Hermionen 24 joulua | S | 24/24

[mursuhilleri]

Nimi: Hermionen 24 joulua
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Paritus: Selviää lukemalla
A/N: Aloitin joulukalenterin kirjoittamisen jo toukokuussa, mutta hylkäsin sen idean ja ajattelin, etten kirjoita joulukalenteria ollenkaan, kunnes sitten sain idean tähän. En tiedä onko tämä yhtään hyvä, mutta julkaisen silti! Tosiaan, nimesin Hermionen vanhemmat itse, koska heille ei käsittääkseni ole virallisia nimiä olemassakaan. Erityiskiitokset Neiti Syksylle, joka kuunteli mun jatkuvaa valitusta tästä kalenterista, ja Odolle, joka kuunteli sitä myös! Kiitän myös poikaystävää, joka brainstormasi tätä mun kanssa joka päivä viimeiset kaksi viikkoa ja pakotti mut kirjoittamaan tämän loppuun, vaikka mulla oli siinä erittäin paljon vaikeuksia <3


1. luukku - 1979

”Katso, Harvey!” Jean hihkaisi olohuoneesta kun hänen miehensä astui ulko-ovesta sisään. Tämä oli ollut hakemassa heille joulukuusta.

”Kävimme Hermionen kanssa jouluostoksilla, katso mitä löysimme!”

Harvey riisui takin ja kengät, ja asteli olohuoneeseen, jossa kolmen kuukauden ikäinen Hermione makasi leikkimatollaan käsissään jokin, joka näytti kammottavalta räiskyvänpunaiselta joulukuusenkoristeelta.

”Mikä tuo on?” Harvey kysyi hämillään ja otti pallon tytön pienistä käsistä.

”Baby’s first Christmas”, hän luki joulupallon kyljestä ja katsahti vaimoonsa huvittuneena. ”Hurmaavaa.”

[Vendela]

Ooh, ihanaa että olet kirjoittanut joulukalenterin! Hyppään ehdottomasti tämän matkaan sillä Hermione hahmona on tosi kiinnostava Lisäksi tämän idea vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! Kiva myös, että tämän paritus on tuolla vähän hämärän peitossa, joten on jotain mitä odottaa ja jännittää

Tämä ensimmäinen luukku oli suloinen! Tuollainen joulupallo pitäisi olla jokaisella pienokaisella ja vielä nimen ja vuosiluvun kera

Vendela

[hiddenben]

Olipas hymyilyttävä aloitus tälle joulukalenterille! Odotan todella uteliaana, millaisia jouluja Hermione viettää ja liittyvätkö ne canoniin jollain tavoin (paritusmysteeriä ajatellen, siis ). Tämä ensimmäinen oli ainakin hurjan hurmaava ja rakastin tuota Hermionen isän reaktiota joulupalloon Tuollainen elämän ensimmäinen joulukoriste -idea on tosi hauska ja olisi ihanaa, jos minullakin olisi lapsuuden jouluista jäljellä jokin aivan oma, minulle tärkeä joulukuusen koriste.

Mutta tosiaan, ihanaa, että joulukuulle on luvassa tällainen joulukalenteriteema! Joskus tarvitaan monta ihmistä tsemppaamaan tekstin kirjoittamisessa, joten oli kiva kuulla, millainen tukiporukka sinulla on ollut Kiitos tästä ensimmäisestä luukusta, huomista odotellessa! ♥

[Neiti Syksy]

Oi että, ihanaa! Hykertelin täällä itsekseni ja vaikka oltiin puhuttukin tuosta koristeesta, ihan unohdin ja tuli yllätyksenä! En malta odottaa, mitä kaikkea täältä paljastuukaan ja varsinkin paritus jännittää, kun se on ihan yllätys minullekin (tosin en yllättyisi, jos se paljastuisikin Voroksi tai jotain...)!!

Ää, olet ihana ja rakas ja huomenna tätä saa lisää! ❤️ Lisäksi aina voin koettaa taivutella sua lisäämään lisää fluffya vaikka tapaninpäiväksi. Käytän nyt aivan liikaa huutomerkkejä kun olen niin innoissani. Tässä niitä vielä pari lisää: !!!!

[mursuhilleri]

Vendela, samaa mieltä, tuollaiset joulupallot on niin siirappisia, että pakkohan sellainen on olla jokaisella Kiitos, kiva jos jäät seuraamaan!

hiddenben, kiitos itsellesi! Palaan tuohon canon-asiaan A/N:ssä, mun piti sanoa siitä jo eilisessä mutta unohdin

Neiti Syksy, hahha Vorohan olis ollut hyvä vaihtoehto! Pistänpä korvan taakse Kiitos ja pus

A/N: Eli siis tosiaan, mun piti sanoa tässä jo eilen, että tämä tarina ei lainkaan huomioi canonin tapahtumia. Mietin asiaa pitkään mutta päädyin tähän ratkaisuun, katsotaan tykkäättekö siitä yhtään Joka tapauksessa, tässä toinen luukku!


2. luukku - 1980

Hermione istui lumihangessa kotitalonsa takapihalla. Hän kikatti ja esitteli äidilleen kourallista lunta, jonka oli kaivanut hangesta.

Jean seisoi vieressä hymyillen, hänestä oli valloittavaa, miten paljon pieni Hermione nautti lumesta. Jean kuuli talon takaoven avautuvan ja katsoi siihen suuntaan. Hän näki miehensä, joka kantoi kahta teekuppia. Tämä ojensi toisen Jeanille, joka otti sen vastaan suudelman kera.

”Hermione!”, Harvey säikähti nähdessään, että tyttö laittoi lunta suuhunsa. ”Ei saa syödä lunta!” Hän sysäsi teekupin vaimolleen ja nosti Hermionen pikaisesti syliinsä.

”Ei se ole niin vaarallista”, Jean naurahti ja siemaisi teetään. ”Etkö itse koskaan lapsena syönyt lunta?”

Harvey pyöräytti silmiään ja hymyili.

[Meldis]

Ahh, miten söpö idea Hermionen lapsuuden jouluista! Tai ilmeisesti muunkin kuin lapsuuden, mutta nämä ensimmäiset luukut tuntuivat tosi suloisilta ja muutaman kuukauden ikäinen Hermione joulukoristetta ihmetellen oli sydämet sulattava mielikuva. ^^

Tosi mielenkiintoista myös nähdä Hermionen vanhempien arkea ja jouluja, en muista hirveästi lukeneeni heistä, siis ollenkaan. Älytöntä, että Rowling ei olisi nimennyt Hermionen vanhempia, mutta Jean hänen äitinsä nimeksi käy hyvin järkeen. Jännityksellä odotan, miten tuo canonin huomioimattomuus näkyy. Olisi kauhean hauskaa lukea, miten Hermionen taikavoimiin suhtaudutaan, vai oliko tämä ihan taiaton maailma. Mutta jään odottamaan innolla tulevia luukkuja silti! ^^

[mursuhilleri]

Meldis, mustakin on ihan älytöntä, ettei Hermionen vanhemmille ole nimiä ollenkaan! Mutta musta oli kyllä hauska kirjoittaa heistä, kun ovat vähän tuntemattomampia hahmoja! Kiitos, kiva kun kommentoit!


3. luukku - 1981

Jean oli juuri asettelemassa hopeaista nauhaa joulukuusen ympärille, kun Harvey napsautti radion päälle.

Rockin' around the Christmas tree
Let the Christmas spirit ring
Later we'll have some pumpkin pie
And we'll do some caroling

Hermione innostui soivasta kappaleesta ja alkoi tanssia sen tahtiin. Hän tanssahteli ympäriinsä kikattaen. Jean ja Harvey katselivat onnellista tyttöä hymyillen, kunnes Harvey ojensi Jeanille kätensä.

”Saanko luvan?” Harvey kysyi ja Jean tarttui hänen käteensä pyörähtäen miehensä vierelle.


A/N: Vitsi että tämä biisi on soinut mun päässä ihan nonstoppina koko eilispäivän kun kävin läpi tätä osaa aamusta.

[Neiti Syksy]

Aaa! Hitsit kun olet aamulintunen. Hermione on tässä kyllä niiin söpö. ♥ Innolla odotan, jos ja kun hänen taikuuttaan alkaa näkymään! En tosiaan tiedä, mihin ratkaisuun lopulta päädyit ja kiva, kun on niin yllätyksellinen kuitenkin.

Tuo biisi, ai että. Kuuntelen joululistaa ja aina jotenkin tuo biisi tulee ja vie minut "elokuvaan". Tiedätkö. Missä kaikki mitä teet, on kuin elokuvassa ja biisi soi taustalla. Tykkään! (psst, mikä oli se aiempi biisi minkä olisit laittanut) Tykkään kovasti myös Hermionen vanhemmista. <3 Sellaiset herttaiset ja vähän pöhköt!

[Fairy tale]

Kivoja luukkuja. Hermionen lapsuuteen onkin kiva kurkistaa, eipä sitä ole oikein tullut ajatelleeksi. Vauvan oma joulupallo. 
Mikä tämä kolmannen luukun joululaulu on, en ole tainnut koskaan kuulla. Kiinnitin vain huomiota että joululaulussa lauletaan kurpitsapiiraasta?

[mursuhilleri]

Neiti Syksy, olin tosiaan laittamassa tähän alunperin Wham!in Last Christmas -biisiä, mutta tajusin, ettei sitä oltu vielä julkaistu tuona vuonna, niin vaihdoin tähän Kiva myös että tykkäät Hermionen vanhemmista <3

Fairy tale, kolmannen luukun joululaulu on tosiaan Rocking Around the Christmas tree! Kiitos kommentistasi


4. luukku - 1982

”Kuume on laskenut”, Harvey sanoi ja kieltämättä tyttö näytti paljon virkeämmältä kuin viime päivinä.

”Hyvä”, sanoi Jean käsissään pieni lahjapaketti.

”Mikä se on?” Hermione kysyi innokkaasti heti äkättyään paketin. Jean ja Harvey naurahtivat.

”Se on joululahja sinulle”, Jean selitti. ”Sinun täytyy avata paketti, jotta saat selville mitä siellä on.”

Hermione ojensi kätensä ottaakseen vastaan lahjansa, joka paljastui satukirjaksi.

”Haluatko, että luen sinulle sadun?” Harvey kysyi ja Hermione innostui niin, että nauroi ja taputti käsiään.

Tuo kirja oli Hermionen ensirakkaus.

[hiddenben]

Oi, ovatpa nämä luukut ihania! Mahtavaa, että kirjoitat Hermionen vanhemmista. Vaikka he ovat jääneet etäisiksi hahmoiksi kirjoissa, heillä on kuitenkin ollut valtavan iso rooli siinä, millainen ihminen ja ystävä Hermionesta kasvaa. Siksi on kivaa lukea, miten onnellisia Jean ja Harvey ovat ja millaisia vanhempia he ovat Hermionelle

Näissä on valtavan lämmin tunnelma, ja etenkin tuo viimeisimmän luukun Tuo kirja oli Hermionen ensirakkaus kruunasi tietenkin näin pitkälle ehtineen tarinan! Minua ei ainakaan toistaiseksi haittaa lainkaan, jos tämä joulukalenteri ei noudata canonia - pikemminkin tästä tulee seikkailu, kun ei voi tietää, mihin suuntaan Hermionen tulevat joulut kulkevat Joten anna tulla vain, minä seuraan mielelläni mukana!

Kiitos jälleen ihanista luukuista! ♥

[mursuhilleri]

hiddenben hyvä juttu jos ei haittaa, ettei tämä noudata canonia! Kiva kuulla Tuosta viimeisimmän luukun viimeisestä lauseesta sen verran, että mietin todella pitkään, pidänkö sen siinä vai otanko pois. Päädyin sitten kuitenkin jättämään sen siihen, hyvä kuulla että se oli sopiva!

A/N: Okei, mun piti sanoa tämä jo alussa, mutta sanonpa nyt sitten, että oon tehnyt tätä joulukalenteria varten enemmän taustatutkimusta kuin mitään muuta ficciä tai tarinaa varten koskaan Siis kulutin esimerkiksi ihan tolkuttomasti aikaa MLL:n sivuilla tutkimassa, että minkälainen lapsi on luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan minkäkin ikäisenä. Toivon siis hartaasti, että olen osannut kirjoittaa Hermionen lapsena jotenkin järkevästi


5. luukku - 1983

”Katso uudestaan!”, Hermione käski hieman peloissaan. Hän oli aivan varma, että hänen sänkynsä alla piileksi jotakin kammottavaa. ”Se haluaa minun joululahjat!”

”Ei näy mitään”, Jean sanoi kumarruttuaan kurkistamaan Hermionen sängyn alle.

”Eikö varmasti?” Hermione kysyi hiljaa peittoonsa kääriytyneenä. Jean pudisti päätään hymyillen. Hermione kikatti.

”Se on sellainen kummitus, jolla on kukkaset korvien tilalla”, Hermione kertoi tietäväisesti.

”Vai niin”, Jean naurahti ja antoi suukon Hermionen otsalle.

[Meldis]

Oi että miten ihastuttavia lukuja! ^^ Ihanaa, miten rakastuneilta Jean ja Harvey edelleen tuntuvat, tanssiminen oli tosi suloista. Enkä kestä, Hermionen satukirja! Oliko jopa hänen ensimmäinen kirjansa? En jotenkin edes tajunnut, miten tärkeä hetki tuo varmasti on ollut Hermionelle, aivan ihanaa, että lisäsit sen kalenteriisi. <3 Jeanin satujen lukeminen on taatusti ollut iso osa Hermionen kirjoihin rakastumista.

Arvostan tosi paljon, että olet tehnyt paljon taustatyötä lapsen kasvun vaiheiden kuvaamisen takia. Se on aina tosi hankalaa, ja mielestäni juuri tuo kohta, kun lapsi oppii puhumaan, siitä teini-ikään saakka itselläkin on vaikeuksia aina saada lapsi toimimaan kuin ikäiselleen sopii. Nyt mielestäni olet tosi hyvin onnistunut ja vielä Hermionelle ominaisesti. Se, että hän kertoi tarkemmin äidilleen, millainen hirviö se sängyn alla piileksii kuulosti jotenkin tosi Hermionelta, hänen pitää sanoittaa sitä pelkoa ja kuvata tarkemmin. ^^ Mutta hän on silti vielä pieni lapsi, joka tarvitsee äidin avuksi hirviöiden varalta. Kiitos näistä, innolla odottelen jatkoa!

[Crys]

Noniin ehdinpäs lukemaan nämä! Pikku-Hermionesta on ihana lukea ja olet näihin muutamaankin pätkään saanut mahdutettua hyvin Hermionen sekä tämän vanhempien luonnetta En tiedä yhtikäs mitään lapsista, että muhun menee kyllä ihan täydestä tuo miten olet kirjoittanut lapsen näkökulmasta Varsinkin tuo tämän päivän pätkä oli hauska ja söppänä, siitä alkaa näkyä jo Hermionen tomera luonne

-Crys

[Fairy tale]

Olen kyllä hienosti saanut kiinni tuosta, mitä minkäkin ikäisellä lapsella on mielenpäällä. Samastuin kovin, sillä olin itse 4-vuotiaanan jouluna sikotaudissa ja sain lahjaksi pehmopossun (ai miten niin osuva sikalahja?). Hermione sai kirjasta, josta tuli hänelle rakas kirja. Kyllä noista lapsuudenkirjoista muistuu edelleen riimejä ja sanaleikkejä mieleeni.

Ja voi ei. Hermionella on ollut yhtä vilkas mörkömielikuvitus kuin hyvin hyvin monella lapsella (myös minulla). Eipä tiennyt pieni tyttö, että taikamaailmassa on loitsukin ihan oikeita mörköjä vastaan. Kiitos ihanista luukuista. 

[mursuhilleri]

Meldis, kiva kuulla, että olen onnistunut Hermionen kirjoittamisessa lapsena! Epäröin ihan tosi paljon tämän kalenterin julkaisua osittain sen takia, että en tiennyt osasinko kirjoittaa hamoja kovin hyvin

Crys, voi, sinäkin täällä! Haha, hyvä että menee täydestä Kiitos paljon, kiva kun tulit lukemaan <3

Fairy tale, voi ei, mikä sikamainen lahja tuohon tilanteeseen tosiaan! Harmillisia tuollaiset sairastumiset juhlapäivinä Kiitos itsellesi

A/N: Arvostan tosi paljon kun luette ja jätätte kommentteja! <3 Olin ja olen edelleen hirveän epävarma tästä kalenterista, ja mua jännittää tosi paljon julkaista näitä!


6. luukku - 1984

Illalla pitkän joulupäivän jälkeen Hermione oli peitelty sänkyyn. Kuitenkin juuri ollessaan nukahtamaisillaan Hermione nousikin ylös, sillä häntä alkoi janottaa. Hän asteli kohti olohuonetta, jossa soi vielä hiljaa jokin jouluinen kappale. Hermione jäi ovenrakoon ja kurkkasi huoneeseen. Siellä oli joulupukki!

Äkkiä tapahtui jotakin kummaa, nimittäin Hermionen äiti antoi suukon joulupukille. Hermione hihitti, sillä se oli hänen mielestään kovin hassua.

Hän pinkaisi takaisin huoneeseensa kikattaen ja kiipesi sänkyynsä, unohtaen miksi oli alunperin noussutkaan ylös.

[Vendela]

Täällä ollaan! En suinkaan unohtanut tätä kalenteria heti ensimmäisen luulin jälkeen, mutta viikonlopussa olikin kaikkea muuta ohjelmaa kuin seurata näitä ihania joulukalentereita. Toki kivaa kun nyt sai sitten lukea monta luukkua kerralla.

Minusta olet kyllä tavoittanut tosi kivasti tuon lapsi-Hermionen tähän Ainakin nyt kun näitä luki putkeen niin huomasi kyllä kehityksen. Tuo oli aivan ihana luukku missä Hermione sai ensimmäisen kirjan ja rakastui ❤️ Voiko olla mitään Hermionelle sopivampaa!

Mielenkiintoista nähdä minkälainen tästä kehittyykään jos olet jättänyt canonin pois. Koska se avaa tosi paljon uusia, kivoja mahdollisuuksia tähän Joten edelleen seuraan ja toki yritän kommentoida myös hieman useammin kuin nyt.

Vendela

[mursuhilleri]

Vendela, kiva kun olet siellä vielä Hyvä kuulla, että olen tavoittanut lapsi-Hermionen tässä! Tuleepa tällaisesta palautteesta hyvä mieli <3


7. luukku - 1985

Hermione istui joulupäivän aamuna sängyssään lukemassa satukirjaa, joka sattui olemaan hänen suosikkinsa kaikista kirjoista. Hän osasi kaikki sen sadut ulkoa, sillä hän oli kuullut jokaisen moneen kertaan. Nyt Hermione oli oppinut jo lukemaan itse satuja kirjastaan. Hän nautti siitä kovasti, vaikka lukeminen olikin vähän hidasta.

Jean ilmestyi Hermionen huoneen oviaukkoon ja hän naurahti nähdessään tyttärensä lukemassa.

”Olisi pitänyt arvata”, Jean hymähti. ”Luulimme, että nukut vielä.”

”Minä halusin lukea tämän joulusadun”, Hermione kertoi innoissaan.

”Haluatko lukea sen yhdessä?” Jean kysyi kaapaten Hermionen kainaloonsa. Hermione pudisti päätään tarmokkaasti. Jean hymyili, Hermionesta oli kasvanut iso tyttö.

[justy]

Tämä on ihana joulukalenteri, kiitos kun kirjoitat! Näiden tekstien lukeminen tuntuu samalta kuin (hyvän) joulukalenterin luukkujen avaaminen. Pieni joulutunnelman nostattaja, jonka ehtii kiireisessä arjessakin nauttimaan kaiken muun keskellä.

Nämä varhaislapsuuden kuvaukset ovat olleet herttaisia ja oivaltavia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää, kun Hermione kasvaa.

[mursuhilleri]

justy, kiitos itsellesi kun luet!

A/N: Tämä luukku kuuluu vähiten suosikkeihini. Työstin tätä pitkään ja hartaasti, mutta en saanut tästä itselleni mieleistä, joten menköön tällaisenaan sitten Oikeastaan muutama luukku tästä eteenpäin on sellaisia, että eivät ole minulle niin mieleisiä.


8. luukku - 1986

Hermione oli siitä erikoinen lapsi, että hän teki koulutehtäviään myös joulupäivänä. Jean ja Harvey olivat juuri kattaneet jouluaterian pöytään ja kutsuivat tytärtään syömään. Pian Hermione saapuikin paikalle mukanaan matematiikan oppikirja. Hän istui pöytään ja asetteli kirjan lautasensa viereen, jotta näkisi sen hyvin syödessään.

”Laitahan kirja pois”, Harvey huomautti.

”Mutta minä jään muista jälkeen, jos en opiskele ahkerasti!” Hermione väitti vastaan.

”Sinä saat pelkkiä kymppejä”, Jean muistutti hilpeästi.

”Niin, koska olen opiskellut ahkerasti”, Hermione virnisti, mutta suostui laittamaan oppikirjan syrjään jouluruokailun ajaksi.