Kirjoittaja Aihe: The Witcher: Vain sinä (S • Geralt/Jaskier • hurt/comfort, romantiikka, fluff)  (Luettu 1249 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vain sinä

(S • The Witcher • Geralt/Jaskier • hurt/comfort, romantiikka, fluff)
Haasteet: Käännöshaaste II
Alkuperäinen teksti: Only You (S)

A/N: Päätin sitten haastaa itseäni kunnolla, ja käänsin yhden omista teksteistäni suomeksi. Olen muistaakseni kerran aiemmin kääntänyt oman tekstin englannista suomeksi, joten tämä ei tosiaan ollut niin helppoa kuin luulin. ;D Lisäksi tämä fandom on vielä aika haastava, ainakin omasta mielestäni. Alkuperäisen tekstin kirjoitin tosiaan keväällä 2020, ja olen ainoastaan nähnyt Netflix-sarjan, joten kaikki tietämys pohjautuu siihen. Tein käännöksen suhteen parhaani, toivottavasti pidätte! :D Risut ja ruusut kommenttien muodossa on tervetulleita!






Ensimmäinen kerta, jolloin Jaskier näki Geraltin mustat silmät, oli poltettu Noiturin mieleen kuin arpi. Se oli ollut vahinko – Geralt ei koskaan ollut halunnut Jaskierin näkevän häntä silloin. Hän oli aina ollut varovainen, jotta liemien vaikutukset hälvenivät ennen kuin hän palasi bardin luo metsästysreissulta. Tällä yhdellä kertaa hän oli kuitenkin ollut lähellä heidän leiriään ja vain kävellyt sinne takaisin koko demonisessa komeudessaan.

Heti kun Jaskierin katse tavoitti hänet, hän pysähtyi, odotti. Odotti sitä kauhistunutta katsetta, jolla kaikki katsoivat häntä ennen kuin juoksisivat pois. Odotti pelkoa.

Sitä ei koskaan tullut.

Sen sijaan Jaskier näytti helpottuneelta, kun hän nousi ylös ja käveli Geraltin luo. Hänen katseensa seilasi ylös ja alas tarkistaakseen Geraltin mahdolliset haavat, ja kun hän ei löytänyt niitä, hänen huulilleen kohosi pieni hymy.

”Vihdoinkin tulit yhtenä kappaleena takaisin.”

Jaskier katsoi häntä suoraan silmiin kuin Geraltissa ei olisi mitään erilaista eikä Geralt voinut ymmärtää, miksi. Ei ollut pelkoa, ei edes pienintä häivähdystä, ja Geralt pystyi haistamaan helpotuksen ja jotain muuta, josta hän ei ollut varma. Jaskier ei ollut koskaan pelännyt häntä, mutta tämä oli yksi niistä hetkistä, jolloin hänen olisi pitänyt olla peloissaan.

Mutta hän ei ollut.

”Miksi olet yhä täällä?” Geralt kysyi ja näki tunteiden kirjon välkähtävän bardin silmissä, hämmennyksen haudatessa muut alleen.

”Missä muualla minun pitäisi olla?”

Geralt kuuli hienoisen loukkaantumisen vivahteen Jaskierin äänessä ja jokin hänen sisällään muljahti. Hän laski katseensa alas, puristi miekkaansa nyrkissään, kun hän huokaisi.

”Juoksemassa pois niin kuin kaikki muutkin aina tekevät. Juoksemassa pois… tältä”, Geraltin ääni säröili hieman, kun hän nosti katseensa taas ylös ja osoitti silmiään vapaalla kädellään.

Jaskierin kasvoille nousi epäuskoinen ilme ja hän pudisti päätään nopeasti, päästi ulos pienen naurahduksen.

”Oi, ei, ei...” Jaskier aloitti, asteli lähemmäs Geraltia ja tökki tätä rintaan sormellaan. Katse tämän silmissä muuttui päättäväiseksi.

”Sinä… Sinun tulisi tietää jo, ettet pääse minusta eroon niin helpolla. Ja tiedät, etten ole peloissani. Tämä”, Jaskier piti tauon, nosti kätensä Geraltin kasvoille, juoksutti sormenpäitään Geraltin silmien alla olevien mustien, suonimaisten merkkien yli ennen kuin jatkoi, ”ei voi pelottaa minua pois.”

Taas se määrittelemätön muljahdus Geraltin sisimmässä muistutti olemassaolostaan ja Geralt puuskahti.

”Mutta minä näytän–” Geralt ei voinut lopettaa lausettaan, ei voinut sanoa sitä sanaa.

Hirviö.

Jaskier pudisti taas päätään, katse pehmentyen, mutta täyttyen surullisuudesta, kun hän nosti toisenkin kätensä ylös Geraltin kasvoille.

”Et ole hirviö, Geralt.”

Geraltin rinnassa alkoi tuntua ahtaalta heti, kun sanat olivat lähteneet Jaskierin suusta. Hän oli vilpitön, hän tarkoitti sitä, Geralt tiesi sen, mutta ei kuitenkaan voinut uskoa sitä.

Mutta Geralt halusi uskoa.


* * *


Toinen kerta oli lähes samanlainen kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa Geralt oli rennompi. Ja Jaskier… oli Jaskier. Käyttäytyi kuin mikään ei olisi erilailla, teki tutun haavatarkistuksen heti, kun Geralt palasi metsältä, puhui hänelle yhtä pehmeästi kuin aina. Kun Jaskierin sormet hyväilivät ihoa Geraltin silmien ympärillä, Geralt ei säpsähtänyt kosketusta.

Ja kun heidän katseensa kohtasivat, oli kuin Jaskierin silmissä olisi loistanut lumo ja lämpö eikä Geralt voinut katsoa poispäin.

Hän ei siltikään voinut ymmärtää, miten Jaskier pystyi katsomaan häntä sillä tavalla.

Tunteet vyöryivät pyörremyrskyn lailla, aaltoillen, Geraltin läpi – tunteet, jollaisia hän oli luullut, ettei koskaan tuntisi.

”Tiedän tuon katseen”, Jaskierin hiljainen ääni rikkoi Geraltin ajatussumun. Hän hymisi eikä katsonut Jaskieria, joka istui hänen vierellään kaatuneella puunrungolla. Tulen liekit valaisivat heidän leiriään oranssin ja kullan sävyillä, palavien oksien äänet soivat yhdessä yöllisen luonnon äänien kanssa. Niiden äänien, jotka Geraltin terävöityneet aistit havaitsivat.

Käsi laskeutui Geraltin käsivarrelle ja hän huokaisi, taisteli halua vastaan, jotta ei katsoisi Jaskieria.

”Voisit ehkä vain sanoa, mitä ajattelet.”

Se ei ollu vaatimus, ei edes pyyntö, oikeastaan vain toteamus. Jaskier ei painostanut, mitä Geralt arvosti, sillä hän tiesi, ettei löytäisi kunnollisia sanoja niille ajatuksille, mitä hänen päässään liikkui. Hän ei ollut koskaan ollut hyvä sanojen kanssa.

”Katso minua”, Jaskier sanoi pehmeästi ja Geralt pystyi kuulemaan pyynnön hänen äänensävyssään. Hän puristi silmänsä kiinni, puri hampaansa yhteen ennen kuin hävisi taistelun ja käänsi päänsä Jaskieria kohti avaten silmänsä. Jaskier hymyili lämpimästi, katse avoinna ja täynnä kaikkea, jota kuvaamaan Geraltin vielä pitäisi löytää sanat.

Jokin liikahti Geralti rinnassa, levisi hitaasti hänen koho kehoonsa, ja seuraavassa hetkessä Jaskierin käsi oli hänen kasvoillaan ja Geralt tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän hetkellisesti, henkäyksen paetessa hänen huultensa välistä.

”Onko tämä liikaa?” Jaskier kysyi, hellästi juoksuttaen etusormeaan pitkin Geraltin vasemman silmän alla olevia mustia juonteita. Geralt ei vastannut heti, sillä oli liian hämmentynyt Jaskierin ruiskaunokin väristen silmien seuratessa sormen liikkeitä.

”Geralt?”

Jaskierin äänessä oli huvittuneisuutta ja Geralt melkein hymyili.

”Ei, se on… kivaa”, hän lopulta puhui, ja tällä kertaa oli Jaskierin vuoro hymistä hymy huulillaan.


* * *


Kolmannella kerralla he olivat majatalossa, makasivat ainoalla pedillä kasvokkain. Liemien vaikutukset eivät vielä olleet hälvenneet ja Jaskier taas jäljitteli mustia juonteita sormillaan, ja Geraltin katse oli lukittuneena Jaskieriin.

Jaskierin silmät huokuivat niin paljon tunnetta, että Geraltista tuntui siltä kuin hän hukkuisi. Bardin tuoksu oli joka paikassa, sen suloisuus saaden Geraltin haluamaan jahdata sitä, painamaan itsensä lähemmäs Jaskieria, mutta Geralt ei uskaltanut. Vaikka hän tiesi Jaskierin luottavan häneen myös tässä tilassa, Geralt ei halunnut ottaa riskiä ja ylittää rajaa.

Sillä ei ollut väliä, että hänen sydämensä halaji enemmän, hän ei vain voinut luottaa itseensä.

Jaskier sai hänet heikoksi tavoilla, joilla hänen ei pitänyt olla.

”Olet kaunis”, Jaskier kuiskasi, ja sanat taistelivat kaikkea sitä vastaan, mitä Geralt oli oppinut ajattelemaan itsestään ja kuinka muut hänet näkivät. Jaskier oli aina ollut erilainen kuin muut, sillä hän pystyi näkemään kaikkien niiden muurien alle, jotka Geralt oli ympärilleen rakentanut.

”Jaskier”, Geralt hengähti, vihaten sitä, miten rikkinäiseltä hänen äänensä kuulosti. Jaskier asetti sormensa hänen huulilleen, hyssyttäen häntä hiljaa.

”Voi, lopeta tuo nyt. Olemme käyneet tämän saman keskustelun jo monta kertaa. Tiedän, ettet näe itseäsi niin, mutta se, miten näen sinut… Tämä ei muuta sitä. Ei koskaan ole muuttanut eikä tule koskaan muuttamaan”, Jaskier sanoi, päättäväisyys hiipien hetkeksi hänen ääneensävyynsä, kunnes seuraavat sanat taas pehmensivät sitä. ”En edelleenkään voi uskoa, miten et ole tajunnut sitä vielä.”

Toivon kipinä asettui Geraltin rintaan ja hän ojensi kätensä, laski sen Jaskierin paljaalle kyljelle. Jaskierin sydämen syke kiihtyi, Geralt pystyi tuntemaan sen, ja tämän tuoksu sai hieman erilaisen vivahteen.

”Mitä?”

Jaskier pyöräytti silmiään, huokaisi ja toi kasvojaan lähemmäs Geraltia, silmät väikkyen haavoittuvaisuutta, toivoa ja…

”Sitä, että sydämeni kuuluu sinulle ja vain sinulle.”

…rakkautta.

Sanat saivat Geraltin hengityksen salpautumaan, sydämen jättämään väliin muutaman hitaan lyönnin, ja hän ei voinut muuta kuin tuijottaa Jaskieria. Ajan kulku tuntui hidastuvan, ja jos Geralt oli aiemmin tuntenut kuin olisi hukkumassa, niin nyt hän todellakin oli. Jaskier oli ainoa, johon hän pystyi keskittymään, hän rauhoitti Geraltia, kun Geralt tiesi olevansa liukumassa rajalle.

”Rakastan sinua.”

Geraltin ääni oli tuskin kuiskausta kovempi, mutta kun Jaskierin silmiin syttyi kimmellys, hän tiesi, että bardi oli kuullut ne selvästi.

”Tiedän”, Jaskier sanoi hymyillen ja liikkui lähemmäs Geraltia, lopulta napaten tämän huulet suloiseen suudelmaan.

Tuli alkoi loimuta Geraltin sydämessä, kun hän viimein päästi irti ja antoi itselleen luvan tuntea. Hän nieli kauniin ruiskaunokin sävyistä vettä, nautiskeli sen mausta aivan kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Hän upposi, syvemmälle ja syvemmälle, liekkien kuumuus halasi häntä tiukemmin, melkein poltti häntä.

Mutta Geralt tiesi, ettei koskaan vajoaisi liian syvälle.

Jaskier olisi aina ottamassa hänet kiinni.
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Mahtavaa että käänsit oman tekstisi. Tykkäsin kovasti!  :D
Jouduin ensimmäisen lauseen lukemaan muutaman kerran oikein ajatusella ja siitä se lähti. Minun hahmotuntemukseni perustuvat kirjoihin ja satunnaisiin youtubevideoihin. Kirjoissa ei niinkään jääty ihmettelemään Geraltissa tapahtuviin muutoksiin noituriliemien jälkeen, mutta aivan mahtavasti piirstit kuvaa eteeni ja ymmärsin, sukelsin tähän fikin ytimeen. Saatoin vain hämmästellä kuinka olet saanut niin paljon tunnetta S-tason tekstiin.

Se, että tässä oli kolme eri kertaa tästä samasta tilanteesta, vei fikkiä eteenpäin. Ensimmäisen kerran olisi pitänyt olla pelottava ja Jaskierin olisi ollut syytä pelätä. Mutta ei. Tuo sitkeä ja jääräpäinen bardi on aivan noiturinsa lumoissa ja luottaa täysin häneen. Tässä on aistittavissa ja löydettävissä sellainen pieni ajatus siitä, että Geralt on oikeasti ajoittain vaarallinen ja häntä onkin syytä pelätä, mutta Jaskier on nähnyt syvemmälle ja käsittänyt ettei Geralt koskaan eikä ikinä vahingoita lämpimiään. Hämillään oleva ja rakastunut Geralt on namipala.  :)


niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 592
  • Malfoysexual
Kommenttikamppanjasta hei o/

Musta on tosi kiva, että olit valinnut oman tekstisi käännettäväksi. Se antaa mielestäni mukaan sellaista henkilökohtaista fibaa kuitenkin reilusti. Helpompi kommentoidakin, koska tämä teksti on sinun omasi! En lukenut tuota sinun alkuperäistä teosta, mutta se mitä tästä nään, niin teksti oli mielestäni sujuvaa eikä itsellä ollut ainakaan hankaluuksia lukea mitään kohtaa. Olit saanut tuon todella kauniisti käännettyä, kun teksti vaikutti todella hyvältä!

Pidin todella paljon Geraldin sekä Jaskierin kommunikaatiosta! Olit saanut luotua hahmot hyvin sellaiseksi, millaisia he ovatkin ja saanut tästä uskottavan, mikä tekee aina tekstistä hyvän. Musta oli kiva, ettei tässä oltu jääty liian pitkäksi aikaa noihin hetkiin vaan ne tavallaan eteni tosi hyvin noinkin. Ensimmäinen oli varmasti oma suosikkini ja sieltä varsinkin tämä nousi sellaiseksi mieleenpainuvaksi:

Lainaus
”Sinä… Sinun tulisi tietää jo, ettet pääse minusta eroon niin helpolla. Ja tiedät, etten ole peloissani. Tämä”, Jaskier piti tauon, nosti kätensä Geraltin kasvoille, juoksutti sormenpäitään Geraltin silmien alla olevien mustien, suonimaisten merkkien yli ennen kuin jatkoi, ”ei voi pelottaa minua pois.”

Jotenkin tuo heidän alkunsa ja se ensimmäinen ymmärrys, ettei toinen juokse karkuun, tuntui tosi somalta. Ihana myös, että tämä pysyi S tasolla, se sopi tekstiin loistavasti. Jotenkin joskus on niin kaunista kun kyse on noista pienistä eleistä ja hetkistä eikä hönkyillä heti etenemään.

Olit siis saanut minusta tämän toimimaan kokonaisuutena loistavasti. Todella hyvä teksti, iso kiitos tästä lukukokemuksesta! Osaat kirjoittaa hyvin, kaunista. :) Noiden kahden yhteys oikein hyppäsi ruudulta!

niiina
Dramione

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Fairy tale: Ihanaa, että päädyit lukaisemaan tämän! Hienoa kuulla, että onnistuin tunteiden välittämisessä - se kun käännöksissä on hankalaa, että mitään ei vain jää puuttumaan. Jaskier tosiaan on jääräpäinen eikä suostu luovuttamaan helpolla. Sinnikkyys ja luottamus palkittiin kuitenkin lopulta. :D Komppailen tuota, että hämillään oleva ja rakastunut Geralt on namipala. Kyllä sieltä karskin olemuksen alta löytyy pehmeyttäkin. :) Tuhannet kiitokset, kun kommentoit tätä. ♥

niiina: Mahtavaa, että nappasit tämän Kommiksesta! Ihana kuulla, että käännös oli onnistunut ja teksti sujuvaa. Kääntäminen ei ole helppoa, ja en sitä tosiaan ole kovin usein tehnyt, joten se tieto, että onnistuin hyvin, lämmittää sydäntä. :) Tuo kohta, jonka olit lainannut, oli yksi suosikeistani myös. :) Rakastan kirjoittaa alemman ikärajan romantiikkaa, eritoten sellaista, joka keskittyy pieniin eleisiin. Siinä on vain sitä jotain. Hienoa, että tämä oli mielestäsi eheä kokonaisuus, ja että kaksikon yhteys välittyi hyvin. Tuhannet kiitokset! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 931
Yhyy, nää kaks niin kuuluu toisillensa ;___; <3

Kääntäminen on kyllä tavattoman haastavaa puuhaa, pitää nostaa hattua, että uskalsit lähteä sille tielle tämän kanssa (suomenkielistä Geraskieria ei todellakaan voi olla finissä liikaa!)

Jos en olisi tiennyt tämän olevan käännös, tuskin olisin kiinnittänyt kieleen niin paljon huomiota, kuin nyt tulin kiinnittäneeksi ::)
Osasta lauseita huomasi, että oli aika suoraa käännöstä, ja olisi voinut ehkä sujuvoittaa(?) niitä unohtamalla kokonaan alkuperäisen lauseen ulkoasun ja keskittymällä ihan vaan sen sisältöön/sanomaan 🤔 (kontekstissa tietysti).

Itse pyrin tekemään noin, kun yritän kääntää omia ficcejä suomesta enkuksi, mutta siinä kyllä käy usein niin, että koko tarina uhkaa muuttua, kun lauseet muuttuu, ja yrittävät mokomat sitten viedä stooria ihan eri suuntaan :D

Pidin kovasti ajatuksesta, että Jaskier näki kaiken sen Geraltin hirviömäisyyden läpi, eikä kavahtanut edes niitä mustia juovia/suonia silmien ympärillä, vaan enemmänkin tuntui kosketuksellaan osoittavan, että piti niitäkin kauniina, koska ne olivat osa Geraltia.

Lainaus
Mutta Geralt tiesi, ettei koskaan vajoaisi liian syvälle.

Jaskier olisi aina ottamassa hänet kiinni.

Menenkin tästä itkeä pillittämään, kiitos tästä <3


~Violet




I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :)) Ilahduin, kun huomasin listallasi Witcher-ficin, siitä onkin hetki kun viimeksi olen näistä kahdesta lukenut! Todella hienoa, että olet nähnyt vaivaa kääntääksesi oman ficcisi suomeksi ja vielä näin hyvin! Mielestäni käännös oli hyvin tehty ja teksti sujuvaa, parissa kohtaa olin huomaavinani samaa kuin Violetu, mutta uskon että on kyllä vaikea miettiä, miten sanoa valmis englanninkielinen lause yhtä sujuvasti suomeksi. Minusta tämän tekstin tunnelma oli kuitenkin ihana ja kun oli uppoutunut lukemiseen, ei enää kiinnittänyt niinkään huomiota siihen, että luki käännöstä, vaan ihan vain nautti tarinasta :)

Pidin kovasti lähtöasetelmasta - siitä, että Geralt toisaalta vaikuttaa jurolta ja sulkeutuvalta, toisaalta haluaa jollain tavalla suojella Jaskieria itseltään ja toiselta olomuodoltaan. Geraltin hämmästys,  kun Jaskier ei pelännytkään, välittyi hyvin. Ja pidin erityisen paljon tuosta teemasta, että samankaltainen tilanne toistuu ja kerta kerralta ne tunteetkin käyvät selvemmiksi ja selvemmiksi<3 Jaskier on tässä ihanan hellä ja huolehtivainen ja kaikki nuo lempeät kosketukset ja katseet on todella ihanasti kuvailtu.  Viimeisessä pätkässä pidin erityisesti tuosta kasvot vastakkain makoilusta, Geraltin rikkinäisestä äänestä ja yllättävästä rakkaudentunnustuksesta! Oih ja voih, olipa tämä suloinen, kiitos kun kirjoitit (ja käänsit).
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Violetu: Todellakin nämä kaksi kuuluvat yhteen. ♥ Kääntäminen ei tosiaan helppoa ole ja siksi sitä ei ole tullut juurikaan tehtyä kuin muutamia kertoja. Pakkohan sitä oli lisää suomenkielistä Geraskieria saada tännekin, ja kun uutta tekstiä ei olisi millään syntynyt, niin olikin sitten käännettävä vanhempi teksti. :) Ymmärrän hyvin, jos joissain kohdin suomennos on tökkinyt, mutta tosiaan merkitysten säilyttäminen on joskus hankalaa. Eikä alkuperäinen teksti muutenkaan ollut helpoimmasta päästä kääntää. Noh, kääntäminen on oma lajinsa ja haasteita siinäkin riittää. :D Kiva, että pidit teemasta (eli siitä, että Jaskier näkee todellisen Geraltin siellä kaiken takana). Ja tuo lainaus on ehdottomasti myös oma suosikkikohtani tässä. Mahtavaa, kun kommentoit, iso kiitos! ♥

Thelina: Oi, kiitos! Ja ihanaa, että nappasit juuri tämän tekstin luettavaksi. :D Kääntäminen on haasteellista, ja muutama kohta tosiaan tökki, mutta hienoa, jos ne eivät juurikaan häirinneet. :) Hienoa kuulla, että pidit asetelmasta, joka tekstissä on, ja miten kaikki eteni ja että tunteet välittyi hyvin. Suuret kiitokset kommentistasi! ♥
« Viimeksi muokattu: 05.03.2021 15:57:39 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 202
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Olin ihan kokonaan unohtanut tämän ficin! Tämä on ollut omalla lukulistalla siitä, kun osallistuit tällä käännöshaasteeseen mutta sitten tämä hautuautui jonnekin tuonne kirjanmerkkilistaani. Onneksi nyt arpajaisten myötä tulin katselemaan listaustasi ja löysin tämän :)

Ensinnäkin tosi kivaa, että käänsit oman tektisi :) Kääntäminen ei ole helppoa, mutta oman tekstin kohdalla ei ainakaan tarvitse miettiä että mitähän kirjoittaja on missäkin kohden ajatellut tai tarkoittanut. Tai näin ainakin ajattelen, en sitten tiedä miten itse tämän koit.

Tämä oli aivan ihastuttava ja suloinen teksti, tykkäsin oikein kovasti! Jaskier on kyllä niin huippu ja täydellinen, Geralt miettii ihan turhaan noita juttuja vaikka tokihan sen ymmärtää miksi näin on. Mutta tuo, ettei Jaskier välitä, tai luottaa niin paljon Geraltiin on jotenkin tosi suloista. Ja lopun rakkaudentunnustus... aww! Ihan parasta, olen silmät sydäminä täällä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vendela: Oih, kiitos! Mahtia, että päädyit tämän nyt lukemaan. :D Joo, kääntämisessä oli toki omat haasteensa, mutta onhan se totta, että omasta tekstistä on paremmin perillä ja tietää, mitä missäkin kohdassa on tarkoittanut. Aww, ihanaa, että pidit tästä. :) Tää kaksikko on kyllä valloittava, ja heistä on ollut hauska kirjoittaa. Haha, hyvä, että rakkaudentunnustus upposi - vähän jänskätti, että se olisi liian siirappinen tai jotain. ;D Valtavan suuret kiitokset sulle! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää