle vapaalle koneelle.
”Mikä se sana oli?” Ron kysyi.
”Ai mikä niistä? Animemaraton, beetata, fikkari?” Harry teki vastakysymyksen.
”No eilisen jälkeen ainakin tiedämme mikä on Yuri!!! on Ice, kiitos Welhonetin.”
Ron sanoi, kääri hihansa ylös ja syötti hakusanakentälle halutun sanan yksi kerrallaan.

[Fairy tale]

4.

Harry heräsi liian aikaisin, vaikka olisi saanut nukkua. Hän kurkisti sänkynsä verhojen suojasta ja käsitti että muut nukkuivat vielä. Huoneessa oli hiljaista. Hän kävi vessassa ja oli tyytyväinen että sai olla siellä kerrankin rauhassa. Siinä samassa hän oivalsi, että hänellä olisi nyt hyvä tilaisuus kurkistaa kännykänsä kautta Welhonetin jännittävään maailmaan ja selvittää vielä lisää fanifiktiosta. Hän oli Ronin kanssa vasta selvittänyt mistä ilmiössä oli kyse, mutta olisi hauskaa löytää jotain luettavaksi. Ja kun eilen oli paljastunut että Draco oikoluki Pansyn kirjoittamaa fanifiktiota. Se oli ollut muikea tieto. Draco oli nykyisin melko seesteinen ja aikaisempaa mielenkiintoisempi.

Hetken selattuaan puhelintaan hakusanoilla Yuri!!! on Ice fanifiktio, Harry löysi lukuisan määrän fanien kirjoittamia tekstejä. Hän klikkasi satunnaisesti yhden niistä auki ja aloitti lukemaan. Fikissä kerrottiin Viktorista ja Yuurista ja kohta Harry oppi hahmoista lisää. Venäläinen Viktor oli hopeahiuksinen, moninkertainen taitoluistelun maailmanmestari, joka oli rikas ja kuuluisa urheilija, mutta kärsi yksinäisyydestä. Yuuri taas oli mustatukkainen, silmälasipäinen japanilaispoika, jonka idoli Viktor oli. Yuuri luisteli myös itse, mutta oli taustaltaan vaatimattomampi.

Teksti imaisi Harryn aivan huomaamatta mennessään. Hän oli Ronin kanssa katsonut sarjaa kahden ensimmäisen jakson verran, mutta ei sen enempää. Hän käsitti kuinka taitavasti kirjoittaja oli ottanut sarjasta katsojille tuttuja tapahtumia tekstiin, mutta lisäsi yhtä ja toista mielenkiintoista kaikesta siitä, mitä muuta olisi voinut tapahtua. Harry luki ja kohta hän ajatteli korvanlehtiensä syttyvän tuleen, sillä niin paljon hänen korviaan kuumotti kun hän käsitti minkälaista tekstiä hän luki. Tämähän on kahden nuoren miehen välinen rakkaustarina! Ja sitten fikki loppui kesken. Kirjoittaja lupasi uuden luvun kun sarjasta olisi tullut uusi jakso.
”Hei, epäreilua”, Harry sanoi ääneen mutta löi käden suulleen. Hän aloitti lukemaan toista, kun kuuli ääntä verhojen toiselta puolen. Joku oli herännyt.

”Mikä on epäreilua?” kuului verhojen ulkopuolelta Dracon kysymys.
”Ei mitään tärkeää. Luin vain tekstiä joka onkin vielä kesken”, Harry sanoi työtäessään samalla kännykän tyynynsä alle ja kömpi verhojen takaa uuteen aamuun. Draco oli tullut suihkusta ja seisoi keskellä huonetta vain pyyhe lanteillaan ja hiukset sotkussa. Harry käänsi äkkiä katseensa takaisin verhojen takaiseen näkymään. Draco on vähän kuin Viktor, Harry huomasi pohtivansa. Rikas ja tunnettu vaaleaverikkö, jolla on jäänsiniset silmät. Mutta ei kyllä yhtä mukava.

Harry tajusi siinä samassa yhden pienen seikan. Hänen oli päästävä lukemaan lisää! Hän oli jäänyt nalkkiin.

[Larjus]

Hui millä kiireellä mun joulukuu alkoikaan, vasta tänään ehdin tämänkin pariin. Ihan eka aattelin että tässä seikkailis molempien sarjojen hahmot samassa maailmassa, mutta eipä sit kuitenkaan Jonkin verran on tullut luettua tämmöisiä "fici jossa hahmot ficcaavat yms." -ficejä, ja ne on musta aina jo idealtaan niin kutkuttavia! Ai kauhee mä jo odotan täällä miten Harry alkaa shippaa Viktuuria tai jotai 😂😂🙈🙈

Jotenki sööttii että Harry ja Ron selvittävät yhdessä, mistä oikein on kyse, mikä on saanut oppilastoverit niin sekaisin Ja mielikuvat fanarttia tekevästä Dracosta ja ficcaavasta Pansysta on niin huippuja! Tästä kaikesta fanituksesta tulee vähän väkisinkin mieleen ne kuukaudet, kun Yuri!!! on Ice ilmestyi. Elin siinä humussa osin mukana, ja vaikken tosiaan aktiivisesti muiden fanien kanssa silloin vuorovaikuttanutkaan, olihan se mieletön ilmiö.

Professori Lipetit nosti niistä yhden käteensä ja luki mitä siihen oli kirjoitettu. Korpinkynnen kutosten tyttöjen makuusalissa on maratonit tänään kuudelta. Katsotaan kaikki yhtä soittoa uudelleen läpi. Päästään fiilistelemään, laittakaa sana kiertämään.
”Maratonit? Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää. Ehkäpä tytöille pitäisi perustaa omat huispausjoukkueet että pääsevät purkamaan enemmän energiaansa, ettei tarvitse sisällä juosta.”

😂😂😂 Mielikuvat laumasta teinityttöjä juoksemassa makuusalia ympäri kerta toisensa jälkeen...

Draco on vähän kuin Viktor, Harry huomasi pohtivansa.

Ja oletettavasti jossain vaiheessa Harry tajuaa olevansa vähän kuin Yuuri Tai sitten Draco ajattelee niin.

[Fairy tale]

Kiitos kommentista joulukiireinen Larjus. Joulukadulle pukkaa tekstejä siihen malliin että ihan kaikkea ei  ehdi lukaista yhdellä istumalla. Mua on kauan kutkuttanut laittaa joku tylypahkalaisista kirjoittamaan fikkiä ja Pansy vaikuttaa siihen sopivalta. Ja täytyyhän Dracolla olla jokin erityislahjakkuus, joten miksipä hän ei olisi hyvä piirtämään. Se jotenkin sopii hänelle. Harry ja Ron ovat välillä yhdessä hieman pihalla asioista, mutta he selvittävät nyt yhdessä asiaa. Ja vanhan sukupolven edustaja Lipetit se vasta pihalla onkin. 
Halusin multifandomissakin pitää jollain lailla maailmat ja hahmot erillään. Tiedän että Viktor ja Yuuri on kirjoitettu myös Tylypahkaan sellaisenaan, mutta en ole sellaista innostunut lukemaan. Tämä yhdistää fandomit, mutta pitää ne samalla erillään tällä tavalla.

5.

Puuskupuhin viidennen luokan tyttöjen makuusalissa kaikui usein nauru ja kikatus. He olivat saaneet Japanin taikakoulusta vaihto-oppilaan seurakseen koko lukuvuodeksi. Misaki Sato oli ollut kuin bensaa heikkoihin liekkeihin, sillä animeinnostus oli ollut Tylypahkassa vasta vähäistä ennen tämän lukuvuoden alkamista. Nuorempien ikäluokkien iloinen ja naurava olemus levisi myös vanhempiin ikäryhmiin ja se oli kahden synkän vuoden jälkeen pelkästään hyvä asia.

”Kotimaassani on huhuttu, että ensivuonna ilmestyisi Japanin taikakouluun liittyvä animesarja, jossa keskiössä ovat huispausjoukkueet”, Misaki kertoi. ”Koulussani mikä tahansa sarja tuntuu saavan kannattajia, ovat ne sitten jästisarjoja tai taikaväen sarjoja.”
”Huispaus taitaa nousta uuteen arvoon, arvaan minä”, Janet totesi siihen.

”Hei, Hagrid on jäädyttänyt luistelukentän. Kuka tulee luistelemaan?” Susan kysyi ilmestyessään makuusalin ovensuulle ja sai koko joukon innostunutta väkeä ulos päivää kuluttamaan.
”Löysin YOI:n virallisilta velhofanisivuilta jonkun vloggaajan ohjeet taiankäyttöön luistelemisessa”, Alice innostui. (*YOI=Yuri!!! on Ice).
”Näytä, näytä!” muutamat tytöistä innostuivat. ”Saat opettaa meillekin.”
”Saa kyllä olla todella hyvä taikomaan, jotta saisi aikaiseksi edes jonkinlaisen piruetin”, Alice sanoi. ”Mutta mennään ihmeessä kokeilemaan.”

Kenttä oli suuri ja siellä oli jo muutama oppilas luistelemassa. Siellä oli vanhemmista tytöistä Hermione ja Luna, jotka näyttivät auttavan muutamia ensiluokkalaisia luistintaian kanssa.
”Teräkenkiös”, Hermione sanoi osoittaen taikasauvallaan kenkiä ja pienemmän oppilaan kenkiin kasvoivat terät.
”Siitä on aikaa kun olen luistellut. Pitää opetella piruetit uudelleen”, luistimillaan horjuva Luna totesi.

Kun Draco Malfoy saapui kentälle, luisteli hetken ja teki onnistuneen hypyn, hänellä oli kentän täydeltä ihailijoita.
”Hän muistuttaa vähän Viktoria, sitä animehahmoa”, Ron möläytti ääneen ja lätkäsi sitten karvahansikkaan suunsa eteen. Harrya hänen vierellään kuumotti. Ron oli oikeassa. Ja Tylypahkan kaikki tytöt olivat mitä ilmeisimmin huomanneet saman. Harry ei voinut irrottaa katsettaan luistelevasta hahmosta. Draco luisteli pahuksen hyvin. Miksi ihmeessä kaikki – siis aivan kaikki tuntui kääntyvään johonkin animeen? Eikö elämä voinut enää olla normaalia?

[Larjus]

Muakin kiinnostaa ennemmin lukea näin, että YOI:n hahmot eivät itse ole Tylypahkassa vaan täysin fiktiivisiä. Velho-oppilaiden animefanitusta on hauskempi seurata

”Kotimaassani on huhuttu, että ensivuonna ilmestyisi Japanin taikakouluun liittyvä animesarja, jossa keskiössä ovat huispausjoukkueet”, Misaki kertoi.

Ihan uudenlaista urheiluanimea Vois kyllä aatella, että velhomaailmassa olis huispaukseen liittyen jotain fiktiivisiä juttuja, sarjista tai jotain.

”Teräkenkiös”, Hermione sanoi osoittaen taikasauvallaan kenkiä ja pienemmän oppilaan kenkiin kasvoivat terät.

Tosi kiva idea tommonen loitsu, jolla saa tehtyä kenkiin luistinterät! Kätevä ja toi "teräkenkiös" kuulostaa kivalta

Miksi ihmeessä kaikki – siis aivan kaikki tuntui kääntyvään johonkin animeen? Eikö elämä voinut enää olla normaalia?

Tää on se mood kun obsessio johonkin sarjaan iskee Mut joo, vastauksensa tohon tokaan kysymykseen: ei voi. Siinä vaiheessa kaikki on jo menetetty! Sen varmaan tajuaa Harrykin ennen pitkää.

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Larjus. Hitsit nyt kun oikeasti joku toteuttaisi tuon huispausanimen, katsoisin taatusti. Jotenkin minuun on eniten kolahtanut urheiluanime. Eiköhän tuosta sarjakuvia jo olekin (huispausmangaa)? Olen laittanut ainakin Dracon joskus lukemaan sellaista sarjakuvaa kuin Vihreän velhon seikkailut. Mulle on jostain tullut mielikuva, että luistelu olisi yksi laji taikamaailmassa, jota ei sellaisenaan pidetä "vain jästilajina" vaan olisi suosittua taikovan väenkin keskuudessa. Ja tietysti Tylypahkan käyneet sukupolvet ovat luistelleet ja luistelevat edelleen. Fanittamisesta on hauska kirjoittaa. Harry parka, kyllä se nyt on pelkkää animea jonkin aikaa. Harry voi tosin vielä yllättyä että voi olla muutakin.

6

Maanantai oli auttamatta viikon tylsin päivä. Ja väsyttävin. Draco ei jaksanut keskittyä pitkävetisiin taikuudenhistorian oppitunteihin, vaan raapusteli muistiinpanoihinsa pieniä piirroksia. Yhdessä kohtaa oli kieltä näyttävä Merlin. Toisessa piirroksessa oli kaksi kättä, jotka olivat lomittuneet toisiinsa.
”Mikä tämä on?” Pansy kysyi. ”Tämä on hieno,” hän sanoi, katsoi kuvaa käsistä uudelleen ja kauas tyhjyyteen tuijottavaa Dracoa. ”Oletko rakastunut?” Pansy kysyi. Draco hätkähti todellisuuteen.
”Häh?” Draco älähti. Pansy piteli pientä kuvaa käsistä ja kallisti päätään kuvan suuntaan.
Draco punastui ja otti piirroksen Pansylta.
”Voi Draco. Sehän on ihana asia.”

Draco oli rakastunut ja se sai hänet piirtämään ja taiteilemaan yhä useammin jotain romanttista. Hän kuvitti mielellään Pansyn fikkejä. Pansy kirjoitti jonkin verran myös originaalitekstejä Tylypahkasta keksimillään omilla hahmoilla. Tosin hän näytti lainaavan hahmojen luonteenpiirteitä todellisista hahmoista. Draco haaveili erään mustatukkaisen rillipään perään. Hän oli nykyisin melko sopuisissa väleissä kyseiseen rillipäähän, mutta hän oli päättänyt pitää matalaa profiilia. Eihän siitä mitään tulisi.

Dracon tunnilla piirtämä pilapiirros Merlinistä lojui myöhemmin makuusalin lattialla ja siitä sen löysi Ron, joka poimi sen käteensä.
”Malfoy, tämä on aika cool”, hän sanoi.
Draco vain kohautti hartioitaan. Weasleylta saatu pienikin kehu oli pakko nähdä hyvänä merkkinä.
”Olen nähnyt Dracolta useita muitakin”, Harry sanoi. ”Piirrät hyvin”, hän lisäsi sitten katsoessaan Dracoon ja melkein päästi hymynsä karkuun.
Nytkö olenkin yhtäkkiä Draco? Draco ihmetteli mutta ei sanonut mitään. Harryn antama kehu lepatti hänen vatsassaan mukavasti. Kehu sai hänet sen verran häkellyksiin, ettei hän osannut muuta kuin kallistaa päätään typeränä ja virnistää.

Kohta makuusalissa oli hiljaista, kun Draco piirteli jotain, Ron kirjoitti ja Harry luki kännykästään naama punaisena uutta fikkiä. Kun Dean saapui makuusaliin, hän tunsi pitävänsä kauheaakin meteliä ja kahinaa, vaikka tulikin huoneeseen aivan hiljaa.
”En kai keskeyttänyt mitään?” hän kysyi saaden vastaukseksi ainoastaan hyminää.

[Larjus]

Allekirjoitan sen, että maanantai on viikon tylsin päivä Tai no, tää viikko oli jo poikkeus, kun maanantai oli käytännössä viikonlopun jatke. Ehkä inhoon sitten tiistaita tällä kertaa eniten

Draco ei jaksanut keskittyä pitkävetisiin taikuudenhistorian oppitunteihin, vaan raapusteli muistiinpanoihinsa pieniä piirroksia.

Ihan ku minä aina koulussa! Mulla oli varmaa enemmän piirustuksia kuin muistiinpanoja vihoissani.

”Tämä on hieno,” hän sanoi, katsoi kuvaa käsistä uudelleen ja kauas tyhjyyteen tuijottavaa Dracoa. ”Oletko rakastunut?” Pansy kysyi.

Lol tää kysymys tuli ihan puskista! Mutta mun mielestä sopii Pansylle alkaa yhtäkkiä kysellä moisia, se on aina mun mielikuvissa ollu vähä semmonen, että tunkee mopsinkuononsa vähän joka paikkaan ja utelee paljon.

Draco haaveili erään mustatukkaisen rillipään perään.

Katsuki Yuurin? Joo tiiän ettei mut... lol. Siinähän oliski shippiä kerrakseen. Mut Draco on kuin Viktor niin Harry voi olla hänen oma Yuurinsa!

Nytkö olenkin yhtäkkiä Draco? Draco ihmetteli mutta ei sanonut mitään.

Ah, klassista Drarrya

hän oli tunsi pitävänsä kauheaakin meteliä ja kahinaa,

tulla näyttäis olevan ylimääräisenä toi "oli".

Tässä alkaa olla jo sekä Harryn ja Dracon tunteet hyvin tapetilla. Kiva päästä näkemään, mihin suuntaan homma heidän suhteen tästä etenee - vai mädättääkö YOI ja ficit molempien aivot

Mulla on muuten vastaus summaryn kysymykseen "Kuka fanittaa ja ketä?": Kaikkien täytyy fanittaa Otabekia

[Fairy tale]

Larjus, en lainkaan epäile etteikö Otabek saisi omat faninsa. Ja Pansy, hah. Tykkään kirjoittaa Pansyn tarkkanäköiseksi ja Draco on jo tottunut että polkkatukka möläyttelee välillä asioita melko suoraan. Eilinen tuntui kovin sunnuntailta, eikä haittaa. Maanantaiden yli on kiva loikata. Voi kun osaisin piirtää yhtä hyvin kuin Draco tässä.

7.

Harry oli saanut liemien esseen valmiiksi ja tunsi olevansa kuin kuivaksi puristettu rätti sen jäljiltä. Hän voisi aivan hyvin palkita itsensä pienellä fikillä. Hän meni tutulle fanifiktiofoorumille ja etsi luettavaa. Hän oli tajunnut että kirjautuneena käyttäjäksi hän pääsisi lukemaan enemmän fikkejä ja korkeammilla ikärajoilla. Hän avasi kokeeksi yhden fikin ja alkoi lukea.

Koko päivän Yuuri oli ikävöinyt Viktoria kummallisella tavalla, vaikka mies olikin siinä aivan vierellä.
”Viktor, rakastele minua”, Yuuri pyysi. ”Tarvitsen sinua ja haluan tuntea sen, kuinka olemme yhtä.”
Viktor suuteli Yuuria ja kaatoi hänet pehmeille peitoille.
”Et ole koskaan halunnut rakastella lapsuudenkodissasi. Oletko varma siitä nyt?” Viktor kysyi.
”Olen aivan varma. Ajattelin aikaisemmin että joku tulee huoneeseen tai että äänet kuuluvat käytävälle, mutta kukaan ei ole koskaan tullut tänne kun ovi on suljettu. Minä todella tarvitsen sinua ja läheisyyttäsi”, Yuuri sanoi.

Harry inahti tahtomattaan ja nieleskeli. Hänen oli pakko lukea eteenpäin, hän ei voinut enää perääntyä. Harry sai fikin luettua loppuun ja hän hymyili sen jälkeen hölmönä yksikseen. Se oli ollut kuumaa tekstiä, ihailtavan kauniisti kirjoitettu hetki upeiden hahmojen elämää. Mutta miten sarjassa mahtoi oikeasti käydä? Harry halusi katsoa sarjaa eteenpäin, sillä hänellä oli vielä muutama jakso siitä näkemättä. Olisi mielekkäämpää lukea fanien kirjoittamia tarinoita, kun tiesi miten alkuperäinen tarina kulkee.

Harrya myös kiehtoi ajatus siitä, että Pansy kirjoitti fanitekstejä ja kaikista ihmisistä Draco toimi Pansyn beetalukijana. Lukiko Draco tällaisia samanlaisia tekstejä? Minkä nimimerkin takana Pansy mahtoi piileskellä? Harry oli nähnyt myös fanitaidetta ja jotkut piirrokset olivat vähän sitä tyyliä, miten Dracokin piirsi. Harry ei ollut kuitenkaan koskaan nähnyt kaikkia Dracon piirroksia. Ehkä hän voisi pyytää Dracoa näyttämään niistä joitakin.

[Larjus]

Harry oli saanut liemien esseen valmiiksi ja tunsi olevansa kuin kuivaksi puristettu rätti sen jäljiltä. Hän voisi aivan hyvin palkita itsensä pienellä fikillä.

Täähän on ihan ku minä sillon ku vielä olin koulussa Mulla tosin tuppas helposti käymään niinkin, että ficit sai huomattavasti enemmän huomiota kuin kouluhommat...

Harry ficcifoorumiseikkailusta tuli ekana tietty mieleen, että hän on päätynyt tänne Finiin 😂😂 Mut ei kai sentään, tulis kielimuurit vastaan ja eiköhän siinä tapauksessa huomion kiinnittäis ennemmin H/D:n suuri määrä kuin mikään muu fandom. Joskus oon kyllä törmännyt Potter-ficeihin, joissa hahmot törmäävät itsestään kirjoitettuihin ficeihin

Harry sai fikin luettua loppuun ja hän hymyili sen jälkeen hölmönä yksikseen.

Siis oikeesti miks tää fici kertoo mun lukutottumuksista näin täydellisesti En ole antanut lupaa!!

Lukiko Draco tällaisia samanlaisia tekstejä? Minkä nimimerkin takana Pansy mahtoi piileskellä? Harry oli nähnyt myös fanitaidetta ja jotkut piirrokset olivat vähän sitä tyyliä, miten Dracokin piirsi.

Kai ny jossai välissä paljastuu että Harry lukee Pansyn ficciä ja on ihaillut Dracon fanarttia kaikki nämä ajat Ja tietty Dracokin lukee siirappista Viktuuri-pornoilua, mitä muutakaan...

[Fairy tale]

Larjus, sepä se, kun ne opiskeluun liittyvätkin asiat täytyy hoitaa. Ainakin jos on järkevä kansalainen - tai ainakin yrittää olla sitä. Onneksi itselleen voi luvata palkintoja. Ajattelin niin että Harry on pyörinyt muutamallakin foorumilla, mutta löysi sitten sellaisen, johon juuri tällä hetkellä lisätään paljon uutta luettavaa ja se on se, jota tylypahkalaiset suosivat. Tytöistä osa kyllä tietää Pansyn nimimerkin, mutta ei Harry. Hän ei ole vielä sitä keksinyt. Kiitos kommentista.

8.

Pansy, Astoria ja muutamat muut Luihuisen tuvan tytöistä olivat luistelemassa, kuten monena muunakin iltana. Se oli nykyisellään suosittu laji huispauksen lisäksi. Pansy oli päättänyt, että hänen olisi oltava järkevä täysi-ikäinen oppilas ja huolehtia koulusta ja kokeista huolimatta päivittäisestä liikunta-annoksesta. Edes pieni hetki päivässä happea olisi paikallaan. Pää ei toiminut, eikä hänen fanifiktionsakaan edistynyt kunnolla ilman ulkoilua. Sitä paitsi, kun hän oli ulkoillut, hänellä oli tuplasti parempi mieli jämähtää sylimikronsa äärelle kirjoittamaan.

Puuskupuhin tytöt opettelivat hyppyjä, eivätkä tänä iltana kovin onnistuneesti. Alice venäytti nilkkansa.
”Auts, en pääse itse ylös”, Alice huudahti. Pansy vanhimpana oppilaan meni apuun, kun huomasi tyttöjen miettivän mitä tehdä.
”Keholeijus”, Pansy sanoi ja sen jälkeen tyttöjen oli helppo kuljettaa Alice matami Pomfreyn hoitoon.
”Hei odottakaa. Millä loitsulla sainkaan luistimen terät pois kengistäni?” Misaki ihmetteli, kun hänen englannikielinen loitsunsa ei ottanut toimiakseen.
”Lopeti loitsuimes”, Pansy osoitti teriä taikasauvallaan ja naurahti.
”Kiitos,” Misaki sanoi ja riensi muiden mukana sisään.

Sisälle päästyään Pansylla oli kasapäin uusia ideoita fikkiinsä. Ulkoilu oli tehnyt tehtävänsä.
”Viktor?” Yuuri kysyi. ”Oletko kunnossa?” hän kysyi huolestuneena.
”En tiedä. Tiedän vain että nilkkani tuntuu niin suurelta etten saa luistinta irti jalastani”, Viktor sanoi näyttäessään surkealta istuessaan jäällä.
Kun he olivat yrittäneet nousta yhdessä useamman kerran ja todenneet yrityksensä olevan tuhoon tuomittuja, Yuuri päätti soittaa ablulanssin.
”Yuuri, anteeksi. En olisi saanut yrittää kolmoiskolmosta heti nopean liukumisen jälkeen. En osannut lainkaan aavistaa että kävisi näin. Olen maailman surkein valmentaja.”
Yuuri tarttui Viktorin käteen. ”Olet maailman innostavin valmentaja”, hän sanoi ja suuteli vielä Viktorin otsaa.

Viktor kulki seuraavat kaksi viikkoa kyynärsauvoilla näyttäen surkealta. Oli vaikea pysyä erossa jäältä, sillä hän rakasti luistelemista yli kaiken. Ei, ei yli kaiken, hän korjasi mielessään. Hänen sydämensä sanoi, että hän rakasti sittenkin Yuuria yli kaiken. Enemmän kuin jäätä, enemmän kuin luistelemista, enemmän kuin kilpaluistelua ikinä.

Pansy lopetti siltä päivältä ja laittoi Dracolle sähköpostia.
Pyytäisin sinulta taas palvelusta. Sitten, kun sinulla on aikaa, olisi kiva jos piirtäisit kuvan Viktorista, jolla on vasen nilkka paketissa ja Yuurin hänen vierelleen häntä hoitamaan ihastuneen näköisenä. Onnistuuko?

Vartin päästä tuli lyhyt ja ytimekäs vastaus.
Onnistuu. :-)

[Fairy tale]

9.

Hermione yritti keskittyä lukemaan kokeisiin, mutta jatkuvasti joku tuli keskeyttämään. Miksi kokeet oli laitettu perjantaille? Se oli viikon pahin päivä, sillä hän tiesi, että kohta hän jättäisi kirjan syrjään ja liittyisi muiden joukkoon katsomaan uutta, kauan ja hartaasti odotettua kymmenettä jaksoa. Kymmenes?! Heillä kaikilla oli ollut hauskaa jo kokonaista kymmenen viikkoa. Hermionen oli myönnettävä itselleen, että hän ei ollut osannut odottaa että hän ikimaailmassa innostuisi japanilaisesta animesta. Mutta niin siinä vain oli käynyt.

Tällä viikolla uusi jakso katsottaisi Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Sinne tulisivat kaikki halukkaat. Voi kunpa hän saisi Roninkin mukaan. Voisihan sitä aina kysyä, vaikka Ron ei ollut missään vaiheessa osoittanut kiinnostusta koko sarjaan.

”Ron, haluaisitko liittyä mukaan, kun katsomme Yuri!!! on Icesta uuden jakson? Kaikki kokoontuvat tänään rohkelikkotornille.” Hermione kysyi puoli huolimattomasti kun he olivat päivällisellä.
”Sinäkö et lue kokeisiin?” Ron ihmetteli haarukan jäädessä puolimatkaan. ”Mutta siis joo. Minulta puuttuu kaksi jaksoa välistä, olisi hölmöä tulla”, Ron selitti.
”Puuttuu jaksoja?” Hermione kummasteli. ”Sinä siis olet katsonut sarjaa? Siistiä!”
”No pakkohan se on”, Ron totesi vähän hömistyneenä. Hermionen ilme kertoi kuitenkin paljon. Se oli enemmän kuin siistiä.

”Olen lukenut jo tarpeeksi kokeisiin”, Hermione sanoi. ”Ja jos sinäkin olet, ehdit katsoa ne kaksi jaksoa pois alta ennen, kuin uusi jakso tulee”, Hermione kuulosti jo vaarallisen innostuneelta.
”Harry, entä sinä?” Ron kysyi, mutta Harry pudisti vain päätään. Hän ei halunnut tulla, sillä häneltä puuttui yksi jakso ja hänen oli pakko lukea kokeisiin. Pakko mikä pakko. Hän ehtisi nähdä jakson huomennakin. Sen sijaan yksi fikki oli pahasti kesken ja hän jatkaisi sen lukemista heti, kun oli kerrannut tarpeeksi kokeisiin.

Kahdeksasluokkalaisten tiloissa oli kuolemanhiljaista. Vain Harry yksin yritti lukea muistiinpanojaan ja kertasi kirjasta alleviivattuja ja huutomerkillä merkittyjä kohtia. Pitkän ajan kuluttua Draco tuli hiljaiseen huoneeseen kännykkä kädessään ja hymyili itsekseen posket punaisina. Harry jäi katsomaan häntä ihmeissään. Oliko hän nähnyt ikinä Dracoa noin onnellisen näköisenä? Harryn vatsanpohjassa muljahti mukavasti. Hän oli tyytyväinen Dracon puolesta, että tämä saattoi viimein nauttia elämästään ja olla onnellinen.
”Et kai sinäkin ollut katsomassa sitä sarjaa?” Harry kysyi ja Draco säpsähti.
”Ehkä, ehkä en”, hän vastasi mutta naureskeli sen jälkeen vielä itsekseen.
”Olit kuitenkin”, Harry sanoi, mutta Draco ei vastannut hänelle.

[Larjus]

Pitäis varmaa iteki kokeilla (pidempiä) happihyppelyitä silloin kun ei kirjoittelu luista. Tosin mulla on työpäivästä usein ainakin pari tuntia ulkoilua, enkä huomaa tehoa (Töiden jälkeen kyllä vaa on usein niin kauheen väsynyt, ja pimeäkin on.)

Sisälle päästyään Pansylla oli kasapäin uusia ideoita fikkiinsä. Ulkoilu oli tehnyt tehtävänsä.

Life imitates art, tai tässä tapauksessa art imitates life Ovelaa Pansylta alkaa kirjoittaa tositapahtuman innoittamana ficiä, mut toisaalta, just sitähän ficcarit harrastaa. Kun inspis iskee, siihen kannattaa tarttua.

Se oli viikon pahin päivä, sillä hän tiesi, että kohta hän jättäisi kirjan syrjään ja liittyisi muiden joukkoon katsomaan uutta, kauan ja hartaasti odotettua kymmenettä jaksoa. Kymmenes?!

Kymmenes on paras Ihan vain koska Otabekin ja Yurin ystävyys. (Viktorin ja Yuurin sormustenvaihdot on mulle ihan toissijaisia )

”Puuttuu jaksoja?” Hermione kummasteli. ”Sinä siis olet katsonut sarjaa? Siistiä!”
”No pakkohan se on”, Ron totesi vähän hömistyneenä. Hermionen ilme kertoi kuitenkin paljon. Se oli enemmän kuin siistiä.

Näin saa naisia

Harry jäi katsomaan häntä ihmeissään. Oliko hän nähnyt ikinä Dracoa noin onnellisen näköisenä?

Harry se leipoo itsestään hyvää tahtia jonkun romanssianimen päähenkilöä Voi että, herttaista. Olis vaa menny muiden mukaan kattomaan kymppijaksoa! Vaik sit toisaalta, ehkä Harryn on sittenkin helpompi katsoa se yksin. Jos/kun punastelee niin eipähän ole muita pällistelemässä

[Fairy tale]

Kiva kun jätit taas kommentin Larjus. Kukaan muu ei "uskalla". Happihyppy omalla ajalla tai töissä päiväkodissa on varmasti eri, tiedän kun olen minäkin vähän siellä päikyn pihalla töissä ollut. Mutta joo, tuo kohuttu kymmenes jakso. Onhan siinä vaikka mitä. Some käy kuumana kun eräs pelastaa toisen moottoripyöränsä selkään. Jotenkin hauskaa että jaksossa näytetään kuinka sometilin seuraajamäärä kasvaa silmissä.    Ron ei ehkä myönnä, mutta sarja on imaissut hänet mukaansa. Harry myöntää vielä vähemmän vetäytyessään. Hän tykkää omista pikku salaisuuksistaan.

10

Seuraavana päivänä Harrya harmitti. Hänellä oli nyt kaksi jaksoa katsomatta YOI:ia ja hän spoilaantui auttamatta. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että eilen ilmestynyt sarjan kymmenes jakso oli paras tähän saakka. Käytävillä kuhistiin, aamupalalla ei tunnuttu mistään muusta puhuakaan. Harry ei voinut sulkea korviaan, vaan kuuli kaiken. Yuri oli löytänyt Otabekin! Vai oliko se päin vastoin? Harry sai ensin sätkyn. Mitä? Oliko Yuuri nyt hylännyt Viktorin ja löytänytkin jonkun toisen. Sehän oli pöyristyttävää ja silti kaikki tuntuivat olevan kovin tohkeissaan ja innoissaan. Kohta Harrylle välähti, että ihmiset puhuivatkin nuoresta Yurista ja jostain Otabekista. Viktor ja Yuuri olivat edelleen yhdessä, ellei jopa aikaisempaa tiiviimmin.

Harryn tavoin kaikki kokeisiin menevät kahdeksasluokkalaiset lausuivat keskittymisloitsun ylleen ja aloittivat vastaamaan parhaansa mukaan. Kaksituntinen kului yllättävän nopeasti ja Harry oli lopulta tyytyväinen, kun palautti pergamentin. Luokan ulkopuolella moni muukin huokaisi helpotuksesta.
”Onneksi koe oli hieman helpompi, mitä odotin”, Dean sanoi ja Ron myötäili.
”Olivat pelotelleet etukäteen sen verran, että luimme siihen kunnolla”, Ron sanoi vielä.
”Miksi Hermione sitten vielä on luokassa?” Dean ihmetteli.
”Hah, hän on aina viimeiseen minuuttiin saakka. Tarkistaa, ettei jättänyt mitään virheitä”, Ron totesi.
Silloin kello soi ja Hermione tuli luokasta muiden mukana.
”Nyt kilistetään Viktorille ja Yuurille. Ja miksei nuorelle Yurille myös”, hän sanoi ja sai vastaansa kolme kummastunutta ilmettä. Ron, Harry ja Dean eivät saaneet sanaa suustaan. Mikä kommentti tuo nyt oikein oli? Ja vieläpä Hermionelta heti kokeen jälkeen.
”Nyt alkaa viikonloppu pojat, haloo”, Hermione sanoi.

”Minun täytyy päästä piirtämään”, Draco sanoi, kun hän tuli pää sauhuten luokasta. ”Nyt heti.”
”Hienoa”, Pansy totesi siihen. Ja silloin Harry havahtui siihen, että Draco tosiaan piirteli paljon, mutta missä. Ilmeisesti jossain muualla kuin makuusalissa.

[Fairy tale]

11

Draco halusi jatkaa piirtämistään. Hänellä oli jäänyt illalla yksi piirroksista pahasti kesken. Hän kaivoi matka-arkustaan paperirullan ja kyniä, sekä muutaman hiilen. Rehtorin hänelle osoittama huone oli seuraavan kerroksen käytävän varrella ja siellä oli muutama suuri ikkuna, joista oli suora näkymä pihamaalle. Huone oli tarpeeksi valoisa piirtämiseen ja siellä oli teline, jonka äärelle Draco usein unohtui useaksi tunniksi. Se oli hänen paikkansa, kammionsa, jossa sai olla rauhassa.

”Oletko menossa jonnekin piirtämään?” Harry kysyi, kun näki Dracolla paperirullan ja tarvikkeita.
”Olen”, Draco vastasi lyhyesti.
”Tuota, voisitko näyttää joitakin piirustuksiasi?” Harry pyysi. Draco seisoi hetken paikallaan, kuin punniten ja miettien halusiko näyttää toiselle yhtään mitään. Mutta Harryn yllätykseksi Draco laski tavarat käsistään.
”Voinhan minä jotakin näyttääkin”, Draco sanoi ja etsi matka-arkustaan muutaman rullan. Yhdessä piirroksessa istui haisku valtavan kolikkokasan päällä. Toisessa oli näkymä Tylypahkan tiluksilta ja kolmannessa oli muutama lapsi pelaamassa tyynysotaa. Piirros näytti siltä, kuin se olisi näkymä yhdestä Tylypahkan makuusalista. Mustavalkoinen piirros jätti avoimeksi oliko se piirretty ehkä Luihuisen tuvasta.

”Pidän näistä”, Harry sanoi.
Dracolla oli kädessään vielä yksi rulla, jonka ympärillä oli punainen nauha kauniisti rusetilla.
”Saat tämän omaksi, jos haluat. Jos pidät siitä. Jos et, niin pidän sen mielelläni itse”, Draco sanoi ja hämmästyi itsekin mitä oli tekemässä. Harry oli sanaton, mutta otti rullan käteensä uskaltamatta ensin avata sitä. Hän kuitenkin avasi käärön ja katsoi piirustusta. Kuinka se olikaan niin elävän tuntuinen? Ehkä siksi, että hän oli elänyt tuon hetken... tai ei aivan. Piirroksessa hän ja Draco olivat ensiluokkalaisia ja junassa matkalla kohti Tylypahkaa. Draco oli ojentanut kätensä hänelle ja piirroksessa hän ojensi kätensä Dracolle.

”Mutta... tämähän on upeasti piirretty”, Harry sanoi. ”Vaikka kaikki ei aivan...”
”Ei aivan tällä tavalla mennytkään”, Draco sanoi. ”Mutta näin se olisi voinut tapahtua.”
”Ehkä”, Harry sanoi ja katsoi varpaisiinsa. Hänen aikaisemmat vuodet Tylypahkassa olisivat olleet taatusti helpommat, jos niin olisi käynyt. Tai niin ääni hänen päänsä sisällä väitti.
”Piirsin tämän viidennellä luokalla ja tämä jäikin pitkäksi ajaksi viimeiseksi piirrokseksi. Sen jälkeen alkoivat synkät ajat”, Draco kertoi.
”Pidän tämän mielelläni”, Harry sanoi. ”Kiitos.”
Kohta Draco oli kadonnut ja Harry katsoi edelleen kummissaan saamaansa piirrosta. Draco oli piirtänyt heille molemmille hymyilevät kasvot. Näin se olisi voinut tapahtua, kaikuivat Dracon sanat hänen mielessään.

[Larjus]

Seuraavana päivänä Harrya harmitti. Hänellä oli nyt kaksi jaksoa katsomatta YOI:ia ja hän spoilaantui auttamatta.

Animen seuraamisen varjopuolia Kattoo yhtäänkään julkaisuhetken jälkeen niin spoilerit on taattuja. Ellei sitten eristäydy täysin muista.

Oliko Yuuri nyt hylännyt Viktorin ja löytänytkin jonkun toisen.

Tätä ficiä seuratessa on hauska samalla muistella mielessään, mitä fandom kuhisi julkaisuaikana Tästä kohdasta tuli heti mieleen se kun jotkut epäilivät, että Viktor jossain vaiheessa kuitenkin särkee Yuurin sydämen ja et sillä on jotain hämäriä taka-ajatuksia. Mut ei onneks.

Otabek ja Yuuri olis kyl aika... en ees tiiä millanen paritus. Oon liian monoshipperi edes ajattelemaan moista 😅 Jonkinlaista kaveruutta voin kyllä niiden välillä nähdä, vaikka Otabek ei kauheasti välitäkään hengata muiden luistelijoiden kanssa. Jos ei muuta niin voivat yhdessä avautua venäläisistä heiloistaan

Harryn tavoin kaikki kokeisiin menevät kahdeksasluokkalaiset lausuivat keskittymisloitsun ylleen ja aloittivat vastaamaan parhaansa mukaan.

Tollanen loitsu olis kyl tosi kätevä tosielämässä! Ja Harry ja kumppanit olis kyllä tarttenut tota sarjassakin

”Nyt kilistetään Viktorille ja Yuurille. Ja miksei nuorelle Yurille myös”,

No Hermionehan myötäelää animen tapahtumia oikein urakalla En kyllä muista enää omaa reaktiotani Viktorin ja Yuurin sormusten vaihtoon. Olin liian innoissani Yurista ja Otabekista

Kun Draco näytti Harrylle tekemiään piirrustuksia, tais olla ihan tietoinen valinta, ettei näytä mitään tekemiään fanarteja. Tollaset "tavalliset" kuvat varmasti tuntuukin semmosilta turvallisimmilta valinnoilta. Aikamoinen yllätys kyllä, että hän oli piirtänyt kuvan itsestään ja Harrysta kaveeraamassa, siitä mikä olisi voinut olla mahdollista. Draco on tainnut haluta Harryn ystävyyttä melko pitkään. Ehkä viimein voisi olla sen aika ihan kunnolla.

[Fairy tale]

Larjus, kiitos kommentista. Otabek ja Yuuri voivat ehkä ymmärtää toisiaan joissakin asioissa, kuten vaikkapa siinä ettei suurissa ihmisvilinöissä ole mukava olla. Kyllä heillä voisi olla keskusteltavaa, mutta Onneksi Otabek on Yurin. Ja Viktor ei jätä ikinä Yuuria, ei ikinä.
Loitsuihin, niitä on kiva keksiä itse lisää ja pakkohan keskittymistä varten on omansa olla. Ja Hermione on oppinut ottamaan rennosti, toki hän lukee kokeisiin kuten ennenkin, mutta tilaa on paljon muullekin.

Nyt alkaa tässä joulukalenterissa joulu päästä näkyviin paremmin - luukku kerrallaan.

12

Sunnuntaina oli kirpeä pakkanen, mutta se ei estänyt ulkona olevia oppilaita liittymään Hagridin seuraan, joka tarvitsi apua kuusen hankinnassa. Vanhimmat oppilaat jäivät luistelemaan tai lentämään huispauskentän tuntumaan. Nuoremmat menivät mielellään kuusimetsään. Heidän mukanaan oli Misaki, joka oli joulusta aivan innoissaan.
”Japanissa joulunvietto on tylsää. Koristeita on aivan mahdottomasti ja kaupungit täynnä valoja, mutta odotan oikeaa havuntuoksua ja jouluruokaa”, hän kertoi.
”Olet oikeassa paikassa. Moni haluaa viettää joulunsa Tylypahkassa koska ruoka on hyvää ja sitä on paljon”, Susan sanoi. ”Eikä kukaan jää ilman joululahjaa tai kortteja”, Janet lisäsi vielä.
”Kuulostaa oikealta joululta”, Misaki huokaisi.

Ylhäällä kammiossaan Draco katseli ikkunasta ulos ja näki, kuinka suuri joukko tulla tupsahti metsästä neljän suuren kuusen kanssa ja monilla oli havunoksia sylissään. Joulu. Draco ei ollut kahteen vuoteen viettänyt kunnollista joulua ja hänen täytyi myöntää, että hän kaipasi sitä. Tänä vuonna hänellä ei ole vaihtoehtoja, kuin viettää se Tylypahkassa. Hänen tuomionsa oikeudessa oli tehty hänelle selväksi. Hänen olisi suoritettava seitsemäs kouluvuosi tiiviisti koululla, jonka aikana hän ei saanut poistua välillä muualle, paitsi muiden oppilaiden kanssa Tylyahoon. Tuomio käydä koulu loppuun ei ollut paha, ei lainkaan. Draco oli odottanut jopa pahempaa vastaanottoa koululla, mutta kaikki halusivatkin aloittaa alusta ja katsoa eteenpäin. Kukaan ei jaksanut kaivella vanhoja. Syksy oli ollut mukava.

Draco viimeisteli kuvaa Viktorista ja Yuurista, jossa Viktor oli satuttanut vasemman nilkkansa ja jossa oli nyt tukiside. Hän oli tyytyväinen saatuaan vangittua hahmojen ilmeet kuvaan niin hyvin. Hahmot näyttivät kertakaikkisen rakastuneilta. Kun kuva oli valmis, Draco ei voinut vastustaa kiusausta ja teki pienen lisäyksen Yuuri Katsukin kasvoihin. Hän lisäsi Yuurin otsalle salamanmuotoisen arven. Pieni taika lisäsi vähän vihreää hahmon ruskeisiin silmiin.
Voi Merlin, tämä kaikki alkaa olla liian... liian utopistista. Draco mietti tuijottaessaan piirtämäänsä Harryn kuvaa, ei vaan Yuuri Katsukin kuvaa. Jos Harry ikinä voisi – ei hän voisi. Saattoihan sitä aina toivoa. Harry oli kuitenkin pitänyt hyvän tahdon eleenä hänen antamansa piirustuksen.

”Draco, mitä ihmettä tämä tarkoittaa?” Pansy kysyi myöhemmin, kun Draco tarjosi hänelle valmista piirustusta. ”Minun tietääkseni Katsukilla ei ole otsallaan salamanmuotoista arpea.”
Draco punastui ja mutisi pienen taian, jolloin ylimääräinen yksityiskohta katosi paperilta. ”Anteeksi”, hän jupisi vähän hämillään, mutta tiesi samalla jääneensä kiinni.
”Vieläkin Draco, ihanko oikeasti?” Pansy kysyi johon Draco vain nyökkäsi.

[Fairy tale]

13

Suureen saliin oli tuotu neljä suurta kuusta, jotka puettiin koristeisiin lounastunnin aikana, jolloin oppilaat pääsivät osallistumaan koristeluun leijuttamalla kuusiin köynnöksiä, palloja, karamelleja värikkäissä papereissa, kulkusia ja valoja.
”Hei, tämä keltainen pallo ei mene sinne minne haluan”, Misaki ihmetteli, kun pallo liiteli aivan  toiseen suuntaan minne hän osoitti.
”Se on Puuskupuhin kuusen koriste ja ripustautuu ainoastaan tuohon kuuseen”, Alice selitti.
”Muut koristeet eivät ole niin tarkkoja, mutta kuusenkoristeille on oma paikkansa”, Janet jatkoi.

Harry osoitti Rohkelikon tupapöydän päässä olevaa laatikkoa taikasauvallaan ja poimi sieltä yhden kullanvärisen köynnöksen ja ohjasi sen kuusen yläoksille. Olisi mukava viettää vielä yksi joulu Tylypahkassa. He olivat puhuneet siitä jo keskenään; Harry, Ron ja Hermione. He piipahtaisivat hormin kautta Kotikolossa joulupäivänä ja viipyisivät päivällisen ajan, mutta viettäisivät muuten joulun täällä.

Kotitonttuja vilisi käytävillä useammin kuin tavallisesti, sillä ne koristelivat käytäviä köynnöksin ja mistelein. Joukossa oli yksi kotitonttu, joka oli pukeutunut punaiseen tonttulakkiin. Se oli Winky, joka oli kuunnellut aikanaan Dobbya tarpeeksi kauan, jotta oli omaksunut ajatuksen vapaan kotitontun elämästä.
”Meillä on Japanissa vain vähän kotitonttuja. Koulunkin henkilökunta on pääasiassa ihmisiä”, Misaki kertoi.
”Sinun pitäisi nähdä Tylypahkan keittiö. Mennään kurkistamaan ennen päivällisaikaa. Voit yllättyä, sillä kotitonttuja on siellä enemmän kuin pystyt laskemaan”, Janet paljasti.

Maanantai ei tuntunut niin pahalta, kun sen mukana tulivat joulukoristeet ja toi ilmaan odotusta ja juhlan tuntua. Draco täydensi Luihuisten joulukuusta muutamalla hopeaisella pallolla ja liittyi tuttujen seuraan syömään.
”Hei, miksi laatikossa on punainen joulupallo?” Astoria ihmetteli kun poimi koristeen laatikosta.
”Jos se on luihuismielinen pallo”, Pansy ehdotti.
”Annahan kun hoidetaan pallo sinne, minne se kuuluu”, Draco sanoi, ojensi taikasauvansa ja ohjasi pallon kohti rohkelikkopöytää ja siellä aivan hänen lempirohkelikkonsa pään yläpuolitse kohti oikeaa joulukuusta.

Harry seurasi pallon kulkua ihmeissään, mutta tajusi sitten mistä se oli lähtenyt.
Pansy vain vilkutti iloisesti hölmistyneelle rohkelikolle, joka jatkoi sitten syömistään.

[Larjus]

Mun piti just alkaa kommentoida luukkua 12, kun en eilen ehtinyt, ja nyt sitten tungit jo myös luukun 13 😅 Kauheeta ku on koko ajan jäämässä jälkeen. Kiva saada tähänkin kalenteriin vähän enemmän juttuja (vaikka tietenkin Yuri!!! on Icen ilmestyminen on tuon joulukuun tärkein tapahtuma ).

”Japanissa joulunvietto on tylsää. Koristeita on aivan mahdottomasti ja kaupungit täynnä valoja, mutta odotan oikeaa havuntuoksua ja jouluruokaa”, hän kertoi.

Tästä tulikin mieleen, että millaistahan olisi viettää joulua Japanissa tai jossain muussa maassa, jossa sillä ei ole samanlaisia pitkiä perintetä. Toki sitä olis varmaan eroavaisuuksia jos viettäis joulua vaikka Saksassa tai USA:ssakin, mutta uskon et se ei kuitenkaan olis niin erilaista. Japanissa jouluhan ei oo ees mikään yleinen vapaapäivä tai mitään, ja muutenkin lähinnä pariskuntien "juhla" (paitsi tietty lapsilla on pukkihömpötys). Mut ei mikään suku/perhejuhla niin kuin täällä päin.

Draco oli odottanut jopa pahempaa vastaanottoa koululla, mutta kaikki halusivatkin aloittaa alusta ja katsoa eteenpäin. Kukaan ei jaksanut kaivella vanhoja.

Se on hyvä 😊 Menneistä olis voinu saada vaikka mitä lokaa niskaansa, mutta onneksi näin.

”Draco, mitä ihmettä tämä tarkoittaa?” Pansy kysyi myöhemmin, kun Draco tarjosi hänelle valmista piirustusta. ”Minun tietääkseni Katsukilla ei ole otsallaan salamanmuotoista arpea.”

Oh noes 😂 Mut hyvä että Pansy huomas. Ei olis varmaa ollu kiva jakaa kuvaa fanificin kyljessä ja saada kommentteihin jotain "miksi Yuuri näyttää Harry Potterilta?" -kommentteja Ja Draco se on niiin läpinäkyvä

”Se on Puuskupuhin kuusen koriste ja ripustautuu ainoastaan tuohon kuuseen”, Alice selitti.

Nokkelaa

Joukossa oli yksi kotitonttu, joka oli pukeutunut punaiseen tonttulakkiin. Se oli Winky, joka oli kuunnellut aikanaan Dobbya tarpeeksi kauan, jotta oli omaksunut ajatuksen vapaan kotitontun elämästä.

Awwws ♥ Kiva että Winky voi paremmin kuin mitä hän silloin, kun Tylypahkaan aluksi päätyi. Kotitonttu tonttulakki päässä on kyl varmaa aika symppis näky :3

hölmistyneelle rohkelikolle

Harry kahdella sanalla kuvattuna