Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: mursuhilleri - 01.12.2021 08:28:05
-
Nimi: Hermionen 24 joulua
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Paritus: Selviää lukemalla 8)
A/N: Aloitin joulukalenterin kirjoittamisen jo toukokuussa, mutta hylkäsin sen idean ja ajattelin, etten kirjoita joulukalenteria ollenkaan, kunnes sitten sain idean tähän. En tiedä onko tämä yhtään hyvä, mutta julkaisen silti! Tosiaan, nimesin Hermionen vanhemmat itse, koska heille ei käsittääkseni ole virallisia nimiä olemassakaan. Erityiskiitokset Neiti Syksylle, joka kuunteli mun jatkuvaa valitusta tästä kalenterista, ja Odolle, joka kuunteli sitä myös! Kiitän myös poikaystävää, joka brainstormasi tätä mun kanssa joka päivä viimeiset kaksi viikkoa ja pakotti mut kirjoittamaan tämän loppuun, vaikka mulla oli siinä erittäin paljon vaikeuksia <3
1. luukku - 1979
”Katso, Harvey!” Jean hihkaisi olohuoneesta kun hänen miehensä astui ulko-ovesta sisään. Tämä oli ollut hakemassa heille joulukuusta.
”Kävimme Hermionen kanssa jouluostoksilla, katso mitä löysimme!”
Harvey riisui takin ja kengät, ja asteli olohuoneeseen, jossa kolmen kuukauden ikäinen Hermione makasi leikkimatollaan käsissään jokin, joka näytti kammottavalta räiskyvänpunaiselta joulukuusenkoristeelta.
”Mikä tuo on?” Harvey kysyi hämillään ja otti pallon tytön pienistä käsistä.
”Baby’s first Christmas”, hän luki joulupallon kyljestä ja katsahti vaimoonsa huvittuneena. ”Hurmaavaa.”
-
Ooh, ihanaa että olet kirjoittanut joulukalenterin! Hyppään ehdottomasti tämän matkaan sillä Hermione hahmona on tosi kiinnostava :) Lisäksi tämän idea vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! Kiva myös, että tämän paritus on tuolla vähän hämärän peitossa, joten on jotain mitä odottaa ja jännittää :D
Tämä ensimmäinen luukku oli suloinen! Tuollainen joulupallo pitäisi olla jokaisella pienokaisella ja vielä nimen ja vuosiluvun kera :)
Vendela
-
Olipas hymyilyttävä aloitus tälle joulukalenterille! Odotan todella uteliaana, millaisia jouluja Hermione viettää ja liittyvätkö ne canoniin jollain tavoin (paritusmysteeriä ajatellen, siis :P). Tämä ensimmäinen oli ainakin hurjan hurmaava ja rakastin tuota Hermionen isän reaktiota joulupalloon ;D Tuollainen elämän ensimmäinen joulukoriste -idea on tosi hauska ja olisi ihanaa, jos minullakin olisi lapsuuden jouluista jäljellä jokin aivan oma, minulle tärkeä joulukuusen koriste.
Mutta tosiaan, ihanaa, että joulukuulle on luvassa tällainen joulukalenteriteema! Joskus tarvitaan monta ihmistä tsemppaamaan tekstin kirjoittamisessa, joten oli kiva kuulla, millainen tukiporukka sinulla on ollut :) Kiitos tästä ensimmäisestä luukusta, huomista odotellessa! ♥
-
Oi että, ihanaa! Hykertelin täällä itsekseni ja vaikka oltiin puhuttukin tuosta koristeesta, ihan unohdin ja tuli yllätyksenä! En malta odottaa, mitä kaikkea täältä paljastuukaan ja varsinkin paritus jännittää, kun se on ihan yllätys minullekin (tosin en yllättyisi, jos se paljastuisikin Voroksi tai jotain...)!!
Ää, olet ihana ja rakas ja huomenna tätä saa lisää! ❤️ Lisäksi aina voin koettaa taivutella sua lisäämään lisää fluffya vaikka tapaninpäiväksi. ;) Käytän nyt aivan liikaa huutomerkkejä kun olen niin innoissani. Tässä niitä vielä pari lisää: !!!!
-
Vendela, samaa mieltä, tuollaiset joulupallot on niin siirappisia, että pakkohan sellainen on olla jokaisella :P Kiitos, kiva jos jäät seuraamaan!
hiddenben, kiitos itsellesi! Palaan tuohon canon-asiaan A/N:ssä, mun piti sanoa siitä jo eilisessä mutta unohdin ;D
Neiti Syksy, hahha Vorohan olis ollut hyvä vaihtoehto! Pistänpä korvan taakse ;) Kiitos ja pus :-*
A/N: Eli siis tosiaan, mun piti sanoa tässä jo eilen, että tämä tarina ei lainkaan huomioi canonin tapahtumia. Mietin asiaa pitkään mutta päädyin tähän ratkaisuun, katsotaan tykkäättekö siitä yhtään :P Joka tapauksessa, tässä toinen luukku!
2. luukku - 1980
Hermione istui lumihangessa kotitalonsa takapihalla. Hän kikatti ja esitteli äidilleen kourallista lunta, jonka oli kaivanut hangesta.
Jean seisoi vieressä hymyillen, hänestä oli valloittavaa, miten paljon pieni Hermione nautti lumesta. Jean kuuli talon takaoven avautuvan ja katsoi siihen suuntaan. Hän näki miehensä, joka kantoi kahta teekuppia. Tämä ojensi toisen Jeanille, joka otti sen vastaan suudelman kera.
”Hermione!”, Harvey säikähti nähdessään, että tyttö laittoi lunta suuhunsa. ”Ei saa syödä lunta!” Hän sysäsi teekupin vaimolleen ja nosti Hermionen pikaisesti syliinsä.
”Ei se ole niin vaarallista”, Jean naurahti ja siemaisi teetään. ”Etkö itse koskaan lapsena syönyt lunta?”
Harvey pyöräytti silmiään ja hymyili.
-
Ahh, miten söpö idea Hermionen lapsuuden jouluista! Tai ilmeisesti muunkin kuin lapsuuden, mutta nämä ensimmäiset luukut tuntuivat tosi suloisilta ja muutaman kuukauden ikäinen Hermione joulukoristetta ihmetellen oli sydämet sulattava mielikuva. ^^
Tosi mielenkiintoista myös nähdä Hermionen vanhempien arkea ja jouluja, en muista hirveästi lukeneeni heistä, siis ollenkaan. Älytöntä, että Rowling ei olisi nimennyt Hermionen vanhempia, mutta Jean hänen äitinsä nimeksi käy hyvin järkeen. Jännityksellä odotan, miten tuo canonin huomioimattomuus näkyy. Olisi kauhean hauskaa lukea, miten Hermionen taikavoimiin suhtaudutaan, vai oliko tämä ihan taiaton maailma. Mutta jään odottamaan innolla tulevia luukkuja silti! ^^
-
Meldis, mustakin on ihan älytöntä, ettei Hermionen vanhemmille ole nimiä ollenkaan! Mutta musta oli kyllä hauska kirjoittaa heistä, kun ovat vähän tuntemattomampia hahmoja! Kiitos, kiva kun kommentoit! :)
3. luukku - 1981
Jean oli juuri asettelemassa hopeaista nauhaa joulukuusen ympärille, kun Harvey napsautti radion päälle.
Rockin' around the Christmas tree
Let the Christmas spirit ring
Later we'll have some pumpkin pie
And we'll do some caroling
Hermione innostui soivasta kappaleesta ja alkoi tanssia sen tahtiin. Hän tanssahteli ympäriinsä kikattaen. Jean ja Harvey katselivat onnellista tyttöä hymyillen, kunnes Harvey ojensi Jeanille kätensä.
”Saanko luvan?” Harvey kysyi ja Jean tarttui hänen käteensä pyörähtäen miehensä vierelle.
A/N: Vitsi että tämä biisi on soinut mun päässä ihan nonstoppina koko eilispäivän kun kävin läpi tätä osaa aamusta.
-
Aaa! Hitsit kun olet aamulintunen. :D Hermione on tässä kyllä niiin söpö. ♥ Innolla odotan, jos ja kun hänen taikuuttaan alkaa näkymään! En tosiaan tiedä, mihin ratkaisuun lopulta päädyit ja kiva, kun on niin yllätyksellinen kuitenkin.
Tuo biisi, ai että. Kuuntelen joululistaa ja aina jotenkin tuo biisi tulee ja vie minut "elokuvaan". Tiedätkö. :D Missä kaikki mitä teet, on kuin elokuvassa ja biisi soi taustalla. Tykkään! (psst, mikä oli se aiempi biisi minkä olisit laittanut) Tykkään kovasti myös Hermionen vanhemmista. <3 Sellaiset herttaiset ja vähän pöhköt!
-
Kivoja luukkuja. Hermionen lapsuuteen onkin kiva kurkistaa, eipä sitä ole oikein tullut ajatelleeksi. Vauvan oma joulupallo. :)
Mikä tämä kolmannen luukun joululaulu on, en ole tainnut koskaan kuulla. Kiinnitin vain huomiota että joululaulussa lauletaan kurpitsapiiraasta?
-
Neiti Syksy, olin tosiaan laittamassa tähän alunperin Wham!in Last Christmas -biisiä, mutta tajusin, ettei sitä oltu vielä julkaistu tuona vuonna, niin vaihdoin tähän :P Kiva myös että tykkäät Hermionen vanhemmista <3
Fairy tale, kolmannen luukun joululaulu on tosiaan Rocking Around the Christmas tree (https://www.youtube.com/watch?v=is4NQkUN3AI)! Kiitos kommentistasi :)
4. luukku - 1982
”Kuume on laskenut”, Harvey sanoi ja kieltämättä tyttö näytti paljon virkeämmältä kuin viime päivinä.
”Hyvä”, sanoi Jean käsissään pieni lahjapaketti.
”Mikä se on?” Hermione kysyi innokkaasti heti äkättyään paketin. Jean ja Harvey naurahtivat.
”Se on joululahja sinulle”, Jean selitti. ”Sinun täytyy avata paketti, jotta saat selville mitä siellä on.”
Hermione ojensi kätensä ottaakseen vastaan lahjansa, joka paljastui satukirjaksi.
”Haluatko, että luen sinulle sadun?” Harvey kysyi ja Hermione innostui niin, että nauroi ja taputti käsiään.
Tuo kirja oli Hermionen ensirakkaus.
-
Oi, ovatpa nämä luukut ihania! Mahtavaa, että kirjoitat Hermionen vanhemmista. Vaikka he ovat jääneet etäisiksi hahmoiksi kirjoissa, heillä on kuitenkin ollut valtavan iso rooli siinä, millainen ihminen ja ystävä Hermionesta kasvaa. Siksi on kivaa lukea, miten onnellisia Jean ja Harvey ovat ja millaisia vanhempia he ovat Hermionelle :)
Näissä on valtavan lämmin tunnelma, ja etenkin tuo viimeisimmän luukun Tuo kirja oli Hermionen ensirakkaus kruunasi tietenkin näin pitkälle ehtineen tarinan! Minua ei ainakaan toistaiseksi haittaa lainkaan, jos tämä joulukalenteri ei noudata canonia - pikemminkin tästä tulee seikkailu, kun ei voi tietää, mihin suuntaan Hermionen tulevat joulut kulkevat :D Joten anna tulla vain, minä seuraan mielelläni mukana!
Kiitos jälleen ihanista luukuista! ♥
-
hiddenben hyvä juttu jos ei haittaa, ettei tämä noudata canonia! Kiva kuulla :) Tuosta viimeisimmän luukun viimeisestä lauseesta sen verran, että mietin todella pitkään, pidänkö sen siinä vai otanko pois. Päädyin sitten kuitenkin jättämään sen siihen, hyvä kuulla että se oli sopiva!
A/N: Okei, mun piti sanoa tämä jo alussa, mutta sanonpa nyt sitten, että oon tehnyt tätä joulukalenteria varten enemmän taustatutkimusta kuin mitään muuta ficciä tai tarinaa varten koskaan :D Siis kulutin esimerkiksi ihan tolkuttomasti aikaa MLL:n sivuilla (https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/) tutkimassa, että minkälainen lapsi on luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan minkäkin ikäisenä. Toivon siis hartaasti, että olen osannut kirjoittaa Hermionen lapsena jotenkin järkevästi :P
5. luukku - 1983
”Katso uudestaan!”, Hermione käski hieman peloissaan. Hän oli aivan varma, että hänen sänkynsä alla piileksi jotakin kammottavaa. ”Se haluaa minun joululahjat!”
”Ei näy mitään”, Jean sanoi kumarruttuaan kurkistamaan Hermionen sängyn alle.
”Eikö varmasti?” Hermione kysyi hiljaa peittoonsa kääriytyneenä. Jean pudisti päätään hymyillen. Hermione kikatti.
”Se on sellainen kummitus, jolla on kukkaset korvien tilalla”, Hermione kertoi tietäväisesti.
”Vai niin”, Jean naurahti ja antoi suukon Hermionen otsalle.
-
Oi että miten ihastuttavia lukuja! ^^ Ihanaa, miten rakastuneilta Jean ja Harvey edelleen tuntuvat, tanssiminen oli tosi suloista. Enkä kestä, Hermionen satukirja! Oliko jopa hänen ensimmäinen kirjansa? En jotenkin edes tajunnut, miten tärkeä hetki tuo varmasti on ollut Hermionelle, aivan ihanaa, että lisäsit sen kalenteriisi. <3 Jeanin satujen lukeminen on taatusti ollut iso osa Hermionen kirjoihin rakastumista.
Arvostan tosi paljon, että olet tehnyt paljon taustatyötä lapsen kasvun vaiheiden kuvaamisen takia. Se on aina tosi hankalaa, ja mielestäni juuri tuo kohta, kun lapsi oppii puhumaan, siitä teini-ikään saakka itselläkin on vaikeuksia aina saada lapsi toimimaan kuin ikäiselleen sopii. Nyt mielestäni olet tosi hyvin onnistunut ja vielä Hermionelle ominaisesti. Se, että hän kertoi tarkemmin äidilleen, millainen hirviö se sängyn alla piileksii kuulosti jotenkin tosi Hermionelta, hänen pitää sanoittaa sitä pelkoa ja kuvata tarkemmin. ^^ Mutta hän on silti vielä pieni lapsi, joka tarvitsee äidin avuksi hirviöiden varalta. Kiitos näistä, innolla odottelen jatkoa!
-
Noniin ehdinpäs lukemaan nämä! Pikku-Hermionesta on ihana lukea ja olet näihin muutamaankin pätkään saanut mahdutettua hyvin Hermionen sekä tämän vanhempien luonnetta :) En tiedä yhtikäs mitään lapsista, että muhun menee kyllä ihan täydestä tuo miten olet kirjoittanut lapsen näkökulmasta :D Varsinkin tuo tämän päivän pätkä oli hauska ja söppänä, siitä alkaa näkyä jo Hermionen tomera luonne :D
-Crys
-
Olen kyllä hienosti saanut kiinni tuosta, mitä minkäkin ikäisellä lapsella on mielenpäällä. Samastuin kovin, sillä olin itse 4-vuotiaanan jouluna sikotaudissa ja sain lahjaksi pehmopossun (ai miten niin osuva sikalahja?). Hermione sai kirjasta, josta tuli hänelle rakas kirja. Kyllä noista lapsuudenkirjoista muistuu edelleen riimejä ja sanaleikkejä mieleeni.
Ja voi ei. Hermionella on ollut yhtä vilkas mörkömielikuvitus kuin hyvin hyvin monella lapsella (myös minulla). Eipä tiennyt pieni tyttö, että taikamaailmassa on loitsukin ihan oikeita mörköjä vastaan. Kiitos ihanista luukuista. :-*
-
Meldis, kiva kuulla, että olen onnistunut Hermionen kirjoittamisessa lapsena! Epäröin ihan tosi paljon tämän kalenterin julkaisua osittain sen takia, että en tiennyt osasinko kirjoittaa hamoja kovin hyvin :P
Crys, voi, sinäkin täällä! Haha, hyvä että menee täydestä ;D Kiitos paljon, kiva kun tulit lukemaan <3
Fairy tale, voi ei, mikä sikamainen lahja tuohon tilanteeseen tosiaan! Harmillisia tuollaiset sairastumiset juhlapäivinä :( Kiitos itsellesi :-*
A/N: Arvostan tosi paljon kun luette ja jätätte kommentteja! <3 Olin ja olen edelleen hirveän epävarma tästä kalenterista, ja mua jännittää tosi paljon julkaista näitä!
6. luukku - 1984
Illalla pitkän joulupäivän jälkeen Hermione oli peitelty sänkyyn. Kuitenkin juuri ollessaan nukahtamaisillaan Hermione nousikin ylös, sillä häntä alkoi janottaa. Hän asteli kohti olohuonetta, jossa soi vielä hiljaa jokin jouluinen kappale. Hermione jäi ovenrakoon ja kurkkasi huoneeseen. Siellä oli joulupukki!
Äkkiä tapahtui jotakin kummaa, nimittäin Hermionen äiti antoi suukon joulupukille. Hermione hihitti, sillä se oli hänen mielestään kovin hassua.
Hän pinkaisi takaisin huoneeseensa kikattaen ja kiipesi sänkyynsä, unohtaen miksi oli alunperin noussutkaan ylös.
-
Täällä ollaan! En suinkaan unohtanut tätä kalenteria heti ensimmäisen luulin jälkeen, mutta viikonlopussa olikin kaikkea muuta ohjelmaa kuin seurata näitä ihania joulukalentereita. Toki kivaa kun nyt sai sitten lukea monta luukkua kerralla.
Minusta olet kyllä tavoittanut tosi kivasti tuon lapsi-Hermionen tähän :) Ainakin nyt kun näitä luki putkeen niin huomasi kyllä kehityksen. Tuo oli aivan ihana luukku missä Hermione sai ensimmäisen kirjan ja rakastui ❤️ Voiko olla mitään Hermionelle sopivampaa!
Mielenkiintoista nähdä minkälainen tästä kehittyykään jos olet jättänyt canonin pois. Koska se avaa tosi paljon uusia, kivoja mahdollisuuksia tähän :D Joten edelleen seuraan ja toki yritän kommentoida myös hieman useammin kuin nyt.
Vendela
-
Vendela, kiva kun olet siellä vielä :-* Hyvä kuulla, että olen tavoittanut lapsi-Hermionen tässä! Tuleepa tällaisesta palautteesta hyvä mieli <3
7. luukku - 1985
Hermione istui joulupäivän aamuna sängyssään lukemassa satukirjaa, joka sattui olemaan hänen suosikkinsa kaikista kirjoista. Hän osasi kaikki sen sadut ulkoa, sillä hän oli kuullut jokaisen moneen kertaan. Nyt Hermione oli oppinut jo lukemaan itse satuja kirjastaan. Hän nautti siitä kovasti, vaikka lukeminen olikin vähän hidasta.
Jean ilmestyi Hermionen huoneen oviaukkoon ja hän naurahti nähdessään tyttärensä lukemassa.
”Olisi pitänyt arvata”, Jean hymähti. ”Luulimme, että nukut vielä.”
”Minä halusin lukea tämän joulusadun”, Hermione kertoi innoissaan.
”Haluatko lukea sen yhdessä?” Jean kysyi kaapaten Hermionen kainaloonsa. Hermione pudisti päätään tarmokkaasti. Jean hymyili, Hermionesta oli kasvanut iso tyttö.
-
Tämä on ihana joulukalenteri, kiitos kun kirjoitat! Näiden tekstien lukeminen tuntuu samalta kuin (hyvän) joulukalenterin luukkujen avaaminen. Pieni joulutunnelman nostattaja, jonka ehtii kiireisessä arjessakin nauttimaan kaiken muun keskellä.
Nämä varhaislapsuuden kuvaukset ovat olleet herttaisia ja oivaltavia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää, kun Hermione kasvaa.
-
justy, kiitos itsellesi kun luet! :)
A/N: Tämä luukku kuuluu vähiten suosikkeihini. Työstin tätä pitkään ja hartaasti, mutta en saanut tästä itselleni mieleistä, joten menköön tällaisenaan sitten :P Oikeastaan muutama luukku tästä eteenpäin on sellaisia, että eivät ole minulle niin mieleisiä.
8. luukku - 1986
Hermione oli siitä erikoinen lapsi, että hän teki koulutehtäviään myös joulupäivänä. Jean ja Harvey olivat juuri kattaneet jouluaterian pöytään ja kutsuivat tytärtään syömään. Pian Hermione saapuikin paikalle mukanaan matematiikan oppikirja. Hän istui pöytään ja asetteli kirjan lautasensa viereen, jotta näkisi sen hyvin syödessään.
”Laitahan kirja pois”, Harvey huomautti.
”Mutta minä jään muista jälkeen, jos en opiskele ahkerasti!” Hermione väitti vastaan.
”Sinä saat pelkkiä kymppejä”, Jean muistutti hilpeästi.
”Niin, koska olen opiskellut ahkerasti”, Hermione virnisti, mutta suostui laittamaan oppikirjan syrjään jouluruokailun ajaksi.
-
Olipa täällä jälleen monta ihanaa luukkua odottamassa! Nämä ovat ihanan kevyitä katsauksia hetkiin Hermionen joulujen varrelta ja nautin näistä kovasti :) Luin muutama viikko sitten ensimmäisen Potterin ja siinä korostuu alussa tuo, miten vaikeaa Hermionen oli saada ystäviä Tylypahkassa ennen kuin päätyi seikkailemaan Harryn ja Ronin kanssa. Siksikin näitä on kivaa lukea ja samalla pohtia, mitkä asiat tekevät Hermionesta juuri sellaisen kuin hän on!
Onpa hauska kuulla, että olet tehnyt paljon taustatyötä tämän kanssa! Se on ainakin minulle sellainen viha-rakkaus-juttu, koska tavallaan siitä saa itsevarmuutta, mutta ai että, kun siihen meneekin aikaa ja joskus tulee yliajateltua monia asioita :D Mutta minusta Hermione vaikuttaa todella ikäiseltään näissä teksteissä! Etenkin tuo sängyn alla olevan mörön pelkääminen ja samalla sen kuvaileminen olivat todella lapsenomaisia juttuja.
Minua vähän suretti, että Hermione ei halunnut enää lukea satuja yhdessä äitinsä kanssa vaan haluaa lukea itse :( Muistan itsekin, kun isäni luki ääneen Saariston lapsia, mutta luin kirjaa samalla vierestä nopeammin itsekseni. Sen jälkeen ääneenlukuillat jäivät, mikä on jotenkin tosi surullista, vaikkakin täysin luonnnollista :D Tuo viimeisin luukku oli minusta kiva, vaikkakin vähän huolestuttava, kun Hermionen halu pärjätä yltää joulupöytään. Mutta mielenkiintoista kuulla, että jotkut luukut jättävät tyytymättömäksi. Se on itse asiassa jotenkin lohdullista kuulla, koska itsekin tulee joskus kirjoitettua tekstejä, joihin ei vain ole täysin tyytyväinen - ja on helpottavaa saada sanoa se ns. ääneen. Mutta siis minusta tuo luukku oli hyvä! :)
Kiitos jälleen näistä! Ihanaa, että tässä on vielä monta Hermionen joulua koettavana ♥
-
Kiitos taas kivoista luukuista. Hermione on sitten mainio. Joulupukki suukon sai. Vaikka jäinkin miettimään miksi juuri tuo joulupukki oli pukeutunut asuunsa. Oliko pukki tarkoitus tulla nähdyksi.
Hermionelle sopii kirja, kuin kirja. Jotenkin kasiluukusta paistaa pieni rohkelikkomaisuus siinä, että hän varmasti tietää että ruokapöytään ei sovi tuoda kirjoja, mutta hän tuo sen silti. Hermionen taipumus ohittaa ja kierrellä sääntöjä on syvällä hänessä. :)
-
Voih ja eih. Milloin päästään siihen fluffyyn? :(
Mutta pitää kyllä sanoa, että olet taitava lyhyiden tekstien kirjoittaja. ♥ Kauheasti alkaa ajattelemaan itsekin tavallaan mitä on niiden sanojen takana. Meinasin itse purskahtaa itkuun, kun Hermione kieltäytyy yhdessä lukemisesta - onhan se luonnollista mutta sitten taas. Voi kuinka olisi ihanaa! Ajattelin itsekin Hermionen äidin puolta, tavallaan surullisuus siitä että lapsi kasvaa mutta tavallaan ehkä myös sellainen onnistumisen kokemus, että lapsi osaa ja haluaa jo lukea itse. Onneksi palattiin vähän ehkä hauskempiin tunnelmiin tässä kahdeksannessa luukussa, kun Hermione on jo hyvin itsensä ja haluaa opiskella ja oppia. Kuitenkin pakko miettiä, että mistä tällainen johtuu? Olen jotenkin ajatellut että jästinä taikamaailmaan päässeenä tietenkin lukee kaiken minkä irti lähtee (paitsi tietenkin Harry), joten sellainen innokkuus olisi ymmärrettävää. Mutta jos se on alkanut jo lapsuudesta, olisiko jotain tapahtunut? Esimerkiksi Hermione kuullut ovenraosta, että vanhemmat ovat huolissaan pärjäämisestään jos Hermione ei saa stipendiä. (toki luulisi hammaslääkäreiden olevan sikäli vakaalla pohjalla, että töitä on) Tai että kenties koskaan ei siunaantunut toista lasta yrittämisistä huolimatta, ja Hermione on päättänyt olla sitten paras kaikista, jotta ei tunnu surua? En tiedä, saako tästä mitään selvää, nyt vain pohdin hirveästi. :D
No! Minä täällä hölötän. Pääpointti oli, että tykkään niin hirmuisesti, kuinka paljon näissä on tunnetta ja asiaa ja ihan muutamalla sanalla saat kerrottua niin paljon. Kiitos näistä ja odotan kovasti, milloin fluffya ilmestyy, kun sentään vielä yli puolet jäljellä! (you know me ja minun heikkouden kaikkeen rakkauteen ja hattaraan)
Pus! ♥
-
Minäkin ehdin vihdoin hypätä seuraamaan tätä! Ihana idea kertoa Hermionen tarinaa joulusta jouluun ♥ Odotan kovasti varsinkin sitä, kun päästään Tylypahka-aikoihin ja niistä vielä eteenpäinkin! Tosi suloisia olleet luukut tähän asti: olet kirjoittanut lapsi-Hermionen hyvin ja on kiva päästä kurkistamaan hänen elämäänsä ja tutustua vähän hänen vanhempiinsakin :)
-
hiddenben, kiva kuulla, että nautit näistä <3 Ihanaa etten ole ainoa, joka on epätyytyväinen joihinkin julkaistuihin teksteihin ;D
Fairy tale, itse ajattelin sen joulupukkikohdan niin, että isä on juuri ennen Hermionen nukkumaanmenoa näyttäytynyt joulupukin asussa, eikä vielä ehtinyt ottaa sitä pois :D Kiitos taas kommentista!
Neiti Syksy, heh, ei fluffya vielä hetkeen! Itse en ole koskaan ajatellut, mistä Hermionen tarve pärjätä koulussa on lähtöisin ;D Olen miettinyt, että hän on jotenkin aina ollut sellainen. No, sitä ei tämä tarina ikävä kyllä kerro, mutta siitähän voisi saada kirjoitettua ihan toisenlaisen tarinan!
Thelina, kiva kun tulit seuraamaan <3
9. luukku - 1987
Joku koputti oveen. Jean tiesi, että se oli naapurin herra Barker joulupukin asussa mukanaan säkki täynnä joululahjoja. Harvey päästi miehen sisään. Kun Hermione näki tämän, hän pyöräytti silmiään ja lysähti sohvalle.
”Vau, Joulupukki tuli!” Jean hihkaisi säteillen.
”Marlene sanoi koulussa, ettei Joulupukkia ole olemassakaan”, Hermione tuhahti tuijottaessaan joulukuusen palloja.
”Mitä?” Jean älähti aidosti harmissaan.
Silloin yksi joulukuusen palloista poksahti äänekkäästi. Hermione hätkähti, sillä hän oli juuri tuijottanut sitä. Jean ihmetteli kovasti pallon äkillistä hajoamista ja alkoi siivota sirpaleita.
Hermione leikitteli ajatuksella, että hän oli saanut taikavoimillaan pallon poksahtamaan.
-
Voi mikä luukku!! ♥
Taikavoimia näkyvissä siis. Olen jotenkin ihan kihisevänä ja jännittyneenä odottamassa, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu! Toki aika vanhaksi Hermione sai uskottua Joulupukkiin mutta ihanaa, kun Hermione leikittelee ajatuksilla omista taikavoimistaan, vaikka onkin niin kirjaviisas ja fiksu muuten. Kuulostaa niin ominaiselta lapselle/nuorelle, muistan itsekin leikkineeni elementtitaikuuden hallitsijaa (tai tuijota-niin-kauan-esinettä-jos-se-liikkuisi). :D Mutta siis oli ihana luukku, nyt tuli kivan jännittävä fiilis ja kovasti odotan, että mitä sitten tapahtuu! <3 En nyt muista, menikö se niin, että Hermione on muita periaatteessa vuoden vanhempi Tylypahkassa, koska on syntynyt loppuvuonna (eli kirje tullut vasta sitten sen jälkeen, kun on täyttänyt jo pitkälti 11) vai miten se meni. Kuitenkin, ei ole kuin pari luukkua jäljellä, jotta tämä mysteeri selviää!
Pus. ♥
-
Oon seuraillut tätä kalenteria alusta asti mutta lusmuna en oo tähän mennessä saanut aikaiseksi jättää kommenttia. Korjataanpa sekin siis!
Tykkään kovasti tästä ideasta! Hermionen kasvun seuraaminen luukkujen kautta on ainakin toistaiseksi ollut mukavan fluffyista seurattavaa, vaikka raskaampiakin jouluja on varmasti tulossa. Kuvaat mielestäni hienosti lapsi-Hermionen kasvua, sekä iloisissa että surullisissa hetkissä. Varmasti vanhemmille on kova paikka kun ainoa lapsi ei enää haluakaan että hänelle luetaan ääneen tai ei enää usko joulupukkiin.
Olen tykännyt tosi paljon jo ilmestyneistä luukuista mutta odotan jo jännityksellä, milloin kirje Tylypahkaan saapuu. Jos muistan oikein niin Hermione taisi silloinkin viettää aika usein joulua vanhemmillaan, kun Harry ja Ron jäivät kouluun tai menivät Kotikoloon jouluksi.
Kiva kun kirjoitat, näitä on hauska lukea!
-
Vähän jäänyt näköjään lukuja kommentoimatta. Ihania viittaukset joululauluihin, konkreettiset tai sitten juonen keinoin! Olisin jo kuvitellut, että Hermione menee pokkana kysymään pukilta, että miksi hän äitiä noin pussailee. ;D Hermionen rakkaus kirjoihin ja opiskeluun on kauhean suloista ja aitoa. Uskon, että Hermione varmasti osaisi jo hyvin lukea itsekseen kirjoja tosi pienestä pitäen. Ihan Hermionea jopa jouluna tehdä koulutehtäviä ihan vain niiden tekemisen ilosta, vaikka on vasta ensimmäisellä luokalla, jos nyt osaan laskea oikein. ^^
Ooo, jee taikavoimia! Hauska nähdä, miten ne ryhtyvät tästä kehittymään, vaikka näkeekin kehityksen vain näin jouluihin kurkisteluiden kautta. Jeanin ja Harveyn sopeutuminen asiaan on varmasti melkoisen pitkä polku. Jotenkin mielenkiintoista, että samalla kun Hermione ajattelee, että ei usko maagiseen Joulupukkiin, hän osoittaa kaiketi ensi kertaa taikavoimiaan. :D Kiitos näistä taas, innolla odotan jatkoa, miten tästä päästään eteenpäin! ^^
-
Minullakin on muutama luukku jäänyt välistä, mutta olipa kivaa lukea nämä nyt putkeen. Kiva kun on tämmöiset napakat nämä luukut :)
Ihanaa tuo Hermionen lukeminen sekä läksyjen tekeminen joulunakin! Vaikuttaa siis aivan omalta itseltään :D Ja tässä viimeisimmässä luukussa oli kivaa, että taikuuskin nostaa hieman päätään. Tätä nimittäin mietin tuossa jossain vaiheessa, että näinköhän Hermionelle on tapahtunut samanlaisia "vahinkoja" kun Harryllekin aikoinaan.
Uutta taas odotellen,
Vendela
-
Neiti Syksy, kiva että tykkäsit luukusta <3 ja tosiaan kyllä, Hermione on mennyt vuoden vanhempana Tylypahkaan, elikkä tässä osassa hän on nyt yhdeksänvuotias ja luukussa kolmetoista on sitten Tylypahkajuttuja ensimmäisen kerran :)
Linne, kiva kuulla, että olet seuraillut kalenteria alusta asti ja ihana kun jätit kommentinkin! Hermione tosiaan kirjoissa vietti jouluja usein vanhempiensa kanssa, mutta tämä tarina ei juurikaan huomioi canonia, eli saattaa olla asiat vähän toisin ;)
Meldis, kiitos kommentistasi taas! Itse asiassa brittilässä aloitetaan koulu jo 5-vuotiaana! Joten Hermione 7-vuotiaana oli siis tuossa luukussa käynyt koulua jo jonkin aikaa :)
Vendela, hyvä juttu, että Hermione vaikuttaa omalta itseltään! :D Kiva kun luet, kiitos <3
A/N: Jonkin verran kommenteissa on pohdittu sitä, että kuinka taikuus näkyy Hermionen kasvaessa, mutta ikävä kyllä joudun tuottamaan pettymyksen, koska sitä ei ihan hirveästi käsitellä tässä tarinassa :P
10. luukku - 1988
Eräänä jouluna Jean ja Harvey päättivät viedä Hermionen pulkkamäkeen. Heidän mielestään ulkoilu saattoi tehdä hyvää, sillä tyttö oli istunut tavalliseen tapaansa koko loman alun nenä kiinni oppikirjoissa.
Hermione seisoi pienen mäennyppylän päällä pulkka vierellään. Häntä jännitti, sillä hän ei ollut moneen vuoteen laskenut mäkeä.
”Rohkeasti vain”, Jean sanoi lempeästi. Hermione istui pulkkaan ja työnsi käsillään vauhtia.
Hetken ajan laskiessaan Hermione tunsi viileän viiman kasvoillaan ja hän hymyili. Sitten pulkka alkoi kääntyä väärään suuntaan ja pian Hermione makasi pitkin pituuttaan ojan pohjalla.
Kyynel valui Hermionen poskelle ja hän vannoi, ettei enää ikinä tekisi mitään sellaista, mitä ei voinut opetella kirjoista.
-
Hermione taisi tosiaan rikkoa sen joulupallon taiallaan. Jännää. Hän varmaan muistaa myöhemmin tuon pallon, kun kirje Tylypahkasta tulee. ;)
Voi kujaa, kun pulkkamäki ei sujunutkaan ihan viimisen päälle. Hermionen toimita on hieman toisenlaista, kuin silkkaa pulkkamäkeä.
-
Fairy tale, kiitos taas kommentista! Kiva kun luet :-*
11. luukku – 1989
Hermione sai nykyään lahjaksi lähinnä kirjoja. Oli kyse sitten syntymäpäivä-, joulu- tai mistä tahansa muusta lahjasta. Joku toinen lapsi olisi ehkä saattanut närkästyä moisesta, mutta Hermionea se vain ilahdutti. Hän rakasti kirjojen maailmaan uppoutumista ja sitä, kuinka kirjan parissa saattoi kulua tuntikausia aivan hetkessä.
Kaikista hänen saamistaan uusista kirjoista huolimatta rakkain Hermionelle oli se satukirja, jonka hän oli saanut jouluna monta vuotta sitten.
-
A/N: Nyt on tosiaan viimeinen luukku ennen Tylypahkaa! Olen huomannut vasta tässä julkaistessa, että nämä viimeiset luukut on olleet hiukan masentavia ;D Noh, ehkä jossain vaiheessa tulee iloisempia tunnelmia!
12. luukku - 1990
Hermionea kiukutti. Marlene oli kutsunut hänet viettämään joulua pienellä kaveriporukalla. Hermionea ei oltu koskaan kutsuttu mihinkään rientoihin koulun ulkopuolella, mutta nyt hänen vanhempansa kielsivät menemästä, koska jouluna kuului heidän mielestään olla perheen kanssa.
Hermione istui sängyllään ja nypläsi hihaansa ärsyyntyneenä, kun Jean astui hänen huoneeseensa. Jean istui Hermionen viereen ja halasi tätä. Hermione painoi kasvonsa äitinsä paitaa vasten ja antoi kyynelten tulla.
Sanoja ei tarvittu.
-
Niin, voihan joulunakin olla masentavaa yhtälailla kun arkena. Hermione vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole koskaan ollut paljon ystäviä ja siksi hän on löytänytkin kirjojen tarjoamasta maailmasta sellaisen turvapaikan, minne voi aina mennä.
-
Kieltämättä hieman jo odottaa niitä Tylypahkan luukkuja :D Mutta toki näitäkin on mielenkiintoista lukea, koska edelleen näistä näkee Hermionen sellaisena kun hän oikeasti on :) Ja pieni melankolisuus voi kyllä kuulua asiaan joulunakin kuten Fairy tale tuossa sanoikin.
Tuokin on muuten ihan totta, että Hermione on varmasti löytänyt juuri kirjoista sitä mitä ei ole ehkä ystävien muodossa saanut. Entistä suuremmalla mielenkiinnolla siis odotan mitä tulevat luukut paljastavatkaan :D
Vendela
-
Ahh, ehdin jo unohtaa tuon seikan, että britit aloittavat koulun aiemmin. Mainitsit tuossa, että Hermionen taikuuden ilmentymistä ei tässä hirveästi käsitellä ja minä vähän asiaa pohdin ja päätin, että oikeastaan Hermionen taikuus on kuitenkin vain yksi osa häntä. On oikeastaan tosi kiva, että se pysyy pienemmässä osassa, koska hän on hahmona niin moniulotteinen, että kerrottavaa löytyy varmasti paljon sen ohella. ^^
Ja löytyihän sitä! Tuo pulkkamäki kuulosti vähän samalta suhtautumiselta kuin mikä Hermionella oli lentämiseen. Kumpaakaan ei voi opetella kirjasta, joten se ei ole taito, jota edes kannattaa omata. Vähän jopa tuli tunne, että Hermionea harmitti, ettei osannut laskea mäkeä, kun kaikki muut lapset niin innoissaan sitä tekevät, eikä hän ole siis kuin kaikki muut lapset. :3 Samaa kuulsi tuosta, että Hermionea ei usein kutsuttu vapaa-ajan viettoon. Hänen rakkautensa oppimiseen ja kirjoihin on kummallista, niinkin kummallista, että hän harvemmin viettää aikaa koulukavereidensa kanssa koulun ulkopuolella. Mutta ilmiselvästi haluaisi viettää. Oi että, onneksi Jean osaa lohduttaa. Ja pian Hermione saa kyllä sellaisia kavereita, jotka viettävät joka ikisen mahdollisen hetken hänen kanssaan! ^^ Kiitos näistä luukuista taas. :)
-
Fairy tale, se on totta! Ja näin minäkin vähän ajattelen Hermionen rakkaudesta kirjoihin :)
Vendela, minäkin olen odottanut Tylypahkan luukkuja! :D Nytpä tulee ensimmäinen!
Meldis, ajattelin samaa, että tuo pulkkamäki on samankaltainen tilanne Hermionelle kuin lentäminen. Minullakin sellainen ajatus, että Hermione ei ole ihan niin kuin muut lapset, osittain sen taikuutensa takia ja osittain tuon kirjarakkautensa takia :) Mutta se tekee hänestä juurikin erityisen!
A/N: Apua, nyt jännittää kun mennään Tylypahkan luukkuihin! Olen jännittänyt näiden julkaisemista alusta asti ja nyt olisi sitten ensimmäisen sellaisen aika!
13. luukku – 1991
Ensimmäisen joulunsa Tylypahkan oppilaana Hermione päätti viettää koulussa uusien ystäviensä kanssa. Harry ja Ron olivat hänen tuvassaan rohkelikossa, mutta he olivat ystävystyneet myös parin ensiluokkalaisen kanssa luihuisen tuvasta. Draco ja Pansy liittyivät heidän seuraansa suuren salin aamiaisen jälkeen.
Harry, Ron ja Draco rakastivat joulua, mutta Pansy oli joulupäivänä kovin hiljainen. Hermione päätti kysyä asiasta.
”Mikä sinun on?” Hermione kysyi tavallisesti niin puheliaalta Pansylta. Pansy pudisti päätään.
”En pidä joulusta”, hän sanoi hiljaa kädet puuskassa.
”Miksi?” Hermione kysyi.
”En vain pidä siitä”, Pansy sanoi vältellen Hermionen katsetta. Hermione ymmärsi antaa asian olla.
-
Minä jotenkin sekosin laskuissa ja odotin Tylypahkan joulua jo pari luukkua sitten :D Mutta nyt sinne päästiin, jee! Olipas kiva yllätys, että Pansy ja Draco olivat myös kultaisen kolmikon ystäviä :> Saa nähdä, mihin tämä vielä kehittyy vuosien myötä!
-
Kivaa, ettei tässä ole sitä kirjoista tuttua vihamielistä vastakkainasettelua :D Mukavaa vaihtelua tämmöinen, tykkään aivan ehdottomasti!
Mikähän Pansylla on kun ei tykkää joulusta? Ehkä joku ikävä muisto. Mutta kiva että Harry, Ron ja Draco ovat jouluihmisiä :) Ehkäpä Hermione ystävystyy paremmin Pansyn kanssa ja saa selville syyn.
Vendela
-
Thelina, minullakin oli laskuissa vaikeuksia, että missä luukussa tosiaan mennään Tylypahkaan :D Hyvä että tuo oli kiva yllätys!
Vendela, kiva että tykkäät :-* Pansyn lapsuuden jouluista selviää ehkä myöhemmin lisää!
14. luukku – 1992
Joululounaan jälkeen Harry ja Hermione pelasivat velhoshakkia tiiminä Ronia vastaan. Ron oli siinä lajissa ylivoimainen, sillä hänen isoveljensä Percy oli opettanut hänet pelaamaan.
”Ha, shakkimatti!” Ron mylvi. Hermione ja Harry katsahtivat toisiinsa pettyneinä, edes yhdessä pelatessaan he eivät voittaneet Ronia. Pansy, joka oli katsonut peliä vierestä, taputti Ronin voitolle.
”Sinun pitäisi pelata minua vastaan”, hän sanoi virnistäen. Ron tarttui haasteeseen ja pitkän, jännittävän pelin päätteeksi Pansy sanoi hiljaa: ”Shakkimatti.”
Ronin korvat punehtuivat kun Harry ja Hermione hurrasivat.
-
15. luukku – 1993
Hermione ja Pansy olivat Tylypahkan tiluksilla kävelyllä joulupäivän iltana. He katselivat, kun Harry, Draco ja Ron painivat lumihangessa.
”Saanko kysyä miksi et pidä joulusta?” Hermione kysyi uskaliaan kysymyksen. He eivät olleet puhuneet aiheesta sitten ensimmäisen joulunsa Tylypahkassa.
”Minulla ei ole ollut kovin iloisia jouluja”, Pansy kertoi. ”Vanhempani riensivät joulujuhlasta toiseen, eivätkä olleet koskaan kanssani kotona. Minulla oli aina lapsenvahti, joka ei koskaan oikeasti viettänyt aikaa kanssani. Jouluisin muistan sen, kuinka yksinäinen olin silloin.”
”Menneiden joulujesi ei tarvitse pilata tulevia joulujasi”, Hermione sanoi ja kietoi kätensä Pansyn ympärille. ”Nyt sinulla on meidät.”
-
Voi, ihana luukku taas! Ei ihme, että Pansy ei pidä joulusta, mutta varmasti hänelle tulee vuosien myötä paljon ihania joulumuistoja ystävien kanssa <3 Poikien lumipaini oli hauska yksityiskohta :D
-
Jee, joku voittaa Ronin velhoshakissa ja se joku on vielä Pansy! Ihan mahtavaa :D
Kivaa, että tuota Pansyn tilannetta hieman valotettiin vaikka se onkin kurja :( Toivottavasti Pansy saa paljon hyviä joulumuistoja Tylypahkassa ja sen jälkeen :)
Vendela
-
Jess, vihdoin päästiin Tylypahkaan! Tosi mielenkiintoisia muutoksia olet tehnyt, hauska kurkistella, miten tämä erilainen ystäväporukka sopii yhteen joulujen kautta. Pansyn ajatukset joulusta kuulostivat ikävän tutuilta, ei siis omalla kohdallani, mutta jotenkin inhottavaa, että noin pieni lapsi on joutunut kokemaan yksinäisiä jouluja, eikä varmasti ole ainoa. -.- Ihastuttava oli Hermionen huomio, että aina on uusi joulu ja uusia jouluja voi juhlia uudella tavalla.
Olipas kivaa, miten samaan aikaan mukana oli se, että Ron on hyvä velhoshakissa, mutta sitten myös lisänä canoniin, että Pansy päihitti hänet. ^^ Tuossa olit mielestäni tosi hyvin yhdistänyt omaa tarinaasi alkuperäiseen. Tuntui myös, miten vähän isomman kaveriporukan kanssa Hermionekin kehittyi vähän taas eri suuntaan, hänen elämässään on muutakin kuin kirjat. On ystävät, joille on tärkeää, että hän juuri on heidän ystävänsä.
Tosi suloisia luukkuja ollut taas, kiitos näistä. Innolla odotan seuraavia!
-
Thelina, kiva kun seuraat, kiitos kommentistasi taas <3
Vendela, minäkin toivon, että Pansy kokee parempia jouluja uusien ystäviensä jälkeen!
Meldis, hyvä juttu, että muutokset olivat mielenkiintoisia! Itsehän vähän jännitin, että onko tuo kaveriporukan laajentaminen vähän kummallinen juttu, mutta hyvä jos se on kiva!
A/N: Voi ei kun tulee hyvä mieli teidän kommenteista :-* Ihanaa kun jaksatte seurata!
16. luukku – 1994
Huolimatta siitä, että pojat olivat myös Hermionen parhaita ystäviä, hän oli usein mielellään kahden Pansyn kanssa. Sinä jouluna he viettivät iltapäivän kävellen ympäriinsä Tylypahkan käytävillä, sillä ulkona oli aivan liian kylmä.
”Oletko sinä ihastunut Roniin?” Pansy kysyi yllättäen.
”Voi taivas, en!” Hermione parkaisi niin että hänen äänensä kaikui tyhjää käytävää pitkin. Tytöt nauroivat molemmat. ”Mistä sinä niin päättelit?”
”Olen pistänyt merkille, että Ron on aivan varmasti ihastunut sinuun”, Pansy kertoi ja Hermione näytti kauhistuneelta.
”En ole kehenkään ihastunut”, Hermione sanoi punastuen hiukan, sillä hän valehteli. Hermionen kämmenet hikosivat ja sydän hakkasi, kuten aina kun hän oli kahden Pansyn kanssa.
-
Onpas virkistävä versio Hermionen tylypahkavuosien jouluista! Varsinkin tuo missä pansy voittaa ronin shakissa oli hauska, sai ronin ylimielisyys pienen kolauksen :D toivottavasti pansy ja hermiona pääsevät viettämään lisää jouluja yhdessä :)
-
Ihanaa, ihastumisjuttuja ;D jotenkin arvasin, että tässä Hermione ei ehkä ole ihastunut Roniin! Pansy on ollut tarkkana, mutta keneenköhän hän on ihastunut ;) Hermionen ja Pansyn ystävyys on siitäkin kiva, että kirjoissa ei kauheasti Hermionen tyttökavereita kuvattu. Kiitos taas luukusta<3
-
Crys, kiva että pidät tästä! Ja kiva kun luet :-*
Thelina, kiitos taas kommentista <3
A/N: Tämän luukun jälkeen enää alle kolmasosa joulukalenteria jäljellä, en käsitä miten nopeasti tämä joulukuu on kulunut ;D Jotenkin ihan käsittämätöntä, että ensi viikolla on jo jouluaatto!
17. luukku – 1995
Joulupäivän iltana Hermione istui ystäviensä Harryn, Ronin, Pansyn ja Dracon kanssa tyhjässä luokkahuoneessa. Pojat olivat salakuljettaneet kermakaljaa ja joitain Hunajaherttuan parhaita makeisia Tylyahosta kouluun. He pelasivat taikasauvanpyöritystä.
Taikasauva pysähtyi osoittamaan Hermionea.
”Tehtävä”, Hermione sanoi uskaliaasti. Yleensä hän valitsi aina totuuden.
”Hmm”, Draco mutisi hiljaa yrittäessään keksiä sopivaa tehtävää. Hän tarkkaili ympäristöään, kunnes sai hauskan idean. "Pussaa Pansya!”
Hermionen sydän hypähti kurkkuun. Olisi pitänyt valita totuus, Hermione ajatteli, sillä hän ei koskaan kuvitellut, että hänen ensisuudelmansa tapahtuisi näin, vaikka ei sitä oikein suudelmaksi voinutkaan kutsua. Heidän huulensa tuskin koskettivat, mutta Hermione tunsi sydämensä hakkaavan kovempaa kuin koskaan ennen.
-
Oho, onpas näissä luukuissa ehtinyt tapahtua paljon kuluneen viikon aikana! Töissä ja vapaa-ajalla on ollut kauhea kiire tämän viimeisen viikon ajan eikä aikaa ole jäänyt ficcien lukemiseen, mutta ah, nyt ehdin lukea nämä palaset ennen kuin pitää kiitää seuraavaan kokoukseen :) Ja tämä olikin tervetullut hengähdystauko kaiken keskellä!
Tykkään tosi paljon siitä, mihin suuntaan tämä tarina etenee. Ensin huomasin kaipaavani hieman enemmän canonia, mutta sitten tajusin, että tykkään myös hurjasti näistä tarinoista, joista puuttuu se tavanomainen rohkelikko vs. luihuinen -asettelu. Oikeastaan ihanaa, että eri tuvat voivat viettää aikaa toistensa oleskeluhuoneissa ja etenkin tuo velhoshakki-luukku jäi mieleeni :) Myös Hermionen ihastus Pansyyn on kutkuttavaa luettavaa, vaikka onkin tuskastuttavaa ajatella, että luukkujen välissä ehtii kulua vuosi ja Hermione on koko tuon ajan ihastunut Pansyyn :D
Hermionen lapsuudessa olisi varmasti ollut paljonkin sellaista, mitä olisi voinut vielä laajentaa ja mistä olisi voinut kertoa lisää (esimerkiksi nuo taikuuden heräämisen merkit!), mutta muiden tavoin minäkin tykkäsin siitä, että päästiin Tylypahkan jouluihin! Odotan myös innolla, mitä Tylypahkan jälkeen tapahtuu :) Kiitos siis jälleen useasta ihanasta luukusta, nämä saavat hymyilemään!
-
hiddenben, kiva kun ehdit lukemaan näitä kiireen keskellä :) Olipas mukavaa palautetta, kiitos siitä! Olet aivan oikeassa, että Hermionen lapsuudesta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti, mutta totta puhuen, mulla oli ideat aika hukassa kirjoittaessani tätä ;D
18. luukku – 1996
”Ottakaa piirakkaa, leivoin ihan itte”, Hagrid kehotti nuorukaisia syömään leveä hymy partaisilla kasvoillaan. ”Kiva kun tulitte käymään.”
Harry ja Hermione olivat ainoat, jotka suostuivat ottamaan Hagridin leipomaa piirakkaa ja se oli niin kovaa, että hampaat meinasivat haljeta.
”Herkullista!” Hermione valehteli sujuvasti ja katsahti Pansyyn, joka selkeästi pidätteli naurua. Pansy virnisti hänelle. Sen katseen voimalla Hermione söisi vaikka koko piirakan.
-
Naaaww, onpa tämä söpö kalenteri :3 Tykkäsin hirveesti lukea Hermionen lapsuuden jouluista, eikä yllättänyt että kirjat olivat hänen lempilahjojaan ;D Oli myös kiva, miten olit ottanut Hermionen vanhemmat tarinaan mukaan ♥ Eikä mua ainakaan haitannut mitenkään nuo ei-niin-onnelliset osat, kyllähän tosiaan joulunakin voi ottaa päähän :'D
Yllätyin, että Draco ja Pansy olivat rohkelikkokolmikon ystäviä, mutta vain ja ainoastaan positiivisella tavalla! Mukava lukea kerrankin jotain muuta, kuin riitelyä ja vastakkainasettelua. Mielenkiinnolla myös seuraan, onko kyse vain pienestä ihastuksesta vai kehittyvätkö Hermionen tunteet Pansya kohtaan vielä pidemmälle ;)
Tää on hirveän hyväntuulista luettavaa, seurailen varmasti loppuun asti :3
-
Ihania luukkuja jälleen. ^^ Thelina sanoikin, miten kivaa on, että Hermionella on oikea tyttökaveri, kun kirjoissa niitä ei hirveästi kuvattu. Minustakin se on tosi upeaa ja Pansy on siihen tosi sopiva ystävä, ehkä jotain muutakin. :) Draco on kyllä julma tai sitten vaihtoehtoisesti tosi fiksu pistäessään Hermionen pussaamaan Pansya. Ehkä Pansy olisikin uskoutunut Dracolle jostain, mikä olisi moisen ehdotuksen nostattanut mieleen. Oli muuten hyvä idea tuo taikasauvanpyöräytys. Kyllä kai sitä voi pullolla velhotkin pelata, mutta jotenkin sopivaa, että olit muokannut peliä taikamaailman sopivammaksi. Kivaa, että tri uusine ystävineen käy kuitenkin Hagridin luona. Hampaat rikkova kakku, niin ihastuttavan tutun kuuloista. ;D
”Voi taivas, en!” Hermione parkaisi niin että hänen äänensä kaikui tyhjää käytävää pitkin.
Tykkäsin jostain syystä tuosta voi taivas -parkaisusta Hermionen suusta tosi paljon. Se kuulosti niin aikuismaiselta eli tosi sopivalta Hermionelle. :)
Kiitos luukuista jälleen! ^^
-
Angelina, aww, ihana kun tulit seuraamaan! Kiva että oli mieluisia luukkuja :-*
Meldis, aika hyvä teoria, että Pansy olisi uskoutunut Dracolle! En itse edes ajatellut noin pitkälle ;D Kiva kun tykkäsit!
A/N: Nyt on sitten viimeinen Tylypahkan luukku! Enää neljäsosa jäljellä, hui :P
19. luukku – 1997
He olivat löytäneet Tarvehuoneen. Se oli ainoa paikka jossa he saattoivat olla kahden.
Pansy makasi patjalla pää Hermionen sylissä, ja Hermione silitti hänen hiuksiaan.
”Kuule”, Hermione tokaisi rikkoen pitkään jatkuneen hiljaisuuden. ”Ensi jouluna sinun täytyy tulla meille.”
”Mitä sinun vanhempasi siihen sanoisivat?” Pansy ihmetteli.
”Eiköhän se sovi, kunhan kerron heille kuinka upea sinä olet”, Hermione sanoi pyyhkäisten hiuskiehkuran Pansyn korvan taakse.
-
Oi miten ihanaa että tässä onkin Hermione/Pansy parituksena :D Tosi ihana ylläri!
Voi ei, harmitti vähän Hermionen puolesta kun eka pusu oli tuollainen. Mutta nähtävästi se ei jäänyt viimeiseksi joten ihanaa että näillä on varmasti ollut monta söpöä hetkeä yhdessä niin jouluna kuin muutoinkin :)
Vielä on lukuja jäljellä, joten kivaa nähdä mihin nämä joulut menevätkään!
Vendela
-
Ihan parasta, että Hagrid leipomuksineen oli päässyt yhteen luukkuun :D oli kyllä hyvin kuvattu, että Pansyn katseen voimalla Hermione söisi vaikka koko piirakan. Jännä myös nähdä, missä tunnelmissa ollaan Tylypahkan jälkeen: onko sotaa vai mitä tapahtuu! Vai esitelläänkö Pansy Hermionen vanhemmille :) Tarvehuone on klassinen söpöilypaikka, kiva että kaksikko löysi sieltä oman piilopaikan. Kiitos taas uusista luukuista :)
-
Vendela, kiitos taas kommentistasi <3 Kiva että tykkäsit parituksesta! Tämä on minulle ihan vieras paritus, mutta päätin kokeilla :P
Thelina, haha, tottakai Hagridin piti päästä yhteen luukkuun mukaan! Kiitos sullekin kommentista :-*
20. luukku – 1998
Pansy tuli hyvin toimeen Hermionen vanhempien kanssa. Hän oli muuttanut Hermionen luokse heti Tylypahkan loputtua ja oikeastaan Pansy oli Jeanille ja Harveylle kuin toinen tytär.
Sen joulun aamuna Pansy heräsi vielä nukkuvan Hermionen vierestä. Hän kietoi kätensä tämän ympärille ja ajatteli, kuinka onnekas olikaan.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Pansy heräsi jouluaamuna hyvillä mielin.
-
Ihanaa että Pansy saa Hermionen kanssa vihdoin onnellisempia joulumuistoja ❤ Osasin myös odottaa, että Hermionen vanhemmat ottavat Pansyn oikein hyvin vastaan mutta siitä huolimatta sille oli kiva saada vahvistus :3
Edelleen näissä jatkuu söpö tunnelma ja se jos mikä sopii tähän vuodenaikaan!
-
Huh, täällä ollaan. Minulta on jäänyt Tylypahkan luukut tälle päivälle. Ja voi että, miten kivoja luukkuja sainkaan lukea. Minä tykkään tällaisista vaihtoehtoisista tapahtumista. On kiva lukea että rohkelikkokolmikko on ystävystynyt luihuisten kanssa. Hermione ja Pansy on kivaa luettavaa, ystävinä tai vähän enempänäkin. :D
Ja nyt vielä päästiin Tylypahkan ohitsekin. Pansy on muuttanut Hermionen luokse. Pansylle on kerääntynyt jo paljon positiivisia ja mukavia jouluja Hermionen seurassa. Ja näyttää siltä, että Hermionenkin joulut ovat olleet enemmän lämpimiä ja ystäväntäyteisiä Tylypahkan myötä. Kiitos kivoista luukuista. ;)
-
A/N: Kiitos teille näin yhteisesti Angie ja Fairy tale <3 Ei enää montaa luukkua!!
21. luukku – 1999
Ovikello soi aikaisin joulupäivän aamuna. Jean avasi oven ja päästi Hermionen ja Pansyn sisään. Pansy kantoi kassia, jossa oli muutama lahjapaketti.
”Hyvää joulua”, Hermione toivotti ja halasi vanhempiaan. Pansy riensi olohuoneeseen levittämään lahjapaketit kuusen alle.
”Meillä on ollut ikävä teitä”, Jean sanoi halatessaan Pansya.
”Mutta mehän käymme kylässä joka viikko”, Hermione nauroi ripustaessaan takkiaan naulakkoon.
”On meilläkin ollut ikävä teitä.”
-
Hyppään tänne joulukalenteriin mukaan aivan viime metreillä, ja onpa kyllä niin ihanan herttainen hyvänmielen fikki! :) Oli ihana päästä lukemaan Hermionen lapsuudesta ja siitä, kuinka paljon Hermionen vanhemmat ilmaisivat rakkautta ja välittämistä niin Hermionea kuin toisiaankin kohtaan. Olit mielestäni onnistunut jo Tylypahkaa edeltävissä luukuissa kuvailemaan Hermionesta kirjoissa vasta Tylypahkassa paljastuvaa luonnetta, ja voisin hyvin nähdä juuri Hermionen lukevan matematiikkaa joulupöydässä ja harmistuvan pulkkailusta, kun sitä ei voi noin vain oppia kirjoista :D Toisaalta myös hieman säälitti Hermionen puolesta, jotenkin hänestä on yleisesti tullut etenkin kirjojen kautta sellainen tunne, ettei hänellä tainnut hirveästi olla ystäviä ennen Harrya ja Ronia.
Myöhemmissä luvuissa tämä Hermione/Pansy-paritus tuli kyllä yllätyksenä! Toisaalta jotain saattoi arvailla jo Hermionen ensimmäisinä Tylypahkan jouluina, kun hän ja Pansy tuntuivat tulevan niin hyvin juttuun. Muutenkin kiva idea tuo, että pari luihuista on jo heti ensimmäisestä vuodesta lähtien liittynyt tiiviisti kolmikon seuraan ja kuinka tässä versiossa sotaa tai Voldemortia ei ilmeisesti taida olla ollenkaan.
-
Taas muutama ihanainen luukku jäänyt kommentoimatta. ^^ Onpa jotenkin kiva tasapaino, miten suloisilta tuntuivat joulut alkuun Hermionen viettäessä niitä vanhempiensa kanssa ja nyt hänellä on toisenlaisia suloisia jouluja Pansyn kanssa. On myös asiaan sopivaa, että myös Hermione ja Pansy käyttävät tarvehuonetta hyväkseen, se kun on ollut monien muiden paritusten käytössä. Ihanaa, että Pansykin viimein löysi jouluista jotain iloa uusien muistojen kautta. Sitä kuvittelee, että jouluista vaan tekee omanlaisen aikuisena, että ne lapsuuden ikävät joulut ovat enää kaukainen muisto, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Pansy on kasvanut tuollaisessa ympäristössä, eivät ne ole vain muistoja vaan häntä muokanneita tapahtumia. Joten rakastin, että hän pystyy lopulta olemaan onnellinen joulusta Hermionen kanssa. <3
Ihanaa oli myös, että Hermionen vanhemmat ovat tykästyneet Pansyyn. ^^ Varsinkin, kun Pansyn vanhemmat tuntuivat olevan aika etäisiä, eikä pelkästään joulun aikaan. On myös varmasti tosi tärkeää Hermionelle, että hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset tulevat hyvin toimeen. Ahh, kun on ollut söpistä nämä viime luukut, on jumittunut tuollainen mukava vaaleanpunainen linssi omiin silmiin näitä lukiessa. <3 Kiitos luukuista, ihh, aatto lähenee! ^^
-
valokki, kiva kun eksyit tämän joulukalenterin pariin ja suuri kiitos kommentistasi! Ihanaa että pidit tästä, toivottavasti pidät myös tulevista luukuista ;)
Meldis, vaaleanpunaiset linssit <3 Ihana kuulla että tämä kalenteri on aiheuttanut semmoisen! Kiitos sullekin taas!
22. luukku – 2000
”Katso mitä löysin, Hermione”, Jean hihkaisi saapuessaan keittiöön, jossa muut olivat juuri käymässä jouluaterian kimppuun. Hänellä oli kädessään vanha satukirja. Hymy nousi Hermionen kasvoille.
”Oletko säilyttänyt tämän?” Hermione kysyi ottaessaan kirjan vastaan äidiltään.
”Tietysti”, Jean tokaisi. ”Sinä rakastit tuota kirjaa.”
Hermione selasi kirjan sivuja ja löysi siitä erään sadun, joka hänellä oli ollut tapana lukea joka joulu. Hänen rinnassaan läikähti jotakin lämmintä.
”Saanko lukea tämän teille?”
-
Oi miten kiva, että Hermionen lempikirjaan palattiin vielä! Pansyn ensimmäinen hyvä joulu lämmitti mieltä. Tämä on muutenkin ollut ihana hyvänmielen joulukalenteri!
-
Thelina, kiitos taas kommentistasi :-*
23. luukku – 2001
Pitkän joulupäivän jälkeen Hermione ja Pansy palasivat omaan kotiinsa. He riisuivat takkinsa ja kenkänsä, ja asettuivat sohvalle kuuntelemaan joululauluja radiosta. He istuivat hiljaa, sylikkäin ja katselivat ikkunasta ulkona leijailevaa lumisadetta.
”Hermione”, Pansy sanoi hiljaa, lähes kuiskaten.
”Mmh”, Hermione mutisi vastaukseksi.
”Minä rakastan joulua”, Pansy kertoi levollisena.
”Ja minä rakastan sinua”, Hermione sanoi ja suuteli Pansya.
”Niin minäkin sinua.”
-
Rakastin ihan hirveästi satukirjan paluuta! Miten ihanaa, että se on pysynyt tallessa kaikki nämä vuodet ja miten Hermionen sydäntä lämmitti muistaessaan tutun sadun, hieno sidonta Hermionen lapsuuden jouluihin. Kuuntelisin mielelläni Hermionen lukemana hänen suosikkisatujaan. Kaunista, että Hermionen jouluissa yhä on mukana hänen vanhempansa, vaikka välissä oli monta joulua, jotka vietti Tylypahkassa. Ja sitten siihen mukaan vielä Pansy, jonka Hermione on saanut pitämään joulusta. <3 Oli kyllä kauhean siirappinen tuo viimeisin luukku, jeee, Pansykin on löytänyt rakkauden jouluun! ^^ Vielä jäljellä on viimeinen luukku, jonka tahdon ehdottomasti lukea, mutta samalla on harmi, että tämä on loppumassa, tätä on ollut ilo lukea.
-
Meldis, kiva kun olet seurannut tätä näinkin pitkälle! Nyt se tosiaan loppuu, nyyh. Kiitos :-*
A/N: Aattoluukun paikka, jee! Oon ylpeä, että saan tämän tarinan päätökseen, kun yleensä mulla jää aina kaikki ihan kesken. Kiitos vielä teille, ihanaa kun olette tätä jaksaneet lukea! Hyvää joulua kaikille <3
24. luukku – 2002
Hermione istui vanhempiensa olohuoneessa sohvalla ja katseli kun Pansy koristeli joulukuusta ja lauloi Kulkuset -kappaletta.
”Kullanmurut”, Jean sanoi tultuaan huoneeseen käsissään pieni lahjapaketti. ”Minulla on teille jotain.”
Hermione ja Pansy avasivat paketin yhdessä ja naurahtivat. Sieltä paljastui joulukuusenkoriste, räiskyvänpunainen pallo, jossa luki Baby’s first Christmas.
”Minä ostin tuon sinulle ensimmäisenä joulunasi”, Jean sanoi Hermionelle. ”Nyt sen on aika siirtyä teille.”
Harvey asteli huoneeseen sylissään puolen vuoden ikäinen tyttövauva, jolta oli juuri vaihtanut vaipan.
”Nyt on puhdasta!” Harvey ilmoitti hymyillen. Pansy ripusti viimeisen koristeen joulukuuseen ja kaikki oli täydellistä.
-
Voi kiva että Pansy on alkanut nähdä joulussa hyvää. Ja ääää, tuo Hermionen babys first joulupallo siirtyi nyt seuraavalle vauvalle, ihanaa. Pappa on vaihtanut vaipan. Kyllä nyt kaikkien kelpaa. :)
-
Söpö lopetus söpölle kalenterille :)) mahtia että sait kirjotettua ja hyvää joulua :)
-
Tämä oli kyllä kokonaisuudessaan niin ihana ja lämmin kalenteri. Ihana, kuinka kalenteri kävi läpi eräänlaisen syklin ja palasi lopussa aivan samoihin tunnelmiin kuin mitä alussa oli Hermionen ensimmäisinä jouluina. Ja ihan parasta, että myös Pansy oppi lopulta nauttimaan jouluista! Kiitos paljon tästä kalenterista ja oikein ihanaa joulua! :)
-
Suloinen lopetus tälle kalenterille! Kiitos, tämä toi hyvää mieltä joulukuuhun :)
-
Tää oli kyllä nimenomaan oikein hyvänmielen kalenteri ♥ Vaikka oli vähemmän mukaviakin vuosia seassa, niin pidin siitä ettei tässä esimerkiksi käsitelty velhosotaa vaan pääpaino oli nimenomaan hyvissä muistoissa ja kokemuksissa. Tykkäsin myös, että tuo Hermionen lapsena lahjaksi saama kirja pysyi tarinassa mukana :3 Tää oli kovin söpö ja mukavaa luettavaa, kiitos tästä. Ja hyvää joulua <3
-
Eihän tässä sanotuksi saa, miten suloinen lopetus oli. <3 Sopivaa lopettaa kalenteri siitä, mistä alkoikin, Hermionen vanhempien luota, mutta muutamin, iloisin lisäyksin. Rakastan tosi paljon perinteiden, kuten esineiden siirtämistä seuraavalle sukupolvelle ja tuo joulukoriste tuntui älyttömän hienolta idealta sekä sinulta että Grangereilta. Mikä suloinen mielikuva, Harvey tulee vauvan kanssa ja huutaa, että on puhdasta. ;D <3
Kiitos tosi paljon koko kalenterista. On ollut hienoa lukea vähän erilainen versio Hermionen elämästä joulujen kautta sekä myös miten olet muokannut hänen elämäänsä. Angelina sanoikin, että kiva lukea nimenomaan hahmojen tunteista ja ajatuksista ilman sotaa painamassa niskassa. Tässä oli tarpeeksi vähän surullisiakin aikoja jouluna, joten ei tarvita mitään ylimääräistä. Minusta suurin osin tämä oli todella ihastuttava ja lämminhenkinen kalenteri ja olit tuonut Hermionen esiin tosi hyvin samalla kun toit häneen uusia kulmia esim Pansyn kautta. Kiitos tosi paljon koko kalenterista ja hyvää joulua myös sinulle! ^^
-
Täällä viimeinkin kommentoimassa näitä viimeisiä luukkuja :D
Ensinnäkin ihanaa, että sait tämän valmiiksi! Hurjasti onnea siitä! Ja toiseksi, tämä oli kyllä aivan ihana joulukalenteri, joten kiitos tästä :D
Tykkäsin valtavasti kuinka Pansy tuli mukaan kuvioihin ja kuinka hänen joulunsa muuttuivat Hermionen myötä paremmiksi. Myös tuo, että Hermionen lempisatu nousi uudelleen esiin ja aattoluukun huipennut sitoi tarinan hienosti päätökseen! Tässä oli kaikki tosi kivasti kohdallaan, oikein onnistunut paketti :)
Lämmin kiitos tästä ja ihanaa uutta vuotta sulle mursis ♥
Vendela
-
Oi ihana, mikä viimeinen luukku tälle joulukalenterille! Se sai kyllä hymyn huulille niin kuin jokainen luukku tässä kalenterissa. Ja onnea joulukalenterin valmistumisesta! Se on aina upea tunne, kun saa vietyä jonkin projektin loppuun saakka ja kirjoitusprojektit osaavat kyllä joskus olla erityisen haastavia :D Mutta upeaa työtä!
Nautin aivan valtavasti näistä jouluaatoista ja jokaisesta löytyi jotain ihanaa ja hymyilyttävää. Tykkäsin kovasti siitä, että Hagrid pääsi mukaan yhteen luukkuun :D Mitäpä olisi joulu ilman Hagridin hampaita halkovia leivonnaisia... Jäin kaipaamaan Harrya ja Ronia näissä viimeisissä jouluissa, mutta toisaalta pidin myös kovasti siitä, että Pansy sai niin lämpimän vastaanoton Hermionen vanhempien luona ja että heidän elämänsä on ainakin joulujen perusteella lempeää ja rauhallista. Oli myös ihanaa, miten Pansy oppii pitämään joulusta.
Tässä toimi erinomaisesti pieni kaarre takaisin alkuun, kun tuo joulukoriste siirtyi seuraavalle sukupolvelle ja Hermione palasi tutun satukirjan pariin :) Tämä oli kaikin puolin ihana, kiitos vielä kerran, että tämän kirjoitit ja ilahdutit joulukuutani tällä kokonaisuudella! Lempeää loppuvuotta ja uuden vuoden alkua ♥
-
Tänne on tullut niin hirmu monta kommenttia, että vastaan tällein yhteisesti teille kaikille, että KIITOS ihanista kommenteista! <3 Tätä joulukalenteria oli mukava julkaista, kun jaksoitte ihanasti lukea ja kommentoida loppuun asti! Etenkin kun musta tuntui, että tämä joulukalenteri meni aivan penkin alle, niin jokainen kommetti ilahdutti todella paljon, ja ilahduttaa edelleen <3
Kiitos vielä näistä viimeisistä kommenteista Fairy tale, Crys, valokki, Thelina, Angelina, Meldis, Vendela ja hiddenben <3