Kirjoittaja Aihe: The Tribe (Klaani): Toivo tähtitaivaan alla | S, Trudy/Salene  (Luettu 267 kertaa)

Neptunus

  • ***
  • Viestejä: 780
Nimi: Toivo tähtitaivaan alla
Fandom: The Tribe (Klaani)
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmoiva, ripauksen surumielinen fluff
Paritus: Trudy/Salene
Haasteet: Femme10 #6

A/N: Sijoittuu kolmannen kauden loppupuolelle.



Toivo tähtitaivaan alla



Trudy ei muista ikinä nähneensä tähtiä näin kirkkaina kaupungissa. Ei ainakaan ennen virusta. Silloin valosaaste oli kyltymätön ja imi taivaankappaleilta kirkkautensa. Nyt kaupunki on pimeä, vailla sähköjä, ja tähdet saavat näyttää todellisen loistonsa.

Kuuluu hiljaisia askelia, kun joku liittyy Trudy seuraan ostarin katolle. Se on Salene, joka istuutuu Trudyn viereen eksynyt katse silmissään. Naisen kasvoilta on jo pitkään paistanut tyhjyys ja huoli. Aina siitä asti, kun Valitut viimein syrjäytettiin. Trudy tarttuu Salenea kädestä ja osoittaa taivaalle.

”Eikö olekin kaunista?”

Salene kallistaa päätään. Hymyntapainen yrittää muotoutua hänen huulilleen. ”On.”

He istuvat hiljaisuudessa ja katselevat taivasta. Vaikka Salene ei sano mitään, voi Trudy tuntea tämän ahdingon ja syyllisyyden. Hän ymmärtää. Heidän oli pakko lyöttäytyä vihollisen leiriin, esittää selviytyäkseen. Kumpikaan ei odottanut mieltään peukaloitavan sillä tavalla, että alkaisivat oikeasti uskoa vihollisen sanaan.

”Hyväksytäänkö minua koskaan takaisin?” Salenen suusta parahtaa. Kyyneleet ovat alkaneet vieriä tytön poskille.

Trudy nappaa Salenen kainaloonsa. ”Sinä olet aina ollut yksi Ostarin Rotista. Et ole koskaan lakannut olemasta osa meitä. Et varsinkaan silloin, kun piti selviytyä.” Trudy silittää syvänpunaista tukkaa hellästi. ”Olit urhea.”

Salene niiskuttaa, mutta pyyhkii kyyneliään. Trudy pitelee kiinni tästä, kunnes itku lakkaa ja senkin jälkeen. Heidän päänsä nojaavat toisiinsa, ja Trudyn käsi silittää lohdutellen Salenen käsivartta.

”Luuletko että elämä tästä vielä paranee?”

”Varmasti kun meillä on toisemme.”

He katsovat toisiaan. Salenen silmät ovat itkusta punertavat ja kevyesti turvonneet. Trudyn mielestä tämä on silti kaunis. Hän painaa kevyen suukon poskelle, toisen huulten nurkkaa kevyesti hipaisten.

Trudy luo katseensa takaisin tähtitaivaaseen ja tahtoo kovasti uskoa omiin sanoihinsa. Yhdessä he tulevat kestämään mitä tahansa.

ava & bannu by Sokerisiipi

idairara

  • grieving widow Beck
  • ***
  • Viestejä: 25
  • cherry coke
Oi, Klaania ♡
Tämä sarja oli henki ja elämä joskus, joten ihana nähdä siitä vielä ficattavan. Täytyy myöntää, että kumpikaan näistä neitosista ei ole koskaan ollut mitenkään läheinen hahmo itselle (nuorempana tykkäsin Ebonystä ja Zootista plus heistä parina & muutama vuosi sitten katsottuani Amber oli lemppari että tuota joo), mutta rakastan femmeä, joten olihan se pakko lukea. Tykkäsin paljon siitä, miten Trudy lohduttaa Salenea kun toinen on niin epäuskoinen että tullaanko häntä enää hyväksymään. Haikean suloista, etten sanoisi. Onnistuit hyvin välittämään molempien fiilikset.
Bannu © Ingrid
Ava © Parris